Yleisen kielitieteen opiskelija
Ennen lähtöä
Kuten kaikki tietävät ja varoittelevat, koko prosessi ennen itse vaihtoon lähtöä kestää todella kauan. Tiesin kyllä tämän itsekin, mutta olin asennoitunut siihen oikein, jolloin aika ennen itse lähtöpäivää meni kuin siivillä. Sain tiedon vaihto-opiskelijaksi hyväksymisestä kesäkuussa 2015, vaihtoaikani tulisi olemaan syyslukukausi 2016. Tämän jälkeen laitoin hakemukset kohdeyliopistoon vetämään syksyllä 2015, ja aivan lopullisen varmistuksen Sydneystä sain maaliskuussa 2016. Odottavan aika oli pitkä, mutta kaiken kaikkiaan käytin tämän pitkän ajan hyödykseni: luin ja selvitin melkein kaiken mahdollisen Sydneystä ja Australiasta. Tämä oli oma valmistautumiseni vaihtoon, sillä pidän asioiden selvittämisestä etukäteen. Kevät ennen lähtöä olikin kiireistä aikaa. Hankin mm. lennot, vakuutukset, vahvistin kurssivalintani ja suunnittelin pakkaamista. Vaihtoon valmistautumiseen liittyy kaikenlaista suurta, mutta myös pientäkin muistettavaa. Henkilökohtaisesti suosittelen juuri ottamaan selvää asioista jo täällä Suomessa. Oli huomattavasti helpompaa saapua väsyneenä pitkien lentojen jälkeen kohdekaupunkiin, kun tiesin jo etukäteen miten junalla liikutaan, montako pysäkkiä minun täytyy kulkea päästäkseni hostellille, ja millaisen matkakortin minun pitää ostaa.
Asuminen
Asuminen ja sen järjestely on varmasti monille se isoin kuuma peruna vaihtoon lähdössä. University of Sydneyn kautta on mahdollista vuokrata erilaisia asumismuotoja, jotka sijaitsevat todella lähellä kampusta. Näillä tarkoitan lähinnä asuntoloita, eli joko jaettuja huoneistoja (6-8 hengen) omilla pienillä huoneilla, tai sitten ihan kokonaisia miniyksiöitä. Tämä asumismuoto on kuitenkin ihan hervottoman kallis vaihtoehto, eli jos olet valmis suoltamaan asumiseen yli tuhat euroa kuussa, löydät varmasti itsellesi jotain sopivaa.
Olin varannut ensimmäiselle viidelle päivälle hyvän hostellin aivan Sydneyn päärautatieaseman vierestä, ja sieltä käsin kävin etsimässä itselleni kotia vaihdon ajaksi. Meille järjestelmällisille suomalaisille tämä vaihtoehto saattaa kuulostaa vähän riskialttiilta, mutta Sydneyn vuokrausmarkkinoilla on todella vaikea sopia mitään viikkoja etukäteen, sillä tarjontaa on lähinnä periaatteella ”nyt heti”. Missään nimessä mitään huonetta ei pidä vuokrata etukäteen ennen kohdekaupunkiin menoa! Menin siis Sydneyyn kaksi viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, jolloin minulla oli aikaa etsiä asunto sekä tutustua kaupunkiin. Ehdottomasti tärkein vinkkini on katsoa oikeasti miltä alueelta aikoo vuokrata huoneen. Alun perin olin ajatellut, ettei sijainnilla ole niin hirveästi väliä, sillä julkinen liikenne on hyvä ja kattava, kuten esimerkiksi Helsingissä. Tämän idean sainkin unohtaa jo melkein heti, kun minulle selvisi käytännössä, miten mahdottoman iso kaupunki Sydney on maantieteellisesti. En haluaisi käyttää aamustani yhtä kokonaista tuntia vain siihen, että pääsen kampukselle, koska sekin oli aivan normaalia esimerkiksi paikallisten opiskelijoiden keskuudessa. Selailin monia eri vuokraussivustoja, ja kävin katsomassa muutamia huoneita. Mikään niistä ei oikein tuntunut sopivalta, kun oli kuitenkin tarkoitus löytää huone, joka olisi kalustettu. Lopulta löysin erään ilmoituksen, jossa ei ollut yhtäkään kuvaa (aina pieni riski), mutta joka kuulosti paperilla mukavalta, ja joka sijaitsi vain vartin kävelymatkan päässä kampukselta. En voinut uskoa onneani, kun kävin katsomassa asuntoa! Minulla olisi oma huone täysin kalustettuna parisängyllä, työpöydällä, vaatekaapilla ja lipastolla, minulla olisi vain kaksi kämppistä, jotka molemmat olivat työssäkäyviä aikuisia naisia, ja ennen kaikkea talo oli suhteellisen siisti ja käytännöllinen, vaikkakin vanha, mikä on myös eräs Sydneyn asuntomarkkinoiden piirteistä. En edes ehtinyt näytöstä takaisin hostellille, kun sainkin jo tulevilta kämppiksiltäni viestin, että voisin muuttaa tähän huoneeseen. Tästä asunnosta ja niistä kahdesta kämppiksestä tuli minun koti kaukana kotoa, parempaa en olisi voinut toivoakaan. Parhainta oli myös juurikin tuo vartin kävelymatka kampukselle, koska sen avulla säästin melkoisen summan rahaa. Asunnon etsimisessä kannattaa muistaa kärsivällisyys sekä maalaisjärki, niillä pääsee jo todella pitkälle.
Opiskelu ja opetus
Orientaatioviikko meni lähinnä erilaisten infojen ja aktiviteettien parissa mitä vaihtareille oli järjestetty. Suosittelen osallistumaan edes johonkin näistä, sillä yliopiston pääkampus on valtava, ja siellä voi helposti eksyä, jos ei tutustu alueeseen ja rakennuksiin kunnolla. Alkubyrokratiassa raastavinta meille järjestelmällisille eurooppalaisille oli lähinnä hallinnollisten asioiden hitaus sekä asioista informointi. Jotta pystyt lopullisesti varmistamaan paikkasi kursseilla, sinun pitää odottaa vaihtokoordinaattorilta saapuvaa sähköpostia ohjeineen. Sitä sähköpostia odotin itse melkein 1,5 viikkoa, mutta lopulta sain sen ja pääsin varsinaisesti kirjoille yliopistoon. Tämä oli tehtävä, jotta pystyin hakemaan opiskelijakortin sekä hakemaan Sydneyn julkisen liikenteen opiskelija-alennuslippua. Korttia haetaan nettilomakkeella, ja se postitetaan sinulle kotiosoitteeseen. Suosittelen tätä ehdottomasti, sillä julkinen liikenne on todella kallista Sydneyssä, eli kaikenlaiset alennukset ovat vain plussaa. Opiskelijakortin lunastaminen on myös todella helppoa sen jälkeen, kun olet päässyt kirjoille yliopistoon, sillä sekin hoituu netissä. Itse fyysinen kortti pitää vain käydä hakemassa opiskelijapalveluista. Myös näissä alkubyrokratiaan liittyvissä asioissa on hyvä olla itse aktiivinen ja selvittää asioita, noin isossa yliopistossa harvoin kun kädestä pitäen mitään kerrotaan.
En varsinaisesti tiennyt mitä odottaa University of Sydneyssä opiskelulta ennen lähtöä. Kuten tavallisesti Australialaisissa yliopistoissa, suoritin neljä kurssia, jotka olivat kaikki Sydneyn opintopisteissä 6 opintopisteen suuruisia. Viikkotunneissa mitattuna minulla oli melko kevyt lukujärjestys, mitä muutamat paikalliset opiskelijat kadehtivat. Alussa kurssit tuntuivat melko samanlaisilta, mutta vähitellen aloin ymmärtää, miten erilaista opiskelu Sydneyssä oikeasti onkaan. Toki jotkut Helsingin yliopiston pääaineista ovat todella työläitä ja raskaita, mutta oma pääaineeni ei kuulu näihin. En ole koskaan joutunut tekemään niin paljon töitä yliopiston eteen kuin Sydneyssä, sillä kurssit ovat todella suuritöisiä. Luentojen lisäksi on paljon luettavaa, joka viikko palautettavia laajoja tehtäviä, isoja esseitä, ryhmätöitä yms. Työmäärä pelotti, mutta motivoituneella asenteella siitäkin selvittiin. Enkä toki voi sanoa, että jokainen vaihto-opiskelija olisi sitä mieltä, koska jokainen pääaine on varmasti erilainen. Opetus oli myös hieman erilaista kuin Suomessa, mutta pienehkö pääaineeni oli pienehkö myös Sydneyssä, joten vältyin massaluennoilta mitä esimerkiksi kaupallisen alan kursseilla on. Lukukausi huipentuu tenttiviikkoihin, mutta onneksi minulla oli vain yksi tentti, sillä muilla kursseilla suoritustapa oli esseitä ja muita laajoja kirjoitustöitä. Tahdon painottaa sitä, että kannattaa ehdottomasti kysyä koevalmisteluista etukäteen joko luennoitsijalta tai joltain kurssikaverilta! Minulle ei informoitu ollenkaan mistään tärkeistä yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, että kokeeseen saa vastata vain kuivamustekynällä. Koetilanne on yhtä vakava ja täynnä sääntöjä kuin suomalaiset ylioppilaskokeet, joten se on myös hyvä muistaa.
Kokonaisuutena kurssit olivat laajoja, ja osa ehkä hieman jo itsellekin tuttua entuudestaan. Pidin kuitenkin omilla kursseillani vallinneesta rennosta asenteesta ja opiskelijoiden avoimuudesta kysyä kysymyksiä ja keskustella opetettavista aiheista. Fakta on kuitenkin se, että vaihtolukuvuoden aikana opiskelulta ei voi millään välttyä, kuten eräät amerikkalaiset tuttavani olivat naiivisti luulleet.
Hyödyllistä tietoa
Eräs vaihtoon lähteviä askarruttava asia on tietenkin sopeutuminen ja mahdollinen kulttuurishokki. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä kaikki riippuu siitä, millainen on ihmisenä ja millaisia aikaisempia kokemuksia on ollut. Fuksivuoteni jälkeen olin työharjoittelussa Lontoossa, joka oli siis ensimmäinen kerta, kun asuin yksin ulkomailla. Tällöin koin paljon erilaisia kulttuurishokin piirteitä, ja tavallaan prosessoin paljon asioita mielessäni jo silloin. Olen varma, että tämän takia en kokenut mitään suuria kulttuurishokin piirteitä Sydneyssä. Toki tätä edesauttoi länsimainen kulttuuri sekä tuttu englannin kieli.
Kaksi isoa shokkia kuitenkin koin. Lähdin Suomesta heinäkuun alussa 2016, joka on talvikuukausi Sydneyssä. Toki meille suomalaisille lämpötilallisesti se ei ole talvea nähnytkään, mutta valoisuuteen liittyen kyllä. Itselle ensimmäiset pari viikkoa oli todella vaikeaa tottua siihen, että pimeä tulee jo klo 17, kun on lähtenyt Suomen ihanasta valoisasta kesästä. Toki tähän sitten tottui melko nopeasti, koska onhan Suomessakin pimeää talvella. Toinen shokki liittyi viileisiin öihin ja asumiseen. Koska Sydneyssä talvi on yhtä lyhyt kuin Suomen kesä, ei taloissa ole lämmityksiä ja seinät ovat yhtä ohuet kuin lastulevyseinät, joten iltaisin/öisin oli todella todella kylmä. Jos olet lähdössä syyslukukaudeksi Australiaan, kannattaa tämä muistaa. Paksua talvitakkia ei kuitenkaan kannata pakata mukaan, vaan kaiken A ja O on kerrospukeutuminen. Itse pärjäsin heinäkuun hyvin erilaisilla huppareilla sekä hyvällä vedenkestävällä kuoritakilla. Elokuusta lähtien olikin jo niin lämmin, että menin melkein koko loppuajan pelkissä shortseissa. Tämä toki herätti kummastusta ja outoja katseita paikallisissa, sillä elokuu on vielä virallisesti talvikuukausi Sydneyssä. Olin kuitenkin siis todella iloinen, että olin muistanut ottaa muutaman hyvän kerraston, ihanat villasukat ja hyviä kaulaliinoja, sillä valitettava tosiasia oli, että niitä kaikkia tuli käytettyä sisätiloissa iltaisin. Kun illat ja yöt lämpenivät, oli sisälläkin myös lämmin. Muistan kuitenkin erään elokuisen päivän, jolloin paradoksaalisesti menin ulos lämmittelemään, sillä siellä oli lämpimämpi kuin sisällä.
Kuten jo mainitsin, Sydneyn julkinen liikenne on kallis, mutta se on kuitenkin todella kattava, sujuva ja kulkee joka päivä 24/7. Julkiseen liikenteeseen kuuluu junien ja bussien lisäksi myös Sydneyn ikoniset lautat, joilla pääsee vaikka ja minne. Suosittelenkin ehdottomasti tutkimaan mitä kaikkea Sydneystä voikaan löytyä. Kävin itse esimerkiksi Sydneyn pohjoisimmassa, läntisimmässä, eteläisimmässä ja itäisimmässä kolkassa, kävin myös paljon vaeltamassa sekä tutustuin ihaniin rantoihin ja erilaisiin kaupunginosiin. Mutta tämä n. viiden kuukauden aika ei riittänyt tietysti millään tutustumaan jokaiseen paikkaan, sillä Sydney on todella iso kaupunki.
Julkinen liikenne sekä asuminen ovat Sydneyssä kallista, mutta myös ruokakauppojen hinnat vastaavat Suomen hintoja todella hyvin. Kuitenkin on pakko mainita, että lähestulkoon kaikkialla oli ulkona syöminen halvempaa kuin Helsingissä, mikä tuntui oudolta. Vaikka kustannukset saattavat pelottaa ja tuntuvat korkeilta, elin Sydneyssä opintotuella ja -lainalla, eikä minulla ollut mitään ongelmia rahallisesti. Toki olin myös säästänyt yli vuoden rahaa juurikin tätä vaihtoa varten, joten se tietysti auttoi. Jos pohdit uskallatko lähteä Australiaan vaihtoon, ei sitä päätöstä kannata tehdä pelkästään peläten erinäisiä kustannuksia. Opiskelijaviisumi oikeuttaa tekemään jonkin verran myös töitä, joten sekin on eräs vaihtoehto.
Puolivälissä lukukautta on viikon loma, joka kannattaa käyttää järkevästi, tietenkin matkustellen. Sinulla on lähestulkoon rajattomat mahdollisuudet päättää millaisen loman haluat tehdä. Osa ystävistäni lähti esimerkiksi Fijille, Tasmaniaan tai Indonesiaan. Itse suuntasin Australian pohjoisosavaltioon Queenslandiin, jossa nautin tropiikin helteestä. Kävin mm. sukeltamassa Valliriutalla, ja tätä kokemusta en tule unohtamaan koskaan. Matkustin vähän itärannikkoa alaspäin, mutta aikarajoitteen vuoksi en tietenkään pystynyt tekemään kokonaista East Coast -retkeä, mitä monet vaihtarit lähtivät tekemään heti lukukauden päätyttyä marraskuun lopussa. Koska olin jo päättänyt matkasuunnitelmani valmiiksi opiskeluiden päätyttyä, olin täysin tyytyväinen tällaiseen minikierrokseen itärannikolla. Ennen tenttiviikkoa on myös ns. lukuloma, jolloin monet lähtevät taas reissuun. Itse kävin silloin pienellä kaupunkilomalla Melbournessa, jota suosittelen myös matkakohteena. Lukulomalla reissatessa kannattaa kuitenkin olla ehdottoman tarkka päivistä, ettei vaan vahingossakaan matkusta koepäivinä, sillä tenttiviikkojen aikataulut julkaistaan vasta sitä edeltävän kuukauden alussa.
Mitä tulee opiskelijaelämään, sitä tietysti löytyy näin suuresta yliopistosta paljonkin, kuten myös paljon erilaisia kerhoja. Jokainen voi liittyä avajaiskarnevaaleilla mihin tahansa kerhoon, josta on mahdollista saada paljon uusia ystäviä. Toki vaihto-opiskelussa eräs iso ongelma on ”vaihtokuplaan” jääminen, mutta on tietysti jokaisen oma asia vaivaako se vai ei. Muihin vaihtareihin on helppo tutustua, ja heidän kanssa löytää varmasti paljon yhteistä tekemistä. Henkilökohtaisesti en liikkunut paljoakaan muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, sillä he olivat melkein kaikki minua n. 5-6 vuotta nuorempia, joten se tuntui tässä iässä jo vähän liian isolta ikäerolta. Sain kuitenkin muutaman todella hyvän ystävän, joista tulikin sitten kultaakin kalliimpia vaihtolukukauden aikana. Omilla kursseillani tutustuin paikallisiin australialaisiin opiskelijoihin, ja sain heistä myös ihania ystäviä.
Mielestäni koko vaihtokokemus on täysin omasta itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Täytyy olla aktiivinen, selvittää asioita, mutta täytyy myös olla rohkea ja uskaltaa kokeilla uusiakin asioita. Ennen kaikkea hyvä maalaisjärki on suurin apu. Suurkaupungissa elämisestä ei kannata stressata, sillä kliseisesti kaikella on tapana järjestyä. Sydney on iso kaupunki, mutta kaupungin koukerot opittuasi, siellä on todella helppo liikkua, mutta myös turvallista. Tärkeintä on mielestäni nauttia kaikesta siitä mitä sillä kaupungilla on juuri sillä hetkellä sinulle tarjota, ja olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Matkustele, näe, koe, mutta ennen kaikkea nauti. Vaihto-opiskelu on elämän parasta aikaa.