Oklahoma State University, kevät 2016

Käsityön ja kuvataiteen opettajan opiskelija

Ennen lähtöä

Opintojeni ollessa loppusuoralla tajusin, että nyt olisi viimeinen hetki päästä kokemaan vaihto-opiskelu. Kohdemaaksi valikoitui Yhdysvallat, sillä halusin oppia puhumaan englantia vielä paremmin. Olin aiemmin käynyt Yhdysvalloissa kerran, ja pitänyt paikallisesta kulttuurista ja ihmisistä. Halusin myös käydä kursseja sisustussuunnittelusta, mikä tukisi pääainettani. Vaihtoyliopistoni oli Oklahomassa yhden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista, 50 000 asukkaan yliopistokaupungissa Stillwaterissa.

Minun piti hankkia alivuokralainen kalustettuun Suomen asuntooni, mikä ei ollut helppo homma. Suurimman osan tavaroistani vein vanhemmilleni banaanilaatikoissa. En halunnut paikan päältä opiskelija-asuntolasta kämppää, sillä ne olivat ylihinnoiteltuja, eikä niissä ollut keittiötä, ja ne sijaitsivat bussimatkan päässä yliopistolta. Etsin asuntoa Craiglistiltä, mutta lopulta löysin Facebookista erään opettajan, jolta vuokrasin vierashuoneen. Minun piti ottaa rokotteet ja hakea matkavakuutus vakuutusyhtiöltäni, sillä pakollinen kohdeyliopistoni vakuutus oli kalleudestaan huolimatta surkea.

Minun piti täyttää paljon lappuja ja pyytää erilaisia todistuksia esim. pankilta. Minun piti tehdä myös hyvissä ajoin erilaisia kurssisuunnitelmia, mutta valitettavasti niitä ei tarkistettu vaihtoyliopiston päässä kuin vasta 2 viikkoa ennen lentokoneen lähtöä. Oli shokki, kun kuulin, että valitsemani kurssit eivät sopineetkaan vaihtoyliopistolle. Lähdin kevääksi vaihtoon, ja johdantokurssit oli käyty jo syksyllä. Opettajat olivat yllättävän tarkkoja siitä, että jatkotason kursseille ei ilmoittaudu ummikkoja. Kyseisessä maassa vastuullisuuskysymykset ovat pinnalla, joten aloittelijan päästäminen jatkotason kurssille toisi ongelmia arvosanojen ja arvioinnin kannalta. Neuvottelemalla voi saada kyllä ihmeitä aikaan, joten kannustan kaikkia keskustelemaan opettajien kanssa ongelmatilanteissa! Vaihtoyliopistoni vaihtokoordinaattori oli suuri apu minulle. Kysyin häneltä paljon kaikesta sähköpostitse.

Saapuminen

Ensimmäinen viikko yliopistolla olikin hyvin stressaava. Silloin sai osallistua mille vain kursseille ja jättää sitten pois kurssit, joille ei haluakaan mennä. Kurssit alkoivat kyllä heti täydellä teholla. Laajoja kotitehtäviä piti tehdä jo seuraavan päivän tapaamiseen ja kalliit kirjat olisi pitänyt jo ostaa omaksi. Sain lopulta räätälöityä itselleni kiinnostavan lukujärjestyksen, kunhan tutustuin kurssikuvauksiin yli tiedekuntarajojen ja neuvottelin opettajien kanssa. Sain myös järjestettyä omatoimisen projektin (Independent Study) eräälle opettajalle, kun yksi Credit olisi jäänyt muuten uupumaan. Yritin valita mahdollisimman paljon ”Lab”-kursseja, jotta saisin tehdä kiinnostavia projekteja, enkä vain lukea. Tein minimi opintopistemäärän, eli 24 op, sillä aika ei olisi mitenkään riittänyt alkuperäiseen 30 op suunnitelmaani.

Asuminen ja arki

Asuin ensimmäiset kaksi kuukautta yliopiston opettajan luona 4 km päässä yliopistolta hienossa design-kodissa. Lopulta kävi yllättäen niin, että päädyin kurssille, jossa kyseinen henkilö oli opettajana. Suhteemme meni hieman oudoksi, ja etäisyys koululta kyllästytti, joten muutin muutaman paikallisen kurssikaverin luo omakotitaloon yliopiston viereen huippuhalvalla. Asunto oli todella huono ja kylmä, mutta kämppikset olivat ihania. Pitkälle huhtikuuta nukuin pipo päässä.

Paikalliset opiskelijat syövät lähinnä ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa, sekä ostavat välipala-automaateista sipsejä. He eivät juuri laita ruokaa. Yliopisto oli täynnä ruokapaikkoja, mutta ruoka oli kallista ja yleensä myös huonolaatuista ja pahaa, esimerkiksi friteerattuja ruokia. Ainoa ravintola, jossa söin joskus lounasta, oli Which Whic, josta sai tilattua salaatin tai täytetyn patongin 100% haluamillaan täytteillä ja kastikkeilla. Itse laitoin paljon ruokaa kotona, ja otin aina eväät mukaan yliopistolle. Tein koti-ikävän yllättäessä ruisleipää ja hernekeittoa, joihin löytyivät ainekset yllättäen Food Pyramidista. Amerikkalainen ruokakulttuuri on tosin paljon laajempi kuin ikinä odotin, ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin ranskalaiset ja hampurilaiset. Amerikkalaiset myös rakastavat ruoasta puhumista.

Sosiaaliset suhteet

Alussa elämä oli hyvin yksinäistä, sillä en tuntenut ketään. Juttelin kurssikavereilleni ja kysyin heitä viettämään aikaa kanssani, mutta emme löytäneet oikein yhteistä säveltä. Ystäviksi tuleminen edellyttää sitä, että on jotain yhteistä keskenään. Vaihtareistakin vain kaksi oli Euroopasta. Vaihtareita ei ollut montaa, ja he olivat muodostaneet porukat lähinnä kielen mukaan: espanjankieliset olivat keskenään ja ranskankieliset keskenään. Opiskelijat olivat nuorempia kuin minä ja ilmensivät hyvin erilaista nuorisokulttuuria, joten tunsin olevani ulkopuolinen.

Yksi päivä näin mielenkiintoisen näköisen ihmisen kävelevän kampuksella pihan poikki, ja pysäytin hänet. Juttelimme nopeasti, ja sovimme tapaamisen. Hänestä tuli hyvä ystäväni koko vaihdon ajaksi, ja aloin viettää aikaa myös hänen ystäviensä kanssa.

Yhdessä kouluprojektissa sain parikseni kiinnostavan ihmisen, jonka kanssa viihdyin. Muutin myöhemmin hänen ja hänen ystävänsä taloon asumaan. Tutustuin uusien kämppisteni ystäväpiiriin. Tutustuin myös Couchsurfing ystäväni ystäviin Oklahoma Cityssä ja Stillwaterissa, ja minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että Oklahoma oli kotini.

Rohkaisen kaikkia vaihtoon lähtijöitä menemään juttelemaan tuntemattomille ja yrittämään solmia ystävyyssuhteita. Pakkeja ja pettymyksiä varmasti tulee, mutta tätä kautta löytää myös ne parhaat tyypit! Minun ystävistäni vain muutama oli lopulta edes opiskelijoita. Vaihtoaikaiset ystäväni olivat 20-50 vuotiaita hyvin eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä: duunareita, opettajia, opiskelijoita, jatko-opiskelijoita, vanhempia, kokkeja, työttömiä, käsityöläisiä jne. Ihmisiä tapaa erilaisissa tapahtumissa, projekteissa ja harrastustoiminnassa, joiden ei tarvitse edes liittyä opiskelijaelämään tai yliopistoon.

Opiskelu

Kurssini käsittelivät lähinnä muotia, vaatteita, tekstiilejä, markkinointia ja liiketoimintaa. Opiskelu oli hyvin intensiivistä. Läksyjä oli paljon ja niitä oli monenlaisia. Piti lukea pitkiä artikkeleja, selvittää yritystoiminnan ehtoja, lukea oppikirjaa, katsoa videoita, tehdä testejä, Photoshopata kuvia, kirjoittaa referaatteja ja muistiinpanoja, ottaa valokuvia, tehdä Moodboardeja, kollaaseja, ja ryhmätöitä. Luentokursseilla oli 2-4 koetta, jotka olivat joko esseemuotoisia tai monivalintoja. Kaikki pienimmätkin kotitehtävät tarkistettiin aina ja pisteytettiin.

Meillä oli verkossa oppimisalusta, johon kaikki tehtävät kirjattiin ja palautettiin. Arviointikriteerit ja oppimistavoitteet oli kirjattu hyvin tarkasti ja tiukan kuuloisesti, mikä sai minut aluksi ylisuorittamaan tehtävät ja käyttämään niihin tuntitolkulla aikaa. Vähempikin olisi riittänyt, mutta oli vaikea arvioida sitä, kuinka laajaa suoritusta opettaja odotti.

Opetus oli hyvin korkeatasoista, ja opettajilla oli kiinnostavia oppimistehtäviä. Projekteilla oli paljon välipalautuksia. Verrattuna opiskeluun Suomessa se tuntui holhoavalta, mutta siitä seurasi se, että kaikki tehtävät tulivat tehdyiksi. Tein kurssitehtävinä mm. tekstiilitaideteoksen kilpailuun, muotiartikkelin stailauksineen, analyysin kankaankutojan Etsy-kaupasta, vaatekauppojen tuotevalikoima-, somistus- ja sisustussuunnitelmia tietokoneohjelmalla, sekä oman yrityksen perustamissuunnitelmat. Kävin myös harjoittelemassa vaatekaupan somistusta yhdeksi päiväksi paikalliseen vaatekauppaan ja järjestin ammattivalokuvaajan ja –mallin kanssa kuvaukset, jossa kuvasimme vaatesuunnittelijaopiskelijan vaatemalliston.

Kaikki kurssitehtävät arvioitiin hyvin tarkasti ja arvosanat annettiin jokaisesta osa-alueesta erikseen kirjallisten perustelujen saattamana. Ilmeisesti paikallisten opiskelijoiden stipendit perustuvat arvosanoille, joten opettajien tulee olla ehdottoman oikeudenmukaisia arvioinnissa ja valmiita perustelemaan ne hyvin tarkasti, jottei heitä haastettaisi oikeuteen. Deadlinet olivat ehdottomia. Tunneilla oli läsnäolopakko. Pelkäsin opintojen aikana, että pärjäänkö kursseilla, mutta tekemällä kaikki kurssi- ja kotitehtävät selviydyinkin kursseista huippuarvosanoin. Yliopisto tarjoaa myös jonkinlaisia tuutoripalveluja sekä paikallisille, että vieraskielisille, mutta en itse hyödyntänyt niitä. Sen sijaan yksi ystäväni tarkisti yhden esseeni englannin kielen oikeinkirjoituksen.

Vaikka opiskelin luovaa alaa, oli joka kurssilla oma oppikirja, mikä oli pakollista omistaa. Jopa muotistailaamisesta oli oma oppikirja! Kirjastossa oli paljon muita kirjoja, mutta siellä oli vain 0-1 kpl kutakin kurssikirjaa, jota sai lainata max. 2 h kerrallaan. Kirjat maksoivat paljon, jopa käytettynä, mutta opiskelijat ostivat ne mukisematta. Jos tietää varmasti, mille kursseille on menossa, kannattaa tilata kirjat käytettynä edullisesti Amazonista tai Ebaysta paikan päällä etukäteen.

Joillain kursseilla teimme paljon ryhmätöitä. Minulle sattui ryhmädynamiikaltaan ongelmallisia ryhmiä, mikä aiheutti paljon mielipahaa ja stressiä. Kokemus oli uusi, sillä Suomessa ryhmätyöt ovat sujuneet helposti. Keskustelimme yhden ryhmän ongelmista jopa opettajamme kanssa. Onneksi yliopisto tarjosi palveluna ilmaisia tapaamisia psykologin kanssa. Kävin puimassa mieltä painavia asioita hänen kanssaan muutamaan otteeseen. Ryhmätöistä piti usein antaa opettajalle myös kirjallinen luottamuksellinen selonteko, jossa jokainen ryhmän jäsen kertoo eri ryhmän jäsenten työpanoksesta ja toiminnasta.

Opinnot poikivat muitakin kiinnostavia kokemuksia. Sain kudottua yhden tekstiilin paikallisessa taitokeskuksessa kangaspuilla sillä ehdolla, että opettaisin värttinäkehräystä. Tutustuinkin sitten paremmin yhteen henkilöön taitokeskuksella, ja vietimme yhden aurinkoisen päivän käymällä autolla historiallisessa lähikaupungissa lankakaupassa ja BBQ-ravintolassa. Myös eräs ravitsemustieteen opettaja kuuli, että yksi vaihto-opiskelija on Suomesta, ja sain pitää luennon suomalaisesta ruoasta hänen kurssilaisilleen.

Vapaa-aika ja matkustelu

Minua jännitti etukäteen, miten pystyn matkustamaan minnekään tai liikkumaan Amerikassa, kun minulla ei ole ajokorttia. Kekseliäisyydellä, nöyryydellä ja viitseliäisyydellä pääsee kuitenkin pitkälle. Käytin Greyhound-bussia ja Amtrak-junaa, pyysin kyytejä, kävelin kilometrejä ja hyödynsin kaupunkipyöriä. Esimerkiksi kerran jouduin heräämään Dallasissa sunnuntaina klo 04, jotta ehtisin bussiin, joka vie minut Oklahoma Cityyn, jossa yövyn Couchsurfing-tutun luona, jonka luota herään maanantaina klo 06, jotta yliopiston vaihtokoordinaattori voi noukkia minut kyytiin, jotta hän ehtii töihin klo 8:ksi, ja minä klo 10:ksi luennolle. Hullua, eikö?

Ihmiset antavat hyvin mielellään autokyytejä. Minun piti vain kehdata kysellä tutuilta ja tuntemattomilta, jos joku tietäisi jonkun joka olisi matkalla jonnekin, laittaa kyyti-ilmoituksia Facebookkiin ja lähettää liuta tekstiviestejä. Greyhound nimittäin kulki kylämme ohi vain kerran päivässä. Kävin jonkin verran harrastustapahtumissa Stillwaterin ulkopuolella, joista sai muilta harrastajilta helposti kyytejä juna-asemille tai eri paikkoihin kyselemällä ja juttelemalla ihmisten kanssa.

Halpoja hostelleja ei juuri ole Yhdysvalloissa suurimpien kaupunkien ulkopuolella, joten yövyin useamman yön Couchsurfing-palvelun avulla ystävällisten ihmisten luona. Yhden majoittajan kanssa tulin niin hyvin toimeen, että meistä tuli ystävät. Kannattaa myös rohkeasti kysyä uusilta tutuilta majapaikkoja. Yhdysvalloissa on hyvin tavallista lähettää Thank You Note-kortteja kiitokseksi, joten minäkin lähetin niitä kaikille ihmisille, jotka olivat auttaneet minua tavalla tai toisella.

Otagon yliopisto, Uusi-Seelanti, kevät 2016

Kemian opiskelija

Ennen lähtöä

Kuka ei olisi koskaan unelmoinut surffauksesta valtameren aalloilla, vaelluksista henkeäsalpaavissa maisemissa, pingviinien näkemisestä, opiskeluista vieraassa maassa, tutustumisesta uuteen kulttuuriin tai uusien elämänmittaisten ystävyyssuhteiden luomisista? Nyt miettiessäni näitä kysymyksiä olen ylpeä itsestäni, että reilu vuosi sitten pakkasin laukkuni, itkin muutamat kaihon kyyneleet ja matkustin maailman toiselle puolelle kokemaan tämän kaiken.

Vietin kevään 2016 opiskellen Otagon yliopistossa, joka on Uuden-Seelannin vanhin yliopisto ja sijaitsee eteläisen saaren eteläosissa Dunedinissa. Dunedin on todellinen opiskelijakaupunki, jossa ”yhden kampuksen” – periaate kokoaa opiskelijat elämään tiiviisti yliopistoalueen ympärille. Julkisia kulkuneuvoja ei tässä kaupungissa tarvinnut, vaan liikkumaan pääsit sekä luennoille, kuntosalille että kauppaan, kävellen.

Tiedän, että useimmat vaihtoon lähtijät ovat miettineet vaihtoa pitkään ja omaavat usein kohdemaan hyvän kielitaidon ennestään. Itselleni kielet ovat aina olleet heikkous ja siksi olin useasti vakuuttanut itselleni, etten tule lähtemään vaihtoon. Hakuvaiheessa keväällä 2015 tiedostin, että en tule pärjäämään ilman hyvää englanninkielen taitoa tulevaisuudessa. Tiesin ainoan keinon, oppia puhumaan englantia tilanteessa kuin tilanteessa, pelkäämättä sanovani jotain väärin, olevan vaihtoon lähteminen. Sen enempää murehtimatta kielitaidosta, täytin hakemuksen, sain hyväksynnän ja ostin lentolipun Uuteen-Seelantiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin vaihtokohteeseen jo kaksi viikkoa ennen orientaatioviikkoa. Uniflats tarjosi edullisen kyydin lentokentältä toimistolle, josta sain hankittua asuntoni avaimet. Ensimmäisten päivien aikana vierailin kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetussa toimistossa hankkimassa opiskelijakortin sekä saamassa yleistä tietoa yliopistosta ja sen tarjoamista palveluista. Olin Suomesta käsin hoitanut koulun vakuutus- sekä opiskelijapalvelumaksun, joten niistäkään ei tarvinnut huolehtia kohdemaassa. Lisäksi ensimmäisten päivien aikana avasin käyttööni uusiseelantilaisen puhelinnumeron, joka helpotti todella paljon kommunikaatiota opiskelutovereiden kanssa.

Asuminen

Asuin yliopiston Uniflatsin tarjoamissa hintatasoon nähden edullisissa soluasunnoissa. Uniflatsin asunnot olivat tarkoitettu vain vaihto-opiskelijoille ja ne sijaitsivat aivan kampusalueen tuntumassa. Itse asuin kahden yhdysvaltalaisen ja yhden paikallisen ns. ”kiwi-host” kanssa. Asuminen äidinkielenään englantia puhuvien kanssa mahdollisti kielen oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Kiwi-hostin tarkoitus oli auttaa vaihto-oppilaita sopeutumaan uuteen kaupunkiin ja auttamaan käytännönasioiden hoitamisessa (mm. ruokakaupat, sairaalat, pankkiautomaatit, puhelinnumero, …). Dunedinissa opiskelija asunnot ovat omakoti- tai rivitaloja. Talot olivat erittäin huonosti eristettyjä ja erityisesti talviaikaan oli hyödyllistä omistaa lämpöisiä villavaatteita. Lämmitys kuului vuokraan, mutta pienillä sähköpattereilla isojen huoneiden lämmitys oli lähes mahdottomuus. Asuntoihin kuului lisäksi internet, vuodevaatteet, lakanat, astiat, pyykinpesukoneet — lähes kaikki mitä puolen vuoden asumiseen tarvitsi.

Opiskelu ja opetus

Olin valinnut kaikki kurssit jo hakuprosessin yhteydessä, mutta kurssien vaihtaminen kolmen ensimmäisen viikon aikana oli erittäin helppoa opiskelijapalveluiden henkilökunnan avustuksella. Vaikka opiskelen kemiaa pääaineena, päätin kandidaatintutkintoni loppuvaiheessa lähteä vaihtoon lukemaan ylimääräisen sivuainekokonaisuuden matematiikasta. Matematiikan ja tilastotieteen kurssien lisäksi opiskelin yhden englanninkielen kurssin. Opiskelu Uudessa-Seelannissa vastasi opiskelua Suomessa. Kuitenkin kurssit olivat usein huomattavasti laajempia ja ajallisesti pidempiä. Vaikka pääpaino arvosteluissa perustui tentteihin, ei kursseja pystynyt suorittamaan ilman viikoittaisia palautettavia tehtäviä/testejä. Kaikki kokeet ja palautettavat tehtävät arvosteltiin samaan tapaan kuin Suomessa; 50 % kokonaispisteistä vaadittiin läpipääsyyn. Arvosanat olivat C-:stä A+:aan.

Puitteet opiskelulle oli erinomaiset. Erityisesti kirjastot kampusalueella olivat mukavia ja erityyppisille opiskelijoille suunnattuja.

Terveydenhuolto

Opiskelijoiden terveydenhuollosta vastasin Student Health. Tämä vastasi käytännössä meidän YTHS:n palveluita. Yliopiston vakuutus kattoi palvelut sekä reseptilääkkeiden hankkimisen apteekista. Itse en joutunut käyttämään Student Healthin palveluita.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Olen kotoisin paljon pienemmästä kaupungista kuin Helsinki, jonka takia koin sopeutuvani erittäin hyvin Dunedinin kaltaiseen pikkukaupunkiin. Uusiseelantilaiset ovat hyvin rentoja ja auttavaisia, joka varmasti auttoi myös tutustumisessa paikallisiin ja paikalliseen kulttuuriin. Itseäni peloteltiin ennen vaihtoa Uuden-Seelannin aksentilla, mutta nopeasti korva siihen tottui ja nyt vaihdon jälkeen perinteinen brittiaksentti on joissain tapauksissa jopa vaikeampaa ymmärtää.

Erittäin hyvä tapa tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin oli suorittaa ”Prepare for Otago”-kielikylpykurssi ennen opiskelujen alkua. Kurssi oli ilmainen ja suunnattu opiskelijoille, jotka saapuivat ei-englanninkielisistä maista.

Internetin saaminen puhelimiin oli erittäin kallista ja kaupunkien ulkopuolilla datayhteyttä ei ollut laisinkaan ja maaseuduilla sekä asumattomilla alueilla puhelinverkot pätkivät. Sekä Uniflats että yliopisto tarjosi opiskelijoille WiFi-yhteyden, joka helpotti huomattavasti kommunikointia Suomeen päin.

Heikkojen matkapuhelin- sekä internetverkkojen takia vaeltamaan lähtiessä paikannin hätäkutsunapilla oli pakollinen varuste. Tämän lisäksi saarivaltiolle tyypilliset nopeat luonnonolojen muutokset on hyvä tiedostaa ennen matkustamista alueille, joilla voi esiintyä lumi-/maavyöryjä/tulvia. Matkustamista ei kuitenkaan tule todellakaan välttää, vaan sen ajoitus on tärkeintä. Pyrkikää vaeltamaan kesäisin, ja nauttikaa upeista kaupungeista talvi-aikaan.

Neuvo heille, jotka miettivät tai edes haaveilevat vaihtoon lähdöstä: olkaa rohkeita ja lähtekää valloittamaan maailmaa. Puoli vuotta saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta jälkeenpäin se on vain silmänräpäys. Vaihto ei ole vain opiskelua, vaan enemmän itsensä pistämistä mukavuusalueen ulkopuolelle ja tätä kautta uusien puolien löytämistä itsestään. Opintopisteiden lisäksi tulet palaamaan koti-Suomeen usean unohtumattoman kokemuksen, onnistumisen ja pettymyksen tunteen, sekä kymmenkunta ystävää rikkaampana.

 

National Institute of Education, Singapore, syksy 2016

Kasvatustieteen/luokanopettajan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Singaporeen opiskelemaan keväällä 2016. Huhtikuussa  sain tiedon, että heinäkuussa alkaisi kolmas yliopistovuoteni Singaporen erinomaisen maineen omaavassa National Institute of Educationissa (NIE).

Ennen lähtöä oli monta asiaa tehtävänä. Päällimmäisenä mieleen jäivät erilaiset paperit (reilu parikymmentä sivua), jotka oli huolellisesti täytettävä ja lähetettävä Singaporeen. Näistä ja muusta vaihtoon liittyvästä asioista sain jatkuvasti tietoa Singaporen vaihtokoordinaattorilta. Häneltä oli myös helppo kysyä mieltä askarruttavista asioista ja vastauskin tuli miltei aina jo seuraavana päivänä. Paperitulvan lisäksi hoidettavia asioita olivat mm. avustusrahan hakeminen Helsingin yliopistolta, opintotukimuutoksen tekeminen KELA:an, vakuutuksen hankkiminen, erilaisten rokotteiden ottaminen, ulkomaille muuttoilmoituksen tekeminen ja lentolippujen ostaminen. Lisäksi oli huolehdittava pakkaamisesta  ja esimerkiksi oman kodin paketoimisesta pahvilaatikoihin vuokralaisia varten. Tekemistä riitti ja heinäkuun puoliväli koitti yllättävän nopeasti.

Asuminen ja liikkuminen

Singaporessa on kaksi suurta yliopistoa: National University of Singapore (NUS) ja Nanyang Technological University (NTU). Näistä jälkimmäisen kampusalueella sijaitsee myös oma vaihtoyliopistoni, National Institute of Education (NIE). Kampusalue on Singaporen länsiosassa. Keskustaan kestää julkisilla matkustaa reilun tunnin, lentokentälle melkein kaksi tuntia. Tunti keskustaan saattaa kuulostaa paljolta, mutta toisaalta itse en ainakaan käynyt siellä kuin ehkä kerran viikossa, koska kampuksella on kaikki mitä elämiseen tarvitsee.

NTU:ssa ja NIE:ssa on yhteensä noin 20 000 opiskelijaa, joista noin puolet asuvat kampuksella. Asuntoloita kutsutaan sanalla ”hall” ja ne on luonnollisesti numeroitu rakennusjärjestyksensä mukaisesti, eli ensimmäinen on hall 1 ja viimeisin rakennettu on hall 16. Itse asuin hall 12:ssa, todella lähellä NIE:tä. Jaoin huoneeni paikallisen tytön kanssa, jonka kanssa ystävystyimme nopeasti. Kylpyhuone ja keittiö olivat yhteiset muiden kanssa. Minulla kävi todella hyvä tuuri, sillä sain huippukämppiksen ja huoneen melko uudesta asuntolasta. Jo tässä vaiheessa toteankin, että vaihtoon kannattaa lähteä avoimin mielin, ilman suurempia odotuksia. Näin ollen pienetkin positiiviset yllätykset tuntuvat mielettömiltä ja toisaalta takaiskuista selviää nopeasti hyvällä asenteella.

Julkinen liikenne toimii Singaporessa upeasti ja sen käyttö on helppoa ja edullista. Hieman yllättäen myös taksit ovat edullisempia kuin Suomessa, ehkä kolmanneksen tai jopa neljänneksen Suomen taksin hinnoista.

Opiskelu ja opetus

NIE:ssä on käytössä ”drop on, drop off ” -viikot, eli lukukauden kaksi ensimmäistä viikkoa on mahdollista lisätä tai vähentää kursseja tai vaihtaa jo valittu kurssi joksikin toiseksi. Mainio systeemi! Kun sain kurssivalintani tehtyä, ilmoitin niistä OKL:n vaihtokoordinaattorille sekä paikalliselle vaihtokoordinaattorille, joka teki meidän vaihto-opiskelijoiden ilmoittautumiset kursseille puolestamme. Vaihtarit ovat onnekkaasti etuoikeutettuja, ja pääsevät kursseille vaikka ne olisivatkin jo täyttyneet. Toisaalta meitä NIE:ssä olevia vaihtareita ei ollut kuin seitsemän. NTU:ssä opiskelevia vaihto-opiskelijoita – jotka asuvat samoissa asuntoloissa ja heihin tutustuu esimerkiksi harrastustoiminnan kautta – oli syksyn aikana noin 500. Eli ei kannata olla huolissaan, kavereita ympäri maailmaa löytyy varmasti. Kun kurssivalinnat oli tehty, sain lukujärjestyksen, joka oli samanlainen elokuun alusta aina marraskuun puoliväliin saakka. Tämä oli mukavaa vaihtelua Helsingissä opiskeluun ja toi oman selkeytensä, kun jokainen viikko oli kurssiaikataulujen puitteissa samanlainen.

NIE:ssä on paljon pienryhmäopetusta ja todella taitavat pedagogit. Opetuksen laatu oli aivan erinomaista. Hankaluutta välillä toi kuitenkin opettajan ymmärtäminen. Singaporen virallinen kieli on englanti, mutta siellä puhutaan omaa ”murrettaan” singlishiä, jossa on paljon malesian ja kiinan kielestä olevia muunnelmia ja erikoisia lauserakenteita. Paikallisten ääntäminen on myös hyvin erilaista kuin mihin olin suomalaisena tottunut. Singlishiin – kuten kaikkiin muihinkin kulttuurieroihin – kuitenkin tottuu ja ymmärrys lisääntyy päivä päivältä.

Singaporessa opiskeleminen on todella intensiivistä ja töitä tehdään yön pikkutunneille saakka. Menestyminen on paikalliselle opiskelijalle kaikki kaikessa. Vinkkini ehkä onkin, että kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa myös joku tai joitakin kevyempiä kursseja, kuten taito- ja taideaineden pedagogisia kokonaisuuksia. Näin lukukaudesta selviytyy opiskelematta öitä myöden.

Vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville

On sanomattakin selvää, että kaikki pakolliset asiat kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen lähtöä, jotta sitten viimeisimpinä viikkoina voi keskittyä pakkaamiseen ja tunteeseen että ”kohta lähdetään!”.

Koska lukukausi alkaa Singaporessa Suomen parhaana kesäloma-aikana (heinäkuun lopulla tai elokuun alussa), jouduin välillä odotella toista viikkoa, että sain Helsingin yliopistolta vastauksia opintoihini liittyen. Kannattaa siis kysyä ennen vaihtoon lähtemistä, että kehen tulee olla yhteydessä. Itse jouduin tekemään itsenäisiä päätöksiä kursseihini liittyen, kun varmistusta Suomesta ei tullut yrityksistäni huolimatta. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin, mutta Suomen kesäloma-ajat kannattaa ottaa etukäteen huomioon.

Uusia kokemuksia ja ihmisiä tulee vastaan jokaisena päivänä. Itse pääsin paljon myös matkustelemaan. Singaporesta lähtee halpoja lentoja lähimaiden upeisiin kohteisiin ja ainakin minulle sopi reppureissailu: ensin oltiin jossain eksoottisessa maassa suurinpiirtein viikko ja sitten pääsi taas takaisin turvalliseen ja puhtaaseen kotimaahan, Singaporeen.

Kaikista tärkeintä on lähteä vaihtoon avoimin mielin ja ylipäätään lähteä! Viisi kuukautta vaihto-opiskelijana avartaa maailmankuvaa ja kotimaahan palatessani vasta ymmärsin, kuinka paljon erilaisia kokemuksia, ajatuksia ja kohtaamisia rikkaampana sain jatkaa opintojani ja elämääni koti-Suomessa.

Pitzer College, kevät 2017

Psykologian opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon ISEP-ohjelman kautta ja sain tietää syyskuun viimeisenä päivänä, että minut yritetään sijoittaa Pitzer Collegeen . Lopullisen varmistuksen sain vasta marraskuun alussa. Heti varmistuksen jälkeen aloin katsomaan lentoja (jotka eivät muuten muutamassa viikossa kallistuneet vaan halpenivat) ja henkisesti valmistautumaan lähtöön kunnolla.

Viisumiprosessin pystyi aloittamaan vasta, kun viisumiin vaadittava kaavake saapui Yhdysvalloista Suomeen liikkuvuuspalveluihin. Tätä ennen voi kuitenkin jo kerätä muita tärkeitä tarvittavia dokumentteja, kuten todistus opintotuesta ja muista taloudellisista lähteistä, vaihtoonkin mukaan otettavaksi suositeltavat opintosuoritusotteet, kielikokeen tulokset jne.  Kannattaa hoitaa ajoissa kaikki mitä vain voi. Itselläni viisuminhakuprosessi venyi sekä omasta ahdistuksesta että ulkomaanmatkasta johtuen, joten kun vihdoinkin aloin viisumiaikaani varaamaan, oli ensimmäinen aika viisi päivää ennen lähtöäni, siis aivan liian myöhään. Älä maksa viisuminhakumaksua tilisiirrolla, koska silloin maksun läpimenemisessä kestää päiväkausia, vaan valitse esimerkiksi verkkopankkimaksu. Jos käy niin, että haastatteluaika olisi liian myöhään, hae heti nopeutettua aikaa. Itse sain tämän noin viikon päähän. Viisumihaastattelu itsessään ei ole hankala, siinä kysytään perusasioita. Odottelua on kuitenkin paljon, ja kaikki paperit on oltava mukana, maksut tehty ja niistä myös kuitit.

Yliopistolta tuli hyväksymisen yhteydessä melko paljon tietoa ja tervetulokirje. Lisäksi neuvottiin täyttämään asunnonhakulomake ja joulukuun aikana alkoi tulla tietoja myös sähköpostin avaamisesta, host-perheestä (joka ilmeisesti oman lukukauteni jälkeen lopetettiin) ja muista yleishyödyllisistä asioista. Koko kansainvälisyystiimi on Pitzer Collegessa erinomainen, lämmin ja ystävällinen, vaikka välillä pelkän sähköpostin välityksellä kommunikointi olikin turhauttavaa. Tervetulokirjeessä lukee päivämäärä, jolloin viimeistään tulisi saapua Claremontiin, sillä tästä alkaa pakollinen orientaatio. Kaksi vaihto-opiskelijaa jäi kuitenkin Turkin lumimyrskyjen takia orientaatiosta paitsi; ei siis tarvitse pelätä, että koko vaihto perutaan, jos jostakin ylitsepääsemättömästä syystä saapumisesi vaihtokohteeseen viivästyy.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistoon saavuttaessa alkoi orientaatio, joka oli jokseenkin epävirallinen ja sinänsä suuren infopläjäyksensä takia hieman tarpeeton (10 tunnin jet lagisiin aivoihin ei mahdu juurikaan uutta asiaa). Voin kuitenkin puhua vain kevään orientaatiosta, mikä ilmeisesti eroaa vahvasti syksyisestä. Itse en ilmoittanut kaupunkiin muuttamisestani poliisille tai muullekaan taholle, eikä kukaan koskaan tullut tällaisia kyselemään. Menin paikalle ja kuuntelin ohjeet, Suomen päässä toki muuttoilmoitukset on tärkeää tehdä ja kannattanee myös ottaa vaarailmoitukset käyttöön.

Asuminen

Pitzer Collegessa vaihto-opiskelijoille on kaksi asumisvaihtoehtoa. Suosittelisin perehtymään näihin ja oikeasti ajatuksella täyttämään asuntolahakemuksen, vaikka se pitkä ja hieman outo (mutta hauskahko) onkin. Ensimmäiset, vaihtareille yleisimmät vaihtoehdot ovat West ja East Hall, jotka ovat identtisiä, mutta East Hall sijaitsee aivan kampuksen kulmalla (kaikkien mielestä kaukana kaikesta). Näissä asuntoloissa asutaan huonekaverin kanssa ja jaetaan toisen huoneen kanssa kylpyhuone. Asuntolat ovat melko uusia, ja sen huomaa verrattuna toiseen mahdollisuuteen, Mead Halliin, jossa itse asustelin. Mead Hallissa vaihtari jakaa edelleen huoneen toisen henkilön kanssa (huone on tosin aavistuksen isompi), kylpyhuone jaetaan oman huonetoverin ja kahden muun kanssa, mutta sen lisäksi huoneistoon kuuluu yhteinen olohuone vielä 4 muun ihmisen kanssa, yhteensä siis kahdeksan ihmistä samassa asunnossa. Itse halusin nimenomaan Mead Halliin (jolla oli aiemmin ollut bileasuntolan nimitys mutta se ei pätenyt enää minun aikanani), sillä koin, että yhteisen olohuoneen kautta saisin kokonaisvaltaisemman ja todellisemman kokemuksen. Näin kävikin, sillä välillä amerikkalaisiin tutustuminen on hankalaa. Minä päädyin asumaan seitsemän amerikkalaisen kanssa ja näin sain tuttuja myös vaihtareiden ulkopuolelta. Tätä todella siis suosittelen.

Opiskelu ja opetus

Koska Pitzer kuuluu Claremont Collegeihin, eli viiden yliopiston konsortiumiin, kursseja voi valita mistä vain koulusta. Eri collegejen erilaisuuden takia kannattaa harkita myös muiden kuin Pitzerin kursseja, sillä opetus- ja opiskelutyylit hieman vaihtelevat. Pitzer Collegessa kurssit valitaan syksyksi jo keväällä, ja kevääksi syksyllä. Siksi vaihtarit saavat valita niistä, missä on jäljellä tilaa. Joskus kursseille voi jonottaa tai pyytää erikoislupaa, mutta kannattaa varautua, ettei välttämättä pääse alun perin haluamilleen kursseille. Kurssien valintaprosessissa auttaa kuitenkin Pitzerin henkilökunta kädestä pitäen.

Yleisesti Claremont Collegeissa on paljon viikoittaista lukemista ja kotitehtäviä. Luetusta materiaalista keskustellaan tunnilla ja välillä tuntuu siltä, että oppisit (tai yrität oppia) luokkatovereiltasi, mikä voi olla myös turhauttavaa. Keskusteluun osallistumista odotetaan ja se vaikuttaa arvosanaan. Keskusteluihin osallistumisessa voi auttaa muistiinpanojen tekeminen ja ajatusten ylös kirjoittaminen ennen jokaista tuntia. Kursseilla on yleensä paljon esseiden kirjoittamista, esitelmiä ja joillain kursseilla kokeitakin. Ryhmätyöt ovat jokseenkin turhauttavia, koska usein ryhmässä on ihmisiä, jotka välttelevät työtä ja toisaalta, jos arvosanat eivät kotiyliopistossa näy kuin hyväksytty/hylätty asteikolla, joutuu koko ryhmälle annettavan arvosanan takia tekemään myös ns. ylimääräistä työtä. Töitä on siis enemmän kuin mihin itse olin tottunut Helsingin yliopistossa, sillä kursseihin kuului usein osana kurssia lopputyö, jonka kokoisesta työstä olisi omassa aineessani Suomessa saanut jopa 10 opintopistettä.

Arvostelu on kuitenkin lepsua useissa aineissa (itselläni kaikki kurssit olivat psykologiaa), yksityisestä yliopistosta kun on kyse. Hyviä arvosanoja saa melko vähälläkin työllä, erityisesti kun oppii erottamaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tässä tosiaan on ainekohtaisia ja yliopistokohtaisia eroja, esimerkiksi Claremont McKennan economics-kurssit olivat kuulemani mukaan huomattavasti haastavampia.

Koska työtä on kuitenkin paljon, ja useimmille amerikkalaisille Pitzerissä arvosanat ovat tärkeitä, on välillä vapaa-aikaa vähän ja ihmiset opiskelevat yöhön asti. Tämä oli ehkä yksi suurimpia shokkeja; oli normaalia valvoa esimerkiksi neljään asti, ja ryhmätapaamisia saatettiin sopia 22.30 eteenpäin. Itse valitsin kurssit niin, että istuin tunneilla maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikon olin ”vapaalla”. Luennoilla on läsnäolopakko, ja useimmilta kursseilta saa olla yhden kerran poissa ilman lääkärintodistusta ilman, että arvosana tippuu puolikkaalla. Luokkakoot ovat pieniä, vaihdellen 15-25 opiskelijan välillä. Tämä helpottaa keskusteluun osallistumista ja muihin ihmisiin tutustumista. Tämän takia myös professorit ovat tuttavallisia (älä kuitenkaan erehdy kutsumaan heitä etunimillä, vaan aina Professor Nimi) ja auttavat useimmiten mielellään, jos törmäät ongelmiin tai tahdot muuten vain keskustella jostakin. Itse esimerkiksi ilmoitin yhdelle professoreistani huoleni ryhmäkeskusteluihin osallistumisesta, ja hän pyrkikin tämän takia toteuttamaan enemmän pieniä ryhmäkeskusteluja ja antoi neuvoja, miten osallistuminen on helpompaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pitzer velvoittaa ottamaan heidän kattavan terveysvakuutuksensa, itse ISEP:n kautta vakuutuksen ottaneena en tätä kuitenkaan tarvinnut (hain siis lupaa Pitzerin vakuutuksen hylkäämiseksi). Opiskelijoiden terveydenhuolto sijaitsee kampuksella ja toimi ainakin omalla kohdallani hyvin (auki maanantaista perjantaihin).

Yhdysvallat on sulatusuuni, eli kansallisuuksia ja kulttuureita on loputtomiin. Pitzer on populaatioltaan hyvin poliittisesti korrekti ja valveutunut näissä asioissa, ja tämä voi olla suomalaiselle hyvin hämmentävää. Itselleni cultural appropriation oli täysin uusi käsite. Osa vähemmistöä edustavista ihmisistä on myös sitä mieltä, ettei heidän kulttuuristaan saa kysyä, vaan tietoa on etsittävä itse. Toisen ihonväri pitää tiedostaa. Välillä oma olo oli hieman hankala, koska kaikki oli niin uutta ja erilaista kuin mihin itse oli oppinut. Neuvoisin vain noudattamaan harkintaa sanoissaan, sillä tietämättömänä on helppo sanoa toista loukkaavia asioita, vaikkei niitä tarkoittaisikaan, ja pitämään korvat auki ja pyrkimään imemään kaikkea uutta tietoa, mitä tämä puoli Pitzeristä tarjoaa.

Pitzeriin lähtiessäni otin mukaan kaikki mahdolliset paperit mitä Helsingissä oli neuvottu: opintosuoritusotteet, tutkintotodistukset, kielitodistuksen, terveyspaperit ja vakuutuspaperit. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Kannattaa myös ottaa kopio viisumihakemuksesta, viisumista, viisumikaavakkeesta jne.

Pitzerissä vaihtari saa 16:sta ruoan meal planin ja lisäksi 160 dollaria ns. flex-rahaa, jolla voi maksaa kahviloissa ja ruokaloissa. Lisäksi ruokalasta saa vihreän rasian, johon voi lounaan ottaa mukaan. Pitzerin omassa ruokalassa ruokaa voi ottaa mukaan, vaikka söisikin itse ruokalassa, mutta tässä Pitzer tosiaan on positiivinen poikkeus. Lisäksi Pitzerissä on kaksi demokeittiötä. Suosittelen käyttämään ruokia alkuviikosta ja loppuviikosta laskeskelemaan mihin asti 16 ateriaa riittää, sillä usein viikonloppusuunnitelmien muuttuessa aterioita jäi yli.

Claremont Collegeissa on joka viikonloppu jonkinlaisia tapahtumia (lue: juhlia), jotka on suunnattu kaikille. Kannattaa pyrkiä tutustumaan myös amerikkalaisiin, niin pääsee helpommin mukaan myös heidän dormeissaan tapahtuvaan juhlintaan. Pitzer College ei kuitenkaan ainakaan minun aikanani ollut enää mikään bilekoulu, eli harvemmin keskellä viikkoa oli mitään suuria tapahtumia. Tämä voi tosin muuttua ihan yhdessä lukukaudessakin.

Claremont on pieni kylä, varmasti yksi turvallisimmista koko USA:ssa. Tämä johtuu siitä, että alue on melko varakas. Myös Claremont Colleget ovat Yhdysvaltojen kalleimpia yliopistoja, joten opiskelijat ovat todella fiksuja, osa myös hyvin rikkaita ja loput koulussa stipendeillä, mikä ei tosin Pitzerissä näy, hippikouluksi kun on tituleerattu. Ihmiset Pitzerissä ovat rentoja ja ystävällisiä. Tärkeää on hyväksyä, että aikaa on rajallisesti, ja vaikka tapaatkin mahtavia ihmisiä, ei kaikkiin vain ehdi tutustua paremmin. Hintataso Claremontissa ja yleisesti Los Angelesin alueella yllätti minut täysin, ulkona syöminen on Suomen tasolla tai kalliimpaa.

Pitzerissä jää kuitenkin kavereiden ja työmäärän takia helposti elämään siihen pieneen Claremont College -kuplaan, enkä itse matkustanut laisinkaan niin paljon kuin oletin. Kannattaa kuitenkin pitää korvat auki esimerkiksi Pitzer International Student Associationin ilmaisten tai vähäkustanteisten retkien varalta. Suosittelen lämpimästi myös erilaisiin kerhoihin tutustumista, erityisesti Pitzer Outdoor Adventures oli itselleni rakas. Tätä kautta pääsin ilmaiseksi retkeilemään esimerkiksi Spring Breakilla road tripille telttailemaan, ja keskellä viikkoa tekemään kävelylenkkejä läheisille vuorille, käymään rannoilla ja hot springseillä. Kerhot ja klubit ovat melko helppo tapa laajentaa ystäväpiiriä ja tutustua uusiin ihmisiin.

Sopeutuminen yliopiston rytmiin kävi itseltäni melko nopeasti. Orientaatiossa puhutaan jonkin verran kulttuurishokista sekä ns. cultural low pointista, joka iskee jokaiseen jossakin vaiheessa. Useat oman aikani vaihtarit luulivat välttäneensä tämän, sillä kesti huhtikuuhun asti, ennen kuin tämä aalto iski meihin kaikkiin. Sopeutumiseen auttaa puhuminen henkilökunnan kanssa ja sekä Suomessa olevien, että Pitzer-kavereiden kanssa; älä jää yksin ja tiedosta, mistä olo johtuu.  Kannattaa etukäteen tutustua kulttuurishokin oireisiin kunnolla ja kuulostella omaa vointia. Vaikka Yhdysvallat on länsimainen maa, eivätkä kulttuurierot näy yhtä selvästi kuin esimerkiksi Aasiaan matkustaessa, on kulttuuri ja tavat erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä valtavan erilaisia mutta ikään kuin piileviä. Itselle tämä tuli suurena yllätyksenä, sillä erojen laajuus avautui vasta pikkuhiljaa tutustuessani amerikkalaisiin paremmin. Itse toivoisin jälkeenpäin, että olisin lukenut etukäteen enemmän heidän kulttuuristaan, ja osannut paremmin erottaa, milloin kyse on kulttuurista ja milloin ihmisen omasta persoonallisuudesta.

Tutustuminen muihin oli aluksi kevätlukukaudellani hieman hidasta, koska meillä ei ollut mitään yhteisiä tutustumishetkiä, pelkästään melko virallisia infotilaisuuksia. Kannattaa kuitenkin olla itse aktiivinen ja vain uskaltaa. Suosittelen siksi ruokaloissa syömistä, koska siellä tutustuminen tuntui kaikista luontevimmalta, kun istut pöytään jossa osa on tuttuja ja osa ei. Turvaksi voi ottaa aina kirjan, kotitehtäviä tai läppärin, jos käykin niin, ettei siellä ketään tuttua olekaan. Puhu niin monelle ihmiselle, kuin vain ehdit ja pystyt, vaikka sitten vain niitä näitä. Tee naamasi tutuksi ihmisille, niin kynnys moikata ja tulla uudestaan juttelemaan on matalampi.

University of Toronto, kevät 2017

Yleisen mikrobiologian opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen kuin voi aloittaa opiskelut Toronton yliopistossa, on täytettävä runsaasti erilaisia papereita ja hakemuksia. Yksi merkittävä asia oli Suomessa tehtävä IELTS-koe, jonka tulokset kertoivat, oliko englannin kielitaitoni tarpeeksi hyvä vaihtoon lähtöön. Viisumia minun ei tarvinnut hakea ja yleisesti siihen liittyvä byrokratia oli minimaalista, koska suomalaisena, joka viipyi maassa alle puoli vuotta, ei viisumi ollut välttämätön. Kuitenkin, koska lensin Kanadaan, oli minun hankittava ETA (electronic travel authorization), joka maksoi muutamia euroja. Tärkeä oli myös pakollinen Toronton yliopiston sairasvakuutuksen maksaminen, joka puolelta vuodelta maksoi noin 150 euroa. Kanadaan lähtöä varten varustauduin hyvin esimerkiksi talvivaatteilla ja Kanadan sähköverkkoon sopivalla adapterilla. Lisäksi oli tehtävä ilmoitus uudesta osoitteesta maistraattiin ja Kelaan, sekä ohjattava posti toiseen osoitteeseen.

Asuminen

Aloitin asunnon etsimisen Torontosta hyvissä ajoin ennen lähtöäni. Koska opiskelin St. George -kampuksella keskustassa, ei yliopisto taannut minulle asuntoa vaihdon ajaksi. Sen sijaan sain käyttää off-campus housing verkkosivustoa, jolla pystyi etsimään kampuksen ulkopuolisia asuntoja. Onnistuin löytämään mukavan yksiön viidentoista minuutin kävelymatkan päästä kampuksesta. Vuokrat ovat varsin korkeat Toronton alueella ja tässäkin asunnossa vuokra oli noin 1100 euroa kuukaudessa, mutta se sisälsi muun muassa internetin, lämmön, sähkön ja veden. Ottaen huomioon Toronton asuntomarkkinat, asunnon etsimisen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin.

Aloitus Toronton yliopistossa

Pian Torontoon saapumiseni jälkeen CIE (center of international experience) järjesti muutaman tunnin orientaatiotapahtuman. Siellä kerrottiin perusasioita, kuten esimerkiksi että on hyvä varoa kaatumista liukkaalla säällä ja millaiset vaatteet sopivat Toronton säähän. Suomalaisesta nämä asiat tuntuivat lähinnä itsestäänselvyyksiltä. Aluksi myös piti käydä hakemassa Toronton yliopiston opiskelijakortti Tcard, jota oli näytettävä esimerkiksi aina kokeissa. Lisäksi oli myös luotava yliopiston sähköposti ja tutustuttava sellaisiin palveluihin kuin Blackboard (Moodlen vastine Toronton yliopistossa) ja ACORN, joka toimi WebOodia vastaavana palveluna ja jota kautta sairasvakuutuskin maksettiin. Lisäksi piti luoda tili sairasvakuutuksen tarjoavan yhtiön sivuille ja tulostaa sieltä itselleen sairasvakuutuskortti.

Opiskelu ja opetus

Kursseja oli pitänyt valita pitkin edellistä vuotta ja vasta viime metreillä selvisi, millä kursseilla oli tilaa ja mihin niistä lopulta pääsin. Ainoastaan yhdellä kurssilla oli pakollinen kurssikirja. Kuitenkin kaikilla kursseilla Blackboardiin tuli runsaasti materiaalia ja aktiivinen läsnäolo oli tärkeää (vaikkei pakollista) kursseilla menestyäkseen. Opettajat olivat asiansatuntevia ja ammattimaisia. Opetusta kursseilla oli hyvin paljon. Kaikilla kursseilla oli luentoja ja kirjoitettavia esseitä, joiden muotoon kiinnitettiin paljon huomiota. Erityisesti oikeanlaisesta viittamisesta esseissä ja plagiarismista puhuttiin paljon. Näiden lisäksi joillain kursseilla oli esimerkiksi netissä pistokokeita edellisen viikon asioista ja ryhmätöitä. Kursseilla joutui tulostamaan jonkin verran papereita (mihin tarvittiin Tcard), mikä ei kutenkaan ollut ilmaista, vaan jokaisesta paperista joutui maksamaan noin kymmenen senttiä. Voi sanoa, että viiden Toronton yliopiston kurssin opiskelu on täysipäiväistä työtä.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Vaikka Toronton yliopistossa oli tehtävä paljon töitä menestyäkseen, ei se tarkoita, etteikö muistakin vaihtoon liittyvistä tapahtumista voisi nauttia. Esimerkiksi CIE järjesti tapahtumia ja retkiä Torontoon ja sen ulkopuolelle ja ne olivat hyvin kiinnostavia. Tcardilla pääsi käyttämään yliopiston liikuntakeskusta ja sen uimahallia. Lisäksi yliopiston ulkopuolisellakin Torontolla on paljon annettavaa. Toronto on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, kuten esimerkiksi Art gallery of Ontario ja CN Tower. Liikkuminenkin Torontossa oli hyvin helppoa. Kaupungissa on erinomainen metro- ja raitiovaunujärjestelmä, jonka avulla kaupungissa pääsee paikasta toiseen helposti. Kuitenkin, ellei hanki matkakorttia, joutuu yksittäisestä matkasta maksamaan muutaman euron, jolla saa matkustamiseen tarkoitetun poletin. Lisäksi Toronto on vain parin tunnin matkan päästä Niagaran putouksista, jonne on helppo päästä Toronton keskusasemalta junalla ja bussilla.

Yhteenveto

Toronto on hieno kaupunki, jolla on paljon tarjottavaa vaihto-opiskelijalle. Vastaavasti University of Toronto on maineikas yliopisto, jolla on laadukas opetus ja hyviä opettajia. Valmistautumalla hyvin, lukemalla tiedotteet ja tutustumalla muihin opiskelijoihin on vaihto-opiskelu Torontossa hieno kokemus.

Miami University, Yhdysvallat, syksy 2016

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Yhdysvaltoihin hakiessa hakuprosessi voi tuntua työläältä. Ennen virallista hyväksyntää Miami Universityyn piti täyttää verkossa hakulomake, johon täytyi muun muassa liittää passin kopio, todistus varallisuudesta ja kopio IELTS tai TOEFL-kielikokeen tuloksista. Tämän jälkeen Miami Universityn vaihtokoordinaattori lähetti ns. DS-2019-lomakkeen, jonka avulla pystyi hakemaan viisumia. Viisumia varten tarvittiin DS-2019-lomake, virallinen viisumikuva, voimassa oleva passi, hyväksymistodistus Miami Universityyn sekä varallisuustodistukset. Varallisuustodistukset ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla suurlähetystö arvioi, pystytkö elättämään itsesi Yhdysvalloissa. DS-2019-lomakkeessa kerrotaan, kuinka paljon rahaa sinun on varattava vaihtoa varten.

Miami University edellyttää myös, että täytät terveystietolomakkeen. Lomakkeeseen tulee kirjata sairaudet, sekä ilmoittaa onko lähipiirissäsi jotain vakavia sairauksia. Myös rokotetiedot pitää ilmoittaa. Jos jotain vaadituista rokotteista ei ole, kannattaa ne hankkia jo Suomesta ennen lähtöä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Miami University sijaitsee Oxfordin kaupungissa Ohion osavaltiossa. Miami Universityssä järjestettiin noin kahden viikon orientaatiojakso, joka oli pakollinen kaikille vaihto-opiskelijoille. Orientaation aikana käytiin läpi paljon yleisiä käytännön asioita, mutta myös kaikkea hauskaa oli järjestetty, kuten keilaamista, luistelua, piknikkejä ja shoppailureissuja. Orientaation aikana myös rekisteröidyttiin kursseille ja käytiin keskustelemassa paikallisen vaihtokoordinaattorin kanssa henkilökohtaisesti. Lisäksi terveystietolomake käytiin läpi. Jos esimerkiksi jokin pakollinen rokote puuttui, se täytyi omakustanteisesti ottaa.

Oman pankkitilin avaaminen Oxfordissa ei ole välttämätöntä, koska suomalainen pankkikortti toimii lähes kaikkialla. Jos tilin kuitenkin haluaa avata, kampukselta löytyy pankkikonttori. Paikallinen puhelinliittymä kannattaa hankkia.

Asuminen

Miami Universityssä vaihto-opiskelijoilla on mahdollisuus asua kampuksella. Yleensä vaihtarit sijoitetaan jaettuihin huoneisiin. Kämppisten kesken laaditaan kirjallisesti huoneen säännöt, joihin huoneen asukkaat sitoutuvat, esimerkiksi milloin valot sammutetaan ja saako huoneeseen tuoda ulkopuolisia. Jos on yli 21-vuotias, voi halutessaan asua myös kampuksen ulkopuolella, mutta silloin tulee itse hankkia asunto. Valittu asumismuoto ilmoitetaan yliopistoon hakuprosessin yhteydessä.

Jos päättää asua kampuksella, on pakko myös lunastaa ns. meal plan, joka kattaa ruokailut kampuksella. Meal plan -vaihtoehtoja on useita, joten kannattaa miettiä, mikä niistä on itselle sopivin. Kampuksella on lukuisia ruokapaikkoja, mistä valita. Vaikka kampuksen ruoka ei kaikilta osin ole terveellisimmästä päästä, myös terveellisiä vaihtoehtoja löytyy.

Kampusasuminen on kallista, mutta mielestäni hauska tapa elää aito amerikkalainen “college experience”. Asuntoloissa järjestetään monipuolista ohjelmaa kuten leffa- ja peli-iltoja sekä yleistä hengailua, joissa tarjoillaan esimerkiksi vohveleita ja pizzaa.

Opiskelu ja opetus

Jo Suomessa kannattaa pohtia vaihtoehtoja valitsemilleen kursseille, koska kaikkeen opetukseen ei välttämättä aina mahdu mukaan. Miami Universityssä on kuitenkin paljon kursseja. Mieluisaa ja omien opintojen kannalta hyödyllistä opetusta voi löytyä yllättävistäkin yhdistelmistä.

Miami Universityssä kurssit ovat suuritöisiä. Suurin osa kandivaiheen vaihto-opiskelijoista suoritti neljä kurssia, useimmat paikalliset oppilaat viisi. Kurssit kestävät koko lukukauden eli käytännössä kaksi periodia. Esseitä kirjoitetaan paljon, ryhmätöitä suositaan ja välikokeita voi olla useampia. Professorit kannustavat puhumaan ja osallistumaan keskusteluun tunneilla ja monesti tuntiaktiivisuus on merkittävä osa lopullista kurssiarvosanaa. Kursseilla joutuu myös lukemaan paljon, jokaiselle opetuskerralla oli lähes poikkeuksetta määrätty tietty määrä luettavaa.

Miami Universityssä joutuu arvosanojen eteen tekemään töitä. Vaikka kaikki tehtävät eivät välttämättä ole akateemisesti yhtä vaativia kuin Suomessa, niiden tekemiseen voi mennä paljonkin aikaa ja vaivaa. Luennoilla on pääosin läsnäolopakko. Jos luvattomia poissaoloja kertyy tietty määrä, opettajalla on oikeus poistaa sinut kurssilta. Kurssiarvosana muodostuu monesta tekijästä. Tenteillä on suuri painoarvo, samoin esseillä ja ryhmätöillä. Kurssiarvosanat annetaan asteikolla A+ – F, joista A+ on paras ja F hylätty.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Oxford on aika pieni paikka, mutta mikroskooppisesta kaupunkikeskustasta löytyy silti ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Miami Universityssä toimii satoja kerhoja. Valikoimaa löytyy Harry Potter-kerhosta oluenmaisteluklubiin, eri urheilulajeista puhumattakaan. Lukukauden alussa eri kerhot esittäytyvät vapaa-aikamessuilla, joilla jokainen uusi opiskelija voi sitoutua omanlaiseensa harrastukseen. Kampukselle on rakennettu myös suuri kuntosali, uima-allas, ratsastustalli ja jopa museo.

Miami University on kuuluisa sisar- ja veljeskuntatoiminnastaan. Monet yliopiston opiskelijoista ovat jäseniä joissain näistä. Veljeskunnat omistavat omat talonsa kampuksen läheisyydessä, sisarkunnat toimivat kampuksen asuntoloissa.

Miami Universityn oppilaat ja henkilökunta ovat todella ylpeitä yliopistostaan. Jos haluat sulautua joukkoon, kannattaa hankkia Miami Universityn t-paita tai huppari yliopiston kaupasta. Koulun urheilujoukkueita, erityisesti jääkiekkojoukkuetta, kannustetaan innokkaasti ja pelejä kannattaakin mennä katsomaan jo ihan tunnelman vuoksi!

Oxfordista ei kovin helposti pääse pois ilman autoa. Busseja kulkee, mutta rajoitetusti. Oxfordissa on autovuokraamo, jos kaveriporukasta ei löydy autoa omistavaa henkilöä. Oxfordista pääsee kätevästi ajamaan läheisiin kaupunkeihin, kuten Cincinnatiin ja Columbukseen. Myös Chicagoon ja Nashvilleen pääsee autolla. Cincinnatin lentokentältä löytää helposti lähtöjä lähes minne vaan.

Terveydenhuolto opiskelijoille kohdemaassa

Yhdysvalloissa terveydenhuolto on järjestetty suurimmaksi osaksi yksityisten vakuutusten varaan. Yliopistolle mentäessä oli todistettava, että itsellä on tarpeeksi kattava sairasvakuutus. Muuten olisi joutunut ottamaan yliopiston tarjoaman, erittäin kalliin vakuutuksen. Miami Universityn kampuksella on oma lääkäriasema, jonne sairastuessaan voi varata ajan.

Turvallisuus

Koin, että Miami Universityssä ja Oxfordissa yleisestikin on turvallista, kunhan pitää maalaisjärjen mukana. Oxfordissa on oma poliisi, samoin kampuksella. Myös piirikunnan poliiseja näkyi välillä. Poliiseja näkyi katukuvassa paljon. Jos jotain tapahtuu kampusalueella, oppilaille ilmoitetaan siitä sähköpostilla ja tekstiviestillä.

Kustannukset ja yleinen hintataso

Tavarat kampuksen kaupoissa ovat suhteellisen kalliita. Suuremmat ostokset kannattaa keskittää kauppoihin kampuksen ulkopuolella, kuten Walmartiin tai Kroeger-supermarkettiin. Yleinen hintataso Yhdysvalloissa on kohtuullinen, varsinkin suomalaisesta näkökulmasta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopiston tarjoamia, kalliita lamppuja, peittoja ja lakanoita ei kannata ostaa, vaikka se saattaisi tuntua helpoimmalta ratkaisulta, kun ennen lähtöä on muutakin stressattavaa. Jo ensimmäisenä päivänä oli järjestetty retki paikalliseen Walmart-myymälään, josta pystyi ostamaan kaiken tarpeellisen paljon edullisempaan hintaan. Walmartista kannattaa hankkia peitto, lakanat, tyyny, pöytälamppu, henkareita ja koulutarvikkeita. Jos jotain unohtui, Walmartiin pääsee kätevästi bussilla tai edullisesti taksilla.

Indiana University of Pennsylvania, syksy 2016

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2016 sosiaalitieteitä Yhdysvaltain itärannikolla Indiana University of Pennsylvaniassa. Päätös lähteä Yhdysvaltoihin ei ollut helppo, ja sainkin idean melko viime hetkillä. Selaillessani eri maiden yliopistoja ja heidän kurssitarjontaansa, heräsi kiinnostukseni kyseistä maata ja yliopistoa kohtaan. Halusin lähteä englanninkieliseen maahan Euroopan ulkopuolelle, joten Yhdysvallat tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Myös ajankohta oli näin valtiotieteilijänä erinomainen, sillä yksi matkani kohokohtia olikin päästä seuraamaan syksyllä käytyjä historiallisia presidentinvaaleja paikallisen silmin. Pääsinpä todistamaan myös silloisen presidentin, Barack Obaman, puhetta Washington DC:ssä. Onhan Yhdysvallat myös yhteiskuntana hyvin erilainen kuin Suomi, minkä ajattelin tuovan opintoihini erinomaisen lisän.

Asuminen ja ruokailu

Kaikkien vaihto-opiskelijoiden tuli asua yliopiston kampuksella. Jokaisessa asuntolassa oli jokin erityinen teema, jonka ympärille järjestettiin erilaista toimintaa. Monien muiden vaihtareiden tavoin valitsin huoneen kansainvälisestä asuntolasta (ks. kuva yllä). Asuntoiloissa oli monia eri huonevaihtoehtoja, joita sai selailla kuin katalogia. Yliopistolle ei siis lähetetty erillistä huonetoivetta, vaan vapaat huoneet olivat näkyvillä erillisessä järjestelmässä, mistä sai valita itselleen mieluisan asuntolan ja huoneen. Hauskana lisänä järjestelmästä sai tietoa myös siitä, kenen kanssa tulet huoneistosi jakamaan (myös mitä hän opiskelee ja mistä hän on kotoisin). Suurin osa asui kahden hengen jaetussa huoneessa, joka oli myös vaihtoehdoista edullisin. Itse kuitenkin päätin valita kahden hengen soluhuoneiston eli jaoin kämppikseni kanssa keittiön ja kylpyhuoneen, mutta saimme molemmat omat makuuhuoneet. Olinkin tähän valintaan enemmän kuin tyytyväinen.

Kampuksella asuvien opiskelijoiden on myös ladattava itselleen lukukauden ajaksi meal plan eli ennakkoon maksettu ruokakortti. Kortin valinta olikin melko vaikea, sillä vaihtoehtoja löytyi loputtomiin, eikä minulla ollut tarkkaa tietoa, kuinka ruokailu kampuksella tulisi toimimaan. Päädyin lataamaan kortilleni yhden edullisimman meal planin, joka kattoi 14 ateriaa viikossa. Tämän lisäksi kortille oli mahdollista ladata erillistä arvoa. Ruokaloita löytyi kampusalueelta muutama, ja itse ruoka oli stereotyyppisen amerikkalaista. Tarjolla oli päivittäin hampurilaisia ja pizzaa, joten laihdutuskuurille ei vaihdossa kannata alkaa!

Orientaatio ja opiskelu

Ennen itse opiskelun aloittamista kaikille vaihto-opiskelijoille järjestettiin yhteinen orientaatioviikko. Kyseisen viikon aikana järjestettiin erilaisia tietoiskuja ja huolehdittiin, että jokainen on saanut kaikki käytännön asiat hoidettua. Lisäksi pääsimme tutustumaan itse kampusalueeseen, että Pittsburghin kaupunkiin. Näin suomalaisena opiskelijana viikko tuntui kuitenkin melko rennolta, sillä olin olettanut orientaation vastaavan enemmän suomalaista fuksivuoden orientaatiota. Myös kursseille rekisteröityminen järjestettiin orientaatioviikon aikana. Vaikka paikalliset opiskelijat olivat valinneet kurssinsa jo edeltävänä keväänä, mahduin onnekseni lähes kaikille toivomilleni kursseille.

Orientaatioviikon aikana minulle selvisi, että olen yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ainoa vaihto-opiskelija. Suurin osa IUP:n vaihtareista on kauppatieteilijöitä, joten heidän luentonsa olivatkin usein hyvin kansainvälisiä. Tämä siis tarkoitti, että kaikki muut kursseillani tulisivat olemaan paikallisia viimeisen vuoden opiskelijoita. Jännitin aluksi kuinka tulisin pysymään luennoilla mukana, mutta huomasin jo ensimmäisten tapaamisten aikana, että jännitykseni oli täysin turhaa. Minua kohdeltiin kuin kaikkia muitakin opiskelijoita, eikä minulle annettu kursseilla erivapauksia. Tämä kannustikin itseäni aktiivisuuteen, minkä seurauksena sain monia paikallisia ystäviä juuri kurssikavereistani. Professorini olivat innokkaita auttamaan minua opinnoissani ja he usein kyselivät myös pärjäämistäni. Myös heille oli selvästi tärkeää, että saan vaihtokokemuksestani mahdollisimman paljon irti.

Itse opiskelu yliopistolla on ehkä verrattavissa suomalaiseen lukioon. Kursseilla oli ehdoton läsnäolopakko ja suuri työmäärä kuormitti syksyä tehokkaasti. Tiedekunnassani ei juurikaan järjestetty perinteisiä lopputenttejä, vaan tehtäviä suoritettiin koko lukukauden ajan. En kuitenkaan koe, että itse opiskelu olisi ollut kovinkaan haastavaa. Esseet olivat vain muutaman sivun mittaisia ja monet kokeet muodostuivat lähinnä monivalintakysymyksistä. Erityisesti yllätyin siitä, kuinka keskustelevaa opetus oli. Luennot kuluivat siis lähinnä keskustellen ja erilaisia ryhmäharjoituksia tehden. Tämä tarjosikin erinomaisen mahdollisuuden harjoitella kieltä sekä erityisesti oman alan sanastoa ja argumentointia. Pidin myös erilaisia esitelmiä kursseillani viikoittain, mikä luonnollisesti kurssieni ainoana vaihto-opiskelijana tuntui melko jännittävältä. Erityisesti mieleeni painui eräs kerta, kun pidin esitelmän suomalaisesta perustulokokeilusta luokalliselle amerikkalaisia opiskelijoita.

Kolme vinkkiä Indiana University of Pennsylvaniaan vaihtoon lähteville

  • Tutustu! Kuten kaikki entiset vaihtarit sanovat, parasta koko kokemuksessa ovat uudet ystävät ja tuttavuudet. Osallistu reippaasti erilaisiin aktiviteetteihin ja kerhoihin, joita yliopisto tarjoaa. Uusiin ihmisiin voi tutustua niin luokkahuoneessa kuin asuntolassakin. Uusi ympäristö alkaa yllättäen tuntua kodilta, kun ympärillä on tärkeitä ihmisiä. Lisäksi koskaan ei tiedä, milloin tienne taas risteävät.
  • Matkustele! Yhdysvallat on erinomainen matkakohde, sillä yksi maa tarjoaa kaikkea hiekkarantojen, pilvenpiirtäjien ja pikkukylien väliltä. Viikonloppuja ja pitempiä taukoja kannattaa käyttää tehokkaasti reissaten. Pittsburghista on helppoa tehdä lyhyitä matkoja esimerkiksi itärannikon suurkaupunkeihin, kuten New York, Philadelphia tai Washington D.C. Lisäksi kannattaa matkustaa paikkoihin, joihin turistina harvemmin eksyy. Esimerkiksi Pennsylvanian monet amissiyhteisöt sijaitsevat vain lyhyen ajomatkan päässä kampukselta.
  • Nauti! Tärkeintä on, että muistat nauttia kaiken opiskelun ja reissaamisen keskellä. Vaihtarina oleminen on ainutlaatuinen kokemus, jota tulet muistelemaan vielä pitkään. Älä tuhlaa aikaa stressaten, vaan ota lukukaudestasi (tai vuodestasi) kaikki irti. Samanlaista tilaisuutta tuskin tulee enää toiste vastaan. Älä siis unohda tehdä muistoja ja pitää hauskaa!