July 2017 – Vaihtokertomuksia maailmalta

19.7.20178.1.2021

Tel Aviv University, kevät 2017

Teologian opiskelija

Ennen lähtöä

Syksyn hakuprosessi TAU:hun oli pitkä ja sisälsi useita eri vaiheita. Ensimmäiseksi kannattaa hoitaa kuntoon IELTS/TOEFL testi, koska tulosten saamisessa menee yleensä muutama viikko. Tosin itse kuulin Tel Avivissa myöhemmin, että me suomalaiset vaihtarit olimme ainoat, jotka tämän testin olivat joutuneet tekemään. Muut olivat lähettäneet kohdeyliopistoon sähköpostia ja kysyneet voiko testin korvata jollain muulla, esimerkiksi englanniksi käydyllä kurssilla. Tätä mahdollisuutta kannattaa selvittää, sillä testi on kallis ja tulos voimassa vain kaksi vuotta. TAU:sta tuli syksyn mittaan paljon sähköposteja ja ohjeistuksia, mutta sinnepäin viestiä laitettaessa vastausaika oli pitkä eikä aina vastausta edes saanut. Tähän kannattaa tottua, sillä samanlainen asioidenhoitotapa on Israelissa hyvin yleinen. Pedantille suomalaiselle se voi aluksi olla hyvin hermoja koettelevaa, mutta Israelissa ihan yleistä. Tästä kertoo myös se, että TAU muutti syksyn hakemuksen jättöpäivää vain muutama päivä ennen deadlinea kolmella viikolla. Tästä johtuen saimme hyväksynnän vasta ihan joulukuun viimeisillä päivillä, vaikka kohteessa piti olla jo maaliskuun alussa.

Hyväksynnän saamisen jälkeen seuraava hoidettava asia on Kelan lisäksi viisumin hakeminen Israelin suurlähetystöstä. Tähänkin hommaan kannattaa varata aikaa ja pitkää pinnaa, sillä suurlähetystöstä oli hyvin vaikea saada ketään kiinni. Heillä on soittoaika puhelinpalveluun, mutta kukaan ei ikinä vastannut, vaan soittaja joutui automaattiseen puhelinvastaaja luuppiin (joka puhui tietenkin vain hepreaa). Suurlähetystöön kannattaa laittaa sähköpostia tai odottaa, että he soittavat sinulle takaisin. Viisumin tosin saa heti samana päivänä, kun on saanut käyntiajan suurlähetystöön, joten siinä mielessä viisumin saanti oli nopeaa. Lentojen lisäksi hankintalistalla on matkavakuutus, sillä normaali kolmen kuukauden matkavakuutus ei riitä vaihdon ajaksi. Usein halvinta on ottaa oman kotivakuutuksen yhteyteen pidennetty matkavakutuus, sillä erikseen ostettuna hinta on noin kaksinkertainen. Näitä toki kannattaa kilpailuttaa, mutta itselläni noin 4,5 kuukauden matkavakuutus Ifistä kotivakuutuksen yhteydessä maksoi 250€.

Asuminen

Paras tapa hakea asuntoa Israelista on erilaiset Facebook –ryhmät, joita kannattaa alkaa seuraamaan jo ennen kohteeseen lähtöä. Asunnot ovat kalliita, usein aika huonokuntoisia ja todella haluttuja. Suuri osa ihmisistä asuu solu- tai kimppakämpässä ja näissäkin vuokrat alkavat 600€ ylöspäin. Usein kokonaista asuntoa ei vuokrata alle vuodeksi, mutta itselläni kävi tuuri ja sain asunnon vuokrattua kämppikseni kanssa 4 kuukaudeksi. Asunnon haussa pitää olla aktiivinen ja nopea, joten suosittelen lentämään kohteeseen viikko tai pari ennen lukukauden alkua, ottamaan ensimmäisille päiville väliaikaisen majoituksen (hotelli/hostelli/Airbnb) ja käyttämään ensimmäiset päivät asunnon etsimiseen. Useat vuokranantajat haluavat joko muutaman kuukauden vuokran suuruisen takuuvuokran tai vaihtoehtoisesti voit tarjoutua maksamaan koko tulevan vuokrasi kerralla (itse maksoin neljän kuukauden vuokran yhdellä kertaa).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihto-opiskelijoille on järjestetty TAU:ssa orientaatiopäivä, joka on yleensä 1-2 viikkoa ennen opintojen alkua. Tämä orientaatiopäivä itsessään oli melkoinen pettymys, sillä se sisälsi vain vajaan tunnin mittaisen kampuskierroksen ja pienen kahvitilaisuuden. Mitään tutustumisohjelmaa tai muuta vastaavaa ei vaihtareille ole TAU:n puolelta tarjolla, joten tässäkin kannattaa olla itse aktiivinen. Me perustimme Facebook –ryhmän, jonka kautta pystyimme olemaan toisiimme yhteyksissä ja järjestämään tapaamisia. TAU:ssa kurssien valinta meni niin, että ensin valitaan 4-7 kurssia (riippuu onko maisteri- vai kandivaiheen opiskelija), jonka jälkeen yliopisto laittaa sinut joillekkin näistä valitsemistasi kursseista (tai kaikille) ja lukukauden alkamisen jälkeen on aikaa noin pari viikkoa päättää mitkä kurssit haluaa pitää ja dropata ylimääräiset pois. Itse maisterivaiheen opiskelijana tein kolme maisterikurssia (graduate) ja yhden kanditasoisen (undergraduate), mutta nämä vaihtelevat todella paljon riippuen alasta.

Opetus ja opiskelu

Opiskelu TAU:ssa ei mielestäni kauheasti eroa esimerkiksi Helsingin yliopistosta. Luennot kestävät 1,5h, ja joillakin kursseilla on ns. tuplaluennot eli kaksi luentoa peräkkäin. Israelissa viikkoa alkaa sunnuntaina ja yleensä viimeiset luennot ovat torstaina, mutta joillakin voi olla luentoja vielä perjantaina aamulla ennen sapatin alkua. Yleensä luennoille on aina jokin luettava ennakkomateriaali ja opettaja olettaa, että kaikki ovat sen lukeneet, jotta luennoilla voidaan myös keskustella aiheesta. Kandikursseilla on yleensä midterm -kokeet noin puolivälissä kurssia ja lopuksi loppukoe, mutta maisterikursseilla on ainoastaan loppuessee, jonka palautuspäivä oli omalla kohdallani kolme kuukautta kurssin loppumisen jälkeen. Tämäkin asia vaihtelee todella paljon eri oppialoilla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

TAU ja koko Tel Aviv on hyvin kansainvälinen ja suuri osa ihmisistä on jostain muualta kuin Israelista kotoisin. Englantia puhutaan hyvin (yleensä) ja ulkomaalaisen on helppo kotiutua, sillä Tel Aviv on hyvin länsimaalainen ja rento kaupunki. Koska niin iso osa asukkaista on ns. ulkomaalaisia, on väestö hyvin moninaista ja kirjavaa. Israel on kallis maa, lähes tulkoon kaikki tuotteet ja palvelut ovat kalliimpia kuin Suomessa, joten tähän on syytä varautua. Julkinen liikenne on hyvä ja kattava, tosin sapattina sitä ei ole ollenkaan (pe iltapäivä-la ilta). Suosittelen myös matkustamaan muualla Israelissa, sillä busseilla ja junilla pääsee sujuvasti moneen paikkaan ja ne ovat todella edullisia. Myös autonvuokraaminen on melko edullista ja koska Israel on alueena pieni, näkee jo muutamassa päivässä paljon. Puhelinliittymä (itselläni Golan) oli julkisen liikenteen lisäksi yksi harvoista edullisista asioista Israelissa.

Tel Aviv on kaupunkina mahtava, se on todella rento ja turvallinen paikka olla ja elää. Ilmasto on lämmin ja talvikuukausia lukuunottamatta sateet ovat harvinaisia. Tel Aviv on suurkaupunki, mutta itse keskustan alue melko pieni, joten kävely ja pyöräily ovat käteviä tapoja kulkea. Rannat ovat ilmaiset ja mielestäni paljon hienommat, kuin monessa muussa rantakohteessa. Turvallisuustaso kaupungissa on mielestäni samaa luokkaa kuin Suomessa, en koskaan kokenut turvattomuutta edes yöaikaan liikkuessani. Tel Avivissa tosin helposti elää myös tietynlaisessa kuplassa ja siksi kannustankin matkustamaan myös muualla Israelissa, jotta ymmärtää paremmin Israelia ja sen monimutkaisuutta. Vaihtoaika menee hyvin nopeasti, joten kannustan olemaan avoin, tarttumaan tilaisuuksiin sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

5.7.20178.1.2021

Ritsumeikan Asia Pacific University (APU), syksy 2016

Ympäristötieteiden opiskelija

Hain APU:n pääasiassa kurssien takia: halusin opiskella jotakin aivan muuta kuin pääaineeni, ja vaihtopalveluiden kautta hakiessa kurssien aihepiireissä ei juuri ole rajoituksia. Vaihtoehdot rajautuivat mielenkiintoisten kurssien avulla Islantiin ja APU:n ja hupsista vain, Japaniin sitä mentiin. En ole ikinä ollut Japanista niin valtavan kiinnostunut kuin tiedän monien olevan, minulle se oli lähinnä mielenkiintoinen maa muiden joukossa. Mutta kyllähän lopulta Japani, ja tarkemmin Kuyshu, sydämeni vei.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä APU ja HY:n vaihtopalvelut lähettivät kumpikin lähtöohjeita, joita seurasin orjallisesti. Lähtövalmisteluihin kannattaa varata kunnolla aikaa, koska kiirehtiminen on ikävää, ja esim. viisumia odottelin ihan hyvän tovin. Kokosin ”omat” valmistautumisjutut (pakkaa kämppä, tapaa kavereita jne.), HY:n ohjeissa olleen jutut ja APU:n ohjeet yhteen to do-listaan, jotta pysyin kärryillä siitä, missä mennään. Lensin Fukuokaan, kuten APU:n ohjeissa neuvottiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Japani on tunnettu byrokratiastaan, mutta siitä ei ehdottomasti tarvitse huolehtia. Heittäydy vaan virran vietäväksi ja kaikki kyllä hoituu: ensimmäisten viikkojen aikana kaikki on aikataulutettu, ja koulu auttaa (välillä kirjaimellisesti) kädestä pitäen pankin, vakuutuksen, kaupungintalon ja muiden asioiden kanssa. Buddyt on valtavan iso apu ensimmäisinä päivinä, ja he vievät ostelemaan paistinpannut ja shampoot ja muut. Muutenkaan minkäänlaisia ”Älä sitten unohda!”-ohjeita on turha antaa, APU:ssa kyllä pidetään huolta, ettei unohda. APU:n tulee aivan valtavasti ulkomaalaisia opiskelijoita vaihtareiden lisäksi, joten systeemit on hyvin loppuun asti hiottuja. Ainoa ohje alkuun on, että pistä tarkkaan jemmaan puhelin-, wifi- ja muut sopimukset: Ensimmäisinä viikkoina sitä vaan pää pyörällä allekirjoittaa paperia siellä ja toista täällä, ja sitten kun laskuja alkaa tulla, on aika mukavaa muistaa, mitä sitä lupasikaan.

Asuminen

Kodiksi sain aivan ihanan asuntolahuoneen AP House 4:stä, joka on APU:n taloista ns. luksus-versio, jota paikalliset opiskelijat kovasti kadehtivat. Lähtöni aikoihin juoruttiin siitä, että talo oltaisiin myymässä pois, mutta en tiedä tarkkaa tilannetta. Jos siis päädytkin asumaan johonkin muuhun AP Houseen, on nekin oikein mukavia paikkoja asua, ja kuulemma vähän yhteisöllisempiä kuin APH 4.

Omassa asuntolahuoneessa oli sänky, pöytä, hyllyt, jääkaappi, ja oma kylpyhuone. Joka kerroksella oli oma keittiö, joka pysyi häkellyttävän siistinä joka aamuisten siivoojan käyntien ansiosta. Asumismuoto oli omasta mielestäni aivan optimaalinen: oli omaa rauhaa ja yksityisyyttä, toisaalta parhaat ystävät muutaman oven päässä (kaikki vaihtarit asuivat samassa talossa). Aina löytyi seuraa ja tekemistä, mikä oli varsinkin aluksi ihanaa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat hyvin vaihtelevia laadultaan: kävin APU:ssa ehdottomasti yliopistourani parhaat ja huonoimmat kurssit. Kannattaakin selata ahkerasti Facebookista löytyvää Course Review- sivua, ja jos mahdollista, kysellä kursseista ja professoreista vanhemmilta opiskelijoilta. Karttaisin kursseja joista arvio on ”easy A”, sillä se tarkoittaa usein todella helppoa ja tylsää kurssia, jossa paikalliset nukkuvat onnellisena. Myös ns. 100-tason kurssit olivat aivan lukiokamaa, enkä ehkä käyttäisi aikaani niihin. International Relations- laitoksen kurssit olivat todella mielenkiintoisia, laadukkaita ja valitettavasti myös pahamaineisen suuritöisiä. Se kuitenkin palkitsee, ja sain aivan kelpo arvosanoja, vaikkei ihan joka luennon taustamateriaaleja tullutkaan luettua. Muutenkin jossain vaiheessa huomasin, että taustalukemiset (joita tuli aika paljon) olivat pikemminkin suosituksia, joita lukemattakin pärjäsi oikein hyvin.

Opiskelutyyli vaihteli kurssita toiseen aivan valtavasti. Jotkin kurssit olivat pedagogisesti todella laadukkaita (suositus prof Kimuralle!), arvioinniltaan reiluja ja opettavaisia, toiset kurssit taas arvioinniltaan sekavia, pelkkään lopputenttiin tähtääviä kursseja. Paikallisten opiskelijoiden motivaatio, tai motivaatiottomuus, oli alkuvaiheessa jatkuva järkytys, loppuvaiheessa jatkuva vitsien aihe; Enemmän kuin säännönmukaisesti luennoilla nukuttiin, meikattiin, katsottiin kännykältä leffaa tai juteltiin. Siihen tottuu, ja jos opiskeluseuraa kaipaa, löytyi joukosta myös hurjan motivoituneita, fiksuja ja avuliaita opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sain JASSO-apurahan (kannattaa ehdottomasti hakea!) ja rilluttelin aivan onnellisesti sen ja Kelan korotetun opintotuen turvin. Japani on toki kallis maa, ja varsinkin vihannekset ja hedelmät maksoivat ainakin syksyllä 2016 maltaita, mutta halpa asuminen ja olemattomat shoppailumahdollisuudet takasivat, ettei rahaa palanut aivan valtavasti. Söin lähes joka ilta ulkona (laiskuus), enkä silti juuri kajonnut säästöihini. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ensimmäinen JASSO-satsi tulee vasta muutama kuukausi Japaniin tulon jälkeen, joten ekoina kuukausina saa vähän seurata kulutusta.

Elin Beppussa ehdottomasti elämäni parasta aikaa: vaihtariporukkamme oli tiivis ja valtavan rakas, sain paljon paikallisia ystäviä, ja Beppu kaupunkina maisemineen ja pienine suloisine kujineen hurmasi täysin. Paikallisia ystäviä saa helposti ns. circleistä, jotka on ikään kuin harrastuskerhoja luentojen jälkeen. Niihin voi tutustua etukäteen APU:n sivuilta, ja mennä rohkeasti mukaan. Kävin lähinnä seuran takia japaninkielen kerhossa, ja ihanan tanssiryhmän harjoituksissa. Muuten vietettiin tavallista elämää: viikonloppuisin käytiin usein haikkaamassa ympäröivillä vuorilla ja laulamassa karaokea, kirpputoreilla ja second hand-kaupoissa, kävelyillä rannoilla ja lähikaupungeissa turisteeraamassa. Kävin onsen-kylpylässä vähintään kerran viikossa, niitä Beppussa kyllä riittää. Vaihdon alkuaika on niin intensiivistä aikaa, että todella läheisiä ystävyyssuhteita syntyi todella nopeasti, eikä yksinäisyydestä todellakaan tarvinnut kärsiä.

Japaniin sopeutuminen otti tietysti oman aikansa, ja siinäkin vaihtarikaverit olivat täysin korvaamaton apu. Brittiystäväni kuvasi tunnetta hyvin: Alussa tuntui, kuin olisi Shrek (liian iso, liian kovaääninen, on vahingossa tyly jatkuvasti). Kaikkia tapasääntöjä ei millään voi heti oppia eikä siitä kannata murehtia, ne oppii lopulta nopeasti, ja ennen kun huomaatkaan pyörittelet silmiä turisteille, jotka syö bussissa. Beppussa turvallisuudestakaan ei tarvinnut murehtia.

Nyt aika on kullannut muistot, mutta muistan, että noin vaihdon puolivälistä koko Japani otti päähän aivan hullun lailla, ja unelmoin kovaäänisistä Eurooppalaisista kaduista ja kommunikaation helppoudesta. Siitäkin päästiin yli, lähinnä kiroilemalla ja ajan kanssa, joten negatiivisiakaan tunteita ei kannata pelästyä. Suosittelen puhumaan niistä vaihtokavereiden kanssa! Porukkaan muodostuu helposti sellainen ”vain positiivista”- keskustelukulttuuri, joka raukeaa siitä, että yksi uskaltaa sanoa, että välillä kyllä ärsyttää. Voit tehdä suomalaisella suoruudellasi valtavan palveluksen kaikille!

Vaihto on aivan satumaista, kummallista, onnellista ja hurjaa aikaa: älä odota mitään ja koet varmasti tosi hienoja juttuja. Ei kannata vertailla omaa kokemusta liikaa minun, jonkun vaihtokaverin, tai muiden kokemuksiin, sillä jokainen saa juuri omansa näköisen vaihdon. Beppu on ihana kaupunki ja APU oikein mukava yliopisto: kaikki mahdollisuudet mihin tahansa siis on!

5.7.20178.1.2021

Korea University, lukuvuonna 2014-2015

Itä-Aasian tutkimuksen opiskelija

Vietin vuoden vaihdossa Korea Universityssä Soulissa. Olin Itä-Aasian tutkimuksen pääaineopiskelija, ja olin jo etukäteen opiskellut kieltä useamman vuoden. Olin myös käynyt Koreassa useita kertoja eri pituisilla lomamatkoilla, ja viettänyt lomilla aikaa maassa sekä yksin, tuttujen, että vieraiden opiskelijoiden kanssa; lisäksi olin jo matkustanut maassa Soulin ulkopuolella. Näistä syistä koin jo etukäteen vaihdon olevan enemmän tai vähemmän samanlaista kuin koulunkäynti Suomessa. Toisaalta minua myös pelotti ajatus siitä, että en viihtyisi, tai että vaihtoni ei olisi ”yhtä hyvä” kuin mitä olin kuullut muilta opiskelijoilta ja kuvitellut eri maissa käyneiden vaihtareiden blogien ja valokuvien perusteella.

Asuminen

Olin päättänyt, että en hakeutuisi koulun dormiin, sillä dormin säännöt (kotiintuloaika, ruoka- ja juomakiellot tuntemattomien kanssa jaetuissa huoneissa jne.) eivät miellyttäneet. Olen asunut vuosia soluissa joissa en viihtynyt, ja ajatus yhden pienen huoneen jakamisesta kammotti. Tästä syystä hakeuduin koulun lähellä sijaitsevaan ”yksityiseen dormiin” (ei koulun vuokraama), jossa sain oman huoneen ja oman kylppärin. Päätös oli hyvä, mutta vuokran kalleuden takia muutin kevätlukukauden ajaksi asumaan koulussa tapaamani amerikkalaisen tytön kanssa kaksioon.

Opiskelu ja opetus

Koulunkäynti ei mielestäni ollut lainkaan haastavaa – päinvastoin, kurssit Koreassa tuntuivat helpommilta kuin Suomen lukiossa, eikä kyse ollut vain sattumalta syksyn kursseista, sillä meno jatkui yhtä helppona keväällä. Tämä yllätti minut, eikä kurssien yksinkertaisuuden takia tuntunut kummallisemmalta käydä koulussa aamuyhdeksästä iltakuuteen.

Vaihdossa kaksi suurinta ongelmaa, joihin törmäsin kerta toisensa jälkeen, liittyivät opetuskieleen ja ulkomaalaisten kohteluun.

Opetuskieli ilmaistiin yleensä kurssivalikoiman yhteydessä, ja kohtalainen määrä kursseista eri pääaineissa oli englanniksi. Opettajat kuitenkin saattoivat koska vain vaihtaa kieltä. Tätä tapahtui lähes kaikilla kursseilla, jos opettaja ei ollut ulkomaalainen tai viettänyt useita vuosia opiskelemassa ja opettamassa ulkomailla. Kurssi merkitään englanninkieliseksi, koska korealaiset oppilaat tarvitsevat tietyn määrän englanniksi opetettuja kursseja valmistuakseen – mutta kurssin alkaessa opettaja (ehkä) ilmoittaa vetävänsä kurssin koreaksi. Jos joku uskaltautuu valittamaan, opettaja yleensä käskee kyseistä oppilasta löytämään jonkin toisen kurssin eli potkii oppilaan kurssilta, tai on kokonaan huomioimatta opiskelijan valituksia. Jos oppilas ei kielen takia pärjää tunnilla, se on siis hänen oma ongelmansa. Itselleni näin kävi useamman kerran. Syksyllä pystyin osallistumaan kurssille, koska tenttikirjat ja tentti olivat englanniksi, mutta keväällä yksi opettaja kehotti minua vaihtamaan kurssia (kaiken lisäksi kurssien vaihtamisen sallivan ”add-drop”-viikon lopulla, minkä takia jouduin anelemaan toisen kurssin opettajaa päästämään minut täydelle kurssille), ja toinen osoitti ”huolensa” assistentilleen, joka sitten kertoi minulle. Kyseinen avustaja oli itse korealainen, mutta valitteli kanssani opettajien päätöstä vaihtaa kieltä, sillä oli itsekin ilmoittautunut kurssille koska halusi opetusta englanniksi. Etenkin koreaa osaamattomille vaihtareille vastaava säätö on varmasti stressaavaa; minulle se jätti vain pahan maun suuhun.

Ulkomaalaisia korealaiset kohtelevat yleensä hyvin, vaikka maassa onkin kovin jyrkkä käsitys siitä, että kaikki ulkomaalaiset ovat jokseenkin alempiarvoisia tai paikalla viedäkseen korealaisten työt – ajatus, joka perustuu historialliseen uskomukseen korealaisista ”yhtenä kansana”, ja jota vielä 70-80-luvun matkustuskiellot ovat vahvistaneet. Kouluissa (ja joskus työpaikoillakin) on kuitenkin selvää, että ulkomaalaisia opiskelijoita otetaan pönkittämään koulujen statusta. Vaihtoni aikana vaihtareille ei kerrottu koulun yleisistä tapahtumista, harrastusklubien esiintymispäivistä (jolloin olisi voinut tutustua ja sitten osallistua niiden toimintaan), jne. Vaihtareille järjestetty KUBA-tuutorointi perustui oletukseen siitä, että tuutorit pääsevät harjoittelemaan englantia, ja kaikki ulkomaalaiset haluavat ryypätä. KUBA-tapahtumista 99% oli pelkkää alkoholilla läträämistä, eikä vaihtareille juuri järjestetty mahdollisuuksia tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Syksyllä, kun vielä osallistuin joihinkin tapahtumiin, tulivat tuutorit paikalle aluksi, ja kun lasku oli maksettu, he katosivat keskenään paikalta jättäen vaihtarit touhuamaan keskenään. Olisin halunnut tutustua korealaisiin opiskelijoihin, mutta KUBA:n kautta tällaista mahdollisuutta ei ollut, ja kursseilla paikalliset opiskelijat pääasiassa välttelivät minua, sillä eivät uskaltaneet puhua englantia; kun he kuulivat, että puhun koreaa, he eivät uskaltaneet puhua kanssani, koska pelkäsivät etten ymmärrä tarpeeksi. Ryhmätöitä tehdessä sain pääasiassa hoitaa käännökset tai lopullisen esitelmän englanninkielisten osuuksien ääneen puhumisen, huolimatta yrityksistäni puhua ja osallistua.

Vaihtovuoden tavoitteeni tutustua ja saada korealaisia kavereita ei siis toteutunut lainkaan. Vietin suuren osan ajastani yksin, sillä vaihto-oppilaat pääasiassa juhlivat. Koulunkäynnin puolesta kuitenkin onnistuin tavoitteissani hyvin, sillä sain loppujen lopuksi suoritettua puolet maisterintutkinnon kursseista ja pääsin keväällä advanced-tason kielikursseille. Sain myös gradun kyselylomakkeen tehtyä vaihdon aikana, mistä luonnollisesti oli hyötyä Suomeen palattuani.

Vaikka koen, että vaihtovuoteni oli loppujen lopuksi huono kokemus josta ei jäänyt käteen paljoa positiivista, se auttoi minua ymmärtämään enemmän itsestäni ja odotuksistani, ja loi lomamatkailua syvemmän käsityksen Koreasta ja korealaisista. Valmistumisen jälkeen olenkin palannut Koreaan opiskelemaan.

5.7.20178.1.2021

University of Western Australia, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Lähdin vaihtoon kolmantena opiskeluvuotenani – opiskelen viestintää valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kirjoitin kanditutkielmani vaihtoa edeltävänä syksynä 2016, joka tarkoitti sitä, että vaihdossa suoritettu markkinoinnin sivuainekokonaisuus täydensi kanditutkintoni. Länsi-Australiassa sijaitseva Perth oli minulle kaupunkina ennestään tuttu, sillä työskentelin siellä au pairina lukiosta valmistuttuani vuonna 2012. Olin aina tiennyt haluavani opiskelijavaihtoon ja kun näin HY:n tarjoavan UWA:a kohteeksi, oli minun pakko hakea.

Ennen lähtöä

Ei ole salaisuus, että vaihtoon lähteminen vaatii paperitöitä jos jonkin verran. Hakuprosessi University of Western Australiaan eli tuttavallisemmin UWA:an oli mielestäni kuitenkin suhteellisen kivuton. Flamman ohjeita seuraamalla sain Mobility Onlineen suhteellisen nopeasti tarvittavat liitteet ja tiedot (Huom., syksystä 2017 alkaen ohjeet löytyvät Guidesta). Näitä oli mm. kopio passista, motivaatiokirje, allekirjoitettu ja leimattu opintosuunnitelma ja opintosuoriteote. Hakuprosessi on kaksivaiheinen: Helsingin yliopiston asettaman ehdokkuuden jälkeen UWA hyväksyy lopulliset hakijat.

OASYS & opiskelijaviisumi

Seuraava askel oli ladata erinäisiä liitteitä (passikopiot, opintosuunnitelma, kielikokeen tulokset ja niin edelleen) OASYS- nimiseen UWA:n järjestelmään. Kun liitteet ja tarvittavat tiedot olivat kaikki ladattu, oli aika odotella UWA:n mahdollista hyväksyntää, joka lopullisesti tuli joulukuun ensimmäisellä viikolla. Offer-letter sisälsi pakollisen terveydenhoitomaksun (330 aud), joka oli edellytys opiskelijaviisumille Australiaan. Kun maksut saatiin prosessoitua, UWA:sta lähetettiin ’Confirmation of Enrolment’, joka oli pakollinen viisumihakemusta varten. Opiskelijaviisumia (subclass 500) haettiin Australian rajavalvonnan sivuilta ja hakemuksen täyttö kesti tunnista pariin. Varaudu täyttämään tietoja hyvinkin yksityiskohtaisesti! Viisumi on hintava, muistaakseni 400-500 Australian dollaria.

Kielikoe

Kielikoe on pakollinen osoitus kielitaidosta, mikäli lukion päättötodistuksen keskiarvo on alle 8. Vaihtoehtoina on TOEFL- tai IELTS –nimiset kokeet. Itse tein aikataulullisista syistä TOEFL:n, joka kesti muistaakseni nelisen tuntia. Jälkikäteen ajateltuna stressasin kokeesta hieman turhaan, Suomessa on verrattain kova englannin kielen osaaminen ja taso ja pääsin itse heittämällä kokeesta läpi pahemmin valmistautumatta. Suosittelen kuitenkin tutustumaan tehtävätyyppeihin etukäteen, koska oma valmistautumattomuuteni meinasi kostautua ajankäytöllisiin haasteisiin, jotka olisin harjoittelemalla tiennyt. Kielikoe kustantaa noin 250 euroa, joten sinne kannattaa mennä valmistautuneena (ja tarpeeksi ajoissa!).

Kurssivalinnat

UWA:n vaihtokoordinaattorit olivat erittäin päteviä ja heidän ohjeensa olivat selkeitä. Viisumin jälkeen oli vuorossa kurssivalinnat CAS-nimisessä järjestelmässä, jossa sai myös valita itselleen mieluisimman lukujärjestyksen. Kurssivalintoja pystyi vielä muuttamaan paikan päällä kolmen ensimmäisen viikon ajan. Oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mieli muuttui ja kurssivalintoja järjesteltiin uusiksi monen vaihto-oppilaan toimesta. Tämä oli myös hyvin ohjeistettu ja helppo prosessi.

Vihdoin paikan päällä

Saavuin itse Perthiin edeltävänä perjantaina koulun alkaessa orientaatiolla maanantaina. Koin viikonlopun olleen tarvittava aika toipua pitkästä (3 välilaskun) matkustuksesta. Matkatavarani tulivat 48 tuntia itseäni myöhemmin, mutta se ei haitannut tunnelmaa. Helsingin pakkasesta siirtyminen +30 asteen Perthin loppukesään lämmitti mieltä. UWA järjestää kuljetuksia kampukselle lentokentältä, mikäli sellaisen tarvitsee.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian määrä oli mielestäni vähäinen, sillä etukäteen tehdyt valmistelut ja hyvät ohjeet takasivat helpon laskeutumisen arkeen. UWA:lla on kätevä UniMentor-ohjelma, johon kaikille vaihto-oppilaille tarjotaan mahdollisuutta osallistua. UniMentor on oma tuutorisi, jolta voi kysyä mitä tahansa yliopistoon liittyviä kysymyksiä. Koska kampusalue on suhteellisen iso, oli omasta tuutoristani esimerkiksi paljon apua siinä, että hän näytti minulle tilat ja luokat, joissa tuntini tultaisiin pitämään. Suosittelen siis ehdottomasti ilmoittautumaan ohjelmaan, joka tarkoittaa ainoastaan sitä että sinulle määrätty tuutori ottaa sinuun sähköpostitse yhteyttä ja kysyy mikäli haluat lisätietoa joistain asioista.

Millainen UWA:n kampusalue on?

Kampusalue oli kuin suoraan elokuvista. Palmupuiden kehystämät polut, vihreys ja Tylypahkasta muistuttavat vanhat rakennukset ovat upeita. Malliltaan kampusalue on hyvin suora, ja päästä päähän pituus taitaa olla noin 1,5 kilometriä. Eri tiedekunnat ovat omissa osissaan kampuksella, mutta jos kursseja on eri puolilla kampusta, saattaa siirtymissä tulla kiire. Monella onkin tapana pyöräillä ja kampuksella asuvilla on mahdollisuus lainata pyörää ilmaiseksi. Yleiset tilat, kuten kirjastot ovat siistejä, niissä on useimmiten aina tilaa. Yleisistä tiloista ei ole kuin pelkkiä kehuja.

Kampusalue sijaitsi Swan Riverin välittömässä läheisyydessä – Matilda Bayksi kutsuttava alue kerää opiskelijoita paistattelemaan päivää opintojen välissä. Joella uiskentelevat usein mustat joutsenet ja vastarannalla näkyvä kaupungin linja ei jätä kylmäksi.

Opiskelu ja opetus

Kurssit UWA:ssa ja ainakin Business Schoolin puolella ovat usein jaettu luentoihin ja tutoriaaleihin. Luennot ovat monelle yliopisto-opiskelijalle tuttuja massaluentoja, joissa professori käy läpi kulloisenkin viikon aihetta. Professorista riippuen luento voi olla hyvinkin mielenkiintoinen, tai täysin lamaannuttava. Luennoilla on usein yli 500 oppilasta, eikä kukaan tarkasta oletko läsnä vai et. Luentojen lisäksi jokaisella kurssilla on kerran viikossa järjestettävä tutoriaali, joka kestää yleensä 45 minuuttia. Tutoriaaleissa on noin 20. oppilaan ryhmä ja tavoitteena on syventyä luennon teemoihin ja kotiläksyihin tarkemmin. Tutoriaalien läsnäoloa tarkistetaan ja tuntiaktiivisuutta mitataan joka tunti asteikolla 0-10. Näistä koostuu lopuksi osa kurssin arvosanasta. Kurssit arvostellaan prosenttiasteikolla ja prosentuaalinen painotus loppukokeen, kotiläksyjen, tuntiaktiivisuuden ja ryhmätöiden välillä vaihtelee. Joka kurssillani on vähintään yksi ryhmätyö ja jokaisessa on viikoittain palautettavia kotiläksyjä ja tehtäviä. Väittäisin kurssien olevan suuritöisempiä, kuin mihin Suomessa on tottunut. Tämä toki riippuu siitä, mitä Suomessa opiskelee. Kokeet UWA:ssa ovat usein monivalintakokeita, joka myös poikkeaa siitä, johon itse Suomessa olin tottunut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

UWA:ssa on todella suuri määrä opiskelijatoimintaa. Halukkaalle löytyy joka päivä jotain! Eri kerhoihin ja ryhmiin kuuluvat oppilaat ovat erittäin aktiivisia ja tapahtumia järjestetään laidasta laitaan! Osallistuin itse näihin hävettävän vähän, mutta mieleeni jäi ainakin Harry Potter –elokuvailta, Battle of the Bands –bändikisa ja erinäiset markkinointiopiskelijoiden järjestämät case-illat, joissa ratkottiin yrityksien kanssa yhteistyössä asiakascaseja ja verkostoiduttiin oman alan opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa. Kampukselta löytyy myös oma kuntosali, joka oli siisti, iso ja hyvä. UWA Sport järjesti kymmeniä erilaisia vapaa-ajan urheilukursseja, joista pystyi valitsemaan itselleen sopivan liikuntamuodon (esim. surffausta, melontaa, painonnostoa, HIIT-treenejä, pilatesta jne.) Salikortin omistavalle vaihtoehdot olivat vieläkin laajemmat, sillä ryhmäliikuntatunteja meni joka päivä useaan otteeseen. Tämän lisäksi halukkaat saivat liittyä yliopiston urheilujoukkueisiin (koripallo, jalkapallo, lentopallo jne.)

Kuulemani mukaan opiskelijoiden järjestöjä löytyy jokaiseen lähtöön. Erilaisia kerhoja on ymmärtääkseni yli 130, joten samanhenkisten ihmisten löytämisen ei pitäisi olla ongelma. Erikoisin kuulemani kerho oli ’suklaan ystävien kerho’.

Yleistä Australiasta ja Perthistä

Australia maana on hyvin länsimainen, siisti ja turvallinen. Perth on Australian aurinkoisin kaupunki, jossa paistaa aurinko noin 300 päivänä vuodessa. Rannat ovat upeita ja esimerkiksi kampukselta suhteellisen helposti pääsee Cottesloen rannalle. Hintataso Perthissä on suhteellisen kallis ja tämä kannattaa ottaa huomioon vaihtoa suunniteltaessa. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta monet tietämäni vaihto-oppilaat ja itseni mukaan lukien uskaltautuivat ajamaan. Ravintola- ja kahvilatarjontaa löytyy runsaasti, samoin kuin shoppailumahdollisuuksia! Ihmiset ovat yleisesti hyvin mukavia, ystävällisiä ja ulkoilmoissa viihtyviä.

5.7.20178.1.2021

Tel Aviv University, kevät 2017

Yleisen valtio-opin opiskelija

Päätin lähteä vaihtoon kolmannen opiskeluvuoteni keväällä, ennen kandin tekemistä tai valmistumista. Tel Aviv ei ollut ykkösvaihtoehtoni, mutta olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin vaihtoon juuri sinne. Halusin lähteä kauas Suomesta, mielellään lämpimään maahan ja toisaalta juuri Lähi-itä kiinnosti. En ollut ikinä käynyt Israelissa ja oli jännittävää lähteä paikkaan, josta ei oikeastaan tiennyt mitään. Sain kuitenkin usein kuulla, että Tel Aviv on ihana kaupunki ja sitä se olikin.

Ennen lähtöä

Sain tietää vaihtoon pääsystä (Helsingin yliopiston osalta) jo hyvin ajoissa, mutta päätöstä TAU:sta odotimme jouluun asti. TAU:n byrokraattisten asioiden hoitaminen on usein hidasta ja saattaa olla, että vastaukset eivät edes vastaa kunnolla kysymyksiin. Byrokratiaa oli paljon, kaiken maailman todistuksia ja Kelan päätöksiä. Yksi asia, mikä tuli myöhemmin esille vaihtari kavereiden kanssa, oli kielitestin (TOFL/IELTS) tarpeellisuus. Monet olivat päässeet vaihtoon ilman tällaista testiä, joten asia kannattaa vielä varmistaa vaihtoyliopistosta, ettei tule maksettua turhaan yli kahtasataa euroa. Tärkeä byrokraattinen seikka, jota sekä yliopisto, että Israel maana painottaa on vakuutus. Se kannattaa hoitaa ajoissa kuntoon!

Asuminen

Byrokratiasta ja säädöstä huolimatta ostimme liput helmikuun loppupuolelle, bookattiin hostelli opiskelukaverini kanssa ja päätettiin että lähdetään etsimään yhdessä asuntoa paikanpäältä. Saavuttaessa Tel Aviviin, tai tuttavallisemmin Telsuun oli vielä vähän sekava olo kaikesta, mutta pian asunnon etsiminen ja kiertely kaupungissa täytti päivämme. Mielestäni paras tapa etsiä asuntoa on paikan päältä, silloin pääsee itse tarkastamaan missä kunnossa asunto on ja tapaamaan vuokranantajaa. Asunnon etsimistä vaikeuttaa vuokra-ajan lyhyys ja totta kai se, ettei ole Israelin kansalainen. Vuokra on helpointa vaihtarina maksaa käteisenä ja tämä voi olla monille ongelma. Yleistä on asuminen kimppakämpissä, ja huone löytyy vuokralle samaan hintaan, kun yksiö Helsingissä. Asukkaiden vaihtuvuus on kuitenkin todella vilkausta Telsussa, joten kämppä löytyy varmasti. Parhaita paikkoja etsimiseen on ehdottomasti Facebookin eri ryhmät! Kämpän lisäksi oli hoidettava muita tärkeitä juttuja, kuten puhelinliittymän ja matkakortin hommaaminen. Nämä hoituivat onneksi melko helposti, kun osasi kysyä oikeista paikoista. Löysimme lopulta ihanan asuntomme, ”Saunan” ja vietimme viikot ennen koulun alkua rentoutuessa ja matkustellessa.

TAU järjesti orientaatiopäivän viikonloppua ennen koulun virallista alkamista. Pakko sanoa, että parin tunnin pituinen orientaatio jätti hieman kylmäksi, lopulta päädyimme ainoastaan kiertämään kampusta ja nauttimaan tarjoiluista. Kaikilla vaihtareilla oli samoja kysymyksiä, joihin ei usein osattu heti vastata. Tärkein tieto kursseista kuitenkin selvisi heti alkuun suurin piirtein, niin että osasi tulla kouluun oikeana päivänä. Kesti kuitenkin hetki saada lopullinen kurssilista kuntoon. TAU ei siis järjestänyt minkäänlaista tutustumispäivää tms. vaihtareille, vaan kaikenlainen yhteinen vaihtaritoiminta oli järjestettävä itse. Teimme opiskelukaverini kanssa Facebook-ryhmän vaihtareille, ja sen kautta varsinkin alkuun sovittiin yhteistä tekemistä. Saa siis olla hyvin itsenäinen, mutta se on myös todella palkitsevaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu TAU:ssa oli ehdottomasti parhaimpia kokemuksia. Pääsin opiskelemaan Lähi-idän tutkimusta Lähi-idässä, ja odotukset täyttyivät. Erinomaisia professoreita, jotka olivat myös taitavia opettamaan ja ottivat huomioon herkän ja vaikean poliittisen tilanteen. Kurssit olivat mielenkiintoisia, ainoana miinuspuolena voi mainita, että kandikursseissa taso oli välillä melko helppo. Opiskelun muoto oli hieman erilainen kuin Suomessa: amerikkalaiseen tyyliin melko suuria luentoja, paljon keskustelua luennoilla ja kurssien suoritustapana oli yleensä midterm ja final exam (yleensä kotona tehtävä). Arvostelu oli melko lepsua, mikä oli mukava yllätys.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleisesti elämä Tel Avivissa oli mukavaa, sää helli melkein joka päivä, koulusta oli paljon vapaita erityisesti uskonnollisten pyhien vuoksi. Kaupunki on kallis, kaikki on vähintään Suomen hintatasoa ellei enemmän. Mielellään olisi istunut päivät pitkät kaupungin tuhansissa kahviloissa ja baareissa, mutta budjetti olisi paukkunut melko nopeasti. Onneksi Telsun ihanat rannat, tai yksi pitkä ranta ovat hyviä hengailupaikkoja aamusta iltaan. Tel Avivista löytyy paljon urheilumahdollisuuksia, joogasta beach volleyballiin ja urheilullisuus on vahvasti esillä. Urheilun lisäksi joka päivälle löytyy mitä erilaisempia tapahtumia, kattobailuista poliittisiin keskusteluihin. Aika ei todellakaan käy tylsäksi!

Yksi parhaimpia juttuja vaihdossa oli matkustelu! Kiertelimme opiskelukaverini kanssa Israelia melko ahkerasti ja etenkin autolla pääsee näkemään sen monimuotoista luontoa. Sen lisäksi Jerusalemissa tuli käytyä kyllästymiseen asti. Yksi tärkeimpiä kohteita on kuitenkin mielestäni Palestiina. Vierailimme Ramallahissa, Hebronissa ja Betlehemissä. Kaikki kaupungit olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia, osa oli enemmän historiallisia, osa poliittisia. Konfliktin näkeminen molempien osapuolten näkökulmasta on tärkeää sen ymmärtämisen kannalta. Lisäksi kävimme reissussa Jordaniassa, joka oli aivan upea!

Turvallisuus on varmasti juttu, mikä saattaa mietityttää Israeliin lähtiessä. Yksittäisiä väkivallantekoja tapahtui myös vaihtomme aikana, lähinnä Jerusalemissa ja yleensä perjantaisin tietyssä osassa kaupunkia. Maa on hyvin turvallinen ja se näkyy arjessa kaikkialla. Ei siis kannata pelätä turvallisuustilannetta, vaan olla skarppina ja välttää tiettyjä paikkoja tiettyyn aikaan varmuuden vuoksi. Kannattaa muistaa, etteivät länsimaalaiset turistit ole miltei koskaan näiden tekojen kohteena.

Israelilaiset eivät ole helpointa kansaa johon tutustua ja asiakaspalvelukulttuuri on usein olematonta. Paras tapa hoitaa omaa turhautumista on kärsivällisyys. Kaikkeen tottuu ja etenkin Tel Avivissa ihmiset ovat melko huolettomia ja turha ärsyyntyminen ei kannata. ”Asiat järjestyy” on paras asenne jolla lähteä Israeliin ja vaihtoon ylipäätään. Vaihtoaika menee niin yllättävän nopeasti, joten kannatta nauttia! Itselleni vaihtokokemus oli korvaamaton, opin paljon itsestäni ja samalla muista kulttuureista ja historiasta.