Korea University, lukuvuonna 2014-2015

Itä-Aasian tutkimuksen opiskelija

Vietin vuoden vaihdossa Korea Universityssä Soulissa. Olin Itä-Aasian tutkimuksen pääaineopiskelija, ja olin jo etukäteen opiskellut kieltä useamman vuoden. Olin myös käynyt Koreassa useita kertoja eri pituisilla lomamatkoilla, ja viettänyt lomilla aikaa maassa sekä yksin, tuttujen, että vieraiden opiskelijoiden kanssa; lisäksi olin jo matkustanut maassa Soulin ulkopuolella. Näistä syistä koin jo etukäteen vaihdon olevan enemmän tai vähemmän samanlaista kuin koulunkäynti Suomessa. Toisaalta minua myös pelotti ajatus siitä, että en viihtyisi, tai että vaihtoni ei olisi ”yhtä hyvä” kuin mitä olin kuullut muilta opiskelijoilta ja kuvitellut eri maissa käyneiden vaihtareiden blogien ja valokuvien perusteella.

Asuminen

Olin päättänyt, että en hakeutuisi koulun dormiin, sillä dormin säännöt (kotiintuloaika, ruoka- ja juomakiellot tuntemattomien kanssa jaetuissa huoneissa jne.) eivät miellyttäneet. Olen asunut vuosia soluissa joissa en viihtynyt, ja ajatus yhden pienen huoneen jakamisesta kammotti. Tästä syystä hakeuduin koulun lähellä sijaitsevaan ”yksityiseen dormiin” (ei koulun vuokraama), jossa sain oman huoneen ja oman kylppärin. Päätös oli hyvä, mutta vuokran kalleuden takia muutin kevätlukukauden ajaksi asumaan koulussa tapaamani amerikkalaisen tytön kanssa kaksioon.

Opiskelu ja opetus

Koulunkäynti ei mielestäni ollut lainkaan haastavaa – päinvastoin, kurssit Koreassa tuntuivat helpommilta kuin Suomen lukiossa, eikä kyse ollut vain sattumalta syksyn kursseista, sillä meno jatkui yhtä helppona keväällä. Tämä yllätti minut, eikä kurssien yksinkertaisuuden takia tuntunut kummallisemmalta käydä koulussa aamuyhdeksästä iltakuuteen.

Vaihdossa kaksi suurinta ongelmaa, joihin törmäsin kerta toisensa jälkeen, liittyivät opetuskieleen ja ulkomaalaisten kohteluun.

Opetuskieli ilmaistiin yleensä kurssivalikoiman yhteydessä, ja kohtalainen määrä kursseista eri pääaineissa oli englanniksi. Opettajat kuitenkin saattoivat koska vain vaihtaa kieltä. Tätä tapahtui lähes kaikilla kursseilla, jos opettaja ei ollut ulkomaalainen tai viettänyt useita vuosia opiskelemassa ja opettamassa ulkomailla. Kurssi merkitään englanninkieliseksi, koska korealaiset oppilaat tarvitsevat tietyn määrän englanniksi opetettuja kursseja valmistuakseen – mutta kurssin alkaessa opettaja (ehkä) ilmoittaa vetävänsä kurssin koreaksi. Jos joku uskaltautuu valittamaan, opettaja yleensä käskee kyseistä oppilasta löytämään jonkin toisen kurssin eli potkii oppilaan kurssilta, tai on kokonaan huomioimatta opiskelijan valituksia. Jos oppilas ei kielen takia pärjää tunnilla, se on siis hänen oma ongelmansa. Itselleni näin kävi useamman kerran. Syksyllä pystyin osallistumaan kurssille, koska tenttikirjat ja tentti olivat englanniksi, mutta keväällä yksi opettaja kehotti minua vaihtamaan kurssia (kaiken lisäksi kurssien vaihtamisen sallivan ”add-drop”-viikon lopulla, minkä takia jouduin anelemaan toisen kurssin opettajaa päästämään minut täydelle kurssille), ja toinen osoitti ”huolensa” assistentilleen, joka sitten kertoi minulle. Kyseinen avustaja oli itse korealainen, mutta valitteli kanssani opettajien päätöstä vaihtaa kieltä, sillä oli itsekin ilmoittautunut kurssille koska halusi opetusta englanniksi. Etenkin koreaa osaamattomille vaihtareille vastaava säätö on varmasti stressaavaa; minulle se jätti vain pahan maun suuhun.

Ulkomaalaisia korealaiset kohtelevat yleensä hyvin, vaikka maassa onkin kovin jyrkkä käsitys siitä, että kaikki ulkomaalaiset ovat jokseenkin alempiarvoisia tai paikalla viedäkseen korealaisten työt – ajatus, joka perustuu historialliseen uskomukseen korealaisista ”yhtenä kansana”, ja jota vielä 70-80-luvun matkustuskiellot ovat vahvistaneet. Kouluissa (ja joskus työpaikoillakin) on kuitenkin selvää, että ulkomaalaisia opiskelijoita otetaan pönkittämään koulujen statusta. Vaihtoni aikana vaihtareille ei kerrottu koulun yleisistä tapahtumista, harrastusklubien esiintymispäivistä (jolloin olisi voinut tutustua ja sitten osallistua niiden toimintaan), jne. Vaihtareille järjestetty KUBA-tuutorointi perustui oletukseen siitä, että tuutorit pääsevät harjoittelemaan englantia, ja kaikki ulkomaalaiset haluavat ryypätä. KUBA-tapahtumista 99% oli pelkkää alkoholilla läträämistä, eikä vaihtareille juuri järjestetty mahdollisuuksia tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Syksyllä, kun vielä osallistuin joihinkin tapahtumiin, tulivat tuutorit paikalle aluksi, ja kun lasku oli maksettu, he katosivat keskenään paikalta jättäen vaihtarit touhuamaan keskenään. Olisin halunnut tutustua korealaisiin opiskelijoihin, mutta KUBA:n kautta tällaista mahdollisuutta ei ollut, ja kursseilla paikalliset opiskelijat pääasiassa välttelivät minua, sillä eivät uskaltaneet puhua englantia; kun he kuulivat, että puhun koreaa, he eivät uskaltaneet puhua kanssani, koska pelkäsivät etten ymmärrä tarpeeksi. Ryhmätöitä tehdessä sain pääasiassa hoitaa käännökset tai lopullisen esitelmän englanninkielisten osuuksien ääneen puhumisen, huolimatta yrityksistäni puhua ja osallistua.

Vaihtovuoden tavoitteeni tutustua ja saada korealaisia kavereita ei siis toteutunut lainkaan. Vietin suuren osan ajastani yksin, sillä vaihto-oppilaat pääasiassa juhlivat. Koulunkäynnin puolesta kuitenkin onnistuin tavoitteissani hyvin, sillä sain loppujen lopuksi suoritettua puolet maisterintutkinnon kursseista ja pääsin keväällä advanced-tason kielikursseille. Sain myös gradun kyselylomakkeen tehtyä vaihdon aikana, mistä luonnollisesti oli hyötyä Suomeen palattuani.

Vaikka koen, että vaihtovuoteni oli loppujen lopuksi huono kokemus josta ei jäänyt käteen paljoa positiivista, se auttoi minua ymmärtämään enemmän itsestäni ja odotuksistani, ja loi lomamatkailua syvemmän käsityksen Koreasta ja korealaisista. Valmistumisen jälkeen olenkin palannut Koreaan opiskelemaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *