Vaihtokertomus, La Sapienza Università di Roma, kevät 2016

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Olin Erasmus-vaihdossa Rooman La Sapienzan yliopistossa kevätlukukauden 2016. Hain vaihtoon fuksikeväälläni vuonna 2015 eli noin vuotta ennen vaihtokohteeseeni lähtöä. Helsingin Yliopiston varmistus vaihtoon pääsystäni tuli nopeasti.  Hakemusasiat vaihtoyliopistoni La Sapienzan kanssa ajoittuivat lokakuulle, jonka jälkeen jäin odottamaan varmistusta. Kun tätä ei tammikuussa vielä kuulunut, otin yhteyttä La Sapienzan liikkuvuuspalveluihin, jonka jälkeen sain nopeasti tiedon vaihtoni hyväksymisestä muutama viikko ennen lentoani Roomaan.

Ennen vaihtoon lähtöä sain sähköpostia La Sapienzan liikkuvuuspalveluista niiden järjestämästä Welcome Daysta sekä ensimmäisten päivien ohjelmasta, johon kuului muihin vaihtareihin tutustumisen lisäksi italian kielen tasotesti sekä tutustuminen oman oppiaineen laitokseen. Sain myös paikallisen tuutorin eli buddyn, jonka kanssa vaihdoimme sähköpostia ennen saapumistani Italiaan.

Ensikosketus yliopistoon

Saavuin Roomaan helmikuisen viikon alussa, jolloin minulla oli muutama päivä aikaa asettua uuteen kotiini, hankkia puhelinliittymä sekä löytää reitti yliopistolle. Yliopiston järjestämä Welcome Day oli torstaina, jonka jälkeen seuraavalla viikolla järjestettiin kielitasotesti ja tutustuminen oman oppiaineen laitokseen. Yliopistolle kirjautuminen hoitui siinä samalla.

Päivitin helmikuussa myös minulle sopivat kurssit minulle ohjatun professorin kanssa, joka allekirjoitti Learning Agreementiin tehtävät muutokset. Kurssikuvaukset olivat tarkentuneet sen jälkeen, kun olin tehnyt alkuperäisen Learning Agreementin hakuprosessin aikana syksyllä 2015. Lisäksi osan valitsemieni kurssien aikataulut olivat muuttuneet.

Tapasin ensimmäisen viikon aikana buddyni, joka osoittautui suureksi avuksi sekä yliopistoon että italialaiseen yliopistoelämään tutustumiseen ja käytännön asioiden selvittämiseen. Kielikurssini oli tarkoitus alkaa seuraavalla viikolla, ja muiden kurssieni kolmannella viikolla saapumispäivästäni. Italialaiseen tapaan näitä aloituspäiviä kuitenkin siirrettiin, ja täten ensimmäinen kuukauteni Roomassa kului yliopiston alkuorientaatiopäivien lisäksi tutustumalla kaupunkiin ja italialaiseen elämäntapaan muiden vaihtareiden seurassa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Italiassa ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille maahan saapumisesta. Jokainen maassa asuva tarvitsee verotunnuksen, joka on nimeltään codice fiscale. Sitä voi hakea Italian suurlähetystöstä ennen vaihtoon lähtemistä. Tein näin ja sain numerosarjan, jonka otin mukaan lähtiessäni vaihtoon. Lähdin vaihtoon tietämättä tulevan Rooman-kotini osoitetta, joten kotiini Suomessa postitettiin myöhemmin keväällä Roomassa valmistettu kortti, jossa lukee henkilötietoni sekä codice fiscale-numeroni. Siskoni toi kortin luokseni Roomaan myöhemmin keväällä, mutta itse korttia ei kysytty missään yhteydessä puoli vuotta kestäneeni vaihtoni aikana. Codice fiscale-numerosarjan pystyi saamaan myös yliopistolta orientaatioviikon aikana, ja myöhemmin sen olisi voinut saada myös viranomaisilta.

La Sapienzalla oli vaihtareille omat sivut, joihin vaihtohakemusprosessin aikana kirjattiin omat henkilötiedot. Yliopistoni kirjasi minulle vaihtoni alettua näille sivuille eri codice fiscalen kuin minkä olin saanut Italian suurlähetystöltä Suomessa. Yritin selvittää asiaa sähköpostitse, saamatta asiaan kunnon vastausta, ja täten minulla oli vaihtoni aikana kaksi verotunnusta.

Kielitaito

Italiassa suurin osa yliopistokursseista tarjotaan italiaksi ja vaihto-opiskelijoilta odotetaan usein sujuvaa italian kielen taitoa. La Sapienzan yliopiston humanistisella tiedekunnalla ei ollut juurikaan kurssitarjontaa englanniksi, mutta joillakin toisilla laitoksilla, kuten kauppatieteiden laitoksella oli. Suoritin kaikki kurssini italiaksi, ja ennen vaihtoani olin lukenut lukion oppimäärän lisäksi B1-tason kursseja yliopistolla.

Suosittelen lämpimästi kaikkia Italiaan vaihtoon lähteviä opiskelemaan ennen lähtöä italian kieltä, sillä jo alkeilla pääsee lähemmäksi italialaista kulttuuria ja arkea. Suurissa kaupungeissa puhutaan englantia, mutta italialaisiin tutustuu parhaiten puhumalla heidän äidinkieltänsä. Italialaiset ovat usein myös innokkaita auttamaan ulkomaalaisia italian kielen kanssa, joten kannattaa rohkeasti alkaa puhumaan heti vaihdon alusta asti italiaa – vaikka sitten vielä vasta alkeita.

 Asuminen

Italiassa suosittu tapa hankkia opiskelija-asunto on etsiä se paikan päällä. Vaihtoyliopistoni ei tarjonnut asuntolamajoitusta. Tyypillinen asumismuoto opiskelijalla Italiassa on soluasunto, jonka vuokra maksetaan osin tilisiirtoina sekä osin käteisellä vuokranantajalle. Vuokrataso huoneesta soluasunnossa Roomassa oli vaihtoni aikana noin 400–500 euroa kuussa. Viralliset vuokrasopimukset kestävät tyypillisesti vähintään kuusi kuukautta, jonka lisäksi asukas maksaa etukäteen takuusumman.

Löysin majoitukseni noin kuukautta ennen vaihtoon lähtöäni airbnb-sivustolta. Asuin kolmen hengen solussa 20 minuutin päässä yliopistolta sekä noin 40 minuutin päässä Rooman keskustasta julkisilla kuljettuna. Asuinalueeni oli turvallinen ja täydet palvelut sisältävä kerrostaloalue, josta voidaan katsoa alkavan Rooman lähiöt. Asuin 15 minuutin kävelymatkan päässä Tiburtinan juna- ja metroasemalta, joiden lisäksi bussiyhteydet yliopistolle sekä keskustaan olivat hyvät. Bussit kulkevat Roomassa myös arkisin kellon ympäri, ja liikkuminen julkisilla yöaikaan oli kokemukseni mukaan aina turvallista. Asunnot Italiassa eivät ole hyvin lämmitettyjä, eikä asumassani asunnossa ollut ilmastointia. Tämän takia huhtikuun alkuun saakka illat ja yöt olivat viileitä, kun taas kesä oli läkähdyttävän kuuma. Sain lainata kesällä päivisin töissä käyvän kämppikseni tuuletinta, jonka avulla jaksoin opiskella kesän kuumimman jakson aikana.

La Sapienzan päärakennus

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihtoni aikana sivuainettani taidehistoriaa, jonka lisäksi kävin vaihtareille suunnatun italian kielikurssin. Suorittamani kurssit olivat taidehistorian maisteritason kursseja, jotka vastasivat mielestäni Helsingin yliopiston sekä aine- että syventäviä opintoja. Lähdin vaihtoon kandin tutkintoni aikana, ja vaihtokohteessa minulle selvisi, että taidehistoria eli la storia dell’arte, jota La Sapienzalla opiskelin, oli maisteriopiskelijoiden oppiaine. Kandivaiheen taidehistorian opiskelijoille taidehistoriaa tarjottiin nimityksellä studi storico-artistici. Päätin kuitenkin opiskella jo valitsemani kurssit. Vaikka ne olivat haastavia, olivat ne myös erittäin antoisia.

Valitsemani kurssit oli toteutettu pitkälti samaan tapaan kuin Suomessa: professori johti luentoja diaesityksen tukemana, jonka lisäksi opiskelijat osallistuivat luennon kulkuun omilla kysymyksillään. Suomalaisesta opiskelutyylistä poiketen professorit esittivät myös runsaasti kysymyksiä opiskelijoille, joihin he odottivat hyvin argumentoituja vastauksia.

Yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden suhde poikkeaa suomalaisesta, joka näkyy esimerkiksi siinä, että kaikkia henkilökunnan jäseniä teititellään ja puhutellaan arvonimillä kuten professore ja professoressa. Opetushenkilökunta saattoi myös aloittaa ja lopettaa luentonsa miten halusivat, eikä heiltä odotettu pahoitteluita myöhästelyynsä. Erääseen tenttiin odotimme laitoksen käytävällä pari tuntia, kunnes kurssin professori saapui ja tenttitilaisuudet pystyivät alkamaan.

Kurssien suoritustapa erosi täysin Suomessa opitusta, sillä millään kurssilla ei palautettu kirjallisia töitä. Kurssit päättyivät sen sijaan suullisiin tentteihin, joissa arvioitiin opiskelijan osaaminen koko kurssin aiheesta. Koska olin vaihdossa kevätlukukauden, sijoittuivat tentit ajallisesti kesä- ja heinäkuulle. Tenteissä professori tai hänen assistenttinsa esitti kysymyksiä kuulusteltavalle kurssin aiheesta luentosalin eteen sijoitetun pöydän ääressä. Ajallisesti tentit kestivät noin viisitoista-kaksikymmentä minuuttia. Tentteihin ilmoittauduttiin intra-alustan kautta, jonka jälkeen tenttiä varten piti tulostaa lomake, johon professori kirjoitti tentistä saadun arvosanan sekä allekirjoituksensa kuulustelun jälkeen. Kokeet arvostellaan numeroasteikolla 18–30, joista 18 on kokeen läpäisevä arvosana. Numeroina arvoituna 30 on paras arvosana, jonka lisäksi kokeesta voi saada kirjoitusasusta riippuen 30 cum laude tai 30 e lode eli erinomaisen arvosanan.

Parasta suorittamissani kursseissa olivat niiden sisältämät monet ekskursiot Rooman sekä Lazion alueen museoihin ja kirkkoihin, joissa tutustuimme paikan päällä luennoilla käsittelemiimme aiheisiin ja teoksiin.
Tentteihin ilmoittautumiseen tarkoitetun intrasivuston lisäksi vaihtoyliopistollani ei ollut sähköpostilistoja tai muita alustoja, joilla olisi ilmoitettu opiskeluun liittyvistä asioista. Tietoa tärkeistä käytännön asioista, kirjalistoista sekä ekskursioiden ajankohdista sai tietää joko laitoksen seinille ilmestyneiltä lomakkeilta tai muilta opiskelijoilta, jotka olivat keskustelleet yliopiston henkilökunnan kanssa. Tämä loi epävarmuuden tunnetta opintoihin, mutta niin vaihtarit kuin paikalliset opiskelijat olivat samassa veneessä yliopiston takkuavan informaation kanssa. Epävarmuus ja tilanteiden muuttuva luonne kasvattivat niin kärsivällisyyttä kuin opettivat ottamaan rennomman asenteen asioihin, jotka lopulta aina kuitenkin järjestäytyivät.

Rooma Vatikaanin kupolista katsottuna

Arki, matkustaminen ja vapaa-aika

Varsinaista opiskelijaelämää, sellaisena kuin me sen Suomessa ymmärrämme, ei Italiassa ole, sillä Italiassa ei ole osakuntia eikä ainejärjestöjä. Vaihtoyliopistoni järjesti kevätlukukaudeksi saapuville vaihtareille helmikuussa Welcome Dayn, jossa tutustuin muihin vaihto-opiskelijoihin, joista sain läheisiä ystäviä.

La Sapienzalla oli jonkin verran harrastustoimintaa sekä aktiivinen vaihtareille suunnattu opiskelijajärjestö Erasmus Student Network (ESN), jonka järjestämissä tapahtumissa, bileissä ja retkillä tutustui hyvin muihin vaihtareihin sekä kansainvälisiin opiskelijoihin. Osallistuin ESN:n kautta muun muassa viikonloppumatkalle kauniiseen Emilia-Romagnan alueeseen.

Rooma on inspiroiva kaupunki monine mahdollisuuksineen. Kaupungissa on valtavasti ravintoiloita, baareja sekä paikkoja viettää aikaa. Taiteen ja kulttuurin ystävälle kaupunki on mielestäni yksi maailman parhaista. Lisäksi Rooman yöelämä on hauskaa ja jatkuu aina aamun sarastukseen saakka. Sijaintinsa vuoksi Roomasta pääsee matkustamaan sujuvasti ympäri Italian niemimaata, ja itse laskin yöpyneeni kymmenessä muussa kaupungissa vaihtoni aikana. Junaliput ovat Italiassa edullisia ja rataliikenne toimii yllättävän ajallaan verrattuna muuten verkkaiseen italialaiseen elämäntapaan.

Kotiinpaluu

Kesän tenttien jälkeen matkustin viikon verran yksin Italiassa ja aloin hiljalleen hyvästellä vaihtoani sekä toista kotikaupunkiani Roomaa. Vaihtoystävien hyvästely oli haikeaa, mutta yhteydenpito ei pääty, vaikka vaihdolla onkin loppunsa. Vaihtolukukauteni Roomassa oli korvaamaton aika elämästäni, jonka päätyttyä palasin Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *