Month: September 2017

Posted on

Vaihtokertomus, Czech University of Life Sciences Prague (CULS), syksy 2016

Praha

Maatalous-metsätieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistosta tuli hyvissä ajoin hyväksymistieto ja sähköpostilla informaatiota milloin ja mihin tulee saapua vaihdon alkaessa. Sähköposti toimi vaivattomasti ja lähetin muutaman viestin koulun vaihtokoordinaattorille ja aina sain vastauksen. Vaihtohaun yhteydessä oli asuntolahakemuskaavake, josta tuli lähellä vaihdon saapumista tieto että asuntolapaikka on hankittu, mutta CULS’in asuntola olikin täynnä ja puolet vaihtareista oli sijoitettu Kaarlen yliopiston asuntolaan,  minä mukaan lukien.

Ennen vaihtoon lähtöä tein hieman taustatutkimusta Prahasta ja alueesta jossa asuntola ja koulu sijaitsivat, sekä katselin julkisen liikenteen reittejä. Liityin myös facebookissa oleviin vaihtariryhmiin, joita oli todella paljon. Tähän vahva suositus! Ryhmistä sai paljon ajankohtaista tietoa tapahtumista ja monet kyselivät esimerkiksi muita vaihtareita kahville ja tapahtumiin. Monissa ryhmissä myös etsittiin kimppakämppään asujia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Byrokratia Prahassa yllätti suomalaisen täysin! Kaikki tieto tuli olla konkreettisesti paperilla, mitään asuntolaan, kouluun tai julkiseen liikenteeseen liittyvää ei hoidettu sähköisesti. Allekirjoitukset tuli hakea yhteen paperiin useasta eri paikasta ja jokaiseen paperiin liitetään passikuva. En ollut itse varautunut tähän ja olin jättänyt passikuvat ottamatta ja lähes kaikki tarvittavat paperit löytyivät vain koneeltani sähköisestä muodosta.

Ensimmäinen viikko Prahassa menikin täysin passikuvia ottaessa, papereita printatessa ja allekirjotuksia noutamassa – ja kaikkia juoksevia asioita hoitaessa. Mukaan kannattaakin siis ottaa ainakin 10 passikuvaa ja jokainen paperi tulostettuna jota koululta etukäteen lähetetään, sekä alkuperäiset mobility onlinen hakupaperit. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tullut ilmottautua, koulu ja asuntola tekivät sen vaihtareiden puolesta.

Praha
Kaupungin paras näköalapaikka Letenske Sady puisto. Kuva: Susanna Saikkonen

Asuminen

Asuminen Prahassa on todella turvallista ja halpaa! Yleinen hintataso on suomalaiselle hyvin alhainen ja omat asumiskustannukset kaikkineen olivat noin 200e kuussa. Asuntolassa asuminen maksoi netin kanssa noin 100e ja koulussa ruoka maksoi 1e per päivä. Keskustan ulkopuolella jossa opiskelijat pääosin asuvat ja asuntolat sijaitsevat on paljon hyviä ravintoloita joissa söi muutamalla eurolla. Baareissa ja klubeilla kalja maksoi 1e ja muut juomat muutaman euron. Matkustaminen lähikaupunkeihin/-maihin kuten Saksaan, Itävaltaan ja Puolaan oli myös todella helppoa ja edullista. Opiskelijahintaiset bussiliput maksoivat alle 10e suunta ja paikallinen opiskelijajärjestö Student Zone järjesti aivan loistavia reissuja mm Oktoberfesteille Saksaan ja Auschwitziin Puolaan. Itse kävin viidellä järjestetyllä opiskelija viikonloppu matkalla ja omatoimireissun tein ystäväni kanssa Wieniin. Näihin kaikkiin kannattaa varata hieman rahaa, mutta opintotuella pärjäsi hienosti kun hintataso tosiaan oli hyvin edullinen.

Vaikka itse aluksi etsin omaa asuntoa tai kimppa-asuntoa keskustasta, eikä asuntolaelämä vaikuttanut houkuttelevalta vaihtoehdolta, suosittelen silti todella vahvasti kaikille asuntola-asumista! Se on edullista ja ystäviä saa aivan varmasti. En tuntenut ketään vaihtoon lähtiessä mutta asuntolamme kerroksen ihmisistä tuli koko reissun tärkeimpiä ystäviä. Asuntoloissa on myös pesutuvat, kahvila/ruokala, kuntosali jne. Kaarlen yliopiston asuntola Na Vetrniku oli lopulta paljon parempi kuin CULS’in oma asuntola johon en mahtunut asumaan. Na Vetrniku sijaitsi aivan metroaseman varrella toisin kuin CULS’in asuntola oli hyvin kaukana keskustassa. Jos siis on vaihtoehto valita, suosittelen asumista Kaarlen yliopiston asuntolassa.

Koin myös että asuminen oli todella turvallista – jopa turvallisempaa kuin Suomessa. Vaihtareihin ja ulkomaalaisiin suhtauduttiin myötämielisesti ja ystävällisesti vaikka olin kaikkea muuta netistä etukäteen lukenut. Yhtäkään varkaustapausta en kuullut keneltäkään eikä mitään muutakaan epäilyttävää tapahtunut. Itse hävitin Halloween-juhlissa lompakkoni, joka sekin löytyi seuraavalla viikolla löytötavaroihin toimitettuna.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu pääsääntöisesti Prahassa tai ainakin CULS’issa oli helppoa. Oma englannin kielen taitoni on aina ollut todella välttävällä/tyydyttävällä tasolla ja ensi alkuun pelotti, miten tunneilla luentojen seuraaminen onnistuu. Tsekkiläiset ovat melko huonoja englannin kielessä, joten useimpien opettajienkaan englanti ei ollut kummoista, vaan juurikin hyvin helposti ymmärrettävissä.

Ennen varsinaisen koulun alkua oli viikon kestävä tsekin kielen intensiivikurssi. Tämä koulun tarjoama kurssi kannattaa käydä. Siitä sai muutaman opintopisteen ja mikä tärkeintä, pääsi tutustumaan muihin vaihtareihin ennen koulun alkua. Ensimmäinen varsinainen kouluviikko oli orientaatioviikko eli oikea byrokratiaviikko. Paljon papereita ja hakemuksia. Koulu hankki kaikille kansainvälisen ISIC kortin ja tarvittavan opiskelijatodistuksen bussikortin hankkimiseen. Ensimmäisellä viikolla oli myös paljon yhteistä tekemistä ja retkiä ympäri Prahaa. Vaihtareita oli paljon ja meistä pidettiin todella hyvää huolta.

Varsinainen opetus alkoi kielikurssi- ja orientaatioviikon jälkeen. Ero Suomeen oli luentojen läsnäolopakko. Kaikille luennoille oli pakko mennä ja opetus oli todella erilaista kuin Suomessa. Luokkahuoneet olivat pieniä ja opetus hyvin interaktiivista ja tehtäviä tehtiin luokassa paljon. Opiskelu oli hyvin samantapaista kuin Suomessa lukiotasolla. Kirjoitustehtäviä ei ollut juuri ollenkaan. Kaikilla valitsemillani kursseilla oli ainakin yksi ryhmätyöprojekti joten tämäkin erosi todella paljon suomen opiskeluistani. Ja vain muutamalla kurssilla oli loppukoe, ja nämäkin oli yhden a4 paperin mittainen monivalintatesti. Kurssien läpipääsy oli 99% varmaa.

Vaikka itse panostin matkusteluun ja kaikkeen muuhun kuin itse opiskeluun sain kasaan 42 opintopistettä helposti! Kaikki sain hyvin hyväksiluettua tutkintooni Suomessa. Suosittelen valitsemaan paljon kursseja ja mielummin vaikka jättäytymään pois lukukauden aikana mikäli tulee poissaoloja tai kurssi muuten ei tunnu kiinnostavalta. Mutta jos tunneilla pystyy sinnittelemään mukana se todella kannattaa, loppukokeet ovat niin helppoja että opintopisteet tulee saamaan varmasti.

Myös opiskelussa näkyi byrokratia ja tekniikan kehittymättömyys. Mitään nettijärjestelmää ei ollut muuhun kuin kursseille ilmottautumiseen. Kurssiarvosanat tuli käydä kurssin opettajalta henkilökohtaisesti pyytämässä tiettynä ajankohtana ja tiettyyn aikaan. Tästä ilmoitettiin sähköpostilla. Silloin tuli mennä opettajan omaan toimistoon ns. Blue Bookin kanssa eli sinisen paperivihkosen kanssa ja siihen kerättiin opettajan allekirjoitus ja arvosana. Tämä oli ainakin meille suomalaisvaihtareille todella huvittava ja harmaita hiuksia aiheuttava operaatio. Varsinkin jos olit suorittanut 9 kurssia niin kuin minä.

Kokonaisuudessaan siis opintojen suunnittelu oli tehty helpoksi, koska orientaatioviikolla oli luentokurssien valitsemisesta ja vapaasti sai valita maisteri- ja kandikursseja, mitkä vain mielenkiintoisimmilta kuulostivat. Kursseja oli todella paljon mistä valita. Itse olin alkuperäiseen learning agreementiin valinnut aivan eri kurssit jotka lopulta suoritin. Meille annettiin vasta paikan päällä huima lista lisää kursseja joista valita, nämä olivat erasmus opiskelijoille erityisesti suunnattuja. Moni lopulta valitsikin juuri näitä ja itse kävin kaksi ”tavallista” kurssia jossa oli tsekkiläisiä opiskelijoita. Nämä olivat opettavaisempia ja mielenkiintoisempia kuin erasmus kurssit, mutta myös paljon työläämpiä ja haastavampia. Opiskelutyyli ja opetustyyli poikkesivat paljon omasta opiskelustani Suomessa, mutta vaihtelu oli mukavaa ja siihenkin tottui. Ryhmätöitä myös tehdessä tutustui mukavasti uusiin ihmisiin.

Český Krumlov, kaupunki Tsekeissä jonne opiskelijajärjestö Student Zone teki viikonloppu reissun.
Český Krumlov, kaupunki Tsekeissä, jonne opiskelijajärjestö Student Zone teki viikonloppureissun. Kuva: Susanna Saikkonen

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Opiskelijaelämä Prahassa on helppoa mutta hieman ajankäyttöä ja viikkosuunnittelua rajoittavaa oppituntien pakollisen läsnäolon takia. Vapaa-aikaa kuitenkin on paljon ja lähes kaikki muu aika jota ei koulussa vietä, sillä kotitehtäviä ei juurikaan ole. Vapaa-aikaa on todella mukava myös viettää ulkona syöden, kahvitellen, juhlien ja elokuvissa käyden koska kaikki on vähintääkin puolet edullisempaa kuin Suomessa. Opiskelijakortilla myös saa useassa paikassa alennuksia.

Heti ensi alkuun kannattaa ostaa julkisen liikenteen puolen vuoden kortti kun vain koululta saa orientaatioviikolla allekirjoitetun opiskelijatodistuksen. Ilman tätä ei saa alennusta. Julkinen liikenne on hyvin halpaa ja 6kk maksoi vain 50e. Käytimme ystävien kanssa myös paljon uberia, joka maksoi muutaman euron esimerkiksi asuntola-keskusta välille, joka oli 7km. Välimatkat keskustassa eivät ole pitkiä mutta CULS yliopisto sijaitsee aivan Prahan laitamilla ja omasta asuntolastani oli kuljettava ratikalla metroasemalle ja metrolta vielä jatkettava bussilla koululle. Liikennöintiajat ovat kuitenkin todella tiheät ja kaikki julkiset kulkevat läpi yön ja ovat aina aikataulussa joten lopulta matkantekoon ei tarvinnut käyttää kokonaisuudessaan paljon edes aikaa. Puhelimeen ladattava Google Maps toimi myös todella mahtavasti, suosittelen lataamaan ja katsomaan sieltä reittiohjeita ja aikatauluja. Prahassa oli myös oma julkisenliikenteen uusi appi, mutta tämä ei mielestäni ollut yhtä toimiva kuin Google Maps.

Puhelinliittymäkseni valitsin Vodafonen, joka tarjosi isointa nettipakettia, joka sekin tuntui suomalaiselle rajatonta halpaa nettiä käyttävälle hyvin kalliille. Nyt kuitenkin roaming maksujen poistuttua tulevien vaihtareiden ei tarvitse erikseen paikallista liittymää hankkia, ainoastaan muokata omaa liittymää suomen päässä tsekeissä toimivaksi. Joten liittymän hankkimiseen en enempää pureudu. WIFI-yhteyksiä oli kuitenkin todella hyvin saatavilla ympäri kaupunkia. Asuntola oli hyvin vanhanaikainen ja siellä oli vain internetkaapelireikä seinässä, mutta reitittimellä sai myös wifin aikaan. Keskustassa kauppakeskuksissa, ravintoloissa ja kahviloissa oli ilmaisia nettejä sekä koulussa toimi Eduroam.

Aika Prahassa oli elämäni ehdottamasti parasta aikaa ja en voi muuta kuin suositella lähteville vaihtareille. Parasta on todella vilkas ja aktiivinen opiskelijaelämä, joka pyörii täysin vaihtareiden varassa. Opiskelijajärjestö Student Zone hoiti mielettömän hienoja viikonloppumatkoja naapurimaihin joihin kannattaa ehdottomasti osallistua tai vähintäänkin harrastaa omatoimimatkailua. Tsekkien ja muun keskieuroopan hintataso verrattuna suomeen mahdollisti hyvän elintason.

Ongelmatilanteita ei tullut eteen muuten kuin paikallisten englannin kielen taidon kanssa, joka oli pääosin heikkoa. Asuntolan työntekijät eivät puhuneet sanaakaan englantia ja kommunikointi oli lähes mahdotonta. Silti lopulta kaikesta selvisi eikä vaihdosta jäänyt mitään negatiivista sanottavaa.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, kevät 2017

Madrid, Gran Via

Kasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Pelkäsin, että erilaisten lomakkeiden ja hakemusten suo olisi loputon vaihtoon hakiessa, mutta todellisuudessa yllätyin, kuinka kaikki sujuikin melko helposti. Hankalimmalta tuntui learning agreementin tekeminen ja kurssien valitseminen, jolloin vaihtoyliopiston nettisivut tuli kahlattua moneen kertaan läpi toisinaan pienen epätoivon vallassa. Hieman ennen lähtöä tein Kelalle ilmoituksen väliaikaisesta muutosta ulkomaille, päivitin opinto- ja asumistuen sekä opintolainan hakemukset ja ilmoitin ulkoministeriölle oleskelusta ulkomailla. Erilaisten sähköpostien ja päivämäärien kanssa kannattaa olla huolellinen. Vaihtoyliopisto lähetti monenlaisia tiedostoja sähköpostitse, joissa oli toisinaan hieman sekavasti ja päällekkäisesti eri informaatioita, lukukauden aikatauluja ja muita päivämääriä. Ennen lähtöä minun täytyi Erasmus-kielitestin lisäksi tehdä myös vaihtoyliopistossa käytävää Espanjan kurssia varten lähtötasotesti, minkä perusteella meille suositeltiin tietyn tason kurssia. Sähköpostin välityksellä sain myös esitteen kevään tulevista Erasmus-tapahtumista, mikä lisäsi innostusta entisestään.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Espanjalaisen byrokratian maine oli kiirinyt ja odotin vähintäänkin mielenkiinnolla, minkälaiseen rumbaan joutuisin yliopistolla. Ensin menin koko yliopiston yhteiseen vaihto-opiskelijoiden toimistoon ilmoittautumaan. Sain sieltä mukaani vaihto-opiskelijan tehtävälistan, missä ohjeistettiin ilmoittautumisista ja atk-tunnusten aktivoinnista. Mukana tuli toki myös yliopiston nimellä varustettu paita! Suureksi avuksi tässä vaiheessa oli myöskin toimistosta mukaan saatu kampuskartta, sillä jo vaihtotoimiston löytäminen oli tuottanut hieman päänvaivaa. Kartan avulla suunnistin oman tiedekuntani rakennukselle, jossa oli myöskin oma toimisto vaihtoasioille. Tässä vaiheessa tarkistettiin valitsemani kurssit. Olin alkuperäisen lomakkeen mukaan valinnut yhden kurssin psykologian tiedekunnasta, jonne minun täytyi lähteä erikseen kysymään lupaa osallistua kurssille. Kävelin kampuksen toiselle puolelle psykologian tiedekunnan vaihtotoimistoon, jossa kurssille osallistuminen kiellettiin, koska se on ensimmäisen vuoden opiskelijoille tarkoitettu. Palasin siis takaisin tekemään kurssivalintoja uusiksi. Espanjan kielen kurssit toimivat kielikeskuksen tavoin erillisesti, joten sen valintaa en myöskään voinut tehdä oman tiedekunnan toimistossa.

Asuminen

Yliopisto tarjoaa asuntoloita kampuksella, mutta itse en näitä vaihtoehtoja edes tutkinut. Olin kuullut, että asuntolat ovat yllättävän kalliita sijaintiin nähden ja halusin mieluummin asua lähellä keskustaa. Näin tekivät myös lähes kaikki muut tuntemani vaihto-opiskelijat, joten suosittelen etsimään asunnon muuta kautta. Yliopisto sijaitsee keskustasta pohjoiseen 20 minuutin junamatkan päässä.

Päätin saamieni vinkkien takia hankkia asunnon vasta paikan päällä. Netissä liikkuu paljon huijareita ja muutenkin kaikki hoituu helpommin, kun voi itse mennä paikalle asuntoa katsomaan. Menin Madridiin viikkoa ennen lukukauden alkua, jotta saisin asioita järjesteltyä. Madridissa on useita yliopistoja, todella paljon vaihto-opiskelijoita ja muutenkin pulaa vuokra-asunnoista, joten kysyntä on todella kova lukukausien alussa. Siksi asunnon etsimisessä tulee olla aktiivinen ja rohkea. Itse päivitin jatkuvasti idealista.com-sivustoa, jonne ilmoitetaan paljon vapaita vuokra-asuntoja ja -huoneita. Käytännössä kaikki vaihtarit asuvat kimppakämpissä, sillä keskusta-alueelta ei yksiöitä kohtuuhintaan löydy. Se on hyvä mahdollisuus myös tutustua uusiin ihmisiin. Aluksi lähettelin monia viestejä sivuston kautta vuokraajille, mutta en juuri saanut vastauksia takaisin. Totesin, että paljon tehokkaampaa on soittaa suoraan ja pyytää päästä käymään mahdollisimman nopeasti. Ehdin käydä katsomassa kolmea asuntoa, kunnes tärppäsi. Olin soittanut heti ilmoituksen nähtyäni ja pyysin päästä käymään jo samana päivänä. Kannattaa kuitenkin varautua, että etsiminen saattaa kestää pidempään ja tuntua välillä epätoivoiselta. En kuitenkaan tiedä ketään vaihtaria, jolle ei asuntoa olisi löytynyt, joten ei hätää!

Keskustan lähellä huoneiden vuokrat ovat kalliita, eivätkä asunnot silti välttämättä ole juuri remontoituja ja erityisen siistejä. Vapaa-ajan elämää toki helpottaa asua lähellä kaikkea, mutta Madridin metroverkosto on myös erittäin toimiva ja näin helsinkiläisen silmissä erittäin kattava. Kannattaa siis asuntoa hakiessa pitää silmät auki, olla avoin eri mahdollisuuksille ja soitella rohkeasti ilmoitusten perään. Facebookissa on myös lukuisia ryhmiä Madridiin tuleville vaihto-opiskelijoille, joissa ilmoitetaan vapaista asunnoista, etsitään kämppäkavereita ja mainostetaan tulevia tapahtumia.

Opiskelu ja opetus

Opiskelun aloittaminen oli tottakai todella jännittävää, kun kursseilta ei tuntenut ketään eikä espanjan kielen taitoni ollut kovin kummoinen. Opiskelu oli hyvin ”luokkamaista”, kuin olisi palannut peruskoulun tai lukion penkille. Opiskelijat oli jaettu ryhmiin, joissa he kävivät yhdessä kaikki kurssit ja yleensä vielä samaisessa luokkahuoneessa. Itse olin valinnut sekalaisia kursseja, joten yhtä kurssia lukuunottamatta kaikki olivat aina eri ryhmän kanssa ja eri paikoissa. Omat kurssivalintani vaihtuivat vielä paljon aikataulujen takia, ja kursseja voikin kuukauden ajan käydä vielä vaihtamassa vapaasti, kunhan niillä on tilaa.

Kaikkien kurssien aluksi kävin tervehtimässä opettajia ja kertomassa, että olen vaihto-opiskelija ja kielitaitoni ei ole vielä erityisen hyvä. He olivat aina kovin ystävällisiä ja tarjoutuivat auttamaan tarvittaessa. Eikä muuten kannata olettaa, että muut opiskelijat tai edes yliopiston opettajat puhuisivat englantia. Toimintakulttuuri eri opettajien kanssa oli hyvin vaihteleva; toisinaan tunnit olivat luentomaista opettajan yksinpuhelua ja puheenvuoroja piti pyytää tarkasti viittaamalla, ja toisinaan ilmapiiri oli hyvinkin keskusteleva ja tehtävät vaihtelevia. Kursseilla tehtiin paljon ryhmätöitä, mikä on toki loistava mahdollisuus tutustua muihin opiskelijoihin. Ryhmätöiden parissa pääsin todistamaan stereotyyppistä ”mañana, mañana” -asennetta, sillä usein niitä alettiin todella väsäämään vasta palautusta edeltävänä päivänä.

Kurssit arvostellaan asteikolla 1-10, jolloin 10 on paras (tosin kuulemani mukaan käytännössä mahdoton) arvosana ja 5 täytyy vähintään saada kurssin läpi pääsemiseksi. Opettajien kanssa voi toki koittaa neuvotella suoritustavasta, jos esimerkiksi kielitaito jännittää. Parissa tentissä sain käyttää tietokoneella kääntäjää apuna ja yksi opettaja neuvoi kirjoittamaan englanniksi, jos tuntuu hankalalta. Vähintäänkin sanakirjan käyttäminen sopii varmasti kaikille opettajille. Sain paljon apua kurssikavereilta, joten kannattaa koittaa tutustua muihin ja pyytää rohkeasti apua niin opiskelijoilta kuin opettajilta. Avoin mieli ja rohkea asenne vievät kaikessa pitkälle, ja liika stressaaminen on täysin turhaa – kannattaa toisinaan ottaa mallia espanjalaisesta lupsakasta asenteesta!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Kuten jo aiemmin sanoin, Madridissa on todella paljon vaihto-opiskelijoita. Kaupungissa toimii Erasmus-järjestö ESN:n lisäksi monia muita järjestöjä, joiden tapahtumat ovat suunnattu juuri vaihtareille. Ne järjestävät muun muassa bileitä, tandem-iltoja kielen oppimiseen, salsa-tunteja, museovierailuja sekä reissuja Madridin lähistölle ja ympäri Espanjaa. Yksi oman vaihtoajan kohokohdista oli viikon reissu Marokkoon pääsiäislomalla. Varsinkin aluksi kannattaa osallistua kaikkeen mahdolliseen ja rohkeasti kokeilla uusia juttuja, vaikka asunnon hankkiminen ja vieraalla kielellä opiskelu saattaa tuntua aluksi hyvin uuvuttavalta, ja iltaisin tekisi mieli jäädä sängyn pohjalle Netflixin ääreen. Eikä kannata ujostella, vaikka tapahtumasta ei tuntisi ketään. Kaikki vaihtarit ovat aluksi täysin samassa tilanteessa etsimässä uusia kavereita, joten tutustuminen on silloin todella helppoa.

Etelä-Eurooppalaiseen rytmiin voi kestää hetki totuttautua. Illallisravintolat aukeavat aikaisintaan kahdeksalta ja päivisin kun haluaisi hoitaa asioita, ovat kaikki paikat ihan varmasti kiinni siestaa viettämässä. Vaihtaritapahtumat alkavat vasta illalla kymmenen aikaan, vaikka seuraavana aamuna pitäisi olla yliopistolla aamuyhdeksältä. Aamupäivällä ensimmäisen tunnin jälkeen vatsa alkaa jo kurnia lounaan toivossa, joten yliopiston ruokala täyttyy pelkistä vaihtareista, mikä taas ihmetyttää kolme tuntia myöhemmin lounastavia paikallisia opiskelijoita.

En tietysti ole ollut muissa vaihtokohteissa, mutta väitän silti Madridin olevan yksi parhaimmista. Järjestettyä ohjelmaa riittää vaikka joka päivälle, vaihtareita on paljon eli kavereita löytyy joka puuhaan, ruoka on hyvää ja suhteellisen halpaa, kaupunki tarjoaa monipuolista tekemistä ja keskeisen sijainnin vuoksi reissaaminen ympäri Espanjaa onnistuu helposti. Itse rakastuin Madridiin, ja siitä tuli puolen vuoden aikana toinen koti. Tulin vasta takaisin Suomeen, mutta odotan jo pääseväni takaisin.

Posted on

Vaihtokertomus, Szent Istvan University, lukuvuosi 2016-2017

Eläinlääketieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Hakeminen Budapestiin tapahtui Erasmus-ohjelman mukaisesti täyttämällä kaavakkeet Mobility onlinessa ja liittämällä opintosuunnitelma sen mukaan. Kun vaihtopaikka vahvistui, olin yhteydessä suoraan vaihtoyliopiston erasmus-koordinaattoriin ja vaihtoa varten tarvittiin lisäksi virallinen opintosuorite jo suoritetuista kursseista. Lukuvuosi-ilmoittautuminen hoidettiin normaalisti läsnäolevaksi omaan yliopistoon, mutta Kelalle piti tehdä uusi hakemus ulkomaan opiskeluvuotta varten.

Omat konkreettiset lähtövalmisteluni ennen vaihtoa olivat melko vähäiset, liityin muutamille Facebook-sivuille etsiäkseni asuntoa ja kyselin kaupungista itsestään kavereilta, jotka olivat siellä aiemmin vierailleet. Hoidin pidennetyn matkavakuutuksen vakuutusyhtiöltäni, koska tavallisten ehtojen mukainen maksimiaika matkalle on 3 kuukautta.

Tulevalta vaihtoyliopistolta sain tiedon infotilaisuudesta, joka järjestettiin koululla ennen varsinaisen lukuvuoden alkua. Infossa jaettiin kurssiaikataulut, yleistä infoa Budapestistä ja yliopiston allekirjoittama todistus opiskelustani kyseisessä yliopistossa. Yli kolmen kuukauden oleskelusta Budapestissä tulisi ilmoittaa suurlähetystöön, mutta itse en koskaan ilmoitusta tehnyt. Poistuin maasta useammin kuin kolmen kuukauden välein, joten tämä kolmen kuukauden raja ei kohdallani ylittynyt. Julkista liikennettä varten tarvittiin väliaikainen, parin kuukauden välein uusittava opiskelijakortti omalta yliopistolta.

Asuminen

Asunnon löytäminen Budapestistä on helppoa, ja valinnanvaraa on paljon. Itse käytin etsimisen apuna muutamaa Facebook-sivua, kuten ”Apartments/ roommates in Budapest” ja ”Budapest, Hungary apartment rentals”. Löysin jo ennen lähtöäni portugalilaisen tytön, joka etsi kämppiksiä tulevan vaihtoyliopistoni erasmus-opiskelijoiden Facebook-ryhmässä. Meidän lisäksi samaan asuntoon muutti ranskalainen tyttö, ja kaikki asuntoon liittyvät asiat hoidettiin virallisesti vuokranvälitysfirman kautta. Meidän yhteiselo ei kuitenkaan alkanut odotusten mukaisesti, ja ensimmäisen kuukauden jälkeen päätin muuttaa pois tästä asunnosta – onneksi se oli mahdollista, kun tilalle löytyi uusi vuokralainen. Facebookin kautta löysin ilmoituksen vapaasta yksiöstä, jonka vuokranantaja oli unkarilainen yksityishenkilö ja sovimme käytännön asiat hänen kanssaan keskenämme. Teimme kirjallisen vuokrasopimuksen ja kaikki hoitui hänen kanssaan mutkattomasti. Facebook toimii todella hyvin asunnonhaussa ja kaikki info vuokrattavista asunnoista löytyy englanniksi. Suurin osa asunnoista on tarjolla melko pelkistetysti kalustettuna.

Kimppakämpissä vuokrat vaihtelevat suurin piirtein 200-400 euron välillä, oman yksiön voi saada 300 eurosta ylöspäin. Vuokran lisäksi tulee kuukausittaiset laskut vedestä, sähköstä, kaasusta, netistä ja talonyhtiön ylläpitokuluista. Omalla kohdallani summat vaihtelivat kuukaudesta riippuen 50-70 euron välillä, enkä huomannut niiden suuruudessa juuri eroa riippumatta siitä asuitko yksin vai jaetussa asunnossa. Meidän yliopistolla, kuten varmaan muillakin yliopistoilla olisi ollut tarjolla myös soluasuntoja noin puolen tunnin bussimatkan päässä koululta, mutta niissä asuttiin kolmen hengen kesken yhdessä huoneessa. Hintaa niillä tosin olikin vain 70 euroa kuukaudessa, mutta mieluummin valitsin asunnon läheltä keskustaa ja koulua. Osa vuokranantajista edellyttää käteismaksua, mutta minä maksoin vuokrat aina tilisiirrolla.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäiset pari viikkoa koulussa menivät lähinnä paikkojen etsimisessä ja lukujärjestyksen muokkaamisessa. Oma lukujärjestykseni koostui lopulta kolmen eri lukuvuoden kursseista, ja niiden sovittaminen yhteen oli alussa melko haasteellista, kun koulun systeemi oli vielä tuntematon. Alkuperäinen Learning agreementini muuttui melko paljon kun näki käytännössä millaista opiskelu on ja miten tarvitsemani kurssit asettuvat lukujärjestykseen. Oltiin yhdessä muiden erasmus-opiskelijoiden kanssa kaikki yhtä vähän kärryillä asioista, mutta vaihtoyliopiston erasmus-koordinaattori oli todella avulias ja ystävällinen muokatessaan meidän harjoitusryhmiä ym. paremmin meidän aikatauluihin sopiviksi. Myös opettajat olivat pääasiassa joustavia esimerkiksi luentojen pakollisuuden suhteen, koska useiden vuosikurssien yhdistäminen johti väistämättäkin siihen, että osa opinnoista oli jatkuvasti päällekkäin.

Opetus meidän vaihtoyliopistossa oli erilaista kuin Suomessa, esimerkiksi hierarkia opettajien ja oppilaiden välillä oli paljon selkeämpi. Suulliset tentit olivat paljon suuremmassa roolissa kuin kirjalliset, ja pieniä välitenttejä tehtiin lukukauden aikana ennen tenttiviikkoja lukukausien lopussa. Kurssimateriaalien käsiin saaminen ja aikataulujen hallinta oli huomattavasti opiskelijavetoisempaa kuin meillä, ja jokaisella vuosikurssilla oli vastuuopiskelija joka kommunikoi opettajien kanssa. Opiskelijat jakoivat tietoa ja kokemuksia välitenteistä keskenään vuosikurssien Facebook-sivuilla, ja opiskelijoiden välinen yhteistyö oli hyvin merkillepantavaa. Samat opettajat toimivat sekä englanninkielisessä että unkarinkielisessä koulutusohjelmassa, mutta ryhmämme olivat täysin erillään opetuksessa. Englanninkielisessä ohjelmassa oli erityisen paljon opiskelijoita Irlannista, Norjasta ja Saksasta, mutta myös monista muista Euroopan maista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Budapestissa kaikki on halpaa – opiskelijan kuukausilippu julkisiin kulkuvälineisiin oli noin 12 euroa, bisse ravintolassa eurosta kolmeen euroa, ravintola-annos kolmesta kymmeneen euroa. Monet kahvilat ja erityisesti baarit hyväksyvät vain käteistä, mutta suuremmissa kaupoissa ja ravintoloissa pystyy maksamaan myös kortilla. Myös erilaiset palvelut kuten kampaajat, hieronnat ja erityisesti hammaslääkärit olivat edullisempia. Kerran jouduin etsimään sunnuntaina päivystävää hammaslääkäriä, ja röntgenkuvan ja lääkkeiden kanssa käyntini tuli maksamaan 17 euroa. Vaatteet olivat harvoja asioita joiden hintataso oli lähellä Suomen hintoja, mutta Budapest on täynnä ihania second hand liikkeitä joista löytää edullisesti hyviä tuotteita. Ja matkat! Suosittelen käymään viikonloppureissuilla naapurimaissa joko bussilla tai junalla, tai lentämään Roomaan tai Brysseliin noin 20 eurolla edestakaisin.

Myös itse Budapestissa on koko ajan tarjolla ohjelmaa, siellä on valtava määrä kansainvälisiä opiskelijoita, jotka järjestävät opiskelijatapahtumia. On retkiä eri kaupunkeihin, escape roomeja, paintballia, vaellusretkiä, pubikierroksia ja vaikka mitä. Myös esimerkiksi oopperaan voi saada liput parilla eurolla, jos saman illan näytöstä ei ole myyty loppuun. Erityisesti syksyllä ja keväällä kaduilla törmää jatkuvasti turisteihin, ja välillä tuntui, että ympäriltä kuuluu enemmän englantia kuin unkaria.

Jouduin käymään lääkärissä pari kertaa Budapestissa oleskelun aikana, ja käytin aina yksityisiä palveluita, jotka matkavakuutukseni korvasi. Yritin kysyä muutamilta unkarilaisilta julkisesta terveydenhuollosta johon olisin ollut oikeutettu Eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla, mutta he eivät tuntuneet tietävän miten systeemi toimii ulkomaalaisille ja kaikki info oli ainoastaan unkariksi. Yksi kaverini joutuin viettämään pari päivää julkisessa sairaalassa, ja kommunikointi oli vaikeaa henkilökunnan huonon englanninkielen vuoksi. Yksityisillä klinikoilla palvelua sai mutkatta myös englanniksi. Periaatteessa terveyspalveluita on siis saatavilla julkiseltakin puolelta, mutta itse koin ne huomattavasti hankalammaksi kielimuurin takia.

Hankin Budapestissä unkarilaisen prepaid-liittymän kännykkääni, mutta nyt roaming-asetusten muututtua suosittelen hankkimaan mieluummin Suomesta puhepaketin, johon kuuluu myös tietty datamäärä ulkomailla. Pre-paidit olivat mielestäni suhteessa kalliita, eikä kulutetun datan määrää pystynyt millään seuraamaan. Kaikki info kouluun liittyen oli netissä, joten koin tarpeelliseksi pitää nettiä myös puhelimessani, ja ulkomaalaisiin kavereihin yhteydenpitäminen oli selkeästi halvempaa netin kautta kuin soittamalla. Suurimmasta osasta kahviloista ja ravintoloista löytyi kyllä myös ilmainen wifi.

Koin oloni turvalliseksi sekä päivä- että yöaikaan, eikä esimerkiksi kadulla asuvista kodittomista ole vaaraa. Harmillista että heitä katukuvassa näkyy, mutta he elävät omaa elämäänsä häiritsemättä muita. Budapest on aika synkkä kaupunki korkeine tummine rakennuksineen, kapeine katuineen ja hylättyine taloineen, mutta tummuudestaan huolimatta en koskaan kokenut oloani turvattomaksi kävellessäni esimerkiksi pitkin valaisematonta korttelia keskustassa. Joitakin puhelinvarkauksia kuulin tapahtuneen, mutta missäpä niitä ei tapahtuisi. Arkkitehtuurinsa vuoksi tunnelma kaupungissa on ihan omanlaisensa, ja sieltä löytyy paljon vaihtoehtoisia paikkoja niin opiskeluun kuin vapaa-aikaan. Kaikkiaan Budapest oli mielestäni ihana kaupunki viettää vaihtovuotta, hintatasonsa puolesta myös opiskelija sai elää aika huolettomasti, kaupungista löytyi kaikki tarvittavat palvelut ja siellä pärjäsi englannilla erinomaisesti.

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Aberdeen, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa kevätlukukauden 2017 Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa. Varmistus vaihtopaikan hyväksymisestä tuli aika myöhään, noin kuukausi ennen kuin olisi jo pitänyt olla Skotlannissa, joten tein viimeiset lähtövalmistelut nopealla aikataululla. Sain myös tietää, että yhtä haluamaani kurssia ei järjestettäisi, joten joutuisin muuttamaan opintosuunnitelmia jonkin verran. Etukäteen en juurikaan perehtynyt Skotlantiin tai Aberdeeniin, mikä ei välttämättä ole kovin suositeltavaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistossani vaihtoon tulevat tulivat viikkoa ennen muita opiskelijoita, ja meille oli järjestetty viikko kaikenlaista tutustumisohjelmaa. Tulin paikalle edeltävänä lauantaina, koska halusin käyttää sunnuntain siihen, että tutustun kampusalueeseen ja kaupunkiin rauhassa. Olin saanut jo kaikki yliopistotunnukset ja sähköpostin ennen tuloani mutta paikan päällä riitti myös tekemistä. Ensin piti hoitaa kurssi-ilmoittautuminen oman tutoropettajan kanssa, ja tämän jälkeen hoitaa opiskelijakorttiasiat kuntoon ja muu paikan päällä oleva byrokratia. Omalla kohdalla kortin saaminen kesti muutaman päivän. Suomessa tämä ei sinänsä olisi ollut ongelma, mutta Aberdeenissa opiskelijakortittomuus hankaloitti elämää huomattavasti. Oma opiskelijakortti toimi yleiskorttina vähän kaikkialla; sillä pääsi asuntolaan päivän päätteeksi, se toimi kirjastokorttina että -lupana (kirjastoon ei päässyt sisään eikä ulos ilman korttia), sillä sai opiskelija-alennukset ja ehkä tärkeimpänä sillä sai vuokraani kuuluvat ruoat. Opiskelijakorttiin sai myös ladattua rahaa tulostamista varten, joten käytännössä opiskelijakortti kulki kaikkialla mukana.

Meidän ei tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi ja terveydenhuoltoonkin suositeltiin menemään vasta sitten, kun jotain vakavaa on tapahtunut. Saimme paljon infoa yliopiston kautta Aberdeenista kaupunkina ja millaista eläminen siellä on. Omaan asumiseen liittyvät asiat taas joutui selvittämään täysin itse. Onneksi asuntolassamme oli vuorokauden ympäri paikalla vastaanottovirkailija, jolta pystyi kysymään mitä vain. Myös muut asukkaat auttoivat mielellään, joten kauaa ei tarvinnut miettiä miten pyykinpesu toimii tai mistä saa imurin käyttöön.

Asuminen

Asuin kampusalueella aivan kirjaston ja luentojen vieressä, mikä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. Asuin talon ylimmässä kerroksessa, ja jaoin suihkut, vessat ja pienen keittiökomeron 11 muun kanssa. Vaikka meitä oli monta, niin en ainakaan itse kokenut asumista rauhattomaksi. Tutustuin nopeasti muihin samassa kerroksessa asuviin, eikä mennyt aikaakaan, kun kenen tahansa oveen pystyi koputtamaan, ja kysymään vaikka leffaseuraa. Vuokrani oli kallis mutta siihen kuului aamupala ja illallinen kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin tarjolla oli brunssi. Illallisella meillä oli tarjolla aina liha-, kana-, kala- ja kasvisvaihtoehto, joten valinnanvaraa löytyi. Ruoan taso oli peruskouluruokaa parempi, mutta en ehkä itse olisi jaksanut tätä systeemiä koko vuoden. Tämä oli kuitenkin helppo vaihtoehto, koska se säästi aikaa kokkaamiselta ja kaupassa käynniltä. Ainoastaan sunnuntaisin pohdimme ryhmässä, että minne mennään syömään. Vastaus oli aika usein lähipubi tai kebabpaikka, joka oli astetta halvempi vaihtoehto.

Asuntolamme alakerrassa oli muutama yleiseen käyttöön tarkoitettu huone. TV-huoneeseen keräännyimme monesti kerran viikossa katsomaan jotain leffaa. Euroviisujen aikaan se oli aivan täynnä eri kansalaisuuksia, mikä itsessään oli omanlaisensa kokemus. Alakerrasta löytyi myös pingis- ja biljardipöytä, joihin välineet sai lainaksi opiskelijakorttia vastaan. Pingistä tulikin pelattua monenlaisessa joukossa. Aulassa oli myös sohvat, joista tuli meidän yleinen hengailupaikka. En ole koskaan ennen asunut näin yhteisöllisesti ja näin jälkikäteen ajateltuna, tämä oli ehkä parasta vaihtoajallani.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus olivat hyvin erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Täällä kurssit kestivät koko lukukauden, jonka jälkeen olisi spring break, revision week ja sitten kolme viikkoa kokeita. Kursseihin kuului myös muutama pakollinen ryhmätyöpaja tai seminaari, jotka oli suoritettava, jos halusi päästä kokeisiin. Luentoja per kurssi oli muutama viikossa, ja keskiviikkoiltapäivä oli kokonaan vapaa tunneista, koska se oli varattu urheilulle ja muulle toiminnalle. Luennot oli merkattu kestämään tunnin, mutta oikeasti niiden olisi kuulunut kestää vajaan tunnin. Tämä johtui siitä, että professorien tuli antaa meille aikaa siirtyä seuraavalle luennolle. Yleensä eri aineet olivat keskittyneet eri taloihin mutta minun kohdallani kaikki viisi kurssia sijaitsivat eri taloissa ja vielä eri puolilla kampusaluetta. Ensimmäinen ja puolet toisesta viikosta kuluivatkin oikean talon ja oikean luokkahuoneen etsimisessä mutta professorit olivat ymmärtäväisiä, jos saapui luennolle myöhässä. Tutorial -kertoihin suhtauduttiin vähän tiukemmin.

Suurin osa luennoista nauhoitettiin, ja ne olivat usein saman päivän aikana kuultavissa. Ainoastaan yhdellä kurssilla ei ollut yhtään nauhoitusta, joten siellä oli pakko olla tarkkana muistiinpanojen kanssa. Kävin lähes kaikilla luennoilla, vaikka ne eivät olleet pakollisia. Välillä kuuntelin osia nauhoituksista, jos en ymmärtänyt luennolla asiaa kunnolla tai jokin tärkeä yksityiskohta oli mennyt ohi. Totuin myös nopeasti englantiin luentokielenä, eikä se sinänsä tuottanut mitään ongelmia. Ainoastaan henkilöiden nimet olivat vaikeita kirjoittaa ylös eikä aakkosten luetteleminen välttämättä auttanut asiaa.

Aberdeenin kampuksella on kaksi kirjastoa. Kolmas, lääketieteellinen kirjasto, sijaitsi jossain kauempana. Iso ja melko uusi kirjasto oli varattu kaikille muille aineille paitsi oikeustieteelliselle aineistolla, jolla oli oma kaksikerroksinen kirjastonsa keskellä kampusta. Opiskelin molemmissa kirjastoissa, tosin ehkä hieman enemmän tässä pienemmässä, koska kirjani olivat sieltä. Lähes kaikki kurssikirjat kuuluivat heavy demand -osastoon, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että laina-aika on yksi päivä. Tähän ainoa poikkeus oli perjantain lainat, jotka sai pitää maanantai aamupäivään saakka. Kirjoja on myös vain muutama kappale sekä lainoja saa olla vain kolme kerrallaan. Omalta kannaltani tämä tarkoitti sitä, että kävin lähes joka päivä kirjastossa lainaamassa samoja kirjoja, koska en halunnut ostaa yhtään kirjaa. Kampusalueella asuminen teki tämän helpoksi mutta tiedän monta, jotka eivät jaksa olla näin ahkeria kirjastokävijöitä, ja vain ostivat suositellut kirjat.

Mitään tarkkaa tenttialuetta meille ei annettu, vaan kurssin alussa oli lista kirjoista, joita suositeltiin luettavaksi. Kahdella kurssilla luin kirjat läpi, muissa vain selasin, ja lueskelin ydinkohtia. On kuitenkin kovin kurssikohtaista, paljonko kirjoja painotetaan, ja toisissa riittää vain hyvät muistiinpanot. Yliopiston arvostelujärjestelmä on hyvin erilainen Suomen järjestelmään verrattuna. Tenteistä on kuitenkin mahdollista päästä läpi melko helposti, jos vain tietää edes vähän mistä kirjoittaa ja osaa perustella argumenttinsa. Sen sijaan hyvät arvosanat vaativat paljon työtä ja ulkoa opettelemista. Oikeanlainen siteeraaminen kannattaa sisäistää nopeasti, koska sitä tulee tarvitsemaan. Onneksi omalla alallani se oli suurimmaksi osaksi sama kuin Suomessa käytetty mutta riitti siinäkin jonkin verran opeteltavaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Minua oli varoiteltu siitä, että Skotlannissa tarvitsee paljon käteistä. Tämä ei pitänyt lainkaan paikkansa, vaan kortti (ja sen lähimaksuominaisuus) kelpasi lähes kaikkialla. Ainoastaan busseja käyttäessä tuli olla tasaraha mukana, koska vaihtorahaa ei niistä saanut. Bussit olivat kuitenkin niin kalliita, että mieluimmin kävelimme puoli tuntia keskustaan. Tämä ei edes tuntunut kovin pitkältä matkalta, kun sen oli tarponut parin kuukauden ajan.

Yliopistolla on lukuisia societyja lähes mistä tahansa ja vielä erikseen urheilusocietyt. Suosittelen näihin liittymistä tai edes käymään läpi löytyisikö sieltä jotain omaa juttua. Päätin, että kun kerta ollaan Skotlannissa niin aika kokeilla jotain hyvin skotlantilaista, eli liityin traditional scottish dance societyyn, jolla oli tunnit kerran viikossa. En ole koskaan ollut mikään tanssija, mutta nämä tunnit olivat todella mukavia. Myös kerhon muut jäsenet olivat hyvin ystävällisiä ja ottivat mukaan kaikki vasta-alkajat. Päädyin tähän kerhoon heti ensimmäisestä ceilidh (lausutaa kheilii) -tapahtumasta, johon pääsin osallistumaan. Ceilidh on perinteinen skotlantilainen juhla, jossa juodaan viskiä, syödään haggista ja tanssitaan monta tuntia kilteissä tietynlaisen musiikin tahdissa. Nautin näistä tapahtumista erittäin paljon, ja yritin päästä niin moneen ceilidhiin kuin mahdollista. Jos pääsette vaihtoon Skotlantiin, käykää ehdottomasti katsomassa ja kokeilemassa millaisesta tapahtumasta on kyse.

Yliopiston ulkopuolinen vapaa-aika kului lähinnä kolmella tavalla: paikalliseen elokuvatarjontaa tutustumalla, pubivisoissa sekä retkillä. Aberdeenissa on kaksi elokuvateatteria. Halvempi niistä on Vue, jossa jokainen leffa maksaa vain 5 puntaa. Leffalippua ei tarvitse varata etukäteen, vaan paikalle voi tulla leffan alkamisaikaan ja ostaa liput vasta silloin. Tämä oli täysin normaalia, sillä ennen elokuvan alkamista esitettiin puolen tunnin ajan mainoksia. Kuten arvata saattaa, näillä hinnoilla elokuvissa tuli käytyä tavallista enemmän. Vue oli myös lähempänä yliopistoa kuin toinen teatteri, joka oli suurimman ostoskeskuksen sisällä.

Lähes jokaisessa isommassa pubissa järjestettiin pubivisa. Jos ei sellaiseen ole ennen törmännyt, kannattaa käydä kokeilemassa. Emme koskaan voittaneet mitään, mutta hauskaa meillä oli silti joka kerta. Menin myös aina eri ihmisten kanssa, ja siinä tutustui hyvin uusiin ihmisiin. Tosin pubeissa tuli muutenkin istuttua tai tanssittua mutta se tuntuu olevan vähän maantapa.

Osallistuin sekä yliopiston järjestämiin retkiin että tein retkiä kavereideni kanssa. Yliopiston retkiin kannattaa mennä, sillä ne ovat huomattavasti halvempia kuin omakustanteiset. Aberdeen on myös siitä hyvä paikka, että sieltä pääsee matkustamaan helposti pitkin Skotlantia. Jos haluaa lähteä vähän kauemmas, suosittelen Megabussia, joka toimii melko samalla periaatteella kuin Onnibus. Megabussilla pääsee myös suhteellisen halvalla Lontooseen saakka, mutta matka kestää 12 tuntia. Jos haluaa maksaa vähän enemmän, on mahdollista varata sänkypaikka. Suosittelen tätä, sillä itse istuin bussissa molempiin suuntiin ja voin sanoa, että tämä kokemus ei todellakaan ollut kovin miellyttävä.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että vaihtoni oli oikein onnistunut. Luonnollisesti kaikki ei aina mennyt suunnitellusti ja muutama yö tuli vietettyä esseen kirjoittamisen parissa, mutta se vähän kuuluu asiaan. Apua sai aina kysymällä ja välillä ihan pyytämättä. Tärkeintä vaihdossa oli kuitenkin ne ihmiset, joihin pääsi tutustumaan. Minulle lähtö Suomesta ei aiheuttanut mitään kulttuurishokkia, mutta lähtö Aberdeenista tuntui huomattavasti enemmän. Onneksi on olemassa keinoja olla yhteydessä kavereihin vaikka toisella puolella maapalloa.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Zagreb, lukuvuosi 2016-2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

University of Zagrebin nettisivuilta löytyivät hyvät ohjeet hakemiseen vaihto-oppilaille tarkoitetuilta sivuilta. Kohdeyliopistolta lähetettiin hyväksymiskirje hyvissä ajoin ennen uuden lukuvuoden alkua. Hyväksymiskirje tuli kuitenkin vähän myöhässä, samoin tieto asuntolahuoneen saamisesta, mutta kannattaa odottaa niitä kärsivällisesti. Hakemusta sai täydentää myöhemmin ja ohjeet täydentämiseen tarvittavista asiakirjoista olivat selkeät. Asuntolahuoneen hakeminen oli yksinkertaista. Hain itse kaikkiin kolmeen asuntolaan varmistaakseni huoneen saamisen. Asuntolaa varten tarvittiin todistus terveystarkastuksesta ja vahvistus siitä, että on saanut tarvittavat rokotteet. ESN buddy eli paikallinen opiskelijamentori haettiin ennen lukukauden alkua. Hakemiseen tuli selkeät ohjeet sähköpostitse ja vastauksen buddyn saamisesta sai nopeasti.

Alkubyrokratia kohteessa

Tiedekunnassani vaihto-opiskelijoille järjestettiin yliopistolla Welcome day, jossa professorit esittäytyivät ja kertoivat omista vaihto-opiskelijoille tarjoamistaan kursseista, yliopiston kirjastoista ym. Aikaa Learning agreementin muuttamiseen oli hyvin ja sitä pystyi muuttamaan vielä aloitusluentojen jälkeen. Opiskelujen suunnittelua ajatellen koin parhaaksi tavaksi osallistua mielenkiintoisten kurssien alkuluennoille ja tehdä kurssivalinnat niiden perusteella, sillä ilmoitetut aikataulut saattoivat muuttua.

Byrokratia on Kroatiassa suomalaiseen byrokratiaan tottuneelle hidasta. Asiat hoidetaan paikan päällä eikä netissä. Aluksi Zagrebiin saapuessa on monta hoidettavaa asiaa aina matkakortin hankkimisesta kurssivalintojen tekemiseen, poliisiasemalla ilmoittautumiseen, pankkitilin avaamiseen ja puhelinliittymän hankkimiseen, mutta muut vaihto-opiskelijat hoitavat samoja asioita samaan aikaan ja asioita hoitaessa kaupunki tulee tutuksi. Poliisiasemalla ilmoittautumiseen kannattaa varata paljon aikaa. Englanninkielen taso ei ole korkea monissa paikoissa, joten alkubyrokratiaa voi helpottaa se, että pyytää esimerkiksi ESN byddynsä mukaan.

Asuminen

University of Zagrebilla on kolme opiskelija-asuntolaa. Asuntolalla asuminen on halpaa ja kahden asuntolan yhteydessä on myös opiskelijaruokala menza, jossa syöminen on halpaa. Asuntolassa opiskelija ei maksa sähköstä, lämmityksestä ym. ja huoneet olivat mukavan lämpöisiä myös talvella. Asuntoloille pääsee kätevästi joko bussilla tai ratikalla. Omassa asuntolassani Šarassa huone jaettiin toisen opiskelijan kanssa ja kylpyhuone naapurihuoneen kanssa. Keittiö jaetaan koko kerroksen kanssa eivätkä puitteet ruoanlaittoon olleet kovin hääppöiset. Asuntolalla asuu paljon muitakin vaihtareita, minkä lisäksi siellä asuvista paikallisista on paljon apua, jos tarvitsee esimerkiksi käännösapua.

Monet vaihtarit asuvat myös yksityisellä. Osa hankki asunnon jo kotimaassaan netistä, osa tuli Zagrebiin esimerkiksi hostelliin ja etsivät asunnon paikan päältä. Myös välitysfirmoista voi olla apua, mutta Facebookissa asuntoja on myös paljon tarjolla. Monet vaihtarit tapasivat hostelleissa toisia vaihtareita ja etsivät asunnon yhdessä. Olin Zagrebissa koko lukuvuoden ja ensimmäisen lukukauden asuin asuntolassa. Toiseksi lukukaudeksi muutin vaihtarikaverini huoneeseen Zagrebin keskustaan, kun hän palasi kotimaahansa ensimmäisen lukukauden päättyessä.

Yksityiseltä asuntoa vuokratessa kannattaa ottaa huomioon, että vuokraan ei välttämättä sisälly esim. sähkö, vesi, kaasu ym. Talvella lämmityskustannukset voivat nousta melko korkeiksi, joten kannattaa ottaa tämä huomioon vuokran hintaa miettiessä. Vuokra-asuntoja löytyy aivan Zagrebin keskustasta ja asunnot ovat yleensä suuria.

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijat voivat halutessaan opiskella kroatian kieltä muiden kurssiensa ohella. Kielikurssit ovat maksullisia.

Itse koin tiedekuntamme opetustyylin todella hyvänä. Luennoilla käytiin viikoittain ja opetusryhmät olivat vaihtarikursseilla pienet, joten kursseilla muodostui hyviä kaveriporukoita ja usein tiettyjen kurssien jälkeen lähdettiin yhdessä kurssilaisten kanssa kahville. Muutama kurssi oli sekä vaihtareille että paikallisille opiskelijoille. Professorit olivat mukavia ja kiinnostuneita oppilaistaan ja hyödynsivät hyvin sen, että meitä oli monesta eri maasta. Yliopisto tarjosi myös mielenkiintoisia seminaareja, joihin suosittelen osallistumaan. Jos tulee mahdollisuus osallistua opintomatkalle, suosittelen ehdottomasti osallistumaan. Kävin itse Lontoossa, Wienissä ja Dubrovnikissa yliopiston kautta ja jokainen matka oli hieno kokemus. Suosittelen osallistumaan matkalle, vaikka olisit ainoa vaihtari. Paikalliset opiskelijat ovat mukavia ja ottavat vaihtarit hyvin vastaan.

Monet kurssit suoritettiin lopputentillä, jotkut taas esitelmällä tai esseellä. Professorit olivat hyvin joustavia tenttipäivien kanssa, jos vaihtarin täytyi esimerkiksi palata kotimaahansa ennen kurssin loppumista. Todella harvalla kurssilla tarvittiin oppikirjaa. Suurimmalla osalla kursseista opetusmateriaali ja omat muistiinpanot riittivät. Lopputenteistä osa oli suullisia tenttejä ja osa kirjallisia. Vaikka suullisiin tentteihin ei olisi tottunut, ei niitä kannata säikähtää, sillä professorit tulevat kurssin aikana hyvin tutuiksi ja tenttitilanne oli itselläni aina hyvin rento ja mukava.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkavakuutuksen lisäkuukaudet oli maksettava ennen vaihtoon lähtemistä. Lisäkuukaudet voivat olla hyvin kalliita, joten tähän kannattaa varautua. Facebook-ryhmät auttavat suuresti, oli kyseessä sitten asunnon etsintä tai mitä tahansa. Kannattaa liittyä esimerkiksi ryhmiin Social Zagreb, Expats in Zagreb, Suomen suurlähetystön sivut ja suomalaisten oma Kroatia-sivu. Ravintolassa syöminen ja kahvittelu on Zagrebissa halpaa. Paikalliset viettävät paljon aikaa kahviloiden terasseilla ja kaupungissa on mukavan rento tunnelma. Koin koko lukuvuoden itselleni sopivaksi ajaksi olla vaihdossa eikä tuntunut siltä, että aika kävisi pitkäksi. Monet vaihto-opiskelijat viettävät Zagrebissa yhden lukukauden, mutta osa syyslukukauden vaihtareista pidensivät vaihtoaikaansa vielä kevätlukukaudella.

Matkustaminen Zagrebista bussilla Kroatian sisällä tai naapurimaihin on helppoa. Bussiliput kannattaa ostaa netistä etukäteen ja tulostaa, koska mobiililiput eivät usein kelpaa. Myös auton vuokraaminen on helppoa ja vuokrafirmoja on paljon keskustassa ja lentokentällä. Suosittelen käymään vuokrafirmassa hoitamassa vuokrauksen mieluummin kuin netissä, sillä netissä tilatessa varaussivusto yleensä velvoittaa hankkimaan vakuutuksen, minkä lisäksi vakuutus täytyy hankkia myös vuokrafirmalta. Isommalla porukalla auton vuokraaminen tulee yleensä halvaksi. Suosittelen lämpimästi matkustamista sekä Kroatian sisällä että naapurimaissa. Zagrebin sisällä Uber toimii hyvin ja sillä matkustaminen on todella halpaa.

Opiskelijaelämä Zagrebissa on mukavaa ja tapahtumia on tarjolla paljon. Opiskelijajärjestö ESN:n järjestää paljon ohjelmaa, esimerkiksi matkoja, juhlia, urheilutapahtumia. Tämän lisäksi kaupungissa järjestetään paljon festivaaleja ja muuta ohjelmaa, esimerkiksi Zagrebin joulumarkkinat on äänestetty Euroopan parhaiksi useamman kerran.

Zagreb on melko pieni ja todella eläväinen kaupunki ja se on kaikin puolin hyvä vaihto-opiskelukohde. Siellä liikkuminen on helppoa ja keskustassa joka paikkaan pääsee kävellen tai ratikoilla. Hintataso on matala verrattuna Suomeen. Koin Zagrebin hyvin turvalliseksi kaupungiksi. Zagrebissa on paljon turisteja etenkin viikonloppuisin. Kroatiaan oli mielestäni helppo sopeutua, sillä kulttuuri ei ole kovin erilainen verrattuna Suomeen.

Posted on

Vaihtokertomus, University College Cork, syksy 2016

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Erasmus-vaihdon kautta Irlantiin lähtiessä hakuprosessi ja byrokratia olivat ilahduttavan kevyitä. Itselleni stressaavimmalta vaiheelta tuntui oikeastaan saada Helsingin yliopiston hyväksyntä hakijakandidaatiksi, sen jälkeen tarvitsi lähinnä University College Corkin suunnalta seurata sähköposteja sekä noudattaa annettuja ohjeita ajallaan.  EU:n sisällä kun ollaan, kaikki Irlannissa oleskeluun liittyvä byrokratia on EU-kansalaiselle ainakin yhden lukukauden pituiseen oleskeluun myös käytännössä olematonta. Eurooppalainen sairaanhoitokortti kannattaa ennen matkalle lähtöä muistaa hankkia helpottamaan paikallisen terveydenhuollon piirissä asiointia, jos sellaista ei jo ennestään ole. Muutenkin kaikki käytännön asiat, jotka ennen lähtöä pystyy hoitamaan, kannattaa myös pyrkiä hoitamaan pois alta, sillä vaihtokohteeseen saapuessa ja siellä uuteen ympäristöön totutellessa saattaa iskeä yllättävänkin vahva alkuväsymys.

Asuminen

Kun tieto vaihto-opiskelijaksi hyväksymisestä on varmistunut, UCC:n puolelta oltiin ainakin minun hakiessani yhteydessä hyväksyttyihin ja tarjottiin tilaisuutta opiskelija-asuntolapaikan hakemiseen. Yliopiston puolesta asuntotarjouksia saa vain yhden, valinnanvaraa ei ole. Jos tarjousta ei hyväksy, joutuu yksin pärjäämään Corkin haasteellisiksi väitetyillä vuokramarkkinoilla. Itselleni tarjotun paikan hyväksyntä tarkoitti jaettua makuuhuonetta ja koko syksyn vuokran maksamista etukäteen, mitä en ollut osannut odottaa, mutta yliopiston kautta saatu asunto tuntui kuitenkin houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin vieraan maan vuokramarkkinoilla luoviminen.

Opiskelija-asuminen tarkoittaa Corkissa siis käytännössä soluasumista. Vaihto-opiskelijat asutetaan useimmiten keskenään, esimerkiksi omalla kohdallani koko asuntolassa ei tainnut olla yhtäkään paikallista opiskelijaa. Tämä kuitenkin vaihtelee paljon eri asuntoloiden välillä, samoin kuin asuntojen laatu ja varustelu yleensäkin. Jotkut asuntoloista ovat hyvinkin uusia ja moderneja, toiset huomattavasti heikommin varusteltuja. On kuitenkin hyvä varautua siihen, että asumisen taso on Irlannissa yleisesti ottaen heikompi kuin Suomessa; esimerkiksi nettiyhteydet asuntoloissa eivät välttämättä ole kovinkaan ihmeellisiä eikä silmiinpistävä home mikään mahdottomuus. Kämppikset toimivat kuitenkin hyvänä vertaistukena mahdollisten ongelmien kanssa, ja lopulta oma asenne ratkaisee viihtymisen.

Petivaatteet eivät kaikkialla sisälly asuntoloiden varustukseen. Jos siis maahan tullessa saavut kaupunkiin vasta illasta, kannattaa harkita ensimmäisen yön viettämistä hostellissa. Irlantilaiset ovat tunnettuja teenjuojia, joten myöskään kahvinkeittimen ei kannata olettaa kuuluvan asuntolan vakiovarustukseen. Jos silti kaipaat aamukahvisi eikä pikakahvi houkuta, kannattaa harkita pressopannun hankkimista.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Vaihto-opiskelijoille avoimet kurssit sekä kurssivaatimukset on helppo löytää yliopiston Book of Modules-oppaasta. Yleisesti ottaen kaikkien alojen kurssit ovat avoimia kaikille opiskelijoille, joten kurssivalinnat saa tehdä hyvin vapaasti. Oman kokemukseni mukaan yliopiston normaalit kurssit ovat työmäärältään ja vaikeusasteeltaan aikalailla Helsingin yliopiston tasoa vastaavia, nimenomaan vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit taas kevyempiä. Ottamillani humanististen aineiden kursseilla tavallinen työmäärä oli esimerkiksi kaksi esseetä, suppeampi ja laajempi, tai yksi essee ja kirjallinen tentti. Esseiden palauttaminen myöhässä vaikuttaa yliopiston määrittämän kaavan mukaisesti suoraan niistä saataviin arvosanoihin, joten tässä asiassa ei ole opettaja- tai kurssikohtaista vaihtelua.

Yhdelläkään omista kursseistani ei ollut suoranaista läsnäolopakkoa, mutta oli täysin luennoitsijasta riippuvaista, tulivatko luennon materiaalit ja muu luennolla mahdollisesti annettu informaatio kurssin suorittamisesta saataville kurssin verkkoalustalle. UCC:lla on käytössä pitkälti HY:n verkkoalustoja vastaavat alustat, mutta tietyissä tekniikkaan liittyvissä asioissa oltiin kenties hieman vanhanaikaisempia: esimerkiksi esseiden palautus vain sähköisessä muodossa ei riittänyt, vaan ne piti palauttaa sekä sähköisenä että paperisena versiona.

Yliopistolta löytyy hyvä kirjasto, jonne pääsee kulkemaan paikallisella opiskelijakortilla. Opiskelijat pystyvät lainaamaan vain rajoitetun määrän kirjoja kerrallaan, mikä tekee esimerkiksi useamman esseen yhtäaikaisesta työstämisestä haastavaa. Kirjastosta löytyy myös tietokoneita opiskelijoiden käyttöön, mutta ei samassa mittakaavassa kuin vaikkapa HY:n Aleksandriasta, joten vapaita koneita ei välttämättä ole aina saatavilla keskellä päivää. Kampusalueelta löytyy lisäksi useita opiskelijaravintoloita, mutta ne ovat tyyliltään ja tarjonnaltaan vaihtelevia eivätkä läheskään yhtä edullisia kuin kotoisa Unicafe.

Paikallisen opiskelijaelämän aktiviteetit ovat järjestyneet ennen kaikkea ”clubien” ja ”societyjen” ympärille: clubit on omistettu urheilullisille aktiviteeteille, ja eri societyistä löytyy valtava määrä muiden teemojen ympärille järjestäytynyttä tekemistä. Toimintaa löytyy urheilutreeneistä leffailtoihin ja keskustelutilaisuuksiin, ja se on myös hyvä väylä päästä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso on Irlannissa noin Suomen luokkaa, lähinnä elintarvikkeet ehkä hieman edullisempia. Käteistä rahaa on hyvä pitää mukana, sillä aina silloin tällöin tulee vastaan tilanteita, jossa korttia ei pystykään käyttämään. Myös luottokortin hankkimista kannattaa harkita, jos sellaista ei jo entuudestaan ole, sillä sitä tarvitsee kaikenlaisiin ennakkobuukkauksiin joita tulee etenkin matkustellessa tehtyä paljon. Puhelimen käyttöä varten useimmat vaihto-opiskelijat hankkivat paikallisen prepaid-liittymän vaihdon ajaksi.

Cork on kaupunkina mukavan kompakti ja kotoisa, mutta kiitos opiskelijoiden korkean osuuden meno ei kuitenkaan pääse käymään tylsäksi. Cork ja ylipäänsä koko Irlanti ovat yleisesti ottaen todella turvallisia, ikinä ei edes yöllä yksin liikkuessa tarvinnut tuntea oloaan turvattomaksi. Matkustelu oli ainakin itselleni koko vaihdon suola, joten koko ihanaan Irlannin saareen kannattaa tutustua niin laajasti kuin mahdollista! Tähän taas auttavat huomattavasti säänpitävät vaatteet ja sopivat kengät, etenkin jos suunnitelmissa on liikkua luonnossa, mitä ehdottomasti suosittelen. Irlantilaiset ovat mahdollisesti maailman ystävällisimpiä ihmisiä, ja apua saa aina tilanteeseen kuin tilanteeseen kunhan uskaltaa kysyä. Kaikki asiat eivät ehkä aina ole niin jämptisti järjestyksessä kuin Suomessa, mutta kyllä kaikki aina lopulta hoituu!

Posted on

Vaihtokertomus, Amsterdam University of Applied Sciences, kevät 2016

Kasvatustieteen opiskelija

Alkujärjestelyt

Tultuani hyväksytyksi Hogeschool van Amsterdamiin (HvA) kaikki yhteydenpito ja informointi Alankomaiden suuntaan toimi omalla kohdallani moitteettomasti. HvA:n vaihtokoordinaattori oli minuun aktiivisesti yhteydessä, ja antoi selkeät ohjeet vaadittavasta paperitöistä ja niiden palautuksen takarajoista. Sain myös pyytämättä tietopaketteja kaikesta koulunkäyntiin ja elämiseen liittyvistä käytännön asioista: ohjeet opiskelija-asunnon hakemiseen, tietoa sivuaineestani ja HvA:n käytänteistä, ehdotus kielikurssille ilmoittautumisesta sekä orientaatioviikon ohjelmaa. Vaihto-opiskelijat olivat hyvissä käsissä, eikä stressille ollut tarvetta. Vaihtokoordinaattorit olivat myös hyvin tavoitettavissa läpi lukukauden ja sen jälkeen. 

Laskeuduttuani Schipholin lentokentälle löysin nopeasti vastaan tulleet tuutorit. Koulun järjestämä ilmainen bussikyyti vei minut yliopistokampukselle, jossa oli järjestetty alkubyrokratian helpottamiseksi tilaisuus jossa kaiken olennaisen pystyi hoitamaan kerralla: kaupungin asukkaaksi rekisteröityminen (myös viereisen Diemenin kunnan paperityöt onnistuivat), vuokrasopimuksen allekirjoittaminen ja avainten nouto opiskelija-asuntoyhtiöiltä sekä yleisen orientaatiopaketin vastaanottaminen onnistuivat. Kampukselta järjestettiin myös ilmainen bussikyyti asuntoloihin.

Aloitustilaisuudessa vaihto-opiskelijat asetettiin noin 20 hengen ryhmiin, joiden kanssa vietimme ensimmäisen viikon hyvin tiiviisti. Tuutoreiden johdolla tutustuimme toisiimme ja kaupunkiin, ostimme pyörät torilta (n. 50-150€ käytetystä konkelista) ja juhlimme. Suosittelen orientaatioviikkoon osallistumista vaikka yöelämä ei kiinnostaisikaan; sain itse sen kautta todella hyviä ystäviä.

Asuminen ja eläminen

Hogeschool van Amsterdam saattoi minut hyvissä ajoin kosketuksiin paikallisten opiskelija-asuntoyhtiön kanssa. Päädyin vuokraamaan asuntoni DeKey -nimiseltä firmalta, jolla oli asuntoja ympäri kaupunkia.  DeKey antoi vaihtoehtoja joista valita. Varasin jäljelläolevista halvimman huoneen joka ei vaatinut kämppäkaveria, ja hintaa omalle luukulle tuli noin 450€/kk. Vuokrataso oli ylipäänsä varsin verrattavissa Helsinkiin. Huoneeseeni oli hankittu peruskalusteet sekä jääkaappi, mutta keittiön ja pyykinpesukoneen jouduin jakamaan n. 12 ihmisen kanssa. Sain jälkeenpäin kuulla, että asuinalueellani on varsin huono maine. Itse en kuitenkaan ikinä tuntenut oloani millään lailla turvattomaksi, ja pitkähköä koulumatkaa (~30min pyörällä ja julkisilla) lukuunottamatta Osdorp oli varsin hyvä ja leppoisa kotikaupunginosa, ja ainakin minun asuntolani oli hyvin rauhallinen. Suurkaupungiksi Amsterdam tuntui muutenkin todella turvalliselta.

Amsterdam on turistien suosioissa, minkä huomaa varmasti joka kerta keskustassa käydessä. Pahimmat rysät oppii kuitenkin hyvin nopeasti, eikä turistilaumoihin arkielämässä oikeastaan törmää.

Hintataso Amsterdamissa on hieman halvempi kuin Suomessa, mutta suuria säästöjä ei kannata odottaa.

Julkinen liikenne toimii erinomaisesti, ja hinnat ovat verrattavissa Suomen vastaaviin. Paikallisella matkakortilla, OV-chipkaartilla, pystyy liikkumaan niin lähiliikenteen välineillä kuin kaukojunillakin. Junat ovat helppo tapa nähdä Hollantia – pienestä ja tiiviistä maasta on vaikea löytää paikkaa jonne junamatka pääkaupungista kestäisi yli kaksi tuntia. Pyöräily on olennainen osa hollantilaista kulttuuria, ja oma (käytetty) pyörä on järkevin ostos jota tulet tekemään. Kaupungissa kaikki paikat ovat pyöräilymatkan päässä, kunhan kirotut turistit pysyvät poissa pyöräteiltä (logiikan ja etiketin oppii hyvin nopeasti). Pyöriä kannattaa metsästää toreilta sekä sosiaalisesta mediasta – vaihtareiden facebook-ryhmät olivat lukukauden taitteessa täynnä myynti-ilmoituksia. Pyörävarkaudet ovat kuitenkin yleisiä, hanki siis hyvä lukko.

Opiskelu ja opetus

Hogeschool van Amsterdam tarjoaa valmiita 30 opintopisteen (ECTS) englanninkielisiä sivuaineita, jotka ovat suunnattu sekä vaihto-opiskelijoille että paikallisille opiskelijoille. Valitsin itse kokonaisuuden nimeltä Working in the English Speaking World, joka keskittyi englanninkielisen maailman kulttuuriin sekä kielitaidon hiomiseen.

Valmiiksi paketoitu sivuaine vähentää tietysti valinnanvapautta, mutta koin ratkaisun oikeaksi. Säästyin opintosuunnitelman säätämiseltä ja kurssitarjonnan stressaamiselta. Parasta yhtenäisessä sivuaineessa oli kuitenkin se, että sama porukka pysyi kasassa koko lukukauden ajan. Oli helppo tutustua kurssikavereihin, kun samat kasvot pyörivät ympärillä koko vaihtojakson ajan. Vaikka valitsemani sivuaine oli käsittääkseni suunnattu vaihto-opiskelijoille, kurssin koostumus oli hyvin hollantilaisvoittoinen. Noin 60 opiskelijan kurssista ulkomaalaisia oli vain viisi. Koin tämän positiivisena, sillä suhdeluku tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua paikallisiin – vaihto-opiskelijoihin tutustuminen kun hoituu orientaatioviikolla ja pitkin lukuvuotta järjestettävissä juhlissa lähes automaattisesti.

Sivuaineen opetus oli järjestetty tasaisesti pitkin lukukautta, joka kesti tammi-helmikuun vaihteesta kesäkuun loppuun. Kontaktiopetuspäiviä oli keskimäärin kaksi viikossa, ja itsenäiselle työlle ja ryhmätyöskentelylle oli varattu paljon aikaa. Kontaktiopetus oli pitkälti luentomaista ja keskustelevaa, mutta myös seminaarityöskentely tuli tutuksi. Omassa sivuaineessani teimme myös suppeahkon tutkimuksen, mitä varten opiskelijoiden piti matkustaa johonkin englanninkieliseen maahan. Vaihto-opiskelijoille annettiin kuitenkin erityislupa tehdä tutkimus Alankomaissa.

HvA järjesti vaihto-opiskelijoille hollannin kielen alkeiskurssin. Kurssi oli ilmainen, mutta oppikirja maksoi muutaman kympin jos sitä ei saanut muuta kautta hankittua. Ainakin oma kurssini oli hyvin järjestetty ja toimiva.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Muutto Alankomaihin ei aiheuttanut suurta kulttuurishokkia. Asiat toimivat pääpiirteittäin samalla tavalla kuin Suomessa, ja käytännössä kaikki puhuvat hyvää englantia. Hollantilaiset olivat oman kokemukseni mukaan todella avuliaita ja ystävällisiä, mutta heidän kuuluisa suorapuheisuutensa saattaa suomalaiselle vaikuttaa töykeältä. Siihen kuitenkin tottuu, ja aloin jopa ikävöimään sitä piirrettä palattuani Suomeen. Kuten Suomessakin, valmiisiin sosiaalisiin piireihin voi olla vaikea päästä sisään.

Amsterdamissa asuu paljon suomalaisia. Facebook-ryhmät kuten Amsterdamin suomalaiset opiskelijat sekä Hollannikkaat ovat aktiivisia yhteisöjä joista saa varmasti apua molempien maiden käytännöt tuntevilta ihmisiltä. ASO järjestää muun muassa jääkiekon MM-kisakatsomoita ja juhannusjuhlat.

Suomalaisen pankkikortin toimivuus oli vähintäänkin arvaamatonta, eikä paikallinen pankki suostunut avaamaan tiliä alle puolta vuotta maassa oleskelevalle. Käytännössä elin koko vaihtojaksoni käteisellä – sitä sentään sai automaateista. Toinen hankaluus maksuliikenteen kanssa oli internet-ostokset. Jouduin useamman kerran pyytämään paikallista ystävää ostamaan esimerkiksi keikkaliput puolestani. Omat kokemukseni olivat kuitenkin ääripäästä, ja moni vaihtariystäväni selvisi tässä suhteessa ilman mitään ongelmia.

Kaiken kaikkiaan Amsterdam oli mielestäni täydellinen vaihtokohde. Kaupunki ja maa ovat kulttuurillisesti rikkaita ja eläväisiä, kaikki toimii odotetusti ja ajallaan, opetus oli laadukasta ja HvA:n vaihto-opiskelun mahdollistava koneisto toimi paremmin kuin olisin voinut odottaa.

Posted on

Vaihtokertomus, Humboldt Universität zu Berlin, lukuvuosi 2016-2017

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija

Ennen lähtöä

Tehtyäni päätöksen ja saatuani hyväksynnän lähteä vaihtoon, oli aika alkaa hoitaa niitä monia käytännön asioita, jotka ovat joko pakollisia tai helpottavia vaihdon kannalta. Humboldtilta lähetettiin informatiivisia viestejä, joiden mukaan valmistautuminen oli melko helppoa. Heiltä pystyi myös hyvin kysymään apua.

Kurssitarjontaan tutustuminen vei aika paljon aikaa, sillä selkeää tietoa oli välillä vaikea löytää. Lopulta tein Learning Agreementin edellisten lukukausien kurssitietojen mukaan, sillä tulevista kursseista ei vielä ollut sen parempaa tietoa.

Kelalle voi helposti ilmoittaa ulkomaan oleskelun netin asiointipalvelussa. Postille ja maistraattiin ilmoitin vain tilapäisen osoitteenmuutoksen, sillä kaverini jäi asumaan Helsingin asuntooni, joten se pysyi nimissäni ja palautui automaattisesti osoitteekseni palattuani Suomeen suunnitelman mukaan. Lukukausimaksu Humboldtiin piti maksaa ennakkoon verkkopankissa.

Pääasiallinen opiskelukieleni oli englanti, joten sain Erasmus-apurahaa myös kuukauden mittaiselle vaihto-opiskelijoille suunnatulle intensiiviselle saksan kielikurssille ennen lukukauden alkua syyskuussa. Valitettavasti tuolle ajalle ei ollut mahdollista vielä saada opiskelijakorttia, joka pätee myös matkakorttina julkisissa liikennevälineissä. Se astuu voimaan vasta lokakuussa.

Asunnon etsiminen vei paljon aikaa. En halunnut asua opiskelija-asunnoissa, vaan tavallisessa kimppakämpässä (WG). Wg-gesucht-nettisivu on varmaan yleisin kanava löytää huone, ja suunnitelmani oli etsiä sieltä lyhytaikainen ratkaisu ja paikan päällä yrittää löytää pidempiaikaista asumusta. Minulla oli kuitenkin onnea ja löysin huoneen Facebookista, Berliinin suomalainen asuntokanava -ryhmästä, jossa sitten lopulta asuin koko vuoden. Asuntoa etsiessä tulee myös tutustuttua kaupungin rakenteeseen. Sijainnin kanssa ei kannata olla nirso, muuten voi jäädä ilman kattoa pään päällä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin valmistellut tarvittavat dokumentit mahdollisimman hyvin etukäteen, joten lukuvuosi-ilmoittautuminen, jossa piti mennä paperinivaskan kanssa paikan päälle päärakennuksen ilmoittautumistilaan tiettyyn annettuun aikaan syyskuun lopulla saadakseen opiskelijakortin, sujui ongelmitta.

Juteltuani muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, jotka opiskelivat eri tiedekunnissa, huomasimme, että käytännöissä hoitaa kurssi-ilmoittautumiset ja muut oli eroja. Oman tiedekunnan Erasmus-office palveli kuitenkin asiantuntevasti ja nopeasti jos oli kysyttävää tai ongelmia.

Ehkä eniten päänvaivaa tuotti ilmoittautuminen Berliinin asukkaaksi paikallisella toimistolla (Bürgeramt). Yliopiston puolelta vaikutti erittäin tärkeältä tehdä tämä heti saadakseen vahvistuslomakkeen (Bestätigung), joka olisi välttämätön lukukausi-ilmoittautumisen kannalta. En kuitenkaan tavannut ketään, joka olisi onnistunut saamaan sen ajoissa, ja lopulta sen perään ei kysytty lainkaan. Ilmoittautumista varten tarvitaan osoite Berliinissä ja vuokranantajan täytyy allekirjoittaa lomake, joka vahvistaa asumisen.

Asuminen

Asuin Schönebergissä hyvien kulkuyhteyksien äärellä ja olin todella tyytyväinen, vaikka vuokra olikin keskimääräistä Berliinin tasoa hieman korkeampi. Jos asuisin Berliinissä pidemmän aikaa opiskelijana, yrittäisin etsiä jotain edullisempaa. Kuulopuheiden perusteella kivan huoneen saaminen WG:ssä hintahaarukassa 350-400 e/kk olisi hyvin mahdollista. Maksoin kuitenkin 480e/kk ja jotkut kaverini jopa 550e/kk.

Minulla oli sekä suomalaisia että yksi saksalainen kämppis. Saksassa kämppisasuminen on opiskelijoiden keskuudessa hyvin tavallista. Jos kohdalle sattuu, että ei tule toimeen kämppistensä kanssa, rohkaisisin etsimään uutta paikkaa. Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että kotona on hyvä olla.

Vuokra-asumisen järjestelyt ovat aika kirjavia. Omassa kämpässäni varsinainen vuokranantaja ei edes ollut tietoinen olemassaolostani vaan olin alivuokralaisen alivuokralainen ja vuokra tuli aina maksaa käteisellä. Etsiessään asuntoa, on myös otettava huomioon, että usein vuokra on ilmoitettu ns. kylmävuokrana, johon ei kuulu esimerkiksi lämmitys-, vesi- ja kaasukulut, jotka voivat olla esimerkiksi pari sataa euroa lisää. Yleensä kuitenkin ns. lämmin vuokra on myös ilmoitettu. Vuokranantajat saattavat myös vaatia todistusta tuloista ja luottotietoja (Schufa).

Ilmoitettuani itseni asukkaaksi Berliinissä, aloin saada myös postissa laskuja ns. tv-lupamaksusta (Rundfunkbeitrag), joka maksetaan asuntokohtaisesti. Tämä aiheutti päänvaivaa, sillä minulle päätyi myös edellisten asukkaiden maksamaton erä. Itse en koskaan sitä lopulta maksanut enkä saanut seurauksia ja lopulta kämppikseni alkoi maksaa sitä, jolloin lakkasin saamasta itsekin laskuja.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat pystyi lopulta tekemään niin, että vieraili kaikkien kiinnostavalta kuulostavien kurssien ensimmäisillä luennoilla, minkä jälkeen oli pari viikkoa aikaa tehdä lopulliset päätökset. Minun tiedekunnassani ilmoittautuminen tapahtui luennolla laittamalla nimi listaan, mutta tentteihin täytyi ilmoittautua erikseen, Erasmus-opiskelijan piti myös aina keskustella erikseen professorin kanssa, sillä heidän täytyy täyttää erillinen todistus tentin hyväksymisestä (Leistungsschein). Opiskelu muistutti aika pitkälle suomalaista tapaa. Luennoilla ei yleensä ollut läsnäolopakkoa, lukuun ottamatta kielikursseja ja seminaarityyppisiä kursseja. Suurin osa kurssimateriaaleista ladataan Moodleen, joten muistiinpanojen tekeminen ei ole pakollista.

Erona Suomeen huomasin opiskelijoiden olevan aktiivisempia ja keskustelevampia luennoilla. Myös luennoitsijat pyrkivät luomaan keskustelua lähes jokaisella kerralla. Myös suulliset kokeet ovat paljon yleisempiä, minulla suurin osa kursseista arvioitiin puolen tunnin kahdenkeskisen keskustelun perusteella luentojakson jälkeen. Usein niitä varten sai kuitenkin etukäteen kysyttävät kysymykset, joita ei lopulta kuitenkaan seurattu orjallisesti, vaan keskustelu ajautui osaamisen mukaan. Koin myös, että saksalaisille hyvät arvosanat olivat tärkeämpiä kuin mihin Suomessa olen tottunut. Yleinen paine sai minutkin opiskelemaan ahkerasti, vaikka lopulta olisi pärjännyt ihan hyvin vähemmälläkin vaivalla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkavakuutuksen henkilövakuutus on tarpeen, lähinnä jos haluaa varmistua saavansa kuljetuskulut korvattua takaisin Suomeen, vakavan tilanteen sattuessa. Muuten pärjää eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Lääkäreitä voi tarpeen tullen etsiä netistä ja joko soittaa tai marssia paikan päälle vastaanotolle ajanvarausta varten. Lääkärit ovat yksityisiä.

Saksassa saa ostettua esimerkiksi Lidlistä prepaid-simkortteja, joita on helppo ladata uudestaan netissä rekisteröitymisen jälkeen, SEPA-maksulla tai luottokortilla. Itselleni tämä oli kätevin tapa. Huomasin, että dataa ei kulunut kovin paljon, koska mobiilinetti toimii huonosti esimerkiksi metroissa, joissa tulisi eniten selailtua turhia juttuja. Toisaalta nyt roaming-estojen poistuttua voi olla järkevää käyttää suomalaista numeroa.

Kavereita löytyy parhaiten kielikursseilta ja seminaarimuotoisilta kursseilta, joissa on enemmän kontaktia opiskelijoiden välillä. Myös yliopistoliikunta, joka on kurssimuotoista, eli tapaaminen on kerran viikossa, voi olla tilaisuus kavereiden hankkimiselle. Kurssit ovat myös todella edullisia, mutta ilmoittautumisessa pitää olla nopea.

Minulle oli tärkeää hankkia suomalaisia kavereita kokemuksen jakamisen takia. Heitä löytyy Berliinistä paljon, ihan vaikka Facebookin kautta. Jos haluaa harjoitella saksaa, sitä puhutaan joskus muiden vaihto-opiskelijoiden kesken tai jos onnistuu saamaan saksalaisia kavereita.

Berliinissä olo tuntui turvalliselta, koska ihmisiä on usein paljon ympärillä. Otti kuitenkin aikansa ennen kuin tottui kirjavaan porukkaan, huumeidenkäyttäjiin ja -myyjiin sekä kodittomiin ihmisiin osana arkipäivää. Palattuani Helsinkiin olen kokenut jopa enemmän esimerkiksi sanallista häirintää kuin Berliinissä ihan lyhyen ajan sisällä.

Pyörällä liikkuminen on yleensä yhtä nopeaa kuin julkisilla ja siten pääsee myös paremmin tutustumaan kaupunkiin. Berliini on monikeskustainen kaupunki, joka voi tuntua aluksi aika sekavalta. Päästäkseni perille julkisilla, luotin eniten metroihin. Bussit kulkevat usein myöhässä ja jäävät jumiin ruuhkaan.

Berliini on tunnettu hieman töykeästä ilmapiiristä verrattuna muuhun Saksaan. Itselleni tämä ei tuottanut ongelmia, eikä kadulla heitettäviin kommentteihin kannata suhtautua kovin vakavasti. Myös saksaa on hieman vaikea oppia, sillä usein kieli vaihtuu englanniksi, jos viesti ei mene perille. Toisaalta Berliinissä on totuttu monenmoisiin aksentteihin. Se on ihanan monikulttuurinen kaupunki, joka opetti minulle avoimuutta ja rentoa elämänotetta.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Clermont Auvergne, lukuvuosi 2016-2017

Humanististen tieteiden opiskelija

Olin Erasmus-vaihdossa lukuvuoden 2016-2017 Ranskan Clermont-Ferrandissa opiskelemassa Euroopan tutkimusta. Clermont-Ferrand on pieni kaupunki aivan keskellä Ranskaa, mutta kuitenkin täynnä opiskelijoita ja kulttuuria. Lähin suurempi kaupunki on Lyon joka on parin tunnin bussimatkan päässä. Bussi Pariisiin on kuutisen tuntia ja Marseilleen noin viisi. Itse tykkään verrata Clermonttia suomalaisittain Jyväskylään: pienehkö opiskelijakaupunki josta pääsee pienellä vaivalla minne vain.  Vaihtovuodesta jäi käteen ennen kaikkea iso kasa ihania muistoja, kavereita ja kokemuksia, mutta myös ihan uudenlainen lähestymiskulma maailmaan, opintoihin ja elämään. Vaikka opin paljon uusia asioita luentosalissa, vielä tärkeämmät oppitunnit olivat sen ulkopuolella. Kuinka toimia vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja vierailla kielillä.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä hoidettavat asiat olivat helposti koko vaihdon stressaavin osuus. Lopulta kuitenkin sain kuitenkin kaiken ilman suurempia ongelmia hoidettua: koko vaihtovuoden voimassa oleva passi, hyväksymiskirje vaihtoyliopistolta, asunto Ranskasta, matkavakuutus, ilmoitukset Kelalle ja maistraatille, sekä lentoliput. Asunnon sain ”paikalliselta HOASilta” eli CROUSilta. Clermonttiin matkustamisen voi hoitaa todella monella tavalla: suoria lentoja Helsingistä ei ole, joten lentää voi joko Pariisiin tai yleensä välilaskun kautta Lyoniin joista matka jatkuu joko bussilla tai junalla itse määränpäähän. Itse suosin Pariisiin lentämistä ja sieltä bussilla jatkamista. Esimerkiksi FlixBus ja OuiBus tarjoavat useita lähtöjä päivässä ja busseissa on sekä wifi että pistorasiat, toisin kuin junissa. Passin ja opiskeluun liittyvien papereiden lisäksi kannattaa hankkia ennen lähtöä maistraatista syntymätodistus, joka vaaditaan ranskalaisen asumistuen, CAFin, hakemiseen. Viimeisenä vinkkinä lähtijöille haluan vielä painottaa kielitaidon tärkeyttä: Ranska on maineensa mukaisesti yksikielinen, ja vaikka byrokratiasta selviää lähes olemattomalla kielitaidollakin, sujuvat asia valtavan paljon mukavammin jos ainakin ranskan perusteet ovat hallussa jo ennen lähtöä.

Alkubyrokratia kohteessa

Alkubyrokratia Clermontissa oli vähintääkin hämmentävä ja paikallisen byrokratian jäykkyys tulee selväksi viimeistään tässä vaiheessa. Kärsivällisyydellä ja täsmällisyydellä tästäkin ovat kaikki kyllä selvinneet. Meille annettiin ohjeeksi etsiä aluksi kansainvälisten asioiden toimisto, josta saimme lisäohjeet ilmoittautumisiin, orientaatiohin ja opintojen aloittamiseen. Niin tarkasti en enää muista jokaista toimistoa, luukkua ja sähköpostiosoitetta että tässä neuvoisin muuta kuin jo edellä mainittua kärsivällisyyttä ja täsmällisyyttä sekä reipasta otetta asioiden hoitamiseen: näitä, kuten mitään muitakaan byrokratiaan liittyviä asioite ei ole viisasta jättää roikkumaan, vaan ne kannattaa hoitaa heti kun vaan ehtii. Yllätyksiä tulee aina ja mikään ei ole niin helppoa kuin voisi luulla.

 Asuminen

Clermontissa asuin siis opiskelija-asuntolassa kuten useimmat muutkin vaihto-opiskelijat. Asuntola oli lähellä kampusta ja kaikki naapurit olivat opiskelijoita. Asuminen ei kuitenkaan ollut aivan täyttä kaaosta, vaan yörauhaa oli valvomassa CROUSin työntekijä. Omassa rakennuksessani huoneissa oli ainoastaan lavuaari ja peili, vessat, suihkut ja keittiöt olivat jaettuja. Monissa muissa asuntoloissa ainoastaan keittiö oli jaettu. Vaihetoehto CROUSin asuntoloille olivat melko kalliit yksityiset asuntolat ja  kohtuullisen edulliset vuokra-asunnot keskustassa tai keskustan lähistöllä. Helsinkiin verrattuna vuokrataso oli suorastaan halpa.

Alla kuvassa näkymät oman huoneeni ikkunasta, taivaanrannassa näkyy kaupungin oma tulivuori Puy de Dôme.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Clermontissa oli todella erilaista Helsinkiin verrattuna: välivuodet tai asepalvelus eivät ole Ranskassa tyypillisiä ja opiskelu yliopistossa aloitetaankin useimmiten 17- tai 18-vuotiaana. Oman teoriani mukaan tämä vaikuttaa myös siihen, että opiskelu Ranskassa muistuttaa enemmänkin suomalaista lukiota kuin yliopistoa: ensimmäisellä luennollani Ranskassa opettaja kielsi kaikkien elektronisten laitteitten käytön luokassa ja jopa keskeytti opetuksen puuttuakseen puhelimen käyttöön. Myös enemmän tai vähemmän pakollinen läsnäolo, netistä löytyvien diojen puuttuminen, esitelmät, asioiden ulkoa opettelu ja kaiken opettajan sanoman muistiin kirjaaminen tuntuivat aluksi vierailta. Tämä on toki vain oma kokemukseni ja vaihtelu käytännöissä oli suurta jo yhden alan sisällä. Kannattaa kuitenkin varustautua pahimpaan, eli ottaa ainakin ensimmäisille luennoille mukaan paljon paperia, hyvä kynä ja vahva ranne sillä opettajat saattavat olettaa muistiinpanoja useamman sivun verran jokaiselta luennolta. Laiskan opiskelijan näkökulmasta tässä lukiomaisuudessa on toki myös puolensa: kotona luettavaa ei yleensä tullut paljoakaan ja opiskelu painottui luentoihin ja mahdollisesti esitelmien valmisteluun. Mahdollisissa ongelmatilanteissa, eli käytännössä ilmoittautumisissa ja opintosuunnitelman muutoksissa apu löytyi kansainvälisten asioiden toimistolta, jossa kärsivällinen, ystävällinen ja englantia puhuva työntekijä teki ihmeitä meidän vaihtareitten avuksi.

Clermont kaupunkina

Kuten jo aikaisemmin sanoin, tykkään verrata Clermontia Jyväskylään, ja siis ainoastaan positiivisessa mielessä. Molempien kaupunkien asukasluku on 140 000 tienoilla ja opiskelijoiden suosiossa. Suurkaupungin meteliin tottuneita voin lohduttaa Lyonin läheisyydellä: päivämatka shoppailemaan tai viikonloppureissu yöelämään olivat molemmat suosittuja tapoja päästä pois ”maalaisidyllistä”. Minulle Clermont oli juuri sopivan kokoinen: päivittäiset asiat hoituivat kävellen ja julkinen liikenne kuljetti sujuvasti kaupungin ulkopuolelle. Kauppoja, ravintoloita, baareja ja kahviloita löytyi enemmän kuin tarpeeksi ja vaikka kaduilla tulikin usein tuttuja vastaan, ei Clermontissa ollut ainakaan vuoden asumisen jälkeen tunnetta, että kaikki tuntevat kaikki. Suosituin tapa viettää vapaa-aikaa Clermontissa oli ASM rugbyjoukkueen kannattaminen. Tärkeimmät ottelut esitettiin kaupungin torilla ja niitä kerääntyi katsomaan tuhansia ihmisä. ASM myös menestyy hyvin, tänä keväänä jopa Ranskan mestariksi asti. Urheilun lisäksi kulttuuri kiinnostaa: ooppera, konsertit, joulumarkkinat ja tietenkin Clermontin lyhytelokuvafestivaali ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Pikkukaupungin eduksi lasken myös yleisen turvallisuuden: öisinkin uskaltaa kävellä yksin kotiin ja hukkuneet puhelimet useimmiten löytyvät takaisin omistajilleen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Clermontiin, Ranskaan ja muuallekin lähteville vaihtareille haluaisin painottaa kokemuksen ainutlaatuisuutta. Vaihtovuosi on ennen kaikkea mahdollisuus tehdä asioita, jotka kotimaassa ovat usein mahdottomia: vieraalla kielellä ja vieraasta näkökulmasta opiskelu, uuteen tai uusiin kulttuureihin tutustuminen, matkustaminen… Vaihdossa kaikki on mahdollista ja opiskelija itse saa päättää kuinka aikansa käyttää. Itse olin lähellä sortua vanhan sananlaskun mukaiseen malliin, eli ”Erasmuksessa opit tuntemaan kaikki Euroopan kansat, paitsi sen jonka maassa asut”. Vaikka paikallisten kanssa ystävystyminen voi olla työläämpää kuin omassa ”vaihtarikuplassa” pysyminen, on se ehdottomasti vaivan arvoista. Omaa vaihtoani leimaa vahvasti matkustelu: vuoden aikana kävin parissa kymmenessä eri kaupungissa, kymmenessä eri maassa. Paikalliset ystävät antavat aivan ainutlaatuisen kulman turismiin ja keskeltä Ranskaa oli helppoa ja halpaa lähteä joko bussilla tai lentämällä minne vain Euroopassa.  Myös matkaseuran löytäminen tapahtui kuin itsestään, sillä lähes kaikki vaihtoon lähteneet olivat ainakin jossain määrin kiinnostuneita uusien paikkojen näkemiseen ja kokemiseen. Suosittelen!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Sheffield, kevät 2016

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Kaikki se stressi, mitä minulla oli ennen vaihtoa tehtävästä paperisodasta osoittautui turhaksi. Yliopistoon hyväksymisen jälkeen voi olla ihan rauhallisin mielin, sillä itsekin unohdin jonkun paperin täyttää ja yliopisto siitä kyllä muistutteli minua.  Yliopistolta tuli monta kertaa viestiä, että tulee tutustua opintotarjontaan ja tehdä opintosuunnitelma. Joka kerta opintotarjonta näytti muuttuneen ja tutustuin todella tarkasti kaikkiin kursseihin.  Mikäli vaihtoon on vielä enemmän aikaa tähän ei kannata käyttää mahdottomasti aikaa, sillä lopulliset suunnitelmat tehdään vasta lähempänä vaihtoa.

University of Sheffieldillä on jonkin verran videoita Youtubessa ja paljon kaikkea tietoa myös Facebookissa. Mikäli haluat nähdä tulevan opinahjosi maisemia, kannattaa tutustua näihin.

Tärkeintä ennen lähtöä on aloittaa pakkaaminen ajoissa, jotta pystyt ajan kanssa pohdiskelemaan mitä oikeasti tarvitset mukaan.  Yksittäisinä asioina sanoisin, että sadevaatteet ja villasukat kannattaa olla mukana. Sadevaatteet sen takia, että saarivaltion sää ei tunnetusti ole se kaikkein aurinkoisin ja sadesäällä oli usein voimakasta tuulta, joten kevyet sateenvarjot olivat jo ensimmäisenä päivänä palasina.

Alkuun

Meillä alkoi yliopisto tutustumispäivällä, jossa kiertelimme yliopistolla ja tapasimme vaihtarikaverimme. Varsinainen paperipuoli oli järjestetty aika helpoksi. Yksi yliopiston tila oli varattu siihen, että ilmoitamme itsemme kursseille ja että saamme yliopiston paperit ja opiskelijakortin. Mikäli kurssivalinnoissaan pysyi, ei sen suurempaa byrokratiaa ollut. Itse päätin ennen kurssien alkua vaihtaa kaikki kurssini (maisteritason kursseista notaarin kursseiksi) ja siitä tulikin varsinainen show, kun mihinkään haluamaani kurssiin ei enää ollut tilaa. Muita ilmoittautumisia esimerkiksi kaupungille ei tarvittu.

Maisemat Sheffieldin yliopiston korkeimmasta rakennuksesta. Etualalla oikeustieteellinen tiedekunta.

Asuminen

Saatuani asuntotarjouksen yliopistoltani ja todettuani sen varsin hintavaksi päätin ottaa riskin ja suunnata yksityisille asuntomarkkinoille. Etsin asuntoa kohdekaupunkini vaihtareille tarkoitetusta Facebook-ryhmästä. Laitoin oman ilmoituksen sivulle ja minulle sateli yhteydenottoja. Valitsin joukosta asunnon, jossa asui neljä paikallista opiskelijaa.

Asuntojen hinnat ja erityisesti sähkö- ja vesimaksut olivat silti varsin kalliita. Sähköt, vedet ja muut juoksevat kulut hoiti meidän taloudessamme yritys, jolle maksoimme kiinteää kuukausihintaa ja vuokrakauden lopulla lasku tasattiin todellisen käytön mukaan. Mikäli tämä järjestely on asunnossasi on ehdottoman tärkeää, että sisään muuttaessasi käyt kuvaamassa kaikki mahdolliset mittarit ja niiden lukemat, jotta et joudu maksamaan ylimääräistä.

Asumisen taso Briteissä poikkeaa aika paljon kotimaisesta. Kannattaa varautua siihen, että lämmöt on päällä vain muutaman tunnin päivässä ja talvikuukausina tämä tarkoittaa, että sisällä on toisinaan todella kylmä.  Olin itsekin tietoinen tästä, mutta vasta paikan päällä huomasin, että yöt voidaan viettää +10 asteessa. Kuvittelin tämän olevan jokin omien kämppäkavereideni ihmeellinen tapa ja menin tapaamaan asiasta vaihtarineuvojaa. Hän oli erittäin hämmästynyt ja huvittunut kun kerroin, että haluaisin lämpöjen olevan päällä koko ajan.

Rakennustekniikka on varsin erilaista kuin kotimaassa ja home on asunnoissa varsin yleistä. Pitkittynyttä flunssaa tai muita hengitystieoireita ei kannata siis ohittaa olankohautuksella.

Opiskelu ja opetus

Sheffieldin yliopistossa oli käytäntö, joka mahdollisti kurssien vaihtamisen useamman viikon ajan niiden alkamisen jälkeen. Tätä kannattaakin käyttää hyödyksi, jos ensimmäisillä luennoilla tuntuu ettei aihe kiinnostakaan.

Kohdeyliopistossani oli tiukka politiikka vaihtareiden suhteen. Minkäänlaisia myönnytyksiä ei tällä statuksella saa, vaan samat säännöt pätevät kaikkiin ja kokeet arvostellaan anonyymisti. Vaihtoa ei kannata kuitenkaan käyttää tästä murehtimiseen. Kaikki kurssit on suoritettavissa kunhan järjestää kaiken muun toiminnan keskellä aikaa välillä myös opiskelulle.  Lukuvaatimukset kursseille ovat varsin mittavat, mutta tärkeämpää kuin jokaisen yksittäisen sivun lukeminen on kyky poimia tärkeimpiä asioita ja pystyä soveltamaan tietoa oikeustapauksissa.

Omassa yliopistossani kurssit jakautuivat luentoihin ja pienryhmäopetukseen. Varsinkin pienryhmissä edellytettiin aktiivista osallistumista ja esitelmien pitämistä.  Tätä ei tarvitse säikähtää, sillä omasta mielestäni pienryhmissä oli pääsääntöisesti mukava tunnelma ja tärkeintä oli hyvän valmistautumisen lisäksi parhaansa yrittäminen. Pienryhmätunneille oli yleensä ennakkotehtäviä ja ryhmätöitä, joten näihin kannattaa käyttää aikaa. Itse koin erityisesti pienryhmäopetuksen todella mielekkääksi, sillä niistä jäi mieleen paljon enemmän kuin luennoista.

Sheffieldin yliopiston kallein rakennus. Tänne kannattaa mennä lukemaan ja tekemään ryhmätöitä.

Muu toiminta yliopistolla

Yliopistolla oli Give it a go- ohjelma, jossa oli kaikkea urheilun lajikokeiluista päiväretkiin. Itse kävin tämän kautta esimerkiksi Cadburyn suklaatehtaalla, kokeilin wakeboardia, kävin arabian kieleen tutustuttavassa iltapäivässä, vaellusryhmän yökävelyllä ja muutamalla kaupunkiretkellä. Give it a go-ohjelmaan kuuluvien aktiviteettien hinnat eivät päätä huimanneet, joten suosittelen lämpimästi lähtemistä johonkin itseään kiinnostavaan.

Yliopistolla oli varsin hyvät mahdollisuudet urheilla ja kannattaa rohkeasti kysellä kiinnostavilta urheiluseuroilta mahdollisuuksia päästä kokeilemaan lajia.  Kävin itse kokeilemassa mm baseballia ja trampoliinivoimistelua.

Terveydenhuolto

Opiskelijoiden terveydenhuolto on keskitetty yliopistolle, johon pystyi varaamaan ajan tai menemään äkillisissä tilanteissa jonottamaan. Yleislääkäriä vaativat tilanteet hoituivat mallikkaasti, mutta erikoislääkärien jonot olivat todella pitkät.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli tarvitset alkuun jotain tavaroita kuten peittoja tai astioita kannattaa suunnistaa lähimpään Primarkiin, sillä sieltä löytyy halvalla kodin tavaraa ja kaikkea muutakin.

Ruokakauppojen hintataso on samaa luokkaa kotimaisten kanssa. Varsinkin pienemmät kaupat ovat varsin hintavia, joten kannattaa tehdä kerralla ostokset suuremmissa marketeissa. Kasviksia sekä lihaa ja kalaa sai hieman edullisemmin keskustan markkinapaikalta.

Mikäli mielit käyttää puhelintasi, tarvitset paikallisen liittymän. Helpoiten se käy kun tilaat GiffGaffin sim-kortin kotiisi. Heidän liittymänsä on prepaid-tyyppinen ja voit valita tarvitsemasi paketin joka kuukausi. Muut operaattorit eivät myönnä liittymiä ilman brittiläistä pankkitiliä.

Otin itse ennen vaihtoa Isicin kansainvälisen opiskelijakortin. Kortti osoittautui kohdemaassa kuitenkin aika turhaksi, sillä lähes kaikki opiskelijakorttia vaativat tahot halusivat nähdä vaihtoyliopistoni opiskelijakortin.

Koin vaihtokohteen varsin turvalliseksi. Yliopistolla varoiteltiin paljon yksinään liikkumisesta pimeän aikaan, mutta en kokenut kaupunkia turvattomaksi. Yliopistolla oli järjestettynä halpa minibussi naisille bileiltojen aikana, joka vei kotiovelle kampuksen läheisyydessä, joten kannattaa käyttää sitä mikäli yksin liikkuminen arveluttaa. Lisäksi kaupungin takseissa oli rahapulassa mahdollista antaa rahan sijasta opiskelijakorttinsa ja seuraavana päivänä yliopiston vaihtopisteellä pystyi maksamaan taksimatkansa.

Käteistä rahaa tarvitsee yllättävän usein esimerkiksi takseihin. Kannattaa tiedustella omasta pankista mitä ulkomaan valuutan nostaminen automaatista maksaa, jottet turhaan kerrytä kulujasi.