Vaihtokertomus, Humboldt Universität zu Berlin, lukuvuosi 2016-2017

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija

Ennen lähtöä

Tehtyäni päätöksen ja saatuani hyväksynnän lähteä vaihtoon, oli aika alkaa hoitaa niitä monia käytännön asioita, jotka ovat joko pakollisia tai helpottavia vaihdon kannalta. Humboldtilta lähetettiin informatiivisia viestejä, joiden mukaan valmistautuminen oli melko helppoa. Heiltä pystyi myös hyvin kysymään apua.

Kurssitarjontaan tutustuminen vei aika paljon aikaa, sillä selkeää tietoa oli välillä vaikea löytää. Lopulta tein Learning Agreementin edellisten lukukausien kurssitietojen mukaan, sillä tulevista kursseista ei vielä ollut sen parempaa tietoa.

Kelalle voi helposti ilmoittaa ulkomaan oleskelun netin asiointipalvelussa. Postille ja maistraattiin ilmoitin vain tilapäisen osoitteenmuutoksen, sillä kaverini jäi asumaan Helsingin asuntooni, joten se pysyi nimissäni ja palautui automaattisesti osoitteekseni palattuani Suomeen suunnitelman mukaan. Lukukausimaksu Humboldtiin piti maksaa ennakkoon verkkopankissa.

Pääasiallinen opiskelukieleni oli englanti, joten sain Erasmus-apurahaa myös kuukauden mittaiselle vaihto-opiskelijoille suunnatulle intensiiviselle saksan kielikurssille ennen lukukauden alkua syyskuussa. Valitettavasti tuolle ajalle ei ollut mahdollista vielä saada opiskelijakorttia, joka pätee myös matkakorttina julkisissa liikennevälineissä. Se astuu voimaan vasta lokakuussa.

Asunnon etsiminen vei paljon aikaa. En halunnut asua opiskelija-asunnoissa, vaan tavallisessa kimppakämpässä (WG). Wg-gesucht-nettisivu on varmaan yleisin kanava löytää huone, ja suunnitelmani oli etsiä sieltä lyhytaikainen ratkaisu ja paikan päällä yrittää löytää pidempiaikaista asumusta. Minulla oli kuitenkin onnea ja löysin huoneen Facebookista, Berliinin suomalainen asuntokanava -ryhmästä, jossa sitten lopulta asuin koko vuoden. Asuntoa etsiessä tulee myös tutustuttua kaupungin rakenteeseen. Sijainnin kanssa ei kannata olla nirso, muuten voi jäädä ilman kattoa pään päällä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin valmistellut tarvittavat dokumentit mahdollisimman hyvin etukäteen, joten lukuvuosi-ilmoittautuminen, jossa piti mennä paperinivaskan kanssa paikan päälle päärakennuksen ilmoittautumistilaan tiettyyn annettuun aikaan syyskuun lopulla saadakseen opiskelijakortin, sujui ongelmitta.

Juteltuani muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, jotka opiskelivat eri tiedekunnissa, huomasimme, että käytännöissä hoitaa kurssi-ilmoittautumiset ja muut oli eroja. Oman tiedekunnan Erasmus-office palveli kuitenkin asiantuntevasti ja nopeasti jos oli kysyttävää tai ongelmia.

Ehkä eniten päänvaivaa tuotti ilmoittautuminen Berliinin asukkaaksi paikallisella toimistolla (Bürgeramt). Yliopiston puolelta vaikutti erittäin tärkeältä tehdä tämä heti saadakseen vahvistuslomakkeen (Bestätigung), joka olisi välttämätön lukukausi-ilmoittautumisen kannalta. En kuitenkaan tavannut ketään, joka olisi onnistunut saamaan sen ajoissa, ja lopulta sen perään ei kysytty lainkaan. Ilmoittautumista varten tarvitaan osoite Berliinissä ja vuokranantajan täytyy allekirjoittaa lomake, joka vahvistaa asumisen.

Asuminen

Asuin Schönebergissä hyvien kulkuyhteyksien äärellä ja olin todella tyytyväinen, vaikka vuokra olikin keskimääräistä Berliinin tasoa hieman korkeampi. Jos asuisin Berliinissä pidemmän aikaa opiskelijana, yrittäisin etsiä jotain edullisempaa. Kuulopuheiden perusteella kivan huoneen saaminen WG:ssä hintahaarukassa 350-400 e/kk olisi hyvin mahdollista. Maksoin kuitenkin 480e/kk ja jotkut kaverini jopa 550e/kk.

Minulla oli sekä suomalaisia että yksi saksalainen kämppis. Saksassa kämppisasuminen on opiskelijoiden keskuudessa hyvin tavallista. Jos kohdalle sattuu, että ei tule toimeen kämppistensä kanssa, rohkaisisin etsimään uutta paikkaa. Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että kotona on hyvä olla.

Vuokra-asumisen järjestelyt ovat aika kirjavia. Omassa kämpässäni varsinainen vuokranantaja ei edes ollut tietoinen olemassaolostani vaan olin alivuokralaisen alivuokralainen ja vuokra tuli aina maksaa käteisellä. Etsiessään asuntoa, on myös otettava huomioon, että usein vuokra on ilmoitettu ns. kylmävuokrana, johon ei kuulu esimerkiksi lämmitys-, vesi- ja kaasukulut, jotka voivat olla esimerkiksi pari sataa euroa lisää. Yleensä kuitenkin ns. lämmin vuokra on myös ilmoitettu. Vuokranantajat saattavat myös vaatia todistusta tuloista ja luottotietoja (Schufa).

Ilmoitettuani itseni asukkaaksi Berliinissä, aloin saada myös postissa laskuja ns. tv-lupamaksusta (Rundfunkbeitrag), joka maksetaan asuntokohtaisesti. Tämä aiheutti päänvaivaa, sillä minulle päätyi myös edellisten asukkaiden maksamaton erä. Itse en koskaan sitä lopulta maksanut enkä saanut seurauksia ja lopulta kämppikseni alkoi maksaa sitä, jolloin lakkasin saamasta itsekin laskuja.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat pystyi lopulta tekemään niin, että vieraili kaikkien kiinnostavalta kuulostavien kurssien ensimmäisillä luennoilla, minkä jälkeen oli pari viikkoa aikaa tehdä lopulliset päätökset. Minun tiedekunnassani ilmoittautuminen tapahtui luennolla laittamalla nimi listaan, mutta tentteihin täytyi ilmoittautua erikseen, Erasmus-opiskelijan piti myös aina keskustella erikseen professorin kanssa, sillä heidän täytyy täyttää erillinen todistus tentin hyväksymisestä (Leistungsschein). Opiskelu muistutti aika pitkälle suomalaista tapaa. Luennoilla ei yleensä ollut läsnäolopakkoa, lukuun ottamatta kielikursseja ja seminaarityyppisiä kursseja. Suurin osa kurssimateriaaleista ladataan Moodleen, joten muistiinpanojen tekeminen ei ole pakollista.

Erona Suomeen huomasin opiskelijoiden olevan aktiivisempia ja keskustelevampia luennoilla. Myös luennoitsijat pyrkivät luomaan keskustelua lähes jokaisella kerralla. Myös suulliset kokeet ovat paljon yleisempiä, minulla suurin osa kursseista arvioitiin puolen tunnin kahdenkeskisen keskustelun perusteella luentojakson jälkeen. Usein niitä varten sai kuitenkin etukäteen kysyttävät kysymykset, joita ei lopulta kuitenkaan seurattu orjallisesti, vaan keskustelu ajautui osaamisen mukaan. Koin myös, että saksalaisille hyvät arvosanat olivat tärkeämpiä kuin mihin Suomessa olen tottunut. Yleinen paine sai minutkin opiskelemaan ahkerasti, vaikka lopulta olisi pärjännyt ihan hyvin vähemmälläkin vaivalla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkavakuutuksen henkilövakuutus on tarpeen, lähinnä jos haluaa varmistua saavansa kuljetuskulut korvattua takaisin Suomeen, vakavan tilanteen sattuessa. Muuten pärjää eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Lääkäreitä voi tarpeen tullen etsiä netistä ja joko soittaa tai marssia paikan päälle vastaanotolle ajanvarausta varten. Lääkärit ovat yksityisiä.

Saksassa saa ostettua esimerkiksi Lidlistä prepaid-simkortteja, joita on helppo ladata uudestaan netissä rekisteröitymisen jälkeen, SEPA-maksulla tai luottokortilla. Itselleni tämä oli kätevin tapa. Huomasin, että dataa ei kulunut kovin paljon, koska mobiilinetti toimii huonosti esimerkiksi metroissa, joissa tulisi eniten selailtua turhia juttuja. Toisaalta nyt roaming-estojen poistuttua voi olla järkevää käyttää suomalaista numeroa.

Kavereita löytyy parhaiten kielikursseilta ja seminaarimuotoisilta kursseilta, joissa on enemmän kontaktia opiskelijoiden välillä. Myös yliopistoliikunta, joka on kurssimuotoista, eli tapaaminen on kerran viikossa, voi olla tilaisuus kavereiden hankkimiselle. Kurssit ovat myös todella edullisia, mutta ilmoittautumisessa pitää olla nopea.

Minulle oli tärkeää hankkia suomalaisia kavereita kokemuksen jakamisen takia. Heitä löytyy Berliinistä paljon, ihan vaikka Facebookin kautta. Jos haluaa harjoitella saksaa, sitä puhutaan joskus muiden vaihto-opiskelijoiden kesken tai jos onnistuu saamaan saksalaisia kavereita.

Berliinissä olo tuntui turvalliselta, koska ihmisiä on usein paljon ympärillä. Otti kuitenkin aikansa ennen kuin tottui kirjavaan porukkaan, huumeidenkäyttäjiin ja -myyjiin sekä kodittomiin ihmisiin osana arkipäivää. Palattuani Helsinkiin olen kokenut jopa enemmän esimerkiksi sanallista häirintää kuin Berliinissä ihan lyhyen ajan sisällä.

Pyörällä liikkuminen on yleensä yhtä nopeaa kuin julkisilla ja siten pääsee myös paremmin tutustumaan kaupunkiin. Berliini on monikeskustainen kaupunki, joka voi tuntua aluksi aika sekavalta. Päästäkseni perille julkisilla, luotin eniten metroihin. Bussit kulkevat usein myöhässä ja jäävät jumiin ruuhkaan.

Berliini on tunnettu hieman töykeästä ilmapiiristä verrattuna muuhun Saksaan. Itselleni tämä ei tuottanut ongelmia, eikä kadulla heitettäviin kommentteihin kannata suhtautua kovin vakavasti. Myös saksaa on hieman vaikea oppia, sillä usein kieli vaihtuu englanniksi, jos viesti ei mene perille. Toisaalta Berliinissä on totuttu monenmoisiin aksentteihin. Se on ihanan monikulttuurinen kaupunki, joka opetti minulle avoimuutta ja rentoa elämänotetta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *