Vaihtokertomus, University of Aberdeen, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa kevätlukukauden 2017 Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa. Varmistus vaihtopaikan hyväksymisestä tuli aika myöhään, noin kuukausi ennen kuin olisi jo pitänyt olla Skotlannissa, joten tein viimeiset lähtövalmistelut nopealla aikataululla. Sain myös tietää, että yhtä haluamaani kurssia ei järjestettäisi, joten joutuisin muuttamaan opintosuunnitelmia jonkin verran. Etukäteen en juurikaan perehtynyt Skotlantiin tai Aberdeeniin, mikä ei välttämättä ole kovin suositeltavaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistossani vaihtoon tulevat tulivat viikkoa ennen muita opiskelijoita, ja meille oli järjestetty viikko kaikenlaista tutustumisohjelmaa. Tulin paikalle edeltävänä lauantaina, koska halusin käyttää sunnuntain siihen, että tutustun kampusalueeseen ja kaupunkiin rauhassa. Olin saanut jo kaikki yliopistotunnukset ja sähköpostin ennen tuloani mutta paikan päällä riitti myös tekemistä. Ensin piti hoitaa kurssi-ilmoittautuminen oman tutoropettajan kanssa, ja tämän jälkeen hoitaa opiskelijakorttiasiat kuntoon ja muu paikan päällä oleva byrokratia. Omalla kohdalla kortin saaminen kesti muutaman päivän. Suomessa tämä ei sinänsä olisi ollut ongelma, mutta Aberdeenissa opiskelijakortittomuus hankaloitti elämää huomattavasti. Oma opiskelijakortti toimi yleiskorttina vähän kaikkialla; sillä pääsi asuntolaan päivän päätteeksi, se toimi kirjastokorttina että -lupana (kirjastoon ei päässyt sisään eikä ulos ilman korttia), sillä sai opiskelija-alennukset ja ehkä tärkeimpänä sillä sai vuokraani kuuluvat ruoat. Opiskelijakorttiin sai myös ladattua rahaa tulostamista varten, joten käytännössä opiskelijakortti kulki kaikkialla mukana.

Meidän ei tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi ja terveydenhuoltoonkin suositeltiin menemään vasta sitten, kun jotain vakavaa on tapahtunut. Saimme paljon infoa yliopiston kautta Aberdeenista kaupunkina ja millaista eläminen siellä on. Omaan asumiseen liittyvät asiat taas joutui selvittämään täysin itse. Onneksi asuntolassamme oli vuorokauden ympäri paikalla vastaanottovirkailija, jolta pystyi kysymään mitä vain. Myös muut asukkaat auttoivat mielellään, joten kauaa ei tarvinnut miettiä miten pyykinpesu toimii tai mistä saa imurin käyttöön.

Asuminen

Asuin kampusalueella aivan kirjaston ja luentojen vieressä, mikä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. Asuin talon ylimmässä kerroksessa, ja jaoin suihkut, vessat ja pienen keittiökomeron 11 muun kanssa. Vaikka meitä oli monta, niin en ainakaan itse kokenut asumista rauhattomaksi. Tutustuin nopeasti muihin samassa kerroksessa asuviin, eikä mennyt aikaakaan, kun kenen tahansa oveen pystyi koputtamaan, ja kysymään vaikka leffaseuraa. Vuokrani oli kallis mutta siihen kuului aamupala ja illallinen kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin tarjolla oli brunssi. Illallisella meillä oli tarjolla aina liha-, kana-, kala- ja kasvisvaihtoehto, joten valinnanvaraa löytyi. Ruoan taso oli peruskouluruokaa parempi, mutta en ehkä itse olisi jaksanut tätä systeemiä koko vuoden. Tämä oli kuitenkin helppo vaihtoehto, koska se säästi aikaa kokkaamiselta ja kaupassa käynniltä. Ainoastaan sunnuntaisin pohdimme ryhmässä, että minne mennään syömään. Vastaus oli aika usein lähipubi tai kebabpaikka, joka oli astetta halvempi vaihtoehto.

Asuntolamme alakerrassa oli muutama yleiseen käyttöön tarkoitettu huone. TV-huoneeseen keräännyimme monesti kerran viikossa katsomaan jotain leffaa. Euroviisujen aikaan se oli aivan täynnä eri kansalaisuuksia, mikä itsessään oli omanlaisensa kokemus. Alakerrasta löytyi myös pingis- ja biljardipöytä, joihin välineet sai lainaksi opiskelijakorttia vastaan. Pingistä tulikin pelattua monenlaisessa joukossa. Aulassa oli myös sohvat, joista tuli meidän yleinen hengailupaikka. En ole koskaan ennen asunut näin yhteisöllisesti ja näin jälkikäteen ajateltuna, tämä oli ehkä parasta vaihtoajallani.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus olivat hyvin erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Täällä kurssit kestivät koko lukukauden, jonka jälkeen olisi spring break, revision week ja sitten kolme viikkoa kokeita. Kursseihin kuului myös muutama pakollinen ryhmätyöpaja tai seminaari, jotka oli suoritettava, jos halusi päästä kokeisiin. Luentoja per kurssi oli muutama viikossa, ja keskiviikkoiltapäivä oli kokonaan vapaa tunneista, koska se oli varattu urheilulle ja muulle toiminnalle. Luennot oli merkattu kestämään tunnin, mutta oikeasti niiden olisi kuulunut kestää vajaan tunnin. Tämä johtui siitä, että professorien tuli antaa meille aikaa siirtyä seuraavalle luennolle. Yleensä eri aineet olivat keskittyneet eri taloihin mutta minun kohdallani kaikki viisi kurssia sijaitsivat eri taloissa ja vielä eri puolilla kampusaluetta. Ensimmäinen ja puolet toisesta viikosta kuluivatkin oikean talon ja oikean luokkahuoneen etsimisessä mutta professorit olivat ymmärtäväisiä, jos saapui luennolle myöhässä. Tutorial -kertoihin suhtauduttiin vähän tiukemmin.

Suurin osa luennoista nauhoitettiin, ja ne olivat usein saman päivän aikana kuultavissa. Ainoastaan yhdellä kurssilla ei ollut yhtään nauhoitusta, joten siellä oli pakko olla tarkkana muistiinpanojen kanssa. Kävin lähes kaikilla luennoilla, vaikka ne eivät olleet pakollisia. Välillä kuuntelin osia nauhoituksista, jos en ymmärtänyt luennolla asiaa kunnolla tai jokin tärkeä yksityiskohta oli mennyt ohi. Totuin myös nopeasti englantiin luentokielenä, eikä se sinänsä tuottanut mitään ongelmia. Ainoastaan henkilöiden nimet olivat vaikeita kirjoittaa ylös eikä aakkosten luetteleminen välttämättä auttanut asiaa.

Aberdeenin kampuksella on kaksi kirjastoa. Kolmas, lääketieteellinen kirjasto, sijaitsi jossain kauempana. Iso ja melko uusi kirjasto oli varattu kaikille muille aineille paitsi oikeustieteelliselle aineistolla, jolla oli oma kaksikerroksinen kirjastonsa keskellä kampusta. Opiskelin molemmissa kirjastoissa, tosin ehkä hieman enemmän tässä pienemmässä, koska kirjani olivat sieltä. Lähes kaikki kurssikirjat kuuluivat heavy demand -osastoon, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että laina-aika on yksi päivä. Tähän ainoa poikkeus oli perjantain lainat, jotka sai pitää maanantai aamupäivään saakka. Kirjoja on myös vain muutama kappale sekä lainoja saa olla vain kolme kerrallaan. Omalta kannaltani tämä tarkoitti sitä, että kävin lähes joka päivä kirjastossa lainaamassa samoja kirjoja, koska en halunnut ostaa yhtään kirjaa. Kampusalueella asuminen teki tämän helpoksi mutta tiedän monta, jotka eivät jaksa olla näin ahkeria kirjastokävijöitä, ja vain ostivat suositellut kirjat.

Mitään tarkkaa tenttialuetta meille ei annettu, vaan kurssin alussa oli lista kirjoista, joita suositeltiin luettavaksi. Kahdella kurssilla luin kirjat läpi, muissa vain selasin, ja lueskelin ydinkohtia. On kuitenkin kovin kurssikohtaista, paljonko kirjoja painotetaan, ja toisissa riittää vain hyvät muistiinpanot. Yliopiston arvostelujärjestelmä on hyvin erilainen Suomen järjestelmään verrattuna. Tenteistä on kuitenkin mahdollista päästä läpi melko helposti, jos vain tietää edes vähän mistä kirjoittaa ja osaa perustella argumenttinsa. Sen sijaan hyvät arvosanat vaativat paljon työtä ja ulkoa opettelemista. Oikeanlainen siteeraaminen kannattaa sisäistää nopeasti, koska sitä tulee tarvitsemaan. Onneksi omalla alallani se oli suurimmaksi osaksi sama kuin Suomessa käytetty mutta riitti siinäkin jonkin verran opeteltavaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Minua oli varoiteltu siitä, että Skotlannissa tarvitsee paljon käteistä. Tämä ei pitänyt lainkaan paikkansa, vaan kortti (ja sen lähimaksuominaisuus) kelpasi lähes kaikkialla. Ainoastaan busseja käyttäessä tuli olla tasaraha mukana, koska vaihtorahaa ei niistä saanut. Bussit olivat kuitenkin niin kalliita, että mieluimmin kävelimme puoli tuntia keskustaan. Tämä ei edes tuntunut kovin pitkältä matkalta, kun sen oli tarponut parin kuukauden ajan.

Yliopistolla on lukuisia societyja lähes mistä tahansa ja vielä erikseen urheilusocietyt. Suosittelen näihin liittymistä tai edes käymään läpi löytyisikö sieltä jotain omaa juttua. Päätin, että kun kerta ollaan Skotlannissa niin aika kokeilla jotain hyvin skotlantilaista, eli liityin traditional scottish dance societyyn, jolla oli tunnit kerran viikossa. En ole koskaan ollut mikään tanssija, mutta nämä tunnit olivat todella mukavia. Myös kerhon muut jäsenet olivat hyvin ystävällisiä ja ottivat mukaan kaikki vasta-alkajat. Päädyin tähän kerhoon heti ensimmäisestä ceilidh (lausutaa kheilii) -tapahtumasta, johon pääsin osallistumaan. Ceilidh on perinteinen skotlantilainen juhla, jossa juodaan viskiä, syödään haggista ja tanssitaan monta tuntia kilteissä tietynlaisen musiikin tahdissa. Nautin näistä tapahtumista erittäin paljon, ja yritin päästä niin moneen ceilidhiin kuin mahdollista. Jos pääsette vaihtoon Skotlantiin, käykää ehdottomasti katsomassa ja kokeilemassa millaisesta tapahtumasta on kyse.

Yliopiston ulkopuolinen vapaa-aika kului lähinnä kolmella tavalla: paikalliseen elokuvatarjontaa tutustumalla, pubivisoissa sekä retkillä. Aberdeenissa on kaksi elokuvateatteria. Halvempi niistä on Vue, jossa jokainen leffa maksaa vain 5 puntaa. Leffalippua ei tarvitse varata etukäteen, vaan paikalle voi tulla leffan alkamisaikaan ja ostaa liput vasta silloin. Tämä oli täysin normaalia, sillä ennen elokuvan alkamista esitettiin puolen tunnin ajan mainoksia. Kuten arvata saattaa, näillä hinnoilla elokuvissa tuli käytyä tavallista enemmän. Vue oli myös lähempänä yliopistoa kuin toinen teatteri, joka oli suurimman ostoskeskuksen sisällä.

Lähes jokaisessa isommassa pubissa järjestettiin pubivisa. Jos ei sellaiseen ole ennen törmännyt, kannattaa käydä kokeilemassa. Emme koskaan voittaneet mitään, mutta hauskaa meillä oli silti joka kerta. Menin myös aina eri ihmisten kanssa, ja siinä tutustui hyvin uusiin ihmisiin. Tosin pubeissa tuli muutenkin istuttua tai tanssittua mutta se tuntuu olevan vähän maantapa.

Osallistuin sekä yliopiston järjestämiin retkiin että tein retkiä kavereideni kanssa. Yliopiston retkiin kannattaa mennä, sillä ne ovat huomattavasti halvempia kuin omakustanteiset. Aberdeen on myös siitä hyvä paikka, että sieltä pääsee matkustamaan helposti pitkin Skotlantia. Jos haluaa lähteä vähän kauemmas, suosittelen Megabussia, joka toimii melko samalla periaatteella kuin Onnibus. Megabussilla pääsee myös suhteellisen halvalla Lontooseen saakka, mutta matka kestää 12 tuntia. Jos haluaa maksaa vähän enemmän, on mahdollista varata sänkypaikka. Suosittelen tätä, sillä itse istuin bussissa molempiin suuntiin ja voin sanoa, että tämä kokemus ei todellakaan ollut kovin miellyttävä.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että vaihtoni oli oikein onnistunut. Luonnollisesti kaikki ei aina mennyt suunnitellusti ja muutama yö tuli vietettyä esseen kirjoittamisen parissa, mutta se vähän kuuluu asiaan. Apua sai aina kysymällä ja välillä ihan pyytämättä. Tärkeintä vaihdossa oli kuitenkin ne ihmiset, joihin pääsi tutustumaan. Minulle lähtö Suomesta ei aiheuttanut mitään kulttuurishokkia, mutta lähtö Aberdeenista tuntui huomattavasti enemmän. Onneksi on olemassa keinoja olla yhteydessä kavereihin vaikka toisella puolella maapalloa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *