Vaihtokertomus, University of Sheffield, kevät 2016

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Kaikki se stressi, mitä minulla oli ennen vaihtoa tehtävästä paperisodasta osoittautui turhaksi. Yliopistoon hyväksymisen jälkeen voi olla ihan rauhallisin mielin, sillä itsekin unohdin jonkun paperin täyttää ja yliopisto siitä kyllä muistutteli minua.  Yliopistolta tuli monta kertaa viestiä, että tulee tutustua opintotarjontaan ja tehdä opintosuunnitelma. Joka kerta opintotarjonta näytti muuttuneen ja tutustuin todella tarkasti kaikkiin kursseihin.  Mikäli vaihtoon on vielä enemmän aikaa tähän ei kannata käyttää mahdottomasti aikaa, sillä lopulliset suunnitelmat tehdään vasta lähempänä vaihtoa.

University of Sheffieldillä on jonkin verran videoita Youtubessa ja paljon kaikkea tietoa myös Facebookissa. Mikäli haluat nähdä tulevan opinahjosi maisemia, kannattaa tutustua näihin.

Tärkeintä ennen lähtöä on aloittaa pakkaaminen ajoissa, jotta pystyt ajan kanssa pohdiskelemaan mitä oikeasti tarvitset mukaan.  Yksittäisinä asioina sanoisin, että sadevaatteet ja villasukat kannattaa olla mukana. Sadevaatteet sen takia, että saarivaltion sää ei tunnetusti ole se kaikkein aurinkoisin ja sadesäällä oli usein voimakasta tuulta, joten kevyet sateenvarjot olivat jo ensimmäisenä päivänä palasina.

Alkuun

Meillä alkoi yliopisto tutustumispäivällä, jossa kiertelimme yliopistolla ja tapasimme vaihtarikaverimme. Varsinainen paperipuoli oli järjestetty aika helpoksi. Yksi yliopiston tila oli varattu siihen, että ilmoitamme itsemme kursseille ja että saamme yliopiston paperit ja opiskelijakortin. Mikäli kurssivalinnoissaan pysyi, ei sen suurempaa byrokratiaa ollut. Itse päätin ennen kurssien alkua vaihtaa kaikki kurssini (maisteritason kursseista notaarin kursseiksi) ja siitä tulikin varsinainen show, kun mihinkään haluamaani kurssiin ei enää ollut tilaa. Muita ilmoittautumisia esimerkiksi kaupungille ei tarvittu.

Maisemat Sheffieldin yliopiston korkeimmasta rakennuksesta. Etualalla oikeustieteellinen tiedekunta.

Asuminen

Saatuani asuntotarjouksen yliopistoltani ja todettuani sen varsin hintavaksi päätin ottaa riskin ja suunnata yksityisille asuntomarkkinoille. Etsin asuntoa kohdekaupunkini vaihtareille tarkoitetusta Facebook-ryhmästä. Laitoin oman ilmoituksen sivulle ja minulle sateli yhteydenottoja. Valitsin joukosta asunnon, jossa asui neljä paikallista opiskelijaa.

Asuntojen hinnat ja erityisesti sähkö- ja vesimaksut olivat silti varsin kalliita. Sähköt, vedet ja muut juoksevat kulut hoiti meidän taloudessamme yritys, jolle maksoimme kiinteää kuukausihintaa ja vuokrakauden lopulla lasku tasattiin todellisen käytön mukaan. Mikäli tämä järjestely on asunnossasi on ehdottoman tärkeää, että sisään muuttaessasi käyt kuvaamassa kaikki mahdolliset mittarit ja niiden lukemat, jotta et joudu maksamaan ylimääräistä.

Asumisen taso Briteissä poikkeaa aika paljon kotimaisesta. Kannattaa varautua siihen, että lämmöt on päällä vain muutaman tunnin päivässä ja talvikuukausina tämä tarkoittaa, että sisällä on toisinaan todella kylmä.  Olin itsekin tietoinen tästä, mutta vasta paikan päällä huomasin, että yöt voidaan viettää +10 asteessa. Kuvittelin tämän olevan jokin omien kämppäkavereideni ihmeellinen tapa ja menin tapaamaan asiasta vaihtarineuvojaa. Hän oli erittäin hämmästynyt ja huvittunut kun kerroin, että haluaisin lämpöjen olevan päällä koko ajan.

Rakennustekniikka on varsin erilaista kuin kotimaassa ja home on asunnoissa varsin yleistä. Pitkittynyttä flunssaa tai muita hengitystieoireita ei kannata siis ohittaa olankohautuksella.

Opiskelu ja opetus

Sheffieldin yliopistossa oli käytäntö, joka mahdollisti kurssien vaihtamisen useamman viikon ajan niiden alkamisen jälkeen. Tätä kannattaakin käyttää hyödyksi, jos ensimmäisillä luennoilla tuntuu ettei aihe kiinnostakaan.

Kohdeyliopistossani oli tiukka politiikka vaihtareiden suhteen. Minkäänlaisia myönnytyksiä ei tällä statuksella saa, vaan samat säännöt pätevät kaikkiin ja kokeet arvostellaan anonyymisti. Vaihtoa ei kannata kuitenkaan käyttää tästä murehtimiseen. Kaikki kurssit on suoritettavissa kunhan järjestää kaiken muun toiminnan keskellä aikaa välillä myös opiskelulle.  Lukuvaatimukset kursseille ovat varsin mittavat, mutta tärkeämpää kuin jokaisen yksittäisen sivun lukeminen on kyky poimia tärkeimpiä asioita ja pystyä soveltamaan tietoa oikeustapauksissa.

Omassa yliopistossani kurssit jakautuivat luentoihin ja pienryhmäopetukseen. Varsinkin pienryhmissä edellytettiin aktiivista osallistumista ja esitelmien pitämistä.  Tätä ei tarvitse säikähtää, sillä omasta mielestäni pienryhmissä oli pääsääntöisesti mukava tunnelma ja tärkeintä oli hyvän valmistautumisen lisäksi parhaansa yrittäminen. Pienryhmätunneille oli yleensä ennakkotehtäviä ja ryhmätöitä, joten näihin kannattaa käyttää aikaa. Itse koin erityisesti pienryhmäopetuksen todella mielekkääksi, sillä niistä jäi mieleen paljon enemmän kuin luennoista.

Sheffieldin yliopiston kallein rakennus. Tänne kannattaa mennä lukemaan ja tekemään ryhmätöitä.

Muu toiminta yliopistolla

Yliopistolla oli Give it a go- ohjelma, jossa oli kaikkea urheilun lajikokeiluista päiväretkiin. Itse kävin tämän kautta esimerkiksi Cadburyn suklaatehtaalla, kokeilin wakeboardia, kävin arabian kieleen tutustuttavassa iltapäivässä, vaellusryhmän yökävelyllä ja muutamalla kaupunkiretkellä. Give it a go-ohjelmaan kuuluvien aktiviteettien hinnat eivät päätä huimanneet, joten suosittelen lämpimästi lähtemistä johonkin itseään kiinnostavaan.

Yliopistolla oli varsin hyvät mahdollisuudet urheilla ja kannattaa rohkeasti kysellä kiinnostavilta urheiluseuroilta mahdollisuuksia päästä kokeilemaan lajia.  Kävin itse kokeilemassa mm baseballia ja trampoliinivoimistelua.

Terveydenhuolto

Opiskelijoiden terveydenhuolto on keskitetty yliopistolle, johon pystyi varaamaan ajan tai menemään äkillisissä tilanteissa jonottamaan. Yleislääkäriä vaativat tilanteet hoituivat mallikkaasti, mutta erikoislääkärien jonot olivat todella pitkät.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli tarvitset alkuun jotain tavaroita kuten peittoja tai astioita kannattaa suunnistaa lähimpään Primarkiin, sillä sieltä löytyy halvalla kodin tavaraa ja kaikkea muutakin.

Ruokakauppojen hintataso on samaa luokkaa kotimaisten kanssa. Varsinkin pienemmät kaupat ovat varsin hintavia, joten kannattaa tehdä kerralla ostokset suuremmissa marketeissa. Kasviksia sekä lihaa ja kalaa sai hieman edullisemmin keskustan markkinapaikalta.

Mikäli mielit käyttää puhelintasi, tarvitset paikallisen liittymän. Helpoiten se käy kun tilaat GiffGaffin sim-kortin kotiisi. Heidän liittymänsä on prepaid-tyyppinen ja voit valita tarvitsemasi paketin joka kuukausi. Muut operaattorit eivät myönnä liittymiä ilman brittiläistä pankkitiliä.

Otin itse ennen vaihtoa Isicin kansainvälisen opiskelijakortin. Kortti osoittautui kohdemaassa kuitenkin aika turhaksi, sillä lähes kaikki opiskelijakorttia vaativat tahot halusivat nähdä vaihtoyliopistoni opiskelijakortin.

Koin vaihtokohteen varsin turvalliseksi. Yliopistolla varoiteltiin paljon yksinään liikkumisesta pimeän aikaan, mutta en kokenut kaupunkia turvattomaksi. Yliopistolla oli järjestettynä halpa minibussi naisille bileiltojen aikana, joka vei kotiovelle kampuksen läheisyydessä, joten kannattaa käyttää sitä mikäli yksin liikkuminen arveluttaa. Lisäksi kaupungin takseissa oli rahapulassa mahdollista antaa rahan sijasta opiskelijakorttinsa ja seuraavana päivänä yliopiston vaihtopisteellä pystyi maksamaan taksimatkansa.

Käteistä rahaa tarvitsee yllättävän usein esimerkiksi takseihin. Kannattaa tiedustella omasta pankista mitä ulkomaan valuutan nostaminen automaatista maksaa, jottet turhaan kerrytä kulujasi.

 

 

Vaihtokertomus, Université de Liège, kevät 2017

Liège

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen vaihtoa

Haku vaihtoon lukuvuodelle 2016-2017 alkoi jo vuoden 2016 helmikuussa. Itse hain vaihtoon kevätlukukaudelle 2017, joten aloitin hakuprosessin jo vuotta ennen lähtöäni. Hakuprosessi oli monivaiheinen. Sain valita kolme eri yliopistoa, joihin hakisin. Päädyin lopulta hakemaan Liègeen ja Brysseliin, joista ensimmäiseen pääsinkin. Hakuprosessiin kuului sekä Mobility Onlinen että kohdeyliopiston oman hakemuksen täyttö. Mobility Onlineen ladataan muun muassa motivaatiokirje, hyväksytään vaihtoon lähdön ehdot ja täytetään learning agreement, josta käy ilmi, mitä kursseja opiskelija mahdollisesti suorittaa vaihdossa. Lopullinen versio learning agreementista on ladattava palveluun vielä vaihdon jälkeen. Mobility Onlinen täytön kanssa kannattaa olla ajoissa ja huolellinen. Palvelussa täytetään muun muassa myös Erasmus-apurahan ehdot. Sain tietää, että minut on hyväksytty Liègen yliopistoon maaliskuun alussa. Hyväksymisen jälkeen minun oli täytettävä vielä kohdeyliopistoni oma hakemus, allekirjoituttaa se Helsingin yliopistossa ja lähettää se takaisin Liègen yliopistoon. Hakemukseen oli liitettävä lisäksi kielitodistus sekä opintosuoritusote. Liikkuvuuspalvelut toimittavat vaihtoon lähtevälle apurahan ehtojen hyväksymisen jälkeen vielä Student Exchange Certificaten eli vaihtoaikatodistuksen, josta käy ilmi muun muassa vaihto-ohjelma sekä vaihtoaika. Todistus oli oltava mukana ilmoittautuessa kohdeyliopistoon ja myös Kela vaatii sitä tukien maksamiseen. Ennen vaihtoon lähtöä on myös suoritettava Erasmus+ OSL kielitasotesti koskien sitä kieltä, jota opiskelija käyttää opinnoissaan kohdemaassa. Testi suoritetaan vaihtoa ennen ja sen jälkeen. Koko hakemusprosessin lisäksi oli hankittava tietysti myös vakuutus, jonka itse otin toistaiseksi jatkuvalla sopimuksella, sillä vaihdon päättymisen ajankohta ei ollut vielä tarkkaan selvillä sekä lähettää Kelaan hakemukset opintotuesta.

Liège
Vietin ikimuistoisen kevätlukukauden 2017 vaihto-oppilaana Liègessä, Belgian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa.

Saapuminen Liègeen – käytännön asiat

Näin jälkeenpäin ajateltuna alkubyrokratia yliopiston kanssa ei tuntunut ylivoimaiselta. Koulun sivuilta löytyivät selkeät ohjeet, mitä tuli tehdä heti saapumisen jälkeen. Ensin kävin ilmoittautumassa Erasmus-toimistoon yliopistolle, jossa esitettiin vaihtoaikatodistus ja jossa vaihto-opiskelijat saivat opiskelijakortit. Learning agreementista keskusteltiin koordinaattorin kanssa erikseen sovitussa tapaamisessa. Erasmus-toimistosta annettiin mukaan todistus, joka piti viedä mukanaan ulkomaalaisten toimistoon. Toimistoon on ilmoittauduttava, mikäli viettää yli kolme kuukautta Belgiassa. Siellä oli käytävä esittämässä passi ja Kela-kortti, kertomassa niin Belgian kuin Suomen yhteystiedot sekä toimitettava heille koulun antama todistus, kaksi tuoretta passikuvaa sekä 11 euroa. Myöhemmin samalla viikolla myös poliisi kävi tarkistamassa oven takana, että annettu osoite piti todella paikkansa. Toimistoon oli mentävä yhtä lailla vaihdon lopussa ilmoittamaan lähdöstä. Liègen yliopiston Erasmus-toimiston työntekijät olivat todella auttavaisia ja tekivät parhaansa vaihto-opiskelijoiden eteen ja heidän apuaan on hyvä käyttääkin mieltä askarruttavissa asioissa. Opiskelijajärjestö ESN myi vaihto-opiskelijoille myös omia opiskelijakorttejaan kymmenen euron hintaan. Kortilla pääsi usein ilmaiseksi heidän järjestämiinsä juhliin tai sai alennuksen yhteisistä matkoista. Lisäksi järjestö jakoi opiskelijoille belgialaiset SIM-kortit, joihin pystyi lataamaan eri hintaisia paketteja Orange-nimisessä liikkeessä.

Asuminen

Olin ottanut jo hakuprosessin alussa selvää yliopiston tarjoamista opiskelija-asunnoista, joihin kuului oma huone sekä suihku, joka jaettiin toisen henkilön kanssa. Vessa ja keittiö olivat yhteisiä useamman opiskelijan kesken. Opiskelija-asunnot sijaitsivat Sart-Tilmanissa 10 kilometrin bussimatkan päässä keskustasta. Täytin Liègen yliopiston sivuilla yksinkertaisen hakulomakkeen ja sain pian tietää saaneeni huoneen asuntolasta. Asunnon hankkiminen tuntui hyvin yksinkertaiselta… kunnes noin kuukautta ennen lähtöäni aloin miettiä asiaa tarkemmin. Kohdeyliopistoni järjesti vaihto-oppilaille tutoreita ja sitä kautta olin tutustunut erääseen paikalliseen opiskelijaan jo ennen lähtöäni. Tutoria haettiin täyttämällä lyhyt lomake yliopiston nettisivuilla. Oma tutorini kehottikin minua vielä etsimään asuntoa keskustasta, lähempää omaa koulurakennustani ja muita aktiviteetteja, sillä vaikka yliopiston asuntola sijaitsikin luonnonkauniissa paikassa, lähellä metsiä ja mukavia lenkkeilymaastoja, se oli sijainniltaan myös aika syrjässä. Iltamyöhään Sart-Tilmaniin ei edes kulkenut busseja keskustasta. Aloitin siis asunnon etsimisen uudestaan. Löysin facebookista paljon ilmoituksia vuokrattavista huoneista, joita kutsutaan nimellä ”kot”. Usein kyseessä oli huone, johon kuului oma tai muiden samassa rakennuksessa asuvien opiskelijoiden kanssa jaettava kylpyhuone, wc ja keittiö. Loppujen lopuksi löysin sivulta www.student.be ilmoituksen kahdesta vuokrattavasta huoneesta kolmikerroksisen asunnon ylimmästä kerroksesta. Muut kerrokset kuuluivat kolmihenkiselle perheelle. Suomesta oli lähdössä Liègeen vaihtoon samaan aikaan toinen ranskanopiskelija ja vuokrasimme asunnon yhdessä. Solmimme sopimukset sähköpostitse, maksoimme asunnosta takuuvuokrat (yhden kuukauden vuokra) etukäteen ja vuokranantaja tarjoutui hakemaan meidät autolla juna-asemalta. Asunto oli näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä ja pieniä vesi-ongelmia lukuun ottamatta toimiva. Meillä oli omat huoneet ja jaoimme keittiön, wc:n ja suihkun keskenämme. Kouluun ja keskustaan oli noin vartin kävelymatka, joten sijainti oli mielestäni todella hyvä. Myöhemmin vierailin vielä yliopiston asuntolassa ja olin iloinen, etten ollut tyytynyt helpoimmalta tuntuvaan ratkaisuun, sillä vuokraamani asunto oli mielestäni paljon kotoisampi ja rauhallisempi.

Opinnot

Heti opintojeni alussa sain huomata, että päivitetyn kurssitarjonnan perusteella en voinut ottaa melkein mitään suunnittelemiani kursseja. Learning agreement siis muuttui melkoisesti alkuperäisestä. Saimme pari viikkoa aikaa käydä kokeilemassa eri kursseja ennen lopullista valintaa. Valitsin kuusi viiden opintopisteen kurssia, jotta saisin kokoon 30 opintopistettä. Opintojen alussa järjestettiin myös pakollinen ranskankielen tasokoe kaikille, jotka opiskelivat ranskaksi. Tason perusteella opiskelijat jaettiin ranskan iltakursseille, joihin sai halutessaan osallistua. Mitä opetukseen tuli, tyyli oli aika erilainen kuin Suomessa. Opettajat luennoitsivat luokkahuoneen edessä ja opiskelijat kirjoittivat ylös kuulemansa. Mitään lisämateriaalia, kuten powerpoint-esityksiä tai oppikirjoja ei juurikaan käytetty. Aluksi tuntui vaikealta keskittyä kuuntelemaan ja kirjoittamaan samaan aikaan vieraalla kielellä, mutta ajan kanssa huomasin saavani enemmän ja enemmän muistiinpanoja ylös luennoilta. Kaiken kaikkiaan opiskelu tuntui kuitenkin haastavammalta Liègen yliopistossa kuin Helsingissä ja kokeista oli vaikeampi saada hyviä arvosanoja. Koulupäivät eivät olleet hirveän pitkiä, tosin yhden kurssin luentoja järjestettiin myös lauantaisin, joten vietin useampana lauantaina neljä tuntia kuuntelemassa sarjakuvahistorian luentoa. Osallistuin vaihdossa ollessani ensimmäistä kertaa myös suulliseen kokeeseen, joiden pitäminen on Belgiassa ihan tavallista. Siitäkin selvittiin, vaikka jännittäväähän se oli. Osassa kursseista oli kokeen lisäksi kirjallinen työ, mutta pääosin arvosanan määritti loppukokeen tulos. Koekausi kesti toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun, jolloin siis opetusta ei enää järjestetty, vaan opiskelijat keskittyivät lukemaan tentteihin.

Vapaa-aika ja vinkkejä lähtijälle

Kun mietin Liègessä viettämääni vapaa-aikaa, päällimmäisenä mieleeni nousee matkustelu. Vierailin ystävieni kanssa Belgian eri kaupungeissa, kuten Bruggessa, Namurissa, Gentissä ja Brysselissä. Toki Liègestäkin löytyy paljon nähtävää, mutta kannattaa kuitenkin hyödyntää tilaisuus matkustaa helposti ja edullisesti junalla eri puolelle Belgiaa. Myös muihin maihin pääsee helposti. Lukukauden alussa Erasmus-opiskelijoille järjestettiin myös matka Ranskan Strasbourgiin. Se oli hyvä tilaisuus tutustua muihin opiskelijoihin ja siellä tapasinkin suurimman osan niistä ihmisistä, joiden kanssa vietin aikaa vaihtokaudella. Matkustin erään ystäväni kanssa junalla myös Pariisiin ja Haagiin. Belgian kaupungeista pidin erityisesti Gentistä, jossa vierailin kaksi kertaa sekä Bruggesta. Ne ovat täynnä ihania vanhoja kortteleita ja värikkäitä rakennuksia. Joki virtaa molempien kaupunkien halki, kuten Liègessä.

Matkustelun lisäksi vietin aikaa ystävieni kanssa. Istuimme kahviloissa ja baareissa, kävimme syömässä, kiipesimme Beuren-vuoren huipulle ihastelemaan näkymää Liègen kaupungista tai vain kävelimme Meuse- joen rannalla. Joka sunnuntai Liègessä järjestetään valtavat markkinat, joita kutsutaan nimellä la Batte. Kahden kilometrin mittainen markkina-alue Meusen varrella täyttyy puolelta päivin myyjistä ja asiakkaista. Markkinoilta löytyi vaikka mitä: hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, laukkuja, elektroniikkaa, eläimiä jne. Kävin siellä joka sunnuntai ostamassa seuraavan viikon vihannekset ja hedelmät, joita sai usein halvemmalla kuin kaupasta sekä vain nauttimassa vauhdikkaasta tunnelmasta.

Vaihtokauteni ei olisi ollut niin mahtava ilman niitä ihmisiä, jotka tapasin siellä ja joiden kanssa vietin aikaa. Liègen yliopiston Erasmus-tiimi ja opiskelijajärjestö ESN järjesti jo heti alusta alkaen paljon toimintaa, kuten juhlia, kulttuuritapahtumia ja yhteisiä matkoja, jotka helpottivat toisiin opiskelijoihin tutustumista. Loppujen lopuksi tutustuin enemmän muihin Erasmus-opiskelijoihin kuin paikallisiin, mutta puhuin suurimman osan kanssa kuitenkin ranskaa senkin takia, että heistä moni tuli ranskankielisestä maasta. Läheisin belgialainen ystäväni oli oma tutorini, jonka kanssa vietin myös aikaa. Hän esitteli minulle Liègen parhaimmat kahvilat ja kertoi, mistä löytää herkullisimmat ranskalaiset ja gaufret eli belgialaiset vohvelit. Jos kohdeyliopisto antaa mahdollisuuden saada paikallinen opiskelija tutoriksi kehotan hyödyntämään tilaisuuden, sillä sitä kautta voi löytää myös uuden ystävän.

Loppuun minun on mainittava vielä eräs seikka, joka yllätti minut ja monet muut vaihto-oppilaat. Nimittäin roskien lajittelu. Liègessä ja monessa muussa Belgian kaupungissa jokaiselle alueelle on määrätty tietty päivä, kun roskat sai viedä ulos. Minun korttelissani se tarkoitti sunnuntaita kello 20.00 jälkeen, sillä roska-auto tuli hakemaan kadulle jätetyt säkit pois maanantai-aamuna. Roskapusseiksi eivät käyneet mitkä tahansa pussit, vaan ne oli ostettava kaupasta. Säkkejä oli kahdenlaisia, sinisiä ja keltaisia. Siniseen sai laittaa pääasiassa tyhjät kartonkipakkaukset, muovipullot, lasipurkkien kannet ja tölkit, kun taas keltaiseen menivät kaikki loput. Biojätettä ei esimerkiksi ollut erikseen. Roskapussit olivat lisäksi aika tyyriitä. 10 eurolla sai 10 pussia ja niitä piti pyytää erikseen kaupan kassalta. Aluksi systeemi tuntui oudolta ja pari kertaa roskien vienti taisikin unohtua niin, että joutui odottamaan taas uudestaan viikon ennen kuin ne sai viedä ulos, mutta niin vain belgialaisestakin tavasta tuli osa arkipäivää.