Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Saadessamme hyväksymispäätöksen Helsingin Yliopistolta, hakuprosessin stressaavin vaihe oli jo takana päin – varsinainen hakuprosessi Stellenboschiin sujui varsin kätevästi internetissä kunhan selvitti ajoissa, mitä dokumentteja tarvitaan ja mihin mennessä. Hakeakseen Stellenboschiin opiskelijan tuli täyttää online-hakulomake, jonka liitteeksi vaaditaan virallinen opintosuoritusote, tiedekunnan tai vaihtokoordinaattorin hyväksymä opintosuunnitelma, todistus matkavakuutuksesta sekä voimassaolevan passin kopio. Matkavakuutusta ei ollut pakko vielä tässä vaiheessa liittää osaksi hakemusta, vaan tänä vuonna riitti, että voimassaolevan vakuutuksen näytti Stellenboschissa rekisteröintivaiheessa. Stellenbosch vaati suomalaisen matkavakuutuksen lisäksi myös paikallisen vakuutuksen hankkimista. He antoivat kuitenkin yhteystiedot Momentumille, jonka kautta sai helposti netissä tilattua halvahkon opiskelijavakuutuksen. Passin tulee olla vuoden voimassa vaihtojakson päättymisen jälkeen. Opintosuunnitelman hyväksymistä varten kannattaa selvittää ajoissa, milloin henkilökuntaa on paikalla.

Kun tieto hyäksynnästä SU:lta on saapunut (n. lokakuun lopussa), voi viisumin hakuprosessi käynnistyä toden teolla. Tätä ennen on lääkäriaika YTHS:ltä hyvä olla jo varattuna, sillä jonotusajat saattavat olla viikkoja, jopa kuukausiakin. Itse sain ajan noin parin viikon päähän varaushetkestä. Viisumihakemukseen liitettävät dokumentit löytyvät suurlähetystön sivuilta. Minulta vaadittiin mm. keuhkokuvat ja lääkärin lausunto (vain suurlähetystön omat lomakepohjat käyvät tähän, varmista että nämä löytyvät sinulta ENNEN kuin menet YTHS:lle), lentoliput (sekä meno että paluu), todistus matkavakuutuksesta, vähintään vuoden voimassaoleva passi ja passikuva, todistus varallisuudesta (muutaman kuukauden tiliotteet ja Kelan opintotukipäätös), rikosrekisteriote, vuokrasopimus kohdemaassa ja hyväksymistodistus Stellenboschista sekä Helsingin yliopistosta. Näiden lisäksi täytyy täyttää suurlähetystön omat hakemusdokumentit. Keuhkokuvien osalta suurlähetystölle on toistaiseksi riittänyt lääkärin kirjallinen lausunto siitä, ettei opiskelijalla ole tuberkuloosia perustuen siihen, että kaikki suomalaiset saavat syntyessään rokotteen. Itse en siis joutunut ottamaan röntgen- tai keuhkokuvia.

Asioiminen suurlähetystössä oli varsin helppoa ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Oman lähtöni aikaan suurlähetystön puhelinnumero ei tosin ollut toiminnassa ja nettisivut olivat kaatuneet – ainoa tapa saada henkilökuntaan yhteys oli siis fyysisesti paikan päällä vierailu. Aukioloajat olivat usein 8.30-14.30, joten vierailulle oli hyvä ajoissa varata aikaa tietyltä päivältä. Suurlähetystön sijainti Senaatintorin tuntumassa on onneksi kuitenkin helppo saavuttaa keskustasta käsin. Viisumihakemusta varten suurlähetystö ottaa passin haltuunsa noin kahdeksi viikoksi, joten hakuajalle ei kannata suunnitella ulkomaan matkaa.

Paria viikkoa ennen lähtöä kävin Stellenboschin kansainvälisen toimiston sivuilla ilmoittautumassa orientaatio-ohjelmaan, ekskursioille ja hain itselleni Matie Buddyn, paikallisen tuutorin. Sain myös sähköpostiviestin, jonka kautta pääsin ilmoittautumaan autokyytiin lentokentältä yliopistolle. Lisäksi tein matkustusilmoituksen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikko alkuprosesseineen sujui todella hyvin ja kukaan suomalaisista ei kohdannut juurikaan ongelmia kampukselle asettumisessa. Joukko paikallisia opiskelijoita oli ottamassa meitä vastaan lentokentällä ja toi meidät Stellenbosch University International –rakennukselle, jossa meiltä kerättiin kopio passista, Momentum-matkavakuutuksesta, hyväksymiskirjeestä ja asumissopimuksesta. Sen jälkeen saimme kuljetuksen asuntolalle, jossa ystävälliset opiskelijafoorumin jäsenet ottivat meidät iloisesti vastaan ja ohjasivat meidät huoneisiimme.

Orientaatioviikkoon kuului paljon esittelyluentoja, jossa saimme kuulla opiskelusta, Etelä-Afrikkalaisesta kulttuurista, turvallisuudesta, opiskelijatilin hoidosta ja opiskelijayhdistysten toiminnasta. Saimme lisäksi johdannon afrikaansin ja isiXhosan perusteisiin.

Kurssivalintojen suhteen saimme jännittää hiukan pidempään. Orientaatioviikon puolivälissä SUI:n vastaanoton seinille ilmestyi lappuja, joihin oli merkitty aika ja paikka koordinaattorin tapaamiselle kurssivalintojen tarkistamiseksi. Tapaamisessa käytiin läpi jokaisen kurssivalinnat ja niiden status. Mikäli kaikkia kursseja ei ollut hyväksytty, tuli opiskelijan varata tapaamisaika vaihtokoordinaattorin kanssa. Itse en tullut hyväksytyksi kaikille valitsemilleni kursseille, joten etsimme yhdessä korvaavat kurssit erillisessä tapaamisessa.

Lopulliset kurssivalinnat tuli täyttää viralliselle lomakkeelle ja palauttaa SUI:n toimistolle annettuun päivämäärään mennessä, jotta kurssit saatiin rekisteröityä SUNLearn-portaaliin (paikallinen Flamma tai WebOodi). Rekisteröinti kesti viikosta kahteen viikkoon, minä aikana suurin osa kursseista ehti jo alkaa. Vaati siis vain kärsivällisyyttä, kunnes pääsi itse käsiksi opiskelumateriaaliin portaalissa.

Ensimmäisinä päivinä saimme myös opiskelijakalenterit sekä kuvallamme varustetun opiskelijakortin, jossa näkyi myös henkilökohtainen opiskelijanumeromme. Opiskelijakortti toimii maksuvälineenä asuntoloiden kahviloissa ja pesutuvissa sekä kulkulupana asuntoloihin, kirjastoihin, yliopiston rakennuksiin ja tulostimiin. Omalle opiskelijakortille sai ladattua lisää arvoa MySUN-nettiportaalissa. Opiskelijanumero toimi myös oman henkilökohtaisen yliopistosähköpostin sekä kaikkien yliopiston nettiportaalien käyttäjätunnuksena. Orientaatioviikon aikana vaihto-opiskelijat käyvät opastetusti luomassa itselleen salasanan.

Yliopiston henkilökunta oli todella ystävällistä ja hyväntuulista – ongelmiin suhtauduttiin sopivasti rennoin rantein ja asenteella, jonka mukaan kaikkeen kyllä löytyy ratkaisu. Mikäli suunnitelma A epäonnistuu, on aina olemassa vaihtoehdot B, C, D, F jne. Hyvin organisoidun ja järjestelmällisen ihmisen, joka on tottunut asioiden tapahtuvan välittömällä aikataululla, on hyvä varautua löysäämään kaulustaan. Kaikki kyllä järjestyy – aikanaan.

Asuminen

Koska Helsingin yliopistolla ja SUI:lla on kahdenvälinen sopimus, siihen sisältyy myös majoitus paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Ennen lähtöä olin täyttänyt SUI:n sivulla lomakkeeen, johon olin listannut prioriteettijärjestyksessä annetuista vaihtoehdoista majoituksen, johon mieluiten halusin muuttaa. Pääsin ensimmäiseen vaihtoehtooni, Huis Russel Botman Houseen, joka on maisteriopiskelijoille suunnattu asuntola. HRBH:ssa on pieniä yksityishuoneita neljässä kerroksessa, yhteissuihkut ja kommuunikeittiöt. Kylpyhuoneet ja suihkut olivat sekakäyttöisiä, mutta niitä oli jokaista käytävää kohden tarpeeksi siten, etten koskaan joutunut jonottamaan. Kommuunikeittiöissä ei ollut yhteiskäytössä olevia astioita, vaan kaikki tuli hankkia itse ja myös säilyttää omassa huoneessa. Itse vuokrasin kaikki astiani etukäteen Fresh Start Rental -yritykseltä, joka vuokrasi myös pyöriä. Huonetta varten sain oman lukon, ja ovi kehotettiin pitämään lukittuna aina, kun en itse ollut huoneessa.

Asuntoloilla on usein oma foorumi, toisin sanoen eräänlainen opiskelijahallitus, joka tiedottaa asukkaita ajankohtaisista asioista, järjestää sisäisiä tapahtumia ja auttaa asuntolan johtoa hallinnollisissa seikoissa. Asuntolakulttuuri muistuttaa jonkin verran Amerikkaa ja on tärkeä osa opiskelijoiden ryhmäidentiteettiä. Siinä missä Suomessa fuksit ryhmäytyvät oman oppiaineensa opiskelijoiden kanssa, Stellenboschissa asuntolasta tulee tärkeä ensimmäisten vuosien opiskelijayhteisö. On sekä naisten, miesten, että seka-asuntoloita, joilla on omat logonsa, asunsa ja mottonsa. Monet kansainväliset opiskelijat myös vuokrasivat yksityisen asunnon kampuksen ympäriltä, mikäli heidän vaihtosopimukseensa ei kuulunut asumisjärjestelyjä.

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla kahdenlaisia moduuleja: mainstream-kursseja ja IPSU-kursseja. Mainstream-kurssit ovat paikallisille suunnattuja, viralliseen opetussuunnitelmaan kuuluvia kursseja, joiden vaatimukset vaihto-opiskelijoille ovat samat kuin paikallisille. IPSU-kurssit ovat yksinomaan kansainvälisille opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät Etelä-Afrikkaa sekä kansainvälisten suhteiden, kulttuurin että historian näkökulmasta.

Mikäli päätyy valitsemaan mainstream-kursseja, suomalaisen opiskelijan on hyvä varautua henkisesti tekemään töitä kurssien läpipääsemiseksi, sillä työmäärä ja vaatimukset opintopisteisiin nähden ovat Suomeen verraten jokseenkin suurempia. Oma opintosuunnitelmani sisälsi vain mainstream-kursseja, joiden aikana kirjoitin useita esseitä, ryhmäraportteja, välitestejä ja kaksi isoa tenttiä. Jotta sain oikeuden osallistua lopputenttiin, aiempien kurssisuoritusteni keskiarvon tuli olla vähintään 40 % (paikallinen skaala on 0 % – 100 %). Jotta sain uusia tentin, ensimmäisestä tentistä tuli saada vähintään 40 %. Kurssin läpäisemiseksi tuli saada vähintään 50 %.

Luennot ovat 50-minuttisia ja alkavat usein tasatunnein, jolloin aikaa luennolta toiselle siirtymiseen on kymmenisen minuuttia. Lounastauko on usein klo 13. Keskuskampuksella sijaitsevan kauppakeskus Neelsien yhteydestä löytyy useita lounasravintoloita sekä Spar, joista voi ostaa ruokaa varsin edullisesti. Neelsieltä löytyy myös pankkiautomaatteja, elokuvateatteri, apteekki, kampaaja, opiskelijapalveluita sekä tietokoneluokkia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli budjetti sallii, suosittelen lämpimästi matkustamista lomien aikana muualle Etelä-Afrikkaan Western Capen ulkopuolelle. Stellenbosch on yksi Etelä-Afrikan valkoisimmista yliopistoista ja yleiskulttuuri hyvin antiafrikkalainen – minkä vuoksi sopeutuminen onkin melko helppoa. Tuloerot näkyvät selkeästi katukuvassa päivittäin, ja heti Stellenboschin keskusta-alueen ulkopuolella levittäytyykin laajoja slummien tapaisia townshipeja. On hyvä välttää näitä alueita sekä pimeällä kulkemista yksin, mutta yliopisto ja opiskelijajärjestöt järjestävät erilaisia mahdollisuuksia päästä vierailemaan township-yhteisöissä ja osallistumaan vapaaehtoisprojekteihin. Vapaaehtoistyö muodossa tai toisessa auttaa laajentamaan omaa kuvaa Etelä-Afrikasta ja sen moninaisuudesta. Myös paikallisia uutisia kannattaa seurata, sillä ajankohtaisilmiöitä sovelletaan laajalti myös opinnoissa.

Stellenbosch on aito opiskelijakaupunki. Lukukauden alussa kadut, ravintolat ja baarit ovat täynnä elämää, bileitä, tanssia ja tapahtumia. Lomia kohden, opiskelijoiden lähdettyä kaupungin ilme kuitenkin muuttuu hiljaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Näinä aikoina on erityisen suositeltavaa kulkea ulkona vain valoisalla ja silloinkin ryhmissä. Aikanani raportoitiin yhden paikallisen opiskelijatytön sieppaus ja murha sekä useita kidnappausyrityksiä. Turvatoimia toki kiristettiin ja valmiutta kohotettiin heti näiden seurauksena, mutta erityisesti suomalaisen mentaliteetin saattaa olla vaikea omaksua “rajoitettua vapautta” ulkona liikkumisessa tai jatkuvaa selustan tarkkailua. Onneksi paikalliset ovat yleisesti erittäin ystävällisiä ja välittäväisiä – kaikilta kysytään miten he kulkevat kotiin, kuka tulee hakemaan ja mistä ja Uber-kuskitkin jäävät mielellään odottamaan kunnes olen päässyt ovesta sisään asti.

Julkisten liikennevälineiden puuttuessa Uber on kenties yleisin liikkumisväline. Suomeen nähden se on erittäin edullinen, ja etenkin Stellenbochin sisällä paikasta toiseen pääsee 1-2:lla eurolla. Stellenboschista Kapkaupunkiin pääsee noin 30 eurolla. Vaihtoehtoisesti voi kulkea junalla, mutta vain ryhmässä tai vähintään toisen ihmisen kanssa.

Stellenbosch on kuuluisa lukuisista viinitiloistaan ja omavaraisena maana paikallinen ruoka on todella hyvää ja hinta-laatusuhde on suurimmaksi osaksi erinomainen. Poliittisen epävakauden vuoksi randin kurssi putosi aikanani siten, että ulkona syöminen ja eläminen yleisesti muuttui euroihin nähden entistä edullisemmaksi. Ruoka on todella tuoretta ja hyvää, ja kasvissyöjiäkin otetaan enenevissä määrin huomioon erilaisilla vaihtoehdoilla. Klubit ja baarit ovat Stellenboschissa auki vain aamukahteen asti, ja muutenkin kaupat sulkevat Suomeen nähden melko aikaisin. Sitä vastoin arki alkaa jo aikaisin heti auringon noustessa – ei ole epätavallista törmätä lenkkeilijöihin ja työmatkailijoihin jo aamuviideltä.