Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2016-2017

Filosofian opiskelija

Ennen lähtöä

Kun vaihto-opiskelijaksi hakeminen tuli ajankohtaiseksi, olin hieman yllättynyt kuinka paljon papereita asian tiimoilta oli täytettävänä. Mielestäni kuitenkin Liikkuvuuspalveluiden ohjeet asiasta olivat selkeät ja niitä noudattamalla ja pitämällä kiinni deadlineista selviydyin hakuprosessista hyvin.

Jos et ole aiemmin asunut miljoonakaupungissa, tulee muutto Pariisiin olemaan iso muutos. Rapusta kadulle astuessa pörinä ja hälinä alkaa ja vain jatkuu siihen asti kun pääsee sisätilaan. Nekin tosin ovat usein pieniä Pariisia vaivaavan tilanpuutteen takia ja suosittuna turistikohteena varsinkin nähtävyyksiä sisältävät kaupunginosat ovat tupaten täynnä ihmisiä sesonkiaikoihin.

Vaikka Ranska on Euroopassa, on myös kulttuuri jossain määrin erilainen, joten siihen kannattaa varautua. Esimerkiksi tuntemattomia ihmisiä puhuteltaessa tulee käyttää kohteliaita muotoja. Nuorisokaan ei välttämättä osaa edes auttavasti englantia, joten ranskantaito helpottaa myös arkielämää. Pariisilaisten puheenparsi on myös sangen nopeaa, joten kannattanee hieman pyrkiä harjaannuttamaan kuullun ymmärtämisen taitojaan esimerkiksi Pariisiin sijoittuvia sarjoja tai elokuvia katsomalla. Vaikka oma kielitaitoni oli kielikeskuksen kursseilla saavuttanut vaadittavan tason B2, jokapäiväinen asiointi ranskaksi oli melko vaikeaa. Onneksi se kuitenkin helpotti pikkuhiljaa, kunnes joskus kevätlukukauden alussa tajusin ymmärtäväni satunnaiset ohikulkijoiden aiemmin lähinnä nopeaa rytmikästä suhinaa muistuttaneet kysymykset ensi kuulemalta.

Käytännöllisenä vinkkinä ennen lähtöä kannattaa myös hankkia maistraatista “Ote väestörekisteriin kuulumisesta”. Ranskassa saattaa tarvita ns. syntymätodistusta ja suomalaisen järjestelmän vastaava on tuo ote väestörekisteristä. Kyllä sen Ranskaankin saa tilattua olemalla maistraattiin yhteydessä, mutta se on luonnollisesti helpompaa hankkia Suomesta käsin. Syntymätodistusta ainakin tarvitsee, jos hakee CAF:in tukea asumiskustannuksiin. CAF on siis hieman Kelaa muistuttava taho, jolta voi saada asumiskustannuksista riippuen suuripiirtein 100 euroa kuussa tukea asumiseen. (ks. Tarkemmin yliopiston ja CAF:n sivut nykyisistä käytännöistä, byrokratia tähän liittyen oli myös melko vaikeaa ja työlästä, joten budjettiaan ei kannattane tasapainottaa tämä mielessä).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoni alkoi orientaatioviikolla yliopiston 13:sta kaupunginosassa sijaitsevalla kampuksella. Ohjelmassa oli kielikurssi tasoryhmien mukaan, käytännön infoa ja neuvoja kirjallisten töiden laatimista varten.

Alkubyrokratia tarkoitti yliopistoon sisäänkirjautumista ja sitä varten kannattaa varata tarpeelliset ohjeissa mainitut dokumentit mukaan. Vasta sisäänkirjautumisen jälkeen saa opiskelijakortin, jota näyttämällä pääsee ydinkeskustan kampusalueille ja kirjastoihin. Se kannattaa siis hakea mahdollisimman nopeasti.

Byrokratiasta muuten totean, että kohdallani vaihtoajan pidentäminen kesken vaihdon onnistui. Vaihtosopimuksessani luki, että sopimus on vain puoleksi vuodeksi, mutta Suomen päästä sanottiin, että jos Pariisi 1:lle on ok, niin kyllä se onnistuu. Hieman ennen syyslukukauden puolta väliä otin yhteyttä filosofian oppiaineen vaihto-opiskelijoiden yhteyshenkilöön ja hän sanoi pidennyksen onnistuvan. Kirjoitin kaikki mahdolliset viestittelyt aina mahdollisimman kohteliaasti kaikille, mutten tiedä kuinka suuri vaikutus tällä oli. Kuitenkin on huomionarvoista käyttää mahdollisimman kohteliasta kieltä myös kirjallisessa viestinnässä, vaikka sähköpostiviestintä on höllempää Ranskassakin, on kaiketi aina mahdollista törmätä vanhoillisempaan opettajaan tai hallinnon edustajaan.

Asuminen

Pariisin vuokrataso on melko korkea, jopa Helsingin tasoa korkeampi. Asuntojen löytäminen on myös vaikeaa. Myös asuntojen varustelutaso ei ole samaa tasoa. Kannattanee siis varautua joko maksamaan maltaita tai karsimaan vaatimustasoaan ja silti asumaan pienemmällä mukavuustasolla. Esimerkiksi lähijunalla pääsee melko nopeasti keskustaan ja eteläiset lähiöt ovat sinänsä hyvämaineisia.

Asunnon löytäminen vapailta markkinoilta on myös kohtalaisen hankalaa, joten jos se budjettiisi sopii, yksityiset opiskelija-asuntolat lienevät kaikista helpoin ja joustavin ratkaisu. Niissä huone maksaa kuitenkin n. 800-1000 euroa kuussa. Pariisin eteläosassa sijaitsevalla Cité international universitairella on majoitusta tarjolla eri maiden kansalaisille. Suomella ei ole harmillisesti omaa taloa, mutta pari suomalaista tuttuani sai sieltä asunnon. Jos asunto siis puuttuu kannattaa ottaa yhteyttä siellä Maison internationaleen. Pohjoismaalaisista taloista olen myös kuullut hyvää tältä kannalta. Nämä vaihtoehdot ovat jonkin verran halvempia, mutta kuitenkin melko kalliita (500-600 euroa kuussa varustelutasosta riippuen).

Pariisi 1:en sivuilla on jonkinlainen opas asunnon löytämiseen ja siihen kannattaa tutustua. Verkosta löytyy myös erilaisia palveluita, jotka tarjoavat välityspalkkiolla asuntoja. Näiden luotettavuutta kannattaa ensin tarkistella googlettelemalla ja etenkin lyhyemmän vaihdon kustannuksissa yhden kuun vuokransuuruinen välityspalkkio on kieltämättä suurehko. Myös suomalaisten ylläpitämät ryhmät sosiaalisen median palveluissa saattavat olla hyödyllisiä asuntoa etsiessä.

Itselläni oli aluksi huonoa tuuria asunnon suhteen ja jouduin asumaan väliaikaisratkaisuissa. Onneksi syyslukukauden lopussa sain opiskelija-asunnon CROUS:ilta eli Ranskan Hoasia vastaavalta taholta. Vuokra oli naurettavan pieni mutta mukavuudetkin olivat sitä luokkaa (kimppakämpän pohjaratkaisu oli älytön ja asunnon kunto järkyttävä).

Vapailta markkinoilta etsiessä kannattaa googletella ajankohtaiset hyvät sivustot (esim. leboncoin.fr, annoncesetudiant.fr, …) ja olla mahdollisimman nopeasti yhteydessä. Soittamalla saa nopeiten yhteyden. Näyttöihin tulee mennä kaikki tarvittavat paperit mukana (mm. valokopio henkilökortista, todistukset opiskelusta, joko oma tai takaajan verokuitti/todiste viimeisimmistä palkasta).

Ja ehdottoman tärkeää: huijareita on liikkeellä ja heitä kannattaa varoa. Heti jos ennen näyttöä tulee lähetellä rahaa jonnekin, tai takuusummia maksaa kansainvälisillä rahanvälityspalveluilla, kyseessä on huijari. Yleinen käytäntö vapailla markkinoilla on käsitykseni mukaan shekin kirjoittaminen takuuvuokrasta avainten saamisen yhteydessä.

Metro on Pariisin alueilla nopein ja kätevin tapa liikkua, vaikka siinä onkin jonkin verran häiriöitä. Varsinkin ruuhka-aikoina bussit kulkevat hitaasti. Imaginer R-kortin saavat myös alle 26-v. opiskelijat täyttämällä Metroasemilta saatavan hakemuksen. Pyörätieverkko ei ollut kauhean kattava ja vaikka pyöräilen Helsingissä ympärivuotisesta, en uskaltanut edes yrittää kauhistuttuani heti alkuun erilaista autoilukulttuuria. Velib-kaupunkipyöräverkko on kuitenkin kattava ja erittäin edullinen tapa liikkua.

Byrokratia

Ranskalainen byrokratia on aivan syystä pahamaineisen hankalaa ja sen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä. Onneksi yliopiston puolesta vaihto-opiskelija pääsee helpolla, mutta esimerkiksi pankin kanssa asiointi oli suomalaisen näkökulmasta hankalaa.

Kaikessa hallinnollisessa ja byrokraattisessa asioimisessa kannattaa käyttäytyä hillitysti ja mahdollisimman kohteliaasti. Jos asia ei onnistu jonkun virkailijan kanssa, kannattaa vielä koittaa onneaan toisena päivänä toisen kanssa tai mennä toiselle toimipisteelle.

Pankkitili oli pakollinen CAF:in tukea saadakseen ja se lienee helpoin saada yliopiston kautta. Otin itse pankkitilin Kansainvälisten opiskelijoiden asioita hoitaneen opiskelijajärjestön kautta.

Jos joutuu tekemään sopimuksia (kuten kotivakuutus, internetyhteys jne.) kannattaa selvittää niitä ottaessa tasan tarkkaan kuinka ne irtisanotaan ja mitkä ovat sopimuskaudet. Jouduin itse maksamaan internetyhteydestä koko vuodelta kun kauppias oli sanonut virheellisesti sen kesken irtisanomisen olevan mahdollista ilman lisäkuluja.

Opiskelu ja opetus

Jos olet menossa vaihtoon opiskelemaan ranskaksi, paranna kielitaitoasi mahdollisimman paljon ennen lähtöä. Itse pystyn tässä puhumaan varmuudella ainoastaan filosofian opinnoista, mutta uskoakseni tietyin varauksin ne antavat osviittaa humanistisista aineista samassa yliopistossa. Filosofiassa maisteriopetus koostui ns.

Kursseja on kahdenlaisia : Cours magistreux ja td eli travail dirigé. Ensimmäiset ovat luentokursseja ja jälkimmäiset pienryhmätyöskentelyyn nojaavia harjoituskursseja. Sorbonne-kampuksella pidetyillä filosofian maisterikursseilla ei ollut mitään power pointteja tai muuta käytössä, joten muistiinpanojen tekemistä kannattaisi varmuuden vuoksi harjoitella. Luennoilla ei myöskään ollut yhtä paljon vuorovaikutusta, kuin mihin olin Helsingissä tottunut.

Filosofiassa kandin kolmannen vuoden kurssien ja maisterikurssien suurin ero oli se, että kandikurssin loppuarvostelu tapahtui pääasiallisesti tentillä, kun taas maisterikursseilla se tapahtui esseellä. Tenttivastauksissa vaaditaan ranskalaisen vastauksen rakennetta, samoin kuin esseissäkin. Nämä asiat käsiteltiin nopeasti orientaatioviikolla, mutta jollei asia jotenkin ihmeen kaupalla ole entuudestaan selvä, kannattaa katsoa pääsisikö osallistumaan näihin asioihin keskittyneelle ranskan kielen kurssille. Siitä oli ainakin itselleni paljon hyötyä.

Vaihto-opiskelijalla esseevastaus on tietysti helpompi, koska siihen voi rauhassa keskittyä. Kirjallisuus tuli kuitenkin itse etsiä. Kursseja varten tulee kuitenkin alkaa työskentelemään heti alusta lähtien, koska kirjallisten töiden tekeminen vaatii oikeasti lukemista. Jos tenttiin päätyy, kannattaa ottaa sanakirja mukaan, suomi-ranska-suomi- sanakirjankin mukaan ottaminen Suomesta voi olla joka tapauksessa hyvä idea.

Ranskalainen arvosteluasteikko on melko tiukka (1-9 hylätty, 10-20 hyväksyttyjä). Ainakin filosofiassa nämä kuitenkin käännettiin armollisesti meidän asteikkoomme. Opettajat myös ottivat mielestäni hyvin huomioon kielitaidosta johtuneet ongelmat vastauksissa ja olin oikein tyytyväinen saamiini arvosanoihin, vaikka työskentelinkin ehkä enemmän niiden eteen kuin mitä Helsingissä olisin työskennellyt.

Yliopiston kirjastot ovat hyviä kokoelmiltaan ja lukupaikkoina, mutta myös kaupunginkirjastoverkko oli kattava ja kokoelmat hyviä. Ranskassa kustannusala on kuitenkin hyvin suuri ja akateemisiakin kirjoja kustannetaan isoina pokkaripainoksina. Esimerkiksi filosofiassa suuri osa mahdollisista materiaaleista oli tarjolla halpoina pokkareina (7-12 e). Isot kirjakaupat myös myyvät käytettyjä kirjoja uusien seassa ja silloin voi saada neljännestä tai puolta halvemmalla kirjan.

Vapaa-aika

Pariisi oli itselleni hieman yksinäinen paikka. Olin vaihtareidenkin joukossa melko vanha monien ranskalaisten opiskelijoiden ollessa parikymppisiä vielä maisterikursseillakin. Minusta tuntui, että tämä hankaloitti ihmisiin tutustumista, mutta olen ehkä hieman introvertti luonteeltani. Lisäksi Pariisissa ei ollut samanlaista tiivistä ja yhteisöllistä opiskelijakulttuuria kuin Suomessa. Kannattaakin yrittää parhaansa asettamasta liikaa paineita sosiaaliselle puolelle. Ainakin toisten vaihtareiden kanssa pääsee varmasti juttuun.

Pariisi itsessään on turistikohde vailla vertaa ja kaupungin turistitoimiston info-opas oli ilmainen ja hämmentävän informatiivinen. Se kannattanee hankkia mahdollisimman pian ja miettiä mitä ainakin haluaa nähdä. Useimpien museoiden peruskokoelmat ovat ilmaisia 26-vuotiaille, mutta jos haluaa käydä useammin vaihtuvissa näyttelyissä kannattanee harkita kanta-asiakaskorttia (museosta riippuen n. 20-60 euroa vuodessa). Myös kohteita Pariisin ulkopuolella kannattaa harkita. Kävin itse Versaillesin lisäksi Villa Savoyessa. Versaillesia kannattanee harkita, sillä jonot olivat erittäin pitkät ja kokemus tungoksen täyteinen – onhan Pariisin lähistöllä muitakin linnoja (Domaine de Chantilly, Fontainebleu jne.).