Vaihtokertomus, University College London (UCL), lukuvuosi 2016-2017

Yhteiskuntahistorian opiskelija

Ennen lähtöä

Britanniaan lähdettäessä on tärkeää noudattaa hakemuksille annettuja deadlineja, koska paikalliset yliopistot ovat tarkkoja niistä. Itse tein sen vuoksi esimerkiksi alustavat kurssivalinnat hyvissä ajoin keväällä, vaikka olinkin kuullut aiemmin samassa yliopistossa vaihdossa olleilta opiskelukavereilta, että heillä ja monilla muilla ne muuttuivat myöhemmin. Aluksi hyväksymiskirjeestä ei tuntunut kuuluvan mitään, mutta asia selvisi yhteydenotolla yliopistoon.

Hain myös ajoissa paikkaa yliopiston asuntolasta, koska Lontoossa olisi muuten ollut haastavaa löytää sopivanhintaista asuntoa. Maksoin asuntolan panttimaksun kesällä, kun yliopisto lähetti asiasta sähköpostia ja pyysi kaikkia asuntolapaikan saaneita laittamaan pantin maksuun muutaman päivän sisällä. Tässä vaiheessa piti vielä antaa lisätietoja yliopiston verkkoportaalissa, jossa pystyi muun muassa tilaamaan vuodevaatepaketin valmiiksi asuntolaan. Koska Lontooseen on Helsingistä erinomaiset lentoyhteydet, ostin menolennon vasta elokuun alussa, kun yliopisto oli täsmentänyt, että orientaatioviikko olisi syyskuun puolenvälin jälkeen.

Alkubyrokratia

Seikkailtuani Lontoossa saapumispäivänä päädyin asuntolalle. Paikalla täytin henkilötietoni ja näytin valokuvani, koska asuntolaan haettaessa piti lähettää kuva, josta tulisi perillä tunnistetuksi. Huoneessani oli valmiina prepaid-SIM, jonka pystyi aktivoimaan netissä. Alkubyrokratia oli Lontoossa melko kevyttä, koska yliopisto ilmoitti, ettei EU-vaihto-opiskelijoiden jostain syystä tarvitse erikseen ilmoittautua poliisille. Tilanne todennäköisesti muuttuu Brexitin jälkeen.

Saavuttuani kävin myös rekisteröitymässä yliopiston viereiselle terveysasemalle ja avaamassa pankkitilin. Terveysasemalle rekisteröityminen oli tärkeää, koska siellä olisi saanut kaikki kiireettömät terveyspalvelut kuten Suomessa. Itse kävin terveysasemalla vain terveystarkastuksessa. Terveysasemalle olisi kuitenkin voinut varata ajan tai tulla kiireellisissä asioissa aikaisin aamulla. Terveysasemalla myös tarjottiin ilmaiseksi aivokuume- eli meningiittirokotetta, joka on pakollinen kaikille maahan muuttaville. Suomessa rokote olisi maksanut.

Avasin pankkitilin sen vuoksi, että yliopisto suositteli sitä kaikille joko kevääksi tai koko lukuvuodeksi vaihtoon tuleville sellaisen avaamista. Esimerkiksi osa kuntosaleista ja yksityisistä vuokranantajista voi vaatia vaihto-opiskelijoilta brittitiliä, joten suosittelen sitä siksi lämpimästi kaikille. Lisäksi säästää kortin käyttömaksuissa. Itse aion tiliä vielä näin vaihdon jälkeen, kun käyn seuraavan kerran Britanniassa. Viimeistään saapumisen jälkeen on lopuksi hyvä ottaa käyttöön Transferwise tai muu rahansiirtopalvelu, koska tällä tavalla säästää vuodessa vähintään satoja euroja edullisempien siirtomaksujen ja vaihtokurssien ansioista. Oma budjettini ei olisi ehkä riittänyt, jos olisin käyttänyt tavallisia, kalliita kansainvälisiä tilisiirtoja.

Asuminen ja raha-asiat

Lontoossa opiskelijan suurin haaste on löytää kohtuuhintainen majoitus. Siksi olin onnellinen, kun pääsin yliopiston asuntolaan, jossa huone maksoi 177 puntaa eli noin 200 euroa viikossa. Lontoolaisittain hinta oli hyvin maltillinen. Asuntola oli alle 10 minuutin päässä yliopistolta vain muutaman kilometrin päässä Trafalgar Squaresta ja Thames-joesta, aivan siis keskustassa. Minulla oli oma huone, ja jaoin kylpyhuoneen ja keittiön kahden muun opiskelijan kanssa. Tutustuin toiseen, romanialaiseen kämppikseeni erittäin hyvin, ja olemme yhä nykyään yhteyksissä. Asuntolaelämän etu onkin minun ja vaihdossa olleiden kaverieni kokemusten perusteella se, että etenkin kämppiksistä saa hyviä ystäviä.

Asuntola oli myös siksi mukava, että se oli paitsi varsin siisti myös varsin toimiva, koska asuntolan henkilökunta tuli pyydettäessä nopeasti auttamaan, jos jokin hajosi. Vastaanotosta pystyi lainaamaan opiskelijakorttia vastaan esimerkiksi pölynimurin, jolle tuli paljon käyttöä. Toisaalta asuntolaelämässä oli eroa verrattuna suomalaiseen opiskelijamajoituksen. Koska Britanniassa yliopistoon mennään usein 18- tai 19-vuotiaina, on asuntola monien opiskelijoiden ensimmäinen oma koti. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että kämppikset pyytävät aluksi vanhemmilta vaihtareilta apua esimerkiksi kodinhoidon kanssa. Omassa asuntolassani meno oli eloisaa, sillä talon pihalla ja kerhohuoneessa pidettiin juhlia useampana iltana viikossa. Oli helppoa huomata, milloin talon nuoremmilla asukkailla oli ollut hauska perjantai-ilta, koska keittiöni ikkunan edessä oleva puu oli monesti lauantaiaamuisin koristeltu vessapaperilla.

Opiskelu ja opetus

Opetus oli UCL:ssä erilaista kuin Helsingissä. Laitokseni kursseilla oli vähemmän massaluentoja, ja kurssi järjestettiin yleensä joko seminaarina tai yhden seminaarin ja yhden massaluennon yhdistelmänä. Seminaareja varten luettiin artikkeleita, joista keskusteltiin yhdessä. Kursseilla jaettiin kattavat kirjallisuusluettelot, joista löytyi pakollisia ja suuntaa-antavia materiaaleja kurssia varten.

Lopullisten kurssivalintojen tekemisestä teki haastavaa se, että niitä sai vaihtaa vain ensimmäisen opetuskerran jälkeen periodin alussa, minkä jälkeen ne oli pakko suorittaa loppuun. Yksittäiset kurssini olivat massiivisempia kuin Helsingissä, joko 7,5op tai 15op riippuen siitä, kestivätkö ne yhden periodin vai kolme periodia eli koko lukuvuoden. Tämä lisäsi ainakin omalla kohdallani painetta suoriutua hyvin. Opiskelu oli muutenkin hyvin intensiivistä, koska luettavaa oli paljon. Lisäksi kursseihin liittyvät esseet olivat vaativampia kuin Helsingissä, koska esseiden lähteet piti etsiä itse, kun Helsingissä esseet perustuvat ainakin omassa oppiaineessani useammin valmiiseen materiaaliin. Toisaalta koin, että arvostelu oli UCL:ssä jota kuinkin yhtä tiukkaa kuin Helsingissä.

Itselleni jäi vuoden aikana valitettavan vähän vapaa-aikaa, koska panostin opintoihin. Toisaalta tilannettani ei voi yleistää liikaa, koska toimin muutenkin kiireisemmän kevätkauden helsinkiläisen opiskelijajärjestön seminaarikoordinaattorina etänä Lontoosta käsin. Todennäköisesti useimmille Lontooseen ja Britanniaan lähteville jää enemmän vapaa-aikaa, josta kannattaa ottaa kaikki irti.

Deadlinien kanssa kannattaa olla Britanniassa tarkka, koska niistä pidetään kiinni. Keväällä yksi esseeni myöhästyi päivällä, minkä vuoksi sen arvosanasta rokotettiin Helsingin asteikolla pois noin 1-2. Kokeetkin jännittivät, koska ne pidettiin vain yhden kerran koko vuoden aikana viimeisessä periodissa, joka oli varattu pelkille kokeille ja esseiden palautuksille. Kokeet pidettiin kaukana yliopistolta ja ne muistuttivat YO-kirjoituksia: kaikkia muu paitsi kirjoitustarpeet, opiskelijakortti ja arvotavarat piti jättää koesalin ulkopuolelle. Kokeet sisälsivät useita lyhyitä kohtia, minkä vuoksi minulle tuli tunne, että ne painottavat kykyä suoltaa opittuja faktoja ulos enemmän kuin kokeet Helsingissä. Tätä vahvisti se, että aikaa oli usein vain kaksi tuntia, jolloin koko ajalle tuli tarvetta. Uusinnat olisivat olleet vasta syyskuussa Helsingin lukuvuoden alettua, eli niihin ei olisi ollut mahdollista mennä.

Vaihdon jälkeen minulla kesti pitkään saada tulokseni. Vaihtoni loppui kesäkuussa, mutta sain vaihtotodistukseni postitse Helsinkiin vasta lokakuun alussa. Kannattaa siis varmuuden varalta selittää tilanne Kelalle, jos ei ole saanut tehtyä hyväksilukuja HY:ssä ennen syyskuun loppua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kuukausibudjettini Lontoossa oli keskimäärin noin 1300 puntaa kuussa, josta puolet meni asumiseen, neljäsosa ruokailuun ja loput muuhun. Minulle jäi harmittavan vähän rahaa vapaa-aikaan, johon varaisin enemmän, jos lähtisin vaihtoon vasta nyt. Lontoossa ja oletettavasti muissakin Britannian suurissa kaupungeissa on loistavat mahdollisuudet vapaa-ajan viettoon, ja jäinkin kaipaamaan niitä. Museoiden perusnäyttelyt ovat ilmaisia ja erilaisia kulttuuritapahtumia on aivan käsittämättömän paljon. Elokuvien ystävänä tykkäsin käydä elokuvateattereissa, joissa näytettiin muita kuin valtavirran Hollywood-elokuvia. Lontoo on niin suuri kaupunki, että vain kävelylenkki uuteen paikkaankin tarjosi minulle uutta nähtävää.

Toisaalta yliopistojen opiskelijaelämä oli erilaista kuin Suomessa. Yliopistolla ei ollut ainejärjestöjä kuten Suomessa vaan harrastekerhoja, joihin valikoitui huomattavasti pienempi joukko harrastuneita ihmisiä. Lontoossa on tavallista, että opiskelijat eivät vietä vapaa-aikaa laajasti samaa alaa opiskelevien henkilöiden kanssa vaan esimerkiksi kämppistensä ja yksittäisillä kursseilla tapaamiensa ihmisten kanssa. Näin kävi ainakin minulle ja kavereilleni. Varsinaiset opiskelijabileet eivät useimmiten ole esimerkiksi kotikutoisia sitsejä vaan esimerkiksi prameita illallisia tai käyntejä yökerhoissa, joihin kuuluu pukea ykköset ylle. Itse tajusin, että oli turha ottaa stressiä, etten tutustunut riehakkaissa opiskelijabileissä ihmisiin. Uusia ystäviä voi saada esimerkiksi menemällä kotibileisiin, joissa saatetaan tanssimisen ohella pelata Monopolia. Kullakin on tyylinsä.