Month: December 2017

Posted on

Berättelse om utbyte, ISARA-Lyon, vårtermin 2017

 Studerande i näringslära

Innan avfärd

Jag hade alltid velat åka på utbyte, och Frankrike hade jag länge funderat på både på grund av kulturen men också språket. Innan jag åkte, såg jag till att studera franska på Språkcentret, och försökte speciellt betona mina muntliga färdigheter.

En bekräftelse kom från mitt utbytesuniversitet i god tid innan avfärden, samt ett informationspaket om Lyon, mitt boende och om att studera i Frankrike. Jag var även via e-mail i kontakt med studiehandledaren för utbytesstuderandena på ISARA, då jag fick svar på vissa specifika frågor jag hade. Allt detta lugnade mej inför avfärden, och det kändes som jag hade all information jag behövde. Jag skulle rekommendera att anlända till staden minst någon dag innan kurserna börjar. Våren 2017 började första kursen på ISARA den andra januari, och jag anlände på eftermiddagen den första. Det var tungt att den första veckan vid sidan om studierna sköta byråkratiska ärenden och köpa nödvändigheter som t.ex. kökskärl och täcke.

Byråkrati träsket

Under första veckan var det mycket administrativt och byråkratiskt som måste skötas. Och ett som är säkert är att i det franska byråkrati träsket fastnar man lätt. Som ett exempel kan jag ge min ansökningsprocess av bostadsstöd, Caisses d’Allocations Familiales’ta (CAF). Frankrike ger bostadsstöd även åt utbytesstuderande, vilket jag var väldigt tacksam över. Men ansökningsprocessen var verkligen inte lätt. För att skapa ett konto på CAFs hemsida måste man ha ett franskt bankkonto. För att få ett bankkonto måste man ha en adress i Frankrike. För att få ett bostadsintyg av universitetsresidenset behöver man en fransk hemförsäkring. För en hemförsäkring måste man ha ett intyg för var man bor. Och så är man fast. Tur nog fick vi hjälp av studiehandledaren som kunde ge tips om hur man går emot systemet (inofficiellt bostadsintyg till banken, om du är intresserad).

För CAF ansökan behövs också ett franskspråkigt födelsebevis, så detta lönar sig att beställa från Magistraten/kyrkan innan man åker.

Men alla utbytesstuderande är i samma situation, och har samma problem, så man kan hjälpas åt att klara av all byråkrati. Både ISARA samt dess studerande var också väldigt hjälpsamma, det lönar sig att be om hjälp ifall man är osäker.

Boende

Jag var lyckligt lottad med bostaden, eftersom mitt universitet skaffade studiebostäder åt sina utbytesstuderande. Så detta stresselement behövde jag inte fundera över. Jag bodde i en delad

lägenhet med fyra andra utbytesstuderande från samma universitet. Detta var både bra och dåligt. Bra, eftersom vi blev väldigt goda vänner och hade liknande intressen under utbytesvåren, t.ex. reste vi mycket tillsammans. Vi ville alla förbättra vår franska, så vi valde att tala franska med varandra från början. Men detta betydde att hemma talades det mycket dålig franska och ingen var där för att rätta oss. Med tiden lärde vi känna de franska studerandena och de kunde sån tur börja rätta de fel vi gjorde.

Studier och undervisning

Jag valde att studera på franska, eftersom jag verkligen ville förbättra mina språkkunskaper. Jag valde ISARA eftersom jag kunde studera de kurser jag ville just på franska (mer och mer utbyten i Frankrike kan göras på engelska). Det var väldigt tungt med språket i början, då jag talade dygnet runt bara franska. Men alla på skolan var väldigt förstående och hjälpsamma. Här hjälper även fransmännens ökänt dåliga engelska, de var mest bara imponerad att man kunde göra sig förstådd på franska.

På ISARA jobbade vi mycket med grupparbeten, vilket jag tyckte bra om. Det gjorde att jag lärde känna de franska studerandena, eftersom det inte fick vara fler än en utbytesstuderande per grupp. En annan bra sak var att tiden för utförande av arbetena var redan inplacerad i kursschemat, och alla studerande använde sig verkligen av den tiden. Detta gjorde att jag sällan hade något arbete att göra hemma, vilket var väldigt skönt.

Under mitt utbyte bytte jag ut ett par kurser i mitt kontrakt, och det gick utan problem. Jag behövde endast tala med studiehandledaren på ISARA och fylla i ett nytt inlärnings kontrakt som de skrev under. Det kan vara svårt i förväg att veta exakt vilka kurser man vill gå, så jag var glad att jag kunde ändra på det. Men jag vet att på andra universitet i Lyon gick det inte lika lätt att byta, så det lönar sig nog att fundera ordentligt på vilka kurser man väljer.

Mina kurser utvärderades på en skala mellan 1-20, men då de överfördes till WebOodi skrevs de in som ‘godkänd’. Detta är såklart tråkigt om man har fått bra vitsord och skulle vilja få dem uppmärksammade i sitt diplom. Men det är tydligen svårt att omvandla från denna skala till 1-5 skalan.

Studieliv utomlands

Jag skulle rekommendera att verkligen leva fullt studieliv – var aktiv, ta initiativ och våga gå med i nya saker. Det är lätt att lära känna andra Erasmus utbytesstuderande, medan att lära känna de franska studerandena kan vara mer krävande men det lönar sig verkligen. Genom dem kan man få en mycket bättre insyn i den franska kulturen och staden man bor i. Att äta ute är billigare än i Finland, vilket gör det möjligt för en studerande att gå ut på restaurang. Och blir man bjuden på en soirée behöver vinflaskan man hämtar med inte kosta mer än några euro. Allt detta underlättar det sociala umgänget, vilket fransmännen är väldigt inövade på.

Europa är mycket “närmare” från Frankrike än Finland, så jag rekommenderar att utnyttja detta! Med tåg- och buss kan man komma långt, och man behöver inte ha en enorm budget för att resa runt. Jag hade stora planer att resa runt i hela Europa, men i slutändan gjorde jag de flesta resor inom Frankrike eftersom det fanns helt tillräckligt att se inom landet.

Ifall du skulle bli sjuk under utbytet, fungerar läkarbesöken i Frankrike på ett annat sätt än i Finland. Alla fransmän har en familjeläkare, som har en privat mottagning. Som utlänning måste man söka fram en passande läkares mottagning, t.ex. med hjälp av Google (universitetet kan också ha några rekommendationer). Det finns dock också läkarstationer som även är öppna söndagen innan den första maj (allt står stilla i Frankrike den första maj), då man med hög feber måste få antibiotika för angina. Läkarbesöken är privata, men min reseförsäkring täckte i alla fall kostnaderna.

Jag vill ännu säga ett varnande ord om att säkerheten i Frankrike inte är den samma som i Finland. Såklart är det delvis beroende på var man är, men jag skulle vara försiktig med att röra sig ensam på kvällar och nätter eller lämna saker obevakade i t.ex. bibliotek. Men bara man är försiktig och uppmärksam så går det nog bra. Jag stötte inte på något problem, men var mer vaksam än hemma i Finland.

Användbar information för dig som skall på utbyte

1. Våga utmana dig själv med språket bo med en franskspråkig / studera på franska / utnyttja vardagens möjligheter att öva.

2. Kontrollera om din bostad har dyna och täcke, och ifall du är osäker, ta med en sovsäck. Jag hade min sovsäck med och var väldigt glad över detta, eftersom det var ett par dagar innan jag kom åt att köpa täcke och lakan. Sovsäcken kom även till nytta på senare resor runt i Frankrike.

3. Förbered dig på att köerna i matbutiken går långsamt, ha tålamod. Och ju snabbare du lär dig att de flesta muséer och många restauranger är stängda på måndagar, desto färre gånger behöver du bli besviken.

4. Den första veckan var väldigt tung för mej, jag kände mej överväldigad av allt nytt och ganska så ensam. Men efter att vardagen började ta vid, och människorna samt platserna blev bekanta, så blev allt mycket lättare. Och i slutändan gick sex månader förbi väldigt fort!

 

Posted on

Vaihtokertomus, Uppsala universitet, lukuvuosi 2016-2017

Skandinaavisten kielten opiskelija

Olin vaihdossa Uppsalan yliopistossa opiskelemassa pohjoismaisia kieliä. Ruotsi Pohjoismaana on monessa asiassa Suomen kaltainen, joten suuria yllätyksiä maan käytänteiden suhteen ei tullut mutta toki monia pieniä kulttuurieroja on.

Ennen lähtöä

Tieto vaihdosta syksyn osalta tuli jo toukokuussa, joten vaihto- ja muuttosuunnittelut ehti hyvin hoitaa kesän aikana. Nordplus-vaihtoon pystyin hakemaan vain lukukaudeksi kerrallaan, joten syys-lokukuussa oli edessä vielä uusi hakuprosessi kevättä varten, mutta koska lomakkeet olivat samat kuin syksyä varten, homma oli huomattavasti helpompaa ja nopeampaa nyt toisella kerralla. En hommannut ruotsalaista puhelinliittymää paikan päällä vaihtokohteessa, ja tämä aiheutti hieman vaikeuksia alussa, jolloin esimerkiksi karttasovellukselle olisi ollut käyttöä. Suosittelen hankkimaan puhelinliittymän, joka kattaa koko Pohjoismaat, eli esimerkiksi Telia. Näin myös sitten itse tein, joskin siinä kesti viikon tai pari.

Yliopisto vaikutti Helsingin tilanteeseen verrattuna hyvin selkeältä. Laitokselta löytyi oma opinto-ohjaaja, jonka puoleen pystyi kääntymään, mikäli kursseissa oli epäselvyyksiä tai muuten oli kysyttävää opinnoista. Kohdeyliopiston vaihtokoordinaattori oli myöskin erittäin hyvin kartalla ja halukas auttamaan vaihto-opiskelijoita parhaansa mukaan.

Tuomiokirkko on hyvä maamerkki paikantamaan keskustan sen ulkopuolelta.

Asuminen

Asuin 12 hengen opiskelijakämpässä, jossa minulla oli oma huone, pieni eteinen ja kylpyhuone kalusteineen. Keittiö jaettiin kämppisten kesken. Tykkäsin tästä järjestelystä paljon, koska suurin osa kämppiksistä oli ruotsalaisia ja esimerkiksi ruuanlaiton lomassa pystyi puhumaan yliopiston ulkopuolista ruotsia arjen kuulumisista. Asuminen oli itselleni hieman kalliimpaa kuin Helsingissä – yli 400 eurolla kuussa sai siis jaetun keittiön vanhassa kerrostalossa noin kolmen kilometrin päässä keskustasta ja yliopistosta.

Turvallisuus ja liikkuminen

Uppsalaa ja Tukholman seutua pidetään Ruotsin vaarallisimpana. Facebook-sivua SVT Nyheter Uppsala seuraamalla sai nopeasti tiedon esimerkiksi liikenneonnettomuuden vuoksi suljetuista kaduista, veden käyttökelvottomuudesta ynnä muista ajankohtaisista asioista.

Pyörä on turvallisuudenkin vuoksi oiva kulkuväline erityisesti pimeällä liikkumisen aikaan. Pyörässä pitää lain mukaan olla tietyt heijastimet sekä etu- ja takavalo. Jalkakäytävällä pyöräily on erittäin kiellettyä, kypärän käyttö puolestaan vähäisempää kuin Helsingissä. Autot huomioivat pyöräilijät hyvin.

Bussit kulkevat oman kokemukseni mukaan Helsingin julkiseen liikenteeseen verrattuna melko huonosti. Tukholmaan pääsee kätevästi alle tunnissa junalla, Arlandaan puolestaan bussilla. Bussi lentokentälle kannattaa hintaeron vuoksi: Junalla täytyy maksaa erillinen matkustajamaksu varsinaisen junalipun lisäksi päästäkseen sisään lentokentälle tai sieltä ulos.

Pekka Töpöhäntä –varoitus! Kissaan törmää sen kotikaupungissaan useasti.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat pitkälti keskustelupainotteisia. Aikataulun mukaan jokaiselle luennolle oli yksi tai useampi artikkeli – tai jopa kirja – luettavaksi. Viimeisenä iltana ennen tenttiä materiaalin läpikäyminen ei siis riittänyt kurssin suorittamiseksi. Luentoja oli huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä, mikä mahdollisti tuntien ulkopuolisen lukemisen, eikä vastaavanlaista läsnäolopakkoa ollut. Kirjoja löytyi kirjastosta usein vain yksi kappale, jota ei saanut lainata kotiin. Oli siis totuttava kirjastossa istumiseen.

Oman aineeni kohdalla kurssit arvosteltiin hyväksytty-hylätty-periaatteella (G=godkänd, U=underkänd), lisänä vielä arvosana ”erittäin hyväksytty” (VG=välgodkänd). Hyväksytyn saaminen vaati paljon työtä Suomen systeemin verrattuna, kun läpipääsemisprosentti oli melko korkea, yleensä noin 60–70.

Tenttejä ei järjestetty yliopistolla samoissa tiloissa kuin luennot vaan ympäri kaupunkia, yleensä melko kaukana. Tenttimistilaisuus muistutti ison salin ja pitkän neljän tunnin keston vuoksi ylioppilaskirjoituksia, ja samassa salissa oli tenttimässä opiskelijoita useilta eri kursseilta. Vaihtoon kannattaa ottaa mukaan pieni sanakirja, sillä jos äidinkielenä on muu kuin ruotsi, saattaa sitä saada käyttää aineesta ja kurssista riippuen tentissä, jossa muut materiaalit ovat kiellettyjä. Tentit suoritetaan niihin sähköisen ilmoittautumisen yhteydessä saadun koodin avulla anonyymisti, eli papereihin ei kirjoiteta omaa nimeä vaan tietty koodi.

Kokeile nationilla työskentelyä esimerkiksi tarjoilijana! Kuvassa 400 henkilön kattaus V-Dalan Vårbaliin.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Liity osakuntaan! Uppsalassa on 13 eri nationia, jotka pitävät kahviloita, ravintoloita, pubeja ja klubeja sekä järjestävät erilaisia tapahtumia. Lisäksi on myös monenlaista kerho- ja kuorotoimintaa. Kevätlukukaudella erityisesti vappua ei kannata missata: Uppsala tunnettuna opiskelijakaupunkina vetää neljän päivän ajaksi tuhansia opiskelijoita ympäri Ruotsia.

Osakunnilla voi myös työskennellä. Palkka on muutaman kymmentä kruunua, ja työvuorot eripituisia ja eri vuorokauden aikoina hommasta riippuen. Työskennelläkseen pitää Ruotsin verovirastolta Skatteverketilta hankkia veronumero, jonka saa yhden lomakkeen täyttämällä, tosin päätöksensaamisessa voi kestää 3-4 viikkoa. Hommista voi valita itselleen mieluisimman – tarjolla on niin narikkaa, keittiötä, tarjoilua kuin baarimikkoiluakin. Jos jollakin tietyllä osakunnalla kiinnostaa viettää enemmän aikaa kuin pelkissä tapahtumissa osallistujana tai työntekijänä, voi sieltä myös hankkia itselleen pestin. Tämä on hyvä keino tutustua ainakin muiden vaihtareiden perusteella ujoihin ja rauhallisiin ruotsalaisiin!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2017

Luonnontieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Islannin yliopiston sähköisen hyväksymiskirjeen mukana tuli ohjeita ja vinkkejä vaihtoon lähtijälle. Ohjeet olivat mielestäni selkeitä, ja loppujen lopuksi eurooppalaiselle lähtijälle ei vaikuttanut olevan tiedossa hirveää määrää paperisotaa tai muuta järjestelyä.

Yliopiston hakuprosessin lisäksi etukäteisvalmisteluihin kuului eurooppalaisen sairaanhoitokortin tilaaminen, matkavakuutuksen hoitaminen kuntoon sekä muuttoilmoituksen tekeminen Maistraattiin. Kelalle piti myös tehdä ilmoitus ulkomailla opiskelusta, jotta opintotuen (ja silloin maksettavan asumislisän) määrä voitiin päivittää. Sitten piti vielä päättää, mitä tekee Suomen asunnolle. Itse päädyin ratkaisuun, että maksoin vuokraa vaihdossa ollessanikin, eli asunto pysyi minulla ja sinne oli helppo palata vaihdon päätyttyä saumattomasti – vaihtoaika oli vain 4 kuukautta, ja tämä tuntui stressittömimmältä vaihtoehdolta.

Olin kuullut paljon varoittelua siitä, että Reykjavíkissa on erittäin huono asuntotilanne, joten asunnonhaku pitäisi aloittaa todella hyvissä ajoin. Niinpä ryhdyin toimeen jo lokakuun alussa ennen hyväksymiskirjeen saamista: laitoin oman asunnonhakuilmoituksen opiskelijoille suunnatulle asunnonhakusivulle nettiin, ja lisäksi olin itse yhteydessä yhteen asunnontarjoajaan, kun huomasin ilmoituksen samalla sivulla. Nopeus kannatti – sain Reykjavíkin mittakaavassa siedettävän hintaisen huoneen erinomaisella sijainnilla keskusta-alueella.

Sitten ei tarvinnutkaan kuin valmistautua lähtöön henkisesti, sekä varmistaa, että omisti riittävästi asianmukaista vaatetusta Islannin raakaa tuulta ja sadetta vastaan – sekä riittävän ison matkalaukun.

Saapuminen vaihtokohteeseen ja asuminen

Saavuin Islantiin sattumalta samalla lennolla toisen samaan paikkaan majoittuvan suomalaisen kanssa. Majapaikkanamme oli sesonkikauden ulkopuolella opiskelijoille vuokrattava majatalo. Vuokraemäntämme ei lopulta edes ilmaantunut itse paikalle kyseisenä iltana, mutta talon muut opiskelija-asukkaat ohjasivat meidät huoneisiimme. Vastaanoton epävirallisuudesta huolimatta majoittautuminen sujui hyvin, netin sai heti käyttöön ja lakanatkin olivat valmiina. Asumisen hinta hirvitti alkuun – oma huoneeni oli majatalon pienin huone, ja sen vuokra oli noin 600 €/kk. Muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa jutellessa osoittautui kuitenkin, että etenkin sijaintiin nähden hinta oli varsin kohtuullinen.

Islantiin saapuminen ei pohjoismaalaiselta vaatinut juuri mitään byrokratiaa. Yliopistolle kirjautuminen sujui varsin nopeasti ja helposti, muita toimenpiteitä ei maahantulo vaatinut. Selvisi kuitenkin, että vain yhdeksi lukukaudeksi saapuville eurooppalaisille opiskelijoille ei annettu lainkaan islantilaista henkilötunnusta eli kennitalaa, vaan ainoastaan opiskelijanumero. Tämä ei varsinaisesti estänyt minkään asian toimittamista myöhemmin Islannissa, mutta koska lähes kaikissa yhteyksissä kysytään kennitalaa, se piti usein kiertää eri tavoin ja esimerkiksi terveyskeskuksissa potilastietojen rekisteröinti tai edelleen lähettäminen ei toiminut aivan mutkattomasti. Asia kuin asia kuitenkin hoitui aina myös ilman kennitalaa.

Alun järjestelyitä olivat muun muassa kirjastokortin ja opiskelijakortin hankkiminen (molemmat varsin helppoja ja maksuttomia toimenpiteitä) sekä kurssivalinnoistaan lopullisesti päättäminen. Kovin paljon järjesteltävää ei siis mielestäni ollut, mikä oli tietysti mukavaa, ja jätti aikaa ympäristöön tutustumiseen. Mitään järkyttävää kulttuurishokkia en varsinaisesti kokenut, mutta toki olo tuntui välillä uudessa maassa jollain tapaa vieraalta. Islannin luonto on aivan erilainen kuin Suomessa, ja vaikka sitä sen kaikessa kauneudessaan ihailikin, se saattoi ajan kanssa tuntua välillä liiankin karulta metsiin tottuneelle suomalaiselle. Toisaalta geotermiset kylpylät ja vielä pitkälle kevättalveen puutarhoissa loistavat, näyttävät jouluvalot kompensoivat keskitalven pimeyttä ja koleutta.

Opiskelu ja opetus

Olin valinnut erilaisia ympäristötieteeseen liittyviä kursseja, ja kävin luennoilla ensimmäisellä opiskeluviikolla kuuntelemassa. Totesin kuitenkin, että kurssit eivät pääpiirteissään oikein vaikuttaneet siltä, mitä itse olin lähtenyt hakemaan ja mikä minua motivoisi. Lopulta päätin kurssien sijaan suorittaa vaihto-opintoni tutkimusprojektin muodossa; tämäkin vaihtoehto löytyi englanninkielisestä kurssikatalogista. Niinpä otin yhteyttä pääaineeni paikalliseen professoriin ja kysyin mahdollisuuksista osallistua johonkin projektiin. Minua onnisti, ja pääsin mukaan varsin mielenkiintoiseen ja haasteelliseen projektiin. Olin erittäin tyytyväinen tähän valintaan, joskin säilytin yhden alun perin valitsemistani kursseistakin; vaihto-opiskelijoille suunnattu Islannin kulttuuri- ja luontokurssi tuntui vain liian houkuttelevalta. Kannustaisin siis tämän kokemuksen perusteella vaihto-opiskelijoita miettimään, mikä itseä todella eniten kiinnostaa ja selvittelemään mahdollisuuksia – kyselemällä voi aueta vaikka mitä ovia, eivätkä perinteiset kurssit ole välttämättä ainoa tai paras tapa saada kaikki irti vaihdon aikaisista opinnoista. Vaikka tietysti matkustelu ja kivojen ihmisten kanssa vietetty aika olivat hienoja kokemuksia vaihdossa, sanoisin, että mielekkääksi räätälöity opiskelu jäi mieleeni yhtenä vaihtoajan parhaista jutuista.

Kursseista yleisesti sanoisin, että työmäärä opintopisteisiin nähden oli selvästi suurempi kuin mihin itse olen Suomessa tottunut; tyypilliseen kurssiin kuului niin ryhmätöitä, esseitä, kotitehtäviä kuin tenttikin. Tätä ei kuitenkaan kannata liikaa säikähtää, sillä opettajat vaikuttivat varsin helposti lähestyttäviltä ja ymmärtäväisiltä, ja stressin iskiessä asioista saattoi keskustella. Lisäksi Islannin yliopistossa kursseille ilmoittautuminen vaikutti jossain määrin sitovammalta kuin mihin itse olin tottunut – virallisesti kursseilta sai jättäytyä pois vain tiettyyn päivämäärään mennessä, ei missä tahansa vaiheessa lukukautta. Todellisuudessahan tämäkään ei kuitenkaan ollut aivan niin tiukkaa, ja itsekin jouduin jättämään yhden kurssin kesken vasta myöhemmässä vaiheessa. Asia hoitui selittämällä tilanne opettajalle, joka hoiti kurssilta pois kirjautumisen puolestani.

Islannin yliopistoon hakiessa kannattaa muistaa, että kun hakulomakkeen on täyttänyt ja lähettänyt netissä, sitä on hyvä käydä seuraamassa esim. viikon välein vahvistusviestissä tulleen linkin kautta. Hakemuksessa saattaa olla jotain, joka kaipaa säätöä ennen kuin se voidaan hyväksyä, eikä näistä tiedoteta erikseen sähköpostitse. Itse en tätä hoksannut ennen kuin sain huomautusviestin sähköpostiini, että hakemustani ei ole korjattu asianmukaisella tavalla ilmoitettuun päivään mennessä ja se on laitettu pitoon. Kyse oli siitä, että osa kurssivalinnoistani ei sopinutkaan kohdeyliopiston puolesta. Tätäkään ei silti olisi tarvinnut niin pahasti säikähtää, sillä asia oli edelleen hoidettavissa. Kun hakemukseni kanssa ilmeni jotain muutakin ylimääräistä säätöä, soitin lopulta Islantiin opintoneuvojalle ja varmistin, että kaikki oli lopulta kunnossa. Kuulemma sama toistuu vuosittain useiden opiskelijoiden kanssa, ja varoitusviesteillä pyritään ilmeisesti ennen kaikkea vauhdittamaan hakuprosessin etenemistä.

Pienenä vinkkinä säiden suhteen: sateenvarjosta ei yleensä ole apua Islannissa. Kun sataa, niin yleensä myös tuulee sen verran reippaasti, että voisi yhtä hyvin olla ilman varjoa. Parempi varustautua säänkestävin vaattein.

Jos mahdollista, asunnon hankkiminen keskustan/kampuksen läheisyydestä (eli kävely- tai pyöräilymatkan päästä) alueilta 101 tai 105 kannattaa, vaikka vuokra tuntuisi jossain määrin suolaiselta alkuun. Se voi maksaa itsensä takaisin, jos vaihtoehtona on päivittäinen bussimatkailu, joka ei aivan ilmaista ole sekään. Ajoissa asunnonhakuun siis! Bussiliikennekin toimi kuitenkin mielestäni kohtuullisen hyvin ja saatavilla on kausikortteja samaan tapaan kuin Suomessakin, joten jos asunto löytyykin kaupungin laitamilta, ei mikään tähänkään kaadu. Moni ulkomaalainen opiskelija myös hankkii Reykjavíkissa nettikirpparilta pyörän ja taittaa pidemmät matkat sillä.

Kannattaa liittyä yhteen jos toiseenkin Facebook-ryhmään, sillä niiden kautta löytyy helposti kaikenlaista kivaa aktiviteettia. Esimerkiksi ilmaisia, myös englanniksi ohjattuja joogatunteja järjestetään eri puolilla kaupunkia säännöllisesti, mikä sopii tietysti opiskelijabudjettiin erinomaisesti.

Reykjavíkissa julkisessakin terveydenhuollossa perittiin jokaisen käynnin yhteydessä terveyskeskusmaksu (eurooppalaisen sairaanhoitokortin kanssa noin 15 €), ja osasta toimenpiteitä joutui myös maksamaan itse. Hinnat eivät olleet päätähuimaavia, mutta itse olin hiukan epäonninen ja jouduin ravaamaan lääkärillä useita kertoja vaihdon aikana. Eurooppalainen sairaanhoitokortti pelasti isommilta kuluilta ja matkavakuutus korvasi aina lopulta, joten nämä asiat kannattaa tosiaankin olla kunnossa niin välttyy pitkälti mahdollisilta terveyteen liittyviltä ylimääräiskuluilta. Yleisesti ottaen olin varsin tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon; lääkärille sai soittamalla ajan aina, eikä käynnin syytä ollut edes pakollista kertoa ajanvarauksen yhteydessä. Islantilaiset puhuvat hyvää englantia, eikä näissäkään tilanteissa kommunikaatio-ongelmia tullut.

Posted on

Vaihtokertomus, L’Università degli Studi di Milano, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain ennen vaihtoon lähtöäni hyväksymistiedon vaihtoyliopistostani sekä ohjeet vaihtopaikan hakemiseksi. Vaihtoyliopiston järjestelmä, jossa opiskeluoikeutta haettiin oli selkeä, ja tieto hyväksymisestä tuli nopeasti. Vaihtoyliopisto lähetti myös ohjeet yliopiston asuntolamajoituksen hakemiseksi. Hankin ennen lähtöä myös majoituksen, ja lensin kaupunkiin noin viikkoa ennen opetuksen alkamista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistossa ei järjestetty vaihtareille varsinaista orientaatiotilaisuutta, jossa oltaisiin käsitelty esimerkiksi kursseille ilmoittautumista. Heti maahan saapumisen jälkeen tuli kuitenkin käydä rekisteröitymässä yliopiston vaihtotoimistossa läsnäolevaksi opiskelijaksi – vaihtotoimistosta annettiin mm. opiskelijakortti ja läsnäolotodistus, joiden avulla sai haettua opiskelijahintaisen kuukausilipun julkiseen liikenteeseen lähellä olevasta ATM-toimistosta. Kurssien alkamispäivä ja kurssirakennusten sijainnit tuli itse tarkistaa yliopiston nettisivuilta. Milanon yliopistossa kurssini olivat kolmessa eri rakennuksessa, jotka olivat noin 10 minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Kurssien alkaessa ei haitannut, vaikka kursseille ei ollut vielä ilmoittautunut – monet paikalliset opiskelijat kävivät katsomassa ensimmäisillä luennoilla, olivatko kurssit kiinnostavia, ennen kuin ilmoittautuivat haluamilleen kursseille. Varsinainen ilmoittautuminen tuli tehdä kahden viikon kuluessa opintojen alkamisesta, mutta tästäkin oltiin joustavia.

Asuminen

Halusin asua paikallisten kanssa, ja hankin asunnon noin kuukautta ennen vaihtoon lähtöäni “Cerco/offro stanza a Milano” Facebook-ryhmän kautta. Vastaavia ryhmiä oli Facebookissa useita. Juttelin ensin ilmoituksen lähettäjän kanssa Facebookissa, jonka jälkeen soitimme videopuhelun, jossa hän näytti asuntoa. Sovimme, että maksan ensimmäisen vuokran vasta sisäänmuuttopäivänä. Kirjalliseen vuokrasopimukseen suhtaudutaan käsitykseni mukaan hieman nihkeästi, ja itsellänikin oli vuokranantajan pyynnöstä ainoastaan suullinen sopimus. Maksoin tilavasta huoneesta kerrostalokolmiossa metron varrelta (noin 35min yliopistolle) 400 euroa kuukaudessa. Monet opiskelukaverini asuivat yliopiston asuntoloissa lähellä kampusta. Vuokra oli noin 500 euroa kuukaudessa, ja siihen sisältyi majoitus kahden hengen jaetussa huoneessa. Huoneissa oli oma kylpyhuone, mutta keittiötilat olivat erikseen. Kannattaa huomioida, että ainakaan kyseisiin asuntoloihin ei saanut lainkaan tuoda yövieraita, joten jos ystäviä / sukulaisia on tulossa käymään, tulee etsiä täksi ajaksi majoitus muualta. Monet vaihtarit olivat löytäneet majoituksen myös airbnb:n kautta.

Opiskelu ja opetus

Englanninkielisten kurssien tarjonta oli yliopiston kansainvälisen maisteriohjelman vuoksi poikkeuksellisen hyvä. Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia, ja pääosin opetuksen laatu oli oikein hyvää. Jotkut opettajat olivat epävarmoja omasta englanninkielentaidostaan, ja aluksi vahvoja aksentteja oli hankala ymmärtää, ja se heikensi tuntien mielekkyyttä. Kurssit olivat osallistujamäärältään pieniä – ryhmäni vaihtelivat 2 hengen opetuksesta noin 15 hengen opetukseen. Kursseilla tehtiin jonkin verran ryhmätehtäviä ja opetustyyli oli keskustelevampi kuin Suomessa. Tunneille tuli myös valmistautua etukäteen lukemalla professorin määräämä ennakkomateriaali, josta usein keskusteltiin tunneilla. Jotkut ystäväni kävivät myös italiankielisillä kursseilla, mutta kokivat ne erittäin haastaviksi ja aikaa vieviksi, vaikkakin hyödyllisiksi. Ymmärsin, että vaihtarit eivät ainakaan kaikilla kursseilla saaneet mitään helpotusta tenttien suhteen italiankielisillä kursseilla. Tenttien suoritustapa vaihteli – osalla kursseista arvosana muodostui useista osasuorituksista, kuten suullisista esitelmistä, tuntiaktiivisuudesta ja tehtävien tekemisestä. Monilla tunneilla harjoiteltiin käytännössä kurssien sisältöä, kuten tehtiin sovitteluharjoituksia tai tehtiin leikkioikeudenkäyntejä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italiassa cash is king – kortti ei käy kaikissa paikoissa, ja niissäkin joissa käy, on usein minimiostosraja kortilla maksamiselle. Ruoka marketeissa, samoin kuin ulkona syöminen ovat halpoja Suomen hintatasoon verrattuna. MOOVIT-appi on todella kätevä ainakin Milanossa – paikallisen HSL:n (ATM) reittiopas on tosi huono, näyttää reitin mutta ei aikatauluja, jotka täytyy katsoa erikseen kunkin kulkuvälineen ja pysäkin kohdalta. MOOVIT on onnistunut yhdistämään nämä loistavasti, ja näyttää myös mahdolliset myöhästymiset liikenteessä. Uber ei oikein toimi Italiassa, ja suosittelen käyttämään MyTaxi-sovellusta, joka toimii samaan tapaan kuin Uber, eli helppoa tilata taksi jos ei tiedä osoitetta.  Muutoin, paikalliset ovat todella ihania ja helposti lähestyttäviä. Englanninkielentaito on yleisesti ottaen aika heikko, eli italian alkeet on hyvä osata. Maasta kannattaa nauttia täysillä, ja esimerkiksi junalla matkustaminen on todella edullista – isoja junayhtiöitä on kaksi, joiden hintoja kannattaa vertailla jos suunnittele esimerkiksi matkustamista. Myös Flixbus on loistava ja halpa vaihtoehto lyhyemmille (tai pidemmillekin reissuille). Reissasin itse hyvin paljon vaihdon aikana, ja sen jälkeen ja suosittelen tätä kaikille!