Vaihtokertomus, Sciences Po Paris, kevät 2017

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja asuminen

Saavuin Pariisiin tammikuussa 2017 viettämään vaihtolukukautta Institut d’Études Politiques de Paris’n Pariisin kampukselle, tuttavallisemmin Pariisin Sciences Pohon. Tilanne oli jännittävä: olin käynyt kaupungissa vain kerran aiemmin ollessani kuusivuotias. Olin opiskellut ranskaa koulussa, mutta huomasin nopeasti että käytännön taidoissani ja ranskalaisten kanssa kommunikoinnissa oli vielä hiomista.

Minulla ei ollut asuntoa tullessani Pariisiin. Onnekseni pääsin samaten Pariisissa vaihdossa olleen kaverini kaverin sohvalle nukkumaan asunnonetsinnän ajaksi. Olin lisäksi ollut pariin asunnonomistajaan yhteydessä ennen lähtöä, ja sopinut heidän kanssaan kämppänäytöistä.

Asunto löytyikin loppujen lopuksi hyvin nopeasti, ja jo toisena päivänäni Pariisissa minusta tuli onnellinen 17. kaupunginosan asukki. Alue oli hyvin miellyttävä asuinpaikka ja tuntui hyvin pariisilaiselta leipä-, juusto-, liha-, hedelmä- ja tupakkakauppoineen. Matka ydinkeskustassa, lähellä Saint-Germain-de-Prés’n kirkkoa sijainneelle koululle taittui puolessa tunnissa kahdella eri metrolla, joka ei Pariisin kokoisessa kaupungissa ole mitenkään ylivoimainen matkustusaika. Muillekin mielenkiintoisille paikoille kaupungissa oli helppoa ja suhteellisen nopeata kulkea, kiitos Pariisin kattavan julkisen liikenteen.

Asuminen Pariisissa on todella kallista, jonka lisäksi asunnot liikkuvat markkinoilla nopeasti. Asuntojen kunto vaihtelee, ja varsinkin opiskelijat joutuvat usein tyytymään vähän erikoisempiin asumisratkaisuihin, tai muuttamaan kauemmas Pariisista johonkin kaupunkia ympäröivistä lähiöistä. Asuntomarkkinoilla liikkuu myös paljon huijareita. Nämä seikat johtivat minutkin hankkimaan asunnon vasta paikan päältä. Asunnon suhteen minua lykästi kyllä toden teolla. Sain kohtuullisen hintaisen yksiön, jossa minulla oli oma keittiö, vessa ja suihku – Suomen oloissa suhteellisen itsestäänselviä ominaisuuksia asunnossa, mutta Pariisin opiskelijakämppäsekenessä kaikkea muuta. Pyykkiä jouduin pesemään pesulassa, eivätkä netti tai sähkö kuuluneet asunnon hintaan. Vuokranantajani, Pariisin ulkopuolella asunut mukava vanhempi pariskunta, auttoivat minua kuitenkin näiden asioiden järjestämisessä. Asuntoa olin etsinyt mm. eri Facebook-ryhmistä ja vuokranvälitysnettisivuilta, ja löysin sen lopulta Sciences Pon omalta kämpänvälityssivulta. Voin suositella sitä lämpimästi, sillä yleinen hintataso asunnoissa tuntui olevan tällä koulun ulkopuolisilta suljetulla foorumilla hieman normaalia alhaisempi. Sciences Polla on Ranskassa eliittikoulun maine. Asuntoa etsiessä ja muitakin käytännön asioita järjesteltäessä kannattaa mainita olevansa vaihtari juuri siellä. Hyvällä lykyllä se saattaa ratkaista kämpän saamisen eduksesi.

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat olivat kohdallani vaihtelevat. Itse kaupunkiin ihastuin välittömästi, ja asuntoasian nopea hoituminen rauhoitti mieltä. Uuteen maahan siirtymiseen kuuluu kuitenkin aina oma säätönsä ja byrokratiansa. Esimerkiksi pankissa tai puhelinliittymäkaupassa asioidessani pääsin harjoittelemaan ranskan kielen taitoani. Sinänsä tämä oli hyvä, sillä minulla oli tarkoituksenanikin parantaa vaihdossa kielitaitoani. Vastikään uuteen maahan tulleena eivät nämä käytännön asiat aina kuitenkaan sujuneet aivan kuin Strömsössä, ja niiden hoitaminen oli joskus vaikeaa. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja asiointi ranskaksi ja ranskalaisten tapojen mukaisesti kävi viikko viikolta luontevammin.

Koulu minulla alkoi orientaatioviikon muodossa varsinaisesti toisella viikollani Ranskassa. Tämä toi päiviini lisää tekemistä, ja mikä hauskinta, roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Ei Pariisin kaltaisessa kaupungissa toki tylsää voi tulla, mutta tuntui kieltämättä hyvältä päästä juttelemaan ihmisille, kun ensimmäisen viikon aikana ihmiskontaktini olivat virallisten yhteyksien ulkopuolella olleet jokseenkin rajallisia. Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin lähinnä vain muihin vaihtareihin, ja sama trendi jatkui läpi koko vaihdon: toki paikallisiakin kavereita tuli, mutta valtaosa uusista tutuista ja etenkin läheisemmistä ystävistä muodostui toisista vaihtareista. Tutustuin jo ensimmäisinä koulupäivinä niihin ihmisiin, joista myöhemmin tuli minulle parhaita kavereitani vaihdossa.

 

Arki kohteessa

Arjen lähdettyä uudessa kotikaupungissani rullaamaan, sujui se vallan hyvin. Normipäiväni Pariisissa koostui yleensä 1-2 luennosta Sciences Polla, lounaasta yleensä Ranskan Unicafessa eli CROUSilla ja kirjastolla opiskelusta. Sciences Polla on useampi koulurakennus Pariisin keskustassa, kävelymatkan päässä toisistaan, joiden väliä tulee päivän mittaan kuljettua. Vapaa-aikaa oli vaihtoaikana paljon ja se olikin yksi sen parhaista puolista. Suomessa olen työskennellyt koulun ohella läpi yliopisto-opintojeni, mutta Pariisissa ei työn tai oikeastaan kovin monen muunkaan asian puolesta velvollisuuksia ollut. Koulua piti toki käydä, mutta aikaa jäi runsaasti myös kaupungin tutkimiseen ja kavereiden kanssa hengailuun.

Kuriositeettina Pariisissa opiskelusta mainittakoon koulun tarjoamat mitä moninaisimmat urheilumahdollisuudet. Itsekin kävin kahdesti viikossa treenaamassa jalkapalloa. Koulu ei ainoastaan tarjonnut mahdollisuutta urheiluun, vaan antoi siitä vieläpä opintopisteitä. Itsellänikin on vaihtolukukauden opintosuoritusotteessa 2 noppaa ”Football”-nimisestä kurssista (Suomeen näitä ei kylläkään saa hyväksiluettua).

Liikunnan lisäksi sain futiksen kautta kontaktia myös uusiin kavereihin. Kun lähes kaikki kurssini olivat enimmäkseen vaihto-opiskelijoiden täyttämiä, oli treeneissä hauskaa päästä tutustumaan myös paikallisiin opiskelijoihin. Sciences Po tarjoaa laajasti mahdollisuuksia mitä erilaisimpien lajien kokeiluun, rugbysta laskuvarjohyppyyn (hintaerot näiden kurssien välillä ovat toki merkittäviä). Eikä näitä ”ylimääräisiä” opintopisteitä ole pakko edes hakea urheilun saralta: koulu järjestää myös taide- ja kulttuurityöpajoja ja kursseja aivan laidasta laitaan. Tuskin valehtelen kun sanon Sciences Polta löytyvän lähes jokaiselle jotakin mielekästä oheistoimintaa, ja ehdottomasti kannustan osallistumaan siihen.

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Sciences Pon kurssitarjonta oli laaja ja mielenkiintoinen. Kursseja löytyi niin englanniksi kuin ranskaksikin. Itse otin kursseja vain politiikan tutkimuksen ja kansainvälisten suhteiden saralta, mutta tarjontaa olisi ollut myös taloustieteessä, sosiologiassa, humanistisissa aineissa ja oikeustieteessä.

Vaikka kursseja oli paljon, selvisi pian että että niin oli myös englanninkielisille kursseille haluavia. Sciences Pohon tulee joka lukukausi runsaasti vaihto-opiskelijoita, jonka lisäksi koulussa moni tutkinto-opiskelija tekee tutkintonsa englanniksi. Tämä on tietysti sinällään hienoa, mutta aiheutti ruuhkaa englanninkielisillä kursseilla. Itse en esimerkiksi ollut tietokoneen äärellä päivystämässä, kun kurssi-ilmoittautuminen eräänä päivänä alkoi. Kun sitten illemmalla kurssitarjottimen äären pääsin, sain huomata että tarjolla oli enää yksittäisiä paikkoja kursseille, jotka eivät hirveästi kiinnostaneet.

Tästä ei kuitenkaan kannattanut lannistua, sillä Sciences Po tarjosi vielä yhden mahdollisuuden muokata kevään kurssipalettiani. Muutama päivä varsinaisen ilmoittautumisjakson sulkeuduttua alkoi nimittäin vielä valitusjakso, jolloin oli mahdollista päästä jo ”täynnä” oleville kursseille. Heti valitusjakson alettua lähetin koululle sähköpostia missä selitin tilanteeni (olin tullut vaihtoon tekemään pääaineopintoja, joita minulla ei nyt ollut lainkaan), esitin toiveita kursseista mihin haluaisin päästä, ja kuinka ollakaan pääsinkin lähes jokaiselle toivomalleni kurssille. Pääsin myös eroon kursseista joita en pitänyt niinkään hyödyllisinä. Ei siis kannata lannistua kurssi-ilmoittautumisen suhteen. Siihen kannattaa suhtautua samoin kuin ranskalaisen byrokratian parissa toimimiseen muutenkin: vaikka asiat joskus tuntuvat vaikeilta, sekavilta ja epäjohdonmukaisilta, kun säilyttää kärsivällisyytensä ja pystyy selittämään tilanteensa oikein (tarvittaessa useaan kertaan), asiat useimmiten tuppaavat onnistumaan.

Pääainekurssien lisäksi kävin vaihdossa Sciences Pon järjestämän ranskan kurssin, jota suosittelen lämpimästi. Kursseja löytyy kaikentasoisille, ja ne ovat hyviä paikkoja tutustua paitsi muihin vaihtareihin, myös ei-ranskalaisiin tutkinto-opiskelijoihin.

Yleisesti ottaen ranskalaisesta opetuskulttuurista jäi itselleni kuva suomalaista vastaavaa hierarkkisempana, vaikka opettajien välillä oli toki suuria eroja tässä suhteessa. Tehtiin selväksi, että opettajat olivat opiskelijoita korkeammalla tasolla. He toki antoivat tilaa keskustelulle ja kyseenalaistamiselle, mutta heillä oli myös useimmiten hyvin selkeät käytössäännöt ja toimintamallit, joiden mukaan oli pakko toimia jos halusi päästä kurssista läpi. Monilla kursseilla esimerkiksi kännykänkäyttö oli ehdottomasti pannassa, ja kuri luennoilla oli muutenkin ankarampaa.

Kokeita oli Sciences Possa yleensä kaksi kurssia kohden lukukaudessa. Näistä kokeista toinen oli yleensä pienempi, puolessa välissä lukukautta järjestettävä välikoe, ja toinen laajempi loppukoe, joka pidettiin luentojen päätyttyä. Joillakin kursseilla toisen näistä suorituksista korvasi kotona tehtävä pitkä essee. Esseiden työstäminen oli työlästä mutta palkitsevaa. Näiden lisäksi useimmilla kursseilla oli myös pienempiä testejä, jotka nekin vaikuttivat arvosanaan. Kaiken kaikkiaan tasonmittausta olikin enemmän kuin Suomessa.

Ranskassa arviointijärjestelmä on nollasta kahteenkymmeneen, kymmenen ollessa alin hyväksytty pistemäärä. Ranskalaisen sanonnan mukaan ”20 pistettä on varattu Jumalalle, 19 on liian lähellä Jumalaa, ja 18 on varattu opettajalle”. Vaikka jotkut opettajat käytännössä saattavat antaa 18 tai jopa 19 pistettä poikkeuksellisesta suorituksesta (20 pisteestä en ole kuullut), käytännössä kurssien pistehajonta on yleensä 11 ja 17 pisteen välillä. Sciences Possa suoritusten arvioinnissa vaihto-opiskelijoille ei annettu minkäänlaista siimaa; kaikki opiskelijat olivat arvioinnin suhteen samalla viivalla. Tämä kannusti opettelemaan käsitellyt asiat kunnolla. Vaikka tämä saattoi vähentää lukukaudesta pari Erasmus-bileiltaa, pidin kursseja sisällöltään mielenkiintoisena, joten opiskelu sikäli oli antoisaa.

 

Lukukauden kesto ja lomat

Kevätlukukausi Pariisissa alkoi tammikuun puolessavälissä orientaatioviikolla ja loppui yleensä toukokuun alussa, riippuen vähän siitä milloin viimeinen tentti sattui olemaan. Viimeiset luennot pidettiin jo huhtikuun loppupuolella, jonka jälkeen ohjelmassa olivat vain kokeet.

Lukukauden ensimmäinen loma, talviloma, saapui jo parin viikon opiskelun jälkeen. Kestoltaan loma oli viikon mittainen. Tämän jälkeen ei tällaista pidempää lomaa enää ollutkaan, joskin pitkiä viikonloppuja oli muistaakseni useampi. Kurssi-ilmoittautumisissa saattoi toki yrittää saada vaikkapa sellaista lukujärjestystä, missä luentoja oli vain tiistaista torstaihin. Läsnäolovaatimukset kursseilla olivat hyvin tiukat (yleensä kolmannesta poissaolosta ilman lääkärintodistusta lensi automaattisesti pois kurssilta), ja poissaolo kyllä huomattiin, sillä lähes kaikilla kursseilla ryhmäkoot olivat melko pieniä. En siis suosittele lintsaamaan.

Vapaapäivät ja lomat voi hyödyntää nauttimalla Pariisista tai matkailemalla. Pariisissa riittää luonnollisesti loputtomasti tekemistä mm. häkellyttävän eläväisen kulttuurielämän ja museoiden (joista suurin osa on EU-opiskelijoille ilmaisia) muodossa. Suomalaiselle on myös ihmeellistä se, miten helposti Pariisista pääsee niin moneen eri kaupunkiin ja eri maahan. Ranskassa riittää vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, jonka lisäksi junalla tai bussilla hurauttaa joissakin tunneissa mm. sellaisiin kaupunkeihin kuin Lontoo, Barcelona ja Amsterdam.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Vaihdossa yllättävintä oli varmaankin kurssien työmäärä. Odotin ettei vaihtarina kouluun tarvitsisi satsata yhtä paljoa kuin paikallisten opiskelijoiden. Sciences Po on kuitenkin alallaan yksi maailman parhaista yliopistoista, ja vaatimustaso oli kohtuullisen kova myös vaihtareille. Kaikesta kuitenkin selvisin kunnialla, ja ehdin tehdä myös paljon muutakin kuin koulutöitä.

Toinen minut yllättänyt seikka oli ranskaksi asioimisen ja keskustelemisen vaikeus. Olin opiskellut ranskaa peruskoulussa, lukiossa ja yliopistolla, mutta sain pian huomata käytännön ranskan taidoissani olevan parantamisen varaa. Ranskalaisten, varsinkin pariisilaisten, puhetyyli on niin nopea ja ei-natiiville puhujalle epäselvä, että usein asiat piti käydä läpi useaan kertaan että ymmärsin mistä oli kyse. Nämä taidot kehittyivät kuitenkin nopeasti; kielitaidon kehittyminen on yksi vaihdon suurimpia etuja. Vähän tahmean alkuvaiheen jälkeen ranskaksi asioiminen ja vaikeistakin asioista keskusteleminen sujui hyvin.

Myös kurssien nopea täyttyminen, mistä jo puhuin, yllätti. Jos menet Sciences Pohon, ilmoittaudu kursseille heti kun ilmoittautuminen aukeaa!

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Sciences Po on kovatasoinen yliopisto. Hakiessasi sinne ota tämä huomioon; jos haluat selvitä vaihdostasi minimityömäärällä, se ei ehkä ole ideaali kohde. Haluan kuitenkin korostaa että vapaa-aikaa oli tästä huolimatta vaihtoaikana runsaasti; huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Suomessa opiskellessani, kun olen tehnyt opintojen ohella töitä.

Huomioi hakiessasi myös se, että Pariisi on iso ja kallis kaupunki. Valmistaudu maksamaan asumisesta vähintään Helsingin normaalin hintatason verran. Myös ruoka on verraten kallista, paitsi juusto ja viini, mistä kannattaakin ottaa ilo irti (hyvän punkkupullon saa marketista helposti alle neljällä eurolla). Baarit, ravintolat ja kahvilat ovat hinnaltaan suunnilleen Helsingin tasoisia, joskin vaihtelua alue- ja paikkakohtaisesti löytyy. Tarjontaa on luonnollisesti Helsinkiä paljon enemmän, ja pienellä tutkiskelulla löytääkin hinta-laatusuhteeltaan huikeita paikkoja.

Pariisiin suuressa koossa on paljon hyviä puolia: nähtävää ja koettavaa riittää loputtomasti. Lukukaudenkin aikana ehdin nähdä konsertteja ja kokea elämyksiä, joihin ei Helsingissä olisi varmaankaan koskaan ollut mahdollisuutta. Suuren koon myötä tulee kuitenkin väistämättä myös huonoja puolia. Saastunut ilma on Pariisissa todellinen ongelma, jolla on terveysvaikutuksia. Turvallisuustilanne on ainakin kaltaiselleni valkoiselle miehelle suurkaupungiksi hyvä. En kokenut oikeastaan missään vaiheessa oloani uhatuksi, en edes liikkuessani yksin kaupungilla yöllä, tai käydessäni Pariisin ”pahamaineissa” lähiöissä. Ymmärsin kuitenkin kavereiltani, että tilanne voi olla hyvin erilainen esimerkiksi yöllä Gare du Nordin aseman lähistöllä yksin kulkevalle naiselle. Ylipäätäänkin tietty varovaisuus on missä tahansa suurkaupungissa tervettä, myös Pariisissa.

Pariisin turvallisuustilanteeseen vaikuttaa nykypäivänä väistämättä myös terrorismi. Tunnelma kaupungissa on erityisesti marraskuun 2015 iskujen jälkeen aiempaa kireämpi. Kaupungissa on siitä asti vallinnut poikkeustila. Tästä poikkeustilasta tehtiin käsittääkseni hiljattain, jo lähdettyäni Pariisista lainsäädännöllisesti pysyvä asiantila, enkä tiedä miten se käytännössä vaikuttaa elämään Pariisissa. Keväällä 2017 poikkeustila näkyi siten, että kaupungilla partioi jatkuvasti paljon poliisi- ja sotilaspartioita. Näillä partioilla on oikeus pysäyttää ja tutkia kenet tahansa milloin tahansa, ja periaatteessa mukanaan pitää kantaa aina jotakin henkilöllisyystodistusta, ulkomaalaisten mielellään passia. Reppua, laukkua tai oikeastaan mitään muutakaan ei saa jättää valvomatta minnekään edes hetkeksi. Metroon unohdettu urheilukassi tarkoittaa automaattisesti pommiuhkaa, joka voi pysäyttää hetkellisesti jopa koko kaupungin metroliikenteen (itsekin sain tätä pari kertaa todistaa, vaikka kyseessä oli joka kerta onneksi väärä hälytys). Sciences Pon tiloihin unohdettu reppu tarkoittaa kaikkien koulun rakennuksien evakuointia ja poliisin pommiryhmän kutsumista paikalle. Ajoittain tällaisia evakuointeja tehdään puhtaasti harjoittelumielessä. Ei siis pidä hätääntyä, vaikka pitäisi painella ulos kesken luennon. Mitään suurempia iskuja ei omana vaihtoaikani tapahtunut, mutta muutama pienempi terrori-iskuksi luokiteltu välikohtaus kylläkin. Ne olivat totta kai todella ikäviä tapauksia, mutta en itse ollut onneksi missään vaiheessa vaarassa. Kiristynyt turvallisuustilanne on valitettavasti osa Pariisin elämää ja se on hyvä ottaa sinne hakiessa huomioon, mutta se ei missään nimessä tarkoita etteikö vaihto Pariisissa voisi olla parasta ikinä. Elämänmeno kaupungissa on poikkeustilasta huolimatta huoletonta, vapaamielistä ja nautinnollista.

 

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen tuntui vähän haikealta. Jouduin jättämään hyvästit kaikille vaihtarikavereilleni, joista suurin osa asui Atlantin toisella puolen. Vaihtoaika oli kokonaisuudessaan upeaa ja vapaata aikaa, ja paluu Suomeen ja arkeen tuntui karulta. Osaltaan tähän vaikutti varmasti se, että aloitin kesätyöt melkein heti Suomeen palattuani. Olin ennen tätä pitänyt kolme viikkoa lomaa Ranskassa, käyden mm. Ranskan Rivieralla, joten olin kyllä saanut jo lomasta nauttia. Suosittelen muillekin lomailua vaihdon jälkeen jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, vaikkapa kohdemaahan tarkemmin tutustuen. Vastaavaa mahdollisuutta tutustua johonkin toiseen maahan harvemmin tulee. Tultuani Suomeen parani tunnelma kuitenkin nopeasti. Arki lähti pian rullaamaan, ja oli ennen kaikkea upeaa nähdä taas perheeni ja kaikki parhaat ystäväni.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *