Vaihtokertomus, Kazan Federal University, kevät 2016

Viestinnän opiskelija

Olin jo ennen yliopiston aloittamista päättänyt, että haluan lähteä vaihtoon jonnekin Venäjälle, jotta oppisin venäjän kielen paremmin. Pohdin vaihtokaupunkia Pietarin, Moskovan ja Kazanin välillä. Valitsin näistä lopulta Kazanin, sillä halusin kuitenkin lähteä kauemmas kuin vain Pietariin ja toisaalta ajattelin, että pääkaupungissa Moskovassa tulee varmasti muutenkin käytyä ja oleskeltua kuin hieman tuntemattomammassa Kazanissa. Järkeilin myös, että vaikka Kazan on vähän kauempana ja vähän pienempi kuin Pietari ja Moskova, niin sekään ei kuitenkaan ole mikään pikkukylä. Järkeilyni osoittautui näin jälkikäteen katsottuna paikkaansapitäväksi, ja olen hyvin tyytyväinen, että valitsin juuri näin.

Kazan sijaitsee Moskovasta noin tuhat kilometriä itään paikassa, jossa Volga kaartuu etelään. Kazanissa asuu noin miljoona ihmistä, mutta se tuntuu kuitenkin hieman pienemmältä kuin Helsinki. Suurin osa ihmisistä asuu lähiöissä, ja keskusta on aika kompakti. Siellä on kivasti kahviloita ja ravintoloita, mutta ei yhtä paljon tapahtumia ja kaupunkikulttuuria kuin vaikkapa Helsingissä, puhumattakaan Pietarista tai Moskovasta. Jos Kazan alkaa tuntua jossain vaiheessa vaihtoa jo melko nähdyltä, niin sieltä on kuitenkin helppo tehdä lyhyitä matkoja lähelle. Itse kävin, Bolgarissa (Kazanin ohella toinen tärkeä turistikohde Tatarstanissa), Svijazhkissa, Marin tasavallan pääkaupungissa Joshkar-Olassa, Nizhni Novgorodissa, Moskovassa, sekä vähän pidemmällä reissulla, jonka kohteet olivat Volgograd, Astrahan sekä buddhalaiskaupunki Elista.

Kazan on vauraan Tatarstanin pääkaupunki, ja se näkyy kaupungissa. Keskusta on siisti ja hyvin pidetty. Noin puolet kazanilaisista on tataareja ja noin puolet venäläisiä. Kazanissa oman kokemukseni mukaan sekä tataarit että venäläiset ovat ylpeitä tataarikulttuurista, joka tekee kaupungista omanlaisensa verrattuna moneen muuhun Venäjän kaupunkiin. Tataarin kieltä kuulee julkisten kuulutuksissa ja monet katukyltit ovat sekä tataariksi ja venäjäksi. Kaupungin päänähtävyys on Kul Sharifin hieno moskeija ja muutenkin moskeijoita näkee paljon, mutta toisaalta myös kirkkoja on lukuisia. Kaupoissa ja ruokaloissa parasta on erilaiset herkulliset tatarstanilaiset piirakat ja alueen kansallisherkku on chak-chak-niminen makea, jota on pakollista syödä, jos on Kazanissa.

Kaupungin elävästä tataarikulttuurista huolimatta ainakin näin ulkomaalaiselle venäläinen kulttuuri näyttäytyy selvästi vahvempana. Tataarin kieli kuuluu julkisessa tilassa ennemminkin mausteena, ja kaupungilla käytetään lähtökohtaisesti aina venäjän kieltä. Jos ei satu saamaan hyviä tataarikavereita, niin vaihtokokemus Kazanin kaupungissa on kuitenkin hyvin venäläinen.

Kielestä

Minulla oli ennen vaihtoon lähtöä pohjalla lukion lyhyen venäjän opinnot sekä yksi Kielikeskuksen venäjän kurssi. Minulla oli lukiossa alkeet hyvin hallussa, mutta vaihtoon lähtiessä kieli oli ehtinyt jo vähän unohtua. Kieli oli luonnollisesti asioiden joukossa, jotka jännittivät eniten ennen vaihtoon lähtöä.

Kazanin hyvä puoli on, että monet eivät osaa siellä englantia. Näin venäjää tulee oikeasti käytettyä ja opittua. Kuvaavaa on, miten ensimmäisellä viikolla kysyin jossain kaupassa venäjäksi, että puhuuko myyjä englantia. Hän vastasi, “En, mutta voimme kyllä puhua tataaria!” Tämän jälkeen yritin sinnikkäästi asioida kaupungilla aina venäjäksi ja huomasin nopeasti, että kyllä sitä aika suppeallakin kielitaidolla saa asioita hyvin hoidettua.

Kazanin yliopiston kansainvälisyyspalveluiden henkilökunta puhuu kuitenkin englantia, ja he ovatkin ensimmäiset henkilöt, jotka vaihtoon saapuessa kohtaa. Kazanissa on paljon myös ulkomaisia opiskelijoita, jotka opiskelevat kokonaan englanninkielisissä ohjelmissa ja jotka eivät puhu yhtään venäjää. He kaikki näyttivät pärjäävän kaupungissa hyvin, joten kieltä ei kannata li ikaa murehtia. Jos sitä haluaa kuitenkin oppia, niin kazanilaiset puhuvat mielellään ulkomaalaisten kanssa venäjää, eivätkä ole heti vaihtamassa englantiin, mikä oli itselleni vain ja ainoastaan positiivista.

Opiskelu Kazanan yliopistossa

Opiskelin kieliohjelmassa “venäjää ulkomaalaisille”. Ryhmämme nimi oli “Ryhmä Eurooppa” ja se koostui nimensä mukaisesti enimmäkseen eurooppalaisista opiskelijoista. Saapuessani Kazaniin sain kaiken muun alun paperitöiden lisäksi lapun, jossa ilmoitettiin paikka ja aika, jolloin opetus alkaa. Ennen tuohon tilaisuuteen saapumista en edelleenkään tiennyt juuri yhtään, millaista opiskelu tulee olemaan ja mitä kursseja minulla esimerkiksi on. Kaikki kuitenkin selvisi ensimmäisenä päivänä, jolloin sain lukujärjestyksen. Opetus koostui valmiiksi räätälöidystä kieliohjelmasta, johon kuului muistaakseni viitisen kurssia. Lukujärjestys oli valmiina ja kaikilla tunneilla oltiin saman, oman ryhmän kanssa.

Ryhmää yhdisti lähinnä eurooppalaisuus ja tasoerot olivat aika suuria. Lisäksi osa ryhmäläisitä oli ollut Kazanissa jo aiemman syksyn ja he osasivat jo senkin takia kieltä paremmin. Alkuviikkoina meillä olikin pieni kielikoe, jonka perusteella ryhmämme jaettiin kahteen eri tasoryhmään. Käytännössä toisessa ryhmässä oli lähinnä itäeurooppalaisia, joille venäjää on ehkä vähän helpompi oppia ja toisessa ryhmässä taas oli enimmäkseen länsieurooppalaisia. Parilla kurssilla olimme yhdessä kaikki samalla tunnilla.

Aika nopeasti pääsin kiinni opiskelun rutiiniin. Opiskelu tuntui aika ala-astemaiselta, sillä kaikki kurssini olivat kielen opiskelua: kielioppiharjoituksia, sanastoharjoituksia ja tekstien lukemista. Läksyjä oli jonkun verran ja halutessaan niihin olisi voinut käyttää aikaa varmaan paljonkin, mutta itse en jaksanut hirveästi stressata läksyistä. Joillakin kursseilla opettaja huomasi ja oli vihainen, jos läksyjä ei ollut tehnyt, ja joillain toisilla kursseilla ei taas ollut niin väliä. Läksyt tuntuivat välillä turhauttavilta, sillä en kokenut saamieni tehtävien olevan hirveän hyviä tai opettavaisia. Tehtävissä oli paljon toistoa, ja usein tuntui, että opin enemmän vain kirjoittamaan käsin kärsivällisesti kuin varsinaisia kieliasioita. Myös opetuksen taso oppitunneilla oli selvästi paljon huonompi kuin Suomessa. Suurin osa opettajista oli kuitenkin mukavia ja sympaattisia, joten vaikka opetuksen taso ei huimannutkaan päätä, oli tunneilla yleensä ihan viihtyisää (kielioppikurssia lukuunottamatta, jonka opettaja valitti meille kuin ala-astelaisille aina siitä, miten olimme tehneet läksyt huonosti).

Vaikka edellä valitin siitä, miten opetus Kazanissa oli huonoa, en silti ole millään lailla tyytymätön. En lähtenyt vaihtoon Kazanin yliopistoon sillä ajatuksella, että menen opiskelemaan johonkin huippuyliopistoon. Olisin siinä vaiheessa valinnut jonkin aivan toisen maan vaihtokohteeksi. Ja vaikka en kokenut kielenopetuksen tyyliä ja metodeita erityisen hyviksi, niin opin silti kieltä jo pelkästään siitä, että kävin oppitunneilla, joilla kaikki ohjeistus ja toiminta tapahtui venäjäksi. (Minkä lisäksi käytin toki vapaa-aikana paljon venäjää.) Selvennettäköön tässä kohdassa, että vaikka olimme vasta opettelemassa venäjää, niin kaikki opetus oli venäjäksi, eikä englantia käytetty ollenkaan. Tästä seikasta Kazanin yliopisto saa minulta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

Asuminen

Asumisolosuhteet olivat Kazanissa hyvät. Saatoin asua yhdessä Venäjän parhaista opiskelija-asuntoloista! Kazanissa oli vuonna 2013 uintikisat, jota varten rakennettiin kisakylä. Kisojen jälkeen tämä kisakylä muutettiin isoksi opiskelija-asuntola-alueeksi, Derevnya Universidaeksi, joka sijaitsee lähellä Prospekt Pobedyn metroasemaa, ja on noin 30-40 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Asuntola-alue on siis aivan uusi, ja toistaiseksi erittäin hyvässä kunnossa. (Vaikka huomasi kyllä, että sitä ei ole rakennettu erityisen kestäväksi…)

Aidalla rajatulla alueella on noin nelisenkymmentä kerrostaloa, jotka ovat kaikki siis opiskelija-asuntoloita. Lisäksi alueella on nurmialuetta, pallokenttä, ruokala ja pieni kauppa. Alueelle pääsee vain, jos asuu siellä tai jos on hankkinut erikseen luvan vierailuun. Portilla vartijoille näytetään kulkukorttia, samoin kuin oman talon aulassa. En suoraan sanottuna tiedä miksi, alueella kulkua valvotaan näin tarkasti. Tuttujen keskustassa sijaitsevissa opiskelija-asuntoloissa en nähnyt mitään vastaavaa.

Minut majoitettiin taloon, jossa asui vain ulkomaalaisia opiskelijoita, joko vaihto-opiskelijoita tai varsinaisia tutkinto-opiskelijoita. Tämä on tietysti vähän sääli, sillä olisi ollut mukavaa tutustua paremmin paikallisiin. Talossamme asui kuitenkin monia koko tutkintoaan Kazanissa suorittavia, äidinkielenään venäjää puhuvia keski-aasialaisia, jotka olivat kaupungissa kuin kotonaan ja jotka ainakin itselleni edustivat paikallisia.

Jaoin asuntoni kazakstanilaisen tytön kanssa. Meillä oli molemmilla omat huoneet sekä yhteinen kylpyhuone ja keittiö. Keittiössä ei ollut mitään ruokapöytää, joten vietimme molemmat aikaa lähinnä omissa huoneissamme. Yhteiselo naapurini kanssa sujui hyvin, vaikka hänen sotkuisuutensa välillä ärsyttikin minua. Emme varsinaisesti ystävystyneet, mutta tulimme kuitenkin toimeen, ja hän auttoi minua välillä, jos minulla oli ongelmia venäläisen byrokratian kanssa. Vaihtoaikani parhaat ystäväni, eräät eurooppalaiset tytöt, asuivat yläkerrassa. Heillä oli asunnossaan kylpyhuoneen ja keittiön lisäksi vain yksi iso huone, jossa he kaikki kolme nukkuivat. Tuosta huoneesta tuli itsellenikin olohuone, ja join siellä monet iltateet ja aamukahvit. Heillä näytti sujuvan hyvin samassa huoneessa asuminen, mutta itse olen tyytyväinen, että sain kokonaan oman huoneen.

Alkubyrokratia

Venäjän vaihdoista puhuttaessa nousee pinnalle aina myös byrokratia. Sanottakoon tässäkin siis muutama sana siitä, miten kaikenlaisten paperiasioiden ja muiden asioiden hoidon kanssa meni.

Tiivistettynä, Venäjällä vaihdossa ollessa kohtaa kyllä jonkin verran byrokratiaa, mutta ei mitään mahdotonta. Varmasti myös Suomeen tulevat vaihto-opiskelijat joutuvat käymään eri toimistoissa täyttelemässä erinäisiä lippulappusia puhumattakaan vaikkapa Ranskasta. Huvittavinta kazanilaisessa byrokratiassa oli itselleni se, että tieto ei tunnu kulkevan yhtään vaikkapa yliopiston eri työntekijöiden välillä. Opiskelija itse siis kantaa aina mukanaan dokumentteja ja käy varmistelemassa asioita eri toimistoista.

Ensimmäisenä viikkona joutui luonnollisesti hoitamaan paljon paperiasioita. Meitä opiskelijoita ohjeistettiin mielestäni kuitenkin aina riittävän selkeästi, että mihin toimistoon täytyy seuraavaksi mennä ja mihin dokumenttiin pyytää leima. Ei kannata yrittääkään hahmottaa mitään kokonaiskuvaa siitä, mitä tapahtuu ja miksi, vaan mennä vain lampaan tavoin askel kerrallaan eteenpäin. Kun yksi kohta on hoidettu, sen jälkeen voi taas kysyä lisäohjeita. Jos ei ymmärrä jotain ohjetta tai sitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi, niin kannattaa vain kysyä niin monta kertaa, että lopulta ymmärtää. Koin, että venäläisessä kulttuurissa ihmisistä pidetään huolta, ja yliopiston henkilökunta jaksaa kyllä kärsivällisesti selittää asiat moneen kertaan, jopa silloin kun ensivaikutelma jostain henkilöstä oli hieman tyly.

Byrokratia voisi tuntua ärsyttävältä, jos on kovin kiireinen henkilö. Harvalla vaihto-opiskelijalla kuitenkaan on sataa harrastusta tai luottamustoimea, joten byrokratiaan voi käyttää huoletta aikaa. Venäläisen byrokratian kokemista kannattaa pitää yhtenä maan nähtävyyksistä. Oikeastaan mitä enemmän säätöä ja absurdeja tilanteita, sitä mehevämpiä tarinoita kerrottavaksi kotona.

Sosiaalinen elämä

Minulla kävi Kazanissa tuuri, ja satuin löytämään kivoja kavereita. Viihdyin hyvin samassa ryhmässä opiskelevien eurooppalaisten tyttöjen kanssa, joiden kanssa puhuin englantia. Vaikka olisi tietysti ollut kiva puhua mahdollisimman paljon vain venäjää, teki hyvää päästä purkamaan ajatuksia kunnolla englanniksi ja olla samassa tilanteessa muiden ulkomaalaisten kanssa.

Kazanin yliopistossa ei järjestetä mitään ainejärjestötoimintaa, joten sitä kautta ei löydä kavereita. Paikalliset tuntuivat kuitenkin suhtautuvan ulkomaalaisiin positiivisesti ja kiinnostuneesti, joten paikallisiakaan kavereita ei ole mahdotonta löytää. Kannattaa etsiä vaikkapa kerhoja, joissa harjoitellaan englannin tai jonkin eurooppalaisen kielen puhumista, sillä näissä on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet tutustumaan ulkomaalaisiin. Suosittelen myös asuntolassa asumista, vaikka se sijaitseekin hieman kauempana keskustasta, sillä ainejärjestöjen puuttuessa, ne ovat kenties paras paikka löytää kavereita ja tuttuja.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *