Vaihtokertomus, Doshisha University, lukuvuosi 2016-2017

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija

 

Pääsin viettämään oman vaihtovuoteni Kioton Japanissa Doshisha yliopistolla ja en voi muuta sanoa, kuin että yksi parhaimpia vuosia tähän mennessä. Opiskelen tietojenkäsittelytiedettä ja olin mentäessä Japaniin heikko aloittelija (Kielikeskusksen Japani 1 ja 2, mutta puhetaidot melkeempä 0)

Ennen lähtöä

Doshishalta saadun hyväksynnän yhteydessä sain tietopaketin, jossa oli kerrottu paremmin esim Japanin terveydenhuoltovakuutuksesta sekä milloin asuntolaan pääsee muuttamaan ja muita käytännön juttuja. Viisumin sai tämän jälkeen melko nopeasti sekä tein Yakkan Shoumein (reseptilääkkeiden tuominen maaha) samalla.  Yakkan Shoumein tekemiseen löytää hyvät ohjeet heidän omilta sivuiltaan ja ovat erittäin avuliaita myös sähköpostitse vastaamaan, jos on jotain epäselvää.

Huomasin kuinka hankala on löytää niitä lippulappuja mihin olikaan kirjoitellut huomiota ja muistettavia asioita vaihtoon liittyen, joten itse pidin kirjaa Trellon avulla, mitä piti tehdä missäkin vaiheessa. Heillä on myös appi jota käyttäen on helppo liikkeessäkin lisätä asioita (kts esimerkkikuva omasta taulustani).

Alkubyrokratiaa

Heti ensimmäisinä päivinä kävin yliopistolta järjestettyjen tuutoreiden kanssa kirjautumassa Kioton asukkaaksi. Tällä asukaskortilla saa esim haettua SIM korttia (Itse hankin n 12 e /kk vain DATA 3 GB simin, jolla pärjäsin vallanmainiosti, toki joissakin tilanteissa olisi pitänyt olla japanilainen puhelinnumero joihin rekisteröinti juttuihin, mutta sain lainata kaverin numeroa niihin… )  Ja samalla asukaskortilla voi todistaa henkilöllisyyden, ettei passia tarvitse kantaa koko ajan mukana. Lisäksi rekisteröinnin yhteydessä hankitaan tuo japanilainen terveydenhuoltovakuutus. Muistaakseni tuo vakuutus on pakollinen, mutta jos ei suosittelen sitä silti. Jouduin itse esim. käymään juurihoidossa vaihdon aikana ja hintaa tuli kaikenkaikkiaan joku 80€. Luulen että sairaalassa yms käynti ilman tätä heidän vakuutustaan on törkeän hankalaa ja kallista.

Yliopistolla kurssien rekisteröinti ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Opastusta kyllä oli paljonkin, ettei siitä jäänyt kiinni, mutta esim kurssivalinnat olivat epäselviä. Kursseista ja muusta opetukseen liittyvistä asioista toisessa kappaleessa. Koulumaksuja olivat n 25 e / lukukausi materiaalimaksuja ja sitten vielä oppikirjat, jos niitä oli. Itsellä taisi mennä 100-150 e kirjoihin vuoden aikana, mutta samassa oli näitä ylimääräisiä JLPT (Japanin kielien virallinen kielitesti) kirjoja.

Vaikka harvemmin oli mahdollista hoitaa asioita englanniksi, olivat työntekijät kuitenkin erittäin ymmärtäväisiä ja asiat sai aina hoidettua. Jos ei yksin, niin aina löytyi apua muualta.

Asuminen

Asuin erittäin lähellä kampusta (10 min kävellen) Richard’s Housen asuntolassa (naisten asuntola), jossa joka kerroksessa yhteiskeittiö ja omassa huoneessa vessa sekä pikkukeittiö (kts kuva)

Tämä oli asuntoloista uusin ja kallein, mutta viihdyin erittäin paljon. Vähän kyllä harmitti maksaa kalliita sähkölaskuja itse, kun joiden asuntolaan se kuului vuokraan mukaan. yhteensä kk näihin meni varmaan n 400 e.  Kylmimpinä ja kuumimpina hetkinä huomasin kanssa tuon sähkölaskun nousevan vähän..

Ulkona syöminen on reippaasti halvempaa kuin Suomessa ja itse ainakin tykkäsin myös 7elevenin bento/ruokatarjonnasta. Myös kampuksen ruokaloissa oli hyvä kohtuuhintainen tarjonta (maksat niistä mitä syöt, ei yhtä kiinteää hintaa kuten unicafe kts kuva). Tein itsekin ruokaa, mutta tuli vähän yllätyksenä, että 3 porkkanaa Japanissa maksaa saman verran kuin kilo Suomessa. Toki halvalla pystyi ruokaa tekemään, mutta tyyliltään se ei ollut samallaista mitä Suomessa olen tottunut tekemään.

Oman lokaation takia pääsin melkeempä kaikkialle tarvittaviin paikkoihin kävellen. Joskus käytin bussia ja junaa, mutta aika harvoin. Pyörän olisi voinut hankkia, mutta pyöräparkin löytäminen (usein myös maksullinen) sai jättämään hankinnan kokonaan. Luulen, että muille asuntoloille pyörä on kuitenkin oiva hankita, koska kampukselle saa kuitenkin pyörän parkkiin ilman ongelmia ja nopeuttaa kulkua reippaasti.

Opiskelu ja opetus

Doshishan kursseille rekisteröinti oli vähän kumma. Lähtötasotestin (Ensimmäinen lähtötasotesti sisältää 1X2 kielioppi kokeen ja haastattelu/puhe kokeen ja seuraavan lukukauden sitten vain tuon kieliopin) jälkeen sai tietää oman tason ja näille tasoille oli sitten aina omat pakolliset + valinnaiset kurssit, jotka olivat varmoja rekisteröinnin kannalta, mutta sitten taas oli näitä muita kursseja, kuten kulttuuriia, historiiaa, ikebanaa yms yms, joiden rekisteröinti tapahtui sitten “lottoamalla”. Eli ei ollut varmaa saako niitä kursseja vai ei. Lisäksi näiden suhteen ollaan erittäin tiukkia, että jos kurssille pääsee olisi myös erittäin suotavaa, että kurssin suorittaa. Vaikka joku droppaisin kurssin, ei sinne silti otettu “jonosta” ketään.. Kaveri, joka halusi varmistaa, että saa varmasti puuttuvat nopat otti 4 näitä kursseja ja pääsikin sitten kaikille.. Samaan aikaan toinen kaveri ei päässyt millekään… Mutta no, tämä on hyvä ottaa huomioon. Siellä kyllä on kivasti kursseja ja näihin tason kursseihin muistaakseni kaikkiin on tarjolla tuo 10 noppaa.

Omat kurssit mitä otin oli: Tason 1 (eli iiiihan alkeet, hiraganat sentäs ei tarttenu uudestaan opetella, koska haastattelussa jäädyin ihan täysin enkä pystynyt sanaakaan sanomaan…) tunteja oli joka arki klo 9-12 (pakollisia), joissa käsiteltiin samalla tavalla kielioppi-kanji-sanasto kuten kielikeskuksen kursseilla ja sitten lisäksi minulla oli 1,5 h tunteina kulttuuria, keskustelua, popkulttuuria sekä keigoa (business japanese etc) minun tasolle sopivina (yht luentoja 21h/vko).  Näistä kursseista vain popkulttuuri oli englanniksi.

Seuraavana lukukautena pääsinkin sitten tasolle 4, jossa pakollisia kursseja joka arkiaamu 1,5 h  kielioppi+kanji+sanasto ja tähän päälle sai valita luetunymmärtämistä, kirjoittamista, keskustelua, puheenpitämistä, kielioppia (kaikki 1,5h aamuisin). Otin kaikki näistä ja siihen päälle JLPT harjoituskurssin (yht luentoja 16,5h/vko).

Yleisesti ottaen, tekemistä oli ihan sopivasti. Toki tuolla tasolla 1 oli vähän tylsää hetkittäin, koska suurinosa kieliopista oli jo hallussa ja kotitehtävät sai nopeasti tehtyä, mutta silti iloinen että kävin sen, koska puheen tuottaminen parani roimasti, kävimme toki 2 oppikirjaa tuon lukukauden aikana, eli uutta tuli myös opittua. Kuulin muilta, että heidän omaan tasoonsa nähden(japanin pääaineopiskelijoita ympäri maailmaa), tunneilla oli erittäin hidasta tahti. Itse kuitenkin viihdyin ja tasolle 4 päästyä, piti jo oikeasti olla skarppina koko ajan tai jäi jälkeen. Näin siis Japanin alkeet 1&2 ottaneena. Sain melko hyvin otettua kaikki kurssit mitä olin suunnitellutkin alkuperäisessä opintosuunnitelmassani (tosin tasot olivat vähän eri..)

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Debit / Visa electron toimii heikosti maksukorttina. Itse käytin visa electronia nostamaan rahaa, mutta tein esim vaateostoksia isoissa liikkeissä MasterCard Creditillä. Välillä tuo Credit + Debit yhdistelmäkortti tuotti ongelmia. Rahaa silti kannattaa käteisenä olla aina.

Voisin sanoa, että kuukausikulut itselläni olivat loppujenlopuksi samat Japanissa kuin Suomessa (vuokra, ruoka, liikkuminen, vapaa-aika) eli vaikka jotkut asiat ovat halvempia tai kalliimpia on lopputulos aika sama.

Reissaaminen ympäri Japania on kohtuu edullista, jos osuu kuljetus ja majotus hyvin valitulle ajankohdalle. Itse tuli reissattua Hokkaidolta Okinawalle asti eri paikoissa lomien aikana. Shinkansenin sijasta menin pääsääntöisesti halpalennoilla, busseilla tai paikallisjunilla. Toki aikaa tähän meni vähän enemmän joissakin tapauksissa, mutta oli omalla kohdalla silti sen arvoista.

Yliopistolta löytyy kaikennäköstä aktiviteettia ja tapahtumaa, joihin ehdottomasti kannattaa osallistua. Harmi sinänsä oli, ettei syksyllä aloittaville ollut mitään kerhoesittelyjä, kun taas keväällä on iso tapahtuma pelkästään tälle. Aloitin kyllä sitten keväällä koriksen yhdessä kerhossa “täyspäiväisenä” jäsenenä, mutta syksyn aikana olin kyllä jo osallistunut muiden kerhojen yksittäistapahtumiin, joihin pääsi mukaan. Kannattaa vähän kysellä jo paikalla olevilta vaihtareilta mitä missä milloin.

Vaihtokertomus, Sciences Po Paris, kevät 2017

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja asuminen

Saavuin Pariisiin tammikuussa 2017 viettämään vaihtolukukautta Institut d’Études Politiques de Paris’n Pariisin kampukselle, tuttavallisemmin Pariisin Sciences Pohon. Tilanne oli jännittävä: olin käynyt kaupungissa vain kerran aiemmin ollessani kuusivuotias. Olin opiskellut ranskaa koulussa, mutta huomasin nopeasti että käytännön taidoissani ja ranskalaisten kanssa kommunikoinnissa oli vielä hiomista.

Minulla ei ollut asuntoa tullessani Pariisiin. Onnekseni pääsin samaten Pariisissa vaihdossa olleen kaverini kaverin sohvalle nukkumaan asunnonetsinnän ajaksi. Olin lisäksi ollut pariin asunnonomistajaan yhteydessä ennen lähtöä, ja sopinut heidän kanssaan kämppänäytöistä.

Asunto löytyikin loppujen lopuksi hyvin nopeasti, ja jo toisena päivänäni Pariisissa minusta tuli onnellinen 17. kaupunginosan asukki. Alue oli hyvin miellyttävä asuinpaikka ja tuntui hyvin pariisilaiselta leipä-, juusto-, liha-, hedelmä- ja tupakkakauppoineen. Matka ydinkeskustassa, lähellä Saint-Germain-de-Prés’n kirkkoa sijainneelle koululle taittui puolessa tunnissa kahdella eri metrolla, joka ei Pariisin kokoisessa kaupungissa ole mitenkään ylivoimainen matkustusaika. Muillekin mielenkiintoisille paikoille kaupungissa oli helppoa ja suhteellisen nopeata kulkea, kiitos Pariisin kattavan julkisen liikenteen.

Asuminen Pariisissa on todella kallista, jonka lisäksi asunnot liikkuvat markkinoilla nopeasti. Asuntojen kunto vaihtelee, ja varsinkin opiskelijat joutuvat usein tyytymään vähän erikoisempiin asumisratkaisuihin, tai muuttamaan kauemmas Pariisista johonkin kaupunkia ympäröivistä lähiöistä. Asuntomarkkinoilla liikkuu myös paljon huijareita. Nämä seikat johtivat minutkin hankkimaan asunnon vasta paikan päältä. Asunnon suhteen minua lykästi kyllä toden teolla. Sain kohtuullisen hintaisen yksiön, jossa minulla oli oma keittiö, vessa ja suihku – Suomen oloissa suhteellisen itsestäänselviä ominaisuuksia asunnossa, mutta Pariisin opiskelijakämppäsekenessä kaikkea muuta. Pyykkiä jouduin pesemään pesulassa, eivätkä netti tai sähkö kuuluneet asunnon hintaan. Vuokranantajani, Pariisin ulkopuolella asunut mukava vanhempi pariskunta, auttoivat minua kuitenkin näiden asioiden järjestämisessä. Asuntoa olin etsinyt mm. eri Facebook-ryhmistä ja vuokranvälitysnettisivuilta, ja löysin sen lopulta Sciences Pon omalta kämpänvälityssivulta. Voin suositella sitä lämpimästi, sillä yleinen hintataso asunnoissa tuntui olevan tällä koulun ulkopuolisilta suljetulla foorumilla hieman normaalia alhaisempi. Sciences Polla on Ranskassa eliittikoulun maine. Asuntoa etsiessä ja muitakin käytännön asioita järjesteltäessä kannattaa mainita olevansa vaihtari juuri siellä. Hyvällä lykyllä se saattaa ratkaista kämpän saamisen eduksesi.

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat olivat kohdallani vaihtelevat. Itse kaupunkiin ihastuin välittömästi, ja asuntoasian nopea hoituminen rauhoitti mieltä. Uuteen maahan siirtymiseen kuuluu kuitenkin aina oma säätönsä ja byrokratiansa. Esimerkiksi pankissa tai puhelinliittymäkaupassa asioidessani pääsin harjoittelemaan ranskan kielen taitoani. Sinänsä tämä oli hyvä, sillä minulla oli tarkoituksenanikin parantaa vaihdossa kielitaitoani. Vastikään uuteen maahan tulleena eivät nämä käytännön asiat aina kuitenkaan sujuneet aivan kuin Strömsössä, ja niiden hoitaminen oli joskus vaikeaa. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja asiointi ranskaksi ja ranskalaisten tapojen mukaisesti kävi viikko viikolta luontevammin.

Koulu minulla alkoi orientaatioviikon muodossa varsinaisesti toisella viikollani Ranskassa. Tämä toi päiviini lisää tekemistä, ja mikä hauskinta, roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Ei Pariisin kaltaisessa kaupungissa toki tylsää voi tulla, mutta tuntui kieltämättä hyvältä päästä juttelemaan ihmisille, kun ensimmäisen viikon aikana ihmiskontaktini olivat virallisten yhteyksien ulkopuolella olleet jokseenkin rajallisia. Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin lähinnä vain muihin vaihtareihin, ja sama trendi jatkui läpi koko vaihdon: toki paikallisiakin kavereita tuli, mutta valtaosa uusista tutuista ja etenkin läheisemmistä ystävistä muodostui toisista vaihtareista. Tutustuin jo ensimmäisinä koulupäivinä niihin ihmisiin, joista myöhemmin tuli minulle parhaita kavereitani vaihdossa.

 

Arki kohteessa

Arjen lähdettyä uudessa kotikaupungissani rullaamaan, sujui se vallan hyvin. Normipäiväni Pariisissa koostui yleensä 1-2 luennosta Sciences Polla, lounaasta yleensä Ranskan Unicafessa eli CROUSilla ja kirjastolla opiskelusta. Sciences Polla on useampi koulurakennus Pariisin keskustassa, kävelymatkan päässä toisistaan, joiden väliä tulee päivän mittaan kuljettua. Vapaa-aikaa oli vaihtoaikana paljon ja se olikin yksi sen parhaista puolista. Suomessa olen työskennellyt koulun ohella läpi yliopisto-opintojeni, mutta Pariisissa ei työn tai oikeastaan kovin monen muunkaan asian puolesta velvollisuuksia ollut. Koulua piti toki käydä, mutta aikaa jäi runsaasti myös kaupungin tutkimiseen ja kavereiden kanssa hengailuun.

Kuriositeettina Pariisissa opiskelusta mainittakoon koulun tarjoamat mitä moninaisimmat urheilumahdollisuudet. Itsekin kävin kahdesti viikossa treenaamassa jalkapalloa. Koulu ei ainoastaan tarjonnut mahdollisuutta urheiluun, vaan antoi siitä vieläpä opintopisteitä. Itsellänikin on vaihtolukukauden opintosuoritusotteessa 2 noppaa ”Football”-nimisestä kurssista (Suomeen näitä ei kylläkään saa hyväksiluettua).

Liikunnan lisäksi sain futiksen kautta kontaktia myös uusiin kavereihin. Kun lähes kaikki kurssini olivat enimmäkseen vaihto-opiskelijoiden täyttämiä, oli treeneissä hauskaa päästä tutustumaan myös paikallisiin opiskelijoihin. Sciences Po tarjoaa laajasti mahdollisuuksia mitä erilaisimpien lajien kokeiluun, rugbysta laskuvarjohyppyyn (hintaerot näiden kurssien välillä ovat toki merkittäviä). Eikä näitä ”ylimääräisiä” opintopisteitä ole pakko edes hakea urheilun saralta: koulu järjestää myös taide- ja kulttuurityöpajoja ja kursseja aivan laidasta laitaan. Tuskin valehtelen kun sanon Sciences Polta löytyvän lähes jokaiselle jotakin mielekästä oheistoimintaa, ja ehdottomasti kannustan osallistumaan siihen.

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Sciences Pon kurssitarjonta oli laaja ja mielenkiintoinen. Kursseja löytyi niin englanniksi kuin ranskaksikin. Itse otin kursseja vain politiikan tutkimuksen ja kansainvälisten suhteiden saralta, mutta tarjontaa olisi ollut myös taloustieteessä, sosiologiassa, humanistisissa aineissa ja oikeustieteessä.

Vaikka kursseja oli paljon, selvisi pian että että niin oli myös englanninkielisille kursseille haluavia. Sciences Pohon tulee joka lukukausi runsaasti vaihto-opiskelijoita, jonka lisäksi koulussa moni tutkinto-opiskelija tekee tutkintonsa englanniksi. Tämä on tietysti sinällään hienoa, mutta aiheutti ruuhkaa englanninkielisillä kursseilla. Itse en esimerkiksi ollut tietokoneen äärellä päivystämässä, kun kurssi-ilmoittautuminen eräänä päivänä alkoi. Kun sitten illemmalla kurssitarjottimen äären pääsin, sain huomata että tarjolla oli enää yksittäisiä paikkoja kursseille, jotka eivät hirveästi kiinnostaneet.

Tästä ei kuitenkaan kannattanut lannistua, sillä Sciences Po tarjosi vielä yhden mahdollisuuden muokata kevään kurssipalettiani. Muutama päivä varsinaisen ilmoittautumisjakson sulkeuduttua alkoi nimittäin vielä valitusjakso, jolloin oli mahdollista päästä jo ”täynnä” oleville kursseille. Heti valitusjakson alettua lähetin koululle sähköpostia missä selitin tilanteeni (olin tullut vaihtoon tekemään pääaineopintoja, joita minulla ei nyt ollut lainkaan), esitin toiveita kursseista mihin haluaisin päästä, ja kuinka ollakaan pääsinkin lähes jokaiselle toivomalleni kurssille. Pääsin myös eroon kursseista joita en pitänyt niinkään hyödyllisinä. Ei siis kannata lannistua kurssi-ilmoittautumisen suhteen. Siihen kannattaa suhtautua samoin kuin ranskalaisen byrokratian parissa toimimiseen muutenkin: vaikka asiat joskus tuntuvat vaikeilta, sekavilta ja epäjohdonmukaisilta, kun säilyttää kärsivällisyytensä ja pystyy selittämään tilanteensa oikein (tarvittaessa useaan kertaan), asiat useimmiten tuppaavat onnistumaan.

Pääainekurssien lisäksi kävin vaihdossa Sciences Pon järjestämän ranskan kurssin, jota suosittelen lämpimästi. Kursseja löytyy kaikentasoisille, ja ne ovat hyviä paikkoja tutustua paitsi muihin vaihtareihin, myös ei-ranskalaisiin tutkinto-opiskelijoihin.

Yleisesti ottaen ranskalaisesta opetuskulttuurista jäi itselleni kuva suomalaista vastaavaa hierarkkisempana, vaikka opettajien välillä oli toki suuria eroja tässä suhteessa. Tehtiin selväksi, että opettajat olivat opiskelijoita korkeammalla tasolla. He toki antoivat tilaa keskustelulle ja kyseenalaistamiselle, mutta heillä oli myös useimmiten hyvin selkeät käytössäännöt ja toimintamallit, joiden mukaan oli pakko toimia jos halusi päästä kurssista läpi. Monilla kursseilla esimerkiksi kännykänkäyttö oli ehdottomasti pannassa, ja kuri luennoilla oli muutenkin ankarampaa.

Kokeita oli Sciences Possa yleensä kaksi kurssia kohden lukukaudessa. Näistä kokeista toinen oli yleensä pienempi, puolessa välissä lukukautta järjestettävä välikoe, ja toinen laajempi loppukoe, joka pidettiin luentojen päätyttyä. Joillakin kursseilla toisen näistä suorituksista korvasi kotona tehtävä pitkä essee. Esseiden työstäminen oli työlästä mutta palkitsevaa. Näiden lisäksi useimmilla kursseilla oli myös pienempiä testejä, jotka nekin vaikuttivat arvosanaan. Kaiken kaikkiaan tasonmittausta olikin enemmän kuin Suomessa.

Ranskassa arviointijärjestelmä on nollasta kahteenkymmeneen, kymmenen ollessa alin hyväksytty pistemäärä. Ranskalaisen sanonnan mukaan ”20 pistettä on varattu Jumalalle, 19 on liian lähellä Jumalaa, ja 18 on varattu opettajalle”. Vaikka jotkut opettajat käytännössä saattavat antaa 18 tai jopa 19 pistettä poikkeuksellisesta suorituksesta (20 pisteestä en ole kuullut), käytännössä kurssien pistehajonta on yleensä 11 ja 17 pisteen välillä. Sciences Possa suoritusten arvioinnissa vaihto-opiskelijoille ei annettu minkäänlaista siimaa; kaikki opiskelijat olivat arvioinnin suhteen samalla viivalla. Tämä kannusti opettelemaan käsitellyt asiat kunnolla. Vaikka tämä saattoi vähentää lukukaudesta pari Erasmus-bileiltaa, pidin kursseja sisällöltään mielenkiintoisena, joten opiskelu sikäli oli antoisaa.

 

Lukukauden kesto ja lomat

Kevätlukukausi Pariisissa alkoi tammikuun puolessavälissä orientaatioviikolla ja loppui yleensä toukokuun alussa, riippuen vähän siitä milloin viimeinen tentti sattui olemaan. Viimeiset luennot pidettiin jo huhtikuun loppupuolella, jonka jälkeen ohjelmassa olivat vain kokeet.

Lukukauden ensimmäinen loma, talviloma, saapui jo parin viikon opiskelun jälkeen. Kestoltaan loma oli viikon mittainen. Tämän jälkeen ei tällaista pidempää lomaa enää ollutkaan, joskin pitkiä viikonloppuja oli muistaakseni useampi. Kurssi-ilmoittautumisissa saattoi toki yrittää saada vaikkapa sellaista lukujärjestystä, missä luentoja oli vain tiistaista torstaihin. Läsnäolovaatimukset kursseilla olivat hyvin tiukat (yleensä kolmannesta poissaolosta ilman lääkärintodistusta lensi automaattisesti pois kurssilta), ja poissaolo kyllä huomattiin, sillä lähes kaikilla kursseilla ryhmäkoot olivat melko pieniä. En siis suosittele lintsaamaan.

Vapaapäivät ja lomat voi hyödyntää nauttimalla Pariisista tai matkailemalla. Pariisissa riittää luonnollisesti loputtomasti tekemistä mm. häkellyttävän eläväisen kulttuurielämän ja museoiden (joista suurin osa on EU-opiskelijoille ilmaisia) muodossa. Suomalaiselle on myös ihmeellistä se, miten helposti Pariisista pääsee niin moneen eri kaupunkiin ja eri maahan. Ranskassa riittää vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, jonka lisäksi junalla tai bussilla hurauttaa joissakin tunneissa mm. sellaisiin kaupunkeihin kuin Lontoo, Barcelona ja Amsterdam.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Vaihdossa yllättävintä oli varmaankin kurssien työmäärä. Odotin ettei vaihtarina kouluun tarvitsisi satsata yhtä paljoa kuin paikallisten opiskelijoiden. Sciences Po on kuitenkin alallaan yksi maailman parhaista yliopistoista, ja vaatimustaso oli kohtuullisen kova myös vaihtareille. Kaikesta kuitenkin selvisin kunnialla, ja ehdin tehdä myös paljon muutakin kuin koulutöitä.

Toinen minut yllättänyt seikka oli ranskaksi asioimisen ja keskustelemisen vaikeus. Olin opiskellut ranskaa peruskoulussa, lukiossa ja yliopistolla, mutta sain pian huomata käytännön ranskan taidoissani olevan parantamisen varaa. Ranskalaisten, varsinkin pariisilaisten, puhetyyli on niin nopea ja ei-natiiville puhujalle epäselvä, että usein asiat piti käydä läpi useaan kertaan että ymmärsin mistä oli kyse. Nämä taidot kehittyivät kuitenkin nopeasti; kielitaidon kehittyminen on yksi vaihdon suurimpia etuja. Vähän tahmean alkuvaiheen jälkeen ranskaksi asioiminen ja vaikeistakin asioista keskusteleminen sujui hyvin.

Myös kurssien nopea täyttyminen, mistä jo puhuin, yllätti. Jos menet Sciences Pohon, ilmoittaudu kursseille heti kun ilmoittautuminen aukeaa!

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Sciences Po on kovatasoinen yliopisto. Hakiessasi sinne ota tämä huomioon; jos haluat selvitä vaihdostasi minimityömäärällä, se ei ehkä ole ideaali kohde. Haluan kuitenkin korostaa että vapaa-aikaa oli tästä huolimatta vaihtoaikana runsaasti; huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Suomessa opiskellessani, kun olen tehnyt opintojen ohella töitä.

Huomioi hakiessasi myös se, että Pariisi on iso ja kallis kaupunki. Valmistaudu maksamaan asumisesta vähintään Helsingin normaalin hintatason verran. Myös ruoka on verraten kallista, paitsi juusto ja viini, mistä kannattaakin ottaa ilo irti (hyvän punkkupullon saa marketista helposti alle neljällä eurolla). Baarit, ravintolat ja kahvilat ovat hinnaltaan suunnilleen Helsingin tasoisia, joskin vaihtelua alue- ja paikkakohtaisesti löytyy. Tarjontaa on luonnollisesti Helsinkiä paljon enemmän, ja pienellä tutkiskelulla löytääkin hinta-laatusuhteeltaan huikeita paikkoja.

Pariisiin suuressa koossa on paljon hyviä puolia: nähtävää ja koettavaa riittää loputtomasti. Lukukaudenkin aikana ehdin nähdä konsertteja ja kokea elämyksiä, joihin ei Helsingissä olisi varmaankaan koskaan ollut mahdollisuutta. Suuren koon myötä tulee kuitenkin väistämättä myös huonoja puolia. Saastunut ilma on Pariisissa todellinen ongelma, jolla on terveysvaikutuksia. Turvallisuustilanne on ainakin kaltaiselleni valkoiselle miehelle suurkaupungiksi hyvä. En kokenut oikeastaan missään vaiheessa oloani uhatuksi, en edes liikkuessani yksin kaupungilla yöllä, tai käydessäni Pariisin ”pahamaineissa” lähiöissä. Ymmärsin kuitenkin kavereiltani, että tilanne voi olla hyvin erilainen esimerkiksi yöllä Gare du Nordin aseman lähistöllä yksin kulkevalle naiselle. Ylipäätäänkin tietty varovaisuus on missä tahansa suurkaupungissa tervettä, myös Pariisissa.

Pariisin turvallisuustilanteeseen vaikuttaa nykypäivänä väistämättä myös terrorismi. Tunnelma kaupungissa on erityisesti marraskuun 2015 iskujen jälkeen aiempaa kireämpi. Kaupungissa on siitä asti vallinnut poikkeustila. Tästä poikkeustilasta tehtiin käsittääkseni hiljattain, jo lähdettyäni Pariisista lainsäädännöllisesti pysyvä asiantila, enkä tiedä miten se käytännössä vaikuttaa elämään Pariisissa. Keväällä 2017 poikkeustila näkyi siten, että kaupungilla partioi jatkuvasti paljon poliisi- ja sotilaspartioita. Näillä partioilla on oikeus pysäyttää ja tutkia kenet tahansa milloin tahansa, ja periaatteessa mukanaan pitää kantaa aina jotakin henkilöllisyystodistusta, ulkomaalaisten mielellään passia. Reppua, laukkua tai oikeastaan mitään muutakaan ei saa jättää valvomatta minnekään edes hetkeksi. Metroon unohdettu urheilukassi tarkoittaa automaattisesti pommiuhkaa, joka voi pysäyttää hetkellisesti jopa koko kaupungin metroliikenteen (itsekin sain tätä pari kertaa todistaa, vaikka kyseessä oli joka kerta onneksi väärä hälytys). Sciences Pon tiloihin unohdettu reppu tarkoittaa kaikkien koulun rakennuksien evakuointia ja poliisin pommiryhmän kutsumista paikalle. Ajoittain tällaisia evakuointeja tehdään puhtaasti harjoittelumielessä. Ei siis pidä hätääntyä, vaikka pitäisi painella ulos kesken luennon. Mitään suurempia iskuja ei omana vaihtoaikani tapahtunut, mutta muutama pienempi terrori-iskuksi luokiteltu välikohtaus kylläkin. Ne olivat totta kai todella ikäviä tapauksia, mutta en itse ollut onneksi missään vaiheessa vaarassa. Kiristynyt turvallisuustilanne on valitettavasti osa Pariisin elämää ja se on hyvä ottaa sinne hakiessa huomioon, mutta se ei missään nimessä tarkoita etteikö vaihto Pariisissa voisi olla parasta ikinä. Elämänmeno kaupungissa on poikkeustilasta huolimatta huoletonta, vapaamielistä ja nautinnollista.

 

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen tuntui vähän haikealta. Jouduin jättämään hyvästit kaikille vaihtarikavereilleni, joista suurin osa asui Atlantin toisella puolen. Vaihtoaika oli kokonaisuudessaan upeaa ja vapaata aikaa, ja paluu Suomeen ja arkeen tuntui karulta. Osaltaan tähän vaikutti varmasti se, että aloitin kesätyöt melkein heti Suomeen palattuani. Olin ennen tätä pitänyt kolme viikkoa lomaa Ranskassa, käyden mm. Ranskan Rivieralla, joten olin kyllä saanut jo lomasta nauttia. Suosittelen muillekin lomailua vaihdon jälkeen jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, vaikkapa kohdemaahan tarkemmin tutustuen. Vastaavaa mahdollisuutta tutustua johonkin toiseen maahan harvemmin tulee. Tultuani Suomeen parani tunnelma kuitenkin nopeasti. Arki lähti pian rullaamaan, ja oli ennen kaikkea upeaa nähdä taas perheeni ja kaikki parhaat ystäväni.

Vaihtokertomus, Waseda University, lukuvuosi 2016-2017

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtemistä oli luonnollisesti runsaasti tehtävää. Itse sain Wasedan hyväksymiskirjeen kesäkuun alussa, joten ehdin hyvissä ajoin hoitaa viisumit, vakuutukset, rokotukset ja muut lähtöön liittyvät asiat. Paljon joutui soittelemaan ja juoksemaan asioilla. Tosin, kun lähtöön liittyvät asiat oli selvittänyt hyvissä ajoin, ei tarvinnut juuri ennen lähtöä panikoida.

Asia, jonka huomasin vasta jälkeen päin, oli mukaan otettavan tavaran määrä. Pienempikin määrä esim. vaatteita ja muita päivittäin tarvittavia tuotteita olisi riittänyt. Japanista kuitenkin löytyy kaikkea mahdollista ja vääjäämättäkin tulee ostettua ylimääräistä tavaraa (riippuu toki ihmisestä). Jos jokin loppuu, löytyy varmasti suomalaista tuotetta vastaava tilalle. Ainoa asia, joiden huomasin Japanissa olevan huonompia, oli deodorantit ja hammastahna, joten niitä kannattaa hamstrata mukaan. Mikäli haluaa tuoda kirjoja yms. vuoden mittaan kerääntyneitä tavaroita Suomeen vaihdon loputtua, kannattaa silti lähteä matkaan kahdella laukulla, joista toinen vaikka sitten tyhjänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia oli erittäin hyvin organisoitu Wasedassa. Yliopisto järjesti kaikki orientaatiot sekä pankkitilin avaamiseen tarvittavat info-tilaisuudet ja tutoreiden avustuksella käytiin myös rekisteröimässä osoite ja liittymässä julkiseen terveydenhuoltoon. Tämä koski siis heitä, jotka asuivat Wasedan asuntoloissa. He, jotka etsivät muualta asunnon, joutuvat käymään itse kunnan virastossa hoitamassa kyseiset asiat.  Saapumispäivänä lentokentältä oli järjestetty myös bussikuljetus asuntolalle, jolloin ei tarvinnut raahata painavia laukkuja pitkin Tokion katuja. (Lähtiessä samaa luksusta ei tosin ollut tarjolla, mutta toisen laukun lähettäminen lentokentälle paria päivää ennen lentoa helpottaa huomattavasti sinne matkaamista lähtöaamuna. Itse käytin Kuroneko takkyūbin-lähettipalvelua ja se maksoi runsaat 2000 jeniä eli hieman alle 20 euroa.)

Asuminen

Mikäli haluaa saada asuntolapaikan, suosittelen olemaan hakulomakkeen avauduttua heti sitä täyttämässä, sillä tässä pelissä nopeat syövät hitaat. Lomakkeessa joutuu vastailemaan hassun hauskoihin kysymyksiin, ja mikäli ei halua jaettua huonetta, kannattaa siihen vastata sen mukaisesti. Itse asuin Nishi-Waseda International Student House-nimisessä asuntolassa omassa huoneessa, jossa oli oma parveke, WC ja kylpyhuone. Keittiö oli joka kerroksessa yhteinen. Oma huoneeni oli aivan käytävän päässä kolmannessa kerroksessa. Asuntola oli viihtyisä ja erittäin siisti. Talvella tosin viileä ja kesällä kuuma, ilmastointilaitteesta huolimatta.

Kampus sijaitsi 5-10 minuutin kävelymatkan päässä, joten rahaa ei kulunut koulumatkoihin yhtään. Lähistöllä sijaitsee myös kolme eri ruokakauppaa, joissa kaikissa joutui toisinaan käydä löytääkseen haluamansa tuotteet. Hieman kauempana Wasedan metroaseman läheisyydessä oli myös ruokakauppojen hintatasoon nähden halvempi hedelmä- ja vihanneskauppa, jonne usein kävelin ostamaan omenoita. Asuntolan vieressä on myös Japan Post Bank -pankki, jossa itse avasin tilin.

Yamanote-linjan Takadanobaban asema oli reilun kilometrin päässä, ja sillä pääsi helposti liikkumaan kaupunginosan ulkopuolelle. Shinjukuun, Ikebukuroon ja muutamaan muuhun isompaan kaupunginosaan myös käveli puolessa tunnissa.

Kustannukset ja yleinen hintataso

On selvää, että kalliina maana Japanissa kuluu rahaa. Asumisesta maksoin omasta huoneestani asuntolassani kuukaudessa n. 550 euroa, joka sisälsi veden, sähkön ja lämmityskulut. Eli suhteellisen halpaa, kun ajattelee, että asuu keskellä Tokiota. Kuukaudessa Japanin pakollisiin terveysvakuutusmaksuihin meni n. 14 euroa. Julkinen liikenne on Japanissa hintavaa ja jos päättää matkustella pidemmällekin rahaa kyllä saa käyttää. Itselläni meni kuukaudessa keskimäärin 20-40 euroa. Pankkitili oli maksuton.

Kertakuluja kertyi matkavakuutuksesta n. 700 euroa, rokotuksista n. 500 euroa ja meno-paluulennoista n. 900 euroa. Päivittäistavarat kuten pesuaineet, astiat, käsipyyhkeet ja muut saa halvalla sadan jenin kaupoista.

Ruokakulut ovat varmasti kaikilla erilaiset, mutta suosittelen ruoan laittamista itse. Se tulee kuitenkin pidemmällä tähtäimellä halvemmaksi ja on terveellisempää. Monet suomalaisille arkipäiväiset ruokatuotteet ovat kalliimpia (esim. jogurtti, murot, maito, hedelmät ja vihannekset, makeiset, purukumi jne.) Kasvissyöjänä oli aluksi vaikeaa löytää sopivaa syötävää, mutta lopulta oppi hyödyntämään erilaisia tofuja ja paputuotteita ruuanlaitossa. Mikäli minulla oli keskellä päivää hyppytunti, kävelin usein asuntolalle syömään.

Opiskelu ja opetus

Kokemus Wasedan opetuksesta ja sen tasosta on pelkästään positiivinen. Opettajat olivat mukavia ja yleinen ilmapiiri oli hyvä. Itse opiskelin kieliohjelmassa, joten kävin ainoastaan japanin kielen kursseilla. Kursseissa oli kyllä tehtävää, mutta henkilökohtaisesti asia ei haitannut, paitsi ehkä silloin, kun opintopisteet eivät vastanneet kurssin työmäärää. Pistareita ja muita kokeita oli melko paljon ja riippuen myös kurssista esseitä sai kirjoitella runsaasti. Kannattaa siksi tutkia hyvin opinto-opasta, mikäli tietää millaisesta opiskelusta pitää ja mistä ei pidä.

Poissaoloja tunneilta ei myöskään katsota hyvällä, ja pienikin määrä riittää kurssin keskeytymiseen. Siitä myös varoiteltiin usein. Etenemistahti on myös melko rivakka, mutta mikäli palautti tehtävät ajoissa eikä ollut poissa tunneilta, sai kursseista helposti kiitettäviä arvosanoja. Vapaa-aikaakin oli riittävästi ja kevätloman aikana sitä vasta riitti.

Kursseille rekisteröityminen oli suomalaisittain hieman hämmentävää. Kurssipaikat arvottiin, jos niille oli ilmoittautujia enemmän kuin mitä paikkoja oli vapaana. Lukukausien alussa oli myös viikon mittainen aika, jolloin kursseja sai vaihtaa tai ilmoittautua uudelleen, jos ensimmäisellä tai toisella kierroksella ei jollekin kurssille päässyt tai jokin kursseista ei vastannutkaan odotuksia. Kaiken kaikkiaan hakukierroksia oli kolme. Itselläni kävi tuuri, sillä sain kaikki haluamani kurssit, joista tosin osa osoittautui liian helpoiksi. Kurssitarjonta on todella kattava ja tasoja on yhteensä kahdeksan. Pääosin opetus tapahtui yhdessä kahdeksan kerroksisessa rakennuksessa, mutta tunteja pidettiin toisinaan myös muissa kampuksen rakennuksissa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Varaa rokotusajat ajoissa. Lähtö tulee yllättävän nopeasti ja vapaita aikoja ei välttämättä löydy enää.
  • Tavaran määrää ei kannata liioitella.
  • Suosittelen ottamaan sellaisia kursseja, joista on itselle hyötyä ja ehkä myös hieman haastamaan itseään. Loppujen lopuksi vaikeatkin kurssit ovat hyvin panostettuina ainoastaan plussaa kielitaidolle. Helsingin yliopisto vaatii lukukaudelta 14 sikäläistä opintopistettä, joka tarkoittaa yhteensä 10-14 kurssia. En kuitenkaan säikähtäisi tätä määrää, sillä se on täysin hallittavissa, etenkin jos tehtävät hoitaa ajallaan ja on valinnut sopivasti haastavampia ja helpompia kursseja. Itse esimerkiksi otin japanilaisen runouden kursseja, joissa läksynä kirjoitettiin runoja. Vastapainona yhdellä kurssilla kirjoitettiin yhteensä 13 kertaa essee sekä niiden korjatut versiot.
  • Kosteus tekee Japanin talvesta kylmän, joten talvivaatteiden lisäksi villasukat vetoisten lattioiden vuoksi kannattaa ottaa mukaan.
  • Sen sijaan, että käyttää kulkuneuvoja, suosittelen kävelemään määränpäähänsä. Tällöin voi löytää kivoja uusia paikkoja tai muuten vain nauttia maisemista.
  • Tokio on täynnä kauniita puistoja ja puutarhoja, joissa kannattaa käydä. Nishi-Wasedan kampuksen lähellä ja myös kampuksen sisällä on japanilainen puutarha.