Humanistisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Omalta osaltani vaihtoon valmistautuminen alkoi ensimmäisestä vaihtoinfosta. En muista tarkalleen koska se oli, mutta hyvissä ajoin ennen vaihtoon hakemista. Tämän jälkeen päätin oikeasti hakea vaihtoon ja aloin tutkia mitä Kööpenhaminan yliopistolla olisi minulle tarjolla. Kun olin löytänyt sopivia kursseja, aloin täyttämään mobility onlinea. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä täyttä varmuutta kursseista mutta jotain suuntaa antavaa. Kyselin kavereiltani, jotka olivat olleet vaihdossa Kööpenhaminan yliopistossa mitä kursseja heillä oli ja hekin kertoivat, että kaikki ei ollut tässä vaiheessa varmaa. Yhdellä oli kurssit menneet kokonaan uusiksi vielä Tanskassa.
Mobility online tuntui välillä tylsältä täyttää, mutta tässä vaiheessa hinku Tanskaan oli jo niin kova, että motivaatio saada paperit valmiiksi oli kova. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, vaikka mobility online tuntui vähän vanhanaikaiselta täyttää. Ei mennyt kauaa ennen kuin sain tietää, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon mukaan. Tässä vaiheessa aloin hakea Köpiksen yliopistoon. Jos muistan oikein, minun ei tarvinnut täyttää kuin yksi sivu netissä vaihtoyliopistoon. Tässä vaiheessa aloin ottaa enemmän selvää kursseista Tanskassa ja kyselin opettajilta täällä Suomessa, miten voisin hyväksi lukea ne täällä. Rajasin kurssini kolmeen; Danish culture course (7,5op), Nordic mythology (15op) ja Dansk (7,5op). Kun olin nämä valinnut ja katsonut, hain vaihtoyliopistoon.
Tuntui, että en saa vastausta ikinä! Jälkeenpäin, kun katsoin sähköpostista kauan kesti saada tieto pääsystä Köpikseen, niin siihen meni vain 3 viikkoa. Mutta tuolloin tuntui, että en saa vastausta ikinä! Kun vihdoin toukokuun alussa tuli tieto pääsystä Köpiksen yliopistoon, olin ikionnellinen! Kaikki se vaiva ja stressi olivat sen arvoista. Vielä en halunnut alkaa stressata uusista asioista, kuten muutosta ja kämpästä, vaan nauttia hetkestä. Otin opiskelupaikan vastaan, ilmoitin kurssini mitä halusin opiskella ja aloin hakea stipendiä. Se osoittautui tämän vaihdoin ärsyttävimmäksi asiaksi, koska vastuuyliopisto oli vaihtunut. Se taisi minun kohdallani olla Jyväskylän yliopisto ja tuntui ettei siellä tiedetty mitä pitää tehdä. Ja kun kysyin täältä Helsingistä apua, hekään eivät tienneet mitä ihmiset siellä oikein tekivät. Mutta kaikkien väärinkäsitysten ja papereiden lähettämisen jälkeen sekin onnistui lopulta.
Kesä menikin sitten asuntoa etsiessä Kööpenhaminasta. Hain asuntoa oikeasti koko kesän. Olin erilaisissa facebook-ryhmissä, rekisteröityneenä ainakin kolmella eri asunnonhaku nettisivuilla sekä monilla muilla nettisivuilla. Maksoin yhdestä jäsenyydestä muistaakseni 5e per kuukausi tai viikko, en ole aivan varma. Vasta 2 viikkoa enne lähtöäni löysin huoneen! Muuten kaikki sujui hyvin; Kööpenhaminan yliopisto saadut tunnukset toimivat, opiskelijakortti oli saatu tilattua ja kaikki matkustusasiakirjat tehtyä.
Vaihdon jälkeen piti vielä saada allekirjoitukset stipendipapereihin ja kotiyliopiston papereihin, mutta tämä sujui helposti. Omalta osaltani Kööpenhaminan yliopisto ei halunnut mitään matkakertomusta, mutta stipendi-ihmisille ja kotiyliopistoon sen kirjoitin. Vaihto oli ohi, kun liikkuvuuspalvelut olivat saaneet todistukseni Köpiksen yliopistosta ja pääsin rekisteröimään kurssini. Itse lisäsin kaikki vaihtokurssini opintoihin sivuaineena.
Asuminen/eläminen Kööpenhaminassa
Koska olin vaihdossa vain n.4,5kk, en hakenut cpr numeroa, eli tanskalaista henkilötunnusta. Onneksi asumiseeni sitä ei tarvinnut, mutta yleensä ihmiset kysyvät sitä sopimusta tehdessä. Olin lukenut netistä, että pohjoismaalainen pärjää hyvin ilman tuota cpr numeroa ja itse päätin kokeilla samaa. Pohjoismaalainen saa asua Tanskassa 6kk ilman tuota numeroa ja saa kaikki samat oikeudet terveydenhuoltoon yms. silti. Tämän huomasin, että se toimii, koska jouduin käymään sairaalassa kerran päivystyksessä hakemassa antibiootteja. Tietojen haku kesti ehkä vähän kauemmin kuin Suomessa, mutta muuten samanlaista kohtelua kuin kotona Suomessa. Lääkkeet maksoivat enemmän koska ei ollut cpr numeroa. Muuta byrokratiaa vaihdon alussa Tanskassa en juuri tehnyt. Kaikki oli tehty jo valmiiksi ennen Tanskaan saapumista.
Sain huoneen asunnosta, jonka omisti aivan ihana nainen, josta tuli kuin äiti minulle myöhemmin. Huone oli aika kallis (muistaakseni 3400dkk), mutta olin ottanut opintolainaa vaihtoa varten. Asuin Valby:ssa, joka osoittautui oikein sopivaksi paikaksi. Se on hyvien matkojen päässä sekä keskustasta että yliopiston etelä kampukselta. Pyöräilin sieltä kouluun ja muualle. Julkinen liikenne oli kallista, joten käytin sitä mahdollisimman vähän, lähinnä silloin kun lähdimme kaupungille. Minulla oli oma pyörä ja pyörä oli oikeasti sopivin kulkuväline, pyörätiet hyvässä kunnossa (paremmassa kuin jalkatiet) ja autoilijat tottuneita pyöräilijöihin. Suurin osa kavereistanikin pyöräili, vain muutama kulki julkisilla.
Jos minulla oli ongelmia, vuokraemäntäni auttoi minua aina kaikessa. Esimerkiksi juuri vei sairaalan ja auttoi, miten siellä toimitaan. Lähin halpakauppa oli Netto, mutta sieltä löytyi aina kaikki tarvittava. Bussit, metrot ja junat kulkivat ympäri vuorokauden ja pysäkit olivat lähellä siellä missä asuin. Tanskalaiset olivat omalla kohdallani aina ystävällisiä ja asuminen ja eläminen oli ihanaa ja kaikki sujui. Oloni oli turvallinen melkein koko ajan (näin pari tappelua yöllä) ja muutenkin tuntui samalta kuin Suomessa. Mitään suurempia ongelmia omalla kohdallani ei ollut. Ainoa miinus mitä keksin on, että Tanskassa ja varsinkin Kööpenhaminassa on kallista elää.
Yritin käyttää tanskan kieltä mahdollisimman paljon, koska se oli kuitenkin se mitä olin mennyt opiskelemaan. Sairaalassa, kaupoissa, koulussa ja jos asioin muuten jossain, käytin tanskan kieltä. Melkein kaikki kaverini olivat muita vaihtareita, joten englantia puhuin enimmäkseen, mutta sanoisin silti, että tanskan kielitaito tuli paremmaksi. Kotona käytin sekä tanskaa että englantia.
Opiskelu/opetus
Minulle tuntui, että opiskelu oli aika samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa luennoistani oli massaluentoja, joten paikalla oli useampi kymmen muita opiskelijoita. Ainoastaan tanskan ryhmässä oli kahdeksan opiskelijaa yhteensä. Opetus oli intensiivistä, kaksi kertaa viikossa ja joka kerta aika paljon tehtäviä. Vaikka välillä tanska tuntui rankalta, niin se oli tehokasta. Tuntui etten ole oppinut missään niin hyvin kieltä kuin vaihdossa tuolla kurssilla. Opetuksessa oli enemmän vuorovaikutusta opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Ainakin omasta mielestä ja verrattuna Suomeen. Tunneilla piti osallistua opetukseen erilaisten tehtävien kautta ja jutella opettajan kanssa. Kirjalliset tehtävät tehtiin kotiläksynä. Suomeen verrattuna, tällä kurssilla ei ollut mitään pelkästään istumista ja opettajan kuuntelemista.
Massaluennoilla tunnelma oli sama kuin Suomessa. Istuimme isossa luentosalissa ja kuuntelimme opettajaa. Culture course oli siitä erilainen, että joka luennolla oli eri opettaja tai jokaisella aihealueella oli oma opettaja. Joitain eroja opettajien välillä oli, mutta kaikki tykkäsivät ottaa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Muuten se oli istumista ja kuuntelemista.
Parasta näillä kursseilla oli ekskut! Teimme retkiä Danish culturen ja mytologia kurssin kanssa ympäri Tanskaa ja Ruotsia. Matkat olivat ilmaisia meille ja kuljetukset ja kaikki järjestetty. Ainoastaan omat eväät piti kustantaa itse. Retket olivat aina viikonloppuisin ja yleensä aamulla ja päivällä. Jotkut saattoivat kestää pidempään, jos olimme esimerkiksi Ruotsissa, mutta minua tämä ei haitannut yhtään.
Vapaa-aika
Kööpenhamina on kaunis kaupunki, jossa löytää aina jotain tekemistä, yksin tai yhdessä. Nähtävyyksiä on paljon ja paikkoja missä käydä. Suosittelen, että kun Köpis on nähty, niin tekisi myös retkiä muualle Tanskaan. Muita ihania kaupunkeja ovat esimerkiksi Odense ja Roskilde. Monet kavereistani kävivät myös Århus: issa. Vaikka Tanskaan oli tultu opiskelemaan, niin kannattaa silti ottaa kaikki irti kaupungista. Koska itse asuin yksityisellä, kävin paljon kavereideni luona opiskelija-asuntoloissa. Yöelämä Köpiksessä kannattaa kokeilla. Itse kävin usein ulkona kavereideni kanssa ja joka kerta oli hauskaa.
Vaikka tämä kuulostaa tosi kliseeltä, niin vaihto oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista ja tekisin sen kaiken uudestaan. Vaikka välillä tuntui, että alussa asiat eivät etene ja vaihdossa saattoi tulla hetkiä, jolloin tuntui tylsältä, niin en silti vaihtaisi kokemusta mihinkään. Tanska on ihana maa ja Kööpenhamina ihana kaupunki. Toivottavasti moni pääsisi kokemaan saman kuin minä.