Vaihtokertomus, Moskovan valtionyliopisto, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Venäjälle haetaan vaihtoon syksyisin, yleensä lokakuussa. Moskovan valtionyliopistoon eli MGU:hun tehdään vielä toinen hakemus sen jälkeen, kun Helsingin yliopisto on valinnut hakijaksi. Virallinen hyväksyntä Moskovasta tuli kesäkuun loppupuolella. MGU ei lähettänyt hirveästi yliopistoa koskevaa infoa ennen lähtöä, vaan täytyi itse olla aktiviinen, jos jotkin asiat mietityttivät. Halutessaan yliopistolta on mahdollista saada oma ”buddy” eli paikallinen opiskelija, joka auttaa esimerkiksi ensimmäisten päivien byrokratia-asioissa. Suosittelen tätä erittäin lämpöisesti, koska Moskovan valtionyliopisto ei järjestä minkäänlaista orientaatiota vaihto-opiskelijoille.

Saapuminen Moskovaan

Lähdimme elokuun loppupuolella Helsingistä HSE:lle menevän suomalaisvaihtarin kanssa Tolstoi-junalla Moskovaan. Juna valikoitui matkustustavaksi, koska mukaan sai ottaa kaksi matkalaukkua, eikä laukkujen painorajoista tarvinnut välittää. Oma buddyni oli meitä vastassa Moskovan päässä rautatieasemalla. Yhdessä otimme Yandex-taksin yliopistolle, ja hän auttoi minua saamaan väliaikaisen kulkuluvan, jotta pääsisin liikkumaan yliopistolla ennen varsinaisen kulkuluvan saamista. Oma buddyni oli korvaamaton apu ensimmäisinä päivinä. Yhdessä hankimme minulle muun muassa venäläisen puhelinliittymän, internetyhteyden yliopiston asuntolaan sekä Troika – matkakortin, jolla pystyi käyttämään julkista liikennettä Moskovassa.

Yliopiston päärakennus Varpusvuorilla

Asuminen

Suomalaisvaihtareiden ei tarvitse itse etsiä majoitusta, vaan jokainen saa huoneen yliopiston asuntolasta. Vaihto-opiskelijat olivat MGU:lla sikäli hyvässä asemassa, että lähes kaikilla oli omat huoneet, ja yhdessä toisen vaihto-opiskelijan kanssa jaettiin WC sekä suihku. Jokaisesta asuntolan kerroksesta löytyi useampi yhteiskäytössä oleva keittiö. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asui yliopiston päärakennuksen asuntoloissa. MGU:n päärakennus on yksi seitsemästä pilvenpiirtäjästä, joita kutsutaan Stalinin hampaiksi tai Stalinin seitsemäksi sisareksi. Olikin mieleenpainuva kokemus asua yhdessä Moskovan tunnetuimmista rakennuksista. Opiskelijoiden kesken tosin kulki yleinen vitsi siitä, että yliopiston asuntoloita ei ole kunnostettu ollenkaan niiden rakentamisen jälkeen 1950-luvulla. Päärakennus oli oma pieni maailmansa, sillä sieltä löytyi esimerkiksi elintarvikekauppoja, opiskelijaruokaloita, pizzeria, kauneushoitola, pesuloita, apteekki ja jopa oma poliisiasema. Yliopiston kampusalueella sijaitsee oma metroasema ja bussipysäkkejä, joten sieltä on hyvät kulkuyhteydet myös muualle Moskovaan.

Moskovan metroa ei turhaan kehuta yhdeksi maailman kauneimmista

Opiskelu ja opetus

Opiskelin venäjän kieltä vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Ainakin omassa tiedekunnassani opetus oli hyvin peruskoulumaista. Ennen kurssien alkua teimme kirjallisen ja suullisen kielitestin, joiden perusteella meidät jaettiin eri tasoryhmiin. Ryhmäjaon valmistuttua saimme kaikki valmiit lukujärjestykset, ja opetusta oli ainakin meidän ryhmällämme joka arkipäivä ja loppuvuodesta myös lauantaisin. Jokaisessa ryhmässä oli keskimäärin kymmenen opiskelijaa. Luennoilla oli läsnäolopakko ja joka kurssilta saimme aina paljon kotitehtäviä. Kielen opetus oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Läksyt käytiin aina yhdessä vuorotellen läpi ja jokaisen piti olla aktiivinen luennoilla. Esimerkiksi venäläisen kirjallisuuden kurssilla referoimme koko luokan edessä novelleja ja muita tekstejä, ja jos teki virheitä, opettaja korjasi heti perässä. Lisäksi lukukauden lopussa hyvin moni koe oli suullinen, mikä oli ainakin itselleni melko uutta. Vaikka läksyjä tuli paljon ja etenkin aikaisina aamuina läsnäolopakko ärsytti, olivat kurssit kuitenkin kielitaidon kehittymisen kannalta erittäin hyödyllisiä. Kursseilla oli myös hyvin yhteisöllinen olo, kun saman ryhmän kanssa näki puolen vuoden ajan sekä luennoilla että myös vapaa-ajalla. Opettajat kyselivät meiltä myös aina kuulumisia ja olivat kiinnostuneita siitä, mitä olimme tehneet vapaa-ajalla. Saipa heiltä myös vinkkejä Moskovan parhaista georgialaisista ravintoloista sekä mielipiteitä Venäjän nykypolitiikasta.

Vapaa-aika

Moskovassa tekemistä ja näkemistä riittää. Vaikka Moskova onkin Venäjän kallein kaupunki, on hintataso kuitenkin ainakin suomalaisesta näkökulmasta melko edullinen. Opiskelijabudjetilla pystyi hyvin syömään ravintoloissa ja käymään ulkona. Käytännössä kaikkiin museoihin pääsi halvemmalla paikallista opiskelijakorttia näyttämällä, ja myös Bolshoi-teatterin joihinkin baletti- ja oopperanäytöksiin pääsi vain 100 ruplalla. Vaikka Moskovassa riittääkin tekemistä enemmän kuin yhteen vaihtolukukauteen mahtuu, kannattaa Venäjällä ollessa ehdottomasti matkustella myös Moskovan ulkopuolella. Vaihtokavereiden kanssa reissasimme esimerkiksi Moskovan ympärillä olevissa Kultaisen kehän kaupungeissa sekä Tatarstanissa.

Yandex-taksin tilatessa saattaa päätyä esimerkiksi Volgan kyytiin

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sanonta ”mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy” pitää ehdottomasti Venäjän kohdalla paikkansa. Kannattaakin jo ennen lähtöä asennoitua siihen, että aina kaikki ei toimi niin kuin pitäisi ja erityisesti byrokratia-asioiden kanssa joutuu taistella käytännössä koko vaihtoajan. Erilaisten dokumenttien hakeminen ja vieminen paikasta toiseen ja puuttuvien leimojen metsästäminen vie yllättävän paljon aikaa, ja monesti oma kielitaito (tai lähinnä sen puute) vaikeuttaa omalta osaltaan asioiden hoitoa. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin aina järjestynyt, ja positiivisesti ajateltuna myös byrokratia-asioiden hoitamista voi ajatella kielitaidon kehittymisen näkökulmasta. Vaihto Moskovassa oli kaiken kaikkiaan erittäin hieno kokemus, ja voinkin suositella opiskelijavaihtoa Venäjän pääkaupungissa oikein lämpöisesti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *