Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, syksy 2017

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä
 – yliopistoon hakeminen

Sain maaliskuun puolessa välissä Helsingin yliopistolta tarjouksen Erasmus-paikasta Dubliniin, ja siitä yhdeksän päivän päästä kohdeyliopisto jo ottikin yhteyttä. Ohjeet tarvittavien lomakkeiden täyttämiseen ja lähettämiseen olivat lyhyet ja selkeät, ja hakeminen hoitui sähköpostitse. Koska syksyn 2017 kursseja ei ollut vielä julkaistu, vaihdon kurssit piti valita edellisen vuoden opintosuunnitelman perusteella, enkä voinut silloin vielä varmasti tietää mille kursseille osallistuisin syksyllä. Olin aika hermostunut hakemukseni kanssa joten lähetin kohdeyliopistolleni useita sähköpostiviestiä, joihin he vastasivat n. 2-3 päivän päästä.

Koska olin menossa vaihtoon EU:n sisällä, minun ei tarvinnut hankkia erillistä sairasvakuutusta ja lennonkin sain varattua edullisesti kaksi ja puoli kuukautta ennen lähtöä. Otin vain yhdensuunnan lennon, sillä en vielä tiennyt million tarkalleen olisin tulossa takaisin.

Lopullista hyväksymiskirjettä saikin odotella kauemmin, itse sain sen vasta elokuun alussa, vain reilua kuukautta ennen koulun alkamista.

Kuva: Salla K.

Asuminen

Eniten päänvaivaa alussa aiheutti asunnon hankkiminen. Trinity College Dublin tarjosi useampaa vaihtoehtoista nettisivua hakemiseen. Opiskelija-asunnot olivat kalliita (reilu 4000€/lukukausi), joten yritin ensin etsiä muualta. Kohdeyliopiston vaihto-opiskelijoiden facebook-ryhmässä useat opiskelijat keräsivät porukoita, joilla hakea yhdessä asuntoa. Ryhmässä useampi aikaisempi vaihtari kertoi, että Dublinissa asuntopula oli iso ongelma ja “edulisen” asunnon löytäminen saattoi paikanpäällä kestää useita kuukausia. Koska muut vaihtoehdot vaikuttivat silloin itselleni liian epävarmoilta, päädyin hakemaan asuntoa vaihtoyliopiston suosittelemasta opiskelija-asuntolasta. Vaikka asunto maksoikin aika kipeän summan, oli sen hankkiminen suuri helpotus eikä siitä tarvinnut enää stressata.

Asuntolassa minulla oli oma makuuhuone ja kylpyhuone, mutta jaoin keittiön ja olohuoneen neljän muun tytön kanssa. Tämä oli mielestäni hyvä järjestely, sillä sain tarpeeksi yksityisyyttä, mutta myös seuraa kämppiksistäni. Etenkin aamupalalla oli usein joku juttuseurana ja vietimme toisinaan yhteistä päivällistä tai leffa-iltaa keskenämme.

Asuntola (Binary Hub) oli erittäin hyvällä sijainnilla keskustassa, Guinness-tehtaan vieressä. Sieltä käveli noin 20-25 minuuttia kampukselle, ja oikeastaan lähes kaikki paikat (kaupat, baarit, leffateatterit jne.) Dublinin keskustassa olivat kävelyetäisyyden päässä. Asuntolassa myös tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, ja siellä järjestettiin useita juhlia, peli-iltoja ja muita illanistujaisia joihin kaikki olivat tervetulleita osallistumaan. Näissä tapahtumissa tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, ja koska kaikki asuimme samoissa rakennuksissa oli yhteinen ajanvietto jatkossakin helppoa.

Mielenkiintoista oli että oikeastaan suurimpia “biletyspäiviä” olivat maanantait, keskiviikot ja torstait. Koska asuin ensimmäisessä kerroksessa, oli hyvin monena iltana ikkunani alle kerääntynyt jonkin kokoinen seurue ja kova puhe kantautui sisään asti. Siihen kuitenkin tottui suhteellisen nopeasti kun oppi sulkemaan ikkunan hyvin ennen nukkumaan menoa.

Kuva: Salla K.

Maahan saapuminen

Lentokentällä minua oli vastassa yliopiston lähtötuutori, joka piti minulle ja parille muulle vaihtarille nopean perehdytyksen, antoi mm. puhelinliittymän tai bussikortin hankkimisesta kertovia info-lehtisiä ja tilasi meille taksit. Lentokentältä oli hyvät bussiyhteydet eri puolille Dublinia, mutta koska minulla oli kaksi isoa matkalaukkua mukanani päätin tämän kerran satsata taksiin.

Suuri osa kaupoista meni kiinni jo yhdeksältä, ja koska lensin illalla tuli kiire mennä lähi-Lidliin ostamaan ruokaa. Kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, ja kunhan alkujännityksestä pääsin yli englanti alkoi sujua luonnostaan. Tapasin ensimmäisen vaihtokaverini jo ensimmäisenä iltanani asuntolan rappukäytävässä kun olimme molemmat lähdössä samaan aikaan kauppaan. Vaihdoimme samana iltana numeroita ja oli hienoa että sain jo ensimmäisenä päivänä kaverin, joka lähti kanssani Ikeaan ostoksille ja tutkimaan kaupunkia. Olin jännittänyt sitä kuinka olisin yksinäinen ensimmäisinä päivinä, mutta onneksi niin ei käynytkään. Saavuin Dubliniin viikkoa ennen koulun alkamista, joten olin jo hyvin tutustunut lähiseutuun sekä saanut kavereita ennen koulun alkua. Tosin ensimmäinen viikko ennen koulua oli melkoista juhlintaa ja hauskanpitoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikolla ei ollut vielä varsinaista koulua vaan pari kaikille pakollista muutaman tunnin pituista info-tilaisuutta. Ensimmäisinä päivinä meidän tuli kampuksella hakea kuvalliset opiskelijakortit, sekä meidän oli mahdollista hankkia 10 € maksavat Leap Card –kortit. Ne olivat opiskelijakortit joilla sai alennuksia mm. ueissa kaupoissa, ruokapaikoissa ja kulkuvälineissä. Saimme myös ensimmäisenä päivänä kartat kampuksesta ja kierroksen missä esiteltiin mm. yliopiston kirjastoja sekä kuntosalia. Sekä kirjastoihin että kuntosalille pääsi maksutta opiskelijakortilla sisään.

Loppuviikosta kaikkien piti ilmoittautua oman laitoksensa toimistoissa kursseille. Vasta paikanpäällä saimme varmasti kuulla mille kursseille pystyisimme ilmoittautumaan, sillä pari kurssia olikin peruuntunut (niitä ei järjestettykään) ja yhdelle kurssille ei otettu sinä vuonna vaihto-opiskelijoita. Jouduimme suunnittelemaan kurssimme uudelleen (minun piti vaihtoo kolme kurssia kuudesta). Jos kurssi oli suosittu, sille otettiin ensisijaisesti ne opiskelijat joiden kotiyliopistot vaativat kurssin suorittamisen “pakollisena” osana vaihtoa, ja kursseille saatettiin hyväksyä vain jos opiskelija oli kotiyliopistossaa opiskellut ainetta riittävästi aikaisemmin (esimerkiksi psykologian kursseille pääsi vain jos oli opiskellut psykologiaa ennen vähintään kolme kurssia). Itselläni oli kuitenkin hyvin paljon joustonvaraa kurssivalinnoissani, joten tämä ei tuottanut minulle ongelmia.

Samana päivänä meidän tuli rekisteröityä opiskelijoiksi yliopistolla. Meidän tuli luoda omat tunnukset, joilla kirjauduimme kurssien nettisivuille ja pääsimme käsiksi luentojen materiaaleihin. Rekisteröityminen ohjattiin aika kättä pitäen ja kurssien nettisivujen käyttö oli yksinkertaista.

Kuva: Salla K.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu oli aika samanlaista kuin Helsingin yliopistolla. Luennoille opiskelijat istuivat hiljaa, kuunnellen ja tehden muistiinpanoja, ja lopuksi kaikki lähtivät omille teilleen. Keskustelua ei juuri käyty ja luennoilla oli vaikeaa tutustua kehenkään. Suurimman osan kurssikavereistani sain juttelemalla ihmisille ennen luentojen alkua tai juhlissa kuulessani heidänkin opiskelevan samoilla kursseilla. Psykologian kursseilla käytiin läpi enemmän Irlantiin liittyviä tapauksia, tutkimuksia ja tilastoja, kun taas Helsingin yliopistolla olen tottunut keskittymään yleisempään teoriaan. Parilla kurssilla oli kurssikirjat, mutta suurin osa kursseista käytti materiaalinaan lukuisia artikkeleita. Kurssimateriaalit olivat todella laajat ja tunnustan etten lukenut niistä kuin ehkä puolet. Kurssit kuitenkin käsittelivät hyvin samanlaisia asioita kuin Helsingin yliopistolla, ja useilla luennoilla jopa tylsistyin kun käsiteltiin turhankin tuttua aihetta. Tosin, mm. kriminologian sekä kliinisen neuropsykologian kurssit olivat hyvinkin mielenkiintoisia ja tarjosivat näkökulmia joista en ollut ennen kuullutkaan. Kurssien valinta tuntui olevan kuin ostaisi sikaa säkissä, eikä sisällön kiinnostavuudesta osannut todella sanoa mitään ennen kuin oli käynyt ainakin kolmella luennolla.

Läsnäoloa ei valvottu ja kurssit suoritettiin kirjoittamalla 2500-7500 sanan esseet jostakin aiheesta (montako sanaa, riippui kurssista). Esseiden kirjoittaminen oli suhteellisen työlästä ja siihen kannattaa varata enemmän aikaa kuin viimeinen ilta. Esseiden aiheet julkaistiin noin kaksi kuukautta ennen niiden deadlineja (jotka olivat joulukuun alussa) ja ne palautettiin kurssien nettisivujen kautta. Esseille tehtiin automaattinen plagiointi-tarkastus, mikä oli hyvinkin tarkka, joten kannattaa ehdottomasti kirjoittaa omin sanoin. Englanniksi kirjoittaminen tuntui välillä haastavalta, kun oikeaa sanaa ei tuntunut löytyvän tai tekstissä alkoivat toistua saman sanat liian usein. Arvosanojen saaminen kesti suhteellisen kauan; näin prosenttiosuuteni (pisteet) kurssin nettisivuilla vasta helmikuussa. Virallista opintosuoritusta jouduin pyytämään Trinity Collegelta useampaan kertaan ja sain sen lopulta maaliskuussa. Opintosuoritusotteessa lukivat saamani arvosanat, mutta ne hyväksiluettiin Helsingin yliopistolla vain arvosanalla “hyväksytty”.

Kuva: Salla K.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso Irlannissa on melko samanlainen kuin Suomessa, vuokrat ovat kalliimpia, ruoka on ravintoloissa samanhintaista mutta kaupoissa edullisempaa. Kauppojen välillä on valtavat hintaerot ja etenkin opiskelijoiden kannattaa käydä Lidlissä tai suurissa Tescoissa (Tesco Express on jo hintavampi). Kannattaa aluksi vertailla hintoja eri paikkojen välillä, ja kampuksen opiskelijaravintoloiden ruoka ei mielestäni ollut hintansa arvoista: se maksoi noin 8€ eikä ollut läheskään yhtä hyvää kuin Unicafessa. Yliopiston lähellä oli kuitenkin useita ruokapaikkoja, joissa opiskelijat saivat lounaan hintaan 7,50€ tai edullisemmin. Neuvoisin ensimmäisinä päivinä kiertelemään ja kyselemään vanhemmilta opiskelijoilta neuvoja.

Starbuckseja on kaikkialla (SIIS KAIKKIALLA) joten niihin ei ole kiire mennä heti ensimmäisenä. Useissa baareissa on tarjouksia tietyille päiville, ja kannattaakin mahdollisimman nopeasti päästä perille mihin paikkaan kannattaa mennä ja minäkin päivänä. Suuri osa tällaisesta tiedosta saadaan kyselemällä vanhemmilta opiskelijoilta ja muilta vaihtareilta.

Oma pankkini on Nordea ja Visa Electron ja Mastercard toimivat lähes poikkeuksetta kaikkialla. Irlannissakin valuutta oli euro joten rahaa piti vaihtaa vain Pohjois-Irlantiin ja Iso-Britanniaan matkustaessamme. En hankkinut paikallista puhelinliittymää, sillä käytin kännykässä lähinnä netti-chatteja (facebook ja whatsupp) ja nettipaketin hinta oli sama kuin siellä Suomessa.
Paras yleinen neuvo jonka voin antaa on että matkustakaa ihmeessä Dublinin ulkopuolelle! Itse teimme ensimmäisenä viikonloppuna päiväreissun Howth’iin ja seuraavana viikonloppuna lähdimme road tripille Ring of Kerrylle. Maisemat ovat Irlannissa upeat, niin pohjoisessa, idässä kuin lännessä. Kävimme useammassa kansallispuistossa, joista näyttävimpiä olivat ehkä Wicklow ja Glendalough, lännessä useammissa pikkukylissä (kuten Dingle ja Kenmare) ja pohjoisessa Galwayssa, Cliff of Moherilla ja Belfastissa. Kussakin paikassa asuimme hostelleissa, joissa saimme paljon hyviä vinkkejä mm. paikallisista kierroksista, ruokapaikoista ja nähtävyyksistä. Lisäksi hostelleissa tutustuimme useisiin muihin matkaajiin.

Dublinista lentää myös edullisesti mm. Lontooseen ja Edinburgiin ja teimme kumpaankin kohteeseen kolmen päivän reissut. Skotlannin maisemat ovat upeat ja sielläkin kannattaa ehdottomasti mennä Edinburgin ulkopuolelle! Irlannissa sää vaihtelee nopeasti ja on hyvä olla kevyt sateenvarjo matkassa. Suosittelen myös reissamaan mahdollisimman aikaisin ennen kuin sää kylmenee. Tosin meidät yllätti kova myrsky pariinkin otteeseen ja nyt vain nauramme sille.

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *