Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rica on tosi kiva maa. Olen varma, että jokainen tänne lähtevä sen huomaa. Ihmiset on ystävällisiä, ei tule kylmä, luonto on tosi upeaa ja viikonloppumatkoilla voi mennä katsomaan laiskiaisia, kilpikonnia, valaita… Kohteita riittää! Itse lähdin matkaan tuntematta yhtään costaricalaista ja tietämättä käytännössä mitään paikallisesta todellisuudesta. Täällä pärjää kyllä! Tervetuloa!

Costa Rican vaihtoaika on käytännössä noin 28.2.-15.7. ja 1.8.-15.12. Kuten huomaat, ei välissä ole juurikaan ”kesälomaa” – koska täällä Väli-Amerikan sijainnista huolimatta noudatetaan eteläisen pallonpuoliskon lukukausiaikoja, eli pitkä loma on meidän talviloma. Kevätlukukaudeksi lähtevä saa nauttia kolme kuukautta sateetonta kesäsäätä, syyslukukaudelle lähtevä pääsee kokemaan sadekauden täysimittaisena. 🙂

Kielitaito? Olin opiskellut aiemmin jonkun verran espanjaa. Costa Rican yliopiston vaatimuksissa on C1-tason espanja, mutta tässä vaiheessa voin kyllä kai jo tunnustaa, etten kyllä ole sillä tasolla. Olen mielestäni iloinen B2, joka vaihtoon lähtiessään lupasi itselleen olla kärsivällinen ja yrittää parhaansa – ja sillä pärjää täällä mainiosti! Sain kielikeskuksesta opettajalta tsemppitoivotukset ja paperin, jossa luki, että kielitasoni on C1. Stressasin kieltä aluksi aika paljon, mutta opinnot aloitettuani tajusin, että pärjään ihan hyvin. Täällä ei ole tarjolla englanninkielisiä kursseja. Monella muulla vaihtarilla (esim. Yhdysvalloista tai Hollannista) on aika olematon espanjan kielitaito, ja jään vain miettimään, että mitenköhän he ovat todistaneet ”C1”-tasonsa, vai onko eri yliopistoille eri säännöt. Toisaalta vaihtokohteena Costa Rica on sellainen, että tänne osuu aika sekalaista sakkia – monilla on joku aiempi side maahan, ja jotkut taas tulevat tänne surffaamaan eikä opiskelemaan.

Sain ennen lähtöä ihan hyvät ohjeet vaihtoyliopistosta. Jos eräpäivä on mennyt eikä mitään kuulu, ei kannata stressata – täällä eletään paikallista aikaa, joka hämmentää täsmällistä suomalaista. Jos menee reilulla viikolla yli, niin sitten kannattaa laittaa viestiä. Ohjeissa lukee mitä papereita pitää ottaa mukaan.

Asuminen

Saavuin itse Costa Ricaan vasta edellisenä päivänä ennen orientaatiota. Minulle se oli hyvä ratkaisu. Asuin ensimmäisen kuukauden etukäteen varaamassani AirBnB-huoneessa paikallisen perheen luona. Se toimi tosi hyvin, kun sai apua tarvittaessa ja oppi tuntemaan ympäristöä. Sieltä käveli n. 15 minuuttia yliopistolle, mikä toimi mainiosti. Kyselemällä muilta vaihtareilta löysin sitten seuraavia asumisvaihtoehtoja. Aika moni tuntuu asuvan hostelleissa, jotka vuokraavat myös pidempiaikaisia huoneita. Usein nimi on Casa jotain. Ilmeisesti maksavat n. 300 euroa kuussa.

Toinen yleinen asumismuoto on vuokrata huone kimppakämpästä paikallisten kanssa. Näitä on joka lähtöön, ja myös aika edullisia. Halvin mistä kuulin oli 15 min bussimatkan (n. 300 colones/matka) päässä yliopistolta, ja maksoi n. 120 000 colonesia eli 185 euroa kuussa, mutta yleensä hintaa on reilu 200 euroa. Aika monta tällaista nähneenä voin sanoa, että tyypillistä näille on esim. vain kattoikkuna/ikkuna autotalliin ja tosi pieni huonekoko. Ei kannata odottaa juurikaan kalusteita niin huoneessa kuin välttämättä yhteistiloissakaan. Toisaalta en halua yleistää liikaa – osa on varmasti tosi kivoja. Kannattaa käydä ensin katsomassa!

Opiskelija-asuntoloita ei ole yliopistolla, ja minun mielestäni tarjotun isäntäperhemajoituksen hinta oli ihan liian korkea. Yhden chileläisen vaihtarin suosituksesta löysin kuitenkin asuntolatyyppisemmän majoituksen, Campus Residencias (niillä on myös nettisivut), johon on 10 min kävely yliopistolta. Se on aidattu kerrostalo, jossa asuu n. 200 opiskelijaa sekä soluissa että yksiöissä. Tässä on kivaa se, että alue on aidattu, portilla vartija 24/7 joka tuntee nimeltä mut ja kaverit, ja ulko-ovessa jopa sormenjälkilukko. Käytössä on myös kuntosali, kattoterassi, leffahuone ja opiskelutiloja sekä yksin että ryhmille. 🙂 Tästä saan sitten maksaakin vähän enemmän, eli 4 hengen solussa huone on 420USD (370 eur). Mun mielestä se oli hyvä hinta-laatusuhde, varsinkin kun mun ilmastoidusta huoneessa on kiva näköala kaupungin yli vuorille, ja tämä uudehko talo on ainoa tietämäni paikka, jossa ei ole torakoita keittiössä! Täällä ilmanalassa niistä ei oikeasti pääse eroon, vaan niitä on kaduilla ja asunnoissa joka paikassa.

Liikkuvuuspalveluiden ohjeessa annettiin seuraavat summat: AsuminenUS$685-ylöspäin/kuukausi, muut menotUS$700-900/kuukausi. Itse sanoisin, että mun menot on n. 400e/kk asuminen ja toinen samanlainen ruokaan ja elämään ilman matkoja. Voisin elää halvemmalla, mutta tykkään esimerkiksi käydä välillä paikallisissa ravintoloissa syömässä tai tilata pitsan kotiin, jos siltä tuntuu. Lisäksi paikallinen perusruoka riisi+mustat pavut+vaihtuva ainesosa alkaa olla tylsä aika nopeasti, ja se on käytännössä ainoa halpa ruoka.

Tässä vaiheessa sanon, että Costa Rica EI OLE halpa maa esim. ruoan suhteen! 1000 colones on noin 1,5 euroa. Myös esim. hygieniatarvikkeet ovat välillä selkeästi kalliimpia kuin suomessa. Kannattaa olla tarkkana, mistä ostaa mitäkin. Varsinkin liha- ja juustotuotteet ovat suomalaisellekin kalliita, joten olen siirtynyt kotikokkauksessa aika pitkälti kasviksiin ja pastaan.

  • Lounas yliopistolla: 2000 colones (lämmin ruoka, juoma, hedelmä) (3e)
  • Lounas paikalliseen tyyliin (soda): 3000-3500 colones (5e)
  • McDonald’s ateria: 4000-5000 colones (6-8e)
  • Leffalippu: 2500 colones (3,75e)
  • 500g paketti jauhelihaa: 5000 colones (8e)
  • Kokonainen ananas: 1000 colones (1,5e)
  • Bussilippu keskustaan: 280 colones (45 snt)
  • Keskihintainen ravintolaruokailu + juoma per henkilö: 8000 colones (12e)
  • Normideodorantti, esim. Dove: 2500 colones (3,75e)

Turvallisuus on ihan hyvää. Paikalliset varoittavat kävelemästä pimeän jälkeen (eli kello iltakuuden jälkeen) ja suosittelevat ottamaan taksin. Mun torstain luento loppuu 19.30, ja olen kyllä sieltä kävellyt kotiin eikä käynyt mitään. Toisaalta ainakin yksi tuttu vaihtarikaveri ryöstettiin aseella uhaten 50 metriä kotiovelta, veivät laukun ja lähtivät. Joten sellaistakin tapahtuu. Jätän ylimääräiset laitteet ja rahat kotiin, jos lähden illemmalla ulos. Suomen ajokortti kelpaa henkkarista, niin passi saa olla turvassa kotona.

Byrokratia

Yliopiston orientaatiopäivä on pakollinen kaikille. Vaikka infromaatioarvo ei ollutkaan hirvittävän suuri, sieltä sai todella tärkeät alkukontaktit muihin vaihtareihin. Niitä kannattaa vaalia! Orientaatiopäivä oli alkupotku oleskelulupahärdellille, joka ei ole ihan yksinkertainen.

Ennen saapumista oli tullut ilmoitus käydä hakemassa ”esiviisumi” Costa Rican lähetystöstä. Lähimmät on vissiin Lontoo, Praha, Bryssel (Oslo suljettu 2015). Vaihtoehtona on tulla maahan turistina (eli pelkkä passi riittää) ja maksaa ”oleskelulupaperusteen vaihtomaksu” n. 170 euroa. Valitsin mennä turistina, logiikkana se, että lähetystössä käyminen olisi tullut varmaan kalliimmaksi. Jälkeenpäin totean, että oli oikea ratkaisu. Täällä päässä ei ole mitään eroa, kumman teki. Tässä menee 1-2 viikkoa. Ei siis kannata katsoa kalenteria ja todeta, että orientaation ja kurssien alkamisen välillä on kaksi viikkoa, että ehtisi vaikka rannalle. Ei ehdi, koska tähän kaikkeen menee niin paljon aikaa. Oleskelulupaprosessin lisäksi tänä aikana hoidetaan yliopiston kurssivalinnat (vain henkilökohtaisesti, ei muuta vaihtoehtoa!), sähköpostit, opiskelijakortit jne. Muista vaihtareista on paljon apua tänä aikana!

Opiskelu ja opetus

Kurssien määrä: 4-5 kurssia (kukin kurssi UCR creditos) / lukukausi (=12-18 UCR creditos = n. 25-30 op.)

Halusin vaihtoon suorittamaan Latinalaisen Amerikan tutkimuksen laaja sivuainekokonaisuuden. Minä otin viisi kurssia: kaksi maantieteen, yksi historian, ja kaksi politiikan. Kaikki ovat kivasti samalla kampuksella (Kampus 2, Ciudad de Investigación), joten minun ei normaalisti tarvitse reissata kampusten väliä kampusbussilla. Jälkeenpäin työmäärää katsoen mietin, että ehkä neljä kurssia olisi ollut parempi valinta minulle.

Moni vaihtari on tehnyt kurssien suhteen tietoisia arvovalintoja, esim. valinnut kurssit enemmän niiden lukujärjestyksen mukaan kuin kurssisisällön. Tämä on tiettyyn asti ihan fiksua: viikonloppuretket onnistuvat paremmin, jos on esim. perjantai vapaa. Kurssit ovat yleensä 3 tuntia putkeen kerran viikossa, historiassa ilmeisesti 4 tuntia putkeen. Minulla on yksi kurssi ma, ti ja ke, ja torstaina kaksi kurssia. Jälkikäteen olisin ehkä strategioinut vielä enemmän niin, että maanantai olisi ollut myös vapaa, jolloin neljä päivää olisi ollut vielä parempi viikonloppumatkailuun. 🙂

Kursseja miettiessäsi suosittelen odottamaan paikan päälle ja juttelemaan avoimesti muiden vaihtareiden kanssa mitä he ottavat. Kannattaa myös miettiä poikkitieteellisiä valintoja. Täällä on esimerkiksi monta vaihtaria ihan muilta aloilta biologian kurssilla, jonka aiheena ovat kilpikonnat. Siihen sisältyy mm. 3 kenttäretkeä katsomaan kilpikonnia! Kuulemma on myös samanlainen kurssi haikaloista. Osa on myös ottanut esim. piirtämiskurssin, liikuntaa tai orkesterin.

Opiskelutyyli ja arvostelu

Täällä ensimmäisen kahden viikon aikana jokainen kurssin vetäjä antaa kurssiohjelman, jossa on listattu arvosanaan vaikuttavat tehtävät prosentin tarkkuudella. Kursseilla on yleensä kaksi tenttiä: yksi puolivälissä ja yksi lopussa. Molempien arvo on mun kokemuksen mukaan 25-30% kokonaisarvosanasta. Sen lisäksi voi olla esimerkiksi essee esim. 10%, kaksi elokuvasta tai tapahtumasta kirjoitettavaa raporttia á la 5%… Tämän takia kurssit on itse asiassa helpompi päästä läpi kuin Suomessa. Suomessa kun usein kurssissa on yksi tentti, ja siinä se – feilaa tentti, feilaat kurssin. Täällä on siis suhteessa helpompi päästä läpi.

Vaihtarille opettajat on toisaalta aika sallivia, esim. historian tentissä ymmärsin kysymyksen eri tavalla ja kirjoitin aiheen ohi, mutta sain siitäkin kuitenkin hyvät pisteet. Esseitä voi pyytää saada kirjoittaa englanniksi, jos espanja tuntuu vaikealta. Toisaalta opettajien vaihtaria kohden osoittama kärsivällisyys näyttää korreloivan sen kanssa, miten on paikalla tunneilla – eli tunneilla olo koetaan tosi, tosi tärkeäksi.

Kaikkiin viiteen kurssiini kuuluu yllättävän paljon artikkeleiden lukemista, luen noin 6-7 artikkelia joka viikko. Artikkelit ovat lähes poikkeuksetta espanjaksi, ja niiden kahlaaminen on välillä tosi raskasta. Toisaalta valitsemani aineet kuten historia ja politiikka ovat täällä tunnetusti raskaita lukemistoineen, ja esim. maantieteen kursseilla pääsee paljon vähemmällä lukemisella. Mantsaa suosittelen vaihtarille myös siksi, että niillä kursseilla on usein kenttäretkiä. Minun mantsan kurssillani ”Geografia Cultural”, olimme kolme päivää Costa Rican kaakkoiskulmassa bribri-alkuperäiskansan territoriossa vieraana. Se oli jännittävää!

Opiskelun tavoitteellisuus on aika unohtunut täällä, kun Suomeen siirrettäessä kurssit siirtyvät hyväksytty-hylätty –asteikolla. Arvosanalla ei siis ole käytännössä väliä. Sama juttu on joillain muillakin mailla, esim. Ruotsi, Tanska, Australia, Hollanti. Toisaalta opin asioita koko ajan. Olen kuitenkin todennut, että munkin B2-kielitaidolla hyvien arvosanojen saaminen on ihan mahdollista, se vain vaatii opiskelumotivaatiota ja paneutumista.

Täällä ei oikeastaan ollut erityisempiä ongelmia. Kannattaa olla avoimin mielin ja ottaa ekstramäärä kärsivällisyyttä mukaan!

Vaihtokertomus, Butlerin yliopisto, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 opiskelijavaihdossa Yhdysvaltojen keskilännessä, Indianapolisissa Butlerin yliopistossa ISEP-ohjelman kautta. En oikeastaan tiennyt Indianan osavaltiosta etukäteen juuri mitään, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen hyvin onnellinen, että pääsin vaihtoon paikkaan, joka ei ole Yhdysvaltojen tavallisimpia turistikohteita. Lopulta eniten aikaa tuli vietettyä kampuskuplassa, jolloin yliopiston sijainti ei myöskään muodostunut niin merkittäväksi kuin alun perin odotin.

Ennen lähtöä

Butlerin yliopistoon hyväksymisen vahvistusviestistä itse lähtöön ja vaihtoyliopistoon saapumiseen oli melkoinen määrä byrokratiaa. Erityisesti Yhdysvaltoja varten hankittava  opiskelijaviisumi teetti paljon työtä, eivätkä ohjeet liitteistä tai hakemuksista aina vaikuttaneet täysin selkeiltä. Vaihtohakemusten vääntämisen yhteydessä treenattu kärsivällisyys kuitenkin kantoi viisumiprosessinkin läpi. Viisumia varten piti täyttää netissä hakemus ja maksaa käsittelymaksuja sekä varata haastatteluaika Yhdysvaltain suurlähetystöön. Haastattelu suurlähetystössä kuulostaa helposti todella vakavalta ja viralliselta, mutta se ei todellakaan ollut millään tavalla dramaattinen kuulustelu, vaan pikemminkin lähes arkiselta tuntuvaa asiointia parilla palveluluukulla. Tämä päti oikeastaan laajemminkin vaihtokokemukseni aikana: kaikki vaikutti etukäteen helposti virallisemmalta ja vakavammalta kuin olikaan. Viisumin lisäksi Butler vaati tietyt terveystarkastuslomakkeet, ja piti muistaa tehdä osoitteenmuutokset ja opintotukihakemukset, jotka kuitenkin sujuivat melko vaivattomasti. Ostin suoraan edestakaiset lennot Yhdysvaltoihin, koska hinta oli sama kuin yhteen suuntaan. Lentojen ostaminen teki koko opiskelijavaihdosta jotenkin konkreettisempaa – silloin aloin ymmärtää olevani oikeasti lähdössä.

Saapuminen ja orientaatio

Butlerilla oli saapuessamme muutaman päivän orientaatio-ohjelma, jonka aikana vaadittavat byrokratiat (lähinnä kurssivalintojen vahvistaminen) hoidettiin sujuvasti. Kursseja oli myös helppo myöhemmin vaihtaa, kunhan niillä oli vielä tilaa. Orientaation aikana kävimme lisäksi mm. Butlerin koripallopelissä ja shoppailemassa tarvittavat SIM-kortit ja muut välttämättömyydet. Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli määritelty oma tutori, jonka tehtävänä oli auttaa alkuorientaatiossa ja myöhemmin tarvittaessa käytännön asioissa. Kaikki tutorit eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä sitoutuneita tehtäviinsä, joten tutoroinnin toteutumisen taso vaihteli. Kokonaisuudessaan orientaatio oli aika lyhyt ja monia asioita piti selvittää vielä itse myöhemmin. Kaikki kuitenkin selvisi aikanaan ja omalla aktiivisuudella pystyi helpottamaan opiskelijayhteisöön integroitumista.

Asuminen

Asuin vaihdon ajan Fairview Housessa, joka on hyvin hiljattain valmistunut dorm eli opiskelija-asuntola. Koska rakennus oli todella uusi, olivat tilat myös hyvin modernit: talosta löytyi mm. opiskeluhuoneita, biljardi-pöytä, olohuonemaisia hengailutiloja ja kuntosali. Itse asunnot olivat 6 – 8 hengen podeja, joissa kaksi henkeä jakoi huoneen ja kylpyhuoneen. Jaoin huoneen toisen vaihtarin kanssa ja loput kämppiksistämme olivat amerikkalaisia, toisen vuoden opiskelijoita. Yhdessä asuminen sujui yllättävän hyvin, eikä yksityisyyden puute juuri häirinnyt lukukauden aikana. Päinvastoin, kämppikseni olivat mahtavia ja hyvin vastaanottavaisia. Kämppikset olivat myös hyvä tapa tutustua amerikkalaisiin opiskelijoihin ja päästä paremmin sisälle Butler-yhteisöön. Fairviewssa ja kampuksella asumisessa oli mahtavaa oli myös se, että oikeastaan kaikki tarvittava oli todella lähellä ja kavereiden kanssa oli helppo viettää paljon aikaa. Monet amerikkalaiset vaikuttivat suhtautuvan koko kampusalueeseen tietyllä olohuonemaisella rentoudella – esimerkiksi pukeutumiseen suurin osa ei arjessa juuri panostanut. Kampuksella asuessa elinkustannukset jäivät myös yllättävän pieniksi, kun rahaa ei kulunut ruokaan tai asumiseen samoissa määrin kuin Suomessa. Ehkä eniten rahaa viikoittain kului autokyyteihin: kampukselta poistuttaessa tilattiin tavallisimmin Uber tai Lift, ja keskustaan oli matkaa noin parikymmentä minuuttia autolla. Kyydit olivat kuitenkin Suomeen verrattuna edullisia ja kulut pystyi jakamaan kavereiden kanssa.

Opiskelu ja vapaa-aika

Opiskelu oli hyvin intensiivistä, etenkin Spring Breakin eli noin puolessa välissä lukukautta olleen kevätloman jälkeen. Opiskelin pääasiassa antropologiaa ja sosiologiaa, ja luettavaa oli paljon. Tietyllä tavalla college tuntui paluulta lukioon, jossa on paljon kotiläksyjä, ryhmäkoot ovat pieniä ja tunneilla pitää olla aktiivinen – useimmilla kursseillani luentoaktiivisuus oli jopa 25 % loppuarvioinnista. Vaikka luettavaa oli paljon ja opiskelu oli toisinaan monine esseineen hyvin hektistä ja stressaavaa – etenkin akateemiseen vapauteen tottuneelle – oli oppiminen ainakin tehokasta ja hyviä arvosanoja oli lopulta melko helppo saada. Yleisesti ottaen tuntui siltä, että opettajat ymmärsivät vaihtareiden tilanteen ja olivat hyvin kannustavia vaihtareiden suhteen. Sain opiskeluiden kautta uutta näkökulmaa niin antropologiaan että omaan pääaineeseeni, mutta myös laajemmin amerikkalaiseen yhteiskuntaan, ja monilla kursseilla tietty sosio-poliittinen tietoisuus korostui mielestäni mielenkiintoisella ja hyvin opettavaisella tavalla.

Vaikka välillä opiskelukuorma tuntui suurelta, panostin myös vapaa-aikaan. Butlerin kampuksella tapahtui jatkuvasti paljon. Kävimme mm. ylipiston baletissa, teatterissa ja  urheilutapahtumissa sekä tietysti juhlimassa kotibileissä ja baareissa. Butlerista ei voi puhua ilman, että mainitsee koripallon, joka on yliopistolle todella iso juttu. Opiskelijat saivat kotipeleihin ilmaiset liput, kunhan ne varasi etukäteen. Peleissä tunnelma oli aivan mieletön cheerleadereineen, marching bandeineen ja dramaattisine pelinkäänteineen. Pieneksi yksityiskouluksi Butler on menestynyt koripalossa yleensä hyvin. Butlerilla oli tietenkin myös omat kannustuslaulut ja -huudot, jotka oppi muutaman pelin jälkeen ja jotka raikuivat äänekkäästi lähes kymmenen tuhannen katsojan koripalloareenalla, joka on ollut yksi kampuksen ensimmäisistä rakennuksista. Koripallon lisäksi kävimme katsomassa lacrossea ja baseballia. Fudiskausi on sen sijaan syksyllä, mutta keväällä pidimme vaihtareiden ja tutoreiden kanssa SuperBowlin kisakatsomon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ennen vaihtoa kannattaa hoitaa kaikki byrokratiat mahdollisimman tehokkaasti pois alta – esimerkiksi viisumihaastatteluaikoja voi olla aika niukasti. Vaihdon aikana se, millaiseksi vaihtokokemus muodostuu, on hyvin paljon omasta aktiivisuudesta kiinni. Amerikkalaisiin oli helppo tutustua ainakin pintapuolisesti, mutta se vaatii myös itseltä heittäytymistä ja uskaltamista. Syyslukukaudella opiskelijayhteisöön on luultavasti helpompi päästä mukaan, ja keväällä kannattaa varautua siihen, että kaikkeen tutustumiseen joutuu itse oma-aloitteisesti panostamaan enemmän. Kaikenlaisiin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan ja kokeilla uusia asioita. Kaikesta kannattaa myös kysellä paljon. Luennoilla osallistumiseen auttoi, kun alkoi ajattelemaan englanniksi ja päästi irti liiallisesta itsetietoisuudesta ja oman englannin kieliopillisuuden varmistelusta.

Vaihdon aikana, missä tahansa Yhdysvalloissa onkaan, kannattaa ehdottomasti matkustaa paljon, ainakin Spring Breakillä ja vaihdon päätteeksi. Kotimaan lennot ovat halpoja, kunhan ne varaa hyvissä ajoin. Itse pääsin käymään vaihtoni aikana Chicagossa, Louisvillessa, San Franciscossa, Los Angelesissa, Washington D.C.:ssä, Philadelphiassa ja New Yorkissa, ja matkustaminen Yhdysvaltojen eri osissa oli erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Lisäksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan tutustua eri elämänvaiheissa oleviin amerikkalaisiin – niin saa paljon laajemman sisäpiirikäsityksen Yhdysvalloista.

Vaihtokertomus: University of North Carolina at Asheville, kevät 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleistä

Opiskelin kevätlukukauden 2018 University of North Carolina at Ashevillessa, Pohjois-Carolinassa. Asheville on pieni, liberaali kaupunki Appalakki-vuoriston kupeessa, jossa harrastetaan valtavasti meditaatiota ja joogaa ja jossa pienpanimoiden lukumäärä on väkilukuun suhteutettuna suurempi kuin missään muualla Yhdysvalloissa. Opiskelen lääketiedettä, ja koska vaihto-opiskelu lääketieteellisessä ei Amerikassa ole mahdollista, valitsin yliopistovaihtoehdoikseni kouluja joissa voi opiskella  terveystieteitä alaani liittyen. Olin kuullut Pohjois-Carolinan olevan kaunista aluetta, ja muutamat lukemani vaihtoraportit saivat Ashevillen kuulostamaan mukavalta ja toimivalta vaihtokohteelta. En katunut UNCA:n valikoitumista vaihtoehtojeni listalle – koulu oli pieni ja sympaattinen, ja koen että sain haluamani todellisen Jenkki-collegekokemuksen. Koulun vaihtaritoiminta on aktiivista ja hyvin järjestettyä. UNCA:ssa on käsittääkseni joka lukukausi suhteellisen paljon vaihto-opiskelijoita, mikä on vaihtarille mukavaa. Viehättävin asia Ashevillessa oli mielestäni sen luonnonläheisyys ja upeat mahdollisuudet ulkoilun harrastamiseen. Innostuin vaihtokevääni aikana patikoimisesta toden teolla.

Kuva: Vilja E.

Ennen lähtöä

ISEP-vaihtoon hakeminen oli työläs ja pitkä prosessi, joka aiheutti ajoittain stressiä mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin suhteellisen sujuva. Ohjeistusta tuli yliopistolta kiitettävästi. Eniten harmaita hiuksia aiheutti omalla kohdallani TOEFL-kielitesti ja siihen valmistautuminen sekä vaihtokohteiden läpikäyminen, kurssien valitseminen ja motivaatiokirjeiden kirjoittaminen, mihin kulutin todella paljon aikaa. Kielitesti oli stressaava ja ärsyttävän kallis, mutta vaikka se tuntui haastavalta, suomalaisella lukioenglantipohjalla ei kokeen läpäisystä tarvitse hermoilla. Suosittelisin kuitenkin hieman valmistautumaan, jotteivät kokeen formaatti ja nopeat vastausajat pääse yllättämään. Itse katsoin lähinnä preppausvideoita Youtubesta.

Aika prosessin alullepanosta hyväksymistietoon oli pitkä, jopa yli vuoden. Erityisesti keväällä vaihtoon lähtevät saavat tiedon vaihtokohteesta myöhään. Oma kohteeni varmistui marraskuussa, mikä on ilmeisesti melko tyypillistä. Tiedon odottaminen oli henkisesti raskasta ja hermoilin erityisesti viisumin saamisesta ajoissa, mutta kaikki sujui ongelmitta kunhan varmistussähköpostin saatuaan toimi reippaasti. En tosin suosittele pitkän reissun suunnittelua ennen vaihdon alkua, sillä ainakaan itse en olisi ehtinyt saada viisumia esim. ennen joulua.

Asuminen

ISEP-vaihtomaksuun kuului majoitus amerikkalaiseen tapaan jaetussa huoneessa kampusasuntolassa. Oman huoneen olisi saanut lisämaksusta. Vaikka koen yleisesti ottaen kaipaavani melko paljon yksityisyyttä ja olen herkkäuninen, päätin  kokeilla jaetussa huoneessa asumista. En katunut ratkaisuani. Kokemus oli mielenkiintoinen ja kaikki sujui hyvin – tulin onnekseni hyvin toimeen kämppisteni kanssa. Yhden lukukauden vaihtoaika on niin lyhyt, että sen pärjää helposti pienemmälläkin omalla tilalla. En viettänyt juuri lainkaan aikaa huoneessani nukkumisen lisäksi. Monet koko vuoden UNCA:ssa opiskelevat vaihtarit olivat päätyneet hankkimaan oman huoneen, minkä olisin ehkä itsekin tehnyt mikäli olisin viettänyt kokonaisen vuoden vaihtarina.

Ruokailu tapahtui kampuksella. Jokainen kampuksella asuva opiskelija valitsee itselleen meal planin, johon kuuluu tietty kiinteä määrä aterioita viikossa kampuksen ”pääravintolassa”, jossa on tarjolla aamupala-, lounas- ja illallisbuffetit. Lisäksi meal planista riippuen kullakin on tietty määrä käyttörahaa, jonka voi kuluttaa muissa kampusravintoloissa. Valitsin 14 ateriaa + $150 (muistaakseni), mikä oli minulle sopiva ratkaisu. Ruoka oli todella hyvää, raikasta ja tuoretta. Valikoima oli valtaisa, ja kasvisvaihtoehtojakin oli runsain mitoin. Ravintolasta löytyi niin terveellisiä kuin epäterveellisiäkin vaihtoehtoja. Jostain syystä paikalliset inhosivat pääruokalan buffet-menua, mitä jaksoimme muiden vaihtareiden kanssa ihmetellä. Runsaudenpulan vuoksi tuli jatkuvasti ylensyötyä, ja ruokailua hankaloitti se ettei ruanlaittomahdollisuuksia käytännössä ollut lainkaan. Oli ihanaa kun ruokailu oli niin helppoa, mutta kevään aikana kehittyi ikävä ruuanlaittoa ja suomalaista ruokarytmiä kohtaan!

Kuva: Vilja E.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalikoimani oli todella erilainen normaaleihin opintoihini verrattuna. Päädyin ottamaan kaksi Health Promotion-alan kurssia, joista toinen käsitteli terveysepätasa-arvoa ja toinen fyysistä aktiivisuutta & terveyttä. Lisäksi kävin Intro to Environmental Science-kurssin sekä meditaatiota käsittelevän kurssin ja olin kuorossa, josta sai yhden creditin. Olin valinnut kurssit jo Suomessa, joten koulun alkaessa vaihtokohteessa suunnitelmani olivat selvät. Oli virkistävää opiskella omaa alaa sivuavia aiheita ja koen, että monet oppimani asiat ovat tulevaisuuteni kannalta erittäinkin hyödyllisiä. Etenkin Health Parity-kurssi oli vaikuttava jaa laajensi kokonaisymmärrystäni terveydestä ja sosiaalioikeudesta merkittävästi. Oli kiinnostavaa tarkastella aiheita Amerikka-perspektiivistä tyypillisen eurooppalaisen katsantokannan sijaan.

Opiskelu oli helppoa, ja opiskelijoiden matala taso yllätti. Sanoisin, että keskiverto suomalainen abiturientti on akateemisilta taidoiltaan monien kohtaamieni amerikkalaisten collegeopiskelijoiden yläpuolella. Opettajat teettivät paljon kotitehtäviä, ja opiskelijoiden täytyi jatkuvasti olla kirjoittamassa jonkin sortin mielipidetekstejä tai lyhyitä esseitä erilaisista aiheista. Ryhmätöitä ja community projecteja harrastettiin myös paljon. Vaikka tehtäviä oli paljon, asiaosaamista ja opitun soveltamiskykyä ei vaadittu läheskään yhtä paljon kuin mihin olen tottunut. Jos pistareissa meni huonosti, pystyi menetetyt pisteet usein saamaan takaisin esimerkiksi johonkin vapaaehtoistyöprojektiin osallistumalla. Arvostelurima oli matalalla – täydet pisteet kokeista tai teksteistä sai välillä uskomattomankin helposti. Kaiken kaikkiaan opin arvostamaan suomalaista koulusysteemiä aivan uudella tavalla. Opin koulussa paljon uutta ja kielitaitoni koheni suullisten esiintymisten ja runsaiden kirjallisten tehtävien ansiosta, mutta kokonaisuudessaan amerikkalainen opiskelutyyli ei tuntunut minusta erityisen mielekkäältä.

Kuva: Vilja E.

Hyödyllistä tietoa seuraaville

Varaudu siihen, että liikkuminen ilman autoa on vaikeaa tai mahdotonta. Ashevillessa toimii todella epäsäännöllisesti liikennöivä paikallisbussi, joka on opiskelijoille ilmainen, ja kampukselta saa myös vuokrata pyörän ilmaiseksi. Lisäksi Uber-sovelluksella voi tilata suhteellisen edullisia kyytejä. Kaupungin keskustaan siis pääsee, mutta esim. patikointireissut vaativat vuokra-auton tai paikallisen kaverin jolla on auto. Vaikka autottomuus oli välillä turhauttavaa, sanoisin kuitenkin että Asheville oli Yhdysvaltain mittapuulla liikkumisen suhteen vaihtariystävällinen kaupunki. Toisin kuin monissa muissa amerikkalaisissa kaupungeissa, keskusta on pieni ja viehättävä ja siellä voi liikkua kävellen ympäriinsä.

Kuva: Vilja E.

Kampuksella oli mainiot liikkumisfasiliteetit, ja viikonloppuisin järjestettiin ulkoiluretkiä. Kannattaa osallistua – reissut ovat halpoja ja hyvä tapa päästä luontoon ilman omaa autoa. Amerikkalaisten hike-käsite on tosin jotain muuta kuin mitä suomalaisena ajattelisi. Alle mailin kävelylenkkeihinkin viitataan usein kyseisellä termillä.. Yhdysvaltalainen avoimuuden ja ystävällisyyden kulttuuri on ihana, ja kun paikalliset kutsuvat jonnekin, kannattaa ehdottomasti sanoa YES niin usein kuin mahdollista.

Vaihtoon lähteminen jännitti itseäni hurjasti. Olen kuitenkin todella iloinen, että lähdin! Kaikki kliseet, joita vaihdossa olemisesta sanotaan, ovat hämmentävän totta. Opin valtavasti itsestäni ja ympäröivästä maailmasta. Itsenäistyin, sain rohkeutta ja opin joustamaan sekä olemaan stressaamatta turhista. Vaikka minulla oli vahva englannin kielitaito jo vaihtoon lähtiessä, opin kieltä paljon enemmän kuin olisin uskonutkaan. Opin myös Yhdysvalloista enemmän kuin millään turistireissulla olisi ollut mahdollista. Matkustin vaihdon aikana mm. Atlantaan, New Orleansiin ja Washington DC:hen. Lukukauden päätyttyä reissasin Kaliforniassa kolme viikkoa. Suosittelen lämpimästi matkustelua eri Yhdysvaltojen osissa mahdollisuuksien mukaan! Tärkeimpiä asioita vaihtoon lähtiessä ovat mielestäni rohkeus ja avoimuus. Kannattaa pitää mielessä, että aika vaihdossa on rajallinen ja hankalatkin hetket menevät hujauksessa ohi. Voin taata, että reissuun lähtöä ei  tule jälkikäteen katumaan.

Kuva: Vilja E.

Vaihtokertomus, Wageningen University & Research, Syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Byrokratia

Vaihtohakemukseni suhteen sattui pieniä epäselvyyksiä: sain esimerkiksi Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorilta tiedon, että englannin kielen tason todistamiseksi riittää suoritettu B2 englannin kurssi. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että vaihtoyliopistoni vaati erillistä englannin kielen todistusta. Sain onneksi asian järjestymään ajoissa, mutta kannattaa olla kaikissa epäselvissä tilanteissa saman tien yhteydessä niin Helsingin kuin vaihtoyliopistonkin vaihtokoordinaattoreihin.

Saatuani hyväksymistiedon vaihtoyliopistosta, sain myös sähköpostilla ohjeita paikalliseen byrokratiaan ja asumiseen liittyen. Wageningenissa on käytäntö, jonka mukaan maassa yli neljä kuukautta oleskelevien EU kansalaisten tulee rekisteröityä kunnan asukkaiksi. Rekisteröintiä varten kunnantalolle tai vastaavalle on vietävä passi, syntymätodistus, mahdollinen vihkitodistus sekä vuokrasopimus. Syntymätodistus kannattaa pyytää maistraatista ajoissa, sillä sen saaminen voi kestää. Sähköpostissa oli myös selkeä ohjeistus siitä, mitä papereita vaihtoyliopistoon tulee rekisteröitymisen yhteydessä toimittaa.

 

Asuminen

Minulle ilmoitettiin heti hyväksymistiedon yhteydessä, että vaihto-opiskelijoille varattuja asuntoja on rajoitetusti, eikä minulle sellaista tultaisi tarjoamaan. Päädyin siis etsimään asuntoa yksityisten vuokraajien kautta ja etenkin paikalliset Facebookin asuntoryhmät osoittautuivat hyödyllisiksi. Wageningenissa esimerkiksi ’Wageningen Student Plaza’ -niminen ryhmä.

Vaihtoehtoina oli joko oman asunnon vuokraaminen tai huoneen vuokraaminen kimppakämpästä. Valitsin jälkimmäisen, koska ajattelin, että yksin asuessa voisi tuntua hieman yksinäiseltä uudessa paikassa. Alankomaissa vallitsee todella vahva student house -kulttuuri, ja useimmat opiskelijat elävätkin siellä kimppakämpissä. Monissa kimppakämpissä ryhmähenki on todella tärkeää, ja asukkaat haluavat valita huolellisesti uuden vuokralaisen, usein järjestämällä valitsemistilaisuuden (Kijkavond). Tähän valitsemistilaisuuteen kutsutaan potentiaalisia vuokralaisehdokkaita, ja illan aikana heihin tutustutaan yleensä muutaman oluen äärellä ja valinta suoritetaan sen perusteella, keneen talossa jo valmiiksi asuvat tykästyivät eniten. Kaikki kimppakämpät eivät kuitenkaan tätä tee ja joskus valinta tehdään ihan vaikka sen perusteella, kuka sattui ensimmäisenä lähettämään vuokrauspyynnön vapaana olevasta huoneesta. Sen vuoksi nopeus on todellakin valttia, ja ilmoitukset uusista vapaista huoneista kannattaa tarkistaa vaikka pari kertaa päivässä.

Itse löysin oman huoneeni Facebook ryhmästä, jossa eräs paikallinen opiskelija tarjosi huonettaan vuokralle oman vaihtonsa ajaksi. Huone oli tilava, asunto melko siisti sekä lähellä kampusta, ja sain vielä omistajan pyörän käyttööni vaihtoni ajaksi. Kämppikset olivat mukavia, mutta ylimpiä ystäviä meistä ei tullut. Jos haluaa taloon, jossa vallitsee todella läheinen yhteishenki, on hyvä, jos pääsee tutustumaan tuleviin kämppiksiin jo etukäteen. Tämä voi kuitenkin olla vaihtarille vaikeaa, sillä itse ainakin halusin, että huone on jo valmiina odottamassa, kun saavun vaihtokohteeseen. Kannattaa myös varautua siihen, että monet ilmoitukset on suunnattu vain paikallisille opiskelijoille, ja useimmiten vaihto-oppilaan on helpompi saada huone talosta, jossa kämppiksetkin ovat kansainvälisiä opiskelijoita.

Polkupyörä on Alankomaissa ehdoton. Kuva: Johanna M.

Vaihdon aikana

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtoni alkoi railakkaissa tunnelmissa: Wageningenissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa Annual Introduction Days (AID) tapahtuma, jonka aikana tutustutaan uusiin opiskelukavereihin, itse kaupunkiin sekä suoritetaan leikkimielisiä erilaisia tehtäviä. Joka ilta on myös lukuisia bileitä, jossa pääsee tutustumaan paikalliseen yöelämään. Itse olen laiska juhlija, joten osallistuin päiväaktiviteetteihin ryhmäni kanssa, mutta illan tullen vetäydyin kotiin lepäilemään. Ei siis huolta, vaikka bilettäminen ei kiinnostaisikaan, ryhmäytyminen tapahtui hyvin ilman juhliakin ja minulla ainakin oli superhauskaa.

Alankomaiden opiskelijakulttuuriin kuuluu myös todella vahvasti opiskelijajärjestötoiminta. Vaihtareille on usein suunnattu omia järjestöjä, jotka järjestävät matkoja ja muita aktiviteetteja, kuten kokkausiltoja ja bileitä. Myös urheilutoimintaan on Alankomaiden yliopistoissa panostettu: Wageningenissa on lukuisia eri urheilukerhoja, joiden jäseneksi voi liittyä. Kannattaa kokeilla itselle uusia lajeja, kuten esimerkiksi melontaa tai maakiekkoa (Field Hockey).

Syksy jatkuu Alankomaissa todella pitkälle: tämä kuva otettu marraskuussa. Kuva: Johanna M.

Opiskelu ja opetus

Oman kokemukseni mukaan opiskelu oli Alankomaissa vaativampaa kuin Suomessa. Luentoja oli todella paljon, joillakin kursseilla joka päivä. Oli tärkeää olla kurssin alusta alkaen hyvin mukana, sillä etenemistahti oli kova. Samalla sain kuitenkin opinnoista paljon irti ja nautin Suomeen verrattuna erilaisesta opetuksesta. Esimerkiksi yhdellä kurssilla harjoittelimme konkreettisesti kehitysprojektin suunnittelua ja valmistelua kolmen viikon mittaisessa projektissa. Tentit osoittautuivat myös hyvin erilaisiksi: Helsingin yliopistossa olen tottunut esseevastauksiin, mutta Wageningenissa tenttikysymyksiin toivottiin vastausta usein maksimissaan kolmella lauseella. Tenteissä oli siis lukuisia kysymyksiä, ja vastausten piti olla hyvin spesifejä. Tenttien ja kurssien läpi pääsemiseksi, arvosanaksi vaadittiin vähintään 5,5 ja 10 oli paras mahdollinen arvosana.

Wageningenin yliopiston Forum rakennus. Kuva: Johanna M.

Terveys

Alankomaissa jokaisella kansalaisella on oltava terveysvakuutus. Vaihto-oppilailta tätä ei kuitenkaan edellytetä, jos heillä on oma vakuutus. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa mukaan Kelalta saatu eurooppalainen sairasvakuutuskortti sekä haluttaessa lisäksi yksityinen matkavakuutus. Paikalliselle terveysasemalle (Huisarts) kannattaa rekisteröityä heti alkajaisiksi, jotta myöhemmin pääsee vaivattomammin asioimaan lääkärin luona, jos tarve yllättää. Myös esimerkiksi sairaalaan pääsee nopeammin hoitoon oman lääkärin kirjoittaman lähetteen kanssa, pois lukien tietysti välitöntä hoitoa vaativat tapaukset.

 

Käytännön vinkit arjen tueksi

Alankomaissa luottokortit eivät ole yleisesti ottaen käytössä juuri missään, joten paikallisen pankkitilin avaaminen voi olla järkevää, ellei valmistaudu kantamaan käteistä aina mukana. Kortilla maksamista kutsutaan termillä ’PIN’ ja esimerkiksi ruokakaupoissa joillakin kassoilla lukee ’PIN ONLY’.

Yleinen hintataso on hieman suomea alhaisempi. Jokaisessa kaupungissa järjestetään tori (market) vähintään kerran viikossa. Toreilta saa ruokaa, etenkin kasviksia ja hedelmiä todella edullisesti, joten suosittelen käymään! Myös vuokrat ovat paikasta riippuen edullisempia Helsinkiin verrattuna, Wageningenissa kohtuullinen huoneen vuokrahinta on 200-400 euroa kuussa.

Kannattaa vierailla myös muissa kaupungeissa, välimatkat ovat todella lyhyitä Suomeen verrattuna – tämä kuva Amsterdamista. Kuva: Johanna M.

Vaihtokertomus, kevät 2018, University of Strathclyde

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 vaihto-opiskelijana Glasgow’ssa sijaitsevassa Strathclyden yliopistossa. Vaikka kyseinen oppilaitos on varmasti monelle suomalaiselle opiskelijalle Tylypahkaa muistuttavaa Glasgow’n yliopistoa huomattavasti tuntemattomampi, voin vilpittömästi suositella Strathclydea kaikille Britanniassa ja erityisesti Skotlannissa opiskelusta haaveileville! Ohessa lyhyt ote kokemuksistani ja käytännön vinkeistä keväisessä Skotlannissa.

Ennen lähtöä

Lähtöä edeltävä hakuvaihe ja alkubyrokratia oli omasta mielestäni varsin mutkaton. Isoin työ tehdään haun ensimmäisessä vaiheessa, jolloin kirjallisella hakemuksella haetaan Helsingin yliopistolta suostumusta vaihtoon lähdölle; kohdeyliopisto ei missään vaiheessa hakuprosessia vaatinut erillistä “motivaatiokirjettä”. Hakuprosessi tapahtuu sekä Helsingin yliopiston Mobility Online -portaalissa että ensimmäisen “nominaatiovaiheen” jälkeen Strathclyden vastaavassa järjestelmässä. Kahden portaalin välillä sukkulointi voi aluksi tuntua stressaavalta, mutta pakollisen paperisodan määrä on loppupeleissä erittäin maltillinen, eikä esimerkiksi alustavien kurssivalintojen tekemisestä kannata liikaa ahdistua: omalla kohdallani kävi niin, etten voinut osallistua kaikille haluamilleni kursseille, mutta korvaaavat kurssit löytyivät kyllä tilalle varsin nopeasti. Henkilökunta oli koko hakuprosessin ajan erittäin avulias, ja kursseja on myös mahdollista vaihtaa tarpeen tullen vielä opintojen alkamisen jälkeenkin. Strathclyden yliopisto ei  myöskään vaatinut erillistä koetta kielitaidosta, vaan suomalaisiin perusopintoihini kuulunut pakollinen englannin kurssi täytti tämän tehtävän kätevästi.

Onnistuneen hakuprosessin jälkeen lentojen etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Glasgow’ssa on lentokenttä, mutta tarjonta on selvästi suurempi jos matkustaa Edinburghin kautta. Kaupunkien välinen matka taittuu helposti esimerkiksi junalla alle tunnissa, mutta Edinburghin lentokentältä kulkee myös Citylink-bussi suoraan Glasgow’hun.

Asuminen

Strathclyden yliopiston omat opiskelija-asunnot muodostavat niin kutsutun kampuskylän yliopiston alueella, opintorakennusten ja kirjaston välittömässä läheisyydessä. Asuntoloita ja asuntoja on useita erilaisia, ja niiden noin 105-140 puntaa/viikko vuokraan sisältyy vesi, sähkö, netti sekä viikottain suoritettava siivous. (Viimeinen erittäin iso plussa, jos kohdalle osuvat sotkuisat kämppäkaverit!) Asuntoja haetaan hakuvaiheessa erillisellä lomakkeella, jossa hakijoilla on mielestäni erittäin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaiseen asuntoon päätyy: iso osa hakulomakkeesta oli omistettu sen kartoittamiseen, minkälainen hakija oli kyseessä ja millaisten ihmisten seurassa hän viihtyisi parhaiten. Tästä systeemistä iso hatunnosto Strathclydelle, koska se selvästi ohjasi varsin onnistuneesti kohtalaisen samanhenkisiä ihmisiä saman katon alle; tästä syystä ei olekaan ollenkaan tavatonta, että kampukselta löytyy luultavasti useampikin bileasunto. Yliopisto tarjoaa myös paljon tietoa ja neuvoja onnistuneen kampuselämän mahdollistamiseksi, ja asunnon vaihtaminenkin onnistuu varsin helposti vapaina olevien huoneiden määrän niin salliessa. Keskellä kampuskylää sijaitsevasta Village Office -rakennuksesta löytyvät paitsi asuntoasioista vastaavan henkilökunnan tilat ja pyykkitupa, mutta myös pieni ruokala, erittäin kohtuuhintainen opiskelijabaari, Santander-pankin konttori ja automaatti sekä Amazon-lokerikko.

Oman hakuvaiheeni aikana yliopiston nettisivuilla ilmoitettiin, että koko lukuvuodeksi saapuvien vaihto-opiskelijoiden majoittamista asuntoloihin ei voida taata, mutta yhden lukukauden ajaksi saapuville lähtökohtaisesti järjestetään huone kampukselta. Yliopisto tarjoaa myös apua niille hakijoille, joiden tulee etsiä asuntonsa yksityisiltä markkinoilta. Kaupunkiin on selvästi rakennettu, ja rakennetaan edelleen, varsin huomattava määrä asuntoja juuri opiskelijoita silmällä pitäen, joten yliopiston henkilökunnan ja Erasmus-järjestön tuella asunnon luulisi löytyvän suhteellisen helposti.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Strathclydessa kurssit kestävät lähtökohtaisesti yhden lukukauden ajan. Yhden kurssin laajuus vastaa normaalisti kymmentä suomalaista opintopistettä, joten kevään aikana minun tuli suorittaa kolme kurssia. Kurssit koostuvat luennoista, joita järjestetään kahdesti viikossa, sekä kahden viikon välein järjestettävistä tutoriaaleista, joissa kurssin teemoihin perehdytään tarkemmin mm. esitelmien tai väittelyiden kautta. Tutoriaaleihin osallistuminen on pakollista, politiikka luentojen läsnäolopakkoa kohtaan vaihtelee tiedekuntien, laitosten, kurssien ja opettajien mukaan. Tutoriaalien vaatiman valmistautumisen lisäksi kurssit sisältävät yleensä yhden esseesuorituksen ja loppukokeen. Vaihto-opiskelijat, joiden äidinkieli ei ole englanti, saivat ainakin politiikan tutkimuksen laitoksella ottaa kokeeseen mukaan sanakirjan. Kurssit päättyvät muutamaa viikkoa ennen koekauden alkua, joten aikaa pänttäämiseen ja vaihdosta nauttimiseen löytyy varmasti.

Kurssien vaativuustaso ilmoitetaan numeroin ykkösestä viiteen, mutta vaihto-opiskelijat harvemmin saavat osallistua nelos- ja viitostason kursseille. Kurssitarjonta on laaja ja varsin joustava: lukukausikohtaisista kursseista vähintään kaksi tulee suorittaa oman laitoksen sisältä, loput opinnoista voi täyttää melko vapaasti muista oppiaineista. Opetuksen taso omalla laitoksellani oli erinomaista, ja luennoitsijat vaikuttivat aidosti kiinnostuneilta opiskelijoiden panostuksesta ja mahdollisista huolenaiheista. Jokaisen kurssin yhteydessä julkaistiin erityinen kurssiopas, jossa ilmoitettiin yksityiskohtaisesti kurssivaatimusten lisäksi erittäin kattava lista hyödyllisistä lähteistä opiskelun ja esseiden kirjoittamisen tueksi. Yliopiston opiskelijakortilla pääsee käyttämään kirjaston fyysistä ja elektronista aineistoa, ja koekaudella kirjasto on auki ympäri vuorokauden. Lähtökohtaisesti uskallan tiivistää Strathclydessa opiskelun näin: apua saa aina kun uskaltaa kysyä, ja asiat sekä käytännön järjestelyt on yleensä pyritty tekemään opiskelijoiden kannalta mahdollisimman helpoksi.

Opiskelijaelämä on melkoisen vilkasta. Strathclydessa ei ole suomalaiselle opiskelijakulttuurille tyypillisiä ainejärjestöjä, mutta sen sijaan erilaisia harrastuskerhoja (“society”) löytyy valehtelematta useita kymmeniä. Jos bilettäminen ei innosta, ovat kerhot erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin itselle mieleisen puuhan merkeissä. Protippinä mainittakoon Strathclyde Nordic Society, jonka tapahtumissa pääsee helposti tapaamaan yliopiston suomalaisia tutkinto-opiskelijoita!

Mikäli taas juhliminen kiinnostaa, niin kampusalue ja koko Glasgow muodostavat melkoisen Puuhamaan täynnä mahdollisuuksia edellä mainitun aktiviteetin toteuttamiseen. Village Officen opiskelijabaarin lisäksi lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee yliopiston opiskelijaliiton tilat, josta löytyy biljardipöydillä, jättiscreeneillä ja opiskelijaystävällisillä hinnoilla varustettu The Yard-sporttibaari. Kampusalueen baareissa järjestetään kaikenlaista ohjelmaa aina beer pong-turnauksista pubivisoihoin, ja asuntola-bileiden löytäminen on melkoisen vaivatonta. Itsestään selvästi Glasgow’n yö on täynnä elämää myös kampuksen ulkopuolella!

Vaihtoaika Glasgow’ssa on erittäin hyvä tilaisuus tutustua Skotlantiin laajemminkin. Erilaisia retkiä ja kierroksia järjestetään lukuisten tahojen toimesta, mutta luotettavaksi ja hyväksi havaittu Student Tours Scotland toimii läheisessä yhteistyössä yliopiston kanssa. Strathclydeen saapuvat vaihto-opiskelijat tulevat varmasti tutustumaan kyseisen yrityksen toiminnasta vastaavaan Garyyn tervetulotapahtumien yhteydessä. Jos taas mieli tekee nähdä maailmaa Skotlannin ulkopuolella, pääsee esimerkiksi Englantiin, Irlantiin tai peräti lahden yli manner-Eurooppaan varsin helposti ja edullisesti.

Täysin UniCafen tyylistä järjestelmää ei Strathclydessa ole, mutta lähin vastine on Nourish-ketju, jonka ruokaloita ja kahvilapisteitä löytyy pitkin kampusta. Viiden minuutin kävelymatkan päässä kampukselta sijaitseva Aldi-myymälä on kuitenkin niin edullinen, että jos asut yliopiston asuntoloissa, pääset huomattavasti halvemmalla kun teet päivittäiset ruokasi itse. Britannia on myös ilmeisesti erilaisten välipalojen luvattu maa, joten läheisistä marketeista löytyy aina jotain syötävää kiireisinä luentopäivinä.

Urheilusta kiinnostuneille Strathclyde tarjoaa kesästä 2018 lähtien entistä paremmat puitteet, kun täysin uusi urheilukeskus avautuu kampuksen välittömään yhteyteen. Vanhan urheilukeskuksen hinnat olivat aikalailla UniSportin tasoa, ja tämä tuskin muuttuu radikaalisti. Erilaisia urheilujoukkueita ja -kerhoja löytyy myös kelpo kattaus jostain tietystä lajista kiinnostuneille.

Lopuksi vielä mainittakoon allekirjoittaneen henkilökohtaiset ostovinkit koto-Suomesta Skotlantiin lähteville: sadetakki, vedenkestävä reppu tai laukku läppärille ja kunnolliset kuulokkeet. Näillä pääsee jo pitkälle!

Vaihtokertomus, L’Università degli Studi di Torino, Syksy 2017

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Torinon yliopiston hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli heinäkuussa 2017. Ennen sitä sain hankittua asunnon Torinosta perhetuttuni kautta. Jos asuntoa ei olisi löytynyt noin helposti, olisin hankkinut sen paikanpäältä. En juurikaan valmistautunut etukäteen. Vaihdoin puhelinliittymääni Euroopan alueella toimivan ilmaisen netin, ja tutustuin jonkin verran Torinon ja Italian historiaan. Torinoon piti täyttää Learning agreement. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kun menet paikanpäälle, mitään LA:n kursseista ei järjestetä. Todennäköisesti saat pallotella LA:ta useamman kerran yliopistojen välillä, ennen kuin kurssit löytyvät.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suomalaiselle varoituksen sana: Italiassa mitään ei hoideta verkossa, vaan jokainen asia lähtien citypyörästä sähkösopimukseen tulee hoitaa paikanpäällä. Ensimmäiset kaksi viikkoa sujuikin jonottaessa milloin missäkin. Usein vasta luukulla selvisi, että jokin tietty kopio tietystä paperista puuttui, jonka seurauksena se piti hakea kotoa ja tulla takaisin jonottamaan seuraavana päivänä 🙂

Koulun aloituksen oma-aloitteiseen selvittämiseen kannattaa nähdä vaivaa. Meillä selvisi alkuperäisenä aloituspäivänä, että koulu alkaakin vasta seuraavalla viikolla. Samoin oma-aloitteisuus muihin vaihto-oppilaisiin tutustumisessa kannattaa, sillä koulun puolesta ei järjestetä juurikaan ohjelmaa vaihtareille.

Asioita joita ensimmäisinä viikkoina tulee eteen:

  • Fiscal code (Codice fiscale) on Italian ”Sosiaaliturvatunnus”, jota tarvitsee lähes kaikissa virallisissa asioissa. Esimerkiksi vuokra- ja sähkösopimuksissa tuota vaaditaan (samoin kun palauttaa Ikeaan tavaraa J ). Codice Fiscalen saa Porta Susan aseman vierestä osoitteesta Corso Bolzano, 30.
  • Vaihto-oppilaaksi ilmoittautuminen Via Po:lla kannattaa hoitaa mahdollisimman pian. Huomaa että vaihdon aloituspäiväksi tulee se päivä, jolloin käyt ilmoittautumassa Via Pon toimistoon
  • Opiskelijakortti haetaan, kun ilmoittautuminen Via Polla on tehty, osoitteen saa sieltä toimistosta. Varaudu pitkiin jonoihin!
  • Opiskelijakortti toimii bussikorttina. Opiskelija-alennuksen voi ladata Porta Susalla olevassa toimistossa, kannattaa varautua pitkiin jonoihin. Opiskelijalle yksi kuukausi maksaa 25 euroa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen seuraavat kuukaudet voi ladata Tabacchiereista, joita löytyy kaduilta.
  • Sähkösopimus:
  • Tobike, eli Torinolaisten Alepapyörä on tosi kätevä ja hyvä systeemi, jos uskaltautuu heittäytyä italialaiseen liikenteeseen. Tobikea voi käydä jonottamassa Via santa chiara 26:ssa. Yksi vuosi maksaa 18 euroa

Asunnon hankinta

Asunnon hankinta kannattaa tehdä vasta paikanpäällä. Itse löysin asunnon tutun kautta etukäteen, mutta kaksi muuta suomalaista vaihtaria käyttivät asunnon etsintään kaksi viikkoa lähes yötä päivää. Pitkää pinnaa siis tässäkin! Italialaisille sopimus ei aina tarkoita, että asia olisi sovittuJ Käytiin esimerkiksi useammassa asuntonäytössä niin, että asunnon omistaja ei ilmestynyt paikalle ja tuli hukka reissu.

Yliopiston majoitusta voi hyödyntää kaksi viikkoa. Sen lisäksi Torinossa on paljon suhteellisen edullisia Airbnb-huoneita. Osa vaihtareista sai sovittua Airbnb:n koko vaihdon ajaksi.

Yksiön vuokra Torinossa on melkein Suomen hinnoissa ja vaihto-oppilaille suositellaan yhteismajoituksia. Huone kimppakämpässä maksaa noin 350-450e/kk. Tuon lisäksi kannattaa huomioida, että italialaisissa vuokrasopimuksissa lukee usein ”Plus laskut”, eli vuokrasuhteen lopussa saattaa tulla yllätyslasku esimerkiksi sähköstä. Double room on noin 300 euroa. Osoitteita mistä asunnot lopulta löytyivät suhteellisen helposti: subito.it ja camplussa. Asunnon sijainnin suhteen kannattaa olla joustava, Torinossa on monia kivoja alueita! Suosittelen kuitenkin metropysäkkien varrelta etsimistä ensimmäisenä. Vältettäviä alueita ulkomaalaisille ovat Aurora (Mercato Porta Palazzo Turinin ja joen välinen alue) sekä San Salvarion alue lähellä Porta Nuovaa (esimerkiksi Via Nizza).

Opiskelu ja opetus

Koulu oli monella tapaa suomalaiselle elämys, johon ei kannata suhtautua liian vakavasti. Oma-aloitteisuus auttaa, (mutta ei välttämättä pelasta) sillä monet käytännön asiat selvisivät vasta vaihdon ihan loppu vaiheessa. Aikataulut venyvät, tenttejä perutan samana päivänä, uusintaa ei järjestetäkkään, menet tunnille missä selviää, että kurssi siirtyy vuodella jne.

Hyödyllistä tietoa seuraavalle vaihtoon lähtijälle

Torino on turvallinen kaupunki, missä ei pelottanut pyöräillä yöllä kaupungilta kotiin. Siellä rakastetaan jalkapalloa (Juventusta), ruokaa ja viiniä. Nauti italialaisesta kulttuurista ja matkusta!

Torino on täynnä niin uskomattomia ravintoloita ja kahviloita, että niistä kannattaa ottaa kaikki irti! Mieluiten joka päivä ulos syömään 🙂 Italialaisille ruoka ja juoma on suurin ylpeyden aihe, he jaksavat ikuisesti puhua siitä ja kehua sitä, suosittelen olemaan samaa mieltä! Torinossa turisteja on vähän ja ruoka on sitä parempaa, oikeaa italialaista. Monessa paikassa on siesta, eli ruokaa ei saa silloin kun suomalaiset sitä haluaisivat, mutta siihen tottuu nopeasti. Monet ravintolat avaavat iltaan 18-19 aikaan. Varaudu myös siihen, että suomalaisten ruokatavat (esim lounas klo 11) herättää naurua ja hilpeyttä paikallisissa.

MUST:

Apericena: Italialaisten illanviettoa, missä juoma ja seisova pöytä maksaa 10-12 euroa. Ihan paras tapa viettää aikaa! Parhaat Torinossa: Beerba, Zelli, Platti, varaa aina pöytä!

Kahviloita: Joka kulmassa, vanhimmat perustettu 1800-luvulla. Vinkkejä Dezzutto, Platti, Vergnanot, Vittorio Veneton kahvilat

Gelato: La Romana (Maista jokaista makua)

Pizza: Napples, Sarcchiapone, Fratelli Pummaro (Pian huomaat itsekin, että mikä tahansa lätty ei kelpaa;))

Italialaisia: Gerla (Perustettu 1927), DeFilippis, La Taverna Dei Mercanti

 

 

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Heippa kaikki Ruotsiin vaihtoon lähtevät ja lähtemisestä kiinnostuneet!

Olin vaihdossa Tukholman yliopistossa syksyn 2017 opiskellen kulttuurimaantiedettä (kulturgeografi) 30op verran. Opiskelin aivan tavallisessa ruotsinkielisessä opinto-ohjelmassa ruotsalaisten kanssa ja lukuun ottamatta yksittäisiä tenttejä suoritin kaikki opintoni ruotsiksi.

Ennen lähtöä

Ruotsi on lähellä ja sen myötä lähteminen ei ainakaan omalla kohdalla tuntunut erityisen dramaattiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö itseä kannata valmistaa lähtöön. Itselleni tämä tarkoitti etenkin kielen hiomista esimerkiksi kaunokirjallisuutta lukemalla ja tv-ohjelmia katsoen. Mikäli kieltä haluaa todella oppia kannattaa opiskelusta tehdä heti systemaattista, esimerkiksi keräämällä sanoja ja kysymyksiä ylös myöhempää selvittämistä varten.

Lisäksi byrokratia kannattaa hoitaa kerralla kuntoon jotta sitä ei tarvitse tuskailla vaihdon aikana. Tärkeintä on 1) ilmoittaa väliaikaisesta muutosta Ruotsiin ja 2) ilmoittaa vaihdosta Kelalle jotta saat oikeat tuet.

Asuminen

Ruotsiin, ja etenkin Tukholmaan, lähtiessä tärkeintä on aloittaa asunnon etsintä riittävän ajoissa. Jotkin yliopistot tarjoavat vaihtareille asunnon mutta monet eivät ja asuntotilanne on etenkin suuremmissa kaupungeissa hyvin vaikea.

Toisaalta asunnon hankkiminen itsenäisesti onnistuu kyllä varmasti kunhan on valmis  asettamaan vaatimustason tilanteen tasalle. Jos on valmis asumaan alivuokralaisena (inneboende) tai kimppakämpässä asuntoja kyllä löytyy. Lisäksi etenkin Tukholmassa pitkät matkat ovat normi eikä tunnin koulumatka ole mitenkään erityisen pitkä. Itse aloitin asunnon hakemisen vasta juhannuksena (suosittelen aloittamaan vähän aiemmin) mutta löysin asuinpaikan silti muutamassa viikossa.

Kuva: Mikko A.

Alivuokralais/kimppakämppiä haetaan lähinnä blocket.se -sivustolta, joka on tori.fi:tä muistuttava markkinapaikka. Asunto löytyy parhaiten luomalla itsestä vuokralle etsitään -ilmoitus, jossa esittelet itsesi ruotsiksi ja englanniksi. Tällöin vuokranantajat ottavat sinuun itse yhteyttä etsiessään luotettavaa vuokralaista, itse sain noin 10 yhteydenottoa ensimmäisen viikon aikana. Vuokrat kohtuullisen sijainnin asunnoissa pyörivät Tukholmassa 5000 kruunun molemmin puolin, nyrkkisääntönä mitä pienempi kaupunki sitä matalammat vuokrat.

Itse löysin alivuokralaiskämpän eläkeläismiehen luota Danderydistä, noin 8 km päästä Tukholman keskustasta ja yhden pysäkin kanssa kampuksesta. Olin asunnon suhteen hyvin onnekas, sillä asunnon sijainti oli täydellinen, vuokranantaja paljon matkoilla ja vuokra halpa (4700 kruunua).

Danderydin kotimaisemat. Kuva: Mikko A.

Opiskelu ja opetus

Opiskelemani aine oli kulttuurimaantiede (kulturgeografi), joka yhdistää yhteiskunta- ja maantieteitä. Ainakin Tukholman yliopistolla laitokset ovat todella vapaita päättämään opetuksesta joten käytännön asioiden järjestyminen riippuu paljon missä aineessa opiskelee. Opinnot olivat suurelta osin mielenkiintoisia mutta myös haastavia. Kursseissa oli todella monimuotoisia osasuorituksia kuten pieniä tenttejä, esseitä, yhteiskirjoitustehtäviä, harjoitustehtäviä ja artikkelien lukua jotka kaikki tuli suorittaa kurssimerkinnän saadakseen.

Opiskelu on yleisesti Suomea enemmän ryhmätöihin painottuvaa ja korostaa tiedon etsimistä ja koostamista. Suomalaisesta tuntui välillä, että ryhmätyötehtävät olisi tehnyt murto-osassa käytetystä ajasta itse mutta toisaalta samalla pääsi tutustumaan opiskelukavereihin. Eivätkä ruotsalaisetkaan keskustelu kuplivasti jatkuvalla syötöllä, suuri osa kurssien pohjustuksesta oli perinteisiä luentoja joilla keskustelun herättäminen oli opettajalle kotoisan vaikeata.

Omiin opintoihini vaikutti luonnollisesti paljon se, että kaikki opetus oli ruotsiksi. Kielitaidon riittävyys oli luonnollisesti epäilyksiä herättävä asia mutta ilokseni totesin opintojen sujuvan oikein hyvin. Koin myös, että Ruotsin monikulttuurisuus auttaa myös ruotsia opettelevaa vaihtaria sillä ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikki eivät puhu täydellistä ruotsia. Tärkeämpää kuin kielen oikeaoppisuus on puhua sulavasti siinä mielessä ettei puhe töksähtele sillä harva kiinnittää huomiota kielen vajavaisuuksiin kunhan tekee itsensä ymmärretyksi. Kirjoitettua kieltä taas voi opetella opintojen ohessa: tenttikirjat ja esseiden kirjoittaminen olivat erinomaisia tilaisuuksia kerrata myös kielioppia. Lisäksi kun pitää luennolla yliopiston netmotin auki koneella on ruotsiksi opiskelu yllättävän helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ruotsissa todella monen palvelun käyttö terveyspalveluista ruokakaupan etukorttiin vaatii paikallista henkilöturvatunnusta (personnummer). Yliopistolla opiskelu onnistuu ilmankin mutta lähes kaikkialla muualla tulet törmäämään siihen, että asioiden hoitaminen on hankalaa ilman personnummeria. Vaihtarin kannalta harmillista on, että numero myönnetään vain, jos maassa on aikomus asua vähintään yhden vuoden ajan. Toisaalta pohjoismaiden välillä vallitsee vapaa liikkuvuus jonka johdosta asumisaikomustaan ei tarvitse erityisesti todistaa millään. Lisäksi lyhyemmästä asumisesta ei seuraa mitään sanktiota vaikka maasta muuttaisi pois vaikkapa neljän kuukauden jälkeen.

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.

Vaihtokertomus, Higher School of Economics, syksy 2017

Teologisen tiedekunnan opiskelija

 

Moskovassa etsivä löytää –

 vaikka harvemmin sitä, mitä on alun perin etsinyt

Kuva: Mira R.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä tuli aika pakata mukaan liikaa kesävaatteita ja liian vähän arvokkaita hyödykkeitä, kuten villasukkia ja salmiakkia. Asioita, jotka näin jälkeen päin voi todeta ansainneen paikkansa ääriään myöten ahdetussa ja saumoistaan hymyilevässä kassissa, olivat mm. lämpimät neuleet ja hansikkaat. Syksy ja koleat säät tulivat Moskovaan kuin varkain, joten varautuminen kaikkiin neljään vuodenaikaan oli aiheellista.

Matkaani lähti tietenkin myös nippu kopioita ja kopion kopioita kaikista mahdollisista vaihtoaikaan ja matkustukseen liittyvistä asiakirjoista. Tärkeimpiä näistä mm. Passi ja viisumi, Student Exchange Certificate, Matkavakuutustodistus Venäjälle sekä Terveys- ja HIVtodistus.

Asuminen

Saapumiseeni liittyvä alkubyrokratia pääsi käyntiin, kun ennätin asuntolalleni Studencheskayalla. Buddy -ohjelman kautta tapaamani paikallinen opiskelija oli apunani asuntolalla, jossa onnekseni hoitui kaikkien ensimmäisenä päivänä hoidettavien asioiden, kuten rekisteröitymisen selvitys.  Kaupunkiin rekisteröityminen tapahtui aina asuntolan henkilöstön kautta, jonka jälkeen valmiin, mukana kannettavan lapun sai noutaa parin päivän kuluttua yliopiston viisumi- ja rekisteröitymistoimistosta. Rekisteröitymisen lisäksi ensimmäisen saapumiseni aikana allekirjoitettiin järjestyssääntö- ja vuokrasopimus.

Näkymä huoneeni ikkunasta. Kuva: Mira R.

HSE:n kansainväliset opiskelijat olivat asumisen suhteen onnekkaassa asemassa, sillä he majoittuvat pääasiallisesti tasokkaimmissa opiskelija-asuntoloissa, niin siisteyden kuin sijaintinsa puolesta. Toisaalta jotkin yleisesti käytössä olevat opiskelija-asuntoloiden piirteet, kuten kiireettömyys sisälämmityksen aloittamisesta kylmän ilman tullen, vaikuttivat hieman myös omaan asumismukavuuteeni. Talviaikaan sisäilmasto saattoi kuitenkin vaihdella trooppisesta vilakkaan riippuen asuntolasta ja asuttamastaan kerroksesta, sillä lämpö ei usein aivan yltänyt yläkerroksiin saakka, vaikka lämmitystehon saattoikin kokea rakennuksen ensimmäisissä kerroksissa.

Asumisjärjestelyiden puolesta vaihtarit majoittuivat kahden hengen huoneissa, joiden perusvarustukseen kuului sängyn ja Neuvostoliiton aikoja henkivän sisustuksen lisäksi jääkaappi, vaatekaapit, hyllytilaa ja kirjoituspöytä. Kodintavarat ruokailuvälineistä siivousvälineisiin täytyi kuitenkin hankkia itse, joita kuitenkin löytää edullisesti esimerkiksi tavaratalo Auchanista tai hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevasta Ikeasta. Itse päädyin hankkimaan huonekaverin kanssa yhteiset kokkausvälineet ja kerrosnaapureiden kanssa jaettavan imurin, jotka laitoimme kiertoon lähtömme jälkeen.

Asuntolan huone tunnelmavalaistuksessa sekä innokas opiskelija esittelemässä asuntolan omien siivousvälineiden ergonomiaa kerroksen keittiössä

Vaikka yhteiskäyttöisiin tavaroihin ja tiloihin oli alkuun tottumista, yhteisöllinen asuminen, naapureiden kanssa vietetty aika ja mahdollisuus kokemusten jakamiseen muodostivat ison ja tärkeän osan vaihtoaikaa, josta sain mukaani hauskoja muistoja ja ympäri maailmaa asuvia kavereita. Voinkin suositella asuntolamajoitusta lämpimästi – jo pelkästään vuokra-asuntojen yleisen hintatason puolesta.

Opiskelu ja opetus

Uuteen opiskeluympäristöön sopeutumista helpotti huomattavasti HSE:n kansainvälisten opiskelijoiden palvelu, kursseilta saadut paikalliset ja vaihdossa olevat kaverit sekä oman opintosuunnitelman joustavuus. Orientaatioviikon ensimmäisillä päivillä jaetut ohjeet opiskeluun liittyvästä byrokratiasta kannatti säilyttää, sillä siinä oli ylhäällä monet opiskeluun liittyvät deadlinet viisumin uusimisesta periodien tenttiviikkoihin.

Kursseille ilmoittauduttiin ensisijaisesti LMS alustalla. Kun kurssi oli ehtinyt täyttyä esimerkiksi vaihtarikiintiön täyttyessä, tunnuksien toimimattomuuden tai yleisien järjestelmähäiriöiden takia, kurssin vastuuhenkilölle oli lähetettävä motivaatiokirje Kansainvälisten opiskelijoiden palvelun antamien ohjeiden mukaisesti. Sen lisäksi monet käyttivät myös ’ilmesty ensimmäiselle luennolle’ taktiikka, millä saattoi lunastaa itselleen kurssipaikan. Alustalla kannatti myös käydä kokeilemassa ilmoittautumista useamman kerran ilmoittautumisaikana, sillä kurssipaikkoja avautui, mikäli osa opiskelijoista perui ilmoittautumisensa.

Tottuessani kurssi-ilmoittautumisen monimutkaisuuteen opiskelin yhden lukukauden ajan maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden sekä humanistisen tiedekunnan kursseilla englanniksi, joista suurin osa olivat maisteritasoisia. Kokemukseni itse opiskelusta olivatkin kurssikohtaisesti erilaisia ja osoittivat paljon vaihtelua opetustyyleissä ja kurssikäytännöissä. Yleisesti opiskelua oli työmäärältään paljon ja usein ilta-aikaan (klo 15-21), sillä suurin osa maisterivaiheen opiskelijoista kävi myös työssä. Osaksi sen takia kurssin suoritustavoista usein myös joustettiin. Kurssikuulustelut vaihtelivat kirjallisista ja suullisista tenteistä ryhmätöihin ja esseisiin. Esseissä ja kirjallisissa tenteissä, joita tein itse eniten, painotettiin usein aineiston tarkkaa tuntemusta. Mikäli soveltavaa ja tutkivaa työskentelyä toivottiin, siitä mainittiin erikseen (esim. research essay). Oma-aloitteisuutta esimerkiksi esseeaiheiden ja näkökulmien ehdottamisessa katsottiin kuitenkin vain hyvällä, joka mahdollisti paljon myös erityisesti itseä kiinnostavien aiheiden opiskelua. Kurssisuoritusten arvostelukäytäntö ei puolestaan ollut kokemukseni mukaan tiukkaa, josta kuulin kuitenkin joitakin poikkeuksia; lähinnä kansainvälisen kaupan puolella.

Kaiken kaikkiaan opintoni olivat mielenkiintoisia ja sain suoritustapojen joustavuuden puolesta keskittyä paremmin myös aiheisiin, joita lähtiessäni toivoinkin opiskelevani.

Hyödyllistä tietoa, vinkkejä ja harhaluuloja

Matkustustapa muuttokuorman kanssa:

VR:llä sai ottaa mukaansa kaksi matkalaukkua vs. lentokoneella maksutta yhden painorajalla, mutta perille pääsi nopeammin. Jos saapumisasemasi sijaitsee kaukana asuntolastasi, kannattaa joka tapauksessa harkita taksin ottamista määränpäähän jollakin taksisovelluksella.

Nimim. Ruuhka-aikaan hissittömillä juna- ja metroasemilla hikoillut kaupungin toiselle puolelle asti.

Sympaattisin taksimatka Yandex -sovelluksella.

Vapaa-aika: Matkustakaa, hyvät opiskelijat! Vaikka Moskova on täysin oma lukunsa, siitäkin avautuu uusia näkökulmia vaihtelemalla tarkasteluetäisyyttä. Todennäköisyyksien mukaan naapuristasi tai kurssikavereistasi löytyy muitakin opiskelijoita, joita kiinnostaa jahdata revontulia Murmanskissa, tutustua päiväseltään kultaisen kehän kaupunkeihin tai taittaa matkaa vuokratulla Ladalla. Matkustus yleisillä, vuokra-autolla ja usein myös lentokoneella on edullista ja sitä varten voi kurssista ja sen suoritusmahdollisuuksista riippuen yrittää neuvotella aikaa myös opintoviikkoina.

Sekä Moskovan että muiden Venäjän kaupunkien kulttuuritarjontaan, historiaan ja yöelämään voi myös tutustua ESN:n järjestämillä ekskursioilla.

Kielitaito: Vain englannilla ei useinkaan pärjää päivittäisessä- saatikka viranomaisasioinnissa. Kaikki kommunikaation apukeinot (Yandex ja Google translatorit, sanakirjat, muistilaput, kilauta kaverille, käsimerkit, savumerkit…) sallittuja.

Turvallisuus: Läheisten ja tuttujen suusta kuuli usein epäilyjä Moskovan ja Venäjän turvallisuudesta. Välillä muisteltiin Leningradin villejä vuosia ja toisinaan taas kyseltiin Krimin tilanteen vaikutuksista tai virkavallan korruptoituneisuudesta.

Todellisuudessa Moskovan keskusta osoittautui vaihtoni aikana kovin turvalliseksi. Pääkaupungin yleisestä turvallisuudesta pidettiin huolta ja esimerkiksi terroriepäilyihin puututtiin – syystä tai toisesta – näyttävillä evakuoinneilla. Tilanne- ja paikkakohtaisia eroja myös Moskovassa tietenkin on, mutta kuuluisalla ”maalaisjärjellä” pääsee kuitenkin pitkälle – esimerkiksi käyttämällä taksisovelluksia pimeiden taksien sijaan tai käyttämällä alikulkutunneleita ja varomalla katoilta tippuvaa lunta ja jäätä. Yleistä turvallisuutta oli hyödyllistä seurata myös aluekohtaisesti tiedotusvälineiden ja esimerkiksi UM:n matkustustiedotteen avulla.

Sananen kuitenkin henkilökohtaisesta turvallisuudesta – Kokemukseni on mihinkään näkyvään vähemmistöön kuulumattoman suomalaisen vaihto-opiskelijan asemasta käsin. Esimerkiksi rasistista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtui Moskovassa ajoittain, myös vaihtoni aikana.

Epäonnekkaissa tilanteissa: Vaikeuksilta ei – ainakaan oman kokemukseni perusteella– voi vaihtoaikana välttyä. Onkin hyvä asennoitua myös niiden varalle tai ottaa jo valmiiksi selvää, miten toimia esimerkiksi sairastumisen, omaisuusvarkauden tai matkustusasiakirjojen hukkumisen sattuessa. Sairastumisen varalta kannattaa muistaa tarkistaa oman vakuutuksen kattamien terveyspalveluiden lisäksi esimerkiksi kurssikohtaiset poissaolokäytännöt ja mahdollisen lääkärintodistuksen tarve. HSE:ssä myös kyseisen ristin kohdalla noudatetaan usein kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan selvittämällä asiansa kohteliaasti ja ajallaan luennoitsijan ja kansainvälisten opiskelijoiden palvelun kanssa, voi saada joustoa poissaolokiintiöönsä. On kuitenkin hyvä muistaa, että osassa kursseja opiskelutahti saattaa olla niin kova, että muiden kiinni ottaminen voi muodostua kuitenkin hankalaksi.

Poliisin kanssa asioidessa suosittelen puolestaan olemaan mahdollisuuksien mukaan ensin yhteydessä Erasmus Student Networkin paikallisiin opiskelijoihin, asiaa koskevien instanssien lisäksi (kuten Suurlähetystö passiasioissa). Paikallisilla, ennenkin vaihto-opiskelijoita samankaltaisissa tilanteissa auttaneilla ja kielitaitoisilla ESN opiskelijoilla on usein tietoa siitä, miten asiaa on aikaisemmin käsitelty tai esimerkiksi siitä, mikä poliisiasema on tunnettu hitaasta palvelustaan. Myös yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden palvelusta saattaa olla apua. Erityisesti, jos ongelman on matkustusasiakirjat tai suoraan viranomaisten kanssa asiointi. Kansainvälisten opiskelijoiden palvelu ei kuitenkaan tarjoa tukea toimiston ja sen virka-aikojen ulkopuolella.

 

Kirjoittaja on ensimmäisen vaihtonsa tehnyt opiskelija, joka muutti Moskovaan melkein kielitaidottomana, tippui laskuistaan huumorintajua koettelevissa byrokratiaongelmissa ja löysi tähänastisen elämänsä parhaan matkan aikana lähinnä asioita, joita ei osannut aiemmin toivoa.

 

Vaihtokertomus, Renmin University of China, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä: mitä mukaan ja miten valmistautua vaihtoon?

Noin paria kuukautta ennen vaihtoon lähtöä Renmin–yliopisto lähettää opiskelijalle kirjeen, jossa on yleistietoa koulusta ja kampuksesta. Alkupaketti ei ole kovin kattava, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli varsin riittävä alkuun pääsemiseksi. Kaikki  oikeasti tärkeä selviää paikan päällä. Varmuuden vuoksi passikuvia ja kopioita passista/viisumista kannattaa ottaa muutama enemmän kuin mitä virallisissa ohjeissa ohjeistetaan. Niitä kun saattaa tarvita muuallakin kuin pelkässä yliopiston byrokratiassa (esim. pankissa).

Kiina on edullisen hintatason maa. Lähes kaiken tarvittavan saa halvalla paikan päältä. On kuitenkin fiksua välttää ajattelutapaa “ostan kaiken tarvittavan Kiinasta ja heitän ne sitten vuoden päätteeksi pois”. Lukuvuoden lopussa näyttäytyvä ilmiö, jossa asuntoloiden käytävät täyttyvät henkareista, sateenvarjoista, siivousvälineistä, suihkutossuista, jatkojohdoista jne. tavaroista jotka ovat matkalla kaatopaikalle, on surullinen.

Länsimaalaiset lääkkeet ja perusvoiteet ovat asia, joita voi olla vaikea löytää Kiinasta. Olo voi olla orpo jos sairastuu, yrittää löytää rajoittuneella kielitaidolla lääkettä, ja ainoat joita tarjotaan ovat kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvia yrttejä ja liemiä. Hajusteettomat, herkän ihon voiteet, pesuaineet, shampoot jne. voivat myös olla hankalia löytää. Pekingin talvi on erityisen kuiva, joten jos on taipumusta iho-ongelmiin, niin omien rasvojen tuonti saattaa helpottaa elämää suuresti. Myös esimerkiksi aurinkovoidetta joka EI ole valkaiseva voi olla haastavaa löytää.

Jos tietokoneeseen haluaa asentaa VPN–ohjelman, on lataus suoritettava kotona, sillä pääsy lataussivustolle on todennäköisesti estetty Kiinassa. Puhelimeen on hyvä ladata valmiiksi WeChat–sovellus, kiinalainen Whatsapp, joka toimii pikaviestisovelluksena, lompakkona ja monena muuna.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kampukselle saapuessa tulee ensin ottaa suunta kohti International Culture Exchange Centeriä (tunnetaan paremmin nimellä 高丽楼, Gaoli building tai Korea building). Tämä on se rakennus, joissa suurin osa suomalaisista yliopistoista tulleista opiskelijoista todennäköisesti asuu. Saapumisesta tulee ilmoittaa tämän hotellinkaltaisen rakennuksen “front deskille” eli respaan. Näin tulee tehdä siinäkin tapauksessa, että on hakenut asuntolapaikkaa jostain toisesta asuntolarakennuksesta. Jonot voivat olla pitkiä, sillä suuri määrä uusia opiskelijoita on tullut tekemään saman kuin sinäkin: maksamaan vuokran ja hakemaan opiskelijoiden aloituspakettia jossa on mukana mm. Renminin opaskirja, asuntolan säännöt jne. Pitkien odotusaikojen välttämiseksi onkin suositeltavaa saapua Gaoli-rakennukselle heti aamusta. Etenkin Finnairin suoraa Pekingin reittiä käyttävälle tämä on kätevää, sillä lento saapuu aikaisin aamulla.

Ensimmäinen viikko Renmin–yliopistolla on orientaatioviikko. Varsinainen opiskelijaksi rekisteröityminen alkaa muutama päivä sen jälkeen kun asuntolapaikka on otettu vastaan (huomaa siis, että asuntolaan kirjautuminen ja vuokran maksaminen ei vielä tarkoita läsnäolevaksi ilmoittautumista). Opiskelijaksi ilmoittautuminen tapahtuu askel askeleelta tyyliin: täytä perustietosi ja siirry rastille 1, allekirjoita noudattavasti Kiinan ja ylipiston sääntöjä, sitoudu olemaan käyttämättä huumeita jne. ja siirry rastille 2, anna passi, valokuva, kaavakkeet virkailijalle ja siirry kohtaan 3 jne. Todennäköisesti tämän prosessin yhteydessä paikanpäällä on ChinaMobilen tai muun operaattorin piste, josta voi kätevästi hankkia köntsäsummalla liittymän koko vuodeksi. Rekisteröitymisen päätteeksi saa kasan papereita, joissa ilmoitetaan tasokokeiden luokkahuoneet ja kellonajat (mikäli opiskelija on valinnut opiskelevansa vain kiinan kieltä), yhteislähtö terveystarkastukseen, tervetulotilaisuuden ajankohta jne. Tervetulotilaisuuteen osallistuminen ei ole pakollista, mutta sieltä saa hyvää yleistietoa viisumeista, koulun käytännöistä, opiskelijakortin käytöstä jne.

Opiskelijat jotka ovat Kiinassa yli yhden lukukauden tarvitsevat opiskelijaviisumin joka muutetaan väliaikaiseksi asumisluvaksi. Tämän edellytyksenä tulee suorittaa kattava terveystarkastus joka pitää sisällään kaiken aina pituuden, painon, verenpaineen ja näön mittaamisesta sydänfilmiin, keuhkoröntgeniin ja HIV-testiin. Tarkastuksen voi suorittaa Kiinassa omatoimisesti ulkomaalaisklinikalla, mutta ylivoimaisesti helpoin tapaa hoitaa asia pois alta on osallistua Renminin järjestämään yhteislähtöön orientaatioviikolla. Tarkastukseen osallistuvat lähtevät aamulla bussilla sairaalaan (huom. ei ruokaa ja juomaa aamulla!). Paikalla on todennäköisesti myös muut Pekingin yliopistot joiden uudet opiskelijat tarvitsevat terveystarkastuksen, joten päivästä voi tulla pitkä. Noin viikon odottelun jälkeen tarkastuksen tulokset saapuvat. Jos kaikki on ok, on opiskelija oikeutettu hakemaan asumislupaa. Tämän voi suorittaa itse yliopistolla. Virkailijalle toimitetaan vino pino papereita, hieman rahaa, terveystarkastuksen tulokset sekä itse passi, josta ne menevät eteenpäin poliisille 1–2 viikoksi käsittelyyn. Jos haluaa passin itselleen nopeammin takaisin, voi tämän kaiken hoitaa myös menemällä itse poliisilaitokselle.

On tärkeää muistaa liittyä yliopiston ja fuksien erilaisiin WeChat-ryhmiin, joissa etenkin ensimmäisten viikkojen aikana jaetaan tärkeää tietoa ja joissa voi kysyä kysymyksiä: miksi Internet ei vieläkään toimi tunnuksillani? Milloin ja mihin tasokokeen tuloksen tulevat? Tietääkö joku missä on kirjakauppa? Onko arvioita milloin opiskelijakortit saapuvat? Ryhmissä on mukana kansainvälisen toimiston työntekijöitä, jotka vastailevat kysymyksiin.

Asuminen

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla useita eri asuntolavaihtoehtoja joihin tulee ilmoittautua etukäteen seuraamalla yliopiston lähettämiä ohjeita. Niin sanotusti paras ja suosituin rakennus on Korea building, joka tarjoaa lähes hotellimaiset puitteet. Majoittuminen tapahtuu yhden hengen huoneissa, jotka on varusteltu sängyllä, vaatekaapilla, kirjoituspöydällä, hyllyllä, televisiolla ja kylpyhuoneella jossa on oma länsimaalaistyylinen vessa. Lämmin vesi toimii ympäri vuorokauden. Lakanat saa vaihtaa kahden viikon välein, kannattaa tarkkailla hisseissä olevia ilmoituksia. Niissä ilmoitetaan lakanoidenvaihtopäivistä ja muista tärkeistä rakennuksen asioista (esim. talvisin mahdollisista tauoista veden ja sähkön jakelussa). Useimmissa kerroksissa on pyykinpesukoneet ja vaatimaton keittiö. Keittiöistä löytyy induktioliesi, kraana ja mikro. Jos ruokaa haluaa itse tehdä, jääkaapit, pannut ja muut tarvikkeet tulee hankkia itse. Roskat voi laittaa illalla huoneen oven eteen, josta siivoojat tulevat ne aikaisin aamulla keräämään. Siivoojat tulevat myös kerran viikossa huoneisiin sisälle “siivoamaan” kylpyhuoneet, joskin he kierrättävät samoja likaisia rättejä ja moppeja huoneesta toiseen. Hygieenisempää lieneekin jos itse siivoaa oman kylpyhuoneensa.

Päivisin Korea-rakennukseen saa tulla kuka vaan. Virallisesti vierailijoita vaaditaan rekisteröimään omat tietonsa respaan henkilökortin kera, mutta käytännössä tätä ei valvota. Iltaisin n. kello 9–10 jälkeen ovet menevät kiinni ja sisään pääsee vaan huonekortilla. Aulassa istuu vartijoita, jotka saattavat vaatia yöllä kotiin tulevaa täyttämään huoneen numeron, saapumisajan jne. erillisille lipukkeelle, tämäkin tosin riippuu siitä, kuka työvuorossa sattuu olemaan.

Korea–rakennuksen alakerrassa on suosittu Laneway–kahvila, suosittu paikka iltapäivien hengailuille ja opiskelulle. Alakerrassa on myös pieni supermarket ja vaatimaton kuntosali.

Muissa asuntoloissa on pääosin (mutta ei pelkästään) kahden hengen huoneita. Näissä edullisemmissa rakennuksissa asuu etenkin Kiinan valtion stipendillä saapuneita opiskelijoita jotka nauttivat ilmaisesta asumisesta. Näissäkään puitteet eivät ole pahimmasta päästä: rakennukset ovat perussiistejä ja ne on varusteltu julkisilla keittiöillä ja pesukoneilla. Suomalaisen näkökulmasta suurin miinuspuoli saattaa olla useiden ihmisten kanssa jaetut kylpyhuoneet ja epäsiistit käymälät, jotka ovat kaiken lisäksi kiinalaiseen tyyliin pelkät reiät lattiassa.

Kampus

Kuten valtaosa Pekingin yliopistoista, myös Renmin–yliopisto sijaitsee Pekingin Haidian–nimisellä alueella. Kampuksen itäportti on kätevästi muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolinjan 4 pysäkistä Renmin University, 人民大学. Kävelymatkan päässä kampukselta on ainakin neljä isoa ostoskeskusta ja erittäin runsaasti ravintoloita. Baarit ovat Pekingissä tyypillisesti keskittyneet vain tietyille alueille, joten yöelämää kaipaavan on hypättävä joko metron, bussin, taksin tai kaupunkipyörän kyytiin. Itse kampus on porteilla aidattu suuri ja kaunis alue. Sisältä löytyy puistoja, suihkulähteitä, istutuksia, monta ruokalaa, ravintoloita, kahviloita, kauppoja, kirjasto, uimahalli, yleisurheilurata, kuntosaleja, sairaala ja paljon muuta. Teoriassa koko kampukselta ei tarvitse koskaan poistua, sillä kaikki tarvittava pankkia lukuun ottamatta löytyy sen sisältä. Toisin kuin joidenkin Pekingin yliopistojen kampukset, Renminin kampukselle on vapaa pääsy myös ulkopuolisille.

Opiskelu ja opetus

Renmin–yliopistossa voi opiskella monia eri aineita riippuen siitä, minkälaiseen vaihto–ohjelmaan on hakenut mukaan. Itse hain opiskelemaan pelkkää kiinaa, joten pystyn jakamaan kokemukseni pelkästä kieliohjelmasta. Pelkkää kieltä opiskelevien lukujärjestys, tenttien aikataulut, opetuksen tyyli, läsnäolovelvollisuus, kursseille ilmoittautuminen yms. poikkeaa huomattavasti niistä, jotka opiskelevat esimerkiksi lakia.

Luokka valitaan puolestasi orientaatioviikon tasokokeen menestyksen mukaisesti. Jos ensimmäisen viikon aikana tuntuu siltä, että osoitettu taso on liian helppo tai liian vaikea, voi sitä vielä vaihtaa. Jos mielii korkeammalle tasolle, tulee osallistua uuteen tasokokeeseen. Kirjat tulee ostaa itse kampuksen kirjakaupasta. Ei kannata tehdä niihin merkintöjä ennen kuin on täysin varma oman tason sopivuudesta.

Lukujärjestykset annetaan valmiina, kursseja ja aikatauluja ei siis voi itse valita. Oppitunteja on kaksi päivässä (1,5h x 2), välissä on puolen tunnin tauko. Tunnit ovat maanantaista perjantaihin kello 8–11.30. Oppiaineet ovat Intensive reading (精读), kuullunymmärtäminen (听力), puhuminen (口语), kirjoitus (写作) ja lukeminen (阅读). Opetuksen tyyli on täysin riippuvainen opettajasta. Esimerkiksi oman vaihtovuoteni syyslukukaudella ei 写作-kirjaa täytynyt edes ostaa ja 口语-tunti koostui lähinnä siitä, että kuuntelimme kun opettaja puhuu. Kevätlukukaudella taas seurasimme 写作-kirjaa orjallisesti, ja tehtävänämme oli kirjoittaa yksi essee viikossa. Keväällä 口语-tunneilla pääsi myös onneksi itsekin ääneen, mikä on tietysti koko puhetuntien ydin.

Läsnäoloa vaaditaan virallisesti 2/3 oppitunneista, tosin nimien kirjaaminen ylös riippuu sekin hieman opettajasta. Läksyjen määrä on niin ikään riippuvainen opettajista.

Kokeita on lukukaudessa kaksi, lukukauden puolivälissä ja tietysti lukukauden päätteeksi.

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä

Säästä aina kaikki kuitit ja tositteet jotka saat, etenkin ne, jotka saat kun maksat vuokrat, hankit puhelinliittymän, ostat oppikirjat jne. Ensimmäisen viikon aikana on hyvä kantaa mukana kansiota, jossa on mukana kaikki saadut tositteet, niitä saatetaan kysyä. Kannattaa kirjoittaa oma opiskelijanumero, puhelinnumero yms. kätevästi saatavilla olevaan paikkaan, sillä omia tietoja tulee täyttää useille eri kaavakkeille. Myös terveystarkastukseen mentäessä kannattaa suosiolla mukaan kaikki dokumentit, myös kopioita viisumista ja passista, vaikka niitä ei erikseen mainittaisikaan mukaan tarvittavien paperien listalla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että jonottaa ensin tunnin tai pari vain todetakseen että jostain syystä juuri sinulta (ja VAIN sinulta) vaaditaankin ekstrakopioita jostain, ja joudut lähteä etsimään kopiokonetta ja tietysti jonottamaan uudestaan.

Pankkitilin avaaminen on lähestulkoon pakollista. Tilin avaamiseen saattaa mennä aikaa ainakin heillä, jotka opiskelevat koko vuoden. Pankkitilin voi avata vasta sitten kun oleskelulupa on myönnetty, jonka edellytyksenä puolestaan on terveystarkastus, terveystarkastuksen tulosten odottelu, passin toimittaminen poliisilaitokselle ja odottelu sen takaisin saamiseksi. Pankkitilin avaaminen on tärkeää ainakin kahdesta syystä: 1. vain näin voit siirtää rahaa opiskelijakorttiisi, joka toimii maksuvälineenäsi ruokalassa 2. vain näin voit ottaa käyttöön mobiilimaksamisen esim. Wechatillesi (微信支付). WeChat-tilisi yhdistetään pankkitiliisi, jonka jälkeen voit maksaa suoraan sovelluksessa. Suomessa mobiilimaksaminen ei ole vielä yleistä, ja itse vierastin ajatusta monta kuukautta. Lopulta elo alkoi käydä mahdottomaksi: esimerkiksi useissa ravintoloissa tilaus suoritetaan Wechatissa ja maksetaan siellä suoraan. Joissain paikoissa käteistä ei enää edes huolita. Kaupunkipyörät toimivat vain kännykällä maksaessa. Ylipäätään Alipay ja WeChatillä maksaminen nopeuttaa ja helpottaa arkea huomattavasti. Myös katusoittajat, katujen hedelmäkauppiaat jne. haluavat maksunsa mieluiten kännykällä.

Tiedonkulku Renminin sisällä on usein puutteellista. Esimerkiksi lukukauden tarkka päättymisaika, loppukokeiden ajat, arvosanojen lähettäminen kotiyliopiston ja yleisesti ottaen vähän kaikki riippuu vähän siitä, keneltä kysyy. Koulun henkilökunta ei juuri puhu englantia, mikä saattaa olla ongelmallista heille joiden kiina ei vielä ole edistyneellä tasolla. Lentolippuja, lomia ja muita suunniteltaessa kannattaa varmistella useaan otteeseen päivämäärät.

Metro on ylivoimaisesti kätevin ja edullisin tapa liikkua paikasta toiseen. Pekingin metrosysteemi on suuruudestaan huolimatta kadehdittavan selkeä, täsmällinen, nopea ja edullinen. Metrolla liikkumista helpottaa älypuhelimeen ladattavat sovellukset, kuten MetroMan. Sovellus hakee puolestasi tarkat reittiohjeet, kellonajat ja hinnat.

Renmin–yliopistolla on vaihtosopimus monien suomalaisten yliopistojen kanssa. Siksi kampuksella voi törmätä yllättävän suureen määrään suomalaisia. Ylivoimaisesti suurin osa vaihto-opiskelijoista on korealaisia. Lukukausien (etenkin syyslukukauden) alussa yliopisto järjestää muutamia (kesyjä ja alkoholittomia) tutustumispirskeitä joissa uudet opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Käytännössä uusiin ihmisiin tutustuu parhaiten kursseilla, asuntoloissa ja esim. Laneway–kahvilassa (ks. kohta Asuminen). En kuitenkaan voi painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on pyrkiä tutustumaan paikallisiin kiinalaisiin. Tässä täytyy olla oma-aloitteinen. Kiinalaisen ystävän saaminen voi olla vaikeaa, mutta samalla se voi olla avain koko Pekingin ja kiinalaisen kulttuurisen kokemiseen. Vaihtaripiireissä pyörimisessä ei ole mitään väärää, usein juuri muut vaihto-oppilaat ymmärtävät läpikäymäsi asiat ja ongelmat parhaiten. Pyri silti parhaasi mukaan altistamaan itsesi Kiinalle, kiinalle ja kiinalaisille ihmisille. Jos paikallisiin tutustuminen tuntuu vaikealta kasvotusten, muista että elämme sosiaalisen median aikakautta ja voit hyvin lähestyä ihmisiä erilaisten WeChat-ryhmien ja puhelinappien avulla. Tinder ei Kiinassa toimi, mutta esimerkiksi sovellus nimeltä Tantan (探探) ajavat Kiinassa saman asian.