Vaihtokertomus, Stockholms universitet, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Heippa kaikki Ruotsiin vaihtoon lähtevät ja lähtemisestä kiinnostuneet!

Olin vaihdossa Tukholman yliopistossa syksyn 2017 opiskellen kulttuurimaantiedettä (kulturgeografi) 30op verran. Opiskelin aivan tavallisessa ruotsinkielisessä opinto-ohjelmassa ruotsalaisten kanssa ja lukuun ottamatta yksittäisiä tenttejä suoritin kaikki opintoni ruotsiksi.

Ennen lähtöä

Ruotsi on lähellä ja sen myötä lähteminen ei ainakaan omalla kohdalla tuntunut erityisen dramaattiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö itseä kannata valmistaa lähtöön. Itselleni tämä tarkoitti etenkin kielen hiomista esimerkiksi kaunokirjallisuutta lukemalla ja tv-ohjelmia katsoen. Mikäli kieltä haluaa todella oppia kannattaa opiskelusta tehdä heti systemaattista, esimerkiksi keräämällä sanoja ja kysymyksiä ylös myöhempää selvittämistä varten.

Lisäksi byrokratia kannattaa hoitaa kerralla kuntoon jotta sitä ei tarvitse tuskailla vaihdon aikana. Tärkeintä on 1) ilmoittaa väliaikaisesta muutosta Ruotsiin ja 2) ilmoittaa vaihdosta Kelalle jotta saat oikeat tuet.

Asuminen

Ruotsiin, ja etenkin Tukholmaan, lähtiessä tärkeintä on aloittaa asunnon etsintä riittävän ajoissa. Jotkin yliopistot tarjoavat vaihtareille asunnon mutta monet eivät ja asuntotilanne on etenkin suuremmissa kaupungeissa hyvin vaikea.

Toisaalta asunnon hankkiminen itsenäisesti onnistuu kyllä varmasti kunhan on valmis  asettamaan vaatimustason tilanteen tasalle. Jos on valmis asumaan alivuokralaisena (inneboende) tai kimppakämpässä asuntoja kyllä löytyy. Lisäksi etenkin Tukholmassa pitkät matkat ovat normi eikä tunnin koulumatka ole mitenkään erityisen pitkä. Itse aloitin asunnon hakemisen vasta juhannuksena (suosittelen aloittamaan vähän aiemmin) mutta löysin asuinpaikan silti muutamassa viikossa.

Kuva: Mikko A.

Alivuokralais/kimppakämppiä haetaan lähinnä blocket.se -sivustolta, joka on tori.fi:tä muistuttava markkinapaikka. Asunto löytyy parhaiten luomalla itsestä vuokralle etsitään -ilmoitus, jossa esittelet itsesi ruotsiksi ja englanniksi. Tällöin vuokranantajat ottavat sinuun itse yhteyttä etsiessään luotettavaa vuokralaista, itse sain noin 10 yhteydenottoa ensimmäisen viikon aikana. Vuokrat kohtuullisen sijainnin asunnoissa pyörivät Tukholmassa 5000 kruunun molemmin puolin, nyrkkisääntönä mitä pienempi kaupunki sitä matalammat vuokrat.

Itse löysin alivuokralaiskämpän eläkeläismiehen luota Danderydistä, noin 8 km päästä Tukholman keskustasta ja yhden pysäkin kanssa kampuksesta. Olin asunnon suhteen hyvin onnekas, sillä asunnon sijainti oli täydellinen, vuokranantaja paljon matkoilla ja vuokra halpa (4700 kruunua).

Danderydin kotimaisemat. Kuva: Mikko A.

Opiskelu ja opetus

Opiskelemani aine oli kulttuurimaantiede (kulturgeografi), joka yhdistää yhteiskunta- ja maantieteitä. Ainakin Tukholman yliopistolla laitokset ovat todella vapaita päättämään opetuksesta joten käytännön asioiden järjestyminen riippuu paljon missä aineessa opiskelee. Opinnot olivat suurelta osin mielenkiintoisia mutta myös haastavia. Kursseissa oli todella monimuotoisia osasuorituksia kuten pieniä tenttejä, esseitä, yhteiskirjoitustehtäviä, harjoitustehtäviä ja artikkelien lukua jotka kaikki tuli suorittaa kurssimerkinnän saadakseen.

Opiskelu on yleisesti Suomea enemmän ryhmätöihin painottuvaa ja korostaa tiedon etsimistä ja koostamista. Suomalaisesta tuntui välillä, että ryhmätyötehtävät olisi tehnyt murto-osassa käytetystä ajasta itse mutta toisaalta samalla pääsi tutustumaan opiskelukavereihin. Eivätkä ruotsalaisetkaan keskustelu kuplivasti jatkuvalla syötöllä, suuri osa kurssien pohjustuksesta oli perinteisiä luentoja joilla keskustelun herättäminen oli opettajalle kotoisan vaikeata.

Omiin opintoihini vaikutti luonnollisesti paljon se, että kaikki opetus oli ruotsiksi. Kielitaidon riittävyys oli luonnollisesti epäilyksiä herättävä asia mutta ilokseni totesin opintojen sujuvan oikein hyvin. Koin myös, että Ruotsin monikulttuurisuus auttaa myös ruotsia opettelevaa vaihtaria sillä ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikki eivät puhu täydellistä ruotsia. Tärkeämpää kuin kielen oikeaoppisuus on puhua sulavasti siinä mielessä ettei puhe töksähtele sillä harva kiinnittää huomiota kielen vajavaisuuksiin kunhan tekee itsensä ymmärretyksi. Kirjoitettua kieltä taas voi opetella opintojen ohessa: tenttikirjat ja esseiden kirjoittaminen olivat erinomaisia tilaisuuksia kerrata myös kielioppia. Lisäksi kun pitää luennolla yliopiston netmotin auki koneella on ruotsiksi opiskelu yllättävän helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ruotsissa todella monen palvelun käyttö terveyspalveluista ruokakaupan etukorttiin vaatii paikallista henkilöturvatunnusta (personnummer). Yliopistolla opiskelu onnistuu ilmankin mutta lähes kaikkialla muualla tulet törmäämään siihen, että asioiden hoitaminen on hankalaa ilman personnummeria. Vaihtarin kannalta harmillista on, että numero myönnetään vain, jos maassa on aikomus asua vähintään yhden vuoden ajan. Toisaalta pohjoismaiden välillä vallitsee vapaa liikkuvuus jonka johdosta asumisaikomustaan ei tarvitse erityisesti todistaa millään. Lisäksi lyhyemmästä asumisesta ei seuraa mitään sanktiota vaikka maasta muuttaisi pois vaikkapa neljän kuukauden jälkeen.

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.

Vaihtokertomus, Renmin University of China, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä: mitä mukaan ja miten valmistautua vaihtoon?

Noin paria kuukautta ennen vaihtoon lähtöä Renmin–yliopisto lähettää opiskelijalle kirjeen, jossa on yleistietoa koulusta ja kampuksesta. Alkupaketti ei ole kovin kattava, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli varsin riittävä alkuun pääsemiseksi. Kaikki  oikeasti tärkeä selviää paikan päällä. Varmuuden vuoksi passikuvia ja kopioita passista/viisumista kannattaa ottaa muutama enemmän kuin mitä virallisissa ohjeissa ohjeistetaan. Niitä kun saattaa tarvita muuallakin kuin pelkässä yliopiston byrokratiassa (esim. pankissa).

Kiina on edullisen hintatason maa. Lähes kaiken tarvittavan saa halvalla paikan päältä. On kuitenkin fiksua välttää ajattelutapaa “ostan kaiken tarvittavan Kiinasta ja heitän ne sitten vuoden päätteeksi pois”. Lukuvuoden lopussa näyttäytyvä ilmiö, jossa asuntoloiden käytävät täyttyvät henkareista, sateenvarjoista, siivousvälineistä, suihkutossuista, jatkojohdoista jne. tavaroista jotka ovat matkalla kaatopaikalle, on surullinen.

Länsimaalaiset lääkkeet ja perusvoiteet ovat asia, joita voi olla vaikea löytää Kiinasta. Olo voi olla orpo jos sairastuu, yrittää löytää rajoittuneella kielitaidolla lääkettä, ja ainoat joita tarjotaan ovat kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvia yrttejä ja liemiä. Hajusteettomat, herkän ihon voiteet, pesuaineet, shampoot jne. voivat myös olla hankalia löytää. Pekingin talvi on erityisen kuiva, joten jos on taipumusta iho-ongelmiin, niin omien rasvojen tuonti saattaa helpottaa elämää suuresti. Myös esimerkiksi aurinkovoidetta joka EI ole valkaiseva voi olla haastavaa löytää.

Jos tietokoneeseen haluaa asentaa VPN–ohjelman, on lataus suoritettava kotona, sillä pääsy lataussivustolle on todennäköisesti estetty Kiinassa. Puhelimeen on hyvä ladata valmiiksi WeChat–sovellus, kiinalainen Whatsapp, joka toimii pikaviestisovelluksena, lompakkona ja monena muuna.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kampukselle saapuessa tulee ensin ottaa suunta kohti International Culture Exchange Centeriä (tunnetaan paremmin nimellä 高丽楼, Gaoli building tai Korea building). Tämä on se rakennus, joissa suurin osa suomalaisista yliopistoista tulleista opiskelijoista todennäköisesti asuu. Saapumisesta tulee ilmoittaa tämän hotellinkaltaisen rakennuksen “front deskille” eli respaan. Näin tulee tehdä siinäkin tapauksessa, että on hakenut asuntolapaikkaa jostain toisesta asuntolarakennuksesta. Jonot voivat olla pitkiä, sillä suuri määrä uusia opiskelijoita on tullut tekemään saman kuin sinäkin: maksamaan vuokran ja hakemaan opiskelijoiden aloituspakettia jossa on mukana mm. Renminin opaskirja, asuntolan säännöt jne. Pitkien odotusaikojen välttämiseksi onkin suositeltavaa saapua Gaoli-rakennukselle heti aamusta. Etenkin Finnairin suoraa Pekingin reittiä käyttävälle tämä on kätevää, sillä lento saapuu aikaisin aamulla.

Ensimmäinen viikko Renmin–yliopistolla on orientaatioviikko. Varsinainen opiskelijaksi rekisteröityminen alkaa muutama päivä sen jälkeen kun asuntolapaikka on otettu vastaan (huomaa siis, että asuntolaan kirjautuminen ja vuokran maksaminen ei vielä tarkoita läsnäolevaksi ilmoittautumista). Opiskelijaksi ilmoittautuminen tapahtuu askel askeleelta tyyliin: täytä perustietosi ja siirry rastille 1, allekirjoita noudattavasti Kiinan ja ylipiston sääntöjä, sitoudu olemaan käyttämättä huumeita jne. ja siirry rastille 2, anna passi, valokuva, kaavakkeet virkailijalle ja siirry kohtaan 3 jne. Todennäköisesti tämän prosessin yhteydessä paikanpäällä on ChinaMobilen tai muun operaattorin piste, josta voi kätevästi hankkia köntsäsummalla liittymän koko vuodeksi. Rekisteröitymisen päätteeksi saa kasan papereita, joissa ilmoitetaan tasokokeiden luokkahuoneet ja kellonajat (mikäli opiskelija on valinnut opiskelevansa vain kiinan kieltä), yhteislähtö terveystarkastukseen, tervetulotilaisuuden ajankohta jne. Tervetulotilaisuuteen osallistuminen ei ole pakollista, mutta sieltä saa hyvää yleistietoa viisumeista, koulun käytännöistä, opiskelijakortin käytöstä jne.

Opiskelijat jotka ovat Kiinassa yli yhden lukukauden tarvitsevat opiskelijaviisumin joka muutetaan väliaikaiseksi asumisluvaksi. Tämän edellytyksenä tulee suorittaa kattava terveystarkastus joka pitää sisällään kaiken aina pituuden, painon, verenpaineen ja näön mittaamisesta sydänfilmiin, keuhkoröntgeniin ja HIV-testiin. Tarkastuksen voi suorittaa Kiinassa omatoimisesti ulkomaalaisklinikalla, mutta ylivoimaisesti helpoin tapaa hoitaa asia pois alta on osallistua Renminin järjestämään yhteislähtöön orientaatioviikolla. Tarkastukseen osallistuvat lähtevät aamulla bussilla sairaalaan (huom. ei ruokaa ja juomaa aamulla!). Paikalla on todennäköisesti myös muut Pekingin yliopistot joiden uudet opiskelijat tarvitsevat terveystarkastuksen, joten päivästä voi tulla pitkä. Noin viikon odottelun jälkeen tarkastuksen tulokset saapuvat. Jos kaikki on ok, on opiskelija oikeutettu hakemaan asumislupaa. Tämän voi suorittaa itse yliopistolla. Virkailijalle toimitetaan vino pino papereita, hieman rahaa, terveystarkastuksen tulokset sekä itse passi, josta ne menevät eteenpäin poliisille 1–2 viikoksi käsittelyyn. Jos haluaa passin itselleen nopeammin takaisin, voi tämän kaiken hoitaa myös menemällä itse poliisilaitokselle.

On tärkeää muistaa liittyä yliopiston ja fuksien erilaisiin WeChat-ryhmiin, joissa etenkin ensimmäisten viikkojen aikana jaetaan tärkeää tietoa ja joissa voi kysyä kysymyksiä: miksi Internet ei vieläkään toimi tunnuksillani? Milloin ja mihin tasokokeen tuloksen tulevat? Tietääkö joku missä on kirjakauppa? Onko arvioita milloin opiskelijakortit saapuvat? Ryhmissä on mukana kansainvälisen toimiston työntekijöitä, jotka vastailevat kysymyksiin.

Asuminen

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla useita eri asuntolavaihtoehtoja joihin tulee ilmoittautua etukäteen seuraamalla yliopiston lähettämiä ohjeita. Niin sanotusti paras ja suosituin rakennus on Korea building, joka tarjoaa lähes hotellimaiset puitteet. Majoittuminen tapahtuu yhden hengen huoneissa, jotka on varusteltu sängyllä, vaatekaapilla, kirjoituspöydällä, hyllyllä, televisiolla ja kylpyhuoneella jossa on oma länsimaalaistyylinen vessa. Lämmin vesi toimii ympäri vuorokauden. Lakanat saa vaihtaa kahden viikon välein, kannattaa tarkkailla hisseissä olevia ilmoituksia. Niissä ilmoitetaan lakanoidenvaihtopäivistä ja muista tärkeistä rakennuksen asioista (esim. talvisin mahdollisista tauoista veden ja sähkön jakelussa). Useimmissa kerroksissa on pyykinpesukoneet ja vaatimaton keittiö. Keittiöistä löytyy induktioliesi, kraana ja mikro. Jos ruokaa haluaa itse tehdä, jääkaapit, pannut ja muut tarvikkeet tulee hankkia itse. Roskat voi laittaa illalla huoneen oven eteen, josta siivoojat tulevat ne aikaisin aamulla keräämään. Siivoojat tulevat myös kerran viikossa huoneisiin sisälle “siivoamaan” kylpyhuoneet, joskin he kierrättävät samoja likaisia rättejä ja moppeja huoneesta toiseen. Hygieenisempää lieneekin jos itse siivoaa oman kylpyhuoneensa.

Päivisin Korea-rakennukseen saa tulla kuka vaan. Virallisesti vierailijoita vaaditaan rekisteröimään omat tietonsa respaan henkilökortin kera, mutta käytännössä tätä ei valvota. Iltaisin n. kello 9–10 jälkeen ovet menevät kiinni ja sisään pääsee vaan huonekortilla. Aulassa istuu vartijoita, jotka saattavat vaatia yöllä kotiin tulevaa täyttämään huoneen numeron, saapumisajan jne. erillisille lipukkeelle, tämäkin tosin riippuu siitä, kuka työvuorossa sattuu olemaan.

Korea–rakennuksen alakerrassa on suosittu Laneway–kahvila, suosittu paikka iltapäivien hengailuille ja opiskelulle. Alakerrassa on myös pieni supermarket ja vaatimaton kuntosali.

Muissa asuntoloissa on pääosin (mutta ei pelkästään) kahden hengen huoneita. Näissä edullisemmissa rakennuksissa asuu etenkin Kiinan valtion stipendillä saapuneita opiskelijoita jotka nauttivat ilmaisesta asumisesta. Näissäkään puitteet eivät ole pahimmasta päästä: rakennukset ovat perussiistejä ja ne on varusteltu julkisilla keittiöillä ja pesukoneilla. Suomalaisen näkökulmasta suurin miinuspuoli saattaa olla useiden ihmisten kanssa jaetut kylpyhuoneet ja epäsiistit käymälät, jotka ovat kaiken lisäksi kiinalaiseen tyyliin pelkät reiät lattiassa.

Kampus

Kuten valtaosa Pekingin yliopistoista, myös Renmin–yliopisto sijaitsee Pekingin Haidian–nimisellä alueella. Kampuksen itäportti on kätevästi muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolinjan 4 pysäkistä Renmin University, 人民大学. Kävelymatkan päässä kampukselta on ainakin neljä isoa ostoskeskusta ja erittäin runsaasti ravintoloita. Baarit ovat Pekingissä tyypillisesti keskittyneet vain tietyille alueille, joten yöelämää kaipaavan on hypättävä joko metron, bussin, taksin tai kaupunkipyörän kyytiin. Itse kampus on porteilla aidattu suuri ja kaunis alue. Sisältä löytyy puistoja, suihkulähteitä, istutuksia, monta ruokalaa, ravintoloita, kahviloita, kauppoja, kirjasto, uimahalli, yleisurheilurata, kuntosaleja, sairaala ja paljon muuta. Teoriassa koko kampukselta ei tarvitse koskaan poistua, sillä kaikki tarvittava pankkia lukuun ottamatta löytyy sen sisältä. Toisin kuin joidenkin Pekingin yliopistojen kampukset, Renminin kampukselle on vapaa pääsy myös ulkopuolisille.

Opiskelu ja opetus

Renmin–yliopistossa voi opiskella monia eri aineita riippuen siitä, minkälaiseen vaihto–ohjelmaan on hakenut mukaan. Itse hain opiskelemaan pelkkää kiinaa, joten pystyn jakamaan kokemukseni pelkästä kieliohjelmasta. Pelkkää kieltä opiskelevien lukujärjestys, tenttien aikataulut, opetuksen tyyli, läsnäolovelvollisuus, kursseille ilmoittautuminen yms. poikkeaa huomattavasti niistä, jotka opiskelevat esimerkiksi lakia.

Luokka valitaan puolestasi orientaatioviikon tasokokeen menestyksen mukaisesti. Jos ensimmäisen viikon aikana tuntuu siltä, että osoitettu taso on liian helppo tai liian vaikea, voi sitä vielä vaihtaa. Jos mielii korkeammalle tasolle, tulee osallistua uuteen tasokokeeseen. Kirjat tulee ostaa itse kampuksen kirjakaupasta. Ei kannata tehdä niihin merkintöjä ennen kuin on täysin varma oman tason sopivuudesta.

Lukujärjestykset annetaan valmiina, kursseja ja aikatauluja ei siis voi itse valita. Oppitunteja on kaksi päivässä (1,5h x 2), välissä on puolen tunnin tauko. Tunnit ovat maanantaista perjantaihin kello 8–11.30. Oppiaineet ovat Intensive reading (精读), kuullunymmärtäminen (听力), puhuminen (口语), kirjoitus (写作) ja lukeminen (阅读). Opetuksen tyyli on täysin riippuvainen opettajasta. Esimerkiksi oman vaihtovuoteni syyslukukaudella ei 写作-kirjaa täytynyt edes ostaa ja 口语-tunti koostui lähinnä siitä, että kuuntelimme kun opettaja puhuu. Kevätlukukaudella taas seurasimme 写作-kirjaa orjallisesti, ja tehtävänämme oli kirjoittaa yksi essee viikossa. Keväällä 口语-tunneilla pääsi myös onneksi itsekin ääneen, mikä on tietysti koko puhetuntien ydin.

Läsnäoloa vaaditaan virallisesti 2/3 oppitunneista, tosin nimien kirjaaminen ylös riippuu sekin hieman opettajasta. Läksyjen määrä on niin ikään riippuvainen opettajista.

Kokeita on lukukaudessa kaksi, lukukauden puolivälissä ja tietysti lukukauden päätteeksi.

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä

Säästä aina kaikki kuitit ja tositteet jotka saat, etenkin ne, jotka saat kun maksat vuokrat, hankit puhelinliittymän, ostat oppikirjat jne. Ensimmäisen viikon aikana on hyvä kantaa mukana kansiota, jossa on mukana kaikki saadut tositteet, niitä saatetaan kysyä. Kannattaa kirjoittaa oma opiskelijanumero, puhelinnumero yms. kätevästi saatavilla olevaan paikkaan, sillä omia tietoja tulee täyttää useille eri kaavakkeille. Myös terveystarkastukseen mentäessä kannattaa suosiolla mukaan kaikki dokumentit, myös kopioita viisumista ja passista, vaikka niitä ei erikseen mainittaisikaan mukaan tarvittavien paperien listalla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että jonottaa ensin tunnin tai pari vain todetakseen että jostain syystä juuri sinulta (ja VAIN sinulta) vaaditaankin ekstrakopioita jostain, ja joudut lähteä etsimään kopiokonetta ja tietysti jonottamaan uudestaan.

Pankkitilin avaaminen on lähestulkoon pakollista. Tilin avaamiseen saattaa mennä aikaa ainakin heillä, jotka opiskelevat koko vuoden. Pankkitilin voi avata vasta sitten kun oleskelulupa on myönnetty, jonka edellytyksenä puolestaan on terveystarkastus, terveystarkastuksen tulosten odottelu, passin toimittaminen poliisilaitokselle ja odottelu sen takaisin saamiseksi. Pankkitilin avaaminen on tärkeää ainakin kahdesta syystä: 1. vain näin voit siirtää rahaa opiskelijakorttiisi, joka toimii maksuvälineenäsi ruokalassa 2. vain näin voit ottaa käyttöön mobiilimaksamisen esim. Wechatillesi (微信支付). WeChat-tilisi yhdistetään pankkitiliisi, jonka jälkeen voit maksaa suoraan sovelluksessa. Suomessa mobiilimaksaminen ei ole vielä yleistä, ja itse vierastin ajatusta monta kuukautta. Lopulta elo alkoi käydä mahdottomaksi: esimerkiksi useissa ravintoloissa tilaus suoritetaan Wechatissa ja maksetaan siellä suoraan. Joissain paikoissa käteistä ei enää edes huolita. Kaupunkipyörät toimivat vain kännykällä maksaessa. Ylipäätään Alipay ja WeChatillä maksaminen nopeuttaa ja helpottaa arkea huomattavasti. Myös katusoittajat, katujen hedelmäkauppiaat jne. haluavat maksunsa mieluiten kännykällä.

Tiedonkulku Renminin sisällä on usein puutteellista. Esimerkiksi lukukauden tarkka päättymisaika, loppukokeiden ajat, arvosanojen lähettäminen kotiyliopiston ja yleisesti ottaen vähän kaikki riippuu vähän siitä, keneltä kysyy. Koulun henkilökunta ei juuri puhu englantia, mikä saattaa olla ongelmallista heille joiden kiina ei vielä ole edistyneellä tasolla. Lentolippuja, lomia ja muita suunniteltaessa kannattaa varmistella useaan otteeseen päivämäärät.

Metro on ylivoimaisesti kätevin ja edullisin tapa liikkua paikasta toiseen. Pekingin metrosysteemi on suuruudestaan huolimatta kadehdittavan selkeä, täsmällinen, nopea ja edullinen. Metrolla liikkumista helpottaa älypuhelimeen ladattavat sovellukset, kuten MetroMan. Sovellus hakee puolestasi tarkat reittiohjeet, kellonajat ja hinnat.

Renmin–yliopistolla on vaihtosopimus monien suomalaisten yliopistojen kanssa. Siksi kampuksella voi törmätä yllättävän suureen määrään suomalaisia. Ylivoimaisesti suurin osa vaihto-opiskelijoista on korealaisia. Lukukausien (etenkin syyslukukauden) alussa yliopisto järjestää muutamia (kesyjä ja alkoholittomia) tutustumispirskeitä joissa uudet opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Käytännössä uusiin ihmisiin tutustuu parhaiten kursseilla, asuntoloissa ja esim. Laneway–kahvilassa (ks. kohta Asuminen). En kuitenkaan voi painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on pyrkiä tutustumaan paikallisiin kiinalaisiin. Tässä täytyy olla oma-aloitteinen. Kiinalaisen ystävän saaminen voi olla vaikeaa, mutta samalla se voi olla avain koko Pekingin ja kiinalaisen kulttuurisen kokemiseen. Vaihtaripiireissä pyörimisessä ei ole mitään väärää, usein juuri muut vaihto-oppilaat ymmärtävät läpikäymäsi asiat ja ongelmat parhaiten. Pyri silti parhaasi mukaan altistamaan itsesi Kiinalle, kiinalle ja kiinalaisille ihmisille. Jos paikallisiin tutustuminen tuntuu vaikealta kasvotusten, muista että elämme sosiaalisen median aikakautta ja voit hyvin lähestyä ihmisiä erilaisten WeChat-ryhmien ja puhelinappien avulla. Tinder ei Kiinassa toimi, mutta esimerkiksi sovellus nimeltä Tantan (探探) ajavat Kiinassa saman asian.

Vaihtokertomus, Seoul National University, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin maisteriopintoihini kuuluvan vaihtojakson Etelä-Koreassa kohdeyliopistonani Seoul National University. Vaihtoon valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä tehtävää on varsin paljon ja aikataulujen kanssa on oltava tarkkana. Liikkuvuuspalvelusta sai hyvät ja ajantasaiset ohjeet, joita noudattamalla urakasta selvisi kunnialla. Lisäksi vaihtoyliopistoni liikkuvuuskoordinaattori auttoi tarvittaessa sähköpostitse. Paikan päällä kokemuksia vaihtaessa sain kuulla, että monen seikan kanssa oltiin joustettu, vaikka ohjeissa oltiin hyvin ehdottomia. Kannattaa siis aina kysyä asiaa vastaanottavalta yliopistolta, mutta valmistautua ohjeita noudattamalla kuitenkin mahdollisimman tarkasti. Sain tiedon helmikuun lopussa alkaneen vaihdon virallisesta hyväksymisestä joulukuun alussa sekä kirjeitse että sähköpostitse. Kirjeen liitteenä tulleita dokumentteja tarvittiin Suomen päässä viisumia haettaessa ja sähköpostitse saapuvissa ohjeissa käsiteltiin perin pohjin muun muassa kurssi-ilmoittautumista ja opiskelija-asunnon hakemista. Viisumin lisäksi Etelä-Korean päässä tarvittiin vielä ARC-kortti, joka mahdollisti matkustamisen ulkomaille vaihdon aikana. Kortin saamisessa kesti 1,5 kuukautta, joten tämä kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Jos olet varannut matkan vaihtosi alkuun eikä kortti ole vielä saapunut, voit käydä hakemassa maahanmuuttovirastosta dokumentin, joka todistaa sinun hakeneen ARC-korttia. Vaihtoa varten Suomesta haetulla viisumilla pääsee maahan vain kerran, joten ilman ARC-korttia tai todisteena toimivaa dokumenttia ei olisi päässyt enää Etelä-Koreaan takaisin. Seoul National University tiedotti prosessista sähköpostitse ja pientä lisämaksua vastaan korttia oli mahdollista hakea kampuksella järjestetystä pop-up -pisteestä.

Suosittelen lämmöllä vaihtoyliopistoni SNU Buddy -järjestöön liittymistä. Valtaosa vaihto-opiskelijoista liittyi mukaan, joten ryhmän kautta sai helposti ystäviä ja erilaisia aktiviteetteja kampuslounaista karaokeiltoihin järjestettiin pitkin kevättä. Noin kuukausi ennen vaihtoa saapuivat ohjeet, kuinka liittyä mukaan ja rekisteröityä omaan ryhmään. Vietin vapaa-aikaani pitkälti SNU Buddy -ryhmästä muodostuneen ystäväpiirin kanssa, kuten monet muutkin, lisäksi sain ystäviä yhteisten luentojen ja ryhmätöiden myötä. Korealaiset opiskelijat olivat varsin kiireisiä ja stressasivat opinnoistaan, mutta SNU Buddyn kautta tutustuin myös paikallisiin. Tästä oli erityisesti hyötyä, kun ei itse osannut kieltä ja sai arvokkaita neuvoja. Esimerkiksi sairastuessani sain hyviä vinkkejä tuutoreilta, joiden kanssa viestittiin paikallisessa Whatsappissa eli KakaoTalkissa. Suosittelen lataamaan applikaation jo ennakkoon tutustuaksesi käyttöön, sillä sitä käytettiin myös opiskelija-asuntolan viralliseen viestintään. Kampuksen terveyskeskuksesta sai apua sairauden sattuessa ja muutaman euron maksu tapahtui käynnin yhteydessä. Vapaa-aikaa vietin muutenkin paljon kampuksella, joka on todella viihtyisä ja monipuolinen, ympäristö vehreä ja kaikki kävelyetäisyydellä. Matka keskustaan sujui kätevästi metron ja bussin yhdistelmällä, mutta aikaa kannatti varata noin tunti per suunta, meni minne tahansa. Soulin metrojärjestelmä on todella kattava ja keskiyöllä sen sulkeutuessa taksi verrattain edullinen, keskustasta kampukselle jaetulla matkalla pääsee muutamalla eurolla. Metrojärjestelmän ainut miinuspuoli oli, ettei T-money -matkakortille voinut ladata aikaa vaan arvoa, jolloin metromatkustaminen tuli suhteellisen kalliiksi. Fiksuinta oli mennä aina yhdelle alueelle per päivä ja tutustua kaupunkiin vähitellen. Vaikka kaupunki onkin valtavan kokoinen, useamman metrovälin voi kävellä etenkin keskustan alueella, jolloin rahaa säästyy pitkällä tähtäimellä.

Sain itse vaihtokevään ajaksi opiskelija-asunnon yliopiston asuntolasta. Asuntojen valinta suoritettiin arpomalla, joten asunnon saamisesta ei ollut varmuutta – moni vaihto-opiskelija jäi myös ilman kampusmajoitusta. Maisteriopiskelijat saivat tiedon asunnon saamisesta joulukuussa, mutta kandidaattivaihtoon tulleet vasta helmikuussa pari viikkoa ennen vaihdon alkua. Varmuuden vuoksi varalle kannattaa siis katsoa muitakin vaihtoehtoja, usea tuttava oli vuokrannut paikallisen majatalon eli Goshiwonin huoneen itselleen muutamaksi kuukaudeksi, mikä on Aasiassa yleinen käytäntö. Itselläni kävi tuuri kampusasuntolan suhteen, mutta suomalaisesta omaan tilaan tottuneesta näkökulmasta huoneen jakaminen jännitti ennakkoon. Vain kourallinen vaihto-opiskelijoita sai oman yksityisen huoneen, ja nämä olivat kalliimpia kuin jaetut. Oma jännittämiseni etukäteen oli turhaa, sillä yhteisasuminen sujui varsin mallikkaasti. Tietenkin se vaati joustoa molemmilta osapuolilta erilaisten aikataulujen ja elintapojen erojen suhteen, mutta onnekseni meillä oli varsin samanlainen rytmi ja elämäntavat. Jaoin asuntoni viiden korealaisen opiskelijan kanssa ja huoneeni yhden heistä kanssa. Huone oli todella pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava, kävely luennoille sujui kymmenessä minuutissa ja hinta koko lukukaudelta oli todella halpa. Opiskelija-asunnon haku oli kuitenkin aikaa vievä prosessi, jossa oli monta muistettavaa seikkaa ja aikatauluja oli noudatettava tarkasti. Suosittelen lukemaan ohjeet todella huolellisesti ja valmistautumaan hyvissä ajoin ennakkoon, jotta tarvittavat dokumentit on valmis lähettämään kirjeitse heti valinnan varmistuttua.

Kampusmajoitus kannatti siinäkin mielessä, että läsnäoloa vaadittiin jokaisella käymälläni kurssilla, joten vietin kampuksella päivittäin aikaa opintojen parissa. Opetus erosi todella paljon suomalaisesta yliopisto-opetuksesta juuri interaktiivisuudellaan, jossa jokaiselta opiskelijalta vaadittiin aktiivista osallistumista läpi kurssin. Moni kursseista oli lisäksi pilkottu erilaisiin pienempiin osiin, jolloin suorituksen saamiseksi yhdellä kurssilla oli tehtävänä esseiden lisäksi esityksiä ja ryhmätöitä. Etenkin kesän kynnyksellä erilaista tehtävää deadlineineen oli todella paljon, joten matkasuunnitelmat kannattaa suunnitella opintojen ympärille niin, että poissaolojen sijaan hyödyntää korealaisia juhlapyhiä lomapäivinään. Kurssivalinnat tehtiin ennakkoon ennen vaihdon alkua sähköisesti, mutta valittuja opintoja oli mahdollista vaihdella vielä paikan päällä ensimmäisten viikkojen aikana. Ilmoittautuminen alkoi paikallisen aikavyöhykkeen aikataulussa, mikä Suomen päässä tarkoitti keskellä yötä. Valvominen kuitenkin kannatti, sillä moni kursseista meni minuuteissa täyteen. Kannattaa siis ennakkoon käydä läpi valikoimaa ja tehdä paikallisessa WebOodissa sähköinen muistilista, josta kurssit on kätevä lisätä ilmoittautumisten alkaessa. Viimeiset tentit järjestettiin aivan lukukauden lopussa, joten ylimääräistä aikaa kaupungin tutkimiseen ennen kotiinpaluuta ei juuri ollut. Jälkikäteen ajateltuna kannattaa siis hyödyntää jokainen viikonloppu suurkaupungin koluamiseen, kirjastolla vietettyä aikaa unohtamatta.

Itse en kokenut sen suurempaa kulttuurishokkia, mutta siihen voi vaikuttaa, että olen ollut lomamatkalla Etelä-Koreassa pari vuotta sitten. Esimerkiksi ruoka on todella hyvää, mutta sen tulisuus saattaa tulla monille yllätyksenä. Lisäksi väenpaljous, ilman saasteisuus ja ruuhka liikennevälineissä voi toisinaan tuntua ahdistavalta. Kaiken kaikkiaan Soul on kuitenkin erittäin turvallinen kaupunki, jossa asukkaiden viihtyvyyteen on panostettu monin eri tavoin. Vaihtokohteena se on mielestäni erinomainen, sillä aika kaupungissa kuluu silmänräpäyksessä ja koettavaa riittää jokaiselle päivälle. Syöminen on suhteellisen halpaa, samoin opiskelija-asunto ja etenkin kampuksella aikaa viettäessä selviää muutamalla eurolla per päivä, vaikkakin kahviloissa on mielestäni kampuksellakin kalliimpaa kuin Suomessa. Tekemistä Soulissa riittää valtavasti, joten budjettiin kannattaa suunnitella joustovaraa sen verran, että voi tarttua spontaaneihin tilaisuuksiin niiden osuessa kohdalle. Kampuksen lähialueen vehreys ja ympäröivät vuoret kannustivat kiipeilyyn ja rauhoittumiseen vastapainona kaupungin sykkeelle, joten uskon kohteesta löytyvän jokaiselle jotakin.

Vaihtokertomus, Kobenhavns universitet, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Omalta osaltani vaihtoon valmistautuminen alkoi ensimmäisestä vaihtoinfosta. En muista tarkalleen koska se oli, mutta hyvissä ajoin ennen vaihtoon hakemista. Tämän jälkeen päätin oikeasti hakea vaihtoon ja aloin tutkia mitä Kööpenhaminan yliopistolla olisi minulle tarjolla. Kun olin löytänyt sopivia kursseja, aloin täyttämään mobility onlinea. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä täyttä varmuutta kursseista mutta jotain suuntaa antavaa. Kyselin kavereiltani, jotka olivat olleet vaihdossa Kööpenhaminan yliopistossa mitä kursseja heillä oli ja hekin kertoivat, että kaikki ei ollut tässä vaiheessa varmaa. Yhdellä oli kurssit menneet kokonaan uusiksi vielä Tanskassa.

Mobility online tuntui välillä tylsältä täyttää, mutta tässä vaiheessa hinku Tanskaan oli jo niin kova, että motivaatio saada paperit valmiiksi oli kova. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, vaikka mobility online tuntui vähän vanhanaikaiselta täyttää. Ei mennyt kauaa ennen kuin sain tietää, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon mukaan. Tässä vaiheessa aloin hakea Köpiksen yliopistoon. Jos muistan oikein, minun ei tarvinnut täyttää kuin yksi sivu netissä vaihtoyliopistoon. Tässä vaiheessa aloin ottaa enemmän selvää kursseista Tanskassa ja kyselin opettajilta täällä Suomessa, miten voisin hyväksi lukea ne täällä. Rajasin kurssini kolmeen; Danish culture course (7,5op), Nordic mythology (15op) ja Dansk (7,5op). Kun olin nämä valinnut ja katsonut, hain vaihtoyliopistoon.

Tuntui, että en saa vastausta ikinä! Jälkeenpäin, kun katsoin sähköpostista kauan kesti saada tieto pääsystä Köpikseen, niin siihen meni vain 3 viikkoa. Mutta tuolloin tuntui, että en saa vastausta ikinä! Kun vihdoin toukokuun alussa tuli tieto pääsystä Köpiksen yliopistoon, olin ikionnellinen! Kaikki se vaiva ja stressi olivat sen arvoista. Vielä en halunnut alkaa stressata uusista asioista, kuten muutosta ja kämpästä, vaan nauttia hetkestä. Otin opiskelupaikan vastaan, ilmoitin kurssini mitä halusin opiskella ja aloin hakea stipendiä. Se osoittautui tämän vaihdoin ärsyttävimmäksi asiaksi, koska vastuuyliopisto oli vaihtunut. Se taisi minun kohdallani olla Jyväskylän yliopisto ja tuntui ettei siellä tiedetty mitä pitää tehdä. Ja kun kysyin täältä Helsingistä apua, hekään eivät tienneet mitä ihmiset siellä oikein tekivät. Mutta kaikkien väärinkäsitysten ja papereiden lähettämisen jälkeen sekin onnistui lopulta.

Kesä menikin sitten asuntoa etsiessä Kööpenhaminasta. Hain asuntoa oikeasti koko kesän. Olin erilaisissa facebook-ryhmissä, rekisteröityneenä ainakin kolmella eri asunnonhaku nettisivuilla sekä monilla muilla nettisivuilla. Maksoin yhdestä jäsenyydestä muistaakseni 5e per kuukausi tai viikko, en ole aivan varma. Vasta 2 viikkoa enne lähtöäni löysin huoneen! Muuten kaikki sujui hyvin; Kööpenhaminan yliopisto saadut tunnukset toimivat, opiskelijakortti oli saatu tilattua ja kaikki matkustusasiakirjat tehtyä.

Vaihdon jälkeen piti vielä saada allekirjoitukset stipendipapereihin ja kotiyliopiston papereihin, mutta tämä sujui helposti. Omalta osaltani Kööpenhaminan yliopisto ei halunnut mitään matkakertomusta, mutta stipendi-ihmisille ja kotiyliopistoon sen kirjoitin. Vaihto oli ohi, kun liikkuvuuspalvelut olivat saaneet todistukseni Köpiksen yliopistosta ja pääsin rekisteröimään kurssini. Itse lisäsin kaikki vaihtokurssini opintoihin sivuaineena.

Asuminen/eläminen Kööpenhaminassa

Koska olin vaihdossa vain n.4,5kk, en hakenut cpr numeroa, eli tanskalaista henkilötunnusta. Onneksi asumiseeni sitä ei tarvinnut, mutta yleensä ihmiset kysyvät sitä sopimusta tehdessä. Olin lukenut netistä, että pohjoismaalainen pärjää hyvin ilman tuota cpr numeroa ja itse päätin kokeilla samaa. Pohjoismaalainen saa asua Tanskassa 6kk ilman tuota numeroa ja saa kaikki samat oikeudet terveydenhuoltoon yms. silti. Tämän huomasin, että se toimii, koska jouduin käymään sairaalassa kerran päivystyksessä hakemassa antibiootteja. Tietojen haku kesti ehkä vähän kauemmin kuin Suomessa, mutta muuten samanlaista kohtelua kuin kotona Suomessa. Lääkkeet maksoivat enemmän koska ei ollut cpr numeroa. Muuta byrokratiaa vaihdon alussa Tanskassa en juuri tehnyt. Kaikki oli tehty jo valmiiksi ennen Tanskaan saapumista.

Sain huoneen asunnosta, jonka omisti aivan ihana nainen, josta tuli kuin äiti minulle myöhemmin. Huone oli aika kallis (muistaakseni 3400dkk), mutta olin ottanut opintolainaa vaihtoa varten. Asuin Valby:ssa, joka osoittautui oikein sopivaksi paikaksi. Se on hyvien matkojen päässä sekä keskustasta että yliopiston etelä kampukselta. Pyöräilin sieltä kouluun ja muualle. Julkinen liikenne oli kallista, joten käytin sitä mahdollisimman vähän, lähinnä silloin kun lähdimme kaupungille. Minulla oli oma pyörä ja pyörä oli oikeasti sopivin kulkuväline, pyörätiet hyvässä kunnossa (paremmassa kuin jalkatiet) ja autoilijat tottuneita pyöräilijöihin. Suurin osa kavereistanikin pyöräili, vain muutama kulki julkisilla.

Jos minulla oli ongelmia, vuokraemäntäni auttoi minua aina kaikessa. Esimerkiksi juuri vei sairaalan ja auttoi, miten siellä toimitaan. Lähin halpakauppa oli Netto, mutta sieltä löytyi aina kaikki tarvittava. Bussit, metrot ja junat kulkivat ympäri vuorokauden ja pysäkit olivat lähellä siellä missä asuin. Tanskalaiset olivat omalla kohdallani aina ystävällisiä ja asuminen ja eläminen oli ihanaa ja kaikki sujui. Oloni oli turvallinen melkein koko ajan (näin pari tappelua yöllä) ja muutenkin tuntui samalta kuin Suomessa. Mitään suurempia ongelmia omalla kohdallani ei ollut. Ainoa miinus mitä keksin on, että Tanskassa ja varsinkin Kööpenhaminassa on kallista elää.

Yritin käyttää tanskan kieltä mahdollisimman paljon, koska se oli kuitenkin se mitä olin mennyt opiskelemaan. Sairaalassa, kaupoissa, koulussa ja jos asioin muuten jossain, käytin tanskan kieltä. Melkein kaikki kaverini olivat muita vaihtareita, joten englantia puhuin enimmäkseen, mutta sanoisin silti, että tanskan kielitaito tuli paremmaksi. Kotona käytin sekä tanskaa että englantia.

Opiskelu/opetus

Minulle tuntui, että opiskelu oli aika samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa luennoistani oli massaluentoja, joten paikalla oli useampi kymmen muita opiskelijoita. Ainoastaan tanskan ryhmässä oli kahdeksan opiskelijaa yhteensä. Opetus oli intensiivistä, kaksi kertaa viikossa ja joka kerta aika paljon tehtäviä. Vaikka välillä tanska tuntui rankalta, niin se oli tehokasta. Tuntui etten ole oppinut missään niin hyvin kieltä kuin vaihdossa tuolla kurssilla. Opetuksessa oli enemmän vuorovaikutusta opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Ainakin omasta mielestä ja verrattuna Suomeen. Tunneilla piti osallistua opetukseen erilaisten tehtävien kautta ja jutella opettajan kanssa. Kirjalliset tehtävät tehtiin kotiläksynä. Suomeen verrattuna, tällä kurssilla ei ollut mitään pelkästään istumista ja opettajan kuuntelemista.

Massaluennoilla tunnelma oli sama kuin Suomessa. Istuimme isossa luentosalissa ja kuuntelimme opettajaa. Culture course oli siitä erilainen, että joka luennolla oli eri opettaja tai jokaisella aihealueella oli oma opettaja. Joitain eroja opettajien välillä oli, mutta kaikki tykkäsivät ottaa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Muuten se oli istumista ja kuuntelemista.

Parasta näillä kursseilla oli ekskut! Teimme retkiä Danish culturen ja mytologia kurssin kanssa ympäri Tanskaa ja Ruotsia. Matkat olivat ilmaisia meille ja kuljetukset ja kaikki järjestetty. Ainoastaan omat eväät piti kustantaa itse. Retket olivat aina viikonloppuisin ja yleensä aamulla ja päivällä. Jotkut saattoivat kestää pidempään, jos olimme esimerkiksi Ruotsissa, mutta minua tämä ei haitannut yhtään.

Vapaa-aika

Kööpenhamina on kaunis kaupunki, jossa löytää aina jotain tekemistä, yksin tai yhdessä. Nähtävyyksiä on paljon ja paikkoja missä käydä. Suosittelen, että kun Köpis on nähty, niin tekisi myös retkiä muualle Tanskaan. Muita ihania kaupunkeja ovat esimerkiksi Odense ja Roskilde. Monet kavereistani kävivät myös Århus: issa. Vaikka Tanskaan oli tultu opiskelemaan, niin kannattaa silti ottaa kaikki irti kaupungista. Koska itse asuin yksityisellä, kävin paljon kavereideni luona opiskelija-asuntoloissa. Yöelämä Köpiksessä kannattaa kokeilla. Itse kävin usein ulkona kavereideni kanssa ja joka kerta oli hauskaa.

Vaikka tämä kuulostaa tosi kliseeltä, niin vaihto oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista ja tekisin sen kaiken uudestaan. Vaikka välillä tuntui, että alussa asiat eivät etene ja vaihdossa saattoi tulla hetkiä, jolloin tuntui tylsältä, niin en silti vaihtaisi kokemusta mihinkään. Tanska on ihana maa ja Kööpenhamina ihana kaupunki. Toivottavasti moni pääsisi kokemaan saman kuin minä.

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Odotin vaihtolukukauttani Madridissa innolla (sekä suurella jännityksellä) koko edeltävän kesän ja jo koti-Suomessa päätin laittaa asiani mahdollisimman hyvään järjestykseen ennen tulevaa koitosta. Etsin asuntoa useista eri paikoista ja päädyin varaamaan huoneen Uniplacesin kautta jo melkein kaksi kuukautta ennen vaihdon alkua. Lisäksi tein Kelaan selvityksen ulkomaille muutostani, tein ulkoministeriöön matkustusilmoituksen ja laitoin Helsingin asuntoni vuokralle. Lisäksi kävin neuvottelemassa itselleni isomman EU-nettipaketin puhelinliittymääni (nykyään vähintään 10 gigan EU-roamingin saa halvalla ihan suomalaiseen liittymään), varmistin että pankkikortit, passit yms. ovat voimassa koko vaihdon ajan ja hankin kattavan matkavakuutuksen. Itse en tehnyt tätä, mutta ässävinkkinä suosittelen tilaamaan Madridin metrokortin jo valmiiksi, jos tuleva postiosoite on selvillä.

Lisäksi kävin juttelemassa oman pääaineeni professorin kanssa kurssien vastaavuuksista ja minkä tyyppisiä kursseja minun olisi mahdollista Madridissa suorittaa. Autonomassa kursseille ilmoittauduttiin alustavasti kesällä, joten jo Suomessa mietin lukujärjestyksen valmiiksi. Sitten vain laukku valmiiksi ja suunta kohti Madridia!

Alkubyrokratia

Omalla kohdallani alkubyrokratia meni yllättävän kivuttomasti, sillä olin varautunut huomattavasti pahempaan. Menin viikkoa ennen luentojen alkua muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa ilmoittautumaan läsnäolevaksi yliopistolle. Kävimme ensiksi koulun yleisessä kansainvälisessä toimistossa ilmoittautumassa ja sieltä meidät ohjattiin omien tiedekuntiemme toimistoihin, joissa saimme ohjeet muutaman viikon päästä olevaan varsinaiseen kurssi-ilmoittautumiseen. Pahin byrokratiasotku ehkä oli kielikurssin maksun kanssa, kun se piti maksaa käteisellä juuri tiettyyn pankkiin ja toimittaa paperinen maksukuitti tositteena kurssille pääsemistä vastaan (kuulostaa helpolta, mutta mikään ei espanjalaiseen tapaan sujunut kovin helposti tai vauhdikkaasti). Lisäksi kannattaa varautua siihen, että kaikki mahdollinen vaaditaan paperisena versiona, joten paikallinen kopiokauppa tulee tutuksi.

Asuminen

Itse hankin asuntoni jo Suomesta käsin Uniplaces sivuston kautta. Monet tykkäävät etsiä asuntoa vasta paikan päältä ja tämäkin Madridissa onnistuu mainiosti, sillä hostellit, joissa yöpyä etsinnän ajan, ovat halpoja ja asuntoja on paljon tarjolla. Kannattaa kuitenkin varautua asunnon etsimiseen paikan päällä suurella kärsivällisyydellä ja vesipullolla, sillä Madridin elokuun 35 asteen helle saattaa saada vastaanottamaan ensimmäisen rotankolon asunnoksi silkasta uupumuksesta. Itse olen kuitenkin sen verran suunnitelmallinen ihminen, että halusin etsiä asunnon etukäteen. Tähän tarkoitukseen hyviä ovat esimerkiksi Uniplaces, Idealista, Spot-a-home sekä Facebookin lukuisat ryhmät. Uniplacesin hyvä puoli on, että vaikka asunnon varaa Suomesta, on paikan päällä 24 tuntia aikaa päättää ottaako asunnon vai ei. Lisäksi heistä voi olla apua, jos vakuuden takaisinsaannin kanssa on ongelmia. Usealla tutullani oli ongelmia saada vuokravakuuttaan takaisin, joten suosittelen tekemään kirjallisen sopimuksen vakuudesta ja viimeistään viikkoa ennen lähtöä alkaa huutelemaan vakuuden perään (koska tähänkin saattaa espanjalaiseen tapaan mennä aikaa).

Autónoma on kaupungin ulkopuolella, joten itse koin ehdottomasti parhaaksi asua keskustassa, jossa kaikki muu on lähellä ja yliopistollekin matkaa vain 20 minuuttia junalla. Päädyin asumaan ihanaan Malasañan kaupunginosaan ja vuokranantajanani ja kämppiksenäni oli paikallinen nainen. Madridista löytyy valtavasti opiskelijoille sekä myös erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnattuja yhteisasuntoja, joissa seura on varmasti taattu. Itse asuin kahdestaan vuokranantajani kanssa, mutta tämäkin toimi mainiosti ja sain kosketusta aitoon paikalliseen elämään. Yksiöitä Madridista on lähes mahdotonta löytää, mutta jos pientä yksityisyyttä kaipaa, on tarjolla paljon huoneita, joiden yhteydessä on oma kylpyhuone.

Opiskelu ja opetus

Omat opiskeluni sijoittuvat Universidad Autónoma de Madridin humanistisen tiedekunnan historian kursseille ja kurssien laatu ja sisältö vaihtelivat huomattavasti luennoitsijasta riippuen. Yleisesti kaikilla kursseilla pitäisi olla viikossa kaksi tuntia luentoja ja yksi tunti käytännön opetusta (esimerkiksi jutellaan tekstistä, joka ollaan luettu tuntia varten valmiiksi) ja kurssit arvostellaan arvosanoilla 1-10 ja 5 on ensimmäinen, jolla pääsee läpi. Autónomassa luennot olivat jakautuneet aamulle (8-14) ja illalle (18-22) ja välissä oli siesta. Tämä oli käytäntö, joka tuntui minusta hyvin oudolle, ja varmistin kursseja suunnitellessani, että kaikki luentoni osuvat aamupätkään. Toinen kummallinen asia minusta oli, että luokkien seinillä ei ollut kelloja. Luennoitsijat saattoivat olla hyvinkin tiukkoja puhelimen käytöstä, joten suosittelen pakkaamaan rannekellon matkaan.

Kävin kaikki kurssini espanjaksi ja opettajat olivat pääsääntöisesti hyvin ymmärtäväisiä vajavaisen kielitaitoni kanssa. Sain käyttää kaikissa kokeissa sanakirjaa ja jos en osannut vastata kysymykseen, minua ei enempää hiillostettu. Erään esseenkin olisin saanut kirjoittaa englanniksi, mutta päätinkin tsempata ja kirjoittaa senkin espanjaksi. Mutta yleisesti kurssien suoritus on varmasti neuvoteltavissa opettajien kanssa oman kielitaidon tasolle. Omien kurssieni suorituksiin kuului tenttien lisäksi esseitä, ryhmätöitä sekä tekstianalyyseja.

Vapaa-aika

Madridissa on valtavasti tekemistä ja vapaa-ajalla ei taatusti tule tylsää. Jos kaipaa järjestettyä toimintaa, ESN ja muut järjestöt (esim. Erasmus Madrid ja CityLife) järjestävät valtavasti juhlia, kaupunkikierroksia, tanssitunteja ja keskusteluiltoja. Madridissa on paljon nähtävää ja koettavaa ja ravintoloita/baareja on kuulemani mukaan per neliökilometri enemmän kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Madrid on kulttuurin kaupunki, josta löytyy Louvren jälkeen Euroopan hienoimmat taidemuseot, joihin kaikkiin on ilmainen sisäänpääsy alle 25-vuotiailta opiskelijoilta. Kaupungista löytyy myös todella kauniita puistoalueita, joista Parque del Retiro on hienostuneen eurooppalainen promenadeineen ja Casa de Campo ja Parque del Oeste enemmän lenkkeilijän makuun. Kaikista Madridilaisinta ajanvietettä on kuitenkin istua jonkin ravintolan terassilla yöhön asti (sanonnan mukaan, jos Madridissa tulet kotiin ennen kello kolmea aamulla, et ole ollut juhlimassa, vaan ainoastaan syömässä pitkää illallista).

Madrid sijaitsee keskellä Espanjaa, joten vapaina viikonloppuina ja lomapäivinä kannattaa ehdottomasti suunnatta muualle Espanjaan. Itse tuli vaihdon aikana koettua päiväretket Segoviaan, Toledoon ja Alcala de Henaresiin (joista kahteen viimeiseen pääsee Madridin metrokortilla) sekä viikonloppureissut muun muassa Barcelonaan, Sevillaan, Teneriffalle, Bilbaohon ja San Sebastianiin, joista varsinkin viimeinen oli pysäyttävän ihana paikka.

Kaikin puolin Madrid on aivan uskomattoman ihana kaupunki ja loistava paikka viettää vaihtovuosi. Kliseisenä lopetuksena neuvon pakkaamaan mukaan aimo annoksen kärsivällisyyttä ja seikkailunhalua sekä rohkeutta puhua kieltä, tutustua ihmisiin, kokeilla uusia asioita ja kokea Madrid ja Espanja täysillä.

Vaihtokertomus, Universität Bern, kevät 2017

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Olin suunnitellut vaihtoon lähtöä käytännössä koko opiskeluaikani, ja kun kandiopintoni lähestyivät loppuaan, tuntui aika otolliselta vaihdolle. Sveitsi ja Bernin yliopisto valikoituivat kohteksi ennemmin käytännöllisyytensä puolesta, sillä tiesin haluavani matkustaa paljon Euroopassa vaihtoni aikana ja yhteydet Bernistä muualle olivat erinomaiset. Lisäksi päätökseeni vaikuttivat hyvät suositukset aiemmilta maantieteen opiskelijoilta sekä itselleni soveltuva kurssitarjonta.

Ennen lähtöä

Sain tiedon vaihtohakemukseni hyväksymisestä varsin hyvissä ajoin, muistaakseni jo lokakuussa 2016. Syksyn mittaan sain Bernin yliopistolta varsin kattavia infopaketteja opiskelusta Bernissä sekä erilaisista käytännön asioista. Yliopiston vaihtovastaava vastaili myös nopeasti ja kattavasti kysymyksiin, kun sellaisia tuli. Mitään kovin ihmeellistä paperisotaakaan en päässyt kokemaan, sillä kaikki hoidettiin sähköisesti ja ohjeet erilaisten dokumenttien täyttämiseen olivat selkeät.

Saapuminen

Saavuin Berniin noin viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, sillä halusin tutustua rauhassa uuteen kaupunkiin ja maahan. Ensimmäisinä päivinä kävin yliopiston vaihtopalveluissa, jossa minulle annettiin opiskelijakortti ja tervetulopakkaus. Olin kuullut jonkinasteisia kauhutarinoita maahan saapumisen byrokratiasta vaihtoon lähdettäessä, mutta Sveitsi, tai ainakin Bern, osoittautui tässä ilahduttavaksi poikkeukseksi. Vaihtopalveluille ilmoittautumisen yhteydessä annoin yliopistolle oleskelulupahakemukseni, jonka he toimittivat eteenpäin Bernin maahanmuuttoviranomaisille. Kun lupa parin viikon päästä myönnettiin, sain sähköpostilla ilmoituksen siitä, sekä ohjeet sen noutamiseksi. Jonotusaika virastossa oli pyöreät nolla minuuttia.

Orientaatioviikko Bernissä alkoi tiistaina ennen kevätlukukauden alkamista. Se sisälsi infotilaisuuksia opiskelusta sekä kampuskierroksen ja päiväretken läheiseen Neuchâtelin kaupunkiin. Lisäksi pääsi tietysti tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin, mikä olikin viikon ehkä tärkeintä antia.

Asuminen

Vaikka Sveitsi on kallis maa asua, osoittautui Bern tässä suhteessa hieman halvemmaksi ja helpommaksi kuin muut Sveitsin isommat kaupungit. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asuu yliopiston soluasunnoissa, pääasiassa kahdessa osoitteessa hieman kaupungin laitamilla, mutta hyvin yhteyksien päässä. Näiden vuokra on kuulemani mukaan vajaa 500 euroa, jota halvemmalla on todennäköisesti hankala löytää mitään. Vierailin muutaman vaihtokaverin luona yhdessä näistä asuntoloista, ja huolimatta hieman luotaantyöntävästä ulkokuoresta, ne näyttivät melko mukavilta ja yhteisöllisiltä taloilta. Jos siis soluasuminen kelpaa ja haluaa säästää rahaa, opiskelijakämpät ovat varmasti hyvä vaihtoehto.

Mikäli opiskelija-asunto ei houkuttele tai sitä ei satu saamaan, löytyy Bernistä yllättävän hyvin asuntoja myös yksityiseltä puolelta. Bernin yliopisto on yksi maan isoimmista, joten opiskelijoita riittää. Moni paikallinen etsii oman vaihtonsa ajaksi alivuokralaista, joten esimerkiksi sivustolta www.wgzimmer.ch löytyy usein kohtuuhintaisiakin majoitusvaihtoehtoja, joko yksiössä tai kaverikämpässä. Näissä toki on otettava huomioon yleiset riskit ja huijausyritykset, mutta maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Itse sain kalustetun huoneen kaksiosta noin 550 eurolla opiskelijalta, joka oli tekemässä harjoitteluaan toisella paikkakunnalla koko kevään ajan. Asunto osoittautui miellyttäväksi, ja vaikka se sijaitsi kaupungin laitamilla, ei yliopisto ollut pahan matkan päässä.

Opiskelu ja opetus

Näkymä yliopiston päärakennuksen pihalta

Koska kandivaiheen kurssit ovat Bernissä kaikki saksankielisiä, otin vain maisteritason englanninkielisiä kursseja. Saksaksi opiskellessa on hyvä huomioida, että vaikka periaatteessa opetus pitäisi järjestää yleissaksaksi (Hochdeutsch), voi luennoitsijan murretta olla silti hankala ymmärtää, joten saksan taito kannattaa olla vahvalla pohjalla. Kurssien valitsemista eri laitoksilta ei ainakaan Bernissä ollut rajoitettu mitenkään, mikä auttoi huomattavasti, sillä maantieteen englanninkielisiä kursseja oli melko vähän. Lisäksi osaa suunnittelemistani kursseista ei järjestetty vaihtoni aikana, joten opintosuunnitelmani muuttuivat vielä paljon pitkin syksyä. Lähes kaikki kurssit kestivät koko kevätlukukauden, mutta saattoivat siitä huolimatta olla noppamäärältään melko pieniä (noin 2-5 noppaa/kurssi). Työmäärä yksittäisellä kurssilla oli siis yleensä hieman pienempi kuin Suomessa ja aiheet rajatumpia.

Opetus on melko samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa kursseista ainakin omassa ohjelmassani oli luentokursseja, joiden lisäksi oli erilaisia seminaareja ja harjoitustyökursseja. Seminaareilla oli usein läsnäolopakko, luentokursseilla ei. Itse suoritin pari oman aineeni kurssia, pari ilmastotieteen kurssia sekä yhden englannin kielikurssin. Arvosteluasteikko kursseilla poikkesi suomalaisesta, sillä numeroita oli välillä 1-6. Näistä 4, 5 ja 6 olivat hyväksyttyjä, 1-3 puolestaan eriasteisia hylättyjä. Lisäksi niiden välisiä arvosanoja, kuten 4.5, oli mahdollista saada. Arvostelu ei vaatimustasoltaan vaikuttanut olevan sen tiukempi kuin Suomessakaan.

Opetuksen taso ja vaativuus olivat melko samankaltaisia suhteessa Helsingin yliopiston opetuksen tasoon. En kokenut kurssien olevan mitenkään turhan kuormittavia tai liian haastavia. Suurin osa kursseista oli melko hyvin järjestettyjä ja opetus mielenkiintoista, vaikka poikkeuksiakin oli. Eniten turhautti ajattelutapa, että luennoilla on pakko olla, jos haluaa kuulla olennaiset uutiset kurssilta. Tulin useamman kerran kevään aikana luentosaliin vain huomatakseni, että kurssikerta oli peruttu tai luento järjestettiinkin poikkeuksellisesti saksaksi englannin sijaan, eikä kurssin nettisivuilla, paikallisella moodle-alustalla tai sähköpostilla oltu laitettu mitään tietoa asiasta. Kannattaa siis tästäkin syystä tutustua kurssikavereihin.

Merkittävin ero opiskelussa Suomeen verrattuna tuntuivat olevan tentit. Ainakin Helsingin yliopistolla maantieteen opiskelussa painotetaan vahvasti laajempien kokonaisuuksien hallintaa, eikä tentteihin lukiessa ole melkein koskaan olennaista opetella ulkoa kurssimateriaalia tai päntätä yksityiskohtia. Bernissä tentit olivat pääasiassa lyhytkestoisempia ja kysymykset hyvinkin yksityiskohtaisia. Ääriesimerkki tästä oli ensimmäinen tenttini, jossa oli vastausaikaa puoli tuntia, ja kysymyssivuja kuusi, sisältäen monivalintatehtäviä ja lyhyitä esseitä. Tarkoitus tämän tyylisissä tenteissä ei ole, että kaikkiin kysymyksiin saa täydellisen vastauksen, vaan että kaikkiin saa vastattua edes jotain. Ei siis missään tapauksessa kannata harkita vastauksiaan liian pitkään. Bernissä on kuulemma käytössä myös suulliset tentit, vaikka omalle kohdalleni niitä ei osunut. Toisinaan ainakin syksyllä vaihdossa olleiden vaihtarien tentit on järjestetty suullisina, jos paluu kotimaahan on ollut ennen tenttiviikkoja.

Hyödyllistä tietoa

Hintataso on Sveitsissä melkein kaikilla sektoreilla hieman korkeampi kuin Suomessa. Esimerkiksi liha saattaa paikoin olla yli tuplasti kalliimpaa (kilo jauhelihaa maksaa yleensä 19 frangia), muut tuotteet noin 5 – 20 %. Sveitsissä on hieman Suomen tapaan kaksi isoa ruokakauppaa, Micros ja Coop. Näistä Coop on keskimäärin hieman kalliimpi, mutta tuotteiden välistä vaihtelua on paljon. Näiden lisäksi Sveitsistä löytyy satunnaisesti Aldeja ja Lidlejä, jotka saattavat parhaimmillaan olla merkittävästi edullisempia kuin Coop ja Migros. Näitä kannattaa siis omasta kotikaupungista etsiä, vaikka ne eivät usein sijaitsekaan kovin keskeisillä tai helposti saavutettavilla paikoilla.

Omasta mielestäni vaihdon parasta antia on laajemminkin kohdemaahan tutustuminen ja tähän Sveitsi onneksi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Varsinkin Bernistä käsin lähes kaikkialle Sveitsissä pääsee muutaman tunnin junamatkalla ja junia kulkee paljon. Vaikka junat vaikuttavat ensisilmäyksellä hintavilta, ovat ne Sveitsissä asuvalle yllättävänkin kohtuuhintaisia, jos osaa varata lippunsa ajoissa ja on valmis ostamaan alennuskortin tai kaksi. Näistä tärkeämpi on puolen hinnan kortti, joka maksaa noin 180 frangia per vuosi, ja jolla pääsee kaikkiin SBB:n juniin (eli lähes kaikkiin Sveitsin juniin muutamaa paikallislinjaa lukuun ottamatta) puoleen hintaan. Lisäksi ainakin Bernissä ja Zürichissä kortilla saa alennusta joukkoliikenteestä. Alle 26-vuotiaiden kannattaa myös harkita gleis 7 -korttia, jolla pääsee ilmaiseksi juniin klo 19 – 05. Se maksaa noin 120 frangia, mutta ainakin omalla kohdallani kortti maksoi itsensä takaisin varsin nopeasti. Näillä kahdella kortilla junamatkustaminen on Sveitsissä helppoa ja kohtuuhintaista.

Muuten Sveitsissä asuminen on varsin samankaltaista kuin Suomessakin, joten kovin järisyttävää kulttuurishokkia on tuskin turha odottaa, vaikka se varmasti henkilöstä riippuukin. Enemmän kannattaa keskittyä nauttimaan maan pienistä erityispiirteistä ja kummallisuuksista, sillä niitä riittää.

Retkiversio raclette-pannusta – paras ostokseni vaihtoaikana

 

Vaihtokertomus, lukuvuosi 2017-2018, University of Zambia

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tätä kirjoittaessani olen vielä Lusakassa ja vaihtoa on kolme kuukautta jäljellä.

Valmistelut Sambian vaihtoon lähtöön sujuivat osaltani hyvin, koska valmisteluaikaa oli riittävästi. Tiedot vaihtoyliopistosta ja kaikesta yleisestä olivat kuitenkin melko niukassa, mutta lähtötuutorini kanssa jutteleminen auttoi paljon. Tuutorini opastus olikin paras tiedonlähteeni valmistelujen kanssa, liikkuvuuspalveluiden neuvot mukaan lukien. Sain tietää tarkan lähtöpäivän heinäkuun lopussa, joten koko syksy oli aikaa valmistella lähtöä. Valmisteluihin kuului muun muassa rokotteiden ja malarialääkkeiden hankkiminen, passin päivittäminen, kattavan matkavakuutuksen hoitaminen sekä muiden tavaroiden hankkiminen. Olin myös yhteydessä University of Zambian kansainväliseen toimistoon liittyen saapumiseeni ja kursseihini. UNZA:n sivuilla on melko huonosti tietoa valittavista kursseista eikä varmaa tietoa, mitkä kurssit ylipäätään järjestetään. Kurssiasiat selvisivät kuitenkin vasta paikan päällä, eikä siitä koitunut ongelmia.

Viisumin hankkimisesta etukäteen oli hieman epäselvyyttä, mutta loppujen lopuksi selvisi, että viisumia ei tarvitse hankkia etukäteen. 30 päivän turistiviisumin saa Lusakan lentokentälle saavuttaessa ja sen jälkeen pitää aloittaa opiskeluluvan hankintaprosessi.

Ennen lähtöä minulla oli vielä hieman vajaat tiedot siitä, miten käytännössä asiat tulee järjestymään asumisen ja opiskelun alun kanssa. Muutamaa päivää ennen sain kuitenkin UNZA:lta tiedon, että minua tullaan lentokentälle vastaan ja saatetaan Marshlandsin asuntoloille, missä vaihtarit tyypillisesti asuvat. Opiskelun tarkasta alusta ei ollut vielä tietoa ennen lähtöä.

Epävarmuus ja tiedon puute lisäsivät toki jännitystä melko paljon, mutta Sambiaan lähtiessä on tärkeää muistaa, että kyseinen kohde vaatii erityisen paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta ja turhan stressauksen välttämistä. Kaikki asiat loksahtivat kuitenkin oikein hyvin paikoilleen, vaikkei kaikkea voinutkaan selvittää etukäteen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti ensimmäisinä päivinä aloimme muiden vaihtareiden kanssa selvittämään asioita, jotka piti saada hoidettua mahdollisimman nopeasti. Olimme UNZA:n kansainvälisen toimiston kanssa paljon tekemisissä ja he auttoivat meitä kaikissa järjestelyissä. Alkubyrokratia on melkoinen rupeama, joka sisältää lukuisten eri papereiden ja kopioiden hankkimista ja niiden kanssa paikasta toiseen ravaamista. Ensimmäiseksi aloimme järjestämään asioita opiskelulupaa varten, mihin kuului muun muassa UNZA:n klinikalla tehtävä terveystarkastus ja sen maksaminen erikseen pankissa, opiskeluluvan maksun suorittaminen toisessa pankissa ja kopioiden hankkiminen kaikista mahdollisista papereista. Myös passikuvat olivat tärkeä olla jo valmiiksi hankittuna. Asiat etenivät melko hitaasti ja meni noin viikko ennen kuin saimme kansainvälisen toimiston kanssa hankittua kaikki tarvittavat dokumentit, jotta olimme valmiita viemään ne maahanmuuttovirastoon. Kun viimein pääsimme virastolle, kävi ilmi, että yhdestä paperista puuttui yliopiston leima. Ei muuta kuin takaisin UNZA:lle hankkimaan leima ja takaisin virastolle, jonne juuri ja juuri kerkesimme viemään paperit samana päivänä. Opiskeluluvan saamisessa loppujen lopuksi kesti tosi kauan. Sen piti valmistua parissa viikossa ja kun lähdimme hakemaan lupia virastolta, yhdelle vaihtarille lupa oli tehty valmiiksi ja minulle sanottiin, että koko prosessiani ei ole vielä edes aloitettu. Maahanmuuttovirastolla joutui siis käymään vaikka kuinka monta kertaa. Tämä prosessi vaati erityisen pitkää pinnaa ja oli sen verran järjetön, että loppujen lopuksi se antoi meille vain paljon huumoria.

Alkubyrokratia UNZA:lla sujuivat melko kivuttomasti, koska hieman saapumisemme jälkeen meille ilmoitettiin, että opinnot alkavatkin vasta parin kuukauden päästä tammikuussa. Tämä tarkoitti, että opiskelijat eivät olleet kampuksella ja että meillä oli hyvin aikaa hoitaa kaikki asiat rauhassa kuntoon. Kurssirekisteröitymiset hoidettiin vasta tammikuun aikoihin ja se oli myös melkoinen prosessi, johon kuului paikasta toiseen juoksemista näkemässä eri ihmisiä, jotka lähettivät aina eteenpäin tapaamaan jotakin toista. Kaikki kuitenkin hoitui hyvin kuntoon, hitaasti mutta varmasti.

Lukuvuoden alku lykkääntyi vielä entisestään todella harmittavan koleran puhkeamisen vuoksi. Uudet opiskelijat olivat ehtineet tulla jo kampukselle, kun heidät jouduttiin lähettämään takaisin koteihinsa. Koleran takia kenelläkään ei ollut varmaa tietoa yliopiston aukeamisesta, mutta lopulta pääsimme aloittamaan opinnot maaliskuun puolella. Tänä aikana yritin saada mahdollisimman paljon itsenäistä tehtävää kurssejani varten, mutta asia eteni todella hitaasti ja loppujen lopuksi sain jotakin luettavaa ja muutamia tapaamisia luennoitsijoideni kanssa.

Kaiken kaikkiaan byrokraattisten asioiden hoitamisesta voin sanoa, että kaikki tapahtuu joko hitaasti tai todella hitaasti. Sopeuduin tähän loppujen lopuksi ihan hyvin, kun sain karistettua vanhat tottumukset ja yritin hoitaa asian kerrallaan. Eniten tottumusta vaati se, että ihmiset lupailevat asioita, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, ellei itse käy aktiivisesti paikan päällä tapaamassa ihmisiä ja hoitamassa asioita. Ei kannata jättää sen varaan, että mikään hoituisi varmasti puhelimitse tai sähköpostitse. Onneksi meillä oli kuitenkin aikaa hoitaa asiat kuntoon rauhassa eikä opiskeluiden lomassa, joten järjestelyiden hitaudesta ei ollut suurta haittaa.

Asuminen

Vaihto-oppilaat asuvat Marshlands Village -nimisellä asuntola-alueella, joka sijaitsee noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä UNZA:lta Great East Roadin toisella puolella. Marshlandsissa on viisi kolmikerroksista rakennusta erikokoisine huoneineen. Marshlands on aidattu ja todella rauhallinen alue, jonka porteilla on ympärivuorokautinen valvonta. Sijainti on myös tosi hyvä, heti porttien edestä pääsee bussilla keskustaan päin ja lähin ostoskeskus ja toinen kauppakeskittymä ovat kävelymatkan päässä. Alue on myös ylipäätään rauhallinen eikä tarvitse varoa yksin tai alkuillasta liikkumista.

Itselläni on oma huone, joka on tosi ihana ja siisti. Huoneessa on valmiina jääkaappi, miniuuni ja -hella ja kaksi sänkyä lakanoineen. Huoneessa on myös oma WC ja kylpyamme mutta ei suihkua. Peseytyminen tapahtuu siis ämpärin avulla tai joskus kylpemällä, jos hanasta sattuu tulemaan tarpeeksi vettä. Itse olen onnekas, sillä huoneessani tulee lähes aina kylmää vettä hanasta ja useasti hieman kuumaa vettä myös. Muut vaihtarit ovat toisessa rakennuksessa, jossa on paljon ongelmia vedentulon kanssa ja heidän pitää hakea vesi ulkoa hanasta. Myös pyykit pesen itse käsin, mutta vaihtoehtoisesti voi palkata ns. piece workereita siivoamaan ja pyykkäämään.

Marshlandsissa on ylipäätään todella mukavaa asua. Asukkaina on suurimmaksi osaksi muita kuin opiskelijoita, joten tutustuu kaikenlaisiin ja -ikäisiin ihmisiin. Välillä toivoisi ehkä asuvansa kampuksella muiden opiskelijoiden kanssa vilinässä, mutta toisaalta kavereiden kampuksen hostellihuoneet nähtyäni pidin itseäni tosi onnekkaana, että asun Marshlandsissa.

Opiskelu ja opetus

Kun opetus UNZA:lla viimein alkoi, ensimmäiset viikot menivät muiden opiskelijoiden kurssirekisteröitymisten ja lukukausimaksujen hoitamiseen eikä luentoja vielä järjestetty. Myös lukujärjestysten selvittämiseen meni todella paljon aikaa, koska systeemi ei ole ehkä kaikista selkein. Lopulta nekin selvisivät, enimmäkseen opiskelijakavereiden avulla.

Omalla kohdallani luennot järjestetään melko hyvin, mutta peruutuksia on myös jonkin verran. Luennon peruutuksesta harvemmin ilmoitetaan mitään etukäteen ja usein odotan useita hyppytunteja turhaan. Tämä turhauttaa monesti, koska meillä on kuitenkin whatsapp-ryhmät kursseille, joissa luennoitsija on myös osallisena. Onneksi koti on niin lähellä, ettei tarvitse sentään matkustaa pitkää matkaa yliopistolle järjestämättömiä luentoja varten.

Olen tyytyväinen omiin kurssivalintoihini. Vaihtareiden täytyy suorittaa neljä kurssia ja se on myös UNZA:n maksimisuositus. Omat kurssini sisältävät kaksi englantilaisen filologian kurssia, bantukielten kurssin ja Sambian kulttuurikurssin. Onnekseni yksikään kursseistani ei ole niin sanottu ”sanelukurssi”, missä luennoitsija sanelee muistiinpanot ja siinä kaikki. Esimerkiksi molemmat englannin kurssini sisältävät vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajan välillä ja muistuttavat sisällöltään Helsingissä suorittamiani englannin kursseja.

Kurssien tehtävät ja esseet on annettu hieman hitaasti, mikä tarkoittaa, että loppua kohden tulee kiire niiden kanssa. Joillain kursseilla kerrataan asioita ehkä turhan paljon, kun voitaisiin omasta mielestäni mennä hieman nopeammin eteenpäin. Olen tähän mennessä kirjoittanut muutaman esseen ja yhden välikokeen, joten loppukokeista en osaa vielä kertoa, millaiset ne ovat.

UNZA:lla on useita rakennuksia ja alueita yhden ison kampusalueen sisällä. Omat kurssini järjestetään kahdessa rakennuksessa, School of Educationissa ja Confucius -rakennuksessa. Confucius on kiinalaisten rakentama uusi ja moderni oppimiskeskus, jonka tilat ovat todella hyvät. School of Education on vanhempi rakennus, mutta tilat ovat silti hyvät ja siistit. Erityisesti tässä rakennuksessa pidetään huolta siisteydestä ja roskaamattomuudesta. Joka puolelle on ripustettu kylttejä, joissa kerrotaan esimerkiksi roskaamisesta koituvista sakoista.

Ylipäätään UNZA:n kampusalue on todella kaunis. Alueella on muutama pieni ”järvi”, isoja upeita puita ja muita kasveja sekä istutuksia. Monet opiskelijat tykkäävät istua esimerkiksi Goma-järvien äärellä ja opiskella. Kampusalue on ehdottomasti yksi lempiasioistani UNZA:lla. Kampuksella on myös Wifi-hotspotteja (joissa netti tosin toimii hyvin vaihtelevasti), iso kirjasto, ruokaloita, urheiluhalli ja Student Center -ravintola/baari. Centerissä järjestetään paljon illanviettoja ja dj-keikkoja viikonloppuisin. Kampus on mukavan yhtenäinen ja ihmisiä on paljon, sillä hostellit ovat tupaten täynnä opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa tuleville vaihto-opiskelijoille

Tärkein vinkkini Sambiaan lähteville opiskelijoille on pitää yllä avoin ja positiivinen asenne. Tärkeää on hyväksyä jo ennen lähtöä, että erittäin harva asia hoituu samalla tavalla kuin Suomessa. Itse olen nauttinut vaihdostani ja Sambiasta enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella, ja uskon tämän johtuvan oikeanlaisesta asenteestani. Ihmiset täällä ovat äärimmäisen mukavia ja avuliaita ja heidän kanssaan on helppo tulla juttuun. Myös turha paikallisten tapojen arvostelu ja asioiden vertailu Suomeen ei auta sopeutumista, vaan pikemminkin saa paikallisen kulttuurin vaikuttamaan entistä vieraammalta.

Itse olen myös ollut aina sellainen, joka tykkää järjestellä asiat etukäteen ja tietää ennakkoon, mitä tulee tapahtumaan. Sambiassa ollessani tästä tottumuksesta on kuitenkin pitänyt päästää irti, koska muutoksia ja poikkeuksia tulee aika paljon ja on vaikea selvittää asioita liiaksi etukäteen. Kuitenkin olen oppinut, että asiat aina järjestyvät kaikesta huolimatta.

Pidän myös itse hyvin tärkeänä sambialaisen kulttuurin kunnioittamista ja sen ymmärtämistä. Lusakassa on paljon hienoja ravintoloita ja ostoskeskuksia, joissa saa rajoitettua itsensä melko länsimaiseen kuplaan. Olen itse kuitenkin saanut vaihdostani paljon enemmän irti, kun olen tutustunut kunnolla paikallisten kulttuureihin, paikkoihin ja kieliin. Vaikka kulttuurierot ovat paikoin melko huimat, avoimella mielellä ja kunnioituksella pääsee hyvin mukaan paikalliseen kulttuuriin. Myös Lusakasta ulos matkustaminen on ehdoton suositukseni. Sambiassa on noin 72 eri heimoa ja kieltä, jotka tekevät maan kulttuurista todella rikkaan ja mielenkiintoisen.

Tärkeimmät vinkkini ovat siis turhan stressin välttäminen, positiivinen ja avoin asenne sekä into tutustua paikalliseen menoon. Opiskeluiden suhteen kannattaa olla itse aktiivinen, käydä paljon paikan päällä selvittämässä asioita ja tapaamassa ihmisiä ja luennoitsijoita.

Turvallisuus, sopeutuminen ja muita käytännön vinkkejä

Sambia on yksi turvallisimmista, ellei turvallisin Afrikan maa ja en ole itse joutunut tilanteisiin, joissa kokisin oloni turvattomaksi. Aluksi huomion ja tuijotusten saaminen saattaa olla häiritsevää, mutta tähän tottuu aikanaan. Erityisesti yksin kävellessä blondina naisena saattaa saada tarpeettoman paljon huomiota ja ihmiset tykkäävät tulla juttelemaan. En ole kuitenkaan kokenut yhtäkään epämiellyttävää tapausta vaan kaikki ihmiset ovat lähes poikkeuksetta tosi mukavia. Kannattaa vaan olla mukava takaisin ja kertoa kohteliaasti olevansa kiireinen tai muuta sellaista. Itse olen myös käyttänyt vaatimattomia nyanjan, Lusakassa pääasiallisesti puhuttavan kielen, taitojani tervehtimään ihmisiä tai vastaamaan heille jotakin, kun olen ymmärtänyt heidän puhuvan minusta. Tämä on aiheuttanut tosi hauskoja ja hämmentäviä tilanteita paikallisille, joten suosittelen ehdottomasti opettelemaan edes joitain perusjuttuja nyanjaksi.

Lusakan julkinen liikenne muodostuu toisinaan kaoottisesta minibussi-systeemistä. Minibusseilla liikkuminen vaatii totuttelua, mutta kun ymmärtää systeemin toiminnan, on niiden käyttäminen aika hauskaa. Yksin voi myös huoletta kulkea busseilla, kunhan tottuu ihmisten hämmästelyyn. Minibusseilla ei kuitenkaan pääse läheskään kaikkialle, joten paikasta toiseen pääsee yleensä minibussilla ja kävelemällä tai taksilla.

Pimeän tullen ei ole kovin suositeltavaa liikkua yksin. Olen kuitenkin huoletta saattanut käydä kaupassa n. kilometrin päässä ennen klo 20 vaikka on ollut pimeää. UNZA:n alueella ei kuitenkaan pitäisi liikkua yksin ainakaan klo 20 jälkeen tai pimeän tullen, sillä alueella on tapahtunut joitakin ryöstöjä ja murtautumisia hostelleihin. UNZA:a ympäröi pimeä ja laaja ruohikkoalue, joka tarjoaa hyvän kohteen ryöstäjille. Townissa eli keskustassa on syytä pitää tavaroista huolta, sillä ihmisiä ja hälinää on paljon. Yleisesti olen kuitenkin voinut pitää esimerkiksi puhelinta näkyvillä huoletta kävellessäni missä vain.

Sopeutumisessa voi kestää jonkin aikaa, riippuen omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Omalla kohdallani sambialaiset ovat auttaneet paljon sopeutumisessani, koska he ovat niin vieraanvaraisia, ystävällisiä ja heiltä on aina helppo kysyä neuvoa asioissa. Yksi paljon totuttelua vaatinut tapa täällä on ajankäyttö. Hyvin harvoin mikään alkaa juuri silloin, kun ollaan sovittu. Esimerkiksi tapaaminen tai luento, jonka pitäisi alkaa klo 15 saattaa hyvin todennäköisesti alkaa vasta klo 15.30 ja niin edelleen. Ihmiset myöskin saattavat puhua enemmän kuin tehdä, mikä saattaa olla aina hieman hämmentävää suomalaisille, jotka tykkäävät usein tehdä toisin päin.

Lopuksi

Olen 7 vaihtokuukauteni aikana oppinut enemmän kuin koskaan ja olen todella iloinen, että päätin lähteä Sambiaan. Vaikka yliopiston alkamisessa oli paljon ongelmia, asuminen hyvin erilaisessa maassa ja sopeutuminen tähän kulttuuriin ovat silti kasvattaneet ja kouluttaneet itseäni todella paljon. Voin suositella Sambiaa tai ylipäätään Afrikan vaihtokohteita kaikille, joilla on tarpeeksi kiinnostusta ja halua heittäytyä täysin erilaiseen ympäristöön ja saada täysin ainutlaatuinen vaihtokokemus. Itse myös hermoilin ihan liikaa aluksi ja ajattelin, että elämä ja opiskelu täällä olisi tosi haastavaa. Mutta todellisuudessa kaikki on mennyt erittäin hyvin ja paljon paremmin kuin mitä etukäteen kuvittelin. Kokemukseni on ollut todellakin mieltä avartava ja henkisesti kasvattava ja voin suositella Sambiaa kaikille avomielisille ja seikkailunhaluisille opiskelijoille.

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Stellenboschin yliopistoon (SU) ei ollut loppujen lopuksi kovin vaativa, mutta melko byrokraattinen. Hyväksymiskirje saapui onneksi jo syyskuun alussa (mikä ilmeisesti vaihtelee vuosittain), ja aikaa jäi hyvin hakupapereiden toimittamiseen ja viisumin hakuun. Kurssivalintoja tehdessä kannattaa huomioida, että lopullinen kursseille rekisteröinti tehdään vasta pari viikkoa lukukauden alkamisen jälkeen: voit hakea useammalle kurssille kuin sinun on opintopisteiden puitteissa mahdollista päästä, ja tehdä lopullisen päätöksen vasta kurssien alettua. Joillekin kursseille on myös ennakkovaatimuksia, ja jos et jostain syystä tulisi hyväksytyksi jollekin kursseistasi, voi olla hyvä, että olet hakenut etukäteen useammalle kurssille.

Viisumia hakiessa kannattaa huomioida, että hakemuksen käsittelyssä menee noin kaksi viikkoa, paperit pitää toimittaa fyysisesti suurlähetystöön Pohjoiselle Makasiinikadulle, ja että suurlähetystö pitää passin itsellään käsittelyn ajan. Itse päätin viime tipassa hakea henkilökortin ennen viisumin hakua (koska passi oli ainut henkilöllisyystodistukseni), ja siksi viisumini valmistui melko myöhään. Hyvä on myös huomioida, että viisumia varten tarvitsee lääkärin todistuksen siitä, että hakija on rokotettu tuberkuloosia. Itse hain todistuksen YTHS:ltä, mistä sain ajan usean viikon päähän.

Alkubyrokratia ja asettautuminen Stellenboschiin

Kapkaupungin lentokentältä saimme kyydin Welcome Centeriin, josta saimme avaimet ja kyydin asuntolaamme. Meidät kaikki kuusi HY:n vaihto-opiskelijaa oli määrätty Academiaan, yhteen Stellenboschin isoimmista opiskelija-asuntolakomplekseista. Me kv-opiskelijat asuimme omissa ”Blokeissamme”, kahdeksan opiskelijaa per kerros. Minun kerroksessani asui neljä tyttöä ja neljä poikaa, ja jaoin pienen keittiön yhden amerikkalaisen tytön kanssa. Huoneissa jokaisella oli oma suihku ja WC. Asuntola oli oikein siisti, turvallinen ja lähellä kampusta, mutta kaikki irtaimisto piti hankkia itse vedenkeittimestä vessapaperiin, sillä keittiössä oli vain pieni uuni/liesi ja jääkaappi-pakastin. Minä olin liinavaatteet Suomesta, pari ystävääni oli vuokrannut ne ja astiasetin etukäteen. Hankimme meidän kerroksen asukkaiden kanssa yhteisen mikroaaltouunin, ja monet jakoivat esimerkiksi vedenkeittimen keittiökämppiksensä kanssa.

Asuntolakeittiö ja kurkistus huoneeseeni. Kuva: Anna T.

Amerikkalaisista elokuvista tuttu residenssikulttuuri tuli itselleni ainakin hieman yllätyksenä. Se näkyi erityisesti ensimmäisinä viikkoina, kun ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittivat erilaisia tehtäviä ja juhlivat oman talonsa univormuissa – silloin tuntui, että asuntolat eivät ikinä nuku. Onneksi tätä kesti kuitenkin alle kuukauden, ja lopulta ensivuotisetkin joutuivat aloittamaan opiskelun.

Näkymä Academiaan asuntolani portailta. Kuva: Anna T.

Orientaatioviikko pidettiin 40 asteen helteessä, ja sen keskeisimmät asiapitoiset sisällöt olivat opiskelijakortin hakeminen, kursseille rekisteröityminen ja internet-tunnuksien hankkiminen. Kaikki tämä oli jossain määrin sekavaa ja epäjohdonmukaista, ja useammin kuin kerran kuulin välikäden kautta, että minun pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn kellonaikaan… Onneksi kuitenkin joku oli aina kartalla, kv-toimiston väki oli mahtavaa ja avuliasta, eikä mikään jäänyt lopulta pimentoon.

Opiskelu SU:ssa

Heti alussa kävi selväksi, että opiskelu ja siihen liittyvät käytännön asiat eroavat varsin paljon Helsingin yliopiston käytänteistä. Kv-opiskelijat voivat valita sekä paikallisten käymiä mainstream-kursseja että enintään kaksi pelkästään kv-opiskelijoille tarkoitettua GEP-kurssia (aikaisemmin IPSU). Minä olin valinnut kaksi GEP-kurssia ja kaksi mainstream-kurssia, koska olin kuullut etukäteen, että mainstream-kurssit ovat keskimäärin paljon työläämpiä. Lisäksi GEP-kurssien aiheet olivat kiehtovia: monet niistä käsittelevät Etelä-Afrikan yhteiskuntaa.

Molempien mainstream-kurssieni lukujärjestykset menivät kokonaan uusiksi ensimmäisillä luennoilla, ja näytti aluksi siltä, että joudun vaihtamaan osan kursseistani. Lopulta kuitenkin sain kaikki mahtumaan. Tämä oli mielestäni kuvaavaa: ei kannatta odottaa, että kurssien aikataulut, kokeet, lomapäivät ja retket/tutoriaalit lukee jossain WebOodissa etukäteen ja että niillä mentäisiin!

Suuri ero verrattuna Suomeen on akateemisen vapauden puute. Kursseilla on vaihteleva, mutta varsin laaja läsnäolopakko, mikä vaati itseltäni hieman opettelua… Tuntui myös, että esseiden kirjoittamista suositaan täällä enemmän. Eräs kolmannen vuoden kurssini koostui lähes yksinomaan esseiden kirjoittamisesta eikä lähiopetusta juuri ollut. Ensimmäinen esseeni oli pituudeltaan 20 sivua, mikä nosti hieman hikeä otsalleni, sillä meillä kirjoitetaan noin paljon yleensä vasta kandia tehdessä. Toinen mainstream-kurssini, ensimmäisen vuoden kurssi, oli sellainen mihin olin tottunut: luentoja ja luentokalvoja ja kokeita.

Sanoisin, että opiskelu Stellessä oli vaativampaa kuin Suomessa, mutta toisaalta ehkä myös opin enemmän. Huomasin myös lukukauden edetessä, että meillä suomalaisilla on varsin hyvä lähtötaso paikallisiin opiskelijoihin nähden, ja esimerkiksi tieteellinen kirjoittaminen sujuu meiltä paremmin. Onnistuin saamaan varsin hyviä arvosanoja, vaikka en aina lukenutkaan kovin paljon, tai vaikka tuntui että esseeni oli varsin keskiverto. Minua jäi eniten harmittamaan, että en valikoinut kursseja tarkemmin jo Suomessa. Mainstream-kurssini liittyivät kyllä tutkintooni, mutta eivät erityisemmin kiinnostaneet minua, ja siksi oli välillä vaikea löytää motivaatiota valtavaan määrään itsenäistä työtä. GEP-kurssini ”Role of Gender, Culture and The State in South Africa” taas ei liittynyt mitenkään alaani, mutta oli äärimmäisen kiinnostava ja olin iloinen, että olin valinnut sen. Harmitti myös hieman, että en opiskellut isiXhosaa, Western Capen eniten puhuttua afrikkalaista kieltä (sitä missä on erilaisia naksutuksia)!

Kampuksen keskusaukio, Rooiplein. Maan alla sijaitsee yliopisto kirjasto ja aukion perällä on Student Center, josta saa ruokaa, kahvia ja opiskelutarvikkeita, muun muassa. Kuva: Anna T.

Arki ja vapaa-aika Stellenboschissa

Itselleni suurin arkea määrittävä ja rajoittava asia oli turvallisuus. Vaikka Stellenbosch ja etenkin sen keskusta ja kampusalue vaikuttavat päällisin puolin äärimmäisen turvallisilta, meitä oppilaita kehotettiin välttämään liikkumista ulkona yksin pimeän aikaan – eli noin kuuden seitsemän aikaan, riippuen vuodenajasta. Tähän oli vaikea suhtautua myös siksi, että tällainen pelon lietsominen tuntui osin ylläpitävän niitä rotuun kohdistuvia ennakkoluuloja, jotka luovat turvattomuuden tunnetta. Toisaalta en halunnut lähteä kyseenalaistamaankaan ulkonaliikkumisohjeita ja mukautin arkeani niiden ehdoilla.

Paras tapa liikkua Stellessä on ehdottomasti pyörä! Kävellenkin pääsee kaikkialle, mutta pyörällä on mukavampaa. Itse vuokrasin viininpunaisen Matie-pyörän yliopiston liikennekeskuksesta, ja olin siihen oikein tyytyväinen. Über on Stellessä halpa ja turvallinen, ja sillä on helppo liikkua esim. illalla tai tullessa baarista. Kapkaupunkiin pääsee erittäin halvalla MetroRail-junalla (n, R10 suunta), mutta se on maineeltaan hieman turvaton, ja käytännössä harvat valkoiset käyttävät sitä. Moni kaverini kuitenkin käytti sitä ongelmitta, etenkin ruuhka-aikaan. Über Kapkaupunkiin on noin R400, joten hinnoissa on aika suuri ero.

Hintataso Etelä-Afrikassa ei ole niin kauhean paljon alhaisempi kuin Suomessa, etenkään ruoka- ja vaatekaupoissa. Internet ja mobiilidata on reilusti kalliimpaa kuin Suomessa. Eduroam toimii joissain yliopiston rakennuksissa, samoin kuin Matieswifi, mutta omaan huoneistooni ei yltänyt kumpikaan vaan läppäri piti rekisteröidä yliopiston verkkoon johdolla. Tässä verkossa kaikki netin käyttö paitsi yliopiston intranet, Googlen sivut ja YouTube(!) kuluttaa internet-budjettia. Toisaalta ulkona syöminen ja juominen ovat reilusti edullisempia, niitä tuli harrastettua aika paljon… Noudatin vegaaniruokavaliota ensimmäisen puoliskon verran: se ei suinkaan ollut mahdotonta, mutta sen verran hankalampaa kuin Suomessa, että vaihdoin puolivälissä lukukautta (opiskelustressin siivittämänä) kasvisruokavalioon. Yleisesti Etelä-Afrikassa ei ymmärretä kasvissyöntiä, vaan kunnon liha-braai (paikallinen sana grilliruoalle ja grillaamiselle) on se juttu. Opiskelijakaupungeissa kasvissyönti alkaa kuitenkin nostaa päätään, ja Kapkaupungissa on useita kokonaan vegaanisia ravintoloita!

Lopuksi vielä asiasta, joka vaikutti itseeni aika paljon, eli Apartheidin perinnön näkymisestä yhteiskunnassa. Se iski heti lentokentältä poistuessa, nähdessä silmänkantamattomiin levittäytyvät townshipit, ja korostui saapuessamme Stellenboschiin, vanhaan afrikaansyliopistokaupunkiin, jossa niin rakennukset, autot kuin ihmisetkin ovat valkoisia. Itselleni oli välillä vaikeaa elää valkoisena etuoikeutettuna eurooppalaisena yhteiskunnassa, jossa on niin silmiinpistävää, että eri värisillä ihmisillä on niin erilaiset mahdollisuudet. Vielä vaikeammaksi sen teki rakenteissa ja ihmisten asenteissa paistava piilorasismi, mikä sai välillä surullisesti pohtimaan ”sateenkaarivaltion” tulevaisuutta. Toisaalta yksilötasolla oli myös paljon päinvastaisia kohtaamisia, mikä loi toivoa. Yhtä kaikki, mielestäni kaikilla Etelä-Afrikassa opiskelevilla on velvollisuus oppia ja ottaa selvää yhteiskunnasta ja maan historiasta, sillä ainoastaan olemalla tietoinen yhteiskuntaa lävistävistä valta-asetelmista ja niiden syistä voi itse olla osana ratkaisua – ja saa myös enemmän irti ajastaan Stellenboschissa.

 

Vaihtokertomus, Leiden University, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tiedon, että Helsingin yliopisto on valinnut minut vaihtoon keväällä 2017, minkä jälkeen seuraava askel oli hakea itse kohdeyliopistoon. Haku aukesi alkusyksystä, enkä sitä ennen saanut sähköpostia tai muuta yhteydenottoa Leidenistä. Osa yliopistoista ottaa yhteyttä tuleviin vaihto-opiskelijoihin, mutta tässä tapauksessa kaikki tieto tuli etsiä itse yliopiston internetsivuilta. Tiedonhakuun ja hakuprosessiin tutustumiseen kannattaa käyttää aikaa ajoissa, ettei tärkeät päivämäärät vahingossa jää huomaamatta.

Minun ei tarvinnut hankkia kielitodistusta, vaan yliopistolle riitti opintosuoritusote, josta ilmeni englannin kielikurssin suorittaminen. Itse hakeminen oli lopulta helppoa, kunhan viimein löysi oikean informaation yliopiston sivuilta. Aikaa vievin prosessi oli valita suoritettavat kurssit. Tietoa aikatauluista ei ollut saatavilla, joten valitsin kurssit vain niiden sisällön perusteella. Lopulta en saanut kaikkia valitsemiani kursseja, mutta yliopiston opintoneuvoja auttoi valitsemaan korvaavat tilalle. Haun jälkeen hyväksymisviestin saaminen kesti noin kuukauden, joten prosessi oli todella hidas. Hyväksymisen jälkeen pystyin hakemaan asuntoa yliopiston kautta.

Kevätlukukausi alkoi helmikuun alussa orientaatioviikolla ja hoidinkin melkein kaikki loput valmistelut (vakuutukset, lennot yms.) vasta tammikuussa. Myös asuntotarjous yliopistolta tuli myöhään, noin kolme viikkoa ennen lähtöä. En tiennyt Hollannista tai Leidenistä paljoakaan ennen vaihtoon lähtöä, mutta kaikki järjestyi todella sujuvasti. EU-kansalaisena en tarvinnut mukaan muita todistuksia kuin passin ja lisäksi minulla oli eurooppalainen sairaanhoitokortti.

Asuminen

Asuntotarjous yliopistolta tuli tosiaan vasta muutamaa viikkoa ennen lähtöä, joten siihen saakka joutui jännittämään, missä yönsä kevään aikana viettää. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos lähettää asuntohakemuksen heti hyväksymisen saatuaan, mahdollisuudet tarjouksen saamiseen ovat hyvät. Tietenkään et välttämättä saa tarjousta ensimmäisestä vaihtoehdostasi. Yliopiston asuntotoimisto tarjoaa asuntoja/huoneita sekä Leidenistä että Haagista, joka sijaitsee reilun 10 minuutin junamatkan päässä Leidenistä.

Sain huoneen yhdestä Leidenin kolmesta kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetuista rakennuksista. Rakennus oli yli satavuotias entinen vanhainkoti ja tietyissä asioissa iän huomasi. Huoneeni oli suhteellisen iso ja valmiiksi kalustettu sekä juuri remontoitu. Lisäksi jaoin keittiön, suihkut ja WC:t yhdeksän muun opiskelijan kanssa. Vuokraa maksoin 540 euroa kuussa, joka sisälsi internetin, veden, sähköt yms. Yhteisissä tiloissa kävi siivoojat päivittäin ja yleisellä tasolla asunnot olivat hyvässä kunnossa ja siistejä. En ollut koskaan aiemmin asunut vastaavassa asuntolassa tai soluasunnossa, mutta pidin siitä, että sain asuntolasta nopeasti uusia kavereita ja järjestimme paljon yhteistä tekemistä asuntolan yhteisissä tiloissa. Asuntolaan muuttaessa pelkäsin tietenkin joka iltaista biletystä ja menetettyjä yöunia sekä sotkuista keittiötä ja riitoja naapureiden kanssa. Asuntolassa kuitenkin noudatettiin yleisiä hiljaisuusaikoja todella hyvin ja keittiön muutamaa likaista astiaa lukuun ottamatta kaikki pelkoni jäivät toteutumatta.

Haagissa asuminen tarjoaa erilaisen vaihtokokemuksen, sillä kaupunki on paljon Leideniä isompi ja lisäksi sijainti tarkoittaa enemmän matkustamista. Junia kuitenkin kulkee tiuhaan ja myös yöaikaan. Lisäksi osa luennoista järjestetään Haagissa, Leidenin yliopiston toisessa toimipaikassa.

Opiskelu ja opetus

Oikeustieteellinen tiedekunta Leidenissä on kansainvälisestikin arvostettu ja opetus on tasokasta. Tämä näkyy myös siinä, että vaatimustaso kursseilla on korkea. Kokeet arvostellaan asteikolla 1–10 ja tarvitset vähintään 60 % pisteistä päästäksesi läpi. Kurssin aiheesta ja vastuuopettjasta riippuen tenttiin saattaa saada ottaa lakeja tai muita materiaaleja mukaan, mutta tämä täytyy tarkastaa jokaisen kurssin kohdalla erikseen.

Monet professorit ja luennoitsijat vaativat aktiivisempaa osallistumista luennoilla, kuin mihin Helsingissä on totuttu. Esseitä kirjoitetaan suhteellisen paljon ja lisäksi jokaiselle luentokerralle on osoitettu tietty etukäteislukemisto. Osalla kursseista on myös seminaarimuotoista opetusta sekä ryhmätöitä. Kurssista riippuen osallistujat ovat joko osaksi tai kokonaan kansainvälisiä opiskelijoita. Kaikki kuitenkin sujuu hyvin englanniksi, eivätkä opettajat mielellään edes vastaa hollanniksi esitettyihin kysymyksiin.

Jokaiselle kurssille tulee yleensä hankkia kirja, ja niitä ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastosta. Itse onnistuin luovimaan kevään läpi ostamatta kirjoja, sillä lainasin kavereiden kirjoja ja osan löysin verkkoversiona. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jonkin verran rahaa kuluu myös opiskelumateriaaleihin. Oikeustieteellisellä tiedekunnalla on oma kirjasto yliopiston yleisen kirjaston lisäksi, joissa opiskelijat tosiaan istuvat aamusta iltaan. Välillä oli jopa mahdotonta löytää vapaata istumapaikkaa. Omista tavoitteista riippuen aikaa jää kuitenkin hyvin myös vapaa-ajalle. Viimeiset tentit järjestettiin kesäkuun alussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leiden sijaitsee loistavalla paikalla noin 20 minuutin päässä lentokentältä ja reilun 30 minuutin päässä Amsterdamista. Kaupunki on kuin pieni Amsterdam kanaaleineen ja vanhoine rakennuksineen. Itse ainakin pidin siitä jopa enemmän, sillä turistimassoista ei ollut tietoakaan ja sen sijaan paikalliset istuivat terasseilla helmikuusta lähtien ja opiskelijat olivat iso osa katukuvaa.

Koska vietin Hollannissa vain neljä kuukautta, minun ei tarvinnut käydä ilmoittautumassa viranomaisille. Kaupungintalolla ilmoittautuminen kuitenkin tarvitaan, jos esimerkiksi haluat avata pankkitilin Hollannissa. Sitä tarvitaan esimerkiksi, jos haluaa paikallisen puhelinliittymän tai esimerkiksi hankkia alennuskortin julkiseen liikenteeseen. Hollantilainen pankkikortti voi osoittautua käytännölliseksi, sillä hollantilainen pankkijärjestelmä vierastaa ulkomaisia pankkikortteja ja monissa paikoissa jouduinkin maksamaan ostokset käteisellä. Esimerkiksi vain yksi ruokakauppaketju hyväksyi suomalaisen pankkikorttini. Selvisin kuitenkin hyvin varautumalla aina myös käteisellä.

En myöskään hankkinut alennuskorttia julkisiin, sillä minulla ei ollut luentoja Leidenin ulkopuolella ja liikuin kaikkialle pyörällä. Pyörä onkin ehdoton ensimmäinen hankinta Hollantiin saapuessa. Itse vuokrasin pyöräni noin 11 euron kuukausihinnalla, joka sisälsi myös korjauspalvelun. Pyörällä liikkuminen on todella kätevää ja nopeampaa kuin muut vaihtoehdot. Hyvä pyörätie kulkee lähes jokaisen tien varrella ja pyörien valtavaan määrään sekä liikenteeseen tottuu nopeasti.

Sairaustapauksessa paikallisessa järjestelmässä sinun täytyy ensin nähdä yleislääkäri (GP), jonka löytäminen saattaa vaatia sinnikkyyttä, sillä juuri muuttaneena sinulla ei ole omalääkäriä. Yleisen käsityksen mukaan GP:t eivät yleensä määrää esimerkiksi antibiootteja yhtä helposti kuin Suomessa ja muutenkin oman kokemukseni mukaan jatkotutkimuslähetteitä on vaikea saada.

Yleisellä tasolla sopeutuminen Leideniin kävi todella nopeasti ja jo parin viikon jälkeen tunsin sen kodikseni. Isoimpia eroja Suomeen oli ehkä asuntojen kylmyys öisin ja etenkin talviaikaan sekä pankkikorttien toimimattomuus. Leidenistä tai muualtakaan hollannista on myöskin mahdotonta löytää mäkiä tai pitkiä portaita, muualta kuin talojen sisältä, mikä on tietysti loistavaa, jos pitää esimerkiksi juoksemisesta ja pyöräilystä. Yliopiston liikuntakeskuksen tarjonta oli todella kattava ja lisäksi kaupungissa on tarjolla paljon erilaisia kuntosaleja ja muita liikuntakeskuksia. Ruokakaupoissa valikoima oli todella kattava ja söin lähes samaa ruokaa kuin Suomessakin. Hintataso on hieman alhaisempi, mutta arjessa säästetyn rahan saa kyllä kulumaan illanvietoissa ja muissa tapahtumissa. Junalla matkustaminen ympäri Hollantia on suhteellisen edullista ja junia kulkee tiheästi kaikilla reiteillä. Lisäksi rahaa voi säästää ostamalla ryhmälippuja yhdessä kavereiden kanssa.

Lukukausi alkoi orientaatioviikolla ja senkin jälkeen opiskelijajärjestöt järjestivät viikoittain erilaisia tapahtumia ja retkiä ympäri Hollantia sekä muutaman myös ulkomaille. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan näille retkille mahdollisimman paljon, sillä niillä pääsin kaikista parhaiten tutustumaan hollantilaisiin perinteisiin ja kulttuuriin. Valitettavasti muutoin hollantilaiset opiskelijat pysyivät paljon omissa porukoissaan ja heihin tutustuminen oli työn takana. Parhaat ystäväni vaihdosta asuvatkin ympäri maapalloa.