Vaihtokertomus, Erasmus University Rotterdam, kevät 2018

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija

Lähtöfiilikset

“Niin siistiä!” oli ensimmäinen reaktioni vaihtopaikan varmistuttua. Sen jälkeen alkoi suuri tunteiden vuoristorata: mihin oikein olen menossa, missä edes on Rotterdam? Tunnenko ketään, selviänkö? Mitä jos en löydä ystäviä? Kysymykset sosiaalisen verkon löytymisestä tuntuivat pyörivän muidenkin vaihtoon lähtevien ystävieni mielessä. Pääosin ajatus vaihdosta kuitenkin kutkutti ja vaikka ajatus pelotti suunnattomasti, odotin lähtöpäivää. Viimeiset viikot kuluivat asioita hoitaessa ja pakkaillessa ja hyvästien parissa. Yritin tutustua Rotterdamiin syvemmin ja sain selville, että kaupungin arkkitehtuuri on hyvin omalaatuista ja omituista. Viestinnän vaihto-opiskelijoille oli tehty facebook-ryhmä, jossa ihmiset esittelivät itsensä ja luonnollisesti uteliaana ihmisenä tutustuin ennalta lähes jokaisen tulevan opiskelijakaverini sosiaaliseen mediaan.

Alkuhuuma ja kuinka saada arjesta kiinni

Lentokentällä tunnelma oli hämmentävä. Olo oli onnellinen ja pelokas ja surullinen ja rohkea ja odottava ja kaikkea siltä väliltä. Lento oli täynnä vaihtareita, joten omia tunnelmiaan pystyi purkamaan vierustoverin kanssa. Saapumista Rotterdamiin tuskin unohdan koskaan: aivan eksyneenä uudessa paikassa yli 30kg tavaramäärän kanssa miettien että missäs sitä nyt taas oikein on.

Erasmus University Rotterdam oli hoitanut alkujärjestelyt ihailtavasti. Vaihtokoordinaattori huolehti, että kaikilla oli asunnot ja kaikki hyvin. Itse asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa, jossa minulla oli oma keittiö, mutta jaoin suihkut ja vessat kymmenen muun tytön kanssa. Järjestelmä oli toimiva, joskin jotkin käytännön ratkaisut huvittivat, kuten pistorasiat vain yhdellä seinällä keskellä seinää. Kuulin paljon pelottelua Hollannin asuntotilanteesta, mutta en tiedä ketään jolla olisi ollut ongelmia Rotterdamissa. Suurin osa ystävistäni asui opiskelija-asunnoissa tai he olivat vuokranneet opiskelijaporukalla kalustetun asunnon Roomplazan kautta. Asuntojen hintaluokat pyörivät samalla tasolla Hoasin kanssa. Hollannissa yli neljä kuukautta asuvien täytyy rekisteröityä kaupungintalolle. Operaatio on suhteellisen työläs, kannattaa selvittää etukäteen, mitä dokumentteja se vaatii ja mistä ne löytää. Itse aloin vasta Hollannissa panikoimaan dokumenttien puuttumista -en voi suositella kenellekään. Rekisteröinti kaupungintalolle oikeuttaa hollantilaisen pankkitilin avaamiseen. Paikallinen pankki olisi paikoin ollut tarpeellinen, sillä visat eivät käyneet kaikkialla.

Orientaatiopäivä osoitti, kuinka turha huoleni ystävien löytämisestä oli ollut. Vaihdossa kaikki ovat samassa tilanteessa, joten kaikki tukeutuvat toisiinsa ja tarvitsevat toisiaan. Jo ensimmäisenä päivänä löysin ystäviä, joiden kanssa edelleen vaihdetaan kuulumisia. Joka päivä tuntui olevan ohjelmaa, bileitä, hengailua ja kotikaupunkiin tutustumista. Uuden elämän aloittaminen oli todella siistiä, mutta välillä tuntui että jatkuva positiivisuuden yliannostus oli suomalaiselle haastavaa. Tuntui, ettei saanut puhua negatiivisista asioista ja kotiinjääminen oli ahdistavaa kun pelkäsi jäävänsä jostain paitsi. Kirjoitin päiväkirjaani maaliskuussa näin:

“Välillä täällä on vaikeeta. Ihmiset kirjoittaa ja kertoo siitä miten tää on elämän parasta aikaa. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä miten yksinäistä tää on joskus. Miten riippuvaiseks sitä tuleekaan toisista. Kukaan ei kerro että on ok myös jäädä kotiin jos siltä tuntuu. Tää ei ole suoritus, jota mitattaisiin sillä, kuka on tehnyt siisteimpiä juttuja ja tavannut mielenkiintoisimpia ihmisiä. Tää on mun arki täällä nyt ja arjelta tää tuntuu ja se on ihan ok. Saakin tuntua.”

Hyväksyttyäni sen, että on ihan okei jäädä joskus kotiin ja uskalsin puhua myös niitä vaikeampia ajatuksiani ääneen, huomasin että muilla oli ollut samoja ajatuksia. Kannattaa siis rohkeasti olla oma itsensä ja kertoa mitä on mielen päällä, todennäköisesti et ole ajatustesi kanssa yksin!


Kannattaa ostaa pyörä. Niin muutkin tekevät.

Opiskelu

Olin kuullut etukäteen tarinoita Hollannin opetuksesta, kuinka se on vaikeaa ja monet reputtavat kursseja. Itse sanoisin, että opetus on erilaista verrattuna Suomeen, mutta ei välttämättä vaikeampaa. Hollannin arvostelujärjestelmä on ankarampi kuin Suomessa, asteikko on 0-10, ja läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5.5. Suomalaiseen järjestelmään verrattuna tuntui vaikealta käsittää, miksi hylkäämiselle tarvittiin noin suuri skaala. Täysiä pisteitä ei kuulemma saanut kukaan koskaan mistään.

Kurssit koostuivat yleensä luennoista ja tutoriaaleista tai sitten vain seminaareista. Opetus oli pienimuotoinen shokki, jotenkin sitä kuitenkin mielen perukoilla oli kuvitellut (ja toivonut) tulevansa hengailemaan eikä oikeasti kirjoittamaan viikottaisia esseitä. Ryhmätöitä oli paljon, jokaisella kurssilla vähintään yksi. Suu täytyi avata jokaisessa pienryhmätapaamisessa ja taisin pitää jokaisella viikolla esitelmän yksin tai ryhmässä. Keskusteleva ote opetuksessa oli mukavaa vaihtelua suomalaiseen systeemiin ja esitelmien pitämiseenkin tottui hyvin nopeasti. Hollannissa opin olemaan rohkea ryhmän edessä, taito jota Suomesta en ole saanut.

Suomessa kurssista saattaa selviytyä läpi heräämällä hetki ennen h-hetkeä pänttäämään, mutta Hollannissa alettiin tositoimiin jo ensimmäisellä tapaamisella. Opiskelu aluksi järkytti, tuntui että koko ajan on monta pientä asiaa tehtävälistalla. Läsnäolopakko aiheutti ensin hämmennystä, kurssilta sai olla kerran pois ilman seuraamuksia ja kolmannesta poissaolosta lensi automaattisesti pois kurssilta. Koulumaiseen opiskeluun tottui nopeasti ja se olikin mukavaa vaihtelua itsenäisen puurtamiseen jälkeen. Opetuksen sisältö oli konkreettisempaa kuin Helsingin yliopistossa. Tehtävät koskivat usein teorian liittämistä käytännön esimerkkiin, joka auttoi havainnollistamaan ja soveltamaan uutta tietoa.

Pidin myös siitä, että pystyin kursseilla yhdistämään kasvatustieteen ja viestinnän tietotaitoja mm. mediakasvatuksen kurssilla sekä monikulttuurisuus työpaikalla -kurssilla.

Arki ja oheistoiminta

“Aamukahvilla. Kello on 12. Pyykit on pyörimässä. Juusto oli loppu. Ostin extempore lennot Lissaboniin ensi viikolle. Kohta vois vähän siivota. Ihana Hollannin arki.”

Usein vaihdosta puhutaan puolen vuoden bilelomana, mutta on se paljon muutakin (tosin eiväthän ne stereotypiat tyhjästä synny heh). ESN järjestää kaikenlaisia tapahtumia moniin eri mieltymyksiin, joten tylsyydestä ei tarvinnut kärsiä koskaan. Yksi lempitapahtumistani oli ehdottomasti Open Air Cinema kampuksella, kun ostettiin kavereiden kanssa Sparin karkkihylly tyhjäksi ja käperryttiin vilttien alle vieri viereen. Rotterdam on elävä kaupunki ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin. King’s Day oli ainutlaatuinen kokemus, koko kansa puki päälleen oranssia ja pyöri kaupungilla juhlatunnelmissa. Teknomusiikin ystävälle Hollanti on taivas, kesällä ja keväällä järjestettiin paljon elektronisen musiikin festivaaleja ja useat baarit olivat myös hyvin teknopainotteisia.

Elämä Hollannissa on hyvin mutkatonta ja hollantilaiset tuntuvat olevan jokseenkin samalla aaltopituudella suomalaisten kanssa. Junat toimivat yhtä hyvin kuin VR -eivät aina siis toimineet. Aivan kuin kotona olisi ollut.

Vaihdon aikana tuli reissailtua kiitettävästi, Rotterdamista pääsee kätevästi ja nopeasti moneen eri Euroopan kolkkaan bussilla tai edullisesti lentäen. ESN järjestää myös halpoja päivä-/viikonloppureissuja lähimaihin. Suosittelen seikkailemaan etenkin Bruggen suuntaan, todella kaunis kaupunki Belgiassa!


Brugge.

Kotiinpaluu ja jälkiviisaat ajatukset

Lähtöjärjestelyt olivat simppeleitä ja eivät vaatineet juurikaan suuria toimenpiteitä, lähinnä muutaman paperin allekirjoituksen. Vaikeinta lopussa oli luonnollisesti hyvästit. Rotterdamista muodostui koti ja vaihtokuplassa oli turvallista ja onnellista elellä. Suosittelen ottamaan vaihdosta kaiken irti ja varautumaan hyvästeihin nenäliinoin. Kaveriporukan keskuudessa yritimme pysyä positiivisina ja totesimme, ettei vaihdon loppuminen ole minkään loppu vaan suuren ystävyyden alku.


Viimeisiä haleja Kralingse Bosilla.

Lähtövalmisteluissa kannattaa olla sitkeä ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Joskus asunnoista ei kuulu ja tuntuu ettei asiat etene, mutta aivan varmasti asiat kääntyvät parhain päin. Suosittelen perus käytännön asioiden hoitamisen lisäksi rekisteröitymään ‘Huisartistille’, joka on siis omalääkärisi. Itse jouduin kipeänä soittamaan useaan numeroon ennen vapaan lääkärin löytymistä ja rekisteröitymään paikan päällä ennen ajan saamista.

Kaikkea ei tarvitse eikä voi tietää etukäteen. Välillä epätietoisuus ja sekava uusi elämä tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta se kuuluu asiaan ja siitä selviää. Ennen kaikkea: Nauti. Vaihto opettaa paljon itsestä ja on monella tapaa kasvattava ja ainutlaatuinen elämys, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Tartu rohkeasti uusiin tilaisuuksiin, tutustu ennakkoluulottomasti ihmisiin, elä täysillä. Sillä pääsee pitkälle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *