Vaihtokertomus, Aberystwyth University, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itse hain kevään kestävään vaihtoon edeltävän syksyn jälkihaussa. Kun Helsingin yliopisto oli hyväksynyt minut Aberystwythiin (eli Aberiin), oli edessä vielä hakeminen vastaanottavaan yliopistoon. Hakeminen oli lähinnä muodollisuus, sillä Helsingin yliopisto lähetti listan esittämistään opiskelijoista Aberiin. Aberista lähetettiin tämän jälkeen minulle sähköposti, jossa pyydettiin toimittamaan sähköpostitse learning agreement ja muutama muu asiakirja. Osaan asiakirjoista piti hankkia allekirjoitus Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista. Asiakirjojen lähettämisen jälkeen niitä käsiteltiin Aberystwythissä yllättävän pitkään, mikä aiheutti ihmetystä. Lopulta sain sähköpostitse hyväksymistiedon ja linkin yliopiston sähköpostin käyttöönottoa varten.

Olin laiska valmistelemaan vaihtoon lähtemistä, joten varasin lennot ja matkat melko myöhään. Tämä valinta aiheutti luonnollisestikin lisäkuluja, jotka olisi voinut helposti välttää olemalla aktiivisempi.

Asuminen

Syksyllä Aberista lähetettiin linkki asumispalveluiden sivuille, joiden kautta pystyi hakemaan yliopiston tarjoamaa asuntoa. Yliopiston tarjoamat asunnot olivat yllättävän kalliita soluasuntoja, joita sijaitsi ympäri kaupunkia. Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli taattu asunto, mutta hakija sai ainoastaan esittää toiveita siitä, missä haluaisi asua. Itselleni tarjottiin solua merenrantatalosta, jonka hyväksyin.

Asunnon hakeminen ja vuokrasopimuksen solmiminen oli sinänsä helppoa sähköisen palvelun välityksellä. Jostakin syystä vuokrasopimus oli laitettu kestämään paikallisen lukuvuoden loppuun, vaikka oma vaihtojaksoni loppui lähes kuukautta aikaisemmin. Vuokrasopimus myös alkoi vasta lukuvuoden – ja vaihtojaksoni – alkupäivänä. Asuntoon sai tosin muuttaa jo muutaman päivän ennen lukukauden ja vuokrasopimuksen alkua, mikä on mukavaa. Tätä täytyi tosin ymmärtää erikseen pyytää. Vuokrasopimuksessani oli lisäksi päivämäärävirheitä, joista huomautin sähköpostitse. Sain lopulta pienen väännön jälkeen sovittua yliopiston kanssa, että he palauttavat rahat vaihtojaksoni ja vuokrasopimuksen päättymisen väliseltä ajalta.

Aberystwythin kaupungissa olisi ollut tarjolla myös paljon yksityisiä asunnonvuokraajia, joilta olisi saattanut saada asunnon yliopistoa halvemmalla. Itse en tosin ollut halukas solmimaan vuokrasopimusta yksityisen vuokranantajan kanssa asunnosta ilman, että olisin edes nähnyt koko huoneiston kuntoa ja olemassaoloa. Aber varoitti, että monia vaihto-opiskelijoita yritetään huijata vuokra-asuntomarkkinoilla.

Yleisesti asumisen laatu opiskelija-asunnoissa ainakin Aberytwythissä oli sanalla sanoen karu. Lähes kaikki yliopiston tarjoamat asunnot olivat 4-12 hengen soluasuntoja. Soluissa asui usein sekaisin paikallisia sekä vaihto-opiskelijoita. Hyvin harvassa solussa oli oma kylpyhuone tai vessa, ja asuntojen kunto oli muutoinkin hyvin vaatimaton. Lisäksi paikallisten käsitys siisteydestä poikkesi jossakin määrin ainakin omastani. Oman soluhuoneistoni kanssa-asujat olivat yllättävänkin hiljaisia ja ujoja, joten en viettänyt kamalasti aikaa heidän kanssaan. Vietinkin lähes kaiken vapaa-aikani muiden vaihtarien asunnoissa.

Olin itse hyvinkin yllättynyt siitä, että soluasuntoihin tehtiin ennalta-ilmoitettuja siisteystarkastuksia. Toisaalta siisteystarkastukset pakottivat muutkin asukkaat siivoamaan. Palovaroittimet testattiin joka ikinen viikko niin, että palovaroilmaisimen soittoon heräsi aamulla. Muutenkin brittien maine lähes hysteerisinä turvallisuusasioihin keskittyjinä pitää pitkälti paikkansa. Tämän huomasi erityisen selvästi silloin, kun Aberystwythiin satoi noin sentti lunta. Tällöin kaikki yliopiston rakennukset suljettiin ja opiskelijoita varoitettiin liikkumasta ulkona, sillä siellä oli kuulemma liukasta ja vaarallista.

Ostin peitot, täkit, astiat ja vastaavat vasta paikan päältä. Tämä olikin hyvä vaihtoehto, sillä briteissä kulutustavaroita voi saada todella halvalla. Ruokakin oli jossakin määrin halvempaa kuin Suomessa. Toisaalta opiskelijaruoka oli jopa Unicafeehen verrattuna huonoa ja yli kaksi kertaa kalliimpaa. Pubeissa syöminen oli puolestaan todella halpaa – ja epäterveellistä. Gourmet-elämyksiä Isosta-Britanniasta ei lähtökohtaisesti kannata suurten kaupunkien ulkopuolelta lähteä etsimään, vaikka virkistäviä poikkeuksiakin toki oli. Teimmekin usein ruokaa yhdessä muiden vaihtarien kanssa. Tätä kautta pääsi tutustumaan helposti muihin ruokakulttuureihin natiivien opastuksella.

Opiskelu ja opetus

Alkubyrokratia yliopistolla oli yllättävänkin yksinkertainen ja koostui yliopiston ja laitoksen tervetulotilaisuuksiin osallistumisista. Meidät oli valmiiksi ilmoitettu niille kursseille, jotka olimme learning agreementissa ilmoittaneet. Osa kursseista oli valitettavasti peruttu, joten jouduimme valitsemaan niiden tilalle muita kursseja. Aberissa oli politiikkana, että muutaman ensimmäisen viikon aikana kursseja sai muutoinkin vaihtaa, mikäli valittu kurssi ei ollutkaan mieleinen. Samaten maisteri- ja kandiohjelmien välillä pystyi vaihtamaan vapaasti alkuviikkojen aikana.

Sopeutuminen vaihtoyliopistoon oli mielestäni helppoa, sillä kulttuurierot Ison-Britannian ja Suomen välillä eivät ole kovinkaan suuret. Ihmiset olivat mukavia ja avuliaita. Suomi oli suurimmalle osalle hyvinkin tuntematon paikka. Eräs professorimme ihmetteli esimerkiksi sitä, suljetaanko Suomessa koulut aina talveksi, kun on kylmää ja lumista.

Paikan päällä meitä suositeltiin lämpimästi ilmoittautumaan paikallisen julkisen terveydenhuoltosäätiön (NHS) asiakkaiksi. Ilmoittautuminen tapahtui vapaavalintaisella terveysklinikalla, jossa täytettiin muutama paperi. Yliopisto tarjosi listan lähellä olevista klinikoista. Itselleni ei tullut tarvetta terveydenhuoltopalveluille, mutta ne kuulemma toimivat kohtuullisesti ja olivat lähtökohtaisesti maksuttomia.

Oikeustieteen vaihto-opiskelijoille tarjotut maisteritason kurssit yliopistolla olivat kaikki seminaareja, joihin kuului noin yksi tapaamiskerta viikossa lähes koko kevään ajan. Lisäksi kullekin kurssille tuli laatia lyhyt suullinen esitys sekä noin 5000 sanan essee. Kurssit olivat kaikki 20 paikallisen opintopisteen eli 10 ECTS-opintopisteen laajuisia.

Kurssien rakenne ja niiden sisältö poikkesi merkittävästi siitä, minin olin Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tottunut. Jokaiselle seminaaritapaamiselle tuli lukea määrätty aineisto, jota käsiteltiin tilaisuudessa. Osalla kursseista aineiston lukuvastuu jaettiin osallistujien kesken siten, että jokaisen oletettiin kertovan luetun aineiston tai vaikkapa oikeustapauksen sisältö muille opiskelijoille. Tämä opetustapa edellytti täysin erilaista suhtautumista seminaaritapaamisia kohtaan, sillä ennakkovalmistautumiseen meni yllättävänkin paljon aikaa.

Kurssit olivat myös hyvin yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneita. Yksittäisiä pykäliä ei tarvinnut tankata, vaan keskustelimme kursseilla esimerkiksi kriminologiaan ja Internetin regulaatioon liittyvistä yleisemmistä kysymyksistä. Paikallista oikeutta ei omilla kursseillani käsitelty juuri lainkaan.

Suoritin kevään aikana 30 ECTS-opintopistettä ja koin, että niiden suorittamiseksi tarvittava työmäärä ei ollut liian suuri. Yleisesti kursseilla vaadittu osaamistaso oli mielestäni hieman alhaisempi kuin Helsingin yliopistossa.

Olin jossakin määri yllättynyt siitä, kuinka vaihtelevia muiden maiden vaihto-opiskelijoiden englanninkielen taidot olivat. Suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kielitaidot olivat erinomaiset eikä kenellekään tuottanut ongelmia opiskella englanniksi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Paikallinen byrokratia on paikoitellen melko turhauttavaa, sillä asioiden etenemistä joutuu valvomaan jatkuvasti itse. Usein asiansa hoitaakseen joutuu lähettämään useita muistutussähköposteja. Kuitenkin asiat tapasivat aina lopulta järjestymään.

Aberystwythissä ei edellytetty puhuttelua tai muitakaan muodollisuuksia sähköpostitse taikka suullisesti asioitaessa. Professoreita sai sinutella eikä seminaaritapaamisiin tarvinnut pukeutua mitenkään erikoisesti. Suosittelen kuitenkin ainakin aloittamaan sähköpostikeskustelut asianmukaisia etikettisääntöjä noudattaen. Tämän jälkeen voi siirtyä vapaamuotoisempaan keskusteluun, mikäli vastaanottaja alkaa sinuttelemaan.

Matkustaminen Isossa-Britanniassa on halpaa kaikilla muilla kulkuneuvoilla paitsi junilla. Busseilla matkustaminen on toisaalta usein merkittävästi hitaampaa kuin junilla. Opiskelijat voivat hankkia 18–25 -vuotiaille tarkoitetun raideliikenteen alennuskortin muutamalla kympillä. Kortti maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti, mikäli junia käyttää. Sillä saa alennusta myös Lontoon metroissa.

Junayhtiöt on yksityistetty ja kilpailutettu siten, että jokaisella liikennöitsijällä on oma alue, jota se liikennöi yksinoikeudella. Junalippuja mihin tahansa junaan voi silti ostaa minkä tahansa junayhtiön sivuilta. Liput kannattaa kulkuvälineestä huolimatta ostaa ennakkoon, mikäli haluaa säästää rahaa.

Walesin toinen virallinen kieli, kymri, näkyy arjessa, sillä kaiken virallisen viestinnän on oltava myös kymriksi. Tästä huolimatta en kuullut kieltä puhuttavan kuin muutaman kerran koko keväänä.

Suosittelen varaamaan mukaan lämpimiä vaatteita, sillä saarivaltakunnassa on tunnetusti tuulista. Kannattaa myös huomioida, että Briteissä käytetään erilaisia pistorasioita kuin Suomessa, joten adaptereiden ostamiseen kannattaa varautua.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *