Vaihtokertomus, Universidad de Valladolid (Espanja), kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valmistautuminen lähtöön

Valitsin Valladolidin kaikista Espanjan vaihtokohteista omakseni, sillä vaihtoni ykköstavoite oli oppia kieltä. Päättelin, että Valladolidissa puhuttaisiin mahdollisimman puhdasta castellanoa. Lisäksi Valladolid osoittautuikin kauniiksi, turvalliseksi, siistiksi kaupungiksi, jossa ihmiset ovat todella ystävällisiä. Valladolid on vaihtokaupunkina täydellinen, sillä se ei ole liian iso eikä liian pieni: kaupungille lähtiessä todennäköisesti törmää tuttuihin, mutta myös vaihtarivapaita, uusia ravintoloita ja baareja on helppo löytää. Kaupungista löytyy myös yllättävän monta museota, ja vielä viimeiselläkin viikolla huomasin eksyneeni sokkelokujilla. Kaupungista on myös helppo matkustaa bussilla tai junalla, ja löytyypä Valladolidista oma lentokenttäkin, josta pääsee halvalla Barcelonaan, Sevillaan tai Mallorcalle. Valladolidin yliopistoon vaadittiin espanjan B1-kielitaso. Koska olin oppinut kielen itsenäisesti, minulla ei ollut todistusta osaamisestani, mutta sain sellaisen helposti ottamalla yhteyttä Kielikeskuksen espanjan opettajaan. Hän järjesti minulle sekä kirjallisen että pienen suullisen kokeen, ja sain todistukseni. Espanjan kielitaitoa todella tarvitaan, sillä yllättävän harva osaa englantia, ja arjessa kaikki hoituu espanjaksi. Jo Suomen puolella kannattaa printtailla tarvittavia papereita ja käydä teettämässä paperisia naamakuvia, sillä niitä kysytään vähän joka paikasssa.

Ensimmäiset viikot ja fiilikset

Lensin Madridiin ja otin siellä junan (alle tunti, Alsa bussilla n. 2-3 tuntia), johon olin ostanut lipun jo etukäteen. Valladolidissa hauska taksikuski veti turistikierroksen kuultuaan, että kaupunki oli minulle uusi tuttavuus. Saavuimme myöhään perjantai-iltana, ja alakerran klubien jumputtaessa reggaeton biittejään itkin keittiössä väsymystä ja järkytystä keittiön likaisuudesta. Kunnon yöunien jälkeen jynssäsin koko keittiön, ja hankin Ikeasta omat ruokailuvälineet ja pari kasvia, jolloin asunto alkoi jo tuntua omalta. Alussa varmasti väsyttää ja mahdolliset vastoinkäymiset saattavat tuntua isoilta. Tunne kuitenkin tasaantuu hyvin pian.

Saavuin kohteeseen jo pari viikkoa ennen luentojen alkua. Siinä oli sekä hyvät että vähemmän hyvät puolensa: kaupunkiin ehti tutustua rauhassa ja omalla ajallaan, pystyi nukkumaan jännitystä pois pitkillä yöunilla, ja erilaisia käytännön asioita sai hoidettua pois alta ennen opiskelijamassojen saapumista. Orientaatiota, jossa tapaa muita vaihtareita, piti kuitenkin odotella viikko, ja aika meinasi välillä käydä pitkäksi. Orientaatioviikolla sosiaalinen elämä alkoi kuitenkin rytinällä: retkiä, bileitä, peli-iltoja ja muuta ohjelmaa joka päivä. Orientaatioviikon infotilaisuudessa sai kattavan listan siitä, mitä kaikkea pitää hoitaa, mm. asukkaaksi ilmoittautuminen poliisiasemalla (jonne piti mennä paikan päälle ensin varaamaan aika) ja opiskelijakortin hankinta.

Parque Campo Grande. Puistossa käyskenteli vapaana mm. riikinkukkoja.
Yksi monista kirkoista Valladolidissa.

Asuminen

Monessa Espanjan kohteessa asunnon löytäminen jää opiskelijan omalle vastuulle. Valladolidin yliopistolta sai pyytää apua asunnon etsintään, mutta koska opiskelija-asunnot ovat usein aika kortilla, kannattaa asunnon etsintä aloittaa myös yksityisellä puolella jo hyvissä ajoin Suomessa stressin välttämiseksi (en tiennyt ketään joka olisi saanut keväällä asuntoa yliopiston asuntolasta). Itse yritin ensin löytää yksiötä tai kaksiota jaettavaksi poikaystäväni kanssa, mutta jouduimme luopumaan suunnitelmasta, sillä kukaan ei suostunut vuokraamaan kokonaista asuntoa alle vuodeksi. Niinpä vuokrasimme kaksi huonetta samasta solukämpästä. Kämppiksemme oli espanjalainen, ja suosittelenkin paikallisen kanssa asumista: siinä oppii maan tapojen lisäksi kaikkien parhaiden baarien sijainnit ja yllättäviä lentäviä lauseita. Soluasuntoja oli vapailla markkinoilla Valladolidissa runsaasti tarjolla. Espanjaksi googlettelemalla (esimerkiksi alquilar habitacion Valladolid) löytyi monia potentiaalisia huoneita. Meitä pyydettiin maksamaan takuuvuokra jo etukäteen Suomessa, ja tässä pitääkin muistaa pitää mielessä huijauksen mahdollisuus. Vuokraajalta voi pyytää passikopiota tai Skype-kierrosta ym., ja yrittää järjestää niin, ettei ainakaan isoja takuuvuoria tarvitsisi maksaa ennen kuin on itse paikan päällä. Vuokra minulla oli n. 280 euroa kuussa, sisältäen netin, veden ja sähkön. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta halusin asua aivan vanhan kaupungin kupeessa, josta yliopistolle ja pikkuiselle rannalle oli kävelymatka. Bussia käytin kaupungin sisällä viiden kuukauden aikana ehkä kolme kertaa.

Raha-asiat

Minulla yliopiston apuraha ja Kelan tuet (+ noin 800e omia säästöjä) riittivät hyvin koko vaihdon ajaksi. Vuokra voi olla hyvinkin alhainen, samoin kuin ruoan hintataso. Olin myös päättänyt, että tällä kertaa vaihdossa reissaan vain Espanjassa ja mahdollisesti Portugalissa. Teinkin Portugalin reissun lisäksi paljon päivä- ja viikonloppu reissuja Espanjan eri kaupunkeihin, sekä vaihdon lopuksi oleskelin pitempään Barcelonassa, ja rahat riittivät turhia säästelemättä hyvin!

Yliopistolla

Luentoja oli 8 ja 21 välillä. Espanjalaiset opiskelevat koko opintonsa oman luokkansa kanssa, ja luentojen ajat on suunniteltu niin, että kaikki valitsevat samat kurssit. Itse napsin kursseja eri vuosikursseilta, joten luennotkin sijoittuivat hujan hajan koko päivälle. Tauoilla kävin salilla tai vietin siestaa kotona. Valitsemani kurssit olivat lähinnä luentokursseja, joihin espanjalaiseen tyyliin kuului paljon ryhmätöitä. Itsenäisenä suomalaisena ärsyynnyin tästä, mutta nopeasti tajusin, että tämä oli hyvä tapa tutustua moniin paikallisiin. Omilla luennoillani ei läsnäoloa kontrolloitu, mutta kursseista ei olisi päässyt läpi osallistumatta opetukseen, sillä materiaali hankittiin tekemällä tarkkoja muistiinpanoja luennoitsijan puheesta. Kurssien alussa muodostettiin keskusteluryhmät, joissa noin kerran viikossa keskustelimme kotona luetuista teksteistä, tai teimme niistä loppuarvosanaan vaikuttavat kirjalliset pohdinnat. Myös tästä syystä tunneilta ei juurikaan uskaltanut olla pois, kirjalliset osuudet kun olivat ”pistokokeita”. Kurssien aikana tehtiin myös tutkielmia ym. muita pienempiä kirjallisia tehtäviä. Yliopiston kurssien lisäksi oli mahdollista osallistua maksullisiin kielikursseihin, ja suosittelenkin ottamaan ainakin yhden kohdemaan kielen kurssin.

Facultad de Filosofía y Letras.

Tenttikausi oli keväällä touko-kesäkuun vaihteessa. Tentit oli sijoitettu heti luentojen perään, eli varsinaista lukuaikaa tentteihin ei ollut. Omissa tenteissäni piti kirjoittaa sekä esseevastauksia, että lyhyitä, muutaman sanan vastauksia. Joillain kursseilla tenttien sijaan myös laajat esseet olivat mahdollisia. Arvosanat näki muutaman päivän kuluttua kurssiympäristössä. Jos tenttiä ei päässyt läpi, oli kesäkuun lopulla uusintamahdollisuus. Itse en päässyt yhden tentin ensimmäiseen suoritusmahdollisuuteen, koska lentoni toisesta kaupungista oli peruttu, ja keskusteltuani opettajan kanssa hän järjesti minulle uuden henkilökohtaisen ajan, jottei minun olisi tarvinnut jäädä sen vuoksi pariksi ylimääräiseksi viikoksi. Kaikki opettajani olivat hyvin mukavia ja joustavia. Kurssien vaatimustaso vaihteli hieman vuosikurssin mukaan. Suomen vaatimustasoon tottuneella ei kuitenkaan pitäisi olla mitään hätää, itse opiskelin samalla intensiteetillä kuin Suomessa, ja sain erinomaisia ja kiitettäviä numeroita.

Yliopistolla oli jonkinlaisia ravintoloita, mutta kävin itse siellä vain pari kertaa kahvittelemassa. Ainakin Filosofia y Letras –rakennuksessa ruoka oli ranskalaiset + pihvi -luokaa, joten kipaisin aina kotiin tai tapasbaariin lounaalle.

Lukukauden kesto ja lomat

Kevätlukukausi kestää noin helmikuun puolesta välistä touko-kesäkuun vaihteeseen. Kevätlukukaudelle osuu usein paljon pikkulomia, sekä yli viikon mittainen pääsiäisloma. Itse piipahdin Valencian lisäksi Suomessa pääsiäisenä vaihtamassa talvivaatteita kesävaatteisiin (vaikka untuvatakista ei todellakaan voinut vielä luopua, Keski-Espanjassa voi sataa jopa lunta vielä maaliskuun alussa, ja meidän kohdallemme sattui sateisin kevät vuosikymmeniin). Suosittelen kuitenkin viettämään ainakin muutaman pääsiäispäivän Valladolidissa, sillä kaupunki on tunnettu pääsiäisjuhlistaan, ja turisteja saapuu runsain mitoin spektaakkelia katsomaan. Koko kevät tuntui olevan yhtä paraatia (tai mielenosoitusta), espanjalaiset keksivät näille molemmille syitä vaikka mistä.

Pääsiäisen juhlintaa.
ESN-matkalla Portossa.

Arki kohteessa

Arki kohteessa oli melko normaalia arkea, mitä nyt bileitä oli paljon useammin, ja viikonloppureissuja tiheämmin. Vaihtareille tekemistä tarjoava ESN-järjestö on Valladolidissa hyvin aktiivinen: bileiden, urheilun ja tapas-iltojen lisäksi he järjestävät matkoja, joista itse osallistuin Portugalin reissuun. Vaikeinta Valladolidssa oli ehkä suunnistaminen ruokakaupassa. Kasvisruokavalio on Espanjassa vielä aika alkutekijöissä, ja mielikuvitusta tarvitaan ruoanlaitossa. Muutenkin perusjuttuja sai hieman metsästää, ja pientä raivoa aiheutti espanjalaisten rakkaus muovisia hedelmäpusseja kohtaan. Muutenkin kauppojen aukioloajat (sunnuntaisin kiinni, joissain siesta), aiheuttivat välillä ongelmia, mutta myös joka päivä myöhään auki olevia kauppoja oli pari (Carrefour Express). Espanjassa tottui tietysti aivan erilaiseen rytmiin, kun esimerkiksi illalliselle mentiin vasta yhdeksän jälkeen. Yleisesti elämä vaihdossa on hyvin vapaata ja huoletonta, kaikkeen suhtautuu rennommin ja varauksettomammin. Valladolidin yliopiston kuntosalille sai melko edullisen kausikortin, johon kuului myös ohjatut tunnit ja uinti. Treenin jälkeen pääsi rentoutumaan jaquzziin ja sauna finlandesaan.

Viinijuhlat Plaza Mayorilla.

Paluu Suomeen

Kokeitten jälkeen matkustelin vielä muutaman viikon Espanjassa. Kotiinlähtö oli haikeaa, mutta sitä helpotti se, että suurin osa vaihtareista lähti heinäkuun alussa. Ikävä jäi sitä vapauden tunnetta, mikä vaihdossa usein vallitsee. Kesäiltoina oli ihanaa napata vain hieman käteistä ja avaimet mukaan, ja kävellä muutama metri vanhaan kaupunkiin extempore-viinille kavereiden kanssa. Parasta vaihdossa onkin oman maailman avartuminen. Suomen päässä osallistuin liikkuvuus- ja urapalveluiden järjestämään Mitä opin vaihdossa- tilaisuuteen, joka auttoi sanoittamaan oppimaani esimerkiksi työnhaussa. Vaihto nimittäin antaa niin hirveästi, että sen kaiken ilmaiseminen ulkopuoliselle saattaa olla haastavaa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *