Vaihtokertomus, National Institute of Education (NIE, Singapore), syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin unelmoinut vaihtoon lähdöstä jo lukiosta asti ja kolmantena opiskeluvuonna sain vihdoin mahdollisuuden hakea vaihtoon. Tuutorini ja ystäväni olivat olleet Singaporessa vaihdossa ja kertoivat siitä vain hyvää. Pääasiassa valitsin Singaporen, koska en ollut koskaan käynyt Aasiassa ja halusin tutustua siihen maanosaan, koska Singaporessa on varmasti lämmin ja koska siellä puhutaan englantia. Olin myös kuullut, että NIE:ssä opetus on huippulaatuista.

Hakuprosessi alkoi jo syksyllä 2017, kun hain Helsingin yliopiston vaihtopaikkaa. Hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli alkuvuodesta 2018, jolloin piti hakea itse kohdeyliopistoon NIE:en. Maaliskuussa paikka NIE:ssä varmistui. Siinä vaiheessa kohdeyliopistoon piti lähettää mm. opintosuoritusote, todistus englannin kielen taidosta, ylioppilastodistus englanniksi ja kopio passista. Monessa kohtaa tarvittiin myös tietyn kokoisia värillisiä ja värittömiä passikuvia (mm. opiskelijakorttiin ja viisumiin), joten niitä kannattaa ottaa halvalla jo etukäteen. Sain koko hakuprosessin ajan sähköpostiin selkeät ja hyvät ohjeet siitä, miten seuraavaksi tulisi toimia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kun saavuin Singaporeen, minulla piti olla tullissa mukanani NIE:stä lähetetty todistus siitä, että olin tulossa opiskelemaan. Tullista sai 80 päivän oleskeluluvan Singaporeen. Saapumistani seuraavana päivänä menimme hakemaan opiskelijaviisumit opintoneuvojamme johdolla virastosta. Siellä jouduimme odottelemaan useamman tunnin, mutta se oli myös hyvä tilaisuus tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin NIE:stä. Useat meistä, minä mukaan lukien, jouduimme jonottamaan melkein tunnin uuteen viisumikuvaan, sillä kuvan piti olla uudempi, kuin passissa ja siinä piti näkyä otsa. Viisumin odottaminen kuitenkin kannatti, sillä matkustellessa saimme käyttää aina singaporelaisten tullikaistaa, joka oli helppoa ja nopeaa ja vältyimme monilta jonoilta!

Ensimmäisenä päivänä yliopistolla piti ensin rekisteröityä kampuksen asukkaaksi (jos siis asui kampuksella) ja kuitata avaimet. Siitä lähdimme opintoneuvojamme kanssa kiertämään kampusta ja hakemaan mm. opiskelijakortin ja maksamassa loput lukukausimaksusta, sekä luomaan minulle tunnukset kampuksen koneisiin. NIE sijaitsee suuremman NTU:n eli Nanyang Technologican Universityn alueella. Välillä sen kanssa tuli ongelmia, koska joihinkin tapahtumiin päästäkseen olisi tarvinnut NTU:n sähköpostiosoitteen. Muuten toki kampuksella liikkuminen ja asiointi oli helppoa myös NIE:n opiskelijana. Erityisen tärkeää ensimmäisinä päivinä on hankkia singaporelainen sim-kortti, koska puhelinnumeroa tarvittiin moneen paikkaan. Itselläni oli hi card, enkä suosittele sitä muille, sillä siinä oli huonot diilit matkustuspaketeissa. Kun alkudiili loppui, piti osata erikseen ostaa puheaikaa ja siihen päälle arvoa netin käyttöön, mutta koska en tiennyt tätä, maksoin noin 30€ ylimääräistä.

Tärkeimpiä papereita, joita Singaporessa tarvitsi, olivat ehdottomasti viisumi (turkoosi ajokortin näköinen kortti), sekä opiskelijakortti, jolle pystyi lataamaan rahaa, jolla pystyi maksamaan mm. julkisissa kulkuvälineissä ja kampuksen ruokaloissa. Mukana oli myös hyvä pitää passia ja bussikorttia, jos sellainen oli erikseen, vaikka suosittelenkin käyttämään opiskelijakorttia bussikorttina. En enää näin vuoden jälkeen muista, mitä kaikkia papereita minulla piti olla mukana opintoja aloittaessa, mutta niihin oli selkeät ja tarkat ohjeet sähköpostissa.

Kaikista hankalinta alussa oli ilmastoinnin hankkiminen huoneeseen. Ilmastointia varten piti erikseen ostaa kortti, ja jotta sai ladattua arvoa kyseiselle kortille, tarvittiin erikseen sirullinen NETS-kortti, mutta koska Singaporessa käytiin siruttomien NETS-korttien uudistusta, ei kampuksella tai lähiasemilla enää myyty sirullisia NETSejä, enkä meinannut saada siis rahaa ladattua ilmastointikortille. Onneksi kaverini sai sirukortin minulle asti vielä Chinatownista keskustasta ja pystyin lataamaan arvoa ilmastointikortille. Ja todella kyllä suosittelen käymään läpi kaiken tämän vaivan, Singaporen 32 asteessa ilmastointi suomalaiselle on aika välttämätön!

Opiskelijaterveydenhuolto tapahtui Singaporessa NTU:n kampuksella erillisessä rakennuksessa. Siellä homma toimi niin, että ensin piti rekisteröityä tiskillä, mistä sai vuoronumeron. Toimintaperiaate oli ”first come first serve”, eli siellä hoidettiin vaivasta riippumatta tulojärjestyksessä, joten jonot olivat 2,5-5 tuntia pitkät. Eli jos joutuu lääkäriin, kannattaa varata useampi tunti. Kun esimerkiksi itse menin hakemaan malarianestolääkkeitä (=en ollut sairaana) lähdin terveyskeskukselta yleensä kiertelemään kampusta, lenkille, kauppaan ja syömään ja kävin noin puolen tunnin välein tarkistamassa, oliko vuoronumeroni lähellä. Ilmeisesti vakuutuksen turvin tai maksamalla enemmän voi mennä myös yksityiselle, mutta itse käytin vain opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Kampuksen terveyskeskuksessa on se hyvä puoli, että siinä on apteekki samassa, joten lääkkeet saa heti mukaan. NIE:llä on myös oma NIE Health Center, joka vastaa mielenterveyspalveluista. Sieltä voi saada esimerkiksi keskusteluapua ilmaiseksi.

Asuminen

Asuin NTU:n kampuksella, Hall XIV:ssä (eli neljässätoista). Kampus oli jaettu noin 30 ”Halliin”, joista jokaisessa asui pari sataa opiskelijaa. Hall 14 oli mukavan lähellä NIE:tä. NIE:n lähellä sijaitsevat myös mm. Hall 15, 13, 12, 3, 2, 8, 16 ja Tamarind Hall. Asuin kämppiksen kanssa, joka oli suomalainen insinööriopiskelija Tampereelta. Jaoimme noin 10 neliön huoneen, missä oli kaksi sänkyä, pöydät ja kaapit. Oli siis suomalaiseen silmään tosi ahdasta ja henkilökohtaista tilaa oli vähän. Oli kuitenkin aivan mahtavaa, että oli suomalainen kämppis, sillä pystyi käyttämään äidinkieltään väsyneenä päivän jälkeen ja jakamaan kokemuksia. Yhteiset vessat ja suihkut sijaitsivat käytävän päässä. Pyykkitupa oli alakerrassa ja pyykkejä pystyi kuivattamaan ulkona naruilla. Keittiöitä oli melkein joka kerroksessa, mutta keittiö käsitti siis yhden keraamisen levyn, hanan ja koneen, josta tuli kuumaa tai kylmää vettä. Singaporessa sai muuten juoda hanavettä, mikä oli hyvä! Singaporelaisilla on mielenkiintoinen tapa valvoa 3-4:ään aamuyöllä, yleensä opiskellessa tai juhliessa. Herkkäunisten kannattaa siis hankkia korvatulpat! Kaikki Hallit tarjosivat erilaisia mukavia harrastusmahdollisuuksia. Itse liityin esimerkiksi Hall XIV tanssitiimiin, mikä oli mahtavaa, sillä sain paikallisia ystäviä!

Kampuksella asuminen oli helppoa ja mukavaa. Ruokaloita oli joka Hallissa ja koulurakennuksissa. Hyvä ateria maksoi 2,5-5 dollaria, eli noin 1,5-4€. Parhaita ruokaloita olivat mielestäni Canteen 2, Tamarind Hallin Food Court ja NIE:n oma Canteen. Canteen 2 oli keskeinen paikka, jossa yleensä tapasi vaihtareita ja jossa aloiteltiin ennen illan rientoja. Keskeinen paikka kampuksella oli North Spine. Siellä oli mm. mäkkäri, subi, food court, kauppa, kirjasto, tulostusmesta, pankkiautomaatti, posti ja opiskelutiloja. Kampusta kiersi myös hyvä 5km lenkkipolku ja siellä oli ihana, suuri uima-allas, joka oli opiskelijoiden käytettävissä. NTU:n kampuksen miinus on sen kaukainen sijainti: keskustaan pääsi bussilla ja metrolla noin tunnissa. NTU:lta pitää mennä busseilla 179 tai 199 metropysäkille. Kampuksen sisällä voi käyttää myös punaisia ja sinisiä Campus Loopeja, kampuksen omia ilmaisia busseja, tai vihreää bussia, joka vie metroasemalle. Parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä oli kauppakeskus Jurong Point, missä oli isompia kauppoja, vaatekauppoja, elektroniikkaa, ruokapaikkoja ja leffateatteri. Suosittelen hankkimaan nettikaapelin tai modeemin heti aluksi, vaikka kämppiksen kanssa puoliksi, niin saa netin.

Opiskelu ja opetus

Alustava opintosuunnitelma piti tehdä ennen vaihtoon lähtöä. Ensimmäisellä viikolla Singaporessa saimme lukujärjestykset ja sai käydä testaamassa eri kursseja. Seuraavan viikon aikana piti lyödä lukkoon ilmoittamalla opinto-ohjaajalle, mitä kursseja halusi. Kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko ja vain lääkärintodistuksella sai olla pois. Omat opintoni olivat mielestäni mielenkiintoiset ja helpot, koska pystyin valitsemaan luokanopettajan pääainettani tukeviksi melkein mitä vain taito- ja taideaineiden kursseja, kuten kansantansseja, keramiikkaa, kiinalaista musiikkia ja draamaa. Työmäärä opinnoissa on reilusti suurempi, kuin Suomen opettajankoulutuksessa. Ryhmätöitä on paljon (ja singaporelaiset panostavat niihin ihan hullusti), tentteihin pitää oikeasti lukea ja esseet arvostellaan tiukasti. Singaporessa arviointiasteikko on kirjaimilla A, B, C, D ja F ja arvosanat laitetaan kursseittain gaussin käyrälle. On todella hankalaa saada A, sillä singaporelaiset panostavat kouluun älyttömän kovasti. Heillä nimittäin opiskelujen rahoitus riippuu saamistaan arvosanoista. Yleisestikin paikalliset ovat todella stressaantuneita ja työskentelevät aivan hulluna koulun eteen. Opiskelijoiden taso on kova, mutta niin on myös opettajien. Puitteet, raha, tilat ja opetuksen pienryhmämuotoisuus olivat todella kohdillaan NIE:ssä ja tunsin saavani todella laadukasta opetusta. On hyvä muistaa, että pukeutuminen NIE:ssä pitää olla säädyllistä: olkapäät, vatsa, varpaat ja polvet peitossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Sitten vielä vähän nippelitietoa ja arkiasiaa. Singaporessa on todella kuuma, mutta sisätiloissa ilmastointi on todella kylmällä, joten kannattaa pitää mukana pidempiä housuja ja neuletta tms. Singaporessa on todella turvallista ja ulkona uskaltaa liikkua milloin vain missä vain, ihmisiin voi luottaa ja he ovat ystävällisiä, vaikka puheesta voikin olla aluksi vaikeaa saada selvää. Se onkin itse asiassa yksi suurimmista hankaluuksista alussa, sillä singaporelaiset puhuvat singlishiä, omaa englannin puhetapaansa, johon kuuluu esimerkiksi ”lah”-liitteen käyttö. Hyvin tyypillistä oli esimerkiksi sanonta ”ken lah”, joka tarkoitti ”ok, sopii”. Puheeseen tottuminen aiheutti aluksi turhaumia, etenkin virallisissa tilanteissa, mutta helpottui ajan myötä. Somekulttuurista: singaporelaiset käyttävät tosi paljon caps lockia eivätkä melkein yhtään emojeita, mikä aiheutti ainakin itselleni monta väärinymmärrystä. Singaporen hintataso on vähän Suomen hintatasoa alhaisempi. 1,5 SGD (singaporen dollaria)=1€. Kannattaa ladata valuuttamuunninsovellus kännykkään matkailua ja laskemista varten. Suosittelen myös testaamaan erilaisia ruokia Food Courteilta ja Canteeneista, ne ovat tosi halpoja ja hyviä!

Säistä sen verran, että syksyllä Singaporessa on sadekausi ja päivittäin sataa vettä kuin supertoimivasta suihkusta ja lähes joka päivä vuoroin ukkostaa ja paistaa aurinko. Asteita on se 26-35 ja aina on super kosteaa. Iso ongelma on home, etenkin huoneissa. Siihen voi tuoda helpotusta tuulettamalla, käyttämällä ilmastointia ja ostamalla dehumidifiereita eli kosteudenpoistopurnukoita.

Ehdottomasti parasta vaihdossa olivat ystävät ja matkailu. Kannattaa mennä heti aluksi mukaan kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja vaihtari-infoihin ja yrittää jaksaa sosiaalisuusähkyä pari ekaa viikkoa. Kannattaa myös tutustua paikallisiin esim. koulun tai harrastusten kautta. Singapore on keskeinen ja turvallinen paikka, josta matkustaa muualle. Halpaa on esimerkiksi käydä Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa. Suosittelen erityisesti myös Intiaa, Japania, Kambodzaa ja Balia. Singaporessa itsessään voi myös nauttia kulttuurien kohtaamisesta: hyviä paikkoja tähän ovat esim. Chinatown, Little India ja Bugis. Suosittelen tutustumaan myös paikallisiin juhliin. Näistä syksyllä olivat mm. henkien kuukausi elokuu, kuujuhla ja diwali/deepavali. Singaporessa kannattaa ehdottomasti käydä myös keskustassa, Gardens by the Bayssa, Sentosalla ja jos tykkää, niin katsomassa F1-kisoja.

Ihanaa vaihtoa Singaporessa! Se on upea, turvallinen, kulttuurisesti rikas maa täydellisellä kelillä ja sijainnilla!

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *