Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Olin ollut jo kerran opiskelijavaihdossa Espanjassa, mikä madalsi kynnystä hakea Latinalaiseen Amerikkaan vaihtoon. Oikeustieteen opiskelu espanjaksi toki vähän hirvitti edelleen, mutta tekemällä oppii! Tieto hyväksynnästä Universidad de los Andesiin tuli vasta todella myöhään, marraskuussa. Eipä se sinänsä haitannut, sillä itse päätin vasta joulukuussa lähteväni. Läheisen vakava sairaus ja ihan puhdas jänistäminen meinasivat saada minut jäämään Suomeen, mutta onneksi päätin kuitenkin lähteä. Kolumbiaan lähteminen pelotti, eivätkä ihmisten reaktiot varsinaisesti auttaneet, kun kerroin minne olen lähdössä. Toistuvat teemat olivat huumekauppa (ja Pablo Escobar), aseellinen konflikti, sieppaukset… Todellisuus on ollut jotain ihan toista!
Vaihtoyliopistosta tuli melko kattavat ohjeet lähtöä varten, eikä viisumia tarvinnut yhden lukukauden vaihtoa varten hakea. Alustavat kurssivalinnat tehtiin jo Suomesta käsin, ja koko prosessi oli kieltämättä hieman hankala. Onneksi tutorit olivat ottaneet meihin jo yhteyttä facebookissa ja heiltä saikin sitä kautta reaaliaikaista tukea prosessiin. Ensimmäisen vaihtoni aikana opin kantapään kautta, miten tärkeää on lähettää jokainen Kelan ym. vaatima ilmoitus ja lomake. Tällä kertaa päätinkin välttää tukien palauttamisen ja hoitaa asiat tarkasti. Lähtövalmisteluihin sisältyi myös käynti YTHS:llä selvittelemässä rokotusasioita: Kolumbiaan kannattaa tavallisimpien hepatiittien ja muiden ohella ottaa keltakuumerokote ja itse otin myös lavantautirokotteen. Tosin yliopistolla selvisi, että Bogotán lentokentällä on mahdollista saada ainakin keltakuumerokote ilmaiseksi ja ilmeisesti muitakin rokotteita. Niinpä saattaa olla budjettiystävällisempää hankkia rokotteet vasta paikan päällä. Lisäksi Bogotá sijaitsee niin korkealla vuoristossa, ettei malariaa tai keltakuumetta esiinny, vaan niistä tulee huolehtia vain muualla Kolumbiassa matkustaessa.
Alkuhöykytys vaihtokohteessa
Bogotá sijaitsee vuoristossa ja onkin tavallista, että korkeus aiheuttaa lievää huonovointisuutta ensimmäisinä päivinä. Tämä yhdistettynä aikaeroon kaatoi minut ensimmäisinä päivinä sänkyyn jo alkuillasta. Se oli kuitenkin vasta kevyttä alkusoittoa. Toisella viikolla Bogotássa pankkikorttini lakkasi toimimasta, sain ilmoituksen paikallisilta viranomaisilta, että he blokkaavat puhelimeni parin viikon kuluessa ja minulle iski suolistotulehdus. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan ja sai miettimään, oliko nyt kuitenkin tullut tehtyä virhe. Pankkikorttini oli suljettu, sillä käyttämäni lentoyhtiö oli joutunut tietomurron kohteeksi ja korttitietoni oli varastettu. Uuden kortin toimittamisessa meni kolme viikkoa, mutta onneksi sain lainattua rahaa kavereilta. Puhelimeni sulku-uhkaus johtui Kolumbian puhelinvarkauksien estoon tähtäävästä politiikasta, jonka mukaan kaikki puhelimet tulee rekisteröidä sulkemisen uhalla. Valitettavasti puhelimeni mallia ei myyty Kolumbiassa, joten sen rekisteröinti oli käytännössä mahdotonta. Onneksi eräs tuutori lainasi minulle vanhan puhelimensa osallistuttuaan ensin tuloksettomaan rekisteröintiyritykseen. Suolistotulehdus taas levisi vaihtareiden keskuudessa kuin mehevä juoru; lääkärikeskuksen odotushuoneessa tapasin kolme kohtalotoveria.
Pankkikortti kuitenkin saapui, varapuhelin ajoi asiansa ja tulehdus meni nopeasti ohi. Ehkä oli hyväkin ottaa aluksi luulot pois, niin myöhemmin pienet vastoinkäymiset eivät enää niin hetkauttaneet. Lisäksi byrokraattinen puoli Kolumbiassa oli helppo: oleskeluluvan (PIP) sai kolmeksi kuukaudeksi näyttämällä lentokentän passintarkastuksessa yliopiston hyväksymiskirjettä ja tästä oleskelulupaleimasta tuli lähettää yliopistolle kuva. Juuri muuta ”byrokratiaa” ei muistaakseni vaihdon alussa vaadittukaan.
Asuminen
Otin ensimmäiseksi kuukaudeksi vaihtopalveluiden esitteessä mainitun majoituksen yliopiston asuntolassa. Asuntola on uusi ja sijaitsee aivan yliopiston vieressä, mutten oikeastaan voi suositella sitä. Suurin syy tähän on hinta: pienestä huoneesta asuntolassa joutuu maksamaan jopa tuplahintaa verrattuna muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Lisäksi asuntolassa on useita sääntöjä, jotka alkoivat minun iässäni tuntua turhan rajoittavilta. Kämppiksekseni sattui todella sympaattinen kolumbialainen tyttö, mutta valitettavasti kylkiäisenä tuli myös tytön äiti, joka hääri pikkuruisessa asunnossa kaksi viikkoa aamusta iltaan. Ihastuttava nainen, muttei varsinaisesti ideaali osa opiskelijaelämää.
Olin siis maksanut ensimmäisen kuukauden vuokran, mutta aloin paikan päällä etsiä uutta asuntoa. Löysinkin argentiinalaisen vaihtarikaverini kanssa erään kerrostalon ilmoitustaululta lapun, jossa ilmoitettiin kalustetusta vuokra-asunnosta. Siellä asuimmekin lopun vaihtoajan, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Monet vaihtarit vuokrasivat yhdessä useamman makuuhuoneen asuntoja tai etsivät itselleen huoneen yliopiston asumista koskevilta facebook-sivuilta. Suurin osa vaihtareista päätyi asumaan lähelle yliopistoa, vaikka valtaosa Uniandesin paikallisista opiskelijoista asuukin Bogotán pohjoisosassa. Liikenne Bogotássa on usein järkyttävää ja autot tukkivat puutteellisen tieverkoston. Niinpä matka Bogotán pohjoisosista yliopistolle voi hyvinkin kestää puolitoista tuntia. Syy siihen, miksi paikalliset opiskelijat silti asuvat pohjoisessa on yksinkertainen: Bogotán pohjoisosat ovat rikasta aluetta ja Uniandes on järkyttävän kallis yliopisto. Niinpä perheidensä kanssa asuvat opiskelijat tulevat usein sieltä suunnalta. Itse arvostin kuitenkin aikaani enemmän kuin ympäristön viihtyisyyttä ja tyydyin keskusta-alueeseen.
Opiskelu ja opetus
Kurssit tuli valita jo Suomessa, mutta niitä onneksi pystyi vielä muuttamaan kansainvälisten asioiden toimistossa (ja teoriassa myös netissä), mikäli kiinnostavalla kurssilla vielä oli tilaa. Mikäli kielet kiinnostavat, on tarjolla useita kielikursseja, mutta niitä varten tulee olla etukäteen tehtynä tasokoe. Erilaisia urheilukursseja on myös tarjolla, sekä ilmeisesti teatteria ja kuoroa, vaikken oikein ikinä ymmärtänytkään niiden toimintatapaa. Kaikki oikeustieteellisen kurssit mitä löysin olivat espanjaksi, mutta muilla aloilla oli kursseja tarjolla myös englanniksi.
Ainakin oikeustieteen kurssit ovat Uniandesissa melko vaativia. Olin odottanut samanlaista puolilomailevaa meininkiä kuin Espanjan vaihdon aikana, mutta vaativuustaso olikin aivan toinen. Koin varsinkin aluksi työmäärän liian suurena, ja päädyinkin jättämään yhden suunnittelemani kurssin pois. Työmäärä yhdistettynä espanjaksi opiskeluun oli yksinkertaisesti liian suuri. Ainakin oikeustieteen kursseilla järjestettiin paljon pistareita (osa professoreista ilman ennakkovaroitusta ja osa sen kera), ryhmätöitä ja muita kirjallisia töitä. Luettavien materiaalien määrä riippui vahvasti professorista ja läsnäolopakko (80 %) oli voimassa lähes kaikilla kursseilla. Toisaalta tämä jatkuva arviointi otti paljon painoa pois loppukokeelta, joka olikin Suomeen verrattuna kevyempi kuin mikään perustentti. Lisäksi professoreista huomaa, että kyseessä on huippuyliopisto. He selvästi osaavat asiansa ja osaavat myös opettaa, ja koenkin oppineeni Uniandesin tyylillä enemmän kuin mitä yleensä Suomessa pänttäämällä kirjatenttiin. Koen, että vaihtarit myös ehkä saivat hieman enemmän anteeksi johtuen kielestä.
Yliopiston palveluista
Universidad de los Andesin kampus on upea! Useita rakennuksia, viheralueita, ravintoloita, urheilukeskus, jossa on salin lisäksi uima-allas, rantalentopallokenttä, videopelihuone ja biljardisali… Tämän kaiken taustalla on luonnollisesti melkein viiden tuhannen euron lukukausimaksut, johon vain murto-osalla Kolumbian väestöstä on varaa. Urheilukeskuksessa järjestetään useita kursseja, joille ehdottomasti kannattaa osallistua. Osalle kursseista tulee ilmoittautua samalla muiden kurssi-ilmoittautumisten kanssa ja osa kursseista on avoimia kaikille opiskelijoille. Itse suoritin rantalentopallokurssin ja kävin viikoittain avoimilla salsa-tunneilla, mutta tarjolla olisi myös ollut mm. shakkia, seinäkiipeilyä ja jalkapalloa.
Yliopistolla on kampuksella lääkärikeskus, jossa tulikin käytyä muutaman kerran ja lisäksi vakuutus, joka kattaa myös vaihto-opiskelijat. Vakuutuksen avulla opiskelijat voivat käydä yliopiston kanssa yhteistyössä olevissa sairaaloissa, mikäli kohdalle sattuu jotakin, mitä ei lääkärikeskuksessa voida ratkaista. Yliopiston kansainvälisten palveluiden henkilökunta lähti myös välillä vaihtareiden tueksi sairaalaan, jos tarvetta oli. Kansainvälisten palveluiden toimisto auttoi myös kurssivalintoihin liittyvissä kysymyksissä ja tarjosi muuta neuvontaa.
Vaihtoaikana suurin tuki ja turva oli Hermanos sin Fronteras -järjestö. Kyseessä on paikallisista Uniandesin opiskelijoista koostuva porukka, joka toimii yliopiston kansainvälisten palveluiden alaisuudessa. Nämä ”veljet” ja ”sisaret” järjestivät meille vaihtareille monenlaista aktiviteettia kahvinmaistelusta patikointiin ja heiltä saattoi matalalla kynnyksellä kysyä mitä tahansa. Eräs heistä myös lainasi minulle puhelimen, kun en saanut omaa puhelintani rekisteröityä.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Ensimmäinen asia, mitä sanoisin nuorelle itselleni (eli itselleni ennen vaihtoon lähtöä, minulla on sittemmin ollut syntymäpäivä) olisi, että älä pelkää. Ennen vaihtoon lähtöä näin jo mielessäni miten joudun huumesodan pyörteissä kidnapatuksi ja Suomen valtio kieltäytyy neuvottelemasta terroristien kanssa ja siinä sitä ollaan kitkemässä rikkaruohoja kokaviljelmiltä, kunnes saan maksettua itseni vapaaksi. Noh, totuushan on se, että kolumbialaiset ovat lähtökohtaisesti aivan ihanaa kansaa. Olen kohdannut todella ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat mielellään ja pahin rikollisuuteen liittyvä kokemukseni on ollut taskuvarkauden yritys.
Turvallisuus on kuitenkin sellainen juttu, joka Kolumbiassa kannattaa pitää mielessä. Ryöstöjä ja varkauksia tapahtuu jatkuvasti, ja eräältä vaihtarikaverilta varastettiin vuoden aikana neljä puhelinta. ”No dar papaya” oli ensimmäinen sanonta, jonka täällä oppi. Tämä kielto antaa papaijaa tarkoittaa sitä, että Kolumbiassa ei kannata tehdä itseään helpoksi kohteeksi esimerkiksi kävelemällä kadulla puhelin kädessä. Kaiken kaikkiaan meno täällä ei mielestäni kuitenkaan juuri poikkea muista suurkaupungeista. Joten huoli pois ja kohti Kolumbiaa!
Lopuksi voisin vielä listata hyödyllistä triviatietoa. Hanavesi Bogotássa on juotavaa, mutta maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa ei. Lentokentältä maahan saapuessa saatavan 3kk oleskeluluvan (PIP) voi uusia netissä maahanmuuttoviraston sivuilla toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Lentokentältä yliopistolle oleva taksimatka ei tulisi maksaa yli 30 000 pesoa, jos niin käy niin sinua on vedätetty. Suurin osa Bogotán museoista on sunnuntaisin ilmaisia ja niissä kannattaakin ehdottomasti käydä. Normaali vuokra huoneesta on sijainnista ja kunnosta riippuen n. 500 000-900 000 pesoa. Lounaan saa useassa paikassa 10k pesolla, eli noin kolmella eurolla. Ongelmatilanteissa Hermanos sin Fronteras ja kansainvälisten palveluiden toimisto auttavat varmasti. Ota sateenvarjo mukaan! Bogotássa on sadekausi kaksi kertaa vuodessa ja nyt keväällä satoikin pääsiäisen jälkeen lähes joka päivä. Välillä saattaa myös peräkkäisinä päivinä olla sekä T-paitakeli että tarvetta kevyttoppatakille. Bogotasta on lisäksi hyvät lentoyhteydet eri puolille Kolumbiaa, ja tätä tekstiä kirjoittaessani minulla onkin seuraavana päivänä lento Amazonin sademetsään, minkä koluttuani matka jatkuu Karibian rannikolle.
Atrévete y aprovecha Colombia!
