Month: May 2020

Posted on

Vaihtokertomus, University of Cadizi, Espanja, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Opintoihini kuului pakollisena osana kieliharjoittelu espanjankielisessä maassa. Valitsin Cádizin ensisijaiseksi vaihtokohteekseni siitä syystä, että kyseisen yliopiston kurssivalikoima vastasi parhaiten minulle pakollisia kursseja Suomessa, mutta päätökseen vaikutti tietenkin myös muilta opiskelijoilta saamani palaute.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä prosessi koostui kolmesta vaiheesta kohdeyliopiston kanssa. Saatuani hyväksynnän Helsingistä, piti minun täyttää perustietolomake. Toisessa vaiheessa lähetin kurssisuunnitelmani Cádizin vastaavalle ja kolmannessa vaiheessa, noin 2 kk ennen lähtöä sain lopullisen hyväksymistiedon ja saapumisohjeet sekä käytännön vinkkejä Cádizista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia oli Espanjan päässä ajoittain haastavaa siitä syystä, ettei ohjeita sovellettu kaikille opiskelijoille samoin. Osa vaihto-opiskelijoista sai esimerkiksi ohjeen, ettei tietylle kurssille voi osallistua, mikäli ei ole natiivipuhuja espanjassa, mutta toiset pääsivät samoista lähtökohdista osallistumaan kurssille ilman ongelmia. Onneksi minulle kaikki epäselvät yksityiskohdat selvisivät aina kysymällä omalta ns. opettajatuutorilta, joka auttoi mielellään. Cádizissa meiltä ei vaadittu ilmoittautumista kaupungin kirjoille tai esimerkiksi poliisille. Lääkärikäynnillä eurooppalainen sairaanhoitokortti riitti oikein hyvin julkisella puolella, yksityisellä en käynyt.

Henkilöllisyystodistusten sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin lisäksi mukaan tarvitsi tulostettuja passikopioita ja Learning Agreementin paperiversiossa leimoja varten. ESN-korttia varten tarvitsi myös passikuvan kokoisen värikuvan, joka olisi ollut helpompaa hankkia jo Suomessa. Tarvitsin passikopion tulostettuna esimerkiksi vuokranantajalleni. Asuin noin 5 km päässä yliopistolta ja matkaan meni bussilla noin 25 minuuttia per suunta kävelyt mukaan laskettuina molemmissa päissä. Bussilipun hinta oli 1,10e/matka ja fyysisiä bussikortteja sai hankittua ja ladattua useista kioskeista ympäri kaupunkia. Valitsin asuntoni kauempaa keskustasta tilan, pitkän rantabulevardin sekä rauhallisuuden perusteella. Vanhassa kaupungissa olisi tietenkin ollut enemmän ääntä, menoa ja meininkiä, mutta olen päätökseeni tyytyväinen, sillä asuin espanjalaisten kanssa ja pääsin seuraamaan paikallista arkea ja oppimaan esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista ja paikallisesta puhetavasta paremmin kuin vaihto-oppilassolussa olisin voinut. Huoneiden keskihinta oli havaintoni mukaan 250-300e/kk.

Opiskelu ja opetus

Opintoni alkoivat orientaatiotapaamisella, jossa yliopiston edustajat sekä ESN esittäytyivät. Saimme kansion, joka sisälsi opiskelijanumeromme sekä tunnukset Cádizin vastineelle Moodlelle, eli Campus Virtualiin.

Opintojen suunnittelu oli onneksi hyvin yksinkertaista. Kursseista oli perusteelliset kuvaukset internetissä ja aikataulut eivät menneet päällekkäin. Otin kursseja eri vuosikurssien valikoimista, eli teoriassa kurssien aikataulut olisivat voineet aiheuttaa enemmän sumplimista. Valitsin kursseja, joita kuvattiin vaihto-opiskelijoille haastaviksi, sillä tiesin, että saisin ne suoraan hyväksyttyä Suomessa vastaavien sisältöjen takia. Jouduin tekemään reilusti töitä menestyksen eteen, mutta sain myös erinomaiset arvosanat.

Luennot kestivät tutun 90 minuuttia. Suurin poikkeus oli, että iltapalkkeja 17-19 sekä jopa 19-21 käytettiin opetuksessa. Itselläni ei ollut näitä aikoja lukujärjestyksessäni, myöhäisin luentoni alkoi 15 ja päättyi 17. Opetuksen taso oli mielestäni melko vaihtelevaa ja saman opintopistemäärän eteen tuli kurssista riippuen tehdä suuresti vaihteleva määrä töitä. Koen kuitenkin, että arviointi oli reilu ja perustui oikeudenmukaisesti määriteltyihin kriteereihin. Arvosanat annettiin asteikolla 0-10. Espanjassa, ainakin Cádizissa, arvosana voitiin siis merkitä esimerkiksi 8,7 lopulliseen niin kutsuttuun tuloskorttiin. Suomessa nämä opinnot merkittiin arvioinnilla ”hyväksytty”.

Erikoista Cádizissa opiskelussa oli se, että jokaisen kurssin alussa täytettiin pahvilappu omilla tiedoilla ja omalla passikuvan kokoisella valokuvalla. Opettaja käytti tätä lappua väliarviointien kirjaamiseen. Tätäkin varten kannattaa siis kantaa mukana muutamaa tulostettua passikuvaa. Kursseilla oli opiskelijoita sadan ja kourallisen väliltä ja opettajat ottivat selkeästi huomioon sen, että kurssilaisista jopa yli puolet olivat vaihto-opiskelijoita kyselemällä, että pysyiväthän kaikki vielä perässä. Kursseja sai kokeilla ensimmäisten viikkojen ajan, minkä jälkeen ne piti käydä vahvistamassa opintoneuvonnassa. Osalla kursseista ensimmäiset tehtävät tuli kuitenkin jo palauttaa tämän kolmen viikon aikana, mikä kannattaa huomioida suunnitellessa mahdollisen kokeiluajan käyttöä. Kirjastokortti oli helppo hankkia ensimmäisen lainan yhteydessä ja kurssikirjoja riitti hyvin. Kirjasto oli auki tenttiviikoilla lähes kellon ympäri. Joillakin kursseilla tenttikirjallisuus oli kopioitavissa yliopiston omassa ”copisteríassa” sivukohtaista maksua vastaan samassa rakennuksessa kuin luennot ja kirjasto.

Suosittelen lämpimästi Centro Superior de Lenguas Modernas -kielikoulun kursseja. Osallistuin kurssille kavereideni kanssa ja intensiivinen kurssi auttoi sekä vahvistamaan kielitaitoa että tutustumaan paremmin muihin vaihto-opiskelijoita.

Käyvtävä Cadizin yliopistolla

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Cádizissa toimii kaksi kilpailevaa vaihto-oppilaille toimintaa järjestävää tahoa. ESN on yliopiston virallinen järjestö ja sen lisäksi retkiä ja muita tapahtumia järjestää Erasmus Family – niminen yhteisö. Tapahtumia oli paljon varsinkin opintojen alussa erilaisien kierroksien ja ravintolailtojen muodossa. Näissä tutustui hyvin muihin vaihto-opiskelijoihin. Vapaa-ajalla sekä ESN, Erasmus Family että tiedekunta järjestivät ohjelmaa, kuten flamenco-esityksiä, retkiä Gibraltarille, Marokkoon, Tarifaan ja esimerkiksi Sevillaan. Toimintaa oli mielestäni valtavasti ja kalenterinsa pystyi hyvin täyttämään tarjotulla ohjelmalla tai vaihtoehtoisesti osallistumaan harvemmin. Suosittelen osallistumaan erityisesti retkille!

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Käytännön vinkkejä, joita suosittelen, on esimerkiksi se, ettei suurin osa vuokranantajista kuulemani mukaan halua tehdä vuokrasopimusta. Muistakaa, että teillä on kuitenkin oikeus vaatia sopimus ja siten turvaa omalle asumiselle. Mukaan kannattaa ottaa oma USB-tikku, sillä kurssitöitä palautetaan paljon tulostettuina ja yliopiston tulostimet vaativat lähes aina USB:in käyttöä verkosta tulostamisen sijaan. Asuntoja varten löytyy esimerkiksi Facebookista lukuisia ryhmiä, joista valtaosa ystävistänikin löysi asuntonsa tai huoneensa.

Cádiz on mielestäni turvallinen kaupunki enkä pelännyt liikkuessani myöhään illallakaan. Meitä kuitenkin varoitettiin ulkomailta juhla-aikoihin saapuvista rikollisista, jotka esimerkiksi karnevaaliaikaan saapuvat taskuvarkaisiin vieden kaiken mahdollisen väkijoukoissa. Lähipiirissäni ei kuitenkaan onneksi tapahtunut yhtäkään varkautta.

Yleinen hintataso oli opiskelijalle mieluinen. Ruoka oli halvempaa kuin Suomessa niin kauppojen valikoimassa kuin ulkona syödessäkin. Cádizista löytyy niin kutsutulta uudelta puolelta espanjalaisten päivittäistavarakauppojen lisäksi myös Lidl sekä Aldi.

Auringon lasku meren yllä

Posted on

Vaihtokertomus, Edinburghin yliopistossa, Skottlanti, Lukuvuosi 2018-2019

Oikeutieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoon hakeminen tuntui loputtoman pitkältä prosessilta, mutta oikeasti se meni hyvin sujuvasti vaihe kerrallaan ja selkeiden ohjeiden mukaan. Edinburghin yliopistossa vaihto-oppilaiden palvelut olivat koko ajan saman toimiston vastuulla ja henkilökunta oli ystävällistä. Ennen lähtöä piti muun muassa lähettää kuva opiskelijakorttia varten, mutta kaikista saapumista edeltävistä toimista sai helposti tiedon yliopiston nettisivuilta. Kurssivalinnat tehtiin etukäteen, mutta ensimmäisten viikkojen aikana niitä sai muuttaa, mistä olikin hyötyä, sillä kurssien aikataulutus ja muu soveltuvuus ei aina käynyt ihan selville ennen lukuvuoden alkua. Koska olin koko vuoden, sain tammikuussa vaihtaa vielä keväälle valitsemani kurssit. Saavuin Edinburghiin etukäteen suositeltuna ajankohtana, eli paikallista fuksiviikkoa edeltävänä viikonloppuna. Britteihin ei tarvinnut vuonna 2018 tehdä EU:n takia mitään maahantulon mahdollistavia byrokraattisia manööverejä, mutta tilanne voi olla jatkossa erilainen.

Ensimmäisinä viikkoina täytyi hoitaa joitakin byrokraattisia asioita kuten ilmoittautua terveydenhuollon piiriin, mutta yliopisto antoi hyvän to do -listan, jota noudattamalla selvisi pitkälle. Opiskelijat pääsivät julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta en itse tarvinnut lääkäriä, niin en tiedä miten se olisi tarkemmin toiminut.

Jokaiselle opiskelijalle vaihtarit mukaan lukien oli myös osoitettu vastuuopettaja, jonka kanssa tavattiin vähintään kerran lukukaudessa. Häneen olisi voinut olla yhteydessä tarvittaessa enemmänkin.

Asuminen

Euroopasta tulleille vaihto-opiskelijoille oli taattu majoitus yliopiston asuntolassa, jos niin halusi. Saapuessani asuntolaan, siellä oli kaikki valmiina. Sain saman tien esimerkiksi opiskelijakorttini, joka toimi sekä kirjastokorttina että avaimena yliopiston rakennuksiin. Asuntola oli uusi ja siisti (vaikkakaan ei kovin kauaa, sillä kämppäkaverini olivat hyvin sottaista väkeä), mutta varmasti kalliimpi kuin jotkut muut vaihtoehdot. Jaoin soluasunnon 9 muun ihmisen kanssa, mutta meillä kaikilla oli omat huoneet kylpyhuoneineen. Yhteinen keittiö toimi sosiaalisena kohtauspaikkana, mutta sen pitäminen siistinä oli mahdotonta. Yliopiston asuntoloihin majoittuvia ehkä kiinnostaa, että niissä majoittuvat siis lähinnä uudet opiskelijat, jotka ovat noin 18-vuotiaita sekä vaihto-oppilaat. Suomalaiset vaihtarit ovat helposti vanhemmasta päästä myös vaihto-oppilaissa. Onneksi yliopistossa kaikki ovat tavallaan samalla viivalla iästä huolimatta, mutta joitain kanssa-asujien nuoruus voi häiritä.

Vaikka ei saisikaan yliopiston majoitusta, ei kannata huolestua turhaan. Moni kavereistani oli löytänyt kohtuuhintaista asumista yksityisiltä markkinoilta, kämppäkavereiden kanssa tai ilman. Edinburgh on kohtuullisen tiivis kaupunki, joten tuskin kovin kauas yliopistolta joutuu asumaan. Ja vaikka joutuisi, niin bussit toimivat. Useimmat kuitenkin selviävät kävelemällä. Yliopiston keskustakampus on hajautunut kaupungin keskustaan samalla tavalla kuin Helsingin yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Kurssit Edinburghin yliopistossa kestivät ainakin minulla aina joko yhden lukukauden tai koko vuoden. Helsingin oikismeininkiin (eli yksi kurssi kerrallaan ja tentti noin 1,5 kuukauden välein) tottuneelle rytmi oli oudon rento. Kursseja oli aina muutama kerrallaan ja ne edellyttivät lähes aina valmistautumista. 1.-2. vuoden kurssit olivat massakursseja, joihin sisältyi aina säännöllisesti kokoontuva ryhmäosuus ja 3.-4. vuoden Honours-kurssit taas noin 20 hengen kursseja, joissa luennoilla osallistuminen vaikutti usein arvosteluun. Arvosteluperusteet avattiin aina selkeästi. Tutkinto-opiskelijat tuntuivat näkevän opintojen eteen aivan valtavasti vaivaa ja kirjastot olivat koeviikoilla auki kellon ympäri. (Kerran eräs kämppäkavereistani tuli kirjastosta kotiin aamuneljältä, kun minä ja eräs toinen kämppikseni söimme baari-illan jälkeistä roskaruokaa yhteisessä keittiössämme.) Silti mielestäni edes Honours-kurssit eivät olleet sen vaikeampia kuin Suomessakaan. Hyvien arvosanojen saaminen toki vaati vaivannäköä, mutta jos haluaa vain päästä läpi, ei se ollut mitenkään mahdotonta pienemmälläkin panostuksella. Brittien arvosteluasteikko ei vastaa suomalaista, joten hyväksilukuvaiheessa kotimaisessa todistuksessa lukee vain hyväksytty tai hylätty. Kokeet pidettiin lukukauden lopussa ja niissä oli ihan ylioppilaskokeiden kaltaista stressinkatkuista massatunnelmaa.

Opetus loppuu hyvissä ajoin ennen kokeita, joten kertaamiselle (tai alusta asti opiskelemiselle, jos lukukauden aikana on ollut muuta kiirettä) jää reilusti aikaa. Koepäivät muuten julkaistaan aina vasta lukukauden loppupuolella, mikä saattaa ärsyttää niitä, jotka haluaisivat ostaa lentolippunsa kotiin ajoissa.

Opetus oli mielestäni korkeatasoista, vahvasti pienempiin ryhmiin tukeutuvaa, kuten edellä mainittiin. Edinburghin yliopisto on yksi maailman top 20 -yliopistoja, joten siltä saakin odottaa jonkin verran. Opiskelijat ovat kunnianhimoisia ja ahkeria, joten jos ei halua näyttää aivan saamattomalta heidän rinnallaan, kannattaa tunneille tulla oikeasti valmistautuneena. Jos opiskelee ennen luentoja pyydetyt sivut ja tekee mahdolliset tehtävät, on kokeeseenkin valmistautuminen helppoa. Myös hallinnon puolella halutaan pitää opiskelijasta huolta, esimerkkinä alussa mainitsemani henkilökohtainen vastuuopettaja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Opiskelin Edinburgh Law Schoolissa ja ainakaan siellä ei ollut juuri mitään ryhmäytymisohjelmaa tai tuutorointia, jonka kautta olisi tavannut ihmisiä. Sosiaalinen elämä saattoi muodostua asuntolan kautta, jossa järjestettiin lähes päivittäin jotain ohjelmaa tai sitten omatoimisesti kavereita etsimällä. Facebookkiin oli perustettu ryhmä sinä lukuvuonna saapuneille vaihtareille ja kansainvälisille opiskelijoille, josta ihmiset pääasiassa tuntuivat löytävän toisiaan. Omatkin vaihtarikaveriporukkani lähtivät siitä, että ihmiset sopivat tapaamisesta kyseisessä ryhmässä.
  • Omatoimisen ryhmäytymisen jälkeen opiskelijaelämästä pystyi nauttimaan monenlaisissa merkeissä. Yliopiston opiskelijakunnalla oli valtava määrä erilaisia kerhoja omistettuna kaikille mahdollisille harrastuksille Harry Potterista viskinmaisteluun ja tankotanssista teatteriin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kaikkea!
  • Suurin suositukseni koskee kuitenkin vaihto-opiskelijoiden kerhon järjestämiä matkoja ympäri Skotlantia. Ne ovat kohtuuhintaisia ja erittäin kätevä tapa nähdä Skotlannin hienoimpia maisemia ja kuuluisimpia nähtävyyksiä.
  • Vapaa-ajalla kannattaa tutustua myös itse Edinburghiin, joka on todella kaunis kaupunki. Se on suunnilleen Helsingin kokoinen ja hyvin turvallinen. Edinburghissa on ihan vilkas yöelämä ja paljon vilskettä, mutta jos kaipaa vielä lisää vipinää, kannattaa käydä noin tunnin junamatkan päässä Glasgow’ssa, jossa on vähän enemmän suuren kaupungin tuntua.
  • Yliopistolla ei ole suomalaistyyppistä opiskeluruokailua. Kirjastojen kahviloista saa kuitenkin kohtuuhintaisia lounasannoksia ja leipiä.
Edinburghin yliopiston Old College
Edinburghin yliopiston Old College
Posted on

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Amsterdam, Alankomaat, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Vrije Universiteit Amsterdamiin oli helppo. Yliopisto oli vaihto-oppilaisiin tiiviisti yhteydessä sähköpostitse, ja lähettivät aina tarkat ohjeet, kuinka menetellä missäkin vaiheessa esimerkiksi asunnon hakemisen ja kurssivalintojen suhteen. Sähköpostia seuraamalla ja yliopiston tarjoamia vinkkejä noudattamalla sain siis hoidettua kaiken pyörän ja asunnon hankkimisesta aina kurssivalintoihin ja orientaatioviikon ohjelmaan ilmoittautumiseen. Erasmus-ohjelmaa varten tein kielitestin, jonka tarkoituksena on mitata kielitaidon kehittymistä vaihdon aikana. Lisäksi tein Kelaan ilmoituksen väliaikaisesta ulkomaille muutosta sekä pidensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihdossa oloni ajan.

Kun nousin Amsterdamiin vievään lentokoneeseen elokuun puolessavälissä, olin jo hoitanut kaikki tarvittavat järjestelyt. Ensimmäisten viikkojen aikana pystyin siis keskittymään täysin uuteen kaupunkiin, yliopistoon sekä kavereihin tutustumiseen!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vrije Universiteit Amsterdam järjesti kaksi rekisteröitymispäivää, joista jompanakumpana tuli mennä paikalle. Mukana tarvitsi olla passi, mutta muita todistuksia en itse tarvinnut. Rekisteröitymisen yhteydessä vaihto-oppilaat saivat mm. opiskelijakorttinsa sekä tietopaketin. Lisäksi yliopistolla oli myös Amstelveenin kunnan piste, jossa pystyi rekisteröitymään Amstelveenin asukkaaksi. Rekisteröitymispäivän aikana pystyi siis hoitamaan kerralla kaiken yliopistoon rekisteröitymiseen ja asumiseen liittyvän, ja kaikki sujui todella selkeästi ja vaivattomasti.

Taloja Amsterdamin kanavan rannalla

Asuminen

Kuten mainitsin, asuin itse Amstelveenissa, joka on kaupunki Amsterdamin eteläpuolella. Sain Vrije Universiteit Amsterdamin sähköpostitse lähettämien ohjeiden kautta myös neuvoja siitä, mitä kautta voin hakea asuntoa. Yliopiston kautta oli mahdollista hakea asuntoa kolmelta eri vuokranantajataholta. Itse toivoin ensisijaisesti saavani asunnon DUWO:n kautta, joka on samankaltainen kuin Suomessa toimiva HOAS. Asunnonhaun ensimmäisen kierroksen jälkeen sain tiedon siitä, että voin hakea asuntoa DUWO:n kautta. Tämän jälkeen DUWO lähetti sähköpostitse tiedon, kun minun oli mahdollista varata asunto heidän kauttaan. Sain asunnon Uilenstedestä, joka on Pohjois-Euroopan suurin opiskelija-asuntolakampus. Asuin samassa kerroksessa kolmentoista vaihto-oppilaan kanssa, ja jokaisella meistä oli oma huone, johon kuului parveke sekä kylpyhuone. Kerroksessa oli yhteinen keittiö, joka tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua muihin. Huone oli valmiiksi kalustettu, ja myös keittiöstä löytyivät valmiiksi niin kalusteet kuin astiatkin. Sijainniltaan Uilenstede on todella hyvä: pyörämatka yliopistolle kesti alle kymmenen minuuttia, yliopiston pääliikuntakeskus sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päästä kotioveltani ja Amsterdamin keskustaan pyöräili alle puolessa tunnissa.

Kuva asunnosta
Kotini Uilenstedessa
Näkymä huoneeni parvekkeelta
Näkymä huoneeni parvekkeelta
Opiskelu ja opetus

Vaihto-oppilaiden on mahdollista ottaa joko valmiiksi räätälöity 30 opintopisteen kokoinen opintopaketti tai vaihtoehtoisesti kurssivalinnat voi tehdä myös vapaasti itse. Tein omat kurssivalintani jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan, sillä halusin tehdä opintoja kahdesta valmiista kokonaisuudesta. Opiskelin siis sekä Peace and Conflict Studies että Development and Global Challenges -kokonaisuuksien kursseja. Kurssien valitseminen itse sujui melko vaivattomasti. Jouduin kuitenkin muuttamaan kurssisuunnitelmaani jonkin verran, sillä osa kursseista, jotka olisin halunnut suorittaa, menivät päällekkäin keskenään. Valmiiksi räätälöidyissä kurssikokonaisuuksissa päällekkäisyyksiä ei tule, ja luennot jakautuivat viikoittaisessa lukujärjestyksessä tasaisemmin. Pärjäsin hyvin itsenäisesti tekemieni kurssivalintojen kanssa, mutta valmis kokonaisuus olisi varmasti helpottanut luentojen ja työmäärän jakautumista tasaisemmin pitkin viikkoa.

Opinnot itsessään etenivät tiiviiseen tahtiin, ja jokaista luentoa varten oli tehtävä ennakkotehtäviä – yleensä luettava esimerkiksi kaksi tai kolme artikkelia. Luennot olivat myös interaktiivisempia kuin kotiyliopistolla Helsingissä, ja opettajat pitivät keskustelua yllä opiskelijoiden kanssa suurillakin luennoilla. Ennakkotehtävät oli hyvä tehdä tästäkin syystä, sillä monella kurssilla oletuksena oli se, että kaikki osallistuvat keskusteluun jollain tavalla. Opetus oli tasoltaan todella hyvää, ja kursseilla kävi useita vierailevia luennoitsijoita. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä myös muidenkin kuin kurssin vetäjän näkökulmia kurssilla käsiteltyihin aiheisiin.

Helsingin yliopiston kursseilla olen tottunut siihen, että suoritustapa on useimmiten essee ja kurssiarvosana koostuu usein monesta osasta, kuten esitelmistä, esseistä, luentopäiväkirjoista ja tentistä. Suurimmalla osalla Vrije Universiteitissa suorittamistani kursseista arvosana koostui kokonaan yhdestä tai kahdesta tentistä. Kursseilla oli siis joko midterm exam ja final exam tai ainoastaan final exam. Exam weekiä varten oli panostettava koko periodin ajan, sillä hallittavat asiakokonaisuudet olivat suuria. Suurten kokonaisuuksien lisäksi tenteissä kartoitettiin usein myös yksityiskohtaisempaa osaamista, ja esimerkiksi erilaisia teorioita ja määritelmiä tuli osata avata sekä yhdistellä.

Arvostelu hollantilaisissa yliopistoissa on melko tiukka ja jo läpipääsyyn tarvitaan 55% kokonaisarvosanasta. Hyvällä valmistautumisella ja kurssitekstien lukemisella pärjäsi kuitenkin jo pitkälle, ja tentin lähestyessä kurssimateriaalien ja opitun kertaaminen auttoi paljon. Opettajat ovat myös todella avuliaita ja tarjosivat apua jo kurssin aikana, mikäli jokin kurssilla tuntui haastavalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Amsterdam on hyvin turvallinen kohde, jonne oli helppo sopeutua. Yhteiskunnan systeemit toimivat sekä Suomessa että Hollannissa melko samalla tavalla, joten kaikki meni sujuvasti ja ilman suurempia yllätyksiä.
  • Euroopan ulkopuolelta tulleet vaihto-oppilaat avasivat hollantilaiset pankkitilit, mutta itse en kokenut tarvetta tälle, vaan pärjäsin hyvin oman pankkikorttini kanssa. Käteistä kannattaa kuitenkin aina pitää mukana, sillä osa pienemmistä ruokakaupoista ja ravintoloista ei hyväksy esimerkiksi Visaa tai Mastercardia.
  • Elämiskustannukset olivat melko saman tasoiset kuin Helsingissä. Julkinen liikenne on kalliimpaa, joten itse suosin pyöräilyä.
  • Pyörä on paras ja halvin kulkuväline – itse ostin oman pyöräni yliopiston suositteleman The Bikeboys:in kautta. Maksoin pyörästä 100€, ja vaihdon lopussa myin sen takaisin The Bikeboysille 50€:lla. Monet vuokrasivat pyöränsä myös SwapFiets:in ja Cheapassbikes:in kautta.
  • Vaihdossa ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää Amsterdamin keskeinen sijainti. Esimerkiksi bussilla pääsee todella halvalla käymään niin muissa hollannin kuin naapurimaidenkin kaupungeissa. Itse tein viikonloppureissuja Hollannissa muun muassa Den Haagiin, Rotterdamiin, Leideniin ja naapurimaissa Pariisiin, Berliiniin sekä Brysseliin.
  • Amsterdamissa kaikki puhuvat englantia hyvin ja pystyin hoitamaan kaikki asiani englanniksi. Yliopisto ei tarjoa hollannin kielen opetusta, mutta osa vaihto-oppilaskavereistani osallistui noin 100€ maksaneelle hollannin kielen alkeiskurssille.
  • Kokonaisuudessaan kommunikointi ja koko vaihtoprosessi sujui mutkattomasti sekä Helsingin yliopiston että Vrije Universiteit Amsterdamin osalta. En kohdannut oikeastaan minkäänlaisia suurempia ongelmia, ja pienimpiinkin kysymyksiini sain nopeasti vastauksen.
  • Kuvitus kuva
Posted on

Vaihtokertomus, University of Bologna, Forlìn kampus, Italia, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Edellisestä Erasmus-vaihdostani on ehtinyt kulua jo lähes vuosi. Vietin keväällä 2019 nelisen kuukautta Italiassa Bolognan yliopiston Forlìn kampuksella. Forlì on sympaattinen, pieni, asukasluvultaan noin Lahden kokoinen kaupunki 70 kilometriä Bolognasta kaakkoon.

Kandivaiheessa vietin Freiburgissa Etelä-Saksassa puoli vuotta opiskelijavaihdossa sekä pari kuukautta työharjoittelussa. Suhtautumiseni Italian vaihtoon oli hyvin erilainen kuin edelliseen. Ensimmäinen vaihto oli suorastaan maaginen ja tiesin, että näitä kokemuksia on ihan turha lähteä vertailemaan. Niinpä päätin keskittyä tällä kertaa hyvin erilaisiin asioihin. Osittain tämä johtui myös kielitaidostani, sillä en puhu italiaa. Saksassa sen sijaan kävin kurssini saksaksi ja tutustuin paikallisiin siinä sivussa.

Ennen lähtöä

Kyseessä oli kolmas Erasmus-vaihtoni ja toinen opiskelijavaihto, joten pahimmat lähtöpaineet olivat jo takana päin. Saksan työharjoitteluni kului Erasmus-hakujen sekä Mobility Onlinen merkeissä, joten koko prosessi oli siinä vaiheessa jo varsin tuttu. Olin hakenut Bolognan yliopiston paikkaa täydennyshauissa ja joutunut ottamaan yhteyttä liikkuvuuspalveluihin, sillä minun kohdallani oli käynyt jokin moka enkä ollut saanut ilmoitusta valinnasta. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja sain paikan. Sain riittävästi tietoa sähköpostin välityksellä sekä yliopiston nettisivuilta. Jokaisella vaihtarilla oli Forlìssa oma tutor, joka oli meihin yhteydessä ennen saapumista. Hän olisi pyydettäessä tullut jopa vastaan juna-asemalle.

Olin tutustunut kohdeyliopiston kurssitarjontaan (edellisen vuoden, sillä ajankohtaista ei vielä ollut julkaistu) pitäen mielessä sen, että todennäköisesti koko suunnitelmani tulee muuttumaan. Oppiaineessani Helsingissä kannustetaan valitsemaan kursseja omien kiinnostusten mukaan, joten tiesin saavani sisällytettyä kurssit opintoihini.

Ilmasto ja pakkaaminen

Pohjois-Italian ilmat voivat olla vielä viileitä helmi-maaliskuun vaihteessa. Etenkin Bolognassa sekä Forlìssa, joissa suurin osa kaupungin kävelykaduista on upotettu rakennusten julkisivuihin, massiivisten kivisten pylväiden alle, paleltaa herkästi jopa aurinkoisena, suhteellisen lämpimänä päivänä. Siinä, missä näitä katuja välttelee talviaikaan, kesällä niiden tuomaa viilennystä suorastaan janoaa. Paikalliset kulkevat aina parin kymmenen asteen tietämille asti talvitakeissa, joten itsekin sitä herkästi kokee olonsa mukavammaksi jonkinmoinen kevättakki päällä, ihan jo sosiaalisesta paineesta. Toisin kuin olin olettanut, shortsit, jotka olivat Etelä-Saksan kesässä olleet nr1 vaatekappale, jäivät hyvin vähälle käytölle. Ainakaan Forlìssa paikalliset eivät kulkeneet shortsit jalassa yliopistolla. Kannattaa suosia kerrastoja, sillä ohuempia vaatekappaleita voi käyttää sittenkin, kun on lämpimämmät kelit. Etelä-Italia on asia erikseen, sillä esimerkiksi Napolissa ilmasto on aivan toisenlainen.

Pakatessa kannattaa miettiä, millainen tekeminen itseä kiinnostaa. Itse harrastan paljon liikuntaa ja kävin muun muassa vaeltamassa, mihin Italiassa on loistavat mahdollisuudet, ja sitä varten mukana oli vaelluskengät sekä kevyet urheiluvaatteet. Yllättävän vähällä pärjää, joten liikaa ei kannata ottaa mukaan. Jää sitten tilaa kotiintuomisillekin (aka viini).

Asuminen

Kampuksen ESN (European student network) tarjosi apua asunnonhankinnassa ja sain sitä kautta huoneen neljän hengen kimppakämpästä. Meitä asui neljä ulkomaalaista opiskelijaa yhdessä. Jokaisella oli oma huone ja lisäksi jaoimme keittiön, pesuhuoneen/wcn, olohuoneen, ruokailutilan sekä ehkä kaupungin parhaan, suuren parvekkeen. Paikasta riippumatta asuntohakemus kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun kohdeyliopistolta on tullut ilmoitus hyväksynnästä. Kannattaa myös etsiä tietoa yliopiston nettisivuilta jne. jotta on jonkinlainen käsitys hintahaitarista sekä siitä, missä kannattaisi asua. Eri kaupungeissa on erilaisia paikkoja tarjolla ja kannattaakin miettiä omia prioriteetteja: hinta, sijainti, kunto/viihtyvyys. Asun täällä kotosalla lähes tunnin bussi-/junamatkan päässä yliopistolta ja vaihdossa nautinkin erityisesti kaiken keskellä olemisesta. Kaikissa vaihdoissani liikuin kävellen tai pyörällä, eikä ulos lähteminen ollut koskaan kiinni siitä, etteikö viitsisi pitkän matkan takia lähteä.

Rehellisesti sanottuna huoneeni oli sisustukseltaan aika järkyttävän näköinen. Tapetteineen ja huonekaluineen koko asunto oli todellinen isovanhempien kuolinpesä. Siinä oli tosi hyvätkin puolensa, sillä asunnosta löytyi kaikki tarvittava: petivaatteet, keittiövälineet, silitysrauta, varavuode vieraileville kavereille jne.

Forlì on todella pieni paikka, joten arjessa siellä voi pyörää lukuun ottamatta unohtaa kulkuvälineet. Itse asuin noin 500 metriä sekä kampukselta että pää-piazzalta. Juna-asemalle (joka on keskustan ulkopuolella) oli matkaa puolitoista kilometriä. Bologna on sen sijaan hieman isompi, tosin sielläkin luottaisin itse pyörään, jos on mahdollisuus hankkia sellainen.

Jos italia ei suju, kannattaa sitä opetella ainakin sen verran, että tuntee kohteliaat tervehdykset ja pärjää markkinoilla/jätskikiskalla. Vihannesten sun muiden nimet oppii nopeasti, kun jaksaa kysellä. Paikalliset puhuvat aika huonosti englantia, joten jo pienikin italiankielentaito auttaa pärjäämään arjessa ja osoittaa kiinnostusta ihmisiä ja kulttuuria kohtaan.

Kaupunki vaikutti erittäin turvalliselta, eikä edes yöaikaan tarvinnut kokea oloa turvattomaksi. Harvemmin kylläkään kuljin yöaikaan pidempää matkaa yksin, sillä aina joku kaveri asui lähettyvillä ja tuli yhtä matkaa.

Alun byrokratia

Suomalaisen tehokkuusajattelun voi jättää jo Helsingin lentokentälle, mutta muistelen saaneeni paikan päällä hyvät ohjeet siihen, mitä ilmoittautuessa pitää tehdä. Tässäkin kohtaa kaupungin kompaktiudesta oli hyötyä, sillä kaikki paikat, joissa piti vierailla, olivat lähes vierekkäin. Meitä vaihtareita oli myös vain muutama kymmenen, joten jonotusajat eivät paisuneet väsyttävän pitkiksi.

Opiskelu ja opetus

Minulla meni koko opintosuunnitelma uusiksi, sillä kurssien aikataulut sekä itse kurssit olivat muuttuneet edellisen vuoden kurssioppaasta aika reilusti. Joillekin kavereistani tämä oli pienoinen ongelma, sillä heidän piti suorittaa tietyt kurssit kotiyliopistoaan varten. Minun opintoni muodostuivat viidestä kurssista: yhdestä saksan pääaineopiskelijoiden kurssista (kurssi oli saksaksi) sekä sosiaalitieteistä. Kävin ensimmäisellä viikolla muutamalla ylimääräisellä luennolla tarkistamassa, millaisilta kurssit vaikuttavat ja valitsin niistä mielenkiintoisimmat.

Kursseille ilmoittauduttiin netissä, mutta jollekin kurssille muistan kävelleeni sisään ja kysyneeni, saanko osallistua. Sain osallistua. Professorit olivat avuliaita, eivätkä kurssien osallistumisrajoitukset olleet ainakaan minun tapauksessani tiukkoja. Jos pystyy ja saa, kannattaa valita sellaisia kursseja, joita omasta kurssitarjonnasta ei löytyisi.

Opinnot vaativat minulta mielestäni vähemmän kuin kotona ja kursseilta oli suhteellisen helppo saada hyviä arvosanoja. Käymilläni (seminaari)kursseilla tehtiin pääsääntöisesti yksi tai useampi esitelmä kirjallisuuteen pohjautuen ja lopuksi kirjoitettiin loppuessee. Kävin kurssit englanniksi ja kielitasovaatimus oli hieman matalampi kuin Helsingin yliopistolla. Koko lukukauden kestävillä kursseilla oli yleensä välitentti puolessa välissä. Italiaa yliopistolla pystyi opiskelemaan tasosta A2 ylöspäin. Aloittelijoille ei siis löytynyt maksutonta kurssia ollenkaan, mistä syystä en itse päätynyt italiankielenkurssille.

Se, millaiset päivärutiinisi ovat paikan päällä riippuvat paljolti opiskelemastasi aineesta. Päivät olivat minun tapauksessani aika samanlaisia kuin Suomessa, eli keskimäärin luento tai kaksi päivässä, joskus ehkä välipäivä välissä. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä minulla oli lähinnä kahden viikon intensiivikursseja, jotka ajoittuivat sopivasti toinen toisensa jälkeen. Olin yksi ensimmäisistä, joilla loppui kurssit, sillä viimeinen kurssini loppui jo toukokuun alussa. Viimeisen kuukauden vietin matkustellen ja graduni materiaalia keräten.

Vapaa-aika

Vaihtoon lähdetään oppimaan, ei opiskelemaan. Kirjoja voi lukea täältä Suomestakin käsin, mutta kaikkea sitä ympärillä tapahtuvaa ei kirjoista pääse kokemaan. Niinpä pyrin viettämään aikani muualla kuin yliopiston varsin mitäänsanomattomassa kirjastossa. Myös opiskelu lasketaan tähän oppimiseen, mutta siitä saa irti niin paljon muutakin kuin ne hauki on kala –tiedot. Suurin osa ajasta kului hyvän ruoan ja juoman merkeissä sekä liikkuen ja matkustaen. Markettien sijaan kannattaa suunnata ostosreissu markkinoille (Mercato delle Erbe), jossa hintataso on huokeampi ja valikoima parempi. Samalla pääsee kokemaan mielenkiintoisen kulttuurielämyksen! Ulkona syöminen on selkeästi edullisempaa kuin Suomessa, vaikkakin paikallisille se on tulotasoon nähden kallista. Ehkä tästä syystä paikallisia opiskelijoita ei näkynyt ravintoloissa joukoittain. Italiassa illallinen/päivällinen syödään huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa ja ravintoloihin mennään yleensä vasta kahdeksan jälkeen. Ennen sitä kannattaa kuitenkin käydä nauttimassa Aperol spritz aperitiivien kera, jotka saa (tai ainakin sai) alle 10 euron yhteishintaa. Yliopiston ruokalaa en voi suositella lainkaan. Se oli ylihinnoiteltu ja laadultaan surkea. Pääsääntöisesti laitoin siis itse ruoan.

Forlìn kampus on suhteellisen tuore ja kasvamassa, joten tarjonta on sen mukaista. Bolognan kampuksella ohjelmaa on paljon, joten osa osallistui toisinaan heidän ohjelmaansa. Lähes joka illalle oli kuitenkin jotakin ohjelmaa, ja yleensä kaikki vaihtarit olivat samassa paikassa. Forlì ei ole kummoinen bilemesta talvikaudella, ja vasta noin kuukausi ennen lähtöäni kaupunki alkoi elpyä ja festivaaleja ilmestyä katujen varsille. Bolognaan pääsee kätevästi junalla, mutta illan paluu voi tuottaa hankaluuksia, sillä viimeinen juna kulkee aika aikaisin. Jos juhlimaan lähtee, kannattaa varautua tulemaan aamun junalla takaisin.

Terveydenhuolto

EHIC-kortti on kaikki, mitä Euroopan sisällä tarvitset, jotta saat samaa palvelua kuin paikalliset. Italiassa lääkärille pääsi ilman varausta passia ja EHIC-korttia näyttämällä. Systeemi on vastaavanlainen kuin monessa muussa Euroopan maassa, eli menet valitsemasi lääkärin (yleensä pienelle) vastaanotolle.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Onpas ollut mukava palata muistoihin. Seuraavaksi muutama vinkki, ensin yleisesti Italiasta ja sen jälkeen spesifimmin vaihtokohteesta.

  • Italiassa asiat tapahtuvat omalla ajallaan ja oma asennoituminen onkin avainasemassa siinä, millainen kokemus vaihdosta tulee. Itse yritän aina ulkomaille muuttaessani suhtautua kaikkeen vastaantulevaan avoimen kiinnostuneesti ja rennosti. Asioista on turha stressata liikaa, sillä ne tuppaavat kyllä järjestymään, tosin usein hyvin eri tavalla kuin Suomessa.
  • Yleensä asioista pitää sanoa pari kertaa, jotta ne tapahtuisivat. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan yksinkertaisetsi paikallisten tapa hoitaa asioita.
  • Niiden omasta mielestä mahtavien tyyppien löytäminen voi viedä aikaa, joten kannattaa jatkaa tutustumista ihmisiin koko vaihdon ajan. Ihmiset on vaihdon timantti.
  • Jos olet hakenut Bolognan yliopistoon, selvitä, millä viidestä kampuksesta tulet opiskelemaan. En suosittele ottamaan kursseja eri kampuksilta, sillä välimatkat niiden välillä ovat suhteellisen pitkiä (junalla).

Paikan päällä kannattaa ottaa kaikki irti hyvistä ja suhteellisen edullisista junayhteyksistä (Trenitalia). Firenzeen pääsee 2-4 tunnissa, Veneziaan neljässä, Bolognaan tunnissa ja Modenaan puolessatoista, esimerkiksi. Suosittelen myös alueen pienempiä paikkoja kuten Imola (junalla puoli tuntia) sekä 15 kilometrin päässä sijaitseva aivan ihastuttava pieni kylä Bertinoro (autolla tai bussilla), josta tuli ehdoton lempparini. Tietysti myös San Marino on pakko käydä -listalla

Posted on

Vaihtokertomus, Israel, Tel Aviv University, syksy 2018

Ennen lähtöä

Tel Avivin yliopistoon hakeminen tapahtuu normaalin vaihtohaun kautta ja haku on kaikille Helsingin yliopiston tiedekunnille yhteinen. Ns. ensimmäisen hakuvaiheen jälkeen sain meilitse ohjeet, miten hakea Tel Avivin yliopiston sisällä vielä erikseen tiettyyn tiedekuntaan. Tämä prosessi oli melko epämääräinen, eikä kohdeyliopiston henkilökuntakaan tuntunut täysin tietävän, miten prosessi toimii. Hakuvaihe edellytti lisäksi paljon erilaista dokumentaatiota. Näiden täyttämiseen sain kuitenkin aina tarvittaessa apua sekä Helsingin että Tel Avivin yliopiston vaihtokoordinaattoreilta. Tietoa tiedekuntaan hyväksymisestä tuli odottaa melko pitkään, mutta ottaen huomioon, että syyslukukausi Tel Avivissa alkaa vasta lokakuussa, jäi lähtövalmistautumiseen riittävästi aikaa.

Ennen lähtöä tulee tarkistaa, että oma passi on voimassa vielä 6 kuukautta Suomeen palaamisen jälkeen. Lisäksi muutto Israeliin edellyttää viisumin hankkimista, mikä onnistuu Israelin suurlähetystössä Helsingissä. Jos vaihtoajanjakso osuu syksylle, kannattaa viisuminhaussa huomioida suurlähetystön kesäloma-aika elokuun tienoilla. Viisumin ehtii saada hyvissä ajoin vielä syyskuussa, mutta suosittelen olemaan yhteydessä suurlähetystöön jo loppukesästä.

Ennen lähtöä tuli tutustua yliopiston kurssitarjontaan ja tehdä alustavat kurssivalinnat tarjonnan perusteella. Näistä ei kannata ottaa painetta, sillä kursseja pystyi helposti vielä muuttamaan paikan päällä. Kursseja jouduttiin valitettavasti myös perumaan jo lukukauden alettua.

Asunnon etsiminen, saati saaminen osoittautui haastavaksi ennen lähtöä. Tämän vuoksi lensin Tel Aviviin viikko ennen yliopiston orientaatiopäivää, jotta ehdin etsiä asuntoja paikan päällä. Muutama ystäväni asuu Tel Avivissa, joten sain asua ensimmäisen viikon heidän luonaan. Korkean hintatason vuoksi suosittelen varaamaan alkajaisiksi vuoteen esimerkiksi hostellista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen lähtöä kannattaa valmistautua siihen, että Israel on erityisesti turvallisuustoimissaan hyvin erilainen valtio kuin Suomi. Tästä johtuen esimerkiksi turva- ja passi-/ viisumitarkastukset lentokentillä ovat äärimmäisen pitkiä ja perusteellisia. Varaa siis aina tuplasti aikaa näitä varten ja pidä etenkin lentokentällä tarvittava dokumentaatio mukana (passin ja viisumin lisäksi esimerkiksi dokumentaatio vaihtoyliopistoon hyväksymisestä ja mahdolliset asumistiedot).

Yliopiston järjestämässä orientaatiotapaamisessa käydään opiskeluun ja kampukseen liittyvä perusinfo läpi, joten suosittelen menemään paikalle. Ekalla viikolla kampuksella on myös erilaisia ruokakojuja ja muita infopisteitä, joista voi hakea itselleen esimerkiksi bussikortin.

Asuminen

Tel Avivin yliopisto ei virallisesti tarjoa vaihtareille asuntoja, vaan jokaisen tulee etsiä asunto itsenäisesti. Pari vaihtokaveriani onnistuivat saamaan asunnon kampukselta. Kampus sijaitsee kuitenkin yli 30min bussimatkan päässä Tel Avivin keskustasta, minkä vuoksi itse etsisin asuntoa lähempää keskustaa ja rantaa.

Hintataso Tel Avivissa on korkeampi kuin Suomessa ja jopa yhteisasumisesta voikin joutua maksamaan yli 1000 euroa. Löysin asuntoni facebook ryhmien kautta, joissa paikalliset tarjoavat asuntojaan lyhyt- tai pitkäaikaisesti vuokralle kohtuulliseen hintaan. Näissä haasteeksi osoittautui Israelin kansalaisuuden puuttuminen, mikä omalla kohdalla edellytti sitä, että Tel Avivissa vakituisesti asuva ystäväni antoi vuokranantajalleni vuokranmaksuni takeeksi omat henkilötietonsa.

Moni vaihtokaveri löysi asuntonsa airbnb:n kautta, mutta näiden hinnat jopa monen hengen kimppakämpissä nousivat yli tuhanteen euroon kuussa. Kannattaakin siis varautua maksamaan asumisesta enemmän kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Tel Avivin oikis tarjosi melko rajallisen määrän englanninkielellä opetettuja oikiksen kursseja, minkä vuoksi kaikki oikisvaihtarit olivatkin lähes tulkoon aina samoilla kursseilla. Loput kurssilaisista olivat paikallisia opiskelijoita. Kurssikoot ovat pienempiä kuin mihin olin Helsingin yliopistolla tottunut. Opetus on luentomuotoista, mutta jonkin verran interaktiivisempaa kuin Suomessa.

Ennen lähtöä tehtyihin alustaviin kurssivalintoihin tuli paljon muutoksia paikan päällä, ja ainakin omat ”suosikkikurssit” jouduttiin perumaan. Lukukausi on jaettu kahteen jaksoon, joiden päätteeksi on tenttiviikko. Osa tenteistä oli luokassa suoritettavia essee- tai monivalintatenttejä ja osa etänä suoritettavia kotitenttejä. Tenttiarvostelu oli muistaakseni asteikolla 1-5 ja luokassa suoritettava tentti oli mahdollista uusia ainakin kerran. Tenttimateriaalina toimi pääosin omat luentomuistiinpanot, minkä vuoksi läsnäolo luennoilla on suositeltavaa. Kurssivalintoja tehdessä kannattaa huomioida, että osa vaihtareista (erityisesti kanadalaiset) ovat vaihdossa vain ensimmäisen jakson.

Kampuksella on kirjasto, jossa voi opiskella tai tarvittaessa esimerkiksi tulostaa asiakirjoja. Joissain tenteissä oli sallittua ottaa opiskelumateriaalia painetussa muodossa mukaan, minkä vuoksi tulostaminen saattaa olla tarpeellista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Israeliin lähtiessä on hyvä ymmärtää juutalaisuuteen kuuluvat erilaiset pyhät, jotka vaikuttavat normaaliin arkeen. Näistä mainitakseni esimerkiksi Yom Kippur -juhla pysäyttää hetkellisesti koko maan. Viikko Israelissa alkaa sunnuntaista, jolloin perjantai on suurimmalla osalla jo vapaa päivä. Perjantai-illalla alkaa sapatin vietto, joka jatkuu kunnes aurinko laskee lauantaina. Suunnitellessa esimerkiksi viikonloppureissuja on hyvä tiedostaa, että suurin osa ravintoloista ja kaupoista on koko sapatin ajan kiinni, eikä julkinen liikenne kulje.

Ravintola- ja yöelämä on Tel Avivissa hyvin vilkasta, mikä näkyy kadunvarsiravintoloiden kuhinana jokaisena viikonpäivänä. Vaikka hintataso onkin hieman korkea, suosittelen ottamaan kaiken irti erityisesti kahviloista ja ravintoloista, sillä etenkin ruoka Tel Avivissa on äärimmäisen herkullista.

Pankkikortit toimivat Tel Avivissa hyvin, mutta esimerkiksi bussissa maksaminen onnistui vain bussikortilla tai käteisellä. Myös Tel Avivin ulkopuolelle mentäessä käteinen voi edelleen joissain paikoissa olla ainut mahdollinen maksuväline. Pankkikorteista suosittelisin hankkimaan Revolut-pankkikortin, jolla korttimaksut onnistuvat edullisilla valuuttakursseilla.

Ruokakaupoissa suurin osa myytävistä elintarvikkeista on varustettu vain hepreankielisillä pakkausmerkinnöillä, minkä vuoksi Google Translate -sovelluksen kuvan avulla kääntäminen osoittautui ainoaksi tavaksi ostaa juoksevan juuston sijasta jogurttia. Tälle sovellukselle iso suositus, ellei hepreankieli ole hallussa jo ennen lähtöä.

Monia varmasti mietityttää Israelin turvallisuustilanne, mikä onkin hyvä tiedostaa ennen lähtöä. Koin Tel Avivin todella turvalliseksi ja esimerkiksi yöllä yksin liikkuminen kadulla oli mielestäni miellyttävämpää kuin Helsingissä. Asuin Tel Avivissa 4 kuukautta, jonka aikana kaupungin turvallisuustilanne nousi puheenaiheeksi kerran. Tämä johtui Gazan ja Israelin välillä ammutuista raketeista. Tel Aviviin tähdätyt raketit saatiin onnistuneesti hajotettua ennen niiden osumista kohteeseen. Tämä kuulostaa suomalaisen korvaan hurjalta ja käsittämättömältä. Paikan päällä tilanteeseen on kuitenkin vaikea suhtautua pelolla, sillä tällaisella tiedolla ei tunnu olevan vaikutusta paikallisiin. Israelin ja erityisesti Tel Avivin turvallisuusjärjestelmä on ensiluokkainen, enkä kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi tai uhatuksi. Vaikka maan poliittinen tilanne onkin epävakaa, en jättäisi lähtemättä Tel Avivin tarjoamaan värikkääseen kulttuurikokemukseen, jossa yhdistyvät niin lämpö, pitkät ja surffia puskevat rannat kuin äärimmäiset ruokakokemukset ja uskontoon liittyvät traditiot.

Posted on

Vaihtokertomus, Vilnius University, Liettua, Syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Vaihto-opiskelu Vilnassa oli yksi hienoimmista kokemuksista opiskeluelämässäni. Tässä on muutama vinkki Vilnaan yliopistoon lähteville:

Ennen lähtöä

Saat hyväksymissähköpostin nopeasti sen jälkeen, kun olet hakenut opiskelemaan Vilnan yliopistoon. Sähköposti sisältää sekä hyödyllisiä linkkejä tuleville opiskelijoille että koodin, jolla pääset yliopiston sivustolle täyttämään tärkeitä asiakirjoja. On hyvä pitää koodi tallessa. Tässä vaiheessa myös alkaa kurssien etsintä. Pidä huolta, että toivomasi kurssit järjestetään sen lukukauden aikana, kun olet siellä. Kiinnitä huomiota myös opetuskieleen, osa vaihto-opiskelijoille tarkoitettuja kursseja voi olla muilla kielillä kuin englanniksi. Pidä mielessä, että Learning Agreement -asiakirjaan tulee mahdollisia muutoksia yliopistoon saapumisen jälkeen esimerkiksi aikatauluristiriitojen takia. Tässä vaiheessa myös tuutori ottaa yhteyttä sinuun, mikäli olet toivonut tuutorin apua. Tuutorin pyytäminen ei ole pakollista, mutta suosittelen tätä, sillä häneltä pystyt kysymään epäselvistä asioista.

Jokaisen vaihto-opiskelijan on pakko hankia LSP, eli liettualainen opiskelijakortti. Vaikka kaikki opiskelija-alennukset kuten matkakortin alennus jne. ovat saattavilla ISIC-kortilla, ilman LSP:tä et pysty käyttämään yliopiston tietokoneita, tarkistamaan arvosanoja, käymään yliopiston kirjastossa hakemassa kirjoja jne. Suosittelen hankkimaan LSP-kortin jo ennen saapumista Liettuaan. Ohjeita sen hankkimiseen löydät yliopiston nettisivulla.

HUOM. Vaihto-opiskelijoille LSP maksaa 6 euroa. Maksu suoraan nettisivun kautta onnistuu vain liettualaisilta pankkitileiltä. Ohjeissa lukee, että voit suorittaa maksun ulkomaalaiselta pankilta siirtämällä rahaa annetulle pankkitilille ja lähettämällä todistuksen suoritetusta maksusta annetulle sähköpostiosoitteelle. Itse tein sen seuraamalla näitä ohjeita, mutta en koskaan saanut maksun vahvistusta enkä opiskelijakorttia. Muutaman viikon odotuksen jälkeen pyysin tuutoria maksamaan LSP hänen omasta pankkitilistänsä ja itse maksoin hänelle. Suosittelen tekemään sen samalla tavalla, sillä sinun tarvitsee myös ilmoittaa osoite, minne LSP lähetetään. On kätevintä, jos kortti saapuu tuutorisi kotiin, koska on epätodennäköistä, että sinulla olisi kiinteä osoite Vilnassa ennen lähtöä. Opiskelijakorttini saapui tuutorin luoksensa muutaman päivän sen jälkeen, kun hän maksoi sen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suosittelen kovasti osallistumaan tutustumisviikon ohjelmaan. Sen aikana saat paljon hyödyllistä tietoa ensimmäisistä askeleista yliopistossa ja luot helposti uusia kontakteja. Tutustumisviikon aikana saat paikallisen SIM-kortin, hoidat matkakorttiin liittyviä juttuja, saat mahdollisuuden vierailla yliopiston eri kampuksilla ja osallistua opastettuun kaupunginkierrokseen.

Ennen opiskelun alkua sinun on pakko rekisteröityä valitsemillesi kursseille ja tehdä mahdollisia muutoksia Learning Agreement -paperiisi. Ohjeita siihen saat myös tutustumisviikon infosessioiden aikana. Sinun ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, jos olet tulossa opiskelemaan vain yhdeksi lukukaudeksi.


Opiskeluvuoden alun juhlat

Asuminen

Asumispaikkaa on hyvä etsiä ennen lähtöä. Sinulla on kaksi mahdollisuutta: asua opiskelija-asuntolassa tai vuokrata asunto/huone. Itse olin vuokramassa asuntoa aika lähellä keskustaa toisen henkilön kanssa (2 huonetta = 400 euroa, eli 200 eur per henkilö). Vuokrahinnat Vilnassa voivat olla yllättävän korkeat. Siellä on paljon Airbnb-tyyppisiä lyhytvuokra-asuntoja, mikä vaikuttaa myös muun tyyppisten asuntojen vuokraukseen. Mikäli lähdet opiskelemaan syyslukukaudeksi, on myös todennäköistä, että paikallisetkin opiskelijat ovat myös etsimässä asumispaikkoja samaan aikaan.

Toki, nykytilanteen takia hinnat ovat mahdollisesti laskeneet, kun turisteja ei tule niin paljon kuin ennen ja lyhytvuokra-asuntoja vuokrataan pidemmäksi ajaksi. Pitää huomioida, etteivät kaikki vuokraajat halua opiskelijoita vuokralaiseksi, koska niiden mielestä opiskelijat pitävät bileitä ja aiheuttavat vahinkoa asunnossa. Toisaalta on vuokraajia, joiden kohdeyleisö on juuri vaihto-opiskelijat. Ne yleensä mainostavat asuntoja/huoneita englannin kielellä. Jos haluat vuokrata asunnon/huoneen, suosittelisin tekemään etsintää Facebook-ryhmissä tai pyytämään tuutoria apua.

Toinen mahdollisuus on asua opiskelija-asuntolassa. Sen hinta on huomattavasti pienempi. Tässä pitäisi huomatta, että todennäköisesti asut yhdessä huoneessa toisen ihmisen tai jopa kahden henkilön kanssa. Se voi olla todella hauskaa. Opiskelijat, jotka asuvat opiskelija-asuntoloissa yleensä luovat tiiviimmät kaverisuhteet muiden opiskelijoiden kanssa. Jos käy näin, että et tule mitenkään toimeen huonekaverisi kanssa, on mahdollista vaihtaa huoneita, mikäli on vapoja ja paikkoja. Suurin osa opiskelija-asuntoloita on Sauletekis-alueella, mikä on noin puolen tunnin bussimatkaetäisyydellä keskustasta.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu- ja opetustyyli Liettuassa ei poikkea paljon Suomesta. Kursseja tulee valita omasta tiedekunnasta. Toki on mahdollista ottaa kursseja muista tiedekunnista, mikäli suurin osa kursseistasi on siitä tiedekunnasta, mihin sinulla on myönnetty opiskeluoikeus.

Kursseja on erilaisia, esimerkiksi seminaarityyppisessä luennossa odotetaan, että opiskelijat osallistuvat keskusteluun, kun tavallisilla luennoilla puhevuoro on opettajalla ja opiskelijat tekevät muistinpanoja. Käymilläni kursseilla opiskelijoiden määrä oli pieni, joskus kurssille osallistui alle 10 ihmistä. Opettajat halusivat saada ilmoitusta etukäteen aina kun en voinut osallistua tunnille. En tiedä onko sama käytäntö olemassa muissa tiedekunnissa tai kursseissa, joissa on paljon osallistujia. On hyvä kysyä opettajalta, mikäli hän ei mainitse sitä itse.

Liettuassa arvosanat ovat asteikolla 10-5. Jos kurssin loppuarvosana on alle 4 tai alempi, kurssin suorittaminen on hylätty. Toki melkein aina on mahdollista käydä uusintakokeessa, mutta pitää olla tarkkana niiden päivämäärien kanssa. On myös hyvä kiinnittää huomiota lukukauden aikatauluun. Lukukaudet Liettuassa on hieman pidemmät, kuin Suomessa. Syyslukukauden tenttijakso tulee vasta uuden vuoden jälkeen ja voi kestää muutaman viikon, koska yliopistossa kokeiden välillä pakko olla vähintään päivän tauko, eikä kahta koetta saa järjestää samana päivänä. Tämä yleensä aiheuttaa aikamoisen aikataulujen säätelyn, koska eri opiskelijoilla on eri kokeita ja kaikkien aikataulut pitää huomioida.

Ekan luennon alussa opettaja yleensä ilmoittaa, mistä loppuarvosana koostuu. Yleensä se on läsnäolo/osallistuminen keskusteluun, kotitehtävät ja lopputentti. On tärkeä, että osallistut ensimmäisillä luennoilla, sillä niiden aikana saat hyödyllistä tietoa kurssista. Jos et pysty osallistumaan siihen, pidä huolta, että saat tietoa muilta opiskelijoilta.

Opettajia Liettuassa ei ole yleensä kutsuta etunimellä. Yleensä heitä kutsutaan opettajaksi, professoriksi jne.


Filologian laitoksen seinäfreskot

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkakortti kuukaudeksi opiskelija-alennuksella maksaa 6 euroa. Taksit ovat myös halpoja. Ylipäätänsä kaikki palvelut ovat halvempia kuin Suomessa. Asiakaspalvelualalla töissä olevat yleensä osaavat englantia hyvin. Ylipäätänsä englannin kielen osaaminen on Liettuassa korkea, paitsi vanhemmat sukupolvet useammin puhuvat venäjää toisena kielenä.

Ruoka, vaatteet, kosmetiikka ja muut tuotteet ovat aika samanhintaisia kuin Suomessa. Vilnassa on hyvä kahvilakulttuuri, niitä löytyy lähes joka kulmassa. Kahvi on halvempaa kuin Suomessa, mutta hinta riippuu myös paikasta. Lounasaterian saat keskustassa noin viidellä eurolla. Yliopiston lounas maksaa noin kolme euroa ja sieltä yleensä saa myös kasvisruokaa.

Vilna on turvallinen paikka. Toki aina on hyvää kiinnitä yleistä huomiota ympäristöösi.


Näkymä keskuskampuksen kirjastosta

Posted on

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syksy 2019

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopiston vahvistus vaihtopaikasta saapui toukokuun puolivälissä. Tämän jälkeen alkoikin ehkä työläin osuus – viisumin, vakuutusten, kurssivalintojen ja asumisen järjestäminen. Viisumi ja vakuutukset hoituivat omalla kohdallani onneksi nopeasti, mutta suosittelen hoitamaan ne tarpeeksi ajoissa ongelmatilanteiden varalta. Yonsei lähetti myös kattavan ohjeistuksen kurssivalintojen tekemisestä ja erilaisista asumisvaihtoehdoista, joten aivan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa.

Virallinen lukukausi alkaa syyskuussa, mutta elokuun lopussa järjestettävä orientaatiopäivä kannattaa muistaa ottaa huomioon lentolippuja varatessa. Itselleni siitä oli ehdoton apu käytännön asioiden selventämisessä. Lukukauden alussa jokaisen vaihto-opiskelijan tulee myös hakea maahanmuuttokorttia (alien registration card), jota varten kannattaa jo Suomesta varata mukaan kopio passista ja ylimääräisiä passikuvia. Yliopisto onneksi ohjeistaa kortin hankkimiseen liittyvissä asioissa ensimmäisten viikkojen aikana.

Pakatessa kannattaa jättää reilusti tyhjää tilaa, sillä tavaroita ja tuliaisia kertyy ihan huomaamattakin. Itse jätin suosiolla pakkaamatta kaikki talvivaatteet, sillä tiesin että haluan ostaa Koreassa uuden talvitakin. Nyrkkisääntönä sanoisin, että tärkeintä on pakata vaatteita, joita oikeasti käyttää. Vaihtoon lähtiessä herää helposti haavekuva siitä, kuinka viimeinkin aikoo käyttää tiettyjä vaatteita, jotka ovat lojuneet käyttämättöminä kaapin pohjalla. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että näin ei tule käymään, ja päädyin Koreassa heittämään tällaisia vaatteita vain kierrätykseen tilan säästämiseksi.

Asuminen

Hain yliopiston uudempaan asuntolaan ja onnistuin saamaan paikan jaetusta huoneesta. Koko lukukauden vuokra maksettiin etukäteen ennen vaihdon alkua. Oma maksuni jäi noin 10 euroa vajaaksi siirtomaksujen vuoksi, mutta tämän pystyi onneksi maksamaan vielä paikan päällä. Vaikka huone olikin aika pieni, siihen kuului oma vessa ja suihku, toisin kuin yliopiston vanhemman asuntolan huoneissa. Lisäksi huoneessa oli tietysti sänky, pöytä ja vaatekaappi, mutta muut tavarat (kuten wc-paperi ja astiat) täytyi hankkia itse.

Asuntolaan pääsy edellytti myös todistusta siitä, ettei sairasta tuberkuloosia. Tämä oli ehdoton vaatimus jo ensimmäisenä päivänä tai muuten ei päässyt muuttamaan. Jos aikoo saapua Koreaan vasta asuntolan muuttopäivänä, kannattaa todistus hankkia jo Suomessa (ja muistaa pyytää se englanniksi). Monet kuitenkin olivat saapuneet Koreaan jo aiemmin ja käyneet paikallisissa terveyskeskuksissa hankkimassa todistuksen.

Asuntolaan kuului iso keittiö, pyykkitupa ja kuntosali, sekä paljon erilaisia tiloja opiskeluun. Kulku sisään ja ulos tapahtui sähköisellä kortilla ja vieraat piti kirjata tarkasti ylös. Huoneisiin ei myöskään saanut viedä vieraita tai alkoholia, mutta niin sanottuja kotiintuloaikoja ei kuitenkaan ollut. Asuntola sijaitsi todella hyvällä paikalla, sillä kampukselle käveli aamulla kätevästi alle 10 minuutissa ja lähin metroasemakin sijaitsi vain reilun vartin päässä. Asuntolan alakerrassa oli myös muutama ravintola ja kahvila, sekä 24h auki oleva ruokakauppa.

Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä oman tilan puute alkoi ahdistamaan. Pidän kuitenkin asuntolaelämää kokonaisuudessaan kokemisen arvoisena. Kilpailu asuntolan huoneista on todella kova, joten hakemus kannattaa kirjaimellisesti tehdä sillä minuutilla, kun haku aukeaa.

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen oli hyvin erilainen prosessi kuin Suomessa. Kursseille ei voinut Suomen tapaan vain ilmoittautua suoraan, vaan ilmoittautumiset tuli laittaa arvojärjestykseen. Tällä pyrittiin ottamaan kursseille vain ne, jotka sinne todella halusivat (nopeuden sijaan). Seuraavassa vaiheessa vajaille kursseille sai ilmoittautua suoraan tai vaihtoehtoisesti jättää kursseja omasta lukujärjestyksestä pois. Kurssivalintoja tehdessä suosittelen ehdottomasti ottamaan mahdollisimman paljon kursseja, sillä niitä voi tiputtaa lokakuuhun asti. Itse kävin alussa kuudella eri kurssilla, joista kolme suoritin loppuun asti.

Yonsein kursseilla läsnäolo oli pakollista ja sitä valvottiin melko tarkasti. Käytännöt vaihtelevat toki kursseittain, mutta esimerkiksi erään professorin mukaan lääkärissäkään käynti ei ollut riittävä tekosyy olla poissa.

Kursseihin sisältyi paljon itsenäistä työskentelyä ja yleensä vähintään yksi essee kokeiden lisäksi. Näiden lisäksi ryhmätyöt olivat käytännössä vakio jokaisella kurssilla. Omaa suoritusta oli varsin vaikea arvioida etukäteen, sillä esseistä tai ryhmätöistä ei saanut palautetta. Työmäärä ei kuitenkaan ollut ylivoimainen, sillä samat kurssit kestivät syyskuusta joulukuuhun.

Mielenkiintoisin ero Suomen ja Korean opetuskulttuurin välillä oli mielestäni kuitenkin kokeiden ja esseiden sisältö. Siinä missä Suomen kokeet koostuvat yleensä lyhyistä esseistä, Yonsein kokeet olivat monivalintaa ja keskittyivät varsin pikkutarkkoihin faktoihin. Lisäksi esseissä painotettiin enemmän omaa kokemusta ja havainnointia kuin akateemisia lähteitä. Yhdellä suorittamallani kurssilla riitti, jos lähteitä oli vain yksi. Professori hyväksyi lopulta myös töitä, joissa ei ollut käytetty lähteitä lainkaan. Tuntui todella oudolta kirjoittaa monen sivun essee perustuen pääasiassa vain omiin näkemyksiini, varsinkin kun olin vaihdossa heti kandin kirjoittamisen jälkeen. Tietysti tämä oli vain oma kokemukseni muutamasta kurssista, mutta silti se pääsi hieman yllättämään.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

  • Yonsein klubit ovat ehdoton osa opiskelijaelämää ja uusien ihmisten tapaamista. Osa klubeista esittäytyy jo orientaatiopäivänä, ja muita voi bongata kampukselta ensimmäisten viikkojen aikana. Itse olin mukana Yonsei Global klubissa, jossa tavattiin pienemmissä ryhmissä erilaisten aktiviteettien yhteydessä. Myös muihin koulun ja asuntolan tapahtumiin kannattaa osallistua, sillä ne tuovat arkeen välillä jotain erilaista.
  • Ongelmatilanteissa kampuksella sijaitseva vaihtopalvelu (exchange services) auttaa tehokkaasti. Onnistuin kastelemaan opiskelutodistukseni jo ensimmäisen viikon aikana (muistakaa sateenvarjo..), mutta vaihtopalvelut tulostivat ja leimasivat saman tien uudet kopiot ilmaiseksi. Myös kampuksen kirjaston alakerrassa sijaitsevaa tulostuspalvelua kannattaa hyödyntää, sillä osa esseistä täytyy palauttaa tulostettuina.
  • Julkinen liikenne on Koreassa erittäin tehokas ja järjestelmällinen, vaikka metrokartta saattaakin aluksi vaikuttaa yhdeltä sokkelolta. Puhelimeen kannattaa ladata metrokartta (KakaoMetro), jonka kautta näkee kätevästi aikataulut, pysäkit ja linjat. Myös taksien käyttö on Koreassa erittäin yleistä Suomeen verrattuna ja hintataso reilusti halvempi. Useimmat taksikuskit eivät puhu englantia, joten esimerkiksi asunnon osoitteen voi kirjoittaa (koreaksi) puhelimen muistioon ja näyttää sitä tarvittaessa kuskille.

 

Lopuksi suosittelen astumaan rohkeasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle alusta alkaen. Itse jännitin ihan liikaa, ja kun viimein uskalsin esimerkiksi puhua myyjille koreaksi, itsevarmuus kasvoi vauhdilla ja sopeutuminen helpottui. Lopulta harmitti, että olikin kuluttanut niin paljon energiaa stressaamiseen. Vaihto tarjoaa mahtavan tilaisuuden kehittyä ja kokea uusia asioita. Vaikeita päiviä oli toki aina välillä, mutta en vaihtaisi vaihtokokemusta mihinkään.

Posted on

Vaihtokertomus, American University in Cairo, Egypti, kevät 2020

Sain tilaisuuden opiskella keväällä 2020 maisterivaiheen opintojani Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Minulle Egypti ei ollut uusi tuttavuus, vaan olin ollut siellä kaksi kertaa aikaisemmin opintoja tekemässä, mutta vaihto tarjosi silti täysin uudenlaisen kokemuksen ja tutustumisen uuteen alueeseen Kairossa. Erityisen innoissani olin vaihtoyliopistoni kurssitarjonnasta, jonka uskoin olevan arvokas lisä tutkintooni. Valitettavasti kevään 2020 koronapandemian aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi jouduin palaamaan Suomeen jo maaliskuun puolivälissä, mutta onneksi pystyin sujuvasti suorittamaan kurssejani loppuun online-opetuksena, sillä kurssit siirtyivät etäopetukseen.

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoon hakeminen voi olla pitkä ja stressaava projekti. Itselläni oli ongelmia osan dokumenttien saamisessa, mikä teki prosessista huomattavasti hankalamman. Loppujen lopuksi kaikki onneksi järjestyi, ja kannattaakin pitää pää kylmänä, vaikka yliopisto viestittelisikin lukuisia kertoja samasta asiasta.

Sain hyväksymispäätöksen jo muutamaa kuukautta ennen lähtöäni, mikä jätti mukavasti aikaa valmistautumiseen. Vaihtoyliopisto laittoi ahkerasti viestiä valmisteluihin liittyen ja olikin hyvä, että he lähettivät to do -listan heti hyväksymispäätöksen jälkeen viisumiin, asumiseen ja muihin tärkeisiin asioihin liittyen. Välillä viestit olivat hieman hämmentäviä, mutta tämän vuoksi kysyinkin paljon tarkentavia kysymyksiä. Yhteyshenkilöni AUC:ssä oli oikein ystävällinen ja avulias, joten suosittelen pyytämään apua aina kun jokin epäilyttää.

Mikäli asumuksen hankkii yliopistolta, niin ainoa omalle vastuulle jäävä byrokraattinen asia on viisumi. Minua ohjeistettiin yliopistolta hankkimaan viisumi jo Suomesta käsin, ja sainkin Egyptin suurlähetystöstä 90 päivän viisumin. Viisumiasioissa kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä sen saamiseen Suomessa voi mennä jopa 3 viikkoa. Sen hankkiminen etukäteen ei kuitenkaan ole täysin välttämätöntä, sillä Egyptistä voi saapuessa lentokentältä ostaa myös 30 päivän turistiviisumin. Tällöin turistiviisumi pitää kuitenkin muuttaa mahdollisimman pian oleskeluluvaksi, mutta tämän AUC tekee todella helpoksi opiskelijalle. Yliopistolla on oma viisumitoimisto, jonka kautta prosessi papereineen ja virastolle kuljetuksineen hoidetaan. En siis itse olisi tarvinnut Suomessa hankittua viisumia loppujen lopuksi lainkaan, mutta se toisaalta teki prosessista vähemmän stressaavan, kun ei tarvinnut murehtia viisumin vanhenemisesta kesken kaiken.

Asuminen

AUC tarjoaa opiskelija-asuntoja kampuksen sisällä ja ulkopuolella sen välittömässä läheisyydessä. Asuntoa hakiessa ihmettelin sitä, ettei asunnoista ja niiden sijainnista ollut juurikaan tietoa saatavilla. Valitsinkin tämän vuoksi ”on campus” asunnon, mutta myöhemmin selvisi, että myös kampuksen ulkopuoliset asunnot ovat todella lähellä, vain noin 5-10 minuutin kävelymatkan päässä. Kampuksella olevat asunnot ovat asuntolatyylisiä huoneita, kun taas ulkopuoliset asunnot ovat hieman tilavampia kämppiä.

Viihdyin yliopiston asuntolassa hyvin ja siellä oli mukavat palvelut, kuten tilava keittiö, pesukoneet ja erillinen opiskeluhuone. Käytännössä kaikki yliopiston asunnot ovat jaettuja, sillä yksiöitä/yhden hengen huoneita on vaikea saada. Huonekaverini oli kuitenkin mukava ja omaa rauhaa riitti hyvin. Sain asuntolasta myös hyviä ystäviä ja teimme yhdessä retkiä Kairon nähtävyyksille.

Asumista suunnitellessa kannattaa huomioida, että yliopisto sijaitsee New Cairossa, noin 30 kilometrin päässä Kairon keskustasta. New Cairo on yksi Kairon lukuisista aavikolle rakennetuista satelliittikaupungeista, ja alue koostuukin lähinnä ostoskeskuksista ja asuntokomplekseista. Alue saattaakin siis tuntua hieman tylsältä, jos on toivonut pääsevänsä suoraan Kairon keskustan hulinaan. Osa opiskelijoista hankkiikin tästä syystä mieluummin itse asunnon keskustasta tai sen läheisiltä alueilta, esimerkiksi Maadista ja Zamalekista. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon, että normaalinakin päivänä tuohon 30 kilometrin matkaan voi kulua helposti tunti Kairon kaoottisen liikenteen takia. Ruuka-aikoina matka-aika voi olla jopa kaksi tuntia.

Olen itse Kairossa majoittunut kaksi kertaa keskustassa ja itse koin pitemmän päälle kampuksella asumisen huomattavasti miellyttävämmäksi. Keskusta on erittäin meluinen, mikä tekee varsinkin öisin nukkumisen hankalaksi. Jos asuminen kampuksella ei kuitenkaan tunnu mielekkäältä, niin suosittelen edellä mainittuja Maadia ja Zamalekia, sillä ne ovat ydinkeskustaan verrattuna rauhallisia alueita. Itse koin kuitenkin hyväksi tavaksi keskittyä yliopistolla opintoihin, mutta tehdä muutamia kertoja viikossa päiväretkiä keskustaan ja turistikohteisiin. Hintataso Egyptissä on suomalaiselle alhainen missä ikinä sitten päättääkään asua.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäiset kurssivalinnat tein jo ennen vaihtoon lähtöä, sillä alustavaa suunnitelmaa kursseista pyydettiin yliopistolta. International Programs Office myös teki kurssirekisteröinnin puolestani, mikä sujuvoitti vaihdon alkua. Pääsin kaikille valitsemilleni kursseille, mutta valitettavasti kursseista ei ollut etukäteen paljonkaan tietoa saatavilla. Tästä syystä valinta olikin aikamoista arpapeliä, mutta olin lopulta kuitenkin tyytyväinen valintoihini.

Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna kurssit ovat melko työläitä. Minun tilanteessani tämä korostui, sillä maisterivaiheen kurssit ovat todella isotöisiä ja niitä olisikin tarkoitus tehdä vain 3 lukukaudessa. Aluksi tuntui kuin olisin hukkunut lukemisiin ja kirjallisiin tehtäviin, joita oli jokaista luentoa varten useita viikossa. Ratkaisin ongelman tiputtamalla yhden kursseista, ja opettelemalla lukumateriaalien silmäilyä ja nopeaa kirjoittamista. Kandivaiheen kurssit ovat kuitenkin työmäärältään paljon kevyempiä, mutta kannattaa henkisesti varautua useisiin kirjallisiin tehtäviin ja pieniin kokeisiin.

Opetuksen laatu vaihteli suuresti opettajien välillä. Ongelmatilanteissa kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä Office of Student Life:n työntekijöihin, jotka voivat auttaa. Kannattaa myös puhua suoraan opettajille, mikäli kysymyksiä herää, sillä suurin osa heistä on avuliaita ja valmiita kuuntelemaan opiskelijoiden toiveita. Vaikka itse olin pääosin tyytyväinen opetukseen, koin hankalaksi sen, etteivät kaikki professorit olleet selkeitä siitä, mitä kurssin suorittaminen vaatii esseiden ja muiden töiden kannalta lukukauden alussa. Tällöin esseet ja esitykset saattoivat tulla lyhyellä varoitusajalla yllätyksenä. Tällöin oli usein mahdollista kuitenkin pyytää lisäaikaa tehtävien tekemiseen.

Vaikka työmäärä olikin suuri, ei arvostelu ole kovin tiukkaa. Suomen akateemisiin vaatimuksiin tottuneelle onkin mielestäni helppo saada hyviä arvosanoja, joten ei kannata pelästyä liikaa aluksi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen Kairoon lähteville opiskelijoille positiivista mieltä ja rentoa asennetta. Egyptissä yleisesti ottaen byrokratia ja hallinnolliset asiat ovat hyvin kankeita ja tämä pätee myös yliopistossa. Ongelmatilanteita saattaa tulla eteen, mutta ne ratkeavat yleensä yllättävänkin helposti. Apua saa myös pyytää aina kun sitä tarvitsee.

Kairossa on paljon tehtävää ja nähtävää, mutta kannattaa myös pitää mielessä, että se on todella suuri ja väkirikas kaupunki. Etenkin keskustassa liikkuminen on hektistä ja välillä myös haastavaa, jo ihan siitä syystä, ettei Kairossa ole suojateitä. Liikkuminen Kairon eri alueiden välillä sujuu omasta kokemuksestani helposti ja edullisesti uber- ja kareem-sovellusten avulla. Sen sijaan valkoisia takseja ja mikrobusseja kannattaa välttää, sillä ne ovat ainakin uudelle tulokkaalle hankalampia. Yliopisto järjestää uusille opiskelijoille muutamia retkiä Kairon nähtävyyksiin lukukauden alussa, mutta myös itse on helppo kierrellä kunhan ottaa kaverin ja terveen järjen mukaan.

Posted on

Vaihtokertomus, Korea University, Etelä-Korea, Syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Hakuprosessi vaihtoyliopistoon oli suhteellisen helppo, ja vaihtoyliopistosta sain tiedon vaihtoon pääsystä kesäkuussa.  Vaihtopaikan vahvistumisen jälkeen tuli hoitaa monia asioita Suomessa: viisumi, matkavakuutus, lentoliput, rokotukset, kurssirekisteröinti ja asuminen. Viisumin hankkiminen oli helppoa, sillä tarvitsi vain täyttää hakulomake ja antaa tarvittavat liitteet. Viisumia varten täytyi vierailla Korean suurlähetystössä kaksi kertaa, ja viisumin sain noin viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Lentoliput ostin Koreaan kesäkuun lopussa, ja päädyin valitsemaan suoran lennon. Saavuin Koreaan noin viikkoa ennen orientaatiota, eli 22.8.2019.

Asuminen

Vaihtoyliopistossa on mahdollisuus hakea asumaan asuntolaan: Anam Global House tai CJ International House. Hakuaika asuntoloihin on noin kesäkuussa, ja molempiin haetaan siis samalla hakulomakkeella. Sain paikan Anam Global House:sta.  Itse viihdyin erittäin hyvin asuntolassa, vaikka sijainti ei ollut välttämättä aivan ihanteellinen. Asuntolat sijaitsevat suhteellisen korkealla, joten käveleminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Asuntolan hyviä puolia: suhteellisen halpa vuokra (joka maksetaan kertasummana ennen saapumista), lähellä kampusta; tutustuminen muihin vaihtareihin on helpompaa. Huonoja puolia: pienempi yksityisyys; jääkaapissa pieni säilytystila omille ruoille; ruoanlaittaminen on myös hankalaa; ruokaa ei saa syödä huoneessa.

 

Asuntolat eivät ole kuitenkaan ainoita vaihtoehtoja asumiselle, sillä Anamin alueella sijaitsee monia goshiwoneja, joita voi etsiä: https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station, ja Anamin alueelta voi vuokrata asunnon myös yksityiseltä. Goshiwonit vaihtelevat laadultaan ja tarjoamiltaan palveluiltaan, joten suosittelen niissä vierailemista ennen päätöksen tekemistä. Goshiwonien omistajiin voi olla yhteydessä englanniksi kakaotalkin tai sähköpostin kautta, mutta useimmiten yksityiseltä vuokrattaessa kannattaa osata koreaa. Suosittelen etsimään asunnon läheltä kampusta, sillä useat vaihtaritapahtumat ovat juuri yliopistoalueella, ja ihmisiin voi olla helpompi tutustua, sillä aikaa ei kulu matkoihin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Korea University järjesti orientaation uusille vaihto-opiskelijoille, jossa käytiin muun muassa käytännön asiat ja tutustuttiin omaan KUBA ryhmään. Orientaation aikana myös täytettiin pankkikorttihakemus, joka on samalla opiskelijakortti. Hakemusta varten tarvitsi 2 kopiota passista ja yhden 3×4 kokoisen kuvan.

Korea University antoi myös ohjeet Alien Registration Card (ARC) hakemiseen. Korttia varten tulee varata aika nopeasti maahanmuuttovirastoon – maahanmuuttoviraston sijainti riippuu asuinalueesta; Anamin alueella asuvat varaavat ajan Sejongno Branch Office:en –, sillä ajanvarausajat useimmiten täyttyvät erittäin nopeasti. Kortista tulee myös lähettää kopio vaihtoyliopistolle, jonka määräaika useimmiten kerrotaan orientaatiossa. ARC:n hakemusta tarvitaan passi, kopio passista ja viisumisivusta, 2 passikuvaa, hakulomake, maksu (30 000 KRW tasarahana), certificate of enrollment (Global Service Center:istä) ja confirmation of residence (asuntolasta tai vuokranantajalta). Ilman korttia ei myöskään voi lähteä Korean ulkopuolelle, esimerkiksi Japaniin, sillä kortin puuttuessa ei pääse takaisin Koreaan.

Opiskelu ja opetus

Kursseille rekisteröityminen tapahtui elokuussa, jota varten Korea University lähetti infopaketin. Suomeen verrattuna kurssirekisteröityminen aiheutti hieman enemmän päänvaivaa, sillä rekisteröitymiseen kuului kolme eri vaihetta, ja useimmista kursseista oli ajoittain vaikea löytää tietoa. Valitsin pääasiassa tiedekursseja, jotka olivat yhteydessä omaan alaani, ympäristötieteisiin.

Ensimmäisellä rekisteröitymiskerralla kurssit lisättiin listalle, jonka avulla kurssit pystyttiin rekisteröimään suoraan toisen rekisteröitymiskerran aikana. Tämä myös mahdollisti sen, että osa kursseista saatettiin rekisteröidä suoraan ilman, että niille tarvitsi rekisteröityä uudestaan, sillä kurssipaikat eivät ylittyneet. Tämän myötä toisella rekisteröitymiskerralla minun tarvitsi vain rekisteröidä yksi kurssi. Kolmas rekisteröitymismahdollisuus on yliopiston tarjoama add/drop period, jonka lisätä tai pudottaa kursseja haluamansa mukaan. Kurssirekisteröityminen on suhteellisen stressaavaa, sillä kursseilla on vain tietty määrä paikkoja vaihto-opiskelijoille, eikä Korea University takaa vaihto-opiskelijoille, että he saavat haluamansa kurssit.

Korea Universityssä Helsingin yliopiston vaatima minimikurssimäärä on 12 opintopistettä, joka on noin neljä kurssia. Kurssien sisällöt ja työmäärä riippuivat paljon luennoitsijasta, mutta useimmiten kurssit koostuivat pääasiassa välitentistä ja lopputentistä. Valitsemani kurssit olivat pääasiassa luentokursseja, jotka sisälsivät muutaman tehtävän ja esseen. Useimmiten kuitenkin monet kurssit perustuivat muutamaan kirjaan, joten kurssit painottuivat vahvasti kirjan teorioihin. Kuitenkin tämä on kurssikohtaista.  Tämän lisäksi opetustyyli ja kieli riippuivat professorista, mutta useimmiten professorit puhuivat suhteellisen hyvää englantia. Opetustyyli valitsemillani kursseilla muistutti enemmän lukiokursseja, sillä useilla kursseilla oli läsnäolopakko. Luennot pidettiin maanantaista torstaihin, joten loppuviikon vapaapäivät mahdollistivat matkustamisen Seoulin ulkopuolellekin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Kursseja etsiessä kannattaa katsoa edellisten vuosien kurssitietoja kyseisistä kursseista, sillä niissä useimmiten lukee kaikki esivaatimukset ja kurssitiedot.
  • T-money card kannattaa hankkia lentokentältä lähimmästä convenience store:sta (esimerkiksi CU, GS25 ja 7 Eleven). Ladattaessa kortilla pystyy matkustamaan bussilla ja metrolla helposti.
  • Sim-kortti kannattaa hankkia yliopistoalueelta, eikä lentokentältä. Ilman sim-korttiakin pärjää, sillä ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa on ilmainen wifi, jota kannattaa joka tapauksessa hyödyntää.
  • Kannattaa ottaa ylimääräisiä passikuvia, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija/pankkikortin ja ARC:n hakemuksessa. Kuvia voi kuitenkin ottaa Koreassa löytyviltä automaateilta, jotka ovat halvempia kuin Suomessa.
  • Yliopistoalueet ovat Koreassa hintatasoltaan halvempia, joten kannattaa käydä niillä alueilla ravintoloissa ja kahviloissa.
  • Hintataso on Koreassa alhaisempi verrattuna Suomeen, mutta esimerkiksi syöminen joka päivä ulkona voi loppujen lopuksi käyttää yllättävän paljon rahaa.
  • Korea on turvallinen maa, ja monet alueet ovat eloisia koko yön, mutta kannattaa silti olla aina varuillaan; liikenne on ennalta-arvaamatonta, ja pienet tiet usein altistavat jalankulkijoita onnettomuuksille
  • Seoulin ulkopuolelle on helppo matkustaa bussilla tai junalla, eikä hinnatkaan ole niin kalliita; englanninkielellä pärjää suhteellisen hyvin Seoulin ulkopuolellakin, mutta kannattaa ainakin osata lukea koreaa.


Kuvat: Riikka Järvinen

Posted on

Vaihtokertomus, Peking University, Kiina, 2019-2020

ENNEN LÄHTÖÄ

Haku Pekingin Yliopistoon oli melko kevyt, etukäteen ei tarvittu kielitodistuksia, ei terveystietoja ja kurssivalinnatkin tuli tehdä vasta paikan päällä. Ennen lähtöä tuli kuitenkin hoitaa rokotukset, viisumi ja matkavakuutukset. Jos on tarvittavia lääkkeitä, kannattaa ne ottaa myös mukaan Suomesta. Itse varasin ihan perus särkylääkkeetkin mukaan. Kelaan ja maistraattiin piti tehdä ilmoituksia ulkomaille väliaikaisesta muutosta, ja itse tein vielä varmuudeksi ilmoituksen matkustuksesta ulkoministeriöön.

PKU lähetti postissa guidebookin, sekä sähköpostia liittyen mm. asumiseen yliopiston asuntolassa. Tässä kirjeessä on opiskelutodistus ja lomake viisumin päivitystä varten, joita molempia tarvitaan ensimmäisinä viikkoina Pekingissä.

ALKUBYROKRATIA VAIHTOYLIOPISTOLLA

Rekisteröitymispäivänä menimme kansainvälisten opiskelijoiden toimistoon saadaksemme opiskelijakortin (jolla pystyi maksamaan kanttiineissa ja kampuksen kaupoissa) ja jättämässä yhteystiedot. Tällöin saimme tarkemmat aikataulut loppuihin orientaatiojuttuihin.

Vuodeksi tulevat myös joutuvat hoitamaan asumisluvan (residence permit) viisuminsa tilalle. Siihen tarvittiin mm. terveystarkistus, joka tehtiin paikan päällä Pekingissä, jonne oli Yliopistolta bussikuljetus. Jonotus kokeiden maksuun ja tarkastuspapereiden saamiseen oli pitkä, mutta itse kokeet (verikoe, röntgen, pituus & paino, sydänkäyrä, näkö ja verenpaine) hoituivat noin 20 minuutissa. Tulokset lähetettiin myöhemmin asuntolan vastaanottoon. Lisäksi tarvitsi ostaa vakuutus ja poliisin allekirjoitus yhteystietolomakkeeseen Nämä molemmat järjestettiin onneksemme yliopistolla ja lopuksi kaikki tarvittavat lippu lappuset sekä passi toimitettiin kansainvälisten opiskelijoiden toimesta poliisille. Asumisluvan tekeminen passiin kesti muistaakseni hiukan yli viikon, pidempään mikäli palautti asiakirjat niin myöhään, että kansallisviikon lomat sattuivat väliin.

ASUMINEN

Helsingin Yliopiston sopimukseen kuuluu ilmainen asuminen kahden hengen huoneessa. Yhdessä huoneessa asuu siis kaksi opiskelijaa, molemmilla on oma sänky, yöpöytä, työpöytä sekä kaapin puolikas. Vaikka välillä tuntuikin aika haastavalta ja väsyttävältä asua pienessä tilassa toisen ihmisen kanssa, yhteisasuminen sujui pääosin hyvin.

Huoneessa on myös lavuaari, mikä helpottaa esim hampaiden pesua. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista sellaisenaan, mutta käytimme kahviin/teehen vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Jokaisessa kerroksessa on asukkaille yhteiset vessat ja suihkut sekä pyykinpesukoneet. Koneet pesevät kylmällä vedellä, joten varsinkin, jos on huimasti hikoilevaa sorttia, suosittelen tutustumaan pyykkietikkaan ja mahdollisesti ottamaan sitä pullon mukaan. Pelasti ainakin omat treenikamani lemuavaisuudelta.

OPISKELU JA OPETUS

PKU vaatii jokaisen opiskelijan opiskelevan kieliopintoja 18-20tuntia/viikko. Tasoja on kolme (elementary, intermediate & advanced), jotka jokainen jakautuvat vielä kolmeen tasoon. Jokaisella opiskelijansa on oma luokkansa, jonka kanssa opiskellaan puhekurssi ja kirjoituskurssi. Tämän lisäksi opiskelijat valitsevat vielä yhden tai kaksi valinnaista kurssia. Valinnaiset ovat yhdelle tasolle samat, joten siellä voi olla hyvinkin eritasoisia opiskelijoita.

Koulu alkaa tarkistamalla mille tasolle sinut on sijoitettu verkossa tekemäsi tasotestin mukaan. Opiskelijoilla on mahdollisuus tarkistaa arvioudun tasonsa kirjat katsoakseen, pärjäisiväkö annetulla tasolla. Kaikki käyvät kuitenkin vielä lyhyen haastattelun opettajan kanssa, joka antaa sinulle suosituksen mahdollisesta sopivammasta tasosta. Ensimmäisen opetusviikon aikana oli vielä mahdollisuus pyytää tason vaihtoa, mikäli taso ei ollut kuitenkaan sopiva.

Läksyjä, sanakokeita, esseitä ja esitelmiä oli melko paljon. opittavia asioita tuntui vain olevan kerralla aivan liikaa, ja jouduinkin etsiskelemään koko vuoden uudenlaista opiskelutekniikkaa. Lukuviikkoa ei ole erikseen, vaan kokeita edeltävälle viikolle voi vielä tulla dediksiä. Etukäteen kuitenkin kerrotiin millaisia tehtäviä on tulossa, ja osittain tehtävät olivat jopa täysin samoja kuin pikkukokeissa tai harjoituslapuissa.

PKUlla jonkun verta tarjolla englannin kielisiä kursseja, joita saa ottaa muistaakseni 4 tuntia kieliopintojen lisäksi. MUTTA kurssikuvausten perusteella ne ovat erittäin työläitä ja en usko, että olisin pystynyt tasapainottelemaan vielä yhden työlään kurssin kieliopintojen päälle. Opettajat olivat mukavia ja ymmärsivät, että olemme täällä vaihdossa, johon kuului myös hauskan pito. Omista opettajistani kukaan ei rankaissut läksyjen myöhässä palauttamisesta tai tunnille myöhässä tulosta.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTIJÖILLE

  • Kiina on melko turvallinen maa. Isoimpia turvallisuus huolenaiheitani aiheutti lähinnä liikenne, johon kesti hetken tottua. Huijareita on kuitenkin liikkeellä, joten täysin vieraiden kanssa ei kannata teelle tai penkingin ankalle lähteä.
  • Useat kiinalaiset, varsinkin maalta tulevat tai pienemmissä paikoissa asuvat, ovat hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan. Jotkut tuijottavat avoimesti ja saattavat osoitella ja kommentoida jotain. Jotkut saattavat kuvata salaa, mutta osa tulee ihan rehdisti kysymään voiko ottaa kuvan kanssasi.  Lapset erityisesti tykkäävät vilkuttaa ja huudella ”Hello! Hello!”. Kiinalaiset saatavat tulla myös juttelemaan estoitta esimerkiksi puistoissa.
  • Kiinassa on rajattu internet. Sitä voi kiertää VPN ohjelmien avulla, mutta se kannattaa ehdottomasti ladata ENNEN saapumista, sillä useimmille VPN sivustoille pääsy on estetty. Poliittisesti herkkien tapahtumien vuosipäivinä ja poliittisten kokousten aikoina yhteydet katkeilivat hetkittäin jopa täysin. Helsingin Yliopiston VPN on ilmainen ja toimi pääsääntöisesti hyvin, mutta kannattaa ladata myös toinen ohjelma varmuudeksi.
  • Varsinkin vuodeksi lähtijöille pankkitili ja kiinalainen puhelinnumero ovat lähes pakollisia. Kun nämä kaksi ovat kunnossa, voi pankkikorttinsa yhdistää Wechatin maksuominaisuuteen, sekä/tai Alipayhin. Puhelimella voi maksaa lähes missä tahansa, ruokakojuista takseihin. Yliopistolta lähti orientaatioviikon aikana useampana aamuna opas pankkiin. Mukaan tarvitsi passin, kiinalaisen puhelinnumeron ja opiskelutodistuksen lisäksi rutkasti kärsivällisyyttä.
  • Ostimme puhelinliittymämme ulkomaalaisten asuntoloiden keskipihalla olevalta myyjäkojulta. Saimme vuoden voimassa olevat liittymät nopsaan ilman sen kummempaa liikkeen etsimistä, ja hinta oli tällä tarjouksella 200 yuania. Liittymän avaamiseen tarvitaan aina passi. Puhelinnumero on myös yllättävän tärkeä asia Kiinassa, ilman sitä et voi saada pankkitiliä ja useat wifit vaativat kirjautumiseen paikallisen puhelinnumeron.
  • Passi on erityisen tärkeä asiakirja Kiinassa. Ilman sitä on mahdoton tehdä monia asioita. Joihinkin museoihin tai nähtävyyksiin ei pääse ilman passia sisälle. Sitä tarvitaan myös junalippujen ostoon, eikä ilman sitä pysty matkustamaan Kiinan sisällä.
  • Varsinkin talvisin Pekingin ilmanlaatu huononee, mutta saasteisia päiviä saattaa olla koska vain. Kannattaa siis varastoon maskeja, jotka suojaavat PM 2.5 partikkeleilta. Maskin tulisi asettua mahdollisimman tiivisti kasvoille myös reunoiltaan, ja esimerkiksi kirurgin maskit ovat tästä syystä hyödyttömiä. Toisille pienikin saaste aiheutti pahoinvointia, väsymystä ja pääkipua. Itselläni esiintyi limaisuutta, mikäli saaste lukema oli melko korkea muutamia päiviä putkeen, mutta koen päässeeni aika vähäisillä oireilla. Ilmanlaatua kannattaa tarkastella täältä https://aqicn.org/city/beijing/