Month: May 2020

Posted on

Vaihtokertomus, University of Cadizi, Espanja, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Opintoihini kuului pakollisena osana kieliharjoittelu espanjankielisessä maassa. Valitsin Cádizin ensisijaiseksi vaihtokohteekseni siitä syystä, että kyseisen yliopiston kurssivalikoima vastasi parhaiten minulle pakollisia kursseja Suomessa, mutta päätökseen vaikutti tietenkin myös muilta opiskelijoilta saamani palaute.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä prosessi koostui kolmesta vaiheesta kohdeyliopiston kanssa. Saatuani hyväksynnän Helsingistä, piti minun täyttää perustietolomake. Toisessa vaiheessa lähetin kurssisuunnitelmani Cádizin vastaavalle ja kolmannessa vaiheessa, noin 2 kk ennen lähtöä sain lopullisen hyväksymistiedon ja saapumisohjeet sekä käytännön vinkkejä Cádizista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia oli Espanjan päässä ajoittain haastavaa siitä syystä, ettei ohjeita sovellettu kaikille opiskelijoille samoin. Osa vaihto-opiskelijoista sai esimerkiksi ohjeen, ettei tietylle kurssille voi osallistua, mikäli ei ole natiivipuhuja espanjassa, mutta toiset pääsivät samoista lähtökohdista osallistumaan kurssille ilman ongelmia. Onneksi minulle kaikki epäselvät yksityiskohdat selvisivät aina kysymällä omalta ns. opettajatuutorilta, joka auttoi mielellään. Cádizissa meiltä ei vaadittu ilmoittautumista kaupungin kirjoille tai esimerkiksi poliisille. Lääkärikäynnillä eurooppalainen sairaanhoitokortti riitti oikein hyvin julkisella puolella, yksityisellä en käynyt.

Henkilöllisyystodistusten sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin lisäksi mukaan tarvitsi tulostettuja passikopioita ja Learning Agreementin paperiversiossa leimoja varten. ESN-korttia varten tarvitsi myös passikuvan kokoisen värikuvan, joka olisi ollut helpompaa hankkia jo Suomessa. Tarvitsin passikopion tulostettuna esimerkiksi vuokranantajalleni. Asuin noin 5 km päässä yliopistolta ja matkaan meni bussilla noin 25 minuuttia per suunta kävelyt mukaan laskettuina molemmissa päissä. Bussilipun hinta oli 1,10e/matka ja fyysisiä bussikortteja sai hankittua ja ladattua useista kioskeista ympäri kaupunkia. Valitsin asuntoni kauempaa keskustasta tilan, pitkän rantabulevardin sekä rauhallisuuden perusteella. Vanhassa kaupungissa olisi tietenkin ollut enemmän ääntä, menoa ja meininkiä, mutta olen päätökseeni tyytyväinen, sillä asuin espanjalaisten kanssa ja pääsin seuraamaan paikallista arkea ja oppimaan esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista ja paikallisesta puhetavasta paremmin kuin vaihto-oppilassolussa olisin voinut. Huoneiden keskihinta oli havaintoni mukaan 250-300e/kk.

Opiskelu ja opetus

Opintoni alkoivat orientaatiotapaamisella, jossa yliopiston edustajat sekä ESN esittäytyivät. Saimme kansion, joka sisälsi opiskelijanumeromme sekä tunnukset Cádizin vastineelle Moodlelle, eli Campus Virtualiin.

Opintojen suunnittelu oli onneksi hyvin yksinkertaista. Kursseista oli perusteelliset kuvaukset internetissä ja aikataulut eivät menneet päällekkäin. Otin kursseja eri vuosikurssien valikoimista, eli teoriassa kurssien aikataulut olisivat voineet aiheuttaa enemmän sumplimista. Valitsin kursseja, joita kuvattiin vaihto-opiskelijoille haastaviksi, sillä tiesin, että saisin ne suoraan hyväksyttyä Suomessa vastaavien sisältöjen takia. Jouduin tekemään reilusti töitä menestyksen eteen, mutta sain myös erinomaiset arvosanat.

Luennot kestivät tutun 90 minuuttia. Suurin poikkeus oli, että iltapalkkeja 17-19 sekä jopa 19-21 käytettiin opetuksessa. Itselläni ei ollut näitä aikoja lukujärjestyksessäni, myöhäisin luentoni alkoi 15 ja päättyi 17. Opetuksen taso oli mielestäni melko vaihtelevaa ja saman opintopistemäärän eteen tuli kurssista riippuen tehdä suuresti vaihteleva määrä töitä. Koen kuitenkin, että arviointi oli reilu ja perustui oikeudenmukaisesti määriteltyihin kriteereihin. Arvosanat annettiin asteikolla 0-10. Espanjassa, ainakin Cádizissa, arvosana voitiin siis merkitä esimerkiksi 8,7 lopulliseen niin kutsuttuun tuloskorttiin. Suomessa nämä opinnot merkittiin arvioinnilla ”hyväksytty”.

Erikoista Cádizissa opiskelussa oli se, että jokaisen kurssin alussa täytettiin pahvilappu omilla tiedoilla ja omalla passikuvan kokoisella valokuvalla. Opettaja käytti tätä lappua väliarviointien kirjaamiseen. Tätäkin varten kannattaa siis kantaa mukana muutamaa tulostettua passikuvaa. Kursseilla oli opiskelijoita sadan ja kourallisen väliltä ja opettajat ottivat selkeästi huomioon sen, että kurssilaisista jopa yli puolet olivat vaihto-opiskelijoita kyselemällä, että pysyiväthän kaikki vielä perässä. Kursseja sai kokeilla ensimmäisten viikkojen ajan, minkä jälkeen ne piti käydä vahvistamassa opintoneuvonnassa. Osalla kursseista ensimmäiset tehtävät tuli kuitenkin jo palauttaa tämän kolmen viikon aikana, mikä kannattaa huomioida suunnitellessa mahdollisen kokeiluajan käyttöä. Kirjastokortti oli helppo hankkia ensimmäisen lainan yhteydessä ja kurssikirjoja riitti hyvin. Kirjasto oli auki tenttiviikoilla lähes kellon ympäri. Joillakin kursseilla tenttikirjallisuus oli kopioitavissa yliopiston omassa ”copisteríassa” sivukohtaista maksua vastaan samassa rakennuksessa kuin luennot ja kirjasto.

Suosittelen lämpimästi Centro Superior de Lenguas Modernas -kielikoulun kursseja. Osallistuin kurssille kavereideni kanssa ja intensiivinen kurssi auttoi sekä vahvistamaan kielitaitoa että tutustumaan paremmin muihin vaihto-opiskelijoita.

Käyvtävä Cadizin yliopistolla

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Cádizissa toimii kaksi kilpailevaa vaihto-oppilaille toimintaa järjestävää tahoa. ESN on yliopiston virallinen järjestö ja sen lisäksi retkiä ja muita tapahtumia järjestää Erasmus Family – niminen yhteisö. Tapahtumia oli paljon varsinkin opintojen alussa erilaisien kierroksien ja ravintolailtojen muodossa. Näissä tutustui hyvin muihin vaihto-opiskelijoihin. Vapaa-ajalla sekä ESN, Erasmus Family että tiedekunta järjestivät ohjelmaa, kuten flamenco-esityksiä, retkiä Gibraltarille, Marokkoon, Tarifaan ja esimerkiksi Sevillaan. Toimintaa oli mielestäni valtavasti ja kalenterinsa pystyi hyvin täyttämään tarjotulla ohjelmalla tai vaihtoehtoisesti osallistumaan harvemmin. Suosittelen osallistumaan erityisesti retkille!

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Käytännön vinkkejä, joita suosittelen, on esimerkiksi se, ettei suurin osa vuokranantajista kuulemani mukaan halua tehdä vuokrasopimusta. Muistakaa, että teillä on kuitenkin oikeus vaatia sopimus ja siten turvaa omalle asumiselle. Mukaan kannattaa ottaa oma USB-tikku, sillä kurssitöitä palautetaan paljon tulostettuina ja yliopiston tulostimet vaativat lähes aina USB:in käyttöä verkosta tulostamisen sijaan. Asuntoja varten löytyy esimerkiksi Facebookista lukuisia ryhmiä, joista valtaosa ystävistänikin löysi asuntonsa tai huoneensa.

Cádiz on mielestäni turvallinen kaupunki enkä pelännyt liikkuessani myöhään illallakaan. Meitä kuitenkin varoitettiin ulkomailta juhla-aikoihin saapuvista rikollisista, jotka esimerkiksi karnevaaliaikaan saapuvat taskuvarkaisiin vieden kaiken mahdollisen väkijoukoissa. Lähipiirissäni ei kuitenkaan onneksi tapahtunut yhtäkään varkautta.

Yleinen hintataso oli opiskelijalle mieluinen. Ruoka oli halvempaa kuin Suomessa niin kauppojen valikoimassa kuin ulkona syödessäkin. Cádizista löytyy niin kutsutulta uudelta puolelta espanjalaisten päivittäistavarakauppojen lisäksi myös Lidl sekä Aldi.

Auringon lasku meren yllä

Posted on

Vaihtokertomus, Edinburghin yliopistossa, Skottlanti, Lukuvuosi 2018-2019

Oikeutieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoon hakeminen tuntui loputtoman pitkältä prosessilta, mutta oikeasti se meni hyvin sujuvasti vaihe kerrallaan ja selkeiden ohjeiden mukaan. Edinburghin yliopistossa vaihto-oppilaiden palvelut olivat koko ajan saman toimiston vastuulla ja henkilökunta oli ystävällistä. Ennen lähtöä piti muun muassa lähettää kuva opiskelijakorttia varten, mutta kaikista saapumista edeltävistä toimista sai helposti tiedon yliopiston nettisivuilta. Kurssivalinnat tehtiin etukäteen, mutta ensimmäisten viikkojen aikana niitä sai muuttaa, mistä olikin hyötyä, sillä kurssien aikataulutus ja muu soveltuvuus ei aina käynyt ihan selville ennen lukuvuoden alkua. Koska olin koko vuoden, sain tammikuussa vaihtaa vielä keväälle valitsemani kurssit. Saavuin Edinburghiin etukäteen suositeltuna ajankohtana, eli paikallista fuksiviikkoa edeltävänä viikonloppuna. Britteihin ei tarvinnut vuonna 2018 tehdä EU:n takia mitään maahantulon mahdollistavia byrokraattisia manööverejä, mutta tilanne voi olla jatkossa erilainen.

Ensimmäisinä viikkoina täytyi hoitaa joitakin byrokraattisia asioita kuten ilmoittautua terveydenhuollon piiriin, mutta yliopisto antoi hyvän to do -listan, jota noudattamalla selvisi pitkälle. Opiskelijat pääsivät julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta en itse tarvinnut lääkäriä, niin en tiedä miten se olisi tarkemmin toiminut.

Jokaiselle opiskelijalle vaihtarit mukaan lukien oli myös osoitettu vastuuopettaja, jonka kanssa tavattiin vähintään kerran lukukaudessa. Häneen olisi voinut olla yhteydessä tarvittaessa enemmänkin.

Asuminen

Euroopasta tulleille vaihto-opiskelijoille oli taattu majoitus yliopiston asuntolassa, jos niin halusi. Saapuessani asuntolaan, siellä oli kaikki valmiina. Sain saman tien esimerkiksi opiskelijakorttini, joka toimi sekä kirjastokorttina että avaimena yliopiston rakennuksiin. Asuntola oli uusi ja siisti (vaikkakaan ei kovin kauaa, sillä kämppäkaverini olivat hyvin sottaista väkeä), mutta varmasti kalliimpi kuin jotkut muut vaihtoehdot. Jaoin soluasunnon 9 muun ihmisen kanssa, mutta meillä kaikilla oli omat huoneet kylpyhuoneineen. Yhteinen keittiö toimi sosiaalisena kohtauspaikkana, mutta sen pitäminen siistinä oli mahdotonta. Yliopiston asuntoloihin majoittuvia ehkä kiinnostaa, että niissä majoittuvat siis lähinnä uudet opiskelijat, jotka ovat noin 18-vuotiaita sekä vaihto-oppilaat. Suomalaiset vaihtarit ovat helposti vanhemmasta päästä myös vaihto-oppilaissa. Onneksi yliopistossa kaikki ovat tavallaan samalla viivalla iästä huolimatta, mutta joitain kanssa-asujien nuoruus voi häiritä.

Vaikka ei saisikaan yliopiston majoitusta, ei kannata huolestua turhaan. Moni kavereistani oli löytänyt kohtuuhintaista asumista yksityisiltä markkinoilta, kämppäkavereiden kanssa tai ilman. Edinburgh on kohtuullisen tiivis kaupunki, joten tuskin kovin kauas yliopistolta joutuu asumaan. Ja vaikka joutuisi, niin bussit toimivat. Useimmat kuitenkin selviävät kävelemällä. Yliopiston keskustakampus on hajautunut kaupungin keskustaan samalla tavalla kuin Helsingin yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Kurssit Edinburghin yliopistossa kestivät ainakin minulla aina joko yhden lukukauden tai koko vuoden. Helsingin oikismeininkiin (eli yksi kurssi kerrallaan ja tentti noin 1,5 kuukauden välein) tottuneelle rytmi oli oudon rento. Kursseja oli aina muutama kerrallaan ja ne edellyttivät lähes aina valmistautumista. 1.-2. vuoden kurssit olivat massakursseja, joihin sisältyi aina säännöllisesti kokoontuva ryhmäosuus ja 3.-4. vuoden Honours-kurssit taas noin 20 hengen kursseja, joissa luennoilla osallistuminen vaikutti usein arvosteluun. Arvosteluperusteet avattiin aina selkeästi. Tutkinto-opiskelijat tuntuivat näkevän opintojen eteen aivan valtavasti vaivaa ja kirjastot olivat koeviikoilla auki kellon ympäri. (Kerran eräs kämppäkavereistani tuli kirjastosta kotiin aamuneljältä, kun minä ja eräs toinen kämppikseni söimme baari-illan jälkeistä roskaruokaa yhteisessä keittiössämme.) Silti mielestäni edes Honours-kurssit eivät olleet sen vaikeampia kuin Suomessakaan. Hyvien arvosanojen saaminen toki vaati vaivannäköä, mutta jos haluaa vain päästä läpi, ei se ollut mitenkään mahdotonta pienemmälläkin panostuksella. Brittien arvosteluasteikko ei vastaa suomalaista, joten hyväksilukuvaiheessa kotimaisessa todistuksessa lukee vain hyväksytty tai hylätty. Kokeet pidettiin lukukauden lopussa ja niissä oli ihan ylioppilaskokeiden kaltaista stressinkatkuista massatunnelmaa.

Opetus loppuu hyvissä ajoin ennen kokeita, joten kertaamiselle (tai alusta asti opiskelemiselle, jos lukukauden aikana on ollut muuta kiirettä) jää reilusti aikaa. Koepäivät muuten julkaistaan aina vasta lukukauden loppupuolella, mikä saattaa ärsyttää niitä, jotka haluaisivat ostaa lentolippunsa kotiin ajoissa.

Opetus oli mielestäni korkeatasoista, vahvasti pienempiin ryhmiin tukeutuvaa, kuten edellä mainittiin. Edinburghin yliopisto on yksi maailman top 20 -yliopistoja, joten siltä saakin odottaa jonkin verran. Opiskelijat ovat kunnianhimoisia ja ahkeria, joten jos ei halua näyttää aivan saamattomalta heidän rinnallaan, kannattaa tunneille tulla oikeasti valmistautuneena. Jos opiskelee ennen luentoja pyydetyt sivut ja tekee mahdolliset tehtävät, on kokeeseenkin valmistautuminen helppoa. Myös hallinnon puolella halutaan pitää opiskelijasta huolta, esimerkkinä alussa mainitsemani henkilökohtainen vastuuopettaja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Opiskelin Edinburgh Law Schoolissa ja ainakaan siellä ei ollut juuri mitään ryhmäytymisohjelmaa tai tuutorointia, jonka kautta olisi tavannut ihmisiä. Sosiaalinen elämä saattoi muodostua asuntolan kautta, jossa järjestettiin lähes päivittäin jotain ohjelmaa tai sitten omatoimisesti kavereita etsimällä. Facebookkiin oli perustettu ryhmä sinä lukuvuonna saapuneille vaihtareille ja kansainvälisille opiskelijoille, josta ihmiset pääasiassa tuntuivat löytävän toisiaan. Omatkin vaihtarikaveriporukkani lähtivät siitä, että ihmiset sopivat tapaamisesta kyseisessä ryhmässä.
  • Omatoimisen ryhmäytymisen jälkeen opiskelijaelämästä pystyi nauttimaan monenlaisissa merkeissä. Yliopiston opiskelijakunnalla oli valtava määrä erilaisia kerhoja omistettuna kaikille mahdollisille harrastuksille Harry Potterista viskinmaisteluun ja tankotanssista teatteriin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kaikkea!
  • Suurin suositukseni koskee kuitenkin vaihto-opiskelijoiden kerhon järjestämiä matkoja ympäri Skotlantia. Ne ovat kohtuuhintaisia ja erittäin kätevä tapa nähdä Skotlannin hienoimpia maisemia ja kuuluisimpia nähtävyyksiä.
  • Vapaa-ajalla kannattaa tutustua myös itse Edinburghiin, joka on todella kaunis kaupunki. Se on suunnilleen Helsingin kokoinen ja hyvin turvallinen. Edinburghissa on ihan vilkas yöelämä ja paljon vilskettä, mutta jos kaipaa vielä lisää vipinää, kannattaa käydä noin tunnin junamatkan päässä Glasgow’ssa, jossa on vähän enemmän suuren kaupungin tuntua.
  • Yliopistolla ei ole suomalaistyyppistä opiskeluruokailua. Kirjastojen kahviloista saa kuitenkin kohtuuhintaisia lounasannoksia ja leipiä.
Edinburghin yliopiston Old College
Edinburghin yliopiston Old College
Posted on

Vaihtokertomus, University of Sheffield, Englanti, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain varmistuksen vaihtopaikasta kesäkuun loppupuolella ja sen jälkeen yliopisto lähetti kattavan tietopaketin, jossa kerrottiin kurssivalinnoista, opinnoista ja asumisvaihtoehdoista sekä orientaatiosta. Rekisteröityminen ja kurssivalintojen vahvistaminen tapahtui vasta itse kohteessa, joten ennen lähtöä piti enää huolehtia lentolipuista, asunnon hakemisesta, vakuutuksista ja pakkaamisesta. Lisäksi ilmoittauduin etukäteen orientaatioviikolle. Yliopisto tarjosi orientaatiopaketin, johon kuului majoitus ja aamupala kampuksella.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Perillä alkubyrokratiat sujuivat suhteellisen helposti. Ensimmäinen viikko oli vaihto-opiskelijoille suunnattu orientaatioviikko, johon kuului infoluentoja, retkiä ja käytännön asioiden hoitamista. Toisella viikolla yliopisto järjesti kaikille uusille oppilaille erikseen rekisteröitymispäivän, jolloin jokainen sai oman opiskelijakortin ja samalla hoidettiin myös terveydenhoitopalveluihin rekisteröityminen. Yliopistolla on omat terveydenhuoltopalvelut, jotka sijaitsevat kampuksella. Lisäksi kurssivalintoja pystyi vielä paikan päällä vaihtamaan ensimmäisen kolmen viikon ajan, jos kursseilla oli tilaa. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tarvinnut ilmoittautua.

Asuminen

Asuin sekä orientaatioviikon, että loppuajan yliopiston tarjoamassa soluasunnossa opiskelijakylässä. Yliopistolla on asuntoja lähellä keskustaa sekä isompi opiskelijakylä noin 20 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Alue on vehreä ja turvallinen ja siellä on paljon palveluita opiskelijoille. Jos ei halua aina kävellä, busseja kulkee 5-10 minuutin välein kätevästi. Vaikka vuokra ei ole halvimmasta päästä (reilu 600 euroa kuukaudessa), suosittelen opiskelija-asunnon valitsemista, sillä jo orientaatioviikolla kämppiksistäni tuli hyviä ystäviä ja kimppakämpässä oli kiva kokkailla ja hengailla yhdessä. Yliopiston asunnossa asuminen oli myös kätevää koska vuokraan kuului myös kaikki muut kulut (netti, sähkö, vesi) ja asunnossa kävi siivooja siivoamassa yhteiset tilat. Pyykinpesu maksoi erikseen pari puntaa ja kampuksella on useita pyykkitupia.

Asunnossa asui minun lisäksi viisi muuta vaihtaria ja jokaisella oli oma huone, johon kuului pieni kylpyhuone. Kaikki hankkivat itse tarvittavat keittiötavarat sekä petivaatteet, mutta kampuksella oli kierrätystapahtuma, jossa jaettiin aikaisempien asukkaiden vanhoja astioita ja muita keittiövälineitä. Paikallinen opiskelija toimi tuutorina ja kävi välillä juttelemassa ja vastailemassa kysymyksiin koskien asumista tai opiskeluja. Yliopisto tarjosi asuntoloissa asuville paljon tekemistä, työpajoja ja retkiä, joihin pääsi osallistumaan edullisemmin kuin muualla asuvat opiskelijat. Lisäksi plussana oman asuntoni lähellä oli opiskelijoille ilmainen kuntosali.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa lingvistiikkaa. Opiskelu koostui viikoittaisista luennoista ja pienryhmätapaamisista, sekä erilaisista työpajoista, joita järjestettiin silloin tällöin. Minulla oli kolme kurssia, joista jokainen oli 10 opintopisteen laajuinen, joten sisällöiltään kurssit olivat selvästi isompia kuin Helsingissä. Luennot olivat vain tunnin mittaisia, joten tahti oli nopea ja uutta tietoa oli joka luennolla paljon. Siksi tutustui aiheeseen usein ennen luentoa, jotta pystyisin seuraamaan kunnolla. Luennot nauhoitettiin, mikä auttoi kokeisiin lukemisessa, kun kotona pystyi katsomaan luentoja tarvittaessa uudelleen. Tämän takia myöskään läsnäolopakkoja ei kaikilla luennoilla ollut, mutta ryhmätapaamisissa piti olla paikalla. Kotona tuli tehdä viikoittaisia tehtäviä ja harjoituksia, joista keskusteltiin ja joita käytiin läpi pienryhmätunneilla. Tunneilla oppi paljon ja niillä oli mukava ja kannustava ilmapiiri. Oli myös hyödyllistä, että aiheista pystyi esittämään kysymyksiä pienessä ryhmässä luennon sijaan.

Kurssien toteutus ja arviointi vaihtelivat. Yhdellä kurssilla teimme ryhmätyön ja lyhyen kokeen, mutta muihin kuului essee ja loppukoe. Toisella kurssilla taas teimme lisäksi viikoittaisia lyhyitä testejä sähköisesti kotona. Opettajat järjestivät esseetapaamisia ja neuvoivat aina tarpeen vaatiessa. Arvosteluasteikko vaihteli tiedekunnittain, mutta meillä sai pisteet skaalalla 0-100. Opettajat painottivat tärkeitä teemoja ja kertoivat mitä kokeisiin oli oleellista kerrata, mikä helpotti opiskelua. Yliopistolla oli käytössä Moodlen kaltainen opiskelualusta.

Rakennus Sheffieldin yliopistosta

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopiston students’ union on äänestetty Englannin parhaaksi useita kertoja ja se kyllä näkyi myös käytännössä. Opiskelijoilla on oma rakennus, jossa oli ravintoloita, kauppoja, opiskelutiloja, baari ja oma klubi, jossa järjestettiin paljon juhlia ja tapahtumia. Lukuisat opiskelijajärjestöt ja kerhot tarjosivat mahdollisuuksia aloittaa uusia harrastuksia ja give it a go- ohjelman kautta pystyi kokeilemaan uusia lajeja helposti. Suosittelen kokeilemaan kaikkea mahdollista mikä kiinnostaa, sillä näiden tapahtumien kautta tutustui nopeasti uusiin ihmisiin. Lisäksi kannattaa lähteä mahdollisuuksien mukaan reissaamaan läheisiin kaupunkeihin tai vaikka Skotlantiin. Myös Lontooseen on Sheffieldistä vain parin tunnin matka ja junalla tai bussilla pystyy tekemään viikonloppureissuja kätevästi.

Kaupungin keskusta on kompakti ja kävellen pääsee kaikkialle. Sheffieldissä on paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita, sekä pieniä putiikkeja, joihin kannattaa tutustua. Jos taas tykkää luonnossa liikkumisesta, Peak District kansallispuisto tarjoaa upeat patikointimaisemat lyhyen bussimatkan päässä. Kaiken kaikkiaan opiskelijatapahtumien tarjonta oli omaa luokkaansa ja tekemistä löytyi aina.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Hintatasoltaan Sheffield oli hieman Helsinkiä halvempi ja erityisesti hinnat ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa olivat edullisempia. Junalippujen hinnat ovat huomattavasti halvempia, kun ne varaa etukäteen. Sheffield on myös turvallinen kaupunki ja erityisesti kampusalue on rauhallinen. Kannattaa kuitenkin käyttää taksia tai Uberia, jos liikkuu yksin yöllä.

Uuteen maahan sopeutuminen oli minulle helppoa, sillä kielen kanssa ei tullut ongelmia ja ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Kannattaa ehdottomasti osallistua orientaatioviikolle, sillä silloin on aikaa rauhassa tutustua Sheffieldiin ja uusiin ihmisiin sekä uuteen kulttuuriin ilman kouluun liittyviä velvollisuuksia.

Sheffieldin kaupunki

Posted on

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Amsterdam, Alankomaat, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Vrije Universiteit Amsterdamiin oli helppo. Yliopisto oli vaihto-oppilaisiin tiiviisti yhteydessä sähköpostitse, ja lähettivät aina tarkat ohjeet, kuinka menetellä missäkin vaiheessa esimerkiksi asunnon hakemisen ja kurssivalintojen suhteen. Sähköpostia seuraamalla ja yliopiston tarjoamia vinkkejä noudattamalla sain siis hoidettua kaiken pyörän ja asunnon hankkimisesta aina kurssivalintoihin ja orientaatioviikon ohjelmaan ilmoittautumiseen. Erasmus-ohjelmaa varten tein kielitestin, jonka tarkoituksena on mitata kielitaidon kehittymistä vaihdon aikana. Lisäksi tein Kelaan ilmoituksen väliaikaisesta ulkomaille muutosta sekä pidensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihdossa oloni ajan.

Kun nousin Amsterdamiin vievään lentokoneeseen elokuun puolessavälissä, olin jo hoitanut kaikki tarvittavat järjestelyt. Ensimmäisten viikkojen aikana pystyin siis keskittymään täysin uuteen kaupunkiin, yliopistoon sekä kavereihin tutustumiseen!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vrije Universiteit Amsterdam järjesti kaksi rekisteröitymispäivää, joista jompanakumpana tuli mennä paikalle. Mukana tarvitsi olla passi, mutta muita todistuksia en itse tarvinnut. Rekisteröitymisen yhteydessä vaihto-oppilaat saivat mm. opiskelijakorttinsa sekä tietopaketin. Lisäksi yliopistolla oli myös Amstelveenin kunnan piste, jossa pystyi rekisteröitymään Amstelveenin asukkaaksi. Rekisteröitymispäivän aikana pystyi siis hoitamaan kerralla kaiken yliopistoon rekisteröitymiseen ja asumiseen liittyvän, ja kaikki sujui todella selkeästi ja vaivattomasti.

Taloja Amsterdamin kanavan rannalla

Asuminen

Kuten mainitsin, asuin itse Amstelveenissa, joka on kaupunki Amsterdamin eteläpuolella. Sain Vrije Universiteit Amsterdamin sähköpostitse lähettämien ohjeiden kautta myös neuvoja siitä, mitä kautta voin hakea asuntoa. Yliopiston kautta oli mahdollista hakea asuntoa kolmelta eri vuokranantajataholta. Itse toivoin ensisijaisesti saavani asunnon DUWO:n kautta, joka on samankaltainen kuin Suomessa toimiva HOAS. Asunnonhaun ensimmäisen kierroksen jälkeen sain tiedon siitä, että voin hakea asuntoa DUWO:n kautta. Tämän jälkeen DUWO lähetti sähköpostitse tiedon, kun minun oli mahdollista varata asunto heidän kauttaan. Sain asunnon Uilenstedestä, joka on Pohjois-Euroopan suurin opiskelija-asuntolakampus. Asuin samassa kerroksessa kolmentoista vaihto-oppilaan kanssa, ja jokaisella meistä oli oma huone, johon kuului parveke sekä kylpyhuone. Kerroksessa oli yhteinen keittiö, joka tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua muihin. Huone oli valmiiksi kalustettu, ja myös keittiöstä löytyivät valmiiksi niin kalusteet kuin astiatkin. Sijainniltaan Uilenstede on todella hyvä: pyörämatka yliopistolle kesti alle kymmenen minuuttia, yliopiston pääliikuntakeskus sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päästä kotioveltani ja Amsterdamin keskustaan pyöräili alle puolessa tunnissa.

Kuva asunnosta
Kotini Uilenstedessa
Näkymä huoneeni parvekkeelta
Näkymä huoneeni parvekkeelta
Opiskelu ja opetus

Vaihto-oppilaiden on mahdollista ottaa joko valmiiksi räätälöity 30 opintopisteen kokoinen opintopaketti tai vaihtoehtoisesti kurssivalinnat voi tehdä myös vapaasti itse. Tein omat kurssivalintani jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan, sillä halusin tehdä opintoja kahdesta valmiista kokonaisuudesta. Opiskelin siis sekä Peace and Conflict Studies että Development and Global Challenges -kokonaisuuksien kursseja. Kurssien valitseminen itse sujui melko vaivattomasti. Jouduin kuitenkin muuttamaan kurssisuunnitelmaani jonkin verran, sillä osa kursseista, jotka olisin halunnut suorittaa, menivät päällekkäin keskenään. Valmiiksi räätälöidyissä kurssikokonaisuuksissa päällekkäisyyksiä ei tule, ja luennot jakautuivat viikoittaisessa lukujärjestyksessä tasaisemmin. Pärjäsin hyvin itsenäisesti tekemieni kurssivalintojen kanssa, mutta valmis kokonaisuus olisi varmasti helpottanut luentojen ja työmäärän jakautumista tasaisemmin pitkin viikkoa.

Opinnot itsessään etenivät tiiviiseen tahtiin, ja jokaista luentoa varten oli tehtävä ennakkotehtäviä – yleensä luettava esimerkiksi kaksi tai kolme artikkelia. Luennot olivat myös interaktiivisempia kuin kotiyliopistolla Helsingissä, ja opettajat pitivät keskustelua yllä opiskelijoiden kanssa suurillakin luennoilla. Ennakkotehtävät oli hyvä tehdä tästäkin syystä, sillä monella kurssilla oletuksena oli se, että kaikki osallistuvat keskusteluun jollain tavalla. Opetus oli tasoltaan todella hyvää, ja kursseilla kävi useita vierailevia luennoitsijoita. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä myös muidenkin kuin kurssin vetäjän näkökulmia kurssilla käsiteltyihin aiheisiin.

Helsingin yliopiston kursseilla olen tottunut siihen, että suoritustapa on useimmiten essee ja kurssiarvosana koostuu usein monesta osasta, kuten esitelmistä, esseistä, luentopäiväkirjoista ja tentistä. Suurimmalla osalla Vrije Universiteitissa suorittamistani kursseista arvosana koostui kokonaan yhdestä tai kahdesta tentistä. Kursseilla oli siis joko midterm exam ja final exam tai ainoastaan final exam. Exam weekiä varten oli panostettava koko periodin ajan, sillä hallittavat asiakokonaisuudet olivat suuria. Suurten kokonaisuuksien lisäksi tenteissä kartoitettiin usein myös yksityiskohtaisempaa osaamista, ja esimerkiksi erilaisia teorioita ja määritelmiä tuli osata avata sekä yhdistellä.

Arvostelu hollantilaisissa yliopistoissa on melko tiukka ja jo läpipääsyyn tarvitaan 55% kokonaisarvosanasta. Hyvällä valmistautumisella ja kurssitekstien lukemisella pärjäsi kuitenkin jo pitkälle, ja tentin lähestyessä kurssimateriaalien ja opitun kertaaminen auttoi paljon. Opettajat ovat myös todella avuliaita ja tarjosivat apua jo kurssin aikana, mikäli jokin kurssilla tuntui haastavalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Amsterdam on hyvin turvallinen kohde, jonne oli helppo sopeutua. Yhteiskunnan systeemit toimivat sekä Suomessa että Hollannissa melko samalla tavalla, joten kaikki meni sujuvasti ja ilman suurempia yllätyksiä.
  • Euroopan ulkopuolelta tulleet vaihto-oppilaat avasivat hollantilaiset pankkitilit, mutta itse en kokenut tarvetta tälle, vaan pärjäsin hyvin oman pankkikorttini kanssa. Käteistä kannattaa kuitenkin aina pitää mukana, sillä osa pienemmistä ruokakaupoista ja ravintoloista ei hyväksy esimerkiksi Visaa tai Mastercardia.
  • Elämiskustannukset olivat melko saman tasoiset kuin Helsingissä. Julkinen liikenne on kalliimpaa, joten itse suosin pyöräilyä.
  • Pyörä on paras ja halvin kulkuväline – itse ostin oman pyöräni yliopiston suositteleman The Bikeboys:in kautta. Maksoin pyörästä 100€, ja vaihdon lopussa myin sen takaisin The Bikeboysille 50€:lla. Monet vuokrasivat pyöränsä myös SwapFiets:in ja Cheapassbikes:in kautta.
  • Vaihdossa ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää Amsterdamin keskeinen sijainti. Esimerkiksi bussilla pääsee todella halvalla käymään niin muissa hollannin kuin naapurimaidenkin kaupungeissa. Itse tein viikonloppureissuja Hollannissa muun muassa Den Haagiin, Rotterdamiin, Leideniin ja naapurimaissa Pariisiin, Berliiniin sekä Brysseliin.
  • Amsterdamissa kaikki puhuvat englantia hyvin ja pystyin hoitamaan kaikki asiani englanniksi. Yliopisto ei tarjoa hollannin kielen opetusta, mutta osa vaihto-oppilaskavereistani osallistui noin 100€ maksaneelle hollannin kielen alkeiskurssille.
  • Kokonaisuudessaan kommunikointi ja koko vaihtoprosessi sujui mutkattomasti sekä Helsingin yliopiston että Vrije Universiteit Amsterdamin osalta. En kohdannut oikeastaan minkäänlaisia suurempia ongelmia, ja pienimpiinkin kysymyksiini sain nopeasti vastauksen.
  • Kuvitus kuva
Posted on

Vaihtokertomus, University of Bologna, Forlìn kampus, Italia, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Edellisestä Erasmus-vaihdostani on ehtinyt kulua jo lähes vuosi. Vietin keväällä 2019 nelisen kuukautta Italiassa Bolognan yliopiston Forlìn kampuksella. Forlì on sympaattinen, pieni, asukasluvultaan noin Lahden kokoinen kaupunki 70 kilometriä Bolognasta kaakkoon.

Kandivaiheessa vietin Freiburgissa Etelä-Saksassa puoli vuotta opiskelijavaihdossa sekä pari kuukautta työharjoittelussa. Suhtautumiseni Italian vaihtoon oli hyvin erilainen kuin edelliseen. Ensimmäinen vaihto oli suorastaan maaginen ja tiesin, että näitä kokemuksia on ihan turha lähteä vertailemaan. Niinpä päätin keskittyä tällä kertaa hyvin erilaisiin asioihin. Osittain tämä johtui myös kielitaidostani, sillä en puhu italiaa. Saksassa sen sijaan kävin kurssini saksaksi ja tutustuin paikallisiin siinä sivussa.

Ennen lähtöä

Kyseessä oli kolmas Erasmus-vaihtoni ja toinen opiskelijavaihto, joten pahimmat lähtöpaineet olivat jo takana päin. Saksan työharjoitteluni kului Erasmus-hakujen sekä Mobility Onlinen merkeissä, joten koko prosessi oli siinä vaiheessa jo varsin tuttu. Olin hakenut Bolognan yliopiston paikkaa täydennyshauissa ja joutunut ottamaan yhteyttä liikkuvuuspalveluihin, sillä minun kohdallani oli käynyt jokin moka enkä ollut saanut ilmoitusta valinnasta. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja sain paikan. Sain riittävästi tietoa sähköpostin välityksellä sekä yliopiston nettisivuilta. Jokaisella vaihtarilla oli Forlìssa oma tutor, joka oli meihin yhteydessä ennen saapumista. Hän olisi pyydettäessä tullut jopa vastaan juna-asemalle.

Olin tutustunut kohdeyliopiston kurssitarjontaan (edellisen vuoden, sillä ajankohtaista ei vielä ollut julkaistu) pitäen mielessä sen, että todennäköisesti koko suunnitelmani tulee muuttumaan. Oppiaineessani Helsingissä kannustetaan valitsemaan kursseja omien kiinnostusten mukaan, joten tiesin saavani sisällytettyä kurssit opintoihini.

Ilmasto ja pakkaaminen

Pohjois-Italian ilmat voivat olla vielä viileitä helmi-maaliskuun vaihteessa. Etenkin Bolognassa sekä Forlìssa, joissa suurin osa kaupungin kävelykaduista on upotettu rakennusten julkisivuihin, massiivisten kivisten pylväiden alle, paleltaa herkästi jopa aurinkoisena, suhteellisen lämpimänä päivänä. Siinä, missä näitä katuja välttelee talviaikaan, kesällä niiden tuomaa viilennystä suorastaan janoaa. Paikalliset kulkevat aina parin kymmenen asteen tietämille asti talvitakeissa, joten itsekin sitä herkästi kokee olonsa mukavammaksi jonkinmoinen kevättakki päällä, ihan jo sosiaalisesta paineesta. Toisin kuin olin olettanut, shortsit, jotka olivat Etelä-Saksan kesässä olleet nr1 vaatekappale, jäivät hyvin vähälle käytölle. Ainakaan Forlìssa paikalliset eivät kulkeneet shortsit jalassa yliopistolla. Kannattaa suosia kerrastoja, sillä ohuempia vaatekappaleita voi käyttää sittenkin, kun on lämpimämmät kelit. Etelä-Italia on asia erikseen, sillä esimerkiksi Napolissa ilmasto on aivan toisenlainen.

Pakatessa kannattaa miettiä, millainen tekeminen itseä kiinnostaa. Itse harrastan paljon liikuntaa ja kävin muun muassa vaeltamassa, mihin Italiassa on loistavat mahdollisuudet, ja sitä varten mukana oli vaelluskengät sekä kevyet urheiluvaatteet. Yllättävän vähällä pärjää, joten liikaa ei kannata ottaa mukaan. Jää sitten tilaa kotiintuomisillekin (aka viini).

Asuminen

Kampuksen ESN (European student network) tarjosi apua asunnonhankinnassa ja sain sitä kautta huoneen neljän hengen kimppakämpästä. Meitä asui neljä ulkomaalaista opiskelijaa yhdessä. Jokaisella oli oma huone ja lisäksi jaoimme keittiön, pesuhuoneen/wcn, olohuoneen, ruokailutilan sekä ehkä kaupungin parhaan, suuren parvekkeen. Paikasta riippumatta asuntohakemus kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun kohdeyliopistolta on tullut ilmoitus hyväksynnästä. Kannattaa myös etsiä tietoa yliopiston nettisivuilta jne. jotta on jonkinlainen käsitys hintahaitarista sekä siitä, missä kannattaisi asua. Eri kaupungeissa on erilaisia paikkoja tarjolla ja kannattaakin miettiä omia prioriteetteja: hinta, sijainti, kunto/viihtyvyys. Asun täällä kotosalla lähes tunnin bussi-/junamatkan päässä yliopistolta ja vaihdossa nautinkin erityisesti kaiken keskellä olemisesta. Kaikissa vaihdoissani liikuin kävellen tai pyörällä, eikä ulos lähteminen ollut koskaan kiinni siitä, etteikö viitsisi pitkän matkan takia lähteä.

Rehellisesti sanottuna huoneeni oli sisustukseltaan aika järkyttävän näköinen. Tapetteineen ja huonekaluineen koko asunto oli todellinen isovanhempien kuolinpesä. Siinä oli tosi hyvätkin puolensa, sillä asunnosta löytyi kaikki tarvittava: petivaatteet, keittiövälineet, silitysrauta, varavuode vieraileville kavereille jne.

Forlì on todella pieni paikka, joten arjessa siellä voi pyörää lukuun ottamatta unohtaa kulkuvälineet. Itse asuin noin 500 metriä sekä kampukselta että pää-piazzalta. Juna-asemalle (joka on keskustan ulkopuolella) oli matkaa puolitoista kilometriä. Bologna on sen sijaan hieman isompi, tosin sielläkin luottaisin itse pyörään, jos on mahdollisuus hankkia sellainen.

Jos italia ei suju, kannattaa sitä opetella ainakin sen verran, että tuntee kohteliaat tervehdykset ja pärjää markkinoilla/jätskikiskalla. Vihannesten sun muiden nimet oppii nopeasti, kun jaksaa kysellä. Paikalliset puhuvat aika huonosti englantia, joten jo pienikin italiankielentaito auttaa pärjäämään arjessa ja osoittaa kiinnostusta ihmisiä ja kulttuuria kohtaan.

Kaupunki vaikutti erittäin turvalliselta, eikä edes yöaikaan tarvinnut kokea oloa turvattomaksi. Harvemmin kylläkään kuljin yöaikaan pidempää matkaa yksin, sillä aina joku kaveri asui lähettyvillä ja tuli yhtä matkaa.

Alun byrokratia

Suomalaisen tehokkuusajattelun voi jättää jo Helsingin lentokentälle, mutta muistelen saaneeni paikan päällä hyvät ohjeet siihen, mitä ilmoittautuessa pitää tehdä. Tässäkin kohtaa kaupungin kompaktiudesta oli hyötyä, sillä kaikki paikat, joissa piti vierailla, olivat lähes vierekkäin. Meitä vaihtareita oli myös vain muutama kymmenen, joten jonotusajat eivät paisuneet väsyttävän pitkiksi.

Opiskelu ja opetus

Minulla meni koko opintosuunnitelma uusiksi, sillä kurssien aikataulut sekä itse kurssit olivat muuttuneet edellisen vuoden kurssioppaasta aika reilusti. Joillekin kavereistani tämä oli pienoinen ongelma, sillä heidän piti suorittaa tietyt kurssit kotiyliopistoaan varten. Minun opintoni muodostuivat viidestä kurssista: yhdestä saksan pääaineopiskelijoiden kurssista (kurssi oli saksaksi) sekä sosiaalitieteistä. Kävin ensimmäisellä viikolla muutamalla ylimääräisellä luennolla tarkistamassa, millaisilta kurssit vaikuttavat ja valitsin niistä mielenkiintoisimmat.

Kursseille ilmoittauduttiin netissä, mutta jollekin kurssille muistan kävelleeni sisään ja kysyneeni, saanko osallistua. Sain osallistua. Professorit olivat avuliaita, eivätkä kurssien osallistumisrajoitukset olleet ainakaan minun tapauksessani tiukkoja. Jos pystyy ja saa, kannattaa valita sellaisia kursseja, joita omasta kurssitarjonnasta ei löytyisi.

Opinnot vaativat minulta mielestäni vähemmän kuin kotona ja kursseilta oli suhteellisen helppo saada hyviä arvosanoja. Käymilläni (seminaari)kursseilla tehtiin pääsääntöisesti yksi tai useampi esitelmä kirjallisuuteen pohjautuen ja lopuksi kirjoitettiin loppuessee. Kävin kurssit englanniksi ja kielitasovaatimus oli hieman matalampi kuin Helsingin yliopistolla. Koko lukukauden kestävillä kursseilla oli yleensä välitentti puolessa välissä. Italiaa yliopistolla pystyi opiskelemaan tasosta A2 ylöspäin. Aloittelijoille ei siis löytynyt maksutonta kurssia ollenkaan, mistä syystä en itse päätynyt italiankielenkurssille.

Se, millaiset päivärutiinisi ovat paikan päällä riippuvat paljolti opiskelemastasi aineesta. Päivät olivat minun tapauksessani aika samanlaisia kuin Suomessa, eli keskimäärin luento tai kaksi päivässä, joskus ehkä välipäivä välissä. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä minulla oli lähinnä kahden viikon intensiivikursseja, jotka ajoittuivat sopivasti toinen toisensa jälkeen. Olin yksi ensimmäisistä, joilla loppui kurssit, sillä viimeinen kurssini loppui jo toukokuun alussa. Viimeisen kuukauden vietin matkustellen ja graduni materiaalia keräten.

Vapaa-aika

Vaihtoon lähdetään oppimaan, ei opiskelemaan. Kirjoja voi lukea täältä Suomestakin käsin, mutta kaikkea sitä ympärillä tapahtuvaa ei kirjoista pääse kokemaan. Niinpä pyrin viettämään aikani muualla kuin yliopiston varsin mitäänsanomattomassa kirjastossa. Myös opiskelu lasketaan tähän oppimiseen, mutta siitä saa irti niin paljon muutakin kuin ne hauki on kala –tiedot. Suurin osa ajasta kului hyvän ruoan ja juoman merkeissä sekä liikkuen ja matkustaen. Markettien sijaan kannattaa suunnata ostosreissu markkinoille (Mercato delle Erbe), jossa hintataso on huokeampi ja valikoima parempi. Samalla pääsee kokemaan mielenkiintoisen kulttuurielämyksen! Ulkona syöminen on selkeästi edullisempaa kuin Suomessa, vaikkakin paikallisille se on tulotasoon nähden kallista. Ehkä tästä syystä paikallisia opiskelijoita ei näkynyt ravintoloissa joukoittain. Italiassa illallinen/päivällinen syödään huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa ja ravintoloihin mennään yleensä vasta kahdeksan jälkeen. Ennen sitä kannattaa kuitenkin käydä nauttimassa Aperol spritz aperitiivien kera, jotka saa (tai ainakin sai) alle 10 euron yhteishintaa. Yliopiston ruokalaa en voi suositella lainkaan. Se oli ylihinnoiteltu ja laadultaan surkea. Pääsääntöisesti laitoin siis itse ruoan.

Forlìn kampus on suhteellisen tuore ja kasvamassa, joten tarjonta on sen mukaista. Bolognan kampuksella ohjelmaa on paljon, joten osa osallistui toisinaan heidän ohjelmaansa. Lähes joka illalle oli kuitenkin jotakin ohjelmaa, ja yleensä kaikki vaihtarit olivat samassa paikassa. Forlì ei ole kummoinen bilemesta talvikaudella, ja vasta noin kuukausi ennen lähtöäni kaupunki alkoi elpyä ja festivaaleja ilmestyä katujen varsille. Bolognaan pääsee kätevästi junalla, mutta illan paluu voi tuottaa hankaluuksia, sillä viimeinen juna kulkee aika aikaisin. Jos juhlimaan lähtee, kannattaa varautua tulemaan aamun junalla takaisin.

Terveydenhuolto

EHIC-kortti on kaikki, mitä Euroopan sisällä tarvitset, jotta saat samaa palvelua kuin paikalliset. Italiassa lääkärille pääsi ilman varausta passia ja EHIC-korttia näyttämällä. Systeemi on vastaavanlainen kuin monessa muussa Euroopan maassa, eli menet valitsemasi lääkärin (yleensä pienelle) vastaanotolle.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Onpas ollut mukava palata muistoihin. Seuraavaksi muutama vinkki, ensin yleisesti Italiasta ja sen jälkeen spesifimmin vaihtokohteesta.

  • Italiassa asiat tapahtuvat omalla ajallaan ja oma asennoituminen onkin avainasemassa siinä, millainen kokemus vaihdosta tulee. Itse yritän aina ulkomaille muuttaessani suhtautua kaikkeen vastaantulevaan avoimen kiinnostuneesti ja rennosti. Asioista on turha stressata liikaa, sillä ne tuppaavat kyllä järjestymään, tosin usein hyvin eri tavalla kuin Suomessa.
  • Yleensä asioista pitää sanoa pari kertaa, jotta ne tapahtuisivat. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan yksinkertaisetsi paikallisten tapa hoitaa asioita.
  • Niiden omasta mielestä mahtavien tyyppien löytäminen voi viedä aikaa, joten kannattaa jatkaa tutustumista ihmisiin koko vaihdon ajan. Ihmiset on vaihdon timantti.
  • Jos olet hakenut Bolognan yliopistoon, selvitä, millä viidestä kampuksesta tulet opiskelemaan. En suosittele ottamaan kursseja eri kampuksilta, sillä välimatkat niiden välillä ovat suhteellisen pitkiä (junalla).

Paikan päällä kannattaa ottaa kaikki irti hyvistä ja suhteellisen edullisista junayhteyksistä (Trenitalia). Firenzeen pääsee 2-4 tunnissa, Veneziaan neljässä, Bolognaan tunnissa ja Modenaan puolessatoista, esimerkiksi. Suosittelen myös alueen pienempiä paikkoja kuten Imola (junalla puoli tuntia) sekä 15 kilometrin päässä sijaitseva aivan ihastuttava pieni kylä Bertinoro (autolla tai bussilla), josta tuli ehdoton lempparini. Tietysti myös San Marino on pakko käydä -listalla

Posted on

Vaihtokertomus, University College Cork, Irlanti, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin syksyllä 2019 vaihdossa Irlannissa University College Corkissa. Cork on asukasluvultaan Irlannin toiseksi suurin kaupunki, joka toki helsinkiläisen makuun tuntui kuitenkin melko pieneltä paikalta, jossa jalan ja pyörällä pääsi kulkemaan lähestulkoon joka puolelle. Kaupunki itsessään oli todella kaunis ja täynnä mielenkiintoisia paikkoja. Corkista on hyvät liikenneyhteydet joka puolelle Irlantia, pääkaupunkiin Dubliniin pääsee junalla parissa tunnissa ja AirCoach-lentokenttäbussi vie suoraan Corkin keskustasta Dublinin kentälle reilussa kolmessa tunnissa.

ENNEN LÄHTÖÄ

Olin itse todella ajoissa kaikkien dokumenttien suhteen hakuprosessin aikana. Tämä kannatti, sillä sain jo aikaisin toukokuussa vahvistuksen UCC:ltä, että minut on hyväksytty heidänkin puolesta vaihtoon. Välittömästi tämän jälkeen täytin myös asuntohakemuksen ja sain melko nopeasti tietää, että minulle oli varattu huone Arcadia Hall-nimisestä opiskelija-asuntolasta. Arcadia Hall jatkoi huoneen hyväksymisen jälkeen tiedottamista esimerkiksi vuokrasta, joka piti maksaa koko syksyn osalta jo kesän aikana. Tiedotus ja ohjeistus pelasi UCC:n opiskelijapalveluiden puolelta koko ajan todella hyvin, joten pelkästään seuraamalla heidän lähettämiään sähköposteja ja noudattamalla niissä annettuja ohjeita kaikki tuntui alusta asti selkeältä. Sähköposteissa kerrottiin myös esimerkiksi Facebook- ja whatsapp-ryhmistä, joihin liittymällä itsekin pystyin virittäytymään vaihdon tunnelmaan jo ennen paikalle saapumista. Vaihtoon valmistautuminen ei vaatinut minulta hirveästi aikaa tai vaivaa sen jälkeen kun pakolliset dokumentit oli hoidettu alta pois ja katto pään päällä syksyksi oli varmistettu. Koska olin menossa niin lähelle ja melko lyhyeksi aikaa, ei minun tarvinnut myöskään huolehtia pankkitileistä tai puhelinliittymistä, vaan omilla suomalaisilla pärjäsi hyvin. Hankin ainoastaan kattavan ja jatkuvan matkavakuutuksen syksyn ajalle.

SAAPUMINEN VAIHTOKOHTEESEEN

Saavuin Irlantiin paria päivää ennen virallisen ja pakollisen kolmepäiväisen orientaation alkua. Lensin Tukholman kautta Dubliniin ja olin etukäteen ostanut netistä AirCoach bussimatkan Dublinin kentältä suoraan Corkin keskustaan. Saavuttuani Arcadia Hallille tutustuin ensimmäiseksi kämppiksiini, jotka olivat myös vaihto-oppilaita, sillä Arcadia Hall oli tarkoitettu nimenomaan vaihto-opiskelijoille. Ensimmäisenä iltana yliopistolla oli International Societyn puolesta järjestetty infoa syksyn tulevista retkistä sekä leffailta, jonka jälkeen oli luvassa pubeilua yhdessä. Ensimmäisten viikkojen aikana lähes jokaisena arkipäivänä olikin jotain tämänkaltaista järjestettyä ohjelmaa tarjolla, vaikka itse en erityisemmin niihin osallistunut. Virallisen, opiskelijapalveluiden järjestämän orientaation kaksi ensimmäistä päivää sisälsivät pääasiassa tärkeää ja kattavaa informaatiota tulevasta syksystä. Tämä toi kivaa varmuutta niin kurssi-ilmoittautumisen kuin tulevien tenttien yms. suhteen ja myös kysymyksiä pääsi esittämään halutessaan. Kolmantena päivänä meidät oli jaettu tuutoriryhmiin ja päivä keskittyikin ennemminkin sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ryhmäyttämiseen. Ryhmän tuutori oli ollut yhteydessä sähköpostitse jo ennen Irlantiin saapumista tehden selväksi, että hänen puoleensa voi kääntyä mikäli tulee kysymyksiä tai huolia missään vaiheessa syksyä. Minun ei EU-kansalaisena tarvinnut ilmoittautua esimerkiksi poliisille tai kaupungille saapumisestani Irlantiin.

ASUMINEN

Kuten edellä mainittu, sain vuokrattua huoneen UCC:n opiskelijapalveluiden kautta opiskelija-asuntolasta. Arcadia Hall sijaitsi aivan Corkin juna-asemaa vastapäätä, noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Yliopistolle Arcadia Hallilta pääsi kävellen noin 40 minuutissa. Myös suora bussi olisi mennyt, mutta Irlannin liikenteen epäluotettavuus sekä bussikortin kallis hinta tekivät kävelystä houkuttelevan vaihtoehdon. Toisaalta taas jatkuvasti kaatosateessa kengät märkänä käveleminen sai haaveilemaan bussikortista. Monet Arcadia Hallissa asuneet ostivat tai vuokrasivat pyörän ja kulkivat sillä kouluun, mutta itseäni vasemmanpuoleinen liikenne pelotti sen verran, etten uskaltautunut pyörän tankoon. Arcadia Hall oli melko edullinen vaihtoehto verrattuna yksityisiin vuokrahuoneisiin. Maksoin yhdeltä kuukaudelta vähän alle 600 euroa, kun taas yksityiseltä vuokranneet ystäväni saivat maksaa huoneesta reilusti yli 700 euroa – tosin kaupungin keskustasta. Arcadia Hall oli asuntona todella vaatimaton – wifin kanssa oli ongelmia, sisäilmassa oli selkeästi kosteutta ja vessa sekä keittiö olivat todella huonossa kunnossa. Yliopiston läheisyydessä oli kuitenkin muutama uudempi ja hienompi opiskelija-asuntola, joita tuttuni kehuivat kovasti.

OPISKELU JA OPETUS

Opiskelu ja opettaminen ei eronnut Irlannissa hirveästi siitä mihin Suomessa olen tottunut. Riippui täysin opettajasta olivatko luennot interaktiivisia vai sisälsivätkö ne pääasiassa luennointia. Useat opettajista seurasivat läsnäoloa listoilla. Läsnäolopakkoa ei ollut, mutta ahkera luennoilla käyminen saattoi vaikuttaa positiivisesti kurssiarvosanaan. Joillain kursseilla saattoi tuntua epäselvältä mitä kaikkea kurssin suorittamiseen oikeastaan kuuluukaan, mutta kaikki selvisi helposti kysymällä opettajalta luennon jälkeen tai sähköpostitse. Itse opiskelin vaihdossa sosiologiaa ja kaikki arvosteltavat työt palautettiin turnitin-nimisen (Moodlea vastaavan) sivuston kautta opettajalle. Omilla kursseillani ei ollut lainkaan kokeita vaan jokaisella kurssilla oli yksi tai useampi kirjallinen työ palautettavana. Irlannin opettajilla tosin oli mielenkiintoinen Suomesta poikkeava tapa: osa vaati sähköisesti palautetun esseen palautettavaksi myös paperisena versiona heidän postilaatikkoonsa yliopistolla. Arvosanat tulivat melko nopeasti näkyviin yliopiston järjestelmään lukukauden päätyttyä. Mielestäni arviointitaso tuntui melko samalta kuin Suomessa.

University College Corkin kampus on todella upea. Yliopiston rakennuksia on laajalla alueelle, joten ennen luentojen alkamista alueeseen kannattaa tutustua kartan kanssa. Luentojen välillä ei ole älyttömästi aikaa, joten toisinaan saa pitää kiirettä, että ehtii rakennuksesta toiseen ajoissa. Kampuksen kirjasto on tenttiviikolla auki jopa ympärivuorokauden ja se tarjoaa mahtavat puitteet opiskeluun. Orientaatioviikolla jokainen opiskelija saa oman opiskelijakortin, joka toimii kulkukorttina moneen paikkaan kampuksella: niin kirjastoon kuin vessoihin.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTEVILLE

Yksi asia mitä kovasti ikävöin Corkissa oli suomalainen opiskelijalounas. Kampuksen alueelta on vaikeaa löytää edullista ja terveellistä lounasta. Suuri osa irlantilaisista söi stereotyyppiseen brittityyliin ranskalaisia, makkaraa ja papuja, joita oli tarjolla ruokalassa. Suosittu lounas oli myös majoneesi täytteinen patonki, joita sai melko edullisesti kampuksen ruokalasta. Irlannin julkisen liikenteen sekaavuuteen kannattaa varautua ajoissa: bussit todella eivät noudata niille annettuja aikatauluja ja mennessäni esimerkiksi lentokentälle varasin aina todella reippaasti aikaa, sillä bussi oli usein vähintään puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Julkinen liikenne osoittautui myös todella kalliiksi suomalaisesta näkökulmasta. Ruokakaupoissa tuntui olevan hieman edullisempaa kuin Suomessa. Paras osuus omasta vaihdostani oli ehdottomasti ympäri Irlantia tekemämme päivä- ja viikonloppureissut! Mikäli on mahdollisuus esimerkiksi iän puolesta vuokrata oma auto, tilaisuus kannattaa käyttää hyväkseen. Muutoin busseilla pääsee hyvin liikkeelle ja niiden penkeiltä on jännittävää katsella Irlannin kauniita maisemia kaartuvilta pikkuteiltä. UCC tarjoaa opiskelijoilleen kampuksen yhteydessä sijaitsevan Mardyke Arenan palvelut täysin ilmaiseksi: oli mahtavaa päästä ryhmäliikuntatunneilla, salille ja uimaan ilmaiseksi! Uimahallin puolelta löytyi jopa sauna, joka toki suomalaiseen makuun herätti lähinnä huvitusta. Vaikka Irlanti mielletään yleisesti turvalliseksi maaksi, syksyn aikana Corkin alueella oli tapahtunut muutamia levottomuuksia ja meitä varoiteltiin esimerkiksi opiskelijabileisiin liittyvistä vaaroista. Corkin pienen asukasmäärän vuoksi iltaisin kaupungilla saa olla aika rauhassa, mutta normaalia varovaisuutta noudattamalla kaupungissa pärjäsi kuten kaikkialla muuallakin.

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Moskovan valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Venäjältä vaihdosta palattuasi omaat paremman kielitaidon, osaat suhtautua vaikeilta tuntuviin tilanteisin tyynesti ja todennäköisesti tunnet itsesi jollakin tapaa vahvemmaksi ihmiseksi. Luultavasti sinulla on myös uusia kansainvälisiä ystäviä ja olet saanut upeita kokemuksia.

Ennen lähtöä

Vaihtoon hyväksyminen MGU:sta tuli muistaakseni melko myöhään. Kun saat hyväksynnän ja sen mukana ohjeet siitä mitä seuraavaksi tulee tehdä, suosittelen toimimaan nopeasti. Itseni piti tilata jokin dokumentti Moskovasta ja tässä kesti hetken, jolloin pelkäsin etten saa viisumiani tarpeeksi ajoissa. Tässä vaiheessa voi myös ilmoittaa, haluaako asumaan MGU:n asuntolaan. Itse suosittelen tätä ehdottomasti. Asuntolat ovat Helsingin yliopiston vaihtosopimuksen perusteella ilmaisia ja sijaitsevat päärakennuksessa, joka on varmaankin yksi koko Venäjän tunnetuimmista rakennuksista.

Informaatiota yleisesti lähetetään vähän. Kannattaa siis itse rohkeasti ottaa yhteyttä niihin ihmisiin, jotka ovat olleet sinuun yhteydessä sähköpostitse. Itse ainakin sain näin vastauksia kysymyksiini.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten arvata saattaa, Venäjällä byrokratiaan menee paljon aikaa. Aluksi pitää esimerkiksi teettää kulkulupia ja venäläinen opiskelijakortti sekä laittaa opiskelijaviisumin hakuprosessi alkuun. Kun lähdet hoitamaan asioita, suosittelen varaamaan mukaan vettä, evästä, kaikki mahdolliset dokumentit ja paljon kärsivällisyyttä. Erilaisia asioita hoidetaan sekä päärakennuksen toimistoissa että omassa tiedekunnassa. Esimerkiksi viisuminpidennykseen liittyvät asiat hoitaa Igor Bochkov, jolla on toimisto paikallisen kielikeskuksen rakennuksessa, jossa myös venäjän kielen tunnit pidetään.

Jälkikäteen on mahdoton muistaa kaikkea sitä, mitä tuli hoitaa vaihdon alettua, sen aikana ja sen ollessa lopuillaan. Lähtökohtaisesti kaikki hoidetaan venäjäksi, mutta tähän voi suhtautua kielen oppimisen kannalta. Myös muilta vaihtareilta sai paljon apua, ja usein yhdessä lähdimme hoitamaan jotakin tiettyä asiaa. Kaikilta kannattaa kysellä paljon, mitä seuraavaksi pitää tehdä – sekä henkilökunnalta että muilta opiskelijoilta.

Asuminen

Todennäköisesti asut yliopiston päärakennuksessa (Главное здание МГУ). Päärakennuksesta löytyy lähes kaikki, kuvitella saattaa: apteekki, poliisi, pieni ruokakauppa, monta ruokalaa, matkatoimisto, kukkakauppa, pesula jne. Rakennus on valtava. Asuntolat sijaitsevat omissa siivissään ja niiden ovilla pitää näyttää kulkulupa. Myös päästäkseen itse rakennukseen sisään tulee näyttää aina kulkulupa.

Lähes kaikki vaihtarit tuntuivat asuvan päärakennuksen asuntoloissa. Näemmä siellä asui myös paljon muualta Venäjältä Moskovaan opiskelemaan muuttaneita opiskelijoita, mutta syntyperäisen moskovalaiset eivät yleensä asuntolassa asuneet.


Oma huoneeni päärakennuksen asuntolassa

Asuntolat ovat Helsingin yliopiston vaihtosopimuksen perusteella ilmaisia ja hyvällä tuurilla saat kelpo huoneen, josta saattaa olla hieno näköala. Kuitenkaan minkäänlaista luksusmajoitusta ei kannata odottaa. Oma huoneeni oli melko hyvässä kunnossa, mutta osassa huoneista oli esimerkiksi näkyvää hometta, ötököitä tai rikkinäinen vessanpönttö. Eräiden ystävieni lavuaarin putki jollain tavalla räjähti ja huoneeseen tulvi vettä, mutta siitäkin selvittiin. Huonetta voi aina yrittää vaihtaa jos ei ole siihen tyytyväinen, mutta kannattaa valmistautua hieman nihkeään vastaanottoon.

Kuitenkin asuntoloissa yksi parhaita puolia on se, että saa oman huoneen. Naapurihuoneessasi todennäköisesti asuu toinen vaihtari. Tämän kanssa jaetaan kylpyhuone ja wc. Yhteiskeittiöt sijaitsevat käytävällä, mutta ne olivat melko karmeassa kunnossa. Kuitenkin niissä voi laittaa jotakin yksinkertaista ruokaa. Jääkaappia ei ole, mutta itse käytin ilmojen kylmettyä ikkunan väliä jääkaappina, mikä toimi melko hyvin. Vinkkinä sellainen, että kannattaa avata huoneen ikkunan alapuolella oleva pieni luukku. Tällöin ilma huoneessa pääsee vaihtumaan.

Asuntola-asioissa voi kysyä apua seitsemännessä kerroksessa sijaitsevasta toimistosta, jossa ainakin omana aikanani oli töissä hyvin mukava nainen nimeltä Viktoria. Hän auttaa mielellään, mutta ei puhu ollenkaan englantia.

Jostain syystä puolivälissä vaihtoani minua yritettiin saada maksamaan huoneestani jonkinlaista vuokraa. Jos näin käy, kannattaa olla tiukkana ja kertoa, että omaan vaihtosopimukseen kuuluu ilmainen majoitus.

Päärakennuksesta saa mielestäni ympäri vuorokauden ruokaa. Kuitenkin opiskelijaruokaloiden taso ei ole samanlainen kuin Suomessa. Kasvisruokavaihtoehtoja on hyvin harvoin.

 


Yksi päärakennuksen opiskelijaruokaloista

Opiskelu ja opetus

Opiskelin itse pelkästään venäjän kieltä vaihtoni aikana. Olin lukenut venäjää Suomessa noin kahden vuoden ajan. Vaihdon alussa tehdään pieni testi, jonka mukaan opiskelijat jaetaan tasoryhmiin. Testi oli mielestäni melko huono, eikä kertonut paljonkaan siitä tasosta, millä opiskelijat olivat. Tasoryhmiä oli viisi, joista ensimmäinen hyvin edistyneet venäjän opiskelijat ja viides oli tarkoitettu opiskelijoille, jotka eivät osanneet vielä edes kirjaimia. Päädyin itse ryhmään neljä, mutta kävin välillä myös kolmosryhmän tunneilla. Koin tämän itselleni sopivaksi tasoksi.

Kurssien alettua saimme ohjeet ostaa kirjat kullekin kurssille. Kirjoja sai ostettua esimerkiksi päärakennuksessa olevasta kirjakaupasta. Opiskelu tapahtuu lähes täysin venäjän kielellä, mikä omasta mielestäni oli todella hyvä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että opetus ei välttämättä ole samalla tasolla kuin HY:ssä. Tunneilla ei käytetty ikinä internetiä, eikä opetus ollut aina kovinkaan johdonmukaista. Myös sanasto jota osalla kursseista opin oli melko epärelevanttia, jos venäjää haluaisi käyttää esimerkiksi työelämässä. Yhdellä kurssilla esimerkiksi opettelimme lukuisia Pushkinin tarinoita ulkoa, joita referoimme luokan edessä muille. Aluksi tämä tuntui melko stressaavalta omaan kielitaitoon nähden, mutta tätä ei kannata ottaa kovin vakavasti.

Parhaimpia olivat tunnit, joilla saatiin kunnon keskustelu käyntiin. Oli mahtavaa huomata, että ymmärtää ja jossain määrin pystyy itse osallistumaan venäjänkieliseen keskusteluun. Kuitenkin kannattaa valmistautua siihen, että palaute omasta kielitaidosta on välillä melko suoraa. Toisaalta voi kokea onnistuneensa, jos ymmärtää itselle annetun negatiivisen palautteen. Suurin osa opettajista oli lopulta todella hauskoja ja halusivat tietää paljon opiskelijoistaan.

Läksyjä tuli jokaiselta tunnilta melko paljon, mutta koin ne itse hyödylliseksi kielen oppimisen kannalta. Opettajat selvästi myös olettivat, että läksyt tehdään, sillä niitä tentattiin aina seuraavalla tunnilla.

Yhden lukukauden vaihdon aikana ei kannata tavoitella täysin sujuvaa kielitaitoa. Kielitaito kuitenkin varmasti kehittyy huimasti ja voit aina jatkaa kieliopintojasi Suomessa. Jos jotakin muuttaisin, olisin ollut itselleni armollisempi, enkä soimannut itseäni joka kerta kun en ymmärtänyt mitä äidinkielenään venäjää puhuvat sanoivat tai jos en muistanut, miten monikon genetiivi taipuu. Kielen oppiminen vaatii paljon aikaa ja energiaa.

Kurssien päättyessä tehtiin tentti, joka yhdessä tuntiaktiivisuuden kanssa vaikutti siihen, millaisen arvosanan saa. Suomessa nämä kuitenkin kirjataan vain hyväksytyiksi arvosanoiksi. Tentit olivat mielestäni melko helppoja ja ymmärtääkseni kukaan ei saanut hylättyä arvosanaa, jos vain oli käynyt tunneilla ja tehnyt läksyt.


Pikkuruinen luokkahuone, jossa valtaosa tunneistamme pidettiin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Kannattaa jo ennen Suomesta lähtöä ladata Yandex-sovellus, joka toimii samaan tapaan kuin Uber. Itse lensin Moskovaan, tulin lentokenttäjunalla Valko-Venäjän asemalle ja tästä otin Yandexin yliopistolle. Käytin Yandexin tilaamiseen omaa Suomen nettiäni, mutta se kannattaa toki heti tilaamisen jälkeen laittaa pois päältä.

Päärakennuksella tuli esittää oma passi ja viisumi. Vahdit todennäköisesti hokevat sanaa ”пропуск” (Tämä on muuten ensimmäinen uusi sana, jonka todennäköisesti vaihtosi aikana tulet oppimaan.), mutta näytä viisumiasi ja kerro olevasi paikalla ensimmäistä kertaa, niin sinut päästetään sisälle. Saapumisohjeissa on tieto siitä, mihin pitää aluksi mennä. Päärakennus on melko sekava eikä viittoja ole, joten kysele ihmisiltä. Itse ravasin muutamissa toimistoissa, minkä jälkeen sain jo oman huoneeni.

Noin 1,5 kilometrin päässä päärakennukselta, Университет-metroaseman lähellä, on ostoskeskus ”Капитолий», josta saa kaiken tarvittavan, jotta pääsee alkuun. Siellä on myös iso ruokakauppa, jota itse käytin paljon. Metrolle ja ostoskeskukseen pääsee päärakennukselta myös bussilla, jos ei halua kävellä.

Metro toimii Moskovassa erinomaisesti. Ruuhka-aikana tai muutenkin voi tosin olla melko ahdasta. Itse en missään vaiheessa hankkinut opiskelija-alennusta joukkoliikenteen käyttöön, koska koin sen melko edulliseksi muutenkin. Käytin liikkumiseen Troika-korttia. Sellaisen voi ostaa miltä tahansa metroasemalta ja ladata automaateissa siihen lisää arvoa. Yandex-taksi on edullinen ja itse koin sen hyvin luotettavaksi.

Otin itse puhelinliittymän rajattomalla netillä МТС-yritykseltä. Tämä kustansi muistaakseni noin 15 € kuussa. Asuntolahuoneisiin on mahdollisuus saada hyvin edullinen wi-fi, jota ylläpitävät jotkut MGU:n opiskelijat.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Mitään erityistä vaihto-orientaatiota ei Moskovassa valitettavasti järjestetä. Kuitenkin eräs järjestö yliopistolla järjesti ohjelmaa ja tutustumista vaihtareille. Kannattaa seurata oman asuntolakerroksen hissien edustaa, jonne usein ilmestyi kokoontumisista kertovia lappuja. Vaihtareille tarkoitetuissa tapaamisissa oli mukana aina myös venäläisiä opiskelijoita, joten paikallisten ystävien saaminen oli melko luonnollista. Myös buddy-toimintaan osallistumista kannattaa harkita. Opintojen edetessä muihin vaihtareihin tutustuminen oli helppoa, koska vaihtareita oli rajattu määrä ja opetusryhmät pysyivät melko samoina.

Moskovassa riittää enemmän tekemistä kuin mitä yhteen vaihtolukukauteen voi mahduttaa. Suosittelen museoita, joihin pääsee hyvin edullisesti, kunhan saat venäläisen opiskelijakortin. Ravintolat ovat hiukan edullisempia kuin Suomessa ja niitä riittää paljon. Myös Moskovan yöelämä on kokemisen arvoinen. Lämpiminä aikoina puistoissa on mukava viettää aikaa.

Lopuksi

Moskova vaihtokohteena ei ole helpoin tai kevyin vaihtokohde, mutta ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Vaikka kaupunki on valtava, koin sen hyvin turvalliseksi ja toimivaksi. Opiskelu Moskovan valtionyliopistossa on varmasti myös hyvin erilaista kuin missään muussa vaihtokohteessa. Itse koen kasvaneeni vaihdon aikana hurjasti ja saaneeni paljon itsevarmuutta käyttää venäjän kieltä. Koen, että esimerkiksi työhaastattelutilanteissa vaihtokokemustani Venäjältä on aidosti arvostettu, ja ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita kuulemaan Venäjän-vaihdostani. Aika Moskovassa oli ihanaa, mutta niin oli myös paluu Suomeen.

Posted on

Vaihtokertomus, Shanghai Jiaotong University, Kiina, lukuvuosi 2018-2019

Oikeutieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoltani kesällä ennen lähtöäni tietopaketin, jossa annettiin yleistä tietoa yliopistosta ja sen kampuksista sekä kerrottiin muun muassa rekisteröitymisestä läsnäolevaksi yliopistolle, vaihto-opiskelijoiden orientaatiosta ja vaihtoyliopiston kursseille rekisteröitymisestä. Vaihtoyliopisto edellytti myös, että hankin kiinalaisen sairausvakuutuksen ja esitän todistuksen tästä saavuttuani yliopistolle, ja tämän lisäksi hankin itselleni varmuuden vuoksi myös suomalaisen matkavakuutuksen. Viisumin hankkimista lukuun ottamatta etukäteen tehtävää ei ollut oikeastaan kovinkaan paljoa, vaan rekisteröitymiset ynnä muut tapahtuivat vasta Shanghaihin päästyäni.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kiinaan saapuvien on rekisteröidyttävä paikallisella poliisilla 24 tunnin kuluessa maahantulosta, mutta hotellit voivat hoitaa tämän ulkomaalaisen puolesta, joten minun ei tarvinnut Shanghain päästyäni lähteä itse ensimmäiseksi poliisiasemalla. Yleisen rekisteröitymisen lisäksi myös vaihtoyliopistoni edellytti, että vaihto-opiskelijat tulevat rekisteröitymään omalle kampukselleen muutamaa päivää ennen lukukauden varsinaista aloitusta passeineen ja muine todistuksineen. Rekisteröitymisen yhteydessä Jiaotongilta sai tarkempaa tietoa kursseista ja opiskelusta, ja samalla reissulla onnistuin hankkimaan myös kiinalaisen puhelinliittymän kampuksella olevalta myyntikojulta. Vaihtoyliopisto oli ilmoittamatta etukäteen myös hankkinut vaihto-opiskelijoille kiinalaisesta pankista pankkitilit ja -kortit, jotka piti mennä aktivoimaan pankin läheiseen konttoriin.

Asuminen

Suurin stressinlähde ennen lähtöäni oli asunto, tai tarkemmin sanottuna sen puute. Jiaotongin kampuksella on rajattu määrä opiskelija-asuntoja eikä niitä riitä kaikille vaihto-opiskelijoille, mistä mainittiin jo vaihtoyliopistolta saamassani tietopaketissa. Haku yliopiston asuntoloihin tapahtui heinäkuussa yliopiston nettisivujen kautta kello neljältä aamuyöllä Suomen aikaa, jolloin asunnot vietiinkin saman tien käsistä enkä ehtinyt varaamaan paikkaa itselleni. Jiaotongilta en saanut oikeastaan neuvoja asunnon etsimiseen muita kautta ja asuinpaikan löytäminen tuntui hankalalta myös etukäteen netissä Suomesta käsin, joten varasin hotellin ja airbnb:n pariksi ensimmäiseksi viikoksi ja päätin palata asiaan päästyäni paikan päälle.

Asunnon löytäminen Shanghaista oli loppujen lopuksi kuitenkin melko helppoa ja nopeaa vuokramarkkinoiden ollessa huomattavasti joustavammat kuin esimerkiksi Helsingissä.  Asunnonvälittäjiä löytyy sekä eri sovelluksista että kivijalkaliikkeistä ja jo samana päivänä voi päästä useisiin näyttöihin – ongelmaksi muodostuu ennemminkin valinnanvaikeus. Shanghain vuokrataso ei ole alhainen esimerkiksi Helsinkiin verrattuna, mutta asuntojen ja kalusteiden kunto on oman kokemukseni mukaan hyvä. Huomioitava on kuitenkin, että lähes kaikki sopimukset ovat vuoden määräajalla, ja jos asunnosta muuttaa aiemmin pois, on siihen löydettävä itse sijainen, jos haluaa saada takuuvuokran takaisin.

Opiskelu ja opetus

Tietoja Jiaotongissa järjestettävistä kursseista ei saanut etukäteen, vaan kurssitarjonta ja lukukauden aikataulu selvisi vasta opetuksen alettua. Eräänlainen opintosuunnitelma oli toki pitänyt tehdä jo vaihtoon hakiessani Suomessa, mutta Jiaotongin silloin ilmoittamat kurssit olivat vanhentuneita, joten oikean tarjonnan sain tietää vasta Kiinassa. Helsingin yliopisto edellytti minun tekevän tietyn määrän kursseja vaihtoni aikana, mutta koska ajoituksella vuoden aikana ei ollut väliä, sain valita kursseja melko vapaasti ja muokata aikatauluni näin haluamakseni. Jiaotongissa lukukauden kaksi ensimmäistä viikkoa oli varattu kursseilla ilmoittautumisella, jolloin tarkoituksena oli, että kaikilla kursseilla pystyi käymään ensimmäisillä luennoilla ja päättämään sitten, mille kursseille halusi varsinaisesti osallistua.

Opiskelu Jiaotongissa yleisesti ottaen oli enemmän ”koulumaista” kuin suomalaisissa yliopistoissa. Yksi kurssi jatkui pääsääntöisesti koko lukukauden ajan yhdellä kolmen tunnin luennolla viikossa, joten aikatauluni pysyi lähestulkoon samana lukukauden ajan. Kurssien yleisin suoritustapa oli lukukauden lopussa kirjoitettava essee, joskin useilla kursseilla oli pidettävä myös esitelmiä ja jollain tehtävä tenttejä. Oma kokemukseni oli, että opiskelu on lukukauden aikana melko rentoa, mutta kiire iskee lopussa useiden lopputöiden palautuspäivämäärien osuessa samoihin aikoihin. Opetuksen laatu oli yleisesti melko hyvää, vaikka professorien taso jonkin verran vaihtelikin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kommelluksilta ei voi välttyä! Mikäli ei ole asunut aiemmin Kiinassa tai osaa kieltä, Kiinassa elämisessä sattuu todennäköisesti kaikenlaisia töppäyksiä varsinkin alkuvaiheessa; poliisiasemalla rekisteröityessä on mukana väärät paperit, samannimiset juna-asemat menevät sekaisin eikä vääränlaisen Taobao-tuotteen palauttaminen ole yhtä helppoa kuin kuvitteli. Suosittelen näin ollen selvittämään asioita parhaan mukaan etukäteen, mutta ennen kaikkea välttämään turhaa stressiä siitä, mihin ei voi vaikuttaa – asiat lutviutuvat kyllä lopulta.

Kiinassa kaikki toimii puhelinsovelluksilla, joista tärkein Wechat kannattaa ladata ja opetella käyttämään jo ennen lähtöä. Wechat on monipuolinen viesti- ja maksusovellus, jota käytetään laajasti tuttavien kanssa viestimisen lisäksi myös virallisempiin asioihin muun muassa yliopistolla professorien jakaessa oppimateriaaleja kurssien ryhmissä (lisävinkkinä, että erilaiset Wechatissä lähetetyt dokumentit ja kutsut vanhenevat huomaamatta, mikäli niitä ei avaa pian!). Muita keskeisiä sovelluksia ovat esimerkiksi maksusovellus Alipay ja taksisovellus Didi.

(Jopa) Shanghaissa, manner-Kiinan kenties länsimaisemmassa paikassa, puhutaan melko vähän englantia, joten ei kannata luottaa siihen, että sillä pärjäisi monessakaan tilanteessa. Ennen lähtöä on hyvä ladata tarvittavat kieli- ja käännössovellukset (esimerkiksi Google Translate, Pleco ja Wechatin käännösominaisuus) ja tutustua edes jonkin verran mandariinikiinan perusteisiin.

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Aristotle University of Thessaloniki, Kreikka, kevät 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

ENNEN LÄHTÖÄ

Hain Thessalonikiin vaihtoon keväällä 2019 ja sainkin maaliskuussa tietää, että Helsingin yliopiston puolesta vaihtoni siellä onnistuu. Thessalonikin yliopistolta sain kuitenkin vahvistuksen Erasmus-paikastani vasta syyskuun alussa, eli ei kannata repiä pelihousujaan, jos sieltä suunnalta ei saa nopeasti vastauksia. Hyväksymispäätöstä ennen olin kuitenkin saanut jonkin verran viestejä kursseista mihin voisin ilmoittautua, joita tarjottiin Erasmus-opiskelijoille.

Vaihtoyliopistoni oli Aristotle University of Thessaloniki (AUTH), yksi Thessalonikin kolmesta yliopistosta. Olin muistaakseni valinnut AUTH:in opintotarjottimesta kaikki kasvatustieteenkurssit, jotka olivat englanniksi, sillä niitä ei kovinkaan montaa ollut.

ALKUBYROKRATIA VAIHTOKOHTEESSA

Thessalonikiin saavuttuani minun tuli etsiä oman tiedekuntani sihteeri, vaihtokoordinaattorini sekä ilmoittautua Erasmus-toimistossa. Yliopistolta tuli hyvin tietoa, siitä mitä kuuluu tehdä saavuttuaan Thessalonikiin.

Olin kuullut jo ennen vaihtoon lähtöäni, että Learning Agreement menee usein täysin uusiksi, sillä Thessalonikin yliopisto harvoin kurssejaan päivittää nettiin. Vaihtokoordinaattorini kanssa tsekkasimme Learning Agreementtini kuntoon, ja hän hoitikin suurimman osan ilmoittautumisista puolestani. Learning Agreementissani olleita kursseja ei löytynyt, niiden nimi tai kurssikoodi oli väärä, joten jouduimme vähän setvimään kursseja. Löysimme kuitenkin kursseja mihin voin osallistua.

Minun tuli myös hakea opiskelijakorttia sekä korttia, joka oikeuttaa syömään yliopiston opiskelijaravintolassa. Molemmat hakemukset olivat saatavilla vain kreikaksi, joten vaihtokoordinaattorini teki hakemukset puolestani. Suurin osa vaihto-opiskelijoista joutui kuitenkin tekemään hakemukset itse ja hakemusten täyttö vaati muun muassa kreikkalaista puhelinnumeroa, jonka osa vaihtareista hankki itselleen.

ASUMINEN

AUTH ei tarjoa Erasmus- opiskelijoille tai muillekaan vaihto-opiskelijoille asuntolamajoitusta. Liityinkin jo kesällä Facebookissa Erasmus Accomodation in Thessaloniki by ESN– ryhmään, jossa tarjotaan vaihto-opiskelijoille asuntoja, yleensä kimppakämppiä. En ollut aiemmin käynyt Thessalonikissa, joten halusin mennä Thessalonikiin ja käydä katsomassa asuntoja vasta siellä. Löysinkin asunnon heti samana päivänä, kun olin Thessalonikiin saapunut. Minulla oli kuitenkin varattuna Airbnb muutamaksi päiväksi.

Thessalonikissa vuokrataso on Suomeen, varsinkin Helsinkiin verrattuna todella alhainen ja ihan keskustassa voi asua edullisesti. Keskiverto vuokra on noin 250-350€ huoneesta tai yksiöstä kuukaudessa.

OPISKELU JA OPETUS

Suurin osa kursseistani oli kreikaksi, joten luennoille osallistuin vain kahdella kurssilla. Sovinkin jokaisen professorin kanssa erikseen kurssin suorittamisesta. Yleensä suoritustapa oli essee tai jokin muu kirjoitustehtävä. Läsnäolokurssini olivat kreikan kielen kurssi sekä musiikinkurssi. Kreikan kielen kurssi oli tarkoitettu nimenomaan vaihto-opiskelijoille ja sille tuli ilmoittautua jo kesällä. Vaihto-opiskelijoille tarkoitetuista kursseista tulikin tietoa jo kesällä ja niihin ilmoittautuminen tuli tehdä netissä. Suosittelisinkin jotakin näistä vaihto-opiskelijoille tarkoitetuista kursseista, sillä siellä tutustuu hyvin muihin vaihtareihin ja saa edes yhden läsnäolokurssin.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTEVILLE

Thessalonikissa on todella aktiivinen ESN, joten meille järjestettiin jatkuvasti erilaisia tapahtumia sekä matkoja ympäri Kreikkaa. Melkein heti Thessalonikiin saavuttuani meille oli järjestetty kolmen päivän bilereissu Skiathos-saarelle. Thessalonikista pääsee myös helposti sekä edullisesti matkustamaan lähellä oleviin maihin bussilla. Hyödynsimme muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa myös Ryan Airin halpoja hintoja sekä ESN- alennusta minkä lentolipuista sai. Vaihto-opiskelijoilla on paljon vapaa-aikaa Thessalonikissa, joten matkustelu on yksi hyvistä tavoista kuluttaa aikaa.

Thessaloniki edullinen kaupunki, joten siellä on myös paikallisten tapana syödä usein tavernoissa tai ravintoloissa. Usein tavernoissa syöminen tuleekin halvemmaksi kuin kotona ruuan valmistaminen, joten vietimme usein iltoja vaihtariporukalla tavernoissa.

Englannin kielen taito on Kreikassa heikohkoa, joten paikallisiin on vaikeaa tutustua. He ovat kuitenkin kiinnostuneita vaihto-opiskelijoista ja yrittävät keskustella sen verran englanniksi kuin siihen pystyvät. Teknologisessa kehityksessä Kreikka on Suomea jäljessä, joten suosittelen varautumaan tulostamiseen sekä käteismaksuihin, me maksoimme vuokrammekin käteisellä.

Usein kaikki varsinkin yliopiston kanssa toimii hieman hitaasti ja tavallisen asian hoitamiseen voi kulua useita viikkoja. Ei kannata kuitenkaan stressata, sillä loppujen lopuksi asiat aina järjestyvät!

 

Posted on

Vaihtokertomus, Israel, Tel Aviv University, syksy 2018

Ennen lähtöä

Tel Avivin yliopistoon hakeminen tapahtuu normaalin vaihtohaun kautta ja haku on kaikille Helsingin yliopiston tiedekunnille yhteinen. Ns. ensimmäisen hakuvaiheen jälkeen sain meilitse ohjeet, miten hakea Tel Avivin yliopiston sisällä vielä erikseen tiettyyn tiedekuntaan. Tämä prosessi oli melko epämääräinen, eikä kohdeyliopiston henkilökuntakaan tuntunut täysin tietävän, miten prosessi toimii. Hakuvaihe edellytti lisäksi paljon erilaista dokumentaatiota. Näiden täyttämiseen sain kuitenkin aina tarvittaessa apua sekä Helsingin että Tel Avivin yliopiston vaihtokoordinaattoreilta. Tietoa tiedekuntaan hyväksymisestä tuli odottaa melko pitkään, mutta ottaen huomioon, että syyslukukausi Tel Avivissa alkaa vasta lokakuussa, jäi lähtövalmistautumiseen riittävästi aikaa.

Ennen lähtöä tulee tarkistaa, että oma passi on voimassa vielä 6 kuukautta Suomeen palaamisen jälkeen. Lisäksi muutto Israeliin edellyttää viisumin hankkimista, mikä onnistuu Israelin suurlähetystössä Helsingissä. Jos vaihtoajanjakso osuu syksylle, kannattaa viisuminhaussa huomioida suurlähetystön kesäloma-aika elokuun tienoilla. Viisumin ehtii saada hyvissä ajoin vielä syyskuussa, mutta suosittelen olemaan yhteydessä suurlähetystöön jo loppukesästä.

Ennen lähtöä tuli tutustua yliopiston kurssitarjontaan ja tehdä alustavat kurssivalinnat tarjonnan perusteella. Näistä ei kannata ottaa painetta, sillä kursseja pystyi helposti vielä muuttamaan paikan päällä. Kursseja jouduttiin valitettavasti myös perumaan jo lukukauden alettua.

Asunnon etsiminen, saati saaminen osoittautui haastavaksi ennen lähtöä. Tämän vuoksi lensin Tel Aviviin viikko ennen yliopiston orientaatiopäivää, jotta ehdin etsiä asuntoja paikan päällä. Muutama ystäväni asuu Tel Avivissa, joten sain asua ensimmäisen viikon heidän luonaan. Korkean hintatason vuoksi suosittelen varaamaan alkajaisiksi vuoteen esimerkiksi hostellista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen lähtöä kannattaa valmistautua siihen, että Israel on erityisesti turvallisuustoimissaan hyvin erilainen valtio kuin Suomi. Tästä johtuen esimerkiksi turva- ja passi-/ viisumitarkastukset lentokentillä ovat äärimmäisen pitkiä ja perusteellisia. Varaa siis aina tuplasti aikaa näitä varten ja pidä etenkin lentokentällä tarvittava dokumentaatio mukana (passin ja viisumin lisäksi esimerkiksi dokumentaatio vaihtoyliopistoon hyväksymisestä ja mahdolliset asumistiedot).

Yliopiston järjestämässä orientaatiotapaamisessa käydään opiskeluun ja kampukseen liittyvä perusinfo läpi, joten suosittelen menemään paikalle. Ekalla viikolla kampuksella on myös erilaisia ruokakojuja ja muita infopisteitä, joista voi hakea itselleen esimerkiksi bussikortin.

Asuminen

Tel Avivin yliopisto ei virallisesti tarjoa vaihtareille asuntoja, vaan jokaisen tulee etsiä asunto itsenäisesti. Pari vaihtokaveriani onnistuivat saamaan asunnon kampukselta. Kampus sijaitsee kuitenkin yli 30min bussimatkan päässä Tel Avivin keskustasta, minkä vuoksi itse etsisin asuntoa lähempää keskustaa ja rantaa.

Hintataso Tel Avivissa on korkeampi kuin Suomessa ja jopa yhteisasumisesta voikin joutua maksamaan yli 1000 euroa. Löysin asuntoni facebook ryhmien kautta, joissa paikalliset tarjoavat asuntojaan lyhyt- tai pitkäaikaisesti vuokralle kohtuulliseen hintaan. Näissä haasteeksi osoittautui Israelin kansalaisuuden puuttuminen, mikä omalla kohdalla edellytti sitä, että Tel Avivissa vakituisesti asuva ystäväni antoi vuokranantajalleni vuokranmaksuni takeeksi omat henkilötietonsa.

Moni vaihtokaveri löysi asuntonsa airbnb:n kautta, mutta näiden hinnat jopa monen hengen kimppakämpissä nousivat yli tuhanteen euroon kuussa. Kannattaakin siis varautua maksamaan asumisesta enemmän kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Tel Avivin oikis tarjosi melko rajallisen määrän englanninkielellä opetettuja oikiksen kursseja, minkä vuoksi kaikki oikisvaihtarit olivatkin lähes tulkoon aina samoilla kursseilla. Loput kurssilaisista olivat paikallisia opiskelijoita. Kurssikoot ovat pienempiä kuin mihin olin Helsingin yliopistolla tottunut. Opetus on luentomuotoista, mutta jonkin verran interaktiivisempaa kuin Suomessa.

Ennen lähtöä tehtyihin alustaviin kurssivalintoihin tuli paljon muutoksia paikan päällä, ja ainakin omat ”suosikkikurssit” jouduttiin perumaan. Lukukausi on jaettu kahteen jaksoon, joiden päätteeksi on tenttiviikko. Osa tenteistä oli luokassa suoritettavia essee- tai monivalintatenttejä ja osa etänä suoritettavia kotitenttejä. Tenttiarvostelu oli muistaakseni asteikolla 1-5 ja luokassa suoritettava tentti oli mahdollista uusia ainakin kerran. Tenttimateriaalina toimi pääosin omat luentomuistiinpanot, minkä vuoksi läsnäolo luennoilla on suositeltavaa. Kurssivalintoja tehdessä kannattaa huomioida, että osa vaihtareista (erityisesti kanadalaiset) ovat vaihdossa vain ensimmäisen jakson.

Kampuksella on kirjasto, jossa voi opiskella tai tarvittaessa esimerkiksi tulostaa asiakirjoja. Joissain tenteissä oli sallittua ottaa opiskelumateriaalia painetussa muodossa mukaan, minkä vuoksi tulostaminen saattaa olla tarpeellista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Israeliin lähtiessä on hyvä ymmärtää juutalaisuuteen kuuluvat erilaiset pyhät, jotka vaikuttavat normaaliin arkeen. Näistä mainitakseni esimerkiksi Yom Kippur -juhla pysäyttää hetkellisesti koko maan. Viikko Israelissa alkaa sunnuntaista, jolloin perjantai on suurimmalla osalla jo vapaa päivä. Perjantai-illalla alkaa sapatin vietto, joka jatkuu kunnes aurinko laskee lauantaina. Suunnitellessa esimerkiksi viikonloppureissuja on hyvä tiedostaa, että suurin osa ravintoloista ja kaupoista on koko sapatin ajan kiinni, eikä julkinen liikenne kulje.

Ravintola- ja yöelämä on Tel Avivissa hyvin vilkasta, mikä näkyy kadunvarsiravintoloiden kuhinana jokaisena viikonpäivänä. Vaikka hintataso onkin hieman korkea, suosittelen ottamaan kaiken irti erityisesti kahviloista ja ravintoloista, sillä etenkin ruoka Tel Avivissa on äärimmäisen herkullista.

Pankkikortit toimivat Tel Avivissa hyvin, mutta esimerkiksi bussissa maksaminen onnistui vain bussikortilla tai käteisellä. Myös Tel Avivin ulkopuolelle mentäessä käteinen voi edelleen joissain paikoissa olla ainut mahdollinen maksuväline. Pankkikorteista suosittelisin hankkimaan Revolut-pankkikortin, jolla korttimaksut onnistuvat edullisilla valuuttakursseilla.

Ruokakaupoissa suurin osa myytävistä elintarvikkeista on varustettu vain hepreankielisillä pakkausmerkinnöillä, minkä vuoksi Google Translate -sovelluksen kuvan avulla kääntäminen osoittautui ainoaksi tavaksi ostaa juoksevan juuston sijasta jogurttia. Tälle sovellukselle iso suositus, ellei hepreankieli ole hallussa jo ennen lähtöä.

Monia varmasti mietityttää Israelin turvallisuustilanne, mikä onkin hyvä tiedostaa ennen lähtöä. Koin Tel Avivin todella turvalliseksi ja esimerkiksi yöllä yksin liikkuminen kadulla oli mielestäni miellyttävämpää kuin Helsingissä. Asuin Tel Avivissa 4 kuukautta, jonka aikana kaupungin turvallisuustilanne nousi puheenaiheeksi kerran. Tämä johtui Gazan ja Israelin välillä ammutuista raketeista. Tel Aviviin tähdätyt raketit saatiin onnistuneesti hajotettua ennen niiden osumista kohteeseen. Tämä kuulostaa suomalaisen korvaan hurjalta ja käsittämättömältä. Paikan päällä tilanteeseen on kuitenkin vaikea suhtautua pelolla, sillä tällaisella tiedolla ei tunnu olevan vaikutusta paikallisiin. Israelin ja erityisesti Tel Avivin turvallisuusjärjestelmä on ensiluokkainen, enkä kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi tai uhatuksi. Vaikka maan poliittinen tilanne onkin epävakaa, en jättäisi lähtemättä Tel Avivin tarjoamaan värikkääseen kulttuurikokemukseen, jossa yhdistyvät niin lämpö, pitkät ja surffia puskevat rannat kuin äärimmäiset ruokakokemukset ja uskontoon liittyvät traditiot.