Vaihtokertomus, University of Montana, syksy 2019

Farmasian tiedekunnan opiskelija

ENNEN LÄHTÖÄ

Haaveilun vaihdosta olen aloittanut jo ala-asteella, joten suunnittelu ja tiedonhankinta on ollut ”ikuista”. Hain vaihtoon ISEP:in kautta, jolloin virallinen haku alkoi joulukuussa sekä syksyn että seuravan kevään vaihtoihin. Sain ensin tiedon Helsingin yliopistolta, että olen päässyt heidän ISEP-hakijaksi, jonka jälkeen alkoi erillinen hakuprosessi ISEP-järjestelmässä. Toiveyliopistoja sai edelleen laittaa useasta maasta ja kaupungista. Lisäksi ISEP-hakuun kuului maksullinen kielitesti, joka tuli olla suoritettuna ennen hyväksymistä.


Sain keväällä tiedon hyväksymisestä Montanaan, jolloin aloin täydentää tietojani heidän sivuilleen ja ilmoittautua kursseille. Kursssien osalta kaikki meni kuitenkin vielä uusiksi kohteessa, koska järjestelmä vaati academic advisorin eli opinto-ohjaajan hyväksynnän. Hänelle olisi toki voinut laittaa viestiä jo Suomestakin. Sain kuitenkin valittua juuri minulle sopivat mielenkiintoiset kurssit ja opettajat olivat todella auttavaisia ja kannustavia.

Lähes kaiken informaation sain sähköpostilla kevään ja kesän aikana ja pääsin elokuussa lähtemään hyvin luottavaisin mielin. Viisumiprosessi sujui virallisesti, mutta kivuttomasti, vaikka jännitinkin kovasti suurlähetystössä vierailua. Aika kannattaa kuitenkin varata ajoissa ja varautua jonotuksiin.

Lennot varasin vasta pari viikkoa ennen lähtöä, vaikka en tätä heikkohermoisille suosittelekaan. Aikaerosta palautumiseen on hyvä varata aikaa ja saapua kohteeseen hieman aiemmin kuin viimeisenä iltana ennen ohjelman alkamista, sillä aikaero painoi vielä viikonkin päästä. Mukaan kannattaa ottaa kopiot passista, viisumista ja muista dokumenteista, mielellään sähköisenä ja paperisena. On hyvä olla osoite lähettyvillä, koska sitä kysellään jo lentokentällä, sekä yhteyshenkilöiden puhelinnumeroja
lentokentältä noutoa varten. Minut noudettiin kentältä ongelmitta, mutta ystäväni oli unohdettu, jolloin he seikkailivat keskellä yötä uudessa kaupungissa etsien majoitustaan.

VAIHDOSSA

ISEP oli ehdottomasti edullisin väylä juuri Missoulaan lähtiessä. Ruokailu kampuksella oli melko hintavaa, joten se ja vuokra suurimpina kuluerinä oli katettu jo osallistumismaksussa. Terveellinen ruoka oli surullisen kallista epäterveelliseen verrattuna, mutta vain hieman Suomen ostoksia kalliimmalla kauppareissuilla selvisi useimmiten. ISEP ja kohdeyliopisto hoitivat omalla kohdallani hyvin kaikki käytännön asiat ja informoivat, jos jonnekin piti rekisteröityä. Viisumitarkastus lentokentälle saapuessa oli tarkin, mutta muuten ei erityisiä ilmoituksia tarvinnut tehdä.

Asuminen

Monet asuvat Yhdysvalloissa 2-hengen jaetuissa huoneissa, johon olin itsekin varautunut, mutta onnekseni kaikki ISEP-opiskelijat sijoitettiin Lewis&Clark Villagen maisteriasuntoloihin, joissa oli oma huone ja jaettu keittiö, kylpyhuone ja olohuone. Asuntola sijoittui 2 km yliopistolta, jolloin varsinainen kampuksella asuminen leffatyyliin jäi kokematta, mutta olin todella tyytyväinen majoitukseeni.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on valvotumpaa ja lukiomaisempaa kuin Suomessa. Osassa kursseista oli pakollisia luentoja. Arvosana ei perustu yhteen tenttiin vaan koko kurssin aikaisiin suorituksiin. Jokaisella kurssilla oli useampi ”mid term” -koe, jotka ovat samanarvoisia lopputentin kanssa. Alussa järjestelmä tuntui työläältä, mutta lopussa totesin työmäärän olevan melko sama, mutta jakautuvan paremmin kurssin varrelle. Viimeisen illan paniikkia ei ollut, koska olin läpäissyt kurssit jo ennen viimeistä tenttiä! Kuulinpa huhuja muilta aloilta, ettei tenttiviikolle ollut tämän vuoksi edes pakko osallistua. Opiskelijoiden oli hyvä myös valmistautua luennolle, koska pistokokeita pidettiin luentojen alussa tulevasta aiheesta. Nämä olivat onneksi vain arvosanaa nostavia. Arviointi oli kirjaimin, jossa A=90%, B=80%, C=70% ja D <60% eli hylätty. Tämä asteikko kuitenkin hieman jousti kurssista riippuen. Olin itse maisteriopiskelijana ja suorisin pari graduate-tason kurssia ja pari undergraduate-tason kurssia. Työmäärä vaihteli hyvin paljon kurssi- ja alakohtaisesti, mutta pääasiassa graduate -kurssit ovat haastavampia ja työläämpiä, jolloin niistä saa myös Suomessa enemmän opintopisteitä. Lisäksi yliopistolla oli mieletön valikoima harrastuskursseja, joista itse kävin backpacking kurssin upeine vaelluksineen ja telttailuineen, suosittelen!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto muodostaa ympärilleen todellisen yhteisön. Kaikki pukeutuvat oman joukkueen väreihin ja kannustushuutoja kuulee myös muissa kaupungeissa heihin törmätessä. Paljon ohjelmaa keskittyy juuri urheilulajien ympärille, kuten amerikkalainen jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Harrastuspuitteet ja -mahdollisuudet ovat ensiluokkaisia erityisesti urheilun osalta. Yliopisto ja sen sidosryhmät (kansainvälisyysryhmät ym) järjestivät paljon tapahtumia koko syksyn eri teemoilla. Vaihtarit huomioitiin hyvin kiitospäivä- ja halloweenkokemuksissa. Yliopisto-opiskelijat ovat Yhdysvalloissa melko nuoria ja täysi-ikäisyyden raja on 21, joten kaikki tapahtumat ovat alkoholittomia. Julkisilla paikoilla juominen on kielletty ja avonaisesta tölkistä voi saada sakot. Yöelämää löytyi kuitenkin parin baarin, sekä kotibileiden myötä.

Turvallisuus ja terveydenhuolto

Kaikki terveydenhuolto perustuu vakuutuksiin, joten niihin kannattaa (ja vaaditaan) panostaa. Meillä oli käytössä kampuksen oma terveyskeskus, paikallinen ”yths”. Vakuutuksesta sain korvaukset shekkeinä, joiden lunastaminen ilman pankkitiliä oli haastavaa, mutta mahdollista.
Oma yliopistokaupunkini oli melko pieni ja yleisvaikutelma turvallinen. Muutamia häiriötilanteita tuli tietoomme yliopiston sähköpostin tiedotteissa, mutta itse en kohdannut mitään ongelmia. Kaupunkini on aikaisempien tapahtumien aiheuttaman huonon maineen jälkeen panostanut turvallisuuteen merkittävästi! Kodittomien määrä kaduilla kasvoi hurjasti isommissa kaupungeissa, joissa tavaroistaan sai pitää hieman tiukemmin kiinni.