Month: June 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä oli paljon hoidettavaa pitkin vuotta. Doshishan yliopiston hakemusta varten piti hankkia terveystodistus, varallisuustodistus, kielitaitotodistus, kuvat opiskelijakorttiin, sekä uusi passi, koska edellinen olisi vanhentunut ennen vaihdon loppua. Yliopistohakemuksen yhteydessä haettiin myös asuntolaa ja stipendiä. Onneksemme Doshishan yliopistolta tuli hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen tekoon, joten ongelmia ei juuri ollut. Hyväksymispäätös Doshishaan tuli jo toukokuun lopussa, ja kesäkuun alussa saapui kirje, jossa oli lisää ohjeita loppuvaiheen paperihommiin ja ensimmäisiin askeliin Japanissa. Tuntui, että yliopisto oli todella panostanut näihin ohjeisiin, sillä niistä löytyi kaikki aina paikallisen lentokentän kartasta lähtien. Kesän aikana piti hoitaa vielä Suomen asunnon ja puhelinliittymän irtisanominen, lentojen hankkiminen, rokotukset, matkavakuutus ja viisumi. Itse päätin hankkia myös luottokortin matkaa varten.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisen viikon aikana tuli käydä oman kaupunginosansa virastossa ilmoittamassa osoitteensa ja hankkimassa japanilainen vakuutus. Vaikka työntekijät eivät juuri puhuneet englantia, olivat he tottuneet neuvomaan ulkomaalaisia, ja kaikki sujui ongelmitta. Ensimmäisellä viikolla piti myös maksaa mm. ensimmäisen kuun vuokra. Oma osoite kannattaa opetella ulkoa tai pitää paperilapulla mukana, sillä sen joutuu ensimmäisten viikkojen aikana kirjoittamaan eri papereihin lukemattomia kertoja.

Asuminen

Hain halvimpaan asuntolaan, jota yliopisto meille tarjosi. Mielestäni hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Rakennus oli vanha, mutta kodikas ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Huoneita oli alle 30. Huoneesta löytyi välttämättömimmät huonekalut; sänky, naulakko, jääkaappi-pakastin, kirjoituspöytä ja säilytyslaatikoita. Dormissa ei ollut ollenkaan wifiä. Jos sellaisen halusi, piti hankkia oma reititin. Muita miinuksia oli, että jaoimme vessat, ahtaan keittiön ja suihkut muiden asukkaiden kanssa. Lisäksi rakennuksessa ei ollut ollenkaan kylpyä! Japanilaisen kylpykulttuurin tuntien tämä oli melkoinen yllätys. Kylminä talvi-iltoina teki monesti mieli päästä upottautumaan kuumaan kylpyyn. Korttelin päässä oli kuitenkin lähin julkinen kylpy, jossa sai muutamalla sadalla jenillä kylpeä sydämensä kyllyydestä.

Kaiken kaikkiaan olin asumisjärjestelyyn hyvin tyytyväinen. Ympäröivä alue oli rauhallista, ja asuntola sijaitsi kampuksen kupeessa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Asuntolan katolla sai vapaasti oleskella ja ihmetellä ympäröivää kaupunkia. Myös Kamo-joki oli vain kivenheiton päässä dormistamme. Sen rannat sopivat hyvin niin lenkkeilyyn kuin piknikkeilyynkin.

Opiskelu ja opetus

Ohjelma koululla alkoi alkuorientaatiolla ja kielitaitotestillä. Testin perusteella meille osoitettiin taso, jolta saimme valita japaninkielisiä kursseja. Koska opiskelijoita tulee ympäri maailmaa erilaisilla opiskelutaustoilla, lienee opiskelijoiden jakaminen haastavaa. Jotkut kokivat heille osoitetut kurssit liian helpoiksi tai vaikeiksi, mutta omalla kohdallani taso meni aivan nappiin. Tuntui, että opinnot olivat suoraa jatkoa sille mihin Suomen opinnoissa jäätiin.  Ainoa osio, jossa jäi hieman toivomisen varaa, oli kanjit. Materiaaleissa ei tullut kovin montaa uutta merkkiä, eikä Doshishalla ollut tarjota erillisiä kanjikursseja. Toisaalta tehtävät keskittyivät Suomen kursseja enemmän tekstin tuottamiseen, mikä paitsi kehitti ilmaisukykyä, myös kannusti opettelemaan uusia merkkejä kirjoittaessa (lähes kaikki tehtävät tehtiin käsin).

Kursseille ilmoittautuminen oli tarkkaa puuhaa. Tietyn linjan kurssit olivat valittavissa vain yhtenä päivänä, seitsemän tunnin ajan. Jos ei tänä aikana pyrkinyt kursseille, ei niille ollut enää mitään mahdollisuutta päästä. Muille kursseille ilmoittautumisaika oli muutaman päivän mittainen, eli ei kovin pitkä sekään. Kannattaa siis olla ilmoittautumisaikojen kanssa tarkkana! Myös kurssien peruminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin täytyi pyytää vastuuopettajalta peruutuslomake, johon täytyi täyttää kurssin tiedot ja syy perumiselle. Tiedot käytiin opettajan kanssa läpi, ja opettaja antoi luvan perumiseen. Sen jälkeen piti vielä itse käydä tiettynä päivänä perumassa kurssi koulun nettisivuilla. Vaihto-opiskelijana ei kuitenkaan haitanne, vaikka kurssin peruminen unohtuisi, sillä ainoa seuraus on hylätty arvosana kyseisestä kurssista. On kuitenkin kohteliasta aina ilmoittaa opettajalle, mikäli aikoo virallisen perumisajan jälkeen keskeyttää kurssin.

Vaikka kielikurssien vaikeustaso oli juuri sopiva, osoittautuivat ne yllättävän työläiksi. Peruskielikurssia oli yksi oppitunti joka arkipäivä, ja joka tunti saimme läksyksi parin sivun edestä kirjoitettavaa, jotka piti olla valmiina seuraavan päivän tunnille. Jo näiden tekemiseen upposi useita tunteja joka päivä, ja päälle oli vielä muiden kurssien tehtävät. Suurin osa opettajista oli kuitenkin ymmärtäväisiä ja antoivat tehtäville lisäaikaa. Siinä missä Suomessa monilla kursseilla suoritukseen oli kuulunut vain luennoilla käynti ja lopputentti ja/tai -essee, oli Japanin yliopiston työskentelymalli enemmän lukiotyylinen, joka tunnilta tuli oma läksynsä seuraavaa tuntia varten. Jokapäiväiset läksytehtävät olivat alkuun pieni kulttuurishokki, mutta pian siihenkin tottui, ja toisaalta jatkuva työnteko merkitsi sitä, etteivät kaikki paineet kasautuneet lukukauden loppuun. Kurssien ajankohdat vaihtelivat linjoittain, omalla linjallani tunnit alkoivat joka päivä klo 9 ja painottuivat aamupäivään, kun toisella linjalla oli enemmän kursseja iltapäivällä ja illalla.

Japaninkielisillä kursseilla kaikki oli materiaaleja myöten täysin japaniksi. Vain harvoin saattoi opettaja antaa jonkun sanan englanniksi ja kiinaksi, jos emme muuten ymmärtäneet. Koin todella hyödylliseksi, että kaikki selitykset olivat japaniksi, sillä niistä oppi ns. ”aitoa” käyttökieltä ja samalla myös itse selittämään asioita japaniksi. Englanninkielisiä kursseja oli tarjolla paljon, mutta (osin pieleen menneen ilmoittautumispäivän takia) kävin itse niitä vain yhden. Kurssilla käyty asia oli melko yksinkertaista, sillä osallistujien englannin kielen taso vaihteli laidasta laitaan, mutta arvostelu suoritettiin loppuesseellä, jossa pääsi näyttämään omat taitonsa. Muiden opiskelijoiden puheen perusteella englanninkielisten kurssien taso vaihteli melko reilusti, eikä tätä voinut aina etukäteen ennustaa, joten voi olla hyvä idea ottaa yksi tai kaksi kurssia varalle, jos joku kursseista yllättääkin vaativuudeltaan (tai tylsyydeltään).

Sairaalakokemukset Japanissa

Jos lähdet vaihtoon, huolehdi, että vakuutuksesi ovat kunnossa! Itse pääsin hyödyntämään vakuutustani heti saapumisiltana. Asuntolaan päästyämme löin isovarpaani ovenkarmiin niin kovaa, ettei se tällin jälkeen liikkunut enää ollenkaan. Pelkäsin sen murtuneen (mitä se ei lopulta ollut, onneksi).

Omalla vakuutusyhtiölläni ei ollut sopimussairaaloita Japanissa, ja vakuutusvirkailijan kanssa tuli muutama kommellus. Ensin sain ohjeet yhteen sairaalaan, mutta minua auttanut paikallinen epäili sen jo olevan kiinni päivältä, joten päätin odottaa aamuun. Onneksi, sillä parin tunnin päästä tuli vakuutusyhtiöstä viesti, ettei kyseinen sairaala ottanut maksusitoumusta vastaan. Sain uuden sairaalan nimen, johon voisin mennä seuraavana aamuna. Hetken päästä tuli uusi viesti, että anteeksi, väärän sairaalan nimi. Tästä viisastuneena suosittelen selvittämään jo etukäteen lähialueen sairaaloita, ja onko niistä saatavilla palveluita englanniksi.

Oikean sairaalan löydyttyä sujui loput hyvin. Heti ovella oli vastassa kaksi englannin kielen tulkkia, jotka johdattivat minua ympäri sairaalaa ja selittivät mitä seuraavaksi tapahtuu. Japanilaisessa sairaalassa asiointi oli jo kokemus sinänsä, sillä asiat toimivat melko eri tavalla kuin suomalaisessa sairaalassa. Ensin täytettiin esitietolomake, jossa piti henkilötietojen lisäksi kertoa, mihin sattuu. Esitietojen käsittelyn jälkeen mentiin uuteen odotushuoneeseen, jossa hoitaja kävi arvioimassa tilannetta, ja siitä taas röntgenhuoneeseen, jonka jälkeen toinen hoitaja kävi tutkimassa ja vääntelemässä varvasta odotushuoneessa. Pienen odottelun jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa englantia, eikä tulkin tarvinnut kuin istuskella. Lääkäri totesi, ettei varvas ole rikki ja määräsi pari päivää lepoa. Tämän jälkeen tulkki saattoi minut sairaalan ovelle ja asia oli sillä selvä. Koska olin sopinut käynnistä etukäteen vakuutusyhtiön kanssa, ei maksusta tarvinnut huolehtia. Mikäli olisin marssinut suoraan sairaalaan, olisi byrokratian hoitaminen ollut luultavasti hankalaa.

Pääsin sairaalareissulle toisenkin kerran kipeän viisaudenhampaan vuoksi. Tällä kertaa etsin omatoimisesti lähialueelta hammasklinikoita, jotka mainostivat englanninkielistä palvelua. Varmistin puhelimessa, että klinikalla käytetään nykyaikaisia välineitä ja puudutusta (huhujen mukaan japanista löytyy myös perinteisiä vanhoja klinikoita, jotka eivät käytä). Asiointi sujui hyvin englanniksi, mutta hampaani osoittautui hankalaksi, minkä vuoksi sain lähetteen hammaskirurgiaan erikoistuneelle klinikalle. Tällä klinikalla ei ollut englanninkielistä palvelua, mutta onnistuin asioimaan japanintaidoillani, ja hammaskirurgi puhui jonkin verran englantia. Hammas lähti, ja Japanin vakuutuksen korvaaman osan jälkeen hinta oli hyvin edullinen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaikka yhä useampi kauppa ja ravintola hyväksyy nykyään korttimaksuja, kannattaa aina varata käteistä mukaan. Porukalla esimerkiksi ravintolaan mentäessä on tapana tilata ruoat yhdessä, ja jokainen maksaa oman osansa käteisellä, joten pikkurahalle on aina tarvetta. Lisäksi löytyy liuta paikkoja, jotka eivät edelleenkään ota ollenkaan korttimaksuja, tai hyväksyvät vain tiettyjä (japanilaisia tai kansainvälisiä) kortteja. Monet isommatkin kaupat, jotka mainostivat korttimaksumahdollisuutta, hyväksyvät vain luottokortteja. Rahaa saa onneksi nostettua niin debit- kuin credit-kortillakin lähes jokaisesta konbinista. Kaikkien pankkien kortit eivät toimi kaikkien kauppojen masiinoissa, joten jos noston kanssa on ongelmia, kannattaa kokeilla toisen ketjun kauppaa tai esimerkiksi postikonttoria.

Japanilaisen vakuutuksen ottaminen on pakollista. Kannattaa huolehtia vakuutusmaksujen maksaminen ajoissa, ja varmistaa että saat varsinaisen vakuutuskortin väliaikaisen vanhettua. Japanilaista vakuutusta kysytään heti alussa esimerkiksi sairaalassa käydessä, ja voimassaolevalla vakuutuskortilla lähtee heti yli puolet pois varsinaisesta hinnasta. Japanilainen vakuutus ei kuitenkaan korvaa kaikkea, joten kannattaa huolehtia, että myös Suomen pään vakuutusasiat on kunnossa.

Kioton julkinen liikenne on muuhun Japaniin nähden melko kallista, ja kaupungin keskusta on melko kompakti, joten suosittelen ehdottomasti pyörän hankkimista. Kaupunki on täynnä pyöräliikkeitä, joista saa myös käytettyjä menopelejä kohtuuhintaan. Pyörällä pääsee liikkumaan ympäri kaupunkia melko kätevästi. Kannattaa kuitenkin opetella paikalliset liikennesäännöt hyvin ja tarkistaa ennen lähtöä, mihin pyörän voi saapumispaikassa jättää. Suurin osa yleisistä pyöräparkeista on Kiotossa maksullisia. Kaupungilla kulkee myös paljon pyöräpysäköinninvalvojia, jotka kärräävät luvattomasti jätetyt pyörät pyörävankilaan. Sinne joutuneen pyörän saa takaisin n. 20 euron suuruista maksua vastaan.

Kannattaa pyrkiä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin heti kuin mahdollista. Doshishalla ei ollut ollenkaan tuutorioppilaita, joten paikallisten yhteyksien löytäminen oli kokonaan omalla vastuulla. Suosittelen lämpimästi käymään läpi oman yliopistosi klubit ja harrastekerhot ja liittymään sinua kiinnostavaan sellaiseen. Kaikki kerhot eivät välttämättä ota vaihtareita jäseniksi, mutta varsinkin circleissä (サークル, saakuru) pitäisi löytyä monia, joihin pääsee mukaan. Kampuksella oli myös jonkun verran kansainvälisille opiskelijoille suunnattua toimintaa, mutta niistä piti itse ottaa aktiivisesti selvää.

Ulkona syöminen on Japanissa reilusti Suomea halvempaa. Halpoja ketjuravintoloita löytyy kaikkialta, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan lähialueen pikkuravintolat läpi, sillä niistä voi löytyä melkoisia helmiä. Kaikista ei välttämättä löydy englanninkielistä menua, mutta rohkeasti vaan sisään, työntekijät kyllä auttavat parhaansa mukaan.

Ruokakauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Luonnollisesti lähikonbinien ruoat ovat paljon kalliimpia kuin isommissa marketeissa. Me löysimme halvimmat hinnat ja parhaan valikoiman lähimmältä kauppakadulta (商店街、shoutengai), joita löytyy pitkin kaupunkia. Siellä oli vierekkäin useampi ruokakauppa, joilla oli jokaisella omat erikoisuutensa.

Vegaaninen ruoka ei ole kovin suosittua Japanissa. Kiotosta löytyy muutamia vegaanisia ravintoloita, mutta ne tarjoavat yleensä vain länsimaalaistyylistä ruokaa, ja tavallisissa ravintoloissa ei usein edes tiedetä, mitä vegaaninen ruokavalio tarkoittaa. Kaupoista löytyy kyllä vihanneksia hyvään hintaan, mutta kasviproteiinit ovat tofua lukuun ottamatta kiven alla ja tavallisista kaupoista löytyy yleensä vain jälkiruokaan tarkoitettuja makeita säilykepapuja. Monista länsimaalaisiin ruokiin erikoistuneista ruokakaupoista voi tehdä vegaanisia löytöjä. Itse löysin lähistön kaupoista mm. kikherneitä, linssipastaa ja ravintohiivahiutaleita. Kuiva-aineita voi shoppailla myös netistä, itse tilasin Amazonin kautta 3 kiloa linssejä melko edullisesti.

Toinen asia japanilaisessa ruoassa, joka voi muodostua ongelmaksi on kuidun vähyys. Tyypillinen japanilainen nykyruoka sisältää yleensä valkoista riisiä tai vehnänuudelia, (usein uppopaistettua) lihaa ja vähän tai ei ollenkaan kasviksia. Itse ratkaisin tämän syömällä paljon sobaa, kaupasta löytämiäni täysjyvämuroja ja konbinien salaatteja sekä tekemällä ruokaa itse. Kuitupitoiset tuotteet ovat kasvattamassa suosiotaan, joten etsimällä niitä kyllä voi löytää. Kiotosta löytyy jopa suomalaistyylinen leipomo, josta saa ruisleipää!

 

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Matchan suurkulutusta, hanami, henkinen nousu ja korona

Kirjoittaessani tätä vaihtokertomusta olen Korona-pandemiasta huolimatta edelleen Japanissa ja vaihtoa on jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta. Pohdiskellessani menneitä yhdeksää kuukautta pienessä 20 neliön kiotolaisessa asunnossani, en voi kuin hämmästellä mihin aika on kiitänyt. Koti-ikävä, johon olen usein melko taipuvainen ja josta moni aikaisemmin vaihdossa ollut varoitteli, ei ole vielä ilmaantunut, ja oikeastaan ikävöin Japania jo nyt. Vaihto on ollut minulle äärimmäisen kasvattava kokemus, ja uskon että paikallinen tukiverkostoni on auttanut minua pääsemään yli yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta ja päätöksestä. Kuten elämä yleensä, opiskelijavaihto ulkomailla ei varmasti ikinä suju täysin mutkattomasti. Jopa ylitsepääsemättömän vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä. Omassa tapauksessani juuri vaihtoon lähtö saattoi olla se mikä pelasti minut totaaliselta romahdukselta, joka oli alkanut nostaa päätään jo vuonna 2018.

Ennen lähtöä

Kevät-kesällä 2019 sain sen ihanan ja odotetun uutisen. Pitkän hakuruljanssin ja jännittämisen jälkeen minut oli hyväksytty vaihtoon Kioton Ritsumeikanin yliopistoon. Tätä varten olin tsempannut numeroitani samalla kun keräsin rahaa puuduttavassa kassatyössäni kaikki ne hetket, kun en ollut kirjoittamassa esseitä ja pänttäämässä kanjeja. Seuraavaksi tuli lukea läpi ohjeet, neuvot ja vinkit, joita vaihtoyliopistoni onneksi lähetti vinon pinon, joka kattoi kaikkea asukkaaksi rekisteröitymisestä kurssivalintoihin, sekä kampuksen resursseista Kioton ruokakulttuuriin. Ensiarvoisen tärkeää oli myös hakea viisumi mahdollisimman pian, sillä vaikka sen normaalisti saa melko nopeasti, omassa tapauksessani alle kahdessa viikossa, ennen kuin tämä tärkeä paperi on kädessä, lentoja ei kannata alkaa varailemaan, vaikka mahdollisimman halpa lippu houkuttaakin. Itse marssin suurlähetystöön heti haettuani Ritsumeikanin lähettämät tarpeelliset dokumentit Kaisa-talosta.

Kun byrokratia kotimaassa oli saatu kuntoon, varasin lentolippuni ja aloin etsiä asuntoa. Olin jo kauan sitten päättänyt, että haluan vuokrata oman asunnon opiskelija-asuntolan sijaan. Olin kuullut paljon hyvää Ritsumeikanin asuntoloista ja huomattavasti halvempi vuokra oli houkutteleva, mutta omaa rauhaa ja varmuutta omasta keittiöstä ja kylpyhuoneesta varten olin raatanut niska limassa jo pari vuotta Suomen päässä. Pitkän etsiskelyn ja vertailun jälkeen löysin Kiotosta parikin luotettavan oloista vuokran välittäjää, jotka puhuivat englantia ja olivat halukkaita tekemään joustavia sopimuksia kalustetuista asunnoista ulkomaalaisten kanssa. Useat japanilaiset vuokranantajat saattavat nimittäin olla nihkeitä vuokraamaan ulkomaalaisille tai sopimuksen vähimmäispituuden vaatimus on useissa tapauksissa kaksi vuotta. Itse Jouduin etsimään kaksi asuntoa, sillä lopullinen asuntoni oli saatavilla vasta kuukausi maahantuloni jälkeen ja se asunto, jossa vietin ensimmäisen kuukauteni oli yhteen suuntaan yli puolentoista tunnin matkan päässä kampukseltani. Vuokrasin molemmat asunnot samalta yhtiöltä ja sain alennusta takuu- ja siivousmaksuissa. Kokemukseni kyseisestä firmasta on erinomainen ja he ovat erittäin alttiita auttamaan Japanissa asumiseen liittyvissä käytännön asioissa ja kysymyksissä, jos vastaus ei löydy jokaisessa asunnossa olevasta ohjekansiosta.

Ennen Japaniin lähtöä suosittelen tutustumaan keskilämpötiloihin ja pakkaamaan harkiten. Itse jouduin pakkaamaan erittäin huolellisesti, sillä olen jo suomalaisten keskipituuteen verrattaessa luokkaa hongankolistaja, ja kenkiä olen joutunut ostamaan erikoiskaupoista tai ulkomailta. Oli hyvin epätodennäköistä, että pystyisin Japanista löytämään helposti mieleisiäni vaatteita. Lyhyemmille lähtijöille samankaltaisia ongelmia on varmasti vähemmän. Mukaan kannattaa pakata myös tarvittava elektroniikka ja jos adapteria ei vielä löydy ja se unohtuu hankkia suomen päässä, vähääkään isommat tavaratalot ja elektroniikkakaupat kyllä tarjoavat niitä. Japani on kosmetiikkaa pursuava maa, mutta jos tietää omat ehdottomat suomesta saatavat suosikkinsa, niitä kannattaa ottaa mukaan sen verran kuin uskoo tarvitsevansa, kunhan matkalaukun painoraja kestää. Itse otin mukaan myös pieniä kotimaan tuliaisia, kuten suomalaisia makeisia, sillä niitä tämä kulttuuri rakastaa ja on mukava antaa pieni pala omaa maata ja kulttuuria uusille ystäville. Pakollisen salmiakin jälkeen on hyvä olla jotain vähemmän eksoottista kuten Fazerin suklaata tarjottavaksi anteeksipyyntönä.

Alkubyrokratia ja asuminen

Saavuin Osakan kansainväliselle lentoasemalle 6.9.2019. Kaikki sujui kutakuinkin niin hyvin kuin mahdollista. Loputtoman tarkistelun jälkeen kaikki tarpeelliset paperit olivat käsillä, mikä vähensi stressiäni huomattavasti. Kentällä ennen tulleja saatavan oleskelulupa kortin yhteydessä on tarjotun työskentelyluvan, jolla opiskelija saisi tehdä 28 tuntia viikossa töissä. Tähän mennessä en itse ole sitä tarvinnut, mutta maahan tullessa luvan saa heti kättelyssä ja myöhemmin sen hakeminen olisi monimutkaisempi prosessi, jos vaikka päättäisikin opiskelujen lomassa hieman tienata. Asunnolle pääseminen oli suhteellisen mutkatonta, sillä olin tutustunut vaihtoehtoihini etukäteen ja matka taittui julkisilla kivuttomasti. Toista se olikin sitten kuukautta myöhemmin uuteen asuntoon muuttaessa liikenneonnettomuuksien vuoksi.

Japaniin saapumisen jälkeen tulee kahden viikon sisällä ilmoittautua kaupungin, ja vielä tarkemmin tietyn kaupunginosan asukkaaksi. Tämänkin prosessin jouduin käymään läpi kahdesti, sillä kaupungintaloilla oleskelulupakorttiin kirjattavien osoitetietojen tulee olla ajan tasalla ja kortin aina mukana. Ritsumeikanin yliopisto on erittäin auttavainen vaihto-opiskelijoitaan kohtaan kaikenlaisissa asioissa, ja myös asukkaaksi kirjautumiseen niin kuin pankkitilien avaamiseen oli nimetty avustamaan japanilaisia SKP-Buddy oppilaita, jotka toimivat tukena ja neuvovat vaihto-oppilaita koko vaihdon ajan, yhdessä yliopiston kansainvälisen keskuksen työntekijöiden kanssa. Itse pääsin tapaamaan kaikki avustavat tahot vasta kolmisen viikkoa Japaniin saapumisen jälkeen, koska en asunut asuntolassa, joten jouduin selviämään prosessista itsekseni silloin nykyistä huomattavasti rikkonaisemmalla japanillani. Kyllähän se lopulta kävikin hermostuksesta huolimatta melko sutjakkaasti, sillä henkilökunta oli hyvin avuliasta.

Opiskelu, verkostoituminen ja jaksaminen

Syyskuun lopulla alkoivat kurssivalinnat ja sen jälkeen opinnot. Prosessia varten saimme yliopistolta kattavat ohjeet, ja ne kannattaakin lukea huolellisesti ja valikointi aloittaa ajoissa, sillä uuden verkkosivuston ja yliopiston järjestelmän oppiminen vie yllättävän paljon aikaa. Huomiota kannattaa kiinnittää kurssien hyväksiluettavuuteen, sekä opintopistemäärien muuntamiseen, sekä ehdottomasti omaan jaksamiseen. Vaihtoon lähdetään opintojen takia, mutta aikaa pitää jäädä myös rentoutumiseen, itsestä huolehtimiseen, ihmisten kanssa ajan viettoon ja uuden maan ja kulttuurin kokemiseen. Itse saatoin hieman yliarvioida vuorokauden tuntimäärän kevätlukukaudella ja ottaa intensiivisen japanin kielen linjan pakollisten kurssieni lisäksi pari valinnaista kulttuurikurssia liikaa, ja nyt tahti on melko intensiivinen. No sitä ei voi muuta kuin yrittää parhaansa, Japanissa kun on yleistä, että tietyn ajan jälkeen kursseja ei voi enää peruuttaa, vaan niistä saa automaattisesti hylätyn arvosanan. Suosittelen kokemaan ja näkemään niin paljon kuin sielu sietää ja kun vain suinkin ehtii. Asioiden lykkääminen voi johtaa kokematta jäämiseen. Itse tartuin tilaisuuksiin syksyllä yleensä heti, mutta ne muutamat asiat, jotka jätin keväälle saattavat nyt jäädä toiselle reissulle koronan vuoksi. Hankalahan pandemiaa olisi ollut ennustaa, mutta olkoon tämä lisämuistutus siitä, että tilaisuuksia ei kannata vaihdossa hukata.

Asuipa sitten asuntolassa tai omassa asunnossa, ihmisiin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, niin paikallisiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin. Itse tahdoin sortua siihen suomalaiseen tyyliin, jossa ei mennä juttelemaan aktiivisesti muille koska “ei haluta häiritä ketään”. Lisäkynnyksenä oli se, että kolme viikkoa asuntoloissa asuneet tuntuivat kaikki muodostaneen pareja ja ryhmiä ja sekaan tunkeminen tuntui haastavalta. Onnekseni pari tšekkiläistä opiskelijaa omine sanoineen “adoptoi” minut ja heidän kauttaan pääsin tutustumaan muihinkin. Silloin tällöin myöhemminkin olen huomannut olevani hieman ulkona kaveripiirieni asioista, sillä he viettävät kaiken vapaa-aikansa keskenään asuntoloissa, mutta se ei ole minua suuremmin haitannut, sillä itse olen lyöttäytynyt yhteen muiden omissa asunnoissaan asuvien kanssa, vältän asuntoladraamat (joita on ollut yllättävän paljon kuulemani mukaan), saan majoittaa Osakasta iltaa viettämään tulleita kavereitani tai vierailemaan tulleita läheisiäni miten lystään, ja nautin yksityisestä suihkusta. Pieni yksinäisyys, etenkin näin koronapandemian aiheuttaman eristyksen ja etäluentojen takia yrittää silloin tällöin ilmoittaa itsestään, mutta opinnot ovat pitäneet huomiota muualla ja puhelimella saa yhteyden, vaikka pallon toiselle puolelle, joten ikävä ei ole sietämätön. Henkilökohtaisesti myös nautin omasta tilastani, mikä olikin yksi pääsyistä oman asunnon vuokraamiselle.

Opetuksen laatu on ollut Ritsumeikanissa erinomainen, ja etenkin japaninkursseihin olen tyytyväinen. Tahti on kova, mutta jos töitä tekee, niin kyllä sitä sitten kehittyykin, ja sitä varten minä vaihtoon lähdinkin. Ritsumeikanilla on myös tarjota useita kulttuuri- politiikka- bisnes- ja lakiopinnollisia kursseja ja paljon muuta sekä Traditional Japanese Arts kursseja, joilla pääsee itse harjoittamaan esimerkiksi japanilaista keramiikkaa, konditoriaa tai ikebanaa käytännössä.

Opiskelijan tukena

Se mistä haluan erityisesti kiittää Ritsumeikanin yliopistoa, on sen loistava henkilökunta, opiskelijatukijärjestelmä ja terveydenhuolto, niin fyysisen kuin henkisen. Itse olen joutunut turvautumaan molempien palveluihin. Maaliskuussa kävin tarkistuttamassa nopeasti kylkeeni ilmaantuneen suurehkon patin ja sain lähetteen paikalliseen sairaalaan ultraäänitutkimuksiin. Harmittomaksi lipoomaksihan se osoittautui, mutta tässä vaiheessa olin iloinen kansallisesta terveysvakuutuksesta, joka on kaikille vaihto-opiskelijoille lain nojalla pakollinen, ja maksuissa kannattaakin pysyä ajan tasalla. Loka-marraskuussa hakeuduin Ritsumeikanin ilmaisen Student supportin piiriin voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Syyt sille olivat vanhaa perua jo vuodelta 2018, osa jopa varhaisemmalta ajalta, mutta vaihdossa ne vihdoin eskaloituivat muun muassa vahingollisen parisuhteeni vuoksi ja uuden keisarin kruunajaispäivänä sain ensimmäisen voimakkaan paniikkikohtaukseni. Yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Seuraavana päivänä hakeuduin opiskelijaneuvontaan, johon hyvin havainnointikykyiset kansainvälisen keskuksen työntekijät olivat minua suosittaneet menemään jo kuukauden päivät. Yleensä jonotusajat psykologille saattavat olla jopa kuukauden, mutta olin onnekas ja sain ensimmäisen aikani jo seuraavalle viikolle, koska suostuin ottamaan hyvin epäsuositun aikaisen aamun ensimmäisen periodin vastaanottoajan. Olen vakaasti sitä mieltä, että kerran viikossa psykologilla käyminen pelasti paitsi opintoni, myös terveyteni. Olen aina ollut äärimmäisen uuttera puurtaja ja aina yrittänyt parhaani, mutta täydellinen romahdus oli nyt lähellä ja pelkäsin tulevaisuuttani suunnattomasti. Päähän ei tuntunut tarttuvan mikään, jaksaminen oli nollassa, sain pienen paniikkikohtauksen pari kertaa jopa oppitunnilla ja pidän jonkinmoisena ihmeenä sitä, että selvisin tammikuun päättökokeista jokseenkin kunnialla. Olen varma, että ilman saamaani tukea olisin edelleen samassa heikkenevässä tilassa. Sen sijaan maaliskuun lopulla onnistuin vihdoin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Pistin itseni edelle ja erosin rakastavasta mutta valitettavasti toksisesta suhteesta. En usko, että olisin kyennyt siihen ilman saamaani tukea ja neuvontaa, joka jatkuu edelleen. Alan pikkuhiljaa toipua alkushokista ja eron aiheuttamasta tuskasta ja olen huomannut positiiviset vaikutukset muun muassa oppimiskykyni elpymisessä. Tällaisesta lukemisen ja kirjoittamisen määrästä en olisi syksyllä selvinnyt. Vaikeita hetkiä tulee edelleen, mutta saamani ystävät ovat tukeneet minua ammattilaisten ohella läpi kaikkien vastoinkäymisten ja tunnen olevani velkaa niin monelle. Kehotan kaikkia tulevia vaihto-oppilaita pitämään avun hakemisen kynnyksen matalalla. Typeriä syitä ei olekaan. Omaani liittyi paljon vakavia henkilökohtaisia asioita, mutta opiskelijoille täällä painotetaan, että ihan vaikka urasuunnitelmien pohtimiseen saa ja kannattaa hakea neuvontaa.

Vaihtoni lähenee nyt loppuaan, mutta itse en olisi vielä valmis palaamaan kotiin. Niin paljon kasvattavia kokemuksia, hyviä ystäviä, kulttuurisia yllätyksiä, hyvää ruokaa ja vain ja ainoastaan kohdemaalleni Japanille tyypillisiä tapahtumia ja ilmiöitä. Pandemia on saattanut muuttaa suunnitelmiani, mutta silti en kadu, etten palannut kotiin etuajassa niin kuin vaihtoehdoksi annettiin, enkä vaihtaisi tätä vuotta pois edes maksusta. Annettu maksimipituus tälle vaihtokertomukselle ei riitä kattamaan kaikkea mistä haluaisin kertoa. Kioto tuntuu (ehkä vähän kliseisesti) jo toiselta kodilta, ja tiedän jo palaavani tänne uudelleen.