Oikeustieteellinen tiedekunta
Opiskelin syyslukukauden 2019 Iso-Britanniassa Manchesterin yliopistossa. Halusin vaihtoon juuri Iso-Britanniaan, sillä oikeustieteiden opiskelijana minua kiinnosti maan oikeusjärjestelmä ja myös brittiläinen kulttuuri yleisesti, minkä lisäksi halusin vaihtoon englanninkieliseen maahan. Manchesterista en tiennyt entuudestaan juuri mitään (paitsi sen jalkapallojoukkueet), mutta kaupunkina paikka paljastui aivan ihanaksi. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita ja erityisesti meidät ulkomaalaiset otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Esimerkiksi vaihtoyliopistossani noin puolet opiskelijoista on ulkomaalaisia. Kaikista kaupungeista, joissa olen Iso-Britanniassa käynyt, Manchester muodostui ehdottomasti suosikikseni. Vaihtoni sijoittui aikaan ennen Brexitin toteutumista, joten jotkut käytännöt ovat sittemmin saattaneet muuttua.
Ennen lähtöä
Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistoltani todella kattavasti tietoja seuraavista askeleista hakuprosessin suhteen ja myös Erasmus-koordinaattoriin sai aina hyvin yhteyden. Varasin etukäteen esimerkiksi kuljetuksen lentokentältä asuntolalle ja liityin vaihtareille tarkoitettuun Facebook-ryhmään. Yleistä huolehdittavaa ennen vaihtoa olivat esimerkiksi vakuutuksen laajentaminen myös pidempää vaihtoaikaa koskien. Pidin tavallisen suomalaisen puhelinliittymäni, sillä netti ja puhelut EU-alueella sisältyivät siihen. Huolehdin myös tarvittavat määrät lääkkeitä jo valmiiksi.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Sain kirjepostissa ennen vaihtoa tositteen opiskeluoikeudesta, joka tuli ottaa fyysisenä kopiona mukaan maahan saavuttaessa. Vain EU-alueen ulkopuolelta tulevien tuli ilmoittautua maassa paikallisella poliisilaitoksella, joten tätä en kohteessa tehnyt. En myöskään ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, mutta tästä olisi mahdollisesti ollut hyötyä, sillä esimerkiksi jotkin museot olivat ilmaisia vain kaupungin asukkaille. Yliopistolta tuli hakea opiskelijakortti ja kirjastokortti sekä käydä tapaamassa Erasmus-koordinaattori sekä oikeustieteellisen opinto-ohjaaja, jonka kanssa päivitimme opintosuunnitelmani. Näistä sain kuitenkin selkeät ohjeet sähköpostitse ennen vaihtoa sekä kohteessa fyysisen ohjekirjan muistettavista asioista.
Asuminen
Valitsin asumismuodoksi opiskelija-asuntolan. Hakuvaiheessa tuli hakea useampaan eri asuntolaan ja näistä minut sijoitettiin saatavuuden mukaan. Halusin huoneen, jossa on oma wc ja suihku, joten tämä rajasi hieman mahdollisia hakuvaihtoehtoja. Sain huoneen Canterbury Court -nimisestä asuntolasta, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 40 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Asuntolasta tuli jo varausvaiheessa maksaa varausmaksu ja lopulliset vuokrat maksettiin kerralla. Asuntola oli mielestäni laatuunsa nähden todella kallis, kuten tosin asuntolat yleisesti briteissä ovat.
Onnekseni asuntola oli todella rauhallinen ja poikkesi näin positiivisesti monista muista asuntoloista, joista kuulin kokemuksia muilta. Minulla oli 9 kämppistä, joiden kanssa jaoimme keittiön ja ison oleskelutilan, minkä lisäksi asuntolassa oli yhteinen kerhotila ja pyykkitupa. Asuntola-alueella oli myös pieni kuntosali ja kirkko. Itse huone oli pieni ja todella kylmä ja sinne myös syksyn mittaan ilmaantui hometta seinille. Erityisesti onkin hyvä muistaa ottaa myös lämmintä vaatetta huoneeseen. Peitot ja tyynyt ostin paikallisesta Lidlistä, minkä lisäksi ostin joitakin keittiötarvikkeita ja ruokailuvälineitä (veitsiä ei muuten saa ostaa alle 18-vuotiaana!). Joitakin keittiövälineitä jaoimme myös kämppisten kanssa. Huoneessa ei ollut wifiä, joten ostin jo Suomesta wlan-kaapelin sekä tietysti adaptereita erilaisia pistokkeita varten.
Opiskelu ja opetus
Kuten aiemmin totesin, tapasin heti saavuttuani opinto-ohjaajan, jonka kanssa päivitimme opinto-ohjelmani. Lähes kaikki moduulit olivat 10 opintopisteen arvoisia (20 ETCS) ja näitä moduuleja tuli käydä vähintään kolme. Valitsin kurssit mielenkiinnon ja loppuarvostelun mukaan: valitsin vain kursseja, joiden lopputenttinä oli essee. En esimerkiksi halunnut sellaisia kursseja, joissa vaadittiin esityksen tekemistä tai kirjallista koetta. Kurssit toteutettiin luennoin (jotka taltioitiin) sekä kerran viikossa oli seminaariopetusta. Seminaarissa yleensä keskusteltiin kurssin aiheista ja alustettiin jostakin kysymyksestä. Seminaarissa joutui yleensä aina puhumaan ja kommentoimaan, mutta alkujännityksen jälkeen nämä olivat todella mukavia kokemuksia ja veivät pois omalta mukavuusalueelta. Seminaareihin oli myös todella valmistauduttava, sillä professorit edellyttivät oikeasti kysymysten analysointia.
Kesken lukukauden oli pienempi kirjallinen työ ja lopuksi laadittiin laajempi loppuessee. Ns. tenttiviikot olivat tammikuun lopulla ja koko tammikuu oli näin ollen opetuksesta vapaata. Kohteesta olisi näin ollen voinut käytännössä lähteä jo ennen joulua, mutta päädyin jäämään vielä tammikuuksi Manchesteriin lomailemaan ja toki kirjoittamaan myös loppuesseetä. Kirjallisuutta oli hyvin saatavilla e-kirjoina, mutta toisinaan vaadittiin fyysisen kirjan hakemista kirjastosta. Opetus oli yleisesti hyvin erilaista kuin Suomessa juuri edellä mainitun osallistuvuuden näkökulmasta, minkä lisäksi kursseilla opeteltiin myös argumentointia ja juuri omien ajatusten esittämistä. Arvostelu oli mielestäni suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, eli ei erityisen ankaraa tai lievää.
Opinnot sujuivat omalta osaltani hyvin, vaikka en oikeustieteellisen opinnoissa ollutkaan tottunut erityisen argumentatiivisten esseiden kirjoittamiseen. Erityisesti seminaarit auttoivat tässä, sillä niihin tuli aina valmistautua hyvin ja todella lukea kaikki vaaditut materiaalit. Hyväksytyn esseen alaraja oli mielestäni 42/100, ja 75/100 vastasi parasta arvosanaa A. Läpipääsy ei ainakaan ollut erityisen vaativaa, mutta parhaat arvosanat edellyttivät kyllä todella hyvää pohdintaa. On myös hyvä muistaa, että seminaareihin oli aina osallistuttava ja poissaolosta pääosin aina ilmoitettava vastuuopettajalle. Kursseille ilmoittautuminen oli myös suhteellisen helppoa ja selkeää. Opiskelin undergraduate-ohjelmassa, mutta sisällytän kurssini maisterin valinnaisiin. Tämän vuoksi opinto-ohjaajani antoi minun suorittaa vain kolmannen vuoden opintoja.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Kaupunkina Manchester on pääosin turvallinen, vaikka paikalliset eivät kuitenkaan suositelleet yksin liikkumista yöaikaan sellaisilla alueilla, joissa ei ole muita ihmisiä. Kaupungissa on todella paljon kodittomia ja siellä on myös iso huumeongelma: tämä näkyi paljon katukuvassa ja erityisesti kaupungin keskustassa Piccadilly Gardens -puistossa. Kodittomat saattoivat toisinaan lähestyä ja yliopisto myös varoitteli, että jotkut heistä olivat painostaneet opiskelijoita esimerkiksi nostamaan heille rahaa. Henkilökohtaisesti en kokenut heitä kuitenkaan uhkaavina tai joutunut ahdistaviin tilanteisiin, minkä lisäksi esimerkiksi juuri keskustassa on aina muita ihmisiä. Ihmiset ovat myös hyvin välittäviä ja auttavat aina tarvittaessa.
Opiskelijabileitä on paljon ja myös kaupungin juhlakulttuuri on melko railakasta. Sopeuduin kaupunkiin todella nopeasti enkä juuri kokenut kulttuurishokkia. Manchesterissa on paljon nähtävää, hyviä ravintoloita ja myös kaunista luontoa, minkä lisäksi suosittelen lämpimästi matkustelemaan mahdollisimman paljon myös muissa kaupungeissa. Yliopistolla on kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettu International society -niminen yhteisö, jotka järjestivät paljon edullisia retkiä eri kaupunkeihin, minkä lisäksi tein jonkun verran myös omatoimisia reissuja. Hintatasoltaan Manchester vastaa mielestäni Suomen tasoa, mutta esimerkiksi ravintolat ja pubit ovat jossain määrin edullisempia. Julkisissa maksetaan pankkikortin lähimaksuominaisuudella ja julkinen liikenne on myös edullista. Manchesterin aksentti saattaa olla aluksi hieman vaikeaa ymmärtää, mutta tähän tottui nopeasti. Suosittelen myös ehdottomasti käymään jalkapallo-ottelussa, vaikka ei muuten lajia seuraisi: jalkapallo on todella iso osa brittikulttuuria.
