Vaihtokertomus, Middlesex University London, kevät 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saavuin Lontooseen tammikuussa 2021. Kolmas kansallinen lockdown oli julistettu samalla viikolla ja tiesin, että vaihtokeväästäni tulisi hyvin poikkeuksellinen. Koronatilanteen tuoma epävarmuus oli varjostanut vaihtoprosessia koko edellisen vuoden. Olin kuitenkin päättänyt olla perumatta vaihtoani, sillä maisteriopiskelijana tämä oli viimeinen mahdollisuuteni kokea opiskelijavaihto. Toivon, että tämän vaihtokertomuksen lukija pääsisi kokemaan hieman perinteisemmän vaihdon ja että kokemuksistani sekä vinkeistäni olisi apua!

Ennen lähtöä

Sain kuulla, että minut oli valittu vaihtoon Lontooseen maaliskuussa 2020. Kesti kuitenkin syyskuun alkupuolelle, ennen kuin pääsin tekemään virallista hakemusta. Sain silloin tulevasta vaihtoyliopistostani sähköpostin, joka sisälsi ison liudan erilaisia hakemiseen tarvittavia dokumentteja sekä informaatiota siitä, millaisia todistuksia minun tulisi lähettää hakemuksessani. Näitä olivat mm. virallinen kurssiote (Transcripts) sekä suomeksi, että englanniksi, kopio passistani, motivaatiokirje, todistus kielitaidosta sekä kurssivalinnat.

Middelesex on erittäin kansainvälinen yliopisto, mutta koska suurin osa KV-opiskelijoista tulee Euroopan ulkopuolelta, heidän hakemuspohjansa sekä käytäntönsä olivat heille suunnattuja ja paikoin myös hyvin joustamattomia. Jouduin esimerkiksi useaan kertaan selittämään heille, että en tarvitse erasmus opiskelijana viisumia, koska viivyn vain yhden lukukauden. Viimeisin kysely viisumistani tuli minulle toukokuussa. 4 kuukautta sen jälkeen, kun olin saapunut vaihtokohteeseen. Tietenkin myös vuoden alussa voimaan tullut Brexit sekoitti tilannetta. Eli tästä oppineena, suosittelen ottamaan tarkkaan selvää siitä, millaisilla dokumenteilla ja ehdoilla maassa saa oleskella, jotta tiedätte oikeutenne. Ei myöskään aina voi luottaa siihen, että tulevan vaihtoyliopiston vastaavat ovat täysin perillä juuri sinun tilanteestasi. HY:n Liikkuvuuspalvelut auttoivat minua tämän asian tiimoilta, mutta jatkuva viisumien kysely ja vaihtopaikan menettämisellä uhkailu lisäsivät epävarmuutta entisestään.

Joustamattomuutta erasmus opiskelijan kannalta hakuprosessissa osoitti mielestäni myös se, että jouduin suorittamaan maksullisen (n.350€) IELTS-kielikokeen. Eikä kielikeskuksessa suorittamani englannin B2 kurssi kelvannut riittäväksi todisteeksi kielitaidoistani. Esimerkiksi UCL:ään vaihtoon tulleet tuttuni eivät joutuneet tekemään maksullista kielitestiä, joten on hyvin yliopisto kohtaista tarvitseeko todistusta vai ei.

Lopulta kaikki dokumentit allekirjoituksineen olivat kasassa lokakuun loppupuolella ja jäin odottelemaan hyväksymiskirjettä. Jouduin kuitenkin vielä vaihtamaan kurssivalintojani ja pyytämään uudet allekirjoitukset suunnitelmalleni. Näin olleen koko virallinen hakuprosessi kesti syyskuun alusta marraskuun puoliväliin asti. Se vei paljon aikaa ja on ehdottomasti ollut työläin osa vaihto-opintojani, koska sähköpostien kirjoitteluun, vaatimusten selvittelyyn ja todistuksien hankintaan kului todella paljon aikaa. Siksi haluankin painottaa että, tämän vaiheen jälkeen kaikki on ollutkin helpompaa. Hakuprosessin työläys oli myös yksi syy siihen miksi, en halunnut enää viime metreillä perua vaihtoani synkentyvästä koronatilanteesta huolimatta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koska koronarajoitukset ovat jatkuvassa muutoksessa tammikuun säännöt eivät enää pidä paikkaansa, mutta saapuessani Suomi oli vielä niin sanotulla “vihreällä listalla”, joka tarkoitti ettei minun tarvinnut tehdä koronatestiä ennen tai jälkeen saapumiseni, eikä myöskään ollut vaatimusta karanteenista. Ainoa asia, joka ennen lentoa tuli täyttää oli “passenger locator form”, johon tuli syöttää yhteystiedot mahdollisien altistumisien jäljittämiseksi. Nämä säännöt ovat kuitenkin useaan kertaan muuttuneet ja suosittelenkin tarkistamaan ajankohtaisen tilanteen ulkoministeriön, THL:n ja NHS:n sivuilta.

NHS eli Brittien julkinen terveydenhuolto on ilmainen kaikille kansainvälisille opiskelijoille. (Pois lukien hammaslääkäri, joten kannattaa tarkistaa, että matkavakuutus korvaa ainakin joitain hammashoidon kustannuksia.) Järjestelmä toimii niin, että rekisteröidyt asiakkaaksi oman alueesi GP-surgerylle. Listan alueesi GP surgeryista löytää NHS:n verkkosivulta tai vaihtoyliopiston sivuilta, jos asut esimerkiksi yliopiston asuntolassa. Rekisteröinti tehdään usein verkossa ja vie jonkin verran aikaa, koska ainakin vastaanotto johon itse ilmoittauduin, halusi tietään kaiken saaduista rokotuksista etniseen taustaan. Koska briteissä ei ole Suomen mallin kaltaista väestörekisterijärjestelmää, josta pystyttäisiin todentamaan ihmisten osoitteet, täytyy GP:lle rekisteröinnin yhteydessä esittää “proof of address”, tässä tapauksessa joko vuokrasopimus tai esimerkiksi kaasu-, netti- tai sähkölasku. Tämä jos joku kummastutti suomalaista, joka on tottunut käyttämään verkkopankin tunnistautumista kaikkialla. Meni pari viikkoa ja postiluukkuun kilahti oma NHS-number, joka on ilmeisen tärkeä, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, etteikö pelkän postiosoitteen sekä nimen syöttämisellä pystyisi esimerkiksi varaamaan aikaa koronarokotteeseen.

Asuminen

Päätin hakea huonetta yliopiston asuntolasta. Syy tähän oli helppous ja pelko siitä, että ilman lähiopetusta en tutustuisi muihin yliopistoni opiskelijoihin. (Tämä onneksi osoittautui melko pian täysin turhaksi peloksi.) Middlesex tekee yhteistyötä suuren kiinteistöfirman kanssa, joka hoitaa asuntolan ylläpidon. Eli HOAS:in kaltaista yleishyödyllistä toimijaa ei valitettavasti löydy.

Asuminen Lontoossa on tunnetusti kallista ja huoneeni vuokra piti maksaa yhdellä kertaa jo ennen kuin olin astunut jalallanikaan Lontooseen. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon maja paikkaa etsiessä. Esimerkiksi yksityiseltä hankittu asunto voi tarkoittaa sitä, että vuokraa saa maksaa kuukausittain. Huoneeni oli osa kuuden huoneen solua, joissa kaikissa oli oma kylpyhuone. Onnekseni pääsin suhteellisen rauhalliseen rappuun ja minulla oli vain kaksi kämppistä, joiden kanssa tulin erittäin hyvin toimeen. Kuitenkin asumisvaihtoehtoja pohdittaessa on hyvä muistaa, että briteissä asuntolat ovat usein niitä paikkoja, joihin varsinkin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat muuttavat. Siellä on näin ollen paljon nuoria, jotka asuvat ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja meno voi joskus yltyä sen mukaiseksi. Eli jos kaipaa ehdotonta rauhaa, kannattaa pohtia onko asuntola se oikea vaihtoehto sinulle. Yksityisellä puolella on enemmän vaihtoehtoja ja usein myös halvemmalla. Eteenkin koronan myötä Lontoon vuokramarkkinat ovat hiljentyneet, joten vapaita huoneita on aiempaa enemmän. Hintataso niin asuntolahuoneiden, kuin yksityiseltä vuokrattujen huoneiden osalta on samaa luokkaa kuin Helsingin kantakaupungin yksiöiden vuokrataso.

Asuntolan hintaan kuului kaikki välttämättömyydet, kuten vesi, netti ja sähkö. Lisäksi kerran viikossa siivooja kävi puhdistamassa yhteiset tilat ja tyhjentämässä roskikset. Asuntolan varustelu oli todella alkeellista. Huoneessa oli runkopatjasänky, työtuoli, pöytä ja kaappi. Keittiössä leivänpaahdin, mikro, uuni, jääkaappi ja vedenkeitin. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki piti joko raahata mukana Suomesta tai ostaa. Sen hetkisen koronatilanteen myötä pyrin tuomaan mukanani niin paljon kuin mahdollista, mutta ostin myös osan keittiötarvikkeista sekä petivaatteista läheisestä isosta supermarketista. Käytettynä ostaminen olisi ollut tuossa vaiheessa hankalaa lockdownin takia, mutta normaalimmassa tilanteessa pitäisin sitä erittäin järkevänä vaihtoehtona.

Vaikka asuntola sijaitsikin 25 minuutin tube matkan päässä keskustasta zone 4:lla, pidin sijaintia erittäin hyvänä. Asemalle pääsi vajaassa 5 minuutissa ja yliopiston kampus oli todella lähellä. Vaikka kampuksella kävinkin vain muutaman kerran ja silloinkin koronatestissä. Liikkuminen Lontoossa on helppoa varsinkin kun välttelee ruuhka aikoja, jolloin matkustaminen on kalliimpaa ja varaa liikkumiseen tarpeeksi aikaa. Opiskelijana voi hakea student Oyster cardia, jolla saa alennusta bussi- ja kausilipuista. Mutta koska pääasiassa liikuin tubella vaihtelevan epäsäännöllisesti, en kokenut sitä tarpeelliseksi itselleni. Näin ollen käytin tavallista oyster cardia tai pankkikortin lähimaksua. Julkinen liikenne Lontoossa on suhteellisen kallis. Esimerkiksi yksi matka tubella zone 4:lta keskustaan maksoi minulle reilu 3 euroa off-peak ja 4,5e ruuhka-aikana. Kuitenkin se on ainoa tapa päästä liikkumaan tässä kaupungissa sujuvasti.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalintojen kanssa ei ollut suuresti valinnanvaraa. Tämä johtui pääasiassa lukuvuoden pituisista kursseista ja siitä, ettei vaihto-opiskelijoita päästetty kaikille kursseille. Tämä selvisi minulle vasta hakiessani vaihtoyliopistoon syksyllä. Keväällä hakiessani HY:n vaihtohaussa olin laittanut kurssisuunnitelmaani täysin eri kurssit, mutta onneksi suunnitelmat ovat joustavia ja niitä voi muuttaa jälkikäteen.

Lopulta päädyin suorittamaan kolme kansainvälisten suhteiden kurssia ja yhden sosiologian kurssin.  Kaikki kurssini olivat kanditason kursseja ja Helsingin valtsikan kurssivaatimuksiin suhteutettuna äärimmäisen helppoja. Kurssit koostuivat luennoista ja seminaareista. Kaikki opetus oli etänä ja usein ainoat osallistujat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat muita Erasmus vaihto-opiskelijoita, vaikka paikallisia opiskelijoitakin kurssilla ilmoittautuneena runsain mitoin. Opetustapa vaihteli paljon luennoitsijasta. Jotkut suosivat monologeja ja kalvoja, joillain taas oli enemmänkin kyselevä ja keskusteluun haastava tyyli. Seminaareissa pääsi usein argumentoimaan, vertailemaan ja juttelemaan pienemmissä ryhmissä, joka oli ehdottomasti antoisinta opinnoissa.

Kurssieni suoritustavat olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Kaikkiin vaadittiin n. 3000 sanan loppuesseet ja sen lisäksi esitelmät. Yhdelläkään kurssilla ei vaadittu ryhmätöitä tai kurssin aikana palautettavia reflektiopapereita. Töistä sai paljon palautetta ja luennoitsijat pyysivät essee luonnoksia sekä ideoita nähtäville jo hyvissä ajoin kurssin aikana. Palautteessa painottui erityisesti keskeisten teorioiden ja käsitteiden määrittäminen sekä ymmärtäminen. Eikä niinkään ilmiöiden tarkasteleminen ja omien ajatusten yhteen liittäminen. Tämä oli mielestäni suuri eroavaisuus Helsingissä opiskeluun ryhmätöiden ja reflektioipapereiden puuttumisen ohella.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lontoo on varmasti monelle tuttu kaupunki, mutta en voi olla silti korostamatta sen mahdollisuuksia. Museot, teatterit, ravintolat ja pubit, jotka kaikki ovat lockdownin jälkeen vähitellen availleet oviaan luovat äärettömän määrän hienoja mahdollisuuksia vaihto-opintojen rinnalle. Myös mahdollisuudet matkustaa UK:n sisällä ovat hyvät. Kävin esimerkiksi päiväretkellä etelärannikolla Seven Sisters luonnonpuistossa, jossa upeat kalkkikivi seinämät nousevat suoraa merestä. Lisäksi kävin Oxfordissa sekä viikonloppureissulla Skotlannissa. Matkalippuja kannattaa olla varaamassa hyvissä ajoin, sillä ne voivat ajoittain nousta todella korkeaksi ja jos aikoo matkustaa paljon kannattaa harkita alennuksiin oikeuttavan railcardin hankkimista.

Erityisesti etäopiskelu loi itselleni alkuun pelon siitä, että en pääse tutustumaan muihin opiskelijoihin ollenkaan. Mutta vaihtoyliopistoni järjestämät etätapahtumat ja orientaatio olivat erinomaisia paikkoja tutustua muihin vaihtareihin. Myös asuminen asuntolassa muiden opiskelijoiden ympäröimänä mahdollisti uusien tuttavuuksien löytämisen helposti. Alku voi tuntua aina vähän vaikealta, mutta kun kaikki lähtee niin sanotusti rullaamaan pidä vain hatusta kiinni ja anna vaihto-opiskelun viedä mukanaan. Ihanaa vaihtoa sinulle!