Vaihtokertomus, Université de Liège, Belgia, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Aloitin vaihtoon valmistautumisen tutustumalla vaihtoyliopistoihin. Vaihtoehtoina oli muutama yliopisto ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan Liègen yliopiston Belgiassa. Opiskelen ranskaa, joten halusin lähteä joko Ranskaan tai Belgian ranskankieliseen osaan. Lopulta Belgia vei voiton, koska olin kiinnostunut tutustumaan muihinkin ranskankielisiin maihin kuin vain Ranskaan, joka oli jo aiemmin tullut tutummaksi matkustamisen ja opiskelujen kautta. Liègen yliopisto oli tuolloin ainoa vaihtokohde Belgiassa, johon oli mahdollista hakea ranskan opiskelijana, joten sen jälkeen, kun olin valinnut Ranskan ja Belgian välillä, valinta oli helppo.

Sain vaihtoyliopistoltani tiedon hyväksymisestä muistaakseni kesäkuun loppupuolella, lukukausi alkoi siellä syyskuun puolen välin tienoolla. Sain yliopistolta infokirjeen, jonka mukana tuli neuvoja asunnon etsimiseen ja muihin käytännönasioihin. Yliopisto tarjosi myös jokaiselle mahdollisuuden saada belgialaisen ”kummin”, jolta voisi kysyä myös neuvoja jo ennen maahan saapumista ja joka voisi auttaa myös maahan saavuttua käytännön asioissa. Koin itse ainakin kivaksi, että pystyin viestittelemään ennen vaihtoon lähtöä jonkun paikallisen kanssa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkien vaihtareiden piti käydä ilmoittautumassa yliopistossa ensimmäisten päivien aikana ja silloin kannatti olla varautunut jonottamaan. Yliopisto järjesti myös pari orientaatiopäivää eri kampuksilla. Siellä sai paljon tietoa käytännönasioista ja sai tutustua yliopistoon ja sen eri kampuksiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin. Muuton jälkeen suositeltiin myös ilmoittautumista kaupungin asukkaaksi. Kotivakuutus oli myös yksi asioista, mikä oli tärkeää hoitaa alussa. Itse sain siihen apua ”kummiltani” ja sain vakuutuksen hankittua ihan kätevästi netistä.

Asuminen

Yliopisto antoi kesällä jo joitain ehdotuksia nettisivuista, joilta voisi alkaa etsiä asuntoa, ja lopulta päädyinkin sivustolle, jossa vuokranantajat laittoivat ilmoituksia vapaana olevista asunnoista. Ranskankielisessä Belgiassa käytetään usein sanaa ”kot”, kun puhutaan opiskelijoille tarkoitetuista solukämpistä. Minut yllätti, että monessa asuntoilmoituksessa vaadittiin muun muassa kuvat vanhempien palkkakuiteista ja henkilökorteista ennen vuokrasopimuksen kirjoittamista. Tämä oli vähän hassua, koska ne piti lähettää, vaikka oli asunut jo monta vuotta itsenäisesti. Tämä vaikutti kuitenkin olevan aika yleinen tapa, eikä vuokranantaja suostunut vuokraamaan huonetta muuten, vaikka oli tästä toki poikkeuksiakin.

Katsomieni huoneiden hintataso oli tuolloin ehkä vähän kalliimpi kuin mitä olisin halunnut maksaa pienestä huoneesta ja jaetuista yleisistä tiloista. Löysin lopulta kuitenkin huoneen, joka oli kävelymatkan päässä keskustasta ja jossa minulla olisi oma huone jääkaapilla, liedellä ja mikrolla varustettuna sekä jaettu kylpyhuone ja keittiötila. Perille saapuessani kävi kuitenkin ilmi, että jaettu keittiö oli remontissa, joten se ei olisi käytettävissä. Huoneessani oli kuitenkin riittävä varustelu ruuanlaittoon, mutta kämppiksiin tutustumisen kannalta oli ikävää, että talossa ei ollut oikeastaan mitään tilaa, jossa olisi voinut tavata muita ihmisiä. Välillä törmäsin muihin asukkaisiin eteisessä tai matkalla kylpyhuoneeseen, mutta muuten kaikki olivat omissa huoneissaan. Tutustumisen kannalta olisi siis ehkä mukavampaa, jos jokaisella ei olisi omaa keittiötä huoneessa tai jos asunnossa olisi edes jokin yhteinen tila.

Muuttaessani asuntoon, minulle selvisi myös, että talossa ei ole pyykkikonetta vaan pyykit pitäisi käydä pesemässä omatoimipesulassa, joita Liègessä oli kyllä useita. Vaikutti siltä, että siellä oli aika yleistä, että pyykit käytiin pesemässä lähimmässä kadunkulmassa sijaitsevassa pesulassa. Pyykkikoneen sai päälle laittamalla koneeseen kolikoita ja muistaakseni koneellinen pyykkiä maksoi reilun kolme euroa.

Opiskelu ja opetus

Olin tehnyt alustavan suunnitelman kursseista, jotka tekisin Belgiassa, mutta lopulta valintani menivät aika lailla uusiksi. Ensimmäisten viikkojen aikana oli kuitenkin mahdollista tehdä muutoksia kurssivalintoihin ja löysin lopulta kurssit, jotka tuntuivat sopivilta hyväksilukua ja tasoani ajatellen – ja jotka myös tuntuivat kiinnostavilta. Muita vaihtareita oli oikeastaan joka kurssilla, joten useimmiten ei tarvinnut olla ainoana ulkomaalaisena missään. Apua oli mahdollista kysyä opettajilta, toisilta opiskelijoilta ja vaihtareilta eli yksin ei tarvinnut kärvistellä. Joillain kursseilla oli luento-osuus sekä käytännönläheisempi ryhmäopetusosuus, jossa kurssin osallistujat oli jaettu pienempiin ryhmiin. Kaikki kurssit olivat ranskaksi, mutta pääosin niitä oli kuitenkin aika helppo seurata. Suurimmalla osalla kursseista oli myös erikseen luentodiat sekä niitä laajempi, kurssin aiheet kokoava ”tiivistelmä”. Näiden sekä omien muistiinpanojen avulla oli mahdollisuus pärjätä ihan hyvin. Osa kursseista oli kyllä aika vaikeita, jos ei puhunut äidinkielenään ranskaa, mutta en ollut laittanut mitään kovia tavoitteita arvosanojen suhteen. Pääsin kaikista kursseista läpi ja joistain sain jopa ihan hyvän arvosanan, se riitti minulle hyvin ja vältyin liialta stressiltä. Arvosana-asteikko oli 0–20 ja läpi pääsemiseen vaadittiin vähintään numero 10.

Lukukauden lopuksi tammikuussa oli tenttiviikot. Myöhästyin niiden takia viikon Suomen kevätlukukauden aloituksesta, mutta sain sen hyvin sovittua kurssien opettajien kanssa. Tenttiviikot olivat aika raskas rupeama ja mitä pitkäjänteisemmin oli opiskellut lukukauden aikana, sitä helpompi niistä oli selvitä. Jos kertaamisen aloitti vasta tammikuussa, kävi urakka aika raskaaksi. Tenttiviikot kestivät muistaakseni kolmesta neljään viikkoa ja kaikkien kurssien tentit oli jaoteltu tälle ajanjaksolle. Minulla oli suurimmaksi osaksi kirjallisia tenttejä, mutta kahdesta kurssista oli myös suullinen koe. Ajatuksena suullinen koe kuulosti aika vieraalta ja pelottavalta, mutta todellisuudessa ne olivat tilanteena ihan mukavia ja opettajat olivat todella ymmärtäväisiä vaihto-opiskelijoita kohtaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Belgiasta on helppo matkustaa muualle Eurooppaan bussilla tai junalla ja myös Belgian sisällä on mukava matkustella eivätkä lippujen hinnat ole päätä huimaavia. Kannattaa tutustua sekä Belgian ranskankieliseen että hollanninkieliseen osaan, niiden välillä voi huomata monia eroja. Yliopisto järjesti myös retkiä vaihtareille, mikä oli vaivaton tapa lähteä reissuun. Vaihtareita oli ainakin Liègen yliopistossa paljon ja yleensä muihin vaihtareihin on helppo tutustua, koska kaikki ovat samassa tilanteessa: vieraassa maassa tuntematta ketään. Jos haluaa tutustua paikallisiin, joutuu ehkä näkemään vähän enemmän vaivaa. Ranskaa pääsi kuitenkin oppimaan vaihtareiden kanssa jutellessa, kursseilla ja jokapäiväisiä asioita hoitaessa, vaikka kontaktit paikallisten kanssa olisivatkin jääneet vähemmälle.

 

Vaihtokertomus, University of Life Sciences Prague, Tšekki, syksy 2019

maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syksyn 2019 opiskellen Prahassa taloustieteiden opintoja osana Helsingin Yliopiston ympäristö- ja elintarviketalouden opintojani. Vaihtokertomukseni kuvaa vaihtoa Prahassa ennen koronapandemian alkua, joten keskityn siksi kertomaan tarinassani ennen kaikkea yleisesti elämästä Prahassa!

Kuva sisältä kahvilasta

Kuvateksti: Karlín on täynnä ihania kahviloita!

Ennen lähtöä

Lähtövalmistelut Suomen päässä liittyivät pääasiassa Helsingin asuntoni alivuokraamiseen ja opintotukiasioiden selvittämiseen. Sain yliopistolta hyväksymiskirjeen hyvissä ajoin kesän aikana, joten pystyin kesän aikana alkaa valmistautumaan lähtöön ja tekemään esimerkiksi OLS-kielitestin Suomesta käsin. Luin ennen vaihtoon lähtöä vaihtokertomuksia ja kyselin myös asumiseen liittyviä kysymyksiä aiempien vuosikurssien opiskelijoilta, joiden tiesin olleen Prahassa vaihdossa.

Päätin osallistua ennen virallisen lukukauden alkua viikon kestävälle Tšekin
kielikurssille, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi! Tutustuin tuon viikon aikana eri maiden vaihto-opiskelijoihin ja virallisen lukukauden aloitus tuntui hieman helpommalta, koska koululla olikin monta tuttua kasvoa vastassa, kun osallistuimme ensimmäisen päivän infotilaisuuksiin

Kuva joutsenesta puiston lammikossa

Kuvateksti: Yksi lempipuistoistani Prahassa oli Stromovkan puisto. Kävin täällä usein viikonloppuisin kävelemässä!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Tšekin tasavalta oli vuoteen 1989 saakka kommunistisen hallinnon alla. Ollessani Prahassa vuonna 2019 juhlimme 17.11. Samettivallankumouksen 30-vuotisjuhlapäivää, jolloin kommunismin ajan päättymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta. Kommunistista historiaa oli välillä helppo havaita maan tavoissa hoitaa asioita. Esimerkiksi koululla tehtävät järjestelyt tuntuivat välillä jopa sotilaallisen byrokraattisilta. Me taloustieteen opiskelijat saimme koululta siniset Study Book-vihkoset, joihin meidän oli kerättävä kursseista kaikki suoritukset ja opettajien allekirjoitukset, vaikka kurssisuoritukset olivat nähtävissä myös sähköisesti. Tämä allekirjoitusten metsästys aiheutti erityisesti vaihtoajan lopussa vaikeuksia, koska opettajat antoivat yksittäisiä tapaamisaikoja, jolloin he olivat tavoitettavissa yliopistolla, vaikka monilla oli jo kiire lentää takaisin kotimaahansa. Uskallan epäillä, että näihin käytäntöihin on voinut tulla muutoksia nyt koronan myötä, kun läsnäolon määrä on vähentynyt koululla.

Asuminen

Asunnon löytäminen ainakin vuonna 2019 oli Prahassa haastavaa. Olin jo kuullut etukäteen, että Prahan kaltaisessa suuressa kaupungissa kysyntä asunnoille oli kovaa ja asunnoista saatettiin myös pyytää paljon keskivertovuokria enemmän, erityisesti ulkomaalaisilta. Yliopisto ei pystynyt tarjoamaan majoitusta kuin hyvin harvalle vaihtoon tulijalle, jonka vuoksi asunto oli löydettävä omin avuin. Käytin ennen vaihtoon lähtöä hieman aikaa tutkien Prahan omia asunnonvuokrauskanavia, mutta epämääräiset ilmoitukset ja riski huijatuksi tulemisesta johti siihen, että päätimme toisen vaihtoon lähtevän opiskelukaverini kanssa vuokrata pari viikkoa ennen opintojen alkua Prahasta muutamaksi viikoksi Airbnb-asunnon, ja lähteä etsimään asuntoa Prahasta käsin.

Löysin lopulta itselleni huoneen Student Flat Room.com-sivuston kautta ja opiskelukaverini löysi Facebookin kautta itselleen sopivan huoneen. Asuin Prahassa Smíchov-nimisellä alueella, joka tunnetaan myös Praha 5-asuinalueena. Viihdyin alueella hyvin ja koin sijainnin itselleni sopivaksi. Yliopisto sijaitsi melko kaukana keskustasta ja kulkeminen koululle oli ajoittain melko tuskallista täyteen ahdettujen bussien vuoksi. Matka koululle kesti metro+bussi yhdistelmällä vajaan tunnin, mutta tein matkan kuitenkin mielelläni, koska halusin ennemmin asua keskustan alueella kampusalueen sijaan.Kuva asunnon ulko-ovesta

Kuvateksti: Päädyin lopulta asumaan Smíchoviin, josta pidin kovasti.

Opiskelu ja opetus

Keskityin vaihtokursseja valitessani erityisesti taloustieteeseen painottaviin kursseihin. Pyrin myös valitsemaan kotiyliopistoni tarjonnasta eroavia kursseja. Valitsemani kurssit keskittyivät business & managementtiin, mutta joukkoon mahtui myös esimerkiksi Economics of Brewing-kurssi, jossa tutustuimme oluen markkinoihin ympäri maailmaa!

Vuonna 2019 meillä oli myös vaihtoehtona suorittaa kursseja joko tavallisina koko lukukauden kestävinä kursseja tai vastaavasti viikon mittaisina intensiivikursseina, jolloin päivän luento saattoi kestää 4-5 tuntia, mutta kurssista järjestettiin koe jo saman viikon perjantaina. Yhdistelin näitä intensiivikursseja ja lukukauden mittaisia kursseja keskenään ja suoritinkin syyslukukauden aikana kahdeksan kurssia, mikä oli todella paljon verrattuna Suomessa suorittamiini kursseihin lukukautta kohden!

Kuvassa tietokoneen ruudlulla Euroopan kartta ja edessä muovimukissa olutta

Kuvateksti: Olutkurssilla perehdyimme eri maiden oluisiin ja oluen kulutukseen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Joukkoliikenne oli Prahassa erittäin edullista, erityisesti opiskelijalle. Yliopiston myöntämän kansainvälisen opiskelijakortin avulla sain hankittua itselleni kausilipun koko Prahan joukkoliikenteeseen ja pärjäsin tällä lipulla koko opiskeluajan. Opiskelija-alennus myönnettiin muistaakseni ainoastaan korkeintaan 25-vuotiaille opiskelijoille.

Prahan julkinen liikenne

Kuvateksti: Suosin Prahassa liikkuessa erityisesti ratikkaa.

Suosittelen myös Prahassa ollessa hyödyntämään hyviä juna- ja bussiyhteyksiä, joiden avulla viikonloppureissujen tekeminen ympäri Eurooppaa esimerkiksi Budapestiin ja Krakovaan onnistui minulta vaivattomasti. Lippujen hinnat ovat opiskelijoille edulliset ja kohdevaihtoehtoja on loputtomasti.

Tšekki on täynnä erilaisia luonnonpuistoja, joista itse kävin Hruboskalskon sekä Bohemian Switzerlandin luonnonpuistoissa. Järjestimme päiväretket yhdessä isomman vaihtoporukan kanssa, jolloin matkajärjestelyt pystyttiin jakamaan useamman ihmisen kesken!

Kuvateksti: Teimme ystäväni kanssa Krakovassa pyöräretken Zakrówek-järvelle.

Vaihtokertomus Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rican kantta
Costa Rica, Pura Vida Kuva Sipi Iina

Ennen lähtöä

Vaihtoon valmistautuessani koin saavani paljon tukea eri tahoilta ja olen siitä todella kiitollinen. Osallistuin Liikkuvuuspalveluiden järjestämään lähtöorientaatioon, josta sai hyviä ohjeita vaihtoon valmistautumiseen. Suurimman tuen sain Liikkuvuuspalveluiden järjestämältä aivan ihanalta lähtötuutoriltamme. Tapasimme muutamaan otteeseen kasvokkain ja kynnys avun pyytämiseen oli matala.

Joulukuun alussa sain vaihtoyliopistolta hyväksymistiedon ja todella kattavat ohjeet espanjaksi viisumihakuun. Onneksi myös Liikkuvuuspalvelut olivat antaneet suomenkielisen/enkunkielisen ohjeen ja tuutorimme kertoi tietenkin myös omasta kokemuksestaan. Tämä huojensi ajatuksiani tulevaa byrokratiaa kohtaan.

Lähtö oli siis helmikuun lopulla, joten minulla oli hyvin aikaa käydä kaikki ohjeet läpi ja valmistautua tarvittavien papereiden hankkimiseen, sekä varautua myös henkisesti byrokratian kustannuksiin. Alla listattuna muutamia todistuksia, jotka hankin jo Suomen puolella (skannasin kaikki myös tietokoneelle):

  • Rikosrekisteriote ja Apostille todistus
  • Syntymätodistus ja Apostille todistus
  • Kopio vakuutuksesta vaihtoyliopistolle
  • Kelan todistus mahdollisesta opintotuesta ja opintolainasta (varallisuustodistusta varten)
  • Pankin saldotodistus (varallisuustodistus)
  • HY student exchange certificate & scholarship (varallisuustodistus)
  • UCR vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje

Meille oli kerrottu kahdesta eri vaihtoehdosta maahantuloa koskien: ensimmäinen oli matkustaa lähimpään Costa Rican konsulaattiin (esim. Lontoo), toinen vaihtoehto oli mennä maahan turistina ja maksaa 200 dollarin sakko. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Varauduin myös mahdollisiin tullin esittämiin kysymyksiin maahantulossa. Olin myös ostanut lentolipun Panamaan, jotta pystyin osoittamaan maasta poistumisen 90 päivän sisällä (en osaa sanoa olisiko onnistunut päästä maahan ilman paluulippua muiden todisteiden avulla). Saavuin noin 10 päivää ennen orientaatiopäivää. Näin kerkesin rauhassa asettumaan aloilleni, toipumaan matkasta, tutustumaan lähiympäristöön sekä tulevaan koulumatkaan.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistolla OAICE (La Oficina de Asuntos Internacionales y Cooperación Externa) neuvoo ja opastaa hyvin viisumiprosessissa. He antavat or

ientaatiopäivänä tarvittavat ohjeet ja yhteystiedot, sekä käyvät myöhemmin henkilökohtaisesti jokaisen vaihtarin kanssa viisumihakemuksen läpi (onhan tarvittavat paperit kasassa) sekä vievät hakemuksen eteenpäin.

Muilta vaihtareilta sai myös vertaistukea ja mahdollisuuksien mukaan suosittelisinkin tekemään yhteistyötä muiden kanssa. Esimerkiksi minä, toinen suomalainen sekä yksi puolalainen vaihtari teimme yhdessä hakemuspohjat ja kävimme Casa Amarillan luona pyytämässä virallisia todistuksia siitä, että Costa Ricassa ei ole Suomen edustustoa eikä virallisia suomenkielenkääntäjiä. Muutenkin vaihtareiden yhteisessä whatsappryhmässä kommunikoitiin aktiivisesti ja jaettiin muun muassa notaarien ja kääntäjien ilmoittamia hinta-arvioita. Vaikka byrokratia saattaa tuntua alkuun monimutkaiselta ja työläältä, kärsivällisyydellä ja ohjeita noudattamalla niistä selvisi ongelmitta.

Maassa hoidettavia asioita minulla oli muun muassa:

  • sakon (turistina saapuminen) maksaminen
  • todistusten käännättäminen virallisilla kääntäjillä (OAICE:n lista yhteystiedoista
  • Casa Amarillan todistukset
  • aika poliisilaitokselle haastattelua ja sormenjälkien ottoa varten
  • varallisuustodistuksen hommaaminen
  • julkisen notaarin todistukset kirjeelle solicitud del estudiante (luvan myöntäminen OAICE:lle hoitaa viisumiasiaa eteenpäin vaihtarin puolesta) sekä koko passin kopiosta (maahansaapumisen jälkeen tietenkin, leima pitää olla)
Näkymä San Josésta
San José Kuva Sipi Iina

Asuminen

Minulla kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että sain kämpän oman lähtötuutorini kaverin kautta vielä Suomessa ollessani. Kämppä sijaitsi San Pedrossa, josta oli noin 10 minuutin kävelymatka kampukselle. Asuin kahden kämppiksen kanssa ja maksoin vuokraa noin 250 yhdysvaltain dollaria kuukaudessa. Minulla oli oma huone ja oma kylpyhuone.

Siinä vaiheessa kun maassa alkoivat tiukemmat rajoitukset pandemian vuoksi, päätin muuttaa lähemmäs muita vaihtareita. Casa de la Luna sijaitsi aivan Facultad de Letrasin lähellä. Siellä oli muistaakseni joku yhdeksän asuntoa, joissa suurimmassa osassa oli oma keittiö ja kylpyhuone. Minun asuntoni oli hieman muita kalliimpi (180 000 colonia kuukaudessa), sillä se oli isompi ja erillään muista sisäpihan perällä.

Puolessa välissä vaihtoa, kun varmistui tieto koko lukukauden etäopiskelusta, päätimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa muuttaa Karibian rannikolle. Alkuun majoituimme hostelliin, jonka jälkeen vuokrasimme Airbnb-sovelluksen kautta bungalowin (noin 400 yhdysvaltain dollaria kuukaudessa). Puerto Viejo de Talamancan kylässä piti olla tarkkana mistä vesi hanoihin tulee, useimmiten juomavesi piti ostaa kaupasta. Pääkaupungissa hanavettä pystyi juomaan.

Mielestäni ihan hyvä vaihtoehto on aluksi ottaa majoitukseksi väliaikainen paikka, jonka jälkeen voi paikan päällä etsiä rauhassa itselleen mieluista. Muilta vaihtareilta ja vaikkapa paikallisilta tuutoreilta saa aivan varmasti vinkkejä asumiseen.

Opiskelu ja opetus (Facultad de Letras, Facultad de Historia)

Costa Rican yliopisto
Universidad de Costa Rica Kuva Sipi Iina

Muutama sana orientaatiopäivästä: on hyvä varautua henkisesti mahdolliseen esittäytymiskierrokseen espanjaksi. Meidän orientaatiopäivänä jokainen vaihtari nousi vuorollaan seisomaan mikki kädessä esittäytymään (kuka on, mistä tulee, mitä opiskelee, miksi on lähtenyt juuri Costa Ricaan vaihtoon). Lopuksi vielä teimme ryhmissä lyhyen tyylivapaan esityksen omasta kotimaastaan.

OAICE ei suosittelee vaihtareille käytäväksi enemmän kuin neljä x 3 créditos kurssia. Esimerkiksi yhden käymäni kurssin ilmoittama tuntimäärä luentoa ja itsenäistä opiskelua varten oli yhdeksän tuntia viikossa (3 créditos = “9 horas de dedicación por semana”). OAICE antaa myös sellaisen englanninkielisen todistuksen vaihtareille, mikäli oma yliopisto vaatisi käytäväksi enemmän kursseja. Ensimmäisenä lukukautena suoritin viisi kurssia ja toisena valitsin alkuun viisi, mutta jouduin keskeyttämään yhden estääkseni loppuunpalamisen.

On myös hyvä varautua siihen, että kursseja valitessa ja opintosuunnitelmaa tehdessä voi joutua tekemään muutamaan kertaan muutoksia. Saimme jokainen vastuuhenkilön, jolla suunitelma piti hyväksyttää. Omalla kohdallani vaikuttivat etenkin kurssien opiskelijakohtaiset kiintiöt, onko vaihtarille tilaa, sekä vastuuhenkilön päätös siitä, että pärjääkö vaihto-opiskelija kurssilla. Tarvittaessa tuli pystyä perustelemaan oma pystyminen ja kurssien hyödyllisyys Helsingin yliopiston tutkintoa miettiessä.

Opiskelusta ylipäänsä koin, että Costa Ricassa luettavaa materiaalia annettiin enemmän, arviointi oli jatkuvampaa pistareiden, palautettavien töiden, ryhmäesityksien, loppukirjoitelmien tai tenttien muodossa. Toiset kurssit tuntuivat raskaammilta kuin toiset. Myös professoreissa oli eroja kuinka vaativia he olivat. Itse olin tyytyväinen käymiini kursseihin, ne olivat kaikki mielenkiintoisia, sekä professorit asiantuntevia ja innokkaita. Vaikka opiskelu tuntuikin osittain raskaalta, se oli oman asiantuntijuuden kannalta arvokasta ja kehityin paljon.

Facultad de Letras
Facultad de Letras Kuva Sipi Iina

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Turvallisuus: Käsittääkseni maan turvallisuus on parempi verrattuna joihinkin muihin latinalaisen amerikan maihin. Päiväsaikaan San Josén keskustassa kun liikuin yksin useampi tuli varoittamaan minua yksin liikkumisesta ja kehotti olemaan erityisen varovainen. Eikä loppujen lopuksi koskaan tullut edes tarvetta liikkua yksin myöhään illalla.

Kustannukset ja yleinen hintataso: Etenkin hygieniatuotteet olivat melko kalliita verrattuna Suomeen. Ulkona syöminen oli edullisempaa.

Pankkikortit ja käteinen: Käytin enemmän korttia kuin käteistä. Vuokrat maksoin aina käteisellä. Huom. Uber eikä Airbnb sovellukset hyväksy visa electronia. Pankille on ilmeisesti hyvä ilmoittaa oleskelevansa ulkomailla, jotteivat jäädytä internet korttimaksuja mikäli epäilevät jotain hämärää lähtevistä veloituksista. Eri pankkien nostoautomaatit veloittavat hieman eri summia jokaisesta nostosta. On myös hyvä nostaa sellaisesta automaatista, jonka yhteydessä on pankki. Minulle kävi kerran niin, että en ottanut korttiani tarpeeksi nopeasti takaisin, joten se imaisi korttini sisään. Onneksi ulkona oleva turvallisuusmies neuvoi minua asioimaan pankissa ja sain korttini lopulta takaisin henkilöllisyystodistusta vastaan.

Auringonnousu Guancastessa
Guanacaste Kuva Sipi Iina

Vaihtokertomus, Universidade de São Paulo, Brasilia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihto-opiskelijana Brasilian São Paulossa, USP-yliopistossa alkuvuodesta 2020, missä opiskelin kansainvälisiä suhteita. Saavuin Brasiliaan jo tammikuun alussa, sillä halusin matkustella ennen opintojen alkamista helmikuun alkuopuolella. Fyysisiä opintoja USP:ssa ehdin tehdä vain noin puolentoista kuukauden ajan, ennen kuin Covid-19-pandemian myötä päätin palata takaisin Suomeen. Suoritin kuitenkin vaihdon loppuun etänä, mikä oli mielenkiintoisten kurssien vuoksi melko antoisaa. Opiskelu USP:ssa oli unelmien täyttymys, ja jo aiemmin tuttu maa Brasilia sai uusia syvyyksiä kolmen kuukauden visiittini aikana, vaikka loppuikin ennen aikojaan. USP lukeutuu brasilian parhaimpiin yliopistoihin, ja sen huomaa. Yliopiston henki oli hieno, ja pidin kovasti opiskelukavereistani ja henkilökunnasta.

Ennen lähtöä

Vaihtoon vaadittiin B1-kielitaito, josta sain todistuksen Helsingin yliopiston kielikeskuksen portugalin kielen opettajalta. Todistuksen sai tekemällä pienimuotoisen suullisen kokeen, jossa käy ilmi kielitaidon taso. Suoritin Helsingin yliopistolla alkeiskurssin ja jatkokurssin, minkä lisäksi opiskelin kieltä itsenäisesti. Suoritin myös Brasiliassa kurssini portugaliksi, mutta saatavilla oli myös englanninkielisiä kursseja.

Brasiliaan piti hakea vaihtoon jo lähes puolitoista vuotta ennen, eli edeltävän vuoden lokakuussa. Lukukaudet ajoittuvat hieman eri aikoihin kuin Suomessa: Lukuvuosi alkaa helmikuussa, ja loppuu vuoden loppupuolella, minkä välissä on tietysti kesäloma. “Kevätlukukausi” jatkuu siis kesäkuulle ja jopa mahdollisesti heinäkuun alkuun. Vaikka lukuvuosi alkaa helmikuussa, brasilialaisten vuoden kohokohta karnevaali alkaa jo helmikuun lopussa ja kestää pari viikkoa, jolloin ei oikein luentoja ole – kaikki ovat kaduilla juhlimassa! Suosittelen lämpimästi omistautumaan tälle pariviikkoiselle täydestä sydämestä, sillä luvassa on uskomattoman elämäniloista riemua ja elämän juhlaa, jossa kaikki ovat mukana.

Brasiliaan tarvitsee yli 90 päivän oleilua varten viisumin, tässä tapauksessa opiskelijaviisumin, joka haetaan suurlähetystön nettisivujen ohjeiden mukaan. Viisumihakemusta varten pitää täyttää viisumihakemus Brasilian ulkoministeriön nettisivuilla, ja hankkia seuraavat dokumentit (tiedot Brasilian suurlähetystön nettisivuilta:

  • Viisumihakemus
  • Passi
  • 1 passikuva
  • Lentoliput
  • Rikosrekisteriote (alle kolme kuukautta vanha).
  • Notarisoitu ( =Apostille) väestörekisteriote englanniksi, josta näkyy vanhempien nimet

Opiskelijavaihtoon tarvitsee lisäksi:

  • Todistus taloudellisesta toimeentulosta Brasiliassa (esim. todistus apurahasta tai Kelan myöntämästä opintotuesta)
  • Hyväksymiskirje brasilialaisesta yliopistosta, josta ilmenee että viikottainen tuntimäärä on vähintään 15h/vko. Jos yliopisto ei ole valtion/julkinen yliopisto, tulee kirjeen olla allekirjoitettu, alkuperäinen sekä notarisoitu Brasiliassa. (Yliopistolla tulee olla CNPJ).
  • Alkuperäinen kirje suomalaisesta korkeakoulusta, jossa todetaan että viisuminhakija on yliopistossa kirjoilla ja että yliopisto hyväksyy kyseisen vaihdon.

Rikosrekisteri ja notarisoitu väestörekisteri kannattaa tilata hyvissä ajoin, samoin muut asiakirjat. Kannattaa myös olla erittäin tarkkana tietojen paikkansa pitävyyden kanssa, sillä brasilian viranomaiset ovat melko tiukkoja.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sim-kortin hankkiminen oli suhteellisen helppoa, piti vain käydä paikallisen puhelinliittymän luona. Tätä varten tarvitaan brasilialainen henkilöturvatunnus, joka saadaan viisumihakemuksen myötä. Tämä henkilöturvatunnus on brasiliassa tärkeä, ja se kannattaa opetella ulkoa, sillä sitä kysytään monissa paikoissa.

Vaihtokohteessa tulee käydä ilmoittautumassa paikalliselle poliisille (polícia federal) 90 päivän kuluessa maahan saapumisesta. Tämä oli byrokratian raskain osa, sillä – ainakin São Paulossa – poliisiasemalle piti saapua lähes aamuyöstä, ja jo silloinkin oven edessä oli kymmenien metrien jono. Päädyimme jonottamaan puoleen päivään saakka, kunnes oli vuoronumeromme aika. Poliisiasemalle mentäessä kannattaa varmistaa että kaikki dokumentit on mukana, ja että vaaditut passikuvat vastaavat annettuja vaatimuksia. Poliisiasemalla käymisen jälkeen voit käydä n. 3 viikon– kuukauden päästä hakemassa poliisiasemalta brasilialaisen henkilökorttisi (RNM-kortti, national migration registry card), jolla voit saada opiskelija-alennusta julkisen liikenteen kortista. Kannattaa siis käydä poliisiasemalla mahdollisimman pian saapumisen jälkeen, jotta et turhaan maksa täyttä hintaa julkisissa.

Asuminen

Suomeen verrattuna Brasilia on melko edullinen kaupunki. Vuokrien hinnat vaihtelevat paljon asuntojen kunnon ja asuinalueen mukaan, yleensä n. 200€-400€. 500-600€ saa jo melko hulppean asumuksen. Joissakin asunnoissa hintaan kuuluu condomínio eli rakennus on aidattu ja valvottu, mikä voi tuoda turvallisuudentunnetta.

Asuminen USP:ssa opiskellessa tapahtuu usein yksityisten vuokramarkkinoiden kautta, sillä kampuksen asuntoloihin on erittäin vaikea päästä ja niitä on melko vähän. Itse katsoin huoneita esimerkiksi osoitteesta webquarto.com, minkä lisäksi katselin paikallisten Facebook sivujen kautta (esim. Aluguel SP – Quartos, Repúblicas, Casas e Apartamentos em São Paulo). Löysinkin asuntoni paikallisen nuoren naisen luota, joka vuokrasi toista huonetta asunnostaan n. 400€/kk. Asuin Jardins-nimisellä asuinalueella n. 20-30 min bussimatkan päässä kampuksesta, halvemmalla olisi päässyt asumalla hieman lähempänä kampusta tai eri alueella. Kampus sijaitsee Butantãn alueella. Suosituimpia/trendikkäimpiä alueita São Paulossa ovat esimerkiksi Pinheiros ja Vila Madalena, joissa on paljon ihania ravintoloita ja paikkoja. Jotkut ystäväni myös vuokrasivat asunnon suoraan esimerkiksi Airbnb:n kautta, sopien majoittajan kanssa pidemmästä vuokrasopimuksesta ja hinnasta.

11 miljoonan asukkaan São Paulo on suuri, mutta yllättävän rauhallinen kaupunki. Kuten mikä tahansa miljoonakaupunki se voi myös olla vaarallinen – kannattaa siis olla tarkkaavainen ja varovainen, pelkäämiseen ei kuitenkaan ole syytä. Itselleni ei ole koskaan mitään Brasiliassa sattunut, mutta riski on aina olemassa. Esimerkiksi taskuvarkaudet ovat melko yleisiä. Maalaisjärjellä pärjää: älä käytä esim. kännykkää näkyvästi kadulla, matkusta iltaisin ja öisin mieluummin Uberilla, älä liiku pimeällä yksin. Yöelämässä laita arvotavarasi rahavyöhön tms. Turvattomuus ja väkivalta myös jakaantuvat Brasiliassa vahvasti alueittain, minkä vuoksi tietämys ympäröivistä alueista on tärkeää. Joillakin alueilla voi kulkea huoletta pimeän jälkeenkin, toisaalla voi olla vaarallista päiväsaikaankin. Usein tuntuu, että Brasilia on paljon mainettaan turvallisempi, ja median negatiivissävytteiset uutiset maalaavat kuvaa jokapäiväisestä väkivallasta. Tosiasiassa Brasilia on kuitenkin valtava maa, johon mahtuu runsaasti erilaisia todellisuuksia ja konteksteja.

Opiskelu ja opetus

USP on tosiaan yksi Brasilian arvostetuimpia yliopistoja, ja sen huomasi mielestäni akateemisestä hengestä kampuksella, sekä hienoista tiluksista. Opettajat ja professorit olivat huippuja, minkä lisäksi opiskelutoverini olivat erittäin motivoituneita ja mielipiteikkäitä. Luentojen ote olikin usein erittäin pohtivat, osallistava ja keskusteleva, mistä pidin kovasti. Suoritin opintoni portugaliksi, mikä oli erityisen kivaa siksi, että pääsin tutustumaan paikallisiin kurssikavereihin helposti. Englanninkielisiäkin kursseja on myös tarjolla, ja niihin osallistuu sekä brasilialaisia että vaihto-opiskelijoita.

Kursseja ei ole pakko valita vain omasta tiedekunnasta, vaan niitä voi valita myös laajemmin. Itse valitsin esimerkiksi humanistisesta tiedekunnasta loistavan kurssin, jolla käsiteltiin jalkapallon roolia politiikassa ja yhteiskunnassa.

Opiskelin USP:ssa kansainvälisiä suhteita, ja kurssit valittiin etukäteen mobility online-sivustolla, mutta päädyin kuitenkin ottamaan paikallisessa kurssivalinnassa joitakin eri kursseja brasilialaisten kurssikaverieni suositusten mukaan. Kurssit kestivät koko lukuvuoden, ja niistä sai 8 suomalaista opintopistettä. Opiskelu kursseilla oli mielestäni melko samanlaista kuin Suomessa – siihen kuului ryhmätöitä ja loppuesseitä, joitakin pienempiä palautustehtäviä. Meillä ei ollut yhtäkään tenttiä, vaan kurssien lopputyönä oli yleensä suuremman ryhmätyön palautus tai laajempi essee. Opiskelijoiden ja professoreiden välinen suhde oli mukavan läheinen ja välitön, ilman turhia hierarkioita.

USP:ssa ainakin kv-suhteiden opinnot jakautuivat niin, että kurssit sijoittuvat joko aamupäivälle tai illalle klo 18-19 eteenpäin. Yksi luento kestää n. 2-4 tuntia, eli pisimmillään koulusta saattaa päästä vasta klo 23 aikoihin, mikä itselleni oli aika myöhään. Kaikki kurssit oli kuitenkin saatavilla sekä aamuisin että iltaisin, joten voi valita oman mieltymyksen ja aikataulujen mukaan.

Pidin todella paljon USP:n opetuksesta ja hengestä, ja São Paulon kampus oli upea. Kampus oli kuin suuri, laajalle levittäytyvä puisto, johon eri tiedekunnat jakautuivat ympäriinsä. Tiedekunnilla oli paljon toimintaa, juhlia ja tempauksia, joita oli mielenkiintoista nähdä ja kokea. USP:ssa on kampuksella myös loistavat urheilumahdollisuudet: maauimala (!), juoksukentät, boulder-seiniä seinäkiipeilyyn, kaikki ilmaiseksi opiskelijakortilla. USP:ssa oli myös paikallinen opiskelijaruokala, bandeijão, joka oli mielestäni todella hyvä. Ruoka maksoi n. 50snt aterialta, ja saatavilla oli myös kasvisruokaa. Kampukselta löytyi siis kaikki tarvittava, eikä sieltä olisi tehnyt mieli lähteä pois laisinkaan. Eniten jäin kaipaamaan yliopiston urheilutarjontaa ja juurikin sitä maauimalaa, jossa oli ihana rauhassa uida matkaa aamuauringossa ennen luentojen alkua. Kävin myös forró -tanssitunneilla, joita järjestettiin kampuksella ulkoilmassa sekä aloittelijoille että kokeneemmille, mikä oli hieno kokemus. USP:lla oli myös oma elokuvateatteri, jossa en ennättänyt harmikseni ennen lähtöäni käydä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Oma vaihtoni ja sitä edeltävä matkani Bahían osavaltiosta Rion, Paranán ja Santa Catarinan kautta São Pauloon sujui mahtavasti. Mieleeni ei tule haastavia tilanteita, paitsi tietysti äkillisen pandemian puhkeaminen, jonka vuoksi jouduin lähteä kotiin etuajassa. Brasilialaiset ovat usein erittäin sosiaalisia ja avoimia, joten ihmisiin tutustuminen on melko helppoa, jos itse on avoimin mielin. Brasilia on valtava ja  upea maa asua ja matkustaa, johon on ihana syventyä ajan kanssa. Itselleni kokemus oli ikimuistoinen, ja tiedän palaavani Brasiliaan vielä tulevaisuudessa, toivottavasti pidemmäksi aikaa. Suosittelen Brasiliaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Koottuja vinkkejä:
  • Brasiliassa taksit ovat nykyään käytännössä vain Ubereita, jotka ovat luotettavia ja kohtuuhintaisia.
  • Sää São Paulossa on lukuvuoden alkaessa helmikuussa todella kuuma, mutta huhti-toukokuussa alkaa jo hieman viilenemään, joten kannattaa ottaa kevyt takki mukaan.
  • USP tarjoaa vaihto-oppilaille paikalliset buddyt, joihin kannattaa tutustua. Omasta buddystani tuli hyvä kaverini, jonka kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
  • Kannattaa panostaa portugalin kielen opiskeluun, sillä monet eivät puhu kovin hyvää englantia. Brasilialaiset ovat usein kärsivällisiä kieltä oppivien kanssa ja auttavat mielellään.
  • Kannattaa selvittää lähin tori ja käydä sieltä ostamassa tuoreita vihanneksia, herkullisia hedelmiä ja muuta! Toreja on ympäri kaupunkia sunnuntaisin, jotkut avoinna myös muina päivinä.
  • Karnevaalit, karnevaalit ja vielä kerran karnevaalit! Kannattaa valmistautua hyvin, pukeutua asuihin ja hullutella. Karnevaali on erilainen kokemus riippuen missä päin Brasiliaa sitä juhlii, joten kannattaa harkita matkustavansa esimerkiksi Rioon katsomaan tunnelmia. itse olin São Paulossa, mikä oli unohtumaton kokemus. Kaupungin kadut täyttyvät blocoista, eli karnevaaliblokeista, jotka etenevät voimakkaan rummutuksen, tanssin ja laulun säestäminä.