Vaihtokertomus, Higher School of Economics (HSE), sl 2021

valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tämä on vaihtokertomus Moskovasta Higher School of Economics (HSE) -yliopistosta syyslukukaudelta 2021. Tällä hetkellä, kuukauden vaihtuessa marraskuuhun, olen ehtinyt olemaan noin puolet syyslukukaudesta Moskovassa. (Tämä vaihtokertomus on Helsingin yliopiston pyynnöstä kirjoitettu vaihdon aikana, jotta myös korona-ajan vaihdoista on vaihtokertomuksia), Pandemiatilanne on kiristynyt ja viimeisetkin kurssit siirtyneet etämoodiin kaupungin sulkeutuessa osin lockdowniin ja tautitilastojen ollessa karua luettavaa. Hätä ei kuitenkaan näy miljoonakaupungin katukuvassa juurikaan kuin väljempinä metrovaunuina. Kaupunki jatkaa elävänä ihmisten suunnatessa kuvankauniisiin puistoihin viettämään vapaapäiviään.

Ennen lähtöä

Alun perin minun piti lähteä Moskovaan jo keväällä 2021. Työtilanteestani ja maailman pandemiatilanteesta johtuen päätin kuitenkin perua paikkani ja hakea uudestaan syksyksi 2021. Täytin lokakuussa 2020 vaihtohakemuksen ja marraskuun lopulla sain hyväksynnän hakijaksi Helsingin yliopiston puolesta. Saman vuoden puolella taisi tulla ohjeita seuraavaan hakuvaiheeseen. Huhtikuun loppuun mennessä piti lähettää kuvat passista ja muita papereita allekirjoituksineen HSE:hen. Lähes saman tien, huhtikuun lopussa, sain rekisteröintiohjeet Moskovan Higher School of Economics -yliopistosta (HSE), joten ymmärsin tämän lopulliseksi hyväksynnäksi. HSE järjesti kesän aikana muutaman kerran predeparture-webinaareja, jotka nauhoitettiin.  Näillä webinaareilla käsiteltiin ohjeita viisumin hakemiseen, käytiin läpi muuttuvaa koronatilannetta, mitä kaikkea täytyy ottaa mukaan Venäjälle sekä ihan käytännön asioita kaupungissa liikkuessa. Nämä webinaarit oli tosi hyödyllisiä ja tarjosivat kattavan paketin informaatiota. Välillä tuntui tulevan ähky kaikesta rekisteröintiin ja maahantulokorttiin liittyvästä pelottelusta, mutta asiaa helpotti, ettei kaikkea tarvitse kerralla hoitaa, vaan riittää kun etenee askel kerrallaan näiden suhteen.

Ennen lähtöä kävin YTHS:n lähetteellä keuhkokuvissa sekä HIV-testeissä. Hepatiittirokotteet minulta löytyivät jo ennestään. Kokemukseni mukaan oli hyvin epäselvää, kuka hoitaa mitäkin. Siispä eri testien ottaminen vaati paljon soitteluita eri paikkoihin. Lopulta menin terveydenhoitajan vastaanotolle, joka kirjoitti puumerkkinsä HSE yliopiston antamaan terveysselvityslomakkeeseen. HIV-testitulos vaaditaan viisumin hakemiseen, mutta kuulin, ettei monikaan vaihtari ollut otattanut keuhkokuvia, vaan pelkkä terveydenhuollon toimijan allekirjoitus riitti. En kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä siinä, mitä oikeasti vaaditaan ja mitä vain ollaan vilkaisevinaan. Leimaa en myöskään paperiin saanut, sillä YTHS oli jo siirtynyt leimoista uuteen aikakauteen (HY:n kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluiden lisäys: YTHS täyttää terveysselvityksen vain, jos vaihto on pakollinen, eikä yleensä ota keuhkokuvia pakollisissa vaihdoissa).

Jouduin selvittelemään myös, miten saisin toisen koronarokotteen ennen lähtöä, sillä kotikaupunkini ei suostunut sitä matkustukseen vedoten antamaan. Jouduin sitten laittamaan kirjat vanhempieni luo, ja tuttu terveydenhoitaja varasi minulle pikimmiten ajan, sillä hänestä oli aivan kahjo ajatus lähteä reissuun Moskovaan ilman täyttä rokotesuojaa. Tästä olin hyvin tyytyväinen. Rokotetodistuksia kysyttiin muistaakseni maahan saapuessa ja asuntolassakin, mutta en ole varma, olivatko ne pakollisia.

Lisäksi Venäjä päivitti listaa, mistä maasta Venäjälle sai saapua. Suomi oli listalla jo kesällä, joten en monen muun maalaisten tavoin stressannut maahanpääsyäni. Viisumin hain erään matkatoimiston kautta, koska en oikein tajunnut, mitä kautta sitä kuului hakea. Lähetin hakemuksen, valokuvan, passin, HIV- ja matkavakuutustodistuksen kirjattuna kirjeenä ja ilmoitin matkatoimistolle, jos he pääsisivät noutamaan kirjeeni postista. He ohjasivat sen eteenpäin suurlähetystöön ja pitivät minut ajan tasalla. Myöhemmin Moskovassa sain kuitenkin International Officen kautta tietää viisumini olevan (suurlähetystön virheestä) väärä. Tätä short-term education -viisumia ei ollut mahdollista pidentää. International Office hoiti kuitenkin tilanteen sujuvasti ja sain uuden viisumin ennen viisuminpidentämisaikaa.

Korona-aikana sai saapua maahan ainoastaan suorilla lennoilla. Ennen lentoa piti käydä PCR-testeissä maksimissaan 72 tuntia ennen lentoa ja hankkia matkustustodistus. Lennon jälkeen piti vielä Moskovan päässä käydä kentällä maksullisessa express-testissä tai vaihtoehtoisesti hinautua asuntolaan kaupan kautta ja ottaa siellä yliopiston ilmaiseksi tarjoama testi. Tätä varten piti kuitenkin varautua kolmen päivän karanteeniin. Itse maksoin noin 30 euron hinnan ja odottelin tunnin tulosten saapumista kentällä. Kuulin, että suurin osa oli saanut lähteä kohti asuntolaa testin ottamisen jälkeen ja saaneet tulokset myöhemmin puhelimeen.

Asuntolaan hakeminen tapahtui siis yliopiston hakusivuilla klikkaamalla ruutua, jos haluaa asua yliopiston asuntolassa. He lisäsivät henkilökohtaiseen profiiliin tiedon asuntolasta ja huonenumerosta muutamaa päivää ennen saapumista. Olin lisäksi hakenut yliopiston tarjoamaa paikallista buddya auttamaan kielitaidotonta käytännön asioiden hoitamisessa. Oma buddyni ei päässyt minua vastaan, mutta eräs toinen buddy oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttamaan minua kirjautumaan asuntolaan. Pienimuotoisen sekoilun jälkeen hän oli minua vastassa metroasemalla, josta jatkoimme dorm 5 -asuntolaan, jossa iso osa vaihto-opiskelijoista majoittui. Asuntolassa henkilökunta täytätti joitain papereita, joiden allekirjoittaminen jatkui myöhemmin pitkin viikkoa. Sain lisäksi kulkulätkän, jolla päästä sisään kaikkiin yliopiston rakennuksiin.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan?

Mukaan kannattaa ottaa passin ja viisumin lisäksi paperikopiot niistä. Lisäksi mukanani oli HIV-neg- ja tuberkuloosi-neg -todistukset ja allekirjoitettu asuntolan terveystietolomake. Mukanani kulki myös todistukset matkavakuutuksesta, negatiivisesta koronatestistä sekä rokotustodistus, jonka yliopisto oli aiemmin pyytänyt lataamaan omaan profiiliin. Suomesta tulostin lisäksi mukaan HSE:n lähettämät yliopiston todistukset opiskeluoikeudesta. Maahan saapuessa saa maahantulotarkastuksessa maahantulokortin (pienen lapun passin väliin) sekä rekisteröidyttyä kaupunkiin rekisterilomakkeen. Papereista tulee ottaa uusia kopioita viisumia pidentäessä, joten ei välttämättä ole huono idea ottaa muutama A4-paperia mukaan, sillä asuntolassa on tulostin. Toki kaupasta saa tai voi halutessaan käydä yliopistolla tulostamassa. Lisäksi minulla oli mukana nippu Suomessa otattamiani passikuvia eri hakemuksiin. Otin kaikista lippulappusista myös valokuvat puhelimeen. Ulkomaalaisia kehotetaan pitämään aina ulkona liikkuessa mukana passia, maahantulokorttia ja rekisteröintitodistusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapumista seuraavana päivänä hoidettiin kaupunkiin rekisteröityminen sekä joitain soluasumiseen liittyviä sääntökuvioita. Soluasunnossa on töissä ihmisiä, joiden vastuualueena on mm. passi- ja rekisteröintiasiat sekä solun yleiseen järjestykseen liittyvät askareet. Lisäksi meillä on oma vartijafirma päivystämässä eteishallissa ja turvakameroin. Mielestäni viralliset asiat hoituivat aluksi varsin helposti, kun minulle vaan kerrottiin, missä minun tulee olla ja mihin aikaan.

Meille painotettiin jo prewebinaareissa, että reissatessa ympäri Venäjää, on huolehdittava, että rekisteröi palatessa itsensä takaisin Moskovaan. Hotellit rekisteröivät automaattisesti vieraan kyseiseen kaupunkiin, joten tämä takaisinrekisteröityminen tulee muistaa palatessa. Airbnb:n tyyliset asunnot taas eivät rekisteröi vieraita, mutta rekisteröityminen tulisi hoitaa asianmukaisesti kaupunkiin, jos aikoo vierailla vähintään viikon tai jos lähtee Venäjän rajojen ulkopuolelle.

Syksyllä 2021 todella paljon opiskelijoita osallistui opetukseen omista kotimaistaan käsin, joten läsnäoloa opiskeluun liittyvissä byrokratia-asioissa ei vaadittu. Kesällä olin jo saanut rekisteröitymistiedot yliopiston sähköpostiin ja LMS-järjestelmään sekä tehnyt alustavat kurssivalinnat. Lisäksi hankin online-kirjastokortin myöhemmin. Meille annettiin myös tietoja, kuinka olla yhteydessä course manageriin tai henkilökohtaiseen study manageriin. Kurssivalintojen suhteen sai mielestäni olla joustava. Otin itse suuren määrän kursseja alkuunsa ja tiputtelin siitä jaksamiseni ja kurssien toteutustavan mukaan pois. Kurssilta poislähtemiseksi oli lähetettävä course drop -form netissä. Lisäksi uusillekin kursseille oli mahdollista hakea myöhemminkin, jos kurssilla oli tilaa.

Venäjälle lähtiessä on oltava voimassa kattava matkavakuutus, mikä maksoi useita satasia. Olin vähän hämmentynyt ristiriitaisesta tiedosta, pitääkö voimassa olla myös venäläinen vakuutus, joka olisi ilmeisesti astunut voimaan vasta maahan saavuttuani. Ostin lisäksi venäläisen, yliopiston suositteleman, n. 170€ vakuutuksen, mutta sen ostaminen osoittautuikin turhaksi. Hyvällä vakuutuksella ei siis liene syytä huoleen sen enempää.

Kuluneen syksyn aikana yksi kerros on ollut jo kaksi kertaa karanteenissa. Tällöin ihmiset ovat joko joutuneet jäämään kahdeksi viikoksi dormitoryyn ja saaneet ainoastaan ulkoilla suljetulla sisäpihalla. Vaihtoehtoisesti he ovat saaneet hakea tavaransa ja lähteä omakustanteisesti muualle asumaan kahdeksi viikoksi. Tämä koko kerrosta koskeva karanteenimääräys aiheutti ihmettelyä. Moni päätyi yhteisestä hiljaisesti sopimuksesta järjestelyihin, että ainoastaan oireiset ja altistuneet lähtevät vähin äänin muualle karanteeniin. Korona-aikana kaupungissa on järjestetty runsaasti testauspisteitä, joihin saa vain ilmestyä.

Viimeistään 45 päivää ennen kertaviisumin päättymistä täytyy hakea viisumin pidennystä yliopiston viisumikeskuksesta. Mukana tulee olla tarvittavat paperit, valokuva sekä kipaista maksamassa pankkiin viisumimaksu keskuksen antama lasku kourassa. Venäjän sulkiessa lockdownin takia virastojaan, jännitimme monet, tulemmeko saamaan viisumipidennyksen ajoissa vai täytyykö meidän poistua maasta. Saimme kuitenkin sähköpostin, jossa vakuuteltiin asian olevan työn alla, eikä kenenkään tarvitse virastojen sulun takia pakata kimpsujaan ja kampsujaan. Monikertaviisumin hakemiseen menee ainakin viisi viikkoa ja meidän tapauksessamme huomattavasti enemmänkin. Tänä aikana meidän ei kuitenkaan tarvinnut luopua passista, vaan viisumi hommataan siihen, kun hakemuksen käsittely on valmis.

Asuminen

Kehtasin pyytää muutamaa päivää ennen lähtöäni, josko minun olisi mahdollista asua yhden hengen huoneessa. Ilokseni sain huomata toiveeni toteutuneen, kun kannoin laukkujani siistiin huoneeseen, jossa tulisin asumaan seuraavat neljä kuukautta.


Kuvateksti: Asuntolan käytävää

Suurin osa soluasunnon huoneista on kahden hengen huoneita. Naiset jakavat vessan ja jääkaapin muutaman huonekunnan kesken ja vastaavat niiden siisteydestä. Miehet sen sijaan jakavat vessat ja suihkut kerroksen muiden miesten kanssa. Keittiö, ruokailutila ja hengailutila on kerroksen yhteistä. Asunnosta löytyy myös opiskelutiloja sekä kuntosali. Moskovassa asunnot toimivat jonkinlaisella ei-säädettävällä keskuslämmityksellä ja lämpiävät hetkessä turkasen kuumaksi. Itse olen tähän asti joutunut pitämään lähes vuorokauden ympäri huoneeni ikkunaa auki estääkseni tolkuttoman hikoilun.


Kuvateksti: Asuntolan yhden hengen huone

Keittiöissä oli vedensuodatusautomaatti, mikä helpotti, ettei juomavettä tarvinnut kantaa selkä vääränä kaupasta. Kaikki ruuanlaitto-, ruokailu- ja siivousvälineet ja tietysti vessapaperi pitää hankkia itse, mutta imuri ja moppi löytyivät asuntolan puolesta. Joka kerroksessa on myös muutama pyykinpesukone. Itse tein karmivan virheen heti vaihdon alussa, ja jätin kahvikuppini lojumaan muutamaksi tunniksi keittiöön. Keittiöstä tavaraa katoaa parempiin käsiin hyvin nopeasti, joten meitä suositeltiin säilyttämään lautaset ym. omassa huoneessa. Asuntolan puolesta saa villapeiton ja tyynyn lisäksi lakanat ja pyyhkeen. Lakanat ja pyyhe kehotetaan viemään kerran viikossa vaihdettavaksi alakerran pesuhuoneen babushkalle.


Kuvateksti: Yhteiskeittö (siistissä kunnossa) ja ulos avautuva näkymä

Jokaisella huonekunnalla on kiertävä keittiönsiivousvuoro. Meno asuntolassa on välillä aika riehakasta, eikä hiljaisuusajat toteudu. Seuraa on kuitenkin aina saatavilla juttutuokioon, mutta on myös ihan ok olla vain hiljaa. Sen sijaan ylenpalttinen sotkuisuus keittiössä ja muualla ärsyttää vieden samalla ruokahalun. Siihen on siis syytä yhteiskeittiössä varautua, etteivät omat siisteys- ja hygieniastandardit välttämättä täyty.

Asuminen asuntolassa on jostain kumman syystä aivan tolkuttaman halpaa: vajaa 20€/kk. Maksoin heti ensimmäisinä viikkoina netissä kolmen kuukauden vuokran, mikä oli mahdollista maksaa kerralla. Kaikista vioista on ilmoitettava vahtivuorossa olevalle babushkalle. Ja vikoja todella ilmenee! Meilläkin on vessa reistaillut ja lattia lainehtinut useamman kerran pitkin ja poikin täälläoloaikana. Tuolloin olemme vain kirjoittaneet Google kääntäjään tekstin ja pyytäneet vuorossa olevaa babushkaa paikalle tsekkaamaan tilanteen. Yleensä kaikki korjataan välittömästä. Asuntola sijaitsee lähellä ”ВДНХ” yleisvenäläistä näyttelykeskusta, jossa kannattaa käydä iltakävelyillä ihastelemassa kauniita suihkulähteitä ja valaistuja rakennuksia.



Kuvateksti: VDNKh-alue asuntolan läheisyydessä

Opiskelu ja opetus

Korona-aikana kurssien järjestäminen on ollut kenties normaalia epäselvempää. Otin tarkoituksella huomattavasti enemmän kursseja kuin mitä aioin suorittaa. Hyvä näin, sillä joissain tapauksissa kurssin kuvaus tai opintopisteet eivät pitäneet paikkaansa. Esimerkiksi kurssin kuvataan kurssikatalogissa olevan johdatuskurssi, mutta todellisuudessa aiempaa tietoa ja taitoa on oltava. Lisäksi muutama kurssi oli kurssikatalogin mukaan englanniksi, mutta toteutus olikin venäjäksi. Eräs haaste oli kurssin toteutustapa. Erään kurssin piti alun perin olla etänä. Kävi kuitenkin ilmi, että kurssi järjestetään Pietarissa, eikä etätoteutusta ollut suunniteltu. Tilanne on siis paikoin hyvin sekava ja olo epätietoinen. Monella tuntui olevan ongelmia kurssien tiedottamisten kanssa. Aikaa piti käyttää paljon sähköpostien kirjoittamiseen course managerille tullakseen lisätyksi kursseille, koska tuntui, että vaihtareita ei aina automaattisesti lisätty. Tämä turhautuminen jaettiin porukalla vaihtareitten kanssa. Joustavuutta ja hermoja siis tarvittiin, mutta en ollut epäselvässä tilanteessa ainoa.

Kurssien järjestämisestä oli koronatilanteesta johtuen luonnollisesti epäselvyyttä. Jotkut kurssit alkoivat läsnäolo-opiskelulla, mutta omat valitsemani kurssini olivat koko ajan online-kursseja, ei läsnäolo-opetuksen suhteen väläytelty paljoa vihreää valoa. Lokakuussa kaupungin koronatilanteen pahentuessa siirrettiin kaikki kurssit etäopetukseksi ja näin tulee ilmeisesti olemaan joulukuun loppuun.

Olen opiskellut venäjän alkeiskielikurssilla, joka on 6 opintopistettä. Tunneilla harjoitellaan paljon puhumista ja kotitehtäviä on jonkin verran. Ennen kurssin alkua oli netissä tehtävä tasokoe, jonka palautin tyhjänä, kun en aiemmin ole muutamaa Duolingo-kurssia lukuunottamatta opetellut kieltä. Ehdotetusta tasosta sai valita parhaiten omaan aikatauluun mahtuvan kurssin. Opiskelu on siinä mielessä intensiivistä, että meillä on kaksi kertaa viikossa viiden ja kolmen tunnin seminaarit. Puolessavälissä kurssia oli midterm exam, joka oli hyvin helppo. Joulukuussa on vielä final exam sekä ilmeisesti suullinen koe.

Lisäksi olen lukenut mm. köyhyystutkimusta, ihmisoikeuskurssin, peliteoriaa, sosiaalisia verkostoja, konfliktinhallintaa ja R-ohjelmointia. Kurssien työmäärä on vaihdellut, mutta enimmäkseen sanoisin työmäärän olevan hivenen korkeampi kuin kotiyliopistossa. Voi olla, että tuntumaa työmäärästä lisää se, ettei oikein tiedä, mitä odottaa ja mitä muut odottavat sinulta. Jännitystä on lisännyt videoluennoilla kaikuva arvokkuus, mikä tuntuu rennompaan ilmapiiriin tottuneelle vieraalta. Tämä kunnioitus ja arvokkuus näkyy muun muassa virallisina tervehdyksinä luennon alkaessa ja opiskelijoiden kutsuessa opettajaa professoriksi ja kiittämällä puheenvuoroista. Lisäksi kurssien arvostelun esittämiseen tuntuu laitetun ekstrapaljon vaivaa, ja opettajat selittävät haluavansa olla varsin läpinäkyviä arvostelussaan. Jotkut arvosanajakaumat on lähetetty kaikille opiskelijoille nimineen päivineen sähköpostiin.

Kursseilla on paljon keskustelua ja aktiivisuus painaa arvosanassa paljon. Itse tykkäisin enemmän luennoivasta oppimistavasta, enkä ainakaan jäykän virallisesta puheenvuorojen jakamisesta. Suoritustavat ovat olleet moninaisia. Jotkut kurssit suoritetaan kokonaan tai lähes kokonaan mooc-kurssina ja lopuksi kirjoitetaan lyhyt esseekoe. Joillain kursseilla on loppukoe ja sitä ennen suullisia esitelmiä ryhmässä. Ryhmäesitelmä voi olla kotitehtävänä rakennettava tai joskus myös luennon aikana valmisteltava. Ihmisoikeus-kurssilla teimme yhteistyötä Milanon yliopiston kanssa. Tehtävämme oli kirjoittaa ryhmäessee valitsemastamme aiheesta ja lisäksi kaikkien piti kirjoittaa yhteiselle blogialustalle neljä kirjoitusta tai vastetta muiden alustuksiin kiinnostavasta aiheesta. Lisäksi kurssiin kuuluu suullinen ryhmäesitelmä ja loppukoe.

Maisterivaiheen kurssit järjestetään usein ilta-aikaan, useimmiten 18-21. Puolet luennosta on usein luentoa ja puolet osallistavampaa seminaaria, mutta usein nämä sekoittuivat. Huomaan välillä ärsyyntyväni, kun jollain kursseilla lähes koko luennon ajan opettaja ”vain” ikään kuin heittelee kysymyksiä, ja opiskelun on tarkoitus olla keskustelua ja argumentointia toinen toisensa perään. Jollain kursseilla puheenvuorojen ottaminen on mennyt jopa melkein tappeluksi puheenvuorosta. Tällainen oppimistyyli osoittautui erittäin vaikeaksi tällaiseen suureen viralliseen keskusteluun tottumattomalla. Suurimman osan ajasta keskitynkin kuuntelemaan ja pohtimaan itsekseni, mutta olen päässyt myös altistamaan itseäni mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tuntenut onnistumista jälkikäteen. Onhan opiskelijoiden innokkuus ja aktiivisuus myös ihailtavaa. Olisin kuitenkin toivonut enemmän vaikka pienryhmätyöskentelyä ja kirjallista reflektointia ilman sitä tunnetta, että joku pitää kynä kädessä kirjaa aktiivisuudestani, kuten jotkut opettajat uhosivat tekevänsä joka luennolla.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Moskova yllätti superkauniilla puistoillaan, joissa viihdyn vapaa-aikanani. Museoissa ja muissa kulttuuririennoissa kannattaa myös käydä, vaikka niiden yltiöpäisestä kattauksesta ei kannata mitään stressiä ottaa. Kasvissyöjänä olin aluksi kauhuissani, kun jouduin google kääntäjän kanssa koluamaan kauppoja. Kasvissapuskaa onneksi löytyi, kun osasi etsiä. Erityisesti hivenen kalliimmasta Vkusvill-ketjusta (ВкусВилл) löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Erityisen rakastunut olen venäläiseen jälkkärivalikoimaan. Olemme käyneet myös porukalla ravintoloissa syömässä ja joka paikasta tuntuu ainakin yksi kasvisruoka löytyvän. Tarjolla on paljon esimerkiksi erilaisia nuudelipaikkoja ja georgialaisia ravintoloita. Monessa paikassa on tapana tilata useampi annos, sillä annokset olivat harmittavan pieniä, vaikkakin halpoja. Tilailen jonkin verran ruokaa Yandex Eat- ja Delivery Club -sovellusten kautta sekä ravintoloiden sivuilta takeawaynä.

HSE:n kansainvälisten opiskelijoitten järjestö on mukavan aktiivinen porukka, joka on järjestänyt reissuja muun muassa kultaisen renkaan kaupunkeihin, mökkireissun, puisto- ja museovierailuja, bbq-piknikkejä sekä bileitä. Näiltä reissuilta löytyy mukavasti seuraa ja menoa jokaiseen makuun, eikä yksin tarvitse jäädä, jos ei sitä nimenomaan halua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopistosta sai webinaareissa vinkkejä, mitä sovelluksia on hyvä asentaa puhelimeen.  Kaikki luonnistuu kuitenkin asuntolastakin käsin, sillä asuntolan wifi pelitti melko moitteettomasti. Buddyni avusti liittymän hankinnassa, eikä neljän kuukauden rajaton liittymä maksanut maltaita. Hän myös halusi lähettää minulle tekemänsä pdf-tiedoston, johon oli kirjannut eri paikkoja ja ravintoloita, joissa minun kannattaisi käydä Moskovassa.


Kuvateksti: Moskovan kauniita metroasemia

Hankin metron automaatista heti vaihdon alussa julkisten Troika-kortin, johon ostan aina kuukauden lisäaikaa. Kuukauden matkustaminen on 25 euron luokkaa. Hain myös lokakuussa social cardia, jolla saisi opiskelija-alennuksia julkisissa. Kortin saaminen kestää noin kuukauden, joten siitä ei joulukuussa Suomeen palaavana kauaa saa nauttia. Tätä social cardia varten piti tarkistaa, että nimi löytyy verkosta opiskelijoiden rekisteristä. Lisäksi yliopiston viralliseen käännöskeskukseen piti laittaa kuvat omasta passista ja viisumista. He hoitivat viralliset käännökset nopeasti, ja paperiversio piti käydä noukkimassa yliopistolta. Sain buddyni mukaan yhteen kaupungin multifunctional centeriin anomaan tätä sosiaalikorttia. Yhdessä byddyni kanssa prosessi hoitui kivuttomasti, mutta muilta vaihtareita kuuli mitä ihmeellisimpiä tarinoita hakemuksen hylkäämisestä. Neuvoksi moni antoi, että jos virallista, leimattua käännöstä ei jossain tiskillä hyväksytty, kannatti vain ottaa uusi vuoronumero ja yrittää lähestyä seuraavaa virkailijaa.

Turvallisuus

Moskova on tuntunut kohtuu turvalliselta kaupungilta elää ja olla. Tietysti, kuten missä tahansa suurkaupungissa, täytyy omaisuuden perään katsoa ruuhkissa ja välttää turhan syrjäisiä seutuja yksin pimeällä. Olen kuitenkin aika rohkeasti kierrellyt puistoja hämärässäkin ja otan repun katseeni ulottuville ruuhkissa. Vaalit tai niiden levottomuudet eivät katukuvassa myöskään näkyneet erityisemmin. Maskeja on kehnosti näkynyt, sillä metrossa karkeasti 1/3 käytti maskia, yleensä nenä näkyvillä tai maski leuassa. Rajoitusten tiukentuessa ja sakon pelossa maskit alkoivat hieman yleistyä.

Venäjällä on mahdollista saada paikallinen rokote, mutta tämä edellyttää tällä hetkellä, että edellisestä täydestä rokotesarjasta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Täälläoloaikani astui voimaan QR-pakko monessa paikassa, kuten museoissa ja konserteissa ja yli 500 hengen tapahtumissa. QR-koodi toimii tällä hetkellä ainoastaan venäläisillä rokotteilla, mutta olen kuullut kuitenkin monessa paikassa meidän pääsevän sisään myös eurooppalaisella QR-koodilla, riippuen taas kerran vuorossa olevasta työntekijästä. Tämäkin homma varmasti elää ja käytännöt muuttuvat. Negatiivisia pcr-testejä saatetaan myös vaatia, ja niitä saa ilmaiseksi kaupungin testauspisteiltä tai yliopiston puolesta.

Venäläiset tuntuvat suhtautuvan ihailtavan myötämielisesti, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa, kun yrittää jotain sopertaa venäjäksi. Kieltä kauemman aikaa opiskelleet sen sijaan ovat todenneet monien venäläisten vaihtavan heti liian nopeaan kalkatukseen, josta on vaikea ottaa selvää. Venäjällä kannattaa matkustaa junalla, jos vähänkin löytyy seikkailumieltä. Koronatilanteen ollessa helpompi lähdimme pienellä porukalla junalla Kazaniin. Menomatkan vietimme kolmosluokan ”karjavaunussa” ja takaisintulomatkan kakkosluokassa muutaman paikallisen kanssa illallistaen. Matka oli melkoinen elämys, jonka haluan ehdottomasti uusittavan, jos maan pandemiatilanne sen vielä sallii. Myös lentäminen on halpaa. Vaihtareita on lähikaupunkien, kuten Jaroslavlin ja Tverin lisäksi käynyt ainakin mm. Sotshissa, Baikaljärvellä ja Murmanskissa. Ihmiset ovat pääosin erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia tarjoten kaikenlaisia herkkuja, vaikkei yhteistä kieltä oikein aina ollutkaan.


Kuvateksti: Junamatka Kazaniin