Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija
Minun oli alkuperäisesti tarkoitus lähteä vaihtoon jo vuoden 2021 keväänä, mutta koronan takia se jäi välistä. Olin jo täysin kuopannut ajatukset vaihtoon lähdöstä, kunnes hyvä opiskelukaverini sai ylipuhuttua minut hakemaan yhdessä hänen kanssaan muutamaan kohteeseen Euroopassa. Lopulta saimme molemmat paikat Kroatian Zagrebista ja otimme ne vastaan.
Vuokrasimme Facebookista löytämämme asunnon ja saavuimme Zagrebiin muutama päivä ennen orientaatioviikon alkua, sillä halusimme hieman tutustua kaupunkiin ennen kuin yliopistolla alkoi ohjelma. Tunnelma oli jo helmikuussa varsin keväinen, ja olimme tietenkin hyvin innoissamme. Kiertelimme rauhassa kaupunkia ja istuskelimme terasseilla nauttien alkukevään auringosta. Asuntomme oli todella iso (90m2), ja maksoimme siitä vuokraa yhteensä 700 euroa.
Orientaatioviikko oli erittäin hyvin järjestetty. Kiertelimme kampusta ja tutustuimme tiedekuntaan. Yliopisto oli järjestänyt asiantuntevan oppaan, joka kertoi meille Zagrebin historiasta samalla kun kävelimme ympäri kaupunkia. Lisäksi, saimme vielä mahdollisuuden kurssien muokkaamiselle, mikä onneksi onnistui varsin helposti. Kurssien aikataulut olivat nimittäin hieman muuttuneet, mutta paikallinen vaihtokoordinaattori oli varsin joustava asian suhteen. Tutustuimme orientaatioviikon aikana nopeasti muihin vaihto-opiskelijoihin, ja vietimme heti ensimmäisellä viikolla useita hauskoja iltoja yhdessä. Myös paikallinen ESN-järjestö oli varsin aktiivinen ja järjesti erilaista hauskaa ohjelmaa todella usein (esim. tanssitunteja, patikointia ja reissuja).
Ensimmäisten viikkojen alkuhuuman jälkeen laskeutui “arki” (jos sitä nyt arjeksi voi kutsua). Kävimme yliopistolla luennoilla aina alkuviikosta maanantaina ja tiistaina, ja loppuviikosta reissasimme tai vietimme vaihtokavereiden kanssa aikaa Zagrebissa. Teimmekin useita reissuja sekä Kroatian rannikolle että muihin Euroopan maihin, kuten Italiaan, Sloveniaan ja Unkariin. Kun emme reissanneet, opiskelimme, pelasimme jalkapalloa ja vietimme aikaa vaihtokavereiden kanssa. Arki rullasi siis varsin mukavasti, ja professorit olivat varsin joustavia aikataulujensa kanssa, jos esimerkiksi emme reissun takia olisi päässeet jollekin luennolle. Kaikki oli sovittavissa etukäteen, jos vain uskalsi ottaa ajoissa yhteyttä.
Jos olen täysin rehellinen, Zagreb ei kaupunkina ollut mitenkään erityinen. Se oli kuitenkin kulkuyhteyksiltään aivan loistava. Zagrebista oli todella helppo matkustaa eri puolille Eurooppaa. Lisäksi Zagreb ansaitsee kehut siitä, että pienen koonsa ansiosta siellä oli todella helppoa tavata vaihtokavereita. Myös ruoka ja juoma ravintoloissa oli Zagrebissa todella halpaa, joten isommat kokkailut saimme jättää suosiolla väliin. Zagrebissa oli myös oma ainutlaatuinen tunnelmansa, vaikkei se kaupunkina aivan hienoimmasta päästä ollutkaan.
Vaihtoyliopiston kurssit olivat hyvin mielenkiintoisia, sillä ne poikkesivat merkittävästi opinnoistani Helsingin yliopistossa. Opiskelin muun ohella kansainvälistä tavaroiden merikuljetusoikeutta sekä EU:n energiaoikeutta ja -turvallisuutta. Etenkin viimeiseksi mainittu oli todella ajankohtainen kurssi, joka teki siitä varsin mielekkään. Myös opetuskulttuuri poikkesi paljon siitä mihin olin tottunut. Kursseilla oli hyvin vähän opiskelijoita, ja kokoonnuimme professoreiden huoneessa. Kävimme aiheita läpi keskustelunomaisesti, sillä professorit todella halusivat opiskelijoiden osallistuvan opetukseen. En ole koskaan ollut niin aktiivinen oppitunneilla kuin olin Zagrebissa. Professorit antoivat lopuksi meidän valita teemmekö tentin, vai kirjoitammeko esseet. Itse valitsin melkein kaikissa kursseissa esseet, sillä ne antoivat vapaammat aikataulut, kun ei tarvinnut olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Minulla oli vain yksi varsinainen tentti, ja sekin oli suullinen. Myös tämä oli aivan uusi asia itselleni, mutta suoriuduin siitä yllättävän hyvin. Kaiken kaikkiaan minulle jäi todella positiivinen mielikuva opetuksesta Zagrebissa. Opin todella paljon sekä substanssia että esiintymistä, ja jouduin pois mukavuusalueeltani.
Lukukausi kesti helmikuun lopusta aina heinäkuuhun asti, mutta omat opintoni olin saanut pakettiin jo toukokuussa. Näin minulle jäi hyvin aikaa matkustella ja nauttia Kroatian kesästä. Palasin lopulta haikein mielin Suomeen juuri ennen juhannusta.
Itselleni vaihdon paras anti oli siellä tehdyt elinikäiset ystävät. Ystävystyimme erittäin intensiivisesti lyhyessä ajassa, sillä vietimme hyvin paljon aikaa yhdessä. Matkustelimme myös paljon yhdessä, mikä osaltaan tiivisti sidettämme. Tämä tietyllä tavalla yllätti minut, sillä en ollut osannut odottaa, että löydän vaihdosta useita samanhenkisiä ihmisiä.
Zagrebiin hakevan ei mielestäni tarvitse huomioida mitään erityistä. Erasmus vaihdot ovat todella helppoja, ja vaativat vähän suunnittelua. Kohdeyliopisto on todella joustava ja hyvin kommunikoiva organisaatio. Ei siis tarvitse liikaa stressata asioiden järjestymisestä. Zagrebissa oli turvallista olla, ja sieltä pääsi matkustamaan hyvin kaikkialle Eurooppaan. Voin siis lämpimästi suositella vaihtoa Zagrebissa.
Suomeen paluussa ylivoimaisesti haikeinta oli hyvästien sanominen vaihtokavereille. Olimme kaikki kuitenkin varmoja, että tapaamme vielä uudestaan. Näin tapahtuikin, kun sovimme jälleennäkemisen Belgiaan saman vuoden marraskuulle. Olen myös varma, että pidämme yhteyttä jatkossakin, ja seuraava jälleennäkeminen onkin jo sovittuna Helsinkiin kesällä 2023.