Vaihtokertomus, University of Namibia (UNAM), kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Sain tietää pääsystäni vaihtoon Namibiaan maaliskuussa 2019. Namibia oli ykköskohteeni sekä yksi pitkäaikaisimmista haaveistani! Vaikka kokemus oli erilainen kuin ajattelin, oli viime kevät mitä uskomattomin ja mahtavin kokemus.

Two Nambian students jumping with joy

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä minua huoletti eniten viisumin hakeminen ja siihen tarvittavien dokumenttien kasaan saaminen. Namibian yliopistosta saimme virallisen hyväksymistodistuksen vasta muutamia viikkoja ennen lähtöä, joten loppuen lopuksi hain viisumia vasta paikan päällä. Tämä onnistui, mutta suosittelisin silti ehdottomasti viisumin hankkimista Suomen puolella jos mahdollista, ja hyväksymistodistuksen pyytämistä/vaatimista hyvissä ajoin. Namibiassa byrokratiakoneisto on hitusen hitaampi, minkä vuoksi saimme viettää usean päivän paikallisessa sisäasiainministeriössä jonottamassa…

Lisäksi suosittelen pikaista ajanvarausta YTHS:ltä, jotta saatte viisumia varten vaadittavan terveystodistuksen sekä mahdolliset rokotteet hankittua ajoissa. Tämä todella kannattaa tehdä jo pian, sillä vapaita aikoja ei välttämättä saa ihan parin viikon sisään.

Matkavakuutuksia kannattaa kilpailuttaa, sillä terveydenhoitokulut kattavan vakuutuksen hankkiminen on pakollista. Itse hankin myös omaisuuden kattavan vakuutuksen, sillä otin mukaan kannettavan tietokoneeni sekä järjestelmäkamerani.

 

Alkubyrokratia yliopistolla

Alkubyrokratiasta selviäminen Namibian yliopistolla on hyvää kärsivällisyyden kehittämistä. Suosittelisin kuitenkin kurssien valitsemista etukäteen, jotta rekisteröityminen on mahdollisimman mutkatonta. Lisäksi vaihtokoordinaattorinne Aune Sam on maailman tehokkain ja avuliaisin ihminen, joten hänen puoleensa kannattaa kääntyä. Itse jonotin muiden joukossa kymmeniä tunteja rekisteröitymään kursseille, kun taas vaihto-opiskelijakolleegani olivat rouva Samin johdolla menneet suoraan rekisteröitymiseen ilman jonotuksia. Kaiken kaikkiaan suosittelen kaikkien mieleentulevien kysymysten kysymistä häneltä sekä opiskelijatuutoreilta. Kaikki ovat erittäin avuliaita, kun uskaltaa kysyä!

Asuminen

Namibian yliopistossa vaihto-opiskelijat ovat perinteisesti asuneet kampuksella. Mielestäni tämä on hyvä, sillä näin vaihtarit pääsevät parhaalla mahdollisilla tavalla tutustumaan muihin opiskelijoihin sekä kampuselämään. Tämä myös helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse etsiä asuntoa. Kampukselta pääsee helposti taksilla keskustaan tai minne ikinä halajaa, eikä taksilla kulkeminen ole kallista.

Vaihtarit saavat omat huoneet, joissa on sänky, pöytä ja jonkilainen lipasto ja kaappi. Vessat ja suihkut ovat yhteiset. Kampuksella tarjotaan päivittäin aamupala, ja erilaista syömistä saa ostettua kioskeilta. Iso haaste on kuitenkin se, ettei kunnollista keittiötä ole. Itse päädyin hankkimaan toisen vaihtarin kanssa keittölevyt sekä vedenkeittimen. Kavereiden jääkaappeihin sai laitettua kylmätuotteita, jos niitä tahtoi. (Minulla on kaikki ostamamme keittiötarvikkeet kampuksella ystävän huoneessa säilössä, joten voidaan sumplia niin, että tulevat vaihtarit saavat ne käyttöönsä).

Opinnot

Itse opiskelin politiikan tutkimusta, ja sain vaihtoni aikana opiskella erittäin mielenkiintoisia aiheita paikalliseen politiikkaan liittyen. Opiskelin muun muassa Eteläisen Afrikan poliittista taloutta ja Afrikkalaistaista valtiokäsitystä. Omakohtaisella kokemuksella kehotan tuleviakin vaihtareita valitsemaan kursseja, jotka keskittyvät paikallisten näkökulmien tutkimiseen.

UNAM:s library during the evening light
UNAM:s library

Kurssien vaatimustaso ja laatu vaihteli paljon. Itselleni sattui melko työläät kurssit, jotka vaativat lukemista lähes päivittäin. Kuulin kuitenkin ystäviltäni, että joidenkin kurssien opettajat eivät edes ilmesty paikalle luennoille kuin satunnaisesti. Suurin osa opettajista/professoreista olivat kuitenkin erittäin päteviä ja inspiroivia. Opetustyyli oli suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, vaikka joidenkin kurssien kohdalla luennoitsijalla oli erittäin voimakas auktoriteetti ja asema suhteessa opiskelijaan, mihin tottuminen oli jokseenkin haastavaa suomalaiselle opiskelijalle.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto tarjoaa laajan kattauksen erilaista harrastustoimintaa. Yliopistolla on esimerkiksi kuoro, rugby-joukkue, jalkapallojoukkue, nyrkkeilytiimi, lentopallojoukkue… Itse menin nyrkkeilytiimiin, mikä oli ihan super hauskaa! Sain tiimistä paljon uusia kavereita sekä mahtavan harrastuksen, jonka kautta oli mahdollista myös osallistua erilaisiin tapahtumiin. Treenit olivat aamuin illoin, ja niihin sia osallistua kun oli aikaa.

Muuten vapaa-ajalla teimme retkiä, kävimme kaupungilla, paikallisissa baareissa ja ravintoloissa, hengasimme kampuksella, lenkkeilimme, kokkasimme…  Namibiassa on myös älyttömän kaunis luonto ja lukuisia mahdollisuuksia tehdä erilaisia viikonloppureissuja!

Turvallisuus

Itse koin Windhoekin ja Namibian yleisesti ottaen turvalliseksi. Tietenkin varovaisuudesta ja valppaudesta kannattaa pitää huoli koko ajan. Ryöstöt ja taskuvarkaudet ovat varsinkin Windhoekissa melko yleisiä, minkä takia omaisuutta ei kannata jättää minnekään valvomatta. Yksin ei kannata liikkua, ja pimeän aikaan kannattaa olla erityisen valpas.

Hintataso

Namibian valuutta on namibian dollari, joka on sidottu Etelä-Afrikan randiin. Yleisesti ottaen hintataso on melko matala. Kuitenkin esimerkiksi jotkut hygieniatuotteet, vihannekset, hedelmät sekä vaatteet ovat monissa kaupoissa lähes Suomen hinnoissa. Viime kevään aikana vaihtokurssissa oli koronan takia merkittäviä heilahteluita, joten siihenkin kannattaa varautua. Etelä-Afrikan tapahtumat heijastuvat monessa suhteessa Namibiaan, joten muutenkin kannattaa seurailla alueellisia tiedotuskanavia ja pysyä kartalla Etelä-Afrikan ja muutenkin Eteläisen Afrikan tapahtumista.

Muuta

Namibiassa syödään paljon lihaa. Lähdin vaihtoon vegaanina ja tulin takaisin kuukausia maitotuotteita sekä jonkin verran lihaa syöneenä. Liha ja siihen liittyvä Kapana -spice ovat iso osa paikallista kulttuuria. Varsinkin kampukselta on haastavaa saada kasvisruokaa, eikä paikallisten ruokakauppojen hyllyiltä löydy tofua tai muita lihankorvikkeita. Papuja kuitenkin löytyy, ja on muutamia kauppaketjuja, joiden valikoimasta löytyy laajemmin vihanneksia ja muun muassa erilaisia täysjyvä- ja vegaanituotteita.

Vaihtokertomus, University of Stellenbosch, kevät 2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tutustuin Etelä-Afrikkaan katsomalla dokumentteja. En opiskellut afrikaansia etukäteen sillä englanti on neutraali yhteiskieli kaikkien kieliryhmien välillä ja ajattelin pärjääväni sillä. Kieltä kuitenkin näkee ja kuulee joka puolella sillä Stellenboschin yliopisto on perinteikäs yliopisto afrikaanereille. Heti kampukselle saavuttuani huomasin, että on kiva osata vähän perussanastoa. Afrikaansissa oli hauska huomata yhteneväisyyksiä ruotsin tai saksan sanojen kanssa, verbit eivät taivu persoonissa ja aikamuodot ovat helpot. Kurkkuäänteinen g tulee tutuksi ja paikalliseen englantiinkin on vakiintunut paljon afrikaansin sanoja, kuten bakkie, braai ja plakkies. Kielestä lisää hieman myöhemmin.

Pakkaamisessa haastavaa oli varautua aluksi kesän kuumuuteen ja sitten myös syksyn ja talven sateisiin ja talven koleuteen. Villakangastakki tai trenssi on hyvä ottaa mukaan sillä viimeistään toukokuun lopulla tuli kylmiä päiviä vaikka paikallinen talvi kestääkin lähinnä muutaman päivän kerrallaan ja muuten päiväsaikaan on suht lämmin. Etelä-Afrikassa on alhainen hintataso ja takaisin tullessa otin lisälaukun siellä täydennetylle vaatevarastolle ja tärkeimmille esineille.

Jätin lukuloman ja lukukauden jälkeisen matkustelun suunnittelun ikään kuin etiäisestä myöhemmälle ajalle, ja sitten pandemian vuoksi suunnitelmat menivätkin uusiksi. Matkasuunnitelmia voi hyvin tehdä myös lukukauden alussa vaihtokavereiden kanssa sillä kaikki aikovat kyllä reissata. Orientaatio viikolla saatiin myös näppärä esittelykirja paikallisista viinitiloista, museoista ja muista mitä kannattaa hyödyntää heti alkuun tekemistä suunnitellessa.

Paikallinen sairasvakuutus on pakollinen ottaa jo ennen lähtöä ja sen valintaan saa vinkkejä yliopiston sivuilta. Viisuminhaku on oma prosessinsa, mutta sekin käy mutkattomasti suurlähetystön nettisivun ohjeiden mukaan. Kampukselle saavuttaessa täytyy rekisteröityä yliopistoon avainten luovutuksen yhteydessä ja lopullinen kursseille rekisteröityminen tapahtuu ensimmäisen viikon jälkeen. Muuta byrokratiaa ei ollut, ja orientaatioviikolla annetaan perusteellinen opastus opinnoissa ja maassa pärjäämiseen.

Asuminen

Majoituin Academiassa, johon muutkin suomalaiset ja paljon vaihtareita oli sijoittunut. Viihtyisä ja moderni aidattu asuntola-alue majoittaa noin tuhat opiskelijaa pienissä taloissa, eli blokeissa, ja kansainväliset opiskelijat on asutettu siellä samalle alueelle. Meitä oli melkein 90 vaihtaria, jotka vietimme paljon aikaa yhdessä. Jokaisella meidän blokilla oli oma piknikpöytä ja braai. Asuntoyksiköt olivat mukavia. Jokaisella oli oma huone ja kylppäri, ja keittiö jaettiin vain yhden henkilön kanssa. Koko kahdeksan hengen asunnossa oli yhteinen ruokailu- ja oleskelu tila. Alueelta löytyy myös pyykkitupa ja deli, jonka yläpuolella on pieni opiskelutila. Kampuksella on student centre ja hieno maanalainen kirjasto. Keskusta ja mall ovat 15 minuutin kävelyn päässä ja Kapkaupunkiin pääsee tunnissa.

Aluksi asuntolaan meneminen jännitti, sillä se oli minulle uutta, mutta meidän yhteisömme oli merkittävä osa vaihtokokemusta, ja paikallisiin ystävystyin sitten harrastusten kautta. Oli aika kokonaisvaltainen kokemus asua yliopiston asuntolassa ja vapaa-ajalla käydä harrastuksissa yliopiston societeissä.

Stellenboschissa on turvallista liikkua päiväsaikaan, etenkin merkityillä kampus securityn vahtimilla reiteillä. Pimeän tullen tai kaupungin ulkopuolella ei voi kävellä. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut elämää sillä Uber oli edullinen käyttää lyhyillekin matkoille jos illalla piti tulla kotiin valvotun reitin ulkopuolelta.

Stellenbosch kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Opiskelu ja opetus

Yliopisto on panostanut viime vuosina paljon muutospolitiikkaan, johon opetuskielen vaihtumisen lisäksi kuuluu kampuksen rakennusten uudelleennimeäminen, eri yhteisöjen ja niiden historian näkyväksi tekeminen kampuksella esimerkiksi taiteen ja kielien kautta, ja opetussuunnitelman kehittäminen vähemmän eurosentriseen suuntaan. Perinteikkäitä tapahtumia järjestetään kuitenkin edelleen, mistä Woordfees on mainio tilaisuus nähdä maan tunnettuja artisteja esiintymässä, samoin kuin näytelmiä ja elokuvia festarimaisella valikoimalla, pääasiassa afrikaansiksi.

Opetus SUssa on laadukasta. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja jos seuraava tunti alkaa heti, on siirtymisaikaa 10 minuuttia. Kaikki rakennukset ovat kuitenkin lähekkäin. Ensimmäisellä opetusviikolla saa käydä kokeilemassa kaikkia esihyväksyttyjä kursseja ennen kuin tekee lopulliset valinnat.

Molemmissa mainstream kursseissani oli luento-opetus, mutta toisessa myös viikoittaiset tutoriaalit pienryhmäopetusta ja keskustelua varten. Luennoilla oli tulkit, joilta sai korvanapin siltä varalta, että opiskelija esittää kysymyksen tai opettaja puhui välillä afrikaansia. Tämä toimi hienosti. Myös slaidit näkyi yleensä molemmilla kielillä. Toisessa kurssissa arvostelut tulivat kolmesta lyhyestä esseestä ja toisessa yhdistelmästä, johon kuului loppukoe, välikoe, tuntikoe sekä ekassa jaksossa viikoittainen monivalintatehtävä jonka myöhästymisestä olisi seurannut armoton hylsy, ja tokassa jaksossa kolme viikkotehtävää. Uskoisin että työmäärä oli aika sama kuin Suomessa.

Päädyin ottamaan yhden vaihtareille suunnatun moduulin, GSL, ja se oli suuren läsnäolo- ja työmääränsä vuoksi hallitseva teema vaihdossani. Olin valintaan tyytyväinen. Monimuoto opetus tarkoitti paljon ryhmissä tekemistä ja joka viikolle oli artikkeli tai kaksi luettavana.  Olennainen osa kurssia oli viikoittainen service learning paikallisessa esikoulussa ja oman ryhmän kanssa siihen ohjelman suunnittelu. Arvosteluun kuului portfolio, oppimispäiväkirjoja, ryhmäpresentaatio ja essee.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Yliopistolle maksettava rekisteröintimaksu tulee puoliksi omaan käyttöön, eli sillä saa maksaa harrastusyhteisöihin eli societyihin liittymisen tai vaikka Maties gym-jäsenyyden. Rekisteröityessä olet siis jo valmiiksi maksanut liikuntaharrastukset. Yhteisöihin voi tutustua etukäteen, mutta niistä myös kerrotaan orientaatioviikolla. Liityin purjehdusyhteisöön ja ballroom dance- yhteisöön, tarjolla oli myös laitesukelluskoulutus ja surffikurssi sekä viiniyhteisö – kaikki hienoja tapoja nauttia paikallisesta luonnosta ja kulttuurista sekä hyviä tapoja kasvattaa Maties- yhteishenkeä. Lukukauden alussa oli rugbyn Varsity Cup kotipelejä, joita ei kannata jättää väliin vaan lähteä maroon paita päällä kannustamaan joukkuetta sillä sitä tunnelmaa jää kaipaamaan.

Vaihtokertomus, University of Exeter, Englanti, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.

Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.

Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Vehreä puiston näköalapaikka ja kyltti
Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Vaaleanpuanian Victoria aikainen 3 kerroksinen rakennus
Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.

 

Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli  julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hiekkaranta ja auringonlasku

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan.  Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!

Tyhjä heikkaranta jossa aurinkosuojia

Vaihtokertomus, Zagrebin yliopisto, Kroatia, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Suoritin vaihtohakuprosessin keskellä kandikiireitä ja hyvin stressaantuneena. Mielestäni MobilityOnline oli hyvin sekava, mutta tämä saattoi johtua alentuneesta suorituskyvystäni. Suosittelen kuitenkin kysymään apua aiemmin vaihdossa olleilta ja liikkuvuuspalveluilta.

Kroatian päässä oli vaikeuksia jo alusta alkaen, ja viimevuotisia sähköposteja selatessani palautuu mieleen kaikki sähläämiset. Yhteyshenkilö väitti esimerkiksi, ettei nimeni ollut hakijoiden joukossa, vaikka olin edellisenä päivänä saanut viestin yliopistolta. Lisäksi hyväksymiseni vahvistettiin ilmoitettua myöhemmin, mikä tuntui hyvin rasittavalta.
Yliopisto hankkii kroatialaisen sosiaaliturvatunnuksen (OIB) opiskelijan puolesta, mutta sitä varten on täytettävä valtakirja. Näitä asioita ei kuitenkaan kannata stressata. Asiat kyllä hoituvat, vaikka se ei olisikaan aina kivaa.

Asuminen

Asunnon sain kaupungissa asuneen kaverin kautta, ja vuokran suuruus – 216 euroa – oli mielestäni oikein reilu. Asuin alivuokralaisena keskustassa, ja vuokra sisälsi sähkön, veden
ja lämmityksen. Moni tapaamani vaihto-opiskelija kertoi asuvansa aika epämukavasti, ja maksoi vieläpä samansuuruista vuokraa. Aluksi minua harmitti, etten kiireisen kevään vuoksi
tajunnut hakea majoitusta yliopistolta, mutta ajatus huoneen jakamisesta jonkun tuntemattoman kanssa ei minua syksyllä enää kiinnostanut. Kuulin paikan päällä kuitenkin, että opiskelijamajoitus maksoi vajaa 60 euroa kuussa.

Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joista moni on löytänyt asunnon. Lisäksi voi käyttää Njuškalo -sivustoa, jonka kanssa kuitenkin kannattaa olla nopea. Itseltäni menivät kaikki sopivat asunnot ohi, kun en heti ottanut yhteyttä. Kokemuksia on varmasti hyvin paljon erilaisia, mutta oma käsitykseni on, että vuokranantajat Zagrebissa tuntuvat olevan hyvin mukavia, ja saattavat ostaa asuntoon vaikka mikroaaltouunin, jos sellaista kysyy. Toinen mahdollisuus on tietenkin se, että vessassa on
hometta, ja vuokranantaja katkaisee netin riitatilanteessa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lukuvuosi-ilmoittautuminen tehdään vielä paikanpäällä yliopiston toimistossa, ja syyslukukauden ensimmäisistä päivistä muistan yliopistorakennuksen aulan mutkittelevan
jonon. Wifi ja käyttäjätunnukset yliopiston koneille oli helpompi saada. Siihen meni noin viisi minuuttia.
Ilmoittautumisen yhteydessä otettiin kuva iksicaa eli opiskelijakorttia varten. Se tulee olla mukana opiskelijaravintolassa, koska sillä saa subvention aterialleen. Kortilla on joka toinen viikko noin 400 kunaa (53 euroa), ja se alentaa ruokakustannuksia mukavasti. Opiskelijaravintolassa on tarjolla lounas ja illallinen, joten päivän jälkeen voi kotimatkalla
vielä käydä syömässä.

Kroatia on EU-maa, mutta yli kolmen kuukauden maassaoloon vaaditaan oleskelulupa. Sitä varten yliopisto antaa todistuksen opiskelusta. Tulojen todistamiseen riittää kuvakaappaus
verkkopankista. Oleskeluluvasta puhuttaessa voi sanoa, että Kroatia ei nyt varsinaisesti ole mikään maahanmuuttomaa. Ruuhkaa poliisiasemalla kuitenkin aiheuttavat joko ihmiset, joilla on Saksan tai Itävallan kansalaisuus tai sitten Bosniasta tai Serbiasta muuttaneet ihmiset. Lisähaasteita oleskelulupa-asioissa toi myös varsin suppea aukioloaika, joka on yhdeksästä
yhteen. Yhdentoista jälkeen ei ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tiskille. Kuukautta myöhemmin, kun menin hoitamaan oleskelulupa-asiani loppuun, sain tietää, että poliisit
olivat hukanneet dokumenttini, jotka löytyivät kuitenkin seuraavana päivänä.

Opiskelu ja opetus

Zagrebissa oli kyllä käytössä sähköinen kurssi ilmoittautuminen, mutta vaihto-opiskelijat joutuvat vielä käyttämään indeksejä . Indeks on kirjanen, johon kirjataan suoritetut kurssit. Kurssin päättyessä opettaja allekirjoittaa kurssin suoritetuksi.
Vaihdossa opiskelin kroatian kieltä, jonka lisäksi kävin englanninkieliset kurssit Kroatian historiasta ja kroatialaisesta yhteiskunta. Kieliopintoja suoritin toiseksi korkeimmassa
tasoryhmässä, ja se oli itselleni sopiva monessa mielessä. Ryhmä oli hyvin heterogeeninen, ja kaikki puhuivat kroatiaa jo sujuvasti. Tämä mahdollisti keskustelut hyvinkin
monimutkaisista aiheista. Kokeilin myös suorittaa sivuaineopintoja, mutta kielitaitoni ja jaksamiseni eivät riittäneet tähän. Sitä voi kuitenkin pitää hyvänä kokemuksena.
Suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena jäi mieleen se, että opettajat saattoivat tulla jopa vartin myöhässä, ja se oli aivan normaali asia. Myös opiskelijat tulivat myöhässä, koska
Zagrebissa ei ollut meille tuttuja akateemista varttia tai välituntia. Luento saatettiin lopettaa viisi minuuttia etuajassa, jotta opiskelijat ehtisivät seuraavalle luennolla.

Tulostettaessa tai kurssimateriaaleja hakiessa täytyi mennä yliopistorakennuksen kellariin, jossa sijaitsi Fotokopirnica ´tulostamo´. Tämä tuntui hieman hankalalta. Mielenkiintoista oli
kuitenkin muutaman tuntemani jatko-opiskelijan tapa jättää tulostamon työntekijöille kokonainen kirja kopioitavaksi, minkä he sitten seuraavana päivänä hakivat tulostettuna. Muistaakseni kirjan kopiointi maksoi noin 6 euroa. Kansilla se oli 8 euroa. Lukukausi alkaa vasta lokakuun ensimmäisellä viikolla ja päättyy tammikuun lopussa, joten suomalaisen vaihto-opiskelijan näkökulmasta se saattaa olla mukavaa, kun syyskuussa on vielä väljää, ja helmikuussa ehtii oleskella vaihtomaassa vielä kuukauden ennen kuin palaa
kotiin nelosperiodia varten. Huonona puolena voi halutessaan pitää sitä, että syyslukukaudella on kahden viikon joululoma, jonka vuoksi paluu kotiin voi tuntua tarpeelliselta. Moni toiselta mantereelta tullut vaihto-opiskelija tosin vietti joululoman joko
rannikolla tai Keski-Euroopassa kierrellen.

Vapaa-aika ja opiskelijaelämä

Zagreb muistuttaa kulttuurielämänsä puolesta Helsinkiä. Kaupungissa on useita elokuvateattereita, museoita ja kirjakauppoja. Elokuvaharrastajana hankin yhden
elokuvateatterin kanta-asiakaskortin, jolla pääsin halvemmalla elokuviin. Marraskuussa järjestetään myös Interliber-nimiset kirjamessut, ja joulukuussa on joulumarkkinat. Aluksi rupesin miettimään, että jäinköhän jostain paitsi, kun en mennyt vaihto-opiskelijoille suunnattuihin rientoihin, mutta eipä tuo haitannut.

En hirveästi viihtynyt muiden vaihtoopiskelijoiden
kanssa. Osittain sen takia, että monet opiskelijat olivat minua neljä–viisi vuotta nuorempia. Aika monen vanhemmat tai isovanhemmat olivat Saksaan lähteneitä vierastyöläisiä, enkä oikein saanut yhteyttä näihin juuriaan etsiviin nuoriin. Saksalaisten, puolalaisten ja espanjankielisten kanssa seurustelua vaikeuttaa myös se, että heillä on tapana muodostaa omia ryhmiään, joihin ei kielitaidottomana pääse oikein mukaan.

Hyvä tietää

Kannattaa varautua siihen, että asiat eivät tule sujumaan yhtä jouhevasti kuin Suomessa. Ei kannata myöskään ihmetellä, jos sinulle sosiaaliturvatunnusta hoitava henkilö lähettää
sähköpostia kello yksi yöllä henkilökohtaisesta sähköpostistaan, ja kaksi päivää myöhemmin ilmoittaa, että tarvittavat dokumentit pitääkin lähettää word-tiedostona pdf:n sijasta.

Ruoka Kroatiassa on lähes yhtä kallista kuin Suomessa. Pientä kevennystä kuluihin toi opiskelijaravintola, jossa sai lounaan halvimmillaan 80 sentillä. Lämmin ruoka on kuitenkin aika ravintoköyhää, ja keittäjät annostelevat ne valmiiksi. Kasvissyöjät ja vegaanit ovat aika huonossa tilanteessa. Yksi suuri virheeni oli budjetin tekemättä jättäminen. Stipendi ja opintotuki riittivät hyvin vaihdossa, ja minulla oli myös paljon töistä kertyneitä säästöjä. Säästötili alkoi kuitenkin
tyhjentyä matkaillessani varsin huolettomasti Venetsian kaltaisiin kohteisiin. Zagrebin maantieteellinen sijainti on hyvä, ja bussi näppärä kulkuneuvo. Monet kaupungit, kuten Wien, Budapest, Trieste ovat viiden tunnin ajomatkan päässä. Kroatialaisista kohteista voin suositella rannikolla sijaitsevaa Rijekaa, jota voisi luennehtia keskieurooppalaiseksi
kaupungiksi Välimerellä. Toinen mielenkiintoinen kohde on Split, jossa sijaitsee Rooman keisari Diocletianuksen palatsi. Talvella kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi, ja käydä Dubrovnikissa, joka on matkailusesongin ulkopuolella lähes tyhjä. Helmikuussa rannikolla järjestetään karnevaaleja. Junat ovat hitaita, ja niillä kannattaa matkustaa vain lyhyitä matkoja, jolloin voi nauttia maisemista.

Maassa maksetaan vielä aika paljon käteisellä, ja korttimaksaminen ei onnistu joka paikassa. Esimerkiksi opiskelijaravintolassa ateria maksetaan vasta poistuessa käteisellä. Ei myöskään kannata odottaa liikoja. Tärkein oppimani asia oli ehkä kärsivällisyys.

Vaihtokertomus, Università degli Studi di Firenze, Italia, kevät 2019

Humanistisen  tiedekunnan opiskelija

Firenzen kaupunki näkymä
Ihana Firenze!
Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoni virallisen vahvistuksen vaihtoon pääsystä vasta muutamia kuukausia ennen lähtöäni. Tätä ennen kaikki oli tuntunut vielä epävarmalta, ja lähtö aiheutti stressiä, sillä kaikkien käytännön asioiden järjestäminen jäi viime tippaan. Aika ennen vaihdon alkua menikin jonkinlaisessa sumussa. Olin kuitenkin todella innoissani yhden suuren unelmani toteutumisesta ja aloin tutustua Firenzeen jo etukäteen. Uuteen kaupunkiin oli huomattavasti kivempi saapua, kuin tiesi suurin piirtein, mitä missäkin on.

Asuminen

Suurinta huolta ennen lähtöäni tuottivat asumisjärjestelyt: piti löytää vuokralainen Helsingin asuntoon sekä etsiä vaihtoasunto Firenzestä. Kumpikin projekti oli lyhyen vuokra-ajan takia hieman haasteellinen, mutta varsinkin sopivan asunnon löytäminen Firenzestä osoittautui yllättävänkin vaikeaksi. Italiassa on vilkkaat vuokramarkkinat ja lähes kaikki vuokranantajat edellyttivät takuuvuokran maksamista etukäteen Suomesta käsin. Huijareitakin valitettavasti tuli vastaan. Osa vaihto-opiskelijoista etsi asunnon vasta Firenzeen saavuttuaan, mutta itse halusin, että minua odottaisi Firenzessä jokin osoite, johon voisin heti asettua, sillä vaihdon alku tuntui joka tapauksessa kaoottiselta.

Päätin kysyä asuntoasiaa eräästä Italiassa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmästä, ja sainkin nopeasti paljon vastauksia. Oli ilahduttavaa, kuinka moni halusi auttaa. Törmäsin sattumalta kiinnostavaan asuntoon, ja oli suuri helpotus, kun eräs Facebook-ryhmäläinen tarjoutui tarkastamaan sen puolestani. Soitimme videopuhelun, jonka kautta sain nähdä sekä vuokralla olevan huoneen että mahdollisen vuokranantajani. Kaikki näytti olevan kunnossa ja uskalsin solmia vuokrasopimuksen sitovasti viiden kuukauden ajalle. Tämä vaati tietysti myös rohkeutta ja itselläni kävi tuuri, sillä sekä asunto että sen sijainti olivat kaikin puolin täydellisiä. Bonuksena sain mahtavat kämppikset, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä.

Vuokrat ovat Firenzessä suhteellisen korkeita, etenkin, jos haluaa majoittua kaupungin keskustassa. Keskusta-asumisessa on kuitenkin sellaiset puolensa, että hieman korkeampi hinta kannattaa ehkä maksaa: Firenzen keskustassa etäisyydet ovat lyhyitä ja kävellen pääsee helposti joka paikkaan. Kympillä kuussa saa käyttöönsä myös kaupunkipyörät, jotka toimivat Firenzessä todella hyvin kännykkäsovelluksella.

Pinkki talo veronassa
Veronan idyllisiä katuja Erasmus-porukan päiväretkellä.

Veronalainen katu

Ilmasto ja pakkaaminen

Vasta vaihtoon lähtiessäni huomasin, kuinka paljon suunnittelua vaatii, kun puoli vuotta on saatava mahtumaan yhteen matkalaukkuun. Onnistuin pakkaamisessa ihan hyvin, mutta yhtä asiaa en tullut ajatelleeksi: myös Italiassa voi olla keväällä todella kylmä. Olin mielessäni varautunut lämpöön, mutta kevät olikin varsin viileä. Erasmus-porukan kanssa Venetsian karnevaaleilla oli kylmempi, kuin helmikuussa Suomesta lähtiessäni; edes kolme päällekkäistä villapaitaa ei pelastanut tilannetta.

Kannattaa siis ehdottomasti pakata mukaan myös lämpimiä vaatteita, ettei kivojen asioiden kokeminen jää ainakaan tarkenemisesta kiinni! Lisäksi kannattaa huomioida se, ettei Italiassa yleensä lämmitetä asuntoja yhtä lämpimiksi, kuin Suomessa. Selvitäkseni Italian öistä tarvitsin untuvapeiton, lämpökerraston, villasukat ja peiton alle laitettavan kuumavesipullon pitkälle kevääseen saakka. En enää muista, mistä sain idean pakata tuon kuumavesipullon matkalaukkuuni, mutta se osoittautui parhaaksi asiaksi, joka kotimaasta tuli otettua mukaan. Näin siis talviaikaan. Kesällä ongelmat olivat päinvastaiset. Touko–kesäkuun vaihteessa lämpötila nousi nopeasti lähelle 40 astetta, pysytellen samoissa lukemissa koko loppuvaihtoni ajan. Edullisemmissa vuokra-asunnoissa ei yleensä ole ilmastointilaitteita, ja jos sellainen onkin, täytyy siitä lähes poikkeuksetta maksaa tuntuvaa lisähintaa. Omassa asunnossani ilmastointia ei ollut saatavilla edes lisämaksusta. Öistä selviämiseksi olivatkin käytössä kaikki keinot: kylmät suihkut, kostutetut lakanat ja jäädytetyt pullot tuulettimen edessä. Mikään näistä vaihtoehdoista ei tosin auttanut paria tuntia pidempään, joten yöunet olivat kesäaikaan melko katkonaisia.

Alun byrokratia

Tiesin etukäteen, että Italia on hyvin byrokraattinen maa. Tästä huolimatta oli erikoista huomata, miten monien mutkien kautta asiat tosiaan hoituivat. Alussa kannattaa varautua jonottamaan toimistoissa ja toimittamaan fyysisesti papereita sinne sun tänne. Kannattaa myös huomioida, että toimistojen aukioloajat saattavat olla hyvin rajalliset ja kaikkia opiskelijoita ei välttämättä ehditä palvella saman päivän aikana. On siis hyvä olla ajoissa liikkeellä, sillä ei ollut ollenkaan tavatonta, että jono aukioloajan loppupuolella laitettiin poikki ja monta tuntia jonottaneita pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen.
Opintoja varten oli hankittava niin kutsuttu libretto universitario, eli opintosuoritusote, johon professori kirjasi suoritusmerkinnän tentin päätteeksi. Vaihtokevään päätyttyä opintosuoritusote piti toimittaa takaisin opintotoimistoon, jonka perusteella virkailija kirjasi kurssit suoritetuiksi rekisteriin. Korttia ei kannata hukata, sillä se on ainoa todistus suoritetuista opinnoista!

Italiassa on hankittava muun muassa vuokrasopimuksen solmimista varten niin kutsuttu codice fiscale, eli veronumero. Numero haetaan lähimmästä Agenzia delle Entrate -toimistosta, jossa täytetään tarvittavat paperit jonotuksen aikana. Aikaa ei voi varata etukäteen, joten taas kerran kannattaa varautua jonottamaan. Täytetyt paperit esitetään palvelutiskillä, jonka jälkeen varsinaisen numeron saaminen hoituu nopeasti.

Itse keräsin ennen vaihtoon lähtöä kaikki tarvittavat paperit yhteen kansioon. Kannattaa siis selvittää etukäteen, mitä kaikkia papereita vaihdossa tarvitsee, ja tulostaa ne jo Suomessa. Italiassa tulostaminen voi olla huomattavasti monimutkaisempaa, joten ennakointi on järkevää. Kannattaa huomioida, että esimerkiksi kuntosalia varten tarvitsee lähes poikkeuksetta lääkärintodistuksen ja mahdollisesti jopa sydänfilmin (kyllä!). Lääkärintodistuksesta saattaa Italiassa joutua maksamaan paljonkin, ja ilman sitä kuntosalille tuskin pääsee. Mikäli siis haluaa kuntosalille vaihdon aikana, on hyvä hoitaa asia jo Suomessa!

Ponte Vecchio silta
Kuuluisa Ponte Vecchio on Firenzen ainoa silta, joka selvisi toisen maailmansodan räjäytyksistä.
Opiskelu ja opetus

Omat kurssini Italiassa järjestettiin suurina massaluentoina. Niiden aikana riitti, kun oli paikalla ja kuunteli. Omasta opiskelurytmistä oli tärkeää pitää kiinni, sillä kukaan ei missään vaiheessa kysellyt perään. Itse suoritin opintoni pääasiassa italiaksi, mikä toi tietenkin lisähaastetta opiskeluun. Professorit kuitenkin suhtautuivat meihin vaihtareihin positiivisesti ja kannustavasti.

Italiassa tentit ovat enimmäkseen suullisia. Itse jännitin tenttitilanteita vähän liikaakin, mutta jälkikäteen on kuitenkin todettava, että suulliset tentit olivat ohi jopa helpommin ja nopeammin, kuin perinteiset paperitentit. Myös kuulustelijat tiesivät, että suullinen tentti jännittää tottumatonta. Tentin jälkeen olikin voittajafiilis!

Opiskelussa kannattaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Oman kokemukseni mukaan kaikki haluavat auttaa toisiaan. Onkin järkevää jakaa muistiinpanoja ja ajatuksia, se helpottaa monista tilanteista selviämistä.

Niin ja mikäli vaan mahdollista, kannattaa ottaa vaihdossa myös kielikursseja! Vähäinenkin italian kielen taito on iso etu monessa tilanteessa ja auttaa saamaan vaihdosta enemmän irti.
Vapaa-aika Firenzessä vaihtareille järjestettiin monenlaista toimintaa opiskelijajärjestöjen puolesta. Tämä oli hyvä tilaisuus päästä tutustumaan toisiin vaihtareihin ja solmimaan kaverisuhteita. Etenkin alussa kannattaa mennä moneen rientoon rohkeasti mukaan, sillä verkostoituminen tekee vaihtokokemuksesta huomattavasti kivemman. Vapaa-ajalla kannattaa lisäksi tutustua rauhassa uuteen kotikaupunkiin, sillä on mahtavaa, kun oppii tuntemaan paikat jo alussa. Tällöin liikkumisesta tulee sujuvaa.

Vaihdossa on hyvä muistaa, ettei koko aikaa tarvitse olla menossa jossakin. Uusia asioita tulee pienessä ajassa niin paljon, että niitä on hyvä ehtiä myös sulatella. Opiskelijajärjestöt tekevät Italian sisällä monenlaisia reissuja, niille kannattaa osallistua! Reissut tarjoavat edullisen ja huolettoman tavan nähdä Italiaa monipuolisemmin ja tutustua samalla toisiin vaihtareihin. Pienenä vinkkinä vielä opiskelijaystävällisiin illallisiin: kannattaa tutustua Italian aperitivo-kulttuuriin. Monista paikoista saa ihan mahtavan buffet-illallisen pelkästään yhden, vapaavalintaisen juoman hinnalla.

Vehreä puisto
Firenze on täynnä vehreitä puistoja, joissa ihmiset viettävät aikaa.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Etenkin kesäkuukausina Italiassa on yleensä todella kuuma. Firenzestä on merenrannalle jonkin verran matkaa, mutta kaupungissa on useita maauimaloita, jotka virkistävät ihanasti kuuman kauden aikana. Myös niiden pääsymaksut ovat kohtuullisia. Opiskelija-alennuksia ei Italiassa ole yhtä paljon, kuin Suomessa, mutta niitä kannattaa kuitenkin aina kysyä! Kannattaa myös tutustua Firenzen taidemuseoihin, niistä nuoret saavat tuntuvan alennuksen.

Italiassa on hyvä huomioida, että pankkikortti käy maksuvälineenä yleensä vain ketjuliikkeissä tai suurempien ostosten yhteydessä. Niinpä kannattaa kantaa käteistä mukana jatkuvasti. Jäi kyllä mieleen tilanne, jossa yritin ostaa kupillista kahvia melko monesta paikasta Firenzen keskustassa, mutta se ei onnistunut, sillä kolikot olivat päässeet loppumaan. Mikäli vain mahdollista, käteistä kannattaa nostaa mukaan jonkin verran jo Suomessa, sillä Italiassa automaatit yleensä veloittavat siitä lisämaksun.

Italiassa pärjää parhaiten, kun muistaa rennon asenteen! Kannattaa varautua siihen, että monien asioiden hoitaminen vie enemmän aikaa kuin Suomessa. Etenkin monet byrokraattiset toimet tuntuvat erikoisilta, mutta niistäkin selviää, kuin muistaa, että vaihtokokemus on ainutlaatuinen tilaisuus katsella asioita uudesta näkökulmasta. Kun ei lataa mihinkään mitään odotuksia, vaan asennoituu niin, että kaikki käy, säilyttää parhaiten mielenrauhansa Italian vaihdon aikana. Todennäköisesti vaihto on joka tapauksessa sellainen asia, jota tulevina vuosina muistelee kaivaten. Ei siis kannata antaa pienten vastoinkäymisten lannistaa, vaan nauttia ajasta mahdollisimman paljon!

Exchange story, University of Groningen, Netherlands, fall 2019

A student from the Faculty of Science

Before leaving for exchange

Finland or The Netherlands? When investigating potential masters programs in Europe, I had narrowed it down to a choice between the two countries. In the end the interdisciplinary nature and course content of the Urban Studies and Planning programme at the University of Helsinki swayed me and I chose to study in Finland. To compromise, I planned an exchange semester in The Netherlands to have the opportunity to experience student life in both countries. I also wish to stay in Europe after I graduate, so my exchange was kind of a ‘trial’ to see what living in The Netherlands was like and explore options for a future there. When selecting an exchange university, I was limited to the Erasmus agreements between universities and particularly faculties at the University of Helsinki (UH). A new agreement between the University of Groningen (RUG) Faculty of Spatial Science and UH Faculty of Science started in 2019 and with many urban planning subjects, going to Groningen was the most appropriate choice for me.

The application for exchange started very early, I needed to apply in January for the autumn semester in September. Do not underestimate the time it takes to submit the application as a motivation letter and a study plan are required for each university you apply for. Think about why you have chosen the university and the country: cheap alcohol, partying and sunshine cannot be the only reasons and probably won’t go down well on your motivation letter! Read through the university website and think about what attracts you to that specific university or how you hope the exchange will enrich your UH degree. There might be certain topics related to your field that are of interest or a language you are hoping to improve. These are great things to write about in your motivation letter.

The study plan takes quite a bit of time to prepare as you need to explore specific courses. Usually Erasmus agreements are faculty specific, so exchange students will be limited to courses from the faculty of their Erasmus only. Also, course selection is not so straight forward, many courses at RUG did not accept exchange students or required prerequisites. So, after considering these points the course options available in the Faculty of Spatial Sciences was limited. Most likely study plans can be changed after you have been accepted, so you are not locked in completely to initial choices. Another thing to consider is how exchange can fit into your program at UH. Being a non-EU student, I need to take 30ECTS a semester to graduate within two years.  However, at RUG, exchange students are only allowed to take 25ECT a semester due to the high intensity of study. This meant I had to take a summer course prior to my exchange to complete the extra 5ECTS. So, it is important to look into this if you have a strict graduation timeline and start planning your exchange early.

At the end of the Spring semester I attended the tutor session ran by UH exchange services. I spoke with UH students who had just returned from The Netherlands and they provided many tips about bikes, study etc. I would recommend attending these sessions prior to your exchange. I would also recommend printing copies of important documents such as: the Erasmus agreement, visa details, health insurances, accommodation address and details. Overall, communication with the UH exchange services and the RUG exchange coordinator was very easy and efficient, and I felt I had ample information before I left. RUG sent out a booklet detailing a step by step guide to follow when moving to The Netherlands. It even contained a check list of what to pack, what to expect on arrival, setting up bank accounts and information about the city. While organising my exchange I received warnings from RUG of the housing situation and advice on how to book accommodation early. I also signed up for ESN Introduction Week and got weekly emails on tips and advice. ESN sent information about the Dutch travel OV-Chipkaart (like the HSL Card) and I ordered an international student version with ISIC before I left. The card gave 15% off all off-peak public transport journeys which saved me money on buses in the first week while I was organising a bike. I also bought a discounted train ticket from Schiphol to Groningen in advance, which saved me around 20euro.

RUG offered an online beginners course in Dutch created by the university language centre. This went for 3 weeks in August and I learnt very basic Dutch, greetings, and introductions. The online course is worth doing prior to your exchange as you probably will not learn any Dutch while in The Netherlands. Unfortunately, Dutch courses are not offered to exchange students at Groningen University. There is an option to pay for Dutch classes but at around 400euro, this kind of money is out of reach for most exchange students.

As a summary, before the exchange I had organised and completed the following things-

  1. Housing *MOST IMPORTANT!*
  2. Health Insurance
  3. Subject Plan and Erasmus certificate
  4. Online Dutch course
  5. Exchange grant
  6. Temporary housing for arrival
  7. Train ticket from Schiphol airport to Groningen
  8. Signed up for Erasmus Student Network and ISIC travel card
The beginning of the exchange and bureaucracy /practicalities

Groningen is the economic and cultural capital of in the northern Netherlands, it has around 200,000 citizens, of which approximately 50,000 are students. I had never lived in a student city before and on my arrival, it was alive and buzzing with students excited to embark on a new university year. Although I had visited The Netherlands previously as a tourist, I was still overwhelmed by the bikes and all the really tall and attractive people! The first weekend I relaxed in the sun in Noorderplantsoen (park) with what felt like most of Groningen. People were mingling in groups, playing music, laughing, and just enjoying the weather. Groningen is a beautiful city and during the first few days I walked around in awe of the architecture, canals, cosy cafes, small alleys, boats, sunsets, fields, cats, and ducks!

Glorious Groningen
Glorious Groningen. Picture Katie Butcher

The Welcome Ceremony kicked off the day I arrived in Groningen, it was full of useful information about what the city and university have to offer (sports, cultural facilities, student associations, etc.). The ESN Introduction Week began the day after and the first night started with a pub-crawl. I attended but left early as it was mainly 19-year olds venturing out for their very first party and nightlife experience. There were many drunk and messy students and I soon realised I did not want to be a ‘babysitter’ and needed to find an older crowd. I did not attend any other ESN parties, luckily ESN also organised other activities including a cultural day, sports day, band night and comedy show. ESN also provided information on practical issues such as getting a bicycle and a Dutch sim card.

Get a bike!

One of the first things to do when moving to The Netherlands is buy a bike! Having a bicycle is the quickest and cheapest way to get anywhere within the city in 20 minutes. No one has a nice or new bike as it would get stolen, a cheap old bike is perfect to ride around town. There are many options for purchasing a second-hand bike: Facebook groups, from a previous student or bike shops. Be careful to buy from a reputable source and not support the stolen bike trade! Companies like Swapfiets are also worth considering. Basically, you pay a monthly fee to rent a bike and the fee also covers the cost of any maintenance and roadside assistance. A warning: have bicycle lights with you as police regularly check and there is a fine of €90 for not having working lights. Also, make sure you always lock your bicycle with two locks, the wheel lock and a chain lock. The weather in The Netherlands is not very extreme and it is possible to ride a bike all year round, so I saved a lot on transport costs. However, the wind can get very strong and, on a few occasions, I was even blown off my bike!

Visa issues and registration

Every person moving to Groningen from outside the region must register at the municipality to live legally in Groningen. To do this you need to make an appointment with the municipality and take in evidence of a permanent address in Groningen and valid ID.

I am not an EU citizen and had to do a lot of investigation into visa matters for my Erasmus. I found the Intra-EU mobility program and through this agreement my student permit in Finland could cover my stay in another EU country for study purposes for less than a year. This meant I did not have to apply for another student visa in The Netherlands, but instead register as an Intra-EU mobility student with Dutch immigration. This process usually runs smoothly, however I got caught up in the backlog issues that Migri had during summer 2019 and had to leave for my exchange before my Finnish student permit extension had been processed. Rather than the usual 6 weeks, it took Migri nearly 5 months to process my permit extension. This caused a lot of stress and many emails between immigration departments and both universities. At one point I thought I would be deported back to Finland! Also, without my visa extension I could not open a bank account or register with the municipality. Although Migri issues are (hopefully) unlikely to happen again, it’s just a reminder that things do not always go to plan when on exchange.

Money Matters

The biggest annoyance with money is that Visa and Mastercard are not widely accepted in The Netherlands. Most stores only take Maestro cards and some stores only accept Dutch cards. This causes a headache for foreigners. Be prepared and see if your existing bank can offer a Maestro card for you to take. Otherwise, always carry cash on you to avoid the awkward situation of getting to the cash register, not being able to pay on your card and having to run to the ATM! However, some stores do not even take cash, so in these cases it is not possible to actually purchase anything!

The best thing is to set up a bank account in The Netherlands. This is very easy as long as you have registered with the municipality and have an address in The Netherlands. Information in English is available for each bank and foreigners have full access to all the online features, a luxury that is not available in Finland! Note- at the end of August and beginning of September appointments to set up bank accounts were booked out for up to 2 months.

Health Insurance

Valid health insurance is obligatory when living in The Netherlands. There is a fine for not having health insurance if you are staying in the country for longer than 3 months. All non-EU students in Finland must purchase private health insurance to apply for a Finland student visa anyway and this covered me in The Netherlands. But I was sure to check this with my insurance provider and obtain confirmation in writing before I left. Health care is very expensive in The Netherlands, a basic 10min appointment with the GP costs over 50 euro! The downside with my insurance is that I must pay medical bills upfront then claim for a reimbursement which can take up to a month. I was sick during my exchange and had to see a specialist, the appointment was 200 euro upfront. This put stress on my finances until I got the money reimbursed by my insurance company. Make sure you have some savings for emergencies that could arise during your exchange. Some exchange students purchased Dutch health insurance to make sure they were adequately covered and not out-of-pocket. RUG sent details about different insurance policies and GP services they recommended. Be sure to register with a local GP clinic when you arrive as it can take some time to get an appointment if you are not registered.

Each student at RUG gets a student card to certify student status. It is also used for several things including identification during exams, gaining access to the University Library, using printers, and buying coffee from campus coffee machines! I was sent an email in August with instructions on how to upload a photo for the student card and given my RUG email address. Once you have uploaded your photo and are completely enrolled in your study programme, your student card will automatically be created. It takes approximately two weeks to print student cards and there is a massive backlog in August, I recommend uploading a photo before you leave so your card will be ready as soon as you arrive.

RUG Main Building & Student’s bikes
RUG Main Building & Student’s bikes. Picture Katie Butcher

Overall, the bureaucracy processes at RUG were easy, and all services and information were offered in English. There are many international students in The Netherlands and as such processes have been streamlined to make it easier for everyone. I did not experience any of the same challenges that I had when I first arrived in Finland! A semester of exchange goes extremely quickly, and I had to deal with the unfortunate visa situation with Migri and a lot of bureaucracy being a non-Eu student. This took up a lot of time in the first two months and I got very behind in my studies and had little opportunity to explore the town during this time. If you have the funds and opportunity, then I would highly recommend going to The Netherlands a week or two earlier to explore the city and become orientated with the university campus. Also, to set up a bank account, register with the municipality and get a bike early to beat the influx of students who arrive in late August. That way you can be ready to fully dive into orientation events and start studies as soon as the semester begins.

Housing

Over the last few years, the housing crisis in Dutch university cities has been well publicised and I was well aware of this prior to my exchange. In Groningen in 2018, the crisis was at its worst and international students were sleeping in cars, tents, and large sporting halls for months before they either found a room or left the city. To ease the housing shortage, temporary accommodation of questionable standard has sprung up around Groningen. Most student rooms and houses are pretty small, and not up to the quality we are used to in Finland. It is also popular for students to live in converted shipping containers for around 550 euro a month. If you want to go to Groningen or The Netherlands in general, student housing is difficult to find and rather expensive compared to HOAS in Helsinki. It is important to factor this in when organising your exchange and make sure you arrange your accommodation VERY early.

There are two main housing options available for exchange students: renting through the private market or applying for a room through SSH a private student housing organisation (similar to HOAS). Finding a room in the private market is difficult and if you go down this route, I suggest you arrive in Groningen in June or July. It is important physically to be there, as when applying for a room in a share-house the other tenants usually hold interviews to see if you will be a good fit. By August most of the rooms are already full and around 40 students compete at ‘group interviews’ for a single, small, overpriced room. I know many students who arrived without arranging housing prior, they struggled to find accommodation and had to sleep on friends floors all semester.

Shared spaces in my SSH building
Shared spaces in my SSH building. Picture Katie Butcher

Applying for a room with SSH is the second option and the option I took. The application process for SSH housing was in April. I had to be on the website at exactly the time the application period opened to secure a room. So, research which building you want to stay in and have your banking details ready prior to the online application opening, as within 24hours all the SSH rooms were taken! There are numerous SSH buildings around Groningen, ranging from small houses of 30 students to eight storey buildings accommodating up to 200 students. There are shared and individual rooms available with shared kitchen and bathroom facilities. Prices range from 400-600 euros, including bills and some pretty terrible internet! RUG is also spread out across the city of Groningen with four main campus hubs. I recommend looking where most of your classes will be held and then see if there is SSH housing close by. Although Groningen is a small city, if you get housing south of the train station it can be a 30min journey by bike to class. The town centre is where the library and main building, cafes and pubs are located, but it can be very noisy at night. None of the SSH buildings are particularly nice or comfortable. Therefore, I chose my room based on location, proximity to the university and the type of student house. Being a second-year master’s student, I knew that I would have a heavy study load and did not want to be stuck in a party dorm with 18-year-old Bachelor students. I chose a building that catered for PhD and master’s students and I was very glad I did! I heard stories from other exchange students in different buildings, of people partying in the corridors outside bedrooms until 4-5am and others having to get up for 8am exams.

It is important to note- SSH housing contracts are per semester and start on the 1st of September for the Autumn semester. However, the orientation started on the 28th of August, so I had to book accommodation for three nights before I could move into my SSH room. Remember to book any extra accommodation extremely early! I booked an Airbnb in June for the extra nights and already there was barely any accommodation left in the city.

The SSH rooms available to exchange students are very basic and of poor quality compared to HOAS accommodation in Finland.  However, I was very happy to have a roof over my head and a bed as so many other students did not. I had read a lot about the housing situation and been warned by other students, so I was prepared for the worst. My student house had three floors and around 25 people on each floor, sharing one kitchen and three showers. SSH were supposed to organise weekly cleaning of the common spaces, but this rarely happened so we organised our own kitchen cleaning roster. The showers were very disgusting, purchasing footwear for the shower is highly recommended!

My room was furnished with a bed, wardrobe, desk, and chair. The furniture was basic, and it looked rather like a prison cell when I arrived. I needed to bring my own bedding and towels. To save having to buy new things, I squished a pillow, sheets and covers in my suitcase from Finland, also beneficial as I had something to sleep on straight away. Although kitchens are shared, cooking utensils are not and each student needs to have their own plates, bowls, and cooking items. You can purchase these items at Ikea or Hema. Better still, there are many second-hand stores and Facebook groups that sell items for half as much or look on ‘Marktplaats’ (like tori.fi). Also, at the end of my exchange I made up a kitchen package of my things and sold it on Facebook to an incoming exchange student.

Some other highlights of my ‘lovely’ SSH accommodation included: mould in the showers, rats in the kitchen, asbestos removal in my room, constant renovations starting at 7am, an African church group singing at 7am each Sunday morning and living on the floor above a mental health facility. But this all makes for an interesting and colourful experience and provided ample material for funny stories! One thing I got very familiar with on my exchange is taking the good with the bad! I loved being so close to the university, which is a luxury I do not have in Helsinki. My house was a 7min ride from Zernike campus which meant I could roll out of bed at 8:30am and make it on time for a 9am lecture! I was a 5min ride from the gym and sports centre, so found it easy to exercise and there was also a shopping centre a 5min walk away. I had everything I needed within easy distance and this was extremely convenient.

I made good friends with so many interesting PhD students from all over the world and some masters students from Italy and Russia. I really enjoyed the communal atmosphere and having people around each evening to enjoy dinner with. Sharing a kitchen was also nice, as you could chat while cooking and get new international recipe ideas.  Each Sunday we had international dinners, where someone would cook a dish from their country. Living with such a diverse group of students, I enjoyed beautiful homecooked Italian pastas, Spanish omelettes, Costa Rican soups, Chinese dumplings, and Russian salads. However, this type of food sharing always poses a problem when you come from an immigration nation like Australia, as there is no such thing as a traditional ‘Australian dish!’’ Luckily, my housemate in Helsinki taught me to cook salmon soup and another friend had given me some rye bread as a going away present, so I knocked together something Finnish instead!

Studying and Teaching

The teaching timetable at RUG consists of two semesters a year and each is divided into two periods, like the University of Helsinki. However, the semesters do not line up between the two universities.  For example, the semester 1b period did not finish until the end of January, so if you’re on exchange in the autumn (semester 1) you will miss at least 3 weeks of classes at the start of the UH Spring semester. This is important to consider, I planned and asked for online material catch up work and homework from my UH classes which started in Spring. But this did make the final 3 weeks in Groningen chaotic as I had final RUG exams and study for classes beginning at UH! In the Faculty of Spatial Sciences, all incoming exchange students are required to take the course Spatial Problems and Spatial Policies (10ECTs). For my other classes I took tourism, participatory planning, and environmental psychology. The tourism class was held in the neighbouring city of Leeuwarden about a 50min train ride away. I liked going there each Thursday and it gave me the chance to explore another city and the campus was a lot quieter for studying.

The education environment at RUG is extremely strict and rather traditional, this was a massive shock after studying in Helsinki. I would have to say I found the stringent rules of the university rather frustrating, I felt like I had no freedom or flexibility in my learning. The door of the lecture/ tutorial room would be shut precisely at the time the lesson started and if a student was even a minute late to class, they could not enter the lecture/class until the first break up to an hour later. In every course I took attendance was 80% to pass and a doctor’s certificate was required if you were absent. I felt more of a number than part of a student group. Teachers were not interested in giving individual help or feedback. Even as master’s students we were treated like high school students and this was very frustrating for me.

I found some lecturers rather condescending to students. Class discussions or debates did not exist, just teaching and listening. I really missed the intellectual conversations and the breadth of knowledge offered by students from different backgrounds and life experience in my master’s program at UH. The content in Spatial Problems and Spatial Policies was extremely basic, however there were many contact hours. While it was nice getting a rounded education on topics relating to Dutch planning, it could have been condensed into half the time. This class also included field trips in which we were shown interesting examples of planning techniques in practice. However, the field trips took up three full Saturdays! Listening to the professor talk constantly for 8 hours on a Saturday, after having 10 contact hours for that class during the week, got very monotonous and I was glad to have my weekends back!

When exam weeks came around, a wave of stress washed over Groningen! Students rushing here and there. The libraries became completely full and to get a seat to study required joining the line outside prior to opening time at 7am. Exams were conducted on computers in a big hall seating around 200 students. Exams were 2 or 3 hours long and started as early as 7:30am and ran late into the night. I had one exam that finished at 11pm!

The marking system in The Netherlands is out of 10. There is a saying that 10/10 is for god and 9/10 is for a professor. So, the top mark a student can achieve is an 8 and a 5.5 is required to pass. Dutch students are very good at following exact criteria to the point, obviously their whole schooling prepares them. They are not fussed on receiving top grades and lead active social lives and engage in many sporting pursuits. Most students receive grades of 6-7/10, but a lot of study is required to achieve this in most classes. Assignments were submitted via an online portal and if it was one minute over the deadline, a whole grade out of 10 was lost. In my exchange class we all failed our first assignment and many students were in tears as they had never failed an assignment before. It was very disheartening and counterproductive as it created an environment of stress and anxiety amongst the exchange students. One Erasmus student was asked to leave early as their academic level was not up to Dutch standards!

Marking of assessments seemed arbitrary and highly subjective based on the preference of each individual teacher. I felt that teachers did not even read the actual content of the essay and instead focused on formatting and referencing. Creativity or different approaches to a task or learning were not encouraged and the traditional academic essay or exam was favoured. There were so many essays! In the 4.5 months I wrote 7 essays. It was extremely boring to write so many individual essays of the same format and I became really tired of writing. It would have been nice to have some group work to get to know other students, but this did not happen. Also, any feedback was often perceived as criticism, so I quickly learnt the best way to get through RUG studies was to just keep my head down, do the work and focus on the more pleasant things outside of the teaching environment.

Overall, the learning experience at RUG was a little disappointing for me and not the type of learning environment that I think is beneficial at a master’s level. However, I had to try and let go of this and focus on the positives of Groningen: the beautiful city, my new friends, food, bikes, and travel. It made me appreciate the learning environment at Helsinki and how we are treated as adults, have flexibility in our learning and encouraged to think outside the box. I think the style of teaching at UH is much more suited to teaching the skills and knowledge required for a master’s degree. However, my experience with studies at RUG was useful to help me reflect and gain a better understanding of what works for me. It ultimately made me thankful I had chosen UH to complete my master’s program.

Useful tips/information for future exchange students

Although the learning experience at the university was not really what I expected, I still enjoyed many other elements of my exchange. I really loved living in The Netherlands and particularly in the student city of Groningen.  I found The Netherlands culture and way of life similar to Australia, so I did not really experience the same kind of culture shock as I did when I first arrived in Helsinki! It was easy to fit into the ebbs and flows of city life in Groningen. The city itself is stunning, very safe, easy to ride around and full of activities. I would live there again and if you are going on exchange to a different city in The Netherlands then I would highly recommend a weekend trip to Groningen.

I enjoyed being in the epicentre of Europe, so close to many countries and during my exchange I travelled to neighbouring Belgium and Germany. I also went to Austria for a friend’s wedding and spent a week in the UK with family friends over the Christmas break. It was very easy to travel cheaply throughout The Netherlands. Flixbus offers cheap bus services and student discounts, making it easy to travel into Germany and Belgium. The NS (Dutch Rail) has various promotions and discounts, including a 10euro train trip from one end of the country to the other or 19 euro passes for unlimited travel in a single day.

Exploring other Dutch cities: Leiden
Exploring other Dutch cities: Leiden. Picture Katie Butcher

The Netherlands is a beautiful country with many unique towns to explore. I rode around the country towns, there is absolutely nothing in them except houses and a very small store (take food with you!).  But they are fringed by beautiful windmills, small farms, waterways, and boats. A highlight for me was when my Dutch friend came to visit and said she was impressed by my bike riding skills! With all the travelling and seeing friends, plus the Christmas break and three Saturday field trips, I found I rarely had a weekend free.

Foodwise, the first thing I missed was Unicafe! Dutch students take a loaf of bread and a slice of cheese and meat to make sandwiches at the university. There are cafeterias to purchase food, but with a small bowl of soup costing the same price as Unicafe, it was not worth eating at them! Living so close to campus, I often rode home for lunch. While the food on campus was average, the food around the city definitely was not! Groningen is an absolute foodie paradise hosting small cute cafes and restaurant with food from all over the world. Food to satisfy every taste is available and restaurants are not expensive which meant students can dine out. I had weekly dinners with friends, trying out all the restaurants in town. I loved being back in a dining out and café culture, something I dearly miss when living in Helsinki.

My favourite thing to do on Saturdays was visit the Vismarkt when the square is filled with vegetable, fruit, cheese, and fish market stands. The best time to go is around 30min before closing time when you can snap up lots of cheap deals! A bag of avocados for 2euro?! Yes Please! In December, squares transform into Christmas markets with traditional Christmas food.

I would have to say the best thing about my life in Groningen was being able to cycle everywhere. I have never experienced such freedom before. Being able to just jump on a bike and not be restricted by limited public transport or stuck in traffic jams. It was amazing and each time I was on my bike I felt an air of happiness. In summary, there are always positive and negative parts of any experience and we must endure the hard times to appreciate the good times. Overall, I loved the living environment of The Netherlands and I am currently exploring work and PhD options there after I graduate. While there were some elements of the university I did not enjoy, these challenges make us grow and I believe it is always good to push our own boundaries and explore being outside our comfort zone. Variety is the spice of life and experiencing different cultures, countries and environments also enables us to reflect and gain a better understanding of ourselves.

Sunset over Groningen
Sunset over Groningen. Picture Katie Butcher

Vaihtokertomus, Madridin Rey Juan Carlos, Espanja, Madrid, syksy 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Paperirumba ennen lähtöä oli yllättävän kevyt. Aioin opiskella kurssit paikallisten kanssa espanjaksi, joten hankin opettajalta kielitodistuksen. Kandivaiheen kurssien opiskeluun Madridin Rey Juan Carlosin yliopistossa vaadittiin B1-taso.

Kurssit valittiin etukäteen edellisvuoden opinto-oppaasta, joten muutoksiin piti varautua. Onnekseni kaikki valitsemani kurssit toteutuivat. Varmaankin siksi, että kyse oli paikallisten tutkintovaatimuksiin kuuluvista, vuodesta toiseen pyörivistä kursseista, eikä vaihtareille tarjottavasta kurssivalikoimasta.

Tein vaaditut muuttoilmoitukset Suomessa, hankin varmuuden vuoksi tarvitsemieni lääkkeiden reseptit ja hyppäsin koneeseen suuntana Madrid.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaikka Espanjalla saattaa olla maine siitä, että asiat eivät hoidu (tai ne hoituvat mañana eli huomenna), en kokenut mitään erityisen raskasta alkubyrokratiaa vaihtokohteessa. Ensimmäisinä päivinä piti käydä ottamassa kuva opiskelijakorttiin, joka oli kätevästi mobiilisovelluksessa fyysisen kortin sijaan. Vaihtareiden tervetuliaisluennon aikana saimme tietoa Erasmus-yhteisöstä ja kaikenlaisista tapahtumista sekä orientaatioaikataulun. Luennon jälkeen ilmoittauduimme läsnäoleviksi yliopistolle.

Rey Juan Carlosissa ei turhaan pitänyt pyöritellä paperilappusia, sillä kaikki allekirjoitetut dokumentit ilmestyivät opiskelijaprofiiliini sähköisesti allekirjoitettuina. Näin myös vaihdon lopussa, kun sain opintosuoritusotteeni. Kävin kansainvälisten asioiden toimistolla hankkimassa allekirjoituksen vain Helsingin yliopiston omaan lomakkeeseen, jossa vahvistettiin vaihtoni alku- ja loppupäivämäärät.

 

Asuminen

Olin jo ennen vaihtoon lähtemistä ehtinyt stressaamaan asunnon löytämisestä. Yliopistollani oli nimittäin kampusasuntoja vain vähän ja ne olivat aika hintavat (500-700) erityisesti huomioon ottaen, että kampukseni (Vicálvaro) sijaitsi noin 45 min päästä keskustasta. Halusin asua juuri Madridin ytimessä, sillä tiesin viettäväni aikaa keskustassa enemmän kuin kampuksella. Päätin siis tulla Madridiin noin viikko ennen lukukauden alkua ja etsiä asuntoja paikan päällä. En halunnut maksaa asunnosta senttiäkään ennen kuin olin nähnyt sen. Olin yhteydessä moniin vuokranantajiin lähinnä idealista-sivun kautta, jossa yksityishenkilöt etsivät vuokralaisia. Sovin useita näyttöjä sille viikolle, mutta onnekseni löysin asunnon jo toisena päivänä. Se oli 420 euroa/kk maksava huone aivan keskustasta Malasañan alueella, johon rakastuin. Asunnossa asuin minä, meidän paikallinen vuokranantaja sekä eräs saksalainen vaihtarityttö. Metrolla pääsin kätevästi yliopistolle, ja Madridissa alle 26-vuotiaat saavat kuukausikortin kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin 20 eurolla! Kuten olin odottanutkin, vietin eniten aikaa keskustassa tai sen lähialueilla, joten kampusasunto olisi rajoittanut iltamenemisiäni aika paljon.

Asuntoa voi toki myös hakea erilaisten toimistojen kautta, mutta minä koin yksityiset markkinat sopivimmiksi. En joutunut maksamaan mitään lisäkuluja vuokran lisäksi, ja vuokaraani myös sisältyi vesi ja sähkö. Muutama tuttuni käytti toimistoja, jotka veloittivat parhaimmillaan 500 euron ”agency feen”, ja yksi kaverini joutui maksamaan koko elokuun vuokran, vaikka saapui asuntoon vasta elokuun lopussa. Suosittelen siis yksityisiä markkinoita, kunhan tekee tarvittavat järjestelyt etukäteen eli saapuu paikalle hyvissä ajoin ja on rohkeasti yhteydessä moniin vuokranantajiin. Kommunikaatio tapahtui espanjaksi näyttöjä sovittaessa, mutta en kokenut sitä erityisen hankalaksi. Googlettelin asuntohaun perustermejä, ja ihmiset olivat ymmärtäväisiä kielitaitoni suhteen.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin tosiaan paikallisten kanssa, eli kaikki opetus ja opetusmateriaali oli espanjaksi. Olen iloinen valinnastani, sillä kielitaitoni koheni huomattavasti sekä tavalla, jota pelkkä small talk -espanja ei olisi todellakaan mahdollistanut. Lisäksi sain kursseilta myös muutamia paikallisia kavereita, jotka auttoivat välillä kouluhommiin ja joiden kanssa tavattiin myös vapaa-ajalla. Eräällä vahingonkorvausoikeuden tunnilla olevalla tytöllä oli Helsingin yliopiston kangaskassi! Hän kertoi viettäneensä syyslukukauden 2018 Helsingissä ja kaipaavansa suuresti mm. Unicafen terveellisiä lounaita. Ymmärsin myöhemmin miksi, kun paikallisesta kahvilasta saikin vain majoneesileipiä, hodareita ja ranskalaisia. Onneksi kahvilassa oli useampia mikroja, joissa lämmitin evääni, kun jouduin olemaan pitkään yliopistolla. Ilmeisesti omat eväät olivat myös muiden suosima tapa lounastaa.

Vehreä yliopisto kampus alue
URJC Vicálvaro

Kurssivalikoimani koostui kauppaoikeudesta, vahingonkorvausoikeudesta, oikeushistoriasta, yrityksen strategisesta johtamisesta sekä yritystoimintaa koskevasta kurssista. Suurimmaksi osaksi kurssit koostuivat luennoista sekä kurssin lopuksi järjestettävästä tentistä. Pidin kuitenkin myös esitelmän oikeushistorian tunnilla espanjaksi, joka oli hieman kuumottavaa, mutta meni lopulta hyvin. Kirjoitin pari esseetä, ja muutama kurssi edellytti myös ryhmätöitä. Ryhmätyöt sujuivat ongelmitta, ja ryhmäläiset vastasivat aina kysymyksiini. Toki kielen takia kurssit olivat työläämpiä kuin jos olisin tehnyt kaiken englanniksi, mutta työ oli sen arvoista.

Tentit olivat keskivertovaativia, ja sain ottaa niihin sanakirjan mukaan. Osa oli monivalintaa, jossa oli tiukka aikaraja, ja toiset tentit koostuivat esseemuotoisista vastauksista. Pääsin kaikista tenteistäni reippaasti läpi, ja olen todella iloinen, että päätin käydä kurssit espanjaksi. Puhe-, kirjoitus- ja kuulunymmärtämistaitoni kasvoivat valtavasti!

 

Nopeana mainintana vielä se, että sain myös yliopiston puolelta paikallisen tuutorin, joka oli todella avulias niin koulujutuissa ja hauskaa seuraa vapaa-ajalla. Vietimme myös paljon aikaa koulun ulkopuolella ja tapasin hänen kauttaan myös muita paikallisia. Vaihtoyliopistosta tulee sähköpostitse aika pian valinnan jälkeen tieto tuutoriohjelmasta (“Buddy Program”), johon kannattaa ilmoittautua niin saa oman tuutorin!

Upeaa Madridin keskustaa
Upeaa Madridin keskustaa
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Madrid on turvallinen kaupunki, mutta esim. metrossa kannattaa pitää tavaroita silmällä.
  • Ennen Madridiin saapumista suosittelen varaamaan paikalliseen liikennelaitoksen toimistoon ajan (“cita”), jossa saat kuukausikorttisi (“abono”). Itse saavuin lentokentältä Atochan metroasemalla, jossa toimisto sijaitsi. Varasin ajan 3 h päästä ajasta, jolloin lentokoneeni piti laskeutua. Sain asian hoidettua saman tien alta pois, ja säästin rahaa kertalipuissa.
  • Alussa espanjan käyttäminen voi tuntua hankalalta ja erityisesti muiden ymmärtäminen vie energiaa. Ihmiset olivat kuitenkin ymmärtäväisiä ja monet arvostivat, että yritin oppia heidän kieltään. Kannattaa siis ryhtyä kommunikoimaan espanjaksi alusta asti, vaikka englanti tuntuisikin houkuttelevammalta vaihtoehdolta!
Kapea katu Madridissa
Kaupunki on täynnä söpöjä, kapeahkoja katuja pikkutavernoineen
Yö näkymä Madridin keskustasta katolta
Näkymä kaupungin pääkadulle Gran Vialle, josta asuin 5 min päässä

 

Vaihtokertomus, KU Leuven, Belgia, kevät 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Alkuvalmistelut kannattaa aloittaa jo viimeistään noin 4 kk ennen vaihtoon lähtöä. Hyvä tapa aloittaa valmistelut on tsekata, että passi on riittävän pitkään voimassa ja passin rinnalle voi hankkia myös henkilökortin. Itselläni oli molemmat mukana siltä varalta, jos toinen katoaisi. Ei onneksi kadonnut 🙂 Myös kattava matkavakuutus ja eurooppalainen sairasvakuutuskortti voivat nousta arvoon arvaamattomaan, joten muista myös ne. Joihinkin Leuvenin rekisteröitymisprosesseihin voi tarvita erillisiä passikuvia, joten passikuvauksessa käyminen on suositeltavaa. Tilasin itselleni International Student Identity card (ISIC) -opiskelijakortin vaihtoa varten, mutta paikan päällä se osoittautui tarpeettomaksi. Leuvenin yliopistolla, kuten tietääkseni myös muilla Belgian yliopistoilla on käytössä oma opiskelijakortti, jonka saat orientaatioviikolla/aloittaessasi opiskelut. KU Leuvenin yliopistossa suosittiin paljon printattuja papereita, joten kannattaa olla kaikki todistukset ja paperit mukana printattuina ja mahdollisesti jopa tuplakappaleina.

Asunnon etsimiseen kannattaa ryhtyä hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Googlaamalla ”KU Leuven housing” löytää yliopiston Kotwijs -järjestelmän, josta löytää asuntoja sekä yksityisiltä vuokranantajilta että opiskelija-asuntoloista. KU Leuven yliopistolla ja Leuvenin kaupungilla on yhteinen ”Kotlabel” -merkkijärjestelmä ja tällä merkillä varustetut asunnot on hyväksytty turvallisina ja opiskelijaystävällisinä asuntoina. Leuvenin katukuvassa Kotlabel-merkityt asunnot tunnistaa sinisen tai vihreän värisistä K-kirjain laatoista talojen ulkoseinissä. Vuokrasopimuksen minimikesto on yleensä 6kk ja sopimuksia on todella vaikeaa purkaa kesken sopimuskauden. Jos haluaa poistaa turhaa jännitystä asunnon sopivuudesta, kannattaa valita Kotlabel-merkitty asunto 🙂

Olin vaihdossa yhdessä puolisoni kanssa, joka opiskeli eri tiedekunnassa. Saimme ensimmäiset viestit yliopistolta jo melko pian sen jälkeen, kun meidät oli Helsingin yliopiston puolelta nominoitu. Varsinaiset orientaatioviikkoa ja alkubyrokratiaa koskevat sähköpostit tulivat meille pari kuukautta ennen lukukauden alkua. Sähköposteissa oli selkeästi ohjeistettu, mitä dokumentteja pitää olla mukana, millainen on orientaatioviikon aikataulu ja miten ilmoittautua. Huomasimme, että tiedekuntien välillä on hieman eroja siinä, miten aktiivisesti tiedekunnan vaihtokoordinaattorit pitävät yhteyttä opiskelijoihin ja kuinka tarkkoja he esimerkiksi ovat kurssisuunnitelmista. Itse opiskelin biotieteiden tiedekunnassa (Faculty of Bioscience Engineering) elintarviketieteitä ja mieheni opiskeli teologisessa tiedekunnassa. Oma vaihtokoordinaattorini tarkasti etukäteen hyvin huolellisesti tekemäni kurssisuunnitelmani (Learning Agreement) sopivuuden aikaisempaan osaamiseeni (Helsingin yliopiston opintosuoritusote). Jouduin muuttamaan kurssisuunnitelmaani pariinkin kertaan, sillä en vaihtokoordinaattorin mielestä täyttänyt kaikkien kurssien esitietovaatimuksia ja osalle englanninkielisistä kursseista ei otettu Erasmus-opiskelijoita ollenkaan. Mieheni kurssisuunnitelma hyväksyttiin muutoksitta. Ennen vaihtoon lähtöä tällainen säätäminen vähän turhautti, mutta paikan päälle päästyä ja opintojen alettua harmitus unohtui. Muutenkin vaihdon alkuun liittyvät paperibyrokratia voi tuntua uuvuttavalta, mutta loppujen lopuksi kaikki on kyllä sen arvoista!

kaupungin talo ja etupuolella matkamaskotti
Matkamaskotti Yoda Leuvenin upean vanhan kaupungintalon edessä.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuimme Leuveniin pari päivää ennen orientaatioviikon virallista aloitusta. Niinpä ehdimme asettua asuntoomme ja hieman tutustua ympäristöömme ennen aloitusta. Suosittelen tällaista järjestelyä, mikäli se on mahdollista! Orientaatioviikko oli hyvin järjestetty ja sen aikana sai hoidettua suurimman osan alkubyrokratiasta. Lisäksi piti varata aika kaupungintalolle rekisteröitymään kaupungin asukkaaksi ja vastaavasti ennen Suomeen palaamista tehdä ilmoitus poismuutosta. KU Leuven on hyvin kansainvälinen yliopisto, joten englanninkielisiä infomateriaaleja oli saatavilla runsaasti ja niistä löysi kaiken tarpeellisen tiedon. Osa orientaatioviikon ohjelmasta oli pakollista, osa vapaaehtoista. Jos missaat orientaatioviikon tärkeitä osioita, ota yhteyttä tiedekuntasi vaihtokoordinaattoriin/ opintoneuvojaan. He ovat hyvin avuliaita! Orientaatioviikon aikana suosittelen osallistumaan erityisesti opastetulle kaupunkikierrokselle, jossa kuulet hyviä vinkkejä opiskelijaystävällisistä ravintoloista ja menomestoista. Samoin suosittelen vierailua Stella Artoisin tehtaassa ja yliopiston kirjaston tornissa, jossa voit päästä kuulemaan massiivisen kellopelin kumeaa soitantaa.

Stella Artois huomioliiviin pukeutunut henkilö
Stella Artoisin tehdasvierailu on ”must” erityisesti oluen ystäville tai oluen valmistuksesta kiinnostuneelle.
Asuminen

Leuven oli kaunis ja miellyttävä kaupunki asua. Kaupungissa oli turvallista liikkua melkeinpä mihin tahansa aikaan vuorokaudesta. Kaikki oli lähellä ja polkupyörällä pääsi paikasta toiseen tosi näppärästi. Polkupyörän vuokrausta suosittelen hyvin lämpimästi, vaikka myös bussikortin sai tilata edullisesti orientaatioviikolla. Kaupungin tieverkosto oli rakennettu pitkälti pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ehdoilla, joten autojen ja bussien kulku erityisesti pienillä teillä oli paljon rajatumpaa.

Pyöräily oli kätevin tapa liikkua paikasta toiseen.

Opiskelija-asuntojen vuokrat olivat arvioni mukaan noin 450-900 euroa kuukaudessa. Meillä oli vuokrattuna studio, jossa oli oma pieni keittiö, joten vuokra oli hintahaitarin yläpäästä. Yksittäisen huoneen yhteiskeittiöllä saa varmasti edullisemmin. Asumismukavuus oli mielestäni kohtuullinen. Studiomme keittiöstä löytyi tosin pelkkä liesi, joten muistan kaivanneeni uunia useammin kuin kerran 😀 Onneksi ruokaa sai myös Alma -opiskelijaravintoloista kohtuullisella hinnalla.

Tyypillinen opiskelijalounas Alma -opiskelijaravintolassa: ”koninginnehapje/vol-au-vent met frieten” = lehtitaikinakiekon päällä kanakastiketta ja lisukkeena ranskalaisia ja salaattia.
Tyypillinen opiskelijalounas Alma -opiskelijaravintolassa: ”koninginnehapje/vol-au-vent met frieten” = lehtitaikinakiekon päällä kanakastiketta ja lisukkeena ranskalaisia ja salaattia.
Opiskelu ja opetus


KU Leuven on kovatasoinen yliopisto ja opiskeluun kannattaa suhtautua terveellä vakavuudella. Opetus on korkeatasoista ja vastavuoroisesti opiskelijoilta vaaditaan paljon. KU Leuvenissa tentit ovat lukukauden lopussa ja ne ovat miltei poikkeuksetta suullisia tenttejä. Itse jännitin tätä etukäteen tosi paljon, mutta yllätyin positiivisesti. Tentissä saa yleensä aikaa valmistella rauhassa kirjallisesti vastauksensa ennen tentaattorin luokse menoa. Parhaimmillaan tentaattori voi keskustelemalla ”kaivaa” esiin osaamisesi laajemmin, kuin mitä olit aluksi paperille kirjoittanut. Vastaavasti täytyy myöntää, että myös se paljastuu, mikäli olet vain mekaanisesti opetellut oikean vastauksen, mutta et ole oikeasti ymmärtänyt asiaa.

Itse koin opiskeluilmapiirin kilpailuhenkisemmäksi ja vertailevammaksi kuin Suomessa, mikä tuntui välillä ahdistavalta. Arvosanat annettiin Gaussin käyrän mukaisesti, joten oma arvosana tuntui määräytyvän enemmän suhteessa muiden osaamiseen kuin selkeisiin oppimistavoitteisiin. Tämä tarkoitti myös sitä, että kaikkein korkeimpien arvosanojen saaminen oli hyvin haastavaa. KU Leuvenissa voi siis tuulettaa jokaisesta läpimenneestä kurssista arvosanasta riippumatta! 🙂 Arvosteluasteikko oli myös hieman erikoinen. Kurssi arvioitiin pistein 0-20 ja vasta 10/20 pistemäärällä pääsi kurssista läpi. Opiskelussa kannattaa hyödyntää opiskelukavereiden kanssa yhdessä opiskelua ja tenttejä edeltä valmistautumiskuukausi kannattaa käyttää ahkerasti opiskeluun. Me jäimme Belgiaan vielä pariksi viikoksi lopputenttien jälkeen, jolloin ehti stressittömästi matkustella ja tavata ystäviä ennen paluuta Suomeen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Belgian talvi on tunnetusti melko sateinen ja kolea, mutta ei mielestäni läheskään yhtä paha kuin Suomen marraskuinen loska 😀 Lunta ei tainnut tulla oman vaihtomme aikana kertaakaan. Niinpä tuulen- ja sateenpitävät vaatteet ovat yleensä riittävä talvivaatevarustus. Jo maaliskuussa alkaa olla hyvin keväiset ilmat ja toukokuusta lähtien voi olla jo suorastaan kuuma.
  •  Kannattaa hyödyntää edullinen junamatkustaminen viikonloppuisin. Viikonloppulipulla saa paluumatkan puoleen hintaan mihin tahansa kaupunkiin Belgian sisällä. Erityisesti Brysselissä kannattaa käydä useammin kuin kerran (15-20 min junamatka). Pelkästään Euroopan parlamentin koluamiseen saa kulutettua päivän jos toisenkin!
  • Matkustamiseen Belgian ulkopuolella kannattaa käyttää Flixbussia, joka on todella edullinen tapa matkustella Keski-Euroopassa. Me teimme pääsiäislomalla Flixbussilla rengasmatkan Bryssel – Pariisi – Lontoo – Bryssel. Koko matka yhteensä kahdelle noin 80 euroa.
  • Pyöräilyn liikennesäännöt kannattaa opetella ja niitä kannattaa noudattaa. Tietyillä kaduilla ei saa pyöräillä ollenkaan, toisilla vain tiettyyn kellonaikaan ja pyörässä pitää olla toimivat valot edessä ja takana. Kädet pitää olla koko ajan ohjaustankolla, ja tavaroiden kuljettamisesta käsissä voi saada sakot. Meille meinasi tulla 100 euron sakot kahden pizzalaatikon kuljettamisesta käsissä 😀 Kun säännöt on sisäistänyt, pyöräily on turvallista ja mukavaa.

 

 

Vaihtokertomus, Universidade de Lisboa, Portugali, lukuvuosi 2018-2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain melko myöhään ohjeet yliopistoon hakemiseen. Nettisivuilla oli kuitenkin alustava lista papereista, joita tarvitaan ja siten voi jo etukäteen valmistautua. Suosittelen lämpimästi liittymään Facebookissa Erasmus Lisbon-ryhmiin, sillä niissä jaetaan tärkeää tietoa hyvistä paikoista etsiä asuntoa. Kannattaa opetella perussanastoa, esimerkiksi sanomaan kiitos ja tervehtimään sekä eri kahvien ja leivosten nimet, sillä niillä ei ole englanninkielisiä nimiä ja siten kahvilassa ja ravintolassa tilaaminen helpottuu.

Asuminen

Lissabonissa on tällä hetkellä hankala asuntotilanne. Asuminen keskustassa ja sen läheisyydessä on todella kallista lisääntyneen turismin takia. Lisäksi liikkeellä on paljon huijauksia.

Asuin itse kolmessa eri asunnossa, joista ensimmäisen hankin jo Suomesta käsin Uniplaces-sivustolta, jota mainostettiin luotettavana ja jonka kautta monet yritykset vuokraavat asuntoja ja huoneita. Uniplaces on tarkoitettu ulkomaisille opiskelijoille ja se toimii muissakin Euroopan suurkaupungeissa. Parhaat asunnot menevät sieltä kuitenkin nopeasti ja monesti suurin osa on todella kalliita. Tilanne onkin hankala, sillä syyskuun alussa on vaikea löytää hinta-laatu suhteelta hyvää asuntoa paikanpäältä, mutta Suomestakaan käsin ei ole hyvä idea maksaa mitään näkemättä asuntoa. Suosittelisin, että joko maksaa enemmän ja vuokraa Uniplacesilta tai sitten ottaa ensimmäiseksi kuukaudeksi jonkin väliaikaismajoituksen ja Lissabonista käsin etsii lopullisen asunnon, kun tilanne rauhoittuu ja tuntee paikat.

Kaksi seuraavaa asuntoani löysin kavereiden kautta. Jos olet koko lukuvuoden vaihdossa, tämä on erinomainen tapa löytää kevääksi täydellinen asunto, koska silloin tietää varmasti mitä saa ja että vuokranantaja on luotettava.

Firmojen kautta vuokrattavissa huoneissa on yleensä todella tarkat säännöt ja sääntöjen rikkomisesta tulee sakkoa. Lue siis vuokrasopimus huolella ja jos et osaa portugalia, vaadi se englanniksi. Ja ylipäätään vaadi vuokrasopimus, sillä kaikki yksityiset vuokraajat eivät edes tarjoa sitä. Kun saavut huoneeseen, ota huoneesta valokuvia ja tarkista, ettei mikään ole rikki.

Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kaikissa asunnoissa on jotain ’’vikaa’’ suomalaisien standardien mukaan. Monessa paikassa on ongelmia kuuman veden kanssa, joskus ei ole uunia, mikroa tai pesukonetta, sähköt saattavat katkeilla jatkuvasti, ei ole lämmitystä, kadulta tulee jatkuvasti meteliä, vuokranantajat eivät jousta tai ovat todella tiukkoja.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin Universidade de Lisboan humanistisessa tiedekunnassa. Koska opiskelen portugalin kieltä, kaikki opintoni olivat portugaliksi ja tästä syystä minulla oli runsaasti kurssivaihtoehtoja, sillä suurin osa tiedekunnan opetuksesta on portugaliksi. Ennen lukuvuoden alkua meille kuitenkin lähetettiin lista kursseista, joiden opetus on englanniksi. Myös yliopiston nettisivuilla on kaikkien kurssien tiedot ja opetusajankohdat todella selkeästi.

Kirjastokortin hankkiminen vaati hieman monimutkaisempaa prosessia, ja itse en lopulta sitä päätynyt hankkimaan, vaan ostin itselleni kirjallisuuskurssien kirjat. Kirjastoon päästäkseen tarvitsee kuitenkin myös sirullisen kortin, joka rekisteröidään kirjaston aulassa. Sirullisia kortteja jaetaan lukuvuoden alussa tiedekunnan päärakennuksen aulassa. Eli se kortti, jolla kirjastoon mennään sisään ei oikeuta lainaamiseen, vaan nämä ovat kaksi erillistä toimintoa. Lainaamiseen oikeuttavan kortin hankkimiseen sai kuitenkin ohjeet kirjastosta. Noin keskivaiheilla lukuvuotta saimme sähköpostin, jossa ilmoitettiin, että meidän pitää maksaa 20 euron vero yliopistolle. Tästä ei ollut ilmoitettu missään vaiheessa, joten kannattaa seurata yliopiston sähköpostia. Jos tätä maksua ei käy suorittamassa, ei opintosuorituksia rekisteröidä.

Kurssille ilmoittautuminen toimi siten, että paperiselle lomakkeelle haettiin jokaisen opettajan allekirjoitus kurssin alussa. Jos olet koko lukuvuoden, myös kevään kursseille on haettava hyväksyntä opettajalta jo syksyllä. Tätä varten tarkistin opinto-oppaasta kevään kurssien opettajien nimet, kurssit mitä he opettavat syksyllä ja menin käymään heidän luonaan luentojen päätyttyä hakemassa allekirjoitukset. On hyvä huomioida, että koska Erasmus-opiskelijat ilmoittautuvat kursseille vasta kun ne alkavat, ne saattavat jo olla täynnä ja suunnitelmia pitää muuttaa vielä ihan viime tipassa. Kursseilla saa myös käydä ns. kokeilemassa ja ilmoittautumisia saa vaihtaa vielä kokeilun jälkeen. Itselläni Learning Agreement ei lopulta kovin paljoa muuttunut, kymmenestä valitsemastani kurssista yhdeksän järjestettiin, joista yhdelle en mahtunut. Löysin kuitenkin hyvät korvaavat kurssit näille, joten ongelmaa ei ollut.

Arvostelu tapahtuu asteikolla 0-20, jossa arvosanalla 10 pääsee läpi. Opiskelutahti vastasi melko tarkasti oman aineeni opiskelutahtia Suomessa. Opetus oli kuitenkin erilaista siinä, että ryhmätöitä ja keskustelua ei ollut juurikaan, vaan opetus perustui opettajan kuuntelemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen. Oppilaan myös oletetaan tekevän muistiinpanoja, sillä suurin osa opettajista ei käytä minkäänlaisia oheismateriaaleja, vaan ainoastaan puhuvat ja kirjoittavat avainsanoja taululle.

Kokeet tehdään yliopiston omille papereille, jotka opiskelijan pitää itse ostaa kampukselta. Kampuksella on myös kopiointi- ja tulostuspalveluita (repografía), joihin opettajat jättävät materiaalit kurssin nimellä ja joista opiskelijan täytyy itse käydä ostamassa kopiot.

Kampuksen yhteisestä kanttiinista on saatavilla lounasta 2,5 euron hintaan ja lisäksi pelkästään oman tiedekunnan rakennuksessa oli 3 kahvilaa, joista sai lounasta (5-6 eurolla), patonkeja, limua ja kahvia, sekä pieni kauppa, josta sai lehtiä, karkkia ja koepapereita. Itse toin aina omat eväät, sillä kampuksella oli mikrot käytettävissä, joten en osaa sanoa millaista ruokaa kanttiinista ja kahviloista saa. Kampuksella myytiin myös uusia ja vanhoja kirjoja. Humanistisen tiedekunnan rakennus oli todella vanha, joten siellä oli talvisin todella kylmä ja kesäisin kuuma ja suurin osa vessoista ei toiminut ja paperia ja saippuaa ei aina ollut.

Yliopisto järjestää eritasoisia portugalin kursseja, jotka maksavat 75 euroa. Kurssista saa 6 opintopistettä ja virallisen kielitaitotodistuksen. Kurssi vaatiikin läsnäoloa ja itsenäistä työtä, mutta on tehokas.

Humanistinen tiedekunan päärakennus

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
  • Tutki asuntomarkkinoita etukäteen, mutta älä maksa mitään ennen kuin olet paikan päällä
  • Lue vuokrasopimus huolellisesti! Tätä ei voi tarpeeksi korostaa
  • Jotta saa opiskelija-alennuksen matkakorttiin, tarvitaan yliopistolta leimattu todistus. Tämän lisäksi korttia varten tarvitaan passikuva sekä metroasemilta saatava lomake täytettynä. Kortteja tehdään vain muutamalla metroasemalla ja syyskuussa jono on noin 3-4 tuntia, kannattaa siis mennä joko heti kun pisteet aukeavat tai varata reilusti aikaa
  • Lissabon on yleisesti ottaen todella turvallinen kaupunki, mutta runsaan turismin takia siellä on paljon taskuvarkaita, joten metrossa ja iltaisin baareissa kannattaa olla todella varovainen tavaroidensa kanssa
  • Asunnoissa ei ole lämmitystä, joten kannattaa ostaa loppusyksyä/talvea varten pieni lämmitin, ne maksavat noin 12-20 euroa ja kannattaa myös pakata lämpimiä yöpukuja
  • Metro toimii todella hyvin ja on kätevä, sen takia on hyvä vaihtoehto etsiä asuntoa myös vähän kauempaa keskustasta, kunhan se on metron varrella
  • Liikenne on ajoittain äärimmäisen ruuhkautunut, joten bussit ovat harvoin ajoissa ja lyhytkin matka bussilla saattaa kestää tunnin. Myös esim. Uber ja Bolt ovat todella halpoja, ja niitä kannattaa käyttää öisin
  • Portugalilaiset puhuvat todella hyvää englantia, joten sillä pärjää hyvin
  • Ulkona syöminen ja juominen on todella edullista, ruokakaupatkin ovat vähän edullisempia kuin Suomessa
  • Kasvis- ja vegaaniruokaa on välillä todella vaikea saada, joten tämä kannattaa ottaa huomioon, jos on menossa ulos syömään
  • Lissabonin ESN on todella aktiivinen ja heidän järjestämillään retkillä pääsee edullisesti näkemään Portugalia ja tutustumaan muihin vaihtareihin
  • Itselläni oli hyvä matkavakuutus, joten käytin vain yksityisiä lääkäriasemia ja sairaaloita. Yleisesti ottaen Portugalissa on kuitenkin hyvin toimiva julkinen terveydenhuolto, enkä koskaan kuullut siitä mitään huonoa
  • Lissabonissa on loputtomasti nähtävää ja tehtävää ja Portugalin sisällä välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä. Kannattaa siis nauttia tilaisuudesta ja matkustaa esimerkiksi Madeiralle, Azoreille, Portoon tai vaikka Espanjan puolelle Sevillaan tai käydä Lissabonin ulkopuolella (noin 30 minuutin junamatkan päässä) rannalla surfaamassa
  • Portugalissa on systeemi, jonka mukaan veroja maksetaan vähemmän, mikäli kulutat enemmän rahaa maan sisällä. Tämän takia jokaisessa kaupassa, ravintolassa ja muussa palvelussa myyjät kysyvät haluatko veronumeroa (número de contribuinte) laskulle/kuitille. Tästä ei kannata kuitenkaan hämmentyä, vaan voi ainoastaan vastata, että tämä ei ole tarpeen
  • Kannattaa aina pitää mukana käteistä, sillä kaikkialla ei voi maksaa kortilla ja useissa paikoissa on viiden euron minimi kortilla maksamiseen