Vaihtokertomus, University of Tartu, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Tarton yliopistossa kevätlukukaudella 2020. Kyseessä oli samalla viimeinen kokonainen lukukauteni oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Opintojen loppuvaiheessa vaihtoon menossa ensimmäinen suunnittelua vaativa asia oli se, että maisterin tutkinnossani piti olla tilaa vaihdolle. Otin vaihtoon päästäkseni notaarin tutkintoni ulos normaalia laajempana.

Hakuprosessissa sai apua tarvittaessa koko ajan niin Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista kuin kohdeyliopistosta. Ensin Helsingin yliopisto nominoi minut hakukelpoiseksi ja sitten vaihtokohteeseen haettiin erikseen. Minun piti toimittaa oikeaksi todistettu englanninkielinen kopio opintorekisteriotteestani, kopio henkilötodistuksesta, Online Learning Agreement ja todistus englannin kielen taidosta. Viro on hyvin digitaalinen yhteiskunta, ja kaikkien dokumenttien lähettäminen onnistuu sähköisesti. Hakeminen suoritetaan keskitetysti Dreamapply-järjestelmässä, jonne hakemuksesta saa myös palautetta. Tarton yliopistoon hyväksymisestä sain myös sähköpostia.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

EU-kansalaiset saavat oleskella Virossa 3 kuukauden ajan validin matkustusasiakirjan tai henkilötodistuksen turvin. Tätä pidemmälle ajalle tulee EU-kansalaisen rekisteröityä Tarton asukkaaksi ja hakea virolaista ID-korttia. Vaikka oma vaihtoni kesti koko kevätlukukauden, kävin Suomessa kuitenkin välillä niin, että minulle ei tullut 3 kuukautta ylittävää yhtäjaksoista oleskelua maassa. Pärjäsin siten suomalaisella passilla. Virolaisesta ID-kortista on kuitenkin apua (käy esimerkiksi kirjastokorttina).

Tarton yliopisto käyttää opintohallinnossaan ÕIS-järjestelmää, johon piti saada käyttöoikeudet. Vaihdon alkuvaiheessa kevään kursseille piti ilmoittautua siellä. Jotain paperiasioita kävin hoitamassa dekaanin toimistossa. Minusta ns. alkubyrokratia oli Virossa varsin mutkaton.

 

Asuminen

Monet vaihto-opiskelijat asuivat opiskelija-asuntolassa (Raatuse). Tähän oli erillinen hakupäivämäärä, josta ilmoitettiin vaihtoyliopiston puolesta. Asuntolassa tavataan asua jaetussa solussa/huoneessa. Itse hankin asunnon sosiaalitieteiden tiedekunnan oikeustieteen laitoksen, joka oli opiskelupaikkani, läheltä. Minulla piti alun perin olla kämppäkaveri, mutta oikeastaan näin tämän vaiherikasta elämää viettäneen herran vain kerran. Asuin siten yksin neljän huoneen, keittiön ja kylpyammeen asuntoa. Asunto ja talo olivat siistejä, kuten kaikki vastaan tulleet asuinrakennukset. Ylimmän kerroksen huoneistoon ei kuitenkaan ollut hissiä, jollainen on Tartossa selvästi harvinaisempi asia kuin Helsingissä. Normaalit asumiskulut Tartossa opiskelijalla ovat n. 200-300 euroa kuussa. Asuminen on Suomeen verrattuna halpaa. Korona-aikana opiskelija-asuntolan asukkaiden elämää rajoitettiin välillä monin tavoin. Itse en tietysti tätä kokenut, kun en asuntolassa asunut.  Asuinalueeni Vaksali oli ihan Tarton keskustan vieressä. Tarto on siitä kiva pikkukaupunki, että miltei kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.

 

Opiskelu ja opetus

Minusta opiskelu ja opetus olivat yllättävän samanlaisia kuin Suomessa. Monilla käymilläni oikeustieteellisillä kursseilla oli läsnäolopakko, ja tätä sovellettiin myös korona-aikana etäopetuksessa. Opetus oli minusta korkeatasoista. Suomeen verrattuna opetus oli aika keskustelevaa. Opetus oli vaihtokavereilta kuullun perusteella Virossa aika testauspainotteista moneen maahan verrattuna, mutta toisaalta Suomessakin oikiksessa erilaisia tenttejä riitti. Virossa välikokeita voi olla useampia. Huomionarvoinen ero verrattuna Suomeen oli se, että Virossa on myös suullisia kokeita. Tosin alkujännityksen jälkeen huomasi, että eivät ne suulliset kokeet itsessään ole sen vaikeampia kuin kirjallisetkaan, vaikka arvioinnin muotoon ei heti ollutkaan tottunut. Kirjoitin myös esseitä ja pidin esitelmiä. Erityisen kiva oli yliopiston viron kielen kurssi.

Arvostelu tapahtuu joko kirjaimella (A-E) tai hyväksytty-hylätty -periaatteella. Kirjainasteikko (A korkein) vastasi Tarton yliopistossa aika lailla Helsingin yliopiston 1-5 -asteikkoa. Opetuksesta voisi korostaa, että aivan kuten Suomessa, Virossa opettajalla on suhteellisen paljon autonomiaa kurssinsa järjestämisen suhteen. Oli hyvin paljon kiinni opettajasta, millaiseksi kurssi muotoutui. Oman kokemukseni mukaan kommunikointi virolaisten yliopisto-opettajien kanssa oli aika samanlaista kuin suomalaisten. Tosin opiskeluun ja opetukseen liittyvien kokemusten suhteen on esitettävä se varaus, että suurin osa omasta vaihtoajastani oli korona-aikaa, j

oka rajoittaa osin kokemusta. Jos yliopisto pitää lähiopetusta, kannattaa olla tarkkana, että ottaa kurssit Tartossa, jos ei halua istahtaa junaan tai bussiin. Tarton yliopistolla on yksiköt myös Tallinnassa ja Viljandissa, ja osa kursseista voi olla näissä yksiköissä.

Main building of the University of Tarto
Tarton yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tartossa on normaalisti kaupungi

n kokoon nähden vilkas opiskelijaelämä. Nuorilla ihmisillä on tapana kerääntyä esimerkiksi Tarton keskustassa sijaitsevaan puistoon. Pubeista saa Suomesta poiketen paitsi alkoholia myös varsin maukasta ruokaa. Tarto tunnetaan Virossa opiskelijakaupunkina. Nuoret ihmiset osaavat todella hyvin englantia, mutta vanhemmat eivät välttämättä sitä osaa. Onkin hyvä opetella alusta asti ainakin tietyt selviytymistaidot viroksi niin, että esimerkiksi kaupassa ja apteekissa käyminen onnistuu, vaikka ainut yhteinen kieli olisi viro. Tallinnan tavoin suomen kieltä ei yleisesti osata tai kuule, mutta Tartossakin voi tulla vastaan yllättävissä paikoissa ihmisiä, jotka osaavat suomea. Jos jonkin asian selvittäminen ei kielellisten haasteiden takia näytä onnistuvan, jokerikorttina voi suomen kieli toimiakin. Viron Suomen-instituutilla on toimisto Tartossa yliopiston päärakennuksen lähellä, ja siellä voi kirjastossa käydä mm. lukemassa suomalaisia lehtiä, jos koti-ikävä tulee.

Terveydenhuolto hoidetaan normaalisti ”perearstin”, perhelääkärin, kautta. Lääkärille tulisi erikseen rekisteröityä, mutta lyhyissä vaihdoissa näin ei välttämättä tehdä. Jotkut lääkäriasemat palvelevat kuitenkin nimenomaisesti myös kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijalla tulisi itsellään olla kulut kattava vakuutus. Tosin terveydenhuolto ei ole Virossa suomalaisittain kallista. Tartossa on lääketieteellinen tiedekunta, joten terveydenhuolto on korkeatasoista. Raekoja platsin (torin) apteekki on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Ruokakaupat ovat korkeatasoisia. Myös erilaiset kahvilat ovat kivoja ja niissä myytävät leivokset maukkaita.

Vaihtokertomus, University of Iceland, Islanti, kevät 2020

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Vaihtoon hakeminen Islantiin on kaksiosainen, kuten moneen muuhunkin kohteeseen. Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen täytyy vielä hakea kohdeyliopistoon. Vaadittavat asiat kerrottiin kuitenkin selkeästi ja hyvissä ajoin. Minun tarvitsi esimerkiksi käydä passikuvassa ja hakea yliopistolta leima opintosuoritusotteeseeni. Mielestäni vaihtoon lähteminen Islantiin oli melko helppoa. Sain tietää pääsystäni vaihtoon loppusyksystä 2019 ja aloin heti etsiä asuntoa. Lisäksi alustavat kurssivalinnat täytyi tehdä etukäteen. Suosittelen myös vahvasti hoitamaan etukäteen matkavakuutuksen kuntoon. Olin iloinen, että minulla oli matkavakuutus, sillä sain sitä kautta rahat takaisin ylimääräisestä lennosta. Eurooppalainen sairaanhoitokortti on myös erittäin suositeltava hankkia, jos sitä ei entuudestaan ole.  Lisäksi vaihtoon lähtevän kannattaa tehdä ulkoministeriöön matkustusilmoitus. Muutamia kertoja vaihtoni aikana sainkin sieltä viestejä liittyen myrskyyn ja koronavirukseen. Muista myös tehdä muuttoilmoitus.  Ennen lähtöä suosittelen myös liittymään Islannin yliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmään ja tietysti hieman miettimään millaisia asioita aikoo vaihdossa tehdä!

Alku vaihtokohteessa

Alkubyrokratia eurooppalaiselle vaihtarille oli erittäin helppo. Yliopistolta pystyy hankkimaan itselleen paikallisen opiskelijakortin. Samalla pystyi ostamaan myös kuntosalikortin viereiselle kuntosalille hyvin edulliseen hintaan. Keväällä orientaatio kesti käytännössä vain yhden päivän, jonka aikana kiersimme yliopiston rakennuksia ja tapasimme toisia vaihto-oppilaita. Varsinaiset opinnot alkoivat jo hyvin pian vuoden vaihteen jälkeen. Suomalaisen ei tarvitse hankkia islantilaista henkilötunnusta Kennitalaa, kun on kohteessa vain yhden lukukauden. Sitä kuitenkin kyseltiin välillä, jolloin totesin vain olevani vaihto-opiskelija.

Tammikuinen pimeys yllätti suomalaisenkin, sillä päivä valkeni vasta puolen päivän aikaan. Myös myrskyjä oli talven mittaan. Talvea rakastavalle Islannin luminen talvi oli kuitenkin unelmien täyttymys. Tunsin myös yhden islantilaisen ennestään, mikä helpotti entisestään alkuvaihetta.

Asuminen

Asuminen Islannissa on kallista eikä yliopisto tarjoa asuntoja vaihto-opiskelijoille. Itse löysin pienen, mutta erittäin kodikkaan huoneen Guesthousesta 101 alueelta. Huoneeni maksoi 550€/kuukaudessa. En myöskään joutunut maksamaan erillisiä takuuvuokria. Suosittelen ehdottomasti muuttamaan 101 alueelle, jos se on mahdollista sillä Reykjavikin julkinen liikenne ei Helsingin julkiseen liikenteeseen tottuneelle ole kovin hyvä. Lisäksi bussilla liikkuminenkin on melko kallista. 101 Alueelta on myös helppo liikkua yliopistolle ja keskustaan. Kasvatustieteellisessä opiskelevan on hyvä huomioida, että kasvatustieteen laitos on eri paikassa kuin päärakennus. Tämä kannattaa huomioida asuntoa etsiessään. Päärakennuksella sijaitsevat kuitenkin esimerkiksi kuntosali, jossa järjestetään myös ryhmäliikuntatunteja.

Suosittelen vahvasti, että vaihto-opiskelija asuisi jaetussa asunnossa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Tämä on helppo tapa saada uusia kavereita ja suurin osa tietämistäni vaihto-opiskelijoista viettikin paljon aikaa juuri kämppisten kanssa. Kannattaa heti aluksi sopia kämppisten kanssa yhteisistä pelisäännöistä esimerkiksi siivouksesta, ettei kulttuurierojen vuoksi tule ristiriitoja. Itselläni oli kolme kämppistä ja tulimme todella hyvin toimeen. Teimme yhden kämppikseni kanssa usein ruokaa yhdessä ja matkustelimme.

Reykjavik on ihana ja keskikokoinen kaupunki. Palvelut ovat pienellä alueella, mutta on hyvä huomioida, että esimerkiksi ruokakauppojen aukioloajat ovat suppeammat kuin Suomessa. Ruokakaupoista edullisin on Bonus.

Opiskelu ja opetus

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ei ollut kovin paljon kandivaiheen kursseja tarjolla vaihto-opiskelijoille. Useat kurssit ovat 10 opintopisteen suuruisia. Päädyin itse suorittamaan vain kaksi 10 op kurssia, sillä minulla oli jo Suomessa vaadittava määrä opintoja takana ja halusin ehtiä nauttimaan vaihto-ajasta. Koen vaihto-ajan olleen erittäin tervetullutta vaihtelua hyvin kiireiseen opiskelu- ja järjestöelämään Suomessa.

Opetus oli aika samanlaista kuin Suomessa ja merkittävää shokkia ei senkään vuoksi syntynyt. Ryhmätöitä tehtiin Islannissakin ja luennot olivat opettajajohtoisia. Suomessa oppikirjoja ei yleensä tarvitse ostaa, mutta Islannissa tätä saatetaan välillä edellyttää. Tosin tutustuttuaan muihin vaihtareihin voi kirjan hankkia vaikkapa yhdessä. Kirjoja ei kuitenkaan kannata ostaa aivan heti, ennen kuin on tehnyt lopulliset kurssivalinnat. Suosittelen ehdottomasti käymään Icelandic Nature and Culture -kurssin. Suurin osa vaihtareista kävi kyseisen kurssin. Kurssin aikana ehdimme vierailla muun muassa kansallismuseossa, Perlanissa ja tutkia hieman islantilaista luontoa.

Parhaita hetkiä opiskelussa olivat Islannin luontoon ja kulttuuriin tutustuminen sekä muiden opiskelijoiden kokemuksista kuuleminen. Toisella kurssillani oli opiskelijoita ympäri maailmaa ja opin paljon uutta koulutuksesta Afrikassa. Arvostelu kursseissani oli hyväksytty-hylätty ja työmäärä vastasi aikalailla Suomen tasoa. Kurssisuoritukset koostuivat esseistä, tenteistä ja ryhmätöistä.

Maaliskuun puoliväli oli epätietoista ja ikävää aikaa. Yliopisto suljettiin parin päivän varoitusajalla ja ulkoministeriö kehotti suomalaisia palaamaan kotiin. Sain kuitenkin suoritettua vaihdon loppuun etänä Suomesta. Tuntui tietysti kurjalta palata kotiin etuajassa ja tehdä yksin opintoja etänä. Myös useampi luokkaretki ja vapaa-ajan reissu jäivät välistä.

Elämä Islannissa

Maana Islanti on erittäin turvallinen enkä kertaakaan pelännyt esimerkiksi pimeällä liikkumista.  Islannissa asuminen on kalliimpaa kuin Suomessa. Auto kannattaa vuokrata esimerkiksi kavereiden kanssa. Autovuokraamoja Islannissa on useita, itse käytin Blue Car Rental -vuokraamoa ja voin suositella sitä. Useimpiin luontokohteisiin pääsee ilmaiseksi. Ehdoton juttu Islannissa ovat kylpylät ja kuumat lähteet. Kävin uimahallissa välillä useita kertoja viikossa! Vesi on lämmintä ja altaat ovat ulkona. On hienoa kylpeä lämpöisessä altaassa ja nauttia samalla raikkaasta ulkoilmasta. Tyypillistä on myös hakea jäätelöä uintireissun jälkeen, myös pakkasella.

Omia suosituksiani Islannista:

-Käy uimassa: vaikket pitäisi uimisesta, islantilaisissa uimahalleissa voi vain olla lämpimässä vedessä. Suosittelen myös kuumaa jokea Reykjadaluria (alle tunnin ajomatka, sen jälkeen vaellusta noin tunti) sekä Secret Lagonia.

-Kultainen kierros: Islannin suosituin turistikierros. On hieno, muttei parasta, mitä Islannilla on tarjota. Kierroksen varrelta löytyy myös Friðheimar: Kultaisen kierroksen varrella oleva tomaattitila. Herkullisia tomaattiruokia. Islannissa kasvihuoneviljely on ekologista talvellakin, kiitos geotermisen energian.

-Etelä-rannikko: Matkalla kohti Vik -nimistä kylää on monta upeaa vesiputousta, sekä mustan hiekan rantoja. Sielläpäin on myös kuuluisa lentokoneen hylsy.

-Pieniä aktiviteetteja: Elliðaárdalur Valley (pieni metsä, kaunis vesiputous). Flying over Iceland (tuntuu kuin lentäisit Islannin yllä).

-Islanninhevosella ratsastaminen: Yksi hienoimmista kokemuksista eikä vaadi aiempaa kokemusta ratsastamisesta. Moni yritys järjestää kuljetuksen keskustasta.

Hyviä muistoja jäi myös keväällä järjestettävästä Pohjoismaisten elokuvien festivaalista Pohjolan talolla. Siellä näytettiin suomalainen elokuva ja yksi näyttelijöistä oli paikalla! Helmikuussa puolestaan vietettiin valofestivaalia ja Bolludaguria eli pullapäivää!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Islanti on täydellinen vaihtokohde, jos haluaa kokea eksoottista luontoa ja rauhoittua pienemmässä kaupungissa. Reykjavikistä löytyy kaikki tarpeellinen. Sanotaan, että todellinen Islanti alkaa siitä, mihin Reykjavik loppuu. Eli suosittelen matkustelemaan niin paljon kun pystyy!

Islantiin kattaa pakata mukaan vedenkestäviä vaatteita. Islannissa talvi ei ole suomalaisella mittapuulla kovin kylmä, mutta kova tuuli ja lumipyryt ovat arkea. Sääolot ovat välillä ankarat. Etenkin kevättalvella on usein myrskyvaroituksia ja kerran jopa yliopistokin suljettiin sen vuoksi. Tuuli myös rikkoi asuntolamme ikkunan. Myrskyisellä säällä matkasuunnitelmat tulee perua. Aina ennen matkalle lähtöä kannatta seurata Islannin säätä vedur.is sekä matkustustiedotteita safetravel.is.

Ajokortti on hyödyllinen Islantiin lähtiessä, sillä Reykjavikin ulkopuolelle lähtiessä auton vuokraaminen on melko välttämätöntä. Reykjavikissä pärjää hyvin kävellen ja busseilla. Kannattaa ladata bussisovellus Strætó. Nähtävää ja Islannissa on vaikka kuinka paljon! Itse en lyhentyneen vaihdon vuoksi ehtinyt käydä kaikkialla, missä suunnittelin, mutta sovimme jo kiinalaisen ja ranskalaisen vaihtariystäväni kanssa, että palaamme vielä yhdessä Islantiin, kun tilanne on rauhoittunut.

 

 

 

 

Vaihtokertomus, University of Glasgow, Iso-Britannia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen vaihtoon lähtöä

Vaihtokohteekseni päädyin valitsemaan juuri Glasgow’n siksi, että siinä yhdistyi niin suuren kaupungin hulinat kuin kaunis luonto. University of Glasgow’n satumaisella Tylypahkamaisuudella saattoi myös olla osuutensa asiaan. Sain hyväksymistiedon Glasgow’n yliopistolta lokakuun alussa, jonka jälkeen pääsinkin aloittamaan käytännön järjestelyt. Tein muun muassa matkustusilmoituksen ja tarkistin, että rokotukseni olivat voimassa ja hoidin itselleni kattavan matkavakuutuksen. Posteja en siirtänyt vaihtokohteeseeni, koska poikaystäväni jäi asumaan yhteiseen asuntoomme vaihtoni ajaksi.

 

Kun tieto hyväksymisestä oli tullut, pääsin hakemaan yliopiston asuntolapaikkaa ja ostamaan lentoliput kohteeseen. Asunnon hakemisesta meni noin viikko, että sain kuulla saaneeni paikan yliopiston asuntolasta solukämpästä. Alkujärjestelyt sujuivat hyvin, mutta hieman ennen vaihtoon lähtöä sain tiedon, että en päässyt yhdellekään valitsemalleni kurssille. Minulle kuitenkin kerrottiin, että asia hoidettaisiin vasta vaihtokohteessa. Tammikuun alussa lähdinkin laukkuineni kohti Glasgow’ta.

 

Asuminen

Kuten aiemmin mainitsin, asuin siis yliopiston asuntolassa solussa neljän muun kanssa. Kolme heistä oli myös vaihtareita: kaksi Japanista ja yksi Australiasta. Yksi heistä oli liettualainen koko tutkintoa Glasgow’ssa suorittava. Meillä jokaisella oli omat lukolliset makuuhuoneet ja lisäksi meillä oli yhteinen vessa, suihku ja keittiö. Vuokra oli 125 puntaa/viikko per naama eli vajaa 600€/kk, mikä oli aika tyyris hinta soluasunnosta. Yliopiston asuntolan hintaan kuitenkin sisältyi vesi, sähkö, netti ja yliopiston hyvin varustellun kuntosalin ja uimahallin käyttö. Samalla kadulla oli pelkästään opiskelija-asuntoloita, joten myös hyvin moni kavereistani asui samalla kadulla, mikä oli kivaa. Oma asuntolani myös sijaitsi myös lyhyen kävelymatkan päässä yliopistosta.

 

Osa vaihtareista oli myös saanut asunnon yksityisen kautta. Hyviä paikkoja etsiä asuntoja yksityisen kautta ovat muun muassa erilaiset Facebook-ryhmät kuten Student Accommodation in Glasgow, Accommodation in Glasgow ja Finns in Scotland – Skotlannin suomalaiset. Yksityisen kautta kämppää etsiessä tulee kuitenkin olla varovainen ja tarkka välttyäkseen mahdollisilta huijauksilta.

 

Alkubyrokratia Glasgow’ssa

Glasgow’hun saapuessa ei juurikaan ollut suurempia alkubyrokratioita. Lentomatkalla kannattaa varautua useampiin passien tarkastuksiin Brexitistä johtuen, joten passi on koko matkan ajan hyvä pitää helposti saatavilla. Itse Glasgow’hun saapuessa kävin ilmoittautumassa asuntolani vastaanottoon, josta sain asuntoni avaimet ja muuta hyödyllistä tietoa. Tein ensimmäisenä iltana vaihtokohteessa muuttoilmoituksen, koska sain tietää vasta silloin tarkemman osoitteeni. Ensimmäisten päivien aikana kävin ilmoittautumassa yliopistolle, josta sain paikallisen opiskelijakortin. Lisäksi ilmoittauduin yliopiston terveydenhuollon jäseneksi.

 

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin mainitsin, en päässyt millekään etukäteen valitsemalleni kurssille. Sama tilanne oli hyvin monella muulla vaihtarilla. Jouduinkin jonkin aikaa tuskailemaan asian kanssa, kunnes sovimme oman alani koordinaattorin kanssa tapaamisen ja saimme valittua minulle kurssit. Skotlannissa monet kurssit ovat paikallisella asteikolla 20op, mikä vastaa Suomen 10op. Hyvin tavallista olikin ottaa kolme kurssia, kuten myös itse tein. On hyvä huomioida, että Glasgow’ssa etenkin kevätlukukaudella joissain opintosuunnissa kursseja on vaihto-opiskelijoille saatavilla vain rajallisesti.

 

Skotlannissa opetus oli hyvin keskustelevaa ja opiskelijoita aktivoivaa. Tunneilla tehtiin paljon esimerkiksi ryhmätöitä ja esitelmiä. Professorit vaikuttivat olevan todella motivoituneita työssään ja innostuneita. He olivat myös todella helposti lähestyttäviä ja antoivat paljon tukea meille vaihtareille. Hauskana faktana täytyy mainita, että Suomi mainittiin melkein jokaisella luennolla. Skotlannissa oltiin suuria suomalaisen koulutusjärjestelmän faneja. Luennoilla ja ryhmätunneilla oli pitkälti läsnäolopakko ja opiskelijakortti skannattiin jokaisella luennolla.

 

Itselläni oli todella rentoa, koska minulla oli tunteja vain maanantaisin ja torstaisin. Minulla ei myöskään ollut välitenttejä, vaan kaikki tentit olisivat olleet toukokuun aikana eli vaihdon lopuksi. Koronan ilmestymisen takia lopputentit muuttuivatki minulla esseiksi. Monilla vaihtokavereillani oli kuitenkin paljon tiukempaa ja heillä saattoi olla joka päivä opetusta ja myös välitenttejä. Tämä siis riippui täysin opintosuunnasta ja kursseista.

 

Opiskelijaelämä

Glasgown’n yliopistolla oli hyvin vilkas opiskelijaelämä. Erilaisia kerhoja ja seuroja oli satoja erilaisia. Löytyi kaikenlaista huonojen elokuvien kerhosta laskuvarjohyppäyskerhoon. Oli siis runsaasti varaa valita. Nämä kerhot järjestivät aktiivisesti erilaisia aktiiviteetteja ja tapahtumia. Myös paikallinen Erasmus Student Network Glasgow järjesti paljon tapahtumia vaihtareille. Yliopistolla oli mahdollista liittyä yhden tai useamman ylioppilaskunnan jäseneksi ja nämä järjestivät myös paljon erilaista ohjelmaa. Joka viikonloppu oli tarjolla erilaisia retkiä ja itseltäni ainakin valtaisa suositus sellaiselle retkien järjestäjälle kuin The Celtic Ginger. Todella hauska, asiantunteva ja innostunut opas, joka järjestää retkiä nimenomaan vaihtareille.

 

Hyödyllisiä vinkkejä seuraaville vaihtareille

On ihan fakta, että Glasgow’ssa tuulee ja sataa hyvin usein, joten esimerkiksi hyvä vettä ja tuulta pitävä kuoritakki on aivan voittajavalinta, koska sateenvarjoa ei pysty aina kovan tuulen takia käyttämään. Mukaan on hyvä varata myös hyvät kengät, koska käveltyä tulee todella paljon. Glasgow’ssa nimittäin paikasta toiseen liikkuminen on kaikkein helpointa kävellen, koska esimerkiksi linja-autot ovat siellä aika monimutkaisia käyttää. Mukaan kannattaa muistaa pakata myös adapteri ja useamman adapterin sijaan kannattaa matkaan napata mukaan jatkojohto.

 

Skotlannissa on lailla kiellettyä juoda alkoholia kadulla ja siitä voi saada sakot. En siis suosittele kokeilemaan. Skotlannissa myös lähes kaikki museot ovat ilmaisia ja tätä suosittelenkin hyödyntämään, koska museoita löytyy vaikka mihin lähtöön. Myös liikkuminen Glasgow’n ja lähipaikkojen, kuten Edinburghin välillä on helppoa junalla.

 

Glasgow’ssa on pimeän tullen todella tärkeää muistaa, että yksin ei kannata liikkua vaan aina kannattaa liikkua porukassa tai ottaa esimerkiksi Uber. Itselleni tai vaihtokavereilleni ei onneksi sattunut mitään pelottavia tilanteita, mutta riski joutua niihin on huomattavasti suurempi Glasgow’ssa kuin Helsingissä. Tähän on siis hyvä suhtautua vakavasti.

 

Skotlannissa hintataso on aika samoissa Suomen hintojen kanssa. Maassa pärjää pitkälti kortin kanssa, mutta käteistä on aina hyvä olla matkassa mukana, koska sitä tarvitsee aina välillä. Budjettiin on hyvä laskea myös yllättävät kustannukset kuten se, että esimerkiksi yliopiston asuntoloissa saatat joutua ostamaan paljon tarvikkeita kämppääsi, kuten esimerkiksi keittiövälineitä.

 

Kannattaa muistaa, että jos vaihdon aikana iskee koti-ikävä, se on täysin normaalia varsinkin vaihdon alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta. Sopeutumiseen auttaa se, että pyrkii löytämään rutiinit uudesta kotipaikasta. Se voi olla esimerkiksi päivittäinen lenkki tai suosikkisarjan jakson katsominen. Kun paikat, ihmiset, kieli ja rutiinit käyvät tutuksi, alkaa arkikin rullaamaan kivasti. Ikävän tuntemuksista kannattaa puhua vaihtokaverien kanssa, koska he luultavasti käyvät läpi samankaltaisia tuntemuksia ja ovat siksi sinulle paras vertaistuki.

 

Lähde vaihtosi aikana rohkeasti mukaan kaikkeen ja kokeile uusia upeita asioita. Vaihto tulee olemaan elämän parhaita ja ikimuistoisempia kokemuksia, jos vain niin haluat. Ei myöskään kannata vertailla omaa vaihtoa kenenkään toisen vaihtoon, koska jokainen vaihto on uniikki. Nauti joka hetkestä ja kauniista Skotlannista, ikimuistoista vaihtoa!

Vaihtokertomus, Paris Descartes, Ranska, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo opintojeni alussa, että minua kiinnostaisi lähteä vaihtoon ja sopivaksi ajankohdaksi valikoitui kolmannen vuoden kevät. Opiskelen sosiaalitieteitä valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja opintosuuntani on sosiaalipsykologia. Vaihtokohteen valinnassa kieli oli minulle ensisijainen kriteeri. Olen opiskellut peruskoulussa pitkän ranskan ja halusin vaihtokohteen, jossa voin opiskella ranskaksi, jotta voisin vahvistaa kielitaitoani. Paikka aukesikin ensimmäisestä hakukohteestani ja unelmieni kaupungista, Pariisista. Pariisissa on yli kymmenen yliopistoa ja ne onkin numeroitu, opiskelin itse Paris Descartesissa, jonka numero oli 5. Vuoden 2020 alussa Paris Descartes fuusioitui yhteen muutaman muun yliopiston kanssa ja niiden uusi yhteinen nimi on Université de Paris.

Kun hakee vaihtoon opiskelemaan jollain muulla kielellä kuin englanniksi on hyvä miettiä ajoissa, mistä saa oikeinlaisen todistuksen kielitaidosta. Minulla oli olemassa jo lukiossa suoritettu B2 tason DELF-kielitaitotodistus, joka oikeuttaa yliopisto-opintoihin Ranskassa. Ennen lähtöäni kävin myös kielikeskuksen ranskan kurssilla, pelailin duolingoa ja katsoin Netflix sarjoja ranskaksi, jotta kielitaitoni ei olisi aivan ruosteessa. Sarjasuosituksena Yle Areenasta löytyy nyt ranskalainen Vakoojaverkosto (Le bureau des legends), joka on kahminut Ranskassa palkintoja ja suosiota vuonna 2020!

Sain vahvistuksen yliopistoltani Pariisista marras-joulukuun vaihteessa ja ostin tällöin menolennon ja matkavakuutuksen. Minulla oli jo olemassa matkavakuutus, mutta se kattoi vain enintään 3 kuukautta kestävät matkat, joten päädyin ostamaan siihen ”lisäaikaa”, jotta sain vakuutuksen riittämään 6 kuukauden vaihdon ajaksi.

 

Asuminen

Ranskalainen byrokratia on tunnettu hitaudestaan ja jäykkyydestään. Stereotypia osoittautui todeksi, kun etsin Pariisista asuntoa. CROUS:in (Pariisin ”HOAS”) haku ei tärpännyt, joten etsin asuntoa yksityiseltä. Päädyin käyttämään yliopistoni suosittelemaa ParisAttitude-sivustoa, jolta löytyy kalustettuja asuntoja. Asunnon saamiseksi vuokralaisen on Ranskassa koottava yleensä ”portfolio”, jossa on esimerkiksi takaajan tietoja ja mahdollinen työsopimus tai todistus opiskelupaikasta. Koska minulla oli takaaja, vuokra oli hieman pienempi, ilman takaajaa asuntoa voi olla vaikeaa löytää tai siitä voi joutua maksamaan enemmän. Takaajan tuli myös tienata vähintään 3 kertaa kuukauden vuokran verran ja tämä piti todistaa takaajan palkkakuiteilla. Pariisin vuokrat ovat korkeita, joten asumisesta kannattaa valmistautua maksamaan! Asuin itse 3. arrondissementissa 15 neliön yksiössä ja vuokraa maksoin noin 1000 euroa kuussa.

Olin kuitenkin itse oikein tyytyväinen asumisjärjestelyyni! Asuntoni oli siisti, kompakti ja toimiva ja ennen kaikkea sen sijainti oli täydellinen. Minusta oli ihanaa asua Marais’issa, joka on pullollaan kivijalkaliikkeitä, tunnelmallisia ravintoloita ja taidegallerioita. Kotoani oli myös hyvät yhteydet yliopistolle. Ainoa miinus oli pyykkikoneen puute. Vanhoissa pariisilaistaloissa ei ole pyykkitupia, joten jouduin pesemään pyykkini pesulassa, mihin kului jonkin verran rahaa ja aikaa.

 

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen suoritettiin vasta Pariisissa täyttämällä erilaisia papereita. Kurssi-ilmoittautumisen hoitaminen oli melko hankalaa, sillä orientoiva ranskan kurssini oli samaan aikaan kuin vaihtokoordinaattorin toimiston aukioloajat. Lisäksi suunnitellessani opintojani minulla ei vielä ollut tietoa kurssien aikatauluista, joten suunnitelmia piti vähän muuttaa, jottei minulla olisi päällekkäisiä luentoja. Päädyin tekemään ranskan kielen kurssin, joka oli suunnattu vaihtareille sekä 4 oman alani kurssia.

Opetus oli melko erilaista kuin Suomessa. Opettajat lähinnä luennoivat, muutama saattoi käyttää dioja, mutta suurin osa ei käyttänyt. Luentomuistiinpanot olivat ensisijainen opiskeltava materiaali, mutta sen lisäksi joillain kursseilla jaettiin artikkeleja luettavaksi ja usein myös kirjalista, jonka kirjoihin sai tutustua, jos halusi syventyä kurssin aiheisiin. Luentojen seuraaminen ranskaksi oli aluksi haastavaa ja väsyttävää, mutta paikallisten opiskelijoiden muistiinpanoista oli paljon hyötyä! Lisäksi opettajat olivat todella mukavia, jos heiltä pyysi neuvoa kurssin suhteen ja kertoi olevansa vaihto-opiskelija. Mielestäni kannattaa uskaltaa pyytää apua niin opettajilta kuin muilta opiskelijoiltakin, kun opiskelee vieraalla kielellä!

Koska koronakevät mullisti vaihtoni suoritin kurssini loppuun etänä. Etäopetukseen siirtyminen oli suhteellisen kaoottinen, sillä opettajilla ei ollut hääppöisiä digivalmiuksia. Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen kaikki kurssit jatkuivat muodossa tai toisessa: Yksi opettaja videoi kotonaan luentoja, muutama lähetti omat luentomuistiinpanonsa, joista olisi luennoinut luokassa ja eräs lähetti artikkeleita luettavaksi. Myös tentit suoritettiin etänä, osa moodlessa ja osa sähköpostitse. Koska tentit olivat etänä, minua etukäteen jännittäneet suulliset tentit jäivät kokematta, niitä kuitenkin käytetään usein ranskalaisissa yliopistoissa!

Ylipäätään koin opintojeni olevan sisällöltään vähemmän vaativia kuin Helsingissä, vaikka opiskelin samoja kursseja kuin paikallisen Sciences sociales -ohjelman kolmannen vuoden opiskelijat. Arviointiasteikko on Ranskassa 0-20 ja arvosanat 10-20 tarkoittavat läpäistyä kurssia. Arvosanoja 18-20 ei käytännössä jaella, vaan ne edustavat tavoittamattomissa olevaan täydellisyyttä ainakin perinteisesti. Koin että vaihtarina minua arvioitiin suhteellisen rennosti ja minua ohjattiin kirjoittamaan aina kaikkiin palautuksiin, että olen Erasmus-opiskelija, jotta se huomioidaan arvostelussa. En siis erityisemmin stressannut arvosanoista tai kurssien läpäisemisestä!

Kampukseni sijaitsi 6. arrondissementissa ja koostui kahdesta rakennuksesta ja kirjastosta. Kampukselle päästäkseen tuli aina esittää opiskelijakortti, joten kaksi ensimmäistä viikkoani, kun opiskelijakorttini ei ollut vielä saapunut, jouduin aina selittämään järjestyksenvalvojille tilannettani. Onneksi Ranskassa puhumalla pääsee yllättävänkin pitkälle, kunhan uskaltaa vaatia. Kampukselta löytyi myös CROUS:in ruokala (josta sai lounaan noin 3 eurolla) ja jonkinlainen terveydenhoitajan vastaanotto, jossa en tosin käynyt kertaakaan. Pariisista löytyy yliopistojen omien kirjastojen lisäksi muita kirjastoja, joissa voi opiskella, co-working tiloja ja kahviloita. Itse hankin kortin Bibliothèque Sainte-Barbeen, joka oli mielestäni hyvä opiskelukirjasto.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Olin ainoa vaihtari omassa ohjelmassani ja koko yliopistossanikin vaihtareita taisi olla vain muutama, tai ainakin ranskan kielen kurssillamme taisi olla 5 opiskelijaa aluksi ja lopuksi 3. Siksi minulle ESN (Erasmus Student Network) oli tärkeä väylä tavata muita vaihtareita ja tutustua. Pariisin ESN järjestää paljon tapahtumia viikoittaisista hengailuista viikonlopun mittaisiin retkiin. Ehdin käydä viikonloppuretkellä Loiren laakson linnoissa ja se oli yksi vaihdon kohokohdista.

Pariisi on tunnettu kauneudestaan, mutta sinne mahtuu muutakin. Taskuvarkaat, rotat ja metrossa lääppivät miehet ovat myös osa arkea Pariisissa. Omista tavaroista kannattaa olla tarkkana aina kun liikkuu julkisilla paikoilla ja ranskaa kannattaa osata ainakin sen verran, että voi pyytää tuntematonta jättämään sinut rauhaan. Lisäksi Pariisin eri alueet ovat hyvin erilaisia turvallisuuden suhteen, esimerkiksi Pariisin pohjoisia arrondissementteja 18-20 pidetään suhteellisen rauhattomina. Kaiken kaikkiaan Pariisissa on mielestäni kuitenkin turvallista ja kaupunki on häkellyttävän kaunis paikka asua!

Koronavirus lisäsi omaan vaihtooni kierroksia, sillä Pariisissa koronatilanne oli jo maaliskuussa hyvin kriittinen. Kaduilla asiaa ei juuri huomannut, mutta mediasta sain tietää, että sairaalat olivat täynnä ja tauti levisi hallitsemattomasti. Kun Pariisiin julistettiin ulkonaliikkumiskielto, aloin pohtia lähtöä Suomeen. Minulla oli onneksi Pariisissa yksi suomalainen vaihtariystävä, jonka kanssa päätimme yhdessä lähteä Suomeen, sillä olisimme molemmat jäänyt muutoin yksin jumiin pikkuisiin yksiöihimme. Toisista vaihtareista sai onneksi stressaavassa tilanteessa paljon vertaistukea ja tietyllä tapaa poikkeukselliset olot hitsasivat yhteen vaihtokavereiden kanssa poikkeuksellisen nopeasti.

Lopuksi vielä muutama käytännön vinkki:

  • Mukaan Ranskaan kannattaa ehdottomasti ottaa passikuvia, sillä niitä tarvitaan kaikkialla: opiskelijakorttiin, bussikorttiin, kirjastokorttiin, kurssi-ilmoittautumislomakkeeseen.
  • Jos asut Pariisissa lataa CityMapper, se on paras sovellus Pariisin julkisen liikenteen käyttöön! CityMapper on parhaiten perillä ruuhkista ja lakoista, joita Rankassa riittää ja se kertoo myös mihin kohtaan metroa kannattaa nousta, jotta välttää pitkät kävelyt asemilla.
  • Opettele ainakin ranskan kielen perusteet! On totta, että ranskalaiset eivät halua puhua englantia. Monessa paikassa palvelua saa paremmin Ranskaksi ja asiansa saa helpommin läpi.