Vaihtokertomus, Universiteit Gent, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja vaihdon alku

Vahvistus vaihtoyliopistoon hyväksymisestä tuli lokakuun lopussa ja olo oli samaan aikaan sekä todella innostunut että myös jännittynyt: ajatus lähdöstä konkretisoitui hyväksymisen myötä. Vaihtoni alkoi helmikuun alussa, ja tammikuun aikana sainkin tiedon orientaatioviikon ohjelmasta ja käytännön asioista. Ennen vaihtoa hoidettavia asioita oli lopulta melko vähän: matkavakuutuksen pidennystä, opintotuen hakua ja lentojen ostoa. Pääosin aika menikin malttamattomaan odotteluun ja käytännön asioiden googletteluun: käytin aika paljon aikaa lukien ulkomaisia vaihtoblogeja Gentistä ja etsien kaikkea mahdollista tietoa vaihtokohteesta.

Vaihto alkoi tiiviissä merkeissä: orientaatioviikolle oli järjestetty paljon erilaista ohjelmaa, ja ensimmäiset viikot täyttyivätkin nopeasti erilaisista tapahtumista. Vaihdon alussa oli jonkin verran alkubyrokratiaa, mutta tarvittavista dokumenteista ja toimista lähetettiin selkeät ohjeet ennen vaihdon alkua, ja orientaatiopäivillä tarjottiin myös tietoa tarpeellisista toimista vaihdon aluksi. Myös kaupungin asukkaaksi ilmoittautuminen on pakollista, mutta sekin hoitui melko nopeasti. Yliopiston henkilökunta oli mukavaa ja tiedotus selkeää, mistä oli apua etenkin vaihdon alussa. Orientaatioviikon tapahtumissa ja asuntolalla pyöriessä tutustui todella moniin ihmisiin, ja löysinkin vaihto-ajan läheisimmät ystäväni heti ensimmäisellä viikolla. Ensimmäiset viikot pää oli melko pyörällä kaiken uuden kanssa, mutta Gent alkoi hyvin nopeasti tuntua kodilta ja arki alkoi sujua. Tapahtumia ja tekemistä on paljon myös ensimmäisten viikkojen jälkeen, joten aika ei missään vaiheessa käy pitkäksi.

Kuva: Sofia

Asuminen

Asuinpaikan hankkiminen kävi todella helposti: vaihtoyliopistoon hakemisen yhteydessä hain myös paikkaa yliopiston asuntolasta, ja ilmoitus huoneen saamisesta tuli suunnilleen samaan aikaan kuin vahvistus vaihtopaikastakin. Tieto varmasta asuinpaikasta helpotti huomattavasti lähtöä. Asuntola-asumisessa oli hyviä puolia. Lähes kaikki vaihto-opiskelijat asuvat asuntolarakennuksissa ja vieläpä samalla kadulla, joten asuntola-asuminen on kätevä tapa tutustua muihin vaihtareihin – itse tutustuin moniin vaihtoystävääni juuri asuntolan oleskeluhuoneessa, ja samassa osoitteessa asuminen takaa sen, että yhteisen puuhan järjestämien on helppoa. Yhteisöllisyys olikin asuntola-asumisen antoisin puoli. Huonojakin puolia on: keittiö jaetaan koko kerroksen kanssa, joten sotkuisuudelta ei vältytä. Asuntolat sijaitsevat myös lähellä baarikatua, mikä johtaa paikoin meluun eikä huoneita voi kutsua järin viihtyisiksi. Myös tuholaiset ovat tiiviissä asuntola-asumisessa ongelma, ja jouduin niiden vuoksi vaihtamaan huonetta, mikä onneksi järjestyi melko helposti. Muutama vaihtokaveri asui myös yksityisellä, jolloin hintataso oli oikeastaan sama kuin asuntolassa.

Kuva: Sofia

Opiskelu ja opetus

Vaihtoa ennen opintosuunnitelmani oli hyväksytty järjestelmässä, mutta mitään tietoa kursseille pääsemisestä en ollut vielä saanut, mikä lisäsi alkujännitystä. Orientaatioviikon alkutapaamisessa sain kuitenkin kaikki tarvittavat tiedot eikä kursseille tarvinnut ilmoittautua erikseen, osallistuminen oli hyväksytty automaattisesti. Kurssien valitseminen oli melko joustavaa: kursseja pystyi valitsemaan muutaman myös oman pääaineen ulkopuolelta. Ensimmäisellä viikolla pysty myös vierailemaan kiinnostavien kurssien ensimmäisellä luennolla ja vasta sen jälkeen tarvitsi päättää, mihin kursseihin sitoutuu loppukevääksi. Itse teinkin pieniä muutoksia opintosuunnitelmaani vielä paikan päällä.

Opetus yliopistossa poikkesi jossain määrin Suomesta. Luennot kestivät usein kolme tuntia, ja välissä pidetään pieni taukoa. Opetus oli kokonaisuudessaan laadukasta: luennoitsijat olivat hyviä englannissa ja ylipäänsä esiintymisessä, mikä teki kuuntelemisesta innostavaa. Myös kurssien sisällöt olivat hyvin mietittyjä. Usein kursseihin kuului myös ryhmätöitä ja projekteja, jotka olivat melko aikaavievia mutta usein myös antoisia, sillä aiheet olivat monesti tarkkaan mietittyjä ja työelämää ajatellen releventteja, ja niissä pääsi haastamaan itseään. Ryhmätyöt olivat myös hyvä keino tutustua paikallisiin opiskelijoihin, sillä muuten tutustuminen paikallisiin vaikutti melko hankalalta.

Arvostelu-asteikko yliopistossa oli 1-20: arvosanan tulee olla yli 10, jotta kursseista pääsee läpi. Tentit olivat usein yhdistelmiä esseistä ja monivalinnoista, ja arvostelu on melko tiukkaa: paikalliset opiskelijat kertoivatkin, että täysiä pisteitä ei juurikaan anneta, vaan jo läpipääsy tarkoittaa ihan kelpo arvosana. Tentit järjestetään kesäkuun aikana, ja opetuksen ja tenttien välillä on usein pari viikkoa vapaata, joka on tarkoitettu lukemiseen. Lukukulttuuri on aika intensiivinen, ja opiskelijat vaikuttavat oikeasti panostavan lukemiseen. Vaihto-opiskelijoille suositellaan hollannin alkeiden opiskelemista, mutta se ei ole pakollista. Itse päädyin valitsemaan kielikurssin, ja siitä oli hyötyä esimerkiksi kaupassa tuoteselosteita tutkiessa.

Hyödyllisiä vinkkejä vaihtoon lähtijöille

Pyörän vuokraaminen / hankkiminen on suotavaa! Gentissä pyörätiet ovat hyviä ja lähes kaikkialle pääsee nopeiten pyöräillen. Myös yliopiston sijaitsevat eri puolille kaupunkia, joten pyörä on hyvin tarpeellinen luennolta toiselle siirryttäessä. De Fietsambassade Gent vuokraa edullisesti pyöriä opiskelijoille – puolen vuoden vuokra oli 95 euroa peruspyörästä, ja summasta sai puolet takaisin panttina pyörää palauttaessa. Kannattaa vuokrata pyörä heti vaihto-opiskelun alkaessa, niin pyörissä on eniten valinnanvaraa ja varautua myös jonottamaan, sillä lähes kaikki opiskelijat hankkivat pyörän kyseisestä paikasta.

Gentin yliopistolla on useilla kampuksilla myös opiskelijaruokaloita, joista saa edullista ruokaa. Lämpimien aterioiden hinta vaihtelee 3,4-5 euron välillä, ja tarjolla on aina yksi kasvisvaihtoehto. Ruoka on melko tuhtia – ainakin kasvi- ja kalaruoat olivat usein paneroituja, juustoisia ja uppopaistettuja, ja yhtenä lisäkevaihtoehtona on aina belgialaiseen tyyliin ranskalaisia. Keitot, lounaspatongit ja salaatit maksavat 2,6 euroa, mutta salaattia pitää osata kysyä patonkipisteeltä, sillä missään ei lue vaihtoehtoja. Söin itse opiskelijaravintoloissa helppouden vuoksi päivittäin, vaikka kesäkuun puolella tomaatti-mozzarellasalaatin syöminen kolmesta neljään kertaan viikossa ei enää houkutellut niin paljon. Muutoin hintataso Belgiassa vastaa aika lailla Suomea etenkin ruoan ja asumisen suhteen. Alkoholi tosin on huomattavasti halvempaa, joten belgialaisiin oluisiin tutustuminen on helppoa. Gent on myös täynnä kivoja kahviloita ja ravintoilta, joten niihin kannattaa tutustua!

Gent on uskomattoman viihtyisä, turvallinen ja kaunis kaupunki ja vaihto-opiskelijat otetaan hyvin vastaan, ilmapiiri on avoin ja kansainvälinen ja englantia osataan hyvin. Kaupunki alkoikin hyvin nopeasti tuntua kodilta, ja oli kokonsa vuoksi täydellinen: tapahtumia, tutkittavaa ja nähtävää on paljon, mutta koska kaupunki on kompakti, tulee se nopeasti tutuksi ja kotoisaksi. Myös Belgian sisällä matkustaminen on alle 25 -vuotiaille hyvin edullista, joten muidenkin kaupunkien näkeminen kannattaa – matkustinkin Belgian sisällä melko paljon vaihtoaikanani. Juna-asemilta voi ostaa GoPass10:n, jolla matkustaminen on hyvin edullista ja sama lippu käy minne vaan, kunhan pysyttelee Belgian rajojen sisällä. Myös esimerkiksi Pariisiin ja Amsterdamiin pääsee edullisesi bussilla, jos liput varaa hyvissä ajoin – Belgian sijainti onkin matkusteluun aika täydellinen.

Kaiken kaikkiaan vaihtoaika oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista, ja Gent jäi sydämeen toisena kotina – paluu Suomeen tuntui vaikealta onnellisessa vaihtokuplassa elämisen jälkeen. Tuleville vaihtareille vinkkinä se, että tee vaihdostasi omannäköinen. Välillä oman vaihdon aikana tuli pieniä paineita sen suhteen, onko nyt nähnyt, tehnyt ja matkustellut tarpeeksi ja ”ottanut vaihdosta kaiken irti”. Vinkkinäni onkin tehdä vaihdosta juuri sellainen kuin itse haluaa ja nauttia vaihtoajasta itselle sopivalla tavalla!

Kuva: Sofia

Vaihtokertomus, Université de Lausanne, kevät 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtokohteeni Sveitsissä valikoitui sattumalta, sillä se oli oppiaineeni ainoa ranskankielinen kohde Euroopassa. Sveitsi ei kuulu varsinaisiin Erasmus-maihin, mutta käytännössä haku tehtiin samoin kuin Erasmus-hauissakin. Vahvistus vaihdon hyväksymisestä tuli Lausannesta nopeasti ja uutta hakua kohdeyliopistoon ei vaadittu, pelkkä rekisteröityminen tiedekuntaan riitti. Myös omat kurssivalinnat toimitin Lausanneen hyvissä ajoin, ja siellä paikallinen opintoneuvoja tarkasti ovatko ne vaihtareille soveltuvia. Saapuminen oli yliopiston puolesta tehty mahdollisimman helpoksi – yliopistolta sain selkeät ohjeet ja tarvittavat dokumentit, alkubyrokratian hoitamiseen, myös paikalliseen HOASin (FMEL) järjestelmään rekisteröinti hoidettiin puolestani.

Kuva: Heini J.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muutto Sveitsiin sisältää paljon byrokratiaa ja tämän hoitamiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Yliopistostani sain ohjeet asioista, jotka tulee tehdä saapuessaan, mikä helpotti alkubyrokratian hahmottamista. Paikalliseen communeen on käytävä tekemässä saapumisilmoitus viikon sisällä Sveitsiin saapumisesta, ja erityisesti kaupungissa tähän voi joutua jonottamaan. Commune myöntää väliaikaisen oleskeluluvan, joka oli omassa tapauksessani helmikuusta elokuuhun. Niin sanotun Erasmus-rahan maksaa Sveitsissä yliopisto ja tämän saamiseksi on ensin hankittava sveitsiläinen pankkitili. Raha ilmestyi tilille yhtenä summana maaliskuun aikana, kun lukukausi alkoi helmikuussa. Yleisimpiä pankkeja Sveitsissä ovat mm. CreditSuisse ja Vaudin osavaltiossa BCV. Sveitsissä oleskelevilla tulee olla pakollinen sairasvakuutus ja saadakseen poikkeuksen tästä tulee käydä OVAMin toimistolla esittämässä eurooppalainen sairasvakuutuskortti. Alun byrokratian jälkeen asustelu Sveitsissä sujui kuitenkin vaivatta, ainoastaan lähtiessä tuli communeen toimittaa lähtöilmoitus.

Asuminen

Asunnon sain jo pari kuukautta etukäteen paikallisen HOASin (FMEL) kautta, mikä oli helpotus sillä asunnon löytäminen Lausannessa voi olla haastavaa. FMEL:n järjestelmässä ei ole mahdollista toivoa tietyn tyyppistä asuntoa tai aluetta ja ensimmäinen tarjottava asunto on todennäköisesti myös ainoa tarjous. Sain tätä kautta yksiön Lausannen ulkopuolelta Echandensin alueelta, josta oli n. 15 minuutin matka yliopistolle ja puolisen tuntia Lausannen keskustaan. Minulle tarjottu asunto oli kallis (n. 800 e/kk) ja rahan riittäminen huoletti, mutta vuokran kanssa oppi lopulta elämään. Asunto oli uusi ja todella siisti, se oli kalustettu mutta esimerkiksi kaikki keittiövälineet joutui hankkimaan itse. Asuntolassani oli yhteiseen käyttöön imureita ja siivousvälineitä, joskin järjestelmä oli hieman kömpelö sillä näiden lainaamiseen ja palauttamiseen oli varattu vain puolen tunnin aika / päivä. Myös pesukoneet löytyivät asuntolasta, yksi pesukerta oli hintavahko (n. 2,5 e) mutta kuivaajat ilmaisia. Lausanne on pieni kaupunki, joten käytännössä kaikki sen ulkopuolella olevat alueet ovat kylämäisiä omakotitaloalueita, joissa palvelut voivat olla hyvin rajallisia helsinkiläisen näkökulmasta.

Kuva: Heini J.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Sveitsissä oli pitkälti hyvin samanlaista kuin Suomessa – luennoilla istumista ja kurssin lopuksi tentti. Tein kursseja omasta tiedekunnastani (Sciences sociales & politiques, SSP), jossa opetuskieli on ranska, sekä muutaman ranskan kielen kurssin. Opetusta ranskaksi oli suhteellisen helppoa seurata, sillä opettajien ranska oli hyvin selkeää. Opetusmateriaaleina käytettiin kuitenkin jonkin verran videoita, joiden seuraamiseen oma kielitaito ei riittänyt. Paikallisiin tutustuminen oli kursseilla vaikeaa, sillä sveitsiläiset ovat hieman varautuneita ja kävivät usein ryhmäkeskustelut mieluummin keskenään läpi sen sijaan, että olisivat vaihtaneet englantiin tai odottaneen hitaammin puhuvan vaihtarin pääsemistä mukaan. Psykologian oppiaineessa kursseja on paljon, mutta kaikki eivät ole vaihtareille avoimia rajoitettujen kurssipaikkojen vuoksi ja valitut kurssit pitikin hyväksyttää ensin opintotoimistossa. Lausannessa kursseille ilmoittauduttiin vasta kun kurssit olivat alkaneet, SSP:ssä muistaakseni kuukausi tämän jälkeen. Kursseille ja kokeisiin ilmoittauduttiin erikseen, SSP:ssä toimittamalla valinnat lomakkeella opintotoimistoon.

Kurssit arvostellaan joko jatkuvana arvosteluna (contrôle continu) tai kokeella (examen). Contrôle continu -kurssien arvostelu tapahtuu kurssien aikana kirjallisin tehtävin/kokein ja kevätlukukaudella nämä kurssit oli kokonaisuudessaan suoritettu toukokuun loppuun mennessä. Kokeella arvosteltavat kurssit suoritetaan loppuun koeperiodilla, joka oli kevätlukukaudella kolmisen viikkoa kesäkuusta heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Lopulliset koepäivämäärät julkaistiin vasta toukokuun lopulla, mikä aiheutti stressiä vuokrasopimuksen irtisanomisen suhteen, sillä irtisanomisaika on kaksi kuukautta. Sveitsissä suulliset kokeet ovat tavallisia ja käsittääkseni koeperiodilla kokeet ovat pääasiassa suullisia, n. 15 minuutin kokeita. Suulliset kokeet hirvittivät erityisesti, koska opettajat pitivät tiukasti kiinni ranskasta opetuskielenä, eikä kokeiden tekeminen englanniksi ollut mahdollista. Koetilanteet vaihtelivat kohdallani, toisessa kokeessa koekysymys valittiin sokkona ja tilanteeseen sai valmistautua 15 minuuttia, toisessa kokeeseen valmisteltiin lyhyt esitys. Stressaavuudesta huolimatta kokeiden jälkeinen fiilis oli kuitenkin huikea, kun oli ranskaksi kyennyt esittämään asiantuntijatietoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Monen muun tapaan ennakkoajatukseni Sveitsistä oli, että siellä kaikki on kallista. Tämä ei kuitenkaan ihan kaikessa pidä paikkansa. Sveitsissä kallista on matkustaminen/julkinen liikenne, asuminen ja osa ruuista, kuten liha. Lihoja ja valmisruokia lukuun ottamatta ruoka oli muutoin kuitenkin mielestäni Suomen hinnoissa ja esimerkiksi alkoholi kaupasta ostettuna halvempaa kuin Suomessa. Ravintolaruoka, yliopiston lounasravintolat mukaan lukien on kallista ja suurin osa opiskelijoista ottikin omat eväät mukaan ja näitä sai lämmittää ruokalan mikroilla varatuissa tiloissa. Vegaaniruokavaliota noudattaville Sveitsi on hieman haasteellinen, mutta peruselintarvikkeita löytyy kyllä isommista marketeista.

Sveitsissä junaverkosto on hyvin toimiva ja koko maan kattava. Junien ja muun julkisen liikenteen normaalihinnat ovat monesti kalliita ja pääasiassa turisteille tarkoitettuja. Sveitsissä on käytössä zone-järjestelmä, jossa lippujen hinnat määrittyvät läpikuljettavien alueiden mukaan. Zonet ovat pieniä ja kaupungin ulkopuolella asuneesta systeemi tuntui älyttömältä, sillä lippujen hinnat nousevat nopeasti, jos matkustaa vähääkään ulos Lausannen alueelta. Käytännössä kaikilla on käytössä demi tarif -alennuskortti, joka kelpaa alennuslipuksi kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin. Kortin hinta vuodeksi on päälle 150 euroa mikä kuulostaa paljolta, mutta sen hankkiminen kannattaa, varsinkin jos haluaa matkustella muualle Sveitsiin. Pyörän hankkiminen voi olla hyvä idea, jos haluaa säästää julkisen liikenteen kuluissa. Lausannessa esimerkiksi Recyclo -nimisestä pyöräkorjaamosta voi vuokrata pyöriä pitkäaikaiseen käyttöön, sieltä 5 kuukauden vuokraaminen maksoi 80 frangia (n. 72 euroa) ja on jo halvempaa kuin kahden kuukauden Lausannen sisäinen matkalippu. Pyöräteitä on jonkin verran kaupunkialueella, mutta autoilijat Sveitsissä ovat hyvin tottuneita pyöriin, joten autoteillä pyöräileminen ei pelottanut. Julkinen liikenne Lausannessa pysähtyy pääasiallisesti keskiyöllä, muutamia perjantaisin ja lauantaisin kulkevia yöbusseja lukuun ottamatta. Maana Sveitsi on kuitenkin hyvin siisti ja turvallinen, eikä pimeälläkään liikkuminen juuri pelottanut.

Kuva: Heini J.

Sveitsissä ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää erinäisiä vaellusmahdollisuuksia, sillä näitä on paljon ja Sveitsin maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita. Vaellusreitit on hyvin merkitty keltaisin kyltein, joten eksymisestä ei yleensä tarvitse olla huolissaan. Reittejä löytyy googlaamalla paljonkin, esim mySwitzerlandin sivuilta löytyy paljon hyviä ehdotuksia. Myös laskettelumahdollisuudet Sveitsissä ovat ilmeisen hyviä, mutta laskettelua harrastamattomana en kerännyt tästä kokemusta. Vaihtarikavereilta kuultuna välineiden vuokraus oli kuitenkin kallista, joten omien lasketteluvarusteiden mukaan ottaminen voi olla hyödyllistä, mikäli haluaa kyseistä lajia harrastaa.

Kuva: Heini J.

Sveitsiläiset arvostavat vapaa-aikaansa, mikä näyttäytyy esimerkiksi siinä, että kaupat ovat kiinni sunnuntaisin ja muinakin päivinä menevät kiinni suomalaisittain aikaisin. Kauppojen sulkemisaikana ainoastaan juna-asemilla olevat pikkumarketit ovat auki, mutta näissä hinnat ovat huomattavasti kalliimpia. Lisäksi Sveitsissä on joitain huvittaviakin sääntöjä, kuten kierrätyskielto sunnuntaisin. Jätteenhuollosta maksetaan ostamalla erityisiä roskapusseja, sac taxé, jotka ovat hinnaltaan noin 2 frangia kappaleelta. Näitä saa markettien kassoilta pyytämällä. Oikean roskapussin käytöstä ja oikein kierrättämisestä oltiin hyvin tarkkoja ja asuntolapäällikkö laittoi herkästi viestiä, jos roskia oli kierrätetty väärin.

Lisäksi kannattaa huomioida, että Sveitsissä on käytössä erilaiset pistorasiat. Melkein kaikki laitteeni kuitenkin sopivat paikallisiin pistorasioihin, ja ainoastaan paksumpia töpseleitä varten (esim hiustenkuivaaja) tarvitsin adapteria.

Vaihtokertomus, Universitet i Bergen, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain marraskuussa vaihtoyliopistostani, Bergenin yliopistosta, varmistuksen hyväksymisestäni. Tärkeimmät lähtövalmistelut oli tällöin kuitenkin jo tehty, sillä nominointi Nordlys-vaihto-ohjelman puolesta riitti käytännössä jo takaamaan pääsyni Bergeniin. Olin hankkinut menolipun ja lähettänyt asuntohakemukseni Bergenin opiskelija-asuntojen tarjoajalle. Yliopiston hyväksymiskirjeen suhahdettua sähköpostiini tunsin silti helpotusta ja riemua: matkaan lähtö konkretisoitui viimeistään tässä vaiheessa.

Bergeniin opiskelemaan saapuville vaihtareille tarjotaan tae asumuksen saamisesta, mikä helpotti lähtöstressiä huomattavasti. Suurin osa vaihtareista sijoitetaan soluihin, jotka ovat muodoltaan usein joko kahden tai muutaman ihmisen asuttavia huoneistoja tai komplekseja, joissa 8-16 ihmistä jakaa yhteisen keittiön. Itse sain oman, uudenaikaisen ja siistin huoneen tällaisesta kompleksista. Koska syyslukukaudella vaihtareita on enemmän, saatetaan heitä silloin sijoittaa kaksi samaan huoneeseen. Olin itse jo etukäteen helpottunut omasta huoneesta, sillä huomasin hektisen syksyn loppupuolella kaipaavani kovasti rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin.

Ennen lähtöä olin myös liittynyt Bergenin yliopiston vaihareille suunnattuun Facebook-ryhmään, jossa moni koetti löytää omia kämppiksiään jo etukäteen tutustumista varten, Myös jo Bergenissä olevat vaihtarit vastailivat moniin tulijoiden kysymyksiin.

Bergenissä vaihtareiden orientaatio-ohjelma alkoi jo varhain heti tammikuun alussa, joten uudenvuoden juhlat juhlittuani pakkasin kamani ja raahasin itseni ja kaksi painavaa laukkua Helsinki-Vantaalle. Nordlys-vaihtoverkoston myöntämä apuraha kilahti tililleni juuri parahiksi ennen lähtöä, ja suuntasin Bergeniin varsin huolettomasti tammikuun kolmantena päivänä.

Bergen. Kuva: Anna J.

Saapuminen

Bergenissä vaihtareiden saapumisjärjestelyt oli tehty todella helpoiksi. Lentokentältä saavuttuaan sai hakea kämpän avaimen koko päivän auki olevasta Studentsenteristä. Astuessani keskustan bussipysäkillä ulos, kohtasin pari haahuilevaa vaihtaria, joiden kanssa hoidimme yhdessä tulopäivän järjestelyt ja purimme ensifiiliksiämme. Tällä kohtaamisella oli iso merkitys vaihtoni sosiaaliseen elämään, sillä näistä tyypeistä tuli minulle läheisimpiä ystäviä kevään aikana.

Huoneeni oven avattuani säikähdin vähän, sillä melkein kliinisen simppelissä huoneessani ei ollut sängyn, pöydän, tuolin ja kaapin lisäksi mitään muuta irtaimistoa. Olin jostain syystä olettanut, että edes roskis löytyisi ja kaapissa roikkuisi pari henkaria. Onneksi oli uudet kaverit, joiden kanssa suuntasimme Ikeaan ostoksille. Vähän kyllä kirpaisi ostaa uutta kamaa ja pian selvisikin, että opiskelijakylän asukasjärjestö piti kirpparia, jossa se myi entisten asukkaiden tavaraa todella halpaan hintaan. Tekstiilit, kuten tyynyt ja peitot eivät kelvanneet kuitenkaan kiertoon, sillä mahdollisten tuholaisten leviäminen tahdottiin estää. Suosittelisin siis tuomaan omat petivaatteet ja pyyhkeet kotoa, jos niitä ei tahdo ostaa paikan päältä.

Minä ja suurin osa muistakin vaihtareista sai kämpän pienestä opiskelijakylästä, joka sijaitsi aikamoisen matkan päässä keskustasta. Näin ollen top viidessä hoidettavien asioiden listallani oli hankkia paikallinen matkakortti. Vietin myös paljon aikaa lempipuuhani, ruokakauppojen tarjontaan tutustumisen, parissa. Vaihtareille järjestetty ohjelma oli myös mukava orientaatio- ja tutustumismahdollisuus ja täytti ekat päiväni mukavasti ohjelmalla. Koska moni vaihtari oli erityisen kiinnostunut Bergenin tarjoamista vaellusmahdollisuuksista, saimme myös tiiviin johdantoluennon aiheeseen. Myös oma innostukseni tätä harrastetta kohtaan sai orientaatiopäivänä sysäyksen.

Saapumista seuraava alkubyrokratia sujui kaiken kaikkiaan kivuttomasti. Koska saavuin Pohjoismaasta toiseen, ei sen kummempia todistuksia, poliisikäyntejä ja muuta viranomaiskontaktia tarvittu.

Bergen keväällä. Kuva: Anna J.

Opiskelu

Kursseille ilmoittauduttiin vasta orientaation jälkeen. Osallistuin oppiaineinfoon, jossa kerrottiin tarkemmin kurssivalikoimaan ja autettiin näin kurssivalintojen suunnittelussa. Itse kursseille ilmoittautumisen prosessi oli minulle kuitenkin aluksi hämärän peitossa, sillä paikallisen ”Weboodin” käyttölogiikka oli itselleni hieman haastavaa. Pääsin kuitenkin kaikille haluamilleni kursseille, ja niin pääsivät myös kaikki ne muut vaihtarit, joiden kanssa olin asiaa jännittänyt. Opiskelussa hyödynnettiin verkkoalustoja aika samaan tyyliin kuin Helsingin yliopistossakin. Tunnusten tekemiseen ja muuhun väkerrykseen sai apua yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden keskuksesta, jossa palvelu oli aina nopeaa, hyvää ja ystävällistä.

Itse opiskelu, eli kurssisisällöt, luennot, tehtävät ja tentit oli mielestäni järjestetty hyvin. Kaikki kurssini olivat Norjalle tyypilliseen tapaan koko lukukauden mittaisia ja niihin kuului pakollisena ryhmässä tehtävä esitelmä ja muutaman päivän mittainen kotitentti. Ryhmätyöskentely sujui yllättävän helposti ja esitelmän pitäjiä kannusti hyvä ja rakentava ilmapiiri. Poikkeuksetta kurssinvetäjäni olivat myös varsin humoristisia, eikä lähiopiskelu ollut pelkkää pönötystä, vaan dialogista, käytännönläheistä ja ajankohtaisiin ilmiöihin tarttuvaa.

Vaikka laajana esseenä suoritettu kotitentti voi ajatuksena hirvittää, olivat ne mielestäni erittäin toimivia oppimisen kannalta. Kokeen aikana pääsi kunnolla pureutumaan tenttikysymykseen ja syventämään oppimaansa. Toki osa tenteistä järjestettiin myös perinteisinä muutaman tunnin pläjäyksinä valvotussa salissa, kuten esimerkiksi suurin osa oikislaisten kavereideni kokeista.

Bergenin yliopiston rento ilmapiiri yllätti positiivisesti. Arvostelu oli kyllä suhteellisen tiukkaa, ehkä tiukempaa kuin olin tottunut, mutta se tuntui hyvin vastaavan kurssiin panostamisen määrää. Opiskelu oli siis tarpeeksi haastavaa, mutta sitä ei tarvinnut suorittaa hampaita kiristellen. Kursseista jäi myös paljon käteen.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Bergenin opiskelijaelämä oli vilkasta, mutta vaihtarina oli hieman vaikea päästä mukaan paikallisten opiskelijoiden rientoihin. Huomiota olisi enemmän voitu kiinnittää siihen, että esimerkiksi tapahtumakuvaukset olisivat olleet englanniksi ja vaihtareille olisi voitu suunnata enemmän suoraa tietoa. Vaihtarit siis viettivät suurelta osin aikaa omissa porukoissaan ja heille suunnatuissa tapahtumissa. Itse ei kokenut vaihtareille suunnattuja bileitä omikseni, mutta läheinen kaveriporukka ja muu tekeminen korvasivat tämän puolen sosiaalisesta elämästäni.

Itse saavuin vaihtoon hieman väsähtäneenä edellisestä lukukaudesta ja oli mukava huomata, että vaihdossa voi myös rauhoittua ja ottaa aikaa itselleen. Odotin vaihdoltani enemmän sosiaalisuutta, mutta päädyin kuuntelemaan itseäni ja opinkin itsestäni paljon. Toki tuli myös hieman juhlittua ja nautittua kaupungin yöelämän monipuolisista opiskelijatarjouksista.

Norjasta puhuttaessa maan luontoon tutustuneen on tuskin vaikea olla hiljaa upeista vuoristomaisemista, patikointimahdollisuuksista, vuonoista ja kirkkaista vesistä. Myös minä suosittelen ottamaan kaiken irti Norjan kaikille avoimesta luonnosta. Itse reissasin niin pohjoisessa Lofooteilla, etelässä Stavangerin läheisillä, maailmankuuluilla patikointireiteillä kuin Bergenin naapurivuonojen rannoilla sijaitsevissa pikkukylissä. Junien ja bussien hinnat ovat kohtuullisia ja moni toki reissaa maan sisällä myös lentäen edullisilla lentoyhtiöillä. Suosittelen myös vaikka vuokraamaan auton porukalla ja tekemään pienen roadtripin vuononvartta pitkin.

Lofooteilla reissussa. Kuva: Anna J.

Opiskelijan tuki ja toimeentulo

Tässä kohtaa täytyykin muistuttaa Norjan hintatasosta, joka tosin ei maahan tähtääviltä ole tuskin jäänyt unohduksiin. Muun muassa monet elintarvikkeet olivat yllättävän hintavia, kosmetiikasta ja lääkkeistä puhumattakaan. Opiskelijalle oli kuitenkin tarjolla hyviä ratkaisuja ja tarjouksia. Ruokakauppojen välillä oli myös selkeitä hintaeroja, ja puhelinsovellus Mattilbud kertoi ajantasaisesti kaikkien ruokakauppojen senhetkiset tarjoukset, joita oli jatkuvasti. Opiskelijakylässä myös kierrätettiin käytettyä tavaraa, edulliseen hintaan tietenkin.

Opiskelijoille oli tarjolla myös hyvää ja tehokasta terveydenhuoltoa. Olin itse hieman epäonninen ja jouduin turvautumaan lääkäriin parikin kertaa, melko kiireellisellä aikataululla. Opiskelijat saivat asioida kahdessa eri lääkärikeskuksessa, joihin sai ajan yleensä nopealla aikataululla. Palvelu oli erittäin osaavaa ja terveyshuolet eivät kauaa päässeet haittaamaan.

Opiskelija-asuminen oli onneksi kohtuullisen halpaa ja myös julkisessa liikenteessä oli tarjolla tuntuva alennus. Opiskelijoille oli tarjolla myös edullinen kuntosalisopimus opiskelijasäätiön laadukkaisiin kuntosaleihin. Omalla kohdallani ulkona syöminen ja muu maksullinen vapaa-ajanvietto jäi Norjassa vähemmälle, mutta onneksi lempiajanvietteeni, vuoristoilla seikkailu, oli ilmaista (joitain asiaankuuluvia retkitarvike- ja vaateostoksia lukuunottamatta).

Reissussa Sundalissa. Kuva: Anna J.

Vinkkejä seuraaville lähtijöille

  1. Koska hintataso on maassa korkeampi, voi tarvetta olla totuttua tarkemmalle budjetoinnille, jotta rahat riittävät. Nauti kuitenkin elämästä äläkä stressaa jokaista ruokaostosta.
  2. Ota selvää kaupungin tapahtumatarjonnasta ja opiskelijariennoista, vaikka niitä ei sinulle suoraan kohdennettaisikaan. Kyselemällä muilta vaihtareilta ja paikallisilta opiskelijoilta pääset omien juttujesi jäljille ja voit löytää uusia ystäviä.
  3. Maista paikallisia erikoisuuksia, minkä ruokavalioiltasi voit. Norja ei ole kulinarismistaan tunnettu, mutta perinteitä rakastavassa kulttuurissa vaalitaan ruokia, jotka saattavat olla helmiä maistajalleen.
  4. Mene luontoon. Norjalaiset ovat ulkoilmakansaa, joten vinkkejä ja opastusta retkeilyyn löytää ihan varmasti. Riippuu tietenkin hieman siitä, missä päin Norjaa olet, mutta myös pääkaupunkiseudulta lähdetään tiuhaan mökkireissuille vuoristoon.
  5. Ole avoin. Tätä ei voi tietenkään liikaa korostaa. Osa ennakko-odotuksistasi saattaa karista, mutta tilalle voi tulla jotain vielä parempaa. Tee vaihdosta itsesi näköinen!