Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Saadessamme hyväksymispäätöksen Helsingin Yliopistolta, hakuprosessin stressaavin vaihe oli jo takana päin – varsinainen hakuprosessi Stellenboschiin sujui varsin kätevästi internetissä kunhan selvitti ajoissa, mitä dokumentteja tarvitaan ja mihin mennessä. Hakeakseen Stellenboschiin opiskelijan tuli täyttää online-hakulomake, jonka liitteeksi vaaditaan virallinen opintosuoritusote, tiedekunnan tai vaihtokoordinaattorin hyväksymä opintosuunnitelma, todistus matkavakuutuksesta sekä voimassaolevan passin kopio. Matkavakuutusta ei ollut pakko vielä tässä vaiheessa liittää osaksi hakemusta, vaan tänä vuonna riitti, että voimassaolevan vakuutuksen näytti Stellenboschissa rekisteröintivaiheessa. Stellenbosch vaati suomalaisen matkavakuutuksen lisäksi myös paikallisen vakuutuksen hankkimista. He antoivat kuitenkin yhteystiedot Momentumille, jonka kautta sai helposti netissä tilattua halvahkon opiskelijavakuutuksen. Passin tulee olla vuoden voimassa vaihtojakson päättymisen jälkeen. Opintosuunnitelman hyväksymistä varten kannattaa selvittää ajoissa, milloin henkilökuntaa on paikalla.

Kun tieto hyäksynnästä SU:lta on saapunut (n. lokakuun lopussa), voi viisumin hakuprosessi käynnistyä toden teolla. Tätä ennen on lääkäriaika YTHS:ltä hyvä olla jo varattuna, sillä jonotusajat saattavat olla viikkoja, jopa kuukausiakin. Itse sain ajan noin parin viikon päähän varaushetkestä. Viisumihakemukseen liitettävät dokumentit löytyvät suurlähetystön sivuilta. Minulta vaadittiin mm. keuhkokuvat ja lääkärin lausunto (vain suurlähetystön omat lomakepohjat käyvät tähän, varmista että nämä löytyvät sinulta ENNEN kuin menet YTHS:lle), lentoliput (sekä meno että paluu), todistus matkavakuutuksesta, vähintään vuoden voimassaoleva passi ja passikuva, todistus varallisuudesta (muutaman kuukauden tiliotteet ja Kelan opintotukipäätös), rikosrekisteriote, vuokrasopimus kohdemaassa ja hyväksymistodistus Stellenboschista sekä Helsingin yliopistosta. Näiden lisäksi täytyy täyttää suurlähetystön omat hakemusdokumentit. Keuhkokuvien osalta suurlähetystölle on toistaiseksi riittänyt lääkärin kirjallinen lausunto siitä, ettei opiskelijalla ole tuberkuloosia perustuen siihen, että kaikki suomalaiset saavat syntyessään rokotteen. Itse en siis joutunut ottamaan röntgen- tai keuhkokuvia.

Asioiminen suurlähetystössä oli varsin helppoa ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Oman lähtöni aikaan suurlähetystön puhelinnumero ei tosin ollut toiminnassa ja nettisivut olivat kaatuneet – ainoa tapa saada henkilökuntaan yhteys oli siis fyysisesti paikan päällä vierailu. Aukioloajat olivat usein 8.30-14.30, joten vierailulle oli hyvä ajoissa varata aikaa tietyltä päivältä. Suurlähetystön sijainti Senaatintorin tuntumassa on onneksi kuitenkin helppo saavuttaa keskustasta käsin. Viisumihakemusta varten suurlähetystö ottaa passin haltuunsa noin kahdeksi viikoksi, joten hakuajalle ei kannata suunnitella ulkomaan matkaa.

Paria viikkoa ennen lähtöä kävin Stellenboschin kansainvälisen toimiston sivuilla ilmoittautumassa orientaatio-ohjelmaan, ekskursioille ja hain itselleni Matie Buddyn, paikallisen tuutorin. Sain myös sähköpostiviestin, jonka kautta pääsin ilmoittautumaan autokyytiin lentokentältä yliopistolle. Lisäksi tein matkustusilmoituksen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikko alkuprosesseineen sujui todella hyvin ja kukaan suomalaisista ei kohdannut juurikaan ongelmia kampukselle asettumisessa. Joukko paikallisia opiskelijoita oli ottamassa meitä vastaan lentokentällä ja toi meidät Stellenbosch University International –rakennukselle, jossa meiltä kerättiin kopio passista, Momentum-matkavakuutuksesta, hyväksymiskirjeestä ja asumissopimuksesta. Sen jälkeen saimme kuljetuksen asuntolalle, jossa ystävälliset opiskelijafoorumin jäsenet ottivat meidät iloisesti vastaan ja ohjasivat meidät huoneisiimme.

Orientaatioviikkoon kuului paljon esittelyluentoja, jossa saimme kuulla opiskelusta, Etelä-Afrikkalaisesta kulttuurista, turvallisuudesta, opiskelijatilin hoidosta ja opiskelijayhdistysten toiminnasta. Saimme lisäksi johdannon afrikaansin ja isiXhosan perusteisiin.

Kurssivalintojen suhteen saimme jännittää hiukan pidempään. Orientaatioviikon puolivälissä SUI:n vastaanoton seinille ilmestyi lappuja, joihin oli merkitty aika ja paikka koordinaattorin tapaamiselle kurssivalintojen tarkistamiseksi. Tapaamisessa käytiin läpi jokaisen kurssivalinnat ja niiden status. Mikäli kaikkia kursseja ei ollut hyväksytty, tuli opiskelijan varata tapaamisaika vaihtokoordinaattorin kanssa. Itse en tullut hyväksytyksi kaikille valitsemilleni kursseille, joten etsimme yhdessä korvaavat kurssit erillisessä tapaamisessa.

Lopulliset kurssivalinnat tuli täyttää viralliselle lomakkeelle ja palauttaa SUI:n toimistolle annettuun päivämäärään mennessä, jotta kurssit saatiin rekisteröityä SUNLearn-portaaliin (paikallinen Flamma tai WebOodi). Rekisteröinti kesti viikosta kahteen viikkoon, minä aikana suurin osa kursseista ehti jo alkaa. Vaati siis vain kärsivällisyyttä, kunnes pääsi itse käsiksi opiskelumateriaaliin portaalissa.

Ensimmäisinä päivinä saimme myös opiskelijakalenterit sekä kuvallamme varustetun opiskelijakortin, jossa näkyi myös henkilökohtainen opiskelijanumeromme. Opiskelijakortti toimii maksuvälineenä asuntoloiden kahviloissa ja pesutuvissa sekä kulkulupana asuntoloihin, kirjastoihin, yliopiston rakennuksiin ja tulostimiin. Omalle opiskelijakortille sai ladattua lisää arvoa MySUN-nettiportaalissa. Opiskelijanumero toimi myös oman henkilökohtaisen yliopistosähköpostin sekä kaikkien yliopiston nettiportaalien käyttäjätunnuksena. Orientaatioviikon aikana vaihto-opiskelijat käyvät opastetusti luomassa itselleen salasanan.

Yliopiston henkilökunta oli todella ystävällistä ja hyväntuulista – ongelmiin suhtauduttiin sopivasti rennoin rantein ja asenteella, jonka mukaan kaikkeen kyllä löytyy ratkaisu. Mikäli suunnitelma A epäonnistuu, on aina olemassa vaihtoehdot B, C, D, F jne. Hyvin organisoidun ja järjestelmällisen ihmisen, joka on tottunut asioiden tapahtuvan välittömällä aikataululla, on hyvä varautua löysäämään kaulustaan. Kaikki kyllä järjestyy – aikanaan.

Asuminen

Koska Helsingin yliopistolla ja SUI:lla on kahdenvälinen sopimus, siihen sisältyy myös majoitus paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Ennen lähtöä olin täyttänyt SUI:n sivulla lomakkeeen, johon olin listannut prioriteettijärjestyksessä annetuista vaihtoehdoista majoituksen, johon mieluiten halusin muuttaa. Pääsin ensimmäiseen vaihtoehtooni, Huis Russel Botman Houseen, joka on maisteriopiskelijoille suunnattu asuntola. HRBH:ssa on pieniä yksityishuoneita neljässä kerroksessa, yhteissuihkut ja kommuunikeittiöt. Kylpyhuoneet ja suihkut olivat sekakäyttöisiä, mutta niitä oli jokaista käytävää kohden tarpeeksi siten, etten koskaan joutunut jonottamaan. Kommuunikeittiöissä ei ollut yhteiskäytössä olevia astioita, vaan kaikki tuli hankkia itse ja myös säilyttää omassa huoneessa. Itse vuokrasin kaikki astiani etukäteen Fresh Start Rental -yritykseltä, joka vuokrasi myös pyöriä. Huonetta varten sain oman lukon, ja ovi kehotettiin pitämään lukittuna aina, kun en itse ollut huoneessa.

Asuntoloilla on usein oma foorumi, toisin sanoen eräänlainen opiskelijahallitus, joka tiedottaa asukkaita ajankohtaisista asioista, järjestää sisäisiä tapahtumia ja auttaa asuntolan johtoa hallinnollisissa seikoissa. Asuntolakulttuuri muistuttaa jonkin verran Amerikkaa ja on tärkeä osa opiskelijoiden ryhmäidentiteettiä. Siinä missä Suomessa fuksit ryhmäytyvät oman oppiaineensa opiskelijoiden kanssa, Stellenboschissa asuntolasta tulee tärkeä ensimmäisten vuosien opiskelijayhteisö. On sekä naisten, miesten, että seka-asuntoloita, joilla on omat logonsa, asunsa ja mottonsa. Monet kansainväliset opiskelijat myös vuokrasivat yksityisen asunnon kampuksen ympäriltä, mikäli heidän vaihtosopimukseensa ei kuulunut asumisjärjestelyjä.

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla kahdenlaisia moduuleja: mainstream-kursseja ja IPSU-kursseja. Mainstream-kurssit ovat paikallisille suunnattuja, viralliseen opetussuunnitelmaan kuuluvia kursseja, joiden vaatimukset vaihto-opiskelijoille ovat samat kuin paikallisille. IPSU-kurssit ovat yksinomaan kansainvälisille opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät Etelä-Afrikkaa sekä kansainvälisten suhteiden, kulttuurin että historian näkökulmasta.

Mikäli päätyy valitsemaan mainstream-kursseja, suomalaisen opiskelijan on hyvä varautua henkisesti tekemään töitä kurssien läpipääsemiseksi, sillä työmäärä ja vaatimukset opintopisteisiin nähden ovat Suomeen verraten jokseenkin suurempia. Oma opintosuunnitelmani sisälsi vain mainstream-kursseja, joiden aikana kirjoitin useita esseitä, ryhmäraportteja, välitestejä ja kaksi isoa tenttiä. Jotta sain oikeuden osallistua lopputenttiin, aiempien kurssisuoritusteni keskiarvon tuli olla vähintään 40 % (paikallinen skaala on 0 % – 100 %). Jotta sain uusia tentin, ensimmäisestä tentistä tuli saada vähintään 40 %. Kurssin läpäisemiseksi tuli saada vähintään 50 %.

Luennot ovat 50-minuttisia ja alkavat usein tasatunnein, jolloin aikaa luennolta toiselle siirtymiseen on kymmenisen minuuttia. Lounastauko on usein klo 13. Keskuskampuksella sijaitsevan kauppakeskus Neelsien yhteydestä löytyy useita lounasravintoloita sekä Spar, joista voi ostaa ruokaa varsin edullisesti. Neelsieltä löytyy myös pankkiautomaatteja, elokuvateatteri, apteekki, kampaaja, opiskelijapalveluita sekä tietokoneluokkia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli budjetti sallii, suosittelen lämpimästi matkustamista lomien aikana muualle Etelä-Afrikkaan Western Capen ulkopuolelle. Stellenbosch on yksi Etelä-Afrikan valkoisimmista yliopistoista ja yleiskulttuuri hyvin antiafrikkalainen – minkä vuoksi sopeutuminen onkin melko helppoa. Tuloerot näkyvät selkeästi katukuvassa päivittäin, ja heti Stellenboschin keskusta-alueen ulkopuolella levittäytyykin laajoja slummien tapaisia townshipeja. On hyvä välttää näitä alueita sekä pimeällä kulkemista yksin, mutta yliopisto ja opiskelijajärjestöt järjestävät erilaisia mahdollisuuksia päästä vierailemaan township-yhteisöissä ja osallistumaan vapaaehtoisprojekteihin. Vapaaehtoistyö muodossa tai toisessa auttaa laajentamaan omaa kuvaa Etelä-Afrikasta ja sen moninaisuudesta. Myös paikallisia uutisia kannattaa seurata, sillä ajankohtaisilmiöitä sovelletaan laajalti myös opinnoissa.

Stellenbosch on aito opiskelijakaupunki. Lukukauden alussa kadut, ravintolat ja baarit ovat täynnä elämää, bileitä, tanssia ja tapahtumia. Lomia kohden, opiskelijoiden lähdettyä kaupungin ilme kuitenkin muuttuu hiljaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Näinä aikoina on erityisen suositeltavaa kulkea ulkona vain valoisalla ja silloinkin ryhmissä. Aikanani raportoitiin yhden paikallisen opiskelijatytön sieppaus ja murha sekä useita kidnappausyrityksiä. Turvatoimia toki kiristettiin ja valmiutta kohotettiin heti näiden seurauksena, mutta erityisesti suomalaisen mentaliteetin saattaa olla vaikea omaksua “rajoitettua vapautta” ulkona liikkumisessa tai jatkuvaa selustan tarkkailua. Onneksi paikalliset ovat yleisesti erittäin ystävällisiä ja välittäväisiä – kaikilta kysytään miten he kulkevat kotiin, kuka tulee hakemaan ja mistä ja Uber-kuskitkin jäävät mielellään odottamaan kunnes olen päässyt ovesta sisään asti.

Julkisten liikennevälineiden puuttuessa Uber on kenties yleisin liikkumisväline. Suomeen nähden se on erittäin edullinen, ja etenkin Stellenbochin sisällä paikasta toiseen pääsee 1-2:lla eurolla. Stellenboschista Kapkaupunkiin pääsee noin 30 eurolla. Vaihtoehtoisesti voi kulkea junalla, mutta vain ryhmässä tai vähintään toisen ihmisen kanssa.

Stellenbosch on kuuluisa lukuisista viinitiloistaan ja omavaraisena maana paikallinen ruoka on todella hyvää ja hinta-laatusuhde on suurimmaksi osaksi erinomainen. Poliittisen epävakauden vuoksi randin kurssi putosi aikanani siten, että ulkona syöminen ja eläminen yleisesti muuttui euroihin nähden entistä edullisemmaksi. Ruoka on todella tuoretta ja hyvää, ja kasvissyöjiäkin otetaan enenevissä määrin huomioon erilaisilla vaihtoehdoilla. Klubit ja baarit ovat Stellenboschissa auki vain aamukahteen asti, ja muutenkin kaupat sulkevat Suomeen nähden melko aikaisin. Sitä vastoin arki alkaa jo aikaisin heti auringon noustessa – ei ole epätavallista törmätä lenkkeilijöihin ja työmatkailijoihin jo aamuviideltä.

Tel Aviv University, kevät 2017

Teologian opiskelija

Ennen lähtöä

Syksyn hakuprosessi TAU:hun oli pitkä ja sisälsi useita eri vaiheita. Ensimmäiseksi kannattaa hoitaa kuntoon IELTS/TOEFL testi, koska tulosten saamisessa menee yleensä muutama viikko. Tosin itse kuulin Tel Avivissa myöhemmin, että me suomalaiset vaihtarit olimme ainoat, jotka tämän testin olivat joutuneet tekemään. Muut olivat lähettäneet kohdeyliopistoon sähköpostia ja kysyneet voiko testin korvata jollain muulla, esimerkiksi englanniksi käydyllä kurssilla. Tätä mahdollisuutta kannattaa selvittää, sillä testi on kallis ja tulos voimassa vain kaksi vuotta. TAU:sta tuli syksyn mittaan paljon sähköposteja ja ohjeistuksia, mutta sinnepäin viestiä laitettaessa vastausaika oli pitkä eikä aina vastausta edes saanut. Tähän kannattaa tottua, sillä samanlainen asioidenhoitotapa on Israelissa hyvin yleinen. Pedantille suomalaiselle se voi aluksi olla hyvin hermoja koettelevaa, mutta Israelissa ihan yleistä. Tästä kertoo myös se, että TAU muutti syksyn hakemuksen jättöpäivää vain muutama päivä ennen deadlinea kolmella viikolla. Tästä johtuen saimme hyväksynnän vasta ihan joulukuun viimeisillä päivillä, vaikka kohteessa piti olla jo maaliskuun alussa.

Hyväksynnän saamisen jälkeen seuraava hoidettava asia on Kelan lisäksi viisumin hakeminen Israelin suurlähetystöstä. Tähänkin hommaan kannattaa varata aikaa ja pitkää pinnaa, sillä suurlähetystöstä oli hyvin vaikea saada ketään kiinni. Heillä on soittoaika puhelinpalveluun, mutta kukaan ei ikinä vastannut, vaan soittaja joutui automaattiseen puhelinvastaaja luuppiin (joka puhui tietenkin vain hepreaa). Suurlähetystöön kannattaa laittaa sähköpostia tai odottaa, että he soittavat sinulle takaisin. Viisumin tosin saa heti samana päivänä, kun on saanut käyntiajan suurlähetystöön, joten siinä mielessä viisumin saanti oli nopeaa. Lentojen lisäksi hankintalistalla on matkavakuutus, sillä normaali kolmen kuukauden matkavakuutus ei riitä vaihdon ajaksi. Usein halvinta on ottaa oman kotivakuutuksen yhteyteen pidennetty matkavakutuus, sillä erikseen ostettuna hinta on noin kaksinkertainen. Näitä toki kannattaa kilpailuttaa, mutta itselläni noin 4,5 kuukauden matkavakuutus Ifistä kotivakuutuksen yhteydessä maksoi 250€.

Asuminen

Paras tapa hakea asuntoa Israelista on erilaiset Facebook –ryhmät, joita kannattaa alkaa seuraamaan jo ennen kohteeseen lähtöä. Asunnot ovat kalliita, usein aika huonokuntoisia ja todella haluttuja. Suuri osa ihmisistä asuu solu- tai kimppakämpässä ja näissäkin vuokrat alkavat 600€ ylöspäin. Usein kokonaista asuntoa ei vuokrata alle vuodeksi, mutta itselläni kävi tuuri ja sain asunnon vuokrattua kämppikseni kanssa 4 kuukaudeksi. Asunnon haussa pitää olla aktiivinen ja nopea, joten suosittelen lentämään kohteeseen viikko tai pari ennen lukukauden alkua, ottamaan ensimmäisille päiville väliaikaisen majoituksen (hotelli/hostelli/Airbnb) ja käyttämään ensimmäiset päivät asunnon etsimiseen. Useat vuokranantajat haluavat joko muutaman kuukauden vuokran suuruisen takuuvuokran tai vaihtoehtoisesti voit tarjoutua maksamaan koko tulevan vuokrasi kerralla (itse maksoin neljän kuukauden vuokran yhdellä kertaa).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihto-opiskelijoille on järjestetty TAU:ssa orientaatiopäivä, joka on yleensä 1-2 viikkoa ennen opintojen alkua. Tämä orientaatiopäivä itsessään oli melkoinen pettymys, sillä se sisälsi vain vajaan tunnin mittaisen kampuskierroksen ja pienen kahvitilaisuuden. Mitään tutustumisohjelmaa tai muuta vastaavaa ei vaihtareille ole TAU:n puolelta tarjolla, joten tässäkin kannattaa olla itse aktiivinen. Me perustimme Facebook –ryhmän, jonka kautta pystyimme olemaan toisiimme yhteyksissä ja järjestämään tapaamisia. TAU:ssa kurssien valinta meni niin, että ensin valitaan 4-7 kurssia (riippuu onko maisteri- vai kandivaiheen opiskelija), jonka jälkeen yliopisto laittaa sinut joillekkin näistä valitsemistasi kursseista (tai kaikille) ja lukukauden alkamisen jälkeen on aikaa noin pari viikkoa päättää mitkä kurssit haluaa pitää ja dropata ylimääräiset pois. Itse maisterivaiheen opiskelijana tein kolme maisterikurssia (graduate) ja yhden kanditasoisen (undergraduate), mutta nämä vaihtelevat todella paljon riippuen alasta.

Opetus ja opiskelu

Opiskelu TAU:ssa ei mielestäni kauheasti eroa esimerkiksi Helsingin yliopistosta. Luennot kestävät 1,5h, ja joillakin kursseilla on ns. tuplaluennot eli kaksi luentoa peräkkäin. Israelissa viikkoa alkaa sunnuntaina ja yleensä viimeiset luennot ovat torstaina, mutta joillakin voi olla luentoja vielä perjantaina aamulla ennen sapatin alkua. Yleensä luennoille on aina jokin luettava ennakkomateriaali ja opettaja olettaa, että kaikki ovat sen lukeneet, jotta luennoilla voidaan myös keskustella aiheesta. Kandikursseilla on yleensä midterm -kokeet noin puolivälissä kurssia ja lopuksi loppukoe, mutta maisterikursseilla on ainoastaan loppuessee, jonka palautuspäivä oli omalla kohdallani kolme kuukautta kurssin loppumisen jälkeen. Tämäkin asia vaihtelee todella paljon eri oppialoilla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

TAU ja koko Tel Aviv on hyvin kansainvälinen ja suuri osa ihmisistä on jostain muualta kuin Israelista kotoisin. Englantia puhutaan hyvin (yleensä) ja ulkomaalaisen on helppo kotiutua, sillä Tel Aviv on hyvin länsimaalainen ja rento kaupunki. Koska niin iso osa asukkaista on ns. ulkomaalaisia, on väestö hyvin moninaista ja kirjavaa. Israel on kallis maa, lähes tulkoon kaikki tuotteet ja palvelut ovat kalliimpia kuin Suomessa, joten tähän on syytä varautua. Julkinen liikenne on hyvä ja kattava, tosin sapattina sitä ei ole ollenkaan (pe iltapäivä-la ilta). Suosittelen myös matkustamaan muualla Israelissa, sillä busseilla ja junilla pääsee sujuvasti moneen paikkaan ja ne ovat todella edullisia. Myös autonvuokraaminen on melko edullista ja koska Israel on alueena pieni, näkee jo muutamassa päivässä paljon. Puhelinliittymä (itselläni Golan) oli julkisen liikenteen lisäksi yksi harvoista edullisista asioista Israelissa.

Tel Aviv on kaupunkina mahtava, se on todella rento ja turvallinen paikka olla ja elää. Ilmasto on lämmin ja talvikuukausia lukuunottamatta sateet ovat harvinaisia. Tel Aviv on suurkaupunki, mutta itse keskustan alue melko pieni, joten kävely ja pyöräily ovat käteviä tapoja kulkea. Rannat ovat ilmaiset ja mielestäni paljon hienommat, kuin monessa muussa rantakohteessa. Turvallisuustaso kaupungissa on mielestäni samaa luokkaa kuin Suomessa, en koskaan kokenut turvattomuutta edes yöaikaan liikkuessani. Tel Avivissa tosin helposti elää myös tietynlaisessa kuplassa ja siksi kannustankin matkustamaan myös muualla Israelissa, jotta ymmärtää paremmin Israelia ja sen monimutkaisuutta. Vaihtoaika menee hyvin nopeasti, joten kannustan olemaan avoin, tarttumaan tilaisuuksiin sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Ritsumeikan Asia Pacific University (APU), syksy 2016

Ympäristötieteiden opiskelija

Hain APU:n pääasiassa kurssien takia: halusin opiskella jotakin aivan muuta kuin pääaineeni, ja vaihtopalveluiden kautta hakiessa kurssien aihepiireissä ei juuri ole rajoituksia. Vaihtoehdot rajautuivat mielenkiintoisten kurssien avulla Islantiin ja APU:n ja hupsista vain, Japaniin sitä mentiin. En ole ikinä ollut Japanista niin valtavan kiinnostunut kuin tiedän monien olevan, minulle se oli lähinnä mielenkiintoinen maa muiden joukossa. Mutta kyllähän lopulta Japani, ja tarkemmin Kuyshu, sydämeni vei.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä APU ja HY:n vaihtopalvelut lähettivät kumpikin lähtöohjeita, joita seurasin orjallisesti. Lähtövalmisteluihin kannattaa varata kunnolla aikaa, koska kiirehtiminen on ikävää, ja esim. viisumia odottelin ihan hyvän tovin. Kokosin ”omat” valmistautumisjutut (pakkaa kämppä, tapaa kavereita jne.), HY:n ohjeissa olleen jutut ja APU:n ohjeet yhteen to do-listaan, jotta pysyin kärryillä siitä, missä mennään. Lensin Fukuokaan, kuten APU:n ohjeissa neuvottiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Japani on tunnettu byrokratiastaan, mutta siitä ei ehdottomasti tarvitse huolehtia. Heittäydy vaan virran vietäväksi ja kaikki kyllä hoituu: ensimmäisten viikkojen aikana kaikki on aikataulutettu, ja koulu auttaa (välillä kirjaimellisesti) kädestä pitäen pankin, vakuutuksen, kaupungintalon ja muiden asioiden kanssa. Buddyt on valtavan iso apu ensimmäisinä päivinä, ja he vievät ostelemaan paistinpannut ja shampoot ja muut. Muutenkaan minkäänlaisia ”Älä sitten unohda!”-ohjeita on turha antaa, APU:ssa kyllä pidetään huolta, ettei unohda. APU:n tulee aivan valtavasti ulkomaalaisia opiskelijoita vaihtareiden lisäksi, joten systeemit on hyvin loppuun asti hiottuja. Ainoa ohje alkuun on, että pistä tarkkaan jemmaan puhelin-, wifi- ja muut sopimukset: Ensimmäisinä viikkoina sitä vaan pää pyörällä allekirjoittaa paperia siellä ja toista täällä, ja sitten kun laskuja alkaa tulla, on aika mukavaa muistaa, mitä sitä lupasikaan.

Asuminen

Kodiksi sain aivan ihanan asuntolahuoneen AP House 4:stä, joka on APU:n taloista ns. luksus-versio, jota paikalliset opiskelijat kovasti kadehtivat. Lähtöni aikoihin juoruttiin siitä, että talo oltaisiin myymässä pois, mutta en tiedä tarkkaa tilannetta. Jos siis päädytkin asumaan johonkin muuhun AP Houseen, on nekin oikein mukavia paikkoja asua, ja kuulemma vähän yhteisöllisempiä kuin APH 4.

Omassa asuntolahuoneessa oli sänky, pöytä, hyllyt, jääkaappi, ja oma kylpyhuone. Joka kerroksella oli oma keittiö, joka pysyi häkellyttävän siistinä joka aamuisten siivoojan käyntien ansiosta. Asumismuoto oli omasta mielestäni aivan optimaalinen: oli omaa rauhaa ja yksityisyyttä, toisaalta parhaat ystävät muutaman oven päässä (kaikki vaihtarit asuivat samassa talossa). Aina löytyi seuraa ja tekemistä, mikä oli varsinkin aluksi ihanaa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat hyvin vaihtelevia laadultaan: kävin APU:ssa ehdottomasti yliopistourani parhaat ja huonoimmat kurssit. Kannattaakin selata ahkerasti Facebookista löytyvää Course Review- sivua, ja jos mahdollista, kysellä kursseista ja professoreista vanhemmilta opiskelijoilta. Karttaisin kursseja joista arvio on ”easy A”, sillä se tarkoittaa usein todella helppoa ja tylsää kurssia, jossa paikalliset nukkuvat onnellisena. Myös ns. 100-tason kurssit olivat aivan lukiokamaa, enkä ehkä käyttäisi aikaani niihin. International Relations- laitoksen kurssit olivat todella mielenkiintoisia, laadukkaita ja valitettavasti myös pahamaineisen suuritöisiä. Se kuitenkin palkitsee, ja sain aivan kelpo arvosanoja, vaikkei ihan joka luennon taustamateriaaleja tullutkaan luettua. Muutenkin jossain vaiheessa huomasin, että taustalukemiset (joita tuli aika paljon) olivat pikemminkin suosituksia, joita lukemattakin pärjäsi oikein hyvin.

Opiskelutyyli vaihteli kurssita toiseen aivan valtavasti. Jotkin kurssit olivat pedagogisesti todella laadukkaita (suositus prof Kimuralle!), arvioinniltaan reiluja ja opettavaisia, toiset kurssit taas arvioinniltaan sekavia, pelkkään lopputenttiin tähtääviä kursseja. Paikallisten opiskelijoiden motivaatio, tai motivaatiottomuus, oli alkuvaiheessa jatkuva järkytys, loppuvaiheessa jatkuva vitsien aihe; Enemmän kuin säännönmukaisesti luennoilla nukuttiin, meikattiin, katsottiin kännykältä leffaa tai juteltiin. Siihen tottuu, ja jos opiskeluseuraa kaipaa, löytyi joukosta myös hurjan motivoituneita, fiksuja ja avuliaita opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sain JASSO-apurahan (kannattaa ehdottomasti hakea!) ja rilluttelin aivan onnellisesti sen ja Kelan korotetun opintotuen turvin. Japani on toki kallis maa, ja varsinkin vihannekset ja hedelmät maksoivat ainakin syksyllä 2016 maltaita, mutta halpa asuminen ja olemattomat shoppailumahdollisuudet takasivat, ettei rahaa palanut aivan valtavasti. Söin lähes joka ilta ulkona (laiskuus), enkä silti juuri kajonnut säästöihini. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ensimmäinen JASSO-satsi tulee vasta muutama kuukausi Japaniin tulon jälkeen, joten ekoina kuukausina saa vähän seurata kulutusta.

Elin Beppussa ehdottomasti elämäni parasta aikaa: vaihtariporukkamme oli tiivis ja valtavan rakas, sain paljon paikallisia ystäviä, ja Beppu kaupunkina maisemineen ja pienine suloisine kujineen hurmasi täysin. Paikallisia ystäviä saa helposti ns. circleistä, jotka on ikään kuin harrastuskerhoja luentojen jälkeen. Niihin voi tutustua etukäteen APU:n sivuilta, ja mennä rohkeasti mukaan. Kävin lähinnä seuran takia japaninkielen kerhossa, ja ihanan tanssiryhmän harjoituksissa. Muuten vietettiin tavallista elämää: viikonloppuisin käytiin usein haikkaamassa ympäröivillä vuorilla ja laulamassa karaokea, kirpputoreilla ja second hand-kaupoissa, kävelyillä rannoilla ja lähikaupungeissa turisteeraamassa. Kävin onsen-kylpylässä vähintään kerran viikossa, niitä Beppussa kyllä riittää.  Vaihdon alkuaika on niin intensiivistä aikaa, että todella läheisiä ystävyyssuhteita syntyi todella nopeasti, eikä yksinäisyydestä todellakaan tarvinnut kärsiä.

Japaniin sopeutuminen otti tietysti oman aikansa, ja siinäkin vaihtarikaverit olivat täysin korvaamaton apu. Brittiystäväni kuvasi tunnetta hyvin: Alussa tuntui, kuin olisi Shrek (liian iso, liian kovaääninen, on vahingossa tyly jatkuvasti). Kaikkia tapasääntöjä ei millään voi heti oppia eikä siitä kannata murehtia, ne oppii lopulta nopeasti, ja ennen kun huomaatkaan pyörittelet silmiä turisteille, jotka syö bussissa. Beppussa turvallisuudestakaan ei tarvinnut murehtia.

Nyt aika on kullannut muistot, mutta muistan, että noin vaihdon puolivälistä koko Japani otti päähän aivan hullun lailla, ja unelmoin kovaäänisistä Eurooppalaisista kaduista ja kommunikaation helppoudesta. Siitäkin päästiin yli, lähinnä kiroilemalla ja ajan kanssa, joten negatiivisiakaan tunteita ei kannata pelästyä. Suosittelen puhumaan niistä vaihtokavereiden kanssa! Porukkaan muodostuu helposti sellainen ”vain positiivista”- keskustelukulttuuri, joka raukeaa siitä, että yksi uskaltaa sanoa, että välillä kyllä ärsyttää. Voit tehdä suomalaisella suoruudellasi valtavan palveluksen kaikille!

Vaihto on aivan satumaista, kummallista, onnellista ja hurjaa aikaa: älä odota mitään ja koet varmasti tosi hienoja juttuja. Ei kannata vertailla omaa kokemusta liikaa minun, jonkun vaihtokaverin, tai muiden kokemuksiin, sillä jokainen saa juuri omansa näköisen vaihdon. Beppu on ihana kaupunki ja APU oikein mukava yliopisto: kaikki mahdollisuudet mihin tahansa siis on!

Korea University, lukuvuonna 2014-2015

Itä-Aasian tutkimuksen opiskelija

Vietin vuoden vaihdossa Korea Universityssä Soulissa. Olin Itä-Aasian tutkimuksen pääaineopiskelija, ja olin jo etukäteen opiskellut kieltä useamman vuoden. Olin myös käynyt Koreassa useita kertoja eri pituisilla lomamatkoilla, ja viettänyt lomilla aikaa maassa sekä yksin, tuttujen, että vieraiden opiskelijoiden kanssa; lisäksi olin jo matkustanut maassa Soulin ulkopuolella. Näistä syistä koin jo etukäteen vaihdon olevan enemmän tai vähemmän samanlaista kuin koulunkäynti Suomessa. Toisaalta minua myös pelotti ajatus siitä, että en viihtyisi, tai että vaihtoni ei olisi ”yhtä hyvä” kuin mitä olin kuullut muilta opiskelijoilta ja kuvitellut eri maissa käyneiden vaihtareiden blogien ja valokuvien perusteella.

Asuminen

Olin päättänyt, että en hakeutuisi koulun dormiin, sillä dormin säännöt (kotiintuloaika, ruoka- ja juomakiellot tuntemattomien kanssa jaetuissa huoneissa jne.) eivät miellyttäneet. Olen asunut vuosia soluissa joissa en viihtynyt, ja ajatus yhden pienen huoneen jakamisesta kammotti. Tästä syystä hakeuduin koulun lähellä sijaitsevaan ”yksityiseen dormiin” (ei koulun vuokraama), jossa sain oman huoneen ja oman kylppärin. Päätös oli hyvä, mutta vuokran kalleuden takia muutin kevätlukukauden ajaksi asumaan koulussa tapaamani amerikkalaisen tytön kanssa kaksioon.

Opiskelu ja opetus

Koulunkäynti ei mielestäni ollut lainkaan haastavaa – päinvastoin, kurssit Koreassa tuntuivat helpommilta kuin Suomen lukiossa, eikä kyse ollut vain sattumalta syksyn kursseista, sillä meno jatkui yhtä helppona keväällä. Tämä yllätti minut, eikä kurssien yksinkertaisuuden takia tuntunut kummallisemmalta käydä koulussa aamuyhdeksästä iltakuuteen.

Vaihdossa kaksi suurinta ongelmaa, joihin törmäsin kerta toisensa jälkeen, liittyivät opetuskieleen ja ulkomaalaisten kohteluun.

Opetuskieli ilmaistiin yleensä kurssivalikoiman yhteydessä, ja kohtalainen määrä kursseista eri pääaineissa oli englanniksi. Opettajat kuitenkin saattoivat koska vain vaihtaa kieltä. Tätä tapahtui lähes kaikilla kursseilla, jos opettaja ei ollut ulkomaalainen tai viettänyt useita vuosia opiskelemassa ja opettamassa ulkomailla. Kurssi merkitään englanninkieliseksi, koska korealaiset oppilaat tarvitsevat tietyn määrän englanniksi opetettuja kursseja valmistuakseen – mutta kurssin alkaessa opettaja (ehkä) ilmoittaa vetävänsä kurssin koreaksi. Jos joku uskaltautuu valittamaan, opettaja yleensä käskee kyseistä oppilasta löytämään jonkin toisen kurssin eli potkii oppilaan kurssilta, tai on kokonaan huomioimatta opiskelijan valituksia. Jos oppilas ei kielen takia pärjää tunnilla, se on siis hänen oma ongelmansa. Itselleni näin kävi useamman kerran. Syksyllä pystyin osallistumaan kurssille, koska tenttikirjat ja tentti olivat englanniksi, mutta keväällä yksi opettaja kehotti minua vaihtamaan kurssia (kaiken lisäksi kurssien vaihtamisen sallivan ”add-drop”-viikon lopulla, minkä takia jouduin anelemaan toisen kurssin opettajaa päästämään minut täydelle kurssille), ja toinen osoitti ”huolensa” assistentilleen, joka sitten kertoi minulle. Kyseinen avustaja oli itse korealainen, mutta valitteli kanssani opettajien päätöstä vaihtaa kieltä, sillä oli itsekin ilmoittautunut kurssille koska halusi opetusta englanniksi. Etenkin koreaa osaamattomille vaihtareille vastaava säätö on varmasti stressaavaa; minulle se jätti vain pahan maun suuhun.

Ulkomaalaisia korealaiset kohtelevat yleensä hyvin, vaikka maassa onkin kovin jyrkkä käsitys siitä, että kaikki ulkomaalaiset ovat jokseenkin alempiarvoisia tai paikalla viedäkseen korealaisten työt – ajatus, joka perustuu historialliseen uskomukseen korealaisista ”yhtenä kansana”, ja jota vielä 70-80-luvun matkustuskiellot ovat vahvistaneet. Kouluissa (ja joskus työpaikoillakin) on kuitenkin selvää, että ulkomaalaisia opiskelijoita otetaan pönkittämään koulujen statusta. Vaihtoni aikana vaihtareille ei kerrottu koulun yleisistä tapahtumista, harrastusklubien esiintymispäivistä (jolloin olisi voinut tutustua ja sitten osallistua niiden toimintaan), jne. Vaihtareille järjestetty KUBA-tuutorointi perustui oletukseen siitä, että tuutorit pääsevät harjoittelemaan englantia, ja kaikki ulkomaalaiset haluavat ryypätä. KUBA-tapahtumista 99% oli pelkkää alkoholilla läträämistä, eikä vaihtareille juuri järjestetty mahdollisuuksia tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Syksyllä, kun vielä osallistuin joihinkin tapahtumiin, tulivat tuutorit paikalle aluksi, ja kun lasku oli maksettu, he katosivat keskenään paikalta jättäen vaihtarit touhuamaan keskenään. Olisin halunnut tutustua korealaisiin opiskelijoihin, mutta KUBA:n kautta tällaista mahdollisuutta ei ollut, ja kursseilla paikalliset opiskelijat pääasiassa välttelivät minua, sillä eivät uskaltaneet puhua englantia; kun he kuulivat, että puhun koreaa, he eivät uskaltaneet puhua kanssani, koska pelkäsivät etten ymmärrä tarpeeksi. Ryhmätöitä tehdessä sain pääasiassa hoitaa käännökset tai lopullisen esitelmän englanninkielisten osuuksien ääneen puhumisen, huolimatta yrityksistäni puhua ja osallistua.

Vaihtovuoden tavoitteeni tutustua ja saada korealaisia kavereita ei siis toteutunut lainkaan. Vietin suuren osan ajastani yksin, sillä vaihto-oppilaat pääasiassa juhlivat. Koulunkäynnin puolesta kuitenkin onnistuin tavoitteissani hyvin, sillä sain loppujen lopuksi suoritettua puolet maisterintutkinnon kursseista ja pääsin keväällä advanced-tason kielikursseille. Sain myös gradun kyselylomakkeen tehtyä vaihdon aikana, mistä luonnollisesti oli hyötyä Suomeen palattuani.

Vaikka koen, että vaihtovuoteni oli loppujen lopuksi huono kokemus josta ei jäänyt käteen paljoa positiivista, se auttoi minua ymmärtämään enemmän itsestäni ja odotuksistani, ja loi lomamatkailua syvemmän käsityksen Koreasta ja korealaisista. Valmistumisen jälkeen olenkin palannut Koreaan opiskelemaan.

University of Western Australia, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Lähdin vaihtoon kolmantena opiskeluvuotenani – opiskelen viestintää valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kirjoitin kanditutkielmani vaihtoa edeltävänä syksynä 2016, joka tarkoitti sitä, että vaihdossa suoritettu markkinoinnin sivuainekokonaisuus täydensi kanditutkintoni. Länsi-Australiassa sijaitseva Perth oli minulle kaupunkina ennestään tuttu, sillä työskentelin siellä au pairina lukiosta valmistuttuani vuonna 2012. Olin aina tiennyt haluavani opiskelijavaihtoon ja kun näin HY:n tarjoavan UWA:a kohteeksi, oli minun pakko hakea.

Ennen lähtöä

Ei ole salaisuus, että vaihtoon lähteminen vaatii paperitöitä jos jonkin verran. Hakuprosessi University of Western Australiaan eli tuttavallisemmin UWA:an oli mielestäni kuitenkin suhteellisen kivuton. Flamman ohjeita seuraamalla sain Mobility Onlineen suhteellisen nopeasti tarvittavat liitteet ja tiedot (Huom., syksystä 2017 alkaen ohjeet löytyvät Guidesta). Näitä oli mm. kopio passista, motivaatiokirje, allekirjoitettu ja leimattu opintosuunnitelma ja opintosuoriteote. Hakuprosessi on kaksivaiheinen: Helsingin yliopiston asettaman ehdokkuuden jälkeen UWA hyväksyy lopulliset hakijat.

OASYS & opiskelijaviisumi

Seuraava askel oli ladata erinäisiä liitteitä (passikopiot, opintosuunnitelma, kielikokeen tulokset ja niin edelleen) OASYS- nimiseen UWA:n järjestelmään. Kun liitteet ja tarvittavat tiedot olivat kaikki ladattu, oli aika odotella UWA:n mahdollista hyväksyntää, joka lopullisesti tuli joulukuun ensimmäisellä viikolla. Offer-letter sisälsi pakollisen terveydenhoitomaksun (330 aud), joka oli edellytys opiskelijaviisumille Australiaan. Kun maksut saatiin prosessoitua, UWA:sta lähetettiin ’Confirmation of Enrolment’, joka oli pakollinen viisumihakemusta varten. Opiskelijaviisumia (subclass 500) haettiin Australian rajavalvonnan sivuilta ja hakemuksen täyttö kesti tunnista pariin. Varaudu täyttämään tietoja hyvinkin yksityiskohtaisesti! Viisumi on hintava, muistaakseni 400-500 Australian dollaria.

Kielikoe

Kielikoe on pakollinen osoitus kielitaidosta, mikäli lukion päättötodistuksen keskiarvo on alle 8. Vaihtoehtoina on TOEFL- tai IELTS –nimiset kokeet. Itse tein aikataulullisista syistä TOEFL:n, joka kesti muistaakseni nelisen tuntia. Jälkikäteen ajateltuna stressasin kokeesta hieman turhaan, Suomessa on verrattain kova englannin kielen osaaminen ja taso ja pääsin itse heittämällä kokeesta läpi pahemmin valmistautumatta. Suosittelen kuitenkin tutustumaan tehtävätyyppeihin etukäteen, koska oma valmistautumattomuuteni meinasi kostautua ajankäytöllisiin haasteisiin, jotka olisin harjoittelemalla tiennyt. Kielikoe kustantaa noin 250 euroa, joten sinne kannattaa mennä valmistautuneena (ja tarpeeksi ajoissa!).

Kurssivalinnat

UWA:n vaihtokoordinaattorit olivat erittäin päteviä ja heidän ohjeensa olivat selkeitä. Viisumin jälkeen oli vuorossa kurssivalinnat CAS-nimisessä järjestelmässä, jossa sai myös valita itselleen mieluisimman lukujärjestyksen. Kurssivalintoja pystyi vielä muuttamaan paikan päällä kolmen ensimmäisen viikon ajan. Oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mieli muuttui ja kurssivalintoja järjesteltiin uusiksi monen vaihto-oppilaan toimesta. Tämä oli myös hyvin ohjeistettu ja helppo prosessi.

Vihdoin paikan päällä

Saavuin itse Perthiin edeltävänä perjantaina koulun alkaessa orientaatiolla maanantaina. Koin viikonlopun olleen tarvittava aika toipua pitkästä (3 välilaskun) matkustuksesta. Matkatavarani tulivat 48 tuntia itseäni myöhemmin, mutta se ei haitannut tunnelmaa. Helsingin pakkasesta siirtyminen +30 asteen Perthin loppukesään lämmitti mieltä. UWA järjestää kuljetuksia kampukselle lentokentältä, mikäli sellaisen tarvitsee.

 

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian määrä oli mielestäni vähäinen, sillä etukäteen tehdyt valmistelut ja hyvät ohjeet takasivat helpon laskeutumisen arkeen. UWA:lla on kätevä UniMentor-ohjelma, johon kaikille vaihto-oppilaille tarjotaan mahdollisuutta osallistua. UniMentor on oma tuutorisi, jolta voi kysyä mitä tahansa yliopistoon liittyviä kysymyksiä. Koska kampusalue on suhteellisen iso, oli omasta tuutoristani esimerkiksi paljon apua siinä, että hän näytti minulle tilat ja luokat, joissa tuntini tultaisiin pitämään. Suosittelen siis ehdottomasti ilmoittautumaan ohjelmaan, joka tarkoittaa ainoastaan sitä että sinulle määrätty tuutori ottaa sinuun sähköpostitse yhteyttä ja kysyy mikäli haluat lisätietoa joistain asioista.

Millainen UWA:n kampusalue on?

Kampusalue oli kuin suoraan elokuvista. Palmupuiden kehystämät polut, vihreys ja Tylypahkasta muistuttavat vanhat rakennukset ovat upeita. Malliltaan kampusalue on hyvin suora, ja päästä päähän pituus taitaa olla noin 1,5 kilometriä. Eri tiedekunnat ovat omissa osissaan kampuksella, mutta jos kursseja on eri puolilla kampusta, saattaa siirtymissä tulla kiire. Monella onkin tapana pyöräillä ja kampuksella asuvilla on mahdollisuus lainata pyörää ilmaiseksi. Yleiset tilat, kuten kirjastot ovat siistejä, niissä on useimmiten aina tilaa. Yleisistä tiloista ei ole kuin pelkkiä kehuja.

 

Kampusalue sijaitsi Swan Riverin välittömässä läheisyydessä – Matilda Bayksi kutsuttava alue kerää opiskelijoita paistattelemaan päivää opintojen välissä. Joella uiskentelevat usein mustat joutsenet ja vastarannalla näkyvä kaupungin linja ei jätä kylmäksi.

Opiskelu ja opetus

Kurssit UWA:ssa ja ainakin Business Schoolin puolella ovat usein jaettu luentoihin ja tutoriaaleihin. Luennot ovat monelle yliopisto-opiskelijalle tuttuja massaluentoja, joissa professori käy läpi kulloisenkin viikon aihetta. Professorista riippuen luento voi olla hyvinkin mielenkiintoinen, tai täysin lamaannuttava. Luennoilla on usein yli 500 oppilasta, eikä kukaan tarkasta oletko läsnä vai et. Luentojen lisäksi jokaisella kurssilla on kerran viikossa järjestettävä tutoriaali, joka kestää yleensä 45 minuuttia. Tutoriaaleissa on noin 20. oppilaan ryhmä ja tavoitteena on syventyä luennon teemoihin ja kotiläksyihin tarkemmin. Tutoriaalien läsnäoloa tarkistetaan ja tuntiaktiivisuutta mitataan joka tunti asteikolla 0-10. Näistä koostuu lopuksi osa kurssin arvosanasta. Kurssit arvostellaan prosenttiasteikolla ja prosentuaalinen painotus loppukokeen, kotiläksyjen, tuntiaktiivisuuden ja ryhmätöiden välillä vaihtelee. Joka kurssillani on vähintään yksi ryhmätyö ja jokaisessa on viikoittain palautettavia kotiläksyjä ja tehtäviä. Väittäisin kurssien olevan suuritöisempiä, kuin mihin Suomessa on tottunut. Tämä toki riippuu siitä, mitä Suomessa opiskelee. Kokeet UWA:ssa ovat usein monivalintakokeita, joka myös poikkeaa siitä, johon itse Suomessa olin tottunut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

UWA:ssa on todella suuri määrä opiskelijatoimintaa. Halukkaalle löytyy joka päivä jotain! Eri kerhoihin ja ryhmiin kuuluvat oppilaat ovat erittäin aktiivisia ja tapahtumia järjestetään laidasta laitaan! Osallistuin itse näihin hävettävän vähän, mutta mieleeni jäi ainakin Harry Potter –elokuvailta, Battle of the Bands –bändikisa ja erinäiset markkinointiopiskelijoiden järjestämät case-illat, joissa ratkottiin yrityksien kanssa yhteistyössä asiakascaseja ja verkostoiduttiin oman alan opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa. Kampukselta löytyy myös oma kuntosali, joka oli siisti, iso ja hyvä. UWA Sport järjesti kymmeniä erilaisia vapaa-ajan urheilukursseja, joista pystyi valitsemaan itselleen sopivan liikuntamuodon (esim. surffausta, melontaa, painonnostoa, HIIT-treenejä, pilatesta jne.) Salikortin omistavalle vaihtoehdot olivat vieläkin laajemmat, sillä ryhmäliikuntatunteja meni joka päivä useaan otteeseen. Tämän lisäksi halukkaat saivat liittyä yliopiston urheilujoukkueisiin (koripallo, jalkapallo, lentopallo jne.)

Kuulemani mukaan opiskelijoiden järjestöjä löytyy jokaiseen lähtöön. Erilaisia kerhoja on ymmärtääkseni yli 130, joten samanhenkisten ihmisten löytämisen ei pitäisi olla ongelma. Erikoisin kuulemani kerho oli ’suklaan ystävien kerho’.

Yleistä Australiasta ja Perthistä

Australia maana on hyvin länsimainen, siisti ja turvallinen. Perth on Australian aurinkoisin kaupunki, jossa paistaa aurinko noin 300 päivänä vuodessa. Rannat ovat upeita ja esimerkiksi kampukselta suhteellisen helposti pääsee Cottesloen rannalle. Hintataso Perthissä on suhteellisen kallis ja tämä kannattaa ottaa huomioon vaihtoa suunniteltaessa. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta monet tietämäni vaihto-oppilaat ja itseni mukaan lukien uskaltautuivat ajamaan. Ravintola- ja kahvilatarjontaa löytyy runsaasti, samoin kuin shoppailumahdollisuuksia! Ihmiset ovat yleisesti hyvin mukavia, ystävällisiä ja ulkoilmoissa viihtyviä.

Tel Aviv University, kevät 2017

Yleisen valtio-opin opiskelija

Päätin lähteä vaihtoon kolmannen opiskeluvuoteni keväällä, ennen kandin tekemistä tai valmistumista. Tel Aviv ei ollut ykkösvaihtoehtoni, mutta olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin vaihtoon juuri sinne. Halusin lähteä kauas Suomesta, mielellään lämpimään maahan ja toisaalta juuri Lähi-itä kiinnosti. En ollut ikinä käynyt Israelissa ja oli jännittävää lähteä paikkaan, josta ei oikeastaan tiennyt mitään. Sain kuitenkin usein kuulla, että Tel Aviv on ihana kaupunki ja sitä se olikin.

 

Näkymä Tel Aviviin Jaffasta

Ennen lähtöä

Sain tietää vaihtoon pääsystä (Helsingin yliopiston osalta) jo hyvin ajoissa, mutta päätöstä TAU:sta odotimme jouluun asti. TAU:n byrokraattisten asioiden hoitaminen on usein hidasta ja saattaa olla, että vastaukset eivät edes vastaa kunnolla kysymyksiin. Byrokratiaa oli paljon, kaiken maailman todistuksia ja Kelan päätöksiä. Yksi asia, mikä tuli myöhemmin esille vaihtari kavereiden kanssa, oli kielitestin (TOFL/IELTS) tarpeellisuus. Monet olivat päässeet vaihtoon ilman tällaista testiä, joten asia kannattaa vielä varmistaa vaihtoyliopistosta, ettei tule maksettua turhaan yli kahtasataa euroa. Tärkeä byrokraattinen seikka, jota sekä yliopisto, että Israel maana painottaa on vakuutus. Se kannattaa hoitaa ajoissa kuntoon!

Asuminen

Byrokratiasta ja säädöstä huolimatta ostimme liput helmikuun loppupuolelle, bookattiin hostelli opiskelukaverini kanssa ja päätettiin että lähdetään etsimään yhdessä asuntoa paikanpäältä. Saavuttaessa Tel Aviviin, tai tuttavallisemmin Telsuun oli vielä vähän sekava olo kaikesta, mutta pian asunnon etsiminen ja kiertely kaupungissa täytti päivämme. Mielestäni paras tapa etsiä asuntoa on paikan päältä, silloin pääsee itse tarkastamaan missä kunnossa asunto on ja tapaamaan vuokranantajaa. Asunnon etsimistä vaikeuttaa vuokra-ajan lyhyys ja totta kai se, ettei ole Israelin kansalainen. Vuokra on helpointa vaihtarina maksaa käteisenä ja tämä voi olla monille ongelma. Yleistä on asuminen kimppakämpissä, ja huone löytyy vuokralle samaan hintaan, kun yksiö Helsingissä. Asukkaiden vaihtuvuus on kuitenkin todella vilkausta Telsussa, joten kämppä löytyy varmasti. Parhaita paikkoja etsimiseen on ehdottomasti Facebookin eri ryhmät! Kämpän lisäksi oli hoidettava muita tärkeitä juttuja, kuten puhelinliittymän ja matkakortin hommaaminen. Nämä hoituivat onneksi melko helposti, kun osasi kysyä oikeista paikoista. Löysimme lopulta ihanan asuntomme, ”Saunan” ja vietimme viikot ennen koulun alkua rentoutuessa ja matkustellessa.

 

TAU järjesti orientaatiopäivän viikonloppua ennen koulun virallista alkamista. Pakko sanoa, että parin tunnin pituinen orientaatio jätti hieman kylmäksi, lopulta päädyimme ainoastaan kiertämään kampusta ja nauttimaan tarjoiluista. Kaikilla vaihtareilla oli samoja kysymyksiä, joihin ei usein osattu heti vastata. Tärkein tieto kursseista kuitenkin selvisi heti alkuun suurin piirtein, niin että osasi tulla kouluun oikeana päivänä. Kesti kuitenkin hetki saada lopullinen kurssilista kuntoon. TAU ei siis järjestänyt minkäänlaista tutustumispäivää tms. vaihtareille, vaan kaikenlainen yhteinen vaihtaritoiminta oli järjestettävä itse. Teimme opiskelukaverini kanssa Facebook-ryhmän vaihtareille, ja sen kautta varsinkin alkuun sovittiin yhteistä tekemistä. Saa siis olla hyvin itsenäinen, mutta se on myös todella palkitsevaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu TAU:ssa oli ehdottomasti parhaimpia kokemuksia. Pääsin opiskelemaan Lähi-idän tutkimusta Lähi-idässä, ja odotukset täyttyivät. Erinomaisia professoreita, jotka olivat myös taitavia opettamaan ja ottivat huomioon herkän ja vaikean poliittisen tilanteen. Kurssit olivat mielenkiintoisia, ainoana miinuspuolena voi mainita, että kandikursseissa taso oli välillä melko helppo. Opiskelun muoto oli hieman erilainen kuin Suomessa: amerikkalaiseen tyyliin melko suuria luentoja, paljon keskustelua luennoilla ja kurssien suoritustapana oli yleensä midterm ja final exam (yleensä kotona tehtävä). Arvostelu oli melko lepsua, mikä oli mukava yllätys.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleisesti elämä Tel Avivissa oli mukavaa, sää helli melkein joka päivä, koulusta oli paljon vapaita erityisesti uskonnollisten pyhien vuoksi. Kaupunki on kallis, kaikki on vähintään Suomen hintatasoa ellei enemmän. Mielellään olisi istunut päivät pitkät kaupungin tuhansissa kahviloissa ja baareissa, mutta budjetti olisi paukkunut melko nopeasti. Onneksi Telsun ihanat rannat, tai yksi pitkä ranta ovat hyviä hengailupaikkoja aamusta iltaan. Tel Avivista löytyy paljon urheilumahdollisuuksia, joogasta beach volleyballiin ja urheilullisuus on vahvasti esillä. Urheilun lisäksi joka päivälle löytyy mitä erilaisempia tapahtumia, kattobailuista poliittisiin keskusteluihin. Aika ei todellakaan käy tylsäksi!

Yksi parhaimpia juttuja vaihdossa oli matkustelu! Kiertelimme opiskelukaverini kanssa Israelia melko ahkerasti ja etenkin autolla pääsee näkemään sen monimuotoista luontoa. Sen lisäksi Jerusalemissa tuli käytyä kyllästymiseen asti. Yksi tärkeimpiä kohteita on kuitenkin mielestäni Palestiina. Vierailimme Ramallahissa, Hebronissa ja Betlehemissä. Kaikki kaupungit olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia, osa oli enemmän historiallisia, osa poliittisia. Konfliktin näkeminen molempien osapuolten näkökulmasta on tärkeää sen ymmärtämisen kannalta. Lisäksi kävimme reissussa Jordaniassa, joka oli aivan upea!

 

Kuva Mitzpe Ramonin aavikolta

Turvallisuus on varmasti juttu, mikä saattaa mietityttää Israeliin lähtiessä. Yksittäisiä väkivallantekoja tapahtui myös vaihtomme aikana, lähinnä Jerusalemissa ja yleensä perjantaisin tietyssä osassa kaupunkia. Maa on hyvin turvallinen ja se näkyy arjessa kaikkialla. Ei siis kannata pelätä turvallisuustilannetta, vaan olla skarppina ja välttää tiettyjä paikkoja tiettyyn aikaan varmuuden vuoksi. Kannattaa muistaa, etteivät länsimaalaiset turistit ole miltei koskaan näiden tekojen kohteena.

Israelilaiset eivät ole helpointa kansaa johon tutustua ja asiakaspalvelukulttuuri on usein olematonta. Paras tapa hoitaa omaa turhautumista on kärsivällisyys. Kaikkeen tottuu ja etenkin Tel Avivissa ihmiset ovat melko huolettomia ja turha ärsyyntyminen ei kannata. ”Asiat järjestyy” on paras asenne jolla lähteä Israeliin ja vaihtoon ylipäätään. Vaihtoaika menee niin yllättävän nopeasti, joten kannatta nauttia! Itselleni vaihtokokemus oli korvaamaton, opin paljon itsestäni ja samalla muista kulttuureista ja historiasta.

Auringonlasku Gordon beachilla

 

 

Moskovan valtiollinen yliopisto, syksy 2016

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin Moskovaan vaihtoon syyslukukaudeksi 2016. Sain kesä-heinäkuussa lopullisen hyväksymisviestin Moskovan valtiollisesta yliopistosta.

Suomen päässä oli runsaasti byrokratiaa hoidettavana ennen lähtöä. Oli laitettava viisumihakemus vireille, lähetettävä dokumentteja kohdeyliopistoon sekä käytävä HIV-testissä. Kaikkeen byrokratiaan sai hyvän avun liikkuvuuspalveluista, josta toiminnalle tuli myös selkeät aikataulut.

Viisumin hankin yksityiseltä matkatoimistolta, koska se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kuin suurlähetystön kanssa asiointi.

Hyväksymiskirjeen mukana sain myös Moskovan valtiollisesta yliopistosta ohjeen, jossa kerrottiin, mitä papereita/tietoja minun tulee lähettää heille ennen matkaa. Samassa kirjeessä sain myös tiedekuntani vaihtokoordinaattorin yhteistiedot, mikä oli iso apu jo ennen lähtöä. Vaihtokoordinaattorini vastasi viesteihin nopeasti ja hän auttoi byrokratian kanssa joustavasti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yliopistolla

Saavuimme Moskovaan kymmenen maissa maanantaiaamuna. Olimme olleet yliopistoon yhteydessä jo ennen matkaa, ja meille oltiin ystävällisesti ohjeistettu helppo metroreitti juna-asemalta yliopistolle.

Saavuttuamme meidän piti ilmoittautua yliopiston vaihtokoordinaattorille. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei puhunut kovin mielellään englantia, mikä osaltaan kankeutti kaiken byrokratian hoitamista, sillä oma kielitaitoni oli melko ruosteessa ja oli vaikea ymmärtää, mitä olisi pitänyt tehdä ja miksi.

Täytimme pari rekisteröintilappua ja seuraavaksi pääsimme viemään matkatavarat huoneisiimme. Hetken jalkoja lepuuteltuamme meidät ohjattiin käymään tiedekunnissamme ilmoittautumista varten. Tämän tehtävän suorittamiseksi meille annettiin kartta, jonka avulla meidän oli tarkoitus löytää yliopiston päärakennukselta tiedekunnalle. Kartta oli käsin piirretty ja mittasuhteet hitusen pielessä. Niinpä luvattu 15 minuutin kävelymatka venyi reilun tunnin pituiseksi. Tajusin, että olisi ollut erittäin hyödyllistä päntätä reittiohjeiden kysymistä ja niiden ymmärtämistä ennen lähtöä.

Lopulta pääsimme kuitenkin Vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnalle, jossa meidän oli yhdessä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa tarkoitus aloittaa opinnot. Meitä oli vastassa sama vaihtokoordinaattori, joka oli ollut meihin yhteydessä jo ennen lähtöä. Hoidimme rekisteröitymisen tiedekuntaan ja saimme ohjeet viisumin pidentämiseksi sekä tulevan byrokratian hoitamiseksi. Meille kerrottiin myös lähtötasotestin päivämäärä. Lähtötasotesti taas määrittelisi pitkälti tulevat opintomme tiedekunnassa.

Hämmentävää oli, että meillä oli kohdeyliopistossa tavallaan kaksi vaihtokoordinaattoria ja heidän välisensä roolitus oli varsinkin alussa hiukan epämääräistä. Opimme kuitenkin nopeasti kääntymään tiedekunnan koordinaattorin puoleen, sillä hän puhui erinomaista englantia ja hoiti asiat tehokkaasti.

Viisumin pidentämistä varten piti suorittaa maksu paikallisessa pankissa. Tämän toimituksen yhteydessä osalle meille vaihto-opiskelijoista avattiin ilman erillistä pyyntöä pankkitili ja osalle ei. Tämä kuvaa erinomaisesti venäläisen byrokratian sattumanvaraisuutta. Itselleni ei tiliä automaattisesti avattu, enkä lähtenyt sellaisen saamiseksi myöskään taistelemaan. Ainut asia, johon tiliä olisin puolen vuoden vaihtoni aikana käyttänyt, oli paikallisen opintorahan vastaanottaminen. Raha oli muistaakseni noin 11 e/kk, joten en kokenut summaa kaiken byrokratiataistelun arvoiseksi. Jos olisin ollut koko lukuvuoden vaihdossa, tilin avaaminen olisi ollut ehkä kannattavaa, jotta rahan siirtelystä ei olisi mennyt niin paljon kuluja.

Myös yliopiston asuntolaan oli erikseen rekisteröidyttävä. Tämä hoidettiin ensimmäisten päivien aikana yhdessä yliopiston vaihtokoordinaattorin kanssa. Myöhemmin rekisteröinti oli tehtävä vielä uudestaan viisumin pidentämisen yhteydessä. Tällöin prosessi sisälsi useassa eri huoneessa ravaamista, useita leimoja ja allekirjoituksia.

Yliopistolla kulkemiseen tarvitsee kulkuluvan. Ensimmäisenä päivänä meillä oli väliaikainen paperilappu, mutta saimme jo saapumispäivän iltana ihan virallisen kulkuluvan. Paikallisen opiskelijakortin saamisessa meitä auttoi tiedekunnan koordinaattori ja tämän dokumentin saamiseen kului hiukan pidempi aika, muistaakseni pari viikkoa. Kumpaakin dokumenttia varten tarvittiin passikuva.

Asuminen

Asuin yliopiston päärakennuksen asuntolassa yhdessä toisen helsinkiläisen opiskelijan kanssa. Verrattuna monien muiden maiden opiskelijoihin olimme onnekkaita, sillä meillä oli omat makuuhuoneet ja suihku sekä vessa olivat vain meidän kahden käytössä. Esimerkiksi amerikkalaiset kanssaopiskelijat jakoivat myös makuuhuoneensa toisen opiskelijan kanssa. Asuminen oli ilmaista, joten siihen nähden huoneiden kunto oli kohtalainen. Ainoastaan suihkutila oli häiritsevän likainen, eikä suihkulattian pinttyneeseen likaan tepsineet järeämmätkään keinot.

Pienellä Ikea-reissulla omasta kämpästä sai oikein kotoisan oloisen. Huoneissa oli kaappi/lipasto, kirjoituspöytä, kaappi, sänky ja vaihteleva määrä pyykkinaruja.

Joka kerroksessa on ainakin kaksi kaikille yhteistä keittiötä. Tosin yhteisessä käytössä oli vain liesi, uuni ja tiskiallas. Keittiöissä olevat jääkaapit olivat vartijoiden, eivätkä opiskelijat periaatteessa saaneet käyttää niitä. Koska huoneissa ei ollut valmiina jääkaappia, emmekä ensimmäisinä viikkoina tienneet, mistä sellaisen voisi käytettynä ostaa, koitimme vaihtelevalla menestyksellä neuvotella kerrosvartijoiden kanssa. Vartijat vaihtuivat noin kahden viikon välein, joten sopimus oli uusittava tiuhaan. Osa vartijoista suhtautui hyvin penseästi opiskelijoihin, jolloin neuvotteluvaraa ei juuri ollut, emmekä voineet ostaa kylmää vaativia elintarvikkeita esimerkiksi aamupalaa varten.

Uusien opiskelijoiden kannattaakin seurata tarkasti yliopiston ilmoitustauluja, joilla myydään käytettyjä jääkaappeja tiuhaan. Useimmat vaihto-opiskelijat bongasivat oman jääkaappinsa juuri näiden ilmoitusten kautta.

Noin parin kuukauden jääkaapittoman ajan jälkeen kuulimme huonekaverini kanssa, että eräässä yliopiston henkilökunnan toimistohuoneessa oli vanhoja jääkaappeja myytävänä. Ehdittyämme paikalle niitä ei ollut enään yhtään jäljellä, mutta hetken pohdinnan jälkeen yliopiston työntekijä myi meille omansa sopuhintaan. Kannattaa siis juosta kaikkien vinkkien perässä!

Jos huoneessa tuli jotain ongelmia (esim. lamppu paloi tai viemäri meni tukkoon) niistä sai ilmoittaa yliopiston työntekijälle ja yleensä korjaaja saapui saman tai seuraavan päivän aikana.

Yliopistolla asumisen miinuspuolena mainittakoon, että ovella koputteli usein joku yliopiston työntekijä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta saattoi vaatia sen ja tämän asian hoitamista tuolla ja täällä. Kerran yliopiston työntekijä tuli myös sisään omin päin huonekaverini nukkuessa, minkä jälkeen aloimme aina pitää ovia tarkasti lukossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Tavoitteenani oli opiskella mahdollisimman paljon venäjän kieltä, sillä Helsingissä olin käynyt vain kolme kielikurssia. Kuten alussa mainitsinkin, meille tehtiin lähtötasotesti tiedekunnalla ensimmäisen viikon aikana. Testi oli kummallinen, eikä mielestäni ajanut asiaansa kovinkaan hyvin. Osuudet olivat keskenään suuressa epäsuhdassa, minkä vuoksi tuntui, että opiskelijat jakantuivat joko hyvin alkeistason osaajiin tai hyvin edistyneisiin puhujiin – välitasoa ei ollut. Itse jouduin kaikista helpoimmalle alkeiskurssille, jonne tuli opiskelijoita, jotka eivät olleet ikinä opiskelleet venäjää. Tämä vuoksi kurssilla lähdettiin kirjainten opiskelusta ja se tuntui hyvin turhauttavalta. Helsingin päässä meitä oltiin kehotettu pyytämään siirtoa toiselle tasolle, mikäli ennalta määrätty taso tuntuisi liian helpolta. Näin teinkin, mutta opettajani ei ollut kanssani lainkaan samaa mieltä, eikä antanut minun vaihtaa tasoa.

Onnekseni alkeistason kurssikin eteni todella vauhdikkaasti ja loppujen lopuksi olen onnellinen, että päädyin juuri siihen ryhmään. Lisäksi ryhmäkoot olivat kieliopetuksessa pienet (meitä oli kymmenen), joten opettajat pystyivät antamaan aika yksilöllistä opetusta ja esimerkiksi keskusteluissa ottivat kunkin henkilökohtaisen tason hyvin huomioon.

Venäjänkielen opetus tiedekunnalla oli ankaraa, mutta tehokasta. Läksyt piti olla tehtynä ja kun joku asia opiskeltiin, oletettiin, että seuraavalla tunnilla se osataan, ja opettajat ”tenttasivat” asioita keskustelun kautta. Kun teki koko lukukauden ajan tasaisesti töitä kurssilla, eivät loppukokeet olleet kovinkaan stressaaavat tai hankalat.

Itse otin vain kielikursseja, joten en osaa antaa omakohtaisia kommentteja muun opetuksen laadusta. Vaihtokavereilta kuulin sen olevan hyvin vaihtelevaa.

Muuta hyödyllistä tietoa

Moskova on monella tapaa vaikea vaihtokohde.

En ollut kovinkaan tyytyväinen kohdeyliopistoni vastaanottoon, sillä jouduimme selvittämään monet käytännön asiat itse (mistä löytyvät ruokalat, mistä löytyy mitäkin päärakennuksella, missä on lähin ruokakauppa yms.). Lisäksi ensimmäinen vaihtaritapahtuma oli vasta noin kuukauden jälkeen saapumisesta. Tätä ennen emme kuulleet mitään yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden kerhosta. Epäilimme jo, onko sellaista edes olemassa vai pitääkö meidän hoitaa kaikki selvittely ja tutustuminen muihin vaihtareihin täysin omatoimisesti.

Lisäksi kovinkaan moni ei puhu tai halua puhua englantia ja esimerkiksi liittymäasiat piti nuorenkin myyjän kanssa hoitaa täysin venäjäksi. Kun kieltä ei puhunut sujuvasti, oli monessa kohtaa melko epävarma olo. Lisäksi asiakaspalvelu oli usein hyvin töykeää, mihin kesti aikansa tottua.

Venäläinen byrokratia osaa myös olla hyvin piinaavaa, sillä mitään asiaa ei voi hoitaa sähköisesti ja kohtelu on joskus mielivaltaista ja sekavaa.

Suosittelen kertaamaan kieltä ennen vaihtoon lähtöä! Etenkin tien kysymyisestä/neuvomisesta ja perus palvelusanastosta on paljon hyötyä jo alkumetreiltä lähtien.

Koulun ruokalat ovat halpoja, mutta ruoka ei ole kovinkaan tasokasta. Ruuat olivat usein rasvaisia ja epäterveellisiä ja lisäksi kylmiä. Ulkona syöminen on Moskovassa muuhun hintatasoon nähden halpaa ja kaupungin laajaa ravintolavalikoimaa kannattaakin hyödyntää, sillä yliopistoruualla on haastavaa elää. Erityispisteet annan georgialaiselle keittiölle, joka ei ole Suomessa kovinkaan hyvin edustettuna, mutta Moskovasta hyviä georgialaisia löytyy monia.

Tutustuin venäläisiin opiskelijoihin sattumalta tai yliopiston järjestämän ”buddy-ohjelman” kautta. Oli todella kivaa, kun oli paikallisia kavereita, sillä heidän kanssaan sai uuden näkökulman venäläiseen kulttuuriin ja myös kielen oppiminen tehostui.

Kaiken kaikkiaan ja kaikkien vaikeuksienkin jälkeen olen oikein tyytyväinen vaihtokohteeseeni. Se oli vaikea, mutta sen vuoksi myös hyvin antoisa. Nautin myös suurkaupungin vilinästä ja loputtomista mahdollisuuksista. Moskovassa todellakin riittää nähtävää ja koettavaa!

The Chinese University of Hong Kong, kevät 2017

Aikuiskasvatuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä on hyvä olla kärsivällinen, sillä viisumia ja vahvistusviestejä kohdeyliopistolta saattaa joutua odottamaan melko viime tippaan. Itse sain viisumini neljä päivää ennen lentoani. Toimintaohjeet olivat kuitenkin selkeät ja kaikki sujui niin kuin kohdeyliopistosta oli luvattu. CUHK:ssa alustavat kurssivalinnat tehdään jo ennen vaihtoon lähtöä, mutta tästä ei kannata ottaa liikaa stressiä. Lukukauden alussa on “add-drop” -viikot, jolloin voi rauhassa käydä eri luennoilla ja miettiä, mitä kursseja lopulta haluaa ottaa. Kannattaa katsoa tarkkaan, mitkä kurssit ovat esivaatimuksina toisille kursseille – ei ole mahdollista suorittaa samaan aikaan sellaista kurssia, joka tulisi olla suoritettuna ennen toista valittua kurssia. Itse otin myös opintosuoritusotteeni mukaan, sillä joitakin kursseja varten tarvitsi todistaa, että omaa riittävät esitiedot. Ennen lähtöä kannattaa myös etsiä Facebookista vaihtariryhmiä, niistä löytää tarvittaessa tietoa ja voi esimerkiksi sopia taksikyydin jakamisesta Hongkongiin saapuessa.

Aasiaan matkatessa pidemmäksi aikaa suositellaan ottamaan useampi rokotus. Itse ilmoitin netissä lähtöaikeistani YTHS:ään ja sain heiltä kattavat ohjeet siihen, mitä rokotteita minun kannattaisi ottaa. Rokotteet ostetaan itse apteekista, mutta pistokset voi käydä otattamassa YTHS:llä. Tähän on hyvä varata muutama satanen, riippuen siitä, mitä rokotteita on ottanut ennestään. Twinrix-rokotteen (hepatiitti) ensimmäinen piikki tulisi ottaa jo puoli vuotta ennen vaihdon alkua.

Saapuminen vaihtokohteeseen

Kun sitten saapuu Hongkongiin, on hyvä hankkia mahdollisimman pian Octopus-kortti, jolla pystyy matkustamaan metrolla ja myös maksamaan useissa paikoissa ympäri kaupunkia, myös kampuksella. Kortti kannattaa hakea pian myös sen takia, että siihen on mahdollista saada opiskelija-alennus. Asumisesta sen verran, että ainakaan CUHK:n soluhuoneissa ei ole petivaatteita, peittoa tai tyynyä. Lähin IKEA on parin metropysäkin päässä Shatinissa. Myös keittiötarvikkeet tulee itse ostaa. Omasta mielestäni keittiö oli liian likainen ja länsimaalaiset raaka-aineet niin kalliita (kannattaa varautua siihen, että Hongkong on melkoisesti Suomea kalliimpi, jos haluaa syödä, kuten täällä on tottunut syömään), että lopulta en kokannut kertaakaan. Myös tavarat katosivat valitettavan usein yhteisistä tiloista. CUHK:n kampus on kuin pieni kaupunki vuorella, ja toistakymmentä ruokalaa mahdollistivat sen, ettei ruokaa tarvinnut itse tehdä. Vaihtoehtoja löytyy paikallisesta ruoasta länsimaalaiseen, hinta on noin 3-7 euroa ateria. Itse käytin noin kymmenen euroa päivässä ruokaan.

CUHK:ssa alempaa tutkintoa suorittavat jakavat huoneen kahden tai kolmen muun opiskelijan kanssa, joko paikallisten tai muiden vaihtareiden. Tämä saattaa olla raskasta, jos ihmiset ovat kovin erilaisia, mutta itselläni oli hyvä kokemus, meillä oli todella hauskaa ja aina oli seuraa! Sain huonekavereistani hyviä ystäviä ja matkustimme myös yhdessä. Kannustan kaikkia lähestymään tätä asumismuotoa avoimin mielin, sillä loppujen lopuksi neljä kuukautta on lyhyt aika jakaa huone. Kannattaa muuten ostaa kosteutta imeviä “palloja” vaatekaappiin, itselläni meni parit kengät homeen vuoksi pilalle. Hongkongissa ilmankosteus lähestyy sataa prosenttia, joten nahkaisten kenkien ynnä muiden vaatteiden mukaan pakkaamista kannattaa harkita kahdesti.

Tarvittaessa, kampuksella on oma terveyskeskus, josta saa ilmaiseksi hoitoa ja lääkkeitä. Antibiootteja he eivät kuitenkaan mielellään anna, eli suosittelisin ottamaan matkavakuutuksesta kaiken irti, mikäli esimerkiksi ruokamyrkytys ei mene parissa päivässä ohi. Kampukselta löytyy myös uima-allas ja runsaasti kuntosaleja, kannattaa ottaa selvää, mitä omalla “collegella” on tarjota. Oman collegesi saat tietää ennen vaihtoon lähtöä. Oikeastaan kampukselta löytyy kaikki mitä opiskelija tarvitsee: kauppa, kahviloita, ruokaloita, pankki ja pankkiautomaatteja, kirjastoja ja ryhmätyötiloja.

Opinnot ja opiskelu

Opinnot tuntuivat jokseenkin helpommilta kuin täällä Helsingissä, tosin en opiskellut omaa pääainettani. CUHK:ssa tunnutaan arvostavan paljon ryhmätöitä ja niitä olikin melkein joka kurssilla. Tenttejä on yleensä kaksi per kurssi, midterm ja final, jotka ovat monivalintakokeita. Toki kursseissa on eroja. Luennot ovat pidempiä kuin HY:ssä, yleensä luento kestää 2 tuntia 45 minuuttia ja siinä on pieni tauko välissä. Luennoilla ei välttämättä ole läsnäolopakkoa, mutta usein niillä tehdään tehtäviä, jotka vaikuttavat arvosteluun. Arvosteluasteikko on A:sta D:hen, ja kilpailu on kovaa. Paikalliset viettävät kirjastossa pitkiä aikoja, ja siellä on myös paikkoja, missä nukkua. On tavallista, että koetuloksen keskiarvo on muutaman pisteen päässä maksimipistemäärästä. Koska meillä on viisiportainen arvostelu, kurssini arvostellaan kuitenkin hyväksytty-hylätty-asteikolla, joten en ottanut arvosanoista sen suurempaa stressiä. Kokeissa menestyminen edellytti toisinaan harmittavan paljon nippelitiedon ulkoa opettelua, ylipäätään opinnot keskittyivät enemmän ulkoa opetteluun ja tiedon ottamiseen annettuna kriittisen pohdinnan sijaan. Kurssisisällöt koin kaiken kaikkiaan mielenkiintoisiksi ja spesifimmiksi kuin kotiyliopistolla.

Hongkong on suurkaupunki, jossa riittää aina tehtävää. Kannattaa lähteä moneen mukaan! Itselleni hienointa oli tutustua niin moniin ihmisiin eri maista ja kulttuureista. Matkustelimme yhdessä ympäröivissä maissa ja kävimme katsomassa nähtävyyksiä sekä myös juhlimassa. Ruokaa, taidetta ja juhlia löytyy jokaiseen makuun, kannattaa myös tsekata paikallinen suosikki, raviradat. Hongkongissa puhutaan melko hyvää englantia, paikallinen kieli on Kantonin kiina. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, ja esimerkiksi kampukselta löytyy varmasti erilaisia kerhoja, joissa paikalliset haluavat tutustua vaihtareihin. Itse osallistuin Nordic Festivalin järjestämiseen, jossa pohjoismaalaiset vaihtarit esittelivät kotimaitaan. Moni paikallinen opiskelija, tuleva Suomen vaihtari, tulikin esittäytymään ja kyselemään Helsingistä.

Lähtö Aasiaan saattaa olla kulttuurishokki. Minulle kaksi ensimmäistä kuukautta olivat mielettömän hauskoja, kaikki oli uutta ja hienoa. Sitten alkoi kaipuu länsimaalaista ruokaa kohtaan, etenkin salaatteja kaipasin (salaattiainekset myös olivat mielestäni liian kalliita, jotta olisin niitä ostanut). Harmitti myös hongkongilainen taipumus keittää kasvikset ja kala ja annosten hiilihydraattipainotteisuus (lähinnä riisi). Myös Unisportia muistelin kaiholla. Palasin mielelläni Suomeen neljän kuukauden opintojen ja kuukauden matkustelun jälkeen, mutta kaiken kaikkiaan olen todella iloinen, että tuli lähdettyä. Vaihto on ainutkertainen mahdollisuus päästä (opiskelijaystävälliseen hintaan) uppoutumaan toiseen kulttuuriin ja vertailemaan yliopistoja. Olin ollut jo aikaisemmin vaihdossa ja kannustankin kaikkia hakemaan useampaan vaihtoon, jos vain kiinnostusta on!

National University of Singapore, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

National University of Singaporeen (NUS) haettiin kevätlukukaudeksi syyskuussa, ja virallinen hyväksymismeili tuli noin marraskuun puolessa välissä. Ennen lähtöä saa varautua täyttämään loputtomalta tuntuvan määrän erilaisia lomakkeita, mutta se on vaivan arvoista! NUS:in nettisivuilla ja yliopiston lähettämissä sähköposteissa on kattavat ja yksityiskohtaiset ohjeet kaikesta tarvittavista paperityöstä. Yliopisto lähettää ohjeet myös opiskelijaviisumin (Student Pass) ja asunnon hakuun sekä muistilistan papereista, jotka tulee olla mukana Singaporeen saapuessa.

Sähköposteja kannattaa siis hakuvaiheessa seurata tarkkaan. Yliopisto meilaa tietoa myös vapaaehtoisista orientaatioviikon tapahtumista, joihin kannattaa oman kiinnostuksen mukaan ilmoittautua. Niissä on helppo tutustua muihin vaihtareihin ja Singaporeen. Itse olin mukana myös yliopiston järjestämässä Buddy-ohjelmassa, jossa vaihtarit mätsätään vapaaehtoisen paikallisen ”buddyn” kanssa. Ohjelmassa pääsi tutustumaan Singaporeen ja paikallisiin opiskelijoihin pintaa syvemmältä heti lukukauden alussa.

Muita ennen lähtöä hoidettavia asioita ovat ainakin rokotukset, matkavakuutus ja lentolippu. Itse halusin matkustella vielä lukukauden jälkeen, joten hankin etukäteen pelkän menolipun. Lentoyhtiöiltä kannattaa tsekata mahdolliset opiskelijahintaiset liput, sillä etenkin yhdensuuntaisissa lennoissa alennus saattaa olla huomattava. Rahaa kannattaa muutenkin alkaa säästämään hyvissä ajoin, sillä etenkin alussa sitä kuluu erilaisiin hallintokuluihin ja myöhemmin etenkin matkusteluun, jota useimmat vaihtarit harrastavat innokkaasti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Singaporeen noin viikkoa ennen varsinaisten luentojen alkua, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Orientaatioviikolla järjestetään tervetuliaisluento, virallinen rekisteröitymispäivä ja erilaisia vapaa-ajan tapahtumia. Mikään näistä ei ole ehdottoman pakollinen, mutta helpottaa asioiden hoitoa. Orientaatioviikko antaa lisäksi aikaa tutustua Singaporeen ja muihin vaihtareihin.

Alkubyrokratia paikan päällä vaati jonkin verran jonottamista ja lisää lomakkeiden täyttämistä, mutta ohjeita seuraamalla se sujui kivuttomasti. Virallisten tiedotuskanavien lisäksi vaihtareilla on myös omia FB-ryhmiä, jotka olivat lukukauden alussa todella aktiivisia. Vastauksia mieleen tuleviin kysymyksin ja tekemistä löytyy siis varmasti. Vaihtarien itse organisoimiin hengailuihin kannattaa lähteä mukaan heti alussa, koska niissä on helppo tutustua ihmisiin ja solmia ystävyyssuhteita koko vaihdon ajaksi.

Kannattaa ottaa huomioon, että opiskelijaviisumin saamisessa kestää noin pari viikkoa ja sitä ennen ei saa poistua maasta.

Asuminen

Hain huonetta kampuksen asuntoloista ja sainkin sellaisen Cinnamon Collegesta. Suosittelen hakemaan huonetta kampukselta, koska kampus on hieno ja sieltä löytyy luentosalien lisäksi kaikki muutkin opiskelijan tarvitsemat palvelut, esimerkiksi kauppoja, ravintoloita, food courteja, opiskelutiloja, tietokoneluokkia, ympäri vuorokauden auki oleva Starbucks sekä opiskelijoille ilmainen kuntosali ja uima-allas. Singaporessa vuokrat ovat yleisesti ottaen korkeita, mutta kampuksen asuntolassa asuminen on huomattavasti yksityisiä vuokra-asuntoja edullisempaa. Kampuksella asuukin suurin osa vaihto-opiskelijoista ja myös paljon paikallisia opiskelijoita, joten meininki on hyvin yhteisöllistä. Asuntoloilla on omia tapahtumiaan ja esimerkiksi Cinnamon Collegessa opiskelijoilla oli mahdollisuus tulla lajitelluksi ”tupaan”, jotka järjestivät omia iltamiaan.

Lähes kaikissa asuntoloissa asutaan yhden hengen huoneissa, joten omaakin rauhaa oli tarjolla. Omassa huoneessani ei ollut ilmastointia, pelkästään kattotuuletin, mutta kuumuuteenkin tottui. Kampuksella on onneksi paljon ilmastoituja opiskelutiloja.

Cinnamon Collegessa vuokraan kuului pakollinen meal plan, eli etukäteen maksetut aamiaiset ja illalliset asuntolan ruokalassa. Ne olivat hyviä ja käteviä, vaikka olikin turhauttavaa maksaa meal planista silloinkin, kun ei ollut paikalla ruokia syömässä. Kampuksella on myös useita food courteja, joista saa lounaan muutamalla eurolla. Ruoka on ylipäätään iso osa kulttuuria ja pääosin todella hyvää. Eri Aasian maiden keittiöt ovat hyvin edustettuina.

Opiskelu ja opetus

NUS:illa on lista vaihtareille avoimista kursseista, jossa on paljon valinnanvaraa. Lukukauden alussa ei vielä kannata säikähtää, jos ei ole saanut haluamiaan kursseja. Ensimmäisillä viikoilla on add/drop –jakso, jonka aikana omia kursseja voi poistaa tai lisätä. Useimmat vaihtarit tuntuivatkin loppujen lopuksi saaneen haluamansa kurssit.

Paikalliset opiskelevat kovalla intensiteetillä ja paineet ovat huippuyliopistossa kovat, mutta onneksi vaihtarien ei yleensä tarvitse stressata arvosanoista yhtä paljon. Töitä kursseissa kuitenkin riittää. Kurssit ovat laajoja ja kestävät koko lukukauden. Opiskelin Faculty of Arts and Social Sciencessä, ja kursseihini kuului luento kerran viikossa ja joka tai joka toinen viikko tutoriaali, jossa luennon ja artikkelien aiheista keskusteltiin pienryhmissä. Läsnäoloa vaativaa opetusta ei siis ollut paljon, mutta itsenäistä työskentelyä on. Kursseihin kuului viikoittain luettavia artikkeleita, tutoriaaleihin valmistautumista, ryhmätöitä, esseitä ja loppukoe. Ryhmätyöt vaativat melko paljon aikaa, koska paikalliset haluavat yleensä panostaa niihin ja tavata lähes viikoittain. Ne olivat kuitenkin myös hyvä tapa tutustua paremmin paikallisiin opiskelijoihin ja heidän opiskelutyyliinsä.

Toki opintojen vaativuus riippuu paljon siitä, kuinka paljon niihin itse haluaa panostaa. Omat kurssini olivat mielenkiintoisia ja professorit todella motivoituneita, mikä näkyi huolella valmistelluissa luennoissa ja siinä, että he tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita opiskelijoista. Singaporelaiset ovat myös valmiita tekemään opintojen eteen paljon töitä. Nämä seikat tsemppasivat hoitamaan kurssit kunnialla läpi, mutta opinnoista ei kannata kuitenkaan ottaa liikaa paineita. Itselläni jäi hyvin aikaa myös matkusteluun ja ajanviettoon muiden vaihtareiden kanssa. Kurssien arvostelu oli mielestäni reilua ja kohtuullista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Singapore on hyvä valinta vaihtokohteeksi, sillä yliopisto on hyvätasoinen, kampus upea ja Singaporen sijainti kätevä Kaakkois-Aasiassa matkusteluun. Suomen talven vaihtaminen tropiikin aurinkoon ei myöskään haitannut. Singapore on muihin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna länsimainen ja asiat hoituvat yleensä sujuvasti, joten maahan on helppo sopeutua. Toisaalta Singapore tarjoaa myös eksotiikkaa, monin tavoin Suomesta poikkeavan yhteiskunnan ja monimuotoisen kulttuurin. Reissatessa on myös aina yhtä pysäyttävää nähdä, millainen poikkeustapaus Singapore on naapurimaihinsa verrattuna.

Singaporen lait ovat ankaria ja esimerkiksi huumeiden maahantuonnista voi saada kuolemantuomion, mutta vaihtarin jokapäiväisessä elämässä tiukka kuri näkyy lähinnä Singaporen yleisenä turvallisuutena ja hämmästyttävänä siisteytenä.

Yleinen hintataso on Singaporessa korkea, mutta monet vaihtarien tarvitsemat asiat (kampuksella asuminen, food courteissa syöminen, julkinen liikenne) suhteellisen edullisia. Alkoholi on Singaporessa kallista, mutta kannattaa seurata klubien opiskelijavieraslistoja, joilla sisäänpääsy on ilmainen. Keskiviikkoisin klubeilla on lisäksi ladies night, jolloin naisille tarjotaan ilmainen sisäänpääsy ja yleensä myös drinkkilippuja.

Julkinen liikenne toimii sujuvasti ja aikataulussa. Kampus on jonkin verran syrjässä kaupungin keskustasta. Metro lopettaa kulkemisen puolenyön aikaan, joten öisin käytimme kulkemiseen Uberia ja taksia, joka on Singaporessa verrattain halpa.

Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella Singaporea vaihtokohteena. Vaihdossa tutustui hienoihin ihmisiin ja muistoihin jäi lukemattomia unohtumattomia kokemuksia. Neljä kuukautta kuluu nopeasti, joten vaihdosta kannattaa ottaa alusta lähtien kaikki irti!

Queen’s University Kanada, syksy 2016

Sosiologian opiskelija

Ennen lähtöä

Vietin syyslukukauden 2016 Queen’s Universityssä Kingstonissa. Varmistus vaihtoyliopistolta vaihtoon pääsystä tuli vasta kesäkuun alussa. Varmistuksen jälkeen kannattaa ripeästi ostaa lentoliput ja alkaa etsimään asumusta. Queens’in sivuilta löytyy orientaatioviikon aikataulua, jonka mukaan kannattaa ajoittaa saapuminen. Suurin osa vaihtareista saapui elo-syyskuun vaihteessa.

Vaihtoyliopistolta sai mukavasti ohjeita ja tervetulotoivotuksia ennen lähtöä.  Joitain asioita piti hoitaa ennen lähtöä, esim. kuva opiskelijakorttiin, ja valita sopivat kurssit. Lisäksi koulun tarjoama terveydenhuolto (UHIP-sairasvakuutus) tuli maksaa.

Lentokentällä piti varautua todistamaan varallisuus. Tarkastuksessa Kanadan puolella minulta kysyttiin Queens’in hyväksymiskirjettä. Lisäksi minulla oli todistus matkavakuutuksesta ja todistus vaihtoraha-avustuksesta ja Kelan opintotuesta. Viisumia matkustamiseen ei tarvittu.

Alku vaihtokohteessa

Kanadaan saavuttuani hoidin muutamia käytännön asioita: hankin kanadalaisen pankkitilin ja –kortin sekä puhelinliittymän. Kanadalainen pankkitili ei ole pakollinen, mutta koin helpommaksi siirtää rahaa tälle tilille ja käyttää kanadalaista korttia. Puhelinliittymät ovat selvästi kalliimpia kuin Suomessa- kannattaa rauhassa vertailla eri hintoja ja vaihtoehtoja.

Yliopistolla tuli ilmoittautua IPO (International Programs)- officeen, josta sai apua kurssivalintoihin. Kursseja sai vielä yrittää vaihtaa, itse menin juttelemaan sosiologian opintokoordinaattorille, että voisinko päästä vielä vaativammille kursseille. Kahden ensimmäisen kouluviikon ajan sai vielä vaihdella tai perua kursseja, jos ne eivät olleetkaan sopivia.

Queen’s Universityssä vaihto-opiskelijalle kuului perustason terveydenhuolto (UHIP), joka täytyi olla maksettuna alkusyksystä (noin 100 e). Itse kävin kerran päivystyksessä lääkärin vastaanotolla, mikä sujui hyvin, eikä siitä tullut lisämaksuja. Terveydenhuolto on arkisin auki kampusalueella.

Syksyllä saapuvien opiskelijoiden orientaatioviikko oli hauska! Vaihtareille on järjestetty NEWTS- orientaatio, johon ilmoittaudutaan jo kesän aikana (heinä-elokuussa). Viikko on maksullinen, mutta hintaan kuuluu ohjelma, lounaita, yllätysretki ja semi formal- illallinen. Sadat orientaatioon osallistuvat jaettiin ryhmiin, joiden kanssa vietettiin viikko. Itselleni sattui oikein mukava ryhmä, josta sain pitkäaikaisia kavereita! Suosittelen siis osallistumaan NEWTS-orientaatioon, vaikka hinta kirpaisisikin.

Yliopisto järjesti myös pari orientaatiotilaisuutta, joissa annettiin vinkkejä opiskeluun ja yliopiston kuvoihin. Vaihtareille oli myös luotu yhteinen Facebook-ryhmä, joka oli hyvin aktiivinen. Ryhmän kautta järjestettiin mm. grillibileitä ja rantalentistä, joiden kautta sai helposti tutustuttua muihin vaihtareihin.

Asuminen

Asuminen tuli järjestää itse. Queen’s Universityllä oli muutama eri vaihtoehto asumiseen: asuntolat tai vuokrattavat asunnot/huoneet. Suurin osa opiskelijoista asui kampuksen vieressä olevalla alueella, joka oli täynnä pieniä omakotitaloja, joista sai vuokrattua huoneen. Keittiöt ja kylpyhuoneet olivat yhteisessä käytössä kämppisten kesken. Talojen kunto vaihteli. Yliopistolta sai myös hakea asuntolahuonetta, jonka hintaan kuului ruoat. Asuntolassa asuminen on kallein vaihtoehto, ja huoneen vuokraaminen yksityiseltä on yleensä halvin vaihtoehto. Asumisen hinta on kuitenkin melko korkealla Kingstonissa- huoneen vuokra on n. 500 e/kk. Vuokrattavia huoneita löytyy helpoiten Facebookin asuntoryhmien kautta. Itse asuin talossa, jossa oli 5 muuta vuokralaista. Löysin asunnon heinäkuussa Facebookin ryhmän kautta. Vuokra oli 750 dollaria/kk. Talo oli siisti, mutta selvästi kampuksen ulkopuolella (n. 2 km), mikä oli Kingstonin mittapuulla kaukana.

Vaihtareiden voi olla hieman hankalaa löytää asumista syksylle, koska huoneet vuokrataan yleensä koko lukuvuodeksi ja  syksyn majoituksen varaaminen alkaa usein jo keväällä. Siksi majoituksen etsiminen kannattaa aloittaa heti kun saa varmistuksen vaihtopaikasta, miksei jo aiemminkin. Facebook-ryhmissä vuokrataan myös kokonaisia taloja, joten jotkut ryhmittyvät ja saavat näin helpommin vuokrattua asumista. Suosittelen kimppa-asumista, koska sitä kautta tutustuu jo moniin uusiin ihmisiin!

Opiskelu ja opetus

Kampus on kaunis, sekoitus uutta ja vanhaa rakennusta. Yliopistolla hyvä me-henki ja kampuselämä on aktiivista. Koulun tricolour-värit toistuvat ympäri kampusta ja Queen’s-tavara ja vaatteet ovat suosittuja. Koulu järjestää muutamia vuosittaisia suuria tapahtumia, kuten Homecomingin. Meininki onkin kuin jenkkileffoista Homecoming-viikonlopun aikana!

Kuva otettu Queen’s University:n Homecoming-viikonlopun tapahtumasta.

Opetus oli korkeatasoista mutta työlästä. Kannattaa siis varautua suurempaan työmäärään ja erilaiseen työtahtiin. Kursseille täytyi palauttaa viikoittain kirjallisia tehtäviä ja luennoille tuli lukea tietty sivumäärä. Kursseihin kuului myös esseitä,  ja kursseilla oli väli-ja loppukokeita.  Lisäksi joillain kursseilla oli pakollisia ryhmätyökokoontumisia. Opettajat olivat motivoituneita ja monet käyttivät monipuolisia opetusmenetelmiä. Lisäksi kursseilla oli teaching assistentteja (TA), joilta saattoi kysyä apua tai tukiopetusta.

Itselläni oli pakollinen määrä kursseja, eli 5, joista tuli suuri työmäärä. Opintoja tuli siis suunnitella etukäteen. Kannattaa tehdä selkeä aikataulu viikolle ja alkaa valmistautua suurempiin esseepalautuksiin ja välikokeisiin ajoissa, koska ne tulevat samoihin aikoihin lokakuusta alkaen. Syyskuussa voi siis opiskelu tuntua vielä rennolta, mutta lokakuusta alkaen deadlineja tulee todella tiuhaan. Olin 2. ja 3. tason (2. ja 3. vuosikurssin) kursseilla, joiden sisältö tuntui melko helpolta. En päässyt kaikille kursseille, joihin olisin halunnut, koska muut opiskelijat menevät vaihto-opiskelijoiden edelle kurssi-ilmoittautumisessa.

Kurssikirjoja sai ostaa käytettyinä tai uusina kampuksen kirjakaupoista. Kirjat olivat kuitenkin melko kalliita. Kirjoja voi yrittää myydä takaisin lukukauden päätyttyä Facebook-ryhmien kautta tai myydä kampusten kirjakauppoihin.

Kokeet olivat usein monivalintakokeita, mikä oli minulle uutta. Näissä oli yleensä melko tiukka arvostelu. Kuitenkin kurssien loppuarvostelu oli mielestäni hieman löyhempää kuin kotiyliopistossani.

Vapaa-aika

Queen’s Universityssä taisi olla eniten kerhoja koko Kanadan yliopistoista. Kerhoja on satoja erilaisia ja ne ovat suosittuja. Itse liityin Queen’s Outdoors Clubiin, joka järjesti viikoittain retkiä. Pääsin mukaan USA:n puolelle viikonloppuretkelle Haltiakin korkeampaan vuoristoon patikoimaan!

Myös urheilumahdollisuuksia on runsaasti- yliopistolla on mm. huispausjoukkue! Opiskelijat saavat salikortin, jolla voi käyttää kuntosalia, uimahallia ja tiettyjä ryhmäliikuntatunteja vapaasti.

Viikonloppuisin monet vaihtarit matkustelivat. Kanadassa on pitkät välimatkat, joten viikonlopussa ehtii vain lähialueille, kuten Torontoon ja Montrealiin. Kingston on kuitenkin keskeisellä paikalla, joten matkustaminen ympäröiviin kaupunkeihin on helppoa. Torontossa ja Montrealissa riittää nähtävää useammaksi päiväksi, pääkaupunki Ottawaan riittää päiväreissukin. Itse ihastuin erityisesti ranskankieliseen Quebec Cityyn, jonne on noin kuuden tunnin automatka. Quebec City on hurmaava pikkukaupunki kaikkina vuodenaikoina, etenkin ennen joulua, jolloin kaupunki täyttyy joulutoreista ja sinne rakennetaan valtava kelkkaliukumäki, joka tarjoaa hurjat vauhdit. USA:n rajakin on melko lähellä- New York Cityyn ja Bostoniin pääsee jopa autolla.

Kauniissa luonnonpuistoissa kannattaa käydä etenkin ruskan aikaan! Vuokrasimme usein auton porukalla. Auton vuokraaminen oli välillä ongelmallista, koska autovuokraamot eivät välttämättä halunneet vuokrata autoa vaihtareille. Junat ja bussit kulkevat toki myös, ne ovat Suomen hinnoissa. Suosittu tapa oli liikkua on myös kimppakyytisivusto Rideshare Facebookissa. Lennot Kanadan sisällä ovat kalliita.

Yliopisto järjesti vaihtareille muutamia kohtuuhintaisia retkiä, mm. Niagaran putouksille, Ottawaan ja Montrealiin. Niagaran putoukset olivat mielestäni aivan upeat, mutta turismin takia paikka oli muuttunut Las Vegasia muistuttavaksi paikaksi. Suosittelen kuitenkin käymään katsomassa putoukset ja menemään veneeseen, jolla pääsee putousten alle.

Lisäksi vaihtarijärjestöt järjestivät bileitä, retkiä ja muodollisempia pukujuhlia. Kampuksella on muutama pub ja jopa maanalainen yökerho Underground, joka on auki parina päivänä viikossa.

Eläminen Kanadassa

Kingston on melko pieni kaupunki, jossa on helppo liikkua. Kampusalue on tiivis, ja kampukselta pääsee bussilla tai kävellen keskustaan. Yliopisto tarjosi opiskelijoille bussikortin, joten joukkoliikenne oli ilmaista. Keskustassa on pitkä keskuskatu, jonka ympärillä on pieniä liikkeitä ja kahviloita. Keskustan ulkopuolella on iso kauppakeskus Cataraqui centre.  Kingstonin keskustassa oli muutama “dollarin kauppa”, josta sai halvalla hankittua tavaraa esim. asumista varten. Kingston sijaitsee valtavan järven rannalla, ja kaupungissa on kaunis ranta jossa on kiva lenkkeillä.

Kaupungissa oli hyvä tarjonta erilaisia ravintoloita, kahviloita, baareja ja yökerhoja. Kanadalaisista herkuista kannattaa maistaa ainakin poutinea, joka on sekoitus löysiä ranskalaisia, kastiketta ja juustoa. Love it or hate it!

Ruokaostokset Kanadassa olivat yllättävän kalliita, jotkut tuoteryhmät jopa kalliimpia kuin Suomessa. Ruokakauppoja Kingstonissa oli melko vähän, isoimmat hankalasti hieman kaupungin ulkopuolella.

Kauppojen ja ravintoloiden hintoihin lisätään vielä verot kassalla, mikä oli hankala muistaa. Ravintoloissa on hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta tilauksiin maksetaan verojen lisäksi vielä  tippiä. Kannattaa siis varautua siihen, että kuitissa on aina hieman hintalappuja suurempi summa!

(Terveellinen) syöminen kampuksella oli haasteellista. Mitään Unicafe-tyylisiä lounasravintoloita kampuksella ei ole, ellei asu asuntolassa, joille kuuluvat lounasravintolat. Kampuksella oli enimmäkseen epäterveellisiä pikaruokaloita. Monet vaihtarit siis ottivat omat eväät tai söivät lounaan kotona. Muutama paikka löytyi, josta sai ostettua esim. salaattia, mutta se oli melko kallista.

Ontarion  ilmasto muistuttaa Suomen ilmastoa. Minun vaihtosyksyni sattui kuitenkin olemaan hyvin lämmin- vielä syyskuussa oli hellettä. Syksy oli pitkä ja kaunis. Joulukuussa alkoi kylmä ja runsasluminen talvi. Kanadassa onkin yleensä kovat pakkaset talvella. Lämpimillä takilla kannattaa siis varustautua!

Opiskelun työläisyydestä huolimatta opiskelu oli antoisaa ja vaihtosyksy meni liiankin nopeasti. Queensiin saapuu satoja vaihtareita, joten kavereita varmasti riittää! Myös kanadalaisiin kannattaa tutustua, he ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Suosittelen myös matkustelemaan Kanadan sisällä tai lähimaissa. Monet matkustelivatkin ennen tai jälkeen lukukauden. Kanada on niin laaja, että toiselle puolelle maata matkustamiseen kannattaa varata aikaa ja rahaa. Kanadasta saa myös yllättävän halpoja lentoja Etelä-Amerikkaan.