Vaihtokertomus, National Research University Higher School of Economics (Moskova), syksy 2017

Москва слезам не верит

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Neuvostoliittolaisista elokuvista yksi suosikkini on Moskovaan keskittyvä elokuva Moskova ei usko kyyneliin. Elokuvassa kaksi nuorta maalaistyttöä muuttaa Moskovaan, asuntolaan jossa he jakavat huoneen keskenään. Elokuva seuraa nuorten naisten elämää Moskovassa, joka on täynnä mahdollisuuksia sekä vastoinkäymisiä. Vastoinkäymisiä Venäjällä tulee varmasti vastaan, mutta niistä kyllä aina selviää. Kun on selvinnyt vaihdosta Venäjällä, voi olla ylpeä itsestään!

Kuva: Iida B.

Ennen lähtöä

Olin ollut jo aikaisemmin Venäjällä vaihdossa, joten en osannut jännittää tulevaa vaihtoa, koska maa oli minulle jo entuudestaan tuttu. Tämä antoi minulle mahdollisuuden verrata HSE:n toimintaa aikaisempiin vaihtokokemuksiini. Kaikki alkujärjestelyt sujuivat todella hyvin Higher School of Economicsin kanssa. Heidän liikkuvuuspalveluiltaan tuli kattava tietopaketti hyvissä ajoin ennen vaihtoa, joka sisälsi kaiken tarvittavan informaation. HSE:n vaihto-opiskelijoiden hakuportaalin kautta olin ilmoittanut tarvitsevani asuntolapaikan ja valinnut kahdesta perehdytysviikosta minulle sopivamman. Päätin osallistua vasta B-orientaatioviikolle, joka oli viikkoa A:ta myöhemmin. Ilmoittauduin myös HSE:n buddy-järjestelmään joka osoitti minulle paikallisen opiskelijan keneen tukeutua, kun saavun vaihtokohteeseen. Viisumikutsu saapui noin 2-3 viikkoa ennen vaihtoon lähtöä.

Matka Moskovaan

Saavuin Moskovaan junalla Helsingistä yhdessä MGU:hun saapuvan suomalaisopiskelijan kanssa. Hänen buddynsa oli meitä vastassa asemalla. Otimme Yandex taksin ensin minun asuntolalle numero 4, Studentseskayalle, ja sieltä he jatkoivat matkaa MGU:lle. Olin sopinut oman Buddyni kanssa tapaamisen asuntolalle. Asuntolan vahtimestari ohjasi minut huoneeseen, jossa tietoni kirjattiin ylös ja sain propuskin (kulkulupa), jolla pääsin liikkumaan kaikissa yliopiston rakennuksissa ympäri kaupunkia. Asuntolan henkilökunta oli todella ystävällistä. Tietysti asiaa saattoi auttaa se, että puhuin venäjää ja kommunikointi sujui ongelmitta. Sain huoneen viidennestä kerroksesta ja huonetoveriksi tšekkiläisen Katan. Huoneet oli jaettu aina kahden opiskelijan kesken. Jokaisessa kerroksessa käytävällä on 2 keittiötä, kuivaus/pesuhuone sekä wc ja suihkutilat erikseen miehille ja naisille. Jokaisen huoneen tehtävänä oli siivota keittiö kerran kuukaudessa, mutta yhteisissä tiloissa, mukaan lukien keittiössä, kuitenkin kävi joka päivä siivooja. En muista koskaan nähneeni näin siistiä ja viihtyisää venäläistä asuntolaa!

Moskovaan lähtiessä kannattaa ottaa vakuutus Suomesta mikä myös vaaditaan viisumia varten. Jos vaihdon aikana sairastuu, Moskovassa toimii European Medical Center, jonka puoleen kannattaa kääntyä, mikäli tulee terveyden kanssa ongelmia. Sairaalasta saa laadukasta hoitoa monella eri kielellä ja jopa vastaanottovirkailijat puhuvat englantia.

Yliopiston päärakennus. Kuva: Ida B.

Orientaatio

Orientaatioviikolla tutustuimme muihin vaihtareihin sekä Moskovaan HSE:n opetukseen. Jokaisen opiskelijan tuli itse ilmoittautua kursseille netissä. Englanninkieliset kurssit menivät nopeasti täyteen, ja monella B-orientaatioviikolla Moskovaan saapuneella opiskelijalla olikin ongelmia mahtua haluamilleen kursseille. Itse olin päättänyt opiskella vain venäjäksi, enkä siksi kohdannut minkäänlaisia ongelmia kursseille mahtumisen kanssa. Enneminkin minua ihmeteltiin ja minut toivotettiin tervetulleeksi ulkomaalaisena opiskelijana. Taisin olla ainut ulkomaalainen valitsemillani kursseilla ja herätin aina ihmetystä, kun opiskelijat kuulivat aksenttini ja tajusivat etten ole venäläinen.

Opiskelu

Opetus oli mielestäni varsin intensiivistä, ja valitsemani kurssit olivat professoreineen laadukkaita. Toki opetus vaihteli laitoksesta ja aineesta riippuen. Kurssien vaativuustaso vaihteli kurssista ja opettajasta riippuen. Koin oman syksyni aika haasteelliseksi sillä jouduin käyttämään aluksi paljon aikaa uuden sanaston opiskeluun. Aluksi uuteen sanastoon tottumien kesti aikaa, mutta jo seuraavassa periodissa ymmärtäminen ja opiskelu helpottui. Monella valitsemistani kursseista oli massaluento ja sen jälkeen seminaari, jossa harjoiteltiin luennolla käsiteltyä aihetta. Joillakin kursseilla oli joka luennon jälkeen, viiden minuutin koe: ”kontrolnaja rabota”, ja joillakin kursseilla teimme joka seminaarissa ryhmätyön. Pidin ryhmätöiden tekemisestä, sillä se oli mukava tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Professorit olivat varsin ymmärtäväisiä minua kohtaan ja sallivat minun kirjoittaa joitakin lopputöistä englanniksi. Lisäksi yhdellä kurssilla sain toimia kuunteluoppilaana muiden pitäessä esitelmiä ja osallistuin vain kurssin kokeisiin. Mielestäni työn määrä vastasi hyvin kurssista saatuja opintopisteitä. Jokaisella vaihtarilla on oikeus venäjän kielen kurssiin. Tätä varten tehdään aluksi tasokoe netissä, jossa on kielioppitehtäviä sekä lyhyt essee. Tämän mukaan opiskelijoille määritellään taitotaso, jonka mukaan opiskelija voi valita itselleen sopivan kielikurssin. Advanced taso oli jaettu kolmeen eri teemaryhmään joista valita. Itse valitsin kurssin ”Russian language in business”. Kurssilla oli erinomainen ja motivoiva opettaja Oleg ja opin kurssilla paljon.

Elämä Moskovassa

Venäjällä saa tottua byrokratiaan. HSE:ssä tämä oli mielestäni tehty kuitenkin kohtalaisen helpoksi. Asiat sujuivat välillä yllättävän joutuisasti. Alussa tärkeintä on kirjautua asuntolaan ja saada propusk. Lisäksi opiskelijan täytyy huolehtia rekisteröitymisestä: saavuttaessa ulkomailta asuntolan hallinnoija hoiti opiskelijoiden rekisteröitymisen. Venäjän lain mukaan kaikkien ulkomaalaisten täytyy rekisteröityä ja mikäli asuntola/yliopisto ei rekisteröi oppilasta ajoissa, he voivat saada sakon.

Moskovassa on laaja metroverkosto, joka voi olla välillä sekava ja aluksi kannattaakin olla tarkkana, että on oikealla asemalla, oikealla linjalla ja menossa oikeaan suuntaan. Vaihto-opiskelijat saavat Moskovan kaupungin sosiaalikortin, joka mahdollistaa opiskelijaetujen käytön kaupungissa. Kortilla saa huomattavan alennuksen esimerkiksi julkisen liikenteen kuukausilipusta. Tätä korttia voi kuitenkin hakea vasta kun opiskelija on rekisteröity ja löytyy kaupungin sähköisestä järjestelmästä. Lisäksi kun vihdoin onnistuu jättämään hakupaperit sosiaalikorttia varten, kortin valmistuminen kestää noin kuukauden. Itse ostin metroon Troikka-kortin, jolle voi ladata arvoa tai matkustusaikaa. Laskimme, että monta kertaa päivässä matkustaessa se tuli halvemmaksi kuin maksaa jokainen matka erikseen. Moskovan metroa käyttäessä kannattaa myös muistaa, että Moskovassa on valtava määrä ihmisiä ja ruuhka-ajat ovat todellakin ruuhkaisia. Metrossa matkustetaan välillä todella tiiviisti, siis jos mahdut kyytiin…

Gorkii Park syksyllä. Kuva: Ida B.

Vapaa-aika

HSE:ssä toimii varsin aktiivinen ESN-osasto. Vaihtareille järjestetään matkoja ja bileitä melkein joka viikko. Alku syksystä ESN oli vuokrannut valtavan villan hieman metroverkoston ulkopuolelta juhlia varten. Lisäksi kaikkiin Moskovan läheisiin must see kaupunkeihin oli järjestetty ESN:n puolesta reissut. Itse en osallistunut ESN järjestämille retkille. Teimme kahden ystäväni kanssa omia retkiä samoihin kohteisiin. Koska osasimme venäjää meidän oli helppoa ostaa itse junaliput ja varata hotellit. Pienellä porukalla saimme jokaiselta reissulta myös paikallisia tuttavuuksia. Monet ihmettelivät, kun puhuimme keskenämme englantia ja halusivat tulla tutustumaan meihin.

Vapaa-ajalla nautimme Moskovasta ja sen loputtomasta tarjonnasta. Kaupunki on täynnä ihania puistoja ja alueita, joissa paikalliset viettävät paljon aikaa. Ehdoton suosikkimme oli Gorkii Park. Talvella monen puiston jalkakäytävät jäädytettiin ja niissä pääsi luistelemaan. Kaupunki on täynnä myös toinen toistaan mielenkiintoisempia museoita. Venäläisellä opiskelijakortilla museot ovat yleensä todella halpoja, jotkut jopa ilmaisia (Eremitaasi Pietarissa). Kaupungissa on muutenkin erinomainen kulttuuritarjonta ja Bolshoi-teatteriin voi saada jopa 100 ruplalla opiskelijan lipun balettiin tai oopperaan.

Hintataso Venäjällä on alhaisempi kuin Suomessa. Moskova on kuitenkin maan kallein kaupunki. Silti suomalaisella opiskelijalla on varaa syödä ja juoda suhteellisen usein ulkona. Moskova on täynnä ihania ravintoloita ja vaikka itse olen kasvissyöjä se ei ollut mikään ongelma Moskovassa. Eritoten suosittelen kokeilemaan georgialaisia ravintoloita. Moni ravintola myös tarjoaa erittäin edullisen, noin 3-5 euroa maksavan lounaan (бизнес-ланч). Kaikista eniten ehkä jäinkin kaipaamaan Moskovasta elintasoa, joka ulkomaalaisella opiskelijalla maassa oli.

Kasvisravintola Avokadon meksikolainen burgeri. Annoksen hinta noin 6e. Kuva: Ida B.

Lopuksi

Minusta Moskovaan oli helppo sopeutua enkä kokenut oloani milloinkaan turvattomaksi. Meille painotettiin ensimmäisellä viikolla, että käsitaksien ottaminen on ehdottomasti kielletty. Mutta niille ei myöskään juurikaan ollut tarvetta. Yandex-taksisovelluksella pystyi tilaamaan taksin helposti ja hinta oli valmiiksi määritelty, joten siitäkään ei tarvinnut neuvotella. Tietysti Moskovasta on varmasti helppoa löytää myös se turvaton puoli, jos sitä lähtee etsimään. Mutta kun on terve järki mukana, niin itse en ole ikinä kohdannut minkäänlaisia ongelmia turvallisuuden suhteen.

Jos Venäjä ja Moskova ei ole entuudestaan kovin tuttu, niin Venäjälle mentäessä kannattaa totutella ajatukseen, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Kannattaa valmistautua jonottamaan ja täyttämään lomakkeita, hakemaan leimoja ja kiikuttamaan dokumentteja ympäri kaupunkia. Leiman tärkeyttä ei kannata aliarvioida, yleensä dokumentti ilman leimaa ei ole validi..  Kun on vihdoin selättänyt kaiken byrokratian ja sopeutunut uuteen asuinkaupunkiin on Moskovalla loputtomasti tarjottavaa asukkailleen ja siitä kannattaa nauttia, kun siihen on mahdollisuus!

Vaihtokertomus, National University of Singapore, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vuoden 2016 syksyllä tiesin haluavani lähteä vaihtoon vuoden 2018 keväällä. Paljoa muuta en vielä siinä vaiheessa tiennytkään ja lähtö tuntui valtavan kaukaiselta. Päädyin valitsemaan Singaporen vaihtokohteekseni melko sattumalta. Halusin lähteä Euroopan ulkopuolelle ja huomasin hakuajan lähenevän loppuaan, joten etsin pikaisesti joukon yliopistoja, jossa voisin suorittaa toivomani viestinnän sivuaineen. Tästä joukosta valitsin kaksi vaihtoehtoani käytännössä arpomalla. Ensimmäinen vaihtoehtoni oli Singapore, toinen Boston. Kun ilmoitus valinnastani Singaporeen kuitenkin tuli, olin aivan uskomattoman onnellinen. Pääsisin maahan, josta en etukäteen tiennyt juuri mitään. Se oli jännittävää. Ja ainakin siellä olisi varmasti lämmin.

Muista jännittäneeni lähtöbyrokratiaa melko paljon. Vaihtoyliopistoni NUS (National University of Singapore) lähetti varmistuksen vaihdosta vasta melko myöhään, vain noin kaksi kuukautta ennen lähtöä, ja kaiken byrokratian hoitamiseen ei jäänyt kovinkaan paljoa aikaa. Lisäksi tarkoitukseni oli kirjoittaa kandi valmiiksi ennen lähtöä, joten puuhaa tuntu olevan jo aivan tarpeeksi. Ajankäytön lisäksi huomasin, että muuta jännitettävää lähtöbyrokratiassa ei oikeastaan ollutkaan. Singapore on käsittämättömän organisoitunut valtio ja tämä näkyy kyllä myös kaiken maailman lippujen ja lappujen täyttämisessä. NUS lähetti minulle lukuisia sähköposteja, joissa kehotettiin täyttämään milloin mitäkin. Jokaisen kehotuksen mukana tuli myös ohjeet siitä, miten mikäkin lomake piti täyttää ja mihin se milloinkin liittyi. Eniten hämmennystä aiheutti asunnon hakemisen yhteydessä ollut ”sääntötentti”, josta lähtötuutorini onneksi varoitti minua etukäteen. Se oli toki helppo, lähinnä nimellinen, mutta antoi jonkinlaista ensimakua siitä, kuinka paljon Singaporessa on erilaisia sääntöjä ja miten niihin ainakin virallisella tasolla suhtaudutaan hyvin vakavasti.

Joten niinhän siinä sitten kävi. Täytin ison pinkan lomakkeita, ostin lentoliput, pakkasin, vuokrasin kämppäni neljäksi kuukaudeksi ja kirjoitin kandin valmiiksi (ainakin melkein). Matka Singaporeen alkaisi tammikuussa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensikosketukseni Singaporen pään alkubyrokratiaan oli, kun lentokenttävirkailija Helsingissä kysyi, onko minulla viisumia. Ei. Ei minulla ollut. En ollut kuullutkaan sellaisesta. Panikoin.

Sitten tajusin, että minulla oli jotain muuta. Meidät oli kehotettu hakemaan niin kutsuttua ”Student Passia”, jonka hyväksynnän jälkeen olin saanut kirjeen ICA:lta (Immigration & Checkpoints Authority of Singapore). Näytin kirjeen virkailijalle.

”Jaa. Enpä ole tällaista ennen nähnytkään, mutta on sen verran virallisen näköinen, että eiköhän tuo kelpaa”, virkailija sanoi.

Se kelpasi. Student Pass tekee vaihto-opiskelijoista ”singaporelaisia” heidän opiskelujensa ajaksi. Se sallii meidän muun muassa mennä kansalaisten jonoon rajaa ylittäessä, kunhan sen virallinen korttiversio on ensin saatu yliopistolla suoritettujen toimien jälkeen. NUS oli lähettänyt tähän liittyvät hyvin selkeät ohjeet ja muistilistan siitä, mitä kaikkea Student Passin hakemiseen tarvittiin (esimerkiksi passikuva ja maahantulokortin osa). Orientaatioviikolla järjestettiin yleisiä tilaisuuksia, missä kaikki toimittivat lippusensa ja lappusensa viraston työntekijöille ja noin viikko sen jälkeen vaihtarit tekivät kansainvaelluksen hakeakseen korttinsa yliopiston liikuntasalista. Tämän jälkeen olimme vapaita reissailemaan Singaporen ulkopuolelle mielin määrin ja monet vaihtarit olivatkin sitten poissa maasta lähes joka viikonloppu.

Student Passin lisäksi muuta viisumia ei tarvita, mutta kaiken kaikkiaan sen hankkimisissa ei ollut mitään ongelmia. Mikäli jokin vaadituista dokumenteista puuttui, asia saatiin kyllä kaikkien kohdalla järjestymään. Itselläni ei esimerkiksi ollut korttiin kelpaavaa valokuvaa, joten se otettiin hakemuksia tehdessä. Kuitenkin esimerkiksi kopio omasta passista kannattaa tulostaa jo etukäteen, ihan vaikka vain tympeän ja pitkää jonotusta sisältävän päivän helpottamiseksi.

Näkymä UTown Residencen 21. kerroksesta. Kuva: Noora I.

Asuminen

Suurin osa NUS:n vaihtareista pääsi asumaan kampukselle, joka sivumennen sanoen on aivan valtava. Erityisesti UTown, kampuksen pohjoisin ja uusin alue, on lisäksi aivan upea ja välillä jopa hämmentävän futuristinen rakennusten sisältä versoavine puineen ja kattouima-altaineen. Asunnot eivät kuitenkaan aivan vastaa ulkokuoren hienoutta, vaan ovat lähinnä juuri sitä, mitä ihan tavallisilta opiskelijasoluilta voisikin odottaa. Ei juuri mitään ylimääräistä. Itse asuin UTown Residencessä, jossa asuu enimmäkseen jatko-opiskelijoita. Meillä oli neljän hengen solu, jonka jaoin kolmen muun vaihtarin kanssa. Vessa, suihku, sohva, kaksi nojatuolia, ruokapöytä, jääkaappi ja mikro. Eli ei siis juurikaan ruoanlaittomahdollisuuksia, mikä vaati jonkin verran totuttelua. Opin kuitenkin muun muassa valmistamaan munakasta ja keittämään pastaa mikrossa, että hukkaan ei mennyt tuokaan kokemus.

Omissa huoneissa oli käytännössä vain sänky, pöytä ja vaatekaappi. Lisäksi kattotuulettimet, onneksi, sillä lämpötila oli yötä päivää yli 30. En tullut tavanneeksi yhtään vaihtaria, joka olisi saanut ilmastoiduin huoneen, mutta huomasin, että pelkällä tuulettimellakin pärjää vallan mainiosti (vaikka paikalliset opiskelijat kauhistelivatkin tätä suunnattomasti).

Asuminen kampuksella oli kaiken kaikkiaan huippu kokemus. NUS:ssa on aivan loistavat mahdollisuudet kaikenlaisiin aktiviteetteihin ja kampuksella toimii jos jonkinlaista klubia ja kerhoa, johon myös vaihtarit ovat tervetulleita. Ne ovat myös oivia paikkoja paikallisiin tutustumiseen.

Uima-altaita kampuksella on kaksi, yksi enemmän urheilulliseen uimiseen ja toinen lähinnä ruskettumiseen ja hengailuun. Kuntosaleja on lukuisia. Lisäksi kampuksen ruokalat ovat suuria ja sisältävät massiivisen määrän vaihtoehtoja eikä hintakaan päätä huimaa, noin neljällä dollarilla (n. 2,50e) saa jo vaikka minkälaisia herkkuja. Mikäli riisistä ja nuudeleista saa tarpeekseen, kampuksella on myös muun muassa pari italialaista ravintolaa, muutama pizzeria, Subway ja ”länsimaalaista ruokaa” myyvä koju lähes jokaisessa ruokalassa (suosittelen kuitenkin testailemaan paikallista ruokaa mahdollisimman monipuolisesti, singaporelaiset eivät turhaan ole ylpeitä ruokakulttuuristaan). Paras ruoka löytyy kuitenkin kampuksen ulkopuolelta niin kutsutuista Hawker Centereistä, joita Singaporessa onkin sitten lähes kaikkialla. Ne ovat käytännössä vain hieman organisoidumpi ja hygieenisempi tapa myydä katuruokaa ja paikallisetkin syövät niissä usein.

Yksi asia mitä vaihdoltani odotin, oli nimenomaan kampuksella asuminen, ja täytyy myöntää, että NUS vastasi odotuksiini todella hyvin. Kampus on viihtyisä, tekemistä riittää ja ihmisetkin ovat valtavan ystävällisiä.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat NUS:ssa toteutetaan niin kutsutulla ”Add and Drop” -prosessilla (kaikkialla paitsi oikeustieteellisessä ja kauppatieteellisessä tiedekunnassa, näillä kahdella on oma järjestelmänsä, josta en tiedä mitään). Tämä on vaihto-opiskelijoille huomattavasti yksinkertaisempi prosessi, kuin paikallisille, jotka joutuvat asettamaan haluamilleen kursseille panoksia ja käymään eräänlaista huutokauppaa. Itse tein kurssivalintani ennen lukukauden alkua ja tämän suosittelenkin tekemään huolella, koska ”Add and Drop” -prosessin päivät muodostuvat muuten stressaaviksi. Kyseessä on siis käytännössä noin kahden päivän mittainen aika, jolloin vaihtarit voivat muokata alkuperäisiä valintojaan, mutta vain kerran. Jos sattuu tekemään virheen, sitä joutuu selvittelemään kyseessä olevan tiedekunnan kanssa. Ainakin oman vaihtoni aikana luennot alkoivat välittömästä tämän ”Add and Drop” -prosessin jälkeen, joten mokien korjaamiseen ei käytännössä ollut juurikaan aikaa. Lisäyksenä nyt vielä se, että yliopistobyrokratia ei Singaporessa ole juurikaan nopeampaa kuin Helsingissäkään, joten asioiden hoitaminen kunnolla silloin kun niiden aika on, on järkevin, helpoin ja vähiten hermoja raastava tapa hoitaa ne.

Kurssivalintojen lisäksi alkupään stressiä aiheutti tutoriaaliaikojen valitseminen. Vaihtareille tämäkin oli ainakin vielä keväällä 2018 tehty hieman epäkäytännölliseksi, itselle sopivat tutoriaaliajat piti kirjoittaa paperilapulle ja viedä tiedekunnan toimistoon, jossa opiskelijat sitten jaettiin tutoriaaliryhmiin. Itse en saanut yhtään valinnoistani, vaan päädyin ryhmiin, joiden aikataulu ei ollut minulle se kaikista ideaalein. Lopulta tästä ei kuitenkaan aiheutunut muuta haittaa, kuin se, että jouduin kahdesti viikosta heräämään seitsemältä (ja tämän voi toki nähdä positiivisessakin valossa). Joustavuus siis kunniaan lukujärjestyksen teossa, mutta kiva on esimerkiksi pyrkiä saamaan perjantait tai maanantait (tai molemmat) vapaiksi, koska matkailu Singaporesta lähialueille on vaihtereiden keskuudessa aika suosittua. Ja ainakin omakohtaisen kokemuksen mukaan myös todella kivaa.

NUS on niin kutsuttu ”huippuyliopisto” ja sijoittuu rankingeissa aina Aasian parhaimmistoon. Huomasin, että tätä ei kannata yhtään pelätä. Se on itseasiassa lähinnä aika siistiä. Paikalliset opiskelijat viettävät usein aika paljon aikaa kirjastossa (siis koko päivän), mutta tämä on ainakin osittain pelkkää harhaa ja sitä ei kannata sortua uskomaan! Jos katsoo hieman tarkemmin, huomaa monien esimerkiksi katsovan animea, nukkuvan tai pelaavan miinaharavaa ja ympärivuorokautinen opiskelu on osin pelkkää silmänlumetta. Ihan tavallisella suomalaisen opiskelijan rytmillä pärjää vallan mainiosti, eikä tästä kannata stressata.

Ylipäätään opetus NUS:ssa on hieman erilaista kuin Helsingin yliopistossa. Kurssit toteutetaan luennoilla ja tutoriaaleissa, joista luennot ovat usein melko lailla opettajan monologeja, kun taas tutoriaalit pienryhmien keskustelevampia tilaisuuksia. Osaa niistä vetävät opetusassistentit, eli jatko-opiskelijat, joiden opettajantaidot vaihtelevat todella hyvästä todella huonoon.

Oman ja melko monen vaihtariystäväni kokemuksen mukaan tutoriaaleissa yleensä suuremmassa äänessä olivat nimenomaan vaihto-opiskelijat. Paikalliset tuntuivat usein harkitsevan sanojaan tarkemmin ja puhuvan vasta, kun olivat hyvin varmoja vastauksistaan. Koska myös aktiivisuus tutoriaaleissa pisteytetään, ei täysin hiljaiseksi jääminen ole kuitenkaan kovin suositeltavaa. Ainakin kaikissa omissa tutoriaaleissani keskusteluilmapiiri oli avoin ja juttuun oli helppo lähteä mukaan. Toisten sanomisia kunnioitettiin ja kuunneltiin ja keskustelua syntyi helposti, vaikka usein noin puolet ryhmästä saattoikin istua vain hiljaa.

Arvostelu tapahtuu NUS:ssa Gaussin käyrän avulla, mikä luo opintoihin aikamoisen kilpailuasetelman. Tärkeintä on se, että on parempi kuin muut. Vaihtareille tämä tuntuu olevan yleensä melko yhdentekevää, sillä harvalla arvosanat siirtyvät NUS:sta kotiyliopistoon. Monet paikalliset kuitenkin suhtautuvat kaikkiin koulutehtäviinsä suurella antaumuksella ja toisinaan myös melko kilpailuhenkisesti. Muistiinpanoja ei välttämättä lainata kaverille, mutta ryhmätöissä yhteishenki taas kukoistaa. Törmäsin ennen lähtöäni huhuun, että paikalliset opiskelijat välttelisivät vaihtereiden kanssa ryhmätöihin joutumista, koska ”vaihtarit ovat laiskoja ja täällä vain lomalla”, mutta itse en tällaiseen asenteeseen törmännyt kertaakaan. Päinvastoin, kaikki ryhmätyöt toteutettiin hyvällä yhteistyöllä eikä ryhmäjaossa ollut ongelmia. Enkä tavannut yhtään laiskaa vaihtariakaan, kaikki osallistuivat ryhmätöihin yhtä tehokkaasti.

Se, minkä koin itse NUS:n opetuksessa parhaaksi puoleksi, oli kaikkien kurssien selkeä yhdistäminen mahdolliseen työelämään. Ainakaan viestinnän kursseilla ei ainoastaan käyty läpi akateemisia konsepteja, vaan ne liitettiin selkeästi erilaisiin konteksteihin ja siihen, kuinka niitä pystyy käyttämään yliopiston ulkopuolella, oikeassa maailmassa. Tätä toivoisin joskus Helsingin yliopistoltakin.

NUS:n kampus. Kuva: Noora I.

Muuta Singaporesta

Singapore on jotenkin hyvin ainutlaatuinen maa. Monet tietävät siitä ainoastaan sen, että purkka on siellä laitonta (oikeasi vain sen myyminen ja muualle kuin roskiin laittaminen on) ja toiset luulevat sen olevan osa Kiinaa (vaikkei se ole lähelläkään). Singapore on panostanut valtavasti siihen, että se näyttäisi hyvältä, erityisesti länsimaalaisten sijoittajien silmissä, ja kaupunki onkin täynnä jos jonkinmoista todella vaikuttavaa rakennusta ja tapahtumaa. Vaikka maata johdetaan käytännössä melko autoritäärisesti ja vaalit ovat lähinnä nimelliset, kokevat monet paikalliset olevansa todella vapaita ja onnellisia. Lain rautainen ote on tehnyt Singaporesta yhden maailman turvallisimmista maista, jossa voi huoletta esimerkiksi jättää lompakon varaamaan pöytää kahvilassa vessatauon ajaksi ja löytää sen paikaltaan palatessaan. Tai kuten eräs Uber-kuljettajamme totesi, ”Singapore on maailman turvallisin maa sammua pitkän illan päätteeksi tien reunaan”.

Kaikkien elämä ei Singaporessakaan ole auvoisaa, vaan ulkomailta tuodut kotiapulaiset ja muu niin kutsuttu halpatyövoima näkevät maasta melko erilaisen puolen. Naispuolisten kotiapulaisten on tehtävä raskaustesti säännöllisin väliajoin ja keskeyttämätön raskaus johtaa työpaikan menetykseen ja karkotukseen maasta. Huumekaupasta taas seuraa Singaporessa kuolemantuomio ja koko ajan kehitellään entistä parempia keinoja kansalaisten valvomiseen. Kohtuullisen uusi innovaatio, älykkäät katuvalot, eivät tule olemaan Singaporessa pelkästään liiketunnistimella toimivia lamppuja ja säätutkia, vaan myös kameroita, jotka muun muassa tunnistavat kasvoja ja valvovat, että asiallinen käytös säilyy kaikkialla Singaporen kaduilla.

Maassa vain lyhyen aikaa piipahtavalle vaihto-opiskelijalle suurin osa näistä erikoisuuksista jää kuitenkin peittoon. Pinnalta Singapore on siisti, turvallinen, ystävällinen ja onnellinen maa, jossa pääsee helposti tutustumaan luontoon, kulttuuriin ja kaupunkielämään. Päällimmäisenä näkyvät keskustan pilvenpiirtäjät ja jokailtaiset valo- ja lasershowt, luonnon läsnäolo kaikista urbaanimmallakin alueella, sekä elämän ja liikkumisen yleinen helppous ja järjestelmällisyys. Ruokakulttuuri on suoraan sanottuna maagista, ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia ja ajanviettotapoja on jokaisen makuun. Käsittämättömän överit pilvenpiirtäjien katoille rakennetut yökerhot, näyttävät vaellusreitit, lukuisat museot ja galleriat sekä kaupungin eri alueet, joille saapuessaan tuntuu, kuin olisi kilometrin kävelymatkalla vaihtanut yllättäen maata tai jopa planeettaa tarjoavat jokaiselle jotakin.

Jotain, mitä olisin voinut tehdä toisin

Ensimmäinen virhe oli ottaa mukaan lämpimiä vaatteita. Enkä nyt tarkoita sellaisia, jotka olisivat Suomessa lämpimiä, vaan ihan tavallisia vaatteita. Esimerkiksi melko ohut, pitkähihainen paita. Ei. Nilkkasukkia pidemmät sukat. Ei. Polviin asti ylettyvät shortsit. Ei. Farkut. Ei. Nahkatakki. Ei missään nimessä. Asut, joita Singaporessa käytin, koostuivat lopulta seuraavista komponenteista: Sandaalit, t-paita, lyhyet shortsit, mekot, hameet. Samoja vaatteita käyttivät käytännössä kaikki muutkin, mutta luentosaleissa oli hyvä pitää mukana esimerkiksi ohutta neuletta – täysillä pauhaava ilmastointi kontrastoituna yli kolmenkymmenen asteen lämpöön tuntui monesti melko viileältä.

Ottaessani Suomessa rokotteita matkaa varten en ollut vielä täysin varma matkasuunnitelmistani. Puhuessani lääkärin kanssa tuli puheeksi myös malaria ja päädyin ostamaan sen torjumiseen vaadittavia pillereitä, vaikka en ollutkaan vielä varma matkasuunnitelmistani. Melko kalliit pillerit jäivät käyttämättä, sillä malaria ei loppujen lopuksi olekaan ihan niin yleinen, kuin ehkä täältä käsin kuvittelisi. Malarialääkkeitä saa Singaporestakin, joten voisin sanoa, että turha hankkia niitä Suomesta, ellei ole varmasti matkaamassa malaria-alueelle.

Yksi melko isoon rahan menetykseen johtanut virhe oli myös se, että ostin paluulippuni liian ajoissa, vailla kunnollista tietoa lukukauden loppumisesta. Sain vasta Singaporessa tietää, että aikamme majoituksessa loppuisi kolme päivää lentoani ennen. Vaihtoehdoikseni jäivät siis joko lennon siirtäminen tai kalliit hostelli- / hotelliyöt Singaporessa. Päädyin maksamaan lennonvaihdosta, mutta halpaahan sekään ei ollut. Kannattaa siis miettiä, haluaako ostaa paluulennon heti menolentoa ostaessa (silloin suosittelen varmistamaan päivämäärät tarkkaan), vai jättääkö mieluummin valinnanvaraa. Monet vaihtarit jäivät myös lukukauden loputtua Aasiaan matkustelemaan, eikä sekään ole huono vaihtoehto. Lisäksi, pääseehän sieltä Suomeen myös vaikka junalla. Se olisi varmasti aivan omanlaisensa seikkailu.

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, kevät 2018

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen lähtöä osallistuin lähtöorientaatioon ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille vaihtoon lähteville. Siellä saa hyödyllistä tietoa mitä pitää muistaa tehdä ennen vaihtoa, vaihdossa ja vaihdon jälkeen. Suurin aikaa vievä juttu vaihtoonlähdössä oli mielestäni vaihtohakemuksen täyttäminen, mutta siihenkin saa apua yliopistolta jos tarvitsee. Kannattaa hoitaa vielä Suomessa ollessa vakuutus ja puhelinliittymä. SiO, joka on paikallinen ”opiskelijajärjestö”, takaa kaikille vaihtareille jonkun asunnon, jos on hakenut asuntoa ajoissa. Mielestäni suurin osa SiO:n asunnoista oli melko siistejä, joten sen kautta vuokratuissa asunnoissa tuskin ilmenee mitään ikäviä yllätyksiä. Suosituimpia opiskelijakyliä ovat Sogn ja Kringsjå ja suosittelenkin ottamaan asunnon jommastakummasta noista. Toki muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta suurin osa vaihtareista asuu Sognissa tai Kringsjåssa. Sogn ja Kringsjå ovat suhteellisen lähellä tosiaan, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Krinsjån plussapuoli on, että se on lähempänä luontoa. Vieressä on Sognsvann-niminen järvi, joka onkin suosittu ulkoilualue niin paikallisten kuin vaihtareidenkin keskuudessa. Sogn puolestaan on hiukan lähempänä yliopisto kampuksia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Menin itse vaihtokohteeseen viikko ennen opiskelujen alkua ja mielestäni se oli hyvä päätös. Kerkesin tutustua ympäristöön rauhassa ennen kuin opiskelut alkoivat. Mielestäni kaikki alkubyrokratia sujui todella mutkattomasti. Avaintenhaku SiO:n asuntoihin tapahtuu yliopistolta ja se oli tosi näppärää. Opiskelijakortin saa myös samasta paikasta, mikä kannattaakin hoitaa heti alkuun niin saa matkakorttiin myös opiskelija-alennukset. Opiskelijakortin saamiseen tarvitset dokumentin siitä, että opiskelet Oslossa. Kuva napataan siellä ja kortin saa noin 10 minuutissa. Suomalaisten ei tarvitse ilmoittautua paikalliselle poliisille tai kaupungille (ainakaan jos on maassa puoli vuotta niin kuin itse olin). Mikäli haluaa liittyä kuntosalille, suosittelen SiO:n Athleticaa, maksaa noin 30 euroa kuussa ja samalla kortilla voi käydä myös uimahallissa. Itselläni ei ollut mitään ongelmia alkubyrokratiassa ja tuntui että kaikki asiat hoitui tosi helposti. Norjalaiset auttavat myös tosi mielellään, joten jos tulee jotain ongelmia niin rohkeasti vaan kysymään apua!

Opiskelu ja opetus

Kampukset ovat aika helppo ottaa haltuun ja ensimmäisellä viikolla tuutoreiden järjestämä kampuskierros auttaa oppimaan mistä löytyy mitäkin, joten siihen kannattaa ehdottomasti osallistua! Mielestäni opiskelu on tasoltaan suhteellisen samaa tasoa kuin Suomessa. Kurssit ovat hiukan eri tavalla rakennettuja, ja ainakin omat kurssit olivat kaikki laajuudeltaan 10 opintopistettä. Kurssien sisältöön kuuluu tyypillisesti kirjallinen tehtävä, joka on laajuudeltaan noin 2000 sanan mittainen lyhyt tutkielma valitusta aiheesta. Tämän lisäksi kursseihin kuuluu loppukoe. Monissa kursseissa on luentojen lisäksi seminaareja, joiden tarkoitus on lisätä keskustelua luennoilla käydyistä aiheista sekä antaa paremmat edellytykset kirjoittaa kirjallista tehtävää. Seminaarit ovat yleensä vapaaehtoisia, mutta niihin suositellaan osallistumaan. Kokeet Oslossa tuntuivat hyvin virallisilta, koska niitä ei järjestetä yliopistolla vaan erillisessä koerakennuksessa ja koetilaisuuksissa on useita valvojia. Kokeet tehdään lähes poikkeuksetta tietokoneella. Tämä jännitti aluksi itseäni, koska en ole tottunut tekemään tenttejä koneella, mutta itse asiassa näin jälkikäteen se oli huomattavasti näppärämpää kuin että kokeet olisi tehty käsin. Kokeissa saa yleensä käyttää suomi-englanti-sanakirjaa, joten kannattaa pakata sanakirja mukaan. Poikkeuksena tietenkin englanninkielen kurssi, mutta siinä saa käyttää sitten puolestaan Oxford-sanakirjaa. Kuten kaikki muukin Norjassa, myös opiskelijoiden terveydenhuolto oli todella toimivaa. Jouduin itse käymään kerran lääkärissä ja kun varasin ajan, niin sain sen heti seuraavalle päivälle. Yksi ystäväni myös meni muutaman kerran lääkäriin ilman ennakkoon tehtyä ajanvarausta ja pääsi vastaanotolle noin 15 minuutin odottelun jälkeen.

Muuta

Kuten arvata saattaa, Oslo on hintatasoltaan korkea, mutta mielestäni ei kuitenkaan ihan hirveän paljon korkeampi kuin Suomessa. Hintataso on usein suurempi shokki monelle muualta tuleville kuin suomalaisille. Pienellä suunnittelulla siellä on kuitenkin mahdollista elää ihan kohtuullisella budjetilla. Esimerkiksi opiskelijakampuksilla ruokailu on kallista, siihen saa helposti upotettua 7-10 euroa per kerta. Kampuksilla on kuitenkin paljon mikroja, joissa opiskelijat voivat lämmittää omia ruokia. Suurin yllätys Oslossa itselleni oli se, että sunnuntaisin kaikki kaupat (myös ruokakaupat) ovat kiinni. Kaiken kaikkiaan Oslo on turvallinen maa, ja kaupunki on helppo ottaa haltuun.

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, syksy 2017

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä
 – yliopistoon hakeminen

Sain maaliskuun puolessa välissä Helsingin yliopistolta tarjouksen Erasmus-paikasta Dubliniin, ja siitä yhdeksän päivän päästä kohdeyliopisto jo ottikin yhteyttä. Ohjeet tarvittavien lomakkeiden täyttämiseen ja lähettämiseen olivat lyhyet ja selkeät, ja hakeminen hoitui sähköpostitse. Koska syksyn 2017 kursseja ei ollut vielä julkaistu, vaihdon kurssit piti valita edellisen vuoden opintosuunnitelman perusteella, enkä voinut silloin vielä varmasti tietää mille kursseille osallistuisin syksyllä. Olin aika hermostunut hakemukseni kanssa joten lähetin kohdeyliopistolleni useita sähköpostiviestiä, joihin he vastasivat n. 2-3 päivän päästä.

Koska olin menossa vaihtoon EU:n sisällä, minun ei tarvinnut hankkia erillistä sairasvakuutusta ja lennonkin sain varattua edullisesti kaksi ja puoli kuukautta ennen lähtöä. Otin vain yhdensuunnan lennon, sillä en vielä tiennyt million tarkalleen olisin tulossa takaisin.

Lopullista hyväksymiskirjettä saikin odotella kauemmin, itse sain sen vasta elokuun alussa, vain reilua kuukautta ennen koulun alkamista.

Kuva: Salla K.

Asuminen

Eniten päänvaivaa alussa aiheutti asunnon hankkiminen. Trinity College Dublin tarjosi useampaa vaihtoehtoista nettisivua hakemiseen. Opiskelija-asunnot olivat kalliita (reilu 4000€/lukukausi), joten yritin ensin etsiä muualta. Kohdeyliopiston vaihto-opiskelijoiden facebook-ryhmässä useat opiskelijat keräsivät porukoita, joilla hakea yhdessä asuntoa. Ryhmässä useampi aikaisempi vaihtari kertoi, että Dublinissa asuntopula oli iso ongelma ja “edulisen” asunnon löytäminen saattoi paikanpäällä kestää useita kuukausia. Koska muut vaihtoehdot vaikuttivat silloin itselleni liian epävarmoilta, päädyin hakemaan asuntoa vaihtoyliopiston suosittelemasta opiskelija-asuntolasta. Vaikka asunto maksoikin aika kipeän summan, oli sen hankkiminen suuri helpotus eikä siitä tarvinnut enää stressata.

Asuntolassa minulla oli oma makuuhuone ja kylpyhuone, mutta jaoin keittiön ja olohuoneen neljän muun tytön kanssa. Tämä oli mielestäni hyvä järjestely, sillä sain tarpeeksi yksityisyyttä, mutta myös seuraa kämppiksistäni. Etenkin aamupalalla oli usein joku juttuseurana ja vietimme toisinaan yhteistä päivällistä tai leffa-iltaa keskenämme.

Asuntola (Binary Hub) oli erittäin hyvällä sijainnilla keskustassa, Guinness-tehtaan vieressä. Sieltä käveli noin 20-25 minuuttia kampukselle, ja oikeastaan lähes kaikki paikat (kaupat, baarit, leffateatterit jne.) Dublinin keskustassa olivat kävelyetäisyyden päässä. Asuntolassa myös tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, ja siellä järjestettiin useita juhlia, peli-iltoja ja muita illanistujaisia joihin kaikki olivat tervetulleita osallistumaan. Näissä tapahtumissa tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, ja koska kaikki asuimme samoissa rakennuksissa oli yhteinen ajanvietto jatkossakin helppoa.

Mielenkiintoista oli että oikeastaan suurimpia “biletyspäiviä” olivat maanantait, keskiviikot ja torstait. Koska asuin ensimmäisessä kerroksessa, oli hyvin monena iltana ikkunani alle kerääntynyt jonkin kokoinen seurue ja kova puhe kantautui sisään asti. Siihen kuitenkin tottui suhteellisen nopeasti kun oppi sulkemaan ikkunan hyvin ennen nukkumaan menoa.

Kuva: Salla K.

Maahan saapuminen

Lentokentällä minua oli vastassa yliopiston lähtötuutori, joka piti minulle ja parille muulle vaihtarille nopean perehdytyksen, antoi mm. puhelinliittymän tai bussikortin hankkimisesta kertovia info-lehtisiä ja tilasi meille taksit. Lentokentältä oli hyvät bussiyhteydet eri puolille Dublinia, mutta koska minulla oli kaksi isoa matkalaukkua mukanani päätin tämän kerran satsata taksiin.

Suuri osa kaupoista meni kiinni jo yhdeksältä, ja koska lensin illalla tuli kiire mennä lähi-Lidliin ostamaan ruokaa. Kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, ja kunhan alkujännityksestä pääsin yli englanti alkoi sujua luonnostaan. Tapasin ensimmäisen vaihtokaverini jo ensimmäisenä iltanani asuntolan rappukäytävässä kun olimme molemmat lähdössä samaan aikaan kauppaan. Vaihdoimme samana iltana numeroita ja oli hienoa että sain jo ensimmäisenä päivänä kaverin, joka lähti kanssani Ikeaan ostoksille ja tutkimaan kaupunkia. Olin jännittänyt sitä kuinka olisin yksinäinen ensimmäisinä päivinä, mutta onneksi niin ei käynytkään. Saavuin Dubliniin viikkoa ennen koulun alkamista, joten olin jo hyvin tutustunut lähiseutuun sekä saanut kavereita ennen koulun alkua. Tosin ensimmäinen viikko ennen koulua oli melkoista juhlintaa ja hauskanpitoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikolla ei ollut vielä varsinaista koulua vaan pari kaikille pakollista muutaman tunnin pituista info-tilaisuutta. Ensimmäisinä päivinä meidän tuli kampuksella hakea kuvalliset opiskelijakortit, sekä meidän oli mahdollista hankkia 10 € maksavat Leap Card –kortit. Ne olivat opiskelijakortit joilla sai alennuksia mm. ueissa kaupoissa, ruokapaikoissa ja kulkuvälineissä. Saimme myös ensimmäisenä päivänä kartat kampuksesta ja kierroksen missä esiteltiin mm. yliopiston kirjastoja sekä kuntosalia. Sekä kirjastoihin että kuntosalille pääsi maksutta opiskelijakortilla sisään.

Loppuviikosta kaikkien piti ilmoittautua oman laitoksensa toimistoissa kursseille. Vasta paikanpäällä saimme varmasti kuulla mille kursseille pystyisimme ilmoittautumaan, sillä pari kurssia olikin peruuntunut (niitä ei järjestettykään) ja yhdelle kurssille ei otettu sinä vuonna vaihto-opiskelijoita. Jouduimme suunnittelemaan kurssimme uudelleen (minun piti vaihtoo kolme kurssia kuudesta). Jos kurssi oli suosittu, sille otettiin ensisijaisesti ne opiskelijat joiden kotiyliopistot vaativat kurssin suorittamisen “pakollisena” osana vaihtoa, ja kursseille saatettiin hyväksyä vain jos opiskelija oli kotiyliopistossaa opiskellut ainetta riittävästi aikaisemmin (esimerkiksi psykologian kursseille pääsi vain jos oli opiskellut psykologiaa ennen vähintään kolme kurssia). Itselläni oli kuitenkin hyvin paljon joustonvaraa kurssivalinnoissani, joten tämä ei tuottanut minulle ongelmia.

Samana päivänä meidän tuli rekisteröityä opiskelijoiksi yliopistolla. Meidän tuli luoda omat tunnukset, joilla kirjauduimme kurssien nettisivuille ja pääsimme käsiksi luentojen materiaaleihin. Rekisteröityminen ohjattiin aika kättä pitäen ja kurssien nettisivujen käyttö oli yksinkertaista.

Kuva: Salla K.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu oli aika samanlaista kuin Helsingin yliopistolla. Luennoille opiskelijat istuivat hiljaa, kuunnellen ja tehden muistiinpanoja, ja lopuksi kaikki lähtivät omille teilleen. Keskustelua ei juuri käyty ja luennoilla oli vaikeaa tutustua kehenkään. Suurimman osan kurssikavereistani sain juttelemalla ihmisille ennen luentojen alkua tai juhlissa kuulessani heidänkin opiskelevan samoilla kursseilla. Psykologian kursseilla käytiin läpi enemmän Irlantiin liittyviä tapauksia, tutkimuksia ja tilastoja, kun taas Helsingin yliopistolla olen tottunut keskittymään yleisempään teoriaan. Parilla kurssilla oli kurssikirjat, mutta suurin osa kursseista käytti materiaalinaan lukuisia artikkeleita. Kurssimateriaalit olivat todella laajat ja tunnustan etten lukenut niistä kuin ehkä puolet. Kurssit kuitenkin käsittelivät hyvin samanlaisia asioita kuin Helsingin yliopistolla, ja useilla luennoilla jopa tylsistyin kun käsiteltiin turhankin tuttua aihetta. Tosin, mm. kriminologian sekä kliinisen neuropsykologian kurssit olivat hyvinkin mielenkiintoisia ja tarjosivat näkökulmia joista en ollut ennen kuullutkaan. Kurssien valinta tuntui olevan kuin ostaisi sikaa säkissä, eikä sisällön kiinnostavuudesta osannut todella sanoa mitään ennen kuin oli käynyt ainakin kolmella luennolla.

Läsnäoloa ei valvottu ja kurssit suoritettiin kirjoittamalla 2500-7500 sanan esseet jostakin aiheesta (montako sanaa, riippui kurssista). Esseiden kirjoittaminen oli suhteellisen työlästä ja siihen kannattaa varata enemmän aikaa kuin viimeinen ilta. Esseiden aiheet julkaistiin noin kaksi kuukautta ennen niiden deadlineja (jotka olivat joulukuun alussa) ja ne palautettiin kurssien nettisivujen kautta. Esseille tehtiin automaattinen plagiointi-tarkastus, mikä oli hyvinkin tarkka, joten kannattaa ehdottomasti kirjoittaa omin sanoin. Englanniksi kirjoittaminen tuntui välillä haastavalta, kun oikeaa sanaa ei tuntunut löytyvän tai tekstissä alkoivat toistua saman sanat liian usein. Arvosanojen saaminen kesti suhteellisen kauan; näin prosenttiosuuteni (pisteet) kurssin nettisivuilla vasta helmikuussa. Virallista opintosuoritusta jouduin pyytämään Trinity Collegelta useampaan kertaan ja sain sen lopulta maaliskuussa. Opintosuoritusotteessa lukivat saamani arvosanat, mutta ne hyväksiluettiin Helsingin yliopistolla vain arvosanalla “hyväksytty”.

Kuva: Salla K.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso Irlannissa on melko samanlainen kuin Suomessa, vuokrat ovat kalliimpia, ruoka on ravintoloissa samanhintaista mutta kaupoissa edullisempaa. Kauppojen välillä on valtavat hintaerot ja etenkin opiskelijoiden kannattaa käydä Lidlissä tai suurissa Tescoissa (Tesco Express on jo hintavampi). Kannattaa aluksi vertailla hintoja eri paikkojen välillä, ja kampuksen opiskelijaravintoloiden ruoka ei mielestäni ollut hintansa arvoista: se maksoi noin 8€ eikä ollut läheskään yhtä hyvää kuin Unicafessa. Yliopiston lähellä oli kuitenkin useita ruokapaikkoja, joissa opiskelijat saivat lounaan hintaan 7,50€ tai edullisemmin. Neuvoisin ensimmäisinä päivinä kiertelemään ja kyselemään vanhemmilta opiskelijoilta neuvoja.

Starbuckseja on kaikkialla (SIIS KAIKKIALLA) joten niihin ei ole kiire mennä heti ensimmäisenä. Useissa baareissa on tarjouksia tietyille päiville, ja kannattaakin mahdollisimman nopeasti päästä perille mihin paikkaan kannattaa mennä ja minäkin päivänä. Suuri osa tällaisesta tiedosta saadaan kyselemällä vanhemmilta opiskelijoilta ja muilta vaihtareilta.

Oma pankkini on Nordea ja Visa Electron ja Mastercard toimivat lähes poikkeuksetta kaikkialla. Irlannissakin valuutta oli euro joten rahaa piti vaihtaa vain Pohjois-Irlantiin ja Iso-Britanniaan matkustaessamme. En hankkinut paikallista puhelinliittymää, sillä käytin kännykässä lähinnä netti-chatteja (facebook ja whatsupp) ja nettipaketin hinta oli sama kuin siellä Suomessa.
Paras yleinen neuvo jonka voin antaa on että matkustakaa ihmeessä Dublinin ulkopuolelle! Itse teimme ensimmäisenä viikonloppuna päiväreissun Howth’iin ja seuraavana viikonloppuna lähdimme road tripille Ring of Kerrylle. Maisemat ovat Irlannissa upeat, niin pohjoisessa, idässä kuin lännessä. Kävimme useammassa kansallispuistossa, joista näyttävimpiä olivat ehkä Wicklow ja Glendalough, lännessä useammissa pikkukylissä (kuten Dingle ja Kenmare) ja pohjoisessa Galwayssa, Cliff of Moherilla ja Belfastissa. Kussakin paikassa asuimme hostelleissa, joissa saimme paljon hyviä vinkkejä mm. paikallisista kierroksista, ruokapaikoista ja nähtävyyksistä. Lisäksi hostelleissa tutustuimme useisiin muihin matkaajiin.

Dublinista lentää myös edullisesti mm. Lontooseen ja Edinburgiin ja teimme kumpaankin kohteeseen kolmen päivän reissut. Skotlannin maisemat ovat upeat ja sielläkin kannattaa ehdottomasti mennä Edinburgin ulkopuolelle! Irlannissa sää vaihtelee nopeasti ja on hyvä olla kevyt sateenvarjo matkassa. Suosittelen myös reissamaan mahdollisimman aikaisin ennen kuin sää kylmenee. Tosin meidät yllätti kova myrsky pariinkin otteeseen ja nyt vain nauramme sille.

 

 

 

Vaihtokertomus, Slovenia, University of Ljubljana, kevät 2017

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kun vaihtoon pääseminen varmistui Helsingin yliopiston päästä, oli aika hakea paikkaa Ljublijanan yliopistosta. Hakeminen sujui helposti ja samalla piti valita, haluaako majoittua opiskelija-asuntolaan vai hankkia itse yksityisen asunnon. Varsinainen hyväksymiskirje tuli melko myöhään (marras-joulukuussa), kun lukukausi alkoi helmikuussa. Hyväksymiskirjeen mukana tuli myös tieto, että minulle on paikka asuntolassa. Hyväksymiskirjeen mukana tuli selkeät ohjeet, mitä todistuksia ja minkälaisia kuvia pitää ottaa mukaan. Suosittelen printtaamaan todistukset ja hommaamaan kuvat jo Suomessa, niin pääsee helpoimmalla. Kannattaa myös liittyä ajoissa erilaisiin Sloveniassa olevien vaihto-oppilaiden Facebook-ryhmiin. Niiden kautta voi halutessaan ostaa esimerkiksi pyörän tai muita tarpeellisia tavaroita, joita lähtevät vaihto-oppilaat myyvät.

Paikan päällä

Saavuin paikalle muutamia päiviä ennen lukukauden alkua, jotta kerkesin kirjautua sisään asuntolaan ja hoitaa muita juoksevia asioita. Asuntolaan kirjauduttiin sisään menemällä asuntolan toimistolle, jossa lukukauden alussa oli aika paljon ruuhkaa, joten mene hyvissä ajoin. Siellä sain kuulla mihin asuntolaan minut sijoitetaan. Toinen hoidettava oli oleskeluluvan hakeminen. Tarkista, että sinulla on kaikki vaadittavat paperit, kun menet anomaan oleskelulupaa ja varaa tähänkin aikaa, sillä joudut todennäköisesti jonottamaan. Kun oleskelulupakortti on valmistunut, saat noin kahden viikon päästä sähköpostin (sloveniaksi), jonka jälkeen voita hakea fyysisen kortin samasta paikkaa, missä olit sitä anomassa. Opiskelijakortin saa omasta tiedekunnasta, kun lukukausi alkaa. Kannattaa myös käydä hakemassa opiskelijaruokailuun vaadittava paikallinen liittymä mahdollisimman pian, niin saa opiskelijahintaista ruokaa alusta alkaen. Kaikkiin näihin hoidettaviin asioihin oli annettu hyvät ohjeet sähköpostilla etukäteen, joten minulla ei ainakaan ollut ongelmia hoitaa näitä.

Kuva: Taru

Asuminen

Asuin opiskelija-asuntolassa Bezigradissa, jossa jaoin makuuhuoneen yhden tytön kanssa ja samaan keittiötä ja vessaa käytti neljä ihmistä. En ollut tätä ennen asunut ikinä kämppisten kanssa, joten aluksi ajatus makuuhuoneen jakamisesta vieraan ihmisen kanssa tuntui pelottavalta. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen valintaani asua asuntolassa, sillä kämppikseni olivat mahtavia tyyppejä ja meistä tuli tosi hyviä ystäviä. Monet muutkin vaihtarit asuivat samassa asuntolassa, joten siellä oli helppo kokoontua ja nähdä kavereita. Myös huoneen vaihtaminen on mahdollista, jos kämppisten kanssa ei käy hyvää tuuria tai muuten vain haluaa muuttaa. Bezigradin asuntola oli samassa pihapiirissä kasvatustiellisen (sekä monen muun) tiedekunnan kanssa ja keskustaan oli noin kaksi kilometriä. Asuntola maksoi n. 150 € kuukaudessa ja siihen sisältyi netti, pyykkikoneen käyttö mahdollisuus ja lakanoiden vaihto joka toinen viikko. Huone oli valmiiksi kalustettu ja edelliset asukkaat olivat jättäneet paljon astioita, joten minun ei tarvinnut ostaa mitään keittiötarvikkeita. Moni kaverini asui myös yksityisissä vuokra-asunnoissa, joista suurin osa oli myös kimppakämppiä. Jos haluaa asunnon yksityisen vuokranantajan kautta, voi myös pyytää apua kohde maan yliopistolta ja opiskelijajärjestöitä.

Opiskelu

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli jonkun verran englannin kielisiä kursseja, joista valita. Suurin osa kursseille osallistuvista oli vaihto-oppilaita, joten siellä tutustui hyvin muihin. Kurssit olivat aihepiiriltään erikoisia, sillä ne olivat paikallisille opiskelijoille valinnaisia kursseja. Opiskelin mm. tanssi- ja museopedagogiikkaa ja traumaattisten kokemusten käsittelyä opiskelussa. Kurssit sisälsivät paljon ryhmätöitä sekä erilaisia projekteja ja vierailukäyntejä erilaisiin kohteisiin. Opiskelu oli paljon helpompaa kuin Suomessa, mutta oli myös hauska osallistua sellaisille kursseille, joille ei Suomessa todennäköisesti menisi.

Opiskelijaruokailu

Sloveniassa on varmasti maailman paras opiskelijaruoka systeemi. Siellä jokaisella opiskelijalla on tietty määrä ”alennuskuponkeja”, joilla opiskelijahintaista ruokaa voi ostaa. Kupongit käyvät sadoissa eri ravintoloissa, joista osa on melko hienoja keskustassa olevia ravintoloita ja osa enemmän pikaruokaloita ja osa taas ihan perinteisiä opiskelijaruokaloita. Opiskelijaruokaan kuuluu yleensä keitto, salaatti, pääruoka ja hedelmä tai jossain paikoissa jopa jälkiruoka. Ruuan hinta vaihtelee ravintoloittain ja kallein ruoka on 4,7 € ja jostain paikoista opiskelijat saavat jopa ilmaista ruokaa.  Järjestelmä on niin kattava ja edullinen, etten käytännössä kokannut ollenkaan itse, vaan söin ulkona joka päivä. Tätä järjestelmää varten tarvitset slovenialaisen sim-kortin (jonka saa ilmaiseksi). Itselläni oli puhelin, jossa oli kaksi sim-korttipaikkaa niin minulla oli sekä slovenialainen että suomalainen sim-kortti käytössä. Ostin paikan päältä prepaid-nettiliittymän, jolla pärjäsin hyvin.

Opiskelija-alennuksen piiriin kuuluvista ravintoloista sai kaikkea sushista meksikolaiseen ruokaan. Kuva: Taru

Elämä Ljublijanassa

Ljublijana on todella kaunis sympaattinen pikku kaupunki, jossa parhaiten pääsee liikkumaan kävellen ja pyörällä. Jos haluaa ostaa oman pyörän, niin käytettyjä pyöriä on myynnissä paljon. Itse käytin kuitenkin vain kaupunkipyöriä, jotka toimivat erittäin hyvin ja olivat käytännössä ilmaisia, 3€ per vuosi. Myös busseja kulki hyvin ja kuukausilippu opiskelijalle maksoi 20 €.

Yleinen hintataso on Suomea alhaisempi ja varsinkin ravintoloiden hinnat ovat huomattavasti Suomea alhaisemmat. Rahaa sai kuitenkin kulumaan, kun olimme jatkuvasti ulkona ja matkustelimme paljon.

Opiskelijatapahtumia oli paljon ja ne vaihtelivat baari-illoista kaupunkiretkiin. Tiedekunnat järjestivät vaihtelevasti opiskelijoille ohjelmaa. Meidän tiedekunnassamme oli ainoastaan muutaman tunnin infotilaisuus, kun taas joissain tiedekunnissa oli useamman päivän kestävät perehdytys- ja tutustumispäivät. Kannattaa ainakin alussa osallistua aktiivisesti tapahtumiin, jotta tutustuu muihin vaihto-oppilaisiin.

Maana Slovenia on mitä viehättävin ja täynnä kaunista luontoa. Koska maa on pinta-alaltaan pieni, kaikki on myös lähellä. Talvella laskettelurinteet ovat pienen automatkan päässä ja kesällä samassa ajassa voi ajaa Adrianmeren rantaan uimaan. Slovenia on muutenkin keskeisellä paikalla ja sieltä on helppo matkustaa myös naapurimaihin.

Lake Bled on Slovenian tunnetuimpia nähtävyyksiä. Ljublijanasta sinne on noin tunnin bussimatka. Kuva: Taru

Vaihtokertomus, The Hebrew University of Jerusalem, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hebrew Universityn kevätlukukausi alkaa helmikuun lopussa ja sain hyväksymistiedon hyvissä ajoin, jo marraskuun lopulla. Mukana tuli kattavat ohjeet siitä miten toimia seuraavaksi. Ainoa asia, jonka suhteen oli hiukan epäselvyyksiä, olivat arabian ja heprean kielen kurssit. Itse halusin opiskella arabiaa yliopistolla. Koska arabiaa ei tarjottu alkeistasolla kevätlukukaudella, arabian kielen opiskelijat joutuivat tekemään eräänlaisen tasokokeen/kyselylomakkeen, joiden tulosten saamisessa kesti. Onneksi HebrewU:lla on erittäin pätevä Admissions Coordinator, joka ystävällisesti auttoi minua selvittämään myös kielikurssiasioita. HebrewU järjesti myös orientaatio-webinaarin tammikuussa ennen vaihtoon lähtöä, josta sai paljon hyödyllistä tietoa kurssivalintoihin ja yleisiin asioihin liittyen.

Kun saavuin Jerusalemiin, otin taksin yliopistolle joka sijaitsee Itä-Jerusalemin puolella. Alkubyrokratia yliopistolla sujui nopeasti, sillä saavuin päivän myöhemmin kuin suurin osa muista vaihto-opiskelijoista. Menin Rothberg International Schoolin toimistolle, ja hoidin Admissions Coordinatorin kanssa asiat liittyen esimerkiksi asuntoon ja orientaatioon. Minulla oli seuraavana päivänä tapaamiset opinto-ohjaajani sekä harjoitteluohjaajani kanssa. HebrewU:ssa kursseille ei pääse ilmoittautumisjärjestyksessä, vaan opinto-ohjaajani kanssa sovimme yhdessä lopullisista kurssivalinnoista. Ensimmäinen viikko yliopistolla on niin sanottu ”shopping week”, jonka aikana voi kokeilla haluamiaan kursseja ja sen jälkeen voi vahvistaa kurssit. Tein myös harjoittelun Harry S. Truman instituutissa, jonka hankkimisessa harjoitteluohjaajani auttoi. Harjoittelu itsessään on mielenkiintoinen kokemus, mutta omaa aktiivisuutta vaaditaan harjoitteluohjaajan kanssa. Lisäksi harjoittelusta saa opintopisteitä, mutta se vaatii jonkun verran aikaa (vähintään 8h/vko), ja oma harjoitteluni vaati myös kovaa panostusta.

Jerusalemissa ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi kenellekään viralliselle taholle. HebrewU tarjoaa opiskelijoilleen vakuutusta terveydenhuoltoon, joka on tosin hintava. Vakuutus ei yllä myöskään miehitetyille alueille, kuten Länsirannalle. Itse otin matkavakuutuksen Suomesta ja ilmoitin yliopistolle että matkavakuutukseni on niin kattava, etten tarvitse HebrewU:n vakuutusta, enkä tosin onneksi ole sitä vielä joutunut testaamaan. Vakuutuskortti, passi (tai kuva passista) ja opiskelijakortti kannattaa aina pitää matkassa mukana Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa!

Asuminen

HebrewU tarjoaa opiskelijoilleen jaettuja asuntoloita kampuksen läheltä Itä-Jerusalemissa. Itse asuin näissä asuntoloissa mikä oli toisaalta hienoa, koska ystäväni asuivat kaikki samassa talossa. Lisäksi se oli stressittömämpää sillä asunnon etsiminen Jerusalemissa on paikoin työlästä. Toisaalta taas asuntola on melko kallis (600$/kk), ja luulen että olisin voinut löytää halvemman asunnon samalta alueelta. Asuntolan moraalinen ongelma itselleni oli myös se, että se sijaitsee niin sanotun ”green linen” takana, mikä tarkoittaa sitä, että kansainvälisen lain mukaan asuntolat ovat miehitetyillä alueilla ja kuitenkin israelilaisen yliopiston omistuksessa.

HebrewU:lla on kolme asuntolaa yliopiston lähellä, ja koska uusin asuntola oli täynnä, päädyin asumaan vanhempiin rakennuksiin, jotka olivat melko huonossa kunnossa. Kannattaa varautua myös siihen, että opiskelijat joutuvat ostamaan kaiken asuntoon, mukaan lukien peitot, keittiövälineet ja siivousvälineet. Tosin yliopisto vihjasi, että tämä saattaa muuttua ensi vuonna. Sekä asuntoloissa että yliopistolla on turvallisuusjärjestelyjä, ja opiskelijakorttia kysytään miltei joka kerta rakennukseen mennessä.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu HebrewU:ssa seuraa melko erilaista rytmiä kuin Helsingin yliopistossa. Rothberg International Schoolissa, jossa suurin osa vaihto-opiskelijoiden kursseista on, luokat ovat pieniä ja opiskelijoita kannustetaan aktiivisuuteen. Minulla oli myös yksi kurssi HebrewU:n ”facultyn” puolelta, joka seuraa eri aikataulua kuin Rothbergin kurssit. Itse opiskelin Jerusalemissa lähinnä Lähi-Idän politiikkaa ja arabiaa, ja minulla oli monta kurssia Arabi-Israel-konfliktin historiasta, Palestiinan historiasta sekä Lähi-Idän sosiologiasta. Sanoisin että opiskelu itsessään on hiukan työläämpää kuin Helsingin yliopistossa, mutta ero ei ole kovin suuri. Opiskelijoita vaaditaan lukemaan lukuisia artikkeleita eri kursseille, mikä on se eniten aikaa vievä osuus. Minulla oli harjoittelu mukaan lukien 6 kurssia, joka on Suomen opintopisteissä 30 opintopistettä, ja opiskeltavaa riitti. HebrewU suosittelee opiskelijoilleen keskimäärin viittä kurssia per lukukausi. Sanoisin että arvosteluprosessi yliopistolla on opettajasta ja kurssista riippuen erilaista, mutta jos lukee läksynsä ja tekee muistiinpanoja luennolla, kaikilla kursseilla pärjää oikein hyvin. HebrewU:ssa arvosteluprosessi koostuu yleensä koko lukukauden panoksesta (10% läsnäolo, ja esimerkiksi 40% välikoe ja 50% loppukoe). Opiskelutyyli ja kurssit ovat myös saaneet joitain yhdysvaltalaisia vaikutteita, sillä jotkut opettajat ovat opettaneet Yhdysvalloissa, ja opiskelijoita sieltä on myös paljon.

Jos haluaa opiskella asioita liittyen konfliktiin, kannattaa muistaa että opettajilla yliopistossa on aina oma näkökulmansa sillä he elävät konfliktia, eivät pelkästään opeta sitä. Ylipäätään opiskelu yliopistolla on ollut hienoa, rankkaa, ja äärimmäisen mielenkiintoista, sillä se on auttanut minua kehittämään kriittistä silmää. Olen kaiken kaikkiaan oppinut todella paljon, ennen kaikkea sellaisista asioista jotka ovat todella kaukana kaikesta tutusta ja Suomen kontekstista. Opettajat ja Rothbergin henkilökunta ottavat myös paljon henkilökohtaista kontaktia opiskelijoihin, antavat palautetta ja tukea, mistä itse pidin opiskelussa eniten. Toinen lempiasiani HebrewU:ssa oli se, että kampus on todella viihtyisä!

Opiskelijaelämä HebrewU:ssa on todella aktiivista, ja tapahtumia riittää miltei joka viikko. Yliopiston kautta löytää sapatti-illallisia, juhlia, keskustelutilaisuuksia ja muita tapahtumia. Rothberg järjestää myös vaellusretkiä Israelissa joihin en tosin itse osallistunut, mutta kuulin monilta ystäviltäni että ne olivat todella hyviä retkiä. Osallistuin aluksi muutamaan tapahtumaan, mutta jonkin ajan jälkeen keskityin muihin asioihin. Vapaa-aikaa riittää opiskeluista huolimatta, sillä ainakin kevätlukukaudelle osuu monia juutalaisia juhlapyhiä, jolloin yliopisto on kiinni.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jerusalem on uniikki kaupunki sekä Israelissa että muualla. Arki siellä on erilaista, ja sen huomaa jo ensimmäisellä viikolla, kun lähes koko kaupunki hiljenee viettämään sapattia. Julkinen liikenne ei kulje, kaupat ovat kiinni ja yliopisto on kiinni. Ennen sapattia kannattaa siis ostaa kaikki tarvittava viikonlopuksi! Tämä oli minulle alussa vaikea käsittää, mutta siihen tottuu jonkin ajan jälkeen. Toisaalta Itä-Jerusalemissa ja Damaskoksen portin lähellä kaikki on auki, ja olenkin tottunut viettämään sapattini Itä-Jerusalemin kahviloissa ja kirjakaupoissa. Lisäksi jos haluaa vierailla Länsirannalla, lauantai on siihen oivallinen päivä, sillä arabibussit kulkevat sapatista huolimatta. Jerusalemin uskonnollinen merkitys ei luultavasti tule kenellekään yllätyksenä, ja kaupungissa on paljon uskonnollisia tapahtumia ja juhlia. Uskonnolla on todella tärkeä rooli ihmisten elämässä, ja esimerkiksi ultra-ortodoksisilla alueilla sekä tietenkin vanhan kaupungin pyhillä paikoilla, tulee kunnioittaa pukeutumissääntöjä ja muita tapoja. Sekulaarille ihmisille sopeutuminen voi aluksi olla hiukan haastavaa, mutta Jerusalemissa on myös hyvin sekulaareja asuinalueita, kuten First Station joka on auki läpi koko sapatin. Lisäksi kaupungin uskonnolliseen luonteeseen kannattaa yrittää suhtautua positiivisesti: se avaa todella uusia perspektiivejä, ainakin omaan kokemukseeni.

Jerusalemissa panostetaan paljon turvallisuuteen. Poliiseja ja sotilaita on kaikkialla, ja miltei yhteenkään rakennukseen ei pääse sisään kulkematta ensin metallinpaljastimesta. En ole kuitenkaan tuntenut oloani turvattomaksi Jerusalemissa, epävakaasta poliittisesta tilanteesta huolimatta. Yliopistolla järjestetään turvallisuusorientaatio ensimmäisenä päivänä, mistä oli jonkin verran hyötyä. Asioita joita kannattaa muistaa turvallisuuden kannalta: pimeän tullen ei kannata vaellella yksin ja uskonnollisten juhlapyhien aikana kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ympäristöön. Lopuksi: aina kannattaa olla varovainen, muttei vainoharhainen!

Israel ylipäätään on kallis maa, ja vaikka Jerusalem ei ole yhtä kallis kuin esimerkiksi Tel Aviv, se on silti hintava. Eniten rahaa minulla on mennyt luultavasti ruokaan, se on yhtä kallista tai paikoin jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Itä-Jerusalemissa Damaskoksen portin lähellä on huomattavasti halvempaa kuin muualla Jerusalemissa, ja olenkin käynyt siellä tekemässä ruokaostokseni. Yliopistolla ei myöskään ole opiskelijaruokailua, jota olen jäänyt kovasti kaipaamaan Helsingin yliopistossa. Matkustaminen on luultavasti ainoa halpa kustannus maassa, kaikki muu on aika lailla samalla hintatasolla kuin Suomessa.

Sopeutuminen elämään Jerusalemissa on ollut paikoin vaikeaa, mutta myös todella palkitsevaa. Olen oppinut enemmän kuin olisin koskaan osannut arvata, enkä pelkästään yliopistolla. Israelilaisilla on todella erilainen mentaliteetti, johon kyllä tottuu. Vaikka Jerusalemin oikeistolaiset arvot eivät sovi omaan maailmankuvaani, sitä kaikkea on ollut hyvin kiinnostavaa seurata. Jerusalem on täynnä elämää, ja kaikki siellä on erilaista ja ainutlaatuista.

Vaihtokertomus Portugalista, Universidade Nova de Lisboa, kevätlukukausi 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston hyväksyttyä vaihtoni sain ensimmäisen sähköpostiviestin Universidade Nova de Lisboan kansainvälisten asioiden yksiköltä lokakuussa vaihteessa 2016. Viestissä oli selkeät ohjeet tarvittavista dokumenteista ja hakupapereista sekä opinto-opas Erasmus-opiskelijoille. Sain vastauksia kysymyksiini nopeasti ja selkeästi sähköpostitse. Hakupaperit ja dokumentit piti palauttaa marraskuun loppuun mennessä. Lukukausikalenteri löytyi muutaman klikkauksen kautta yliopiston verkkosivuilta ja tervetulotilaisuus järjestettiin muutama päivä ennen lukukauden alkua helmikuun ensimmäisellä viikolla.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopiston tervetulotilaisuus ennen luentojen alkua osoittautui erittäin hyödylliseksi. Jokaiselle jaettiin kirjekuori, jossa oli tarpeelliset dokumentit sekä täytettävät hakulomakkeet ja ohjeet niiden täyttämiseen. Juurikaan tätä helpommaksi alkubyrokratiaa ei varmaankaan saa tehtyä, vaikka lappujen täyttely, allekirjoitusten ja leimojen hakeminen eri puolilta yliopistorakennusta veikin hieman aikaa. Yllätyin kuitenkin yliopiston alkubyrokratian sujuvuudesta.

Ainoat hankaluudet liittyivät kurssi-ilmoittautumisiin. Englanninkielisiä kursseja ei ole liikaa tarjolla, joten ”mielenkiintoisimmat” täyttyivät hyvin nopeasti. Kurssit piti myös valita ennen kuin kaikkien kurssien luentoaikataulut olivat tiedossa – osa siis joutui vaihtamaan niitä myöhemminkin päällekkäisyyksien selvitessä. Tiedot eivät myöskään pitäneet paikkaansa nettisivuilla olevien kurssitietojen kanssa. Kansainvälisen yksikön työntekijät olivat todella avuliaita ja selvittivät ongelmat aina kanssani loppuun asti.

Kuukauden julkisen liikenteen lippu maksaa noin 30 euroa ja sisältää metron ja bussin rajattoman käytön. Itse menin Erasmus Student Network Lisboan (ESN Lisboa) toimistolle Bairro Altoon ja täytin hakulomakkeen ystävällisen vapaaehtoisen avustamana. Hakulomakkeeseen tarvitsee suunnilleen passikuvan kokoisen kuvan itsestään, jonka voi ottaa valokuva-automaateissa suurimmilla metroasemilla. Täytetyn hakulomakkeen ja valokuvan kanssa bussikortin voi hakea Cais de Sodren tai Marques de Pombalin aseman palvelutiskeiltä. Valmistuttua joko pikatilauksena parissa päivässä parilla eurolla enemmän tai noin viikossa sen voi hakea samalta asemalta.

Ylipäätänsä kaikki byrokratia Portugalissa hoidetaan paikan päälle menemällä ja papereita täyttelemällä – suomalaiseen toimivuuteen ja digipalveluihin tottuneen kannattaa pidentää pinnaansa hieman, mutta mikään ei ollut erityisen hermoja raastavaa tai aikaa vievää.

Asuminen

Itse vuokrasin huoneen vapailta markkinoilta – Lissabonissa on paljon nuoria ja opiskelijoita eli vuokrattavia huoneita löytyy paljon. Toisaalta, koska niin monet haluavat asua kaupungissa hinnat ovat nousussa. Suosittelenkin kaikkia Portugalin suurempiin kaupunkeihin lähtijöitä käyttämään jonkin verran aikaa hintatason selvittämiseen. Keskimäärin huone 15 minuutin metromatkan sisällä keskustasta oli 250-500 euroa (netti, vesi ja sähkö kuuluivat useimmiten hintaan).

Kuumentuneet vuokramarkkinat houkuttelevat myös ikävä kyllä huijareita, joten jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä. Mene aina paikan päälle tsekkaamaan huone ennen kuin annat rahaa kenellekään. Kirjallinen vuokrasopimus kannattaa aina tehdä, vaikka kaikki vuokranantajat eivät halua sitä antaa, vaan vuokraavat pimeillä markkinoilla verojen välttämiseksi. Minulla ei ollut mitään ongelmia vuokranantajani kanssa eikä ollut kavereillakaan – yksittäisiä pienten korjaustarpeiden ”unohtamisia” lukuun ottamatta.

Lissabonissa on toimiva ja luotettava metrojärjestelmä, vaikkakin aina silloin tällöin jokin linja ei kulkenutkaan. Sen sijaan bussit eivät ole kovin luotettavia, itse kuljin kouluun bussilla ja aikataulut olivat vain suuntaa antavia. Suosittelen siis etsimään huoneen tai asunnon kävelymatkan päästä metropysäkiltä.

Lissabonilaiset talot on rakennettu Portugalin kesää ajatellen – talvi on kuitenkin kylmä ja kostea, eikä taloissa ole lämmitystä. Suosittelen ostamaan poislähtevältä vaihtarilta pienen sähköpatterin ja ottamaan villasukat mukaan.

Yliopistolla on asuntoloita jonkin matkan päässä keskustasta, joiden hintataso on erittäin hyvä. Niitä kannattaa harkita, jos on valmis asumaan hieman kauempana. Info asuntoloista ja sinne hakemisesta tuli marraskuussa sähköpostitse yliopistolta.

Opiskelu ja opetus

Helmikuussa alkavat kurssit kestävät koko lukukauden touko- ja kesäkuun vaihteeseen asti. Lähes kaikilla kursseilla oli 4 tuntia luentoja viikossa. Tästä johtuen parin tunnin hyppytunteja on paljon. Onneksi kampuksella on kiva iso sisäpiha terasseineen ja kahvila. Opiskelijalounas maksaa 2,60€ ja tarjolla on aina myös kasvisruokaa. Lomaa oli karnevaalina ja pääsiäisenä. Arvosteluasteikko on 0-20 ja ensimmäinen hyväksytty arvosana on 10. Arvosanoista käydään kovaa kilpailua, sillä niiden perusteella haetaan niin maisteriopintoihin kuin ensimmäiseen työpaikkaankin. Opiskelijat eivät käy töissä opiskelun ohella.

Läsnäolopakkoa ei tosin ollut paitsi kielten kursseilla ja amerikkalaisen vierailijaprofessorin pitämällä Elements of Journalism -projektityökurssilla. Suosittelen ottamaan portugalin kielen ja kulttuurin alkeiskurssin, se sisältää paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa tietoa kaupungista, kulttuurista ja historiasta eikä koko aikaa vietetä luokkahuoneessa. Tämän lisäksi valitsin markkinoinnin peruskurssin, viestinnän sosiologiaa sekä mainonnan projektikurssin. Ne vastasivat melko hyvin odotuksiani.

Opetus oli suomalaiseen soveltavaan ja omaan ajatteluun nojaavaan yliopisto-opetukseen verrattuna melko perinteistä. Professorin asemaa tulee kunnioittaa ja suurin osa luennoista menee proffan puhuessa luentosalin edessä. Muutama virkistävä poikkeus tästäkin tosin oli! Osa professoreista painottaa keskustelevampaa otetta. Toisaalta taas jokaisen markkinoinnin kurssin luennon aluksi professori tenttasi järjestyksessä läsnäolijoilta edellisen luennon asiat. Lähes jokaisella kurssilla oli joitain välitöitä tai ryhmätöitä, joita edistettiin lukukauden aikana. Ryhmätöiden rakenne ja toimintatavat oli melko tiukkaan määritelty ja se tuntui välillä turhauttavalta, kun on tottunut suomalaiseen ’tässä on ongelma, ratkaiskaa’ -tapaan tehdä ryhmätöitä.

Kurssit eivät tästä määrätystä luonteesta johtuen tuntuneet erityisen haastavilta, mutta aikaa artikkelien lukemiseen ja ryhmätöiden tekemiseen kului jonkin verran. Tentit ovat hyvin perinteisiä: termien määrittelyä, lyhyitä esseitä ja monivalintoja. Niissä ei painotettu laajojen kokonaisuuksien osaamista vaan ennemmin esimerkiksi kahden koulukunnan vertailua aiheen X ympäriltä. Portugalinkielisillä kursseilla tentit olivat portugaliksi, mutta niihin sai vastata englanniksi. Se jäi mysteeriksi miten portugalia osaamattomat vaihtarit vastasivat portugalinkielisten kurssien tentteihin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lissabon on länsieurooppalaiseksi pääkaupungiksi halpa. Tietysti pahimpia turistikortteleita kannattaa välttää, jos ei halua maksaa liikaa huonosta laadusta. Kahvilassa espresso maksaa n. 60 senttiä, baarissa pieni olut n. 1 euron ja ruokakaupassa 1,5 litraa vettä 25 senttiä. Hanavesi on ihan juotavaa, mutta makuun tottumisessa kesti aikansa. Hyvän kolmen ruokalajin lounaan saa kympillä, kuten manikyyrinkin. Ruokakaupoista Lidl ja hypermarketit kuten Continente ja Pingo Doce ovat halvimmat. Kasvisruoka- ja vegaanitarjonta laajenee koko ajan.

Vuokrasimme useamman kerran auton ystäviemme kanssa ja sen päivävuokra oli 25-40 euron välillä päivän tai parin varoitusajalla. Tunnin ajomatkan päässä Lissabonista on paljon upeita paikkoja, suosittelen auton vuokraamista. Liikennekään ei ollut yhtään niin paha kuin ensiksi ajattelin, kunhan pysyi poissa historiallisesta keskustasta. Portugali on viinimaa eli hinnat ovat opiskelijaystävälliset – kannattaa myös käydä tutustumassa viinitarhoihin Lissabonin ulkopuolella.

Itse hankin WTF-nimisen kännykkäliittymäni ESN:n kautta, sillä sen sai saman tien heidän toimistoltaan mukaan aktivoituna. Yksi giga nettiä kuussa on hieman alle kympin ja investoimalla pari euroa lisää saa lisää nettiä. Rajaton netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, mutta wifejä on melko hyvin saatavilla. Suosittelen muutenkin tutustumaan ESN Lisboan toimintaan, he auttavat kaikissa käytännön järjestelyissä ja ongelmissa sekä järjestävät paljon tapahtumia. Lähes kaikki vaihtokaverini saivat esimerkiksi apua huoneen hankkimiseen heidän kauttaan.

Vaihtokertomus, University of Namibia, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Paistetta ja perspektiiviä – vaihdossa Namibiassa

Ennen lähtöä

Hyväksymiskirjeet University of Namibiasta (UNAM) saimme marraskuussa, jolloin meitä myös neuvottiin pikaisesti aloittamaan viisumien haku. Palautimme viisumihakemukset joulukuun alussa, mutta viisumit eivät ehtineet valmistua ennen lähtöä. Namibiassa ensimmäisinä viikkoina paikallinen vaihtokoordinaattori auttoi meitä kuitenkin viisumien hankinnassa, ja saimme ne suhteellisen vaivattomasti muutaman viikon Namibiassa oleskelun jälkeen. Marraskuussa saapuneen hyväksymiskirjeen mukana saimme myös akateemisen vuoden aikataulun. Kevätlukukausi alkaa helmikuun alussa ja loppukokeet päättyvät kesäkuun alussa. UNAM:in vaihtokoordinaattori oli hyvin avulias. Hän esimerkiksi tilasi meille kuljetuksen lentokentältä kampukselle saapuessamme Windhoekiin.

Alkubyrokratia

Ensimmäiset päivät vaihtoa menivät alkubyrokratiaa hoitaessa. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tarvinnut ilmoittautua, mutta viisumin saamiseksi kannattaa itse olla aktiivinen alusta saakka. Meidän tapauksessamme hoidimme viisumiprosessin viimeistelyn kampuksen kansainvälisyyspalveluiden kautta. Yliopistoon ja kursseille kirjautuminen on kärsivällisyyttä vaativa prosessi. Meidän piti jonottaa useilla eri luukuilla opiskelijanumeroa, kurssi-ilmoittautumisia ja asuntolaa varten. Kaikki UNAM:ista etukäteen sähköpostitse saadut paperit kannattaa ottaa mukaan sekä skannattuina että kopioina. Myös passista kannattaa ottaa useita kopioita. Vaikka alkubyrokratia UNAM:issa on raskasta, opiskelija-avustajat auttavat prosessissa ja vaihto-opiskelijat ohjataan usein pahimpien jonojen ohi. Kursseihin kannattaa tutustua etukäteen, ja omat valinnat varmistaa vielä ennen kuin kurssit käy rekisteröimässä omassa tiedekunnassa, sillä lukukauden ensimmäisinä viikkoina kurssien muuttaminen vaatii jonottamista.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu UNAM:issa vaihtelee hyvin paljon tiedekunnittain. Itse opiskelin Faculty of Economics and Management Sciences -tiedekunnassa, ja suurin osa kursseistani oli massaluentokursseja. Jokaisen kurssin aikana oli ainakin yksi välikoe, jonka lisäksi kursseihin kuului ryhmäesseitä, pistareita tai muita palautettavia tehtäviä. Ryhmäesseet olivat minulle uusi tuttavuus ja kirjoitin niitä 5, 12 ja 30 hengen ryhmissä. Lisäksi jokaisella kurssilla järjestettiin kolmen tunnin loppukoe, jossa tentattiin kaikki lukukauden aikana käsitellyt asiat. Loppukokeet vastaavat vaikeustasoltaan Helsingin yliopiston tenttejä. Mikäli lukukauden aikana on osallistunut säännöllisesti luennoille ja kertaa opiskellut asiat ennen loppukoetta, ei läpipääsemisen kanssa pitäisi olla ongelmia.

Lähes kaikilla luennoilla on 80 prosentin läsnäolopakko. Tämän vuoksi lukukauden alussa kannattaa tarkistaa, etteivät luennot mene päällekkäin. Poissaoloja kannattaa välttää, sillä välillä myös kokeita tai muita kurssisuoritukselle tärkeitä osioita järjestetään lyhyellä varoitusajalla. Luentoja toisaalta myös perutaan suhteellisen usein, ja monesti ilmoitus luennon peruuntumisesta tulee viime tingassa. Viestintä kursseilla tapahtuu usein Whatsapp-ryhmän kautta, ja ainoastaan ryhmän opiskelijaedustaja kommunikoi suoraan luennoitsijan kanssa.

Opetustyyli on Helsingin yliopistoon verrattuna paikoitellen autoritäärinen, eivätkä luennoitsijat ole tottuneet kritiikkiin tai haastamiseen. Hierarkia luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä on korkea ja luennoitsijat haluavat, että heitä kunnioitetaan. Monilla kursseilla dioja tai muuta tukimateriaalia käytettiin hyvin rajallisesti, jolloin luennoilla kannattaa ottaa muistiinpanoja, jotka ovat hyödyllisiä loppukokeisiin kerratessa.

Opiskelin itse Namibian ja eteläisen Afrikan politiikkaa ja taloutta käsitteleviä kursseja, ja suosittelen niitä vaihtoon lähtijöille, jotka haluavat syventää ymmärrystään paikallisesta yhteiskunnasta. Joillekin kursseille vaaditaan esitietovaatimuksia, mutta niiden noudattaminen ei ole vaihto-opiskelijoille pakollista. Opiskelin kursseja jokaiselta pää-aineeni vuosiasteelta (1-4), ja koin mielekkäimmiksi kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoille tarkoitetut kurssit. Arvosanat annetaan UNAM:issa prosentteina, jolloin 100% vastaa täysiä pisteitä. Läpipääsyyn kurssista vaaditaan 50% keskiarvo.

Asuminen

Asuminen tapahtuu UNAM:in kampuksen asuntolassa. Kampusalueella on kolme asuntolaa: Old Hostel, New Hostel ja Emona. Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijat on yleensä sijoitettu asumaan Old Hostelliin, joka on asuntoloista vanhin. Asuntola on kuitenkin hyvällä sijainnilla ruokalan ja luentosalien lähellä. UNAM:illa asuntolassa asumiseen kuuluu päivittäinen aamupala, joka tarjotaan ruokalassa. Aamupala koostuu neljästä tummasta tai vaaleasta paahtoleivästä, lihaleikkeleestä, puurosta maidolla ja kahvista, teestä tai mehusta.

Asuntolassa huoneet ovat suhteellisen pieniä, mutta kompakteja. UNAM tarjoaa vaihto-opiskelijoille lakanat, mutta oma pyyhe ja tyynyliina kannattaa ottaa mukaan. Huoneissa on yleensä sänky, kirjoituspöytä ja -tuoli sekä vaatekaappi. Jossakin huoneissa on myös jääkaappi, mutta koska meidän huoneissamme sitä ei ollut, päädyimme ostamaan itse huoneisiin pienet jääkaapit. Asuntolassa on muutamia helloja yhteiseen käyttöön, mutta ruuanlaiton helpottamiseksi monilla asuntolan asukkailla on omat keittolevyt huoneissaan. Pyykit ja tiskit pestään asuntolassa käsin. Uusimmassa Emona-hostellissa on myös pesulapalvelu, jota voi maksua vastaan hyödyntää.

Asuntolassa asuminen helpottaa suuresti vaihto-opiskelijan arkea ja elämää, sillä luentojen välillä saattaa olla pitkiäkin taukoja. Lisäksi kampuksella on tarjolla runsaasti harrastusmahdollisuuksia, joihin liikkuminen iltaisin on helppoa lyhyiden välimatkojen vuoksi. Tarjolla on muun muassa jalkapalloa, tennistä, yleisurheilua ja lentopalloa. Lisäksi UNAM:issa toimii aktiivisia kerhoja, kuten kuoro, teatterikerho ja väittelykerho. Osallistuin itse UNAM:in kuoroon, ja suosittelen sitä lämpimästi musikaalisille vaihto-opiskelijoille. Kuorosta saa paljon ystäviä ja pääsee laulamaan useilla paikallisilla kielillä.

Vapaa-aika ja muu elämä

Vapaa-ajalla harrastusten lisäksi kävimme usein kaupungilla syömässä. Windhoekissa on laadukkaita ostoskeskuksia, joissa on paljon kauppoja ja elokuvateatteri. Elokuvissa käyminen ja ulkona syöminen on Suomen hintatasoon verrattuna hyvin edullista. Ruokakaupassa liha on edullista, mutta kasvikset ja hedelmät lähes Suomen hinnoissa. Windhoekissa julkinen liikenne on lähes olematon, joten liikkuminen tapahtuu takseilla. Taksit kuitenkin pyritään aina täyttämään samaan suuntaan haluavista matkustajista. Taksien käyttö erityisesti päiväsaikaan ja tuttujen kanssa on turvallista, mutta pimeällä yksin liikkuessa erityisen tilaustaksin käyttäminen voi olla hyvä idea.

Kokemusten ja ajatusten jakaminen muiden suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa helpottaa valtavasti Windhoekiin ja UNAM:iin sopeutumista, sillä UNAM tarjoaa hyvin rajallisesti perehdytystä uuteen ympäristöön. Ainakin Itä-Suomen yliopisto lähettää Helsingin yliopiston ohella säännöllisesti vaihto-opiskelijoita UNAM:iin. Erityisesti ongelmatilanteissa muiden vaihto-opiskelijoiden tuki on todella arvokasta, sillä ongelmiin voi olla vaikeaa löytää paikallista tukea tai nopeita ratkaisuja.

Lomilla ja viikonloppuisin kannattaa ehdottomasti matkustella, sillä Namibia on todella upea maa! Helpoiten liikkuminen onnistuu vuokra-autolla, sillä bussiyhteyksiä on rajallisesti ja etäisyydet ovat suuria. Namibiassa on erityisen paljon hyviä retkeilymahdollisuuksia, joten makuupussin ja kevyen teltan mukaan pakkaamista kannattaa harkita. Namibia avautuu koko kauneudessaan vasta silloin, kun käy toisinaan myös Windhoekin ulkopuolella!

Vaihtokertomus, kevät 2018, University of Strathclyde

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 vaihto-opiskelijana Glasgow’ssa sijaitsevassa Strathclyden yliopistossa. Vaikka kyseinen oppilaitos on varmasti monelle suomalaiselle opiskelijalle Tylypahkaa muistuttavaa Glasgow’n yliopistoa huomattavasti tuntemattomampi, voin vilpittömästi suositella Strathclydea kaikille Britanniassa ja erityisesti Skotlannissa opiskelusta haaveileville! Ohessa lyhyt ote kokemuksistani ja käytännön vinkeistä keväisessä Skotlannissa.

Ennen lähtöä

Lähtöä edeltävä hakuvaihe ja alkubyrokratia oli omasta mielestäni varsin mutkaton. Isoin työ tehdään haun ensimmäisessä vaiheessa, jolloin kirjallisella hakemuksella haetaan Helsingin yliopistolta suostumusta vaihtoon lähdölle; kohdeyliopisto ei missään vaiheessa hakuprosessia vaatinut erillistä “motivaatiokirjettä”. Hakuprosessi tapahtuu sekä Helsingin yliopiston Mobility Online -portaalissa että ensimmäisen “nominaatiovaiheen” jälkeen Strathclyden vastaavassa järjestelmässä. Kahden portaalin välillä sukkulointi voi aluksi tuntua stressaavalta, mutta pakollisen paperisodan määrä on loppupeleissä erittäin maltillinen, eikä esimerkiksi alustavien kurssivalintojen tekemisestä kannata liikaa ahdistua: omalla kohdallani kävi niin, etten voinut osallistua kaikille haluamilleni kursseille, mutta korvaaavat kurssit löytyivät kyllä tilalle varsin nopeasti. Henkilökunta oli koko hakuprosessin ajan erittäin avulias, ja kursseja on myös mahdollista vaihtaa tarpeen tullen vielä opintojen alkamisen jälkeenkin. Strathclyden yliopisto ei  myöskään vaatinut erillistä koetta kielitaidosta, vaan suomalaisiin perusopintoihini kuulunut pakollinen englannin kurssi täytti tämän tehtävän kätevästi.

Onnistuneen hakuprosessin jälkeen lentojen etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Glasgow’ssa on lentokenttä, mutta tarjonta on selvästi suurempi jos matkustaa Edinburghin kautta. Kaupunkien välinen matka taittuu helposti esimerkiksi junalla alle tunnissa, mutta Edinburghin lentokentältä kulkee myös Citylink-bussi suoraan Glasgow’hun.

Asuminen

Strathclyden yliopiston omat opiskelija-asunnot muodostavat niin kutsutun kampuskylän yliopiston alueella, opintorakennusten ja kirjaston välittömässä läheisyydessä. Asuntoloita ja asuntoja on useita erilaisia, ja niiden noin 105-140 puntaa/viikko vuokraan sisältyy vesi, sähkö, netti sekä viikottain suoritettava siivous. (Viimeinen erittäin iso plussa, jos kohdalle osuvat sotkuisat kämppäkaverit!) Asuntoja haetaan hakuvaiheessa erillisellä lomakkeella, jossa hakijoilla on mielestäni erittäin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaiseen asuntoon päätyy: iso osa hakulomakkeesta oli omistettu sen kartoittamiseen, minkälainen hakija oli kyseessä ja millaisten ihmisten seurassa hän viihtyisi parhaiten. Tästä systeemistä iso hatunnosto Strathclydelle, koska se selvästi ohjasi varsin onnistuneesti kohtalaisen samanhenkisiä ihmisiä saman katon alle; tästä syystä ei olekaan ollenkaan tavatonta, että kampukselta löytyy luultavasti useampikin bileasunto. Yliopisto tarjoaa myös paljon tietoa ja neuvoja onnistuneen kampuselämän mahdollistamiseksi, ja asunnon vaihtaminenkin onnistuu varsin helposti vapaina olevien huoneiden määrän niin salliessa. Keskellä kampuskylää sijaitsevasta Village Office -rakennuksesta löytyvät paitsi asuntoasioista vastaavan henkilökunnan tilat ja pyykkitupa, mutta myös pieni ruokala, erittäin kohtuuhintainen opiskelijabaari, Santander-pankin konttori ja automaatti sekä Amazon-lokerikko.

Oman hakuvaiheeni aikana yliopiston nettisivuilla ilmoitettiin, että koko lukuvuodeksi saapuvien vaihto-opiskelijoiden majoittamista asuntoloihin ei voida taata, mutta yhden lukukauden ajaksi saapuville lähtökohtaisesti järjestetään huone kampukselta. Yliopisto tarjoaa myös apua niille hakijoille, joiden tulee etsiä asuntonsa yksityisiltä markkinoilta. Kaupunkiin on selvästi rakennettu, ja rakennetaan edelleen, varsin huomattava määrä asuntoja juuri opiskelijoita silmällä pitäen, joten yliopiston henkilökunnan ja Erasmus-järjestön tuella asunnon luulisi löytyvän suhteellisen helposti.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Strathclydessa kurssit kestävät lähtökohtaisesti yhden lukukauden ajan. Yhden kurssin laajuus vastaa normaalisti kymmentä suomalaista opintopistettä, joten kevään aikana minun tuli suorittaa kolme kurssia. Kurssit koostuvat luennoista, joita järjestetään kahdesti viikossa, sekä kahden viikon välein järjestettävistä tutoriaaleista, joissa kurssin teemoihin perehdytään tarkemmin mm. esitelmien tai väittelyiden kautta. Tutoriaaleihin osallistuminen on pakollista, politiikka luentojen läsnäolopakkoa kohtaan vaihtelee tiedekuntien, laitosten, kurssien ja opettajien mukaan. Tutoriaalien vaatiman valmistautumisen lisäksi kurssit sisältävät yleensä yhden esseesuorituksen ja loppukokeen. Vaihto-opiskelijat, joiden äidinkieli ei ole englanti, saivat ainakin politiikan tutkimuksen laitoksella ottaa kokeeseen mukaan sanakirjan. Kurssit päättyvät muutamaa viikkoa ennen koekauden alkua, joten aikaa pänttäämiseen ja vaihdosta nauttimiseen löytyy varmasti.

Kurssien vaativuustaso ilmoitetaan numeroin ykkösestä viiteen, mutta vaihto-opiskelijat harvemmin saavat osallistua nelos- ja viitostason kursseille. Kurssitarjonta on laaja ja varsin joustava: lukukausikohtaisista kursseista vähintään kaksi tulee suorittaa oman laitoksen sisältä, loput opinnoista voi täyttää melko vapaasti muista oppiaineista. Opetuksen taso omalla laitoksellani oli erinomaista, ja luennoitsijat vaikuttivat aidosti kiinnostuneilta opiskelijoiden panostuksesta ja mahdollisista huolenaiheista. Jokaisen kurssin yhteydessä julkaistiin erityinen kurssiopas, jossa ilmoitettiin yksityiskohtaisesti kurssivaatimusten lisäksi erittäin kattava lista hyödyllisistä lähteistä opiskelun ja esseiden kirjoittamisen tueksi. Yliopiston opiskelijakortilla pääsee käyttämään kirjaston fyysistä ja elektronista aineistoa, ja koekaudella kirjasto on auki ympäri vuorokauden. Lähtökohtaisesti uskallan tiivistää Strathclydessa opiskelun näin: apua saa aina kun uskaltaa kysyä, ja asiat sekä käytännön järjestelyt on yleensä pyritty tekemään opiskelijoiden kannalta mahdollisimman helpoksi.

Opiskelijaelämä on melkoisen vilkasta. Strathclydessa ei ole suomalaiselle opiskelijakulttuurille tyypillisiä ainejärjestöjä, mutta sen sijaan erilaisia harrastuskerhoja (“society”) löytyy valehtelematta useita kymmeniä. Jos bilettäminen ei innosta, ovat kerhot erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin itselle mieleisen puuhan merkeissä. Protippinä mainittakoon Strathclyde Nordic Society, jonka tapahtumissa pääsee helposti tapaamaan yliopiston suomalaisia tutkinto-opiskelijoita!

Mikäli taas juhliminen kiinnostaa, niin kampusalue ja koko Glasgow muodostavat melkoisen Puuhamaan täynnä mahdollisuuksia edellä mainitun aktiviteetin toteuttamiseen. Village Officen opiskelijabaarin lisäksi lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee yliopiston opiskelijaliiton tilat, josta löytyy biljardipöydillä, jättiscreeneillä ja opiskelijaystävällisillä hinnoilla varustettu The Yard-sporttibaari. Kampusalueen baareissa järjestetään kaikenlaista ohjelmaa aina beer pong-turnauksista pubivisoihoin, ja asuntola-bileiden löytäminen on melkoisen vaivatonta. Itsestään selvästi Glasgow’n yö on täynnä elämää myös kampuksen ulkopuolella!

Vaihtoaika Glasgow’ssa on erittäin hyvä tilaisuus tutustua Skotlantiin laajemminkin. Erilaisia retkiä ja kierroksia järjestetään lukuisten tahojen toimesta, mutta luotettavaksi ja hyväksi havaittu Student Tours Scotland toimii läheisessä yhteistyössä yliopiston kanssa. Strathclydeen saapuvat vaihto-opiskelijat tulevat varmasti tutustumaan kyseisen yrityksen toiminnasta vastaavaan Garyyn tervetulotapahtumien yhteydessä. Jos taas mieli tekee nähdä maailmaa Skotlannin ulkopuolella, pääsee esimerkiksi Englantiin, Irlantiin tai peräti lahden yli manner-Eurooppaan varsin helposti ja edullisesti.

Täysin UniCafen tyylistä järjestelmää ei Strathclydessa ole, mutta lähin vastine on Nourish-ketju, jonka ruokaloita ja kahvilapisteitä löytyy pitkin kampusta. Viiden minuutin kävelymatkan päässä kampukselta sijaitseva Aldi-myymälä on kuitenkin niin edullinen, että jos asut yliopiston asuntoloissa, pääset huomattavasti halvemmalla kun teet päivittäiset ruokasi itse. Britannia on myös ilmeisesti erilaisten välipalojen luvattu maa, joten läheisistä marketeista löytyy aina jotain syötävää kiireisinä luentopäivinä.

Urheilusta kiinnostuneille Strathclyde tarjoaa kesästä 2018 lähtien entistä paremmat puitteet, kun täysin uusi urheilukeskus avautuu kampuksen välittömään yhteyteen. Vanhan urheilukeskuksen hinnat olivat aikalailla UniSportin tasoa, ja tämä tuskin muuttuu radikaalisti. Erilaisia urheilujoukkueita ja -kerhoja löytyy myös kelpo kattaus jostain tietystä lajista kiinnostuneille.

Lopuksi vielä mainittakoon allekirjoittaneen henkilökohtaiset ostovinkit koto-Suomesta Skotlantiin lähteville: sadetakki, vedenkestävä reppu tai laukku läppärille ja kunnolliset kuulokkeet. Näillä pääsee jo pitkälle!

Vaihtokertomus, Moskovan valtionyliopisto, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Venäjälle haetaan vaihtoon syksyisin, yleensä lokakuussa. Moskovan valtionyliopistoon eli MGU:hun tehdään vielä toinen hakemus sen jälkeen, kun Helsingin yliopisto on valinnut hakijaksi. Virallinen hyväksyntä Moskovasta tuli kesäkuun loppupuolella. MGU ei lähettänyt hirveästi yliopistoa koskevaa infoa ennen lähtöä, vaan täytyi itse olla aktiviinen, jos jotkin asiat mietityttivät. Halutessaan yliopistolta on mahdollista saada oma ”buddy” eli paikallinen opiskelija, joka auttaa esimerkiksi ensimmäisten päivien byrokratia-asioissa. Suosittelen tätä erittäin lämpöisesti, koska Moskovan valtionyliopisto ei järjestä minkäänlaista orientaatiota vaihto-opiskelijoille.

Saapuminen Moskovaan

Lähdimme elokuun loppupuolella Helsingistä HSE:lle menevän suomalaisvaihtarin kanssa Tolstoi-junalla Moskovaan. Juna valikoitui matkustustavaksi, koska mukaan sai ottaa kaksi matkalaukkua, eikä laukkujen painorajoista tarvinnut välittää. Oma buddyni oli meitä vastassa Moskovan päässä rautatieasemalla. Yhdessä otimme Yandex-taksin yliopistolle, ja hän auttoi minua saamaan väliaikaisen kulkuluvan, jotta pääsisin liikkumaan yliopistolla ennen varsinaisen kulkuluvan saamista. Oma buddyni oli korvaamaton apu ensimmäisinä päivinä. Yhdessä hankimme minulle muun muassa venäläisen puhelinliittymän, internetyhteyden yliopiston asuntolaan sekä Troika – matkakortin, jolla pystyi käyttämään julkista liikennettä Moskovassa.

Yliopiston päärakennus Varpusvuorilla

Asuminen

Suomalaisvaihtareiden ei tarvitse itse etsiä majoitusta, vaan jokainen saa huoneen yliopiston asuntolasta. Vaihto-opiskelijat olivat MGU:lla sikäli hyvässä asemassa, että lähes kaikilla oli omat huoneet, ja yhdessä toisen vaihto-opiskelijan kanssa jaettiin WC sekä suihku. Jokaisesta asuntolan kerroksesta löytyi useampi yhteiskäytössä oleva keittiö. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asui yliopiston päärakennuksen asuntoloissa. MGU:n päärakennus on yksi seitsemästä pilvenpiirtäjästä, joita kutsutaan Stalinin hampaiksi tai Stalinin seitsemäksi sisareksi. Olikin mieleenpainuva kokemus asua yhdessä Moskovan tunnetuimmista rakennuksista. Opiskelijoiden kesken tosin kulki yleinen vitsi siitä, että yliopiston asuntoloita ei ole kunnostettu ollenkaan niiden rakentamisen jälkeen 1950-luvulla. Päärakennus oli oma pieni maailmansa, sillä sieltä löytyi esimerkiksi elintarvikekauppoja, opiskelijaruokaloita, pizzeria, kauneushoitola, pesuloita, apteekki ja jopa oma poliisiasema. Yliopiston kampusalueella sijaitsee oma metroasema ja bussipysäkkejä, joten sieltä on hyvät kulkuyhteydet myös muualle Moskovaan.

Moskovan metroa ei turhaan kehuta yhdeksi maailman kauneimmista

Opiskelu ja opetus

Opiskelin venäjän kieltä vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Ainakin omassa tiedekunnassani opetus oli hyvin peruskoulumaista. Ennen kurssien alkua teimme kirjallisen ja suullisen kielitestin, joiden perusteella meidät jaettiin eri tasoryhmiin. Ryhmäjaon valmistuttua saimme kaikki valmiit lukujärjestykset, ja opetusta oli ainakin meidän ryhmällämme joka arkipäivä ja loppuvuodesta myös lauantaisin. Jokaisessa ryhmässä oli keskimäärin kymmenen opiskelijaa. Luennoilla oli läsnäolopakko ja joka kurssilta saimme aina paljon kotitehtäviä. Kielen opetus oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Läksyt käytiin aina yhdessä vuorotellen läpi ja jokaisen piti olla aktiivinen luennoilla. Esimerkiksi venäläisen kirjallisuuden kurssilla referoimme koko luokan edessä novelleja ja muita tekstejä, ja jos teki virheitä, opettaja korjasi heti perässä. Lisäksi lukukauden lopussa hyvin moni koe oli suullinen, mikä oli ainakin itselleni melko uutta. Vaikka läksyjä tuli paljon ja etenkin aikaisina aamuina läsnäolopakko ärsytti, olivat kurssit kuitenkin kielitaidon kehittymisen kannalta erittäin hyödyllisiä. Kursseilla oli myös hyvin yhteisöllinen olo, kun saman ryhmän kanssa näki puolen vuoden ajan sekä luennoilla että myös vapaa-ajalla. Opettajat kyselivät meiltä myös aina kuulumisia ja olivat kiinnostuneita siitä, mitä olimme tehneet vapaa-ajalla. Saipa heiltä myös vinkkejä Moskovan parhaista georgialaisista ravintoloista sekä mielipiteitä Venäjän nykypolitiikasta.

Vapaa-aika

Moskovassa tekemistä ja näkemistä riittää. Vaikka Moskova onkin Venäjän kallein kaupunki, on hintataso kuitenkin ainakin suomalaisesta näkökulmasta melko edullinen. Opiskelijabudjetilla pystyi hyvin syömään ravintoloissa ja käymään ulkona. Käytännössä kaikkiin museoihin pääsi halvemmalla paikallista opiskelijakorttia näyttämällä, ja myös Bolshoi-teatterin joihinkin baletti- ja oopperanäytöksiin pääsi vain 100 ruplalla. Vaikka Moskovassa riittääkin tekemistä enemmän kuin yhteen vaihtolukukauteen mahtuu, kannattaa Venäjällä ollessa ehdottomasti matkustella myös Moskovan ulkopuolella. Vaihtokavereiden kanssa reissasimme esimerkiksi Moskovan ympärillä olevissa Kultaisen kehän kaupungeissa sekä Tatarstanissa.

Yandex-taksin tilatessa saattaa päätyä esimerkiksi Volgan kyytiin

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sanonta ”mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy” pitää ehdottomasti Venäjän kohdalla paikkansa. Kannattaakin jo ennen lähtöä asennoitua siihen, että aina kaikki ei toimi niin kuin pitäisi ja erityisesti byrokratia-asioiden kanssa joutuu taistella käytännössä koko vaihtoajan. Erilaisten dokumenttien hakeminen ja vieminen paikasta toiseen ja puuttuvien leimojen metsästäminen vie yllättävän paljon aikaa, ja monesti oma kielitaito (tai lähinnä sen puute) vaikeuttaa omalta osaltaan asioiden hoitoa. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin aina järjestynyt, ja positiivisesti ajateltuna myös byrokratia-asioiden hoitamista voi ajatella kielitaidon kehittymisen näkökulmasta. Vaihto Moskovassa oli kaiken kaikkiaan erittäin hieno kokemus, ja voinkin suositella opiskelijavaihtoa Venäjän pääkaupungissa oikein lämpöisesti.