Vaihtokertomus, National University of Singapore (NUS), Singapore, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Singapore on etnisesti ja kulttuurisesti kirjava maa, joka on kiehtova yhdistelmä supermodernia länttä ja idän kulttuureja. Suuri osa vaihtareista valitsee Singaporen vaihtokohteekseen sen näppärän sijainnin vuoksi ja matkustelevat ahkerasti vaihdon aikana. Opetuksen laatu, monipuolinen ruokakulttuuri, trooppinen ilmasto ja kaupungin kauneus puhuvat myös Singaporen puolesta. Mikään vaihtoehtokulttuurin kehto se ei ole, mutta varmasti suomalaisille tarpeeksi eksoottinen ja jännittävä kokemus!

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain hyväksymistiedon NUS:ista meilitse vasta noin kuukausi ennen vaihdon alkua, joten kannattanee harkita lentolippujen ja muiden sitovien lähtövalmistelujen tekemistä jo ennen varsinaista hyväksyntää. Oma syksyni ennen vaihtoon lähtöä oli streessaava ja kiireinen, mikä näkyi jossain määrin lähtövalmisteluissani: hankin itselleni esimerkiksi matkavakuutuksen vain päivää ennen lähtöä (matkavakuutus kannattaa muuten kilpailuttaa, koska eri yhtiöiden tarjoamien pakettien hinnoissa on suuria eroja!) ja B-hepatiitin viimeinen vahvistava pistos jäi singaporelaisen opiskelijaterveydenhuollon hoidettavaksi. Onneksi olin uusinut hyvissä ajoin passini, jonka tulee olla voimassa puoli vuotta matkan päättymisen jälkeen, ja hankkinut kämppääni luotettavan alivuokralaisen. Arvioisin, että kiireen yllättäessä kaikista tärkeintä on keskittyä hoitamaan Singaporen puolen hakubyrokratiaa ajoissa, koska sen aikataulut eivät tosiaankaan jousta. Singaporen yliopistojen hakubyrokratia on kokonaisuudessaan jopa suomalaisesta näkökulmasta melko moniportaista ja aikaavievää. Lue siis huolella kaikki Singaporen suunnilta tulevat meilit, kirjoita kaikki dedikset ylös ja muista aloittaa lomakkeiden täyttö hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä.

Mahdollisimman pian kannattaa myös soitella YTHS:lle ja selvittää, mitkä rokotukset ja lääkitykset ovat tarpeellisia juuri omien matkasuunnitelmien kannalta. Facebookista löytyy useita Singaporen vaihtareille tarkoitettuja epävirallisia ryhmiä, joihin kannattaa liittyä mahdollisimman pian.

Lensin Singaporeen jo heti uudenvuoden jälkeen ja vietin ensimmäisen viikon lähinnä omissa oloissani tutustuen hiljalleen kampukseen (sain lisähinnasta muuttaa kampushuoneeseeni muutaman päivän etuajassa) ja siedätin itseäni rauhassa järkyttävään kuumuuteen ja kosteuteen. Heti ensi alkuun jouduin jet lag -tokkuroissani ja nälissäni etsimään käteisautomaatin saatuani huomata, että kampuksen ruokakauppa ei hyväksy länsimaista luottokorttia maksuvälineenä. Kannattaa siis ehdottomasti vaihtaa jo Suomeen päässä käteistä Singaporen dollareiksi, koska Singiksessä käteinen on edelleen se juttu!

Lentokentän passintarkastuksen läpi pääsin näyttämällä Suomessa tulostamani In-Principle Approval (IPA) -kirjeen, joka toimii ikään kuin alustavana hyväksymiskirjeenä. Varsinainen opiskelijaviisumi haetaan vasta paikan päällä yliopiston järjestämän orientaation ohessa. Olin itse tulostanut Suomen päässä kaikki vähääkään tärkeiltä näyttävät dokumentit ja hankkinut vaatimusten mukaiset passivalokuvat valokuvausliikkeessä, joten viisumin hakurumba sujuu paikan päällä suhteellisen jouhevasti. Opiskelijaviisumi on yleisesti tunnettu henkilökortti Singaporessa, joten saatuasi kortin kannattaa passi jättää kämpille! Poliisille ei tarvitse enää erikseen ilmoittautua, vaan kaikki byrokratia hoidetaan yliopiston tiloissa orientaatioviikolla.

Asuminen

Kampusasuntohaussa kannattaa olla tarkkana ja täyttää hakemus ajoissa. Hain itse kampusasuntoa vahingossa vasta toisella hakukierroksella, joka on oikeastaan täydennyshaku. Onnekseni kuitenkin sain PGP Housesta oman huoneen jakaen vessat, suihkut ja keittiön ehkä noin viidentoista henkilön kanssa. Pyykkitupa ja kylmävesihana löytyi alakerrasta. Siivoojat pesivät julkiset tilat kerran viikossa. Suurimmassa osasta kampushuoneita on ilmastoinnin sijaan vain kattotuuletin, mikä vaikeutti hiukan nukkumista etenkin ensimmäisinä viikkoina. Onneksi olen reissatessa tottunut vähän kaikennäköisiin asumisratkaisuihin, joten olin todella tyytyväinen kampusasuntooni, vaikka yleisesti ottaen PGP:n tiedetään olevan NUS:in asuntoloista vanhanaikaisin ja rumin.

Singaporessa vuokrien hintataso on varsin korkea, joten siinä mielessä kampusasuminen todellakin kannattaa, vaikka kampus ei sijaitsisikaan keskustassa. NUS:in kampusalueella kulkee myös oma täysin ilmainen bussilinjansa, joten koulumatka sujuu kampuksella asuessasi näppärästi. PGP:n alueella oli myös useita kanttiineja, joista saa todella halvalla älyttömän hyvää safkaa ja ruokakauppa. Kampusalueelta laajemmin löytyy vähän kaikenlaista urheiluvaateliikkeistä ja pankista kiipeilyseiniin, joten nähtävyyksien kiertely saattaa olla lähestulkoon ainoa syy poistua kampusalueelta. Kannattaa varautua maksamaan asuntola könttäsummana jo ennen lähtöä! Jos kampusasuntohaun kanssa käy huono tuuri, kannattaa fabon vaihtariryhmissä voi myös huudella kämppisten perään ja etsiä porukalla yksityistä kämppää.

Opiskelu ja opetus

Suoritin Singaporessa neljä kurssia eli moduulia, joita yksi oli kielikurssi. Kielenopetus on ainakin NUS:issa yleisesti ottaen laadukasta, mutta vaatii myös opiskelijalta esimerkiksi täyden läsnäolon ja tunnollisuutta läksyjen suhteen. Näiden lisäksi hain oikeutta kuunteluoppilaaksi (audit) yhdelle mielenkiintoiselle kurssille, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsin osallistumaan luennoille ja pääsin käsiksi kurssimateriaaleihin, mutta en päässyt tenttimään. Jokainen suorittamistani moduuleista oli 4 paikallisen opintopisteen arvoinen, ja myöhemmin Suomessa käänsin 16 singaporelaista opintopistettä yhdeksi 25 nopan sivuaineeksi ja 7 nopan kielikurssiksi. Lopullisia kurssivalintoja Singaporessa tehdessään kannattaa ottaa huomioon, että kurssien vaativuustasoissa on todellakin eroja (yleensä kurssikuvauksesta pystyy hyvin arvioimaan vaativuustason) ja työmäärä viikoittaisine lukemisineen on HY:n meininkeihin verrattuna iso. Omat kurssini olivat kukin sisällöllisesti todella vaativia, mikä näkyi myös astetta ankarammassa koulustressissäni verrattuna muihin vaihtareihin.

NUS:issa moduulien luennot tai kevään tentit eivät saa mennä aikataulullisesti päällekkäin, joten varaudu hiomaan alkuperäisiä kurssivalintojasi vielä paikan päällä lukukauden alkaessa NUS:issa kurssiopetus tapahtuu yleisillä luennoilla ja pienryhmien tutoriaaleissa, joita järjestetään joka toinen viikko ja joissa on ehdoton läsnäolopakko. Kielenopetusta sen sijaan järjestetään joka viikko kahdesti. Monet vaihtarit sijoittavat kaikki tutoriaalinsa joko parillisille tai parittomille viikoille, jotta pääsevät vapaammin matkustelemaan lukukauden aikana. Eri tiedekunnissa on eri käytäntöjä tutoriaaliryhmiin jakautumisesta, eikä niistä tiedoteta ainakaan sosiaalitieteiden tiedekunnassa oikeastaan missään. Kannattaa todellakin kysellä heti lukukauden alkaessa tutoriaaleista kurssitovereilta, jotta osaat olla oikeaan aikaan jonottamassa haluamaasi tutoriaalislottia!

Kaikkiin kursseihini kuului lopputentti, minkä lisäksi osaamista arvioitiin esimerkiksi ryhmätöiden, presisten ja esseiden avulla. Jos omat tavoitteet arvosanan suhteen eivät ole pilvissä, kannattaa yrittää ryhmäytyä etenkin vaihtareiden kanssa, koska paikalliset ottavat arvosanatavoitteensa tosissaan.

Opiskelijaelämä

NUS:in kampus on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täysin alkoholiton, mikä näkyy opiskelijaelämässä. Ainejärjestöbileiden sijaan opiskelijat viettävät vapaa-aikaansa erilaisissa harrastusklubeissa ja intressiryhmissä, joita löytyy laaja kirjo. Halutessaan ryhmiin kannattaa liittyä heti orientaatioviikolla klubien esitellessä toimintaansa aktiivisesti, koska myöhemmin liittyminen ei enää välttämättä onnistu. Itse jätin orientaatioviikolla liittymättä kiipeilyklubiin, mutta osallistuin silti heidän toimintaansa. Kiipeilyklubin kautta tutustuin vaihtoaikani parhaisiin kavereihini, joten suosittelen klubeihin tutustumista lämmöllä!

Viikonloppuisin vaihtarit juhlivat Singiksen keskustassa klubeilla, joiden hintataso tosin hipoo taivaita. Baarikulttuuri eroaa drinkkibuffetteineen (toimivat periaatteella maksa 20 dollaria, juo niin paljon kuin haluat) ja naisten iltoineen todella paljon Suomen meiningeistä. Lisäksi NUS:in orientaatioviikon järjestämä ohjelma on täysin alkoholitonta, mikä saattaa suomalaiseen fuksisyksyyn tottuneelle tuntua alkuun hämmentävältä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Singaporen vesijohtovesi on juotavaa ja hyvän makuista, mutta ei kovin kylmää. Kylmävesiautomaatteja löytyy kaikkialta kampusalueelta!

Osa Singaporen kohutun ankarasta lainsäädännöstä kuulostaa niin absurdilta, että uskoin alkuun sen toimeenpanon tai valvonnan olevan vain näennäistä. Olin väärässä – esimerkiksi julkisissa kulkuväleissä ei ihan oikeasti saa juoda edes vettä tai nauttia kurkkupastillia ilman, että sakot saattavat ropista. Yleensä terveellä maalaisjärjellä pärjää, mutta jonkin verran kannattaa googlailla etukäteen, jotta tämän kaltaisiin säädöksiin osaa varautua.

Paikallisen pankkitilin avaamista suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä. En itse singaporelaiseen byrokratiaan kyllästyneenä avannut pankkitiliä ja sen sijaan suosittelen tilaamaan jo Suomen puolella Revolut-kortin, jolla käteistä saa nostaa seinästä ihan ookoolla vaihtokurssilla myös Singaporen ulkopuolella.

Pre paid -liittymän saa ostettua kaikista Seven/eleven-kiskoista ja vastaavista pikkukaupoista näyttämällä henkkareita. Starhubin liittymät ovat tosi suosittuja, koska sen mobiilidata toimii useissa lähialueen maissa myös!

MRT-kortin eli paikallisen matkakortin saa ostettua esim. metriksiltä ja pikkukaupoista. Julkisten kulkuvälineiden käyttäminen on helppoa ja edullista, mutta usein taksia tai paikallista uberia eli Grabia käyttämällä säästää paljon aikaa. Grab-sovellus kannattaa ladata kännykkään heti! NUS:in sisäiselle bussilinjalle on myös oma appinsa, joka näyttää (melko kehnosti tosin) bussien aikataulut, joten sekin kannattaa ladata.

Lämpötila on kuuma ja kostea päivin ja öin, joten älä turhaan pakkaa liikaa lämmintä vaatetta.

Varo ostamasta epähuomiossa ihoa valkaisevia tuotteita!

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Viime syyslukukausi – elokuun lopusta 2019 tammikuun loppuun 2020 – vierähti upeassa Pietarissa venäjän kieltä opiskellen.

Ennen lähtöä

Itselläni (tapani mukaan) kaikki järjestelyt tuli hoidettua vähän kiireellä ja viime tipassa. Byrokratian määrällä peloteltiin alkuun, ja no, pitihän se jossain määrin paikkansakin. Kaiken kuitenkin saa hoidettua, ja rento, joskin periksiantamaton asenne kannattaa omaksua jo alkumetreillä. Suomen pään järjestelyissä auttaa liikkuvuuspalveluiden lähettämä ohje, jossa oli hyvin selitetty kaikki tarvittava. Ja aina kannattaa heti kysyä, jos joku on epäselvää.

Ennen lähtöä hankitaan lähinnä viisumi ja papereita lääkäristä. Viisumin saa hakea Suomen Venäjän suurlähetystöstä vaihtoyliopiston lähettämää viisumikutsua vastaan. Jo tässä vaiheessa pääsi harjoittelemaan venäjän kielellä asioimista. Itselläni homma sujui mallikkaasti, mutta olen kuullut myös ongelmista näitä kutsuja odotellessa – mikäli sellainen sattuu kohdalle, on muistettava se kärsivällinen, tiukasti myös perään kyselevä, asenne.

Keuhkokuvia, joita opiskelija-asuntolaan asettuvalta vaaditaan, ei Suomen päässä valitettavasti terveenä ilmaiseksi saa. Ne voi ottaa myös Pietarin päädyssä huomattavasti halvemmalla, ja moni vaihto-opiskelija näin tekikin. Itse näin kuitenkin parhaaksi ottaa kaikki dokumentit jo Suomesta mukaan. Keuhkokuvaa ei sitten minulta koskaan edes kyselty, mutta kaikkeen on hyvä varautua. Koskaan ei oikein tiennyt, mikä dokumentti on elintärkeä, mikä lähinnä muodollinen.

Sitten ei muuta, kun junalippua ostamaan! Pietariin Finlandskiin asemalle (Финляндский вокзал) köröttelee Allegrolla mukavasti 3,5 tuntia. Hurraa helppo junaliikenne!

Ps. ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti rekisteröityä Pietarin yliopiston Buddy-ohjelmaan. Yliopisto järjestää kaikille halukkaille ohjelman puitteissa paikallisen opiskelijan kaveriksi. Oli mukavaa saada heti kontakti vieraasta kaupungista, joka auttoi alkuhässäkässä, kuten asuntolalle pääsyssä ja paikallisen SIM-kortin ostamisessa. Joidenkin kontaktit olivat toki toisia aktiivisempia, mutta yleisesti systeemi vaikutti hyvältä, ja saapuminen kaupunkiin oli helppoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisinä päivinä Pietarissa hoidetaan lähinnä byrokratiaa ja hengitellään suurkaupungin tunnelmaa. Buddy auttaa, muut vaihto-oppilaat tukevat ja ihmettelevät kanssasi. Kopiointiliike (копицентр) tuli tutuksi, samoin vaihtokoordinaattorin ja asuntolan asioita hoitavien babushkoiden työpisteet. Allekirjoituksia erinäisiin dokumentteihin kirjoitettiin niin paljon, ettei enää pysynyt laskuissa.

Suurimmaksi osaksi asiat pitää hoitaa venäjäksi, joten kieltä pääsee tosiaan harjoittelemaan. Puhua kannattaakin rohkeasti! Kaikki sujuu heti lähtöviivoilta paljon helpommin, kun ainakin yrittää. Omaanikaan, todella haparoivaan venäjään ei kertaakaan suhtauduttu ylimielisesti.

Kaupunkiin saapuessa (ja aina uudelleen palatessa) tulee rekisteröityä. Kyseessä on vielä suhteellisen uusi laki, joten käytännöt tuntuivat hämmentävän vähän kaikkia. Tämä käytännössä hoitui kuitenkin helposti yliopiston kautta, mikäli asui asuntolassa. Omaa asuntoa vuokratessa voi rekisteröintiasioissa joutua säätämään, mutta näidenkin tilanteiden kuuli aina lopulta ratkenneen.

Viisumihan täytyy toisiaan uusia, kun Venäjälle saavutaan. Tämä vie hyvin oman aikansa, ja käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain. Filologian laitoksella koko prosessi hoidettiin vaihtokoordinaattoreiden toimesta; itse piti tuoda tarvittavat dokumentit ja valmistautua jonottamaan. Prosessin tuli kestää viisi viikkoa (esim. kv-suhteiden opiskelijoilla saattoi olla vain kaksikin) ja tänä aikana ei saanut matkustaa. Omalla kohdalla prosessi venähti kuitenkin kahdeksaan viikkoon. Onneksi Pietarissakin riittää nähtävää odottelun ajaksi. Opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi tai merkittävin alennuksin suurimpaan osaan museoista ja nähtävyyksistä, joten sen saapumista (muutama viikko) kannattaa odotella. Kurssien alkamisessa kestää myös aina, ja ensimmäiset viikot otetaankin aikalailla loman kannalta.

Asuminen

Päädyin asumaan opiskelijoille tarkoitettuun asuntolaan, vaikka oman asunnon vuokraaminenkin kävi mielessä. Pietarissa iso osa vaihtareista laitetaan asumaan Vasilin saaren kärkeen. Läheltä löytyy ruokakauppoja, kuntosaleja, jonkun verran syömäpaikkoja, ja etenkin lämpimillä säillä ihana ranta. Busseja ja маршруткoita (eräänlainen minibussi) kulkee vierestä, ja lähin metroasema Primorskaya (Приморская) löytyy kilometrin päästä.

Маршруткаn sai huikata pysähdyksiin mistä tahansa tien varrelta, samoin kuskille piti huikata, kun halusi hypätä pois kyydistä.

Osa kompleksia, jossa asuntolarakennuskin sijaitsi (kuvan ihan oikeassa laidassa).

Asumisen suhteen jokainen osaa varmasti tehdä itselleen sen sopivimman ratkaisun, mutta rohkaisun sanana asuntolassakaan asuminen ei ollut yhtään sen hullumpaa! Helsingin yliopiston valitsemille vaihto-opiskelijoille se kuuluu jo yliopistojen väliseen kahdenväliseen vaihtosopimukseen, ja ilmaisesta asumisesta säästyneet ruplat voi sitten käyttää kokemuksiin ja matkusteluun. Vuokratkaan eivät toki Pietarissa päätä huimaa (Helsinkiin verrattuna). Ja jos asunnon vuokraaminen Suomesta käsin tuntuu hankalalta, yksi (monien vaihto-oppilaidenkin suosima) tapa on aloittaa asuntolasta, ja etsiä oma paikka sitten paikan päältä.

Asuntolassa asuttiin pääsääntöisesti muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa neljän tai seitsemän hengen asunnoissa. Itse majoituin neljän hengen huoneistossa, jossa keittiön, suihkun ja vessan jaoin englantilaisen, japanilaisen ja valkovenäläisen opiskelijan kanssa. Huoneissa nukuttiin aina kahden. Ensinäkemältä asunto taisi vähän järkyttääkin. Huoneita löytyy remontoituina, ja sitten vähän vähemmän remontoituina. Meidän kompleksi taisi kuulua tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Asuntoon kuitenkin pian tottui, ja se alkoi tuntua ihan kodilta.


Oma puolikkaani jaetusta huoneesta.

Asuntolassa ei ollut valmiiksi oikein mitään. Onneksi esim. reilun kilometrin päässä asuntolalta oleva supermarket Lenta (Лента) tarjosi kaiken tarvittavan. Myös jääkaappi keittiöön piti hakea jostain toimistosta. Pyykit joko annettiin oman asuntolan babushkalle pestäväksi, pestiin itse toisella asuntolalla noin 20min. kävelymatkan päässä, tai käytettiin pesuloita. Lakanat vaihdettiin joka torstai.

Opiskelu ja opetus

Päätoimisesti venäjää opiskelevilla kurssiasiat hoituivat helposti. Kaikki suorittivat tasokokeen, jonka perusteella oppilaat jaettiin ryhmiin. Mihinkään kursseille ei täytynyt ilmoittautua. Ryhmää sai myös myöhemmin vaihtaa, mikäli taso ei tuntunutkaan omalta. Voinkin suositella kaikille pääaineesta riippumatta valmiiksi paketoitua, 30 op, kielikokonaisuutta, jonka saa sellaisenaan mahtumaan tutkintoon kuin tutkintoon. Venäjän kieltä vieraana kielenä opiskellaan omassa rakennuksessaan Nevan varrella vähän matkan päässä päärakennuksesta. Paikallisiin opiskelijoihin ei siellä valitettavasti oikein törmää. Mitään ruokalaa ei ole, ja lähin столоваяkin kaukana. Pitkiin päiviin oli hyvä varautua omilla eväillä.

Tunneilla ei puhuta ollenkaan englantia, vaikka omakin ryhmäni oli niitä helpoimpia. Opin nopeasti, ja hurjan paljon. Oppiminen on toki aika paljon itsestä kiinni – niin kuin kielissä yleensäkin. Kotitehtävät kuulusteltiin aina ääneen, vuorotellen tai oppilaita nimeämällä. Ja kun improvisaatiotaidot venäjäksi olivat tasolla nolla, nolojen tilanteiden pelko toimi hyvänä motivaattorina läksyjen tekemiseen. Vaihto-opiskelijoihin tunnuttiin suhtautuvan muuten aika lepsusti, eikä 75% läsnäolopakkokaan ollut absoluuttinen. Kieltä oppii paikan päällä myös luokkahuoneen ulkopuolella! Toki tunteihin kannattaa panostaa, jotta ajastaan vieraassa yliopistossa saa eniten irti.

Tunneilla puhuttiin paljon, mikä oli ehdottomasti niiden parasta antia. Opettajat olivat hauskoja ja nuoria, tunneilla puhuminen rentoa. Kielioppivirheistä (puhuessa) alettiin tiukemmin huomautella vasta loppukuukausina. Muuten opiskelu oli aika perinteistä, kirjasta lukemista, vihkoon kirjoittamista ja kieliopin kertaamista.

Loppukokeet olivat suhteellisen helppoja, enkä tainnut kuulla kenenkään saaneen hylättyä. Tuntiosallistuminen ja läksyjen tekeminen vaikuttavat myös arvosanaan, joskin kurssit luetaan Suomessa vain arvosanalla ”hyväksytty”. Kokeet suoritettiin aikataulun mukaan jouluna, jota iso osa eurooppalaisista opiskelijoista halusi lähteä kotiin viettämään. Tämäkin on yleisesti tiedossa, ja opettajat ovat kyllä joustavia opiskelijoiden suhteen.

Paikallisen opiskelijajärjestön kautta oli myös mahdollista saada ”tandem”-kaveri, jolle tarkoituksena oli opettaa omaa kieltään, ja samalla saada apua venäjän taidoissa. Omalla kohdallani ohjelma ei oikein toiminut, mutta kuulin siitä myös paljon hyvää. Lisäksi kaupungista löytyy paljon erilaisia ulkomaalaisille suunnattuja ”keskusteluryhmiä”, joissa keräännytään esimerkiksi kahvilaan juttelemaan eri aiheista venäjäksi.

Sopeutuminen uuteen arkeen

Ison kaupungin liikenteeseen ja aamuisiin metroruuhkiin, Helsinkiä pidempiin etäisyyksiin, uuteen kieleen ja elämään pääsi pian kiinni ja arkeen Pietarissa sopeutui nopeasti. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen ja monipuolisesta kulttuuritarjonnasta kannattaa ottaa kaikki irti! Baletti, ooppera, keikat, urheilutapahtumat (mestareiden liigaakin pääsi Гаспром-areenalle seuraamaan kympillä) ja museot kannattaa koluta läpi. Yöelämääkin löytyy moneen makuun, eikä miljoonakaupunki mene koskaan kiinni. Ulkomailta tuodut tuotteet tosin saattavat olla kalliita, mutta shoppailuun löytyy paljon vaikka kirpputoreja ja toreja. Etenkin georgialaista ruokaa kannattaa kokeilla, ja muutenkin ulkona syömistä suosittelen. Erikoisruokavalion omaaville tai kasvissyöjille/vegaaneille se voi tosin välillä olla haaste.

Joka lukukausi Pietarin valtionyliopistoon (puhumatta niistä muista yliopistoista) tulee sadoittain vaihto-opiskelijoita. Oman kokemukseni mukaan myös paikalliset ovat avoimia ja mukavia. Jokainen löytää kyllä varmasti omanalaisensa porukan, ja omanlaistaan tekemistä. Sitä ei tarvitse mielestäni pelätä!

Ruska-aikaan Pietarin lähiseudun Pavlovsk-puistossa. Suositukset kaupungin ulkopuolisille iltapäiväkävelyille.

Telegram-sovellusta käytetään paljon kommunikointiin; se kannattakin ladata jo kotipuolessa. Myöskään VPN:n lataaminen ei ole huono idea, sillä joillekin sivuille (myös telegramiin) pääsyä voidaan hyvin rajoittaa. Muita hyödyllisiä sovelluksia on etenkin useat taksi-apit kuten Yandex, Uber russia tai Bolt. Näihin saa liitettyä myös kortin (joskaan kaikissa ulkomainen ei toimi), jolloin taksillakin liikkuminen on (halpaa ja) helppoa. Käteistä muutenkaan tarvitsee harvoin, joskin sitä on hyvä aina olla jonkun verran mukana. On syytä olla kuitenkin tarkkana, mistä käteistä nostaa. Korttien tietojen kopioiminen on todella yleistä.

Puhelinoperaattoreita oli muutama eri. Esimerkiksi Мегафон taisi tarjota rajattoman netin. Itse kuitenkin käytin Теле2, jolta 40gigaa /kk maksoi noin 5 euroa. Sillä pärjäsi loistavasti, varsinkin, kun sosiaalisen median (kuten whatsapp tai instagram) käyttö kuului automaattisesti sopimukseen, eikä ”kuluttanut nettiä”. Asuntolan ensimmäisessä kerroksessa on Wifi. Huoneisiin se piti hankkia itse, ja prosessi vaikutti monimutkaiselta venäjän kielen taitoisillekin, joten itse pärjäsin hyvin puhelimella.

Joidenkin yliopistojen vaihtosopimuksiin (Helsingin yliopistonkin) kuului pieni kuukausiraha, tai opintotuki, myös Venäjän puolelta. Se taisi olla muutamia kymmeniä euroja kuussa, ja sen saamiseksi tuli hankkia venäläinen tili Сбербанкista. Jokainen voi itse taas miettiä, ryhtyykö tähän. Pankissa asiointi hoidettiin venäjäksi, mutta alkeistaitojen ja Google kääntäjän avulla homma hoitui ja sain tarvittavat dokumentit. Kortti oli loppujen lopuksi muutenkin ihan kätevä – toisille tilin omaaville kavereille sai esim. siirrettyä rahaa kätevästi Mobilepayn tavoin, ja sinne sai ladattua käteistä useissa automaateissa.

Lähtö

Puoli vuotta kului todella nopeasti. Opintojen loppuessa joulun aikaan oli viisumia vielä yli kuukausi jäljellä. Päätin käyttää lopun ajan hyödyksi ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman: Trans-Siperian matkan. Terästettyjä venäjäntaitoja pääsi heti harjoittelemaan, ja näkemään maata laajemmin. Kokemus oli kaiken kaikkiaan upea. Ja jos Vladivostokiin asti ei ole asiaa, löytyy Venäjän kokoisesta maasta nähtävää paljon lähempääkin. Vaihtoaikaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös matkustamiseen!

Auringonlasku jäätyneellä Baikal-järvellä.

Kaikki Venäjällä ei kuitenkaan toimi ihan samoin kuin Suomessa, eikä ikävämpiä puoliakaan pidä kaunistella. Moneen tekemiseen vaikuttaa naamakerroin ja joskus täytyi vaatimalla vaatia asioitaan hoidettaviksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole edes sillä totutulla tasolla, ja rasismi on näkyvämpää. Myös kierrättäminen on vaikeaa (joskin Pietarissa mahdollista!). Ja vaikka Pietari onkin kansainvälinen kaupunki, on se kansainvälinen Venäjän mittakaavassa, ja pelkällä englannilla pärjää huonommin.

Kokemukseni venäläisistä ja Venäjästä oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen. Lähdin Pietarista kotiin syli täynnä uusia ystäviä, hienoja kokemuksia, kohentunutta kielitaitoa ja ennen kaikkea tunneta siitä, että maailmaa kannattaa ja pitää nähdä! Eikä plussana kotona Kelan kanssa asioiminen tunnu enää juuri miltään. Venäjälle lähtiessäsi valitset hienon vaihtokohteen, joskaan et sitä helpointa.

Ei niin vakavana – joskin ihan kuvaavana – mottona voi pitää sitä, että ”mikään ei toimi, mutta kaikki kyllä hoituu!”

Vaihtokertomus: opiskelijavaihtoon liittyvät odotukset ja oman polun löytäminen

Mitä vaihdon pitäisi olla?

Opiskelijavaihtoon lähteminen lienee yksi jännittävimmistä kokemuksista, mitä olen kokenut viimeisten kolmen vuoden aikana opiskellessani Helsingin yliopistossa. Vaihtoon liittyvä byrokratia ja käytännön järjestelyt, viisumin hakemisesta ja majoituksen järjestämisestä lentojen varaamiseen ja paikalliseen kulttuuriin sopeutumiseen, jännittävät varmasti useimpia vaihtoon lähtijöitä. Itse koin kuitenkin, että loppujen lopuksi käytännön asiat tulevat hoituneeksi omalla painollaan, ja niiden järjestämiseen on aina saatavilla tukea. Sen sijaan, vaihtokokemukseen liittyvä emotionaalinen puoli osoittautui itselleni ehdottomasti kovimmaksi palaksi purra, enkä ollut osannut varautua siihen lainkaan.

Opiskelijavaihtoon liittyvät odotukset

Jokaisella meistä on varmasti hieman erilainen kuva siitä mitä vaihtokokemukseen kuuluu. Ennen vaihtoa omassa mielessäni eli vahvimpana se odotus, että vaihtoon lähdetään saamaan ennen kaikkea uusia ystäviä ja toinen toistaan mieleenpainuvimpia kokemuksia. Sen aikana biletetään ja matkustellaan, itse opiskelun ollessa vain muodollisuus. Vaihto on jotakin ainutlaatuista ja ikimuistoista, ja sen aikaisia kommelluksia muistellaan vielä vuosienkin kuluttua.

Lienee sanomattakin selvää, että odotukseni opiskelijavaihtoa kohtaan olivat varsin utopistiset. Tiedostin toki jossakin määrin, että kulttuurishokki ja koti-ikävä voivat tuoda vähän mutkia matkaan, ja pidin myös mielessäni sen että vaihtokohteeni opiskelukulttuuri oli varsin ankara. Silti olin varma, että edessäni tulisi olemaan elämäni syksy, täynnä mitä hurjempia seikkailuja.

Vaihdossa

Asuin vaihdossa ollessani asuntolassa 40 muun vaihto-opiskelijan kanssa. Heti asuntolaan saavuttuani sain huomata miten yllä kuvaamani mielikuva muuttui monen kämppikseni kohdalla todeksi: asuntolassa solmittiin nopeita ystävyyssuhteita, eikä mahdollisuuksista lähteä bilettämään ollut pulaa. Myös kanssani samaan aikaan toisaalla vaihdossa ollut kumppanini kertoi, miten hänelle oli heti ensimmäisen viikon aikana muodostunut lähes kymmenen hengen kaveriporukka, joka vietti tiiviisti aikaa yhdessä. Itse puolestani olen perusluonteeltani hieman ujompaa tyyppiä, joten päädyin viettämään vaihdon alkupuoliskon pitkälti omissa oloissani. Osallistuin kyllä vaihtareille suunnattuun yhteiseen ohjelmaan, mutta suuresta kaveriporukasta ja ulkona valvotuista öistä ei ollut tietoakaan, vaikka olin ennen vaihtoa odottanut niiden tapahtuvan kuin itsestään.

Vaihdon edetessä jouduin kysymään itseltäni useaan otteeseen, että mitä tältä kokemukselta oikein tulin hakemaan. Olin huolissani siitä, miten kotopuolessa läheiseni kysyisivät heti vaihdosta palattuani, että kuinka paljon uusia ystäviä ja uskomattomia kokemuksia sain. Painetta ei myöskään helpottanut vaihtariasuntolan vuokranantaja, joka useaan otteeseen kyseenalaisti rauhallista ja hiljaista luonnettani, ja varoitteli minua nuoruuteni tuhlaamisesta kun en ravannut baareissa samaan tahtiin muiden asuntolan asukkaiden kanssa. Tunsin oloni epäonnistuneeksi, kun en ollut sellainen mitä vaihtarin kuuluisi olla, ja koti-ikävä kasvoi päivä päivältä suuremmaksi. Seurasin katkerana sitä miten koti-Suomessa opiskelijakaverit pitivät hauskaa, samalla kun itse olin vieraassa maassa aivan yksin.

Oman polun löytäminen

Vaikka varsinkin vaihdon alussa kipuilin paljon epäonnistumisen tunteiden kanssa, lopulta löysin ne jutut joista itse nautin. Sain pari hyvää ystävää joiden kanssa kävin silloin tällöin illallisella, vietin paljon aikaa opiskellessa ihanissa kahviloissa ja nautin ihan tavallisesta arjesta uudessa ympäristössä. Murehdin vähemmän siitä mitä muut odottavat minulta ja pyrin karistelemaan harteiltani itse itselleni asettamat odotukset vaihdon elämää mullistavasta luonteesta. Huomasin olevani onnellisimmillani silloin, kun sain kaikessa rauhassa kävellä ympäri katuja illan hämärtyessä, tai herätessäni varhain aamulla lähteäkseni suosikkikahvilaani lukemaan. Kun päästin irti turhista paineista ja odotuksista vaihdossa oleminen muuttui helpommaksi, ja koti-ikäväkin hellitti.

Ne odotukset ja mielikuvat mitä sinulla on vaihtoa kohtaan voivat olla hyvin erilaiset kuin ne mitä minulla oli. Mutta huolimatta siitä ovatko sinun odotuksesi yhteneväiset omieni kanssa, kannustan sinua edes hetkellisesti kyseenalaistamaan henkilökohtaiset ennakkokäsityksesi. Sen sijaan, että kysyt itseltäsi mitä vaihdon pitäisi olla, haluan rohkaista sinua kysymään mitä vaihto voisi olla. Vaihto voi olla pitkiä öitä ulkona ja lukemattomia uusia tuttavuuksia, mutta se voi myös olla omaa aikaa ja rauhoittumista. Vaihdossa voi löytyä huikea kaveriporukka heti ensimmäisellä viikolla, tai sitten niiden omien tyyppien löytämisessä voi kestää hieman pidempään. Kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, olet vaihdossa itseäsi varten, ja siksi vaihdon tulisi olla juuri sinunlaisesi.

Lopuksi

Vaikka oma opiskelijavaihtoni ei ehkä täysin vastannutkaan alkuperäisiä odotuksiani, en kuitenkaan kadu vaihtoon lähtöä hetkeäkään. Toivon kuitenkin, että olisin varautunut paremmin siihen miten vahvoja tunteita vaihtoon lähteminen voi herättää. Toivon, että olisin turvautunut läheisiini tai ulkopuolisiin avunlähteisiin hieman rohkeammin, etten olisi joutunut käsittelemään niin monia raskaita tunteita yksin.

Vaikka vaihtoon liittyykin paljon byrokratiaa ja järjestelyjä, henkilökohtaisesti paras vinkkini vaihtoon lähtijöille on tämä: muista myös pysähtyä hetkeksi, niin ennen vaihtoa kuin sen aikanakin, pohtimaan mitä tunteita kokemus sinussa herättää. Ja olivat ne tunteet sitten positiivisia tai negatiivisia, älä jää niiden kanssa yksin. Toivotan sinulle ihanaa, jännittävää, ja ennen kaikkea juuri sinun näköistäsi vaihtoa!

Vaihtokertomus, Doshisha University, Japani, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä oli paljon hoidettavaa pitkin vuotta. Doshishan yliopiston hakemusta varten piti hankkia terveystodistus, varallisuustodistus, kielitaitotodistus, kuvat opiskelijakorttiin, sekä uusi passi, koska edellinen olisi vanhentunut ennen vaihdon loppua. Yliopistohakemuksen yhteydessä haettiin myös asuntolaa ja stipendiä. Onneksemme Doshishan yliopistolta tuli hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen tekoon, joten ongelmia ei juuri ollut. Hyväksymispäätös Doshishaan tuli jo toukokuun lopussa, ja kesäkuun alussa saapui kirje, jossa oli lisää ohjeita loppuvaiheen paperihommiin ja ensimmäisiin askeliin Japanissa. Tuntui, että yliopisto oli todella panostanut näihin ohjeisiin, sillä niistä löytyi kaikki aina paikallisen lentokentän kartasta lähtien. Kesän aikana piti hoitaa vielä Suomen asunnon ja puhelinliittymän irtisanominen, lentojen hankkiminen, rokotukset, matkavakuutus ja viisumi. Itse päätin hankkia myös luottokortin matkaa varten.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisen viikon aikana tuli käydä oman kaupunginosansa virastossa ilmoittamassa osoitteensa ja hankkimassa japanilainen vakuutus. Vaikka työntekijät eivät juuri puhuneet englantia, olivat he tottuneet neuvomaan ulkomaalaisia, ja kaikki sujui ongelmitta. Ensimmäisellä viikolla piti myös maksaa mm. ensimmäisen kuun vuokra. Oma osoite kannattaa opetella ulkoa tai pitää paperilapulla mukana, sillä sen joutuu ensimmäisten viikkojen aikana kirjoittamaan eri papereihin lukemattomia kertoja.

Asuminen

Hain halvimpaan asuntolaan, jota yliopisto meille tarjosi. Mielestäni hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Rakennus oli vanha, mutta kodikas ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Huoneita oli alle 30. Huoneesta löytyi välttämättömimmät huonekalut; sänky, naulakko, jääkaappi-pakastin, kirjoituspöytä ja säilytyslaatikoita. Dormissa ei ollut ollenkaan wifiä. Jos sellaisen halusi, piti hankkia oma reititin. Muita miinuksia oli, että jaoimme vessat, ahtaan keittiön ja suihkut muiden asukkaiden kanssa. Lisäksi rakennuksessa ei ollut ollenkaan kylpyä! Japanilaisen kylpykulttuurin tuntien tämä oli melkoinen yllätys. Kylminä talvi-iltoina teki monesti mieli päästä upottautumaan kuumaan kylpyyn. Korttelin päässä oli kuitenkin lähin julkinen kylpy, jossa sai muutamalla sadalla jenillä kylpeä sydämensä kyllyydestä.

Kaiken kaikkiaan olin asumisjärjestelyyn hyvin tyytyväinen. Ympäröivä alue oli rauhallista, ja asuntola sijaitsi kampuksen kupeessa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Asuntolan katolla sai vapaasti oleskella ja ihmetellä ympäröivää kaupunkia. Myös Kamo-joki oli vain kivenheiton päässä dormistamme. Sen rannat sopivat hyvin niin lenkkeilyyn kuin piknikkeilyynkin.

Opiskelu ja opetus

Ohjelma koululla alkoi alkuorientaatiolla ja kielitaitotestillä. Testin perusteella meille osoitettiin taso, jolta saimme valita japaninkielisiä kursseja. Koska opiskelijoita tulee ympäri maailmaa erilaisilla opiskelutaustoilla, lienee opiskelijoiden jakaminen haastavaa. Jotkut kokivat heille osoitetut kurssit liian helpoiksi tai vaikeiksi, mutta omalla kohdallani taso meni aivan nappiin. Tuntui, että opinnot olivat suoraa jatkoa sille mihin Suomen opinnoissa jäätiin.  Ainoa osio, jossa jäi hieman toivomisen varaa, oli kanjit. Materiaaleissa ei tullut kovin montaa uutta merkkiä, eikä Doshishalla ollut tarjota erillisiä kanjikursseja. Toisaalta tehtävät keskittyivät Suomen kursseja enemmän tekstin tuottamiseen, mikä paitsi kehitti ilmaisukykyä, myös kannusti opettelemaan uusia merkkejä kirjoittaessa (lähes kaikki tehtävät tehtiin käsin).

Kursseille ilmoittautuminen oli tarkkaa puuhaa. Tietyn linjan kurssit olivat valittavissa vain yhtenä päivänä, seitsemän tunnin ajan. Jos ei tänä aikana pyrkinyt kursseille, ei niille ollut enää mitään mahdollisuutta päästä. Muille kursseille ilmoittautumisaika oli muutaman päivän mittainen, eli ei kovin pitkä sekään. Kannattaa siis olla ilmoittautumisaikojen kanssa tarkkana! Myös kurssien peruminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin täytyi pyytää vastuuopettajalta peruutuslomake, johon täytyi täyttää kurssin tiedot ja syy perumiselle. Tiedot käytiin opettajan kanssa läpi, ja opettaja antoi luvan perumiseen. Sen jälkeen piti vielä itse käydä tiettynä päivänä perumassa kurssi koulun nettisivuilla. Vaihto-opiskelijana ei kuitenkaan haitanne, vaikka kurssin peruminen unohtuisi, sillä ainoa seuraus on hylätty arvosana kyseisestä kurssista. On kuitenkin kohteliasta aina ilmoittaa opettajalle, mikäli aikoo virallisen perumisajan jälkeen keskeyttää kurssin.

Vaikka kielikurssien vaikeustaso oli juuri sopiva, osoittautuivat ne yllättävän työläiksi. Peruskielikurssia oli yksi oppitunti joka arkipäivä, ja joka tunti saimme läksyksi parin sivun edestä kirjoitettavaa, jotka piti olla valmiina seuraavan päivän tunnille. Jo näiden tekemiseen upposi useita tunteja joka päivä, ja päälle oli vielä muiden kurssien tehtävät. Suurin osa opettajista oli kuitenkin ymmärtäväisiä ja antoivat tehtäville lisäaikaa. Siinä missä Suomessa monilla kursseilla suoritukseen oli kuulunut vain luennoilla käynti ja lopputentti ja/tai -essee, oli Japanin yliopiston työskentelymalli enemmän lukiotyylinen, joka tunnilta tuli oma läksynsä seuraavaa tuntia varten. Jokapäiväiset läksytehtävät olivat alkuun pieni kulttuurishokki, mutta pian siihenkin tottui, ja toisaalta jatkuva työnteko merkitsi sitä, etteivät kaikki paineet kasautuneet lukukauden loppuun. Kurssien ajankohdat vaihtelivat linjoittain, omalla linjallani tunnit alkoivat joka päivä klo 9 ja painottuivat aamupäivään, kun toisella linjalla oli enemmän kursseja iltapäivällä ja illalla.

Japaninkielisillä kursseilla kaikki oli materiaaleja myöten täysin japaniksi. Vain harvoin saattoi opettaja antaa jonkun sanan englanniksi ja kiinaksi, jos emme muuten ymmärtäneet. Koin todella hyödylliseksi, että kaikki selitykset olivat japaniksi, sillä niistä oppi ns. ”aitoa” käyttökieltä ja samalla myös itse selittämään asioita japaniksi. Englanninkielisiä kursseja oli tarjolla paljon, mutta (osin pieleen menneen ilmoittautumispäivän takia) kävin itse niitä vain yhden. Kurssilla käyty asia oli melko yksinkertaista, sillä osallistujien englannin kielen taso vaihteli laidasta laitaan, mutta arvostelu suoritettiin loppuesseellä, jossa pääsi näyttämään omat taitonsa. Muiden opiskelijoiden puheen perusteella englanninkielisten kurssien taso vaihteli melko reilusti, eikä tätä voinut aina etukäteen ennustaa, joten voi olla hyvä idea ottaa yksi tai kaksi kurssia varalle, jos joku kursseista yllättääkin vaativuudeltaan (tai tylsyydeltään).

Sairaalakokemukset Japanissa

Jos lähdet vaihtoon, huolehdi, että vakuutuksesi ovat kunnossa! Itse pääsin hyödyntämään vakuutustani heti saapumisiltana. Asuntolaan päästyämme löin isovarpaani ovenkarmiin niin kovaa, ettei se tällin jälkeen liikkunut enää ollenkaan. Pelkäsin sen murtuneen (mitä se ei lopulta ollut, onneksi).

Omalla vakuutusyhtiölläni ei ollut sopimussairaaloita Japanissa, ja vakuutusvirkailijan kanssa tuli muutama kommellus. Ensin sain ohjeet yhteen sairaalaan, mutta minua auttanut paikallinen epäili sen jo olevan kiinni päivältä, joten päätin odottaa aamuun. Onneksi, sillä parin tunnin päästä tuli vakuutusyhtiöstä viesti, ettei kyseinen sairaala ottanut maksusitoumusta vastaan. Sain uuden sairaalan nimen, johon voisin mennä seuraavana aamuna. Hetken päästä tuli uusi viesti, että anteeksi, väärän sairaalan nimi. Tästä viisastuneena suosittelen selvittämään jo etukäteen lähialueen sairaaloita, ja onko niistä saatavilla palveluita englanniksi.

Oikean sairaalan löydyttyä sujui loput hyvin. Heti ovella oli vastassa kaksi englannin kielen tulkkia, jotka johdattivat minua ympäri sairaalaa ja selittivät mitä seuraavaksi tapahtuu. Japanilaisessa sairaalassa asiointi oli jo kokemus sinänsä, sillä asiat toimivat melko eri tavalla kuin suomalaisessa sairaalassa. Ensin täytettiin esitietolomake, jossa piti henkilötietojen lisäksi kertoa, mihin sattuu. Esitietojen käsittelyn jälkeen mentiin uuteen odotushuoneeseen, jossa hoitaja kävi arvioimassa tilannetta, ja siitä taas röntgenhuoneeseen, jonka jälkeen toinen hoitaja kävi tutkimassa ja vääntelemässä varvasta odotushuoneessa. Pienen odottelun jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa englantia, eikä tulkin tarvinnut kuin istuskella. Lääkäri totesi, ettei varvas ole rikki ja määräsi pari päivää lepoa. Tämän jälkeen tulkki saattoi minut sairaalan ovelle ja asia oli sillä selvä. Koska olin sopinut käynnistä etukäteen vakuutusyhtiön kanssa, ei maksusta tarvinnut huolehtia. Mikäli olisin marssinut suoraan sairaalaan, olisi byrokratian hoitaminen ollut luultavasti hankalaa.

Pääsin sairaalareissulle toisenkin kerran kipeän viisaudenhampaan vuoksi. Tällä kertaa etsin omatoimisesti lähialueelta hammasklinikoita, jotka mainostivat englanninkielistä palvelua. Varmistin puhelimessa, että klinikalla käytetään nykyaikaisia välineitä ja puudutusta (huhujen mukaan japanista löytyy myös perinteisiä vanhoja klinikoita, jotka eivät käytä). Asiointi sujui hyvin englanniksi, mutta hampaani osoittautui hankalaksi, minkä vuoksi sain lähetteen hammaskirurgiaan erikoistuneelle klinikalle. Tällä klinikalla ei ollut englanninkielistä palvelua, mutta onnistuin asioimaan japanintaidoillani, ja hammaskirurgi puhui jonkin verran englantia. Hammas lähti, ja Japanin vakuutuksen korvaaman osan jälkeen hinta oli hyvin edullinen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaikka yhä useampi kauppa ja ravintola hyväksyy nykyään korttimaksuja, kannattaa aina varata käteistä mukaan. Porukalla esimerkiksi ravintolaan mentäessä on tapana tilata ruoat yhdessä, ja jokainen maksaa oman osansa käteisellä, joten pikkurahalle on aina tarvetta. Lisäksi löytyy liuta paikkoja, jotka eivät edelleenkään ota ollenkaan korttimaksuja, tai hyväksyvät vain tiettyjä (japanilaisia tai kansainvälisiä) kortteja. Monet isommatkin kaupat, jotka mainostivat korttimaksumahdollisuutta, hyväksyvät vain luottokortteja. Rahaa saa onneksi nostettua niin debit- kuin credit-kortillakin lähes jokaisesta konbinista. Kaikkien pankkien kortit eivät toimi kaikkien kauppojen masiinoissa, joten jos noston kanssa on ongelmia, kannattaa kokeilla toisen ketjun kauppaa tai esimerkiksi postikonttoria.

Japanilaisen vakuutuksen ottaminen on pakollista. Kannattaa huolehtia vakuutusmaksujen maksaminen ajoissa, ja varmistaa että saat varsinaisen vakuutuskortin väliaikaisen vanhettua. Japanilaista vakuutusta kysytään heti alussa esimerkiksi sairaalassa käydessä, ja voimassaolevalla vakuutuskortilla lähtee heti yli puolet pois varsinaisesta hinnasta. Japanilainen vakuutus ei kuitenkaan korvaa kaikkea, joten kannattaa huolehtia, että myös Suomen pään vakuutusasiat on kunnossa.

Kioton julkinen liikenne on muuhun Japaniin nähden melko kallista, ja kaupungin keskusta on melko kompakti, joten suosittelen ehdottomasti pyörän hankkimista. Kaupunki on täynnä pyöräliikkeitä, joista saa myös käytettyjä menopelejä kohtuuhintaan. Pyörällä pääsee liikkumaan ympäri kaupunkia melko kätevästi. Kannattaa kuitenkin opetella paikalliset liikennesäännöt hyvin ja tarkistaa ennen lähtöä, mihin pyörän voi saapumispaikassa jättää. Suurin osa yleisistä pyöräparkeista on Kiotossa maksullisia. Kaupungilla kulkee myös paljon pyöräpysäköinninvalvojia, jotka kärräävät luvattomasti jätetyt pyörät pyörävankilaan. Sinne joutuneen pyörän saa takaisin n. 20 euron suuruista maksua vastaan.

Kannattaa pyrkiä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin heti kuin mahdollista. Doshishalla ei ollut ollenkaan tuutorioppilaita, joten paikallisten yhteyksien löytäminen oli kokonaan omalla vastuulla. Suosittelen lämpimästi käymään läpi oman yliopistosi klubit ja harrastekerhot ja liittymään sinua kiinnostavaan sellaiseen. Kaikki kerhot eivät välttämättä ota vaihtareita jäseniksi, mutta varsinkin circleissä (サークル, saakuru) pitäisi löytyä monia, joihin pääsee mukaan. Kampuksella oli myös jonkun verran kansainvälisille opiskelijoille suunnattua toimintaa, mutta niistä piti itse ottaa aktiivisesti selvää.

Ulkona syöminen on Japanissa reilusti Suomea halvempaa. Halpoja ketjuravintoloita löytyy kaikkialta, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan lähialueen pikkuravintolat läpi, sillä niistä voi löytyä melkoisia helmiä. Kaikista ei välttämättä löydy englanninkielistä menua, mutta rohkeasti vaan sisään, työntekijät kyllä auttavat parhaansa mukaan.

Ruokakauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Luonnollisesti lähikonbinien ruoat ovat paljon kalliimpia kuin isommissa marketeissa. Me löysimme halvimmat hinnat ja parhaan valikoiman lähimmältä kauppakadulta (商店街、shoutengai), joita löytyy pitkin kaupunkia. Siellä oli vierekkäin useampi ruokakauppa, joilla oli jokaisella omat erikoisuutensa.

Vegaaninen ruoka ei ole kovin suosittua Japanissa. Kiotosta löytyy muutamia vegaanisia ravintoloita, mutta ne tarjoavat yleensä vain länsimaalaistyylistä ruokaa, ja tavallisissa ravintoloissa ei usein edes tiedetä, mitä vegaaninen ruokavalio tarkoittaa. Kaupoista löytyy kyllä vihanneksia hyvään hintaan, mutta kasviproteiinit ovat tofua lukuun ottamatta kiven alla ja tavallisista kaupoista löytyy yleensä vain jälkiruokaan tarkoitettuja makeita säilykepapuja. Monista länsimaalaisiin ruokiin erikoistuneista ruokakaupoista voi tehdä vegaanisia löytöjä. Itse löysin lähistön kaupoista mm. kikherneitä, linssipastaa ja ravintohiivahiutaleita. Kuiva-aineita voi shoppailla myös netistä, itse tilasin Amazonin kautta 3 kiloa linssejä melko edullisesti.

Toinen asia japanilaisessa ruoassa, joka voi muodostua ongelmaksi on kuidun vähyys. Tyypillinen japanilainen nykyruoka sisältää yleensä valkoista riisiä tai vehnänuudelia, (usein uppopaistettua) lihaa ja vähän tai ei ollenkaan kasviksia. Itse ratkaisin tämän syömällä paljon sobaa, kaupasta löytämiäni täysjyvämuroja ja konbinien salaatteja sekä tekemällä ruokaa itse. Kuitupitoiset tuotteet ovat kasvattamassa suosiotaan, joten etsimällä niitä kyllä voi löytää. Kiotosta löytyy jopa suomalaistyylinen leipomo, josta saa ruisleipää!

 

Vaihtokertomus: National Taiwan University, Taiwan, syksy 2019

Eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Koko vaihtoprojektini alkoi noin vajaa vuosi ennen vaihdon alkamista Helsingin Yliopiston vaihtohaulla. Joulukuun alkupuolella sain tietää paikasta Taiwanin kansallisessa yliopistossa (NTU)  Taipeissa ja siitä alkoi innokas googlettelu, että minnekäs sitä ollaankaan menossa.


Patikoimassa Tarokon kansallispuistossa

Maalis-huhtikuussa koitti vaihtoyliopiston oma hakuprosessi, joka sujui ongelmitta. Kesäkuun alussa tuli varmistus vaihtopaikasta, minkä jälkeen varasin lennot ja alkoi lähtölaskenta, sekä infopaketin odottelu postista. NTU:n haussa oli myös mahdollista hakea asuntolapaikkaa pääkampuksen läheltä, mistä tuli varmistus heinäkuun loppupuolella. Paikka tuli varmistaa melko pian ja lisäksi piti maksaa takuuvuokra ja ensimmäisen kuun vuokra ennakkoon. Ennen lähtöä hankin myös matkavakuutuksen, terveystodistuksen ja röntgenkuvat tuberkuloosin varalta, mitkä NTU vaatii kaikilta vaihto-oppilailta. Pääsin elokuussa myös aktivoimaan opiskelijatunnukseni ja tekemään ensimmäiset kurssivalinnat. Mielestäni suurin työ ennen vaihtoa oli hakuprosesseissa, mutta suosittelen hoitamaan asiat hyvissä ajoin ennen lähtöä, ettei iske paniikki vikoina päivinä. Vaihtopaikan varmistumisen myötä sain myös henkilökohtaisen opiskelijatuutorini yhteystiedot ja olimme yhteyksissä kesän aikana muutamaan otteeseen.

Opiskelu ja opetus

Orientoiva viikko alkoi syyskuun ensimmäisellä viikolla. Vaihto-oppilaille oli järjestetty kampuskierros, muutama infotilaisuus sekä rekisteröinti, jonka päätteeksi sai opiskelijakortin, joka toimi myös matkakorttina julkisessa liikenteessä. Rekisteröintiin piti tuoda pino erilaisia papereita, täyttää yhteystietolomake ennakkoon netissä sekä maksaa tietoverkkomaksu pystyäkseen käyttämään ylipiston yhteyksiä. Rekisteröinnistä tuli tietoa jo elokuussa ja kun kaikki paperit olivat kunnossa ja saapui paikalle oikeaan aikaan, sujui se mutkitta.

Kursseille ilmoittautuminen oli NTU:ssa mutkikkaampaa kuin mihin olen tottunut. Systeemi oli jaettu eri vaiheisiin ja kokonaisuudessa se kesti noin kuukauden ajan. Jos ei tullut valituksi jollekin kurssille varsinaisessa ilmoittautumisessa, mitä tapahtui melko paljon, pystyi kurssin ensimmäisellä luentokerralla kuitenkin vielä saada vihreän lappusen, josta löytyi koodi jonka avulla ilmoittautumisen pystyi tekemään. Suosituilla kursseilla laput arvottiin tai oppilaat priorisoitiin jollakin tavalla. Kursseilta poisjättäytymiseen oli myös takaraja, jonka jälkeen pystyi jättäytymään pois vain yhdeltä kurssilta ilman hylätty -merkintää kurssista. Samat kurssit kestivät koko lukukauden, joten kurssi-ilmoittautuminen piti onneksi tehdä vain kerran. Lukukauden puolivälin tienoilla oli välikokeet ja loppukokeet lukukauden lopuksi.

Opiskelin itse pääasiassa NTU:n pääkampuksella, joka on valtava! Sen läpikävelemiseen menee noin puolisen tuntia ja sieltä löytyy niin pääkirjasto, kahviloita ja ravintoloita, erilaisia kauppoja, puistoalueita, urheilukeskus sekä lukuisia opetusrakennuksia. Kampusalue on todella viihtyisä ja vihreä ja herkullisen lounaan pystyi helposti löytämään jopa alle eurolla. Kampukselta löytyi myös terveyskeskus, mistä löytyi melko kattavasti terveyspalveluita opiskelijahinnoilla.


NTU:n pääkampuksen palmubulevardi ja pääkirjasto

Lähes jokaisen kurssini loppuarvosana perustui luentojen läsnäoloihin, kotiläksyihin ja palautettaviin tehtäviin, ryhmätöihin sekä väli- ja loppukokeiden tuloksiin tai osaan näistä.  Läsnäoloa vaadittiin mielestäni useammin kuin mihin olen tottunut. En pystynyt osallistumaan joillekin haluamilleni kursseille koska ne pidettiin kiinaksi, mutta löysin onneksi tilalle muita kursseja. Opetus oli pääasiassa laadukasta ja erityisesti pidin kiinan kielen opettajastani.

NTU:lla on olemassa opiskelijakerho lähes kaikelle mitä kuvitella saattaa. Lukukauden alussa järjestettävässä tapahtumassa kaikki kerhot ovat paikalla ja niiden toiminnasta ja ilmoittautumisesta on helppo saada tietoa. NTU ei varsinaisesti järjestänyt vaihtareille omaa ohjelmaa, mitä en kokenut ongelmaksi. Muihin vaihto-oppilaihin tutustui helposti vapaa-ajalla ja tekemistä löytyi riittämiin mm. erilaisten retkien muodossa.

Asuminen

Ensimmäisenä asuntolaan saapuessa piti tehdä sisäänkirjautuminen, jossa vierähti tovi, mutta papereita täytellessä ja jonotellessa aloin tutustumaan muihin vaihtareihin. Asuin itse aivan pääkampuksen lähellä olevassa asuntolassa, missä minulla oli oma huone ja kylppäri. Huoneessa oli valmiina jääkaappi, komero, hylly, sänkyrunko sekä työpöytä. Patja ja petivaatteet yms. piti hankkia itse. Asuntolan pihalla oli ensimmäisten viikkojen aikana kauppateltta, mistä löytyi kaikki tarvittava. Edellisten asukkaiden jättämiä tavaroita saattoi myös löytää kirppisnurkkauksesta kellarista. Rakennuksia oli asuntolalla yhteensä kolme ja vaihto-oppilaiden lisäksi siellä asui myös paikallisia opiskelijoita. Tuttuihin törmäsi lähes aina pihalla tai lähialueella liikkuessa.

Asuntola oli mielestäni kohtuu viihtyisä ja ainakin oma huoneeni oli siisti edellisen asukkaan jäljiltä. Yhteisissä tiloissa oli mikro ja jokaisessa kerroksessa vesiautomaatti, josta sai myös kuumaa vettä, mutta kunnon kokkausmahdollisuutta asuntolalla ei ollut. Tein yleensä aamupuuron asuntolalla, mutta muuten söinkin sitten ulkona joko kampuksella, ravintoloissa tai yömarkkinoilla. Ulkona syöminen on Taiwanissa erittäin halpaa, sillä muutamalla eurolla saa jo hyvän aterian. Ruokakulttuuri on erittäin monipuolinen, joten maisteltavaa kyllä löytyy vaikka kuinka.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen ottamaan useammat kopiot kaikista papereista ennen vaihtoon lähtöä, vaikka tulostaminen esimerkiksi 7/11-kaupoissa onkin halpaa ja melko helppoa, mutta joskus tulostimet olivat epäkunnossa. Myös passikuvia kannattaa olla useampi mukana. Suosittelen myös lämpimästi edes harkitsemaan kiinan opiskelua. Opettajat olivat erittäin ammattitaitoisia ja tunneilla oli usein todella hauskaa, ja jo muutaman sanan osaamisesta oli todella paljon hyötyä useammassa eri tilanteessa.

Taiwanissa ei yleensä käytetä pattereita sisätiloissa, joten suosittelen joko varautumaan ostamaan lämmintä vaatetta paikan päältä tai pakkaamaan niitä mukaan. Joulu- ja tammikuussa saattoi aurinkoisina päivinä tarjeta helposti t-paidassa, mutta sateisina ja tuulisina päivinä lämpöiset vaatteet tulivat todella tarpeeseen. Hintataso on edullisempi kuin Suomessa suurinta osaa asioissa, mutta Taiwan ei ole Aasian halvimpia kohteita. Julkinen liikenne toimii erittäin hyvin ja on kohtuu edullinen tapa reissata ympäri saarta. Kauniita ja kiinnostavia paikkoja löytyy saarelta lukemattomia ja jos patikointi ja retkeily kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ottaa ainakin hyvät kengät mukaan. Taiwan on myös todella turvallinen maa ja paikalliset ovat erittäin ystävällisiä sekä avuliaita ja kiinnostuneita ulkomaalaisista. Kaikkialla uskaltaa siis liikkua ja paikalliset kyllä neuvovat tarvittaessa.


Taipei Elefanttivuoren huipulta

 

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, Israel, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Tel Aviviin maisterivaihtoon, sillä halusin opiskella Lähi-idässä tai Afrikassa vaihtokohteessa, jossa pärjäisi suhteellisen hyvin englanniksi ja akateeminen opetus olisi monipuolista ja laadukasta. Olin jo käynyt muutamia aiempia kursseja Lähi-idän tutkimuksesta ja tehnyt kandidaatin tutkielmani alueeseen liittyen. Näiden perusteiden pohjalta Tel Aviv valikoitui helposti ykköskohteekseni. Lisäksi kaupunki tunnetaan erittäin kansainvälisenä sekä poliittisesti ja kulttuurisesti mielenkiintoisena kohteena.

Vaihtoon hakeminen sujui jouhevasti ja vaihtopapereiden kerääminen oli mielestäni suhteellisen yksinkertainen ja selkeä prosessi. Tel Avivin yliopistosta autettiin ja vastattiin hyvin esille nousseisiin kysymyksiin. Dokumenttien keräämiseen ja huolelliseen läpikäymiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, jotta niiden hoitaminen sujuisi kerralla sujuvasti.

Ennen opintojen aloitusta tehtiin opintosuunnitelma, johon suosittelisin tutustumaan hyvin jo etukäteen sekä valitsemaan annetun maksimimäärän kursseja. Kursseille ilmoittautudutaan tässä opintosuunnitelman tekovaiheessa vasta alustavasti. Myöhemmin, kurssien alettua, kannattaakin käydä kokeilemassa miltä valitut kurssit tuntuvat ennen kuin sitoutuu suorittamaan ne. Syy miksi näin kannattaa tehdä on tottakai se, että voi varmistaa mitkä kurssit ovat oikeasti kaikkein mielenkiintoisimpia mutta erityisesti se, että jälkeenpäin kursseille ilmoittautuminen ei välttämättä onnistu, jos kurssit ovat jo täyttyneet. Lisäksi siihen tarvitsee hakea vaihtotoimistolta erikseen lupa. Kannattaa siis tutustua huolella kurssivalikoimaan heti opintosuunnitelmaa laatiessa.

Tel Avivissa pärjää erinomaisesti englannilla, mutta voi olla hyödyllistä opetella hieman hepreaa (esimerkiksi vähintään heprealaiset aakkoset) ennen matkaan lähtöä.

Tel Aviviin ei kannata pakata turhan paljon vaatteita, sillä ilmasto on lämmin ja paikan päältä löytää myös tarpeen vaatiessa kaiken mitä tarvitsee. Suosittelisin kuitenkin varautumaan siihen, että talvikautena voi myös olla kylmä, ja erityisesti aavikkoisella seudulla matkustaessa tarvitsee myös lämmintä vaatetta ja villapaidan matkaan!

Asuminen

Tel Avivista on tunnetusti vaikea löytää asuntoa ja vuokrahinnat ovat kaalliita, osittain kalliimpia kuin Helsingissä. Löysin itse kuitenkin asunnon jo hyvässä vaiheessa TAU:n vaihtokoordinaattorin jakamasta sähköpostiviestistä, jossa maasta lähtevä vaihto-oppilas etsi huoneeseensa seuraajaa. Huone oli kolmen muun ihmisen kanssa jaettavasta solukämpästä, ja sitä vuokrasi paikallinen firma, joka vuokrasi erityisesti ulkomaalaisille täysin kalustettuja soluhuoneita. Vaikka asunto oli loistavalla paikalla, kämppikset mukavia ja vuokra kohtuullinen, jouduin lopulta pahoihin ongelmiin firman kanssa, sillä he päätyivät vetämään minulta välistä takuuvuokran sekä hoitivat asuntoon liittyviä asioita äärimmäisen epäammattimaisesti ja huonosti. Tämä aiheutti minulle paljon harmaita hiuksia ja turhaa stressiä vaihdon loppuvaiheessa.

Oma vinkkini onkin, että asuntoa etsiessä kannattaa olla todella tarkkana, mistä ja kenen kautta vuokraa asuntonsa. Itse otin riskin siinä, että hankin asunnon tapaamatta ensin vuokraisäntääni fyysisesti sekä näkemättä asuntoa paikan päällä ennen kuin muutin sinne. Jos sinulla on mahdollisuus asua muutama viikko hostellissa ja etsiä asuntoa paikan päällä, on se varmasti kaikkein turvallisin ja varmin valinta. Todella moni vaihtokavereistani asui myös koko vaihdon ajan hostellia muistuttavissa asuntojärjestelyissä (co-living hostelleissa). Yksi hyvä idea on myös etsiä soluasuntoa muutaman tutun ja luotettavan kaverin kanssa paikan päällä. Sanoisin, että asunnon hankkiminen voi olla haastavin osa Tel Avivin vaihtoa, mutta siihen kannattaa ehdottomasti suhtautua kasvattavana kokemuksena ja koittaa olla stressaamatta liikaa. Vaihtotoimisto voi myös auttaa, jos asunnon etsimisessä tarvitsee paikan päällä tukea.

Lisäksi suosittelisin etsimään asuntoa kivoilta alueilta keskustasta mieluummin kuin läheltä yliopiston kampusta, joka on hieman etäällä kaikesta. Todennäköisesti kursseja ei ole edes päivittäin, joten on mielestäni huomattavasti mukavampaa viettää aikaa Tel Avivin ihanassa ja sykkivässä keskustassa, kuin hiljaisessa naapurustossa lähellä kampusta.

Turvallisuus

Vaikka Israelin turvallisuuspoliittinen tilanne saattaa vaihdella nopeastikin, Tel Aviv on turvallinen ja rauhallinen kaupunki kokoonsa nähden. Suosittelisin tutustumaan ennen vaihtoa ja/tai vaihdossa ollessa turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen yleisesti, sillä on hyvä olla tietoinen siitä, mitä Israelin sisällä ja rajoilla tapahtuu. Arjessa levottomuudet eivät näy Tel Avivissa, mutta lähialueilla matkustaessa voi aistia jännitteistä tunnelmaa. Kannattaa muistaa ortodoksi-juutalaisalueilla sekä Palestiinalais-alueilla matkustaessa suhteellisen konservatiivinen pukeutuminen sekä hillityt tavat.

Opiskelu ja opetus

Suosittelisin kaikkien alojen opiskelijoita ottamaan ainakin yhden tai mahdollisesti useamman kurssin koskien juutalaista kulttuurihistoriaa tai Israelin politiikkaa, sillä näillä kursseilla opetuksen laatu oli todella hyvää, siihen panostettiin ja keskustelu oli monipuolista. Lähi-idän tutkimuksen tai alueen kielten opetuksen kursseille osallistuminen myös rikastuttaa valtavasti omaa kokemusta ja ymmärrystä alueesta, jonka tilanteeseen liittyy monenlaisia jännitteitä ja mielipiteitä. Oli myös erittäin mielenkiintoista keskustella näistä aiheista muualta maailmasta tulleiden vaihto-oppilaiden kanssa.

Otin itse muutaman erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnatun Israelin politiikkaan liittyvän kurssin sekä yhden isompitöisen maisterikurssin. Vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit olivat enimmäkseen isoja massaluentoja, jotka sisältivät väliesseitä ja lopputentin, mutta maisterikurssilla opetus tapahtui pienryhmässä ja lopuksi tehtiin suhteellisen suuritöinen esseetyö. Kaiken kaikkiaan koin, että kurssien vaatimustaso oli samankaltainen kuin Helsingin yliopistossa. Kevätlukukaudelle sijoittuu myös huomattavan paljon lomia, joten opiskelua itse kampuksella oli yllättävän vähän.

Kulttuuri ja matkustelu

Tel Avivin kulttuurielämä on rikasta ja todella monipuolista, siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Kaupungin ruokakulttuuri on maailman kuulu ja rannalla on ihana viettää aikaa joko aurinkoa ottaen tai esimerkiksi surffaamalla. Tel Aviv on mielestäni täydellinen paketti juuri rantaelämää ja kaupunkikulttuuria, kuten museoita ja gallerioita. Rakastuin boheemeihin kahviloihin ja divareihin, ja pienen etsinnän jälkeen löysin myös suosikkikirpputorini. Kaupungissa pääsee kuitenkin liikkumaan kaikkialle pyörällä ja välimatkat ovat lyhyitä. Asuin itse Florentinen alueella, joka on vielä kehittyvää, mutta opiskelijoiden ja luovan alan ihmisten suosimaa asuinaluetta.

Myöskin Tel Avivin klubikulttuuri on tunnettu ja vaihtoehtoisia klubeja löytyy mukavasti. Kannattaa seurata erityisesti paikallisia Facebook-ryhmiä kuten Secret Tel Aviv parhaiden tapahtumien bongaamiseen.

Kannattaa tutustua tarkemmin juutalaiseen kulttuuriin, ja viettää esimerkiksi Shabattia paikallisen perheen tai kaveriporukan kanssa. Myös yliopistolla on erilaisia ohjelmia, joiden kautta voi tutustua paikallisiin perheisiin ja heidän arkeensa. Vaikka useimmat Tel Avivilaiset ovat maallistuneita, juutalaisuus ohjaa kuitenkin arjen rytmiä ja sen kautta voi tutustua maan ja sen ihmisten historiaan.

Israel on pinta-alaltaan pieni maa, jossa matkustaminen on muusta hintatasosta poiketen yllättävän edullista. Suosittelisinkin hyödyntämään yliopiston lomia vähintäänkin Israelin sisällä matkustamiseen, sillä Israelissa on hienoja vaelluskohteita, mutta myös hienoja kaupunkikohteita kuten Haifa tai Akko. On toki itsestään selvää, että Jerusalemiin ja sen museoihin ja kirkkoihin kannattaa aivan ehdottamasti myös varata hyvin aikaa.

Oma lukunsa on myös Palestiinassa matkustaminen (Gazaa lukuun ottamatta). Niin kuin Israelissakin, Palestiinan puolella on paljon upeita luontokohteita, mutta myös mielenkiintoisia kaupunkeja, joissa on kaikissa oma tunnelmansa. Itse pidin Palestiinassa matkustamista myös hyvänä kontrastina kaikelle pro-Israel keskustelulle, mihin myös toki kohtaa Israelin puolella. Palestiinaan matkustamista ei siis missään nimessä kannata jättää välistä!

Myös naapurimaihin, erityisesti Jordaniaan ja Egyptiin matkustaminen on suhteellisen yksinkertaista, kunhan jaksaa nähdä hieman vaivaa matkustusreittien ja rajaylityksen ennaltasuunnitteluun. Jordanian aavikko Wadi Rum sekä Petra ovat henkeäsalpaavan kauniita kohteita, joihin matkustaminen oli oman vaihtokevääni kohokohtia. Näihin molempiin suosittelisin matkustamista syys-kevät aikavälillä, sillä kesäaikaan matkustaminen voi olla tukavaa sekä isojen turistijoukkojen, että kuumuuden vuoksi. Egyptissä en kerennyt vierailemaan, mutta monet israelilaiset käyvät siellä lomalla ja sukeltamassa, joten jos sinulla on vielä kaikkien edellä mainittujen kohteiden jälkeen aikaa, Egyptiin matkustaminen voi olla hyvä idea.

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, Kioto, Japani, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Matchan suurkulutusta, hanami, henkinen nousu ja korona

Kirjoittaessani tätä vaihtokertomusta olen Korona-pandemiasta huolimatta edelleen Japanissa ja vaihtoa on jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta. Pohdiskellessani menneitä yhdeksää kuukautta pienessä 20 neliön kiotolaisessa asunnossani, en voi kuin hämmästellä mihin aika on kiitänyt. Koti-ikävä, johon olen usein melko taipuvainen ja josta moni aikaisemmin vaihdossa ollut varoitteli, ei ole vielä ilmaantunut, ja oikeastaan ikävöin Japania jo nyt. Vaihto on ollut minulle äärimmäisen kasvattava kokemus, ja uskon että paikallinen tukiverkostoni on auttanut minua pääsemään yli yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta ja päätöksestä. Kuten elämä yleensä, opiskelijavaihto ulkomailla ei varmasti ikinä suju täysin mutkattomasti. Jopa ylitsepääsemättömän vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä. Omassa tapauksessani juuri vaihtoon lähtö saattoi olla se mikä pelasti minut totaaliselta romahdukselta, joka oli alkanut nostaa päätään jo vuonna 2018.

Ennen lähtöä

Kevät-kesällä 2019 sain sen ihanan ja odotetun uutisen. Pitkän hakuruljanssin ja jännittämisen jälkeen minut oli hyväksytty vaihtoon Kioton Ritsumeikanin yliopistoon. Tätä varten olin tsempannut numeroitani samalla kun keräsin rahaa puuduttavassa kassatyössäni kaikki ne hetket, kun en ollut kirjoittamassa esseitä ja pänttäämässä kanjeja. Seuraavaksi tuli lukea läpi ohjeet, neuvot ja vinkit, joita vaihtoyliopistoni onneksi lähetti vinon pinon, joka kattoi kaikkea asukkaaksi rekisteröitymisestä kurssivalintoihin, sekä kampuksen resursseista Kioton ruokakulttuuriin. Ensiarvoisen tärkeää oli myös hakea viisumi mahdollisimman pian, sillä vaikka sen normaalisti saa melko nopeasti, omassa tapauksessani alle kahdessa viikossa, ennen kuin tämä tärkeä paperi on kädessä, lentoja ei kannata alkaa varailemaan, vaikka mahdollisimman halpa lippu houkuttaakin. Itse marssin suurlähetystöön heti haettuani Ritsumeikanin lähettämät tarpeelliset dokumentit Kaisa-talosta.

Kun byrokratia kotimaassa oli saatu kuntoon, varasin lentolippuni ja aloin etsiä asuntoa. Olin jo kauan sitten päättänyt, että haluan vuokrata oman asunnon opiskelija-asuntolan sijaan. Olin kuullut paljon hyvää Ritsumeikanin asuntoloista ja huomattavasti halvempi vuokra oli houkutteleva, mutta omaa rauhaa ja varmuutta omasta keittiöstä ja kylpyhuoneesta varten olin raatanut niska limassa jo pari vuotta Suomen päässä. Pitkän etsiskelyn ja vertailun jälkeen löysin Kiotosta parikin luotettavan oloista vuokran välittäjää, jotka puhuivat englantia ja olivat halukkaita tekemään joustavia sopimuksia kalustetuista asunnoista ulkomaalaisten kanssa. Useat japanilaiset vuokranantajat saattavat nimittäin olla nihkeitä vuokraamaan ulkomaalaisille tai sopimuksen vähimmäispituuden vaatimus on useissa tapauksissa kaksi vuotta. Itse Jouduin etsimään kaksi asuntoa, sillä lopullinen asuntoni oli saatavilla vasta kuukausi maahantuloni jälkeen ja se asunto, jossa vietin ensimmäisen kuukauteni oli yhteen suuntaan yli puolentoista tunnin matkan päässä kampukseltani. Vuokrasin molemmat asunnot samalta yhtiöltä ja sain alennusta takuu- ja siivousmaksuissa. Kokemukseni kyseisestä firmasta on erinomainen ja he ovat erittäin alttiita auttamaan Japanissa asumiseen liittyvissä käytännön asioissa ja kysymyksissä, jos vastaus ei löydy jokaisessa asunnossa olevasta ohjekansiosta.

Ennen Japaniin lähtöä suosittelen tutustumaan keskilämpötiloihin ja pakkaamaan harkiten. Itse jouduin pakkaamaan erittäin huolellisesti, sillä olen jo suomalaisten keskipituuteen verrattaessa luokkaa hongankolistaja, ja kenkiä olen joutunut ostamaan erikoiskaupoista tai ulkomailta. Oli hyvin epätodennäköistä, että pystyisin Japanista löytämään helposti mieleisiäni vaatteita. Lyhyemmille lähtijöille samankaltaisia ongelmia on varmasti vähemmän. Mukaan kannattaa pakata myös tarvittava elektroniikka ja jos adapteria ei vielä löydy ja se unohtuu hankkia suomen päässä, vähääkään isommat tavaratalot ja elektroniikkakaupat kyllä tarjoavat niitä. Japani on kosmetiikkaa pursuava maa, mutta jos tietää omat ehdottomat suomesta saatavat suosikkinsa, niitä kannattaa ottaa mukaan sen verran kuin uskoo tarvitsevansa, kunhan matkalaukun painoraja kestää. Itse otin mukaan myös pieniä kotimaan tuliaisia, kuten suomalaisia makeisia, sillä niitä tämä kulttuuri rakastaa ja on mukava antaa pieni pala omaa maata ja kulttuuria uusille ystäville. Pakollisen salmiakin jälkeen on hyvä olla jotain vähemmän eksoottista kuten Fazerin suklaata tarjottavaksi anteeksipyyntönä.

Alkubyrokratia ja asuminen

Saavuin Osakan kansainväliselle lentoasemalle 6.9.2019. Kaikki sujui kutakuinkin niin hyvin kuin mahdollista. Loputtoman tarkistelun jälkeen kaikki tarpeelliset paperit olivat käsillä, mikä vähensi stressiäni huomattavasti. Kentällä ennen tulleja saatavan oleskelulupa kortin yhteydessä on tarjotun työskentelyluvan, jolla opiskelija saisi tehdä 28 tuntia viikossa töissä. Tähän mennessä en itse ole sitä tarvinnut, mutta maahan tullessa luvan saa heti kättelyssä ja myöhemmin sen hakeminen olisi monimutkaisempi prosessi, jos vaikka päättäisikin opiskelujen lomassa hieman tienata. Asunnolle pääseminen oli suhteellisen mutkatonta, sillä olin tutustunut vaihtoehtoihini etukäteen ja matka taittui julkisilla kivuttomasti. Toista se olikin sitten kuukautta myöhemmin uuteen asuntoon muuttaessa liikenneonnettomuuksien vuoksi.

Japaniin saapumisen jälkeen tulee kahden viikon sisällä ilmoittautua kaupungin, ja vielä tarkemmin tietyn kaupunginosan asukkaaksi. Tämänkin prosessin jouduin käymään läpi kahdesti, sillä kaupungintaloilla oleskelulupakorttiin kirjattavien osoitetietojen tulee olla ajan tasalla ja kortin aina mukana. Ritsumeikanin yliopisto on erittäin auttavainen vaihto-opiskelijoitaan kohtaan kaikenlaisissa asioissa, ja myös asukkaaksi kirjautumiseen niin kuin pankkitilien avaamiseen oli nimetty avustamaan japanilaisia SKP-Buddy oppilaita, jotka toimivat tukena ja neuvovat vaihto-oppilaita koko vaihdon ajan, yhdessä yliopiston kansainvälisen keskuksen työntekijöiden kanssa. Itse pääsin tapaamaan kaikki avustavat tahot vasta kolmisen viikkoa Japaniin saapumisen jälkeen, koska en asunut asuntolassa, joten jouduin selviämään prosessista itsekseni silloin nykyistä huomattavasti rikkonaisemmalla japanillani. Kyllähän se lopulta kävikin hermostuksesta huolimatta melko sutjakkaasti, sillä henkilökunta oli hyvin avuliasta.

Opiskelu, verkostoituminen ja jaksaminen

Syyskuun lopulla alkoivat kurssivalinnat ja sen jälkeen opinnot. Prosessia varten saimme yliopistolta kattavat ohjeet, ja ne kannattaakin lukea huolellisesti ja valikointi aloittaa ajoissa, sillä uuden verkkosivuston ja yliopiston järjestelmän oppiminen vie yllättävän paljon aikaa. Huomiota kannattaa kiinnittää kurssien hyväksiluettavuuteen, sekä opintopistemäärien muuntamiseen, sekä ehdottomasti omaan jaksamiseen. Vaihtoon lähdetään opintojen takia, mutta aikaa pitää jäädä myös rentoutumiseen, itsestä huolehtimiseen, ihmisten kanssa ajan viettoon ja uuden maan ja kulttuurin kokemiseen. Itse saatoin hieman yliarvioida vuorokauden tuntimäärän kevätlukukaudella ja ottaa intensiivisen japanin kielen linjan pakollisten kurssieni lisäksi pari valinnaista kulttuurikurssia liikaa, ja nyt tahti on melko intensiivinen. No sitä ei voi muuta kuin yrittää parhaansa, Japanissa kun on yleistä, että tietyn ajan jälkeen kursseja ei voi enää peruuttaa, vaan niistä saa automaattisesti hylätyn arvosanan. Suosittelen kokemaan ja näkemään niin paljon kuin sielu sietää ja kun vain suinkin ehtii. Asioiden lykkääminen voi johtaa kokematta jäämiseen. Itse tartuin tilaisuuksiin syksyllä yleensä heti, mutta ne muutamat asiat, jotka jätin keväälle saattavat nyt jäädä toiselle reissulle koronan vuoksi. Hankalahan pandemiaa olisi ollut ennustaa, mutta olkoon tämä lisämuistutus siitä, että tilaisuuksia ei kannata vaihdossa hukata.

Asuipa sitten asuntolassa tai omassa asunnossa, ihmisiin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, niin paikallisiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin. Itse tahdoin sortua siihen suomalaiseen tyyliin, jossa ei mennä juttelemaan aktiivisesti muille koska “ei haluta häiritä ketään”. Lisäkynnyksenä oli se, että kolme viikkoa asuntoloissa asuneet tuntuivat kaikki muodostaneen pareja ja ryhmiä ja sekaan tunkeminen tuntui haastavalta. Onnekseni pari tšekkiläistä opiskelijaa omine sanoineen “adoptoi” minut ja heidän kauttaan pääsin tutustumaan muihinkin. Silloin tällöin myöhemminkin olen huomannut olevani hieman ulkona kaveripiirieni asioista, sillä he viettävät kaiken vapaa-aikansa keskenään asuntoloissa, mutta se ei ole minua suuremmin haitannut, sillä itse olen lyöttäytynyt yhteen muiden omissa asunnoissaan asuvien kanssa, vältän asuntoladraamat (joita on ollut yllättävän paljon kuulemani mukaan), saan majoittaa Osakasta iltaa viettämään tulleita kavereitani tai vierailemaan tulleita läheisiäni miten lystään, ja nautin yksityisestä suihkusta. Pieni yksinäisyys, etenkin näin koronapandemian aiheuttaman eristyksen ja etäluentojen takia yrittää silloin tällöin ilmoittaa itsestään, mutta opinnot ovat pitäneet huomiota muualla ja puhelimella saa yhteyden, vaikka pallon toiselle puolelle, joten ikävä ei ole sietämätön. Henkilökohtaisesti myös nautin omasta tilastani, mikä olikin yksi pääsyistä oman asunnon vuokraamiselle.

Opetuksen laatu on ollut Ritsumeikanissa erinomainen, ja etenkin japaninkursseihin olen tyytyväinen. Tahti on kova, mutta jos töitä tekee, niin kyllä sitä sitten kehittyykin, ja sitä varten minä vaihtoon lähdinkin. Ritsumeikanilla on myös tarjota useita kulttuuri- politiikka- bisnes- ja lakiopinnollisia kursseja ja paljon muuta sekä Traditional Japanese Arts kursseja, joilla pääsee itse harjoittamaan esimerkiksi japanilaista keramiikkaa, konditoriaa tai ikebanaa käytännössä.

Opiskelijan tukena

Se mistä haluan erityisesti kiittää Ritsumeikanin yliopistoa, on sen loistava henkilökunta, opiskelijatukijärjestelmä ja terveydenhuolto, niin fyysisen kuin henkisen. Itse olen joutunut turvautumaan molempien palveluihin. Maaliskuussa kävin tarkistuttamassa nopeasti kylkeeni ilmaantuneen suurehkon patin ja sain lähetteen paikalliseen sairaalaan ultraäänitutkimuksiin. Harmittomaksi lipoomaksihan se osoittautui, mutta tässä vaiheessa olin iloinen kansallisesta terveysvakuutuksesta, joka on kaikille vaihto-opiskelijoille lain nojalla pakollinen, ja maksuissa kannattaakin pysyä ajan tasalla. Loka-marraskuussa hakeuduin Ritsumeikanin ilmaisen Student supportin piiriin voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Syyt sille olivat vanhaa perua jo vuodelta 2018, osa jopa varhaisemmalta ajalta, mutta vaihdossa ne vihdoin eskaloituivat muun muassa vahingollisen parisuhteeni vuoksi ja uuden keisarin kruunajaispäivänä sain ensimmäisen voimakkaan paniikkikohtaukseni. Yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Seuraavana päivänä hakeuduin opiskelijaneuvontaan, johon hyvin havainnointikykyiset kansainvälisen keskuksen työntekijät olivat minua suosittaneet menemään jo kuukauden päivät. Yleensä jonotusajat psykologille saattavat olla jopa kuukauden, mutta olin onnekas ja sain ensimmäisen aikani jo seuraavalle viikolle, koska suostuin ottamaan hyvin epäsuositun aikaisen aamun ensimmäisen periodin vastaanottoajan. Olen vakaasti sitä mieltä, että kerran viikossa psykologilla käyminen pelasti paitsi opintoni, myös terveyteni. Olen aina ollut äärimmäisen uuttera puurtaja ja aina yrittänyt parhaani, mutta täydellinen romahdus oli nyt lähellä ja pelkäsin tulevaisuuttani suunnattomasti. Päähän ei tuntunut tarttuvan mikään, jaksaminen oli nollassa, sain pienen paniikkikohtauksen pari kertaa jopa oppitunnilla ja pidän jonkinmoisena ihmeenä sitä, että selvisin tammikuun päättökokeista jokseenkin kunnialla. Olen varma, että ilman saamaani tukea olisin edelleen samassa heikkenevässä tilassa. Sen sijaan maaliskuun lopulla onnistuin vihdoin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Pistin itseni edelle ja erosin rakastavasta mutta valitettavasti toksisesta suhteesta. En usko, että olisin kyennyt siihen ilman saamaani tukea ja neuvontaa, joka jatkuu edelleen. Alan pikkuhiljaa toipua alkushokista ja eron aiheuttamasta tuskasta ja olen huomannut positiiviset vaikutukset muun muassa oppimiskykyni elpymisessä. Tällaisesta lukemisen ja kirjoittamisen määrästä en olisi syksyllä selvinnyt. Vaikeita hetkiä tulee edelleen, mutta saamani ystävät ovat tukeneet minua ammattilaisten ohella läpi kaikkien vastoinkäymisten ja tunnen olevani velkaa niin monelle. Kehotan kaikkia tulevia vaihto-oppilaita pitämään avun hakemisen kynnyksen matalalla. Typeriä syitä ei olekaan. Omaani liittyi paljon vakavia henkilökohtaisia asioita, mutta opiskelijoille täällä painotetaan, että ihan vaikka urasuunnitelmien pohtimiseen saa ja kannattaa hakea neuvontaa.

Vaihtoni lähenee nyt loppuaan, mutta itse en olisi vielä valmis palaamaan kotiin. Niin paljon kasvattavia kokemuksia, hyviä ystäviä, kulttuurisia yllätyksiä, hyvää ruokaa ja vain ja ainoastaan kohdemaalleni Japanille tyypillisiä tapahtumia ja ilmiöitä. Pandemia on saattanut muuttaa suunnitelmiani, mutta silti en kadu, etten palannut kotiin etuajassa niin kuin vaihtoehdoksi annettiin, enkä vaihtaisi tätä vuotta pois edes maksusta. Annettu maksimipituus tälle vaihtokertomukselle ei riitä kattamaan kaikkea mistä haluaisin kertoa. Kioto tuntuu (ehkä vähän kliseisesti) jo toiselta kodilta, ja tiedän jo palaavani tänne uudelleen.

Vaihtokertomus, Moskovan valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Venäjältä vaihdosta palattuasi omaat paremman kielitaidon, osaat suhtautua vaikeilta tuntuviin tilanteisin tyynesti ja todennäköisesti tunnet itsesi jollakin tapaa vahvemmaksi ihmiseksi. Luultavasti sinulla on myös uusia kansainvälisiä ystäviä ja olet saanut upeita kokemuksia.

Ennen lähtöä

Vaihtoon hyväksyminen MGU:sta tuli muistaakseni melko myöhään. Kun saat hyväksynnän ja sen mukana ohjeet siitä mitä seuraavaksi tulee tehdä, suosittelen toimimaan nopeasti. Itseni piti tilata jokin dokumentti Moskovasta ja tässä kesti hetken, jolloin pelkäsin etten saa viisumiani tarpeeksi ajoissa. Tässä vaiheessa voi myös ilmoittaa, haluaako asumaan MGU:n asuntolaan. Itse suosittelen tätä ehdottomasti. Asuntolat ovat Helsingin yliopiston vaihtosopimuksen perusteella ilmaisia ja sijaitsevat päärakennuksessa, joka on varmaankin yksi koko Venäjän tunnetuimmista rakennuksista.

Informaatiota yleisesti lähetetään vähän. Kannattaa siis itse rohkeasti ottaa yhteyttä niihin ihmisiin, jotka ovat olleet sinuun yhteydessä sähköpostitse. Itse ainakin sain näin vastauksia kysymyksiini.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten arvata saattaa, Venäjällä byrokratiaan menee paljon aikaa. Aluksi pitää esimerkiksi teettää kulkulupia ja venäläinen opiskelijakortti sekä laittaa opiskelijaviisumin hakuprosessi alkuun. Kun lähdet hoitamaan asioita, suosittelen varaamaan mukaan vettä, evästä, kaikki mahdolliset dokumentit ja paljon kärsivällisyyttä. Erilaisia asioita hoidetaan sekä päärakennuksen toimistoissa että omassa tiedekunnassa. Esimerkiksi viisuminpidennykseen liittyvät asiat hoitaa Igor Bochkov, jolla on toimisto paikallisen kielikeskuksen rakennuksessa, jossa myös venäjän kielen tunnit pidetään.

Jälkikäteen on mahdoton muistaa kaikkea sitä, mitä tuli hoitaa vaihdon alettua, sen aikana ja sen ollessa lopuillaan. Lähtökohtaisesti kaikki hoidetaan venäjäksi, mutta tähän voi suhtautua kielen oppimisen kannalta. Myös muilta vaihtareilta sai paljon apua, ja usein yhdessä lähdimme hoitamaan jotakin tiettyä asiaa. Kaikilta kannattaa kysellä paljon, mitä seuraavaksi pitää tehdä – sekä henkilökunnalta että muilta opiskelijoilta.

Asuminen

Todennäköisesti asut yliopiston päärakennuksessa (Главное здание МГУ). Päärakennuksesta löytyy lähes kaikki, kuvitella saattaa: apteekki, poliisi, pieni ruokakauppa, monta ruokalaa, matkatoimisto, kukkakauppa, pesula jne. Rakennus on valtava. Asuntolat sijaitsevat omissa siivissään ja niiden ovilla pitää näyttää kulkulupa. Myös päästäkseen itse rakennukseen sisään tulee näyttää aina kulkulupa.

Lähes kaikki vaihtarit tuntuivat asuvan päärakennuksen asuntoloissa. Näemmä siellä asui myös paljon muualta Venäjältä Moskovaan opiskelemaan muuttaneita opiskelijoita, mutta syntyperäisen moskovalaiset eivät yleensä asuntolassa asuneet.


Oma huoneeni päärakennuksen asuntolassa

Asuntolat ovat Helsingin yliopiston vaihtosopimuksen perusteella ilmaisia ja hyvällä tuurilla saat kelpo huoneen, josta saattaa olla hieno näköala. Kuitenkaan minkäänlaista luksusmajoitusta ei kannata odottaa. Oma huoneeni oli melko hyvässä kunnossa, mutta osassa huoneista oli esimerkiksi näkyvää hometta, ötököitä tai rikkinäinen vessanpönttö. Eräiden ystävieni lavuaarin putki jollain tavalla räjähti ja huoneeseen tulvi vettä, mutta siitäkin selvittiin. Huonetta voi aina yrittää vaihtaa jos ei ole siihen tyytyväinen, mutta kannattaa valmistautua hieman nihkeään vastaanottoon.

Kuitenkin asuntoloissa yksi parhaita puolia on se, että saa oman huoneen. Naapurihuoneessasi todennäköisesti asuu toinen vaihtari. Tämän kanssa jaetaan kylpyhuone ja wc. Yhteiskeittiöt sijaitsevat käytävällä, mutta ne olivat melko karmeassa kunnossa. Kuitenkin niissä voi laittaa jotakin yksinkertaista ruokaa. Jääkaappia ei ole, mutta itse käytin ilmojen kylmettyä ikkunan väliä jääkaappina, mikä toimi melko hyvin. Vinkkinä sellainen, että kannattaa avata huoneen ikkunan alapuolella oleva pieni luukku. Tällöin ilma huoneessa pääsee vaihtumaan.

Asuntola-asioissa voi kysyä apua seitsemännessä kerroksessa sijaitsevasta toimistosta, jossa ainakin omana aikanani oli töissä hyvin mukava nainen nimeltä Viktoria. Hän auttaa mielellään, mutta ei puhu ollenkaan englantia.

Jostain syystä puolivälissä vaihtoani minua yritettiin saada maksamaan huoneestani jonkinlaista vuokraa. Jos näin käy, kannattaa olla tiukkana ja kertoa, että omaan vaihtosopimukseen kuuluu ilmainen majoitus.

Päärakennuksesta saa mielestäni ympäri vuorokauden ruokaa. Kuitenkin opiskelijaruokaloiden taso ei ole samanlainen kuin Suomessa. Kasvisruokavaihtoehtoja on hyvin harvoin.

 


Yksi päärakennuksen opiskelijaruokaloista

Opiskelu ja opetus

Opiskelin itse pelkästään venäjän kieltä vaihtoni aikana. Olin lukenut venäjää Suomessa noin kahden vuoden ajan. Vaihdon alussa tehdään pieni testi, jonka mukaan opiskelijat jaetaan tasoryhmiin. Testi oli mielestäni melko huono, eikä kertonut paljonkaan siitä tasosta, millä opiskelijat olivat. Tasoryhmiä oli viisi, joista ensimmäinen hyvin edistyneet venäjän opiskelijat ja viides oli tarkoitettu opiskelijoille, jotka eivät osanneet vielä edes kirjaimia. Päädyin itse ryhmään neljä, mutta kävin välillä myös kolmosryhmän tunneilla. Koin tämän itselleni sopivaksi tasoksi.

Kurssien alettua saimme ohjeet ostaa kirjat kullekin kurssille. Kirjoja sai ostettua esimerkiksi päärakennuksessa olevasta kirjakaupasta. Opiskelu tapahtuu lähes täysin venäjän kielellä, mikä omasta mielestäni oli todella hyvä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että opetus ei välttämättä ole samalla tasolla kuin HY:ssä. Tunneilla ei käytetty ikinä internetiä, eikä opetus ollut aina kovinkaan johdonmukaista. Myös sanasto jota osalla kursseista opin oli melko epärelevanttia, jos venäjää haluaisi käyttää esimerkiksi työelämässä. Yhdellä kurssilla esimerkiksi opettelimme lukuisia Pushkinin tarinoita ulkoa, joita referoimme luokan edessä muille. Aluksi tämä tuntui melko stressaavalta omaan kielitaitoon nähden, mutta tätä ei kannata ottaa kovin vakavasti.

Parhaimpia olivat tunnit, joilla saatiin kunnon keskustelu käyntiin. Oli mahtavaa huomata, että ymmärtää ja jossain määrin pystyy itse osallistumaan venäjänkieliseen keskusteluun. Kuitenkin kannattaa valmistautua siihen, että palaute omasta kielitaidosta on välillä melko suoraa. Toisaalta voi kokea onnistuneensa, jos ymmärtää itselle annetun negatiivisen palautteen. Suurin osa opettajista oli lopulta todella hauskoja ja halusivat tietää paljon opiskelijoistaan.

Läksyjä tuli jokaiselta tunnilta melko paljon, mutta koin ne itse hyödylliseksi kielen oppimisen kannalta. Opettajat selvästi myös olettivat, että läksyt tehdään, sillä niitä tentattiin aina seuraavalla tunnilla.

Yhden lukukauden vaihdon aikana ei kannata tavoitella täysin sujuvaa kielitaitoa. Kielitaito kuitenkin varmasti kehittyy huimasti ja voit aina jatkaa kieliopintojasi Suomessa. Jos jotakin muuttaisin, olisin ollut itselleni armollisempi, enkä soimannut itseäni joka kerta kun en ymmärtänyt mitä äidinkielenään venäjää puhuvat sanoivat tai jos en muistanut, miten monikon genetiivi taipuu. Kielen oppiminen vaatii paljon aikaa ja energiaa.

Kurssien päättyessä tehtiin tentti, joka yhdessä tuntiaktiivisuuden kanssa vaikutti siihen, millaisen arvosanan saa. Suomessa nämä kuitenkin kirjataan vain hyväksytyiksi arvosanoiksi. Tentit olivat mielestäni melko helppoja ja ymmärtääkseni kukaan ei saanut hylättyä arvosanaa, jos vain oli käynyt tunneilla ja tehnyt läksyt.


Pikkuruinen luokkahuone, jossa valtaosa tunneistamme pidettiin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Kannattaa jo ennen Suomesta lähtöä ladata Yandex-sovellus, joka toimii samaan tapaan kuin Uber. Itse lensin Moskovaan, tulin lentokenttäjunalla Valko-Venäjän asemalle ja tästä otin Yandexin yliopistolle. Käytin Yandexin tilaamiseen omaa Suomen nettiäni, mutta se kannattaa toki heti tilaamisen jälkeen laittaa pois päältä.

Päärakennuksella tuli esittää oma passi ja viisumi. Vahdit todennäköisesti hokevat sanaa ”пропуск” (Tämä on muuten ensimmäinen uusi sana, jonka todennäköisesti vaihtosi aikana tulet oppimaan.), mutta näytä viisumiasi ja kerro olevasi paikalla ensimmäistä kertaa, niin sinut päästetään sisälle. Saapumisohjeissa on tieto siitä, mihin pitää aluksi mennä. Päärakennus on melko sekava eikä viittoja ole, joten kysele ihmisiltä. Itse ravasin muutamissa toimistoissa, minkä jälkeen sain jo oman huoneeni.

Noin 1,5 kilometrin päässä päärakennukselta, Университет-metroaseman lähellä, on ostoskeskus ”Капитолий», josta saa kaiken tarvittavan, jotta pääsee alkuun. Siellä on myös iso ruokakauppa, jota itse käytin paljon. Metrolle ja ostoskeskukseen pääsee päärakennukselta myös bussilla, jos ei halua kävellä.

Metro toimii Moskovassa erinomaisesti. Ruuhka-aikana tai muutenkin voi tosin olla melko ahdasta. Itse en missään vaiheessa hankkinut opiskelija-alennusta joukkoliikenteen käyttöön, koska koin sen melko edulliseksi muutenkin. Käytin liikkumiseen Troika-korttia. Sellaisen voi ostaa miltä tahansa metroasemalta ja ladata automaateissa siihen lisää arvoa. Yandex-taksi on edullinen ja itse koin sen hyvin luotettavaksi.

Otin itse puhelinliittymän rajattomalla netillä МТС-yritykseltä. Tämä kustansi muistaakseni noin 15 € kuussa. Asuntolahuoneisiin on mahdollisuus saada hyvin edullinen wi-fi, jota ylläpitävät jotkut MGU:n opiskelijat.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Mitään erityistä vaihto-orientaatiota ei Moskovassa valitettavasti järjestetä. Kuitenkin eräs järjestö yliopistolla järjesti ohjelmaa ja tutustumista vaihtareille. Kannattaa seurata oman asuntolakerroksen hissien edustaa, jonne usein ilmestyi kokoontumisista kertovia lappuja. Vaihtareille tarkoitetuissa tapaamisissa oli mukana aina myös venäläisiä opiskelijoita, joten paikallisten ystävien saaminen oli melko luonnollista. Myös buddy-toimintaan osallistumista kannattaa harkita. Opintojen edetessä muihin vaihtareihin tutustuminen oli helppoa, koska vaihtareita oli rajattu määrä ja opetusryhmät pysyivät melko samoina.

Moskovassa riittää enemmän tekemistä kuin mitä yhteen vaihtolukukauteen voi mahduttaa. Suosittelen museoita, joihin pääsee hyvin edullisesti, kunhan saat venäläisen opiskelijakortin. Ravintolat ovat hiukan edullisempia kuin Suomessa ja niitä riittää paljon. Myös Moskovan yöelämä on kokemisen arvoinen. Lämpiminä aikoina puistoissa on mukava viettää aikaa.

Lopuksi

Moskova vaihtokohteena ei ole helpoin tai kevyin vaihtokohde, mutta ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Vaikka kaupunki on valtava, koin sen hyvin turvalliseksi ja toimivaksi. Opiskelu Moskovan valtionyliopistossa on varmasti myös hyvin erilaista kuin missään muussa vaihtokohteessa. Itse koen kasvaneeni vaihdon aikana hurjasti ja saaneeni paljon itsevarmuutta käyttää venäjän kieltä. Koen, että esimerkiksi työhaastattelutilanteissa vaihtokokemustani Venäjältä on aidosti arvostettu, ja ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita kuulemaan Venäjän-vaihdostani. Aika Moskovassa oli ihanaa, mutta niin oli myös paluu Suomeen.

Vaihtokertomus, Shanghai Jiaotong University, Kiina, lukuvuosi 2018-2019

Oikeutieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoltani kesällä ennen lähtöäni tietopaketin, jossa annettiin yleistä tietoa yliopistosta ja sen kampuksista sekä kerrottiin muun muassa rekisteröitymisestä läsnäolevaksi yliopistolle, vaihto-opiskelijoiden orientaatiosta ja vaihtoyliopiston kursseille rekisteröitymisestä. Vaihtoyliopisto edellytti myös, että hankin kiinalaisen sairausvakuutuksen ja esitän todistuksen tästä saavuttuani yliopistolle, ja tämän lisäksi hankin itselleni varmuuden vuoksi myös suomalaisen matkavakuutuksen. Viisumin hankkimista lukuun ottamatta etukäteen tehtävää ei ollut oikeastaan kovinkaan paljoa, vaan rekisteröitymiset ynnä muut tapahtuivat vasta Shanghaihin päästyäni.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kiinaan saapuvien on rekisteröidyttävä paikallisella poliisilla 24 tunnin kuluessa maahantulosta, mutta hotellit voivat hoitaa tämän ulkomaalaisen puolesta, joten minun ei tarvinnut Shanghain päästyäni lähteä itse ensimmäiseksi poliisiasemalla. Yleisen rekisteröitymisen lisäksi myös vaihtoyliopistoni edellytti, että vaihto-opiskelijat tulevat rekisteröitymään omalle kampukselleen muutamaa päivää ennen lukukauden varsinaista aloitusta passeineen ja muine todistuksineen. Rekisteröitymisen yhteydessä Jiaotongilta sai tarkempaa tietoa kursseista ja opiskelusta, ja samalla reissulla onnistuin hankkimaan myös kiinalaisen puhelinliittymän kampuksella olevalta myyntikojulta. Vaihtoyliopisto oli ilmoittamatta etukäteen myös hankkinut vaihto-opiskelijoille kiinalaisesta pankista pankkitilit ja -kortit, jotka piti mennä aktivoimaan pankin läheiseen konttoriin.

Asuminen

Suurin stressinlähde ennen lähtöäni oli asunto, tai tarkemmin sanottuna sen puute. Jiaotongin kampuksella on rajattu määrä opiskelija-asuntoja eikä niitä riitä kaikille vaihto-opiskelijoille, mistä mainittiin jo vaihtoyliopistolta saamassani tietopaketissa. Haku yliopiston asuntoloihin tapahtui heinäkuussa yliopiston nettisivujen kautta kello neljältä aamuyöllä Suomen aikaa, jolloin asunnot vietiinkin saman tien käsistä enkä ehtinyt varaamaan paikkaa itselleni. Jiaotongilta en saanut oikeastaan neuvoja asunnon etsimiseen muita kautta ja asuinpaikan löytäminen tuntui hankalalta myös etukäteen netissä Suomesta käsin, joten varasin hotellin ja airbnb:n pariksi ensimmäiseksi viikoksi ja päätin palata asiaan päästyäni paikan päälle.

Asunnon löytäminen Shanghaista oli loppujen lopuksi kuitenkin melko helppoa ja nopeaa vuokramarkkinoiden ollessa huomattavasti joustavammat kuin esimerkiksi Helsingissä.  Asunnonvälittäjiä löytyy sekä eri sovelluksista että kivijalkaliikkeistä ja jo samana päivänä voi päästä useisiin näyttöihin – ongelmaksi muodostuu ennemminkin valinnanvaikeus. Shanghain vuokrataso ei ole alhainen esimerkiksi Helsinkiin verrattuna, mutta asuntojen ja kalusteiden kunto on oman kokemukseni mukaan hyvä. Huomioitava on kuitenkin, että lähes kaikki sopimukset ovat vuoden määräajalla, ja jos asunnosta muuttaa aiemmin pois, on siihen löydettävä itse sijainen, jos haluaa saada takuuvuokran takaisin.

Opiskelu ja opetus

Tietoja Jiaotongissa järjestettävistä kursseista ei saanut etukäteen, vaan kurssitarjonta ja lukukauden aikataulu selvisi vasta opetuksen alettua. Eräänlainen opintosuunnitelma oli toki pitänyt tehdä jo vaihtoon hakiessani Suomessa, mutta Jiaotongin silloin ilmoittamat kurssit olivat vanhentuneita, joten oikean tarjonnan sain tietää vasta Kiinassa. Helsingin yliopisto edellytti minun tekevän tietyn määrän kursseja vaihtoni aikana, mutta koska ajoituksella vuoden aikana ei ollut väliä, sain valita kursseja melko vapaasti ja muokata aikatauluni näin haluamakseni. Jiaotongissa lukukauden kaksi ensimmäistä viikkoa oli varattu kursseilla ilmoittautumisella, jolloin tarkoituksena oli, että kaikilla kursseilla pystyi käymään ensimmäisillä luennoilla ja päättämään sitten, mille kursseille halusi varsinaisesti osallistua.

Opiskelu Jiaotongissa yleisesti ottaen oli enemmän ”koulumaista” kuin suomalaisissa yliopistoissa. Yksi kurssi jatkui pääsääntöisesti koko lukukauden ajan yhdellä kolmen tunnin luennolla viikossa, joten aikatauluni pysyi lähestulkoon samana lukukauden ajan. Kurssien yleisin suoritustapa oli lukukauden lopussa kirjoitettava essee, joskin useilla kursseilla oli pidettävä myös esitelmiä ja jollain tehtävä tenttejä. Oma kokemukseni oli, että opiskelu on lukukauden aikana melko rentoa, mutta kiire iskee lopussa useiden lopputöiden palautuspäivämäärien osuessa samoihin aikoihin. Opetuksen laatu oli yleisesti melko hyvää, vaikka professorien taso jonkin verran vaihtelikin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kommelluksilta ei voi välttyä! Mikäli ei ole asunut aiemmin Kiinassa tai osaa kieltä, Kiinassa elämisessä sattuu todennäköisesti kaikenlaisia töppäyksiä varsinkin alkuvaiheessa; poliisiasemalla rekisteröityessä on mukana väärät paperit, samannimiset juna-asemat menevät sekaisin eikä vääränlaisen Taobao-tuotteen palauttaminen ole yhtä helppoa kuin kuvitteli. Suosittelen näin ollen selvittämään asioita parhaan mukaan etukäteen, mutta ennen kaikkea välttämään turhaa stressiä siitä, mihin ei voi vaikuttaa – asiat lutviutuvat kyllä lopulta.

Kiinassa kaikki toimii puhelinsovelluksilla, joista tärkein Wechat kannattaa ladata ja opetella käyttämään jo ennen lähtöä. Wechat on monipuolinen viesti- ja maksusovellus, jota käytetään laajasti tuttavien kanssa viestimisen lisäksi myös virallisempiin asioihin muun muassa yliopistolla professorien jakaessa oppimateriaaleja kurssien ryhmissä (lisävinkkinä, että erilaiset Wechatissä lähetetyt dokumentit ja kutsut vanhenevat huomaamatta, mikäli niitä ei avaa pian!). Muita keskeisiä sovelluksia ovat esimerkiksi maksusovellus Alipay ja taksisovellus Didi.

(Jopa) Shanghaissa, manner-Kiinan kenties länsimaisemmassa paikassa, puhutaan melko vähän englantia, joten ei kannata luottaa siihen, että sillä pärjäisi monessakaan tilanteessa. Ennen lähtöä on hyvä ladata tarvittavat kieli- ja käännössovellukset (esimerkiksi Google Translate, Pleco ja Wechatin käännösominaisuus) ja tutustua edes jonkin verran mandariinikiinan perusteisiin.

 

 

Vaihtokertomus, Israel, Tel Aviv University, syksy 2018

Ennen lähtöä

Tel Avivin yliopistoon hakeminen tapahtuu normaalin vaihtohaun kautta ja haku on kaikille Helsingin yliopiston tiedekunnille yhteinen. Ns. ensimmäisen hakuvaiheen jälkeen sain meilitse ohjeet, miten hakea Tel Avivin yliopiston sisällä vielä erikseen tiettyyn tiedekuntaan. Tämä prosessi oli melko epämääräinen, eikä kohdeyliopiston henkilökuntakaan tuntunut täysin tietävän, miten prosessi toimii. Hakuvaihe edellytti lisäksi paljon erilaista dokumentaatiota. Näiden täyttämiseen sain kuitenkin aina tarvittaessa apua sekä Helsingin että Tel Avivin yliopiston vaihtokoordinaattoreilta. Tietoa tiedekuntaan hyväksymisestä tuli odottaa melko pitkään, mutta ottaen huomioon, että syyslukukausi Tel Avivissa alkaa vasta lokakuussa, jäi lähtövalmistautumiseen riittävästi aikaa.

Ennen lähtöä tulee tarkistaa, että oma passi on voimassa vielä 6 kuukautta Suomeen palaamisen jälkeen. Lisäksi muutto Israeliin edellyttää viisumin hankkimista, mikä onnistuu Israelin suurlähetystössä Helsingissä. Jos vaihtoajanjakso osuu syksylle, kannattaa viisuminhaussa huomioida suurlähetystön kesäloma-aika elokuun tienoilla. Viisumin ehtii saada hyvissä ajoin vielä syyskuussa, mutta suosittelen olemaan yhteydessä suurlähetystöön jo loppukesästä.

Ennen lähtöä tuli tutustua yliopiston kurssitarjontaan ja tehdä alustavat kurssivalinnat tarjonnan perusteella. Näistä ei kannata ottaa painetta, sillä kursseja pystyi helposti vielä muuttamaan paikan päällä. Kursseja jouduttiin valitettavasti myös perumaan jo lukukauden alettua.

Asunnon etsiminen, saati saaminen osoittautui haastavaksi ennen lähtöä. Tämän vuoksi lensin Tel Aviviin viikko ennen yliopiston orientaatiopäivää, jotta ehdin etsiä asuntoja paikan päällä. Muutama ystäväni asuu Tel Avivissa, joten sain asua ensimmäisen viikon heidän luonaan. Korkean hintatason vuoksi suosittelen varaamaan alkajaisiksi vuoteen esimerkiksi hostellista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen lähtöä kannattaa valmistautua siihen, että Israel on erityisesti turvallisuustoimissaan hyvin erilainen valtio kuin Suomi. Tästä johtuen esimerkiksi turva- ja passi-/ viisumitarkastukset lentokentillä ovat äärimmäisen pitkiä ja perusteellisia. Varaa siis aina tuplasti aikaa näitä varten ja pidä etenkin lentokentällä tarvittava dokumentaatio mukana (passin ja viisumin lisäksi esimerkiksi dokumentaatio vaihtoyliopistoon hyväksymisestä ja mahdolliset asumistiedot).

Yliopiston järjestämässä orientaatiotapaamisessa käydään opiskeluun ja kampukseen liittyvä perusinfo läpi, joten suosittelen menemään paikalle. Ekalla viikolla kampuksella on myös erilaisia ruokakojuja ja muita infopisteitä, joista voi hakea itselleen esimerkiksi bussikortin.

Asuminen

Tel Avivin yliopisto ei virallisesti tarjoa vaihtareille asuntoja, vaan jokaisen tulee etsiä asunto itsenäisesti. Pari vaihtokaveriani onnistuivat saamaan asunnon kampukselta. Kampus sijaitsee kuitenkin yli 30min bussimatkan päässä Tel Avivin keskustasta, minkä vuoksi itse etsisin asuntoa lähempää keskustaa ja rantaa.

Hintataso Tel Avivissa on korkeampi kuin Suomessa ja jopa yhteisasumisesta voikin joutua maksamaan yli 1000 euroa. Löysin asuntoni facebook ryhmien kautta, joissa paikalliset tarjoavat asuntojaan lyhyt- tai pitkäaikaisesti vuokralle kohtuulliseen hintaan. Näissä haasteeksi osoittautui Israelin kansalaisuuden puuttuminen, mikä omalla kohdalla edellytti sitä, että Tel Avivissa vakituisesti asuva ystäväni antoi vuokranantajalleni vuokranmaksuni takeeksi omat henkilötietonsa.

Moni vaihtokaveri löysi asuntonsa airbnb:n kautta, mutta näiden hinnat jopa monen hengen kimppakämpissä nousivat yli tuhanteen euroon kuussa. Kannattaakin siis varautua maksamaan asumisesta enemmän kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Tel Avivin oikis tarjosi melko rajallisen määrän englanninkielellä opetettuja oikiksen kursseja, minkä vuoksi kaikki oikisvaihtarit olivatkin lähes tulkoon aina samoilla kursseilla. Loput kurssilaisista olivat paikallisia opiskelijoita. Kurssikoot ovat pienempiä kuin mihin olin Helsingin yliopistolla tottunut. Opetus on luentomuotoista, mutta jonkin verran interaktiivisempaa kuin Suomessa.

Ennen lähtöä tehtyihin alustaviin kurssivalintoihin tuli paljon muutoksia paikan päällä, ja ainakin omat ”suosikkikurssit” jouduttiin perumaan. Lukukausi on jaettu kahteen jaksoon, joiden päätteeksi on tenttiviikko. Osa tenteistä oli luokassa suoritettavia essee- tai monivalintatenttejä ja osa etänä suoritettavia kotitenttejä. Tenttiarvostelu oli muistaakseni asteikolla 1-5 ja luokassa suoritettava tentti oli mahdollista uusia ainakin kerran. Tenttimateriaalina toimi pääosin omat luentomuistiinpanot, minkä vuoksi läsnäolo luennoilla on suositeltavaa. Kurssivalintoja tehdessä kannattaa huomioida, että osa vaihtareista (erityisesti kanadalaiset) ovat vaihdossa vain ensimmäisen jakson.

Kampuksella on kirjasto, jossa voi opiskella tai tarvittaessa esimerkiksi tulostaa asiakirjoja. Joissain tenteissä oli sallittua ottaa opiskelumateriaalia painetussa muodossa mukaan, minkä vuoksi tulostaminen saattaa olla tarpeellista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Israeliin lähtiessä on hyvä ymmärtää juutalaisuuteen kuuluvat erilaiset pyhät, jotka vaikuttavat normaaliin arkeen. Näistä mainitakseni esimerkiksi Yom Kippur -juhla pysäyttää hetkellisesti koko maan. Viikko Israelissa alkaa sunnuntaista, jolloin perjantai on suurimmalla osalla jo vapaa päivä. Perjantai-illalla alkaa sapatin vietto, joka jatkuu kunnes aurinko laskee lauantaina. Suunnitellessa esimerkiksi viikonloppureissuja on hyvä tiedostaa, että suurin osa ravintoloista ja kaupoista on koko sapatin ajan kiinni, eikä julkinen liikenne kulje.

Ravintola- ja yöelämä on Tel Avivissa hyvin vilkasta, mikä näkyy kadunvarsiravintoloiden kuhinana jokaisena viikonpäivänä. Vaikka hintataso onkin hieman korkea, suosittelen ottamaan kaiken irti erityisesti kahviloista ja ravintoloista, sillä etenkin ruoka Tel Avivissa on äärimmäisen herkullista.

Pankkikortit toimivat Tel Avivissa hyvin, mutta esimerkiksi bussissa maksaminen onnistui vain bussikortilla tai käteisellä. Myös Tel Avivin ulkopuolelle mentäessä käteinen voi edelleen joissain paikoissa olla ainut mahdollinen maksuväline. Pankkikorteista suosittelisin hankkimaan Revolut-pankkikortin, jolla korttimaksut onnistuvat edullisilla valuuttakursseilla.

Ruokakaupoissa suurin osa myytävistä elintarvikkeista on varustettu vain hepreankielisillä pakkausmerkinnöillä, minkä vuoksi Google Translate -sovelluksen kuvan avulla kääntäminen osoittautui ainoaksi tavaksi ostaa juoksevan juuston sijasta jogurttia. Tälle sovellukselle iso suositus, ellei hepreankieli ole hallussa jo ennen lähtöä.

Monia varmasti mietityttää Israelin turvallisuustilanne, mikä onkin hyvä tiedostaa ennen lähtöä. Koin Tel Avivin todella turvalliseksi ja esimerkiksi yöllä yksin liikkuminen kadulla oli mielestäni miellyttävämpää kuin Helsingissä. Asuin Tel Avivissa 4 kuukautta, jonka aikana kaupungin turvallisuustilanne nousi puheenaiheeksi kerran. Tämä johtui Gazan ja Israelin välillä ammutuista raketeista. Tel Aviviin tähdätyt raketit saatiin onnistuneesti hajotettua ennen niiden osumista kohteeseen. Tämä kuulostaa suomalaisen korvaan hurjalta ja käsittämättömältä. Paikan päällä tilanteeseen on kuitenkin vaikea suhtautua pelolla, sillä tällaisella tiedolla ei tunnu olevan vaikutusta paikallisiin. Israelin ja erityisesti Tel Avivin turvallisuusjärjestelmä on ensiluokkainen, enkä kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi tai uhatuksi. Vaikka maan poliittinen tilanne onkin epävakaa, en jättäisi lähtemättä Tel Avivin tarjoamaan värikkääseen kulttuurikokemukseen, jossa yhdistyvät niin lämpö, pitkät ja surffia puskevat rannat kuin äärimmäiset ruokakokemukset ja uskontoon liittyvät traditiot.