Vaihtokertomus, Osaka University, syksy 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ihan aikuisten oikeesti, tee kunnon To-Do -lista ja teippaa se vaikka seinään tai jääkaapin oveen. Kaikkea mitä täytyy tehdä, ei tule muistamaan ilman sellaista. Sen lisäksi kannattaa tehdä erillinen Mitä pitäisi pakata mukaan -lista. Itse meinasin unohtaa mm. lentolippujen ostamisen, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.

Mobility Online – noudata ohjeita. Ennen vaihtoon lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymistiedon ja ohjeita, miten toimia. Itse keräsin ja tulostin kaikki saamani ohjeet – HY:n, OU:n ja muilta tahoilta tulleet – yhdeksi kansioksi, josta pystyin selaamaan niitä aina tarpeen tullen. Otin tämän kansion myös mukaani Japaniin, ja se oli hyvä idea. Japanissa netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten minulla ei ainakaan ollut netti aina päällä. Japanissa myöskin rakastetaan paperin käyttöä, joten kaikki informaatio kohteessa tuli suurina paperinippuina. Toistan, kansio tuli tarpeen.

Kurssien suunnittelu – Riippuu missä vaihto-ohjelmassa olet! (OUSSEP, Maple, iExPO) Minä olin OUSSEP-ohjelmassa. OU:n nettisivuilla seuraavanlaista polkua pitkin löydät englanniksi tarjotut opinnot lukukausittain: Home – Global Affairs – Study at Osaka University – Becoming an Exchange Student at OU – Classes taught in English. Ota myös kaikki löytämäsi kurssitiedot hyvin vahvalla varauksella – ne aika suurella todennäköisyydellä ehtivät muuttumaan ennen kuin saavut maahan ja alat tekemään virallisia kurssivalintoja OU:ssa. On kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen HY:n kurssien vetäjiltä mahdollisista kurssivastaavuuksista ja opintokokonaisuuksista, jotta osaat suunnitella opintosi OU:ssa hyödyllisesti. HY:n vastuuopettajalta täytyy kysyä korvaavuudesta, jos haluaa korvata HY:ssa opetettavia kursseja. Jos haluaa suorittaa ulkomailla tehdyn valinnaisen kokonaisuuden, siinä neuvoo oman tiedekunnan opiskelijapalvelut. Minulla oli vaihdon jälkeen aluksi haasteita saada opintokokonaisuuksia hyväksyttyä HY:ssä, vaikka olin etukäteen vahvistanut vastaavuudet ja kelpoisuudet vastuuopettajilta. Loppujen lopuksi ja hyvin monen sähköpostin jälkeen, sain kuitenkin kurssini ja kokonaisuuteni kasaan. Ei siis kannata luovuttaa asian suhteen, vaikka se voi vaikuttaa jossain vaiheessa ylitsepääsemättömän vaikealta.

Viisumihakemus – Ihanaa byrokratiaa. Itse istuin läppäri sylissä vanhempieni luona, kun täytin viisumihakemusta, sillä siinä oli paljon kohtia, joissa piti pyytää viisaammalta apua. Tähän prosessiin kannattaa varata aikaa, ja kärsivällisyyttä. Viisumihakemuksessa kysytään myös vanhempiesi tietoja, joten tämä kannattaa ottaa huomioon. Huom! Japanin Suomen-suurlähetystössä maksut suoritetaan vain käteisellä ja tasarahalla. Sekä hakijalla täytyy olla vaihtoyliopiston lähettämä Certificate of Eligibility -todistus, joka anotaan Japanissa ulkomaalaisvirastossa etukäteen. Tämän hoitaa Helsingin yliopiston vaihtosopimuksiin perustuvissa opiskelijavaihdoissa aina japanilainen yliopisto, joka lähettää Certificate of Eligibility -todistuksen vaihtoon lähtijälle noin 1-2 kuukautta ennen vaihdon alkua. Ennen kuin haet viisumia, tarkista myös, että sinulla on voimassa oleva passi – sen täytyy olla voimassa vielä vaihdon jälkeenkin mieluusti vähintään 1-3kk ajan. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.fi.emb-japan.go.jp/itpr_fi/visas.html.

Pakkaaminen ja matkustaminen – Varasin lennot verrattain aika myöhään muihin lähtijöihin verrattuna, vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Ostin ainoastaan yhdensuuntaisen lennon, sillä usein se tulee halvemmaksi, enkä ollut varma paluu päivästäni. Kaksi matkalaukkua saa ottaa mukaan ilman lisämaksua – ainakin Finnairilla economy classic ja flex-luokassa Japaniin matkustaessa (ei LIGHT-luokassa). Matkatavaroihin liittyvät koot, painot ja määrät täytyy AINA tarkistaa lentoyhtiön nettisivuilta, ei matkanjärjestäjän sivuilta, sillä kaikilla on erilaiset määräykset. Ja lisäkiloista, ne kilot mitkä menevät määräysten yli, joutuu maksamaan aika reippaita summia, joten en suosittele. Itse jouduin maksamaan muutamasta kilosta ylimääräistä.

Rokotteet – näistä aina puhutaan, varsinkin Aasiaan matkustettaessa. Maakohtaiset rokotussuositukset voi aina tarkistaa Rokote.fi:n Matkailijan rokoteoppaasta. Sinulta kannattaisi löytyä se pieni keltainen rokotuspassi, WHO:n International Certificate of Vaccination, johon merkitään kaikki saamasi rokotukset. Oma perheeni on aina ollut kova matkustamaan, joten sain omani vuonna 7-vuotiaana. Omat rokotetietosi voit myös tulostaa OmaKannasta, sillä ne tiedot kannattaa olla matkalla mukana. Joku viranomainen saattaa tiedustella rokotuksistasi, joten on hyvä olla todistusaineisto mukana. Minulta löytyy Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluva MPR-yhdistelmärokote sekä rokotteet A- ja B-hepatiittiin, keltakuumeeseen, meningokokkiin (aivokalvotulehdus) ja Japanin aivokuumeeseen.  Kaksi viimeisintä on oman harkinnan mukaan – itse suunnittelin matkustelevani lisäksi muissa Aasian maissa, myös maaseuduilla sekä tiesin asuvani asuntolatyyppisessä ympäristössä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Saapuminen Osakaan ja alkubyrokratia

Olin ostanut Finnairin suoran lennon, ja saavuin Kansain International lentokentälle (KIX). Lentokentällä on hyvät ohjeet siitä, minne mennä ja siellä on myös ihmisiä paljon ohjaamassa väkeä. Siksi hyvä ohje onkin, kysy jos et tiedä. Sinua autetaan kyllä. Residence cardin ( 在留カードzairyuu kaado  ß kannattaa muistaa tämä sana japaniksi, sitä saatetaan kysyä sinulta) saa lentokentältä Immigration -tiskiltä. Älä hävitä tätä korttia, se on tärkeä.

Koska halusin matkustaa ja nähdä nähtävyyksiä rauhassa, saavuin noin 2 viikkoa ennen lukukauden alkua Japaniin. Tämän takia en myöskään päässyt vielä silloin asuntolaan. Asuin 2 viikkoa huoneistohotellissa – todella kätevää. Matka lentokentältä hotellille ei niinkään, sillä minulla ei ollut nettiä (olin typerä enkä ostanut sitä etukäteen). Valitsin mennä bussilla, vaikka juna olisi ollut kätevämpi. KIXillä on todella kätevät junayhteydet joka paikkaan – suosittelen käyttämään! Taxi maksaa aina maltaita, koska Osakassa on kaupunkivero.

Huoneistohotellissa oli self-check-in, eli sain huonetta varatessani ohjeet, kuinka pääsen sisään. Tyypillistä on, että avain tai avainkortti on laitettu huoneen postilaatikkoon, joka on ulko-oven lähettyvillä ja sinun pitäisi olla saanut koodin siihen.

Kaksi viikkoa sain turisteilla rauhassa, ainoastaan kielitaidon lähtötasotesti minun piti tehdä muutama päivä ennen kuin sain lähteä yliopistolle hakemaan asuntolan avaimia. Yliopistolla ohjeistettiin asuntoon liittyen hyvin. Huomioitavaa kuitenkin on, että kaupungintalolle voit mennä rekisteröimään itsesi asukkaaksi VASTA SEN JÄLKEEN, kun sinulla on pysyvä osoite Japanissa. Eli ei silloin kun asut hotellissa. (Itse tein turhan reissun ensimmäisellä kerrallani juuri tästä syystä.) Kaupungintalolla täytyy asioida mahdollisimman nopeasti asuntoon muuttamisen jälkeen. He tarjoavat sinulle ilmaista englannin kielistä tulkkia, jos tarpeen, mutta tarpeesta täytyy ilmoittaa muutama päivä etukäteen. Minä osaan japania, joten asioin japaniksi ja tulkkasin sitten muille vaihtareille, ketkä osuivat virastoon samaan aikaan kanssani.

Alkubyrokratia oli aika brutaalia, ei niinkään määrässä, vaan siinä kuinka nopeasti kaikki piti saada tehtyä. OU:n IRIS officen väki auttavat aina, kun tarpeen, joten heiltä kannattaa rohkeasti mennä kysymään aina apua virallisten papereiden ja niiden täyttämisen suhteen. Muutaman eläkemaksupaperin ja vakuutusmaksuihin liittyvät lomakkeet kiikutin itsekin IRIS officeen, jossa minua autettiin kädestä pitäen niiden täyttämisessä. Ja sama juttu, jos saat japaninkielistä postia, jota et osaa itse lukea. Kiltisti kiikuta se vain IRIS officeen ja he kertovat sinulle, mistä on kyse.

Koska sain Japanin valtiolta rahallista JASSO-tukea, minun oli pakko avata japanilainen pankkitili. Sen tein paikallisessa postitoimistossa (JP Post), koska se on myös pankki. Mukana asioidessa kannattaa olla OU:n hyväksymispaperit, joissa lukee esim. OU:n yhteyshenkilö/takaaja, sekä paperi, missä lukee sinun oma osoitteesi Japanissa, OU:n opiskelijakortti sekä resience card (zairyū card). Myös passi on hyvä olla matkassa mukana. Asioiminen eteni sulavasti – kunhan osasi japania. Muilla vaihtareilla oli paljon enemmän ongelmia – ja minua pyydettiin useasti tulkkaamaan muille vaihtareille. Olin jopa hätäyhteyshenkilö muutamalle vaihtarille pankkiasioihin liittyen (JP Postin puolesta pyydettiin tätä) ja en voinut kuin pohtia kuinka menikään yksityisyyden suojat ja laillisuudet, mutta koska kyseiset vaihtarit olivat tähän myöntyneet, ei se ollut minun ongelmani pohtia.

Erilaiset maksut, vakuutusmaksut yms. voi maksaa konbineissa kassalla. Itsellä sähkö- ja vesimaksut sisältyivät jo vuokraan, joten maksoin ainoastaan vakuutusmaksuja konbinissa. Vuokrani maksutavan sai päättää ja itse valitsin maksaa sen netissä visa-kortilla.

Asuminen

Osakan yliopistossa on lukuisia vaihtoehtoja asumiseen. Boys only ja girls only asuntoloita, seka-asuntoloita, kerrostaloasuntoja, länsimaalaisia asuntoja, japanilaisia asuntoja. Itse asuin UR Senri Aoyamadain japanilaisessa kerrostaloasunnossa 2 kämppiksen kanssa. (Olin hakenut yksiöön Toyonaka International asuntolaan, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa.) Asuntoni oli kolmannessa kerroksessa ja siellä makuuhuoneiden ja yhteisen olohuoneen lattiat olivat tatamia. Keittiö ja eteinen olivat puulattiaa. Perinteistä sänkyä minulla ei ollut, vaan tatami-lattioilla minulla oli japanilainen futon. Futon on vähän kuin pelkkä patja, ilman jousia, lattialla. Futonia ei saa jättää pitkäksi aikaa tatamille, sillä siitä jää futonin muotoiset jäljet (kosteudesta) tatamiin. Siksi se kannattaa rullata päiväksi pois esimerkiksi kerran viikossa. Tatamilattioita ei myöskään saa kastaa, eli vesivahingot täytyy kuivata välittömästi ja lattioiden moppaaminen on kiellettyä. Makuuhuoneet olivat lukollisia, mikä oli mukavaa, ja asunnossa oli pyykinpesukone. Yllätys kuitenkin oli, että Japanissa pyykinpesukoneisiin ei saa lämmintä vettä ollenkaan, vaan ne pesevät aina kylmällä vedellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon pyykätessä.

asunnon makuuhuone

Keittiöstä löytyi kaasuliesi, uunia ei ole japanilaisessa keittiössä. Riisinkeitin, mikro ja pieni jääkaappi-pakastin. Alustavasti löytyi astioita, mutta me ostimme kyllä jokainen myös omat, se vain oli mukavampaa. Perustarvikkeet kuten vessapaperi, roskapussit, astianpesuaine yms. ostimme itse vuorotellen. Ilmeisesti niiden ketkä pääsivät perinteisiin asuntoloihin, ei tarvinnut huolehtia tämmöisistä asioista, sillä heillä oli yhteisissä tiloissa siivoojat.

Kierrätys on todella tärkeää Japanissa! Roskia saa viedä roskapaikoille vain määrättyinä päivinä, ja kaikille kierrätysmateriaaleille on omat päivänsä. Ja näistä pidetään kiven kovaa kiinni. Jos viet vääränlaiset roskat vääränä päivänä ulos, roskamies ei ota niitä kyytiin ja jättää vihaisen viestin roskien päälle.

Meidän asunnossamme oli muutaman kerran torakoita – sain ihan järkyttävän sydänkohtauksen, kun näin torakan ensimmäistä kertaa. Ongelma ratkesi, kun korealainen kämppikseni tiesi ostaa jonkin sortin torakkaloukkuja. Sain myös kuulla, että torakat eivät tule asuntoihin, jotka ovat kolmatta kerrosta ylempänä. Esimerkiksi ystäväni, joka asui 5. kerroksessa, ei kokenut torakkaongelmaa, vaikka asui samassa rakennuksessa.

Asunnon yhteydessä sai 500 jenillä kuussa lainata polkupyörää, joka olikin erittäin hyödyllinen kulkupeli. Mutta polkupyörästä täytyi pitää huolta, sillä jos sen kadotti, hajotti tai se varastettiin, siitä piti maksaa 20 000 jeniä sakkoa vuokranantajalle. Yhden vaihtarin pyörä varastettiin (tämä ei käyttänyt pyörälukkoa ikinä) ja siitä syntyi kauhea sota, että kuka maksaa ja mitä.

perunoita ruokakaupassa

Ruokaostokset tein joko Senri-Chūōn asemalla olevassa supermarketissa kotimatkallani yliopistolta tai kaupungilta, tai Kita-Senrin supermarketissa. Kita-Senri oli lähempänä, mutta sieltä asunnolleni oli hirvittävä ylämäki. Senri-Chūō oli kauempana, mutta sieltä pääsi bussilla mäen päälle, jossa kerrostaloni sijaitsi. Huomioitavaa on, että riisiä voi ostaa vain isoissa säkeissä ja valinnan varaa on tuhottomasti, kun taas perunoita voi ostaa vain yksittäin pakattuina, valinnan varaa ei juurikaan ole, ja niitä on vähän. Itse ostin muutaman kerran kaikki supermarketin perunat, kun halusin tehdä jouluksi muusia itselle ja kavereilleni. Ja kyllä kassalla tuijotettiin kovin, kun pinosin monta kymmentä perunaa yksitellen liukuhihnalle.

Kampukset, opiskelu ja opetus
Toyonaka-kampuksen urheilukenttä

Osakan yliopistolla on kolme kampusta: Suita, Toyonaka ja Minoh. Periaatteessa kampukset voisi karkeasti sanoa jakautuvan niin, että Toyonakasta löytyvät humanistiset ja valtiotieteelliset tieteet, sekä siellä suurin osa japanilaisesta opiskelijaväestöstä käyvät heidän opintoihinsa kuuluvat 1,5v kestävät perusopintonsa. Minoh kampus on kielten ja kulttuurien keskus. Suita on yliopiston suurin kampus, ja sieltä löytyy mm. lääketieteellisten tieteiden laitokset, lukuisia tutkimuskeskuksia, yliopiston hallintovirasto sekä kaksi yliopistollista sairaalaa. Jokaisen kampuksen välillä kulkee ilmainen shuttle bus, jotta kampusten välinen liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tarkempi esittely kampuksista löytyy osoitteesta https://www.osaka-u.ac.jp/sp/whyou/where/intro/

Toyonaka-kampus syksyllä

Asuin Suitan kampuksen läheisyydessä, joten sinne kuljin polkupyörällä. Toyonakan kampus oli minun pääkampukseni, sillä suurin osa kursseistani sijoittui sinne. Alkusyksystä ja hyvällä säällä fillaroin Aoyamadain asunnostani Senri-Chūōn monorail asemalle, jätin polkupyöräni vartioituun pyöräparkkiin (maksaa 110 jeniä per päivä) ja kuljin monoraililla Shibarahara-handai-mae asemalle, joka on siis Toyonaka kampuksen lähin monorail asema. Sateisina päivinä ja kun minua laiskotti, kuljin pyörän sijaan bussilla Sneri-Chūōn asemalle. Minoh kampuksella en itse käynyt kertaakaan.

Suitan kampuksen lähellä on Expo Park, tai toiselta nimeltään Bampaku kinen kōen (Bampaku Memorial Park), joka on iso kauppakeskus, tapahtuma-alue sekä elokuvateatteri. Siellä on myöskin nimensä mukaisesti valtava puistoalue, missä järjestetään normaalisti paljon ulkoilmatapahtumia. Kävimme siellä useaan otteeseen syömässä kakkubuffetissa (aivan parasta), elokuvissa (pariskunnat saivat alennusta, ja tätä me hyväksikäytettiin olan takaa), sekä muutenkin vain ostoksilla. Tähän kauppakeskukseen voi hankkia ns. klubikortin, jonka avulla voi kerätä pisteitä ostoksista ja saada alennusta kaikista kauppakeskuksen liikkeistä. Itse hankin sen ja olin hyvin tyytyväinen alennuksiin.

Hankyu-juna

Toyonakan kampuksen lähellä on Ishibashin Hankyū -juna-asema, sekä paikallinen ostoskatu (shōtengai)-tyylinen alue. Ishibashilla on pieniä ja herkullisia ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja. Sieltä pääsee myös Hankyū-linjaa pitkin kauniille Minoh Falls -nimiselle lyhyelle ja helppokulkuiselle vaellusreitille, joka kulkee pienellä vuorella ja päätyy pieneen vesiputoukseen. Siellä on myös ihan aseman tuntumassa Minoh Onsen, eli kuumia lähteitä, joissa saa käydä varsin halvalla. Yksi suosikki onseneistani. Matkalla vesiputoukselle näimme mm. apinoita ja söimme pikkuisista ulkoständeistä jäätelöä.

Minoh falls

Japanilaisissa yliopistoissa on tapana, että uuden periodin ensimmäinen viikko on ns. katseluviikko, eli saat mennä ilman ilmoittautumista kiinnostavien kurssien luennoille kuuntelemaan, millainen kurssi on, ennen kuin teet päätöksen, että haluatko ottaa kurssin vai et. Myös jokaisella käymälläni kurssilla, ensimmäisellä luentokerralla jokainen oppilas saa paperisen aikataulun jokaisesta luentokerrasta. Tämä käytäntö todella helpotti tunneille valmistautumisessa ja omien menojen suunnittelua, kun tiesi heti milloin on dediksiä ja kokeita.

Kouluruokalat kampuksilla ovat mahtavia – mutta tosi täynnä aina lounasaikaan. Eri ruokaloissa on myös eri ruokavalikoima ja hintataso, eli jokaiselle löytynee jotain. Kampukselta löytyy myös kauppoja, kuten konbineita (konbini = convenience store, usein 24/7h auki). Kannattaa mennä luennolta suoraan syömään lounasaikaan, tai mahdollisuuden mukaan (esim. jos on hypäri) tulla vähän aikaisemmin. Ruualla on tapana loppua, joten viimeisenä paikalle ilmestyvä voi jäädä ilman. Omalla kaveriporukalla oli tapana joko saapua yhdelle isoista ruokaloista etukäteen istumaan ja juttelemaan ja varaamaan pöytiä, tai käydä ostamassa ruokaa ulkoständeiltä tai konbinista ja mennä IRIS officeen (Information Room for International Students) syömään. Sinne tuli usein myös japanilaisia opiskelijoita, jotka halusivat oppia kieliä tai jutella muuten vain vaihtareille.

Opiskelutyyli ja työmäärä vaihtelivat kurssista riippuen. Itse otin japanin kielikursseja (JA500 oli minun tasoni), Japanin kirjallisuus, uskonto ja kulttuuri kursseja, sekä media ja viestintäkursseja. Kaikista työläimmät kurssit olivat kielikurssit. Melkein jokainen kurssi sisälsi vähintään yhden esitelmän tekemisen, joko reflektiopapereiden tai tuntikeskustelu raporttien tai esseiden kirjoittamista sekä luentoihin valmistavien lukemistojen lukemista. Koe minulla oli vain yhdessä kurssissa.

Haasteet, turvallisuus ja terveydenhuolto

Japani on varsin turvallinen maa maailman mittasuhteissa rikollisuuteen liittyen. Luonnonkatastrofit ovat kuitenkin asia, mikä kannattaa ottaa tosissaan. Minun vaihtoni aikana koin Hagibis-myrskyn, tai taifuunin, minkä ajaksi kaikki varoituksen saaneiden alueiden oppilaitokset suljettiin, julkiset kulkuvälineet lakkasivat liikkumasta ja asukkaita pyydettiin pysymään kotona pari päivää, sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat ja mahdollisesti vielä suojaamaan ikkunat, sillä ne saattoivat mennä rikki. Tämä varoitus tuli jokaisen ihmisen puhelimiin tekstiviestinä. Tuuli yltyi myrskylukemiin, mikä on muuten ihan eri asia Japanissa kuin Suomessa. Se oli elämäni rajuin myrsky. Osaka selvisi säikähdyksellä ja hyvin pienin vaurioin, mutta Tokion alueella ainakin tulvi valtavasti. Lähetin tokiolaisille ystävilleni varmistusviestejä, että ovatko he kunnossa, ja onneksi he olivat.

Hagibis-myrskyn lisäksi koin muistaakseni kolme maanjäristystä, mutta muistan niistä vain yhden. Kaksi tapahtui yöllä ja olivat niin pieniä, etten ollut edes herännyt. Yksi tapahtui illalla, mutta oli sekin niin pieni, että se oli ohi ennen kuin tajusin sen alkaneen. NHK:n nettisivuilta voi seurata maanjäristysraporteista kuinka voimakkaita järistykset ovat olleet ja missä järistysten keskipisteet olivat.

Julkinen liikenne lakkaa kulkemasta aina puolen yön paikkeilla, ja alkaa taas uudestaan 5 aikaa aamulla. Siksi usein puhutaan viimeisestä ja ensimmäisestä junasta, jos ollaan oltu kaupungilla viihteellä. Taxi on aina kallista, joten en tiedä ketään vaihtaria, kuka olisi taxia Japanissa kertaakaan käyttänyt. Monesti istuimme jossain famiresussa (family restaurant), tai konbinin edustalla tai karaokessa, samalla kun odottelimme ensimmäistä junaa. Nämä kolme ovat yleensä koko yön aina auki.

Suurimpia haasteita vaihtareilla oli aina kielimuurin kanssa, joten koska minä osaan japania, näitä haasteita minulla oli varsin vähän. Toki kanjien lukemisessa oli aina vaikeuksia, mutta niistä selvisi, kun kysyi apua suoraan joltain japanilaiselta ja vain mainitsi, etten osaa lukea kanjeja. He olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä.

Itse en tarvinnut terveydenhuoltoa kertaakaan vaihtoni aikana, joten en tiedä kovin tarkkaan, kuinka se toimi. Kaikille vaihtareille oli pakollinen terveystarkastus, johon saatiin kattavat ohjeet ja aikataulun. Terveystarkastus tapahtui Suitan kampuksella ja sisälsi mm. pituuden ja painon mittaukset, verenpaineen mittauksen, röntgenin ja virtsanäytteen. Toiminta oli tehokasta ja eniten aikaa meni yksinkertaisesti omaa vuoroa jonottaessa.

Espanjalainen ystäväni kärsi kuitenkin pahasta nestehukasta ja jostain muusta, en tiedä yksityiskohtia, ja hän kävi OU:n koordinaattorin kanssa sairaalassa, jossa lääkäri auttoi häntä. Tilanne kuulemani mukaan eteni niin, että hän pyysi OU:n koordinaattorilta (jolle meillä oli kaikilla sähköpostiosoitteet) apua huonoon oloonsa ja tämä tuli mukaan tulkiksi ja hoitamaan lääkärikäynnin virallista puolta. Ymmärtääkseni reissu ei tullut kovin kalliiksi.

Postipakettien lähettäminen Suomesta Japaniin ja Japanista Suomeen on kallista. Äitini lähetti minulle pari pakettia, ja ne maksoivat 40-60€. Hän lähetti minulle mm. ruisleipää, Fazerin suklaata, suklaajoulukalenterin, yhden kirjan, tiskiharjan ja joululahjaksi korun. Jos lähetettävän asian paksuus menee yli 3cm, se muuttuu paketiksi ja on kallista. Paketin hinta muuttuu siis koon ja painon mukaan. Japanista Suomeen lähettäminen riippuu pääasiassa paketin painosta ja lähetystavasta. Meriteitse, eli laivalla (funabin), lähettäminen on halvinta, mutta kestää pisimpään, noin 3kk. EMS on nopein ja kallein. JP Postilta voi mennä pyytämään paperisen taulukon itselle, jossa lukee kaikki hinnat ja koot ja painot.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Dotonburi-alue Osakan ydinkeskustassa

On maailman suurin klisee sanoa näin, mutta vietin elämäni parasta aikaa vaihdossa. Tähän olisi niin paljon asiaa, etten millään saisi kaikkea kerrotuksi.

Suurimman osan kaveriporukkaani tapasin ensimmäisen kerran USJ (Universal Studios Japan) teemapuistossa. Orientaatiossa istuin yhden britin vieressä, johon törmäsin myöhemmin yliopiston toimistossa, joka täysin ohimennen kutsui minut mukaan reissuun. Itse raahasin sitten oman suomalaisen kaverini, joka asui Kiotossa, mukaan ja tällä tavalla porukka kasvoi loppujen lopuksi yli kymmenhenkiseksi.

Taiko-peli Namban game centerissä

Sen jälkeen tämän omaksi muodostuneen kaveriporukkani suosikkiasioita olivat ehdottomasti karaoke, izakayat (japanilainen baari, jossa asiakkaat saavat istua loosseissa ja saa tilata myös pikkupurtavaa), yhteiset ruuanlaitto kekkerit kaikkina juhlapyhinä, mielenkiintoisten ravintoloiden ja kahviloiden kokeileminen, vaellusretket sekä matkustelu. Karaoke parlorit eroavat suomalaisessa karaokessa siinä, että ne ovat ns. vuokrattavia yksityishuoneita, jotka saa vuokrata porukalle muutamaksi tunniksi.  Joihin saa tilata juotavaa ja purtavaakin.

Meillä oli tapana viettää erinäisiä kekkereitä joko minun tai yhden kaverini asunnossa, sillä meillä oli isoimmat asunnot ja olohuoneet. Joka kerta järjestimme nyyttärit ja jokainen teki tai toi mukanaan syötävää ja juotavaa. Halloween, thanksgiving, joulu, synttäreitä, valentine day ainakin vietimme näin.

Osakan yliopisto myös järjesti tapahtumia, joissa kävimme vaihtelevalla aktiivisuudella. Itse otin osaa ainakin yliopiston ilmaiseen matkaan Hiroshimaan ja Miyajimaan sekä tutustumisjuhlaan ja oman maan esittelyyn Expo parkin esiintymislavalla.

Sapporo lumisateessa

Uudeksi vuodeksi matkustimme kaveriporukalla Hokkaidon Sapporoon. Työn jaon teimme niin, että kanadalainen ystäväni varasi meille mukavan airbnb:n netistä ja minä varasin meille kaikille lennot Osakan yliopiston matkailutiskiltä (kyllä OU:lla on myös oma matkailutiski auttamaan opiskelijoita matkustusasioissa). Vietimme Sapporossa kokonaisuudessaan viikon. Sapporossa kävelimme markkinoilla, vierailimme historiallisesti rekonstrukturoidussa ainu-kylässä, paikallisella suklaatehtaalla sekä Sapporon korkeimman vuoren, Moiwan, huipulla gondolan kanssa. Kävimme joka ilta onsenissa, sillä se oli aivan kadun toisella puolella airbnb:stämme. Itse olin onneni kukkuloilla, koska sain kokea vihdoin lunta talvella, sillä Osakassa lämpötila ei pudonnut +10 celsiuksen alapuolelle kertaakaan. Uuden vuoden aaton juhlimme Hokkaido Jingussa (suurin pyhättö Sapporossa) varmaan kaikkien muiden paikallisten joukossa. Ihmisiä oli ihan tuhottomasti ja liikennekin oli ohjattu kulkemaan pyhätölle ja julkisten liikennevälineiden  aikataulujakin oli pidennetty, jotta ihmismassat pääsisivät kotiin keskiyön jälkeenkin.

ruuhka uuden vuoden aattona pyhätölle

Hokkaidon lisäksi kävimme Kiotossa, Narassa, Kobessa ja Tokiossa. Minä kävin vielä Vietnamissa suomalaisen ystäväni kanssa, mutta sen jälkeen korona iski päälle ja muut matkasuunnitelmani muuttuivat täysin mahdottomiksi. Kotimatkani lentoliput peruttiin myös koronan takia, joten jouduin kolmeen kertaan ostamaan uudet lentoliput (ihanaa kun käyttää halpalentoyhtiöitä) ennen kuin pääsin takaisin Suomeen. Reissun jälkeen hain rahojen hyvitystä lentoyhtiöiltä ja visalta ja sain kuin sainkin rahani takaisin, toki aikamoisella viiveellä. Kannattaa siis taistella rahoistaan!

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville
  • Kun etsit ja varaat lentoja: Katso eri sivustoja! Hyviä sivustoja, joita itse olen käyttänyt, on esimerkiksi Momondo, halvatlennot.fi ja Supersaver, sekä suoraan lentoyhtiön omilta nettisivuilta, kuten Finnair. Mutta ota huomioon myös, että Finnairilla on ajoittain olemassa opiskelija/nuorisoalennus, jolloin lennon voi saada naurettavan halvalla. (Itse maksoin menomatkan lennosta 400€, kun ostin suoraan Finnairin sivulta yhdensuuntaisen lennon.)Takaisin lentäminen olikin toinen juttu, kiitos koronan.
  • Handai (阪大): Japanissa Osakan yliopistosta (大阪大学) käytetään tuttavallisemmin lempinimeä Handai, joten älä ylläty!
  • Netti: Kannattaa ostaa japanilainen puhelinliittymä ja netti puhelimeen etukäteen, jotta se on valmiina odottamassa sinua lentokentällä ja saat esimerkiksi Google Mapsin toimintaan. Itse käytin Mobal -nimistä palvelua: https://www.mobal.com/ Tämä toimi todella hyvin ja oli erittäin kätevä, pyöritti myös Netflixiä ongelmitta läppärilläni, kun jaoin kännykän verkon tietokoneeseeni. Toki hintava se on. Mutta japanilaiselta yritykseltä netin ostaminen on useasti vaikeaa, vaaditaan vakituinen osoite yms. muita takuita. OU tarjoaa myös avustusta netin ostamiseen, jos et aio ostaa etukäteen. HUOM. Japanissa ei ole ns. rajatonta nettiä. Siellä on sopimuksissa aina datakatto, eli kannattaa seurata omaa datan käyttöä puhelimesta, sillä jos menee rajan yli olet loppu kuun täysin ilman nettiä.
  • Deodorantin ostaminen on Japanissa hyvin hankalaa – ei mahdotonta – mutta suosittelen ottamaan omat mukaan Suomesta. Japanilaiset eivät käytä deodoranttia.
  • Japanin verkkovirran frekuenssi Itä-Japanissa on 50Hz ja Länsi-Japanissa 60Hz. Verkkovirran jännite puolestaan Japanissa on yleensä 100V. Suomen verkkovirran jännite on 230V, joten meidän elektroniikkalaitteitamme EI SAA kytkeä japanilaiseen verkkovirtaan ilman muuntajaa. PAITSI jos sinun elektroniikkalaitteessasi (esim. puhelimen laturi, suoristinrauta, sähköinen hammasharja yms.) lukee seuraava teksti: INPUT 100-240V- FREKUENSSI 50-60Hz. Tämä tarkoittaa, että laitteessa on oma sisäinen muuntaja, joka voi muuttaa käyttämäänsä tehoa ilmoitettujen määrien verran, eli saat käyttää suomalaista laitetta ilman erillistä muuntajaa. Tarvitset kyllä yhä adapterin. Adapterit ovat paljon halvempia ostaa Japanista elektroniikkaliikkeestä kuin Suomesta.
  • Adapteri: Suomalaiset elektroniikkalaitteet tarvitsevat Cà A adapterin.
  • BIC CAMERA on todella hyvä japanilainen elektroniikkaliikeketju – löytyy mitä tahansa, esimerkiksi adaptereita.
  • Daiso on halpa tavarataloketju, josta saa melkein mitä tahansa paitsi ruokaa.
  • Osoite: Ota ylös oma osoitteesi ja kanna sitä aina mukanasi (esim. kuva puhelimessa). Sitä tarvitaan usein, kun asioita Japanissa, ja on myös hyvä jos sinulla on mahdollisuus kirjoittaa se japaniksi papereihin.
  • IRIS office (Information Room for International Students) on Osakan yliopiston toimisto, joka auttaa vaihtareita. Kannattaa aina mennä kysymään, jos jokin asia askarruttaa! Niin virallisissa papereissa, kuin japaninkielisessä postissa tai vaikka ohjeissa kuinka käydä onsenissa.
  • Tatuoinnit: Jos haluat käydä onsenissa, tarkista etukäteen, että kyseiseen onseniin saa tulla tatuointien kanssa. Aika monessa tatuoinnit ovat kiellettyjä.
  • IC card: Kannattaa hankkia välittömästi. Niitä voi ostaa hiukankin isommilta asemilta. IC card on melkein sama asia kuin HSL matkakortti, paitsi, että IC cardilla voit myös maksaa esimerkiksi juoma-automaateilla. Niitä ladataan samalla tavalla kuin HSL korttejakin, mutta niihin voi ladata ainoastaan rahaa, eikä ollenkaan kautta/aikaa. Eri alueilla on eri nimiset IC cardit, mutta samaa korttia voi käyttää missä päin Japania tahansa alueista piittaamatta. IC cardit eivät kata ihan kaikkia kulkuvälineitä, mutta melkein kaikki ainakin kaupungeissa kuuluvat niiden piireihin. Alla karkea listaus korteista:

 

Alueet JR myöntämä Muun kuin JR myöntämä
Tokio, Niigata, Sendai Suica Pasmo
Osaka, Kioto, Chūgoku, Hokuriku Icoca PiTaPa
Nagoya, Shizuoka Toica Manaca
Sapporo Kitaca  
Fukuoka, Kumamoto, Kagoshima, Oita, Nagasaki Sugoca Nimoca

 

  • CO-OP card tai COOP IC card on Osakan yliopiston oma kortti, jota käyttämällä saa kaikesta, mitä kampusalueella ostaa (esim. ruokalassa ruokaa) alennusta. Siihen voi myös ladata rahaa, samalla tavalla kuin muihinkin IC cardeihin, ja sitä voi sitten käyttää maksuvälineenä kampusalueella. Se on ilmainen, mutta vaatii pantin, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa vaihdon päättyessä.
  • Dry Ice: Japanilaisista ruokakaupoista saa ilmaiseksi kuivajäätä, jos ostat pakasteita tai jäätelöä, jotta ostoksesi pysyvät kylmänä kotiin saakka. Ole kuitenkin varovainen, kun käsittelet kuivajäätä, se ei saa koskettaa suoraan ihoa.
  • Jos et osaa yhtään japania, opettele edes muutama sana. Se saa japanilaiset aina hyvälle mielelle ja hyvin avuliaiksi!
  • Jos et tiedä, kysy! Kaverilta, koordinaattorilta, myyjältä, virkailijalta, tai vaikka vaihtotuutoriltasi. Kyllä joku aina auttaa!

Vaihtokertomus, Kobe University, Japani, 2019–2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tiedon hyväksymisestä vaihto-opiskelijaksi Koben yliopistoon kesäkuun lopulla 2019 eli noin kolme kuukautta ennen opintojen alkua. Tieto tuli minulle sähköpostitse ja sen liitteenä oli hyväksymiskirjeen lisäksi myös neljä muuta liitetiedostoa, jotka sisälsivät tärkeää tietoa vaihtoon liittyen. Yksi liitteistä käsitteli kaikkea käytännön asiaa viisumin hankkimisesta, vakuutuksesta, asumisesta ja opiskelusta Koben yliopistossa sekä tärkeitä päivämääriä, jotka tulisi ottaa huomioon lentojen hankkimista suunnitellessa. Tässä pdf-tiedostossa oli myös tarkat saapumisohjeet Kansain lentokentältä Kobeen Sannomiyan päärautatieasemalle sekä hinta-arviot julkisen liikenteen lippujen lisäksi myös elämiskustannuksista kuukaudessa. Liitteenä oli myös Koben yliopiston lukuvuosikalenteri, tietoa tärkeistä rokotteista sekä saapumisilmoitus, joka piti täyttää ja palauttaa sähköpostitse elokuun 2019 loppuun mennessä. Kyseiseen saapumisilmoitukseen tuli kirjata muun muassa yhteyshenkilön tiedot hätätapauksien varalta sekä lennon tiedot, saapumisajankohta ja missä aikoo majoittua saavuttuaan Japaniin. Kaikki kanssakäyminen ja viestittely Koben yliopiston koordinaattorin kanssa oli mutkatonta ja hän osasi myös hyvin ohjeistaa ja tarvittaessa muistutella lähenevistä hakemusten deadlineista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opintojen varsinaista alkamispäivää kokoonnuimme aamutuimaan kaikkien uusien vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden voimalla Sannomiyan (三宮) asemalle (Koben keskeisin rautatieasema), josta lähdimme tuutoriryhmissä hoitamaan byrokraattisia asioita. Menimme ensin käymään aseman lähellä olevassa rakennuksessa, missä kirjauduimme kaupungin asukkaiksi, saimme opastusta kaupungin käytännöistä (kuten roskien lajittelu, pyöräily, yms.) ja otimme yliopiston vaatiman vakuutuksen. Virasto-asioissa meni useampi tunti, sillä emme olleet toimiston ainoat asiakkaat ja meitä oli paljon, mutta pääsimme onneksi samalla hieman tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, mikä sai ajan kulumaan hieman nopeammin.

Byrokratisimman osuuden jälkeen suuntasimme ilmoittautumaan asukkaiksi asuntoloihin. Siirryimme Sannomiyan asemalta Port Liner nimisellä junalla Port Islandille, jossa minun ja muiden tuutoriryhmäni jäsenten asuntola sijaitsi. Tuutorit opastivat meitä lippuautomaattien käytössä ja hankimme jokaiselle samalla myös ICOCA-magneettikortit julkisilla kulkemisen helpottamiseksi. Asuntolalle tullessa saimme täytettäväksi lomakkeita ja palautettuamme ne asuntolan työntekijöille saimme isot kirjekuoret, joissa oli huoneidemme avaimet sekä käytännön ohjeita asuntolassa asumiseen. Lisäksi saimme tuutoreilta nipun papereita, jossa oli ohjeet koululle kulkemiseen seuraavana päivänä. Kävimme kaikki viemässä tavaramme huoneisiin, minkä jälkeen tuutorit näyttivät meille vielä tien ruokakauppaan, jotta saimme ostettua perustarpeita asuntolalle. Hieman myöhemmin samana päivänä kävimme vielä muutaman oman tuutoriryhmäni jäsenen kanssa yhdessä läheisessä IKEAssa ostamassa ruokailuvälineitä ja muita asumisen kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.

Tunnelmaa huoneeseen IKEAn ledivaloilla

Olimme sopineet tuutoriryhmäni kanssa kulkevamme yhdessä yliopistolle ensimmäisenä päivänä, jotta löytäisimme hieman varmemmin perille. Menimme ensin asuntolalta asemalle, johon tuutorimme oli meidät aiempana päivänä saattaneet ja siitä jatkoimme Port Linerilla Sannomiyan asemalle. Sannomiyan asemalla etsiydyimme Hankyu-linjalle ja matkasimme tällä junalla Rokko Stationille (六甲駅), josta kävelimme vielä ainakin kilometrin verran Koben yliopistolle, joka sijaitsi vuoren rinteellä ja koostui neljästä eri kampuksesta (Rokkodai 1&2 ja Tsurukabuto 1&2). Suurin osa vaihto-opiskelijoiden tunneista sijoittui Rokkodai 2 ja Tsurukabuto 2-kampuksille. Port Islandilta yliopistolle kulkemiseen kului yhteensä noin 45 minuuttia.

Näkymä Rokkodai 2 -kampukselta

Ensimmäisen päivän infotilaisuus pidettiin Tsurukabuto 2-kampuksella, joka sijaitsee hieman korkeammalla samaisen vuoren rinteellä. Infotilaisuudessa meille jaettiin isot, nimikoidut kirjekuoret, jotka sisälsivät opiskelijakortin, tunnukset yliopiston palveluihin kirjautumiseen sekä ison pinon papereita, joista osa oli täytettäviä lomakkeita ja osa käytännön infoa opiskeluihin liittyen. Vaihto-opiskelijoiden koordinaattori piti nimenhuudon ja esitteli samalla ryhmittäin meidän vaihto-opiskelijoiden vastuuopettajat, minkä jälkeen he sekä tuutorit esittelivät itsensä. Infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen aikana tuli niin paljon tärkeää tietoa opiskeluihin liittyen, että loppupäivän oli pää ihan pyörällä. Lisäksi meille kerrottiin tulevasta päivän mittaisesta ryhmämatkasta Awaji Islandille, jonka tuutorit järjestivät meille koordinaattorin avustuksella.

Vaihdon aikana kertyneet paperit

Samalla viikolla oli vielä toinen infotilaisuus, jossa useat eri tahojen edustajat kertoivat käytännön asioista (kuten roskien lajittelu, turvallisuus, katastrofi-info) niin Kobessa asumiseen kuin yleisesti Japanissa asumiseenkin liittyen sekä käytänteisiin erinäisissä tilanteissa. Lisäksi meille kerrottiin vaihto-opiskelusta ja sen mahdollisista vaikutuksista henkisesti, minkä ohessa meitä ohjeistettiin täyttämään terveyskysely, joka palautettiin yliopiston terveydenhoitajille terveystarkastuksen yhteydessä. Meitä muistutettiin myös ottamaan terveystarkastukseen mukaan todistus saaduista rokotteista. Tämäkin infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen jälkeen oli vielä tuutoreiden vetämä kampuskierros.

Asuminen

Koben yliopistolla on kolme vaihto-opiskelijoille suunnattua asuntolaa: Sumiyoshi, Kokui ja Port Island. Näistä kolmesta Sumiyoshi on kaikista lähimpänä yliopiston kampuksia, kun taas Port Island on kaikista kauimmainen. Kaikkien asuntoloiden vuokraan lisätään joka kuukausi yleistilojen maksu, mikä vaihtelee asuntoloittain sekä Port Islandin tapauksessa myös huonetyypin mukaan. Osassa asuntoloista on myös ns. sisääntulomaksu, joka maksetaan asuntolaan muuttaessa ja osassa siivousmaksu, joka maksetaan muuttaessa pois. Kaikkien asuntoloiden vuokrat maksetaan yliopiston kampuksella sijaitsevaan erilliseen toimistoon kuukausittain joko paikan päällä käteisellä tai kortilla konbinissa (convenience store), mutta jälkimmäiseen vaaditaan japanilainen pankkitili. Yleisten tilojen maksu puolestaan maksetaan kuukausittain käteisellä asuntolan toimistoon. Jokaisella asukkaalla täytyy myös olla henkilökohtainen sähkösopimus (minkä ainakin Port Islandilla henkilökunta oli hoitanut meidän puolesta) ja sähkölasku maksetaan konbiniin muistaakseni kuukausittain. Tämän lisäksi Sumiyoshin ja Kokuin asuntolat velottavat veden käytöstä, mikä lisätään vuokraan joka toinen kuukausi.

Asuntolan postilokerot

Lisätietoa Koben yliopiston asuntoloista löytyy osoitteesta:
https://www.kobe-u.ac.jp/en/campuslife/housing/accommodation.html.

Koben yliopistoon hakiessa täytyy samalla hakea paikkaa asuntolasta, mikäli ei halua yrittää itse etsiä vaihtoehtoista asumismuotoa. Itse hain ensisijaisesti Port Islandille, sillä se vaikutti omasta mielestäni viihtyisimmältä ja siellä oli haettavissa eri kokoisia huoneita. Port Islandin asuntola on myös kaikista uusin näistä kolmesta, jotka aiemmin mainitsin, joten ajattelin sen olevan myös kaikista siistein vaihtoehto. Sain tiedon asuntolapaikastani sähköpostitse syyskuun alussa 2019 eli noin kolme viikkoa ennen opintojen alkua.

Australialainen vaihto-opiskelijaystäväni kuvasi syyskuun lopulla 2019 esittelyvideon Port Islandin asuntolasta. Videon pääsee katsomaan tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Bwhx15h8Md0.

Huone D502

Minun huoneeni oli D502 eli D-tyypin huone ja se sijaitsi asuntolan viidennessä ja samalla ylimmässä kerroksessa. Huoneeni oli hissiltä tullessa toinen oikealla ja suoraan sitä vastapäätä oli kerroksen yleinen tila, jossa oli myös koko kerroksen yhteiseen käyttöön tarkoitettu mikro. D-tyypin huoneet ovat kooltaan 13m² ja niissä on pieni eteinen, sänky, työpöytä, vaatenaulakko, kaksi seinäkaappia, oma wc/kylpyhuone, keittiö, parveke sekä ilmalämpöpumppu. Kylpyhuoneessa on pönttö, lavuaari ja kylpyamme sekä peili ja seinään kiinnitetty ns. kuivaustanko pyyhkeelle. Keittiösyvennyksessä puolestaan on lavuaari, yksi (induktio)keittolevy, pieni jääkaappi ja lavuaarin päällä kaksi metallista hyllyä. Huoneen ainoat ”sisäänrakennetut” säilytystilat ovat sängyn alta löytyvät vetolaatikot (2kpl), eteisen yksi hyllylevy, keittiön lavuaarin alla oleva kaappi sekä työpöydän laatikot ja sen yläpuolella olevat seinään kiinnitetyt kaapit (2kpl). Huoneen pääty on lähes kokonaan lasia parvekkeelle johtavan, lasisen liukuoven vuoksi. Parveke on avonainen ja siellä on ”kuivausteline” eli toisin sanoen kolme uloketta, jonka reikien läpi voi halutessaan omakustanteisesti pujottaa pyykkinarun.

Näkymä D502 huoneen parvekkeelta

Vaihdossa ollessani kuvasin esittelyvideon huoneestani ja sen voi käydä katsomassa täältä:
https://drive.google.com/drive/folders/1kNf7d_HD4iGMKN5fURQuf2Y1_cqGzYxS?usp=sharing

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Koben yliopistossa oli melkoisen erilaista kuin mihin olen Helsingissä tottunut, sillä suurin osa opetuksesta oli hyvin pitkälti opettajan/luennoitsijan yksinpuhelua ja kaikki kurssi-ilmoittautumiset, muistiinpanot ja kurssipalaute tehtiin pääasiallisesti käsin. Yliopiston tarjoamien kurssien listat olivat nähtävissä netissä, mutta vaihto-opiskelijoille jaettiin tästä huolimatta orientaatiossa tulostetut versiot kaikista mahdollisista kursseista. Kurssi-ilmoittautumista ei kuitenkaan tehty netissä etukäteen, vaan kurssit valittiin ensimmäisen viikon aikana ja kirjattiin sitten orientaatiossa jaettuun lomakkeeseen. Kursseja tuli valita vähintään kuusi kappaletta yhtä viikkoa kohden, joista piti muodostua vähintään 10 tuntia opiskelua per viikko. Tämän jälkeen ilmoittautumislomake tuli hyväksyttää omalla ohjaajalla (vaihto-opiskelijoille suunnatut vastuuopettajat) ja palauttaa sen jälkeen yliopiston kansliaan (Student Affairs Section).

GSP Office eli humanistinen tiedekunnan kanslia

Kun kurssi-ilmoittautumiset oli tehty, oli opiskelijoilla viikko aikaa käydä kyseisen kurssin tunneilla ja päättää sen jälkeen, mikäli he haluavat vaihtaa tai jättää jonkin kurssin pois opintosuunnitelmastaan. Aluksi tämä käytäntö ihmetytti meitä vaihto-opiskelijoita, mutta sitten meille selitettiin, että yliopiston kurssien nimet ja kurssikuvaukset harvoin vastaavat kurssin varsinaista sisältöä, minkä vuoksi opiskelijoilla on viikon jälkeen mahdollisuus vaihtaa tai jättäytyä halutessaan pois valitsemiltaan kursseilta. Todistimme itse yhden vaihto-opiskelijaystäväni kanssa tämän kahdella kurssilla, joista toisen oli tarkoitus olla ”Comparative Study of Modern Japanese Society and Culture” ja toisen ”Modern and Contemporary Fashion”, mutta ensimmäinen lopulta käsitteli lingvistiikkaa ja toinen taidehistoriaa.

Japanissa akateeminen vuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuussa. Syksyllä opintonsa aloittavat vaihto-opiskelijat tulevat siis yliopistolle kesken lukuvuoden, jolloin muun muassa harrastusryhmien jäsenrekrytoiminen ja alkukarnevaalit jäävät kokematta, mutta myös opintotarjonta on aivan eri kuin kevätlukukaudella. Vuonna 2019 syksyllä aloittaneille vaihto-opiskelijoille ei ollut kovin paljon tarjolla englanniksi opetettavia kursseja ja japaniksi opetettaville kursseille osallistuttaessa japanin kielen taitotason tuli vastata vähintään JLPT asteikon N2-tasoa. Oma tasoni ei ollut siinä vaiheessa kahden vuoden japanin opiskelun jälkeen vielä ihan niin hyvä, joten minun ja monien muiden vaihto-opiskelijoiden valittavissa olevien kurssien määrä oli hyvin rajallinen. Onneksi yliopistolla oli kuitenkin myös erillinen vuonna 2016 perustettu, englanninkielinen ohjelma ”Educational Program on Current Japan”, johon lukeutuville kursseille valtaosa vaihto-opiskelijoista loppuen lopuksi hakeutui.

Maistiaisia luennolla

Tähän aiemmin mainitsemaani erilliseen ohjelmaan kuuluvat kurssit osoittautuivat minun ja monen muun vaihto-opiskelijan suosikeiksi, sillä kurssien luennot eivät olleet usein perinteisten luentojen kaltaisia. Yksi ohjelman kursseista oli ”Food, Liquor and Society in Current Japan in Globalization”, jonka tunneilla kävi luennoimassa erilaisten ruokaan ja juomaan liittyvien yritysten edustajia, joilla oli myös usein mukanaan maistiaisia yrityksen tuotteista.

Opettajan lahjoittama sakekuppi tislaamovierailun jälkeen

Tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan paikalliseen sake tislaamoon sekä vierailemaan Koben yliopiston maatilalle, jossa opimme enemmän muun muassa japanilaisesta maanviljelyksestä sekä maailmankuulusta Kobe härästä ja sen kasvatuksesta.

Vierailu Koben yliopiston maatilalla

Yleisesti ottaen vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit vaikuttivat ainakin omasta mielestäni varsin helpoilta ja arvostelukaan ei usein ollut millään tavalla ankara. Lähes kaikilla kursseilla lopputyönä oli kirjoittaa 1500–2000 sanan essee englanniksi jostakin kurssilla käsitellystä aiheesta. Samaan aikaan paikallisten opintoja seuratessa ei olisi aina uskonut, että kuulumme edes samaan tiedekuntaan saatika yliopistoon. CIE:n (Center of International Education) järjestämät kielikurssit olivat kuitenkin ihan toista luokkaa, sillä näillä tunneilla opetus tapahtui pääsääntöisesti japanin kielellä ja tahti oli toisinaan hyvinkin reipas.

Yksi tavoitteistani vaihtoon lähtiessä oli päästä toimimaan paikallisten kanssa ja saada lisää japanilaisia ystäviä. Alkuun tämä tuntui hyvin hankalalta, sillä pian opintojen alettua huomasin yliopiston ja varsinkin kurssien osanottajien jakautuneen hyvin pitkälti kahtia paikallisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden kesken. Hyvin harvat japanilaiset opiskelijat halusivat osallistua englanniksi opetetuille kursseille ja vaihto-opiskelijoiden oli puolestaan hankala pysyä mukana japaniksi opetettavilla kursseilla, joten kanssakäyminen paikallisten kanssa rajoittui lähinnä tuutoreihin, harrasteryhmä TRUSS:n järjestämiin opiskelijatapahtumiin sekä asuntoloiden asukkaiden järjestämiin bileisiin. Tästä syystä päätin yrittää etsiä itselleni harrasteryhmän, sillä tiesin lähes kaikkien Koben yliopistossa opiskelevien kuuluvan vähintään yhteen harrasteryhmään. Olin kuullut eräältä tuutorini paikalliselta ystävältä yliopiston Apollon-kuorosta, mikä herätti mielenkiintoni, sillä olen itsekin peruskoulun aikana kuulunut kouluni kuoroon ja rakastan laulamista ylipäänsä. Niinpä eräänä päivänä otin sähköpostitse yhteyttä kuoron puheenjohtajaan ja tiedustelin mahdollisuudesta liittyä kuoroon. Kuoron puheenottaja vaikutti hämmästyneeltä saatuaan viestiä vaihto-opiskelijalta, mutta kutsui minut siitä huolimatta harjoituksiin ja sanoi, että voisimme sen jälkeen keskustella liittymisestä, mikäli olisin edelleen kiinnostunut. Samaisella viikolla osallistuin kuoron harjoituksiin ainoana ulkomaalaisena ja päädyin myös myöhemmin liittymään kuoroon, mikä oli mahdollisesti paras päätös koko puolivuotisen vaihto-opiskeluni aikana.

Kuorolla oli harjoituksia yleensä ilta-aikaan noin kaksi kertaa viikossa, jotka alkoivat aina lämmittelyllä, minkä jälkeen lauloimme yliopiston tunnuskappaleen ennen varsinaisia kuoroharjoituksia. Melko pian liittymiseni jälkeen minulle kerrottiin, että minun tulisi päättää haluanko osallistua vuotuiseen ”joulukonserttiin”, mihin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen vastasin myöntävästi. Kuorolaiset olivat äärimmäisen kannustavia ja kaikin puolin ottivat minut lämmöllä mukaan kaikkeen kuoron toimintaan. Konsertissa oli neljä osaa, joita varten kuoro oli harjoitellut jo keväästä lähtien, mutta kaikki kuorolaiset eivät osallistuneet kaikkiin osiin. Itse päädyin loppuen lopuksi osallistumaan kolmeen neljästä osasta, joita varten minun täytyi noin kuukauden sisään opetella 16 kappaletta stemmoineen, joista kaksi oli englanniksi, kaksi latinaksi ja loput japaniksi. Konsertin lähestyessä harjoitustahti kiihtyi ja joinakin viikonloppuina meillä oli myös useita tunteja kestäviä kuoroleirejä. Parin kuukauden intensiiviset harjoittelut huipentuivat joulukuussa 2019 järjestettyyn konserttiin, jossa esiinnyimme lähes täyden konserttisalin lavalla. Myös läheisimmät vaihto-opiskelijaystäväni olivat tuolloin paikalla katsomassa esitystä. Konsertin jälkeen meillä oli vielä pari juhlavaa tapahtumaa hienon konsertin johdosta, johon osallistui kuorolaisten lisäksi myös yliopiston opettajia. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Japani on yleisesti ottaen varsin turvallinen maa luonnonkatastrofeja lukuun ottamatta. Luonnonkatastrofejakaan ei kuitenkaan tarvitse kauheasti pelätä, sillä niihin on usein varauduttu hyvin ja vaihto-opiskelijoillekin opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Meille tällaiset infotilaisuudet järjestettiin heti yliopisto-opintojen ensimmäisinä päivinä yliopistolla ja pian tämän jälkeen myös asuntolalla. Kobe on sijainniltaan otollisessa paikassa, sillä se sijaitsee Tyynenmeren Osakanlahden rannikolla hyvin pitkälti vuorten ympäröimänä, joten taifuunit ja tsunamit eivät yleensä yllä sinne asti tai eivät ainakaan ole yhtä tuhoisia kuin itärannikolla. Minun vaihtoni aikana Japanissa oli yksi taifuuni ensimmäisen kuukauden sisään, minkä vuoksi luennot peruttiin ja yliopisto kehotti kaikkia opiskelijoita pysymään sisätiloissa. Selvisimme kuitenkin onneksi pelkällä säikähdyksellä, sillä Kobessa taifuuni vaikutti ainoastaan erityisen voimakkaana tuulena ja sadekin oli hieman normaalia raskaampi.

Julkisilla liikkuminen Japanissa on melko hintavaa, minkä lisäksi Japanissa on monia eri raideyhtiöitä ja kaikilla julkisilla kulkuvälineillä on myös omat hinnastonsa. Tästä syystä Google Maps on kätevä apuri, sillä reitin ja aikataulujen lisäksi se näyttää myös hinta-arvion käytettävien kulkuvälineiden hinnastojen mukaisesti, jolloin halutessaan voi valita halvemman vaihtoehdon. Ainakaan Kobessa alle vuoden oleskelevat vaihto-opiskelijat eivät voi saada opiskelijahintaista julkisen liikenteen kuukausikorttia. Tästä syystä kannattaa jo heti alkuun hankkia ICOCA-magneettikortti (Tokion alueella vastaava kortti on nimeltään SUICA) ja tallettaa sinne arvoa samaan tapaan kuin HSL:n matkakortille. Tämä helpottaa kulkemista eri junayhtiöiden raiteiden välillä huomattavasti, sillä ICOCA käy maksuvälineenä suurimmalla osalla julkisista kulkuvälineistä Japanissa. ICOCA on haltijakohtainen lippu ja sen voi hankkia lippuautomaatista käsittääkseni miltä tahansa juna-asemalta Kansain alueella. Lisäksi ICOCAn voi palauttaa aseman lipunmyyntipisteisiin, kun sille ei enää ole käyttöä, jolloin kortista saa myös alussa maksetun pantin takaisin.

Kobessa Port Islandilla asuessa ICOCAn käytön sijaan tulee edullisemmaksi hankkia 3kk kausilippu Port Lineriin, minkä pystyy ostamaan Port Liner -linjan porttien ulkopuolella olevasta lippuautomaatista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Port Liner kausilippu on henkilökohtainen toisin kuin ICOCA. Halutessaan Port Islandilta voi myös kävellä Koben ”keskustaan” eli Sannomiyaan, missä menee aikaa keskimäärin noin puoli tuntia. Tämä on tärkeä tieto, mikäli haluaa jatkaa illanviettoa aamun pikkutunneille saakka, sillä Port Liner lopettaa liikennöinnin muistaakseni puolen yön aikaan tai viimeistään yhdeltä yöllä.

Lisäksi, mikäli haluaa matkustaa edullisemmin ympäri Japania opintojen loppumisen jälkeen, suosittelen pyytämään tuutoria tai jotain muuta hyvin japania osaavaa henkilöä seuraksi maahanmuuttovirastoon, sillä opiskelijaviisumin voi siellä saada vaihdettua turistiviisumiin JR Passia (Japan Rail Pass) varten. Itse kävin siellä ensin vaihto-opiskelijaystävän kanssa ja saimme molemmat kieltävän vastauksen hakemuksiimme, mutta olimme muilta vaihto-opiskelijoilta kuulleet sen onnistuvan, joten päätimme molemmat yrittää vielä uudelleen japanitaitoisen henkilön avustuksella ja saimme kuin saimmekin viisumistatukset vaihdettua. JR Pass on siis tarjolla ainoastaan turisteille ja se on melkoisen hintava (n. 400€/2vk), mutta jos on suunnitelmissa matkustaa paljon ja pitkiä matkoja suhteellisen lyhyessä ajassa, se on erittäin kannattava hankinta, sillä JR Pass käy myös monissa Shinkanseneissa kaupunkien sisäisten ja niiden välisten JR -linjojen lisäksi.

Daiso ja muuta sadan jenin kaupat ovat oivia aarreaittoja, mikäli haluaa tehdä huoneestaan asuntolassa helposti ja halvalla kodikkaan. Daisosta löytyy paljon kaikenlaista mihin tarpeeseen vain, itse ostin sieltä tarvikkeita muun muassa tavaroiden organisointiin ja saadakseni lisää säilytystilaa. Esimerkiksi eteiseen löytyi sieltä seinien väliin pingotettava tanko muistaakseni 200 jenillä (n. 1,50€), johon sai kätevästi vaatteita roikkumaan henkareilla. Ostin Daisosta myös työpöytäni päälle sellaisia kokoon taitettavia muovisia hyllyjä, joita voi myös laittaa toistensa päälle. Nykyään ne toimivat minulla vaatekaapissa vaatepinojen erottelijoina.

Koben satama

Japanissa ollessa kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia ruokia, sillä monet niistä ovat todella edullisia ja lisäksi mielettömän hyviä. Myös yliopiston ravintoloissa syömistä suosittelen, sillä se on edullista ja vaihtoehtoja on usein paljon. Lisäksi ainakin kaikissa Koben yliopiston ruokalassa on tarjolla teetä ja vettä ilmaiseksi (tai ainakin ruokailun yhteydessä). Kobessa suosittelen käymään Venus Bridgellä varsinkin auringonlaskun aikaan, sillä kyseinen näköalapaikka on mielettömän kaunis ja sieltä näkee lähes koko kaupungin. Auringonlaskun aikaan siitä syystä, että kaupunkimaisema näyttää hienolta illan pimetessä ja valojen syttyessä rakennuksiin. Toinen täydellinen paikka auringonlaskun ihailuun on Kobe Port Tower, mikä sijaitsee Koben satamassa. Vaihto-opiskelijat pääsevät sinne ilmaiseksi, kun hakevat yliopiston toimistosta sellaisen vihreän kortin (en muista tehtiinkö tämäkin tuutorien johdolla opintojen alkuvaiheessa). Koben satama eli Harbourland on muutenkin todella viihtyisä ja siellä on myös iso kauppakeskus, jonka elokuvateatteri on usein (varsinkin ilta-aikaan) halvempi kuin muut keskustan elokuvateatterit. Lisäksi jos kansainvälinen tunnelma ja jazz-musiikki kiinnostaa, suosittelen vierailemaan Alchemist -nimisessä baarissa, sillä siellä on usein myös livemusiikkia tarjolla. Myös jonkinlaista patikointireissua suosittelen, jos sellainen yhtään kiinnostaa, sillä Koben ympäristössä on paljon hyviä patikointireittejä.

Ilmastosta vielä sen verran, että suosittelen ottamaan vaihtoon mukaan niin vilpoista kuin lämmintäkin vaatetta sillä Japanissa on yleensä syyskuussa vielä lähes +30 astetta lämmintä ja talvella puolestaan hyvin kalsea sää, vaikkei lämpötila varsinaisesti alle nollan putoaisikaan. Kobessa talvet on yleensä todella vähälumisia ja suhteellisen leutoja, mutta helmikuussa 2020 Tokiossa ystävieni kanssa poiketessa olimme lähes koko ajan kylmissämme, sillä tuuli oli hyytävä. Toki Japanistakin saa ostettua esim. lämmintä kerrastoa ihan suhteellisen halvalla vaikkapa Uniqlosta, mutta suosittelen silti varautumaan kunnollisella talvitakilla ja muutenkin varustautumaan vaihteleviin sääolosuhteisiin.

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tässä kertomuksessa en pyri maalaamaan kaunisteltua kuvaa vaihdostani Pietarissa. Erilaiset pienet vastoinkäymiset tuovatkin oman vivahteensa vaihtokokemukseen. Silti vaihtolukukausi Pietarissa oli erittäin rikastava kokemus ja yksi elämäni parhaista. Vaihtoon lähtevän on kuitenkin hyvä henkisesti varautua siihen, että Venäjään liitetyistä sananlaskuista ja stereotypioista valitettavan moni pitää paikkansa.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoa on hyvä hoitaa ajoissa tarvittavat viisumit ja muut asiakirjat kuntoon. Muistaakseni Venäjän puolelta viestintä oli ajantasaista ja sain vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin. On ensiarvoisen tärkeää, että passi on voimassa tarpeeksi pitkään vaihdon jälkeenkin ja nimi viisumissa on kirjoitettu oikein jne. Mobility-palvelu on aina yhtä ilahduttavan selkeä ja helppokäyttöinen, mutta siihen kannattaa silti perehtyä ajan kanssa ja kysyä neuvoa tarvittaessa. Viisumia pitää hakea. Sitä voi hakea esimerkiksi Venäjän suurlähetystöstä, missä voi saada esimakua itänaapurillemme tyypillisestä sydämellisestä asiakaspalvelusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lähetystövierailun jälkeen seuraava kosketus venäläiseen byrokratiaan tapahtuu rajalla. Olen joka kerta selvinnyt rajamuodollisuuksista ongelmitta, sekä junalla että bussilla matkustaessa. Silti varsin kokemattomana maailmanmatkaajana lyhytkin kanssakäyminen rajaviranomaisten kanssa herättää aina pientä kauhua. Ainoa kerta, kun jotain olisi voinut mennä pieleen, tapahtui palatessani junalla Suomeen: rajavirkailija huomasi, että passissani oli väärä leima (maastalähtö maahantulon sijaan). Tovin väiteltyään toveriensa kanssa ratkaisuksi osoittautui vanhan leiman korjaaminen kuulakärkikynällä (nuoli osoitti väärään suuntaan).

Raja on kuitenkin vasta alkua. Bysantismi on osuva käsite kuvaamaan kolmannen Rooman byrokratian viidakkoa, joka saattaa herättää epätoivoa verkkoasiointiin ja ystävälliseen asiakaspalveluun tottuneelle suomalaiselle. Kuitenkin se on kiinteä osa vaihtokokemusta ja siihen kannattaa suhtautua stoalaisen tyynesti, ja arvostaa sen kafkamaista absurdiutta. Lohduttavaa on se, että kaikki vaihto-opiskelijat ovat lähtökohtaisesti samassa tilanteessa. Byrokratian solmujen selvittäminen yhdessä on omiaan luomaan solidaarisuutta kanssakärsijöiden kesken. Vertaistukea saa ja kannattaakin hakea muilta samassa tilanteessa kärvisteleviltä.

Varsinainen byrokratian määrä riippuu kuitenkin paljon siitä, minkälaisia valintoja vaihdon suhteen tekee. Jos päätät asua asuntolassa (mitä suosittelen vahvasti), hoitaa paikallinen koordinaattori rekisteröitymiseen liittyvät toimenpiteet. Sinun täytyy vain muistaa ilmoittaa matkoistasi ja toimittaa rekisteröitymiseen liittyvät asiakirjat muista kohteistasi. Jos asut päätät asua yksityisellä, tulee sinun sopia rekisteröityminen vuokranantajasi kanssa, mikä voi osoittautua ongelmalliseksi.

Samoin kurssivalinnat voivat vaatia enemmän tai vähemmän vaivannäköä riippuen siitä, mitä opiskelet ja missä. Itse opiskelin ainoastaan venäjän kielikursseja, jotka eivät vaatineet erillisiä toimia. Muita pienempiä byrokraattisia toimenpiteitä opiskelija- ja matkakortin hankkimisesta pyykkipolettien ostamiseen on lukematon määrä, enkä käsittele niitä kaikkia tässä. Erikseen on hyvä kuitenkin varautua siihen, että joudut luopumaan passistasi useaksi viikoksi tai jopa kuukausiksi opiskelijaviisumihakemusta varten.

Asuminen

Kuten jo mainitsin, suosittelen vahvasti kaikille asuntola-asumista. Yksityinen asunto saattaa olla sijaintinsa, asuintoveriensa ja siisteytensä puolesta edullisempi vaihtoehto, mutta katson asuntolan olevan erottamaton osa vaihtokokemusta. Lisäksi ainakin omalla kohdallani asuntolan puolesta puhui se, että se on HY:n valitsemille vaihto-opiskelijoille ilmainen (Pietari on yllättävän kallis kaupunki asua). Asuntolaan kannattaa suhtautua samalla fatalistisella, stoalaisella, kafkamaisella ja buddhalaisella asenteella kuin kaikkeen muuhunkin Venäjällä. Samalla pidä mielessä, että jos asuntolan olot eivät täytä vaatimuksiasi asuinmukavuuksien suhteen, paikalliset opiskelijat asuvat huomattavasti huonommissa oloissa.

Itse asuin Vasilinsaarella Kapitajanskaja 3:n asuntolassa, jossa lähes kaikki asukkaat ovat vaihto-opiskelijoita. Asuntolan sijainti on melko hyvä, jos opiskelet venäjän kieltä: matkaa kieli-instituuttiin on 30–45 minuuttia ruuhkasta ja tuurista riippuen. Kaikki huoneet ovat jaettuja kahden–neljän hengen kesken, joskin aina jotkut jäävät ilman huonetoveria. Huoneiden taso vaihtelee huimasti. Itselläni oli tuuria ja sain 2000-luvulla remontoidun huoneen, mutta suuri osa pääsee aikamatkalle Neuvostoliittoon. Asuntolassa elää myös sitkeä torakkakanta, jota myrkytetään säännöllisesti. Sanottakoon kuitenkin, että itse en pääsyt näkemään ainuttakaan elävää torakkaa, joten niiltä voi välttyä. Kaikkine vajavaisuuksineen asuntolaelämä on erittäin elähdyttävää ja yhteisöllistä. Pienet hassunhauskat tapaukset kuten palohälytykset ja rikkinäiset hissit vain tekevät kokemuksesta rikkaamman.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelin vain kielikursseja, joten kokemukseni opetuksesta ovat varsin rajoittuneet. Rohkeat ja taitavat (ja HY:n vaihtovalinnoissa vähintään B2-taitotason todistaneet) voivat osallistua venäjänkielisiin opetukseen, jonka taso on vahvasti riippuvainen yksittäisistä professoreista. Kieliopetus on saanut vahvoja vaikutteita neuvostokoulutusjärjestelmästä, jonka kasvatteja opettajat ovat. Voimansa tunnoissa olevat opettajat saattavatkin olla pelottavia (näen vieläkin painajaisia eräästä), mutta suurin osa heistä on erittäin sydämellisiä ja lähestyttäviä. Opetuksen tehokkuutta en osaa täysin arvioida. Opin yhtä ja toista, mutta luokkahuoneessa kieltä oppii vain tiettyyn pisteeseen saakka, loppu oppi on hankittava itse puhumalla venäjää venäläisten kanssa.

Asia, joka hieman huoletti minua vaihtoni aikana, oli opintojen arvostelu ja vaatimustaso. Lisäksi sairastelin aluksi tiuhaan ja kerrytin poissaoloja luennoilta. Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ainakin kieliopinnoissa vaihto-opiskelijoita kohdellaan silkkihansikkain ja suoritusvaatimuksista ei olla turhantarkkoja. Loppukoekaan ei osoittautunut vaikeaksi. Jos kielikurssit tuntuvat liian vaikeilta tai helpoilta, on ensimmäisten viikkojen aikana mahdollista vaihtaa ryhmää eri tasolle. Vaihto-opiskelijoiden asiaa ajoi erittäin pätevä ja joustava koordinaattori, johon kannattaa olla yhteydessä kaikissa opiskeluun liittyvissä kysymyksissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Sairastapauksissa suosittelen Pietarin Euromed -klinikkaa, josta minulla on hyviä kokemuksia.
  • Monien kokemuksen mukaan vaihdossa on vaikeaa tutustua paikallisiin. Suosittelenkin osallistumaan tandem-kieliopiskeluun ja muutenkin käymään paikallisen opiskelijajärjestön järjestämissä tapahtumissa.
  • Mainitsen vielä uudelleen: joudut luopumaan passistasi pian saavuttuasi Venäjälle opiskelijaviisumihakemuksen ajaksi. Tuona noin kuukauden kestävänä aikana et voi juuri matkustella tai poistua maasta ilman erityisjärjestelyitä.
  • Suhtaudu rekisteröitymiseen ja muihin byrokraattisiin seikkoihin niiden vaatimalla vakavuudella. Älä jätä pakollisia maksuja tms. viimeiseen päivään, sillä et ole ainoa, joka tekee näin ja jonot saattavat venyä pitkiksi. Varaudu muutenkin jonottamaan ja odottamaan kaikissa hallinnollisissa asioissa.
  • Älä melua julkisissa liikennevälineissä ja anna istumapaikka aina sinua vanhemmille ja raskaana oleville naisille.
  • Pietari ja Moskova ovat hienoja paikkoja, mutta ne eivät ole millään lailla tyypillisiä venäläisiä kaupunkeja. Vieraile myös muualla, mikäli suinkin pystyt.
  • Pietarilaiset osaavat englantia varsin hyvin, ainakin verrattuna muihin Venäjän kaupunkeihin. Venäjäntaidosta on kuitenkin hyötyä, ja kielestä kannattaa opetella ainakin alkeet.
  • Jos nimesi sisältää ääkkösiä, varaudu setvimään asiaa matkustaessasi Venäjällä. Itse jouduin kerran kohtaamaan konduktöörin, joka oli pahastunut siitä, että junalipussani nimeni kirjoitusasu poikkesi passistani. Tuolloin pääsin kuitenkin junaan ilman lisämaksuja.
  • Kaikista tärkein neuvo on kuitenkin tämä: Nauti vaihtoajastasi, vaikka kaikki kokemukset eivät olisi myönteisiä. Haastavat hetket tekevät hyvistä kokemuksista entistä nautinnollisempia!

Vaihtokertomus, National University of Singapore (NUS), Singapore, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Singapore on etnisesti ja kulttuurisesti kirjava maa, joka on kiehtova yhdistelmä supermodernia länttä ja idän kulttuureja. Suuri osa vaihtareista valitsee Singaporen vaihtokohteekseen sen näppärän sijainnin vuoksi ja matkustelevat ahkerasti vaihdon aikana. Opetuksen laatu, monipuolinen ruokakulttuuri, trooppinen ilmasto ja kaupungin kauneus puhuvat myös Singaporen puolesta. Mikään vaihtoehtokulttuurin kehto se ei ole, mutta varmasti suomalaisille tarpeeksi eksoottinen ja jännittävä kokemus!

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain hyväksymistiedon NUS:ista meilitse vasta noin kuukausi ennen vaihdon alkua, joten kannattanee harkita lentolippujen ja muiden sitovien lähtövalmistelujen tekemistä jo ennen varsinaista hyväksyntää. Oma syksyni ennen vaihtoon lähtöä oli streessaava ja kiireinen, mikä näkyi jossain määrin lähtövalmisteluissani: hankin itselleni esimerkiksi matkavakuutuksen vain päivää ennen lähtöä (matkavakuutus kannattaa muuten kilpailuttaa, koska eri yhtiöiden tarjoamien pakettien hinnoissa on suuria eroja!) ja B-hepatiitin viimeinen vahvistava pistos jäi singaporelaisen opiskelijaterveydenhuollon hoidettavaksi. Onneksi olin uusinut hyvissä ajoin passini, jonka tulee olla voimassa puoli vuotta matkan päättymisen jälkeen, ja hankkinut kämppääni luotettavan alivuokralaisen. Arvioisin, että kiireen yllättäessä kaikista tärkeintä on keskittyä hoitamaan Singaporen puolen hakubyrokratiaa ajoissa, koska sen aikataulut eivät tosiaankaan jousta. Singaporen yliopistojen hakubyrokratia on kokonaisuudessaan jopa suomalaisesta näkökulmasta melko moniportaista ja aikaavievää. Lue siis huolella kaikki Singaporen suunnilta tulevat meilit, kirjoita kaikki dedikset ylös ja muista aloittaa lomakkeiden täyttö hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä.

Mahdollisimman pian kannattaa myös soitella YTHS:lle ja selvittää, mitkä rokotukset ja lääkitykset ovat tarpeellisia juuri omien matkasuunnitelmien kannalta. Facebookista löytyy useita Singaporen vaihtareille tarkoitettuja epävirallisia ryhmiä, joihin kannattaa liittyä mahdollisimman pian.

Lensin Singaporeen jo heti uudenvuoden jälkeen ja vietin ensimmäisen viikon lähinnä omissa oloissani tutustuen hiljalleen kampukseen (sain lisähinnasta muuttaa kampushuoneeseeni muutaman päivän etuajassa) ja siedätin itseäni rauhassa järkyttävään kuumuuteen ja kosteuteen. Heti ensi alkuun jouduin jet lag -tokkuroissani ja nälissäni etsimään käteisautomaatin saatuani huomata, että kampuksen ruokakauppa ei hyväksy länsimaista luottokorttia maksuvälineenä. Kannattaa siis ehdottomasti vaihtaa jo Suomeen päässä käteistä Singaporen dollareiksi, koska Singiksessä käteinen on edelleen se juttu!

Lentokentän passintarkastuksen läpi pääsin näyttämällä Suomessa tulostamani In-Principle Approval (IPA) -kirjeen, joka toimii ikään kuin alustavana hyväksymiskirjeenä. Varsinainen opiskelijaviisumi haetaan vasta paikan päällä yliopiston järjestämän orientaation ohessa. Olin itse tulostanut Suomen päässä kaikki vähääkään tärkeiltä näyttävät dokumentit ja hankkinut vaatimusten mukaiset passivalokuvat valokuvausliikkeessä, joten viisumin hakurumba sujuu paikan päällä suhteellisen jouhevasti. Opiskelijaviisumi on yleisesti tunnettu henkilökortti Singaporessa, joten saatuasi kortin kannattaa passi jättää kämpille! Poliisille ei tarvitse enää erikseen ilmoittautua, vaan kaikki byrokratia hoidetaan yliopiston tiloissa orientaatioviikolla.

Asuminen

Kampusasuntohaussa kannattaa olla tarkkana ja täyttää hakemus ajoissa. Hain itse kampusasuntoa vahingossa vasta toisella hakukierroksella, joka on oikeastaan täydennyshaku. Onnekseni kuitenkin sain PGP Housesta oman huoneen jakaen vessat, suihkut ja keittiön ehkä noin viidentoista henkilön kanssa. Pyykkitupa ja kylmävesihana löytyi alakerrasta. Siivoojat pesivät julkiset tilat kerran viikossa. Suurimmassa osasta kampushuoneita on ilmastoinnin sijaan vain kattotuuletin, mikä vaikeutti hiukan nukkumista etenkin ensimmäisinä viikkoina. Onneksi olen reissatessa tottunut vähän kaikennäköisiin asumisratkaisuihin, joten olin todella tyytyväinen kampusasuntooni, vaikka yleisesti ottaen PGP:n tiedetään olevan NUS:in asuntoloista vanhanaikaisin ja rumin.

Singaporessa vuokrien hintataso on varsin korkea, joten siinä mielessä kampusasuminen todellakin kannattaa, vaikka kampus ei sijaitsisikaan keskustassa. NUS:in kampusalueella kulkee myös oma täysin ilmainen bussilinjansa, joten koulumatka sujuu kampuksella asuessasi näppärästi. PGP:n alueella oli myös useita kanttiineja, joista saa todella halvalla älyttömän hyvää safkaa ja ruokakauppa. Kampusalueelta laajemmin löytyy vähän kaikenlaista urheiluvaateliikkeistä ja pankista kiipeilyseiniin, joten nähtävyyksien kiertely saattaa olla lähestulkoon ainoa syy poistua kampusalueelta. Kannattaa varautua maksamaan asuntola könttäsummana jo ennen lähtöä! Jos kampusasuntohaun kanssa käy huono tuuri, kannattaa fabon vaihtariryhmissä voi myös huudella kämppisten perään ja etsiä porukalla yksityistä kämppää.

Opiskelu ja opetus

Suoritin Singaporessa neljä kurssia eli moduulia, joita yksi oli kielikurssi. Kielenopetus on ainakin NUS:issa yleisesti ottaen laadukasta, mutta vaatii myös opiskelijalta esimerkiksi täyden läsnäolon ja tunnollisuutta läksyjen suhteen. Näiden lisäksi hain oikeutta kuunteluoppilaaksi (audit) yhdelle mielenkiintoiselle kurssille, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsin osallistumaan luennoille ja pääsin käsiksi kurssimateriaaleihin, mutta en päässyt tenttimään. Jokainen suorittamistani moduuleista oli 4 paikallisen opintopisteen arvoinen, ja myöhemmin Suomessa käänsin 16 singaporelaista opintopistettä yhdeksi 25 nopan sivuaineeksi ja 7 nopan kielikurssiksi. Lopullisia kurssivalintoja Singaporessa tehdessään kannattaa ottaa huomioon, että kurssien vaativuustasoissa on todellakin eroja (yleensä kurssikuvauksesta pystyy hyvin arvioimaan vaativuustason) ja työmäärä viikoittaisine lukemisineen on HY:n meininkeihin verrattuna iso. Omat kurssini olivat kukin sisällöllisesti todella vaativia, mikä näkyi myös astetta ankarammassa koulustressissäni verrattuna muihin vaihtareihin.

NUS:issa moduulien luennot tai kevään tentit eivät saa mennä aikataulullisesti päällekkäin, joten varaudu hiomaan alkuperäisiä kurssivalintojasi vielä paikan päällä lukukauden alkaessa NUS:issa kurssiopetus tapahtuu yleisillä luennoilla ja pienryhmien tutoriaaleissa, joita järjestetään joka toinen viikko ja joissa on ehdoton läsnäolopakko. Kielenopetusta sen sijaan järjestetään joka viikko kahdesti. Monet vaihtarit sijoittavat kaikki tutoriaalinsa joko parillisille tai parittomille viikoille, jotta pääsevät vapaammin matkustelemaan lukukauden aikana. Eri tiedekunnissa on eri käytäntöjä tutoriaaliryhmiin jakautumisesta, eikä niistä tiedoteta ainakaan sosiaalitieteiden tiedekunnassa oikeastaan missään. Kannattaa todellakin kysellä heti lukukauden alkaessa tutoriaaleista kurssitovereilta, jotta osaat olla oikeaan aikaan jonottamassa haluamaasi tutoriaalislottia!

Kaikkiin kursseihini kuului lopputentti, minkä lisäksi osaamista arvioitiin esimerkiksi ryhmätöiden, presisten ja esseiden avulla. Jos omat tavoitteet arvosanan suhteen eivät ole pilvissä, kannattaa yrittää ryhmäytyä etenkin vaihtareiden kanssa, koska paikalliset ottavat arvosanatavoitteensa tosissaan.

Opiskelijaelämä

NUS:in kampus on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täysin alkoholiton, mikä näkyy opiskelijaelämässä. Ainejärjestöbileiden sijaan opiskelijat viettävät vapaa-aikaansa erilaisissa harrastusklubeissa ja intressiryhmissä, joita löytyy laaja kirjo. Halutessaan ryhmiin kannattaa liittyä heti orientaatioviikolla klubien esitellessä toimintaansa aktiivisesti, koska myöhemmin liittyminen ei enää välttämättä onnistu. Itse jätin orientaatioviikolla liittymättä kiipeilyklubiin, mutta osallistuin silti heidän toimintaansa. Kiipeilyklubin kautta tutustuin vaihtoaikani parhaisiin kavereihini, joten suosittelen klubeihin tutustumista lämmöllä!

Viikonloppuisin vaihtarit juhlivat Singiksen keskustassa klubeilla, joiden hintataso tosin hipoo taivaita. Baarikulttuuri eroaa drinkkibuffetteineen (toimivat periaatteella maksa 20 dollaria, juo niin paljon kuin haluat) ja naisten iltoineen todella paljon Suomen meiningeistä. Lisäksi NUS:in orientaatioviikon järjestämä ohjelma on täysin alkoholitonta, mikä saattaa suomalaiseen fuksisyksyyn tottuneelle tuntua alkuun hämmentävältä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Singaporen vesijohtovesi on juotavaa ja hyvän makuista, mutta ei kovin kylmää. Kylmävesiautomaatteja löytyy kaikkialta kampusalueelta!

Osa Singaporen kohutun ankarasta lainsäädännöstä kuulostaa niin absurdilta, että uskoin alkuun sen toimeenpanon tai valvonnan olevan vain näennäistä. Olin väärässä – esimerkiksi julkisissa kulkuväleissä ei ihan oikeasti saa juoda edes vettä tai nauttia kurkkupastillia ilman, että sakot saattavat ropista. Yleensä terveellä maalaisjärjellä pärjää, mutta jonkin verran kannattaa googlailla etukäteen, jotta tämän kaltaisiin säädöksiin osaa varautua.

Paikallisen pankkitilin avaamista suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä. En itse singaporelaiseen byrokratiaan kyllästyneenä avannut pankkitiliä ja sen sijaan suosittelen tilaamaan jo Suomen puolella Revolut-kortin, jolla käteistä saa nostaa seinästä ihan ookoolla vaihtokurssilla myös Singaporen ulkopuolella.

Pre paid -liittymän saa ostettua kaikista Seven/eleven-kiskoista ja vastaavista pikkukaupoista näyttämällä henkkareita. Starhubin liittymät ovat tosi suosittuja, koska sen mobiilidata toimii useissa lähialueen maissa myös!

MRT-kortin eli paikallisen matkakortin saa ostettua esim. metriksiltä ja pikkukaupoista. Julkisten kulkuvälineiden käyttäminen on helppoa ja edullista, mutta usein taksia tai paikallista uberia eli Grabia käyttämällä säästää paljon aikaa. Grab-sovellus kannattaa ladata kännykkään heti! NUS:in sisäiselle bussilinjalle on myös oma appinsa, joka näyttää (melko kehnosti tosin) bussien aikataulut, joten sekin kannattaa ladata.

Lämpötila on kuuma ja kostea päivin ja öin, joten älä turhaan pakkaa liikaa lämmintä vaatetta.

Varo ostamasta epähuomiossa ihoa valkaisevia tuotteita!

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Viime syyslukukausi – elokuun lopusta 2019 tammikuun loppuun 2020 – vierähti upeassa Pietarissa venäjän kieltä opiskellen.

Ennen lähtöä

Itselläni (tapani mukaan) kaikki järjestelyt tuli hoidettua vähän kiireellä ja viime tipassa. Byrokratian määrällä peloteltiin alkuun, ja no, pitihän se jossain määrin paikkansakin. Kaiken kuitenkin saa hoidettua, ja rento, joskin periksiantamaton asenne kannattaa omaksua jo alkumetreillä. Suomen pään järjestelyissä auttaa liikkuvuuspalveluiden lähettämä ohje, jossa oli hyvin selitetty kaikki tarvittava. Ja aina kannattaa heti kysyä, jos joku on epäselvää.

Ennen lähtöä hankitaan lähinnä viisumi ja papereita lääkäristä. Viisumin saa hakea Suomen Venäjän suurlähetystöstä vaihtoyliopiston lähettämää viisumikutsua vastaan. Jo tässä vaiheessa pääsi harjoittelemaan venäjän kielellä asioimista. Itselläni homma sujui mallikkaasti, mutta olen kuullut myös ongelmista näitä kutsuja odotellessa – mikäli sellainen sattuu kohdalle, on muistettava se kärsivällinen, tiukasti myös perään kyselevä, asenne.

Keuhkokuvia, joita opiskelija-asuntolaan asettuvalta vaaditaan, ei Suomen päässä valitettavasti terveenä ilmaiseksi saa. Ne voi ottaa myös Pietarin päädyssä huomattavasti halvemmalla, ja moni vaihto-opiskelija näin tekikin. Itse näin kuitenkin parhaaksi ottaa kaikki dokumentit jo Suomesta mukaan. Keuhkokuvaa ei sitten minulta koskaan edes kyselty, mutta kaikkeen on hyvä varautua. Koskaan ei oikein tiennyt, mikä dokumentti on elintärkeä, mikä lähinnä muodollinen.

Sitten ei muuta, kun junalippua ostamaan! Pietariin Finlandskiin asemalle (Финляндский вокзал) köröttelee Allegrolla mukavasti 3,5 tuntia. Hurraa helppo junaliikenne!

Ps. ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti rekisteröityä Pietarin yliopiston Buddy-ohjelmaan. Yliopisto järjestää kaikille halukkaille ohjelman puitteissa paikallisen opiskelijan kaveriksi. Oli mukavaa saada heti kontakti vieraasta kaupungista, joka auttoi alkuhässäkässä, kuten asuntolalle pääsyssä ja paikallisen SIM-kortin ostamisessa. Joidenkin kontaktit olivat toki toisia aktiivisempia, mutta yleisesti systeemi vaikutti hyvältä, ja saapuminen kaupunkiin oli helppoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisinä päivinä Pietarissa hoidetaan lähinnä byrokratiaa ja hengitellään suurkaupungin tunnelmaa. Buddy auttaa, muut vaihto-oppilaat tukevat ja ihmettelevät kanssasi. Kopiointiliike (копицентр) tuli tutuksi, samoin vaihtokoordinaattorin ja asuntolan asioita hoitavien babushkoiden työpisteet. Allekirjoituksia erinäisiin dokumentteihin kirjoitettiin niin paljon, ettei enää pysynyt laskuissa.

Suurimmaksi osaksi asiat pitää hoitaa venäjäksi, joten kieltä pääsee tosiaan harjoittelemaan. Puhua kannattaakin rohkeasti! Kaikki sujuu heti lähtöviivoilta paljon helpommin, kun ainakin yrittää. Omaanikaan, todella haparoivaan venäjään ei kertaakaan suhtauduttu ylimielisesti.

Kaupunkiin saapuessa (ja aina uudelleen palatessa) tulee rekisteröityä. Kyseessä on vielä suhteellisen uusi laki, joten käytännöt tuntuivat hämmentävän vähän kaikkia. Tämä käytännössä hoitui kuitenkin helposti yliopiston kautta, mikäli asui asuntolassa. Omaa asuntoa vuokratessa voi rekisteröintiasioissa joutua säätämään, mutta näidenkin tilanteiden kuuli aina lopulta ratkenneen.

Viisumihan täytyy toisiaan uusia, kun Venäjälle saavutaan. Tämä vie hyvin oman aikansa, ja käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain. Filologian laitoksella koko prosessi hoidettiin vaihtokoordinaattoreiden toimesta; itse piti tuoda tarvittavat dokumentit ja valmistautua jonottamaan. Prosessin tuli kestää viisi viikkoa (esim. kv-suhteiden opiskelijoilla saattoi olla vain kaksikin) ja tänä aikana ei saanut matkustaa. Omalla kohdalla prosessi venähti kuitenkin kahdeksaan viikkoon. Onneksi Pietarissakin riittää nähtävää odottelun ajaksi. Opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi tai merkittävin alennuksin suurimpaan osaan museoista ja nähtävyyksistä, joten sen saapumista (muutama viikko) kannattaa odotella. Kurssien alkamisessa kestää myös aina, ja ensimmäiset viikot otetaankin aikalailla loman kannalta.

Asuminen

Päädyin asumaan opiskelijoille tarkoitettuun asuntolaan, vaikka oman asunnon vuokraaminenkin kävi mielessä. Pietarissa iso osa vaihtareista laitetaan asumaan Vasilin saaren kärkeen. Läheltä löytyy ruokakauppoja, kuntosaleja, jonkun verran syömäpaikkoja, ja etenkin lämpimillä säillä ihana ranta. Busseja ja маршруткoita (eräänlainen minibussi) kulkee vierestä, ja lähin metroasema Primorskaya (Приморская) löytyy kilometrin päästä.

Маршруткаn sai huikata pysähdyksiin mistä tahansa tien varrelta, samoin kuskille piti huikata, kun halusi hypätä pois kyydistä.

Osa kompleksia, jossa asuntolarakennuskin sijaitsi (kuvan ihan oikeassa laidassa).

Asumisen suhteen jokainen osaa varmasti tehdä itselleen sen sopivimman ratkaisun, mutta rohkaisun sanana asuntolassakaan asuminen ei ollut yhtään sen hullumpaa! Helsingin yliopiston valitsemille vaihto-opiskelijoille se kuuluu jo yliopistojen väliseen kahdenväliseen vaihtosopimukseen, ja ilmaisesta asumisesta säästyneet ruplat voi sitten käyttää kokemuksiin ja matkusteluun. Vuokratkaan eivät toki Pietarissa päätä huimaa (Helsinkiin verrattuna). Ja jos asunnon vuokraaminen Suomesta käsin tuntuu hankalalta, yksi (monien vaihto-oppilaidenkin suosima) tapa on aloittaa asuntolasta, ja etsiä oma paikka sitten paikan päältä.

Asuntolassa asuttiin pääsääntöisesti muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa neljän tai seitsemän hengen asunnoissa. Itse majoituin neljän hengen huoneistossa, jossa keittiön, suihkun ja vessan jaoin englantilaisen, japanilaisen ja valkovenäläisen opiskelijan kanssa. Huoneissa nukuttiin aina kahden. Ensinäkemältä asunto taisi vähän järkyttääkin. Huoneita löytyy remontoituina, ja sitten vähän vähemmän remontoituina. Meidän kompleksi taisi kuulua tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Asuntoon kuitenkin pian tottui, ja se alkoi tuntua ihan kodilta.


Oma puolikkaani jaetusta huoneesta.

Asuntolassa ei ollut valmiiksi oikein mitään. Onneksi esim. reilun kilometrin päässä asuntolalta oleva supermarket Lenta (Лента) tarjosi kaiken tarvittavan. Myös jääkaappi keittiöön piti hakea jostain toimistosta. Pyykit joko annettiin oman asuntolan babushkalle pestäväksi, pestiin itse toisella asuntolalla noin 20min. kävelymatkan päässä, tai käytettiin pesuloita. Lakanat vaihdettiin joka torstai.

Opiskelu ja opetus

Päätoimisesti venäjää opiskelevilla kurssiasiat hoituivat helposti. Kaikki suorittivat tasokokeen, jonka perusteella oppilaat jaettiin ryhmiin. Mihinkään kursseille ei täytynyt ilmoittautua. Ryhmää sai myös myöhemmin vaihtaa, mikäli taso ei tuntunutkaan omalta. Voinkin suositella kaikille pääaineesta riippumatta valmiiksi paketoitua, 30 op, kielikokonaisuutta, jonka saa sellaisenaan mahtumaan tutkintoon kuin tutkintoon. Venäjän kieltä vieraana kielenä opiskellaan omassa rakennuksessaan Nevan varrella vähän matkan päässä päärakennuksesta. Paikallisiin opiskelijoihin ei siellä valitettavasti oikein törmää. Mitään ruokalaa ei ole, ja lähin столоваяkin kaukana. Pitkiin päiviin oli hyvä varautua omilla eväillä.

Tunneilla ei puhuta ollenkaan englantia, vaikka omakin ryhmäni oli niitä helpoimpia. Opin nopeasti, ja hurjan paljon. Oppiminen on toki aika paljon itsestä kiinni – niin kuin kielissä yleensäkin. Kotitehtävät kuulusteltiin aina ääneen, vuorotellen tai oppilaita nimeämällä. Ja kun improvisaatiotaidot venäjäksi olivat tasolla nolla, nolojen tilanteiden pelko toimi hyvänä motivaattorina läksyjen tekemiseen. Vaihto-opiskelijoihin tunnuttiin suhtautuvan muuten aika lepsusti, eikä 75% läsnäolopakkokaan ollut absoluuttinen. Kieltä oppii paikan päällä myös luokkahuoneen ulkopuolella! Toki tunteihin kannattaa panostaa, jotta ajastaan vieraassa yliopistossa saa eniten irti.

Tunneilla puhuttiin paljon, mikä oli ehdottomasti niiden parasta antia. Opettajat olivat hauskoja ja nuoria, tunneilla puhuminen rentoa. Kielioppivirheistä (puhuessa) alettiin tiukemmin huomautella vasta loppukuukausina. Muuten opiskelu oli aika perinteistä, kirjasta lukemista, vihkoon kirjoittamista ja kieliopin kertaamista.

Loppukokeet olivat suhteellisen helppoja, enkä tainnut kuulla kenenkään saaneen hylättyä. Tuntiosallistuminen ja läksyjen tekeminen vaikuttavat myös arvosanaan, joskin kurssit luetaan Suomessa vain arvosanalla ”hyväksytty”. Kokeet suoritettiin aikataulun mukaan jouluna, jota iso osa eurooppalaisista opiskelijoista halusi lähteä kotiin viettämään. Tämäkin on yleisesti tiedossa, ja opettajat ovat kyllä joustavia opiskelijoiden suhteen.

Paikallisen opiskelijajärjestön kautta oli myös mahdollista saada ”tandem”-kaveri, jolle tarkoituksena oli opettaa omaa kieltään, ja samalla saada apua venäjän taidoissa. Omalla kohdallani ohjelma ei oikein toiminut, mutta kuulin siitä myös paljon hyvää. Lisäksi kaupungista löytyy paljon erilaisia ulkomaalaisille suunnattuja ”keskusteluryhmiä”, joissa keräännytään esimerkiksi kahvilaan juttelemaan eri aiheista venäjäksi.

Sopeutuminen uuteen arkeen

Ison kaupungin liikenteeseen ja aamuisiin metroruuhkiin, Helsinkiä pidempiin etäisyyksiin, uuteen kieleen ja elämään pääsi pian kiinni ja arkeen Pietarissa sopeutui nopeasti. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen ja monipuolisesta kulttuuritarjonnasta kannattaa ottaa kaikki irti! Baletti, ooppera, keikat, urheilutapahtumat (mestareiden liigaakin pääsi Гаспром-areenalle seuraamaan kympillä) ja museot kannattaa koluta läpi. Yöelämääkin löytyy moneen makuun, eikä miljoonakaupunki mene koskaan kiinni. Ulkomailta tuodut tuotteet tosin saattavat olla kalliita, mutta shoppailuun löytyy paljon vaikka kirpputoreja ja toreja. Etenkin georgialaista ruokaa kannattaa kokeilla, ja muutenkin ulkona syömistä suosittelen. Erikoisruokavalion omaaville tai kasvissyöjille/vegaaneille se voi tosin välillä olla haaste.

Joka lukukausi Pietarin valtionyliopistoon (puhumatta niistä muista yliopistoista) tulee sadoittain vaihto-opiskelijoita. Oman kokemukseni mukaan myös paikalliset ovat avoimia ja mukavia. Jokainen löytää kyllä varmasti omanalaisensa porukan, ja omanlaistaan tekemistä. Sitä ei tarvitse mielestäni pelätä!

Ruska-aikaan Pietarin lähiseudun Pavlovsk-puistossa. Suositukset kaupungin ulkopuolisille iltapäiväkävelyille.

Telegram-sovellusta käytetään paljon kommunikointiin; se kannattakin ladata jo kotipuolessa. Myöskään VPN:n lataaminen ei ole huono idea, sillä joillekin sivuille (myös telegramiin) pääsyä voidaan hyvin rajoittaa. Muita hyödyllisiä sovelluksia on etenkin useat taksi-apit kuten Yandex, Uber russia tai Bolt. Näihin saa liitettyä myös kortin (joskaan kaikissa ulkomainen ei toimi), jolloin taksillakin liikkuminen on (halpaa ja) helppoa. Käteistä muutenkaan tarvitsee harvoin, joskin sitä on hyvä aina olla jonkun verran mukana. On syytä olla kuitenkin tarkkana, mistä käteistä nostaa. Korttien tietojen kopioiminen on todella yleistä.

Puhelinoperaattoreita oli muutama eri. Esimerkiksi Мегафон taisi tarjota rajattoman netin. Itse kuitenkin käytin Теле2, jolta 40gigaa /kk maksoi noin 5 euroa. Sillä pärjäsi loistavasti, varsinkin, kun sosiaalisen median (kuten whatsapp tai instagram) käyttö kuului automaattisesti sopimukseen, eikä ”kuluttanut nettiä”. Asuntolan ensimmäisessä kerroksessa on Wifi. Huoneisiin se piti hankkia itse, ja prosessi vaikutti monimutkaiselta venäjän kielen taitoisillekin, joten itse pärjäsin hyvin puhelimella.

Joidenkin yliopistojen vaihtosopimuksiin (Helsingin yliopistonkin) kuului pieni kuukausiraha, tai opintotuki, myös Venäjän puolelta. Se taisi olla muutamia kymmeniä euroja kuussa, ja sen saamiseksi tuli hankkia venäläinen tili Сбербанкista. Jokainen voi itse taas miettiä, ryhtyykö tähän. Pankissa asiointi hoidettiin venäjäksi, mutta alkeistaitojen ja Google kääntäjän avulla homma hoitui ja sain tarvittavat dokumentit. Kortti oli loppujen lopuksi muutenkin ihan kätevä – toisille tilin omaaville kavereille sai esim. siirrettyä rahaa kätevästi Mobilepayn tavoin, ja sinne sai ladattua käteistä useissa automaateissa.

Lähtö

Puoli vuotta kului todella nopeasti. Opintojen loppuessa joulun aikaan oli viisumia vielä yli kuukausi jäljellä. Päätin käyttää lopun ajan hyödyksi ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman: Trans-Siperian matkan. Terästettyjä venäjäntaitoja pääsi heti harjoittelemaan, ja näkemään maata laajemmin. Kokemus oli kaiken kaikkiaan upea. Ja jos Vladivostokiin asti ei ole asiaa, löytyy Venäjän kokoisesta maasta nähtävää paljon lähempääkin. Vaihtoaikaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös matkustamiseen!

Auringonlasku jäätyneellä Baikal-järvellä.

Kaikki Venäjällä ei kuitenkaan toimi ihan samoin kuin Suomessa, eikä ikävämpiä puoliakaan pidä kaunistella. Moneen tekemiseen vaikuttaa naamakerroin ja joskus täytyi vaatimalla vaatia asioitaan hoidettaviksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole edes sillä totutulla tasolla, ja rasismi on näkyvämpää. Myös kierrättäminen on vaikeaa (joskin Pietarissa mahdollista!). Ja vaikka Pietari onkin kansainvälinen kaupunki, on se kansainvälinen Venäjän mittakaavassa, ja pelkällä englannilla pärjää huonommin.

Kokemukseni venäläisistä ja Venäjästä oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen. Lähdin Pietarista kotiin syli täynnä uusia ystäviä, hienoja kokemuksia, kohentunutta kielitaitoa ja ennen kaikkea tunneta siitä, että maailmaa kannattaa ja pitää nähdä! Eikä plussana kotona Kelan kanssa asioiminen tunnu enää juuri miltään. Venäjälle lähtiessäsi valitset hienon vaihtokohteen, joskaan et sitä helpointa.

Ei niin vakavana – joskin ihan kuvaavana – mottona voi pitää sitä, että ”mikään ei toimi, mutta kaikki kyllä hoituu!”

Vaihtokertomus: opiskelijavaihtoon liittyvät odotukset ja oman polun löytäminen

Mitä vaihdon pitäisi olla?

Opiskelijavaihtoon lähteminen lienee yksi jännittävimmistä kokemuksista, mitä olen kokenut viimeisten kolmen vuoden aikana opiskellessani Helsingin yliopistossa. Vaihtoon liittyvä byrokratia ja käytännön järjestelyt, viisumin hakemisesta ja majoituksen järjestämisestä lentojen varaamiseen ja paikalliseen kulttuuriin sopeutumiseen, jännittävät varmasti useimpia vaihtoon lähtijöitä. Itse koin kuitenkin, että loppujen lopuksi käytännön asiat tulevat hoituneeksi omalla painollaan, ja niiden järjestämiseen on aina saatavilla tukea. Sen sijaan, vaihtokokemukseen liittyvä emotionaalinen puoli osoittautui itselleni ehdottomasti kovimmaksi palaksi purra, enkä ollut osannut varautua siihen lainkaan.

Opiskelijavaihtoon liittyvät odotukset

Jokaisella meistä on varmasti hieman erilainen kuva siitä mitä vaihtokokemukseen kuuluu. Ennen vaihtoa omassa mielessäni eli vahvimpana se odotus, että vaihtoon lähdetään saamaan ennen kaikkea uusia ystäviä ja toinen toistaan mieleenpainuvimpia kokemuksia. Sen aikana biletetään ja matkustellaan, itse opiskelun ollessa vain muodollisuus. Vaihto on jotakin ainutlaatuista ja ikimuistoista, ja sen aikaisia kommelluksia muistellaan vielä vuosienkin kuluttua.

Lienee sanomattakin selvää, että odotukseni opiskelijavaihtoa kohtaan olivat varsin utopistiset. Tiedostin toki jossakin määrin, että kulttuurishokki ja koti-ikävä voivat tuoda vähän mutkia matkaan, ja pidin myös mielessäni sen että vaihtokohteeni opiskelukulttuuri oli varsin ankara. Silti olin varma, että edessäni tulisi olemaan elämäni syksy, täynnä mitä hurjempia seikkailuja.

Vaihdossa

Asuin vaihdossa ollessani asuntolassa 40 muun vaihto-opiskelijan kanssa. Heti asuntolaan saavuttuani sain huomata miten yllä kuvaamani mielikuva muuttui monen kämppikseni kohdalla todeksi: asuntolassa solmittiin nopeita ystävyyssuhteita, eikä mahdollisuuksista lähteä bilettämään ollut pulaa. Myös kanssani samaan aikaan toisaalla vaihdossa ollut kumppanini kertoi, miten hänelle oli heti ensimmäisen viikon aikana muodostunut lähes kymmenen hengen kaveriporukka, joka vietti tiiviisti aikaa yhdessä. Itse puolestani olen perusluonteeltani hieman ujompaa tyyppiä, joten päädyin viettämään vaihdon alkupuoliskon pitkälti omissa oloissani. Osallistuin kyllä vaihtareille suunnattuun yhteiseen ohjelmaan, mutta suuresta kaveriporukasta ja ulkona valvotuista öistä ei ollut tietoakaan, vaikka olin ennen vaihtoa odottanut niiden tapahtuvan kuin itsestään.

Vaihdon edetessä jouduin kysymään itseltäni useaan otteeseen, että mitä tältä kokemukselta oikein tulin hakemaan. Olin huolissani siitä, miten kotopuolessa läheiseni kysyisivät heti vaihdosta palattuani, että kuinka paljon uusia ystäviä ja uskomattomia kokemuksia sain. Painetta ei myöskään helpottanut vaihtariasuntolan vuokranantaja, joka useaan otteeseen kyseenalaisti rauhallista ja hiljaista luonnettani, ja varoitteli minua nuoruuteni tuhlaamisesta kun en ravannut baareissa samaan tahtiin muiden asuntolan asukkaiden kanssa. Tunsin oloni epäonnistuneeksi, kun en ollut sellainen mitä vaihtarin kuuluisi olla, ja koti-ikävä kasvoi päivä päivältä suuremmaksi. Seurasin katkerana sitä miten koti-Suomessa opiskelijakaverit pitivät hauskaa, samalla kun itse olin vieraassa maassa aivan yksin.

Oman polun löytäminen

Vaikka varsinkin vaihdon alussa kipuilin paljon epäonnistumisen tunteiden kanssa, lopulta löysin ne jutut joista itse nautin. Sain pari hyvää ystävää joiden kanssa kävin silloin tällöin illallisella, vietin paljon aikaa opiskellessa ihanissa kahviloissa ja nautin ihan tavallisesta arjesta uudessa ympäristössä. Murehdin vähemmän siitä mitä muut odottavat minulta ja pyrin karistelemaan harteiltani itse itselleni asettamat odotukset vaihdon elämää mullistavasta luonteesta. Huomasin olevani onnellisimmillani silloin, kun sain kaikessa rauhassa kävellä ympäri katuja illan hämärtyessä, tai herätessäni varhain aamulla lähteäkseni suosikkikahvilaani lukemaan. Kun päästin irti turhista paineista ja odotuksista vaihdossa oleminen muuttui helpommaksi, ja koti-ikäväkin hellitti.

Ne odotukset ja mielikuvat mitä sinulla on vaihtoa kohtaan voivat olla hyvin erilaiset kuin ne mitä minulla oli. Mutta huolimatta siitä ovatko sinun odotuksesi yhteneväiset omieni kanssa, kannustan sinua edes hetkellisesti kyseenalaistamaan henkilökohtaiset ennakkokäsityksesi. Sen sijaan, että kysyt itseltäsi mitä vaihdon pitäisi olla, haluan rohkaista sinua kysymään mitä vaihto voisi olla. Vaihto voi olla pitkiä öitä ulkona ja lukemattomia uusia tuttavuuksia, mutta se voi myös olla omaa aikaa ja rauhoittumista. Vaihdossa voi löytyä huikea kaveriporukka heti ensimmäisellä viikolla, tai sitten niiden omien tyyppien löytämisessä voi kestää hieman pidempään. Kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, olet vaihdossa itseäsi varten, ja siksi vaihdon tulisi olla juuri sinunlaisesi.

Lopuksi

Vaikka oma opiskelijavaihtoni ei ehkä täysin vastannutkaan alkuperäisiä odotuksiani, en kuitenkaan kadu vaihtoon lähtöä hetkeäkään. Toivon kuitenkin, että olisin varautunut paremmin siihen miten vahvoja tunteita vaihtoon lähteminen voi herättää. Toivon, että olisin turvautunut läheisiini tai ulkopuolisiin avunlähteisiin hieman rohkeammin, etten olisi joutunut käsittelemään niin monia raskaita tunteita yksin.

Vaikka vaihtoon liittyykin paljon byrokratiaa ja järjestelyjä, henkilökohtaisesti paras vinkkini vaihtoon lähtijöille on tämä: muista myös pysähtyä hetkeksi, niin ennen vaihtoa kuin sen aikanakin, pohtimaan mitä tunteita kokemus sinussa herättää. Ja olivat ne tunteet sitten positiivisia tai negatiivisia, älä jää niiden kanssa yksin. Toivotan sinulle ihanaa, jännittävää, ja ennen kaikkea juuri sinun näköistäsi vaihtoa!

Vaihtokertomus, Doshisha University, Japani, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä oli paljon hoidettavaa pitkin vuotta. Doshishan yliopiston hakemusta varten piti hankkia terveystodistus, varallisuustodistus, kielitaitotodistus, kuvat opiskelijakorttiin, sekä uusi passi, koska edellinen olisi vanhentunut ennen vaihdon loppua. Yliopistohakemuksen yhteydessä haettiin myös asuntolaa ja stipendiä. Onneksemme Doshishan yliopistolta tuli hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen tekoon, joten ongelmia ei juuri ollut. Hyväksymispäätös Doshishaan tuli jo toukokuun lopussa, ja kesäkuun alussa saapui kirje, jossa oli lisää ohjeita loppuvaiheen paperihommiin ja ensimmäisiin askeliin Japanissa. Tuntui, että yliopisto oli todella panostanut näihin ohjeisiin, sillä niistä löytyi kaikki aina paikallisen lentokentän kartasta lähtien. Kesän aikana piti hoitaa vielä Suomen asunnon ja puhelinliittymän irtisanominen, lentojen hankkiminen, rokotukset, matkavakuutus ja viisumi. Itse päätin hankkia myös luottokortin matkaa varten.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisen viikon aikana tuli käydä oman kaupunginosansa virastossa ilmoittamassa osoitteensa ja hankkimassa japanilainen vakuutus. Vaikka työntekijät eivät juuri puhuneet englantia, olivat he tottuneet neuvomaan ulkomaalaisia, ja kaikki sujui ongelmitta. Ensimmäisellä viikolla piti myös maksaa mm. ensimmäisen kuun vuokra. Oma osoite kannattaa opetella ulkoa tai pitää paperilapulla mukana, sillä sen joutuu ensimmäisten viikkojen aikana kirjoittamaan eri papereihin lukemattomia kertoja.

Asuminen

Hain halvimpaan asuntolaan, jota yliopisto meille tarjosi. Mielestäni hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Rakennus oli vanha, mutta kodikas ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Huoneita oli alle 30. Huoneesta löytyi välttämättömimmät huonekalut; sänky, naulakko, jääkaappi-pakastin, kirjoituspöytä ja säilytyslaatikoita. Dormissa ei ollut ollenkaan wifiä. Jos sellaisen halusi, piti hankkia oma reititin. Muita miinuksia oli, että jaoimme vessat, ahtaan keittiön ja suihkut muiden asukkaiden kanssa. Lisäksi rakennuksessa ei ollut ollenkaan kylpyä! Japanilaisen kylpykulttuurin tuntien tämä oli melkoinen yllätys. Kylminä talvi-iltoina teki monesti mieli päästä upottautumaan kuumaan kylpyyn. Korttelin päässä oli kuitenkin lähin julkinen kylpy, jossa sai muutamalla sadalla jenillä kylpeä sydämensä kyllyydestä.

Kaiken kaikkiaan olin asumisjärjestelyyn hyvin tyytyväinen. Ympäröivä alue oli rauhallista, ja asuntola sijaitsi kampuksen kupeessa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Asuntolan katolla sai vapaasti oleskella ja ihmetellä ympäröivää kaupunkia. Myös Kamo-joki oli vain kivenheiton päässä dormistamme. Sen rannat sopivat hyvin niin lenkkeilyyn kuin piknikkeilyynkin.

Opiskelu ja opetus

Ohjelma koululla alkoi alkuorientaatiolla ja kielitaitotestillä. Testin perusteella meille osoitettiin taso, jolta saimme valita japaninkielisiä kursseja. Koska opiskelijoita tulee ympäri maailmaa erilaisilla opiskelutaustoilla, lienee opiskelijoiden jakaminen haastavaa. Jotkut kokivat heille osoitetut kurssit liian helpoiksi tai vaikeiksi, mutta omalla kohdallani taso meni aivan nappiin. Tuntui, että opinnot olivat suoraa jatkoa sille mihin Suomen opinnoissa jäätiin.  Ainoa osio, jossa jäi hieman toivomisen varaa, oli kanjit. Materiaaleissa ei tullut kovin montaa uutta merkkiä, eikä Doshishalla ollut tarjota erillisiä kanjikursseja. Toisaalta tehtävät keskittyivät Suomen kursseja enemmän tekstin tuottamiseen, mikä paitsi kehitti ilmaisukykyä, myös kannusti opettelemaan uusia merkkejä kirjoittaessa (lähes kaikki tehtävät tehtiin käsin).

Kursseille ilmoittautuminen oli tarkkaa puuhaa. Tietyn linjan kurssit olivat valittavissa vain yhtenä päivänä, seitsemän tunnin ajan. Jos ei tänä aikana pyrkinyt kursseille, ei niille ollut enää mitään mahdollisuutta päästä. Muille kursseille ilmoittautumisaika oli muutaman päivän mittainen, eli ei kovin pitkä sekään. Kannattaa siis olla ilmoittautumisaikojen kanssa tarkkana! Myös kurssien peruminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin täytyi pyytää vastuuopettajalta peruutuslomake, johon täytyi täyttää kurssin tiedot ja syy perumiselle. Tiedot käytiin opettajan kanssa läpi, ja opettaja antoi luvan perumiseen. Sen jälkeen piti vielä itse käydä tiettynä päivänä perumassa kurssi koulun nettisivuilla. Vaihto-opiskelijana ei kuitenkaan haitanne, vaikka kurssin peruminen unohtuisi, sillä ainoa seuraus on hylätty arvosana kyseisestä kurssista. On kuitenkin kohteliasta aina ilmoittaa opettajalle, mikäli aikoo virallisen perumisajan jälkeen keskeyttää kurssin.

Vaikka kielikurssien vaikeustaso oli juuri sopiva, osoittautuivat ne yllättävän työläiksi. Peruskielikurssia oli yksi oppitunti joka arkipäivä, ja joka tunti saimme läksyksi parin sivun edestä kirjoitettavaa, jotka piti olla valmiina seuraavan päivän tunnille. Jo näiden tekemiseen upposi useita tunteja joka päivä, ja päälle oli vielä muiden kurssien tehtävät. Suurin osa opettajista oli kuitenkin ymmärtäväisiä ja antoivat tehtäville lisäaikaa. Siinä missä Suomessa monilla kursseilla suoritukseen oli kuulunut vain luennoilla käynti ja lopputentti ja/tai -essee, oli Japanin yliopiston työskentelymalli enemmän lukiotyylinen, joka tunnilta tuli oma läksynsä seuraavaa tuntia varten. Jokapäiväiset läksytehtävät olivat alkuun pieni kulttuurishokki, mutta pian siihenkin tottui, ja toisaalta jatkuva työnteko merkitsi sitä, etteivät kaikki paineet kasautuneet lukukauden loppuun. Kurssien ajankohdat vaihtelivat linjoittain, omalla linjallani tunnit alkoivat joka päivä klo 9 ja painottuivat aamupäivään, kun toisella linjalla oli enemmän kursseja iltapäivällä ja illalla.

Japaninkielisillä kursseilla kaikki oli materiaaleja myöten täysin japaniksi. Vain harvoin saattoi opettaja antaa jonkun sanan englanniksi ja kiinaksi, jos emme muuten ymmärtäneet. Koin todella hyödylliseksi, että kaikki selitykset olivat japaniksi, sillä niistä oppi ns. ”aitoa” käyttökieltä ja samalla myös itse selittämään asioita japaniksi. Englanninkielisiä kursseja oli tarjolla paljon, mutta (osin pieleen menneen ilmoittautumispäivän takia) kävin itse niitä vain yhden. Kurssilla käyty asia oli melko yksinkertaista, sillä osallistujien englannin kielen taso vaihteli laidasta laitaan, mutta arvostelu suoritettiin loppuesseellä, jossa pääsi näyttämään omat taitonsa. Muiden opiskelijoiden puheen perusteella englanninkielisten kurssien taso vaihteli melko reilusti, eikä tätä voinut aina etukäteen ennustaa, joten voi olla hyvä idea ottaa yksi tai kaksi kurssia varalle, jos joku kursseista yllättääkin vaativuudeltaan (tai tylsyydeltään).

Sairaalakokemukset Japanissa

Jos lähdet vaihtoon, huolehdi, että vakuutuksesi ovat kunnossa! Itse pääsin hyödyntämään vakuutustani heti saapumisiltana. Asuntolaan päästyämme löin isovarpaani ovenkarmiin niin kovaa, ettei se tällin jälkeen liikkunut enää ollenkaan. Pelkäsin sen murtuneen (mitä se ei lopulta ollut, onneksi).

Omalla vakuutusyhtiölläni ei ollut sopimussairaaloita Japanissa, ja vakuutusvirkailijan kanssa tuli muutama kommellus. Ensin sain ohjeet yhteen sairaalaan, mutta minua auttanut paikallinen epäili sen jo olevan kiinni päivältä, joten päätin odottaa aamuun. Onneksi, sillä parin tunnin päästä tuli vakuutusyhtiöstä viesti, ettei kyseinen sairaala ottanut maksusitoumusta vastaan. Sain uuden sairaalan nimen, johon voisin mennä seuraavana aamuna. Hetken päästä tuli uusi viesti, että anteeksi, väärän sairaalan nimi. Tästä viisastuneena suosittelen selvittämään jo etukäteen lähialueen sairaaloita, ja onko niistä saatavilla palveluita englanniksi.

Oikean sairaalan löydyttyä sujui loput hyvin. Heti ovella oli vastassa kaksi englannin kielen tulkkia, jotka johdattivat minua ympäri sairaalaa ja selittivät mitä seuraavaksi tapahtuu. Japanilaisessa sairaalassa asiointi oli jo kokemus sinänsä, sillä asiat toimivat melko eri tavalla kuin suomalaisessa sairaalassa. Ensin täytettiin esitietolomake, jossa piti henkilötietojen lisäksi kertoa, mihin sattuu. Esitietojen käsittelyn jälkeen mentiin uuteen odotushuoneeseen, jossa hoitaja kävi arvioimassa tilannetta, ja siitä taas röntgenhuoneeseen, jonka jälkeen toinen hoitaja kävi tutkimassa ja vääntelemässä varvasta odotushuoneessa. Pienen odottelun jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa englantia, eikä tulkin tarvinnut kuin istuskella. Lääkäri totesi, ettei varvas ole rikki ja määräsi pari päivää lepoa. Tämän jälkeen tulkki saattoi minut sairaalan ovelle ja asia oli sillä selvä. Koska olin sopinut käynnistä etukäteen vakuutusyhtiön kanssa, ei maksusta tarvinnut huolehtia. Mikäli olisin marssinut suoraan sairaalaan, olisi byrokratian hoitaminen ollut luultavasti hankalaa.

Pääsin sairaalareissulle toisenkin kerran kipeän viisaudenhampaan vuoksi. Tällä kertaa etsin omatoimisesti lähialueelta hammasklinikoita, jotka mainostivat englanninkielistä palvelua. Varmistin puhelimessa, että klinikalla käytetään nykyaikaisia välineitä ja puudutusta (huhujen mukaan japanista löytyy myös perinteisiä vanhoja klinikoita, jotka eivät käytä). Asiointi sujui hyvin englanniksi, mutta hampaani osoittautui hankalaksi, minkä vuoksi sain lähetteen hammaskirurgiaan erikoistuneelle klinikalle. Tällä klinikalla ei ollut englanninkielistä palvelua, mutta onnistuin asioimaan japanintaidoillani, ja hammaskirurgi puhui jonkin verran englantia. Hammas lähti, ja Japanin vakuutuksen korvaaman osan jälkeen hinta oli hyvin edullinen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaikka yhä useampi kauppa ja ravintola hyväksyy nykyään korttimaksuja, kannattaa aina varata käteistä mukaan. Porukalla esimerkiksi ravintolaan mentäessä on tapana tilata ruoat yhdessä, ja jokainen maksaa oman osansa käteisellä, joten pikkurahalle on aina tarvetta. Lisäksi löytyy liuta paikkoja, jotka eivät edelleenkään ota ollenkaan korttimaksuja, tai hyväksyvät vain tiettyjä (japanilaisia tai kansainvälisiä) kortteja. Monet isommatkin kaupat, jotka mainostivat korttimaksumahdollisuutta, hyväksyvät vain luottokortteja. Rahaa saa onneksi nostettua niin debit- kuin credit-kortillakin lähes jokaisesta konbinista. Kaikkien pankkien kortit eivät toimi kaikkien kauppojen masiinoissa, joten jos noston kanssa on ongelmia, kannattaa kokeilla toisen ketjun kauppaa tai esimerkiksi postikonttoria.

Japanilaisen vakuutuksen ottaminen on pakollista. Kannattaa huolehtia vakuutusmaksujen maksaminen ajoissa, ja varmistaa että saat varsinaisen vakuutuskortin väliaikaisen vanhettua. Japanilaista vakuutusta kysytään heti alussa esimerkiksi sairaalassa käydessä, ja voimassaolevalla vakuutuskortilla lähtee heti yli puolet pois varsinaisesta hinnasta. Japanilainen vakuutus ei kuitenkaan korvaa kaikkea, joten kannattaa huolehtia, että myös Suomen pään vakuutusasiat on kunnossa.

Kioton julkinen liikenne on muuhun Japaniin nähden melko kallista, ja kaupungin keskusta on melko kompakti, joten suosittelen ehdottomasti pyörän hankkimista. Kaupunki on täynnä pyöräliikkeitä, joista saa myös käytettyjä menopelejä kohtuuhintaan. Pyörällä pääsee liikkumaan ympäri kaupunkia melko kätevästi. Kannattaa kuitenkin opetella paikalliset liikennesäännöt hyvin ja tarkistaa ennen lähtöä, mihin pyörän voi saapumispaikassa jättää. Suurin osa yleisistä pyöräparkeista on Kiotossa maksullisia. Kaupungilla kulkee myös paljon pyöräpysäköinninvalvojia, jotka kärräävät luvattomasti jätetyt pyörät pyörävankilaan. Sinne joutuneen pyörän saa takaisin n. 20 euron suuruista maksua vastaan.

Kannattaa pyrkiä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin heti kuin mahdollista. Doshishalla ei ollut ollenkaan tuutorioppilaita, joten paikallisten yhteyksien löytäminen oli kokonaan omalla vastuulla. Suosittelen lämpimästi käymään läpi oman yliopistosi klubit ja harrastekerhot ja liittymään sinua kiinnostavaan sellaiseen. Kaikki kerhot eivät välttämättä ota vaihtareita jäseniksi, mutta varsinkin circleissä (サークル, saakuru) pitäisi löytyä monia, joihin pääsee mukaan. Kampuksella oli myös jonkun verran kansainvälisille opiskelijoille suunnattua toimintaa, mutta niistä piti itse ottaa aktiivisesti selvää.

Ulkona syöminen on Japanissa reilusti Suomea halvempaa. Halpoja ketjuravintoloita löytyy kaikkialta, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan lähialueen pikkuravintolat läpi, sillä niistä voi löytyä melkoisia helmiä. Kaikista ei välttämättä löydy englanninkielistä menua, mutta rohkeasti vaan sisään, työntekijät kyllä auttavat parhaansa mukaan.

Ruokakauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Luonnollisesti lähikonbinien ruoat ovat paljon kalliimpia kuin isommissa marketeissa. Me löysimme halvimmat hinnat ja parhaan valikoiman lähimmältä kauppakadulta (商店街、shoutengai), joita löytyy pitkin kaupunkia. Siellä oli vierekkäin useampi ruokakauppa, joilla oli jokaisella omat erikoisuutensa.

Vegaaninen ruoka ei ole kovin suosittua Japanissa. Kiotosta löytyy muutamia vegaanisia ravintoloita, mutta ne tarjoavat yleensä vain länsimaalaistyylistä ruokaa, ja tavallisissa ravintoloissa ei usein edes tiedetä, mitä vegaaninen ruokavalio tarkoittaa. Kaupoista löytyy kyllä vihanneksia hyvään hintaan, mutta kasviproteiinit ovat tofua lukuun ottamatta kiven alla ja tavallisista kaupoista löytyy yleensä vain jälkiruokaan tarkoitettuja makeita säilykepapuja. Monista länsimaalaisiin ruokiin erikoistuneista ruokakaupoista voi tehdä vegaanisia löytöjä. Itse löysin lähistön kaupoista mm. kikherneitä, linssipastaa ja ravintohiivahiutaleita. Kuiva-aineita voi shoppailla myös netistä, itse tilasin Amazonin kautta 3 kiloa linssejä melko edullisesti.

Toinen asia japanilaisessa ruoassa, joka voi muodostua ongelmaksi on kuidun vähyys. Tyypillinen japanilainen nykyruoka sisältää yleensä valkoista riisiä tai vehnänuudelia, (usein uppopaistettua) lihaa ja vähän tai ei ollenkaan kasviksia. Itse ratkaisin tämän syömällä paljon sobaa, kaupasta löytämiäni täysjyvämuroja ja konbinien salaatteja sekä tekemällä ruokaa itse. Kuitupitoiset tuotteet ovat kasvattamassa suosiotaan, joten etsimällä niitä kyllä voi löytää. Kiotosta löytyy jopa suomalaistyylinen leipomo, josta saa ruisleipää!

 

Vaihtokertomus: National Taiwan University, Taiwan, syksy 2019

Eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Koko vaihtoprojektini alkoi noin vajaa vuosi ennen vaihdon alkamista Helsingin Yliopiston vaihtohaulla. Joulukuun alkupuolella sain tietää paikasta Taiwanin kansallisessa yliopistossa (NTU)  Taipeissa ja siitä alkoi innokas googlettelu, että minnekäs sitä ollaankaan menossa.


Patikoimassa Tarokon kansallispuistossa

Maalis-huhtikuussa koitti vaihtoyliopiston oma hakuprosessi, joka sujui ongelmitta. Kesäkuun alussa tuli varmistus vaihtopaikasta, minkä jälkeen varasin lennot ja alkoi lähtölaskenta, sekä infopaketin odottelu postista. NTU:n haussa oli myös mahdollista hakea asuntolapaikkaa pääkampuksen läheltä, mistä tuli varmistus heinäkuun loppupuolella. Paikka tuli varmistaa melko pian ja lisäksi piti maksaa takuuvuokra ja ensimmäisen kuun vuokra ennakkoon. Ennen lähtöä hankin myös matkavakuutuksen, terveystodistuksen ja röntgenkuvat tuberkuloosin varalta, mitkä NTU vaatii kaikilta vaihto-oppilailta. Pääsin elokuussa myös aktivoimaan opiskelijatunnukseni ja tekemään ensimmäiset kurssivalinnat. Mielestäni suurin työ ennen vaihtoa oli hakuprosesseissa, mutta suosittelen hoitamaan asiat hyvissä ajoin ennen lähtöä, ettei iske paniikki vikoina päivinä. Vaihtopaikan varmistumisen myötä sain myös henkilökohtaisen opiskelijatuutorini yhteystiedot ja olimme yhteyksissä kesän aikana muutamaan otteeseen.

Opiskelu ja opetus

Orientoiva viikko alkoi syyskuun ensimmäisellä viikolla. Vaihto-oppilaille oli järjestetty kampuskierros, muutama infotilaisuus sekä rekisteröinti, jonka päätteeksi sai opiskelijakortin, joka toimi myös matkakorttina julkisessa liikenteessä. Rekisteröintiin piti tuoda pino erilaisia papereita, täyttää yhteystietolomake ennakkoon netissä sekä maksaa tietoverkkomaksu pystyäkseen käyttämään ylipiston yhteyksiä. Rekisteröinnistä tuli tietoa jo elokuussa ja kun kaikki paperit olivat kunnossa ja saapui paikalle oikeaan aikaan, sujui se mutkitta.

Kursseille ilmoittautuminen oli NTU:ssa mutkikkaampaa kuin mihin olen tottunut. Systeemi oli jaettu eri vaiheisiin ja kokonaisuudessa se kesti noin kuukauden ajan. Jos ei tullut valituksi jollekin kurssille varsinaisessa ilmoittautumisessa, mitä tapahtui melko paljon, pystyi kurssin ensimmäisellä luentokerralla kuitenkin vielä saada vihreän lappusen, josta löytyi koodi jonka avulla ilmoittautumisen pystyi tekemään. Suosituilla kursseilla laput arvottiin tai oppilaat priorisoitiin jollakin tavalla. Kursseilta poisjättäytymiseen oli myös takaraja, jonka jälkeen pystyi jättäytymään pois vain yhdeltä kurssilta ilman hylätty -merkintää kurssista. Samat kurssit kestivät koko lukukauden, joten kurssi-ilmoittautuminen piti onneksi tehdä vain kerran. Lukukauden puolivälin tienoilla oli välikokeet ja loppukokeet lukukauden lopuksi.

Opiskelin itse pääasiassa NTU:n pääkampuksella, joka on valtava! Sen läpikävelemiseen menee noin puolisen tuntia ja sieltä löytyy niin pääkirjasto, kahviloita ja ravintoloita, erilaisia kauppoja, puistoalueita, urheilukeskus sekä lukuisia opetusrakennuksia. Kampusalue on todella viihtyisä ja vihreä ja herkullisen lounaan pystyi helposti löytämään jopa alle eurolla. Kampukselta löytyi myös terveyskeskus, mistä löytyi melko kattavasti terveyspalveluita opiskelijahinnoilla.


NTU:n pääkampuksen palmubulevardi ja pääkirjasto

Lähes jokaisen kurssini loppuarvosana perustui luentojen läsnäoloihin, kotiläksyihin ja palautettaviin tehtäviin, ryhmätöihin sekä väli- ja loppukokeiden tuloksiin tai osaan näistä.  Läsnäoloa vaadittiin mielestäni useammin kuin mihin olen tottunut. En pystynyt osallistumaan joillekin haluamilleni kursseille koska ne pidettiin kiinaksi, mutta löysin onneksi tilalle muita kursseja. Opetus oli pääasiassa laadukasta ja erityisesti pidin kiinan kielen opettajastani.

NTU:lla on olemassa opiskelijakerho lähes kaikelle mitä kuvitella saattaa. Lukukauden alussa järjestettävässä tapahtumassa kaikki kerhot ovat paikalla ja niiden toiminnasta ja ilmoittautumisesta on helppo saada tietoa. NTU ei varsinaisesti järjestänyt vaihtareille omaa ohjelmaa, mitä en kokenut ongelmaksi. Muihin vaihto-oppilaihin tutustui helposti vapaa-ajalla ja tekemistä löytyi riittämiin mm. erilaisten retkien muodossa.

Asuminen

Ensimmäisenä asuntolaan saapuessa piti tehdä sisäänkirjautuminen, jossa vierähti tovi, mutta papereita täytellessä ja jonotellessa aloin tutustumaan muihin vaihtareihin. Asuin itse aivan pääkampuksen lähellä olevassa asuntolassa, missä minulla oli oma huone ja kylppäri. Huoneessa oli valmiina jääkaappi, komero, hylly, sänkyrunko sekä työpöytä. Patja ja petivaatteet yms. piti hankkia itse. Asuntolan pihalla oli ensimmäisten viikkojen aikana kauppateltta, mistä löytyi kaikki tarvittava. Edellisten asukkaiden jättämiä tavaroita saattoi myös löytää kirppisnurkkauksesta kellarista. Rakennuksia oli asuntolalla yhteensä kolme ja vaihto-oppilaiden lisäksi siellä asui myös paikallisia opiskelijoita. Tuttuihin törmäsi lähes aina pihalla tai lähialueella liikkuessa.

Asuntola oli mielestäni kohtuu viihtyisä ja ainakin oma huoneeni oli siisti edellisen asukkaan jäljiltä. Yhteisissä tiloissa oli mikro ja jokaisessa kerroksessa vesiautomaatti, josta sai myös kuumaa vettä, mutta kunnon kokkausmahdollisuutta asuntolalla ei ollut. Tein yleensä aamupuuron asuntolalla, mutta muuten söinkin sitten ulkona joko kampuksella, ravintoloissa tai yömarkkinoilla. Ulkona syöminen on Taiwanissa erittäin halpaa, sillä muutamalla eurolla saa jo hyvän aterian. Ruokakulttuuri on erittäin monipuolinen, joten maisteltavaa kyllä löytyy vaikka kuinka.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen ottamaan useammat kopiot kaikista papereista ennen vaihtoon lähtöä, vaikka tulostaminen esimerkiksi 7/11-kaupoissa onkin halpaa ja melko helppoa, mutta joskus tulostimet olivat epäkunnossa. Myös passikuvia kannattaa olla useampi mukana. Suosittelen myös lämpimästi edes harkitsemaan kiinan opiskelua. Opettajat olivat erittäin ammattitaitoisia ja tunneilla oli usein todella hauskaa, ja jo muutaman sanan osaamisesta oli todella paljon hyötyä useammassa eri tilanteessa.

Taiwanissa ei yleensä käytetä pattereita sisätiloissa, joten suosittelen joko varautumaan ostamaan lämmintä vaatetta paikan päältä tai pakkaamaan niitä mukaan. Joulu- ja tammikuussa saattoi aurinkoisina päivinä tarjeta helposti t-paidassa, mutta sateisina ja tuulisina päivinä lämpöiset vaatteet tulivat todella tarpeeseen. Hintataso on edullisempi kuin Suomessa suurinta osaa asioissa, mutta Taiwan ei ole Aasian halvimpia kohteita. Julkinen liikenne toimii erittäin hyvin ja on kohtuu edullinen tapa reissata ympäri saarta. Kauniita ja kiinnostavia paikkoja löytyy saarelta lukemattomia ja jos patikointi ja retkeily kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ottaa ainakin hyvät kengät mukaan. Taiwan on myös todella turvallinen maa ja paikalliset ovat erittäin ystävällisiä sekä avuliaita ja kiinnostuneita ulkomaalaisista. Kaikkialla uskaltaa siis liikkua ja paikalliset kyllä neuvovat tarvittaessa.


Taipei Elefanttivuoren huipulta

 

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, Israel, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Tel Aviviin maisterivaihtoon, sillä halusin opiskella Lähi-idässä tai Afrikassa vaihtokohteessa, jossa pärjäisi suhteellisen hyvin englanniksi ja akateeminen opetus olisi monipuolista ja laadukasta. Olin jo käynyt muutamia aiempia kursseja Lähi-idän tutkimuksesta ja tehnyt kandidaatin tutkielmani alueeseen liittyen. Näiden perusteiden pohjalta Tel Aviv valikoitui helposti ykköskohteekseni. Lisäksi kaupunki tunnetaan erittäin kansainvälisenä sekä poliittisesti ja kulttuurisesti mielenkiintoisena kohteena.

Vaihtoon hakeminen sujui jouhevasti ja vaihtopapereiden kerääminen oli mielestäni suhteellisen yksinkertainen ja selkeä prosessi. Tel Avivin yliopistosta autettiin ja vastattiin hyvin esille nousseisiin kysymyksiin. Dokumenttien keräämiseen ja huolelliseen läpikäymiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, jotta niiden hoitaminen sujuisi kerralla sujuvasti.

Ennen opintojen aloitusta tehtiin opintosuunnitelma, johon suosittelisin tutustumaan hyvin jo etukäteen sekä valitsemaan annetun maksimimäärän kursseja. Kursseille ilmoittautudutaan tässä opintosuunnitelman tekovaiheessa vasta alustavasti. Myöhemmin, kurssien alettua, kannattaakin käydä kokeilemassa miltä valitut kurssit tuntuvat ennen kuin sitoutuu suorittamaan ne. Syy miksi näin kannattaa tehdä on tottakai se, että voi varmistaa mitkä kurssit ovat oikeasti kaikkein mielenkiintoisimpia mutta erityisesti se, että jälkeenpäin kursseille ilmoittautuminen ei välttämättä onnistu, jos kurssit ovat jo täyttyneet. Lisäksi siihen tarvitsee hakea vaihtotoimistolta erikseen lupa. Kannattaa siis tutustua huolella kurssivalikoimaan heti opintosuunnitelmaa laatiessa.

Tel Avivissa pärjää erinomaisesti englannilla, mutta voi olla hyödyllistä opetella hieman hepreaa (esimerkiksi vähintään heprealaiset aakkoset) ennen matkaan lähtöä.

Tel Aviviin ei kannata pakata turhan paljon vaatteita, sillä ilmasto on lämmin ja paikan päältä löytää myös tarpeen vaatiessa kaiken mitä tarvitsee. Suosittelisin kuitenkin varautumaan siihen, että talvikautena voi myös olla kylmä, ja erityisesti aavikkoisella seudulla matkustaessa tarvitsee myös lämmintä vaatetta ja villapaidan matkaan!

Asuminen

Tel Avivista on tunnetusti vaikea löytää asuntoa ja vuokrahinnat ovat kaalliita, osittain kalliimpia kuin Helsingissä. Löysin itse kuitenkin asunnon jo hyvässä vaiheessa TAU:n vaihtokoordinaattorin jakamasta sähköpostiviestistä, jossa maasta lähtevä vaihto-oppilas etsi huoneeseensa seuraajaa. Huone oli kolmen muun ihmisen kanssa jaettavasta solukämpästä, ja sitä vuokrasi paikallinen firma, joka vuokrasi erityisesti ulkomaalaisille täysin kalustettuja soluhuoneita. Vaikka asunto oli loistavalla paikalla, kämppikset mukavia ja vuokra kohtuullinen, jouduin lopulta pahoihin ongelmiin firman kanssa, sillä he päätyivät vetämään minulta välistä takuuvuokran sekä hoitivat asuntoon liittyviä asioita äärimmäisen epäammattimaisesti ja huonosti. Tämä aiheutti minulle paljon harmaita hiuksia ja turhaa stressiä vaihdon loppuvaiheessa.

Oma vinkkini onkin, että asuntoa etsiessä kannattaa olla todella tarkkana, mistä ja kenen kautta vuokraa asuntonsa. Itse otin riskin siinä, että hankin asunnon tapaamatta ensin vuokraisäntääni fyysisesti sekä näkemättä asuntoa paikan päällä ennen kuin muutin sinne. Jos sinulla on mahdollisuus asua muutama viikko hostellissa ja etsiä asuntoa paikan päällä, on se varmasti kaikkein turvallisin ja varmin valinta. Todella moni vaihtokavereistani asui myös koko vaihdon ajan hostellia muistuttavissa asuntojärjestelyissä (co-living hostelleissa). Yksi hyvä idea on myös etsiä soluasuntoa muutaman tutun ja luotettavan kaverin kanssa paikan päällä. Sanoisin, että asunnon hankkiminen voi olla haastavin osa Tel Avivin vaihtoa, mutta siihen kannattaa ehdottomasti suhtautua kasvattavana kokemuksena ja koittaa olla stressaamatta liikaa. Vaihtotoimisto voi myös auttaa, jos asunnon etsimisessä tarvitsee paikan päällä tukea.

Lisäksi suosittelisin etsimään asuntoa kivoilta alueilta keskustasta mieluummin kuin läheltä yliopiston kampusta, joka on hieman etäällä kaikesta. Todennäköisesti kursseja ei ole edes päivittäin, joten on mielestäni huomattavasti mukavampaa viettää aikaa Tel Avivin ihanassa ja sykkivässä keskustassa, kuin hiljaisessa naapurustossa lähellä kampusta.

Turvallisuus

Vaikka Israelin turvallisuuspoliittinen tilanne saattaa vaihdella nopeastikin, Tel Aviv on turvallinen ja rauhallinen kaupunki kokoonsa nähden. Suosittelisin tutustumaan ennen vaihtoa ja/tai vaihdossa ollessa turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen yleisesti, sillä on hyvä olla tietoinen siitä, mitä Israelin sisällä ja rajoilla tapahtuu. Arjessa levottomuudet eivät näy Tel Avivissa, mutta lähialueilla matkustaessa voi aistia jännitteistä tunnelmaa. Kannattaa muistaa ortodoksi-juutalaisalueilla sekä Palestiinalais-alueilla matkustaessa suhteellisen konservatiivinen pukeutuminen sekä hillityt tavat.

Opiskelu ja opetus

Suosittelisin kaikkien alojen opiskelijoita ottamaan ainakin yhden tai mahdollisesti useamman kurssin koskien juutalaista kulttuurihistoriaa tai Israelin politiikkaa, sillä näillä kursseilla opetuksen laatu oli todella hyvää, siihen panostettiin ja keskustelu oli monipuolista. Lähi-idän tutkimuksen tai alueen kielten opetuksen kursseille osallistuminen myös rikastuttaa valtavasti omaa kokemusta ja ymmärrystä alueesta, jonka tilanteeseen liittyy monenlaisia jännitteitä ja mielipiteitä. Oli myös erittäin mielenkiintoista keskustella näistä aiheista muualta maailmasta tulleiden vaihto-oppilaiden kanssa.

Otin itse muutaman erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnatun Israelin politiikkaan liittyvän kurssin sekä yhden isompitöisen maisterikurssin. Vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit olivat enimmäkseen isoja massaluentoja, jotka sisältivät väliesseitä ja lopputentin, mutta maisterikurssilla opetus tapahtui pienryhmässä ja lopuksi tehtiin suhteellisen suuritöinen esseetyö. Kaiken kaikkiaan koin, että kurssien vaatimustaso oli samankaltainen kuin Helsingin yliopistossa. Kevätlukukaudelle sijoittuu myös huomattavan paljon lomia, joten opiskelua itse kampuksella oli yllättävän vähän.

Kulttuuri ja matkustelu

Tel Avivin kulttuurielämä on rikasta ja todella monipuolista, siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Kaupungin ruokakulttuuri on maailman kuulu ja rannalla on ihana viettää aikaa joko aurinkoa ottaen tai esimerkiksi surffaamalla. Tel Aviv on mielestäni täydellinen paketti juuri rantaelämää ja kaupunkikulttuuria, kuten museoita ja gallerioita. Rakastuin boheemeihin kahviloihin ja divareihin, ja pienen etsinnän jälkeen löysin myös suosikkikirpputorini. Kaupungissa pääsee kuitenkin liikkumaan kaikkialle pyörällä ja välimatkat ovat lyhyitä. Asuin itse Florentinen alueella, joka on vielä kehittyvää, mutta opiskelijoiden ja luovan alan ihmisten suosimaa asuinaluetta.

Myöskin Tel Avivin klubikulttuuri on tunnettu ja vaihtoehtoisia klubeja löytyy mukavasti. Kannattaa seurata erityisesti paikallisia Facebook-ryhmiä kuten Secret Tel Aviv parhaiden tapahtumien bongaamiseen.

Kannattaa tutustua tarkemmin juutalaiseen kulttuuriin, ja viettää esimerkiksi Shabattia paikallisen perheen tai kaveriporukan kanssa. Myös yliopistolla on erilaisia ohjelmia, joiden kautta voi tutustua paikallisiin perheisiin ja heidän arkeensa. Vaikka useimmat Tel Avivilaiset ovat maallistuneita, juutalaisuus ohjaa kuitenkin arjen rytmiä ja sen kautta voi tutustua maan ja sen ihmisten historiaan.

Israel on pinta-alaltaan pieni maa, jossa matkustaminen on muusta hintatasosta poiketen yllättävän edullista. Suosittelisinkin hyödyntämään yliopiston lomia vähintäänkin Israelin sisällä matkustamiseen, sillä Israelissa on hienoja vaelluskohteita, mutta myös hienoja kaupunkikohteita kuten Haifa tai Akko. On toki itsestään selvää, että Jerusalemiin ja sen museoihin ja kirkkoihin kannattaa aivan ehdottamasti myös varata hyvin aikaa.

Oma lukunsa on myös Palestiinassa matkustaminen (Gazaa lukuun ottamatta). Niin kuin Israelissakin, Palestiinan puolella on paljon upeita luontokohteita, mutta myös mielenkiintoisia kaupunkeja, joissa on kaikissa oma tunnelmansa. Itse pidin Palestiinassa matkustamista myös hyvänä kontrastina kaikelle pro-Israel keskustelulle, mihin myös toki kohtaa Israelin puolella. Palestiinaan matkustamista ei siis missään nimessä kannata jättää välistä!

Myös naapurimaihin, erityisesti Jordaniaan ja Egyptiin matkustaminen on suhteellisen yksinkertaista, kunhan jaksaa nähdä hieman vaivaa matkustusreittien ja rajaylityksen ennaltasuunnitteluun. Jordanian aavikko Wadi Rum sekä Petra ovat henkeäsalpaavan kauniita kohteita, joihin matkustaminen oli oman vaihtokevääni kohokohtia. Näihin molempiin suosittelisin matkustamista syys-kevät aikavälillä, sillä kesäaikaan matkustaminen voi olla tukavaa sekä isojen turistijoukkojen, että kuumuuden vuoksi. Egyptissä en kerennyt vierailemaan, mutta monet israelilaiset käyvät siellä lomalla ja sukeltamassa, joten jos sinulla on vielä kaikkien edellä mainittujen kohteiden jälkeen aikaa, Egyptiin matkustaminen voi olla hyvä idea.

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, Kioto, Japani, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Matchan suurkulutusta, hanami, henkinen nousu ja korona

Kirjoittaessani tätä vaihtokertomusta olen Korona-pandemiasta huolimatta edelleen Japanissa ja vaihtoa on jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta. Pohdiskellessani menneitä yhdeksää kuukautta pienessä 20 neliön kiotolaisessa asunnossani, en voi kuin hämmästellä mihin aika on kiitänyt. Koti-ikävä, johon olen usein melko taipuvainen ja josta moni aikaisemmin vaihdossa ollut varoitteli, ei ole vielä ilmaantunut, ja oikeastaan ikävöin Japania jo nyt. Vaihto on ollut minulle äärimmäisen kasvattava kokemus, ja uskon että paikallinen tukiverkostoni on auttanut minua pääsemään yli yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta ja päätöksestä. Kuten elämä yleensä, opiskelijavaihto ulkomailla ei varmasti ikinä suju täysin mutkattomasti. Jopa ylitsepääsemättömän vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä. Omassa tapauksessani juuri vaihtoon lähtö saattoi olla se mikä pelasti minut totaaliselta romahdukselta, joka oli alkanut nostaa päätään jo vuonna 2018.

Ennen lähtöä

Kevät-kesällä 2019 sain sen ihanan ja odotetun uutisen. Pitkän hakuruljanssin ja jännittämisen jälkeen minut oli hyväksytty vaihtoon Kioton Ritsumeikanin yliopistoon. Tätä varten olin tsempannut numeroitani samalla kun keräsin rahaa puuduttavassa kassatyössäni kaikki ne hetket, kun en ollut kirjoittamassa esseitä ja pänttäämässä kanjeja. Seuraavaksi tuli lukea läpi ohjeet, neuvot ja vinkit, joita vaihtoyliopistoni onneksi lähetti vinon pinon, joka kattoi kaikkea asukkaaksi rekisteröitymisestä kurssivalintoihin, sekä kampuksen resursseista Kioton ruokakulttuuriin. Ensiarvoisen tärkeää oli myös hakea viisumi mahdollisimman pian, sillä vaikka sen normaalisti saa melko nopeasti, omassa tapauksessani alle kahdessa viikossa, ennen kuin tämä tärkeä paperi on kädessä, lentoja ei kannata alkaa varailemaan, vaikka mahdollisimman halpa lippu houkuttaakin. Itse marssin suurlähetystöön heti haettuani Ritsumeikanin lähettämät tarpeelliset dokumentit Kaisa-talosta.

Kun byrokratia kotimaassa oli saatu kuntoon, varasin lentolippuni ja aloin etsiä asuntoa. Olin jo kauan sitten päättänyt, että haluan vuokrata oman asunnon opiskelija-asuntolan sijaan. Olin kuullut paljon hyvää Ritsumeikanin asuntoloista ja huomattavasti halvempi vuokra oli houkutteleva, mutta omaa rauhaa ja varmuutta omasta keittiöstä ja kylpyhuoneesta varten olin raatanut niska limassa jo pari vuotta Suomen päässä. Pitkän etsiskelyn ja vertailun jälkeen löysin Kiotosta parikin luotettavan oloista vuokran välittäjää, jotka puhuivat englantia ja olivat halukkaita tekemään joustavia sopimuksia kalustetuista asunnoista ulkomaalaisten kanssa. Useat japanilaiset vuokranantajat saattavat nimittäin olla nihkeitä vuokraamaan ulkomaalaisille tai sopimuksen vähimmäispituuden vaatimus on useissa tapauksissa kaksi vuotta. Itse Jouduin etsimään kaksi asuntoa, sillä lopullinen asuntoni oli saatavilla vasta kuukausi maahantuloni jälkeen ja se asunto, jossa vietin ensimmäisen kuukauteni oli yhteen suuntaan yli puolentoista tunnin matkan päässä kampukseltani. Vuokrasin molemmat asunnot samalta yhtiöltä ja sain alennusta takuu- ja siivousmaksuissa. Kokemukseni kyseisestä firmasta on erinomainen ja he ovat erittäin alttiita auttamaan Japanissa asumiseen liittyvissä käytännön asioissa ja kysymyksissä, jos vastaus ei löydy jokaisessa asunnossa olevasta ohjekansiosta.

Ennen Japaniin lähtöä suosittelen tutustumaan keskilämpötiloihin ja pakkaamaan harkiten. Itse jouduin pakkaamaan erittäin huolellisesti, sillä olen jo suomalaisten keskipituuteen verrattaessa luokkaa hongankolistaja, ja kenkiä olen joutunut ostamaan erikoiskaupoista tai ulkomailta. Oli hyvin epätodennäköistä, että pystyisin Japanista löytämään helposti mieleisiäni vaatteita. Lyhyemmille lähtijöille samankaltaisia ongelmia on varmasti vähemmän. Mukaan kannattaa pakata myös tarvittava elektroniikka ja jos adapteria ei vielä löydy ja se unohtuu hankkia suomen päässä, vähääkään isommat tavaratalot ja elektroniikkakaupat kyllä tarjoavat niitä. Japani on kosmetiikkaa pursuava maa, mutta jos tietää omat ehdottomat suomesta saatavat suosikkinsa, niitä kannattaa ottaa mukaan sen verran kuin uskoo tarvitsevansa, kunhan matkalaukun painoraja kestää. Itse otin mukaan myös pieniä kotimaan tuliaisia, kuten suomalaisia makeisia, sillä niitä tämä kulttuuri rakastaa ja on mukava antaa pieni pala omaa maata ja kulttuuria uusille ystäville. Pakollisen salmiakin jälkeen on hyvä olla jotain vähemmän eksoottista kuten Fazerin suklaata tarjottavaksi anteeksipyyntönä.

Alkubyrokratia ja asuminen

Saavuin Osakan kansainväliselle lentoasemalle 6.9.2019. Kaikki sujui kutakuinkin niin hyvin kuin mahdollista. Loputtoman tarkistelun jälkeen kaikki tarpeelliset paperit olivat käsillä, mikä vähensi stressiäni huomattavasti. Kentällä ennen tulleja saatavan oleskelulupa kortin yhteydessä on tarjotun työskentelyluvan, jolla opiskelija saisi tehdä 28 tuntia viikossa töissä. Tähän mennessä en itse ole sitä tarvinnut, mutta maahan tullessa luvan saa heti kättelyssä ja myöhemmin sen hakeminen olisi monimutkaisempi prosessi, jos vaikka päättäisikin opiskelujen lomassa hieman tienata. Asunnolle pääseminen oli suhteellisen mutkatonta, sillä olin tutustunut vaihtoehtoihini etukäteen ja matka taittui julkisilla kivuttomasti. Toista se olikin sitten kuukautta myöhemmin uuteen asuntoon muuttaessa liikenneonnettomuuksien vuoksi.

Japaniin saapumisen jälkeen tulee kahden viikon sisällä ilmoittautua kaupungin, ja vielä tarkemmin tietyn kaupunginosan asukkaaksi. Tämänkin prosessin jouduin käymään läpi kahdesti, sillä kaupungintaloilla oleskelulupakorttiin kirjattavien osoitetietojen tulee olla ajan tasalla ja kortin aina mukana. Ritsumeikanin yliopisto on erittäin auttavainen vaihto-opiskelijoitaan kohtaan kaikenlaisissa asioissa, ja myös asukkaaksi kirjautumiseen niin kuin pankkitilien avaamiseen oli nimetty avustamaan japanilaisia SKP-Buddy oppilaita, jotka toimivat tukena ja neuvovat vaihto-oppilaita koko vaihdon ajan, yhdessä yliopiston kansainvälisen keskuksen työntekijöiden kanssa. Itse pääsin tapaamaan kaikki avustavat tahot vasta kolmisen viikkoa Japaniin saapumisen jälkeen, koska en asunut asuntolassa, joten jouduin selviämään prosessista itsekseni silloin nykyistä huomattavasti rikkonaisemmalla japanillani. Kyllähän se lopulta kävikin hermostuksesta huolimatta melko sutjakkaasti, sillä henkilökunta oli hyvin avuliasta.

Opiskelu, verkostoituminen ja jaksaminen

Syyskuun lopulla alkoivat kurssivalinnat ja sen jälkeen opinnot. Prosessia varten saimme yliopistolta kattavat ohjeet, ja ne kannattaakin lukea huolellisesti ja valikointi aloittaa ajoissa, sillä uuden verkkosivuston ja yliopiston järjestelmän oppiminen vie yllättävän paljon aikaa. Huomiota kannattaa kiinnittää kurssien hyväksiluettavuuteen, sekä opintopistemäärien muuntamiseen, sekä ehdottomasti omaan jaksamiseen. Vaihtoon lähdetään opintojen takia, mutta aikaa pitää jäädä myös rentoutumiseen, itsestä huolehtimiseen, ihmisten kanssa ajan viettoon ja uuden maan ja kulttuurin kokemiseen. Itse saatoin hieman yliarvioida vuorokauden tuntimäärän kevätlukukaudella ja ottaa intensiivisen japanin kielen linjan pakollisten kurssieni lisäksi pari valinnaista kulttuurikurssia liikaa, ja nyt tahti on melko intensiivinen. No sitä ei voi muuta kuin yrittää parhaansa, Japanissa kun on yleistä, että tietyn ajan jälkeen kursseja ei voi enää peruuttaa, vaan niistä saa automaattisesti hylätyn arvosanan. Suosittelen kokemaan ja näkemään niin paljon kuin sielu sietää ja kun vain suinkin ehtii. Asioiden lykkääminen voi johtaa kokematta jäämiseen. Itse tartuin tilaisuuksiin syksyllä yleensä heti, mutta ne muutamat asiat, jotka jätin keväälle saattavat nyt jäädä toiselle reissulle koronan vuoksi. Hankalahan pandemiaa olisi ollut ennustaa, mutta olkoon tämä lisämuistutus siitä, että tilaisuuksia ei kannata vaihdossa hukata.

Asuipa sitten asuntolassa tai omassa asunnossa, ihmisiin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, niin paikallisiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin. Itse tahdoin sortua siihen suomalaiseen tyyliin, jossa ei mennä juttelemaan aktiivisesti muille koska “ei haluta häiritä ketään”. Lisäkynnyksenä oli se, että kolme viikkoa asuntoloissa asuneet tuntuivat kaikki muodostaneen pareja ja ryhmiä ja sekaan tunkeminen tuntui haastavalta. Onnekseni pari tšekkiläistä opiskelijaa omine sanoineen “adoptoi” minut ja heidän kauttaan pääsin tutustumaan muihinkin. Silloin tällöin myöhemminkin olen huomannut olevani hieman ulkona kaveripiirieni asioista, sillä he viettävät kaiken vapaa-aikansa keskenään asuntoloissa, mutta se ei ole minua suuremmin haitannut, sillä itse olen lyöttäytynyt yhteen muiden omissa asunnoissaan asuvien kanssa, vältän asuntoladraamat (joita on ollut yllättävän paljon kuulemani mukaan), saan majoittaa Osakasta iltaa viettämään tulleita kavereitani tai vierailemaan tulleita läheisiäni miten lystään, ja nautin yksityisestä suihkusta. Pieni yksinäisyys, etenkin näin koronapandemian aiheuttaman eristyksen ja etäluentojen takia yrittää silloin tällöin ilmoittaa itsestään, mutta opinnot ovat pitäneet huomiota muualla ja puhelimella saa yhteyden, vaikka pallon toiselle puolelle, joten ikävä ei ole sietämätön. Henkilökohtaisesti myös nautin omasta tilastani, mikä olikin yksi pääsyistä oman asunnon vuokraamiselle.

Opetuksen laatu on ollut Ritsumeikanissa erinomainen, ja etenkin japaninkursseihin olen tyytyväinen. Tahti on kova, mutta jos töitä tekee, niin kyllä sitä sitten kehittyykin, ja sitä varten minä vaihtoon lähdinkin. Ritsumeikanilla on myös tarjota useita kulttuuri- politiikka- bisnes- ja lakiopinnollisia kursseja ja paljon muuta sekä Traditional Japanese Arts kursseja, joilla pääsee itse harjoittamaan esimerkiksi japanilaista keramiikkaa, konditoriaa tai ikebanaa käytännössä.

Opiskelijan tukena

Se mistä haluan erityisesti kiittää Ritsumeikanin yliopistoa, on sen loistava henkilökunta, opiskelijatukijärjestelmä ja terveydenhuolto, niin fyysisen kuin henkisen. Itse olen joutunut turvautumaan molempien palveluihin. Maaliskuussa kävin tarkistuttamassa nopeasti kylkeeni ilmaantuneen suurehkon patin ja sain lähetteen paikalliseen sairaalaan ultraäänitutkimuksiin. Harmittomaksi lipoomaksihan se osoittautui, mutta tässä vaiheessa olin iloinen kansallisesta terveysvakuutuksesta, joka on kaikille vaihto-opiskelijoille lain nojalla pakollinen, ja maksuissa kannattaakin pysyä ajan tasalla. Loka-marraskuussa hakeuduin Ritsumeikanin ilmaisen Student supportin piiriin voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Syyt sille olivat vanhaa perua jo vuodelta 2018, osa jopa varhaisemmalta ajalta, mutta vaihdossa ne vihdoin eskaloituivat muun muassa vahingollisen parisuhteeni vuoksi ja uuden keisarin kruunajaispäivänä sain ensimmäisen voimakkaan paniikkikohtaukseni. Yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Seuraavana päivänä hakeuduin opiskelijaneuvontaan, johon hyvin havainnointikykyiset kansainvälisen keskuksen työntekijät olivat minua suosittaneet menemään jo kuukauden päivät. Yleensä jonotusajat psykologille saattavat olla jopa kuukauden, mutta olin onnekas ja sain ensimmäisen aikani jo seuraavalle viikolle, koska suostuin ottamaan hyvin epäsuositun aikaisen aamun ensimmäisen periodin vastaanottoajan. Olen vakaasti sitä mieltä, että kerran viikossa psykologilla käyminen pelasti paitsi opintoni, myös terveyteni. Olen aina ollut äärimmäisen uuttera puurtaja ja aina yrittänyt parhaani, mutta täydellinen romahdus oli nyt lähellä ja pelkäsin tulevaisuuttani suunnattomasti. Päähän ei tuntunut tarttuvan mikään, jaksaminen oli nollassa, sain pienen paniikkikohtauksen pari kertaa jopa oppitunnilla ja pidän jonkinmoisena ihmeenä sitä, että selvisin tammikuun päättökokeista jokseenkin kunnialla. Olen varma, että ilman saamaani tukea olisin edelleen samassa heikkenevässä tilassa. Sen sijaan maaliskuun lopulla onnistuin vihdoin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Pistin itseni edelle ja erosin rakastavasta mutta valitettavasti toksisesta suhteesta. En usko, että olisin kyennyt siihen ilman saamaani tukea ja neuvontaa, joka jatkuu edelleen. Alan pikkuhiljaa toipua alkushokista ja eron aiheuttamasta tuskasta ja olen huomannut positiiviset vaikutukset muun muassa oppimiskykyni elpymisessä. Tällaisesta lukemisen ja kirjoittamisen määrästä en olisi syksyllä selvinnyt. Vaikeita hetkiä tulee edelleen, mutta saamani ystävät ovat tukeneet minua ammattilaisten ohella läpi kaikkien vastoinkäymisten ja tunnen olevani velkaa niin monelle. Kehotan kaikkia tulevia vaihto-oppilaita pitämään avun hakemisen kynnyksen matalalla. Typeriä syitä ei olekaan. Omaani liittyi paljon vakavia henkilökohtaisia asioita, mutta opiskelijoille täällä painotetaan, että ihan vaikka urasuunnitelmien pohtimiseen saa ja kannattaa hakea neuvontaa.

Vaihtoni lähenee nyt loppuaan, mutta itse en olisi vielä valmis palaamaan kotiin. Niin paljon kasvattavia kokemuksia, hyviä ystäviä, kulttuurisia yllätyksiä, hyvää ruokaa ja vain ja ainoastaan kohdemaalleni Japanille tyypillisiä tapahtumia ja ilmiöitä. Pandemia on saattanut muuttaa suunnitelmiani, mutta silti en kadu, etten palannut kotiin etuajassa niin kuin vaihtoehdoksi annettiin, enkä vaihtaisi tätä vuotta pois edes maksusta. Annettu maksimipituus tälle vaihtokertomukselle ei riitä kattamaan kaikkea mistä haluaisin kertoa. Kioto tuntuu (ehkä vähän kliseisesti) jo toiselta kodilta, ja tiedän jo palaavani tänne uudelleen.