Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syksy 2019

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopiston vahvistus vaihtopaikasta saapui toukokuun puolivälissä. Tämän jälkeen alkoikin ehkä työläin osuus – viisumin, vakuutusten, kurssivalintojen ja asumisen järjestäminen. Viisumi ja vakuutukset hoituivat omalla kohdallani onneksi nopeasti, mutta suosittelen hoitamaan ne tarpeeksi ajoissa ongelmatilanteiden varalta. Yonsei lähetti myös kattavan ohjeistuksen kurssivalintojen tekemisestä ja erilaisista asumisvaihtoehdoista, joten aivan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa.

Virallinen lukukausi alkaa syyskuussa, mutta elokuun lopussa järjestettävä orientaatiopäivä kannattaa muistaa ottaa huomioon lentolippuja varatessa. Itselleni siitä oli ehdoton apu käytännön asioiden selventämisessä. Lukukauden alussa jokaisen vaihto-opiskelijan tulee myös hakea maahanmuuttokorttia (alien registration card), jota varten kannattaa jo Suomesta varata mukaan kopio passista ja ylimääräisiä passikuvia. Yliopisto onneksi ohjeistaa kortin hankkimiseen liittyvissä asioissa ensimmäisten viikkojen aikana.

Pakatessa kannattaa jättää reilusti tyhjää tilaa, sillä tavaroita ja tuliaisia kertyy ihan huomaamattakin. Itse jätin suosiolla pakkaamatta kaikki talvivaatteet, sillä tiesin että haluan ostaa Koreassa uuden talvitakin. Nyrkkisääntönä sanoisin, että tärkeintä on pakata vaatteita, joita oikeasti käyttää. Vaihtoon lähtiessä herää helposti haavekuva siitä, kuinka viimeinkin aikoo käyttää tiettyjä vaatteita, jotka ovat lojuneet käyttämättöminä kaapin pohjalla. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että näin ei tule käymään, ja päädyin Koreassa heittämään tällaisia vaatteita vain kierrätykseen tilan säästämiseksi.

Asuminen

Hain yliopiston uudempaan asuntolaan ja onnistuin saamaan paikan jaetusta huoneesta. Koko lukukauden vuokra maksettiin etukäteen ennen vaihdon alkua. Oma maksuni jäi noin 10 euroa vajaaksi siirtomaksujen vuoksi, mutta tämän pystyi onneksi maksamaan vielä paikan päällä. Vaikka huone olikin aika pieni, siihen kuului oma vessa ja suihku, toisin kuin yliopiston vanhemman asuntolan huoneissa. Lisäksi huoneessa oli tietysti sänky, pöytä ja vaatekaappi, mutta muut tavarat (kuten wc-paperi ja astiat) täytyi hankkia itse.

Asuntolaan pääsy edellytti myös todistusta siitä, ettei sairasta tuberkuloosia. Tämä oli ehdoton vaatimus jo ensimmäisenä päivänä tai muuten ei päässyt muuttamaan. Jos aikoo saapua Koreaan vasta asuntolan muuttopäivänä, kannattaa todistus hankkia jo Suomessa (ja muistaa pyytää se englanniksi). Monet kuitenkin olivat saapuneet Koreaan jo aiemmin ja käyneet paikallisissa terveyskeskuksissa hankkimassa todistuksen.

Asuntolaan kuului iso keittiö, pyykkitupa ja kuntosali, sekä paljon erilaisia tiloja opiskeluun. Kulku sisään ja ulos tapahtui sähköisellä kortilla ja vieraat piti kirjata tarkasti ylös. Huoneisiin ei myöskään saanut viedä vieraita tai alkoholia, mutta niin sanottuja kotiintuloaikoja ei kuitenkaan ollut. Asuntola sijaitsi todella hyvällä paikalla, sillä kampukselle käveli aamulla kätevästi alle 10 minuutissa ja lähin metroasemakin sijaitsi vain reilun vartin päässä. Asuntolan alakerrassa oli myös muutama ravintola ja kahvila, sekä 24h auki oleva ruokakauppa.

Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä oman tilan puute alkoi ahdistamaan. Pidän kuitenkin asuntolaelämää kokonaisuudessaan kokemisen arvoisena. Kilpailu asuntolan huoneista on todella kova, joten hakemus kannattaa kirjaimellisesti tehdä sillä minuutilla, kun haku aukeaa.

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen oli hyvin erilainen prosessi kuin Suomessa. Kursseille ei voinut Suomen tapaan vain ilmoittautua suoraan, vaan ilmoittautumiset tuli laittaa arvojärjestykseen. Tällä pyrittiin ottamaan kursseille vain ne, jotka sinne todella halusivat (nopeuden sijaan). Seuraavassa vaiheessa vajaille kursseille sai ilmoittautua suoraan tai vaihtoehtoisesti jättää kursseja omasta lukujärjestyksestä pois. Kurssivalintoja tehdessä suosittelen ehdottomasti ottamaan mahdollisimman paljon kursseja, sillä niitä voi tiputtaa lokakuuhun asti. Itse kävin alussa kuudella eri kurssilla, joista kolme suoritin loppuun asti.

Yonsein kursseilla läsnäolo oli pakollista ja sitä valvottiin melko tarkasti. Käytännöt vaihtelevat toki kursseittain, mutta esimerkiksi erään professorin mukaan lääkärissäkään käynti ei ollut riittävä tekosyy olla poissa.

Kursseihin sisältyi paljon itsenäistä työskentelyä ja yleensä vähintään yksi essee kokeiden lisäksi. Näiden lisäksi ryhmätyöt olivat käytännössä vakio jokaisella kurssilla. Omaa suoritusta oli varsin vaikea arvioida etukäteen, sillä esseistä tai ryhmätöistä ei saanut palautetta. Työmäärä ei kuitenkaan ollut ylivoimainen, sillä samat kurssit kestivät syyskuusta joulukuuhun.

Mielenkiintoisin ero Suomen ja Korean opetuskulttuurin välillä oli mielestäni kuitenkin kokeiden ja esseiden sisältö. Siinä missä Suomen kokeet koostuvat yleensä lyhyistä esseistä, Yonsein kokeet olivat monivalintaa ja keskittyivät varsin pikkutarkkoihin faktoihin. Lisäksi esseissä painotettiin enemmän omaa kokemusta ja havainnointia kuin akateemisia lähteitä. Yhdellä suorittamallani kurssilla riitti, jos lähteitä oli vain yksi. Professori hyväksyi lopulta myös töitä, joissa ei ollut käytetty lähteitä lainkaan. Tuntui todella oudolta kirjoittaa monen sivun essee perustuen pääasiassa vain omiin näkemyksiini, varsinkin kun olin vaihdossa heti kandin kirjoittamisen jälkeen. Tietysti tämä oli vain oma kokemukseni muutamasta kurssista, mutta silti se pääsi hieman yllättämään.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

  • Yonsein klubit ovat ehdoton osa opiskelijaelämää ja uusien ihmisten tapaamista. Osa klubeista esittäytyy jo orientaatiopäivänä, ja muita voi bongata kampukselta ensimmäisten viikkojen aikana. Itse olin mukana Yonsei Global klubissa, jossa tavattiin pienemmissä ryhmissä erilaisten aktiviteettien yhteydessä. Myös muihin koulun ja asuntolan tapahtumiin kannattaa osallistua, sillä ne tuovat arkeen välillä jotain erilaista.
  • Ongelmatilanteissa kampuksella sijaitseva vaihtopalvelu (exchange services) auttaa tehokkaasti. Onnistuin kastelemaan opiskelutodistukseni jo ensimmäisen viikon aikana (muistakaa sateenvarjo..), mutta vaihtopalvelut tulostivat ja leimasivat saman tien uudet kopiot ilmaiseksi. Myös kampuksen kirjaston alakerrassa sijaitsevaa tulostuspalvelua kannattaa hyödyntää, sillä osa esseistä täytyy palauttaa tulostettuina.
  • Julkinen liikenne on Koreassa erittäin tehokas ja järjestelmällinen, vaikka metrokartta saattaakin aluksi vaikuttaa yhdeltä sokkelolta. Puhelimeen kannattaa ladata metrokartta (KakaoMetro), jonka kautta näkee kätevästi aikataulut, pysäkit ja linjat. Myös taksien käyttö on Koreassa erittäin yleistä Suomeen verrattuna ja hintataso reilusti halvempi. Useimmat taksikuskit eivät puhu englantia, joten esimerkiksi asunnon osoitteen voi kirjoittaa (koreaksi) puhelimen muistioon ja näyttää sitä tarvittaessa kuskille.

 

Lopuksi suosittelen astumaan rohkeasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle alusta alkaen. Itse jännitin ihan liikaa, ja kun viimein uskalsin esimerkiksi puhua myyjille koreaksi, itsevarmuus kasvoi vauhdilla ja sopeutuminen helpottui. Lopulta harmitti, että olikin kuluttanut niin paljon energiaa stressaamiseen. Vaihto tarjoaa mahtavan tilaisuuden kehittyä ja kokea uusia asioita. Vaikeita päiviä oli toki aina välillä, mutta en vaihtaisi vaihtokokemusta mihinkään.

Vaihtokertomus, American University in Cairo, Egypti, kevät 2020

Sain tilaisuuden opiskella keväällä 2020 maisterivaiheen opintojani Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Minulle Egypti ei ollut uusi tuttavuus, vaan olin ollut siellä kaksi kertaa aikaisemmin opintoja tekemässä, mutta vaihto tarjosi silti täysin uudenlaisen kokemuksen ja tutustumisen uuteen alueeseen Kairossa. Erityisen innoissani olin vaihtoyliopistoni kurssitarjonnasta, jonka uskoin olevan arvokas lisä tutkintooni. Valitettavasti kevään 2020 koronapandemian aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi jouduin palaamaan Suomeen jo maaliskuun puolivälissä, mutta onneksi pystyin sujuvasti suorittamaan kurssejani loppuun online-opetuksena, sillä kurssit siirtyivät etäopetukseen.

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoon hakeminen voi olla pitkä ja stressaava projekti. Itselläni oli ongelmia osan dokumenttien saamisessa, mikä teki prosessista huomattavasti hankalamman. Loppujen lopuksi kaikki onneksi järjestyi, ja kannattaakin pitää pää kylmänä, vaikka yliopisto viestittelisikin lukuisia kertoja samasta asiasta.

Sain hyväksymispäätöksen jo muutamaa kuukautta ennen lähtöäni, mikä jätti mukavasti aikaa valmistautumiseen. Vaihtoyliopisto laittoi ahkerasti viestiä valmisteluihin liittyen ja olikin hyvä, että he lähettivät to do -listan heti hyväksymispäätöksen jälkeen viisumiin, asumiseen ja muihin tärkeisiin asioihin liittyen. Välillä viestit olivat hieman hämmentäviä, mutta tämän vuoksi kysyinkin paljon tarkentavia kysymyksiä. Yhteyshenkilöni AUC:ssä oli oikein ystävällinen ja avulias, joten suosittelen pyytämään apua aina kun jokin epäilyttää.

Mikäli asumuksen hankkii yliopistolta, niin ainoa omalle vastuulle jäävä byrokraattinen asia on viisumi. Minua ohjeistettiin yliopistolta hankkimaan viisumi jo Suomesta käsin, ja sainkin Egyptin suurlähetystöstä 90 päivän viisumin. Viisumiasioissa kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä sen saamiseen Suomessa voi mennä jopa 3 viikkoa. Sen hankkiminen etukäteen ei kuitenkaan ole täysin välttämätöntä, sillä Egyptistä voi saapuessa lentokentältä ostaa myös 30 päivän turistiviisumin. Tällöin turistiviisumi pitää kuitenkin muuttaa mahdollisimman pian oleskeluluvaksi, mutta tämän AUC tekee todella helpoksi opiskelijalle. Yliopistolla on oma viisumitoimisto, jonka kautta prosessi papereineen ja virastolle kuljetuksineen hoidetaan. En siis itse olisi tarvinnut Suomessa hankittua viisumia loppujen lopuksi lainkaan, mutta se toisaalta teki prosessista vähemmän stressaavan, kun ei tarvinnut murehtia viisumin vanhenemisesta kesken kaiken.

Asuminen

AUC tarjoaa opiskelija-asuntoja kampuksen sisällä ja ulkopuolella sen välittömässä läheisyydessä. Asuntoa hakiessa ihmettelin sitä, ettei asunnoista ja niiden sijainnista ollut juurikaan tietoa saatavilla. Valitsinkin tämän vuoksi ”on campus” asunnon, mutta myöhemmin selvisi, että myös kampuksen ulkopuoliset asunnot ovat todella lähellä, vain noin 5-10 minuutin kävelymatkan päässä. Kampuksella olevat asunnot ovat asuntolatyylisiä huoneita, kun taas ulkopuoliset asunnot ovat hieman tilavampia kämppiä.

Viihdyin yliopiston asuntolassa hyvin ja siellä oli mukavat palvelut, kuten tilava keittiö, pesukoneet ja erillinen opiskeluhuone. Käytännössä kaikki yliopiston asunnot ovat jaettuja, sillä yksiöitä/yhden hengen huoneita on vaikea saada. Huonekaverini oli kuitenkin mukava ja omaa rauhaa riitti hyvin. Sain asuntolasta myös hyviä ystäviä ja teimme yhdessä retkiä Kairon nähtävyyksille.

Asumista suunnitellessa kannattaa huomioida, että yliopisto sijaitsee New Cairossa, noin 30 kilometrin päässä Kairon keskustasta. New Cairo on yksi Kairon lukuisista aavikolle rakennetuista satelliittikaupungeista, ja alue koostuukin lähinnä ostoskeskuksista ja asuntokomplekseista. Alue saattaakin siis tuntua hieman tylsältä, jos on toivonut pääsevänsä suoraan Kairon keskustan hulinaan. Osa opiskelijoista hankkiikin tästä syystä mieluummin itse asunnon keskustasta tai sen läheisiltä alueilta, esimerkiksi Maadista ja Zamalekista. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon, että normaalinakin päivänä tuohon 30 kilometrin matkaan voi kulua helposti tunti Kairon kaoottisen liikenteen takia. Ruuka-aikoina matka-aika voi olla jopa kaksi tuntia.

Olen itse Kairossa majoittunut kaksi kertaa keskustassa ja itse koin pitemmän päälle kampuksella asumisen huomattavasti miellyttävämmäksi. Keskusta on erittäin meluinen, mikä tekee varsinkin öisin nukkumisen hankalaksi. Jos asuminen kampuksella ei kuitenkaan tunnu mielekkäältä, niin suosittelen edellä mainittuja Maadia ja Zamalekia, sillä ne ovat ydinkeskustaan verrattuna rauhallisia alueita. Itse koin kuitenkin hyväksi tavaksi keskittyä yliopistolla opintoihin, mutta tehdä muutamia kertoja viikossa päiväretkiä keskustaan ja turistikohteisiin. Hintataso Egyptissä on suomalaiselle alhainen missä ikinä sitten päättääkään asua.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäiset kurssivalinnat tein jo ennen vaihtoon lähtöä, sillä alustavaa suunnitelmaa kursseista pyydettiin yliopistolta. International Programs Office myös teki kurssirekisteröinnin puolestani, mikä sujuvoitti vaihdon alkua. Pääsin kaikille valitsemilleni kursseille, mutta valitettavasti kursseista ei ollut etukäteen paljonkaan tietoa saatavilla. Tästä syystä valinta olikin aikamoista arpapeliä, mutta olin lopulta kuitenkin tyytyväinen valintoihini.

Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna kurssit ovat melko työläitä. Minun tilanteessani tämä korostui, sillä maisterivaiheen kurssit ovat todella isotöisiä ja niitä olisikin tarkoitus tehdä vain 3 lukukaudessa. Aluksi tuntui kuin olisin hukkunut lukemisiin ja kirjallisiin tehtäviin, joita oli jokaista luentoa varten useita viikossa. Ratkaisin ongelman tiputtamalla yhden kursseista, ja opettelemalla lukumateriaalien silmäilyä ja nopeaa kirjoittamista. Kandivaiheen kurssit ovat kuitenkin työmäärältään paljon kevyempiä, mutta kannattaa henkisesti varautua useisiin kirjallisiin tehtäviin ja pieniin kokeisiin.

Opetuksen laatu vaihteli suuresti opettajien välillä. Ongelmatilanteissa kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä Office of Student Life:n työntekijöihin, jotka voivat auttaa. Kannattaa myös puhua suoraan opettajille, mikäli kysymyksiä herää, sillä suurin osa heistä on avuliaita ja valmiita kuuntelemaan opiskelijoiden toiveita. Vaikka itse olin pääosin tyytyväinen opetukseen, koin hankalaksi sen, etteivät kaikki professorit olleet selkeitä siitä, mitä kurssin suorittaminen vaatii esseiden ja muiden töiden kannalta lukukauden alussa. Tällöin esseet ja esitykset saattoivat tulla lyhyellä varoitusajalla yllätyksenä. Tällöin oli usein mahdollista kuitenkin pyytää lisäaikaa tehtävien tekemiseen.

Vaikka työmäärä olikin suuri, ei arvostelu ole kovin tiukkaa. Suomen akateemisiin vaatimuksiin tottuneelle onkin mielestäni helppo saada hyviä arvosanoja, joten ei kannata pelästyä liikaa aluksi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen Kairoon lähteville opiskelijoille positiivista mieltä ja rentoa asennetta. Egyptissä yleisesti ottaen byrokratia ja hallinnolliset asiat ovat hyvin kankeita ja tämä pätee myös yliopistossa. Ongelmatilanteita saattaa tulla eteen, mutta ne ratkeavat yleensä yllättävänkin helposti. Apua saa myös pyytää aina kun sitä tarvitsee.

Kairossa on paljon tehtävää ja nähtävää, mutta kannattaa myös pitää mielessä, että se on todella suuri ja väkirikas kaupunki. Etenkin keskustassa liikkuminen on hektistä ja välillä myös haastavaa, jo ihan siitä syystä, ettei Kairossa ole suojateitä. Liikkuminen Kairon eri alueiden välillä sujuu omasta kokemuksestani helposti ja edullisesti uber- ja kareem-sovellusten avulla. Sen sijaan valkoisia takseja ja mikrobusseja kannattaa välttää, sillä ne ovat ainakin uudelle tulokkaalle hankalampia. Yliopisto järjestää uusille opiskelijoille muutamia retkiä Kairon nähtävyyksiin lukukauden alussa, mutta myös itse on helppo kierrellä kunhan ottaa kaverin ja terveen järjen mukaan.

Vaihtokertomus, Korea University, Etelä-Korea, Syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Hakuprosessi vaihtoyliopistoon oli suhteellisen helppo, ja vaihtoyliopistosta sain tiedon vaihtoon pääsystä kesäkuussa.  Vaihtopaikan vahvistumisen jälkeen tuli hoitaa monia asioita Suomessa: viisumi, matkavakuutus, lentoliput, rokotukset, kurssirekisteröinti ja asuminen. Viisumin hankkiminen oli helppoa, sillä tarvitsi vain täyttää hakulomake ja antaa tarvittavat liitteet. Viisumia varten täytyi vierailla Korean suurlähetystössä kaksi kertaa, ja viisumin sain noin viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Lentoliput ostin Koreaan kesäkuun lopussa, ja päädyin valitsemaan suoran lennon. Saavuin Koreaan noin viikkoa ennen orientaatiota, eli 22.8.2019.

Asuminen

Vaihtoyliopistossa on mahdollisuus hakea asumaan asuntolaan: Anam Global House tai CJ International House. Hakuaika asuntoloihin on noin kesäkuussa, ja molempiin haetaan siis samalla hakulomakkeella. Sain paikan Anam Global House:sta.  Itse viihdyin erittäin hyvin asuntolassa, vaikka sijainti ei ollut välttämättä aivan ihanteellinen. Asuntolat sijaitsevat suhteellisen korkealla, joten käveleminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Asuntolan hyviä puolia: suhteellisen halpa vuokra (joka maksetaan kertasummana ennen saapumista), lähellä kampusta; tutustuminen muihin vaihtareihin on helpompaa. Huonoja puolia: pienempi yksityisyys; jääkaapissa pieni säilytystila omille ruoille; ruoanlaittaminen on myös hankalaa; ruokaa ei saa syödä huoneessa.

 

Asuntolat eivät ole kuitenkaan ainoita vaihtoehtoja asumiselle, sillä Anamin alueella sijaitsee monia goshiwoneja, joita voi etsiä: https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station, ja Anamin alueelta voi vuokrata asunnon myös yksityiseltä. Goshiwonit vaihtelevat laadultaan ja tarjoamiltaan palveluiltaan, joten suosittelen niissä vierailemista ennen päätöksen tekemistä. Goshiwonien omistajiin voi olla yhteydessä englanniksi kakaotalkin tai sähköpostin kautta, mutta useimmiten yksityiseltä vuokrattaessa kannattaa osata koreaa. Suosittelen etsimään asunnon läheltä kampusta, sillä useat vaihtaritapahtumat ovat juuri yliopistoalueella, ja ihmisiin voi olla helpompi tutustua, sillä aikaa ei kulu matkoihin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Korea University järjesti orientaation uusille vaihto-opiskelijoille, jossa käytiin muun muassa käytännön asiat ja tutustuttiin omaan KUBA ryhmään. Orientaation aikana myös täytettiin pankkikorttihakemus, joka on samalla opiskelijakortti. Hakemusta varten tarvitsi 2 kopiota passista ja yhden 3×4 kokoisen kuvan.

Korea University antoi myös ohjeet Alien Registration Card (ARC) hakemiseen. Korttia varten tulee varata aika nopeasti maahanmuuttovirastoon – maahanmuuttoviraston sijainti riippuu asuinalueesta; Anamin alueella asuvat varaavat ajan Sejongno Branch Office:en –, sillä ajanvarausajat useimmiten täyttyvät erittäin nopeasti. Kortista tulee myös lähettää kopio vaihtoyliopistolle, jonka määräaika useimmiten kerrotaan orientaatiossa. ARC:n hakemusta tarvitaan passi, kopio passista ja viisumisivusta, 2 passikuvaa, hakulomake, maksu (30 000 KRW tasarahana), certificate of enrollment (Global Service Center:istä) ja confirmation of residence (asuntolasta tai vuokranantajalta). Ilman korttia ei myöskään voi lähteä Korean ulkopuolelle, esimerkiksi Japaniin, sillä kortin puuttuessa ei pääse takaisin Koreaan.

Opiskelu ja opetus

Kursseille rekisteröityminen tapahtui elokuussa, jota varten Korea University lähetti infopaketin. Suomeen verrattuna kurssirekisteröityminen aiheutti hieman enemmän päänvaivaa, sillä rekisteröitymiseen kuului kolme eri vaihetta, ja useimmista kursseista oli ajoittain vaikea löytää tietoa. Valitsin pääasiassa tiedekursseja, jotka olivat yhteydessä omaan alaani, ympäristötieteisiin.

Ensimmäisellä rekisteröitymiskerralla kurssit lisättiin listalle, jonka avulla kurssit pystyttiin rekisteröimään suoraan toisen rekisteröitymiskerran aikana. Tämä myös mahdollisti sen, että osa kursseista saatettiin rekisteröidä suoraan ilman, että niille tarvitsi rekisteröityä uudestaan, sillä kurssipaikat eivät ylittyneet. Tämän myötä toisella rekisteröitymiskerralla minun tarvitsi vain rekisteröidä yksi kurssi. Kolmas rekisteröitymismahdollisuus on yliopiston tarjoama add/drop period, jonka lisätä tai pudottaa kursseja haluamansa mukaan. Kurssirekisteröityminen on suhteellisen stressaavaa, sillä kursseilla on vain tietty määrä paikkoja vaihto-opiskelijoille, eikä Korea University takaa vaihto-opiskelijoille, että he saavat haluamansa kurssit.

Korea Universityssä Helsingin yliopiston vaatima minimikurssimäärä on 12 opintopistettä, joka on noin neljä kurssia. Kurssien sisällöt ja työmäärä riippuivat paljon luennoitsijasta, mutta useimmiten kurssit koostuivat pääasiassa välitentistä ja lopputentistä. Valitsemani kurssit olivat pääasiassa luentokursseja, jotka sisälsivät muutaman tehtävän ja esseen. Useimmiten kuitenkin monet kurssit perustuivat muutamaan kirjaan, joten kurssit painottuivat vahvasti kirjan teorioihin. Kuitenkin tämä on kurssikohtaista.  Tämän lisäksi opetustyyli ja kieli riippuivat professorista, mutta useimmiten professorit puhuivat suhteellisen hyvää englantia. Opetustyyli valitsemillani kursseilla muistutti enemmän lukiokursseja, sillä useilla kursseilla oli läsnäolopakko. Luennot pidettiin maanantaista torstaihin, joten loppuviikon vapaapäivät mahdollistivat matkustamisen Seoulin ulkopuolellekin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Kursseja etsiessä kannattaa katsoa edellisten vuosien kurssitietoja kyseisistä kursseista, sillä niissä useimmiten lukee kaikki esivaatimukset ja kurssitiedot.
  • T-money card kannattaa hankkia lentokentältä lähimmästä convenience store:sta (esimerkiksi CU, GS25 ja 7 Eleven). Ladattaessa kortilla pystyy matkustamaan bussilla ja metrolla helposti.
  • Sim-kortti kannattaa hankkia yliopistoalueelta, eikä lentokentältä. Ilman sim-korttiakin pärjää, sillä ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa on ilmainen wifi, jota kannattaa joka tapauksessa hyödyntää.
  • Kannattaa ottaa ylimääräisiä passikuvia, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija/pankkikortin ja ARC:n hakemuksessa. Kuvia voi kuitenkin ottaa Koreassa löytyviltä automaateilta, jotka ovat halvempia kuin Suomessa.
  • Yliopistoalueet ovat Koreassa hintatasoltaan halvempia, joten kannattaa käydä niillä alueilla ravintoloissa ja kahviloissa.
  • Hintataso on Koreassa alhaisempi verrattuna Suomeen, mutta esimerkiksi syöminen joka päivä ulkona voi loppujen lopuksi käyttää yllättävän paljon rahaa.
  • Korea on turvallinen maa, ja monet alueet ovat eloisia koko yön, mutta kannattaa silti olla aina varuillaan; liikenne on ennalta-arvaamatonta, ja pienet tiet usein altistavat jalankulkijoita onnettomuuksille
  • Seoulin ulkopuolelle on helppo matkustaa bussilla tai junalla, eikä hinnatkaan ole niin kalliita; englanninkielellä pärjää suhteellisen hyvin Seoulin ulkopuolellakin, mutta kannattaa ainakin osata lukea koreaa.


Kuvat: Riikka Järvinen

Vaihtokertomus, Peking University, Kiina, 2019-2020

ENNEN LÄHTÖÄ

Haku Pekingin Yliopistoon oli melko kevyt, etukäteen ei tarvittu kielitodistuksia, ei terveystietoja ja kurssivalinnatkin tuli tehdä vasta paikan päällä. Ennen lähtöä tuli kuitenkin hoitaa rokotukset, viisumi ja matkavakuutukset. Jos on tarvittavia lääkkeitä, kannattaa ne ottaa myös mukaan Suomesta. Itse varasin ihan perus särkylääkkeetkin mukaan. Kelaan ja maistraattiin piti tehdä ilmoituksia ulkomaille väliaikaisesta muutosta, ja itse tein vielä varmuudeksi ilmoituksen matkustuksesta ulkoministeriöön.

PKU lähetti postissa guidebookin, sekä sähköpostia liittyen mm. asumiseen yliopiston asuntolassa. Tässä kirjeessä on opiskelutodistus ja lomake viisumin päivitystä varten, joita molempia tarvitaan ensimmäisinä viikkoina Pekingissä.

ALKUBYROKRATIA VAIHTOYLIOPISTOLLA

Rekisteröitymispäivänä menimme kansainvälisten opiskelijoiden toimistoon saadaksemme opiskelijakortin (jolla pystyi maksamaan kanttiineissa ja kampuksen kaupoissa) ja jättämässä yhteystiedot. Tällöin saimme tarkemmat aikataulut loppuihin orientaatiojuttuihin.

Vuodeksi tulevat myös joutuvat hoitamaan asumisluvan (residence permit) viisuminsa tilalle. Siihen tarvittiin mm. terveystarkistus, joka tehtiin paikan päällä Pekingissä, jonne oli Yliopistolta bussikuljetus. Jonotus kokeiden maksuun ja tarkastuspapereiden saamiseen oli pitkä, mutta itse kokeet (verikoe, röntgen, pituus & paino, sydänkäyrä, näkö ja verenpaine) hoituivat noin 20 minuutissa. Tulokset lähetettiin myöhemmin asuntolan vastaanottoon. Lisäksi tarvitsi ostaa vakuutus ja poliisin allekirjoitus yhteystietolomakkeeseen Nämä molemmat järjestettiin onneksemme yliopistolla ja lopuksi kaikki tarvittavat lippu lappuset sekä passi toimitettiin kansainvälisten opiskelijoiden toimesta poliisille. Asumisluvan tekeminen passiin kesti muistaakseni hiukan yli viikon, pidempään mikäli palautti asiakirjat niin myöhään, että kansallisviikon lomat sattuivat väliin.

ASUMINEN

Helsingin Yliopiston sopimukseen kuuluu ilmainen asuminen kahden hengen huoneessa. Yhdessä huoneessa asuu siis kaksi opiskelijaa, molemmilla on oma sänky, yöpöytä, työpöytä sekä kaapin puolikas. Vaikka välillä tuntuikin aika haastavalta ja väsyttävältä asua pienessä tilassa toisen ihmisen kanssa, yhteisasuminen sujui pääosin hyvin.

Huoneessa on myös lavuaari, mikä helpottaa esim hampaiden pesua. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista sellaisenaan, mutta käytimme kahviin/teehen vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Jokaisessa kerroksessa on asukkaille yhteiset vessat ja suihkut sekä pyykinpesukoneet. Koneet pesevät kylmällä vedellä, joten varsinkin, jos on huimasti hikoilevaa sorttia, suosittelen tutustumaan pyykkietikkaan ja mahdollisesti ottamaan sitä pullon mukaan. Pelasti ainakin omat treenikamani lemuavaisuudelta.

OPISKELU JA OPETUS

PKU vaatii jokaisen opiskelijan opiskelevan kieliopintoja 18-20tuntia/viikko. Tasoja on kolme (elementary, intermediate & advanced), jotka jokainen jakautuvat vielä kolmeen tasoon. Jokaisella opiskelijansa on oma luokkansa, jonka kanssa opiskellaan puhekurssi ja kirjoituskurssi. Tämän lisäksi opiskelijat valitsevat vielä yhden tai kaksi valinnaista kurssia. Valinnaiset ovat yhdelle tasolle samat, joten siellä voi olla hyvinkin eritasoisia opiskelijoita.

Koulu alkaa tarkistamalla mille tasolle sinut on sijoitettu verkossa tekemäsi tasotestin mukaan. Opiskelijoilla on mahdollisuus tarkistaa arvioudun tasonsa kirjat katsoakseen, pärjäisiväkö annetulla tasolla. Kaikki käyvät kuitenkin vielä lyhyen haastattelun opettajan kanssa, joka antaa sinulle suosituksen mahdollisesta sopivammasta tasosta. Ensimmäisen opetusviikon aikana oli vielä mahdollisuus pyytää tason vaihtoa, mikäli taso ei ollut kuitenkaan sopiva.

Läksyjä, sanakokeita, esseitä ja esitelmiä oli melko paljon. opittavia asioita tuntui vain olevan kerralla aivan liikaa, ja jouduinkin etsiskelemään koko vuoden uudenlaista opiskelutekniikkaa. Lukuviikkoa ei ole erikseen, vaan kokeita edeltävälle viikolle voi vielä tulla dediksiä. Etukäteen kuitenkin kerrotiin millaisia tehtäviä on tulossa, ja osittain tehtävät olivat jopa täysin samoja kuin pikkukokeissa tai harjoituslapuissa.

PKUlla jonkun verta tarjolla englannin kielisiä kursseja, joita saa ottaa muistaakseni 4 tuntia kieliopintojen lisäksi. MUTTA kurssikuvausten perusteella ne ovat erittäin työläitä ja en usko, että olisin pystynyt tasapainottelemaan vielä yhden työlään kurssin kieliopintojen päälle. Opettajat olivat mukavia ja ymmärsivät, että olemme täällä vaihdossa, johon kuului myös hauskan pito. Omista opettajistani kukaan ei rankaissut läksyjen myöhässä palauttamisesta tai tunnille myöhässä tulosta.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTIJÖILLE

  • Kiina on melko turvallinen maa. Isoimpia turvallisuus huolenaiheitani aiheutti lähinnä liikenne, johon kesti hetken tottua. Huijareita on kuitenkin liikkeellä, joten täysin vieraiden kanssa ei kannata teelle tai penkingin ankalle lähteä.
  • Useat kiinalaiset, varsinkin maalta tulevat tai pienemmissä paikoissa asuvat, ovat hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan. Jotkut tuijottavat avoimesti ja saattavat osoitella ja kommentoida jotain. Jotkut saattavat kuvata salaa, mutta osa tulee ihan rehdisti kysymään voiko ottaa kuvan kanssasi.  Lapset erityisesti tykkäävät vilkuttaa ja huudella ”Hello! Hello!”. Kiinalaiset saatavat tulla myös juttelemaan estoitta esimerkiksi puistoissa.
  • Kiinassa on rajattu internet. Sitä voi kiertää VPN ohjelmien avulla, mutta se kannattaa ehdottomasti ladata ENNEN saapumista, sillä useimmille VPN sivustoille pääsy on estetty. Poliittisesti herkkien tapahtumien vuosipäivinä ja poliittisten kokousten aikoina yhteydet katkeilivat hetkittäin jopa täysin. Helsingin Yliopiston VPN on ilmainen ja toimi pääsääntöisesti hyvin, mutta kannattaa ladata myös toinen ohjelma varmuudeksi.
  • Varsinkin vuodeksi lähtijöille pankkitili ja kiinalainen puhelinnumero ovat lähes pakollisia. Kun nämä kaksi ovat kunnossa, voi pankkikorttinsa yhdistää Wechatin maksuominaisuuteen, sekä/tai Alipayhin. Puhelimella voi maksaa lähes missä tahansa, ruokakojuista takseihin. Yliopistolta lähti orientaatioviikon aikana useampana aamuna opas pankkiin. Mukaan tarvitsi passin, kiinalaisen puhelinnumeron ja opiskelutodistuksen lisäksi rutkasti kärsivällisyyttä.
  • Ostimme puhelinliittymämme ulkomaalaisten asuntoloiden keskipihalla olevalta myyjäkojulta. Saimme vuoden voimassa olevat liittymät nopsaan ilman sen kummempaa liikkeen etsimistä, ja hinta oli tällä tarjouksella 200 yuania. Liittymän avaamiseen tarvitaan aina passi. Puhelinnumero on myös yllättävän tärkeä asia Kiinassa, ilman sitä et voi saada pankkitiliä ja useat wifit vaativat kirjautumiseen paikallisen puhelinnumeron.
  • Passi on erityisen tärkeä asiakirja Kiinassa. Ilman sitä on mahdoton tehdä monia asioita. Joihinkin museoihin tai nähtävyyksiin ei pääse ilman passia sisälle. Sitä tarvitaan myös junalippujen ostoon, eikä ilman sitä pysty matkustamaan Kiinan sisällä.
  • Varsinkin talvisin Pekingin ilmanlaatu huononee, mutta saasteisia päiviä saattaa olla koska vain. Kannattaa siis varastoon maskeja, jotka suojaavat PM 2.5 partikkeleilta. Maskin tulisi asettua mahdollisimman tiivisti kasvoille myös reunoiltaan, ja esimerkiksi kirurgin maskit ovat tästä syystä hyödyttömiä. Toisille pienikin saaste aiheutti pahoinvointia, väsymystä ja pääkipua. Itselläni esiintyi limaisuutta, mikäli saaste lukema oli melko korkea muutamia päiviä putkeen, mutta koen päässeeni aika vähäisillä oireilla. Ilmanlaatua kannattaa tarkastella täältä https://aqicn.org/city/beijing/

 

Vaihtokertomus, University of Jordan, Amman, Jordania 2019-2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoteni 2019-2020 Erasmus+  global -vaihdossa Jordanian Ammanissa, University of Jordanissa. Opintosuuntani Helsingin yliopistossa ovat sosiaalityö valtiotieteellisessä ja Lähi-idän alue- ja kulttuuritutkimus humanistisessa tiedekunnassa. Hain vaihto-ohjemaan valtiotieteellisen opinto-oikeudellani syksyllä 2018 ja sain hyväksynnän Helsingin yliopistosta marras-joulukuun aikana. Hyväksyntää University of Jordanista sain odottaa kesään 2019 asti.

 

Kuva: Leena Sillanpää

Byrokratia

Ennen lukukauden alkua kävin rekisteröitymässä yliopistolla International Affairs Unitissa sekä kielikeskuksessa. Ilmoittautuminen oli yksinkertaista, koska opiskelin syyslukukaudella ainoastaan arabiaa vieraana kielenä, joten henkilökunnan ei tarvinnut auttaa minua valikoimaan kursseja koko yliopiston kurssivalikoimasta.

Olin vaihdossa kaksi lukukautta, mutta minulle oli alun perin myönnetty vaihtopaikka vain syyslukukaudeksi. Syksyn aikana päädyin kuitenkin siihen, että haluan jäädä Ammaniin kevätlukukaudeksi ja sain sovittua Helsingin yliopiston liikkuvuuspalvelujen kanssa, että jään Jordaniaan vielä toiseksi lukukaudeksi, vaikka vaihdon pidentäminen ei yleensä ole mahdollista Helsingin yliopiston vaihtosopimusten kautta EU:n ulkopuolissa vaihtokohteissa. University of Jordanissa tämä ei vaatinut minulta muita toimenpiteitä kuin tavanomaisen ilmoittautumisen kevään kursseille lukukauden alussa.

International Affairs Unit avusti opiskelijoita myös viisumien kanssa joskin informaatio oli toisinaan ristiriitaista. Maahan saapuessa tulijan täytyy maksaa viisumimaksu ja ensimmäinen viisumi on voimassa kuukauden. Kuukauden jälkeen viisumin voi uusia kahdeksi kuukaudeksi oman alueen poliisiasemalla ja jälleen kahden kuukauden jälkeen viisumia haetaan Tla Al-Alin poliisiaseman Borders and Residence Departmentissa, jossa prosessista maksetaan yksi dinaari. Viisumin valmistumiseen menee noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen viisumi tulee noutaa samasta yksiköstä.

Pakkaaminen

Pakkaaminen tuo Ammanin ilmastosta johtuen mukanaan omat haasteensa. Syyslukukauden alkaessa lämpötila oli jatkuvasti yli 30 astetta, mutta lämmöstä huolimatta yliopistolla teki mieli pukeutua peittävästi. Joulukuusta maaliskuuhun talvitakille on käyttöä. Vedenpitävä parkatakki pysyi minulla päällä toisinaan jopa sisällä, sillä kylminä päivinä sisä- ja ulkolämpötilan välillä ei ollut suurta eroa. Mukaan kannattaa siis pakata jonkin verran lämmintä vaatetta, vaikkakin lisää saa tarvittaessa hankittua edullisesti esimerkiksi Friday Marketilta.

Asuminen

Asuin aluksi Airbnb-asunnossa pari viikkoa, jonka jälkeen sovin vuokranantajan kanssa saman asunnon vuokraamisesta yksityisesti 200 dinaarilla kuussa. Lisäksi maksettavaksi tulivat vesi, sähkö ja kaasu. Asunto sijaitsi Abdalissa, aivan suositun Lweibdehin alueen vieressä. Koska rakennus luokiteltiin teollisuusrakennukseksi sijaintinsa takia, sähkölaskut nousivat talvella aikaisemmasta noin 20 dinaarista kuussa yli 100 dinaariin. Epäilin myös, että sähköä varastetaan, sillä tämä on Jordaniassa varsin yleistä. Tämä johti siihen, että muutin maaliskuussa uuteen asuntoon Shmeisanin alueelle. Uudessa asunnossani vuokra oli 250 dinaaria, mutta laski alle 200 dinaariin korona-tilanteen myötä.

Asunnon löytäminen Ammanissa on helppoa ja erilaisia asumismuotoja on tarjolla paljon. Opiskelijoille on huoneistohotellien kaltaisia asuntoloita yliopiston ulkopuolella, mutta myös yksityisen vuokra-asunnon tai -huoneen löytäminen on helppoa esimerkiksi OpenSooq-sovelluksen kautta. Vuokrasopimukset ovat usein epävirallisia ja toisinaan jopa suullisia.

Asuntoa valitessa kannattaa olla tarkkana erityisesti asunnon lämpöeristysten suhteen. Pääsääntöisesti talot Jordaniassa ovat huonosti eristettyjä tai eristystä ei ole lainkaan. Talvet Ammanissa ovat kuitenkin kylmiä, jolloin myös sisällä on koko ajan kylmä. Lämmitysvaihtoehtoina tarjolla on asunnosta riippuen siirrettäviä kaasu- ja sähkölämmittimiä sekä ilmastointilaitteet.

Asuinalueena Shmeisani oli erinomainen. Kaikki palvelut sijaitsivat kävelymatkan päästä ja alue oli siisti ja hyvin huollettu. Myös lenkillä sai käydä rauhassa tavallisissa urheiluvaatteissa ilman sen suurempaa huomiota. Abdalissa tämä sen sijaan ei ollut mahdollista, vaan pukeutumiseen täytyi kiinnittää erityistä huomiota.

Kuva: Leena Sillanpää

Turvallisuus

Jordania on maana ulkomaalaiselle erittäin turvallinen – myös valtaväestöstä poikkeavalle naiselle. En pelännyt liikkua yksin ulkona edes pimeällä sen enempää kuin Suomessakaan. Maalaisjärkeä täytyy kuitenkin käyttää, sillä Ammanissa asuinalueet ovat eriytyneitä ja paikalliset kehottivatkin minua menemästä Itä-Ammaniin, joka alaa Wasat Al-Baladista eli Downtownista. Lisäksi maan sisällä matkustaessa on syytä muistaa, että Amman nähdään modernina ja avarakatseisena maan muihin osiin verrattuna.

Seksuaalinen häirintä on asia, jolta ei Ammanissa kävellessä valitettavasti voi välttyä. Tätä kohdistuu kaikkiin naisiin, mutta todennäköisesti valtaväestöstä poikkeava nainen herättää kadulla erityisen paljon huomiota. Kokemani häirintä jäi aina verbaaliselle tasolle. Kuulemani mukaan paikallinen poliisi suhtautuu häirintätilanteisiin vakavasti, kun uhri on ulkomaalainen.

Opiskelu yliopistolla

University of Jordan on amerikkalaistyylinen kampus muureineen. Kaikki yliopiston tiedekunnat ovat saman kampusalueen sisällä. Kampus itsessään on kuin pieni kaupunki, josta löytyvät opetustilat, kirjasto, lukuisia pieniä kauppoja ja ravintoloita, urheilustadioni, harrastustoimintatiloja, pankkeja, optikkoja ja klinikka opiskelijoille.

Kielikeskuksella minut sijoitettiin kielikokeen perusteella yhdeksästä tasosta tasolle 5. Ryhmäämme opetti yhteensä kolme opettajaa kuudessa eri osa-alueessa, jotka olivat puhuminen, kirjoittaminen, lukeminen, kuuntelu, kielioppi ja sanomalehtitekstit. Tämän lisäksi viikoittain oli arabian puhekieleen keskittyvä tunti, mutta myös silloin opettaja puhui fushaa, joten yliopistolta puhekieltä ei minuun juurikaan tarttunut. Lukukauden aikana kehityin selvästi kirjoittamisessa, lukemisessa ja kuuntelussa, mutta en juurikaan puhumisessa, sillä ryhmässämme oli noin 20 opiskelijaa ja usein vain puheliaimmat olivat äänessä. Opettajat olivat kannustavia ja ystävällisiä, mutta opetus itsessään oli toisinaan yksitoikkoista, esimerkiksi uutisotsikoiden kääntämistä viikosta toiseen sanomalehtiteksteihin keskittyvillä tunneilla.

Tammikuun alussa aloitin arabian puhekielen yksityistunnit samassa yksityisessä kielikoulussa, jossa olin opiskellut myös ennen ensimmäisen lukukauden alkua. Ennen kevätlukukauden alkua ehdin opiskella kielikoulussa noin kuukauden ja varmistuin päätöksestäni, etten jatka arabian opiskelua yliopistolla vaan otan kursseja esimerkiksi sosiaalitieteistä, sillä koin kielitaitoni kehittyvän tehokkaammin yksityisessä kielikoulussa.

Otin UJ:ssa kaksi sosiaalityön maisterikurssia sekä yhden sukupuolentutkimuksen maisterikurssin. Kutakuinkin kaikki UJ:n maisterivaiheen kurssit ovat arabiankielisiä, mutta kokeiltuani muutamaa luentoa, huomasin pystyväni seuraamaan luentoja arabiaksi siihen asti karttuneella kielitaidollani. Kävin myös ennen luentojen aloittamista juttelemassa kaikille opettajille. Luentoni olivat iltaisin, joten pystyin jatkamaan puhekielen opiskelua yksityisessä kielikoulussa aamuisin. Arabian opettajani myös auttoi minua tarvittaessa luennoilla käytetyn sanaston ymmärtämisessä. Kursseilla tehtiin pääsääntöisesti ainakin yksi esitelmä ja kurssin lopussa oli kirjallinen loppukuulustelu.

 

Vapaa-aika

Lähdin Jordaniaan jo elokuussa 2019, vaikka tiedossa oli, että lukukauden UJ:ssa oli määrä alkaa vasta syyskuun alussa. Ensimmäisen viikon aikana kiersin maata ja lomailin. Ehdin vierailla Ammanissa, Petrassa, Aqabassa ja Wadi Rumin autiomaassa – ja rakastua Jordanian kauneuteen. Wadi Rumin veroista ei ole toista. Sinne olen palannut toistamiseenkin Jordaniassa oleskeluni aikana ja jokaisen Jordaniassa matkustavan täytyisi ehdottomasti kokea auringonlasku autiomaassa ja viettää yö nukkuen makuupussissa tähtitaivaan alla.

Jordaniassa on valtava määrä kohteita, joihin on mahdollista tehdä Ammanista viikonloppu- tai päiväretkiä. Kävin itse Kuolleella merellä grillaamassa ja Jordan Valleyssa poimimassa munakoisoja sekä Saltissa ja Um Qaisissa päiväretkillä. Tein kaikki retket itsenäisesti tai paikallisten ystävien kanssa. Facebookissa on myös useita vaellusryhmiä, joiden mukaan on mahdollista ilmoittautua pientä maksua vastaan. Myös yliopiston kielikeskus on toisinaan järjestänyt retkiä, mutta oman syyslukukauteni aikana retkiä ei syystä tai toisesta järjestetty.

Ammanissa on vilkas yöelämätarjonta, joskin tarjonta keskittyy ravintoloihin, baareihin ja shisha-kahviloihin, ei niinkään yökerhoihin. Ulkona syöminen on selvästi Suomea halvempaa, mutta alkoholi kutakuinkin samoissa hinnoissa.

Myös liikuntaharrastusvaihtoehtoja on paljon, mutta ne ovat pääsääntöisesti varsin kalliita. Kävin tasokkaalla kuntosalilla, jossa ei ollut erillisiä vuoroja naisille ja miehille. Kuuden kuukauden jäsenyys maksoi noin 300 dinaaria. Erityisesti yliopiston läheisyydessä on tarjolla halvempia vaihtoehtoja, mutta saleilla on usein aikarajoituksia miesten ja naisten vuorojen takia. Myös urheiluotteluita eri lajeissa järjestetään säännöllisesti. Kävin esimerkiksi katsomassa koripalloa Al Hussein Sport Cityssä. Erityisesti tunnelma Al-Wehdat -joukkueen peleissä on kokemisen arvoinen!

Yliopistolla on erilaisia harrastusmahdollisuuksia opiskelijoille. Tarjolla oli esimerkiksi musiikkia, kuvataidetta ja arabialaista kalligrafiaa. Harrastuskerhoista informoidaan kuitenkin heikosti, joten on opiskelijan oman kiinnostuksen varassa ottaa niistä selvää. Kielikeskus järjesti opiskelijoille tuntien ulkopuolella dabkea kerran viikossa. Lisäksi lukukauden alussa on mahdollista kielikeskuksen rekisteröitymisen yhteydessä ilmoittautua Language Partner -ohjelmaan, jossa kielikeskus muodostaa pareja vaihto-opiskelijoista ja paikallisista opiskelijoista kielen harjoittelemiseksi. Minusta ja kielikaveristani tuli ystäviä ja vietimme toisinaan aikaa myös yliopiston ulkopuolella.

 

Kuva: Leena Sillanpää

Terveys

Yliopistolla on tarjolla ilmainen klinikka opiskelijoille, mutta käytin yksityisiä terveyspalveluja, joka minulla oli Suomesta kattava matkavakuutus. Maksoin kulut itse ja hain jälkeenpäin hyvitystä vakuutusyhtiöstä. Käytin terveyspalveluja useaan otteeseen, koska sairastelin syksyn aikana paljon. Nyt jälkeenpäin olen todennut, että syynä oli todennäköisesti se, että harjasin hampaat hanavedellä. En siis suosittele kokeilemaan!

Hoitokulttuuri Jordaniassa on varsin erilainen kuin Suomessa. Kun hakeuduin yksityiseen sairaalaan kuumeen ja turvonneiden nielurisojen takia, minut otettiin sisään ensiapuun. Lääkäri totesi ilman laboratoriokokeita, että tarvitsevan antibioottia, jota annettiinkin seuraavaksi suoraan suoneen sekä kuuri mukaan kotona jatkettavaksi. Sama kaava toistui myös erikoislääkärin vastaanotolla sekä kaiken huipuksi apteekin tiskillä, jossa avualias apteekkari olisi mielellään myynyt minulle antibiootteja ilman reseptiä kokeiltuaan lämmintä otsaani (toim. huom. Minulla ei tuolloin ollut kuumetta). Lopulta päädyin siihen, että paras tapa toimia on käydä ensin omatoimisesti yksityisessä laboratoriossa ja mennä tulosten kanssa lääkärin vastaanotolle.

Valuutta ja hinnat

Jordanian valuutta on dinaari ja sen arvo on korkea, jopa vahvempi kuin dollarin. Tästä ja korkeista veroista johtuen hinnat Jordaniassa ovat varsin korkeita. Ruokaa ostaessa tuntui yleensä, että peruselintarvikkeet olivat Suomea kalliimpia, lukuun ottamatta jordanialaisia hedelmiä ja vihanneksia. Sen sijaan ravintolassa syöminen oli pääsääntöisesti Suomea halvempaa. Yliopistolla on opiskelijoille myös erittäin edullinen lounasravintola.

Koska julkista liikennettä ei oikeastaan ole, helpoin tapa liikkua paikasta toiseen on taksi. Taksi kannattaa tilata Uberin tai Careemin kautta, jottei joudu riitelemään kuskin kanssa hinnasta. Taksi ovat pääsääntöisesti hyvin edullisia. Noin 1,5-3 dinaarilla pääsee Ammanin sisällä lähes minne vain. Asuessani Abdalissa, kuljin yliopistolle bussilla, jossa matka maksoi vain 0,60 dinaaria/matka. Busseille ei kuitenkaan ole aikatauluja ja niitä voi ruuhkan takia joutua ottamaan kauan.

Dinaareja voi nostaa minkä tahansa paikallisen pankin automaatista suomalaisella pankkikortilla. Myös kampusalueella on useita pankkiautomaatteja. Käytin pääsääntöisesti Kuwait Bankia edullisten nostomaksujen takia. Halvin vaihtoehto on silti tuoda käteisenä euroja Suomesta ja vaihtaa nämä dinaareiksi rahanvaihtotoimistossa. Pankkikortti käy Jordaniassa usein maksuvälineenä, mutta tästä huolimatta käteisellä maksaminen on selvästi yleisin maksutapa.

Korona ja etäopiskelu

Maaliskuun 13. päivä 2020 hallitus ilmoitti, että kaikki yksityinen ja julkinen opetus kaikilla opetusasteilla keskeytetään. Vain muutamia päiviä tämän jälkeen ilmoitettiin, että myös harrastus- ja liikuntapaikat suljetaan. Tämän jälkeen oli vuorossa lentokenttä lähteviltä ja saapuvilta lennoilta. Seuraavaksi hallitus julisti ensimmäisen ulkonaliikkumiskiellon, joka kesti lähes viikon. Tänä aikana kaikki kaupat olivat kiinni, myös ruokakaupat. Hallitus yritti valmistella mekanismia, jolla ruokaa olisi toimitettu ihmisille kotiin ilman, että kukaan poistuu kotoa. Kun ulkonaliikkumiskielto raukesi 24. maaliskuuta, hallitus jakoi ihmisille leipää busseista, mutta kaupat pysyivät kiinni. Ihmisten turhautuminen alkoi kärjistyä tietyillä alueilla levottomuuksiksi, joita kuvaavat videot levisivät sosiaalisessa mediassa. Tämän myötä hallitus myöntyi avaamaan pienet ruokakaupat.

Pohdin kaikkia vaihtoehtoja punnitessani jäänkö Jordaniaan vai lähdenkö kohti Suomea. Suomen Beirutin suurlähetystö tiedotti satunnaisesti tarjolla olevista lennoista, joilla maasta olisi mahdollista lähteä. Jordaniaan jääminen ei tuntunut riskittömältä, mutta ei myöskään lentäminen Suomeen, jossa odottaisi vielä Jordaniaa paljon suurempi tartuntariski. Päätinkin jäädä Jordaniaan ja pian ulkonaliikkumiskiellosta tuli arkea. Ulkonaliikkumiskielto oli voimassa aina alkaen klo. 18 illalla ja päättyen klo. 10 seuraavana aamuna. Päivän aikana kotoa sai poistua vain välttämättömien asioiden hoitamiseksi ja autojen käyttö oli kielletty. Pääsääntöisesti ulkonaliikkumiskielto julistettiin aina myös viikonlopuksi sekä toisinaan myös useamman päivän ajaksi.

Jatkoin arabian opiskelua Skypen kautta ja osallistuin yliopiston online-luennoilla Zoomissa. Yliopisto-opiskelun jatkaminen osoittautui kuitenkin varsin vaikeaksi, koska kurssien rakenne ja vaadittavat tehtävät eivät tuntuneet olevan selkeitä edes opettajille itselleen. Tämä tuntuukin olevan yksi suurimmista eroista yliopisto-opetukseen Suomessa: Kursseilla ei ole selkeää rakennetta eikä arvosanojen määräytymisestä aina ole selkeää tietoa.

Opettajat olivat kuitenkin joustavia tilanteeni suhteen ja sain sovittua sosiaalityön opettajien kanssa, että voin suorittaa kurssit loppuun esseillä. Opiskelun lisäksi arkeni koostui liikunnasta (ulkona juosten tai katolla jumpaten), kokkailusta sekä tuhansista ja taas tuhansista Skypessä vietetystä minuuteista perheen ja ystävien kanssa jutellen.

Lopuksi

Karanteenin aikana ehdin nähdä Jordanian kevään ja jopa nauttia siitä. Pyrin ottamaan karanteenista irti sen mitä voin, sillä olinhan yksi onnekkaista – olin toistaiseksi terve, karanteenissa turvallisissa olosuhteissa, pystyin jatkamaan opiskeluja sekä nauttimaan samaan aikaan auringosta. Olin myös onnekas siinä suhteessa, että ehdin viettää Jordaniassa lähes 8 kuukautta ennen koronan puhkeamista.

Jordania on äärimmäisen kaunis maa ja mielenkiintoinen yhteiskunta, jonka geopoliittista sijaintia on toisinaan verrattu myrskyn silmään. Edes vuoden aikana maasta ei tutkittava loppunut. Jordania on helpohkon murteensa takia myös erinomainen kohde arabian puhekielen opiskeluun.

 

Kuvat: Leena Sillanpää

Vaihtokertomus, University of Jordan, Jordania, syksy 2018

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin syksyn 2018 vaihdossa University of Jordanissa Ammanissa. Opiskelin kokoaikaisesti arabiaa yliopiston kielikeskuksessa.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymiskirjeen sähköpostiini. Sain ohjeeksi saapua Jordaniaan viikkoa ennen virallisen opetuksen alkua yliopistoon rekisteröitymisen ja muiden käytännön asioiden hoitamiseksi. Lopulta kuitenkin opetus alkoi yliopistolla ilmoitettua myöhemmin ja vietin Ammanissa noin puolitoista viikkoa ennen sen alkamista. Ennen vaihtoa yritin kysellä tarkempia tietoja ja ohjeita opetukseen ja käytännön asioihin liittyen University of Jordanin kansainvälisten asioiden toimistolta, mutta sähköposteihini vastattiin välillä huonosti ja epäselvästi. Osa kysymyksistä jäi ilman vastausta.

Alkubyrokratia University of Jordanissa

Lukukauden aluksi kielikeskuksen toimistossa piti käydä rekisteröitymässä opiskelijaksi. Tähän tarvittiin mukaan passi. University of Jordanin opiskelijakorttia varten tarvittiin myös kuva itsestä. Kielitoimistossa rekisteröitymisen lisäksi lukukauden alussa olisi pitänyt suorittaa rekisteröityminen myös yliopiston kansainvälisten asioiden toimistossa. Itse kuulin tästä kavereiltani vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Kukaan kielikeskuksen toimistosta tai muusta henkilökunnasta ei maininnut asiasta mitään. Lukukauden lopussa osa opiskelijoista ei edelleenkään ollut käynyt rekisteröitymässä kansainvälisten asioiden toimistossa, sillä he eivät tienneet, että heidän olisi pitänyt tehdä niin. Muutenkin informaatio liikkui yliopiston sisällä välillä huonosti, eikä meille aina tiedotettu kaikista asioista kunnolla. Vaihtareiden ei tarvinnut ilmoittautua Ammanissa kaupungin asukkaaksi eikä poliisille. Mukaan Jordaniaan kannattaa ottaa ainakin pari passikuvaa, sillä välillä niitä tarvittiin erilaisiin lomakkeisiin liitteiksi.

Asuminen Ammanissa

Asunnon löytäminen Ammanissa ei ollut loppujen lopuksi kovin vaikeaa, vaikka aluksi se jännittikin. Yliopiston läheisyydestä löytyy paljon vapaita asuntoja ja asuntoja tarjoavia yrityksiä. Asuntoja voi yrittää myös etsiä Facebook-ryhmistä. Vaihtoehtoja Ammanista löytyy niin kämppisasumiseen kuin yksinasumiseenkin. Yliopiston lähellä kohtuukuntoisten yksiöiden hinnat vaihtelevat 240–340 dinaarin välillä. Huoneen jaetusta asunnosta voi saada 150 dinaarilla. Asuntojen hinnat ovat korkeampia lähempänä keskustaa ja trendikkäillä alueilla, kuten Jabal Ammanissa tai Jabal Al Webdeh’ssä. Itse päätin asua yliopiston lähellä Jubeihassa välttääkseni päivittäisen ruuhkassa istumisen.

Jossain opiskelijoiden asuntoloissa on määritelty naisille kotiintuloajat. Itselläni ei näin onneksi ollut. Rajoituksia kuitenkin oli vastakkaista sukupuolta olevien vieraiden kotiin kutsumisen suhteen. Esimerkiksi miespuoleista luokkakaveriani kiellettiin tulemasta käymään asunnollani. Ainoastaan oman aviopuolison tai sukulaisen vierailu olisi sallittu. Kaikkialla säännöt eivät kuitenkaan ole yhtä tiukat, ja yksi kavereistani sai majoitettua Jordaniaan vierailemaan tulleen poikaystävänsä omalla asunnollaan.

Arabian opiskelu ja opetus

Opiskelin arabiaa yliopiston kielikeskuksessa kokoaikaisesti. Oppitunteja oli joka päivä kello 9–13. Tunnit oli jaoteltu eri aineisiin, joita olivat lukeminen, kirjoittaminen, kuuntelu, keskustelu, sanomalehdet ja puhekieli. Lukukauden alussa kaikki opiskelijat tekivät arabian kielen tasotestin, jonka mukaan meidät jaettiin eri tasoryhmiin. Tasotesti oli mielestäni ja useiden muiden opiskelijoiden mielestä hieman huono, eikä se antanut opiskelijoiden kielitaidosta täysin realistista kuvaa. Ensimmäisten päivien aikana omaa ryhmää sai kuitenkin vaihtaa, jos tunsi joutuneensa liian vaikealle tai liian helpolle tasolle. Itse olin tasolla viisi, ja kaikki opetuksemme oli arabiaksi. Ryhmällämme oli neljä eri opettajaa. Kaksi opettajista olivat mielestäni erittäin mukavia ja ammattitaitoisia, mutta kahden muun kanssa oli välillä ongelmia. Toisinaan yksi opettajista saattoi kadota kesken tunnin puoleksi tunniksi ilmoittamatta sen kummemmin mitään. Lisäksi hän vaikutti välillä hyvin epämotivoituneelta opettamaan meitä, eikä hän yleensä korjannut virheitämme tunneilla. Osa opiskelijoista vältteli tämän opettajan tunteja. Kahden muun opettajan tunneilla minulla oli kuitenkin lähes aina kivaa, ja tunsin oppivani niillä.

Läksyjä oli välillä. Lukukauden aikana oli välikoe sekä loppukoe. Kurssin lopullinen arvosana muodostui kokeiden tuloksista ja yleisestä tuntiaktiivisuudesta. Monet opiskelijoista lunttasivat kokeiden aikana, eivätkä kaikki opettajat olleet kiinnostuneita puuttumaan asiaan. Yleisesti ottaen toivoisin kielikeskuksen päivättävän opetusmateriaalejaan ja joitakin opetusmetodeja. Mielestäni oppikirja oli hieman ajastaan jälkeenjäänyt.

Mainitsemistani puutteista huolimatta opin arabiaa vaihtoni aikana. Puhun sitä nyt huomattavasti aiempaa paremmin. Siinä mielessä voin siis suositella University of Jordanin kielikeskusta arabian opiskeluun. Kun kuuntelee arabiankielistä puhetta neljä tuntia päivässä ja sen lisäksi harjoittelee vähän vapaa-ajalla, niin siitä jää väkisinkin jotain mieleen. Vaihtoni tavoitteena oli oppia puhumaan arabiaa paremmin, ja voin sanoa saavuttaneeni tämän tavoitteen. Osittainen kiitos tästä kuuluu myös kielikaverilleni, jonka kanssa san harjoitella arabian puhumista käytännössä. Jordaniassa läheskään kaikki ihmiset eivät puhu englantia kovin hyvin, joten kieltä tulee harjoiteltua siellä väkisinkin myös arjessa. Sen vuoksi maa on hyvä paikka arabian opiskeluun.

Vapaa-aika ja opiskelijaelämä

Viikonloppuisin yliopisto järjesti vaihtareille retkiä eri puolille Jordaniaa. Tarjolla oli muun muassa retket maan tunnetuimpiin turistikohteisiin Jerashiin, Wadi Rumiin, Aqabaan ja Petraan. Retket olivat muuten ilmaisia, mutta pääsylippujen hinnat ja lounas piti maksaa itse. Yliopiston retkillä oli helppo päästä näkemään Jordaniaa eri puolilta. Suosittelen kuitenkin myös liikkumaan ja matkustelemaan Jordaniassa itsenäisesti, sillä mielestäni niin oppii itse enemmän.  Kävin esimerkiksi yksin Petrassa päivämatkalla Ammanista, ja kavereiden kanssa kävimme Al Saltissa ja Madabassa.

Yliopisto järjesti vaihtareille myös oppituntien jälkeisiä aktiviteetteja, kuten arabialaisen dabke-tanssin opetusta. Muuten vapaa-ajalla menimme kavereiden kanssa usein ravintoloihin syömään tai kahville. Ammanissa on lukuisia ostoskeskuksia, joihin paikalliset menevät viettämään aikaa. Ammanista löytyy joitakin pubeja ja baareja, ja sen lisäksi kaupungissa on paljon alkoholin myyntiin erikoistuneita pikkukauppoja. Alkoholi on kuitenkin maassa kallista.

Vapaa-ajan aktiviteetteja suunnitellessa kannattaa huomioida, että Amman on autoilukaupunki, ja jalkaisin paikasta toiseen liikkuminen on usein vaikeaa. Liikennettä on paljon, ja kävelyteitä ei usein ole. Katuja ylittäessä kannattaa siis olla tarkkana, sillä välillä autot saattavat ajaa yllättävänkin lujaa.  Ammanissa on paljon takseja, ja Uber- ja Careem-sovelluksia käytetään yleisesti. Kaupungissa liikkuu myös joitakin busseja, mutta niistä ei löydy selkeitä karttoja tai aikatauluja. Yliopiston pääportilta pääsee bussilla helposti Dakhileyya-liikenneympyrään ja Sweileh-liikenneympyrään. Näistä taas löytyy jatkoyhteyksiä muihin paikkoihin ja kaupunkeihin. Oikeaan bussiin löytää kysymällä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleisesti ottaen Ammanin ja Jordanian turvallisuustaso on vakaa ja hyvä. Ihmiset kuitenkin tuijottavat ulkomaalaisia paljon. Pukeutumisena suosin pitkiä housuja ja t-paitaa tai pitkähihaista paitaa. Monet paikallisista naisista pukeutuvat peittävästi ja käyttävät huivia. Jos haluaa välttää ylimääräistä huomiota, ei kannata käyttää shortseja tai lyhyitä hameita. Useat paikallisista naisista eivät liiku yksin ulkona pimeän jälkeen, mutta ainakaan minulla ei liittynyt asiaan mitään ongelmaa. Tosin myöhään illalla tai yöllä ulkona liikkuessani olin kavereideni kanssa.

Vessojen taso on Jordaniassa yleisesti ottaen huono. Myös yliopiston vessat olivat epäsiistejä, eikä niissä ollut koskaan paperia, paitsi arvovieraiden saapuessa kielikeskukselle. Käsisaippuakin puuttui usein. Jostain kumman syystä naisten vessat olivat välillä lukossa, ja vahtimestaria piti pyytää avaamaan ovi, jos halusi käydä vessassa. Kehotan kaikkia Jordaniaan lähteviä kuljettamaan aina mukanaan pientä pakettia nenäliinoja ja kosteuspyyhkeitä. Tämä parantaa vessakokemusta huomattavasti.

University of Jordanin kampuksella on terveydenhoitoklinikka, jota myös vaihtarit saivat tarvittaessa käyttää. Minulle ei koskaan tullut tarvetta käydä lääkärillä, mutta kavereideni mukaan klinikan palvelut toimivat ihan hyvin. Vaikka kesäisin Jordaniassa on kuuma, talvet saattavat olla yllättävänkin koleita. Asunnot ovat huonosti eristettyjä, minkä vuoksi sisällä on talvella kylmä. Tätä varten on siis hyvä varata lämpimiä vaatteita mukaan.

Jordanian hintataso on lähellä Suomea. Jotkin asiat ovat maassa halvempia kun taas toiset ovat Suomea kalliimpia. Saamani Erasmus Global -tuki kuitenkin riitti opintotuen kanssa hyvin vaihdon kustantamiseen. Asumiseen ja elämiseen Jordaniassa on hyvä varata noin 700 euroa kuukautta kohden.

Pienistä koettelemuksista huolimatta vaihtoni oli kuitenkin ainutlaatuinen ja hyödyllinen kokemus. Sain paljon ulkomaalaisia ja joitakin paikallisiakin kavereita, ja opin tuntemaan jordanialaista kulttuuria. Mikäli Lähi-itä ja arabian opiskelu kiinnostavat, Jordaniaan kannattaa lähteä.

 

Vaihtokertomus, Belgradin yliopisto, Serbia, kevät 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Kevääni 2019 on koostunut hapankaalista, slaavilaisista kielistä, empatiasta, tupakansavusta, lämpimistä, välittömistä ihmisistä, ruuhkabusseista, musiikista, mielenosoituksista, kosketuksista, byrokratiasta, halauksista ja poskisuudelmista. Olen laajentanut serbian taitoni ja tuttavapiirini lisäksi mukaavuusaluettani sekä ymmärrystäni balkanilaisesta elämänmenosta ja mentaliteetista.

Olen ollut aiemmin jo kerran vaihdossa Unkarissa, enkä olisi oikeastaan jaksanut juuri nyt uudestaan lähteä. Vaikka olin varma, että lopulta viihtyisin Belgradissa, koin ennen lähtöäni vaihdon lähinnä velvollisuudeksi, joka kielitaitoni ja tutkintovaatimustemme vuoksi tulee nyt hoitaa pois alta. Tätä kirjoittaessani olen harmissani, etten tajunnut tulla koko vuodeksi ja että aikaani täällä on enää kuukausi jäljellä. Lisäksi pohdin vaihtoehtoja, kuinka voisin nyt jäädä tai ainakin joskus palata tänne.

Belgradiin!

Verrattuna aiempaan vaihtokokemukseeni tuli Belgradista jopa yllättävän järjestelmällisesti tietoa lähestyvästä vaihdosta, byrokratiasta, majoittumisesta ja muusta. Vaihtoon lähteminen ja alkuun pääseminen on selkeillä ohjeilla tehty hyvin helpoksi, omalle vastuulle jää hankkia vakuutus, viisumi ja hoitaa itsensä paikalle. Oman alan opintotarjontaan on hyvä tutustua etukäteen, tosin omat suunnitelmani elivät ja voivat hyvin, ja lopulta lukujärjestykseni kuroutui kasaan vasta parin ensimmäisen viikon aikana.

Suomalaisilta vaaditaan yli 90 päivän vierailuun Serbiassa viisumi, jonka hakuun on hyvä varata vähintään kolme viikkoa aikaa. Serbian suurlähetystön sivuilta löytyy ohjeet siitä, mitä kaikkea tulee ottaa mukaan viisuminhakureissulle. Hakemuksen jätön yhteydessä tulee varata käteisenä mukaan 30 euroa ja viisumia noudettaessa 2 euroa. Kaksi kanssavaihtariani lensivät Belgradiin Oslon kautta, itse lensin Budapestiin ja varasin etukäteen näppärän (noin viisituntisen) autokuljetuksen 25 eurolla lentokentältä suoraan asuntolan pihaan.

Itse en käytä Serbiassa juurikaan englantia, enkä osaa ihan tarkkaan sanoa, kuinka hyvin tai huonosti arjessa pärjää englanniksi. Valtaosa nuorista osaa englantia, vanhemmista ehkä harvempi (tai ehkä tämä on vain ennakko-oletukseni). Serbiaa ennalta taitamaton kanssavaihtarini onnistui ainakin parin viikon sisään jo omaksumaan serbian kommunikoinnin alkeita ihan vain pitämällä silmät ja korvat auki, seuraamalla ja toistamalla. Muun muassa asuntolan siivoojat ja osa vahtimestareista puhuivat vain serbiaa, eikä kellään ollut ainakaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada asioitaan hoidetuksi. Serbiassa käytetään rinnakkain sekä latinalaista että kyrillistä kirjaimistoa, ja koska serbian kyrillisissä yksi kirjain vastaa yhtä äännettä (sekä yhtä latinalaista kirjainta ilman monimutkaisia transkribointisääntöjä), on serbian kyrilliset kohtalaisen helppo opetella halutessaan jo ennen matkaa.

Jo ennen lähtöä kannattaa liittyä Belgradin ESN:n kyseisen lukuvuoden Facebook-ryhmään tai olla heihin muulla tavoin yhteydessä, mikäli haluaa itselleen “ESN-buddyn”, eräänlaisen tuutorin, joka voi antaa vinkkejä ja vastata mahdollisiin käytännön kysymyksiin. Oma buddyni oli kanssani samasta tiedekunnasta, joten hän osasi vastata myös opintokäytäntöihin liittyviin kysymyksiin. Se kuinka paljon neuvoja ja ohjeistusta saa yliopiston puolesta itse opiskelukäytäntöihin, riippuu tiedekunnasta ja ohjelmasta. Itse suoritin kurssini serbiaksi useammasta eri oppiaineesta ja olin useimmilla kursseilla ainut vaihtari, joten mitään järjestelmällista ohjausta en varsinaisesti edes odottanut.

Uuden arjen muodostuminen

Tiesin jo ennestään, että asuntolan huoneet ovat pieniä, niissä asuu useampi henkilö ja että paikalliset tupakoivat asuntolan käytävillä. En voi siis sanoa huonetovereideni tavoin oikeastaan sen enempää pettyneeni kuin järkyttyneenikään, vallankaan kun palvelut olivat oikein kelvolliset: ruokala on asuntolan yhteydessä, vaihtarit saavat syödä ilmaiseksi kolme (no, rehellisyyden nimessä kaksi – aamiainen on aika nimellinen) ateriaa päivässä, siivooja käy päivittäin huoneissa pesemässä lattiat ja wc-tilat (myös kylpyammeen!), ja lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan talon puolesta kerran viikossa. Olin myös jo etukäteen päättänyt alkaa etsiä itselleni asuntoa heti perille pääsyn ja välttämättömimmän asettumisen ja tottumisen jälkeen.

Asuntolarakennuksesta löytyy myös hiljainen lukusali (en saanut selvää, onko sinne ok mennä läppärin kanssa), pieni kuntosalintapainen sekä pieni kauppa. Huoneemme eteisessä oli pieni jääkaappi ja irrallinen keittolevy – luojan kiitos! – aamukahvin keittelyä ja muuta pientä kokkaamista varten. Tiskiharja, mikäli sellaista tahtoo käyttää, kannattaa ottaa mukaan Suomesta. Pyykinpesu maksetaan toimistossa etukäteen, mikäli sen rajallisina aukioloaikoina sattuu olemaan paikalla, ja kuitin kanssa vaatteet voi jättää pestäviksi joko klo 7, 10, 13 tai 16. Tupakansavuisesta toimistosta (kannattaa tottua siihen, että Serbiassa tupakoidaan kaikkialla, jopa yliopiston opetustiloissa) saa myös noin 500 dinaarin panttia vastaan haarukkapoletin, žetonin, jota ilman ei parane mennä ruokalaan, ellei halua syödä käsin tai tuo omia ruokailuvälineitä.

Opiskelijaruokaloita on useampia, yleensä opiskelija-asuntoloiden yhteydessä, mutta yksi on myös filologisen/filosofisen/biologisen tiedekunnan läheisyydessä keskustassa. Ruokailun maksaminen onnistuu ainoastaan sirullisella opiskelijakortilla, joka on ladattava kuukausittain erillisessä opiskelijatoimistossa (tai automaatissa, mutta tällöin joutuu itse maksamaan). Haarukka, veitsi ja lusikka vuokrataan žetonilla kassalta maksun yhteydessä. Žetonin saa takaisin astiat palautettuaan. Ruoka ei vastaa ihan Unicafen kotoista tasoa, mutta on toisinaan oikein maittavaa, kunhan et ole kasvissyöjä.

Yksityisesti majoittuvan on hyvä varmistaa, että tuleva vuokranantaja on valmis rekisteröimään vuokralaisensa poliisiasemalla. Jokaisen ulkomaalaisen on oltava “kirjoilla” jossain osoitteessa, ja yksityismajoituksessa asunnon omistajan on oltava mukana rekisteröitymässä. Lisäksi tämän on tapahduttava 24 tunnin sisällä maahan saapumisesta. Asuntolassa majoittuvan ei tarvitse huolehtia rekisteröitymisestä, koska asuntola hoitaa sen asukkaan puolesta. Maasta poistuessa on kuitenkin hyvä pyytää mukaan valkoinen paperikortti, joka osoittaa, missä olet majoittunut ja ollut rekisteröityneenä. (Teoriassa on mahdollista saada ilman sitä rajalla sakot ja jopa väliaikainen maahantulokielto, vaikkei tämä lienekään todennäköistä, varsinkaan viisumin kanssa.) Toisen käden tietona kuulin, ettei rekisteröitymistä kuitenkaan tarvitse viisumin kanssa tehdä jokaisen ulkomaanmatkan jälkeen, ainoastaan majapaikkaa vaihdettaessa.

Oma vuokranantajani oli haluton rekisteröimään minua asunnon osoitteeseen, joten jäin virallisesti kirjoille asuntolaan, vaikka muutinkin ensimmäisen kuukauden jälkeen käytännössä muualle. Kannattaa myös huomioida, että jotkut vuokranantajat toivovat vuokran euroina, joten mikäli suunnitelmissa on asua vuokralla, voi tulla halvemmaksi nostaa tukku euroja jo Suomesta. Asuntola-asumisesta ei tarvitse maksaa, mutta yksityisyyttä kaipaava löytänee asunnon sivukuluineen 250–450 eurolla riippuen, kuinka siistin asunnon haluaa ja minkälaisella sijainnilla. Ruokakuluihin ei tarvitse juurikaan budjetoida, mikäli tyytyy mensojen antiin, joten opintotuella, -lainalla ja vaihtoapurahalla tulee hyvin toimeen, vaikka asuisi vähän kalliimmin keskustassakin.

Alkubyrokratia yliopistolla

Ensirekisteröityminen yliopistoon hoitui filosofisen tiedekunnan rakennuksesta löytyvässä opintotoimistossa. Sieltä sain matkaan tarvittavat tiedot ja dokumentit hoitaakseni muut asiat: mm. bussilipun ja opiskelijakortin sekä rekisteröitymisen omaan tiedekuntaan. Paikallisen liikenteen henkilökohtaiseen korttiin saa opiskelija- alennuksen 26-vuotiaaksi asti, ja sitä vanhemmatkin saavat opiskelijatodistuksella kuukausikortin sentään paikallisen ”työssäkäyvän” hintaan, mikä on turistihintaa halvempi, vajaa 30 euroa kuussa. Mainittakoon, että tarkastajia näkyy busseissa ja raitiovaunuissa tasaisin väliajoin – sikäli kuin ruuhkan sekaan mahtuvat. Kerran olin unohtanut bussilippuni kotiin, mutten jostain syystä saanut sakkoja.

Ruokaluun vaadittavaan opiskelijakorttiin, kuten bussikorttiinkin, tulee paikan päällä otettava valokuva, opintokirjaa indexiä varten sen sijaan tulee käydä teettämässä kuvat itse. Kirjastokortteja suunnittelin myös hankkivani, mutta niille ei toistaiseksi ole vielä tullut tarvetta.

Opiskelu

Luodessani lukujärjestystäni järkytyin aluksi parin kurssin luentoajoista (perjantaisin klo 18:30–21:45), mutta huomasin, että täällä tosiaan on koko vuorokausi hyötykäytössä. Omassa tiedekunnassani kursseja on todellakin maanantaista lauantaihin koko päivän välillä 8:00–21:45, ja niiden välillä on 15 minuutin siirtymätauko. Sekin tosin menee nopeasti umpeen eräiden opettajien vetäessä surutta yliaikaa. Eri oppiaineiden luentoajat eivät kuitenkaan välttämättä synkkaa keskenään, ja toisinaan joudunkin luikkimaan luennoilta etuajassa seuraavalle tai saapumaan järjestään puoli tuntia myöhässä. Vaihtareiden suhteen ollaan kurssien suorittamisessa yleensä luonnollisesti vähän rennompia kuin paikallisten opiskelijoiden, jotka eivät välttämättä pysty suorittamaan kurssia, jos sen edeltämän kurssin suoritus puuttuu. Yhden kurssin lopputentin olen saanut luvan suorittaa kotiesseellä, jolloin minulla on enemmän aikaa ja apuvälineitä tuottaa serbiankielistä tekstiä. Itse valitsin kursseja vapaasti eri oppiaineista, mutta kurssien suorittaminen useista eri tiedekunnista ei ehkä ole suositeltavin ratkaisu paitsi jo tiedekuntien fyysisen etäisyyden vuoksi, myös siksi, että kurssien rekisteröiminen voi paikallisen byrokratian vallitessa osoittautua haastavaksi.

Ulkomaalaisille tarkoitettua serbian kurssia suosittelen kuitenkin kaikille, etenkin kun tämä osaavien opettajien vetämä arvokas ja tehokas kurssi on yliopiston opiskelijoille ilmainen. Kurssin jälkeen voi halutessaan suorittaa myös maksullisen virallisen tasokokeen. Keväällä vaihtoon lähtevän kannattaa kuitenkin huomioida, ettei kevätlukukaudella välttämättä ala uutta alkeiskurssia, vaan mukaan tulee hypätä syksyllä aloittaneeseen ryhmään. Serbian alkeita voi syksyllä 2019 opiskella Helsingissä sekä yliopistolla että Työväenopistolla. Toisaalta yksityiset kielikoulut Belgradissa järjestävät myös vähemmän intensiivisiä serbian alkeiskursseja noin sadalla eurolla/lukukausi. Serbialla tulee ainakin välttämättömimmässä toimeen melko lailla ympäri Balkania, ja yhden slaavilaisen kielen ja kyrilliset kirjaimet opittuaan voi ymmärtää auttavasti ainakin perusteita myös muista slaavilaisista kielistä.

Kurssien suorittaminen ja tenttikäytännöt vaihtelevat eri tiedekunnissa. Tuttavallani oikeustieteellisessä kurssit kestivät aina kuukauden ja kunkin kurssin tentti oli seuraavassa kuussa. Omat kurssini filologisessa kestävät koko lukukauden helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun, ja kesäkuu on tenttikausi. Tenttien tarkat päivämäärät eivät tosin kaikkien kurssien osalta ole vielä toukokuun lopussakaan tiedossani.

Viihdyn Belgradin yliopistossa ja meikäläisittäin pienestä oppiaineesta tulevana nautin siitä, että yhtäkkiä ympärilläni on valtava määrä motivoituneita ihmisiä, jotka jakavat kanssani kiinnostuksen vaikkapa slovakialaista kansanmusiikkia, slaavilaisia vähemmistökieliä, albanian morfofonolgiaa tai unkarilaista runoutta kohtaan. Ongelmallisena olen kokenut vain järkyttävän ergonomian opetustiloissa. Omassa tiedekunnassani joutuu kaikkialla istumaan naurettavassa pienessä pulpetissa, jonka alle eivät ainakaan omat koipeni siististi mahdu, jolloin muistiinpanojen kirjoittaminen on joko muuten vain hankalaa tai sen joutuu tekemään erittäin tukalassa asennossa.

Vapaa-aika

Päätin jättää aiemmat harrastukseni, ratsastuksen ja jalkapallon, Suomeen odottamaan ja hankkia Belgradista uudet. Ostin juuri ennen vaihtoon lähtöäni hetken mielijohteesta klarinetin, etsin paikallisen musiikkikoulun ystävällisen tädin avulla klarinetti- ja pianonsoiton opettajan ja kävin silloin tällöin teatterissa. Nämä toimivat paitsi vapaa-ajan harrastuksina, myös serbian kielen käytännön harjoitteluna. Lisäksi kävin kielikahvilatapahtumissa puhumassa serbiaa, suomea, ruotsia, unkaria tai saksaa. Opintomatkallamme harjoittelin Bela Crkvan torilla tinkimistä ostaessani harmonikan, mutta sitä tyydyn vielä soittelemaan kotona itsekseni.

Julkiseen terveydenhuoltoon en ole tällä reissulla toistaiseksi tutustunut, aiemmissa seikkailuissamme olemme ystäväni kanssa joskus käyneet eräässä serbialaisessa sairaalassa röntgenissä ja kipsattavana, eikä tästä koitunut meille edes kuluja ystäväni kainalosauvoja lukuunottamatta. Apua on siis varmasti saatavissa tarpeen tullen.

Serbian erikoisuudet suomalaisen näkökulmasta

Yksi paikallinen ilmiö, josta on hyvä olla tietoinen, on promaja, eräänlainen petollinen ja kauhistuttava läpiveto tai viima, minkä vuoksi on täysin normaalia, ettei kahta ikkunaa voi pitää samaan aikaan auki, vaikka ulkona olisi 30 astetta lämmintä ja sisällä 40. Luulen tälle olevan sukua myös sen seikan, ettei täällä voi missään nimessä mennä märällä tukalla ulos lämpimälläkään säällä, muutoin saattaa tapahtua ties miten kamalia asioita.

Saavuttuani Belgradiin eräs minua syvästi hämmentänyt ilmiö oli koskettaminen. Kun ensi kerran minua reippaasti vanhempi miespuolinen opettaja keskustelun päätteeksi koski  minua tuttavallisesti selkään, mietin hetken, onko tämä nyt sitä ”lääppimistä”, mistä on oltava huolissaan. Samana iltapäivänä kuitenkin bussipysäkillä tuntematon nainen toisti tismalleen saman eleen kerrottuani hänelle, paljonko kello on. Pian opin tämän koskettelun olevan positiivinen, eräänlainen hyväksyntää osoittava ele ja siten täysin luonnollinen osa kanssakäymistä. Siinä missä suomalaisessa kulttuurissa arkinen, ei-romanttinen, ei-seksuaalinen koskettelu ei ole kovin yleistä, opettajien ja opiskelijoiden välillä sellaista tuskin koskaan tapahtuu ja itsekin olisin ennen täällä oloani kokenut sellaisen epämukavana, olen tällä nyt siihen totuttuani tajunnut sen olevan yksi niistä asioista, joita jään täältä eniten kaipaamaan.

Muutoin mm. yliopistolla ollaan huomattavasti muodollisempia kuin meillä päin, mikä tosin pätee aika moneen maahan Euroopassa. Teitittely ja muu muodollinen puhuttelu ei toki näy samalla tavoin englantia käytettäessä kuin serbiassa. Oma tila on täällä paljon vähemmän pyhä kuin vaikkapa siellä kuuluisalla suomalaisella bussipysäkillä. Täällä istutaan ja seistään surutta sumpussa liikennevälineissä. Tien ylittämisestä punaisia päin tai muuten vain suojatien ulkopuolella saattaa saada muutaman tuhannen dinaarin sakot, ja tätä todella tapahtuu (kaveri kertoi).

Balkan opettaa muun muassa kärsivällisyyttä ja yllätystensietokykyä, sillä kaikki ei täällä todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan. Eniten olen ehkä rakastanut sitä, että täällä saa viihtyä omana itsenään, tunteita saa kokea ja niitä saa näyttää, ja kokemuksista ja ajatuksista voi ja saa puhua – vaikka kanssamatkustajalle bussissa.

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syksy 2018

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syksyn 2018 vaihdossa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Pääsin opiskelemaan yhteen ns. SKY-yliopistoista, jotka ovat kuuluisia E-Koreassa, usein luennolla kuulikin luennoitsijoilta, että ”olette parhaista parhaat”. Opiskelen Suomessa maisteriksi maantieteestä ja lähdinkin Soulista etsimään uudenlaista näkökulmaa sosiaaliseen mediaan ja sen käyttämiseen. Vaihtoon lähteminen oli ollut haaveena koko opintojen ajan ja pääsinkin lähtemään sitten vasta maisterivaiheessa, joka ei sinänsä harmittanut muuten kuin, että en voisi viettää kokonaista vuotta vaihdossa.

Koreasta maana

Koreaan lähtiessä kannattaa osata edes lukea Hangeul-aakkoset, ja niiden opetteluun meneekin parhaimmillaan iltapäivä. Soulissa pärjää englannilla ajoittain todella huonosti, mutta turistisilla sekä Yhdysvaltain armeijan tukikohtien läheisyydellä pärjää myös englannilla. Etelä-Korea on todella turvallinen maa, ja Soul on hyvin turvallinen miljoonakaupungiksi. En koskaan kokenut olevani vaarassa, muuten kuin katua ylittäessä (korealaiset kuskit ovat hyvin hyvin hyvin arvaamattomia ja skoottereita saa varoa joka paikassa). Yleinen hintataso Koreassa on halvempi kuin Suomessa ja paikallisessa ravintolassa syöminen on parhaimillaan lähes yhtä halpaa kuin Unicafessa. Asuminen on Helsingin opiskelija-asuntojen hintatasoa, mutta usein paljon pienempiä ja huonommin varusteltuja. Useimmat vaihto-opiskelijat majoittuvat Goshiwon asuntoloissa taikka yliopiston asuntoloissa. Julkinen liikenne koko E-Koreassa toimii samalla (HSL matkakorttia vastaavalla) kortilla. Ruuhka-aikoina sekä viikonloppuisin voi Soulissa huomata kuinka monta ihmistä todella mahtuu hyvin pienelle alueelle. Ihmisahdistusta voikin lähteä karkuun moniin luonnonpuistoihin taikka kavuta monelle Soulia täplittävälle huipuille. Koreassa on myös hyvin tarkka hierarkia yhteiskunnassa ja kannattaakin ennen lähtöä tutustua paikallisiin tapoihin, että voi välttyä hölmöiltä turistivirheiltä heti alussa.

Ennen lähtöä

Kannattaa hankkia viisumit kuntoon hyvissä ajoin ja suunnitella vaihdossa oloa vähän sen mukaan, että viisumi on tosiaan vain ”one entry” eli pääset maahan vain yhden kerran opiskelijaviisumillasi, ennen kuin olet hakenut paikallisesta maahanmuuttovirastosta ”Alien registration”-korttisi, tähän prosessiin voi mennä jopa useita kuukausia. Olen kuullut, että on mahdollista lähteä käymään ulkomailla myös ilman korttia ja vain erillisellä paperilla, mutta en itse tätä kokeillut, sillä E-Koreassa sekä Soulissa on valtavasti nähtävää, että malttaa odottaa sen muutaman kuukauden ennen kortin saapumista. Kannattaa Suomessa varmistaa, että on ainakin Hepatiitti- sekä jäykkäkouristus-rokotukset kunnossa. Koreassa on myös kesäisin TODELLA kuuma ja kostea ja talvea kohti voi olla jopa -15 astetta pakkasta, joten jos jalankoko on 41 (kuten allekirjoittaneella), voi olla Koreasta hyvin vaikea löytää kivoja talvikenkiä. Vaatteet ovat tosin todella halpoja, enkä itse ainakaan pakannut montaa paitaa mukaan sillä ostin aina tarpeen mukaan.

Maahan saavuttua

Oma asuntolani Yonseissa vaati jokaista asukasta todistamaan olevansa terve tuberkuloosista ja vaadittiin vielä Koreassa tehty testi. Monet vaihtarikavereistani kävivät Yonsein yliopistollisessa sairaalassa ja maksoivat lystistä satoja euroja. Itse kävin paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa maksoin kaksi euroa testistä, oli tosin iso kielimuuri, mutta sain asian hoidettua ennen asuntolaan muuttoa (tuloksissa menee aikaa muutama päivä, mutta saavuin itse Souliin kaksi viikkoa ennen asuntolaan muuttoa). Yonseissa oli suoraan sanottuna aivan surkea vastaanotto vaihtareille. Liityin muutamaan klubiin, mutta meillä oli huonosti yhtään kontaktia. Paikallisiin en päässyt tutustumaan kurssien ulkopuolelta ollenkaan. Monet asiat kampuksella ovat pelkästään koreaksi ja koin, että vaihtarit tuutoroivat toinen toisiaan, en esimerkiksi tiennyt miten kampukset kahvilat edes toimivat vasta kuin muutaman viikon Yonseissa olon jälkeen, kun yksi vaihtarikavereistani näytti kuinka siellä tilataan. Valmistaudu Yonseissa olemaan siis hyvin itsenäinen ja etsimään kaveriporukoita itse. Koreaa taitavilla ei ole ongelmaa löytää kivoja kerhoja sekä tekemistä, muut joutuvat vähän änkemään mukaan. Perustin itse valokuvauskerhon pelkästään vaihtareille koska Yonsein oma oli pelkästään koreaksi. Kävin myös kuokkimassa SNU:n buddy projectin tapahtumissa, jotka olivat kateutta herättäviä Yonsein opiskelijalle.

Opiskelusta

Yonsein opiskelijat ovat tehneet valtavan työn päästäkseen yliopistoon opiskelemaan, ja se näkyi siinä, että opiskelutahti oli välillä hyvinkin päätä huimaava. Tekniikka oli myös tällaiselle tiedonsoveltajalle aivan uskomaton, sillä vuosilukuja sekä termejä piti osata selittää sanatarkasti tenteissä. Kurssien laatu vaihteli myös voimakkaasti professorista toiseen, mutta suurimmaksi osaksi olin tyytyväinen kaikkiin kursseihini. Asia joka Koreassa tulee muistaa, on kunnioitus, älä ikinä puhuttele professoriasti etunimellä ja muista aina liittää sana professori sukunimen eteen. Usein kommunikointi tapahtuu kurssien assistenttien kautta. Yonseissa jouduimme myös ostamaan printattuja artikkelikirjoja, joissa saattoi olla useita satoja sivuja artikkeleita, jotka olisivat ihan hyvin voineet olla pdf. muodossa netissä. Kurssien arvostelu saattoi vaihdella hyvinkin paljon professorista vaihdellen. Olin koko syksyn täysin varma reputtavani yhden kurssin vain saadakseni arvosanaksi A+. Välillä on siis hyvin vaikea nähdä sitä, että missä mennään ja kuinka on pärjännyt. Kursseja valitessa kannattaa myös valmistautua muuttamaan kaiken mitä on suunnitellut. Itselläni vaihtui puolet kursseista muutamaa viikkoa ennen vaihtoon lähtöä ja joillakin vaihtui kursseja vielä lukukauden alettua. Useat kurssit eivät ota vaihtareita tai ovat pelkästään koreaksi, huolimatta englannin kielisestä kuvauksesta sekä otsikosta. Yonseissa saa kyllä apua kurssien kanssa ja professorit ovat usein miten hyvin joustavia kurssien vaihtamisien kanssa. Luennoille osallistuminen Yonseissa on pakollista ja liian monesta poissaolosta reputtaa kurssin, joten kannattaa näiden kanssa olla hyvin varovainen ja osallistuakin kuuliaisesti ajoissa kaikille luonneoille. Tarpeeksi monesta myöhästymisestä saa myös poissaolon. Yhdellä luennollani professori uhkaili antaa poissa-oloja kaikille, jotka jäivät kiinni kännykän räpläämisestä. Samainen professori sanoi myös laittavansa kaikki luennolla meikkaavat henkilöt luokan ulkopuolelle.

Lopuksi

Vaikka annankin Yonseista vähän negatiivisen kuvan, en silti vaihtaisi vaihtokokemuksestani päivääkään. Soulissa oli aina jotain tekemistä, ruoka oli uskomattoman hyvää ja ihmiset upeita. Koin todella paljon niin lyhyessä ajassa ja mietin varmasti vielä kiikkustuolissakin hymyillen kokemustani Soulissa. Kannattaa minne tahansa vaihtoon lähtiessä vain uskaltaa hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolella ja kokeilla asioita, mitä ei koskaan olisi kotona tehnyt! Vaihtarina oleminen on helpoin tapa ikinä muuttaa ulkomaille ja kokea elämää vähän enemmän paikallisesta vinkkelistä. Suosittelen Etelä-Koreaa kaikille ja vaihtoon lähtemistä ylipäätään kaikille!

 

 

Vaihtokertomus, Pietarin valtiollinen yliopisto (spbu), Venäjä syksy 2018 

kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä on hyvä tarkistaa useaan otteeseen, että tarvittavat dokumentit ovat hankittu ja ennen kaikkea oikein. 

Ennen lähtöä saat viisumikutsun vaihtoyliopistolta. Viisumia haetaan suurlähetystön konsuliosastolta, jossa puhutaan muuten lähes pelkästään venäjää. Viisumia varten tarvitset todella kaikki dokumentit, jotka sivuilla mainitaan eli varmista että olet hommannut kaiken tarvittavan Hiv-testistä lääkärintodistukseen ja viralliseen vakuutustodistukseen.

Kun todistukset ovat hyvässä paketissa ja viisumi passissa olet hoitanut kaiken, minkä Suomen päässä voit hoitaa.  

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihdon alussa oli monia asioita hoidettavana heti ensimmäisten päivien aikana. Näistä kannattaa pitää jonkinlaista to do –listaa, vaikka paikalliset buddyt sekä koordinaattorit pitävätkin hyvän huolen siitä ettei mikään jää hoitamatta. 

Ensimmäisien päivien aikana oli mm. esitettävä lääkärintodistus ja keuhkokuva asuakseen asuntolassa sekä maahan rekisteröityminen yliopistolla. Samalla kertaa haettiin paikallista opiskelukorttia, jonka tulossa tosin kestää muutamia viikkoja.

Alkubyrokratiassa helpottaa, kun pitää mukana useita passin, viisumin ja maahantulokortin kopioita sekä muutamaa passikuvaa. Muutamat ensimmäiset päivät oikeastaan kuljettiin pitkälti buddyjen perässä hoitamassa noita asioita, eli et jää yksin. 

Asuminen

Pietarin valtiollisessa yliopistossa suurin osa laitetaan asumaan Kapitanskayalle Vasilinsaarelle. Ennen vaihtoon lähtöä kauhistelin julkisivua google mapsissa, mutta todellisuudessa neuvostobunkkerista kuoriutui hyvinkin nopeasti kodikas ja legendaariseksi muodostunut paikka. Mikä parasta, asuntolaa lähellä on useita kuntosaleja, kauneushoitoloita, pikaruokaloita, ruokakauppoja sekä ihana ranta. Lähellä sijaitsee myös bussipysäkki josta kulkee busseja yliopiston kautta keskustaan ja kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsee lähin metroasema Primorskaya. Pietarissa tottuu nopeasti kävelemään. Paikallisten ”kulman takana” saattaa helposti tarkoittaa 25 minuutin kävelymatkaa, jossa helsinkiläinen ottaisi helposti ratikan alleen. 

Asuntolan asunnot ovat 4-7 henkilön soluasuntoja. Itse asuin 4 tytön kanssa 2 makuuhuoneen asunnossa. Alkuhuolestuksesta huolimatta yhteisasuminen sujui aika leppoisasti ja hyvin pian oppi ottamaan muiden tavat huomioon.  

Kapitanskayalla osa huoneista on remontoituja ja osa, noh, vähän rempallaan. 

Asenne kuitenkin ratkaisee, ja jos asuntolaelämä ei tunnu lainkaan mieleiseltä on aina olemassa vaihtoehtona vuokrata asunto muualta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi antamaan Kapi-elämälle mahdollisuuden. Vaihtovuosi olisi ollut hyvin erilainen ilman surkuhupaisia suihkun hajoamisia, alakerran babushkoja sekä tietenkin tärkeäksi muodostunutta vaihtariyhteisöä jonka kanssa pääsi jakamaan kaiken kokemansa.

Saitko ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopistostasi hyväksymistiedon ja ohjeita?

Vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja ohjepaketti tuli hyvin lähellä ennen lähtöä. Valmistautuminen tuntuikin hyvin verkkaiselta pitkälle kesään. Tuntui siltä, että Eurooppaan lähtevät kaverini olivat jo ehtineet hommata vuokra-asunnot ja lentoliput kun itse odotin vielä virallista hyväksymistä.

Opintoja varten tuli täyttää suunnitelma mitä kursseja kohdemaassa aikoo suorittaa. Kielikurssi on kaikista suosituin vaihtarikurssi.

Kielikurssilla opiskelijoita on n. 8-15 ja oppitunnit sijoittuvat joko aamulle tai iltapäivälle. Poissaoloihin suhtauduttiin samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossa, eli 75% läsnäolopakko. Toki oman opettajan kanssa on mahdollista keskustella joustosta, ja ainakin meillä kannustettiin myös matkustamaan ja näkemään Venäjää.

Kielikurssi vaihtelee varmasti hyvinkin paljon opettajasta, ryhmästä ja ryhmän tasosta riippuen. Meillä oli yhteensä 4 välikoetta joiden keskiarvo ratkaisi päättöarvioinnin.

opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtosyksyn alussa järjestettiin orientation week joka oli täynnä monenlaista ohjelmaa. Tapahtumia oli laidasta laitaan ja muistuttivat pitkälti fuksivuoden ensimmäisiä viikkoja.

käytännön vinkit arjen tueksi

Lataa puhelimeesi 2gis, Yandex sekä halutessasi “Venäjän facebook” V-kontakte.

sopeutuminen

Kuten opintoja aloittaessa, myös vaihdossa kannattaa olla aktiivinen alussa. Orientaatioviikkoon osallistumalla pääsee hyvin alkuun niin kaupunkiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin tutustumisessa.

Yleinen hintataso venäjällä on alhainen. Monet museot ja nähtävyydet ovat huomattavasti halvempia paikallisella opiskelijakortilla, jonka saa n. Kuukauden kuluttua saapumisesta. Kannattaa ottaa kaikki irti ja imeä itseensä niin paljon kulttuuria kuin mahdollista ja tutustua Pietarin mielenkiintoiseen historiaan.

Pietari on täynnä ihania kahviloita ja ravintoloita. Hintatasolle sokaistuu siellä ollessa ja oikeastaan vasta Suomessa käydessä oppi taas arvostamaan hintatasoa.

kuinka toimit ongelmatilanteissa, jos sellaisia tuli vastaan?

Ongelmista voi kertoa avoimesti. Kannattaa välttää nimeämästä yksittäisiä henkilöitä.

Ongelmatilanteissa kannattaa kysyä apua muilta, sillä todennäköisimmin et ole ensimmäinen joka moista kohtaa.

Kadotin vaihdon aikana maahantulokorttini, vieläpä matkustaessani Kazaniin.

Maahantulokorttia ei kannata kadottaa, mutta jos niin käy ei siitä kannata yöuniaankaan menettää. Tällöin edessä on jälleen paperien täyttämistä useassa eri paikassa sekä odottelua, mutta ei mitään sen vaarallisempaa. Prosessissa kannattaa olla venäjäntaitoinen mukana, sillä paikallisella poliisiasemalla ei juuri englantia puhuta.

mitä muuta tahansa, joka mielestäsi jokaisen maahan lähtijän on hyvä tietää?

Pietari on täynnä mahdollisuuksia. Mene ja koe itse!

Käy ainakin näissä:

– Ermitaasi
– Verikirkko
– Kazanin kirkko
– Iisakin kirkko
– Kesäpuisto
– Pietarhovi
– Pietari-Paavalin linnoitus
– Baletti
– Syömässä georgialaista
– Venäläisen taiteen museo
– Jusupovin palatsi
– Kunstkamera
– Kattokierros

 

Vaihtokertomus, Hebrew University of Jerusalem, Israel, kevät 2018

valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hebrew Universityn kevätlukukausi alkaa helmikuun lopussa ja sain hyväksymistiedon hyvissä ajoin, jo marraskuun lopulla. Mukana tuli kattavat ohjeet siitä miten toimia seuraavaksi. Ainoa asia, jonka suhteen oli hiukan epäselvyyksiä, olivat arabian ja heprean kielen kurssit. Itse halusin opiskella arabiaa yliopistolla. Koska arabiaa ei tarjottu alkeistasolla kevätlukukaudella, arabian kielen opiskelijat joutuivat tekemään eräänlaisen tasokokeen/kyselylomakkeen, joiden tulosten saamisessa kesti. Onneksi HebrewU:lla on erittäin pätevä Admissions Coordinator, joka ystävällisesti auttoi minua selvittämään myös kielikurssiasioita. Häneen kannattaa olla muutenkin paljon yhteydessä, sillä hän auttoi suunnattomasti muissakin yliopistoon, asumiseen ja opintoihin liittyvissä asioissa. HebrewU järjesti myös orientaatio-webinaarin tammikuussa ennen vaihtoon lähtöä, josta sai paljon hyödyllistä tietoa kurssivalintoihin ja yleisiin asioihin liittyen.

Kun saavuin Jerusalemiin, otin taksin yliopistolle joka sijaitsee liitetyn itä-Jerusalemin puolella. Alkubyrokratia yliopistolla sujui nopeasti, sillä saavuin päivän myöhemmin kuin suurin osa muista vaihto-opiskelijoista. Menin Rothberg International Schoolin toimistolle, ja hoidin Admissions Coordinatorin kanssa asiat liittyen esimerkiksi asuntoon ja orientaatioon. Minulla oli seuraavana päivänä tapaaminen opinto-ohjaajani kanssa sekä harjoitteluohjaajani kanssa. HebrewU:ssa kursseille ei pääse ilmoittautumisjärjestyksessä, vaan opinto-ohjaajani kanssa sovimme yhdessä lopullisista kurssivalinnoista. Ensimmäinen viikko yliopistolla on niin sanottu ”shopping week”, jonka aikana voi kokeilla haluamiaan kursseja ja sen jälkeen voi vahvistaa kurssit. Tein myös harjoittelun Harry S. Truman instituutissa, jonka hankkimisessa harjoitteluohjaajani auttoi. Harjoittelu itsessään on mielenkiintoinen kokemus, mutta omaa aktiivisuutta vaaditaan harjoitteluohjaajan kanssa. Lisäksi harjoittelusta saa opintopisteitä, mutta se vaatii jonkun verran aikaa (vähintään 8h/vko), ja oma harjoitteluni vaati myös kovaa panostusta.

Jerusalemissa ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi kenellekään viralliselle taholle. HebrewU tarjoaa opiskelijoilleen vakuutusta terveydenhuoltoon, joka on tosin hintava. Vakuutus ei yllä myöskään miehitetyille alueille, kuten Länsirannalle. Itse otin matkavakuutuksen Suomesta ja ilmoitin yliopistolle että matkavakuutukseni on niin kattava, etten tarvitse HebrewU:n vakuutusta, enkä tosin onneksi ole sitä vielä joutunut testaamaan. Vakuutuskortti, passi (tai kuva passista) ja opiskelijakortti kannattaa aina pitää matkassa mukana Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa!

Asuminen

HebrewU tarjoaa opiskelijoilleen jaettuja asuntoloita kampuksen läheltä itä-Jerusalemissa. Itse asuin näissä asuntoloissa mikä oli toisaalta hienoa, koska ystäväni asuivat kaikki samassa talossa. Lisäksi se oli stressittömämpää sillä asunnon etsiminen Jerusalemissa on paikoin työlästä. Toisaalta taas asuntola on melko kallis (600$/kk), ja luulen että olisin voinut löytää halvemman asunnon samalta alueelta, joka olisi lisäksi ollut paremmassa kunnossa. Asuntolan moraalinen ongelma itselleni oli myös se, että se sijaitsee niin sanotun ”green linen” takana, mikä tarkoittaa sitä, että kansainvälisen lain vastaisesti asuntolat ovat miehitetyillä alueilla ja kuitenkin israelilaisen yliopiston omistuksessa.

HebrewU:lla on kolme asuntolaa yliopiston lähellä, ja koska uusin asuntola oli täynnä, päädyin asumaan vanhempiin rakennuksiin, jotka olivat melko huonossa kunnossa. Kannattaa varautua myös siihen, että opiskelijat joutuvat ostamaan kaiken asuntoon, mukaan lukien peitot, keittiövälineet ja siivousvälineet. Tosin yliopisto vihjasi, että tämä saattaa muuttua ensi vuonna. Sekä asuntoloissa että yliopistolla on jonkin verran turvallisuusjärjestelyjä, ja opiskelijakorttia kysytään miltei joka kerta rakennukseen mennessä.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu HebrewU:ssa seuraa melko erilaista rytmiä kuin Helsingin yliopistossa. Rothberg International Schoolissa, jossa suurin osa vaihto-opiskelijoiden kursseista on, luokat ovat pieniä ja opiskelijoita kannustetaan aktiivisuuteen. Minulla oli myös yksi kurssi HebrewU:n ”facultyn” puolelta, joka seuraa eri aikataulua kuin Rothbergin kurssit. Itse opiskelin Jerusalemissa lähinnä Lähi-Idän politiikkaa ja arabiaa, ja minulla oli monta kurssia Arabi-Israel-konfliktin historiasta, Palestiinan historiasta sekä Lähi-Idän sosiologiasta. Sanoisin että opiskelutahdissa ei ole kovin suurta eroa. Opiskelijoita vaaditaan lukemaan lukuisia artikkeleita eri kursseille, mikä on se eniten aikaa vievä osuus. Lisäksi oma harjoitteluni vei paljon aikaa, joskus myös enemmän kuin 8h/viikko. Minulla oli harjoittelu mukaan lukien 6 kurssia, joka on Suomen opintopisteissä 30 opintopistettä, ja opiskeltavaa riitti. HebrewU suosittelee opiskelijoilleen keskimäärin viittä kurssia per lukukausi. Sanoisin että arvosteluprosessi yliopistolla on opettajasta ja kurssista riippuen erilaista, mutta jos lukee läksynsä ja tekee muistiinpanoja luennolla, kaikilla kursseilla pärjää oikein hyvin. HebrewU:ssa arvosteluprosessi koostuu yleensä koko lukukauden panoksesta (10% läsnäolo, ja esimerkiksi 40% välikoe ja 50% loppukoe). Opiskelutyyli ja kurssit ovat myös saaneet joitain yhdysvaltalaisia vaikutteita, sillä jotkut opettajat ovat opettaneet Yhdysvalloissa, ja opiskelijoita sieltä on myös paljon.

Jos haluaa opiskella asioita liittyen konfliktiin, kannattaa muistaa että opettajilla yliopistossa on aina oma näkökulmansa sillä he elävät konfliktia, eivät pelkästään opeta sitä. Ylipäätään opiskelu yliopistolla on ollut hienoa, rankkaa, ja äärimmäisen mielenkiintoista, sillä se on auttanut minua kehittämään kriittistä silmää. Olen kaiken kaikkiaan oppinut todella paljon, ennen kaikkea sellaisista asioista jotka ovat todella kaukana kaikesta tutusta ja Suomen kontekstista. Opettajat ja Rothbergin henkilökunta ottavat myös paljon henkilökohtaista kontaktia opiskelijoihin, antavat palautetta ja tukea, mistä itse pidin opiskelussa eniten. Toinen lempiasiani HebrewU:ssa oli se, että kampus on todella viihtyisä ja kaunis!

Opiskelijaelämä HebrewU:ssa on todella aktiivista, ja tapahtumia riittää miltei joka viikko. Yliopiston kautta löytää sapatti-illallisia, juhlia, keskustelutilaisuuksia ja muita tapahtumia. Rothberg järjestää myös vaellusretkiä Israelissa joihin en tosin itse osallistunut, mutta kuulin monilta ystäviltäni, että ne olivat todella hyviä retkiä. Kannattaa liittyä Rothberg International Schoolin fb-sivulle, sieltä löytyy kaikki informaatio. Osallistuin aluksi muutamaan tapahtumaan, mutta jonkin ajan jälkeen keskityin muihin asioihin. Vapaa-aikaa riittää opiskeluista huolimatta, sillä ainakin kevätlukukaudelle osuu monia juutalaisia juhlapyhiä, jolloin yliopisto on kiinni.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jerusalem on uniikki kaupunki sekä Israelissa että muualla. Arki siellä on erilaista, ja sen huomaa jo ensimmäisellä viikolla, kun lähes koko kaupunki hiljenee viettämään sapattia sekä palestiinalaisten lepopäivää, perjantaita. Julkinen liikenne ei kulje, kaupat ovat kiinni ja yliopisto on kiinni. Ennen sapattia kannattaa siis ostaa kaikki tarvittava viikonlopuksi! Tämä oli minulle alussa vaikea muistaa, mutta siihen tottuu nopeasti. Toisaalta itä-Jerusalemissa ja Damaskoksen portin lähellä kaikki on lauantaisin auki, sillä palestiinalaiset eivät vietä sapattia, ja olenkin tottunut viettämään sapattini itä-Jerusalemin kahviloissa ja kirjakaupoissa. Kannattaa käydä kurkkaamassa ”The international bookshop”: tarjoaa loistavaa kahvia ja kirjallisuutta!

Lisäksi jos haluaa vierailla miehitetyllä Länsirannalla, lauantai on siihen oivallinen päivä, sillä arabibussit kulkevat sapatista huolimatta. Ainakin Betlehem, Ramallah ja Nablus ovat ihania kaupunkeja ja nopeasti saavutettavissa paikallisbussilla (jos ei ole ruuhkaa). Jerusalemin uskonnollinen merkitys ei luultavasti tule kenellekään yllätyksenä, ja kaupungissa on paljon uskonnollisia tapahtumia ja juhlia. Uskonnolla on todella tärkeä rooli ihmisten elämässä, ja esimerkiksi ultra-ortodoksisilla alueilla sekä tietenkin vanhan kaupungin pyhillä paikoilla, tulee kunnioittaa pukeutumissääntöjä ja muita tapoja. Sekulaarille ihmisille sopeutuminen voi aluksi olla hiukan haastavaa, mutta Jerusalemissa on myös hyvin sekulaareja asuinalueita, kuten First Station joka on auki läpi koko sapatin. Lisäksi kaupungin uskonnolliseen luonteeseen kannattaa yrittää suhtautua positiivisesti: se avaa todella uusia perspektiivejä, ainakin omaan kokemukseeni.

Jerusalemissa panostetaan paljon turvallisuuteen. Poliiseja ja sotilaita on kaikkialla, ja miltei yhteenkään rakennukseen ei pääse sisään kulkematta ensin metallinpaljastimesta. En ole kuitenkaan tuntenut oloani turvattomaksi Jerusalemissa, epävakaasta poliittisesta tilanteesta huolimatta. Yliopistolla järjestetään turvallisuusorientaatio ensimmäisenä päivänä, mistä oli jonkin verran hyötyä. Asioita joita kannattaa muistaa turvallisuuden kannalta: pidä passi mukana tarkastuspisteillä, ja uskonnollisten juhlapyhien aikana kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ympäristöön. Älä myöskään kuvaa sotilaita tai tarkastuspisteitä, ellet halua menettää puhelintasi. Aina kannattaa olla varovainen, muttei vainoharhainen! Jerusalem on mielenkiintoinen ympäristö, ja jos pitää mielen avoinna, kokemuksesta saa eniten irti.

Israel ylipäätään on kallis maa, ja vaikka Jerusalem ei ole yhtä kallis kuin esimerkiksi Tel Aviv, se on silti hintava. Eniten rahaa minulla on mennyt luultavasti ruokaan, se on yhtä kallista tai paikoin jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Itä-Jerusalemissa Damaskoksen portin lähellä on huomattavasti halvempaa kuin muualla Jerusalemissa, ja olenkin käynyt siellä tekemässä ruokaostokseni. Yliopistolla ei myöskään ole opiskelijaruokailua, jota olen jäänyt kovasti kaipaamaan Helsingin yliopistossa. Matkustaminen on luultavasti ainoa halpa kustannus maassa, kaikki muu on aika lailla samalla hintatasolla kuin Suomessa.

Sopeutuminen elämään Jerusalemissa on ollut paikoin vaikeaa, mutta myös todella palkitsevaa. Olen oppinut enemmän kuin olisin koskaan osannut arvata, enkä pelkästään yliopistolla. Israelilaisilla on todella erilainen mentaliteetti, johon kyllä tottuu. Vaikka Jerusalemin oikeistolaiset arvot eivät sovi omaan maailmankuvaani, sitä kaikkea on ollut hyvin kiinnostavaa seurata. Jerusalem on täynnä elämää ja haasteita, ja kaikki siellä on erilaista ja ainutlaatuista.