Author: Raisa J

Posted on

Vaihtokertomus, Osaka University, Japani, syyslukukausi 2018

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Osakan yliopistoon oli melko selkeä. Ennen lähtöä ohjeita sai hyvin niin meiltä Helsingin yliopistosta kuin myös Osakasta, kun hyväksymistieto tuli. Monenlaisia todistuksia ja dokumentteja täytyi toimittaa, mutta deadlinet oli kuitenkin ilmoitettu selkeästi ja kaikki paperit oli helppo saada käsiin. Loppukesästä sain hieman jännittää, kun Osakasta tuli aika viimetipassa papereita, joita tarvitsin viisumin hankkimiseen. Onneksi ne kuitenkin tulivat ajoissa ja sen jälkeen viisumin saaminen kävi helposti suurlähetystön kautta. Lennot piti tietysti myös varata ja itse hoidin sen asian jo melko aikaisin keväällä. Päädyin itse ottamaan vain yhden suuntaisen lennon Japaniin ja paluulennon varasin vasta loppusyksystä jo Japanissa ollessa.

Kesällä piti myös hankkia rokotuksia, vaikka varsinaisesti mitään pakollisia rokotuksia ei ollut. Hepatiitti B:n otin, kun aiemmin minulla oli vain hepatiitti A. Japanin aivokuume -rokotteesta oli puhetta muidenkin Japaniin lähtijöiden kanssa – osa sen otti ja osa ei. Itse lopulta päätin sen ottaa myös varmuuden vuoksi, vaikkei se pakollinen olekaan. Vaikka ennen lähtöä ei mitään mahdottoman hankalia asioita ainakaan minun kohdalleni sattunut, oli muistettavaa kuitenkin aika paljon, joten suosittelen lämpimästi kunnon to do -listan tekoa niin mahdollinen stressikin helpottaa.

Alkubyrokratia Japanissa

Lensin Osakaan kolmella eri lennolla noin 30 tuntia ja perillä olinkin aivan väsynyt. Vaikkei koulu heti ensimmäisinä päivinä vielä alkanut, ei aikaa kuitenkaan ollut paljoa lepäämiseen vaan heti piti alkaa hoitaa käytännön asioita. Jo heti lentokentälle saapuessa tarkistettiin viisumi ja sain ”residence cardin”, joka taas Japanista lähtiessä piti palauttaa. Kun olin vihdoin löytänyt asuntolalleni, kun taksikuskikaan ei sinne meinannut löytää ja yhdessä yritimme karttaa tulkita, lähdin saman tien city hallille. Siellä piti käydä muutamalla pisteellä, joissa esimerkiksi minut merkittiin Toyonakan kaupunginosan asukkaaksi sekä luotiin eläkevihko, vaikka eläkemaksuja ei tarvinnutkaan maksaa, enkä edes vaihtoni aikana tehnyt töitä. City hallilla sain myös kela-kortin tyyppisen kortin, jolla terveyspalvelut sai halvemmalla. Tätä health insurancea täytyi myös kuukausittain maksaa. City hallilla -niin kuin monessa muussakin paikassa – eivät työntekijät juurikaan osanneet englantia, mikä teki asiat alkuun entistäkin sekavammiksi, mutta pian selvisi, että siellä oli mahdollista saada ilmaiseksi englantia puhuva tulkki. Kannattaa siis pyytää tulkkia, ellei sitä mahdollisuutta suoraan tarjota. Suomesta otetun vakuutuksen ja tämän health insurancen lisäksi Osakan yliopistossa oli pakko ottaa myös koulun oma vakuutus, joka piti ensimmäisinä päivinä myös käydä maksamassa.

Asuminen

Kesällä ennen vaihtoon lähtöä oli mahdollista hakea Osakan yliopiston asuntolasta asumispaikkaa ja itsekin näin tein. Hakemukseen oli mahdollista laittaa muutamia vaihtoehtoja. Tuolloin en vielä tiennyt yhtään, millä koulun kolmesta kampuksesta tulisin opiskelemaan, mutta minulla kävi hyvä tuuri, kun pääsin asumaan Toyonakan kampukselle ja samaisella kampuksella oli myös kaikki luentoni. Ylipäänsä muutenkin vaihtareille tarkoitetut kurssit ovat lähes tulkoon kaikki Toyonakassa – vain muutama oli Suitassa ja Minoh:ssa vain pari tai ei yhtään. Kaikki kampukset ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan ja niiden välillö ajaa koulun ilmainen bussi.

Asuin siis Toyonaka International Housessa, jossa minulla oli oma pieni asunto, jossa oli mm. oma vessa, kaasuliesi, jääkaappi ja pyykinpesukone. Vaikka asunto oli hyvin pieni, oli se silti viihtyisä ja aamuisin oli mukava, kun luennoille käveli viidessä minuutissa. Vuokrakaan ei ollut paha – euroissa vajaa 200€ kuussa. Asuntolan toimiston väki oli myös todella ystävällistä ja auttoivat aina kaikessa. Ainoa huono puoli oli se, että talo oli tietenkin vanha ja siellä aika selkeästi oli kosteusvaurioita, joista itsekin sain pieniä oireita.


Toyonaka International House

Opiskelu

Osakan yliopistossa on tietyt vaihtareille tarkoitetut kurssit, joiden opetus on englanniksi, mutta tavallisiakin kursseja olisi ollut mahdollista ottaa. Kurssien tehtävämäärät vaihtelivat – joissain kursseissa ei ollut paljon tekemistä, kun taas joissain työmäärä oli iso. Yleisesti ottaen kurssit kuitenkin vaativat enemmän aikaa kuin Suomessa. Mutta toisaalta taas tuntui, että vaikka työmäärä saattoi olla iso, opettajat ehkä arvostelivat vaihtareiden työt vähän löyhemmin, sillä itse ainakin sain parista kurssista arvosanaksi A:n, vaikka kirjoitin kurssin loppuesseen aika huonosti… Opettajat olivat kaikki mukavia ja suurin osa puhui englantia melko sujuvasti, mutta välillä ymmärtämisessä saattoi olla haasteita. Koulua minulla oli 1-3 luentoa päivässä ja maanantai oli aina vapaa. Melkein kaikilla vaihtareilla oli aina joko maanantai tai perjantai vapaa, joten luentoja ei ainakaan ollut liikaa.

Olin etukäteen kuullut, että joissain yliopistoissa kaikki eivät mahdu samalle kurssille ja sitten ilmoittautumispäivänä on kamala kiire, että ehtiikö ilmoittautua. Osakassa tällaista ei onneksi ollut. Kysyimmekin asiasta ja meille vastattiin, että kyllä kaikki mahtuu kursseille – sitten vain vaihdetaan tarvittaessa isompaan luokkaan. Ensimmäisen viikon sai käydä vapaasti tutustumassa kursseilla ja vasta sitten piti tehdä lopulliset valinnat. Vaikkakin silloinkin ainakin japanin kielen kursseilla oli mahdollista vaihtaa vaikeustasoa vielä joulukuussakin. Esitelmiä tuntui olevan paljon enemmän, mitä mihin olen Suomessa tottunut.

Muuta

Terveydenhuolto on melko kätevää health insurance cardilla – ainoastaan kielimuuri voi olla ongelma. Itse jouduin heti toisena päivänä Japaniin saavuttuani jo menemään lääkärille. Onneksi sain taas tulkin, joka puhui todella sujuvasti englantia – muuten käynnistä ei olisi tullut ehkä yhtään mitään. Tuolloin minulla ei vielä ollut health insurance cardia, joten jouduin maksamaan kaikesta täyden hinnan, mutta kun myöhemmin sain kortin, sain 70% lääkärikäynnin kuluista sekä apteekista lääkkeiden hinnasta. Tuon ”alennuksen” täydestä hinnasta saa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Opiskelijaelämä oli sillä tavalla erilaista Suomeen verrattuna, että ainakaan Osakassa ei ollut samanlaisia opiskelijatapahtumia kuin meillä (esimerkiksi sitsejä ym.). Muutenkin vaihdon aikana japanilaisiin opiskelijoihin ei tullut ehkä tutustuttua kovin paljon. Jotkut vaihtarit liittyivät yliopiston clubeihin ja circleihin, mutta niitäkään ei kamalasti mainostettu. Muista vaihtareista sai kuitenkin loppuelämänkin ystäviä.

Japanista usein puhutaan kalliina maana, mikä joissain asioissa ehkä pitää paikkansakin, mutta toisaalta taas monet asiat kuten ulkona syöminen on paljon halvempaa kuin Suomessa. Suomea kalliimpaa Japanissa oli ainakin hedelmät ja sähkö. Laskut piti maksaa käteisellä joko konbineissa eli pienissä ruokakaupoissa tai sitten vaikka postitoimistossa. Osakan yliopiston Toyonaka-kampukselta löytyi postitoimisto, jossa maksoinkin aina kaikki laskut paitsi vuokran, joka maksettiin asuntolan toimistoon suoraan.

Parina ensimmäisenä viikkona koti-ikävä oli iso ja tietysti se iski välillä myöhemminkin. Paljon kuitenkin helpotti heti kun alkoi tutustua ihmisiin ja asioiden hoitamisesta alkoi tulla rutiinia – miten roskat lajitellaan ja mihin mikäkin maksetaan. Vaikka vielä vaihdon lopussakin saattoi tulla postia, josta ei tiennyt, onko se mainos vai lasku. Kaikista ongelmista kuitenkin aina selvittiin ja Osakan yliopiston henkilökunta pitää kyllä vaihtareista hyvää huolta. Lähes joka viikko oli ns. ”assemblyjä”, joihin vaihtarit menivät ja siellä vaihtareiden asioista huolehtivat työntekijät kertoivat ajankohtaisista asioista ja auttoivat käytännön tehtävissä.

Omat vaihtotuutorini Suomessa suosittelivat pakkaamaan mukaan shampoota ja deodoranttia, mutta en sitten itse niin tehnyt vaan ajattelin, että kyllähän niitä sitten Japanistakin saa. No, olisi vain kannattanut uskoa tuutoreita, koska shampoot eivät oikein sopineet pohjoismaiselle tukalle ja pitkän etsinnän jälkeen deodoranttivalikoima ei ollut päätä huimaava. Eniten ikävä tuli ruisleipää, Fazerin sinistä ja sipseille kunnon dippiä. Vaikka Osakan talvi on Suomea lämpimämpi, kannattaa silti ottaa lämpimiäkin vaatteita mukaan, koska vuodenvaihteessa oli aika kylmä. Toisaalta myös, itse pakkasin aika vähän kesävaatteita, koska ajattelin, että menen sinne syksyllä ja olen siellä vain talven, mutta Osakassa olikin todella kuuma pitkälle syksyyn. Kannattaa lähteä seikkailuihin mukaan ja mahdollisuuksien mukaan kiertää muissakin kaupungeissa tai jopa läheisissä maissa. Vaikka koti-ikävä iskisi, ei kannata antaa sen lannistaa, koska kotiin pääsee varmasti kuitenkin. Vaihtoon lähtö oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiäni ja yksi elämäni parhaita kokemuksia, joten tärkein neuvoni kaikille vaihtoon lähtijöille on, että nauttikaa joka minuutista – se aika menee loppujen lopuksi kuitenkin tosi nopeasti!

 

Toyonakan kampus

 

Posted on

Vaihtokertomus, National University of Singapore, Singapore, kevät 2019

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Halusin Singaporeen nuoresta lähtien, joten vuosien aikana olin kerennyt tutustumaan maahan jo jonkin verran. Kuitenkin taustatyö juuri ennen lähtöä oli hyödyllistä. Tutustuin kulttuuriin ja politiikkaan sekä alueen tilanteeseen eri medioiden kautta, some oli hyvässä käytössä.

Singapore on jännittävä valtio, ainakin omasta mielestäni. Niin kehittynyt, murroksessa, kehittymässä. Täynnä tapahtumia ja ihmisiä. Toisten mielestä Singapore oli tylsä, mutta se on jokaisen itse koettavana ja päätettävänä. Singapore on mielestäni mielenkiintoinen sekoitus länttä ja itää.

Yliopisto

Haku vaihtoon oli NUS:n puolesta mielestäni myöhään, syyskuussa. Tee hakemus huolella ja hyvissä ajoin. Lue ohjeet, niitä on paljon. Apua täyttämiseen saa myös NUS:ltä, jos ongelmia tai kysyttävää ilmenee. Itse laitoin useamman kysymyksen, etenkin liittyen kielikursseihin. Vaihtareille tarjolla olevat kurssit julkaistaan n. kuukausi/ kaksi viikkoa ennen hakuajan alkua. Vaihto-opintojen suunnittelemiseen kannattaa käyttää aikaa. NUS:n käytäntö on se, että päällekkäin meneviä kursseja ei voi olla, tämä pätee niin luentoihin kuin tentteihin. Rakensin monta erilaista mallilukujärjestystä löytääkseni ajat kursseilleni.

Haun sulkeutumisesta n. kuukausi puolitoista tuli ilmoitus vaihtariksi pääsystä. Tästä viikkoa myöhemmin alkoi asuntolapaikka haku, jonka tulos puolestaan julkaistiin joulukuun alkupuolella. Tämä on omiaan lisäämään stressiä vaihdosta. HY:n opiskelijoista en ole kuitenkaan kuullut kenenkään jääneen ilman asuntoa NUS:ssä.

NUS tarjoaa hyvät ja selkeät ohjeet hyväksymisen yhteydessä ja myöhemminkin, esimerkiksi liittyen asuntolaan saapumiseen. NUS:n ohjesääntönä on se, että jos kysytyn kysymyksen vastaus löytyy ohjeista niin lähetettyyn kyselysähköpostiin ei vastata. Ohjeet tulikin luettua erityisen huolellisesti.

Asuntolapaikka

Hyväksymisen yhteydessä kerrottiin, koska asuntolapaikoja voi hakea. Hakuaikoja oli kaksi, joista jälkimmäinen oli täydennyshaku. Asuntohaku tulee myöhään, ja asuntolapaikka selviää noin kuukautta ennen lähtöä. HY:n opiskelijat ovat aina ennen saaneet asuntolapaikan niin halutessaan. Saamani asuntola oli suomalaisen soluasunnon kaltainen, mukava ja siisti. Jaoin sen kolmen muun vaihtarin kanssa. Varaudu siihen, että asuntolamaksu pitää maksaa jo asuntolapaikan hyväksymisen yhteydessä ennen kun HY:n apuraha tulee.

Opiskelijaviisumi

Yliopisto lähetti ohjeet viisumin hakua varten. Hakemuksen hyväksyminen sujui nopeasti. Alustava hyväksymiskirje (IPA-letter) piti ottaa matkalle mukaan ja näyttää Singaporeen saapuessa viranomaisille. Myöhemmin yliopiston järjestämässä byrokratiapäivässä hoidettiin viisumihakemusloppuun. Tästä noin viikkoa myöhemmin sain vihreän opiskelija viisumini koristamaan lompakkoani. Kortti toimii henkilötodistuksesta Singaporesta, ja sitä tuli näytettyä niin baarin ovella kuin sairaalassa tapaturman yhteydessä. Passini jätin hyvällä omalla tunnolla asuntolaan.

Matkavakuutus

Matkavakuutus on ehdoton, siitä ei kannata edes kiistellä. Matkalla sattuu ja tapahtuu, ja matkavakuutus luo turvaa. Matkavakuutuksia on useamman laisia, mutta omani oli ihan perus matkavakuutus, johon sitten vain lisättiin aikaa niin, että matkavakuutus oli kauemmin voimassa. Tämä mahdollisti matkustamisen levollisin mielin.

Lähtiessäni kotoa kohti lentokenttää tarkistin varmaan kymmenen kertaa, että passini oli mukana. Odotin innolla leimojen keruuta passiini.

Rokotukset

Ota selvää, mitä rokotteita alueelle suositellaan, ja harkitse vakavasti rokotteiden ottamista. Tee matkustussuunnitelma, ja ota selvää tarvitsetko malarialääkityksen matkallesi. Jos tarvitset, harkitse lääkkeiden ostamista jo Suomesta.

Suomen viranomaiset

Tee tarvittavat ilmoitukset mm. Kelaan ja Maistraattiin. Tee myös matkustusilmoitus Singaporeen, jotta lähetystö osaa olla sinuun yhteydessä katastrofin tai vaaratilanteen yhteydessä ja auttaa sinua varmistamaan turvallisuutesi.

Kuluja tulee jo ennen vaihtoon lähtöä ja apurahan saamista! Varaudu siihen!

Vaihdossa

Opinnot

Opintoihin panostetaan Singaporessa ja koulutusta arvostetaan. Tämä kävi hyvin ilmi jo matkalla Changilta NUS:lle, kun taksikuskini piti puheen koulutuksen merkityksestä. ”Study now, you have time to holiday later.”

Opintojen suunnittelu kannattaa tehdä jo Suomessa, kuten kirjoitin aiemmin. Se, että tiesin, mitkä kurssit haluan, helpotti mieltä ja kursseille hakemista. Hakuvaiheessa kun saa vain listattua 10 kurssia, jotka haluaa, ja niistä 3-5 saa alustaviksi kursseiksi, ja vasta lukukauden alettua valintoja voi yrittää muuttaa. Suunnittelemisen tärkeys siis korostui.

Kurssit kannattaa suunnitella hyvin. 4 MC kurssi tarkoittaa lähes poikkeuksetta 10h työtä viikossa pitäen sisällään lukemiset, tutoriaalit ja luennot. Maksimi MC määrä eli opintopistemäärä, jonka sai tehdä oli 20MC eli 5 kpl 4 MC:n kurssia. Minimi oli 12 MC. Tämä 12MC on myös ehtona sille, että opiskelijaviisumin saa. Aikaa voi kursseihin käyttää vähemmänkin kuin tuon 10h/vko niin halutessaan ja silti oppia ja ymmärtää.

Alussa minulla oli 5 kurssia, mutta saadessani kuorokurssin (kyllä sain kuorossa laulamisesta noppia 😀 ) jouduin luopumaan yhdestä kurssista, jotta maksimikurssien määrä ei ylity. HY:stä poiketen kurssille osallistumisen tai kesken jättämisen lisäksi on auditointivaihtoehto. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tentteihin tai muihin arvioitaviin suorituksiin tarvitse osallistua, mutta on oikeus osallistua luennoille ja pääsy materiaaleihin, jotka kurssilla on.

Opinnot siis koostuivat luennoista, lukemisista ja tutoriaaleista. Tutoriaali on pienryhmässä tapahtuva tapaaminen (siis n. 20 hlö eikä koko 200 hlö kurssilta). Meillä tutoriaaleja on kutsuttu harjoitusryhmiksi tai seminaareiksi. Opettajasta riippuen tilaisuus on joko keskusteleva tai esim. tuloksia ja kysymyksiä läpikäyvä.

Lukemista tuli kursseillani paljon, 2-4 pakollista artikkelia viikossa ja siihen päälle vapaaehtoisia 4-6, mutta onneksi vapaaehtoiset ovat vapaaehtoisia. Aikaa kursseihin saa kulumaan, mutta kannattaa muistaa myös lähteä kampukselta, ja Singaporesta katsomaan maailmaa. Tämä siis kokemukseni mantsan kursseista tasolla 3000 ja 2000.

Työmäärä vaihtelee kursseittain, kuten Suomessakin. Nimellisiä työmääriä ei kannata kauhistua, vaan lähteä reippaasti kokeilemaan, ja tarvittaessa luopua kurssin arvostelusta, jos siltä tuntuu. Vaihto on kokeilemista! Kurssikoodit kertovat sen, kuinka haastava kurssi on. Taso 1000 on yleensä ensimmäisen vuoden kurssi, 2000 toisen jne. mutta toisinaan tasot ovat kovempia kursseilla kuin koodit antavat ymmärtää. Mutta hei, kokeilemaan sitä vaihtoon mennään, ja oppimaan!

Gaussin käyrällä pelotellaan, ja onhan se pelottava. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että parhaita arvosanoja on vaikeaa saada, ja samoin reputtaminen on vaikeaa. Singaporessa ranking koetaan tärkeäksi, ja siksi Gaussin käyräkin käytössä. Erilaista kuin HY:ssä? Todellakin.

Yleisesti ottaen kurssit ovat selkeästi tehtyjä, luennoitsijat hyviä ja asiansa osaavia. Tykkäsin kursseistani paljon, vaikka välillä etenkin ryhmätöiden kanssa meinasivat palaa hermot.

Opiskelijaelämä

Orientaatioviikolla heti lukukauden alussa oli ohjelmaa vaihtareille shoppailureissusta kampuskierrokseen, opiskelijakortin saamisesta ja aktivoinnista opiskelijaviisumin hakemiseen saakka. Muitakin tapahtumia oli. Valitettavasti vaihtareille tarkoitetut tapahtumat jäivät oikeastaan siihen. Siksi päätinkin ja päädyinkin liittymään opiskelijajärjestöön, nyrkkeilykerhoon.

Singaporelainen opiskelijaelämä on erilaista suomalaiseen verrattuna. Opiskelijajärjestöjä on mutta toiminta on pienempää kuin Suomessa. Kommunikointi tapahtumista toimi pitkälti WhatsAppin ja Telegramin välityksellä, eikä Facebookin, mihin Suomessa on tottunut. Opiskelijajärjestöjä löytyy ja niihin kannattaa lähteä mukaan! Löytyy niin kuoroa, kamppailulajeja, tennistä, ympäristöasioiden ajamista kuin yhteiskuntaa kehittäviä järjestöjä. Etsi omasi! Huomioitavaa: NUS:n kampus on alkoholiton, ja tämä ohjaa myös opiskelijatapahtumia.

Käytännön vinkit arjen tueksi

-pankkitiliä ei ole välttämätöntä avata mutta paikallisten maksusovellusten käyttöä varten lähes pakollista.

-käteinen on yhä kingi, etenkin jos paikallista paikkatiliä ei ole ja sähköinen maksaminen ei onnistu. Rahaa saa helposti nostettua automaatista esim. kampuksella, kaupoissa ja MRT asemilla.

-kannattaa hankkia mahdollisimman pian pre-paid liittymä.

-wifi verkko on melko hyvä, ja asuntoloissa ja kampuksella on yliopiston langaton verkko käytössä

-Metro eli MRT on sujuva samoin bussit. Anna tilaa muille matkustajille ja luovuta paikkasi vanhemmille ihmisille ja pienille lapsille/ heidän perheilleen. Huomaavaisuus on aina in.

-hanki MRT kortti, joka käy myös busseissa. Näytä kortti sisään tullessa ja poistuessasi bussista ja metrosta.

-Singaporessa on käytössä useita sovelluksia, joiden avulla saa alennuksia. Kannattaa tsekata Fave, Grab, GrabFood, FoodPanda jne.

-Grab eli paikallinen Uber on kätevä, mutta toisinaan taksi tulee halvemmaksi. Lisäksi Gojek (Indonesiasta alun perin oleva Uber) on käytössä

-kunnioita ihmisiä, heidän arvojaan ja uskontoaan.

-Paikallisten kanssa tutustuminen onnistuu helposti kursseilla. Tee parhaasi, ja tee aloite!

-hawker-center:ien ruoka on ihanaa! Kannattaa etsiä parhaat, ja kokeilla rohkeasti hyviä ruokia niin 10 dollarin waguy-liha annoksista 4 dollarin xiao long bao:hon.

-muista auringolta suojautuminen!

 

sopeutuminen

Anna itsellesi aikaa. Singapore vaikuttaa aluksi melko länsimaiselta, mutta vähä vähältä eroja löytyy. Valtio on hyvin järjestelmällinen ja asiat sujuvat ja hoituvat. Tämä helpottaa Singaporeen sopeutumisessa. Apua saa sitä pyytäessä niin yliopistolla kuin muutenkin. Ainakaan NUS ei tarjonnut vaihtotuutoreita vaihtareille, jolta olisi voinut kysyä asioita, mutta paikalliset opiskelijat mielellään auttavat, kunhan heiltä apua pyytää. Faculty of Arts and Social Sciences tarjosi Host-ohjelman, jossa sai Singaporelaisen yhteyshenkilön, joka auttoi Singaporessa toimimisessa, esimerksi tietokoneen hajotessa uuden hankkimisessa/korjauttamisessa jne.

Vaihdon alussa tutustuin moniin ihmisiin, osan näkee vain kerran mutta toisia useammin. Alussa tutustuminen vaatii paljon energiaa, mutta se on sen väärti. Ystäviä sain muutenkin matkan varrelta, osan vasta ihan viime metreiltä.

Singapore on monietninen ja -kulttuurinen ja ylpeä siitä. Englannin lisäksi mandariinikiina, malay ja tamil ovat virallisia kieliä. Singlish onkin sitten oma juttunsa, mutta standardi englanti on myös käytössä. Singlish aksenttiin tutustumisen ja totuttelemisen aloitin Suomessa katsomalla Youtubesta videoita, ja tätä voin suositella kaikille vaihtoon lähteville.

Singapore on hyvin turvallinen maa, mutta sen ympärillä turvallisuustilanne vaihtelee. Tämän vuoksi terrorismiin varaudutaan myös Singaporessa, ja se näkyy erilaisina turvallisuuskampanjoina.

Hintatasoltaan Singapore on hieman halvempi kuin Suomi monilta osin. Ruoka on huomattavasti halvempaa! Ruoan ostaminen valmiina tulee lähes poikkeuksetta halvemmaksi kuin ruoan valmistaminen itse.

Ihmisten kanssa sukset voivat mennä ristiin, ja huomasin avoimuuden ja valmiuden kuunnella korostuvan.

 

Sairastuessasi:

Yliopiston klinikka: vastaa meidän YTHS. NUS:llä klinikalle vain käveltiin sisään ja tiskillä kerrottiin ongelma ja sitten odotettiin n. tunti lääkäriin. Klinikalla käynti halpaa. Lisäksi lääkkeet saa mukaansa klinikalta.

Isommat ongelmat: kysy vakuutusyhtiöltäsi, mitkä ovat ne sairaalat, joiden kanssa heillä on laskutussopimus. Varaudu kuitenkin maksamaan laskusi ensin itse. Onnistuin nyrjäyttämään nilkkani, ja jouduin käymään sairaalassa. Kävin yliopiston sairaalassa, ja maksusopimusta ei ollut. Maksoin ensin itse ja hain sitten korvaukset. Muut vaihtarit ovat kokeneet vielä isompia ongelmia katkenneista luista dengue-kuumeeseen.

Mitä jokaisen Singaporeen lähtijän on hyvä tietää?

Valtio on monikulttuurinen ja ylpeä siitä. Kunnioita kaikkia etnisestä taustasta, uskonnosta, kulttuurista jne riippumatta. Matkustaessa muista ottaa selville, mikä on sovelias tapa pukeutua kohdemaassa, ja miten ulkomaalaisiin suhtaudutaan. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Kaakkois-Aasiassa on kovat tuomiot (huomattavasti kovemmat kuin Suomessa) useasta rikoksesta, huumeiden hallussapidosta ja maahantuonnista voi seurata kuolemantuomio. Singapore on järjestelmällinen ja sääntöorientoitunut valtio, ja asiat toimivat, vaikka eri tavalla kuin Suomessa.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Hokkaido University, Japani, syyslukukausi 2018

bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alkubyrokratia

Helsingin yliopiston ohjeet lähtöön ovat hyvät, joten niitä seuraamalla ei pitäisi voida jäädä mitään tärkeää välistä. Viisumi kannattaa hakea heti, kun kohdeyliopistosta on tullut vahvistukset. Hokkaidon yliopistolta tuli kirje kotiin, jossa oli ohjeita ja informaatiota asuntoloista yms. Lisäksi certificate of eligibility, jonka kanssa viisumi haetaan.

Lisäksi yliopisto lähetti sähköpostitse erittäin yksityiskohtaiset ohjeet lähestulkoon kaikesta. Dokumenteista löytyi mm. kuinka päästä lentokentältä asuntolalle ja mitä kaikkea on ensimmäisinä päivinä hoidettava. Hokkaidon yliopisto järjesti meille tuutorit, jotka odottivat meitä asuntolallamme saapumista seuraavana aamuna. Heidän kanssaan täytettiin kaikki tarvittavat lomakkeet ja vietiin ne kunnantalolle, postiin ja yliopistolle. Suurin osa dokumenteista piti täyttää japaniksi, mutta tuutorit auttoivat siinäkin. Paljoa ei itse tarvinnut ymmärtää eikä muistaa, kun byrokratia hoidettiin kädestä pitäen. Meidän oli avattava japanilainen pankkitili mahdollista JASSO-apurahaa varten, ja se oli ainoa asia jota emme hoitaneet tuutoreiden kanssa. He kuitenkin auttoivat lomakkeiden täytössä, joten itse ei tarvinnut ymmärtää niistä mitään. Yliopisto vaatii myös ottamaan japanilaisen vakuutuksen, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä tuutoreiden kanssa.

Asuminen

Hokkaidon yliopistolla on useita eri asuntoloita, jotka voi laittaa toivejärjestykseen ennen saapumista. Laitoin itse ensimmäiseksi vaihtoehdoksi lähimpänä kampusta sijaitsevan ja halvimman vaihtoehdon, jonka perusvuokra oli noin 45€/kk (tähän päälle sähkö, vesi, kaasu yms nostivat kylmimpinä kuukausina vuokran sataan euroon kuussa). Asuntola oli toki toimiva, mutta keittiö ja yksi vessa ja suihku jaettiin kahdeksan ihmisen kanssa, ja ne olivat pieniä ja likaisia. Jos on tarkka siisteydestä eikä kestä esim. sotkuista keittiötä, suosittelisin valitsemaan jonkun kalliimmista asuntoloista. Niissä vessa ja keittiö joko jaettiin vain muutaman ihmisen kanssa tai ei kenenkään. Asuntoloissa on manageri, joka vahtii sisään tulevia ja vieraista on ilmoitettava hänelle (erityisesti, jos vieras on eri sukupuolta kuin asuntolan asukkaat). Minun asuntolani manageri ei puhunut muuta kuin japania, joten asioiden selvittely oli ajoittain haastavaa. Jos japanin kielitaito ei ole kovin hyvä, omasta asuntolasta kannattaa etsiä kaveri, joka puhuu sekä hyvää japania että jotakin yhteistä kieltä. Siitä on hyötyä myös mm. postin kanssa, kun postista/pankista/vakuutusyhtiöltä saapuu kirje eikä sitä osaa lukea. Yliopistolta löytyy yleensä myös aina joku opettaja tai virkailija joka on valmis auttamaan tällaisissa asioissa.

Opiskeleminen ja kurssit

Opiskelun rankkuus riippuu paljolti siitä, mitä ja kuinka paljon kursseja ottaa ja kuinka niihin suhtautuu. Minulla oli kuusi nk. hustep-kurssia sekä yksi japaninkurssi, ja minulle jäi paljon aikaa tehdä muuta. Kaikilla luennoilla on läsnäolopakko, mutta kotiin töitä jää suhteellisen vähän. Suurin osa valitsemistani hustep-kursseista oli kevyitä, osa jopa liian. Hustep-kursseista ne kurssit, joissa on opettajaksi merkitty useita japanilaisia, olivat minun kokemukseni mukaan hiukan turhauttavia. Suurin osa opettajista puhui todella huono englantia, jopa niin huonoa, etteivät he ymmärtäneet meidän kysymyksiämme tai osanneet vastata niihin. Kurssien arvosana määräytyi läsnäololla sekä muutamalla raportilla, jotka itse kirjoitin jokaisen alle tunnissa. Nämä kurssit sopivat sellaiselle, jota ei haittaa turhautua kunhan saa helposti opintopisteitä. Osa aiheista oli toki mielenkiintoisia, mutta hyvin suuri osa luennoista meni ehkä hiukan ”hukkaan”. Oman kokemukseni mukaan hustep-kursseista parhaita olivat ne, jotka tuntuivat työläimmiltä ja vaikeimmilta. Ne olivat oikeasti yliopistotasoa ja niissä oppi eniten. Hustep-kursseissa pidin siitä, että vaikka olen biotieteilijä, minun oli täysin mahdollista opiskella esim yksi sosiologian kurssi. Hustepissa saa hyvää yleissivistystä muista aloista, joita ei ehkä omassa yliopistossa tule opiskeltua.

Kurssit valitaan vasta paikanpäällä Japanissa, missä yliopisto antaa paksut kirjaset kurssivaihtoehdoista ja ohjeet niiden valitsemisesta. Japanintunnit ovat yleensä aamulla, ensimmäisen kolmen periodin aikana. Hustep-kurssit ovat iltapäivällä. Viimeinen tunti loppuu kuudelta, joten päivistä voi tulla pitkiä jos valitsee joka päivälle japania ja viimeisten periodien tunteja. Hokkaidon yliopistolla on nk. Advanced English courses, jotka on suunnattu japanilaisille opiskelijoille. Niihin on arvonta, joten suosituille sellaisille ei välttämättä pääse sisään. Olin itse yhdellä tällaisella kurssilla, ja jos haluaa parantaa englanninkielentaitoaan, näitä kursseja ei ehkä kannata valita, sillä taso ei ole korkea.

Kursseja pitää valita Helsingin yliopiston puolesta tietty määrä sekä Japanin puolesta tietty määrä viikkotunteja. Japaninkursseista tulee paljon viikkotunteja muttei juurikaan opintopisteitä. Tarvittavat määrät selitetään Japanin puolesta Hokkaidon päässä, ja Helsingin vaatimukset löytyvät vaihto-ohjeista. Minulla oli kuusi hustep-kurssia ja yksi japaninkurssi, ja siinä oli hiukan ylimääräistä siten, että jos en olisi päässyt yhdestä kurssista läpi, opintopisteitä ja kursseja olisi silti ollut tarpeeksi. Arviointi tapahtuu kirjainasteikolla A – F, mutta arvosanat eivät siirry Helsingin yliopistolle. Itse olin suhteellisen rento arvosanojen suhteen, ja sain silti lopulta hyvät arvosanat. Oman kokemukseni puolesta sanoisin, ettei niistä kannata stressata. Kun tekee pyydetyt työt ja istuu luennoilla, opiskelu sujuu.

Vapaa-aika

Jos osaa japania, yliopistojen kerhot voivat olla hauska vapaa-ajanviete. Suurimpaan osaan tarvitsee kuitenkin säällistä kielitaitoa, muuten voi olla vaikea päästä mukaan tai ei jopa oteta sisään kerhoon. Yrittää kuitenkin kannattaa tietysti aina. Suuri osa kerhoista treenaa tosissaan ja osallistuu kilpailuihin yms, eli esim uuden urheilulajin aloittaminen on vaikeaa kerhojen kautta. Hokkaidon yliopiston kampuksella sijaitsee ilmainen kuntosali, jota itse käytin muiden urheilumahdollisuuksien puutteessa. Kuntosalilla ei ole uusinta teknologiaa eikä edes ihan kaikkia eripainoisia käsipainoja, mutta siellä voi ihan hyvin treenata. Olin lähes aina ainoa ulkomaalainen ja ainoa nainen, joten katseita kyllä saattaa tulla.

Sopeutuminen

Itselläni sopeutumista helpottivat kaverit, joita oli helppo saada saman asuntolan ihmisistä ensimmäisten päivien aikana, kun hoidettiin byrokratiaa tuutoreiden kanssa. Lähdimme pienellä joukolla heti ensimmäisistä päivistä käymään eri Sapporon turistikohteissa, ja näiden retkien porukasta rakentuikin yhdet tärkeimmistä ystävyyksistäni koko vaihdon ajaksi. Lisäksi turistikohteissa käyminen heti alkuun nosti innostusta uutta paikkaa kohtaan, joten olen iloinen etteivät luennot alkaneet heti ja oli aikaa tutustua ihmisiin ja Sapporoon. Sopeutumista vaikeutta asuntolan likaisuus, kun tuntui, että kotona ei ole kiva olla. Siihen auttoi suuresti oman huoneen sisustaminen. 100¥ kaupoista saa halvalla lähes kaikkea, ja ostin sieltä paperia jolla päälystin seinät, viltin tuolin päälle ja paljon muuta mikä nosti viihtyvyyttä. 100¥ kaupoista saa alle eurolla myös astioita ja kaikkea käyttötavaraa mitä alussa on pakko ostaa, joten sellainen kannattaa etsiä lähimaastosta.

Pakkaaminen

Japaniin kannattaa Suomesta pakata mukaan ainakin deodoranttia (erittäin vaikea löytää Japanista) ja perussärkylääkkeitä, jos sellaisia käyttää. Lisäksi kannattaa varata mukaan hiukan tuliaisia, joita vaihtaa kavereiden kanssa. Tähän soveltuvat mainiosti suomalaiset karkit tai muut herkut, joista on helppo vähän suuremmassakin porukassa jakaa. Adaptorit pistorasioihin on myös hyvä olla. Suosittelen varmistamaan, että kaikki tarvittavat töpselit käyvät hankittuun adaptoriin, sillä Euroopassa on useampaa eri töpselityyppiä jotka kaikki sopivat eurooppalaiseen pistokkeeseen, mutteivät välttämättä kaikkiin adaptoreihin.

Hokkaidolla tulee talvella suhteellisen kylmä ja paljon lunta. Teitä ei hiekoiteta, joten jos omistaa talvikengät joissa on hyvä pito, sellaiset kannattaa ottaa mukaan. Myös sisällä saattaa tulla kylmä, sillä asuntoloiden lämmitys menee päälle ja pois pitkin vuorokautta. Lämmin yöpuku on siis myös Hokkaidolle järkevää ottaa.

Loppubyrokratia

Vaihdon lopun byrokratiasta ja hoidettavista asioista annettiin myös vaihtoyliopistossa yksityiskohtaiset ohjeet. Jos tahtoo matkustella Japanissa tai muualla Aasiassa, se onnistuu helpoiten vaihdon jälkeen. Viisumi on puolen vuoden vaihtareille voimassa vuoden ja vuoden vaihtareille yli vuoden, mutta on otettava huomioon, että se päättyy kuitenkin kohdeyliopiston lukukauden päättyessä. Yliopiston toimisto ilmoittaa viranomaisille vaihto-opiskelun päättymisestä, joten viisumi on oikeasti voimassa vähemmän aikaa kuin mitä sen fyysisessä versiossa lukee. Itse matkustin Japanissa ennen lukukauden päättymistä, sillä luennot ja kaikki muu päättyivät ennen lukukauden päättymistä. Jos haluaa matkustaa Japanissa sen jälkeen, on poistuttava Japanista ja palattava turistiviisumilla. Lennot Japanista esim Taiwaniin ja Etelä-Koreaan ovat suhteellisen edullisia, joten naapurimaissa voi olla mielenkiintoista matkustaa vaihdon jälkeen.

Posted on

Vaihtokertomus, Korea University, Etelä-Korea, lukuvuosi 2018-2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

 Olin vuoden vaihdossa Etelä-Koreassa Korea Universityssä syyslukukaudesta 2018 kevätlukukauteen 2019.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja infopaketti tuli tosi myöhään, muistaakseni kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa eli reilu 50 päivää ennen kuin minun piti olla jo maassa orientaatioviikolla. En uskaltanut ostaa lentolippua ennen virallista hyväksymistietoa, vaikka tiesinkin että on harvinaista että vaihtoyliopisto tässä vaiheessa antaisi pakit – onneksi sain silti lentolipun halvalla eli noin 350 eurolla. Pakkaamiseen antaisin neuvoja, että jos on herkkä iho, suosittelen laskemaan tarkasti ja ottamaan tarpeeksi allergisen ihon rasvoja yms., koska itsellä ne loppuivat kesken. Myös tarvittavia vitamiineja ja päänsärkylääkkeitä kannattaa pakata runsaasti, jos on esim. maitoallerginen, koska lähes kaikki vitamiinit, joita olen nähnyt täällä, sisältää laktoosia. Myös fluorihammastahnaa tarpeeksi mukaan, koska täällä peruskaupan tahnoissa ei ole fluoria. 2080-merkin xylitol-hammastahna on yksi vaihtoehto, mutta sitä on vaikea löytää. Siteet ovat täällä 3x kalliimpia kuin Suomessa ja tamponeja en ole nähnyt.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston orientaatio järjestettiin syksyllä 28.-29.8. ja keväällä 26.-27.2.. Siihen sisältyi IT session (miten käyttää KU:n järjestelmiä), Life in Seoul (infoa Seoulissa elämisestä), KUBA group meeting & campus tour, student card application ja Seoul city tour (maksullinen). Orientaatiossa kerrotaan todella tärkeitä asioita, joten siihen on ehdottomasti osallistuttava; siellä jaetaan esimerkiksi info-vihkonen josta löytyy ohjeet paikallisen viisumin (Alien registration card) hankkimisesta kurssirekisteröintiin.

Info-vihkonen listaa myös kaiken mitä tarvitset opiskelijakorttia ja Alien registration cardia (ARC) varten, joka pitää hankkia asap, koska maasta ei voi lähteä ilman sitä vaikka viikonloppulomalle Japaniin JA vaihtoyliopisto vaatii kopion ARC:sta tietyn ajan kuluessa (huomaa myös, että tähän korttiin pitää tajuta päivittää osoite itse, jos muuttaa Korean sisällä). Orientaatiossa kerrotaan miten varata aika paikalliseen maahanmuuttovirastoon, ja varaus kannattaa tehdä HETI, koska muuten ajanvaraus saattaa mennä parinkin kk päähän ja saatat missata KU:n deadlinen ARC-kopiolle (tätä ei kerrota tarkasti vaan pitää tajuta itse). Varausta tehdessä pitää valita oikea virasto (!), koska se määräytyy asunpaikan mukaan. Jos asuu Anamissa, virasto on nimeltään Sejongro Branch Immigration Office (meno-ohjeet: https://www.youtube.com/watch?v=YDiMBFbywCM).

Opiskelijakorttia varten tarvitsee: 2 kopiota passista ja 1 3×4 kokoinen kuvan. Ota orientaatiota varten mukaan sakset, koska passikuvia joutuu luultavasti leikkaamaan, koska jostain syystä hakemuksen paikka kuvalle ei vastannut annettuja kokoja. Alien registration card -tapaamista varten tarvitsee: passin, kopion passista, kopion passin viisumi-sivusta, 2 passikuvaa (3.5×4.5), application form (saa orientaatiossa), hakumaksun 30,000KRW (tasaraha!!), certificate of enrollment (saa KU:n Global Service Centeristä), ja confirmation of residence (lähetä sähköpostia dormille / pyydä vuokranantajalta).

Asuminen

Asuin KU:n dormissa koko vuoden. Hyvät puolia: lähellä yliopistoa eli lyhyt matka kävellä luennoille eikä esim. käyttää ruuhkametroa joka aamu; helppo kävellä kotiin illanistujaisten jälkeen jotka olivat yleensä Anamissa, joten ei tarvinnut stressata taksin saamisesta; ystävystyminen muihin vaihtareihin, jotka ovat samassa tilanteessa ja voivat auttaa monissa asioissa. Huonoja puolia: jos käy huono tuuri kämppikseksi / huonekaveriksi voi päätyä ärsyttävä ihminen, jonka kanssa ei tule ollenkaan juttuun; mäki dormille on rankka kävellä päivittäin (siihen kyllä tottuu); dormin keittiössä on vaikea kokata, koska jääkaapissa ei tilaa säilyttää ruokaa ja kielto omassa huoneessa syömisestä ärsyttää (siihen on kyllä hyvä syy eli jättiötökät ja sitä kannattaa noudattaa). Suosittelen siis dormia, mutta jos päätyykin asumaan esim. goshiwoniin (https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station), siltikin suosittelen ehdottomasti Anamin aluetta, jossa yliopisto on. Eräs vaihtari kertoi, että jäi nopeasti hengailujen ulkopuolelle eikä saanut ystäviä, koska asui kauempana ja ei jaksanut tulla Anamiin niin usein.

Seoul on kokemukseni mukaan turvallinen paikka, ainoastaan liikennettä pitää todella varoa ja olen kuullut tämän lukuvuoden aikana paristakin yliajosta. Ainoat epämukavat kokemukseni ovat tapahtuneet klubeilla, jossa ulkomaalaiset miehet saattavat olla aggressiivisia (toisaalta toisen vaihtarin mukaan nimenomaan korealaiset miehet häiritsevät). Kuulemani mukaan taksikuskit myös huijaavat herkästi ulkomaalaisia ja/tai humalaisia ottamalla ylihintaa. Turistialueilla (esim. Myeondong) on välillä huijareita / kultti-evankelistoja, jotka yrittävät houkutella kpop-jutuilla mukaan ja pyytävät myöhemmin pankkikortin numeroa. Omalle kohdalle tätä ei ole käynyt, ehkä koska epäluuloisena suomalaisena en pysähdy kenenkään kohdalle kohteliaisuudesta, mutta ystäviäni on tartuttu jopa ranteesta. Esimerkkinä tästä australialaisen tekemä vlog: https://www.youtube.com/watch?v=fk8n0GIakG0.

Korean yleinen hintataso on aika halpa. Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, mutta koska sitä tehdään usein monia kertoja viikossa, rahaa kuluu yllättävän nopeasti. Hedelmät ja kasvikset ovat Suomeen verrattuna kalliimpia, mikä vaikeuttaa kokkaamista, mutta kannattaa pitää silmät auki kausituotteiden kohdalla, ja mennä isojen ruokakauppojen (esim. Homeplus) sijaan pienempiin marketteihin. Vaatteita löytyy halvalla Ewha Universityn läheisyydestä, Hongdaen ja monien muidenkin alueiden katukaupoista.

Opiskelu ja opetus

Eniten stressiä aiheutti kurssirekisteröinti ja add/drop period. Kurssirekisteröinti jaetaan ns. kolmeen (3) osaan: 1) esi-ilmoittautuminen (preferred course listing), 2) virallinen kurssirekisteröinti (course registration), ja 3) add/drop period. 1. vaihe ei ole nopeuskisa, mutta 2. vaihe on. 1. vaiheessa vaihto-opiskelija ei mitä todennäköisemmin pääse monelle kurssille (ei välttämättä yhdellekään), koska kurssien vaihtarikiintiöt ovat todella pienet (huom. kiintiöt “avataan”/poistetaan add/drop-vaiheessa) ja englanninkielisille kursseille on tunkua vaihtareiden takia.

  1. vaiheeseen vinkkejä: jos et päässyt haluamillesi kursseille, tarkista jo tässä vaiheessa onko opettaja kertonut sähköpostiaan kurssivulla – jos on, lähetä hänelle kohtelias sähköposti, jossa toivoisit pääseväsi jonotuslistalle, jos sellainen on, koska olet niin kiinnostunut kurssista. Tätä tietoa ei sanota missään ja kaikki opettajat eivät päästä tällä tavalla kurssille, mutta itse pääsin yhdelle kurssille tällä taktiikalla ja tiedän toisen johon olisi päässyt näin. Jos et saanut haluamiasi kursseja ja rekisteröidyt B-suunnitelmasi kursseille, älä valitse sellaisia, jotka ovat päällekkäin haluamiesi kurssien päällä!! Suunnittele siis jo alusta saakka B-suunnitelma-lukkarisi A-suunnitelma-lukkarisi ympärille. KU:n järjestelmä ei siis anna ilmoittautua kursseille, jos ne ovat vähänkään päällekkäin muiden kurssien kanssa, toisin kuin HY. Jos siis ilmoittaudut tässä vaiheessa vara-kurssille Y, joka menee haluamasi kurssin X kanssa päällekkäin, et voi yrittää haluamaasi X-kurssia Add/drop-vaiheen kurssi-ilmossa. Jos näin käy, joudut ensin poistamaan vara-kurssin ja VASTA SITTEN voit yrittää päästä haluamallesi kurssille. Tämä tietysti tuhlaa aikaa todella paljon, koska jokainen klikkaus vie noin 5-10min, koska tuhannet opiskelijat käyttävät systeemiä samaan aikaan.
  2. vaiheeseen vinkkejä: add/drop period on viikko, jolloin luennot alkavat teoriassa mutta eivät käytännössä, koska opiskelijat ns. kokeilevat kursseja menemällä ensimmäiselle luennolle (vaikka eivät siis olisi rekisteröitynä niihin), ja sen perusteella joko pysyvät kurssilla / yrittävät rekisteröityä kurssille, tai tiputtautuvat siltä pois ja luultavasti yrittävät jotain toista kurssia kurssirekisteröimisen 3. vaiheessa. Tämän vuoksi suurin osa opettajista eivät vaivaudu opettamaan mitään, vaan luettelevat samat asiat mitkä jo kerrottiin kurssin opintosuunnitelmassa. 1-2 ensimmäiselle luennolle kannattaa ehdottomasti kuitenkin mennä, koska muutama opettaja aloitti ns. oikean opettamisen heti toisesta luennosta ja jotkut kertoivat opintosuunnitelmasta poikkeavaa tietoa. Pyydä ensimmäisen luennon lopuksi kurssin opettajalta allekirjoitusta (huom. kaikki eivät anna) Extra permission slip for exchange students -lappuun (saatiin orientaatioviikolla), joka torstai-aamuna klo 9 viedään Global Service Centeriin, jonka avulla voi ehkä päästä kurssille. Menin itse 8:30 viemään näitä lappuja, mutta silloin siellä oli jo pitkä jono, joten suosittelen menemään allekirjoitettujen lappujen kanssa jonottamaan jo klo 8 aamulla.

Jos pystyy, ehdottomasti suosittelen, että välttelee ryhmätöitä kuin ruttoa. Tottakai niistä voi oppia myös paljon, mutta en suosittele ottamaan ainakaan monta kurssia, jossa on ryhmätöitä. Itselläni oli kevätlukukaudella kaksi ryhmätöitä ja niiden takia tuli itkettyä paritkin itkut, koska kulttuurierojen takia oli vaikea työskennellä. Ei esim. ole harvinaista, että vaihtarit yrittävät vältellä töitä, korealaiset saattavat vältellä ulkomaalaisia englannin kielitaidottomuuden vuoksi jonka takia jättävät vaihtarit ulkopuolelle, korealaisia ei haittaa tehdä töitä viime hetkellä edellisenä iltana, kun taas minulle se aiheuttaa suuresti stressiä.

Kuulemma jos kurssilla paljon vaihtareita, on helpompi saada parempi numero, mutta jos olet ainoa vaihtari korealaisten keskellä, kurssi on yleensä rankka ja voi saada hylätyn.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Haluan aloittaa sillä faktalla, että “vaihtarikuplaan” joutuminen ei ole huono asia: muut vaihtarit ovat valmiita kuluttamaan rahaa ja aikaa matkusteluun ja kaupungin tutkimiseen, toisin kuin korealaiset opiskelijat, joilla on kiire opiskelujen kanssa. Korealaisia kavereita voi saada KUBA-vaihtarikerhosta, jossa kaikki vaihtarit ovat automaattisesti mukana. Huomaa kuitenkin, että heidän kanssaan ei välttämättä automaattisesti ystävysty (edes itselle määrätyn korealaisen buddyn kanssa), eivätkä he oikein suostu puhumaan koreaa (jos haluat harjoitella kielitaitoasi), mutta KUBAlaisten kanssa voi harrastaa ryhmähengailua ja kokea monia asioita Korean kulttuurista, joita ei muuten pääsisi kokemaan. KUBAssa saa eniten tietoa yliopistoelämästä ja opiskelijoiden isoista tapahtumista, esim. ehdottomasti (!) kokemisen arvoisista KU-Yonsei-peleistä (syksy) ja Ipselentti-konsertista (kevät), jonne vaihtarit eivät ilman KUBAa edes pääsisi! Ehdottomasti siis kannattaa olla aktiivinen KUBA:ssa ainakin aluksi, koska muuten jää aika nopeasti kaiken häppeningin ulkopuolelle, mutta älä odota löytäväsi sydänystäviä vaan enemmänkin bilekavereita. Jos haluat oppia koreaa, liity LECA-nimiseen language exchange -kerhoon, koska KUBAssa et tosiaan pääse oppimaan koreaa. Vaihtoehtoina on myös monia muita kerhoja, joihin suurimpaan osaan myös vaihtarit voivat liittyä. Etsi kampukselta kerhojen esittelyvihko (katso alla oleva kuva) Student Union Buildingin aulasta ja ota ko. kerhon puheenjohtajaan yhteyttä kakaossa tai mene juttelemaan kerhojen esittelypäivänä heidän boothille (esittelypäivä on kampuksen aukiolla ulkona, joten kymmeniä telttoja on vaikea olla huomaamatta).

Global Service Center järjestää myös joka lukukauden alussa language exchange (LTE) -haun (tästä tulee sähköposti) eli jakaa halukkaille vaihtareille korealaisen kieliparin, jota kannattaa kokeilla, mutta pitää myös mielessä, että parin saamisessa voi käydä huono tuuri. Omani olivat mukavia ihmisiä, mutta persoonat eivät menneet meillä yhteen ja he eivät tienneet miten opettaisivat koreaa. Kavereilleni kävi tosin parempi tuuri ja he ystävystyivät oikeasti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

KU:lla on kampuksen lähellä oleva yliopistosairaala, jossa saa tarvittaessa englantia osaavan opiskelijan tulkiksi; heiltä voi varaa ajan sähköpostitse. Viime vuosina Koreassa on ollut todella huono ilmanlaatu, joten kannattaa ottaa rutiiniksi joka aamu tarkistaa ilmanlaatu (esim. täältä https://aqicn.org/city/seoul) ennen kuin avaa ikkunat ja/tai lähtee ulos. Myös naamamaskeja on hyvä käyttää (tässä ohjeet oikeanlaisen maskin ostamiseen http://vainkoreajutut.fi/?p=3023). Jos on yhtään herkkä kannattaa myös harkita ilmanpuhdistimen ostoa ja panostaa ihon puhdistamiseen, koska ilmansaasteet vaikuttivat myös ihoni kuntoon. Itselläni kävi tuuri ja pääsin osallistumaan korealaisen kaverin kanssa kaupungin työpajaan, jossa kokosimme halvalla omat ilmanpuhdistimet, josta oli paljon hyötyä. Itse vältyin suurimmilta ongelmilta vaihdon aikana ja suurimmat stressit aiheutti lähinnä: 1) ilmansaasteet, 2) korealaisten tapa ilmoittaa asioista viime hetkellä = paljon improvisointia, 3) läheisten ystävien puute / koti-ikävä, 4) ryhmätyöt.

Survival-Korean

Kaupassa: 담아드릴까요? = laitetaanko pussiin?; 봉투 필요하세요? = tarvitsetko pussin?; 괜찮아요 = ei/en tarvitse.

Ravintolassa: 앞치마/물/김치 셀프 = essu/vesi/kimchi on “self” (hae itse); 포장해 주세요 = (ruoka) mukaan kiitos; 계란/유제품/yms 들어있어요? = onko tässä (ruuassa) kananmunaa/maitotuotteita/yms?

Kahvilassa: 드시고 가세요? = juotko täällä?; 테이크아웃으로 주세요 = (juoma) mukaan kiitos; 같이 알려드릴게요 = “laitoin tilauksenne yhteen” (kun tilaat kaverin kanssa ja saat yhden piippaus-laitteen).

Täydessä metrossa / hississä: 내릴게요! = jään tässä pois,  잠시만요! = “anteeksi”, excuse me (pääsenkö ohi).

 

Posted on

Vaihtokertomus, Fudan University, Kiina, syyslukukausi 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo varhain opintojeni aikana, että haluan Aasiaan vaihtoon. Minulle vaihtokohteeksi valikoitui Manner-Kiina, sillä en ollut käynyt siellä aiemmin ja olin todella kiinnostunut kiinalaisesta kulttuurista ja maan omintakeisesta oikeussysteemistä. Lisäksi Kiinaan on oikeustieteellisen tiedekunnan omia vaihtopaikkoja verrattain paljon, joten vaihtoehtoja oli runsaasti.

Kiinaan lähtiessä alkubyrokratiaan kuluu jonkin verran aikaa ja hyväksymiskirje Fudanin yliopistosta tuli puolisentoista kuukautta ennen vaihdon alkamista. Hyväksymiskirjeen jälkeen pitää vielä hakea opiskelijaviisumia Kiinan konsulaatista sekä luonnollisesti hankkia matkavakuutus sekä uusia mahdolliset rokotteet. Näiden lisäksi yksittäisin tärkein asia ennen Kiinaan lähtöä on VPN-applikaation lataaminen niin puhelimelle, tietokoneelle kuin muillekin elektronisille laitteilla, muutoin ei pääse käsiksi Googlen tai Facebookin palveluihin lainkaan.

Asuminen

Fudanin yliopisto tarjoaa vaihto-opiskelijoille asumisvaihtoehtoja yliopiston kampukselta, mutta dormitorio täyttyy todella nopeasti. Varsinkin syyslukukaudelle kampuksen huoneita on todella vaikea saada, keväällä käsittääkseni huoneen saaminen on huomattavasti helpompaa.

Itse en saanut vaihtoni ajaksi kampukselta huonetta ja päädyin lopulta asumaan Shanghain keskustaan kolmen muun Fudanin vaihto-opiskelijan kanssa. Vaikka Kiinan vuokramarkkinoille lähteminen jännitti aluksi paljon, löysimme mukavan ja luotettavan vuokravälittäjän, jonka avulla löysimme meille mieluisan asunnon hyvältä paikalta siististä kerrostalokompleksista. Suurin osa kurssikavereistani asuikin ensimmäisen viikon hostellissa ja etsi sieltä käsin asunnon. Asuntoa etsiessä kannattaa pysyä rauhallisena ja kertoa välittäjälle aluksi hieman alempi budjetti kuin todellisuudessa on, jotta myöhemmin on neuvotteluvaraa. Hinnat asunnoissa ovat lähes aina neuvoteltavissa ja vuokra-ajat sovittavissa. Parhaimmat ehdot saa, jos vuokraa koko asunnon eikä vain yhtä huonetta, eli suosittelen lämpimästi etukäteen mahdollisuuksien mukaan tutustumaan muihin vaihtareihin esim. facebookin ryhmien kautta. Vuokra-asuminen Kiinassa on paljon halvempaa kuin Helsingissä ja avaimet haluamaansa asuntoon voi saada heti seuraavana päivänä näytön jälkeen. Asuntoa etsiessä kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, sillä markkinoilla liikkuu paljon huijareita ja asuntojen kunto vaihtelee.

Eläminen Kiinassa on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa ja päivittäisessä elämässä pärjää hyvinkin pienellä budjetilla, täyden aterian saa helposti alle eurolla. Vaikka Shanghai on maailman suurimpia kaupunkeja, se on todella turvallinen kaupunki, jossa ei tarvitse pelätä oman turvallisuutensa puolesta yhtään. Koska Shanghai on niin suuri, sieltä myös löytää mitä tahansa, vanhoja perinneruokaravintoloita ja tanssijuhlia puistossa, huippumoderneja pilvenpiirtäjiä sekä toisaalta joka viikonloppuna järjestettävät avioliittomarkkinat. Shanghaissa on aina tekemistä, eikä aika käy koskaan pitkäksi. Mikäli koti-ikävä iskee niin kaupungista löytyy myös aktiivinen suomalainen ekspattiyhteisö sekä todella runsaasti länsimaisia ravintoloita.

Opiskelu

Yliopisto lähettää hyväksymiskirjeen mukaan todennäköisen listan tulevista kursseista. Kurssivalinnat tehdään kuitenkin vasta paikan päällä, kun rekisteröidytään Fudanin opiskelijaksi ja kurssit saattavat elää vielä muutaman ensimmäisen viikon aikana, sillä yliopiston omat opiskelijat saavat vielä silloin valita ja pudottaa kursseja pois lukujärjestyksestään. Mikäli kurssien tai niiden määrän kanssa tulee mitään ongelmia, kannattaa mennä suoraan Fudanin vaihtokoordinaattorin kanssa juttelemaan. Meille kerrottiin alun perin, että kurssivalikoimasta saisi ottaa vain tietyn määrän tietyntasoisia kursseja, mutta tämä on kuitenkin lähes aina neuvoteltavissa. Itse halusin vaihtoni aikana matkustella mahdollisimman paljon, joten valitsin kurssini niin, että minulla oli luentoja maanantaista keskiviikkoon ja matkustelinkin usein ympäri Kiinaa loppuviikon.

Itse suoritin vaihtoni aikana pelkkiä paikallisen LLM-ohjelman kursseja, jotka kaikki sisällytän omaan maisteritutkintooni valinnaisina kursseina. Kurssit olivat poikkeuksetta kooltaan pieniä ja opetus vaihteli hyvin intensiivisestä keskustelukurssista aina kalvosulkeisiin, jossa käytiin läpi yksittäisiä pykäliä. Opetuksen laadun todella suurien erojen vuoksi kannattaa hyödyntää mahdollisuus vierailla eri luennoilla ensimmäisten viikkojen aikana.

Suoritin vaihtoni aikana kuusi kurssia, joista viidessä oli tentti ja yhdessä laaja kotiessee. Osalla kursseista oli läsnäolopakko ja muutamilla kursseilla kävimme ekskursioilla paikallisissa asianajotoimistoissa, mikä oli todella mielenkiintoista. Kaikki tentit olivat kahden päivän sisällä lukukauden lopuksi ja niistä selvisi helposti, kunhan kävi luennoilla ja kertasi käydyt asiat ennen tenttejä. Kurssit olivat minusta todella kiinnostavia ja opin niissä paljon, mutta lopputentit ja esseet tuntuivat helpoilta Helsingin yliopiston vastaaviin verrattuna.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kiinassa puhutaan keskimäärin todella huonosti englantia. Mikäli harkitset hakevasi Kiinaan vaihtoon, kiinan kielen opiskelu kannatta aloittaa mahdollisimman pian. Kielikeskuksen kautta pääsee Konfutse-instituutin laadukkaille kiinan kielen kursseille, suosittelen lämpimästi käymään ainakin muutaman peruskurssin ennen lähtöä. Mikäli kiinan opiskelu on jäänyt vähemmälle, kannattaa ladata esim. duolingo-applikaatio puhelimelle ja pelata sillä, kunnes ainakin perustervehdykset ja numerot ovat hallussa. Arkielämä Kiinassa on huomattavasti hauskempaa, mikäli on opiskellut edes hieman kiinaa. Kiinalaiset keskimäärin ovat äärimmäisen ystävällisiä ja auttavat lähes missä tahansa, kunhan kuulevat pari sanaa omaa äidinkieltään.

Kiinassa paikallisten elämä pyörii Wechat-sovelluksen kautta, joka on paikallinen Whatsapp ja paljon enemmän. Lisäksi kannattaa ladata puhelimelle ainakin mobike, alipay, taobao, eleme sekä didi chuxing. Tekniikan haltuunotto tekee elämästä Kiinassa todella helppoa ja edullista, eli vaiva jonka näet näiden käyttöönottamisessa maksaa kyllä itsensä takaisin.

Manner-Kiinan sisällä matkustelu on vaihdon aikana halpaa ja helppoa. Junia, busseja ja lentoja menee kaikkialle ja niihin voi ostaa liput erinäisten applikaatioiden avulla edullisesti. Kiinassa on valtavien kaupunkien ohella kauneinta luontoa, mitä olen missään nähnyt sekä maailman hienoimpia kulttuuriaarteita. Myös koskematon maaseutu ja ikivanhat kylät ovat kaikki todella näkemisen arvoisia.

Lyhyellä opiskeluviisumilla on mahdollista anoa enintään kahta maahantulolupaa ensimmäisen maahantuloluvan lisäksi, nämä luvat tulee anoa paikan päällä entry-exit -viranomaisessa. Fudanin yliopistossa kansainvälinen toimisto auttoi näissä byrokratia-asioissa ja itse prosessi oli todella helppo ja vaivaton. Jos kuitenkin haluaa välttää ylimääräiset byrokratiahässäkät vaihdon aikana, helpointa on matkustella ympäri Aasiaa ennen vaihtoa tai vaihdon jälkeen.

Lukukauteni vaihdossa oli ehdottomasti paras yksittäinen kokemus opintojeni aikana, suosittelen vaihtoon lähtemistä lämpimästi! Vaihtokohteena Kiina on sekoitus jännittävää ja turvallista, vanhaa ja modernia sekä sekasotkua ja järjestystä. Vaihdon aikana tulee väistämättä vaikeita päiviä ja yksinäisiä hetkiä mihin tahansa lähtisikään, mutta en vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta. Muihin vaihtokohteisiin nähden Kiina vaatii hieman enemmän vaivaa joissain asioissa, mutta vaiva on ehdottomasti kokemuksen arvoinen ja paljon enemmän. Mikäli etsit seikkailua ja haluaisit kokea jotain totaalisen erilaista verrattuna suomalaiseen arkeen, Kiina on sinulle juuri oikea vaihtokohde.

Posted on

Vaihtokertomus, Taiwan National University, Taiwan, syyslukukausi 2018

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Taipeissa syksyllä 2018. Opiskelin vaihdon aikana National Taiwan Universityssä syyslukukauden (syyskuu-tammikuu). Ennen vaihtoa ei Taiwan herättänyt minussa sen suurempia tunteita suuntaan eikä toiseen. Tiesin vain Manner-Kiinan ja Taiwanin tulehtuneista väleistä ja Anthony Bourdanin kulinaristisista seikkailuista Taipeissa. Olin opiskellut kiinaa hieman ennen vaihtoa, mutta Manner-Kiina ei kohteena houkutellut. Liberaalimpi Taiwan sen sijaan ihastutti olemuksellaan ja ihmisillään.

Ennen lähtöä

Minua varoitettiin jo kauan ennen lähtöä, että Aasian vaihtokohteet ovat melkoinen paperisotaurakka. Sähköiseen asiointiin tottuneelle suomalaiselle Taiwan onkin pienoinen shokki byrokratian kannalta. Itsevarmana otin haasteen kuitenkin vastaan ja tulostelin kaikkea mahdollista monta kopiota. Paras vinkki alkujumituksen kanssa onkin tämä: kopioi kaikki useaan kertaan. Passikuvia kannattaa olla ainakin neljä kappaletta mukana (värillisenä) ja kaikki todistukset ja asiakirjat kannattaa myös kopioida useampaan kertaan.

Kopioiminen onnistuu kyllä myös paikan päällä Taipeissa esimerkiksi yliopiston kirjastossa tai jokaisen nurkan takana piilevässä 7-Eleven kaupassa, mutta kieli asioimiselle on melkein aina poikkeuksetta kiina. Kopioiden hoitaminen omasta takaa ennen lentokoneeseen astumista helpottaa uuteen elämään sopeutumista huomattavasti.

Lääkärissäkäynti ja rokotusten hankkiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin – mutta ei liian hyvissä ajoin. Yliopisto ei hyväksynyt liian vanhaa terveystarkastusta ja tarkastus on mahdollista suorittaa myös Taiwanissa.

Taiwanissa elämä on pitkälti käteiseen nojautuvaa. Korttiostokset onnistuvat vain suurissa ketjuissa, aina ei välttämättä niissäkään. Suosittelenkin siis luottokortin hankkimista, joka ei veloita käteisnostoista. Niitä kun joutuu tekemään useita lukuvuoden aikana. Jopa vuokra maksetaan käteisellä ja Taiwanin kiireisillä nightmarketeilla käteinen on ainoa vaihtoehto. Aina kannattaa pitää mukanaan lompakossa jonkun verran New Taiwan Dollareita.

Taiwanin sää on usein hyvinkin arvaamaton. Kosteus on kuitenkin yksi pysyvä tekijä Taiwanin ilmastossa. Varsinkin saaren pohjoisessa ja Taipeissa kosteus voi tehdä sekä lämpimästä säästä että kylmästä säästä hankalan. Pakkaaminen ja pukeutuminen voi olla ongelma vaihtoon lähtevälle. Lämpimimpinä päivinä lämpötila saattaa hipoa 40 astetta ja kylmimpinä päivinä kaksi hupparia ja villahousutkaan eivät pidä lämpimänä. Kosteus tekee ”talvikuukausienkin” 10-15 asteesta melko ongelmalliset. Itse lähdin vaihtoon hyvin pienellä vaatevarastolla ja jouduinkin ostelemaan ajan myötä lisää vaatteita Taiwanista. Onneksi maan hintataso on kuitenkin sen verran matala, että uuden takin tai kenkien ostaminen talvella ei räjäyttänyt kuukausittaiseen budjettiini reikää.

Pukeutumista hankaloittava kosteus on myös pienoinen riesa kotona. Asiat (vaatteet, kengät, patja) helposti homehtuvat koska kosteutta on nii paljon ilmassa. Joka toisesta kaupasta saa kertakäyttöisiä kosteuden poistajia, mutta en ole vieläkään täysin vakuuttunut niiden toimivuudesta tai hyödyllisyydestä. Asuntoloista saa myös lainattua kosteudenpoistajan päiväksi. Suosittelisin kuitenkin ostamaan yhteisen sähköisen laitteen esimerkiksi muutaman vaihto-opiskelijan kesken. Ympäristö kiittää, kun et joka viikko osta lisää muovisia kosteudenpoistajia.

Elämä Taiwanissa

Jos olet lukenut vähänkään uutisia Taiwanista, olet luultavasti kuullut paikallisten ystävällisyydestä. Itse olin ennen vaihtoa lukenut saman tyyppisiä artikkeleita ja olin vain nyökkäillyt niille ja luullut liioitteluksi. Heti ensimmäisenä päivänä, kun yritimme turhautuneina toisen vaihto-opiskelijan kanssa selvittää Taiwanin metrosysteemin salaisuuksia, auttoi meitä tuntematon taiwanilainen iloisesti. Koko vaihdon aikana jaksoin joka käänteessä yllättyä taiwanilaisten iloisesta asenteesta ja ystävällisyydestä. Maana Taiwan on myös erittäin turvallinen. Naisena uskalsin kävellä kaupungilla yömyöhään yksin ja vaikka Taipei onkin maan suurin kaupunki ja miljoonakaupunki, oli se energialtaan välillä todella leppoisa.

NTU tarjoaa vaihto-opiskelijoilleen mahdollisuuden asua asuntoloissa. Asuntola on helppo ja edullinen (ei kuitenkaan ilmainen) tapa asustaa puoli vuotta Taipeissa. Asuntolat ovat yleensä vilkkailla alueilla aivan kampuksen reunalla, joten niiltä pääsee liikkumaan kätevästi kaikkialle. Asuntoloissa tutustuu myös helposti muihin opiskelijoihin. Muitakin asumismuotoja on tarjolla, mutta niitä pitäisi itse etsiä ja usein siinä tulee kielimuuri vastaan. Muutaman koko vuoden vaihdossa olevat ystäväni muuttivat esimerkiksi tammikuussa pois asuntolasta isompaan kimppakämppään muutaman muun taiwanilaisen kanssa.

Opiskelusta

NTU tarjoaa kiitettävästi kursseja englanniksi. Itse en opiskellut vaihdon aikana kiinaa, mutta kiinaa opiskelleen ystäväni kehuivat yliopiston kielikursseja ja huomasivatkin huomattavan parannuksen taidoissaan. Alkutöyssyjen jälkeen yliopistobyrokratia helpottaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat hyvin intensiivistä tutustumista muihin vaihto-opiskelijoihin ja kouluun ja sitten opetus alkaa.

Itse opiskelen historiaa ja suoritinkin vaihdon aikana enimmäkseen kulttuurin ja historian kursseja. Opetus oli kursseilla korkealaatuista ja opettajat hyvin monipuolisia. Koulussa läsnäololla on hyvin iso painoarvo ja se onkin ehkä yksi suurin ero kotiyliopistoon. Monella kurssilla pidettiin keskellä luentoa nimenhuuto ja muistaakseni melkein kaikille kursseilla läsnäolo vaikutti arvosanaan noin 30%. Opetus oli monipuolista ja koostui esseesuorituksesta, tenteistä ja ryhmätöistä. Painotus tässä tietenkin vaihtelee oman opintosuunnan mukaan.

Suosittelen vaihto-opiskelijoille erityisesti Exploring Taiwan -kursseja, sillä niiden kautta pääsee helposti tutustumaan sekä muihin vaihto-opiskelijoihin, että paikallisiin opiskelijoihin. Paikalliseen opiskelijakulttuuriin pääsee mukaan myös yliopistoklubien kautta. Lukuvuoden alussa kampus on täynnä pieniä kojuja, joissa klubit pääsevät esittelemään toimintaansa. Läheskään kaikki klubit eivät tarjoa ohjelmaa englanniksi, mutta monet tulevat innokkaani ojentelemaan mainoslappujaan ja kannustankin käymään ainakin parissa tapaamisessa. Klubeja on aina urheilulajiklubeista elokuvaklubiin, matkusteluklubiin ja kokkailuklubiin.

NTU kampus on kuin suuri puisto. Kaikkialla on vihreää ja sen päästä päätyyn kävely kestää noin 20 minuuttia. Itse en ostanut pyörää vaihdon aikana, mutta on se kätevä ostos varsinkin kesä helteellä, kun seuraava luento alkaa kymmenen minuutin päästä toisella puolella kampusta. Pyöriä löytyy sekä käytettyinä että uusina ja ne voi aina myydä eteenpäin oman vaihdon jälkeen.

NTU pitää hyvää huolta vaihto-opiskelijoistaan. Yliopiston nettisivut ovat selkeät ja niihin kannattaa tutustua etukäteen ja ottaa ylös vastuuhenkilöiden tiedot. Jos kohtaat ongelmia kurssille ilmoittautumisen kanssa tai muuten vain, ota rohkeasti yhteyttä. He auttavat mielellään. Kursseille ilmoittautuminen olikin yksi suurimmista ongelmista monien vaihto-opiskelijoiden kanssa, koska systeemi oli niin erilainen kuin Suomessa. Mutta lopulta kaikki järjestyi. NTU haluaa vaihtosi olevan menestyksekäs ja kivuton.

Vapaa-ajasta

Yksi Taiwanin parhaimmista puolista on mielestäni sen luonto. Maa tarjoaa innokkaalle seikkailijalle paljon rannikon sukellusretkistä aina rankkoihin vuoripatikointiretkiin ja vähän urbaanisemmin suuntautuneille matkustelijoille puolen päivän retkiä luonnon äärelle itse Taipein sisällä.

Lähellä Taipeita on muun muassa Henkien kätkemä -elokuvan inspiraationa toiminut Jiufen, joka on kyllä viikonloppuvierailun arvoinen kohde. Hieman kauempana pohjoisessa on myös Yehliu Geopark sekä monia vesiputouksia ja kauniita rannikkokyliä. Etelämmässä taas on vanha pääkaupunki Tainan, joka omaa hieman leppoisamman olemuksen kuin kiireinen Taipei. Tainan on myös hyvä kohde viikonloppureissulle, mikäli historia innostaa. Kaupunki on täynnä vanhoja linnakkeita ja temppeleitä.

Taipei on suuri kaupunki ja paras tapa päästä ympäriinsä onkin yleensä metro. Miljoonia ympäriinsä kuljettava metro on hyvin puhdas ja laitureilla on piirretty viivat, joiden sisällä seisoa. Paikalliset katsovatkin kauhistuneena vierestä, jos juot tai syöt jotain metrossa sillä, se on kiellettyä sakkojen uhalla. Tyhjällä metrolaiturilla näitä sääntöjä ei ehkä osaa arvostaa, mutta ruuhka-aikoina ymmärtää miksi ne ovat olemassa ja ihmiset Taipeissa kunnioittavat niitä. Sääntöjen seurauksena Taipein metro on yksi siisteimmistä ja selkeimmistä mitä olen koskaan nähnyt.

Vaihto-opiskelijoille järjestetään paljon aktivoivaa tekemistä ja muihin pääsee tutustumaan helposti. Samanhenkisiä ihmisiä ei tarvitse etsiä kaukaa varsinkaan, jos päätät asua yliopiston tarjoamassa asuntolassa. Viihdettä löytyy muun muassa karaokesta tai elokuvista tai paikallisilta toreilta. Paras tapa päästä kiinni kulttuuriin on hypätä rohkeasti mukaan. Taiwanilaiset ottavat sinut iloisesti vastaan, vaikka kiinankielesi olisi kuinka takeltelevaa.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syyslukukausi 2018

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Etelä-Koreassa Yonsein yliopistossa syyslukukaudella vuonna 2018 syyskuusta-joulukuuhun. Vaihto-opiskelu ei minua ollut liiemmin koskaan houkutellut, koska minulla oli tapana matkustella vuosittain opiskelun lomassa itsenäisesti parikin kuukautta vuodesta. Professorini kuitenkin mainitsi, että alue- ja kulttuurintutkimuksen opiskelijoilla on erittäin tärkeää, että opintojen kohdemaassa käytäisiin vaihdossa ennen kaikkea kokemuksen ja kielen oppimisen vuoksi. Siispä hain vaihtoon maisterivaiheessa, ja en kadu vaihtoon hakemistani kyllä hetkeäkään.

Ennen Lähtöä

Ennen lähtöä vaihtoa varten piti toimittaa runsaasti erilaisia papereita ja kirjoittaa motivaatiokirjeitä. Aluksi sai vahvistuksen Helsingin yliopistolta, että sinut on hyväksytty vaihtoon, sitten uusi hakemus kohdemaan yliopistoihin. Tämä prosessi vaatii kyllä sitoutumista siihen, että oikeasti haluaa vaihtoon. Mutta varsinainen paperirumba alkoi sitten, kun kohdemaan yliopistolta tuli vahvistus vaihdosta. Etelä-Koreaan tarvitsee viisumin, jonka sai helposti suurlähetystöstä. Kuitenkin maahan tulemisen jälkeen pitää hankkia Alien registration card, jonka saa immigration officesta. Tämä pitää hankkia itse. Et voi poistua maasta ennen kuin olet saanut sen, ja oma Japanin reissu lykkääntyikin urakalla, kun en tajunnut hankkia korttia ajoissa. Suomalainen ei onneksi tarvitse terveystodistusta korttia varten, vaan pelkkä passi, passikuva, maksu ja koulun todistus riittävät kortin hakemiseen, jossa menee noin kuukausi. Itse opiskelijakortin saaminen oli helppoa ja yliopiston vaihtopalvelut toimivat moitteitta. Kannattaa mennä aloitusinfoon, jotta saa tiedon kaikista tärkeistä asioista hetimmiten. Itse saavuin Souliin vasta aloitusinfon jälkeen, minkä takia en ollutkaan aivan perillä kaikista asioista ja jouduin kyselemään apua moneen kertaan vaihtopalveluilta.

Vakuutukset on myös pakko olla kunnossa, että saa yliopistolta paikan. Kuitenkin itsekin jouduin monta kertaa käyttämään sairaalaa, joten vakuutuksen ottaminen on ehdottoman järkevää, koska esimerkiksi pelkkä pissakoe maksoi kansainvälisellä klinikalla (sijaitsee suoraan Yonsein vieressä) 200 euroa. Klinikalla puhutaan englantia mutta koska ainakaan oma vakuutusyhtiöni ei ollut tehnyt sairaalan kanssa suoraa laskutuskäytäntöä, oli VISA:sta apua, kun joutui omasta pussista aluksi sairaalakuluja makselemaan.

Asuminen

Yksi tärkeä asia on asunnon hankkiminen, joka ei omalla kohdalla mennyt putkeen, koska Yonsein varausjärjestelmä kaatui ja jo lähetetyt hakemukset hylättiin ja järjestettiin uusi haku. Tätä en itse siis huomannut, ja jäin ilman opiskelija-asuntoa. Mutta, onneksi Etelä-Koreassa on runsaasti goshiwon-nimisiä majataloja, jossa asuu joko vain miehiä tai naisia tai kumpiakin sekaisin. Jokaisella on oma pieni huone, jossa on joko vain sänky ja tietokonepöytä, tai hieman hintavammissa wc ja suihku. Itselleni otin ikkunallisen ja kylpyhuoneella varustetun 9m2 huoneen, mutta kohdemaassa huone vaihtuikin ikkunattomaan, mikä oli marraskuussa aika ankeaa. Mutta, huone maksoi vain vajaa 300e ja vuokraan sisältyi kaikki vedet, sähköt ja ilmaiset nuudelit sekä riisit. Huone sijaitsi vilkkaalla kadulla Sincheonissa eli Yonsein lähellä, johon en todellakaan ollut valmistautunut ja ihmismäärä ja hälinä aiheuttikin ahdistusta aluksi. Onneksi kaikkeen tottuu. Kuitenkin goshiwonissa minulla oli oma rauha eikä tiukkoja sääntöjä, joten myöhäksi mennyt baari-iltakaan ei aiheuttanut hämmennystä. Majataloon ei kuitenkaan saa viedä vieraita, mikä oli harmillista, kun kaverini tuli Etelä-Koreassa käymään.

Asuminen on halpaa Etelä-Koreassa, jos vain on valmis kitsastelemaan. Itse olin hyvin alhaisella budjetilla liikenteessä, mikä tutustutti minut moniin erilaisiin säästökeinoihin. Nuudelit ja tofu olivat pääsääntöistä ruokaa minulla, koska hyvin lihapainotteisessa Etelä-Koreassa kasvissyöjälle ei paljon muita vaihtoehtoja jää. Ulkona voi tietty syödä, mutta se on verrattain kallista. En sanoisi, että Etelä-Korea on halpa maa, mutta halvalla siellä pystyy elämään, jos vain tietää keinot ja haluaa sitä. Itse suosin No Brand nimistä kauppaa sekä lotte999 markettia, koska niissä oli halvin hintataso. Sen sijaan Daiso on hyvä perustarvikkeiden ja kosmetiikan ostoon. Ruokaan meni viikossa noin 20 euroa, mutta jos kävi viikonloppuisin viihteellä, niin budjetti miltei triplaantui. Baarit ovat halvempia kuin Suomessa mutta suureen osaan on pääsymaksut, jotka ovat yleensä 10 00 wonia tai enemmänkin riippuen paikasta ja illasta. Baareja ja klubeja on laidasta laitaan ja Hongdaessa ehkä yliopisto-opiskelijalle otollisimmat vaihtoehdot. Itaewon on suosittu vanhempien länsimaalaisten joukossa, ja Gangnamissa taas ulkomaalaisen on jo vaikea päästä klubeille sisään, koska ne ovat tarkoitettu vain korealaisille. Suosittelen kuitenkin käymään Gangnamissa klubeilla, joka on omanlaisensa elämys tuhansien eurojen juomapakettien kera.

Itselle Etelä-Koreassa elämisen suurin haaste oli ruoan yksitoikkoisuuden lisäksi luonnonläheisyyden puuttuminen. Vaikka asun Helsingissäkin Kalliossa, oli vaikeaa tottua siihen, että aina kun menet ulos, ympärillä on ihmisiä, joita ei pääse karkuun. Ihmisien lisäksi liikenteen ja saasteiden määrä yllätti. Olen tottunut käymään iltalenkillä ikään kuin hengähtämässä, mutta Etelä-Koreassa tämä oli vaikeaa. Löysin kuitenkin keinon hallita stressiä hyvinkin perinteisestä Etelä-Korealaisesta vapaa-ajan viettotavasta eli patikoinnista. Koska Etelä-Korea on hyvin vuorinen maa, on Soulissakin monia kivoja ja uniikkeja vuoria, joille kiivetä. Heti Yonsein takana on yksi noin 300 metriä korkea vuori lenkkipolkuineen, ja tämä olikin pakopaikkani kaiken härdellin keskellä. Suosittelen suuresti! Lenkkeilin myös paljon Yonsein kampusalueella, joka on muuten todella iso alue.

Opiskelu

Minulle opiskelu oli Etelä-Koreassa varsin tiivistä ja jopa rankkaa, koska Suomessa ei vaadita esimerkiksi sitä, että jokaiselle luennolle kirjoitetaan tiivistelmä luetuista artikkeleista, tai että joka kurssille pitää kirjoittaa yli 10 sivun tutkielma. Opin kuitenkin paljon kursseilta, jotka olivat hyvin toteutettuja ja opetus laadukasta. Arvostelu ei ollut mielestäni kovinkaan tiukkaa, vaan sain Yonseista paremmat numerot mitä normaalisti Suomesta saisin. Paljon työtä niiden eteen täytyy kuitenkin tehdä. Luennot sijoittuivat 8-20 välille ja kestävät 2-3 tuntia. Itselleni oli kuitenkin varsin vaikeaa löytää maisterinopintoihin liittyviä kursseja, koska suurin osa vaihtareille suunnatuista kursseista olikin kandivaiheen opiskelijoille tarkoitettuja, eikä maisterivaiheen opintoihin välttämättä vaihto-opiskelijana saanut ottaa osaa. Monella maisterikurssilla olinkin ainut vaihtari, kun taas muut länsimaalaiset olivat vakituisia opiskelijoita Yonseissa. Tämä aiheutti varsinkin aluksi rutkasti päänvaivaa, kun tuntui että en löydä mitään opintoihini sopivia kursseja. Kannattaa siis varautua joustavuuteen. Mutta, onneksi professorit olivat ymmärtäväisiä ja kurssit mielenkiintoisia.

Yonsein kirjasto on todella hyvä, ja sieltä löysinkin monta tärkeää teosta graduani varten. Tein graduni kyselytutkimuksen vaihdossa ollessani, ja tämä oli asia, johon en saanut lainkaan apua yliopistolta, en edes neuvoja. Toivoisin, että Yonsein vaihtopalvelut ohjaisivat enemmän vaihtareita, jottei tulisi sellaista oloa, että on aivan yksin omien asioidensa kanssa maassa. Koska tein graduani vaihdossa ollessani, en liiemmin tutustunut muihin opiskelijoiden opiskelijarientojen kautta. Sain pari hyvää tuttavaa luentojen kautta, jotka olivat itsekin samassa tilanteessa eli gradun kimpussa. Sen sijaan löysin paljon ystäviä couchsurfingin kautta, jota moni opiskelija käyttikin tutustuakseen muihin opiskelijoihin ympäri Soulia. Suosittelen siis tutustumaan muihinkin kuin oman yliopiston vaihtarityyppeihin! Etelä-Koreassa on hyvin yhdysvaltalaismainen opiskelijaelämä, ja tämä olikin oikeastaan se syy, miksei hengailu muiden vaihtarien kanssa liiemmin ehkä kiinnostanutkaan.

Vinkkejä vaihtoon lähtijöille

Suosittelen Etelä-Koreaa vaihtomaana, jos on kiinnostunut Itä-Aasiasta ja sen kulttuureista. Etelä-Korea on dynaaminen maa, jossa vanha ja uusi yhdistyvät joskus jopa hämmentävällä tavalla. Kannattaa varautua maan kaupallisuuteen ja suorituskeskeisyyteen, joka tuli monelle tutullenikin järkytyksenä. Lisäksi Soul ei nuku koskaan, joten ihmisiä ja liikennettä riittää öin ja päivin pilvin pimein. Luontoa voi tulla ikävä, mutta sitä löytyy, kun on valmis sitä hieman hakemaan. Ilmansaasteisiin ei voi varautua suomalaisena, mutta maskeja saa onneksi kaupoista. Hintataso on halpa, mutta ulkona ruokailu ja viihteellä käyminen eivät ole hyväksi lompakolle pidemmän päälle. Etelä-Korea on turvallinen maa, jossa nainenkin voi huoletta käydä yksin baarissa. Sää on lämmin mutta talvella voi olla pakkasta, joten monipuolisuutta ei tästä maasta puutu!

 

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Tel Avivin yliopisto, Israel, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Vaihtopaikan saaminen ja itse hakuprosessi sujuivat ilman suurempia ongelmia. Kerättäviä dokumentteja oli tosin melko paljon, mutta apua oli aina saatavilla sekä Helsingin yliopiston päästä että Tel Avivin yliopistoltakin. Henkilökunta vastasi hyvällä aikataululla ja sain aina vastauksen kysymyksiini. Lisäksi apua tarjosivat myös aiemmin vaihdossa olleet lähtötuutorit.

Ennen vaihtoon lähtemistä tehdään alustava kurssisuunnitelma, joka lähetetään vaihtokoordinaattorille. Vinkkini on, että valitsee hieman enemmän kursseja, kuin mitä todellisuudessa aikoo suorittaa. Tuo alustava kurssisuunnitelma muuttuu todennäköisesti matkan aikana, jos ei sinun puolesta niin yliopiston puolesta.

Viisumin saa hoidettua Israelin Suomen suurlähetystössä ja lentolippuvaihtoehtojakin on tarjolla helposti ja melko edullisestikin. Asunnon hommaaminen etukäteen tuntui melko haastavalta, joten päätin viettää ensimmäiset viikot hostellissa ja etsiä sieltä käsin asuntoa. Näin tekivät monet muutkin vaihtoon lähteneet opiskelijat. Hostellissa tapasinkin monia tulevia opiskelukavereitani.

(Tästä prosessista on kirjoitushetkellä kulunut jo miltei kaksi vuotta, joten voi myös olla, että aika kultaa muistot ja toisinaan asioiden hoitaminen aiheuttikin harmaita hiuksia.)

Lähtiessäni Israeliin jotkut tutut olivat huolissaan alueen turvallisuustilanteesta ja kyselivät paljon siitä, onko Israelissa turvallista. Vastaukseni on, että kyllä, Israelissa on turvallista. Etenkin Tel Aviv on kaupunki, jossa alueen epävakaisuus ei juurikaan näy eikä sitä koe. Myös muissa Israelin kaupungeissa on turvallista. Lisäksi Palestiinan puolellakin on turvallista (tai rehellisemmin sanottuna – siellä on turvallista minulle, sillä en ole palestiinalainen.) Gaza on kuitenkin oma lukunsa ja onkin hyvä huomauttaa, että Gazan tilanne, joka on monella tavalla järkyttävä humanitaarinen kriisi, ei missään nimessä ole kokonaiskuva Palestiinan ja Israelin välisestä tilanteesta.

Opiskelu Tel Avivin yliopistossa

Eri ryhmillä ja oppiaineilla tuntui olevan hyvin erilaisia orientaatiojaksoja yliopistolla. Kauppatieteiden tiedekunnassa opiskelleiden tuttujeni orientaatio vaikutti erittäin hyvin organisoidulta, kun taas yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan orientaatio oli mahdutettu yhteen iltapäivään ja siitä jäi kaoottinen kuva. Siellä tapasi kuitenkin muitakin opiskelijoita samassa tilanteessa ja se onkin ehkä paras vertaistuki ja apu, jota itse koin saavani. Sain kuitenkin orientaatiossa vastaukset kysymyksiini ja koordinaattori kyllä vastasi aina hänelle lähetettyihin viesteihin. Orientaatiosta jäi silti sellainen olo, että sen olisi voinut järjestää paremminkin.

Kurssiaikatauluissa tapahtui alustavien suunnitelmien jälkeen aika paljon muutoksia, ja monen ongelma olikin, että kurssit, joille olisi halunnut, olivatkin päällekkäin. Näin kävi minullekin, ja vaikka jouduinkin luopumaan muutamista kiinnostavista kursseista, niin pääsin niille kursseille, joille olin toivonutkin pääseväni. Todennäköisesti lopullinen lukujärjestyksesi on valmis vasta pari viikkoa lukukauden alkamisesta, mutta älä stressaa, näin on tilanne varmasti muidenkin vaihto-opiskelijoiden kohdalla. Pääosin opettajat ovat ymmärtäväisiä, mutta saattavat ilmaista asiansa toisinaan vähän tökerösti. Toisinaan tuntui, että vaihtokoordinaattori ja opettajat eivät kommunikoineet keskenään kovin selkeästi. Kannattaa olla itse aktiivinen ja laittaa viestiä opettajille tai koordinaattorille, kun epäselvyyden hetki tulee.

Opiskelilja-arkeni oli hyvin samankaltaista kuin Helsingissäkin. Pyöräilin yliopistolle 3-5 kertaa viikossa, kävin luennoilla ja opiskelin kirjastossa. Tel Avivin yliopisto on iso ja arvostettu koulu, mutta ikävöin toisinaan omaa kotiyliopistoani Helsingissä. Olen tottunut opiskelemaan seminaareissa ja kirjoittamaan paljon niin sanottuja reflektiopapereita, joiden myötä käsiteltäviä aiheita pohdittiin syvällisemmin, mutta Tel Avivin yliopistossa kurssini pohjautuivat professoreiden luentoihin eikä asioista keskusteltu seminaari-tyyppiseen tapaan.

Kurssien taso vaihteli hieman, mutta pääasiassa olin hyvin tyytyväinen saamaani opetukseen. Opetus oli kaikesta huolimatta tehokasta ja asioissa edettiin nopealla tahdilla. Kurssisuoritukset vaihtelivat, joillakin kursseilla loppukokeena oli monivalintatentti ja joillakin laajempi essee/tutkimustehtävä. Kampusalue oli viihtyisä ja kirjastofasiliteetit hyviä opiskelua ajatellen.

Tel Avivin rantamaisemaa.

Elämää Tel Avivissa

Tel Aviviin on helppo ihastua, sillä kaupunki on täynnä viihtyisiä ravintoiloita ja kahviloita, kilometrejä pitkä hiekkaranta tarjoaa mahdollisuudet auringonpalvontaan ja surffaukseen, ihmiset ovat monesti avuliaita ja avoimia keskustelemaan. Tel Aviv on melko kallis kaupunki, mutta suosittelen siitä huolimatta ottamaan siitä ilon irti ja viettämään aikaa hummus-paikoissa, kahviloissa ja Carmel Marketin pikkukujilla.

Tel Aviv on kuitenkin kupla, jonka sisällä on helppo unohtaa Israelin harjoittama miehityspolitiikka Palestiinalaisalueilla sekä maan muut ongelmat niin suhteessa sen naapurivaltioihin Lähi-idässä kuin oman maan sisälläkin. Tämä teki Tel Avivissa elämisen ja olemisen itselleni problemaattiseksi. Joka kerta lukiessani uutisista Gazan väkivaltaisuuksista tai Länsirannalla tapahtuneista yhteenotoista pysähdyin miettimään tilanteeni absurdiutta: Tässä minä juon aamukahviani kattoterassilla aurinkoa syleilevässä Tel Avivissa, jossa meri-ilma puhaltaa trendikkäiden telavivilaisten kasvoille, kun gazalaiset kamppailevat turvallisemman arjen puolesta. Sitä ristiriitaisuuden tunnetta on vaikea selittää.

Asunnon löytäminen Tel Avivista on täysin oma lukunsa. Jäin lopulta melko pitkäksi aikaa hostelliiin, johon aluksi saavuin, sillä asunnon metsästys turhautti ja toisaalta myös viihdyin hostellissa. Asuntojen vuokrat ovat Helsinkiä selkeästi korkeampia ja asuntojen kunto monesti Suomen standardeja heikompi. Koen silti olleeni melko onnekas asuntojen suhteen, vaikka muutinkin useampaan ottesseen vaihtoni aikana ja asuin lyhyitä pätkiä eri osoitteissa. Tutustuin moniin eri naapurustoihin kunnolla ja nyt näissä jokaisessa minulla on omat lempikatuni ja –kahvilani. Lisäksi minulla oli ihania kämppiksiä, joiden kanssa pidän edelleen yhteyttä.

Asunnon etsinnässä paras väylä on Facebook ja mahdolliset tutut kaupungissa. Lisäksi muilta vaihtareilta voi saada vinkkejä tai heistä voi hyvässä lykyssä saada jopa uusia kämppiksiä. Facebookin avulla löysin itse asuntoni ja lisäksi sen kautta ostin itselleni pyörän ja päädyin moniin mukaviin tapahtumiin.

Muita vinkkejä

Juutalaista viikkorytmiä määrittää perjantaisin auringonlaskusta alkava sapatti, joka päättyy lauantaina auringon laskuun. Sapatin aikana julkinen liikenne ei toimi. Tel Avivissa sapattia ei näe tai koe yhtä selkeästi kuin muualla Israelissa, mutta sapatti-illalliset perheiden ja ystävien kesken ovat sielläkin hyvin yleisiä. Mikäli haluat matkustaa Israelissa tai Palestiinassa (ja tätä suosittelenkin!), on hyvä huomioida sapatti matkasuunnitelmia tehdessä.

Israel on valtavan kaunis maa ja maisemat vaihtelevat paljon maan ollessa kuitenkin Suomeakin pinta-alaltaan pienempi. Kuollutmeri on omanlaisensa maisema, samoin Libanonin rajalla sijaitsevat kukkulat ja etelässä Negevin aavikko on oma kokemuksensa. Jerusalemissa olevaa energiaa ja tunnelmaa on vaikea kuvailla millään adjektiivilla – se on kokemus. Genesaretinjärvellä sijaitsee maan suurimmat banaani-, avokado- ja mangoviljelmät, jotka luonnollisesti määrittävät maisemaa paljon. Israelissa näkee ja kokee upeita maisemia enkä vastaavia ollut aiemmin missään kohdannut. Matkustaminen on melko edullista ja erittäin helppoa, sillä liikenneyhteydet ovat kattavat.

Rajamuodollisuudet, ja rajat ylipäänsä, saivat Israelissa liikkuessa aivan uudenlaiset mittasuhteet ja merkitykset. Tämän voi todeta jo viisumia hakiessa ja sen jälkeen maahan saapuessa. Tilanteissa ei kuitenkaan kannata hermostua eikä niitä kannata pelätä. Ne sujuvat ongelmitta, kun on kärsivällinen ja suhtautuu tilanteisiin rauhassa. Rajamuodollisuudet ovat jokapäiväistä alueella asuville ihmisille ja hekin odottavat vuoroaan ja vastaavat kysymyksiin rauhassa. Tätä mielenrauhaa ihmettelin tosin melko useasti ja pyrinkin sitä tavoittelemaan.

Yksi asia, johon en missään vaiheessa Israelissa ollessani ole tottunut, enkä rehellisesti ottaen haluakaan tottua, on katukuvassa ja arjessa näkyvät aseet. Sotilaat kantavat aseita checkpointeilla, mutta sen lisäksi aseita näkee sotilaiden matkassa myös kadulla kävellessä tai bussilla matkustaessa. En osta väitettä, että aseet ja niiden kantaminen lisäisivät kenenkään turvallisuutta tai turvallisuudentunnetta. Kysymykseen, jota minulta lähtiessäni siis kysyttiin, ”Onko siellä turvallista?”, voisin siis vastata seuraavasti: Kyllä täällä on turvallista ja alueen tilanne on vakaa, mutta Israelissa on silti merkittäviä turvallisuusongelmia eikä tilannetta missään nimessä voi kutsua normaaliksikaan.

Viihdyin Israelissa ja etenkin Tel Avivissa erittäin hyvin. Silti asuminen ja eläminen juutalaisessa valtiossa ei missään nimessä ollut minulle pelkästään helppoa tai nautinnollista. Tavat hoitaa asioita ja kommunikoida ovat toisinaan hyvin erilaisia kuin mihin Suomessa on tottunut. Ja toisaalta seuraavassa hetkessä voi huomata, kuinka samanlaisia me joka puolella maailmaa olemmekaan. Suurimmalta osin voisin kuvata aikaani Israelissa sanomalla, että valitettavan paljon olen ollut mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta oppinut valtavasti enkä vaihtaisi kokemuksiani mihinkään. Israeliin kannattaa lähteä avoimin mielin, kuitenkin pitäen kriittisen silmän näkemiinsä ja kokemiinsa asioihin.

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, National Institute of Education (NIE, Singapore), syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin unelmoinut vaihtoon lähdöstä jo lukiosta asti ja kolmantena opiskeluvuonna sain vihdoin mahdollisuuden hakea vaihtoon. Tuutorini ja ystäväni olivat olleet Singaporessa vaihdossa ja kertoivat siitä vain hyvää. Pääasiassa valitsin Singaporen, koska en ollut koskaan käynyt Aasiassa ja halusin tutustua siihen maanosaan, koska Singaporessa on varmasti lämmin ja koska siellä puhutaan englantia. Olin myös kuullut, että NIE:ssä opetus on huippulaatuista.

Hakuprosessi alkoi jo syksyllä 2017, kun hain Helsingin yliopiston vaihtopaikkaa. Hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli alkuvuodesta 2018, jolloin piti hakea itse kohdeyliopistoon NIE:en. Maaliskuussa paikka NIE:ssä varmistui. Siinä vaiheessa kohdeyliopistoon piti lähettää mm. opintosuoritusote, todistus englannin kielen taidosta, ylioppilastodistus englanniksi ja kopio passista. Monessa kohtaa tarvittiin myös tietyn kokoisia värillisiä ja värittömiä passikuvia (mm. opiskelijakorttiin ja viisumiin), joten niitä kannattaa ottaa halvalla jo etukäteen. Sain koko hakuprosessin ajan sähköpostiin selkeät ja hyvät ohjeet siitä, miten seuraavaksi tulisi toimia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kun saavuin Singaporeen, minulla piti olla tullissa mukanani NIE:stä lähetetty todistus siitä, että olin tulossa opiskelemaan. Tullista sai 80 päivän oleskeluluvan Singaporeen. Saapumistani seuraavana päivänä menimme hakemaan opiskelijaviisumit opintoneuvojamme johdolla virastosta. Siellä jouduimme odottelemaan useamman tunnin, mutta se oli myös hyvä tilaisuus tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin NIE:stä. Useat meistä, minä mukaan lukien, jouduimme jonottamaan melkein tunnin uuteen viisumikuvaan, sillä kuvan piti olla uudempi, kuin passissa ja siinä piti näkyä otsa. Viisumin odottaminen kuitenkin kannatti, sillä matkustellessa saimme käyttää aina singaporelaisten tullikaistaa, joka oli helppoa ja nopeaa ja vältyimme monilta jonoilta!

Ensimmäisenä päivänä yliopistolla piti ensin rekisteröityä kampuksen asukkaaksi (jos siis asui kampuksella) ja kuitata avaimet. Siitä lähdimme opintoneuvojamme kanssa kiertämään kampusta ja hakemaan mm. opiskelijakortin ja maksamassa loput lukukausimaksusta, sekä luomaan minulle tunnukset kampuksen koneisiin. NIE sijaitsee suuremman NTU:n eli Nanyang Technologican Universityn alueella. Välillä sen kanssa tuli ongelmia, koska joihinkin tapahtumiin päästäkseen olisi tarvinnut NTU:n sähköpostiosoitteen. Muuten toki kampuksella liikkuminen ja asiointi oli helppoa myös NIE:n opiskelijana. Erityisen tärkeää ensimmäisinä päivinä on hankkia singaporelainen sim-kortti, koska puhelinnumeroa tarvittiin moneen paikkaan. Itselläni oli hi card, enkä suosittele sitä muille, sillä siinä oli huonot diilit matkustuspaketeissa. Kun alkudiili loppui, piti osata erikseen ostaa puheaikaa ja siihen päälle arvoa netin käyttöön, mutta koska en tiennyt tätä, maksoin noin 30€ ylimääräistä.

Tärkeimpiä papereita, joita Singaporessa tarvitsi, olivat ehdottomasti viisumi (turkoosi ajokortin näköinen kortti), sekä opiskelijakortti, jolle pystyi lataamaan rahaa, jolla pystyi maksamaan mm. julkisissa kulkuvälineissä ja kampuksen ruokaloissa. Mukana oli myös hyvä pitää passia ja bussikorttia, jos sellainen oli erikseen, vaikka suosittelenkin käyttämään opiskelijakorttia bussikorttina. En enää näin vuoden jälkeen muista, mitä kaikkia papereita minulla piti olla mukana opintoja aloittaessa, mutta niihin oli selkeät ja tarkat ohjeet sähköpostissa.

Kaikista hankalinta alussa oli ilmastoinnin hankkiminen huoneeseen. Ilmastointia varten piti erikseen ostaa kortti, ja jotta sai ladattua arvoa kyseiselle kortille, tarvittiin erikseen sirullinen NETS-kortti, mutta koska Singaporessa käytiin siruttomien NETS-korttien uudistusta, ei kampuksella tai lähiasemilla enää myyty sirullisia NETSejä, enkä meinannut saada siis rahaa ladattua ilmastointikortille. Onneksi kaverini sai sirukortin minulle asti vielä Chinatownista keskustasta ja pystyin lataamaan arvoa ilmastointikortille. Ja todella kyllä suosittelen käymään läpi kaiken tämän vaivan, Singaporen 32 asteessa ilmastointi suomalaiselle on aika välttämätön!

Opiskelijaterveydenhuolto tapahtui Singaporessa NTU:n kampuksella erillisessä rakennuksessa. Siellä homma toimi niin, että ensin piti rekisteröityä tiskillä, mistä sai vuoronumeron. Toimintaperiaate oli ”first come first serve”, eli siellä hoidettiin vaivasta riippumatta tulojärjestyksessä, joten jonot olivat 2,5-5 tuntia pitkät. Eli jos joutuu lääkäriin, kannattaa varata useampi tunti. Kun esimerkiksi itse menin hakemaan malarianestolääkkeitä (=en ollut sairaana) lähdin terveyskeskukselta yleensä kiertelemään kampusta, lenkille, kauppaan ja syömään ja kävin noin puolen tunnin välein tarkistamassa, oliko vuoronumeroni lähellä. Ilmeisesti vakuutuksen turvin tai maksamalla enemmän voi mennä myös yksityiselle, mutta itse käytin vain opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Kampuksen terveyskeskuksessa on se hyvä puoli, että siinä on apteekki samassa, joten lääkkeet saa heti mukaan. NIE:llä on myös oma NIE Health Center, joka vastaa mielenterveyspalveluista. Sieltä voi saada esimerkiksi keskusteluapua ilmaiseksi.

Asuminen

Asuin NTU:n kampuksella, Hall XIV:ssä (eli neljässätoista). Kampus oli jaettu noin 30 ”Halliin”, joista jokaisessa asui pari sataa opiskelijaa. Hall 14 oli mukavan lähellä NIE:tä. NIE:n lähellä sijaitsevat myös mm. Hall 15, 13, 12, 3, 2, 8, 16 ja Tamarind Hall. Asuin kämppiksen kanssa, joka oli suomalainen insinööriopiskelija Tampereelta. Jaoimme noin 10 neliön huoneen, missä oli kaksi sänkyä, pöydät ja kaapit. Oli siis suomalaiseen silmään tosi ahdasta ja henkilökohtaista tilaa oli vähän. Oli kuitenkin aivan mahtavaa, että oli suomalainen kämppis, sillä pystyi käyttämään äidinkieltään väsyneenä päivän jälkeen ja jakamaan kokemuksia. Yhteiset vessat ja suihkut sijaitsivat käytävän päässä. Pyykkitupa oli alakerrassa ja pyykkejä pystyi kuivattamaan ulkona naruilla. Keittiöitä oli melkein joka kerroksessa, mutta keittiö käsitti siis yhden keraamisen levyn, hanan ja koneen, josta tuli kuumaa tai kylmää vettä. Singaporessa sai muuten juoda hanavettä, mikä oli hyvä! Singaporelaisilla on mielenkiintoinen tapa valvoa 3-4:ään aamuyöllä, yleensä opiskellessa tai juhliessa. Herkkäunisten kannattaa siis hankkia korvatulpat! Kaikki Hallit tarjosivat erilaisia mukavia harrastusmahdollisuuksia. Itse liityin esimerkiksi Hall XIV tanssitiimiin, mikä oli mahtavaa, sillä sain paikallisia ystäviä!

Kampuksella asuminen oli helppoa ja mukavaa. Ruokaloita oli joka Hallissa ja koulurakennuksissa. Hyvä ateria maksoi 2,5-5 dollaria, eli noin 1,5-4€. Parhaita ruokaloita olivat mielestäni Canteen 2, Tamarind Hallin Food Court ja NIE:n oma Canteen. Canteen 2 oli keskeinen paikka, jossa yleensä tapasi vaihtareita ja jossa aloiteltiin ennen illan rientoja. Keskeinen paikka kampuksella oli North Spine. Siellä oli mm. mäkkäri, subi, food court, kauppa, kirjasto, tulostusmesta, pankkiautomaatti, posti ja opiskelutiloja. Kampusta kiersi myös hyvä 5km lenkkipolku ja siellä oli ihana, suuri uima-allas, joka oli opiskelijoiden käytettävissä. NTU:n kampuksen miinus on sen kaukainen sijainti: keskustaan pääsi bussilla ja metrolla noin tunnissa. NTU:lta pitää mennä busseilla 179 tai 199 metropysäkille. Kampuksen sisällä voi käyttää myös punaisia ja sinisiä Campus Loopeja, kampuksen omia ilmaisia busseja, tai vihreää bussia, joka vie metroasemalle. Parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä oli kauppakeskus Jurong Point, missä oli isompia kauppoja, vaatekauppoja, elektroniikkaa, ruokapaikkoja ja leffateatteri. Suosittelen hankkimaan nettikaapelin tai modeemin heti aluksi, vaikka kämppiksen kanssa puoliksi, niin saa netin.

Opiskelu ja opetus

Alustava opintosuunnitelma piti tehdä ennen vaihtoon lähtöä. Ensimmäisellä viikolla Singaporessa saimme lukujärjestykset ja sai käydä testaamassa eri kursseja. Seuraavan viikon aikana piti lyödä lukkoon ilmoittamalla opinto-ohjaajalle, mitä kursseja halusi. Kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko ja vain lääkärintodistuksella sai olla pois. Omat opintoni olivat mielestäni mielenkiintoiset ja helpot, koska pystyin valitsemaan luokanopettajan pääainettani tukeviksi melkein mitä vain taito- ja taideaineiden kursseja, kuten kansantansseja, keramiikkaa, kiinalaista musiikkia ja draamaa. Työmäärä opinnoissa on reilusti suurempi, kuin Suomen opettajankoulutuksessa. Ryhmätöitä on paljon (ja singaporelaiset panostavat niihin ihan hullusti), tentteihin pitää oikeasti lukea ja esseet arvostellaan tiukasti. Singaporessa arviointiasteikko on kirjaimilla A, B, C, D ja F ja arvosanat laitetaan kursseittain gaussin käyrälle. On todella hankalaa saada A, sillä singaporelaiset panostavat kouluun älyttömän kovasti. Heillä nimittäin opiskelujen rahoitus riippuu saamistaan arvosanoista. Yleisestikin paikalliset ovat todella stressaantuneita ja työskentelevät aivan hulluna koulun eteen. Opiskelijoiden taso on kova, mutta niin on myös opettajien. Puitteet, raha, tilat ja opetuksen pienryhmämuotoisuus olivat todella kohdillaan NIE:ssä ja tunsin saavani todella laadukasta opetusta. On hyvä muistaa, että pukeutuminen NIE:ssä pitää olla säädyllistä: olkapäät, vatsa, varpaat ja polvet peitossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Sitten vielä vähän nippelitietoa ja arkiasiaa. Singaporessa on todella kuuma, mutta sisätiloissa ilmastointi on todella kylmällä, joten kannattaa pitää mukana pidempiä housuja ja neuletta tms. Singaporessa on todella turvallista ja ulkona uskaltaa liikkua milloin vain missä vain, ihmisiin voi luottaa ja he ovat ystävällisiä, vaikka puheesta voikin olla aluksi vaikeaa saada selvää. Se onkin itse asiassa yksi suurimmista hankaluuksista alussa, sillä singaporelaiset puhuvat singlishiä, omaa englannin puhetapaansa, johon kuuluu esimerkiksi ”lah”-liitteen käyttö. Hyvin tyypillistä oli esimerkiksi sanonta ”ken lah”, joka tarkoitti ”ok, sopii”. Puheeseen tottuminen aiheutti aluksi turhaumia, etenkin virallisissa tilanteissa, mutta helpottui ajan myötä. Somekulttuurista: singaporelaiset käyttävät tosi paljon caps lockia eivätkä melkein yhtään emojeita, mikä aiheutti ainakin itselleni monta väärinymmärrystä. Singaporen hintataso on vähän Suomen hintatasoa alhaisempi. 1,5 SGD (singaporen dollaria)=1€. Kannattaa ladata valuuttamuunninsovellus kännykkään matkailua ja laskemista varten. Suosittelen myös testaamaan erilaisia ruokia Food Courteilta ja Canteeneista, ne ovat tosi halpoja ja hyviä!

Säistä sen verran, että syksyllä Singaporessa on sadekausi ja päivittäin sataa vettä kuin supertoimivasta suihkusta ja lähes joka päivä vuoroin ukkostaa ja paistaa aurinko. Asteita on se 26-35 ja aina on super kosteaa. Iso ongelma on home, etenkin huoneissa. Siihen voi tuoda helpotusta tuulettamalla, käyttämällä ilmastointia ja ostamalla dehumidifiereita eli kosteudenpoistopurnukoita.

Ehdottomasti parasta vaihdossa olivat ystävät ja matkailu. Kannattaa mennä heti aluksi mukaan kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja vaihtari-infoihin ja yrittää jaksaa sosiaalisuusähkyä pari ekaa viikkoa. Kannattaa myös tutustua paikallisiin esim. koulun tai harrastusten kautta. Singapore on keskeinen ja turvallinen paikka, josta matkustaa muualle. Halpaa on esimerkiksi käydä Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa. Suosittelen erityisesti myös Intiaa, Japania, Kambodzaa ja Balia. Singaporessa itsessään voi myös nauttia kulttuurien kohtaamisesta: hyviä paikkoja tähän ovat esim. Chinatown, Little India ja Bugis. Suosittelen tutustumaan myös paikallisiin juhliin. Näistä syksyllä olivat mm. henkien kuukausi elokuu, kuujuhla ja diwali/deepavali. Singaporessa kannattaa ehdottomasti käydä myös keskustassa, Gardens by the Bayssa, Sentosalla ja jos tykkää, niin katsomassa F1-kisoja.

Ihanaa vaihtoa Singaporessa! Se on upea, turvallinen, kulttuurisesti rikas maa täydellisellä kelillä ja sijainnilla!