Category: Vaihtokertomuksia Afrikasta ja Lähi-idästä

Posted on

Vaihtokertomus, University of Zambia, kevät 2023

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Lähdin tammikuussa 2023 vaihtoon Sambiaan. Lähdin innoissani ja hyvillä mielin matkaan, koska olin ystävystynyt sambialaisten vaihtareiden kanssa jo viime syksynä Suomessa, kun he olivat vaihdossa Helsingin yliopistossa. Toinen ystävistäni odottikin minua lentokentällä! Ystäväni hoiti samalla tuutorin roolin, koska Sambiassa ei erikseen ole tuutoreita vaihtareille. Sambia on todella rauhallinen maa ja lentokenttä on pieni ja hiljainen. Sambiaan ei tarvinnut etukäteen hankkia viisumia, vaan ilmaisen 30 päivän oleskeluluvan saa lentokentältä heti sisään tullessa.

Ystäväni vei minut Marshland’s villageen, jossa kaikki vaihtarit Helsingin yliopistosta saavat asua ilmaiseksi. Asunto on kalustettu, mutta astiat pitää ostaa itse. Talo tarjoaa lakanat ja peitot. Asuin aluksi japanilaisen vaihtarin kanssa soluasunnossa, jossa minulla oli oma huone. Muutaman viikon jälkeen muutin toisen suomalaisen vaihtarin kanssa kimppakämppään, jossa meillä oli sängyt samassa huoneessa.

Olen asunut Afrikassa ennenkin, joten en hämmästy pienestä. Kuitenkin ensimmäisinä päivinä olin shokissa asumisesta, koska asunnon kunto oli heikompi kuin asunnot, joissa olin Helsingissä tottunut asumaan. Vesi eikä sähkö toiminut ensimmäisinä päivinä lähes lainkaan. Sopeuduin kuitenkin nopeasti ja naureskelin sille, kuinka olemattomasta asian tein ongelman aluksi. Tällaiset alkushokit kuitenkin kuuluvat asiaan, kun tulee uuteen ympäristöön.

Marshlandista tuli nopeasti mukava paikka asua ja kivojen kämppisten kanssa asuminen oli siinä parasta. Meillä klikkasi heti hyvin kämppisten kanssa ja meistä tuli hyvät ystävät. Marshlandissa on myös vaihtoehtona asua yksiössä, mutta me emme toisen vaihtarin kanssa halunneet muuttaa erilleen, koska meillä oli niin hauskaa yhdessä. Marshland on todella kiva paikka asua opiskelijana ja pihalla on paljon luontoa, jossa pystyin tekemään aamujoogaa.

Marshland’s villagen piha

Kun tulee Sambiaan, vaatii hieman sopeutumista, että oppii ymmärtämään sambialaista mentaliteettia. Sambiassa eletään rennosti ja ollaan kärsivällisiä, koska asiat tapahtuvat todella hitaasti. Jos on jokin ongelma niin siihen suhtaudutaan kevyesti nauramalla ja iloisella mielialalla. Sambiassa asumisesta tulee mahtava kokemus, jos on valmis sopeutumaan heidän tapoihinsa ja kulttuuriin.

 

 

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Opiskelen Helsingissä yleistä ja aikuiskasvatustiedettä pääaineena ja tulin UNZA:an opiskelemaan sivuainekokonaisuutta. Valitsin kasvatuspsykologian. Löysin itselleni mielenkiintoisia kursseja: 1) educational psychology, 2) classroom management, 3) Zambian education and development, 4) indigenous religions in Southern Africa and 5) organizational psychology. Voin suositella indigenous religions in Southern Africa kurssia, koska siellä pääsee kuulemaan African uskonnoista ja siitä, miten ne vaikuttavat nykypäivänä vaikkapa korruption pois kitkemiseen.

Opiskelu UNZA:ssa on erilaista ja rennompaa kuin Helsingissä. Opiskelu muistutti lukiota, koska piti paljon opiskella asioita ulkoa kokeita varten, eikä tarvinnut reflektoida mitään. Opiskelu oli aika helppoa, mutta välillä oli stressiä sen takia, että kurssivalintojen tekeminen kesti monta viikkoa ja informaation kulku oli hankalaa. Sambiassa hallinnolliset asiat hoituvat todella hitaasti.

Lukukausi alkoi helmikuussa ja päättyi kesäkuun lopussa. Kurssit alkoivat kuitenkin vasta maaliskuun lopulla. Minulla oli tunnin pituisia luentoja joka päivä 2–4 kpl, mutta usein luennot peruuntuivat, jos luennoitsijat olivat kiireisiä. Sambiassa on paljon lomapäiviä ja pidennettyjä viikonloppuja, joiden aikana ehti tehdä mukavia asioita tai matkailla.

Opinnot koostuivat esseistä, esitelmistä, testeistä ja loppukokeista. Jos valitsee puolen vuoden kursseja, niin joutuu osallistumaan lopputentteihin. Minulla oli siis enemmän kokeita verrattuna ystäviini, joilla oli koko vuoden kursseja. Jos siis haluaa päästä vähemmällä työmäärällä, kannattaa valita koko vuoden kursseja.

Yliopisto on noin 10 min kävelymatkan päässä Marshlandista. UNZA:lla on hyvä lounasravintola, jossa kävin luentojen välissä syömässä. Lempipaikkani oli opiskella pienellä järvellä, joka on UNZA:n pihassa. UNZA:lla on myös hyvä kirjasto.

Arki ja vapaa-aika kohteessa

Sambiassa voi elää rikasta ja hauskaa opiskelijaelämää. Aina on ystäviä ympärillä, joiden kanssa viettää aikaa. Usein vietimme aikaa vaihto-oppilaiden kanssa, mutta Sambiassa on myös helppo ystävystyä opiskelukavereiden kanssa. Paikalliset ovat todella ulospäinsuuntautuneita ja tulevat tutustumaan nopeasti. Vaihtareita oli yhteensä seitsemän, eli aika pieni ja tiivis porukka.

Eniten pidin siitä, kuinka UNZA:lla oli tarjolla erilaisia harrastuskerhoja. Minä ja ystävämme liityimme tanssikerhoon, jossa opimme kizombaa, salsaa ja bachataa. Se maksoi koko lukukaudelta 2,5e yhteensä. Kävin myös pelaamassa jalkapalloa. Sambialaiset viettävät suurimman osan ajastaan kirkossa tai muissa hengellisissä tapaamisissa, joten yhteisöllisyyttä, laulua ja tanssia saa kokea paljon. Iltakävelyillä voi löytää opiskelijoita rukoilemassa äänekkäästi yliopiston pihalla olevalla pellolla.

Tavallisesti arkena olimme aamulla ja iltapäivällä luennoilla, tapasimme lounaalla, koulun jälkeen menimme urheilemaan, ottamaan aurinkoa, torille tai vaateostoksille. Joskus opiskelimme yhdessä kahviloissa. Illalla kävimme usein ravintoloissa syömässä. Sambiassa on paljon ostoskeskuksia, joissa on kauppoja ja ravintoloita. Lusakassa on paljon tekemistä viikonloppuisin. Löysimme kivoja yökerhoja tai juhlia, jotka järjestettiin ulkona. Chez Ntemba oli yökerho, jossa saa kokea paikallista menoa ja tunnelmaa.

Viikonloppuisin tai lomilla teimme matkoja Lusakan ulkopuolelle, muun muassa Siavongaan, jossa voi uida ja ottaa aurinkoa. Lusakan sisällä matkustetaan Yangolla tai Ulendolla tai paikallisella bussilla. Tiffany’s canyon on järvi lähellä Lusakaa, jossa voi uida ja viettää kesäpäivää. Usein vietimme aikaa uima-altailla, joista Twangale park oli lempipaikkani. Chamunikassa voi kävelyttää leopardeja ja Kalimba reptile parkissa voi käydä katsomassa krokotiileja ja matelijoita. Mielenkiintoinen kokemus oli käydä lepakkoluolassa Lusakassa. Yliopisto järjesti matkan Sambian päänähtävyyteen Livingstoneen Victoria vesiputoukselle, johon pääsimme mukaan. Suosittelen käymään kuumalla lähteellä nimeltä Kapishya. Sambiassa on monia safareita, joista suosituimmat ovat Kafue, Lower Zambezi ja South Luangwa national park. Jotkut käyvät myös Samfya järvellä lomalla.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Ensimmäinen yllätys oli Sambian sää. Tulin Sambiaan etuajassa jo tammikuussa, jolloin oli sadekausi. Silloin satoi joka päivä, eikä aurinkoa näkynyt paljoa. Lämpötila oli kuin Suomen kesä. En nauttinut siitä lainkaan, mutta se loppui onneksi helmikuussa. Sen jälkeen alkoi kuumat kelit.

Toinen yllätys oli se, ettei Sambiassa ole junia. Lyhyetkin etäisyydet kaupungista toiseen tuli taittaa bussilla, ja matkat kestivät monta tuntia huonojen teiden takia. On tavallista istua bussissa 10 h, jos haluaa matkustaa jonnekin Sambiassa. Busseissa ei ollut vessoja ja aina kun pysähdyttiin, oli 10 min aikaa käydä huoltoaseman vessassa. Jos ei ehtinyt siinä ajassa, niin jäi kyydistä pois. Bussilla matkustaminen on oikea afrikkalainen elämys!

Kolmas yllätys oli, ettei Lusakassa näkynyt paljoa torakoita tai käärmeitä. Luulin, että käärmeitä olisi asunnossa ja kaikkialla mihin astut. Hämähäkitkin olivat pieniä ja torakoita oli asunnossa vain vähän. Neljäs yllätys oli se, että ihonväriini ei suhtauduttu vihamielisesti. Ghanassa kohtasin paljon vihaa valkoihoisuuteni vuoksi, koska kolonialismin arvet ovat vielä enemmän pinnalla siellä. Odotin samanlaista reaktiota, mutta Sambiassa minuun suhtauduttiin ystävällisesti.

Opiskelijoiden terveydenhuolto kohdemaassa

Sambiassa ei tarvitse pelätä sairastumisen varalta, koska UNZA:lla on sairaala yliopisto kampuksella, jossa saimme hyvää ja ilmaista hoitoa. Lähellä on myös hyvä sairaala nimeltä Victoria’s hospital. Minä ja ystäväni kärsimme vuorotellen vatsavaivoista, ja ystäväni joutui sairaalaan lavantaudin takia. Lusakassa ei ole paljoa malariaa ja itselläni ei ollut malarialääkitystä.

Turvallisuus

Sambia on melko turvallinen maa ja usein tuntui samalta, kuin Euroopassa. Pimeällä ei kannata kävellä yksin kaduilla. Sambiassa pitää olla varuillaan ryöstöjen varalta. Sambiassa on paljon autoja, jotka liikkuvat illalla ja varastavat ihmisiltä laukkuja. Ryöstäjät ovat niin hyviä työssään ja onnistuivat varastamaan laukkuni aivan kotini lähellä. Hämärällä kannattaa kävellä tiellä, jossa autot eivät pääse lähelle. Edellisenä vuonna kaksi vaihtaria joutui varkauden kohteeksi. Vaikein osuus tapahtumassa oli asioida korruptoituneen poliisin kanssa, koska he eivät olleet halukkaita auttamaan. Minulle ei käynyt fyysisesti mitään ja matkavakuutus korvasi kaiken takaisin. Sambiaan tullessa kannattaa olla hyvä matkavakuutus.

Hintataso ja vaihdon kustannukset

Sambia on edullinen vaihtokohde, koska opinnoista eikä asumisesta tarvitse maksaa. Suurin summa meni viisumiin, joka maksoi noin 300 euroa. Erasmus rahat riittivät hyvin koko ajaksi ja lentoihin. Lounas maksaa tavallisesti 1–3 euroa yliopistolla. Ostoskeskuksissa hintataso on korkeampi ja siellä ravintolaillallinen voi olla 10–15 euroa. Paikallisissa toreilla ja ravintoloissa on kuitenkin todella halpaa.

Täällä ei ole pyykinpesukoneita ja monet pesevät pyykit käsin. Itse kokeilin tätä, mutta päädyin antamaan pyykkini naisille, jotka usein koputtavat oveen ja pyytävät töitä. Yhdestä pyykkikerrasta maksoin valintani mukaan 2,5e-5e. Elokuvissa käynti on todella halpaa, vain 2,5e. Kuntosalijäsenyys oli 25 euroa kuukaudessa. Sambiassa selviää pienellä budjetilla, mutta jos haluaa matkailla ja käydä luonnonpuistoissa, niin siellä kyllä kuluu rahaa.

Paluu Suomeen

Vaihto loppui kesäkuussa, mutta päätin jäädä Afrikkaan vielä matkailemaan. Sambia on muuttanut minua ihmisenä, eikä ole ollut yhtään ikävä Suomeen. Katson nyt eri tavalla kotimaani suorittamiskulttuuria, jossa arki koostuu kiireellisestä elämästä ja työnteosta. Sambiassa oppii rentoutumaan ja nauttimaan elämästä, sekä kohtaamaan jokaisen vastaan tulevan ihmisen kunnioituksella. En ole missään tavannut niin ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, kuin Sambiassa. Suosittelen Sambiaa vaihtokohteeksi jokaiselle! Vaihto on ollut huikea, eikä takaisin paluu houkuttele. Sambiassa on jotakin erityistä. Monet vaihtarit ovatkin palanneet Sambiaan ja jäänet sinne pitkäksi aikaa asumaan. Elämäni Sambiassa on ollut upea kokemus ja lähden kotiin rikkaampana kaikkien uusien ystävien ja mahtavien kokemuksien ansiosta.

 

Posted on

Exchange semester at the University of Stellenbosch, Spring 2023

Student at the Faculty of Social Sciences

I arrived in the sunny South Africa in early February, after luckily receiving my visa on time a few days prior. If you are planning to study in South Africa, it should be noted that Finnish students must obtain their visas from the South African Embassy in Sweden, and the process will likely take longer than expected. If you can, you should apply well on time. We were very unlucky, and the Embassy in Sweden was closed off for applications all December, so we could not apply for our visas until January. We were all quite stressed, but luckily we had a WhatsApp group for all students from University of Helsinki, so we could share tips on what worked and what did not to make the visa process faster. In the end all but one of us managed to get the visas on time and arrive in South Africa before the orientation.

Our exchange contract included free accommodation in Academia Student Accommodation, and the process of signing in and getting your room were very smooth. The residence had its own international coordinator, a fellow student, who made sure everything was going smoothly for us, and was always happy to answer any questions.

The view from my room in Academia

During our semester, Stellenbosch University had more exchange students than ever before. In total there were 600 of us. However, 400 out of those were part of the SKEMA business school that has its own campus in Stellenbosch and did not take the same classes as the rest of us or local students.

It was very easy to get to know other exchange students. The International Office of the University organized weekly trips and activities for us, and that was a good way to get to know others. They also organized “Global Education Programme” (GEP) modules, which were only open to exchange students. I took two GEP modules and got to know a lot of other exchange students through that too. For me, getting to know local students was also quite easy, as I was taking postgraduate modules and the class size in my modules was always less than 30 students. This means everyone was interacting during group projects and class discussions, and it was easy to get to know them. My friends who were doing undergraduate classes said it was not as easy, as the classes usually had hundreds of students and no interactive parts.

One of the GEP modules I took was a photography class that took us on excursions all around the Stellenbosch/Cape Town area

One big thing that required getting used to was the so called “loadshedding”. This refers to the electricity outbreaks schedules by Eskom, the main energy provider. I downloaded an app, that would help me keep track of loadshedding, and the app was a real lifesaver. You could usually see the loadshedding schedule of the week easily, and it would remind you every time 55 minutes before the next power outage. In the beginning loadshedding was quite easy, we only had maybe 4-6 hours scheduled per day. But the energy situation in the country kept getting worse during the semester, and by the end of it we could easily have 10-12 hours of loadshedding a day. Usually, it would be broken down to 2-4 hour long outages. It required getting used to, but it was not impossible to plan your life around it. Mostly it was annoying because in Academia we had electric stoves instead of gas, so we could not cook during loadshedding. But even during loadshedding there were a lot of generators at the University and at the malls and restaurants, so they still had electricity. Our residence did not have generators though, so my headlamp and powerbanks were used a lot during the exchange. Also, in most parts of the town street lights did not work during loadshedding, so it was a bit scary walking home at night.

This was not my first time in South Africa, and I have travelled around the continent quite a lot. I think because of this I had quite realistic expectations for my exchange. The hardest parts are probably getting used to the safety situation and the constant inequality you witness. We got a safety briefing from the University, and while Stellenbosch really seems like a super safe city, it still is important to be very aware of your surroundings. I would never recommend walking alone at night, but luckily Ubers are safe and very affordable. Around the campus area we could also always send a WhatsApp message to Campus Security, and they would send someone to walk you home during dark. I did not have any dangerous situations, and I did not have anything stolen, but I did hear of other exchange students who got mugged because they were walking home at night during loadshedding. Still, I felt quite safe in Stellenbosch and in Cape Town, but I kept myself aware of my surroundings always.

For me the hardest part was seeing all the racism and inequality. If you don’t know about the history of Apartheid, I would highly encourage you to read about it. Especially if you are planning on going to South Africa. Officially racism is legally prohibited, but you can still tell that white people are very privileged in many ways, and especially the black South Africans face struggles every day that others don’t. Last time I went to South Africa was in 2018, and it was painful to see that in 5 years the townships had expanded, and there were a lot more homeless people in the streets of Cape Town than before. Personally, for me it is very draining to see so much inequality and suffering, and not be able to do anything about it. So, I would mentally prepare for seeing all that in South Africa, as the longer you are there, the more you notice how unfair the system really is.

Street lights of the nearby Cape Town

However, all in all my exchange semester in Stellenbosch was very lovely. It was very hard to say goodbye to new friends and to the country. I fully believe South Africa has one of the most beautiful natures in the entire world. Luckily it is also easy to travel around either with other exchange students or tour companies. I was also very happy with the modules I took, and I believe I learned a lot of things I would have never learned, even if I had studied the same issues back in Finland. I also know I made a lot of friends, who I will keep in touch with hopefully until we are all old and wrinkly. It might sound funny, but despite some challenges and annoyance with the bureaucracy with this semester, I would not change anything. I think this will be forever one of those memories I will cherish.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Namibia, kevät 2023

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Namibian yliopistossa (UNAM) keväällä 2023. Lähdin Suomesta helmikuun lopussa ja palasin takaisin heinäkuun alussa. Namibia oli ykköskohteeni, sillä halusin kokea jotain uutta ja erilaista. En ole koskaan aiemmin ollut Afrikassa, enkä ennen vaihtoa tiennyt yhtään mitä odottaa. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että tein täysin oikean valinnan.

Lähtövalmistelut ja alkubyrokratia

Hakuprosessi UNAM:iin tuntui kestävän ikuisuuden. Sain tietää jo joulukuussa 2021, että HY oli valinnut minut vaihtoon Namibiaan. Lähetin hakemuksen UNAM:iin syyskuussa 2022, mutta hyväksymispäätös tuli vasta tammikuussa 2023 eli vain kuukausi ennen vaihdon alkua. Tämä tietenkin hankaloitti viisumiprosessia, sillä hyväksymispäätös on edellytys opiskeluviisumin myöntämiselle.

Viisumiprosessi oli niin ikään pitkä ja vaivalloinen. Opiskeluviisumia varten tarvitaan valtava määrä asiakirjoja: täytetty viisumihakemuslomake, oikeaksi todistettu kopio passista, motivaatiokirje, kohdeyliopiston hyväksymispäätös, rikosrekisteriote, matkavakuutus, kopio lentolipusta, kaksi passikuvaa, terveystodistus, keuhkokuvaus sekä deed of surety. Valitettavasti YTHS:n kautta ei saa enää terveystodistusta, joten on mentävä yksityiselle. Suosittelen silti varaaman ajan YTHS:ltä hyvissä ajoin rokotuksia varten, sillä osa rokotuksista vaatii useamman annoksen. Itse heräsin asiaan liian myöhään.

Namibialla on suurlähetystö Helsingissä, jota kautta viisumia haetaan. Prosessi eteni sujuvasti Suomen päässä, ja ehdinkin saada suurlähetystöltä study entry visan ennen lähtöäni. Varsinaisen opiskeluviisumin myöntämisessä meni kuitenkin aikansa. Vaikka olin toimittanut kaikki tarvittavat asiakirjat suurlähetystöön Helsingissä, niin asiakirjat lähetettiin jostain kumman syystä ulkoministeriöön, josta minun täytyi käydä ne noutamassa takaisin. Tämän jälkeen paikallinen vaihtokoordinaattori toimitti samat asiakirjat sisäministeriöön. Useiden kyselyiden jälkeen päätimme mennä yhdessä toisen HY:n vaihtarin kanssa sisäministeriöön selvittelemään asiaa. Pienen painostuksen jälkeen viisumi myönnettiinkin jo seuraavalla viikolla. Suosittelen siis seuraavillekin vaihtareille menemään henkilökohtaisesti sisäministeriöön, sillä paikallisen vaihtokoordinaattorin avustuksella asia ei tuntunut etenevän ollenkaan. Opiskeluviisumin saaminen on tärkeää, jos haluaa matkustella Namibian ulkopuolella. Study entry visa on nimittäin vain kertakäyttöinen.

Saapuminen vaihtokohteeseen

Saavuimme Windhoekiin toisen HY:n vaihtarin kanssa helmikuun lopussa. Olimme viimeiset vaihtarit paikalla, sillä muut olivat saapuneet jo helmikuun alussa. Luennot olivat alkaneet 15. helmikuuta, joten myöhästyimme myös lukukauden alusta. UNAM:in ja HY:n välillä oli ilmeisesti ollut väärinymmärrys johtuen opintosuunnitelmien vaihtumisesta, sillä uuden opetussuunnitelman kurssit alkoivat vasta maaliskuussa. Vaihtarit valitsivat kuitenkin kurssinsa edelleen vanhasta opetussuunnitelmasta. Suosittelen seuraavia vaihtareita ottamaan etukäteen selvää asiasta.

Muutoin saapuminen Windhoekiin sujui onnistuneesti. Paikallinen vaihtokoordinaattori oli järjestänyt meille kuljetuksen lentokentältä kampukselle. Saavuimme lauantaina, joten henkilökuntaa ei ollut paikalla. Meitä oli kuitenkin vastassa toinen opiskelija, joka luovutti avaimet asuntolaan ym. Myöskin kursseille rekisteröityminen sujui suhteellisen nopeasti. Oma vaikutuksensa oli toki sillä, että suurin osa muista opiskelijoista oli rekisteröitynyt kursseille viikkoja aikaisemmin.

Ensimmäiset viikot vaihdossa vierähtivät todella nopeasti. Yllätyin siitä, kuinka positiivisesti paikalliset opiskelijat ottivat meidät vaihtarit vastaan. Erityisesti vaihdon alkuvaiheessa en pystynyt olemaan hetkeäkään rauhassa ilman, että joku lähestyi ja alkoi juttelemaan. Paikalliset opiskelijat olivat todella ystävällisiä, mukavia ja avuliaita.

Asuminen

HY:n opiskelijoiden vaihtoon sisältyy maksuton asuminen opiskelija-asuntolassa. Pääkampuksella on kolme asuntolaa: Old Hostel, New Hostel ja Emona. Meidät sijoitettiin Old Hosteliin, joka on sijainniltaan ehdottomasti paras. Vaihtarit saavat omat huoneet, mutta suihkut ja vessat ovat yhteiset. Miehillä ja naisilla on omat “blokkinsa”.

Asuntolalla on omat puutteensa. Miesten puolella vain yhdestä suihkusta tuli lämmintä vettä. Toukokuusta alkaen Windhoekin yöt ovat kylmiä, eikä asuntolassa ole lämmitystä. Toinen selvä puute on se, ettei huoneissa ole jääkaappia, eikä asuntolassa ole edes yhteistä keittiötä. Keittolevy on siis aivan välttämätön hankinta, jos aikoo laittaa ruokaa kampuksella. Selvisin itse vaihdosta ilman omaa jääkaappia, sillä säilytin kylmätuotteita kavereiden jääkaapeissa. Suosittelen kuitenkin vahvasti oman jääkaapin hankkimista, jos haluaa helpottaa elämäänsä. Puutteistaan huolimatta Old Hostel on oikein mukava paikka asua, sillä paikalliset opiskelijat tulevat paremmin tutuiksi.

Asumiseen sisältyy päivittäinen aamiainen kampuksen ruokalassa. Aamiainen koostuu neljästä leivästä, makkarasta sekä puurosta tai maissihiutaleista. Juomaksi voi valita joko mehun tai kahvin. Kahvi on kuitenkin pahanmakuista, joten päädyin ostamaan kaupasta omat tarvikkeeni. Vahva suositus Milolle. Ruokalassa on myös kioski, josta voi ostaa mm. juomia, sämpylöitä tai lounaslautasen. Illallinen täytyy kokata itse.

Vaihto-opiskelijoita oli yhteensä vain kahdeksan; kolme Suomesta ja viisi Saksasta. Yksi vaihtareista lähti opiskelemaan toiselle kampukselle, joten pääkampukselle meitä jäi vain seitsemän. Meidän lisäksemme myös Yhdysvalloista oli yhdeksän vaihtaria, mutta he elivät omissa oloissaan Emonassa. Törmäsin osaan heistä ensimmäistä kertaa yökerhossa kolme päivää ennen heidän lähtöään.

Kuvassa ruokala

Opiskelu

Itse opiskelen oikeustiedettä, ja valitsinkin kaikki kurssini oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Jos voisin tehdä jotain toisin, olisin valinnut myös jonkin historia-aiheisen kurssin sekä kielikurssin. En suosittele kuitenkaan opiskelemaan afrikaansia, sillä se on jäänne Etelä-Afrikan apartheid-hallinnosta. Sen sijaan opiskelisin oshiwamboa, joka on maan puhutuin alkuperäiskieli.

HY:n opiskelijoiden täytyi valita viisi kurssia, joka on mielestäni turhan paljon. Kurssien vaatimustaso vaihteli valtavasti ja osa kursseista oli erittäin työläitä. Esimerkiksi ihmisoikeuksia käsittelevällä kurssilla oli virallisesti vain yksi luento viikossa, mutta kurssin opettaja päätti järjestää joka viikko ylimääräisiä online-luentoja, myös viikonloppuisin. Kaiken kaikkiaan opinnot vaativat huomattavasti enemmän aikaa kuin kotimaassa, mikä tuli pienenä yllätyksenä itselleni. Toisaalta oikeustieteellisen tiedekunnan kurssit ovat varmasti keskimääräistä työläämpiä, sillä osalla vaihtareista tuntui olevan huomattavasti helpompaa. Haastetta lisäsi myös se, että Namibian ja Suomen oikeusjärjestelmät eroavat merkittävästi toisistaan. En kuitenkaan halua pelästyttää tulevia vaihtareita, sillä työmäärästä huolimatta pääsin kaikista kursseista läpi ja aikaa jäi myös muuhun kuin opiskeluun.

Myös kurssien laadussa oli merkittäviä eroja riippuen opettajasta. Rikosoikeuden luennot olivat parhaimpia luentoja, joille olen koskaan osallistunut. Sen sijaan toisella kurssilla opettajana oli eläkkeeltä palannut professori, jonka luennoilla oli vaikeuksia pysyä hereillä. Kannattaa myös varautua siihen, että luento perutaan vain minuutteja ennen luennon alkamista. Lisäksi yhdellä kurssilla opettaja tuli säännöllisesti vähintään puoli tuntia myöhässä luennoille.

Kurssit kestävät koko lukukauden, jonka päätteeksi on lopputentit. Tentit eivät kuitenkaan olleet niin haastavia mitä alkuun pelkäsin, sillä useimmat opettajat kertoivat ennakkoon suppeamman koealueen.

Turvallisuus

Tunsin oloni Windhoekissa alusta asti turvalliseksi. Windhoekissa on vain muutama alue, mm. Katutura, jonne en menisi ilman paikallista kaveria. Näille alueille on kuitenkin mahdotonta eksyä, ellei sinne halua varta vasten mennä. Päiväsaikaan voi varsin huoletta kulkea yksin taksilla taikka kävellä yksin keskustassa. Liikkuessa tulee toki vastaan jonkin verran kerjäläisiä, mutta heistä ei pääsääntöisesti ole harmia. Pimeän aikaan en liikkuisi yksin kaupungilla taikka ottaisi tavallista taksia. Pimeällä suosittelen tilaaman kyydin inDrive-sovelluksesta, joka toimii samalla tavalla kuin Uber.

Muuta

Namibia on yksi kehittyneimmistä Afrikan valtioista, ja ajoittain on jopa vaikeaa ajatella olevansa Afrikassa. Windhoekissa on erittäin puhdasta ja keskustassa on paljon moderneja sekä korkeita rakennuksia. Toisaalta Namibiassa tuloerot ovat valtavat, jonka kyllä huomaa helposti liikkuessa eri alueilla.

Oma suosikkipaikkani Windhoekissa on ehdottomasti Single Quartersin kapana market. Yleisesti ottaen liha on aivan tajuttoman hyvää Namibiassa, mutta erityisesti kapanaa tulee ikävä. Windhoekin yöelämä ei ole kummoista, mutta suosittelen käymään parilla Vinylsissä.

Windhoek voi olla kaupunkina hieman tylsä, mutta Namibia on todella kaunis, upea ja monimuotoinen maa. Suosittelen matkustelemaan niin paljon kuin mahdollista. Maisemat vaihtuvat hetkessä. Etelässä on maailman toiseksi suurin kanjoni, lännessä on maailman vanhin aavikko, rannikolla dyynit ja Atlantin valtameri kohtaavat, pohjoisessa on vehreää jne. Kannattaa pakata makuupussi mukaan ja yöpyä leirintäalueilla. Auton vuokraaminen on isommalla porukalla edullista ja käytännössä välttämätöntä, sillä etäisyydet eri kohteiden välillä ovat pitkiä. Swakopmundiin pääsee kuitenkin edullisesti bussilla tai tarvittaessa myös jaetulla kyydillä huoltoasemalta.

 

Kapana market, Single Quarters, Katutura

Lopuksi

Vaihtokohteena Namibia on täydellinen sellaiselle henkilölle, joka haluaa nähdä maailmaa ja toisenlaista kulttuuria. Vaihto Namibiassa edellyttää avointa mieltä sekä joustavuutta. Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että ilmoitetuista aikatauluista ollaan myöhässä.

Joka tapauksessa Namibia on aivan uskomattoman kaunis maa täynnä uskomattoman kivoja ihmisiä. Olen todella onnellinen, että päätin lähteä vaihtoon Namibiaan. Jos haluat kokea jotain ainutlaatuista, hae vaihtoon Namibiaan!

Namibia tarjoaa uskomattomia maisemia.  Kuvissa Dune 45 ja Quiver Tree Forest
Posted on

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, Syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Tel Avivin yliopistossa Israelissa syksyllä 2022. Alun perin tarkoitukseni oli lähteä vaihtoon Kairon yliopistoon Egyptiin syksyllä 2020, mutta vaihto peruuntui koronan vuoksi. Olin kuitenkin yhä haluamassa vaihtoon Itäisen Välimeren alueelle, jonka vuoksi valitsinkin lopulliseksi kohteekseni Tel Avivin ja pääsin vihdoin lähtemään odotetulle reissulle.

Ennen lähtöä

Alkubyrokratia vaihtoon lähdössä sujui ilman suurempia kommelluksia ja kohdeyliopiston hyväksynnän jälkeen opiskelijaviisumin haku olikin vaativin prosessi. Israeliin opiskelijaviisumia varten tarvitsee mm. syntymätodistuksen, jonka saamisessa kesti odotettua kauemmin, joten viisuminhakuprosessi kannattaa aloittaa ajoissa. Moni eurooppalaisista vaihto-opiskelijoista oli kuitenkin paikalla vain turistiviisumilla (joka kestää 3kk ja jonka sai passintarkastuksessa maahan tullessa), joten opiskelijaviisumi ei ollut ilmeisesti pakollinen. Sitä ei nimittäin tarkastettu myöskään missään vaiheessa yliopistossa, joten vähemmälläkin alkusäädöllä olisi kaiketi pärjännyt.

Kurssien valinta ennen vaihtoa oli suht selkeä. Ohjeet annettiin hyvin, mutta kurssien valinta oli hieman ongelmallinen. Ohjeet annettiin päivää ennen kuukauden mittaista lomaa, jolloin kohdeyliopiston vaihtokoordinaattori ei enää vastannut sähköposteihin ennen orientaatioviikkoa. Halusin myöskin opiskella alaa, jonka kursseja ei löytynyt vaihto-opiskelijoille suunnatussa kurssikatalogissa. Sen takia kurssivalintani menivät viime hetkeen asti. Kohdeyliopiston vaihtokoordinaattori kuitenkin auttoi tässä erinomaisesti ja pääsin onnistuneesti oman alan kursseilleni.

Asuminen

Tel Aviv on yksi maailman kalleimmista kaupungeista asua, jonka vuoksi on hyvä varata asumiseen reipas budjetti, etenkin jos haluaa asua keskustan kupeessa. Helsingin yliopiston vaihtokohteiden sivuilla lukee, että vaihto-opiskelijoille ei ole tarjolla yliopiston asuntola-asumista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä asuntola-asuntoa voi hakea kuka vain Tel Avivin yliopistossa opiskeleva/työskentelevä. Tel Avivin yliopiston nettisivuilta löytyi “housing teamin” sähköposti, johon laitoin ennen vaihtoa sähköpostia. Sain kuin sainkin paikan neljän hengen asuntolasta Einstein-dormitoreista jotka sijaitsivat tien toisella puolella yliopiston kampusta. Kampus ja asuntolat sijaitsevat hieman pohjoisempana keskustasta ja rannasta, jonne on noin 50min kävely/20min bussimatka. Itse kävin kuitenkin kurssieni takia joka päivä kampuksella, jonka vuoksi olin iloinen asuessani mieluummin kampuksen lähellä. Asuntolassa oli myös pyykkitupa, opiskeluhuoneita ja kuntosali, jotka olivat kiva helpotus arkeen.

Kuitenkin monet tuntemani vaihto-opiskelijat hankkivat huoneen jaetusta asunnosta keskustasta ja matkustivat päivittäin kampukselle joko bussilla tai pyörällä. Monet opiskelijat löysivät huoneensa Facebook-ryhmistä kuten “secret tel aviv” tai “sublet tel aviv”. Oma huone jaetussa asunnossa maksoi alueesta ja huonekavereiden määrästä riippuen 800–1400 €/kk. Yliopiston asuntola puolestaan maksoi 750 USD/kk.

Opiskelu ja opetus

Ennen vaihtoon lähtöä odotin opiskelun olevan Helsingin yliopistoa haastavampaa tai työläämpää, mutta näin ei ainakaan ollut humanistisilla aloilla, joita opiskelin. Otin kursseja Israelin historiasta, politiikasta, arkeologiasta ja uskonnoista. Kurssit olivat pääosin luentokursseja, joissa opettaja piti luentoa koko tunnin. Välillä kursseilla myös keskusteltiin tai opettaja kysyi opiskelijoiden mielipiteitä.

Orientaatioviikon jälkeen lokakuussa opetusta kesti reilun kuukauden ennen ensimmäisiä välitenttejä joulukuun alussa. Nämä olivatkin jokaisella kurssillani monivalintakysymystenttejä. Lopputentit tai –esseet tulivatkin sitten tammikuun lopussa/helmikuun alussa ja puolessa välissä, jonka vuoksi vaihto kestikin keväällä odotettua pidempään. Tästä kuitenkin ilmoitettiin jo kursseja valitessa, joten kannattaa pitää silmällä, milloin kurssiesi lopputentit ovat, sillä ne täytyy tehdä paikan päällä eikä niitä pysty tekemään aikaisemmin kuin opetussuunnitelmassa lukee. Loppujen lopuksi siis syyslukukausi kesti minulla lokakuun puolivälistä helmikuun loppuun. Jouluna oli ainoastaan yksi päivä ‘lomaa’ (Hanukkah) eikä uutta vuotta juhlistettu sen kummemmin, vaan minulla olikin luento heti 1.1.

Kampus oli aidattu ja sisälle pääsi turvatarkastuksen läpi näyttämällä opiskelijakorttia tai henkkareita, tai 24h pyöröporteista opiskelijakortilla. Kampus oli hyvin iso ja aluksi hieman sokkeloinen, mutta kampuskarttoja onneksi löytyi useista paikoista ympäri aluetta. Kampuksella ei ollut perinteistä opiskelijaruokalaa kuten Unicafea, mutta muutamia erillisiä ravintoloita ja kahviloita, joista sai ostettua lounasta, leipiä tai kosher McDonald’sia. 🙂

Keskellä kampusta oli myös Museum of the Jewish People, jonka vuoksi kampuksella pyöri runsaasti turisteja. Kampuksen aitojen ulkopuolella oli myös Natural History Museum, joka oli varsin kiva interaktiivinen museokokemus.

Kampuksella oli myös useampi kirjasto, jotka olivat tenttikausina tammi-helmikuussa auki 24h. Kirjastoissa oli yleensä aina hyvin tilaa opiskella ja niistä löytyi myös printterit, joita tarvitsi aina vähän väliä kursseja varten.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtijälle

Ennen Israeliin vaihtoon lähtöä on hyvä tietää, että Israelissa eletään pääosin juutalaisen kulttuurin ja kalenterin mukaan, eli pääkielenä puhutaan hepreaa ja viikko alkaa sunnuntaina ja päättyy torstaihin. Isoimmissa kaupungeissa kuitenkin lähes jokainen puhuu myös englantia, sekä myös arabiaa kuulee hyvin paljon. Juutalaisen kalenterin mukaan perjantaina iltapäivällä monet kaupat, ravintolat, jne. menevät kiinni sapattia varten ja aukeavat uudestaan lauantaina auringonlaskun jälkeen. Myös julkinen liikenne lakkaa yleisesti sapatin ajaksi, joten esimerkiksi junia ei kulje kaupunkien tai lentokentän välillä. Tel Avivin keskustassa kuitenkin menee noin kerran tai pari tunnissa ilmainen sapattibussi, jolla pystyi liikkumaan keskustan sisällä.

Liikkuminen julkisilla liikennevälineillä sujui yleisesti hyvin Moovit-sovelluksen avulla. Se näytti usein jopa bussin live-sijainnin, jolla sai tarkemman tiedon kuin Google Mapsia käyttämällä. Moovit-sovelluksella pystyi myös maksamaan bussimatkat skannaamalla bussissa olevan Qr-koodin. Sovellukseen sai myös ladattua opiskelija-alennuksen, jolloin yksi matka maksoi noin yhden euron. Sovellusta pystyi myös käyttämään pitkänmatkan busseissa ja junissa, esimerkiksi Jerusalemiin tai muihin kaupunkeihin matkustaessa.

Muissa kaupungeissa kannattaakin vierailla vaihdon aikana ja se onnistuu todella helposti julkisessa liikenteessä. Reissun arvoisia kohteita on mm. Kuollut meri, Jerusalem, Haifan Bahai Gardens, Akko, Cecarea, Mitzpe Ramon, Eilat ja Tiberias. Israelissa on valtava määrä historiaa ja arkeologiaa; se on tunnetusti kolmen suurimman uskontomme risteyskohta, jonka vuoksi se on myös kulttuurillisesti valtavan monimuotoinen.

Kulttuurisen monimuotoisuuden vuoksi se on myös tunnetusti konfliktinen alue, jota ei voi olla unohtamatta. Tel Aviv oli yleisesti ottaen hyvin turvallinen, ja suurin osa konflikteista tapahtui Palestiinan alueella tai rajamailla sekä Itä-Jerusalemissa. Uutisia onkin siis järkevää lukea ja pysyä kartalla, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Opiskelijoille laitettiin aina konfliktitapahtumien sattuessa sähköpostia pitämään tilannetta silmällä, ja myös vaihtokoordinaattoriin tai opiskelijaedustajiin sai aina olla yhteydessä.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan Tel Avivin yliopisto oli todella mukava kohdeyliopisto etenkin politiikasta, historiasta, uskonnoista ja Lähi-Idän alueesta kiinnostuneelle. Ympäri vuoden kestävä kesä myöskin oli positiivinen yllätys, sillä tammikuussakin oli lähes joka päivä aurinkoista ja +15 lämmintä. Öisin kuitenkin lämpötilat laskivat helposti alle kymmeneen, joten mukaan kannatta varata myös joitakin lämpimiä vaatteita ja takki, sillä Välimeren “trooppinen kylmyys” menee suoraan luihin ja ytimiin!

Itselleni vaihtokokemus oli päällisin puolin todella positiivinen, ja sain uusia ystäviä muista vaihto-opiskelijoista. Olen aikaisemmin matkustellut ja asunut paljon ulkomailla, jonka vuoksi kulttuurishokkia minulle ei oikeastaan tullut, mutta koti-ikävä oli vaihdon loppupuolella yllättävän kova. Kotiinpaluu Suomeen olikin todella tervetullut ja ruisleipä ole koskaan maistunut yhtä hyvältä.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Jordan, syyslukukausi 2021-22

Kaksi humanistisen tiedekunnan opiskelijaa

Olimme vaihdossa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa syyslukukaudella 2021 noin viiden kuukauden ajan. Olemme molemmat arabian kielen pääaineopiskelijoita ja opiskelimmekin vaihdossa ollessamme pelkästään arabiaa. Amman oli meille molemmille luonnollinen valinta, sillä olimme kuulleet paljon hyvää sekä kaupungista että yliopistosta jo ennen vaihtoon lähtöä. Vaikka vaihtoaika oli meille molemmille ensimmäinen kerta Jordaniassa, vaikutti Amman turvalliselta valinnalta. Vaihtomme alkoi ja päättyi suunniteltua myöhemmin johtuen maailmalla vallitsevasta pandemiatilanteesta.

Lähtövalmistelut ja alkubyrokratia

Ennen vaihtoon lähtöä käytännön asioiden hoitamiseen, kuten pakkaamiseen ja mahdolliseen muuttoon, kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Sen lisäksi laajojen vakuutusten hankkiminen ja lentolippujen hintojen vertaaminen on järkevää aloittaa ajoissa. Lähtövalmisteluissamme seurasimme tarkasti Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden verkkosivujen ohjeita vaihtoon lähteville, jotka olivat kattavia ja selkeitä. Suosittelemme myös pitämään silmällä Flamma -sähköpostia etenkin muutama viikko ennen vaihdon alkua, koska Jordanian yliopisto kommunikoi uusien vaihto-opiskelijoiden kanssa lähettämällä ohjeita esimerkiksi kielitasotestiin liittyen. Sähköpostitse tiedotettiin myös muuttuvista vaatimuksista, jotka koskivat koronarokotuksia- ja testejä yliopiston kampuksella liikkuessa. Vaikka pääsy julkisiin tiloihin oli pandemiasta johtuvien rajoitusten takia osittain rajoitettua, korona ei huomattavasti vaikuttanut meidän opiskeluumme ja oleskeluumme Ammanissa.

Jordanian yliopisto perusti etukäteen kaikille vaihto-opiskelijoille WhatsApp -ryhmän, jossa henkilökunta tiedotti ajankohtaisista asioista vaihto-oppilaiden opintoihin ja maahan alkusopeutumiseen liittyen.

Ammanin lentokentälle saapuessa saa kuukauden kestävän viisumin, joka maksaa noin 40 dinaaria eli alle 50 euroa. Lentokentällä saatetaan tarjota tämän sijaan niin sanottua Jordan Passia, jota yliopisto ei kuitenkaan suositellut hankkimaan. Tämän jälkeen noin viikko ennen viisumin umpeutumista täytyy omatoimisesti käydä oman asuinalueen poliisiasemalla antamassa sormenjäljet ja pidentämässä viisumia seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Sitä seuraavat viisumien pidennykset hoitaa yliopisto aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja kukin viisumin pidennys maksaa yhden dinaarin. Erasmus-opiskelijoina saimme yliopistolta hyvin neuvoja viisumeidemme pidentämiseen, ja yliopiston toimistolta sai hakea kaikki ennalta täytettäväksi tarkoitetut paperit, jotka tuli viedä paikalliselle poliisiasemalle.

Lentokenttä sijaitsee hieman Ammanin ulkopuolella, ja taksikyyti lentokentältä kaupunkialueelle on helposti saatavilla ympäri vuorokauden maksaen noin 20 dinaaria suunnalta. Jo lentokentältä on mahdollista ostaa paikallisten puhelinoperaattorien, kuten Zain, Orange ja Umniah, sim-kortteja. Meillä oli käytössä Zain, jota kävimme lataamassa aina kuukausi kerrallaan tämän operaattorin liikkeessä. Erona useaan suomalaiseen puhelinliittymään, Jordaniassa verkkoyhteys ei ole rajaton. 20 GB:n verkkoyhteys rajattomien paikallisten puheluiden ja tekstiviestien kera oli hieman alle 20 dinaaria. Koska Internetin laajuus puhelinliittymissä on rajallista, rahan säästämiseksi julkisissa tiloissa kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan käyttää Wifiä.

Asuminen

Ammanista on yllättävän helppoa löytää asunto. Varsinkin yliopiston lähellä on paljon edullisia vuokra-asuntoja ja asuntoloita opiskelijoille. Asuntoja voi etsiä esimerkiksi sivustoilta kuten Airbnb, OpenSooq, tai jopa tiedustella muilta vaihto-opiskelijoilta yhteisessä Whatsapp-ryhmässä, jossa monet vaihto-oppilaat ilmoittivatkin hakevansa kämppistä. Asunnon löytämisestä ei kannata siis turhaan ottaa paineita, sillä vaihtoehtoja on runsaasti. Kuukausittaiset vuokrahinnat ovat yleensä 220–300 dinaarin välillä etenkin yliopiston lähettyvillä sijaitsevissa asunnoissa, ja vuokraan lisätään usein sähkö ja vesi. Kerrostaloasuminen on yleistä, ja suurimmassa osassa kerrostaloista on myös paikallinen turvamies, jolta saa tarvittaessa apua asumiseen liittyvissä ongelmissa.

Kannattaa pitää mielessä, että asunnot Ammanissa ovat yleisesti erittäin huonosti lämpöeristettyjä ja lämmityskustannukset korkeita etenkin talvikaudella. Ei ole siis yhtään yliliioiteltua pakata mukaan villasukkia ja talvivaatteita. Myös vedenkestävät jalkineet saattavat tulla tarpeen, sillä talvella Ammanissa sataa ajoittain runsaastikin vettä ja lunta.

Lisäksi on hyvä tiedostaa, että vastakkaista sukupuolta olevia tuttavia kannattaa tavata ennemminkin julkisilla paikoilla, kuin omassa asunnossaan, sillä Jordaniassa ei ole soveliasta tuoda kylään vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä ilman olemassa olevaa avioliittotodistusta. Käytäntöön suhtaudutaan vaihtelevasti eri asuinalueiden välillä, ja etenkin useat ulkomaalaiset suhtautuvat tähän löyhästi.

Hintataso

Ammanin korkea hintataso oli meille yllätys, vaikka kaupungissa on myös mahdollista elää edullisesti. Hyvänä esimerkkinä tästä on, että päivittäistavarat ovat Ammanissa melko hintavia Suomen hintatasoon verrattuna.

Kasvisruokailu Ammanissa on melko haastavaa, sillä useimmat annokset rakentuvat lihan ympärille. Ruoka on myös yllättävän kallista paikallisissa isoissa ruokakaupoissa, kuten Carrefourissa. Näin on varsinkin siinä tapauksessa, jos haluaa syödä suomalaisten ruokailutottumuksien mukaisesti. Paikalliset suosivat vihannesmarkkinoita, joista voi saada suuren kassillisen vihanneksia ja hedelmiä vajaalla viidellä dinaarilla. Ruoan tilaaminen kotiin esimerkiksi Talabat- ja Careem -sovellusten kautta on melko edullista, ja joskus jopa edullisempaa kuin ruuan laittaminen itse. Tärkeää on myös mainita, että suurin osa ruuasta on tuotu ulkomailta ja kalaa on lähes mahdotonta saada tuoreena. Ravintolassa voi myös syödä hieman edullisemmin Suomeen verrattuna, mutta niin sanottua perusterveellistä ruokaa saa etsiä, sillä suurin osa ravintoloista keskittyy tarjonnaltaan roskaruokaan.

Jordaniaan kannattaa tuoda mukaan käteistä euroina, ja käydä vaihtamassa eurot dinaareihin automaatilta nostamisen sijaan. Automaatit veloittavat käteisnostoista summan aina 3–5 dinaarin välillä ja pankki saattaa vielä lisätä oman palvelumaksunsa. Edullisinta on siis tuoda joko etukäteen vaihdettua valuuttaa tai euroja vaihdettavaksi paikan päällä. Rahanvaihtopisteitä löytyy laajasti eri puolelta kaupunkia sekä yliopiston läheisyydestä. Vaikka monet kaupat ja ravintolat hyväksyvätkin korttimaksun, käteisellä maksaminen on totutuin maksutapa Jordaniassa.

Opiskelu

Opiskelimme Jordanian yliopiston kielikeskuksessa arabian kieltä noin neljä tuntia päivässä. Kielikeskuksen oppilaat jaettiin kielitestin perusteella eri tasoille, ja meidät molemmat asetettiin tasolle 4. Koimme tason sopivaksi itsellemme, vaikka osa tunneilla käydyistä teemoista oli meille kertausta. Opiskeluun kuului paljon tekstien lukemista ja niistä keskustelua luokan oppilaiden kanssa. Lähes joka viikko meillä oli esitelmä eri aiheista, jossa pääsimme tavalla tai toisella kertomaan Suomesta (esimerkiksi koulutusjärjestelmä, demokratia, hääperinteet jne  Suomessa).

Opettajamme oli erittäin motivoitunut opettamaan arabiaa kaikille oppilaille ja hän järjestikin meille monipuolisen opetuskokemuksen. Opinnot pohjautuivat kurssikirjaan, jonka sai ostaa noin kymmenellä dinaarilla kielikeskuksen toimistolta. Sen lisäksi tunneilla käytettiin opettajan antamia materiaaleja. Mielestämme sekä kirjan että koko kurssin aiheet ja sanasto olivat ajankohtaisia. Teemat keskittyivät jordanialaiseen yhteiskuntaan, joten opimme arabian kielen lisäksi myös paljon maan tavoista, kulttuurista sekä historiasta.

Lukukauteen mahtui kaksi koetta, jotka koostuivat viidestä eri osasta; lukeminen, kuuntelu, esitelmän pitäminen sekä sanasto ja kielioppi.

Meidät yllätti, ettei meillä ollut juuri ollenkaan lomaa yliopistolta muutamaa islamilaista juhlapyhää lukuun ottamatta. Opiskelu ja tuntien kulku alkoi tuntua melko puuduttavalta loppua kohden, sillä opiskelu noudatti tarkkaa kaavaa viikosta toiseen ja vaihtelevuutta ei juurikaan ollut. Meillä oli myös torstaisin puolitoista tuntia Jordanian puhekielen opetusta. Vaikka murrekurssin opettaja oli myös innostunut ja motivoitunut opettaja, emme juurikaan kokeneet oppineemme puhekieltä riittävästi tämän lyhyen oppitunnin puitteissa.

Muutaman luokallamme sattuneen koronasairastumisen johdosta opetuksemme järjestettiin aika ajoin etäopetuksena Microsoft Teams -sovelluksessa. Kurssin loppua kohden etenkin lisääntyvien sairaustapausten vuoksi lähiopetuksen lisäksi opettajamme mahdollistikin opetuksen myös kotoa käsin opiskeleville videon välityksellä. Muuten opetus oli lähes poikkeuksetta toteutettu lähiopetuksena.

Turvallisuus ja kulttuurierot

Ammanissa on yleisesti ottaen hyvä turvallisuustaso, eikä yksin ulkona liikkuessa tarvitse pelätä. Suurimmilla kaduilla on paljon liikennepoliiseja, jotka tuovat liikkumiseen turvallisuuden tunnetta. Seksuaalista ahdistelua ulkomaalaisena naisena joutuu kuitenkin sietämään hieman, mutta kaikki kokemamme ahdistelu jäi vain puheen tasolle. Monet paikalliset ovat myös uteliaita valtaväestöstä eriävän ulkonäön vuoksi ja haluavat usein toivottaa tervetulleeksi maahansa. Ajoittain paikalliset halusivat myös ottaa yhteiskuvia.

Jordania on islamilainen maa, ja islamiin kietoutuneet käytännöt ja kulttuuri ovat vahvasti läsnä arjessa. On hyvä pitää mielessä, että Jordaniassa eri sukupuolten välinen kanssakäyminen eroaa paljon länsimaalaisista tavoista. Sen lisäksi maassa on esimerkiksi kohteliasta pukeutua melko peittävästi, ja yliopistolla useat paikalliset naispuoliset opiskelijat pukeutuivatkin säädyllisesti. Stressiä ei tästä kuitenkaan kannata ottaa, sillä riittää hyvin, jos olkapäät ja polvet ovat peitettyinä. Sen lisäksi lämpimästä säästä huolimatta yliopistolla yleensä käytettiin kesäkenkien sijaan esimerkiksi lenkkitossuja, jotka ovat ylipäänsäkin hyvä valinta liikkuessa melkein joka säällä sekä Ammanissa että esimerkiksi opintomatkoilla muualle Jordaniaan.

Jordaniassa suhtaudutaan lähtökohtaisesti hyvin lämpimästi ulkomaalaisiin ihmisiin, ja paikalliset ovat kunnioittavia kaikkia vierailijoita kohtaan, kunhan itsekin käyttäytyy kunnioittaen paikallisia tapoja. Koska perheen kunnia ja sen arvon säilyminen on tärkeä osa jordanialaista elämäntapaa, niin paikalliset käyttäytyvät julkisilla paikoilla hillitysti ja harkitusti. Esimerkiksi seurustelusuhteet ja ylenpalttiset hellyydenosoitukset eivät juurikaan kuulu näytettäviksi yleisillä paikoilla. Vaikka tavanomaisia seurustelusuhteita ei välttämättä katsota paikalliseen kulttuuriin kuuluviksi, niin paikalliset seurustelevatkin yleensä yksityisesti piilossa muilta.

Lisäksi alkoholia ei juurikaan näy Ammanin katukuvassa, mutta kaupungissa on useita kauppoja, jotka myyvät alkoholia. Paikalliset ihmiset ovat avoimia ja aina valmiita auttamaan tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan jordanialaisten vieraanvaraisuus on omaa luokkaansa.

Liikkuminen ja opintomatkat

Amman on liikenteeltään vilkas kaupunki, jossa on yleistä ja vaivattominta liikkua taksilla. Matkat ovat yleensä 1–4 dinaarin välillä riippuen etäisyydestä ja ruuhkasta. Aamu- ja iltapäivisin kannattaa varautua ruuhkaan. Useita paikallisia busseja operoi myös useimmilla alueilla, mutta emme juurikaan käyttäneet bussia, sillä asuimme yliopiston lähellä. Bussilippu Ammanin sisällä kustantaa noin puoli dinaaria matkaetäisyydestä riippuen.

Taksissa naispuolisten matkustajien kuuluu istua takapenkillä. Kannattaa myös muistuttaa kuskia laittamaan taksimittarin päälle, sillä ulkomaalainen voi joutua herkemmin huijatuksi matkan hinnan kanssa. Taksin tilaamiseen voi käyttää erilaisia puhelimeen ladattavia sovelluksia, kuten Careem ja Uber, sekä myös vähemmän tunnettuja sovelluksia, joista hyviä esimerkkejä ovat QueenCar, TaxiF ja Jeeny.

Yliopisto järjesti vaihto-oppilaille varsin edullisia maansisäisiä minimatkoja, joista ilmoitettiin ja keskusteltiin vaihto-oppilaiden WhatsApp-ryhmässä. Syyslukukaudella opintomatkoja tehtiin muun muassa Kuolleelle merelle, Zoubiaan, Petraan ja Wadi Rumiin. Erasmus-opiskelijoille järjestettiin myös erillinen matka Irbidiin ja Um Quaisiin. Opintomatkat olivat hyvin suunniteltuja ja niissä oli aina avoin tunnelma sekä mainio mahdollisuus tutustua paremmin myös muihin vaihto-opiskelijoihin.

Muuta huomioitavaa Jordaniaan vaihtoon lähtevälle

Pakata kannattaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Laadukkaita vaatteita saa ostettua naurettavan halvalla etenkin Friday Marketilta, varsinkin jos tinkaustaidot ovat hallussa. Tinkiä kannattaakin aina mahdollisuuden tullessa esimerkiksi Ammanin keskustan torien lisäksi paikallisissa kauppakeskuksissa, kuten Avenue Mall ja Majdi Mall. Kaupungissa on myös länsimaalaistyylisiä kauppakeskuksia, kuten esimerkiksi City Mall, Abdali Mall ja Taj Mall. Hintataso näissä kauppakeskuksissa on hieman korkeampi Suomeen verrattuna, sillä Jordaniassa joutuu maksamaan melko suurta veroa ostoksista. Ammanista löytyy kuitenkin myös erilaisia kauppoja, joista voi hankkia kaikkea tarvittavaa edullisesti. Yllättävän miellyttävää mielestämme oli se, että kauppiaat ja ravintoloiden henkilökunta olivat yleensä aina ystävällisiä ja palveluhenkisiä.

Amman on hyvin eloisa kaupunki, jossa on paljon tutustuttavaa. Esimerkiksi kaupungin keskusta monine torineen ja nähtävyyksineen sekä moskeijat, kirkot ja talojen arkkitehtuuri ovat näkemisen arvoisia. Vuodeksi vaihtoon lähtevien on mahdollista päästä koko maassa nähtävyyksiin erittäin edullisesti, kuten esimerkiksi Petran pääsylippu kustantaa 50 dinaarin sijaan vain yhden dinaarin.

Sen lisäksi vaihtomme loppuvaiheessa saimme kurssitoveriltamme kutsun islamilaiseen hääjuhlaan, joka oli upea ja mieleenpainuva kokemus. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin ottaa osaa paikallisiin kulttuuritapahtumiin ja juhliin, sillä niissä pääsee käsiksi autenttiseen jordanialaiseen kokemukseen.

Toisaalta Jordaniassa on tärkeää pitää mieli kärsivällisenä, sillä Suomen asiointitasoon peilattuna kaikki ei välttämättä suju yhtä luistavasti ja ongelmitta. Paikallisten englannin kielen taso oli heikompi, kuin mitä osasimme odottaa ja siksi Jordanian puhekieleen ennalta tutustuminen voi pelastaa monissa tilanteissa. Kielimuurin takia asioiminen esimerkiksi terveysasemalla tai poliisiasemalla voi viedä aikaa ja johtaa väärinkäsityksiin. Myöhemmin ajateltuna olisimmekin molemmat halunneet saapua Jordaniaan muutama viikko ennen opintojen alkua, sillä tänä aikana olisi ollut loistava mahdollisuus tutustua maahan ja mukavoitua arabian kielen puhumisen kanssa.

Lopuksi

Mielestämme Jordania on ihastuttava maa, jossa on miellyttävä tunnelma, paljon kauniita maisemia ja turvallinen ilmapiiri. Saapuessamme maahan emme kokeneet kulttuurishokkia, vaan sopeuduimme ja omaksuimme paikallisen elämäntyylin nopeasti ja vaivattomasti. Vältyimme suurilta ongelmilta vaihtomme aikana, ja kaikki meni lähes kuten oli suunniteltu. Mainittakoon myös, että jordanialaiset ovat erittäin vastaanottavaisia ja aina innokkaita kertomaan maansa käytännöistä ja tavoista sekä rohkaisemaan ulkomaalaisia kommunikoimaan arabiaksi. Siksi suosittelemmekin matkustamaan Jordaniaan opiskelemaan arabiaa ja tutustumaan maan kulttuuriin, josta saa paljon irti jo lyhyelläkin ajalla.

“Ammanin keskusta”, Ammanin keskustan torien henki
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Boulevard Ammanin keskustan Abdalin kaupunginosassa”,
Ammanin moderni puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Ammanin keskustassa Abdalissa sijaitsevan King Abdullah I – moskeijan sisätila”, henkeäsalpaavan kaunis kuva moskeijan sisätiloista
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Kuollutmeri”, upea maisemakuva
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Zoubia Pohjois-Jordaniassa”, Jordanian vihreä puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

Posted on

Vaihtokertomus, University of Zambia (UNZA), 2017-2018

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoden 2017-2018 vaihdossa Sambiassa. Lähdin Suomesta lokakuun lopussa ja palasin takaisin seuraavan vuoden heinäkuun lopussa. Yhdeksässä kuukaudessa ehtii kokea valtavan paljon, mutta samalla se etenee hämmentävän nopeasti. Vaihdon aikana saadut kokemukset ja käsityskyvyn laajeneminen tulivatkin vahvasti myös yliopiston ulkopuolelta. Vaihtovuoteni Sambiassa kuuluu ehdottomasti parhaimpiin ja rikkaimpiin kokemuksiini. Tyttöystäväni muutti kanssani Sambiaan ja sai myös opiskelijaviisumin. Samaan aikaan vaihdossa oli myös toinen opiskelija Helsingin ja yksi Jyväskylän yliopistosta.

Ennen lähtöä

Sambiassa asuminen vaatii rokotusten päivittämistä. Ulkoministeriön matkustustiedotteesta löytää tarvittavat rokotukset. Kävin ottamassa rokotuksen tai pari, mutta rokotusarsenaalini oli edellisiltä matkoilta melko päivitetty. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla ja muissa maissa, mutta Lusakassa ei juurikaan. Malarialääkitys voi myös olla melko hintava, ja osissa on epämiellyttäviä sivuoireita. Hyvä sääntö on, että välittömästi, mikäli kuumetta ilmenee tuolla päin maailmaa, kannattaa käydä tarkistamassa, onko kyseessä malaria. Rokotusten ottamisen lisäksi vakuutus kannattaa kilpailuttaa. Maahantuloa ja viisumibyrokratiaa varten virallisista asiakirjoista kannattaa olla printatut ja sähköiset kopiot: mahdolliset reseptit, passi, opiskeluviisumi. Itse jouduin ottamaan mukaan yhdeksälle kuukaudelle reseptilääkkeet varmuuden vuoksi, sillä en tiennyt paikallisen apteekkilaitoksen toiminnasta. Lääkkeiden osalta konsultointi lääkärin kanssa ja vaikuttavien aineiden kirjaaminen ylös auttaa paikallisia ammattilaisia.

Yhteydenpito yliopiston kanssa ennen vaihtoa oli jokseenkin katkonaista, mutta sain tarvittavan informaation kaikesta huolimatta. Sambiaan ei tarvitse etukäteen viisumia, vaan rajalta saa turistiviisumin ja myöhemmin opiskeluviisumin. Helsinki-Vantaan lentokenttävirkailija ei kuitenkaan tiennyt tätä, joten jouduimme epämiellyttävään tilanteeseen, kun emme tienneet päästettäisiinkö meidät Tukholmassa vaihtokoneeseen sisälle. Tämänkaltaisten tilanteiden takia kannattaa kaikki mahdolliset asiakirjat olla jossain muodossa mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lokakuinen Sambia on kostea ja paahtava. Yhtenevän aikavyöhykkeen takia lentäminen on kuitenkin melko vaivatonta. Noin vuorokauden mittaisen lennon jälkeen Lusakan lentokentällä oli vastassa UNZA:n vaihtotoimiston sihteeri. Meidät vietiin suoraan lentokentältä ostoskeskuskseen ostamaan vessaharjoja ja muuta tarpeellista, kiitos siitä. Opiskeluviisumi ja muut muodollisuudet vaativat aikansa, mutta järjestyivät lopulta. Toinen Helsingin yliopiston vaihto-opiskelija sai viisumin jostain syystä kahdeksi vuodeksi.  Meillä alkuvaiheessa useiden päivien ohjelma koostui yksittäisten paperien allekirjoittamisesta. Epäselväksi jäi, miksi kaikki lupakirjoja ei voinut allekirjoittaa samanaikaisesti.

Maltti on paikallisissa byrokraattisissa prosesseissa valttia, sillä muodolliset järjestelyt saattavat viedä paljon aikaa ja tuntuu ettei mikään etenisi. Asioilla on kuitenkin lopulta tapana järjestyä.

Asuminen

Helsingin yliopistolla on UNZA:n kanssa majoitusjärjestely Marshlands Villages -nimisessä asuntolassa kampuksen lähellä. Marshlands on mukava asuntola ja sijaitsee rauhallisella alueella. Vilkkaasti liikennöity Great East Road erottaa asuntolan kampuksesta, ja tien ylitys voi olla ajoittain haastavaa. Asuntolassa oli ongelmia putkien kanssa, eli hanasta ei tullut vettä juuri koskaan. Vesi kannettiin asuntolan pumpulta muutaman kymmenen metrin päästä. Sähkön kanssa ei ollut ongelmia kuin pari kertaa. Asunnossamme ei ollut ikkunoita, vaan hyttysverkot ja ikkunasäleikkö. Lusaka on sadekaudella vuoden vaihteen aikaan tukalan kuumaa. Silloin asuntolassa on myös öisin melko paahtava tunnelma. Kesäkuukausina eli paikallisen talven aikaan lämpötila voi öisin laskea hyvinkin kylmäksi. Marshlands on todella mukava ja rauhallinen paikka asua. Kampusalueen opiskelija-asuntolat ovat riehakkaampia ja rauhattomampia paikkoja. Tiskit ja pyykit pestiin käsin pumpulta kannetulla vedellä, jota kuumensimme kattilassa. Asuntolalla kävi melko säännöllisesti paikallisia kysymässä “piece work”, eli jotain pientä työtä, kuten asunnon siivousta ja pyykkien pesua. Yhden kerran palvelua kokeiltuamme päätimme hoitaa kotityöt itse.

Opiskelu ja opetus

UNZA eroaa opetukseltaan ja hallintotavaltaan jonkin verran Helsingin yliopistosta. Virallisten tietojen mukaan koulun alkaminen viivästyi koleraepidemian takia noin viidellä kuukaudella. Viivästyksen aikana yliopistosta saatu informaatio oli vajavaista ja sen saaminen haastavaa. Yliopiston ollessa kiinni korvaavien tehtävien saaminen oli lähes mahdotonta. Minun suositeltiin käyttävän Helsingin yliopiston kirjaston tietokantoja tiedon etsimiseen, sillä UNZA:n kirjaston ei voinut käyttää. Opetus alkoi keväällä 2018. Osallistuin neljälle kurssille, josta kertyisi 60 opintopisteen verran opintoja, siis 15 opintopistettä per kurssi. Nämä kurssit oli tarkoitettu koko lukuvuoden mittaisiksi, mutta opetuksen viivästyttyä pystyin osallistumaan vain puolikkaalle kurssille. Suoritin lopussa hieman laajennetut lopputehtävät.

Sambialainen koulutusjärjestelmä on auktoriteettiuskoinen ja hierarkkinen myös yliopistotasolla. Luennoitsija on oikeassa ja hänen kyseenalaistamisensa on eräänlaista kritiikkiä arvovaltaa kohtaan. Tämä toki vaihtelee opettajien välillä huomattavasti. Kurssit voivat parhaimmillaan olla haastavia ja osallistavia. Osallistumillani kursseilla kuunneltiin pääasiassa luennoitsijaa, eikä ryhmätöitä juuri ollut. Usein kurssien arviointi pohjautuu laajaan lopputenttiin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä erilaisen kulttuurin koulutusjärjestelmä ja sen sisälle kätkeytyvät sosiaaliset normit. Tunneilta ja kursseilta kannattaa ottaa kaikki irti. Osallistuminen yliopiston tarjoamiin aktiviteetteihin kannattaa. Menimme keväällä 2018 yliopiston järjestämälle retkelle Kuombuka-festivaaleille, 600km päähän Monguun. Yliopistolla on myös jonkin verran harrastustoimintaa. Suosittelen ottamaan niistä kysymällä selvää ja osallistumaan!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa olla avoin, utelias ja kärsivällinen suhtautuminen. Byrokraattisten prosessien tekeminen saattaa viedä aikaa. Samoin informaation saaminen UNZA:sta ennen vaihtoa ja sen aikana voi olla haastavaa, mutta asiat järjestyvät ajallaan. Kannattaa kysyä paikallisilta sen hetken datapaketeista kännykän nettiä varten. Suomesta voi ottaa mukaan hyvän lukon vara-avaimineen asuntolan ovea varten. Jonkin verran dollareita kannattaa vaihtaa ennen vaihtoa, osan niistä voi piilottaa jonnekin varmuuden vuoksi. Dollareita tarvitaan muiden maiden rajalla turistiviisumeihin, mikäli vaihdon aikana aikoo matkustella. Suosittelen myös tekemään pre-paid luottokortin, jota voi säilyttää varuilta eri paikassa kuin muita kortteja. Lusakasta löytyy Western Union ja muita rahansiirtopalveluita hädän sattuessa, mutta on aina parempi hieman hajauttaa varoja. Lusakassa on paljon pankkiautomaatteja, mutta niiden nostokurssit vaihtelevat hieman. Kannattaa siis nostaa isohkoja summia kerralla hyvän vaihtokurssin paikasta. Kaupoissa ja joissakin ravintoloissa maksaminen onnistuu kortilla, mutta käteistä kannattaa olla aina mukana.

Lusaka on turvallinen kaupunki ja paikalliset taksit ovat luotettavia. Kannattaa ottaa muutaman rehdin taksikuskin numero. Pyöräily Lusakassa ei ole kovin yleistä, mutta suosittelen kuitenkin! Ostimme pyörät noin 100 dollarilla ja saimme myytyä ne samaan hintaan. Suosittelen myös paikallisia ruokatoreja, kuten Sunday Market. Niissä on huikea vihannesten ja hedelmien kirjo. Marshlandissa kokkaaminen onnistuu melko hyvin. Itse muistan jossain vaiheessa pohtineeni olisiko kannattanut laittaa lentokoneen matkatavaroihin keittiövälineitä sen sijaan, että ostaa halpoja ja huonolaatuisia pannuja kaupasta. Kuitenkin (lähes) kaikkea saa ostettua Lusakasta. Pitkien kuljetuskustannusten takia jotkin tuotteet ovat kalliimpia. Kannattaa miettiä, mitä tarvitsee omassa kodissa puolen vuoden ajan, ja mitä mahtuu lentokoneen matkatavaroihin.

Suosittelen vahvasti matkustelemaan niin paljon, kuin pandemia, koulu ja oma rahatilanne antavat myöten. Itse matkustimme kaksi kuukautta koulun tauon aikana julkisilla kulkuneuvoilla Malawissa, Mosambikissa ja Tansaniassa. Julkiset bussit toimivat, mutta teiden vaihtelevan laadun takia matkaan kannattaa varata aikaa. Lusakassa julkinen liikenne toimii minibusseilla. Ne voivat paikoitellen olla melko täynnä, mutta ajavat asian. Haasteita voi tulla, mikäli joutuu tekemään monta vaihtoa kaupungin sisällä, sillä virallista julkisen liikenteen karttaa ei ole olemassa. Onneksi apu löytyy kysymällä. Asuntolan ja yliopiston läheisen sijainnin takia busseja ei ainakaan tarvitse käyttää koulumatkoihin.

Kuvassa hedelmiä ja muita elintarvikkeita asetettu runsaasti esille myyntiin. Jauhojen ja pienten tuotteiden irtomyynti eri kokoisista ämpäreistä ja astioista

Tukevarakenteinen kanootti kaislaisella rannalla. Taustalla alava maisema ja tuonnempana kaksi muuta kanoottia joissa ihmisiä kyydissä.

 

Korkealta otettu kuva. Myyjät myyvät hedelmiä ja vihanneksia pöytien ääressä.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Namibia, kevät 2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Namibian pääkaupungissa Windhoekissa vaihdossa tammi-huhtikuussa 2020. Vaikka koronapandemia katkaisi vaihdon pahasti kesken ja moni kokemus jäi kokematta, en vaihtaisi noita viikkoja pois mistään hinnasta.

ENNEN LÄHTÖÄ

Ennen lähtöä Namibiaan oli edessä pitkä prosessi tarvittavien papereiden ja muiden asioiden hoitamisessa. Namibialla on suurlähetystö Helsingissä, joten viisumin pystyy hankkimaan jo ennen koneeseen nousua. Opiskeluviisumi vaati kuitenkin virallisen hyväksymiskirjeen UNAM:ilta.

Kannattaa tarkastaa hyvissä ajoin, mitä rokotuksia maahan tarvitsee, sillä myös rokotusajan saamisessa YTHS:ltä voi kestää. Viisumia varten tarvitsee terveystodistuksen, jonka saa YTHS:ltä.  Pohjois-Namibia on myös malaria-aluetta, joten lääkkeitä kannattaa ottaa mukaan, mikäli aikoo matkustella vaihdon aikana. Luonnollisesti myös henkilökohtaisia lääkkeitä kannattaa varata mukaan riittävästi etukäteen.

Myös matkavakuutus, passi ja lentoliput kannattaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin. Niihin saakin kulumaan leijonaosan HY:n vaihtoapurahasta varsinkin, jos vakuuttaa myös tavaroitaan. Itse hankin myös etukäteen jonkin verran randeja käteisenä, sillä myös randi on käypä maksuväline Namibiassa

Tietenkin on myös hyvä tutustua Namibiaan, namibialaisiin ja maan historiaan ennen matkaan lähtemistä. Ainoalla virallisella kielellä englannilla pärjää, mutta esimerkiksi saksan osaamisesta voi olla myös hyötyä.

ALKUBYROKRATIA VAIHTOKOHTEESSA

UNAM:ssa rekisteröityminen opiskelijaksi ja kursseille saattaa viedä monta päivää, sillä pääasiassa eri rekisteröitymisvaiheisiin jonotetaan fyysisesti paikan päällä. Rekisteröitymisviikon aikana koko kampus täyttyikin eri oville jonottavista opiskelijoista. Kaikesta odottelusta ja selvittelystä kuitenkin selvisi kärsivällisyydellä ja kysymällä. Vaihto-opiskelijana onneksi saattoi päästä UNAM:in vaihtokoordinaattorin siivellä jonojen ohi. Henkilökunta UNAM:ssa on onneksi pääasiassa etenkin vaihto-oppilaita kohtaan todella ystävällistä.

Byrokratian rattaat pyörivät hitaasti myös sisäministeriössä, josta viisumia paikan päällä haettaessa joutui itse tiedustella. Tuntui, että viisumiasia eteni vain, jos kävi aktiivisesti paikan päällä kysymässä sen perään. Tässä tapauksessa kannattaa mennä ministeriön ovelle aamulla jo ennen avautumista, ettei jonottaessa mene koko päivää.

ASUMINEN

Suomalaisille vaihtareille on yleensä varattu omat huoneet kampuksen hostellista. Hostelliasumisen kautta pääsee kokemaan opiskelija-asumisen arkea Namibiassa, johon saattavat kuulua wifi-yhteyden epätasaisuus ja lämpimän veden katkot. Hostellissa ei ole myöskään juuri mitään kokkausmahdollisuuksia ja itse hankinkin vedenkeittimen ja jääkaapin huonenaapurini kanssa. Monilla oli myös itse hankittuja keittolevyjä huoneissaan. Asumiseen kuuluva päivittäinen aamupala kampuksen ruokalassa ja kanttiinien sämpylät tulivatkin tutuksi vaihdon aikana. Kampukselta löytyikin lähes kaikki tarvittava päivittäisiin elämiseen, kuten kirjasto, kioski ja kuntosali.

OPISKELU JA OPETUS

Kurssit UNAM:ssa kestävät pääasiassa vähintään puoli vuotta, joten heti alussa valitaan kurssit koko vaihdon ajaksi. Opetus oli mielestäni hyvätasoista ja jopa haastavaa, vaikka koetin valita helppoja kursseja. Opetus on pääasiassa englanniksi, joskin namibialaiseen aksenttiin tottumisessa meni ainakin itseltäni hetki. Professoreilla on suomalaiseen opetuskulttuuriin verrattuna jonkin verran autoritaarisempi asema luentosalissa, mutta vaihtarina saa myös paljon anteeksi, jos on pihalla. Jos vain voi, kannattaa valita kursseja paikallisella näkökulmalla – itse luin esimerkiksi afrikaansia ja Namibian geomorfologiaa. Kannattaa muutenkin ottaa mahdollisimman paljon irti vaihdosta myös opetuksen muodossa, sillä todennäköisesti et pääse opiskelemaan toista kertaa UNAM:iin. Vaihtareiden osallistumista kursseille ei ainakaan tietääkseni rajoitettu mitenkään.

Yliopistolla on paljon eri urheilujoukkueita, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Itse aloitin esimerkiksi nyrkkeilyn, ja moni iltapäivä kuluikin kampuksen nyrkkeilysalilla. Urheilujoukkueet ovat myös oiva tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin, sillä en ainakaan löytänyt oikein muuta järjestötoimintaa yliopistolta. Kampuksella järjestettiin myös joitakin juhlia, kuten ystävänpäivä- ja avajaisbileet.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTEVILLE

Namibian on kuuluisa ainutlaatuisista maisemistaan ja villieläimistä, joten Windhoekin pölyt kannattaa karistaa safarilla tai Namib-aavikolla, mikäli vain mahdollista. Auton vuokraaminen etenkin porukalla on kohtuullisen edullista, mutta kannattaa olla varovainen vuokrausfirman kanssa ja selvittää, kelpaako suomalainen ajokortti. Liikenne Namibiassa on vasemmanpuoleinen ja aika villiä. Bussilla pääsee ainakin isompien kaupunkien väliä.

Vaihto-opiskelijoita oli vaihtoni aikana koko yliopistolla vain seitsemän – Suomesta ja Saksasta, ja meistä tuli vaihdon aikana suhteellisen tiivis porukka. Joitakin suomalaisia vaihtareita oli myös Windhoekin toisessa yliopistossa NUST:issa. Halutessaan heihin voi koettaa saada yhteyden esimerkiksi Suomen suurlähetystön kautta.

Koin Windhoekin kohtuullisen turvalliseksi kaupungiksi, kunhan villiin liikennekulttuuriin ehtii tottua. Järki täytyy kuitenkin pitää mukana. Yksin ei kannata liikkua etenkään pimeällä, eikä rahojaan tai kännykkäänsä heilutella julkisesti. Turistin näköisenä joutuu myös tottumaan siihen, että sisäänheittäjät, kerjäläiset ja katukauppiaat tulevat hanakasti juttelemaan kadulla kävellessä.

Namibia on yksi eteläisen Afrikan kehittyneimmistä maista, joten hintataso oli jopa yllättävän korkea. Jotkut tuotteet saattoivat olla jopa miltei Suomen hinnoissa. Pääasiassa eläminen kuitenkin on edullista ja etenkin ulkona syöminen on Suomeen nähden halpaa. Kannattaakin tutustua vaihdon aikana Windhoekin ravintolatarjontaan. Liha kuuluu oleellisena osana namibialaiseen ruokakulttuuriin, joten kasvis- tai vegaaniruokaa voi olla vaikea löytää.

Monet illat kuluivat kampuksen katolla auringonlaskua katsellen.

Kuvassa aurinko laskee vuorten taakse värjäten taivaan oranssiksi.

Suuria kankaisia auringonvarjoja suojaamassa autoja UNAM:in kampuksen parkkipaikalla. Taustalla näkyy opiskelija-asuntola.

Piparkakkutalolta näyttävä Christuskirche on Windhoekin keskeisimpiä nähtävyyksiä. Kirkko seisoo suuren liikenneympyrän keskellä.

Posted on

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, Israel, syksy 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin Erasmus+ vaihdossa Israelissa, Tel Avivin yliopistossa syyslukukauden 2019-2020. Israel valikoitui vaihtokohteekseni sekä yleisen Lähi-idän kiinnostukseni vuoksi että myös siksi, että Tel Avivin yliopistossa oli mahdollisuus suorittaa rauhan- ja konfliktintutkimuksen opintoja, aihepiiri, jota olin jo Suomessakin opiskellut.

Alkubyrokratia ennen lähtöä

Ennen lähtöni valitsin Helsingin yliopiston kielikeskuksen valikoimista Raamatun heprean peruskurssin, jotta ainakin tulevan kohdemaani aakkoset olisivat jollain tavoin hallussa. Vaikka opintoni olivatkin englanniksi ja valtaosa kohtaamistani ihmisistä puhui englantia ainakin välttävällä tasolla, oli heprean aakkosten osaamisesta hyötyä esimerkiksi joidenkin paikkojen ja liikkeiden paikantamisessa.

Täytin ja lähetin vaihtoon vaadittavat dokumentit lähtöä edeltävänä syksynä. Vaihtoon pääsyn varmistuttua aloin kerätä kasaan myös Tel Avivin yliopiston vaatimia dokumentteja. Alkutahmeuden jälkeen kielitaitotodistus, suosituskirje, vakuutuskopiot ja viisumi kuitenkin järjestyivät sangen mutkattomasti ja nopeallakin aikataululla. Kysymysten herätessä sai liikkuvuuspalveluista nopeasti pyytämällä apua.

Tel Avivin yliopisto lähetti luettelon kurssitarjonnastaan minulle sähköpostitse. Kurssit tuli valita ennen vaihtoon saapumista. Kehotus kuului valita hieman aiottua enemmän kursseja, sillä kursseille ei voi enää ilmoittautua jälkikäteen mutta niiltä voi pudottautua pois. Valitsin ensisijaisesti neljä itseäni eniten puhuttelevaa kurssia kansainvälisestä Conflict Resoluton and Mediation -maisteriohjelmasta. Perille päästyäni selvisi, että vain kaksi kursseista todella järjestettiin. Oli siis hyvä, että minulla oli varalla muutama muukin kurssi, joihin olin ilmoittautunut.

Asuminen

Olin lukenut, että Israelissa asunto kannattaa käydä itse tarkistamassa ennen sen vuokraamista, jotta säästyy ikäviltä yllätyksiltä. Tämän vuoksi olin varannut ensimmäiseksi viikoksi huoneen hostellista läheltä rantaa muutamaa viikkoa ennen lukuvuoden alkamista. Näin minulla oli sekä aikaa hieman lomailla, tutustua kaupunkiin, että myös etsiä asuntoa rauhassa ennen koulun alkua. Liityin erilaisiin facebook ryhmiin, kuten Secret Tel Aviv, ja ilmoitin siellä etsiväni asuntoa. Sain muutamia yhteydenottoja ja löysinkin itselleni vuokrahuoneen, jossa asuin läpi koko visiitin. Lähtijän on hyvä huomata, että Tel Avivissa yksiöt eivät ole yleisiä, monet asunnot ovat isoja ja kimppa-asuminen on suosittua. Lisäksi vuokrat eivät ole kovin edullisia.

Ensimmäisten asioiden joukossa paikan päällä hanki israelilainen kännykkäliittymä, se helpottaa arkeasi kummasti. Näin asunnon etsiminen ja vuokranantajien tavoittaminen on helpompaa, etkä ole riippuvainen hostellin tai lähikuppiloiden WIFI-verkosta. Puhelinliittymiä kauppaavat myyjät löytää nopeasti esimerkiksi kauppakeskuksista omista kojuistaan, ihan kuten Suomessakin. Tel Aviv kaupunkina on melko liberaali, mutta muualla Israelissa matkustaessasi kannattaa varautua konservatiivisempaan meininkiin. Itse koin Tel Avivin turvallisena kohteena, mutta täytyy pitää mielessä, että kyse on maasta, jossa vuosikymmeniä kestänyt konflikti on arkipäivää ja saattaa kärjistyä koska vaan.

Opiskelu ja opinnot

Ennen varsinaisten opintojen alkua TAU järjesti vaihto-opiskelijoille muutaman tunnin kestoisen orientaatiopäivän, jossa kerrottiin niin yliopiston käytänteistä kuin kierrettiin pikaisesti kampus ja sen tilat. Saimme opiskelijakortit ja paperiset todistukset, jotka oikeuttivat opiskelijahintaiseen bussilippuun. Itse opinnot alkoivat viikko orientoitumisen jälkeen ja opiskelutahti oli tehokasta. Opetus oli laadukasta ja näin suomalaisesta näkökulmasta myös hyvin interaktiivista. Luennot olivat pääasiassa massaluentoja, opiskelijoilta odotettiin paljon puheenvuoroja ja myös suulliset esitelmät olivat suosittuja. Puolivälissä lukukautta palautettiin midterm-esseet ja lukuvuoden lopussa palautettiin joko loppuessee tai osallistuttiin loppukokeeseen.

Israelissa arki alkaa sunnuntaina ja päättyy torstaina. Näin viikonloppu alkaa jo torstai-iltana ja päättyy lauantaina. Luentoja minulla oli neljänä arkipäivänä viikossa, toisina päivinä useampi peräkkäin. Läsnäolo toisilla kursseilla oli melko välttämätöntä, sillä niissä osa tenttimateriaaleista pohjasi täysin omien muistiinpanojesi varaan. Joulun aikaan meillä oli viikon mittainen hanukkaloma.

Yliopiston kampuksella oli useampikin ravintola, josta saattoi hakea pientä purtavaa tai syödä isomman lounaan opintojen lomassa. Yliopistolla oli, kuten monissa muissakin julkisissa laitoksissa Israelissa, omat turvajärjestelynsä ja esimerkiksi kampukselle tultaessa kuljetaan Security Checkin kautta. Toisinaan laukkusi sisältö saatetaan tarkistaa. Jonkinlainen henkilötodistus on hyvä olla aina mukana, sillä turvatarkastuksia tehdään paljon ja se saattaa olla edessä, kun asioit esimerkiksi Supermarketeissa, elokuvateattereissa, ravintoloissa tai kauppakeskuksissa. Tähänkin tottuu nopeasti.

Vapaa-aika ja turvallisuus

Tel Avivin julkinen liikenne toimi hyvin ja aikataulut saattoi ladata puhelimeen. Vaikka hintataso Israelissa muutoin niin ruoan kuin asumisen suhteen oli korkea, oli junalla ja busseilla matkustaminen suhteellisen edullista. Matkustinkin itsekseni paljon, niin ympäri Israelia kuin Länsirannalla ja Jordaniassakin. Yksin matkustavana naisena en kohdannut ongelmia. Matkailijan on kuitenkin hyvä, etenkin Länsirannalla matkatessaan seurata sen hetkisiä turvallisuusohjeita ja noudattaa yleistä varovaisuutta.

Jäitä on hyvä pakata hattuun, sillä kärsivällisyys on Israelissa välillä koetuksella, asiat kun eivät aina toimi yhtä joutuisasti kuin Suomessa. Lähi-idän tilanteeseen ja Israelin politiikkaan, samoin kuin kulttuuriin ja uskontoihin on hyvä tutustua jo ennen lähtöä. Itselleni vaihdosta jäi päällimmäiseksi tunteeksi kiitollisuus ja ihmisten lämmin vieraanvaraisuus, molemmin puolin rajaa.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Namibia (UNAM), kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Sain tietää pääsystäni vaihtoon Namibiaan maaliskuussa 2019. Namibia oli ykköskohteeni sekä yksi pitkäaikaisimmista haaveistani! Vaikka kokemus oli erilainen kuin ajattelin, oli viime kevät mitä uskomattomin ja mahtavin kokemus.

Two Nambian students jumping with joy

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä minua huoletti eniten viisumin hakeminen ja siihen tarvittavien dokumenttien kasaan saaminen. Namibian yliopistosta saimme virallisen hyväksymistodistuksen vasta muutamia viikkoja ennen lähtöä, joten loppuen lopuksi hain viisumia vasta paikan päällä. Tämä onnistui, mutta suosittelisin silti ehdottomasti viisumin hankkimista Suomen puolella jos mahdollista, ja hyväksymistodistuksen pyytämistä/vaatimista hyvissä ajoin. Namibiassa byrokratiakoneisto on hitusen hitaampi, minkä vuoksi saimme viettää usean päivän paikallisessa sisäasiainministeriössä jonottamassa…

Lisäksi suosittelen pikaista ajanvarausta YTHS:ltä, jotta saatte viisumia varten vaadittavan terveystodistuksen sekä mahdolliset rokotteet hankittua ajoissa. Tämä todella kannattaa tehdä jo pian, sillä vapaita aikoja ei välttämättä saa ihan parin viikon sisään.

Matkavakuutuksia kannattaa kilpailuttaa, sillä terveydenhoitokulut kattavan vakuutuksen hankkiminen on pakollista. Itse hankin myös omaisuuden kattavan vakuutuksen, sillä otin mukaan kannettavan tietokoneeni sekä järjestelmäkamerani.

 

Alkubyrokratia yliopistolla

Alkubyrokratiasta selviäminen Namibian yliopistolla on hyvää kärsivällisyyden kehittämistä. Suosittelisin kuitenkin kurssien valitsemista etukäteen, jotta rekisteröityminen on mahdollisimman mutkatonta. Lisäksi vaihtokoordinaattorinne Aune Sam on maailman tehokkain ja avuliaisin ihminen, joten hänen puoleensa kannattaa kääntyä. Itse jonotin muiden joukossa kymmeniä tunteja rekisteröitymään kursseille, kun taas vaihto-opiskelijakolleegani olivat rouva Samin johdolla menneet suoraan rekisteröitymiseen ilman jonotuksia. Kaiken kaikkiaan suosittelen kaikkien mieleentulevien kysymysten kysymistä häneltä sekä opiskelijatuutoreilta. Kaikki ovat erittäin avuliaita, kun uskaltaa kysyä!

Asuminen

Namibian yliopistossa vaihto-opiskelijat ovat perinteisesti asuneet kampuksella. Mielestäni tämä on hyvä, sillä näin vaihtarit pääsevät parhaalla mahdollisilla tavalla tutustumaan muihin opiskelijoihin sekä kampuselämään. Tämä myös helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse etsiä asuntoa. Kampukselta pääsee helposti taksilla keskustaan tai minne ikinä halajaa, eikä taksilla kulkeminen ole kallista.

Vaihtarit saavat omat huoneet, joissa on sänky, pöytä ja jonkilainen lipasto ja kaappi. Vessat ja suihkut ovat yhteiset. Kampuksella tarjotaan päivittäin aamupala, ja erilaista syömistä saa ostettua kioskeilta. Iso haaste on kuitenkin se, ettei kunnollista keittiötä ole. Itse päädyin hankkimaan toisen vaihtarin kanssa keittölevyt sekä vedenkeittimen. Kavereiden jääkaappeihin sai laitettua kylmätuotteita, jos niitä tahtoi. (Minulla on kaikki ostamamme keittiötarvikkeet kampuksella ystävän huoneessa säilössä, joten voidaan sumplia niin, että tulevat vaihtarit saavat ne käyttöönsä).

Opinnot

Itse opiskelin politiikan tutkimusta, ja sain vaihtoni aikana opiskella erittäin mielenkiintoisia aiheita paikalliseen politiikkaan liittyen. Opiskelin muun muassa Eteläisen Afrikan poliittista taloutta ja Afrikkalaistaista valtiokäsitystä. Omakohtaisella kokemuksella kehotan tuleviakin vaihtareita valitsemaan kursseja, jotka keskittyvät paikallisten näkökulmien tutkimiseen.

UNAM:s library during the evening light
UNAM:s library

Kurssien vaatimustaso ja laatu vaihteli paljon. Itselleni sattui melko työläät kurssit, jotka vaativat lukemista lähes päivittäin. Kuulin kuitenkin ystäviltäni, että joidenkin kurssien opettajat eivät edes ilmesty paikalle luennoille kuin satunnaisesti. Suurin osa opettajista/professoreista olivat kuitenkin erittäin päteviä ja inspiroivia. Opetustyyli oli suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, vaikka joidenkin kurssien kohdalla luennoitsijalla oli erittäin voimakas auktoriteetti ja asema suhteessa opiskelijaan, mihin tottuminen oli jokseenkin haastavaa suomalaiselle opiskelijalle.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto tarjoaa laajan kattauksen erilaista harrastustoimintaa. Yliopistolla on esimerkiksi kuoro, rugby-joukkue, jalkapallojoukkue, nyrkkeilytiimi, lentopallojoukkue… Itse menin nyrkkeilytiimiin, mikä oli ihan super hauskaa! Sain tiimistä paljon uusia kavereita sekä mahtavan harrastuksen, jonka kautta oli mahdollista myös osallistua erilaisiin tapahtumiin. Treenit olivat aamuin illoin, ja niihin sia osallistua kun oli aikaa.

Muuten vapaa-ajalla teimme retkiä, kävimme kaupungilla, paikallisissa baareissa ja ravintoloissa, hengasimme kampuksella, lenkkeilimme, kokkasimme…  Namibiassa on myös älyttömän kaunis luonto ja lukuisia mahdollisuuksia tehdä erilaisia viikonloppureissuja!

Turvallisuus

Itse koin Windhoekin ja Namibian yleisesti ottaen turvalliseksi. Tietenkin varovaisuudesta ja valppaudesta kannattaa pitää huoli koko ajan. Ryöstöt ja taskuvarkaudet ovat varsinkin Windhoekissa melko yleisiä, minkä takia omaisuutta ei kannata jättää minnekään valvomatta. Yksin ei kannata liikkua, ja pimeän aikaan kannattaa olla erityisen valpas.

Hintataso

Namibian valuutta on namibian dollari, joka on sidottu Etelä-Afrikan randiin. Yleisesti ottaen hintataso on melko matala. Kuitenkin esimerkiksi jotkut hygieniatuotteet, vihannekset, hedelmät sekä vaatteet ovat monissa kaupoissa lähes Suomen hinnoissa. Viime kevään aikana vaihtokurssissa oli koronan takia merkittäviä heilahteluita, joten siihenkin kannattaa varautua. Etelä-Afrikan tapahtumat heijastuvat monessa suhteessa Namibiaan, joten muutenkin kannattaa seurailla alueellisia tiedotuskanavia ja pysyä kartalla Etelä-Afrikan ja muutenkin Eteläisen Afrikan tapahtumista.
Muuta

Namibiassa syödään paljon lihaa. Lähdin vaihtoon vegaanina ja tulin takaisin kuukausia maitotuotteita sekä jonkin verran lihaa syöneenä. Liha ja siihen liittyvä Kapana -spice ovat iso osa paikallista kulttuuria. Varsinkin kampukselta on haastavaa saada kasvisruokaa, eikä paikallisten ruokakauppojen hyllyiltä löydy tofua tai muita lihankorvikkeita. Papuja kuitenkin löytyy, ja on muutamia kauppaketjuja, joiden valikoimasta löytyy laajemmin vihanneksia ja muun muassa erilaisia täysjyvä- ja vegaanituotteita.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Stellenbosch, kevät 2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tutustuin Etelä-Afrikkaan katsomalla dokumentteja. En opiskellut afrikaansia etukäteen sillä englanti on neutraali yhteiskieli kaikkien kieliryhmien välillä ja ajattelin pärjääväni sillä. Kieltä kuitenkin näkee ja kuulee joka puolella sillä Stellenboschin yliopisto on perinteikäs yliopisto afrikaanereille. Heti kampukselle saavuttuani huomasin, että on kiva osata vähän perussanastoa. Afrikaansissa oli hauska huomata yhteneväisyyksiä ruotsin tai saksan sanojen kanssa, verbit eivät taivu persoonissa ja aikamuodot ovat helpot. Kurkkuäänteinen g tulee tutuksi ja paikalliseen englantiinkin on vakiintunut paljon afrikaansin sanoja, kuten bakkie, braai ja plakkies. Kielestä lisää hieman myöhemmin.

Pakkaamisessa haastavaa oli varautua aluksi kesän kuumuuteen ja sitten myös syksyn ja talven sateisiin ja talven koleuteen. Villakangastakki tai trenssi on hyvä ottaa mukaan sillä viimeistään toukokuun lopulla tuli kylmiä päiviä vaikka paikallinen talvi kestääkin lähinnä muutaman päivän kerrallaan ja muuten päiväsaikaan on suht lämmin. Etelä-Afrikassa on alhainen hintataso ja takaisin tullessa otin lisälaukun siellä täydennetylle vaatevarastolle ja tärkeimmille esineille.

Jätin lukuloman ja lukukauden jälkeisen matkustelun suunnittelun ikään kuin etiäisestä myöhemmälle ajalle, ja sitten pandemian vuoksi suunnitelmat menivätkin uusiksi. Matkasuunnitelmia voi hyvin tehdä myös lukukauden alussa vaihtokavereiden kanssa sillä kaikki aikovat kyllä reissata. Orientaatio viikolla saatiin myös näppärä esittelykirja paikallisista viinitiloista, museoista ja muista mitä kannattaa hyödyntää heti alkuun tekemistä suunnitellessa.

Paikallinen sairasvakuutus on pakollinen ottaa jo ennen lähtöä ja sen valintaan saa vinkkejä yliopiston sivuilta. Viisuminhaku on oma prosessinsa, mutta sekin käy mutkattomasti suurlähetystön nettisivun ohjeiden mukaan. Kampukselle saavuttaessa täytyy rekisteröityä yliopistoon avainten luovutuksen yhteydessä ja lopullinen kursseille rekisteröityminen tapahtuu ensimmäisen viikon jälkeen. Muuta byrokratiaa ei ollut, ja orientaatioviikolla annetaan perusteellinen opastus opinnoissa ja maassa pärjäämiseen.

Asuminen

Majoituin Academiassa, johon muutkin suomalaiset ja paljon vaihtareita oli sijoittunut. Viihtyisä ja moderni aidattu asuntola-alue majoittaa noin tuhat opiskelijaa pienissä taloissa, eli blokeissa, ja kansainväliset opiskelijat on asutettu siellä samalle alueelle. Meitä oli melkein 90 vaihtaria, jotka vietimme paljon aikaa yhdessä. Jokaisella meidän blokilla oli oma piknikpöytä ja braai. Asuntoyksiköt olivat mukavia. Jokaisella oli oma huone ja kylppäri, ja keittiö jaettiin vain yhden henkilön kanssa. Koko kahdeksan hengen asunnossa oli yhteinen ruokailu- ja oleskelu tila. Alueelta löytyy myös pyykkitupa ja deli, jonka yläpuolella on pieni opiskelutila. Kampuksella on student centre ja hieno maanalainen kirjasto. Keskusta ja mall ovat 15 minuutin kävelyn päässä ja Kapkaupunkiin pääsee tunnissa.

Aluksi asuntolaan meneminen jännitti, sillä se oli minulle uutta, mutta meidän yhteisömme oli merkittävä osa vaihtokokemusta, ja paikallisiin ystävystyin sitten harrastusten kautta. Oli aika kokonaisvaltainen kokemus asua yliopiston asuntolassa ja vapaa-ajalla käydä harrastuksissa yliopiston societeissä.

Stellenboschissa on turvallista liikkua päiväsaikaan, etenkin merkityillä kampus securityn vahtimilla reiteillä. Pimeän tullen tai kaupungin ulkopuolella ei voi kävellä. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut elämää sillä Uber oli edullinen käyttää lyhyillekin matkoille jos illalla piti tulla kotiin valvotun reitin ulkopuolelta.

Stellenbosch kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Opiskelu ja opetus

Yliopisto on panostanut viime vuosina paljon muutospolitiikkaan, johon opetuskielen vaihtumisen lisäksi kuuluu kampuksen rakennusten uudelleennimeäminen, eri yhteisöjen ja niiden historian näkyväksi tekeminen kampuksella esimerkiksi taiteen ja kielien kautta, ja opetussuunnitelman kehittäminen vähemmän eurosentriseen suuntaan. Perinteikkäitä tapahtumia järjestetään kuitenkin edelleen, mistä Woordfees on mainio tilaisuus nähdä maan tunnettuja artisteja esiintymässä, samoin kuin näytelmiä ja elokuvia festarimaisella valikoimalla, pääasiassa afrikaansiksi.

Opetus SUssa on laadukasta. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja jos seuraava tunti alkaa heti, on siirtymisaikaa 10 minuuttia. Kaikki rakennukset ovat kuitenkin lähekkäin. Ensimmäisellä opetusviikolla saa käydä kokeilemassa kaikkia esihyväksyttyjä kursseja ennen kuin tekee lopulliset valinnat.

Molemmissa mainstream kursseissani oli luento-opetus, mutta toisessa myös viikoittaiset tutoriaalit pienryhmäopetusta ja keskustelua varten. Luennoilla oli tulkit, joilta sai korvanapin siltä varalta, että opiskelija esittää kysymyksen tai opettaja puhui välillä afrikaansia. Tämä toimi hienosti. Myös slaidit näkyi yleensä molemmilla kielillä. Toisessa kurssissa arvostelut tulivat kolmesta lyhyestä esseestä ja toisessa yhdistelmästä, johon kuului loppukoe, välikoe, tuntikoe sekä ekassa jaksossa viikoittainen monivalintatehtävä jonka myöhästymisestä olisi seurannut armoton hylsy, ja tokassa jaksossa kolme viikkotehtävää. Uskoisin että työmäärä oli aika sama kuin Suomessa.

Päädyin ottamaan yhden vaihtareille suunnatun moduulin, GSL, ja se oli suuren läsnäolo- ja työmääränsä vuoksi hallitseva teema vaihdossani. Olin valintaan tyytyväinen. Monimuoto opetus tarkoitti paljon ryhmissä tekemistä ja joka viikolle oli artikkeli tai kaksi luettavana.  Olennainen osa kurssia oli viikoittainen service learning paikallisessa esikoulussa ja oman ryhmän kanssa siihen ohjelman suunnittelu. Arvosteluun kuului portfolio, oppimispäiväkirjoja, ryhmäpresentaatio ja essee.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Yliopistolle maksettava rekisteröintimaksu tulee puoliksi omaan käyttöön, eli sillä saa maksaa harrastusyhteisöihin eli societyihin liittymisen tai vaikka Maties gym-jäsenyyden. Rekisteröityessä olet siis jo valmiiksi maksanut liikuntaharrastukset. Yhteisöihin voi tutustua etukäteen, mutta niistä myös kerrotaan orientaatioviikolla. Liityin purjehdusyhteisöön ja ballroom dance- yhteisöön, tarjolla oli myös laitesukelluskoulutus ja surffikurssi sekä viiniyhteisö – kaikki hienoja tapoja nauttia paikallisesta luonnosta ja kulttuurista sekä hyviä tapoja kasvattaa Maties- yhteishenkeä. Lukukauden alussa oli rugbyn Varsity Cup kotipelejä, joita ei kannata jättää väliin vaan lähteä maroon paita päällä kannustamaan joukkuetta sillä sitä tunnelmaa jää kaipaamaan.