Category: Vaihtokertomukset

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rica on tosi kiva maa. Olen varma, että jokainen tänne lähtevä sen huomaa. Ihmiset on ystävällisiä, ei tule kylmä, luonto on tosi upeaa ja viikonloppumatkoilla voi mennä katsomaan laiskiaisia, kilpikonnia, valaita… Kohteita riittää! Itse lähdin matkaan tuntematta yhtään costaricalaista ja tietämättä käytännössä mitään paikallisesta todellisuudesta. Täällä pärjää kyllä! Tervetuloa!

Costa Rican vaihtoaika on käytännössä noin 28.2.-15.7. ja 1.8.-15.12. Kuten huomaat, ei välissä ole juurikaan ”kesälomaa” – koska täällä Väli-Amerikan sijainnista huolimatta noudatetaan eteläisen pallonpuoliskon lukukausiaikoja, eli pitkä loma on meidän talviloma. Kevätlukukaudeksi lähtevä saa nauttia kolme kuukautta sateetonta kesäsäätä, syyslukukaudelle lähtevä pääsee kokemaan sadekauden täysimittaisena. 🙂

Kielitaito? Olin opiskellut aiemmin jonkun verran espanjaa. Costa Rican yliopiston vaatimuksissa on C1-tason espanja, mutta tässä vaiheessa voin kyllä kai jo tunnustaa, etten kyllä ole sillä tasolla. Olen mielestäni iloinen B2, joka vaihtoon lähtiessään lupasi itselleen olla kärsivällinen ja yrittää parhaansa – ja sillä pärjää täällä mainiosti! Sain kielikeskuksesta opettajalta tsemppitoivotukset ja paperin, jossa luki, että kielitasoni on C1. Stressasin kieltä aluksi aika paljon, mutta opinnot aloitettuani tajusin, että pärjään ihan hyvin. Täällä ei ole tarjolla englanninkielisiä kursseja. Monella muulla vaihtarilla (esim. Yhdysvalloista tai Hollannista) on aika olematon espanjan kielitaito, ja jään vain miettimään, että mitenköhän he ovat todistaneet ”C1”-tasonsa, vai onko eri yliopistoille eri säännöt. Toisaalta vaihtokohteena Costa Rica on sellainen, että tänne osuu aika sekalaista sakkia – monilla on joku aiempi side maahan, ja jotkut taas tulevat tänne surffaamaan eikä opiskelemaan.

Sain ennen lähtöä ihan hyvät ohjeet vaihtoyliopistosta. Jos eräpäivä on mennyt eikä mitään kuulu, ei kannata stressata – täällä eletään paikallista aikaa, joka hämmentää täsmällistä suomalaista. Jos menee reilulla viikolla yli, niin sitten kannattaa laittaa viestiä. Ohjeissa lukee mitä papereita pitää ottaa mukaan.

Asuminen

Saavuin itse Costa Ricaan vasta edellisenä päivänä ennen orientaatiota. Minulle se oli hyvä ratkaisu. Asuin ensimmäisen kuukauden etukäteen varaamassani AirBnB-huoneessa paikallisen perheen luona. Se toimi tosi hyvin, kun sai apua tarvittaessa ja oppi tuntemaan ympäristöä. Sieltä käveli n. 15 minuuttia yliopistolle, mikä toimi mainiosti. Kyselemällä muilta vaihtareilta löysin sitten seuraavia asumisvaihtoehtoja. Aika moni tuntuu asuvan hostelleissa, jotka vuokraavat myös pidempiaikaisia huoneita. Usein nimi on Casa jotain. Ilmeisesti maksavat n. 300 euroa kuussa.

Toinen yleinen asumismuoto on vuokrata huone kimppakämpästä paikallisten kanssa. Näitä on joka lähtöön, ja myös aika edullisia. Halvin mistä kuulin oli 15 min bussimatkan (n. 300 colones/matka) päässä yliopistolta, ja maksoi n. 120 000 colonesia eli 185 euroa kuussa, mutta yleensä hintaa on reilu 200 euroa. Aika monta tällaista nähneenä voin sanoa, että tyypillistä näille on esim. vain kattoikkuna/ikkuna autotalliin ja tosi pieni huonekoko. Ei kannata odottaa juurikaan kalusteita niin huoneessa kuin välttämättä yhteistiloissakaan. Toisaalta en halua yleistää liikaa – osa on varmasti tosi kivoja. Kannattaa käydä ensin katsomassa!

Opiskelija-asuntoloita ei ole yliopistolla, ja minun mielestäni tarjotun isäntäperhemajoituksen hinta oli ihan liian korkea. Yhden chileläisen vaihtarin suosituksesta löysin kuitenkin asuntolatyyppisemmän majoituksen, Campus Residencias (niillä on myös nettisivut), johon on 10 min kävely yliopistolta. Se on aidattu kerrostalo, jossa asuu n. 200 opiskelijaa sekä soluissa että yksiöissä. Tässä on kivaa se, että alue on aidattu, portilla vartija 24/7 joka tuntee nimeltä mut ja kaverit, ja ulko-ovessa jopa sormenjälkilukko. Käytössä on myös kuntosali, kattoterassi, leffahuone ja opiskelutiloja sekä yksin että ryhmille. 🙂 Tästä saan sitten maksaakin vähän enemmän, eli 4 hengen solussa huone on 420USD (370 eur). Mun mielestä se oli hyvä hinta-laatusuhde, varsinkin kun mun ilmastoidusta huoneessa on kiva näköala kaupungin yli vuorille, ja tämä uudehko talo on ainoa tietämäni paikka, jossa ei ole torakoita keittiössä! Täällä ilmanalassa niistä ei oikeasti pääse eroon, vaan niitä on kaduilla ja asunnoissa joka paikassa.

Liikkuvuuspalveluiden ohjeessa annettiin seuraavat summat: AsuminenUS$685-ylöspäin/kuukausi, muut menotUS$700-900/kuukausi. Itse sanoisin, että mun menot on n. 400e/kk asuminen ja toinen samanlainen ruokaan ja elämään ilman matkoja. Voisin elää halvemmalla, mutta tykkään esimerkiksi käydä välillä paikallisissa ravintoloissa syömässä tai tilata pitsan kotiin, jos siltä tuntuu. Lisäksi paikallinen perusruoka riisi+mustat pavut+vaihtuva ainesosa alkaa olla tylsä aika nopeasti, ja se on käytännössä ainoa halpa ruoka.

Tässä vaiheessa sanon, että Costa Rica EI OLE halpa maa esim. ruoan suhteen! 1000 colones on noin 1,5 euroa. Myös esim. hygieniatarvikkeet ovat välillä selkeästi kalliimpia kuin suomessa. Kannattaa olla tarkkana, mistä ostaa mitäkin. Varsinkin liha- ja juustotuotteet ovat suomalaisellekin kalliita, joten olen siirtynyt kotikokkauksessa aika pitkälti kasviksiin ja pastaan.

  • Lounas yliopistolla: 2000 colones (lämmin ruoka, juoma, hedelmä) (3e)
  • Lounas paikalliseen tyyliin (soda): 3000-3500 colones (5e)
  • McDonald’s ateria: 4000-5000 colones (6-8e)
  • Leffalippu: 2500 colones (3,75e)
  • 500g paketti jauhelihaa: 5000 colones (8e)
  • Kokonainen ananas: 1000 colones (1,5e)
  • Bussilippu keskustaan: 280 colones (45 snt)
  • Keskihintainen ravintolaruokailu + juoma per henkilö: 8000 colones (12e)
  • Normideodorantti, esim. Dove: 2500 colones (3,75e)

Turvallisuus on ihan hyvää. Paikalliset varoittavat kävelemästä pimeän jälkeen (eli kello iltakuuden jälkeen) ja suosittelevat ottamaan taksin. Mun torstain luento loppuu 19.30, ja olen kyllä sieltä kävellyt kotiin eikä käynyt mitään. Toisaalta ainakin yksi tuttu vaihtarikaveri ryöstettiin aseella uhaten 50 metriä kotiovelta, veivät laukun ja lähtivät. Joten sellaistakin tapahtuu. Jätän ylimääräiset laitteet ja rahat kotiin, jos lähden illemmalla ulos. Suomen ajokortti kelpaa henkkarista, niin passi saa olla turvassa kotona.

Byrokratia

Yliopiston orientaatiopäivä on pakollinen kaikille. Vaikka infromaatioarvo ei ollutkaan hirvittävän suuri, sieltä sai todella tärkeät alkukontaktit muihin vaihtareihin. Niitä kannattaa vaalia! Orientaatiopäivä oli alkupotku oleskelulupahärdellille, joka ei ole ihan yksinkertainen.

Ennen saapumista oli tullut ilmoitus käydä hakemassa ”esiviisumi” Costa Rican lähetystöstä. Lähimmät on vissiin Lontoo, Praha, Bryssel (Oslo suljettu 2015). Vaihtoehtona on tulla maahan turistina (eli pelkkä passi riittää) ja maksaa ”oleskelulupaperusteen vaihtomaksu” n. 170 euroa. Valitsin mennä turistina, logiikkana se, että lähetystössä käyminen olisi tullut varmaan kalliimmaksi. Jälkeenpäin totean, että oli oikea ratkaisu. Täällä päässä ei ole mitään eroa, kumman teki. Tässä menee 1-2 viikkoa. Ei siis kannata katsoa kalenteria ja todeta, että orientaation ja kurssien alkamisen välillä on kaksi viikkoa, että ehtisi vaikka rannalle. Ei ehdi, koska tähän kaikkeen menee niin paljon aikaa. Oleskelulupaprosessin lisäksi tänä aikana hoidetaan yliopiston kurssivalinnat (vain henkilökohtaisesti, ei muuta vaihtoehtoa!), sähköpostit, opiskelijakortit jne. Muista vaihtareista on paljon apua tänä aikana!

Opiskelu ja opetus

Kurssien määrä: 4-5 kurssia (kukin kurssi UCR creditos) / lukukausi (=12-18 UCR creditos = n. 25-30 op.)

Halusin vaihtoon suorittamaan Latinalaisen Amerikan tutkimuksen laaja sivuainekokonaisuuden. Minä otin viisi kurssia: kaksi maantieteen, yksi historian, ja kaksi politiikan. Kaikki ovat kivasti samalla kampuksella (Kampus 2, Ciudad de Investigación), joten minun ei normaalisti tarvitse reissata kampusten väliä kampusbussilla. Jälkeenpäin työmäärää katsoen mietin, että ehkä neljä kurssia olisi ollut parempi valinta minulle.

Moni vaihtari on tehnyt kurssien suhteen tietoisia arvovalintoja, esim. valinnut kurssit enemmän niiden lukujärjestyksen mukaan kuin kurssisisällön. Tämä on tiettyyn asti ihan fiksua: viikonloppuretket onnistuvat paremmin, jos on esim. perjantai vapaa. Kurssit ovat yleensä 3 tuntia putkeen kerran viikossa, historiassa ilmeisesti 4 tuntia putkeen. Minulla on yksi kurssi ma, ti ja ke, ja torstaina kaksi kurssia. Jälkikäteen olisin ehkä strategioinut vielä enemmän niin, että maanantai olisi ollut myös vapaa, jolloin neljä päivää olisi ollut vielä parempi viikonloppumatkailuun. 🙂

Kursseja miettiessäsi suosittelen odottamaan paikan päälle ja juttelemaan avoimesti muiden vaihtareiden kanssa mitä he ottavat. Kannattaa myös miettiä poikkitieteellisiä valintoja. Täällä on esimerkiksi monta vaihtaria ihan muilta aloilta biologian kurssilla, jonka aiheena ovat kilpikonnat. Siihen sisältyy mm. 3 kenttäretkeä katsomaan kilpikonnia! Kuulemma on myös samanlainen kurssi haikaloista. Osa on myös ottanut esim. piirtämiskurssin, liikuntaa tai orkesterin.

Opiskelutyyli ja arvostelu

Täällä ensimmäisen kahden viikon aikana jokainen kurssin vetäjä antaa kurssiohjelman, jossa on listattu arvosanaan vaikuttavat tehtävät prosentin tarkkuudella. Kursseilla on yleensä kaksi tenttiä: yksi puolivälissä ja yksi lopussa. Molempien arvo on mun kokemuksen mukaan 25-30% kokonaisarvosanasta. Sen lisäksi voi olla esimerkiksi essee esim. 10%, kaksi elokuvasta tai tapahtumasta kirjoitettavaa raporttia á la 5%… Tämän takia kurssit on itse asiassa helpompi päästä läpi kuin Suomessa. Suomessa kun usein kurssissa on yksi tentti, ja siinä se – feilaa tentti, feilaat kurssin. Täällä on siis suhteessa helpompi päästä läpi.

Vaihtarille opettajat on toisaalta aika sallivia, esim. historian tentissä ymmärsin kysymyksen eri tavalla ja kirjoitin aiheen ohi, mutta sain siitäkin kuitenkin hyvät pisteet. Esseitä voi pyytää saada kirjoittaa englanniksi, jos espanja tuntuu vaikealta. Toisaalta opettajien vaihtaria kohden osoittama kärsivällisyys näyttää korreloivan sen kanssa, miten on paikalla tunneilla – eli tunneilla olo koetaan tosi, tosi tärkeäksi.

Kaikkiin viiteen kurssiini kuuluu yllättävän paljon artikkeleiden lukemista, luen noin 6-7 artikkelia joka viikko. Artikkelit ovat lähes poikkeuksetta espanjaksi, ja niiden kahlaaminen on välillä tosi raskasta. Toisaalta valitsemani aineet kuten historia ja politiikka ovat täällä tunnetusti raskaita lukemistoineen, ja esim. maantieteen kursseilla pääsee paljon vähemmällä lukemisella. Mantsaa suosittelen vaihtarille myös siksi, että niillä kursseilla on usein kenttäretkiä. Minun mantsan kurssillani ”Geografia Cultural”, olimme kolme päivää Costa Rican kaakkoiskulmassa bribri-alkuperäiskansan territoriossa vieraana. Se oli jännittävää!

Opiskelun tavoitteellisuus on aika unohtunut täällä, kun Suomeen siirrettäessä kurssit siirtyvät hyväksytty-hylätty –asteikolla. Arvosanalla ei siis ole käytännössä väliä. Sama juttu on joillain muillakin mailla, esim. Ruotsi, Tanska, Australia, Hollanti. Toisaalta opin asioita koko ajan. Olen kuitenkin todennut, että munkin B2-kielitaidolla hyvien arvosanojen saaminen on ihan mahdollista, se vain vaatii opiskelumotivaatiota ja paneutumista.

Täällä ei oikeastaan ollut erityisempiä ongelmia. Kannattaa olla avoimin mielin ja ottaa ekstramäärä kärsivällisyyttä mukaan!

Posted on

Vaihtokertomus, Wageningen University & Research, Syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Byrokratia

Vaihtohakemukseni suhteen sattui pieniä epäselvyyksiä: sain esimerkiksi Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorilta tiedon, että englannin kielen tason todistamiseksi riittää suoritettu B2 englannin kurssi. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että vaihtoyliopistoni vaati erillistä englannin kielen todistusta. Sain onneksi asian järjestymään ajoissa, mutta kannattaa olla kaikissa epäselvissä tilanteissa saman tien yhteydessä niin Helsingin kuin vaihtoyliopistonkin vaihtokoordinaattoreihin.

Saatuani hyväksymistiedon vaihtoyliopistosta, sain myös sähköpostilla ohjeita paikalliseen byrokratiaan ja asumiseen liittyen. Wageningenissa on käytäntö, jonka mukaan maassa yli neljä kuukautta oleskelevien EU kansalaisten tulee rekisteröityä kunnan asukkaiksi. Rekisteröintiä varten kunnantalolle tai vastaavalle on vietävä passi, syntymätodistus, mahdollinen vihkitodistus sekä vuokrasopimus. Syntymätodistus kannattaa pyytää maistraatista ajoissa, sillä sen saaminen voi kestää. Sähköpostissa oli myös selkeä ohjeistus siitä, mitä papereita vaihtoyliopistoon tulee rekisteröitymisen yhteydessä toimittaa.

 

Asuminen

Minulle ilmoitettiin heti hyväksymistiedon yhteydessä, että vaihto-opiskelijoille varattuja asuntoja on rajoitetusti, eikä minulle sellaista tultaisi tarjoamaan. Päädyin siis etsimään asuntoa yksityisten vuokraajien kautta ja etenkin paikalliset Facebookin asuntoryhmät osoittautuivat hyödyllisiksi. Wageningenissa esimerkiksi ’Wageningen Student Plaza’ -niminen ryhmä.

Vaihtoehtoina oli joko oman asunnon vuokraaminen tai huoneen vuokraaminen kimppakämpästä. Valitsin jälkimmäisen, koska ajattelin, että yksin asuessa voisi tuntua hieman yksinäiseltä uudessa paikassa. Alankomaissa vallitsee todella vahva student house -kulttuuri, ja useimmat opiskelijat elävätkin siellä kimppakämpissä. Monissa kimppakämpissä ryhmähenki on todella tärkeää, ja asukkaat haluavat valita huolellisesti uuden vuokralaisen, usein järjestämällä valitsemistilaisuuden (Kijkavond). Tähän valitsemistilaisuuteen kutsutaan potentiaalisia vuokralaisehdokkaita, ja illan aikana heihin tutustutaan yleensä muutaman oluen äärellä ja valinta suoritetaan sen perusteella, keneen talossa jo valmiiksi asuvat tykästyivät eniten. Kaikki kimppakämpät eivät kuitenkaan tätä tee ja joskus valinta tehdään ihan vaikka sen perusteella, kuka sattui ensimmäisenä lähettämään vuokrauspyynnön vapaana olevasta huoneesta. Sen vuoksi nopeus on todellakin valttia, ja ilmoitukset uusista vapaista huoneista kannattaa tarkistaa vaikka pari kertaa päivässä.

Itse löysin oman huoneeni Facebook ryhmästä, jossa eräs paikallinen opiskelija tarjosi huonettaan vuokralle oman vaihtonsa ajaksi. Huone oli tilava, asunto melko siisti sekä lähellä kampusta, ja sain vielä omistajan pyörän käyttööni vaihtoni ajaksi. Kämppikset olivat mukavia, mutta ylimpiä ystäviä meistä ei tullut. Jos haluaa taloon, jossa vallitsee todella läheinen yhteishenki, on hyvä, jos pääsee tutustumaan tuleviin kämppiksiin jo etukäteen. Tämä voi kuitenkin olla vaihtarille vaikeaa, sillä itse ainakin halusin, että huone on jo valmiina odottamassa, kun saavun vaihtokohteeseen. Kannattaa myös varautua siihen, että monet ilmoitukset on suunnattu vain paikallisille opiskelijoille, ja useimmiten vaihto-oppilaan on helpompi saada huone talosta, jossa kämppiksetkin ovat kansainvälisiä opiskelijoita.

Polkupyörä on Alankomaissa ehdoton. Kuva: Johanna M.

Vaihdon aikana

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtoni alkoi railakkaissa tunnelmissa: Wageningenissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa Annual Introduction Days (AID) tapahtuma, jonka aikana tutustutaan uusiin opiskelukavereihin, itse kaupunkiin sekä suoritetaan leikkimielisiä erilaisia tehtäviä. Joka ilta on myös lukuisia bileitä, jossa pääsee tutustumaan paikalliseen yöelämään. Itse olen laiska juhlija, joten osallistuin päiväaktiviteetteihin ryhmäni kanssa, mutta illan tullen vetäydyin kotiin lepäilemään. Ei siis huolta, vaikka bilettäminen ei kiinnostaisikaan, ryhmäytyminen tapahtui hyvin ilman juhliakin ja minulla ainakin oli superhauskaa.

Alankomaiden opiskelijakulttuuriin kuuluu myös todella vahvasti opiskelijajärjestötoiminta. Vaihtareille on usein suunnattu omia järjestöjä, jotka järjestävät matkoja ja muita aktiviteetteja, kuten kokkausiltoja ja bileitä. Myös urheilutoimintaan on Alankomaiden yliopistoissa panostettu: Wageningenissa on lukuisia eri urheilukerhoja, joiden jäseneksi voi liittyä. Kannattaa kokeilla itselle uusia lajeja, kuten esimerkiksi melontaa tai maakiekkoa (Field Hockey).

Syksy jatkuu Alankomaissa todella pitkälle: tämä kuva otettu marraskuussa. Kuva: Johanna M.

Opiskelu ja opetus

Oman kokemukseni mukaan opiskelu oli Alankomaissa vaativampaa kuin Suomessa. Luentoja oli todella paljon, joillakin kursseilla joka päivä. Oli tärkeää olla kurssin alusta alkaen hyvin mukana, sillä etenemistahti oli kova. Samalla sain kuitenkin opinnoista paljon irti ja nautin Suomeen verrattuna erilaisesta opetuksesta. Esimerkiksi yhdellä kurssilla harjoittelimme konkreettisesti kehitysprojektin suunnittelua ja valmistelua kolmen viikon mittaisessa projektissa. Tentit osoittautuivat myös hyvin erilaisiksi: Helsingin yliopistossa olen tottunut esseevastauksiin, mutta Wageningenissa tenttikysymyksiin toivottiin vastausta usein maksimissaan kolmella lauseella. Tenteissä oli siis lukuisia kysymyksiä, ja vastausten piti olla hyvin spesifejä. Tenttien ja kurssien läpi pääsemiseksi, arvosanaksi vaadittiin vähintään 5,5 ja 10 oli paras mahdollinen arvosana.

Wageningenin yliopiston Forum rakennus. Kuva: Johanna M.

Terveys

Alankomaissa jokaisella kansalaisella on oltava terveysvakuutus. Vaihto-oppilailta tätä ei kuitenkaan edellytetä, jos heillä on oma vakuutus. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa mukaan Kelalta saatu eurooppalainen sairasvakuutuskortti sekä haluttaessa lisäksi yksityinen matkavakuutus. Paikalliselle terveysasemalle (Huisarts) kannattaa rekisteröityä heti alkajaisiksi, jotta myöhemmin pääsee vaivattomammin asioimaan lääkärin luona, jos tarve yllättää. Myös esimerkiksi sairaalaan pääsee nopeammin hoitoon oman lääkärin kirjoittaman lähetteen kanssa, pois lukien tietysti välitöntä hoitoa vaativat tapaukset.

 

Käytännön vinkit arjen tueksi

Alankomaissa luottokortit eivät ole yleisesti ottaen käytössä juuri missään, joten paikallisen pankkitilin avaaminen voi olla järkevää, ellei valmistaudu kantamaan käteistä aina mukana. Kortilla maksamista kutsutaan termillä ’PIN’ ja esimerkiksi ruokakaupoissa joillakin kassoilla lukee ’PIN ONLY’.

Yleinen hintataso on hieman suomea alhaisempi. Jokaisessa kaupungissa järjestetään tori (market) vähintään kerran viikossa. Toreilta saa ruokaa, etenkin kasviksia ja hedelmiä todella edullisesti, joten suosittelen käymään! Myös vuokrat ovat paikasta riippuen edullisempia Helsinkiin verrattuna, Wageningenissa kohtuullinen huoneen vuokrahinta on 200-400 euroa kuussa.

Kannattaa vierailla myös muissa kaupungeissa, välimatkat ovat todella lyhyitä Suomeen verrattuna – tämä kuva Amsterdamista. Kuva: Johanna M.
Posted on

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Heippa kaikki Ruotsiin vaihtoon lähtevät ja lähtemisestä kiinnostuneet!

Olin vaihdossa Tukholman yliopistossa syksyn 2017 opiskellen kulttuurimaantiedettä (kulturgeografi) 30op verran. Opiskelin aivan tavallisessa ruotsinkielisessä opinto-ohjelmassa ruotsalaisten kanssa ja lukuun ottamatta yksittäisiä tenttejä suoritin kaikki opintoni ruotsiksi.

Ennen lähtöä

Ruotsi on lähellä ja sen myötä lähteminen ei ainakaan omalla kohdalla tuntunut erityisen dramaattiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö itseä kannata valmistaa lähtöön. Itselleni tämä tarkoitti etenkin kielen hiomista esimerkiksi kaunokirjallisuutta lukemalla ja tv-ohjelmia katsoen. Mikäli kieltä haluaa todella oppia kannattaa opiskelusta tehdä heti systemaattista, esimerkiksi keräämällä sanoja ja kysymyksiä ylös myöhempää selvittämistä varten.

Lisäksi byrokratia kannattaa hoitaa kerralla kuntoon jotta sitä ei tarvitse tuskailla vaihdon aikana. Tärkeintä on 1) ilmoittaa väliaikaisesta muutosta Ruotsiin ja 2) ilmoittaa vaihdosta Kelalle jotta saat oikeat tuet.

Asuminen

Ruotsiin, ja etenkin Tukholmaan, lähtiessä tärkeintä on aloittaa asunnon etsintä riittävän ajoissa. Jotkin yliopistot tarjoavat vaihtareille asunnon mutta monet eivät ja asuntotilanne on etenkin suuremmissa kaupungeissa hyvin vaikea.

Toisaalta asunnon hankkiminen itsenäisesti onnistuu kyllä varmasti kunhan on valmis  asettamaan vaatimustason tilanteen tasalle. Jos on valmis asumaan alivuokralaisena (inneboende) tai kimppakämpässä asuntoja kyllä löytyy. Lisäksi etenkin Tukholmassa pitkät matkat ovat normi eikä tunnin koulumatka ole mitenkään erityisen pitkä. Itse aloitin asunnon hakemisen vasta juhannuksena (suosittelen aloittamaan vähän aiemmin) mutta löysin asuinpaikan silti muutamassa viikossa.

Kuva: Mikko A.

Alivuokralais/kimppakämppiä haetaan lähinnä blocket.se -sivustolta, joka on tori.fi:tä muistuttava markkinapaikka. Asunto löytyy parhaiten luomalla itsestä vuokralle etsitään -ilmoitus, jossa esittelet itsesi ruotsiksi ja englanniksi. Tällöin vuokranantajat ottavat sinuun itse yhteyttä etsiessään luotettavaa vuokralaista, itse sain noin 10 yhteydenottoa ensimmäisen viikon aikana. Vuokrat kohtuullisen sijainnin asunnoissa pyörivät Tukholmassa 5000 kruunun molemmin puolin, nyrkkisääntönä mitä pienempi kaupunki sitä matalammat vuokrat.

Itse löysin alivuokralaiskämpän eläkeläismiehen luota Danderydistä, noin 8 km päästä Tukholman keskustasta ja yhden pysäkin kanssa kampuksesta. Olin asunnon suhteen hyvin onnekas, sillä asunnon sijainti oli täydellinen, vuokranantaja paljon matkoilla ja vuokra halpa (4700 kruunua).

Danderydin kotimaisemat. Kuva: Mikko A.

Opiskelu ja opetus

Opiskelemani aine oli kulttuurimaantiede (kulturgeografi), joka yhdistää yhteiskunta- ja maantieteitä. Ainakin Tukholman yliopistolla laitokset ovat todella vapaita päättämään opetuksesta joten käytännön asioiden järjestyminen riippuu paljon missä aineessa opiskelee. Opinnot olivat suurelta osin mielenkiintoisia mutta myös haastavia. Kursseissa oli todella monimuotoisia osasuorituksia kuten pieniä tenttejä, esseitä, yhteiskirjoitustehtäviä, harjoitustehtäviä ja artikkelien lukua jotka kaikki tuli suorittaa kurssimerkinnän saadakseen.

Opiskelu on yleisesti Suomea enemmän ryhmätöihin painottuvaa ja korostaa tiedon etsimistä ja koostamista. Suomalaisesta tuntui välillä, että ryhmätyötehtävät olisi tehnyt murto-osassa käytetystä ajasta itse mutta toisaalta samalla pääsi tutustumaan opiskelukavereihin. Eivätkä ruotsalaisetkaan keskustelu kuplivasti jatkuvalla syötöllä, suuri osa kurssien pohjustuksesta oli perinteisiä luentoja joilla keskustelun herättäminen oli opettajalle kotoisan vaikeata.

Omiin opintoihini vaikutti luonnollisesti paljon se, että kaikki opetus oli ruotsiksi. Kielitaidon riittävyys oli luonnollisesti epäilyksiä herättävä asia mutta ilokseni totesin opintojen sujuvan oikein hyvin. Koin myös, että Ruotsin monikulttuurisuus auttaa myös ruotsia opettelevaa vaihtaria sillä ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikki eivät puhu täydellistä ruotsia. Tärkeämpää kuin kielen oikeaoppisuus on puhua sulavasti siinä mielessä ettei puhe töksähtele sillä harva kiinnittää huomiota kielen vajavaisuuksiin kunhan tekee itsensä ymmärretyksi. Kirjoitettua kieltä taas voi opetella opintojen ohessa: tenttikirjat ja esseiden kirjoittaminen olivat erinomaisia tilaisuuksia kerrata myös kielioppia. Lisäksi kun pitää luennolla yliopiston netmotin auki koneella on ruotsiksi opiskelu yllättävän helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ruotsissa todella monen palvelun käyttö terveyspalveluista ruokakaupan etukorttiin vaatii paikallista henkilöturvatunnusta (personnummer). Yliopistolla opiskelu onnistuu ilmankin mutta lähes kaikkialla muualla tulet törmäämään siihen, että asioiden hoitaminen on hankalaa ilman personnummeria. Vaihtarin kannalta harmillista on, että numero myönnetään vain, jos maassa on aikomus asua vähintään yhden vuoden ajan. Toisaalta pohjoismaiden välillä vallitsee vapaa liikkuvuus jonka johdosta asumisaikomustaan ei tarvitse erityisesti todistaa millään. Lisäksi lyhyemmästä asumisesta ei seuraa mitään sanktiota vaikka maasta muuttaisi pois vaikkapa neljän kuukauden jälkeen.

Posted on

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.

Posted on

Vaihtokertomus, Renmin University of China, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä: mitä mukaan ja miten valmistautua vaihtoon?

Noin paria kuukautta ennen vaihtoon lähtöä Renmin–yliopisto lähettää opiskelijalle kirjeen, jossa on yleistietoa koulusta ja kampuksesta. Alkupaketti ei ole kovin kattava, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli varsin riittävä alkuun pääsemiseksi. Kaikki  oikeasti tärkeä selviää paikan päällä. Varmuuden vuoksi passikuvia ja kopioita passista/viisumista kannattaa ottaa muutama enemmän kuin mitä virallisissa ohjeissa ohjeistetaan. Niitä kun saattaa tarvita muuallakin kuin pelkässä yliopiston byrokratiassa (esim. pankissa).

Kiina on edullisen hintatason maa. Lähes kaiken tarvittavan saa halvalla paikan päältä. On kuitenkin fiksua välttää ajattelutapaa “ostan kaiken tarvittavan Kiinasta ja heitän ne sitten vuoden päätteeksi pois”. Lukuvuoden lopussa näyttäytyvä ilmiö, jossa asuntoloiden käytävät täyttyvät henkareista, sateenvarjoista, siivousvälineistä, suihkutossuista, jatkojohdoista jne. tavaroista jotka ovat matkalla kaatopaikalle, on surullinen.

Länsimaalaiset lääkkeet ja perusvoiteet ovat asia, joita voi olla vaikea löytää Kiinasta. Olo voi olla orpo jos sairastuu, yrittää löytää rajoittuneella kielitaidolla lääkettä, ja ainoat joita tarjotaan ovat kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvia yrttejä ja liemiä. Hajusteettomat, herkän ihon voiteet, pesuaineet, shampoot jne. voivat myös olla hankalia löytää. Pekingin talvi on erityisen kuiva, joten jos on taipumusta iho-ongelmiin, niin omien rasvojen tuonti saattaa helpottaa elämää suuresti. Myös esimerkiksi aurinkovoidetta joka EI ole valkaiseva voi olla haastavaa löytää.

Jos tietokoneeseen haluaa asentaa VPN–ohjelman, on lataus suoritettava kotona, sillä pääsy lataussivustolle on todennäköisesti estetty Kiinassa. Puhelimeen on hyvä ladata valmiiksi WeChat–sovellus, kiinalainen Whatsapp, joka toimii pikaviestisovelluksena, lompakkona ja monena muuna.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kampukselle saapuessa tulee ensin ottaa suunta kohti International Culture Exchange Centeriä (tunnetaan paremmin nimellä 高丽楼, Gaoli building tai Korea building). Tämä on se rakennus, joissa suurin osa suomalaisista yliopistoista tulleista opiskelijoista todennäköisesti asuu. Saapumisesta tulee ilmoittaa tämän hotellinkaltaisen rakennuksen “front deskille” eli respaan. Näin tulee tehdä siinäkin tapauksessa, että on hakenut asuntolapaikkaa jostain toisesta asuntolarakennuksesta. Jonot voivat olla pitkiä, sillä suuri määrä uusia opiskelijoita on tullut tekemään saman kuin sinäkin: maksamaan vuokran ja hakemaan opiskelijoiden aloituspakettia jossa on mukana mm. Renminin opaskirja, asuntolan säännöt jne. Pitkien odotusaikojen välttämiseksi onkin suositeltavaa saapua Gaoli-rakennukselle heti aamusta. Etenkin Finnairin suoraa Pekingin reittiä käyttävälle tämä on kätevää, sillä lento saapuu aikaisin aamulla.

Ensimmäinen viikko Renmin–yliopistolla on orientaatioviikko. Varsinainen opiskelijaksi rekisteröityminen alkaa muutama päivä sen jälkeen kun asuntolapaikka on otettu vastaan (huomaa siis, että asuntolaan kirjautuminen ja vuokran maksaminen ei vielä tarkoita läsnäolevaksi ilmoittautumista). Opiskelijaksi ilmoittautuminen tapahtuu askel askeleelta tyyliin: täytä perustietosi ja siirry rastille 1, allekirjoita noudattavasti Kiinan ja ylipiston sääntöjä, sitoudu olemaan käyttämättä huumeita jne. ja siirry rastille 2, anna passi, valokuva, kaavakkeet virkailijalle ja siirry kohtaan 3 jne. Todennäköisesti tämän prosessin yhteydessä paikanpäällä on ChinaMobilen tai muun operaattorin piste, josta voi kätevästi hankkia köntsäsummalla liittymän koko vuodeksi. Rekisteröitymisen päätteeksi saa kasan papereita, joissa ilmoitetaan tasokokeiden luokkahuoneet ja kellonajat (mikäli opiskelija on valinnut opiskelevansa vain kiinan kieltä), yhteislähtö terveystarkastukseen, tervetulotilaisuuden ajankohta jne. Tervetulotilaisuuteen osallistuminen ei ole pakollista, mutta sieltä saa hyvää yleistietoa viisumeista, koulun käytännöistä, opiskelijakortin käytöstä jne.

Opiskelijat jotka ovat Kiinassa yli yhden lukukauden tarvitsevat opiskelijaviisumin joka muutetaan väliaikaiseksi asumisluvaksi. Tämän edellytyksenä tulee suorittaa kattava terveystarkastus joka pitää sisällään kaiken aina pituuden, painon, verenpaineen ja näön mittaamisesta sydänfilmiin, keuhkoröntgeniin ja HIV-testiin. Tarkastuksen voi suorittaa Kiinassa omatoimisesti ulkomaalaisklinikalla, mutta ylivoimaisesti helpoin tapaa hoitaa asia pois alta on osallistua Renminin järjestämään yhteislähtöön orientaatioviikolla. Tarkastukseen osallistuvat lähtevät aamulla bussilla sairaalaan (huom. ei ruokaa ja juomaa aamulla!). Paikalla on todennäköisesti myös muut Pekingin yliopistot joiden uudet opiskelijat tarvitsevat terveystarkastuksen, joten päivästä voi tulla pitkä. Noin viikon odottelun jälkeen tarkastuksen tulokset saapuvat. Jos kaikki on ok, on opiskelija oikeutettu hakemaan asumislupaa. Tämän voi suorittaa itse yliopistolla. Virkailijalle toimitetaan vino pino papereita, hieman rahaa, terveystarkastuksen tulokset sekä itse passi, josta ne menevät eteenpäin poliisille 1–2 viikoksi käsittelyyn. Jos haluaa passin itselleen nopeammin takaisin, voi tämän kaiken hoitaa myös menemällä itse poliisilaitokselle.

On tärkeää muistaa liittyä yliopiston ja fuksien erilaisiin WeChat-ryhmiin, joissa etenkin ensimmäisten viikkojen aikana jaetaan tärkeää tietoa ja joissa voi kysyä kysymyksiä: miksi Internet ei vieläkään toimi tunnuksillani? Milloin ja mihin tasokokeen tuloksen tulevat? Tietääkö joku missä on kirjakauppa? Onko arvioita milloin opiskelijakortit saapuvat? Ryhmissä on mukana kansainvälisen toimiston työntekijöitä, jotka vastailevat kysymyksiin.

Asuminen

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla useita eri asuntolavaihtoehtoja joihin tulee ilmoittautua etukäteen seuraamalla yliopiston lähettämiä ohjeita. Niin sanotusti paras ja suosituin rakennus on Korea building, joka tarjoaa lähes hotellimaiset puitteet. Majoittuminen tapahtuu yhden hengen huoneissa, jotka on varusteltu sängyllä, vaatekaapilla, kirjoituspöydällä, hyllyllä, televisiolla ja kylpyhuoneella jossa on oma länsimaalaistyylinen vessa. Lämmin vesi toimii ympäri vuorokauden. Lakanat saa vaihtaa kahden viikon välein, kannattaa tarkkailla hisseissä olevia ilmoituksia. Niissä ilmoitetaan lakanoidenvaihtopäivistä ja muista tärkeistä rakennuksen asioista (esim. talvisin mahdollisista tauoista veden ja sähkön jakelussa). Useimmissa kerroksissa on pyykinpesukoneet ja vaatimaton keittiö. Keittiöistä löytyy induktioliesi, kraana ja mikro. Jos ruokaa haluaa itse tehdä, jääkaapit, pannut ja muut tarvikkeet tulee hankkia itse. Roskat voi laittaa illalla huoneen oven eteen, josta siivoojat tulevat ne aikaisin aamulla keräämään. Siivoojat tulevat myös kerran viikossa huoneisiin sisälle “siivoamaan” kylpyhuoneet, joskin he kierrättävät samoja likaisia rättejä ja moppeja huoneesta toiseen. Hygieenisempää lieneekin jos itse siivoaa oman kylpyhuoneensa.

Päivisin Korea-rakennukseen saa tulla kuka vaan. Virallisesti vierailijoita vaaditaan rekisteröimään omat tietonsa respaan henkilökortin kera, mutta käytännössä tätä ei valvota. Iltaisin n. kello 9–10 jälkeen ovet menevät kiinni ja sisään pääsee vaan huonekortilla. Aulassa istuu vartijoita, jotka saattavat vaatia yöllä kotiin tulevaa täyttämään huoneen numeron, saapumisajan jne. erillisille lipukkeelle, tämäkin tosin riippuu siitä, kuka työvuorossa sattuu olemaan.

Korea–rakennuksen alakerrassa on suosittu Laneway–kahvila, suosittu paikka iltapäivien hengailuille ja opiskelulle. Alakerrassa on myös pieni supermarket ja vaatimaton kuntosali.

Muissa asuntoloissa on pääosin (mutta ei pelkästään) kahden hengen huoneita. Näissä edullisemmissa rakennuksissa asuu etenkin Kiinan valtion stipendillä saapuneita opiskelijoita jotka nauttivat ilmaisesta asumisesta. Näissäkään puitteet eivät ole pahimmasta päästä: rakennukset ovat perussiistejä ja ne on varusteltu julkisilla keittiöillä ja pesukoneilla. Suomalaisen näkökulmasta suurin miinuspuoli saattaa olla useiden ihmisten kanssa jaetut kylpyhuoneet ja epäsiistit käymälät, jotka ovat kaiken lisäksi kiinalaiseen tyyliin pelkät reiät lattiassa.

Kampus

Kuten valtaosa Pekingin yliopistoista, myös Renmin–yliopisto sijaitsee Pekingin Haidian–nimisellä alueella. Kampuksen itäportti on kätevästi muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolinjan 4 pysäkistä Renmin University, 人民大学. Kävelymatkan päässä kampukselta on ainakin neljä isoa ostoskeskusta ja erittäin runsaasti ravintoloita. Baarit ovat Pekingissä tyypillisesti keskittyneet vain tietyille alueille, joten yöelämää kaipaavan on hypättävä joko metron, bussin, taksin tai kaupunkipyörän kyytiin. Itse kampus on porteilla aidattu suuri ja kaunis alue. Sisältä löytyy puistoja, suihkulähteitä, istutuksia, monta ruokalaa, ravintoloita, kahviloita, kauppoja, kirjasto, uimahalli, yleisurheilurata, kuntosaleja, sairaala ja paljon muuta. Teoriassa koko kampukselta ei tarvitse koskaan poistua, sillä kaikki tarvittava pankkia lukuun ottamatta löytyy sen sisältä. Toisin kuin joidenkin Pekingin yliopistojen kampukset, Renminin kampukselle on vapaa pääsy myös ulkopuolisille.

Opiskelu ja opetus

Renmin–yliopistossa voi opiskella monia eri aineita riippuen siitä, minkälaiseen vaihto–ohjelmaan on hakenut mukaan. Itse hain opiskelemaan pelkkää kiinaa, joten pystyn jakamaan kokemukseni pelkästä kieliohjelmasta. Pelkkää kieltä opiskelevien lukujärjestys, tenttien aikataulut, opetuksen tyyli, läsnäolovelvollisuus, kursseille ilmoittautuminen yms. poikkeaa huomattavasti niistä, jotka opiskelevat esimerkiksi lakia.

Luokka valitaan puolestasi orientaatioviikon tasokokeen menestyksen mukaisesti. Jos ensimmäisen viikon aikana tuntuu siltä, että osoitettu taso on liian helppo tai liian vaikea, voi sitä vielä vaihtaa. Jos mielii korkeammalle tasolle, tulee osallistua uuteen tasokokeeseen. Kirjat tulee ostaa itse kampuksen kirjakaupasta. Ei kannata tehdä niihin merkintöjä ennen kuin on täysin varma oman tason sopivuudesta.

Lukujärjestykset annetaan valmiina, kursseja ja aikatauluja ei siis voi itse valita. Oppitunteja on kaksi päivässä (1,5h x 2), välissä on puolen tunnin tauko. Tunnit ovat maanantaista perjantaihin kello 8–11.30. Oppiaineet ovat Intensive reading (精读), kuullunymmärtäminen (听力), puhuminen (口语), kirjoitus (写作) ja lukeminen (阅读). Opetuksen tyyli on täysin riippuvainen opettajasta. Esimerkiksi oman vaihtovuoteni syyslukukaudella ei 写作-kirjaa täytynyt edes ostaa ja 口语-tunti koostui lähinnä siitä, että kuuntelimme kun opettaja puhuu. Kevätlukukaudella taas seurasimme 写作-kirjaa orjallisesti, ja tehtävänämme oli kirjoittaa yksi essee viikossa. Keväällä 口语-tunneilla pääsi myös onneksi itsekin ääneen, mikä on tietysti koko puhetuntien ydin.

Läsnäoloa vaaditaan virallisesti 2/3 oppitunneista, tosin nimien kirjaaminen ylös riippuu sekin hieman opettajasta. Läksyjen määrä on niin ikään riippuvainen opettajista.

Kokeita on lukukaudessa kaksi, lukukauden puolivälissä ja tietysti lukukauden päätteeksi.

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä

Säästä aina kaikki kuitit ja tositteet jotka saat, etenkin ne, jotka saat kun maksat vuokrat, hankit puhelinliittymän, ostat oppikirjat jne. Ensimmäisen viikon aikana on hyvä kantaa mukana kansiota, jossa on mukana kaikki saadut tositteet, niitä saatetaan kysyä. Kannattaa kirjoittaa oma opiskelijanumero, puhelinnumero yms. kätevästi saatavilla olevaan paikkaan, sillä omia tietoja tulee täyttää useille eri kaavakkeille. Myös terveystarkastukseen mentäessä kannattaa suosiolla mukaan kaikki dokumentit, myös kopioita viisumista ja passista, vaikka niitä ei erikseen mainittaisikaan mukaan tarvittavien paperien listalla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että jonottaa ensin tunnin tai pari vain todetakseen että jostain syystä juuri sinulta (ja VAIN sinulta) vaaditaankin ekstrakopioita jostain, ja joudut lähteä etsimään kopiokonetta ja tietysti jonottamaan uudestaan.

Pankkitilin avaaminen on lähestulkoon pakollista. Tilin avaamiseen saattaa mennä aikaa ainakin heillä, jotka opiskelevat koko vuoden. Pankkitilin voi avata vasta sitten kun oleskelulupa on myönnetty, jonka edellytyksenä puolestaan on terveystarkastus, terveystarkastuksen tulosten odottelu, passin toimittaminen poliisilaitokselle ja odottelu sen takaisin saamiseksi. Pankkitilin avaaminen on tärkeää ainakin kahdesta syystä: 1. vain näin voit siirtää rahaa opiskelijakorttiisi, joka toimii maksuvälineenäsi ruokalassa 2. vain näin voit ottaa käyttöön mobiilimaksamisen esim. Wechatillesi (微信支付). WeChat-tilisi yhdistetään pankkitiliisi, jonka jälkeen voit maksaa suoraan sovelluksessa. Suomessa mobiilimaksaminen ei ole vielä yleistä, ja itse vierastin ajatusta monta kuukautta. Lopulta elo alkoi käydä mahdottomaksi: esimerkiksi useissa ravintoloissa tilaus suoritetaan Wechatissa ja maksetaan siellä suoraan. Joissain paikoissa käteistä ei enää edes huolita. Kaupunkipyörät toimivat vain kännykällä maksaessa. Ylipäätään Alipay ja WeChatillä maksaminen nopeuttaa ja helpottaa arkea huomattavasti. Myös katusoittajat, katujen hedelmäkauppiaat jne. haluavat maksunsa mieluiten kännykällä.

Tiedonkulku Renminin sisällä on usein puutteellista. Esimerkiksi lukukauden tarkka päättymisaika, loppukokeiden ajat, arvosanojen lähettäminen kotiyliopiston ja yleisesti ottaen vähän kaikki riippuu vähän siitä, keneltä kysyy. Koulun henkilökunta ei juuri puhu englantia, mikä saattaa olla ongelmallista heille joiden kiina ei vielä ole edistyneellä tasolla. Lentolippuja, lomia ja muita suunniteltaessa kannattaa varmistella useaan otteeseen päivämäärät.

Metro on ylivoimaisesti kätevin ja edullisin tapa liikkua paikasta toiseen. Pekingin metrosysteemi on suuruudestaan huolimatta kadehdittavan selkeä, täsmällinen, nopea ja edullinen. Metrolla liikkumista helpottaa älypuhelimeen ladattavat sovellukset, kuten MetroMan. Sovellus hakee puolestasi tarkat reittiohjeet, kellonajat ja hinnat.

Renmin–yliopistolla on vaihtosopimus monien suomalaisten yliopistojen kanssa. Siksi kampuksella voi törmätä yllättävän suureen määrään suomalaisia. Ylivoimaisesti suurin osa vaihto-opiskelijoista on korealaisia. Lukukausien (etenkin syyslukukauden) alussa yliopisto järjestää muutamia (kesyjä ja alkoholittomia) tutustumispirskeitä joissa uudet opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Käytännössä uusiin ihmisiin tutustuu parhaiten kursseilla, asuntoloissa ja esim. Laneway–kahvilassa (ks. kohta Asuminen). En kuitenkaan voi painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on pyrkiä tutustumaan paikallisiin kiinalaisiin. Tässä täytyy olla oma-aloitteinen. Kiinalaisen ystävän saaminen voi olla vaikeaa, mutta samalla se voi olla avain koko Pekingin ja kiinalaisen kulttuurisen kokemiseen. Vaihtaripiireissä pyörimisessä ei ole mitään väärää, usein juuri muut vaihto-oppilaat ymmärtävät läpikäymäsi asiat ja ongelmat parhaiten. Pyri silti parhaasi mukaan altistamaan itsesi Kiinalle, kiinalle ja kiinalaisille ihmisille. Jos paikallisiin tutustuminen tuntuu vaikealta kasvotusten, muista että elämme sosiaalisen median aikakautta ja voit hyvin lähestyä ihmisiä erilaisten WeChat-ryhmien ja puhelinappien avulla. Tinder ei Kiinassa toimi, mutta esimerkiksi sovellus nimeltä Tantan (探探) ajavat Kiinassa saman asian.

Posted on

Vaihtokertomus, Seoul National University, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin maisteriopintoihini kuuluvan vaihtojakson Etelä-Koreassa kohdeyliopistonani Seoul National University. Vaihtoon valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä tehtävää on varsin paljon ja aikataulujen kanssa on oltava tarkkana. Liikkuvuuspalvelusta sai hyvät ja ajantasaiset ohjeet, joita noudattamalla urakasta selvisi kunnialla. Lisäksi vaihtoyliopistoni liikkuvuuskoordinaattori auttoi tarvittaessa sähköpostitse. Paikan päällä kokemuksia vaihtaessa sain kuulla, että monen seikan kanssa oltiin joustettu, vaikka ohjeissa oltiin hyvin ehdottomia. Kannattaa siis aina kysyä asiaa vastaanottavalta yliopistolta, mutta valmistautua ohjeita noudattamalla kuitenkin mahdollisimman tarkasti. Sain tiedon helmikuun lopussa alkaneen vaihdon virallisesta hyväksymisestä joulukuun alussa sekä kirjeitse että sähköpostitse. Kirjeen liitteenä tulleita dokumentteja tarvittiin Suomen päässä viisumia haettaessa ja sähköpostitse saapuvissa ohjeissa käsiteltiin perin pohjin muun muassa kurssi-ilmoittautumista ja opiskelija-asunnon hakemista. Viisumin lisäksi Etelä-Korean päässä tarvittiin vielä ARC-kortti, joka mahdollisti matkustamisen ulkomaille vaihdon aikana. Kortin saamisessa kesti 1,5 kuukautta, joten tämä kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Jos olet varannut matkan vaihtosi alkuun eikä kortti ole vielä saapunut, voit käydä hakemassa maahanmuuttovirastosta dokumentin, joka todistaa sinun hakeneen ARC-korttia. Vaihtoa varten Suomesta haetulla viisumilla pääsee maahan vain kerran, joten ilman ARC-korttia tai todisteena toimivaa dokumenttia ei olisi päässyt enää Etelä-Koreaan takaisin. Seoul National University tiedotti prosessista sähköpostitse ja pientä lisämaksua vastaan korttia oli mahdollista hakea kampuksella järjestetystä pop-up -pisteestä.

Suosittelen lämmöllä vaihtoyliopistoni SNU Buddy -järjestöön liittymistä. Valtaosa vaihto-opiskelijoista liittyi mukaan, joten ryhmän kautta sai helposti ystäviä ja erilaisia aktiviteetteja kampuslounaista karaokeiltoihin järjestettiin pitkin kevättä. Noin kuukausi ennen vaihtoa saapuivat ohjeet, kuinka liittyä mukaan ja rekisteröityä omaan ryhmään. Vietin vapaa-aikaani pitkälti SNU Buddy -ryhmästä muodostuneen ystäväpiirin kanssa, kuten monet muutkin, lisäksi sain ystäviä yhteisten luentojen ja ryhmätöiden myötä. Korealaiset opiskelijat olivat varsin kiireisiä ja stressasivat opinnoistaan, mutta SNU Buddyn kautta tutustuin myös paikallisiin. Tästä oli erityisesti hyötyä, kun ei itse osannut kieltä ja sai arvokkaita neuvoja. Esimerkiksi sairastuessani sain hyviä vinkkejä tuutoreilta, joiden kanssa viestittiin paikallisessa Whatsappissa eli KakaoTalkissa. Suosittelen lataamaan applikaation jo ennakkoon tutustuaksesi käyttöön, sillä sitä käytettiin myös opiskelija-asuntolan viralliseen viestintään. Kampuksen terveyskeskuksesta sai apua sairauden sattuessa ja muutaman euron maksu tapahtui käynnin yhteydessä. Vapaa-aikaa vietin muutenkin paljon kampuksella, joka on todella viihtyisä ja monipuolinen, ympäristö vehreä ja kaikki kävelyetäisyydellä. Matka keskustaan sujui kätevästi metron ja bussin yhdistelmällä, mutta aikaa kannatti varata noin tunti per suunta, meni minne tahansa. Soulin metrojärjestelmä on todella kattava ja keskiyöllä sen sulkeutuessa taksi verrattain edullinen, keskustasta kampukselle jaetulla matkalla pääsee muutamalla eurolla. Metrojärjestelmän ainut miinuspuoli oli, ettei T-money -matkakortille voinut ladata aikaa vaan arvoa, jolloin metromatkustaminen tuli suhteellisen kalliiksi. Fiksuinta oli mennä aina yhdelle alueelle per päivä ja tutustua kaupunkiin vähitellen. Vaikka kaupunki onkin valtavan kokoinen, useamman metrovälin voi kävellä etenkin keskustan alueella, jolloin rahaa säästyy pitkällä tähtäimellä.

Sain itse vaihtokevään ajaksi opiskelija-asunnon yliopiston asuntolasta. Asuntojen valinta suoritettiin arpomalla, joten asunnon saamisesta ei ollut varmuutta – moni vaihto-opiskelija jäi myös ilman kampusmajoitusta. Maisteriopiskelijat saivat tiedon asunnon saamisesta joulukuussa, mutta kandidaattivaihtoon tulleet vasta helmikuussa pari viikkoa ennen vaihdon alkua. Varmuuden vuoksi varalle kannattaa siis katsoa muitakin vaihtoehtoja, usea tuttava oli vuokrannut paikallisen majatalon eli Goshiwonin huoneen itselleen muutamaksi kuukaudeksi, mikä on Aasiassa yleinen käytäntö. Itselläni kävi tuuri kampusasuntolan suhteen, mutta suomalaisesta omaan tilaan tottuneesta näkökulmasta huoneen jakaminen jännitti ennakkoon. Vain kourallinen vaihto-opiskelijoita sai oman yksityisen huoneen, ja nämä olivat kalliimpia kuin jaetut. Oma jännittämiseni etukäteen oli turhaa, sillä yhteisasuminen sujui varsin mallikkaasti. Tietenkin se vaati joustoa molemmilta osapuolilta erilaisten aikataulujen ja elintapojen erojen suhteen, mutta onnekseni meillä oli varsin samanlainen rytmi ja elämäntavat. Jaoin asuntoni viiden korealaisen opiskelijan kanssa ja huoneeni yhden heistä kanssa. Huone oli todella pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava, kävely luennoille sujui kymmenessä minuutissa ja hinta koko lukukaudelta oli todella halpa. Opiskelija-asunnon haku oli kuitenkin aikaa vievä prosessi, jossa oli monta muistettavaa seikkaa ja aikatauluja oli noudatettava tarkasti. Suosittelen lukemaan ohjeet todella huolellisesti ja valmistautumaan hyvissä ajoin ennakkoon, jotta tarvittavat dokumentit on valmis lähettämään kirjeitse heti valinnan varmistuttua.

Kampusmajoitus kannatti siinäkin mielessä, että läsnäoloa vaadittiin jokaisella käymälläni kurssilla, joten vietin kampuksella päivittäin aikaa opintojen parissa. Opetus erosi todella paljon suomalaisesta yliopisto-opetuksesta juuri interaktiivisuudellaan, jossa jokaiselta opiskelijalta vaadittiin aktiivista osallistumista läpi kurssin. Moni kursseista oli lisäksi pilkottu erilaisiin pienempiin osiin, jolloin suorituksen saamiseksi yhdellä kurssilla oli tehtävänä esseiden lisäksi esityksiä ja ryhmätöitä. Etenkin kesän kynnyksellä erilaista tehtävää deadlineineen oli todella paljon, joten matkasuunnitelmat kannattaa suunnitella opintojen ympärille niin, että poissaolojen sijaan hyödyntää korealaisia juhlapyhiä lomapäivinään. Kurssivalinnat tehtiin ennakkoon ennen vaihdon alkua sähköisesti, mutta valittuja opintoja oli mahdollista vaihdella vielä paikan päällä ensimmäisten viikkojen aikana. Ilmoittautuminen alkoi paikallisen aikavyöhykkeen aikataulussa, mikä Suomen päässä tarkoitti keskellä yötä. Valvominen kuitenkin kannatti, sillä moni kursseista meni minuuteissa täyteen. Kannattaa siis ennakkoon käydä läpi valikoimaa ja tehdä paikallisessa WebOodissa sähköinen muistilista, josta kurssit on kätevä lisätä ilmoittautumisten alkaessa. Viimeiset tentit järjestettiin aivan lukukauden lopussa, joten ylimääräistä aikaa kaupungin tutkimiseen ennen kotiinpaluuta ei juuri ollut. Jälkikäteen ajateltuna kannattaa siis hyödyntää jokainen viikonloppu suurkaupungin koluamiseen, kirjastolla vietettyä aikaa unohtamatta.

Itse en kokenut sen suurempaa kulttuurishokkia, mutta siihen voi vaikuttaa, että olen ollut lomamatkalla Etelä-Koreassa pari vuotta sitten. Esimerkiksi ruoka on todella hyvää, mutta sen tulisuus saattaa tulla monille yllätyksenä. Lisäksi väenpaljous, ilman saasteisuus ja ruuhka liikennevälineissä voi toisinaan tuntua ahdistavalta. Kaiken kaikkiaan Soul on kuitenkin erittäin turvallinen kaupunki, jossa asukkaiden viihtyvyyteen on panostettu monin eri tavoin. Vaihtokohteena se on mielestäni erinomainen, sillä aika kaupungissa kuluu silmänräpäyksessä ja koettavaa riittää jokaiselle päivälle. Syöminen on suhteellisen halpaa, samoin opiskelija-asunto ja etenkin kampuksella aikaa viettäessä selviää muutamalla eurolla per päivä, vaikkakin kahviloissa on mielestäni kampuksellakin kalliimpaa kuin Suomessa. Tekemistä Soulissa riittää valtavasti, joten budjettiin kannattaa suunnitella joustovaraa sen verran, että voi tarttua spontaaneihin tilaisuuksiin niiden osuessa kohdalle. Kampuksen lähialueen vehreys ja ympäröivät vuoret kannustivat kiipeilyyn ja rauhoittumiseen vastapainona kaupungin sykkeelle, joten uskon kohteesta löytyvän jokaiselle jotakin.

Posted on

Vaihtokertomus, Kobenhavns universitet, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Omalta osaltani vaihtoon valmistautuminen alkoi ensimmäisestä vaihtoinfosta. En muista tarkalleen koska se oli, mutta hyvissä ajoin ennen vaihtoon hakemista. Tämän jälkeen päätin oikeasti hakea vaihtoon ja aloin tutkia mitä Kööpenhaminan yliopistolla olisi minulle tarjolla. Kun olin löytänyt sopivia kursseja, aloin täyttämään mobility onlinea. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä täyttä varmuutta kursseista mutta jotain suuntaa antavaa. Kyselin kavereiltani, jotka olivat olleet vaihdossa Kööpenhaminan yliopistossa mitä kursseja heillä oli ja hekin kertoivat, että kaikki ei ollut tässä vaiheessa varmaa. Yhdellä oli kurssit menneet kokonaan uusiksi vielä Tanskassa.

Mobility online tuntui välillä tylsältä täyttää, mutta tässä vaiheessa hinku Tanskaan oli jo niin kova, että motivaatio saada paperit valmiiksi oli kova. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, vaikka mobility online tuntui vähän vanhanaikaiselta täyttää. Ei mennyt kauaa ennen kuin sain tietää, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon mukaan. Tässä vaiheessa aloin hakea Köpiksen yliopistoon. Jos muistan oikein, minun ei tarvinnut täyttää kuin yksi sivu netissä vaihtoyliopistoon. Tässä vaiheessa aloin ottaa enemmän selvää kursseista Tanskassa ja kyselin opettajilta täällä Suomessa, miten voisin hyväksi lukea ne täällä. Rajasin kurssini kolmeen; Danish culture course (7,5op), Nordic mythology (15op) ja Dansk (7,5op). Kun olin nämä valinnut ja katsonut, hain vaihtoyliopistoon.

Tuntui, että en saa vastausta ikinä! Jälkeenpäin, kun katsoin sähköpostista kauan kesti saada tieto pääsystä Köpikseen, niin siihen meni vain 3 viikkoa. Mutta tuolloin tuntui, että en saa vastausta ikinä! Kun vihdoin toukokuun alussa tuli tieto pääsystä Köpiksen yliopistoon, olin ikionnellinen! Kaikki se vaiva ja stressi olivat sen arvoista. Vielä en halunnut alkaa stressata uusista asioista, kuten muutosta ja kämpästä, vaan nauttia hetkestä. Otin opiskelupaikan vastaan, ilmoitin kurssini mitä halusin opiskella ja aloin hakea stipendiä. Se osoittautui tämän vaihdoin ärsyttävimmäksi asiaksi, koska vastuuyliopisto oli vaihtunut. Se taisi minun kohdallani olla Jyväskylän yliopisto ja tuntui ettei siellä tiedetty mitä pitää tehdä. Ja kun kysyin täältä Helsingistä apua, hekään eivät tienneet mitä ihmiset siellä oikein tekivät. Mutta kaikkien väärinkäsitysten ja papereiden lähettämisen jälkeen sekin onnistui lopulta.

Kesä menikin sitten asuntoa etsiessä Kööpenhaminasta. Hain asuntoa oikeasti koko kesän. Olin erilaisissa facebook-ryhmissä, rekisteröityneenä ainakin kolmella eri asunnonhaku nettisivuilla sekä monilla muilla nettisivuilla. Maksoin yhdestä jäsenyydestä muistaakseni 5e per kuukausi tai viikko, en ole aivan varma. Vasta 2 viikkoa enne lähtöäni löysin huoneen! Muuten kaikki sujui hyvin; Kööpenhaminan yliopisto saadut tunnukset toimivat, opiskelijakortti oli saatu tilattua ja kaikki matkustusasiakirjat tehtyä.

Vaihdon jälkeen piti vielä saada allekirjoitukset stipendipapereihin ja kotiyliopiston papereihin, mutta tämä sujui helposti. Omalta osaltani Kööpenhaminan yliopisto ei halunnut mitään matkakertomusta, mutta stipendi-ihmisille ja kotiyliopistoon sen kirjoitin. Vaihto oli ohi, kun liikkuvuuspalvelut olivat saaneet todistukseni Köpiksen yliopistosta ja pääsin rekisteröimään kurssini. Itse lisäsin kaikki vaihtokurssini opintoihin sivuaineena.

Asuminen/eläminen Kööpenhaminassa

Koska olin vaihdossa vain n.4,5kk, en hakenut cpr numeroa, eli tanskalaista henkilötunnusta. Onneksi asumiseeni sitä ei tarvinnut, mutta yleensä ihmiset kysyvät sitä sopimusta tehdessä. Olin lukenut netistä, että pohjoismaalainen pärjää hyvin ilman tuota cpr numeroa ja itse päätin kokeilla samaa. Pohjoismaalainen saa asua Tanskassa 6kk ilman tuota numeroa ja saa kaikki samat oikeudet terveydenhuoltoon yms. silti. Tämän huomasin, että se toimii, koska jouduin käymään sairaalassa kerran päivystyksessä hakemassa antibiootteja. Tietojen haku kesti ehkä vähän kauemmin kuin Suomessa, mutta muuten samanlaista kohtelua kuin kotona Suomessa. Lääkkeet maksoivat enemmän koska ei ollut cpr numeroa. Muuta byrokratiaa vaihdon alussa Tanskassa en juuri tehnyt. Kaikki oli tehty jo valmiiksi ennen Tanskaan saapumista.

Sain huoneen asunnosta, jonka omisti aivan ihana nainen, josta tuli kuin äiti minulle myöhemmin. Huone oli aika kallis (muistaakseni 3400dkk), mutta olin ottanut opintolainaa vaihtoa varten. Asuin Valby:ssa, joka osoittautui oikein sopivaksi paikaksi. Se on hyvien matkojen päässä sekä keskustasta että yliopiston etelä kampukselta. Pyöräilin sieltä kouluun ja muualle. Julkinen liikenne oli kallista, joten käytin sitä mahdollisimman vähän, lähinnä silloin kun lähdimme kaupungille. Minulla oli oma pyörä ja pyörä oli oikeasti sopivin kulkuväline, pyörätiet hyvässä kunnossa (paremmassa kuin jalkatiet) ja autoilijat tottuneita pyöräilijöihin. Suurin osa kavereistanikin pyöräili, vain muutama kulki julkisilla.

Jos minulla oli ongelmia, vuokraemäntäni auttoi minua aina kaikessa. Esimerkiksi juuri vei sairaalan ja auttoi, miten siellä toimitaan. Lähin halpakauppa oli Netto, mutta sieltä löytyi aina kaikki tarvittava. Bussit, metrot ja junat kulkivat ympäri vuorokauden ja pysäkit olivat lähellä siellä missä asuin. Tanskalaiset olivat omalla kohdallani aina ystävällisiä ja asuminen ja eläminen oli ihanaa ja kaikki sujui. Oloni oli turvallinen melkein koko ajan (näin pari tappelua yöllä) ja muutenkin tuntui samalta kuin Suomessa. Mitään suurempia ongelmia omalla kohdallani ei ollut. Ainoa miinus mitä keksin on, että Tanskassa ja varsinkin Kööpenhaminassa on kallista elää.

Yritin käyttää tanskan kieltä mahdollisimman paljon, koska se oli kuitenkin se mitä olin mennyt opiskelemaan. Sairaalassa, kaupoissa, koulussa ja jos asioin muuten jossain, käytin tanskan kieltä. Melkein kaikki kaverini olivat muita vaihtareita, joten englantia puhuin enimmäkseen, mutta sanoisin silti, että tanskan kielitaito tuli paremmaksi. Kotona käytin sekä tanskaa että englantia.

Opiskelu/opetus

Minulle tuntui, että opiskelu oli aika samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa luennoistani oli massaluentoja, joten paikalla oli useampi kymmen muita opiskelijoita. Ainoastaan tanskan ryhmässä oli kahdeksan opiskelijaa yhteensä. Opetus oli intensiivistä, kaksi kertaa viikossa ja joka kerta aika paljon tehtäviä. Vaikka välillä tanska tuntui rankalta, niin se oli tehokasta. Tuntui etten ole oppinut missään niin hyvin kieltä kuin vaihdossa tuolla kurssilla. Opetuksessa oli enemmän vuorovaikutusta opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Ainakin omasta mielestä ja verrattuna Suomeen. Tunneilla piti osallistua opetukseen erilaisten tehtävien kautta ja jutella opettajan kanssa. Kirjalliset tehtävät tehtiin kotiläksynä. Suomeen verrattuna, tällä kurssilla ei ollut mitään pelkästään istumista ja opettajan kuuntelemista.

Massaluennoilla tunnelma oli sama kuin Suomessa. Istuimme isossa luentosalissa ja kuuntelimme opettajaa. Culture course oli siitä erilainen, että joka luennolla oli eri opettaja tai jokaisella aihealueella oli oma opettaja. Joitain eroja opettajien välillä oli, mutta kaikki tykkäsivät ottaa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Muuten se oli istumista ja kuuntelemista.

Parasta näillä kursseilla oli ekskut! Teimme retkiä Danish culturen ja mytologia kurssin kanssa ympäri Tanskaa ja Ruotsia. Matkat olivat ilmaisia meille ja kuljetukset ja kaikki järjestetty. Ainoastaan omat eväät piti kustantaa itse. Retket olivat aina viikonloppuisin ja yleensä aamulla ja päivällä. Jotkut saattoivat kestää pidempään, jos olimme esimerkiksi Ruotsissa, mutta minua tämä ei haitannut yhtään.

Vapaa-aika

Kööpenhamina on kaunis kaupunki, jossa löytää aina jotain tekemistä, yksin tai yhdessä. Nähtävyyksiä on paljon ja paikkoja missä käydä. Suosittelen, että kun Köpis on nähty, niin tekisi myös retkiä muualle Tanskaan. Muita ihania kaupunkeja ovat esimerkiksi Odense ja Roskilde. Monet kavereistani kävivät myös Århus: issa. Vaikka Tanskaan oli tultu opiskelemaan, niin kannattaa silti ottaa kaikki irti kaupungista. Koska itse asuin yksityisellä, kävin paljon kavereideni luona opiskelija-asuntoloissa. Yöelämä Köpiksessä kannattaa kokeilla. Itse kävin usein ulkona kavereideni kanssa ja joka kerta oli hauskaa.

Vaikka tämä kuulostaa tosi kliseeltä, niin vaihto oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista ja tekisin sen kaiken uudestaan. Vaikka välillä tuntui, että alussa asiat eivät etene ja vaihdossa saattoi tulla hetkiä, jolloin tuntui tylsältä, niin en silti vaihtaisi kokemusta mihinkään. Tanska on ihana maa ja Kööpenhamina ihana kaupunki. Toivottavasti moni pääsisi kokemaan saman kuin minä.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Odotin vaihtolukukauttani Madridissa innolla (sekä suurella jännityksellä) koko edeltävän kesän ja jo koti-Suomessa päätin laittaa asiani mahdollisimman hyvään järjestykseen ennen tulevaa koitosta. Etsin asuntoa useista eri paikoista ja päädyin varaamaan huoneen Uniplacesin kautta jo melkein kaksi kuukautta ennen vaihdon alkua. Lisäksi tein Kelaan selvityksen ulkomaille muutostani, tein ulkoministeriöön matkustusilmoituksen ja laitoin Helsingin asuntoni vuokralle. Lisäksi kävin neuvottelemassa itselleni isomman EU-nettipaketin puhelinliittymääni (nykyään vähintään 10 gigan EU-roamingin saa halvalla ihan suomalaiseen liittymään), varmistin että pankkikortit, passit yms. ovat voimassa koko vaihdon ajan ja hankin kattavan matkavakuutuksen. Itse en tehnyt tätä, mutta ässävinkkinä suosittelen tilaamaan Madridin metrokortin jo valmiiksi, jos tuleva postiosoite on selvillä.

Lisäksi kävin juttelemassa oman pääaineeni professorin kanssa kurssien vastaavuuksista ja minkä tyyppisiä kursseja minun olisi mahdollista Madridissa suorittaa. Autonomassa kursseille ilmoittauduttiin alustavasti kesällä, joten jo Suomessa mietin lukujärjestyksen valmiiksi. Sitten vain laukku valmiiksi ja suunta kohti Madridia!

Alkubyrokratia

Omalla kohdallani alkubyrokratia meni yllättävän kivuttomasti, sillä olin varautunut huomattavasti pahempaan. Menin viikkoa ennen luentojen alkua muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa ilmoittautumaan läsnäolevaksi yliopistolle. Kävimme ensiksi koulun yleisessä kansainvälisessä toimistossa ilmoittautumassa ja sieltä meidät ohjattiin omien tiedekuntiemme toimistoihin, joissa saimme ohjeet muutaman viikon päästä olevaan varsinaiseen kurssi-ilmoittautumiseen. Pahin byrokratiasotku ehkä oli kielikurssin maksun kanssa, kun se piti maksaa käteisellä juuri tiettyyn pankkiin ja toimittaa paperinen maksukuitti tositteena kurssille pääsemistä vastaan (kuulostaa helpolta, mutta mikään ei espanjalaiseen tapaan sujunut kovin helposti tai vauhdikkaasti). Lisäksi kannattaa varautua siihen, että kaikki mahdollinen vaaditaan paperisena versiona, joten paikallinen kopiokauppa tulee tutuksi.

Asuminen

Itse hankin asuntoni jo Suomesta käsin Uniplaces sivuston kautta. Monet tykkäävät etsiä asuntoa vasta paikan päältä ja tämäkin Madridissa onnistuu mainiosti, sillä hostellit, joissa yöpyä etsinnän ajan, ovat halpoja ja asuntoja on paljon tarjolla. Kannattaa kuitenkin varautua asunnon etsimiseen paikan päällä suurella kärsivällisyydellä ja vesipullolla, sillä Madridin elokuun 35 asteen helle saattaa saada vastaanottamaan ensimmäisen rotankolon asunnoksi silkasta uupumuksesta. Itse olen kuitenkin sen verran suunnitelmallinen ihminen, että halusin etsiä asunnon etukäteen. Tähän tarkoitukseen hyviä ovat esimerkiksi Uniplaces, Idealista, Spot-a-home sekä Facebookin lukuisat ryhmät. Uniplacesin hyvä puoli on, että vaikka asunnon varaa Suomesta, on paikan päällä 24 tuntia aikaa päättää ottaako asunnon vai ei. Lisäksi heistä voi olla apua, jos vakuuden takaisinsaannin kanssa on ongelmia. Usealla tutullani oli ongelmia saada vuokravakuuttaan takaisin, joten suosittelen tekemään kirjallisen sopimuksen vakuudesta ja viimeistään viikkoa ennen lähtöä alkaa huutelemaan vakuuden perään (koska tähänkin saattaa espanjalaiseen tapaan mennä aikaa).

Autónoma on kaupungin ulkopuolella, joten itse koin ehdottomasti parhaaksi asua keskustassa, jossa kaikki muu on lähellä ja yliopistollekin matkaa vain 20 minuuttia junalla. Päädyin asumaan ihanaan Malasañan kaupunginosaan ja vuokranantajanani ja kämppiksenäni oli paikallinen nainen. Madridista löytyy valtavasti opiskelijoille sekä myös erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnattuja yhteisasuntoja, joissa seura on varmasti taattu. Itse asuin kahdestaan vuokranantajani kanssa, mutta tämäkin toimi mainiosti ja sain kosketusta aitoon paikalliseen elämään. Yksiöitä Madridista on lähes mahdotonta löytää, mutta jos pientä yksityisyyttä kaipaa, on tarjolla paljon huoneita, joiden yhteydessä on oma kylpyhuone.

Opiskelu ja opetus

Omat opiskeluni sijoittuvat Universidad Autónoma de Madridin humanistisen tiedekunnan historian kursseille ja kurssien laatu ja sisältö vaihtelivat huomattavasti luennoitsijasta riippuen. Yleisesti kaikilla kursseilla pitäisi olla viikossa kaksi tuntia luentoja ja yksi tunti käytännön opetusta (esimerkiksi jutellaan tekstistä, joka ollaan luettu tuntia varten valmiiksi) ja kurssit arvostellaan arvosanoilla 1-10 ja 5 on ensimmäinen, jolla pääsee läpi. Autónomassa luennot olivat jakautuneet aamulle (8-14) ja illalle (18-22) ja välissä oli siesta. Tämä oli käytäntö, joka tuntui minusta hyvin oudolle, ja varmistin kursseja suunnitellessani, että kaikki luentoni osuvat aamupätkään. Toinen kummallinen asia minusta oli, että luokkien seinillä ei ollut kelloja. Luennoitsijat saattoivat olla hyvinkin tiukkoja puhelimen käytöstä, joten suosittelen pakkaamaan rannekellon matkaan.

Kävin kaikki kurssini espanjaksi ja opettajat olivat pääsääntöisesti hyvin ymmärtäväisiä vajavaisen kielitaitoni kanssa. Sain käyttää kaikissa kokeissa sanakirjaa ja jos en osannut vastata kysymykseen, minua ei enempää hiillostettu. Erään esseenkin olisin saanut kirjoittaa englanniksi, mutta päätinkin tsempata ja kirjoittaa senkin espanjaksi. Mutta yleisesti kurssien suoritus on varmasti neuvoteltavissa opettajien kanssa oman kielitaidon tasolle. Omien kurssieni suorituksiin kuului tenttien lisäksi esseitä, ryhmätöitä sekä tekstianalyyseja.

Vapaa-aika

Madridissa on valtavasti tekemistä ja vapaa-ajalla ei taatusti tule tylsää. Jos kaipaa järjestettyä toimintaa, ESN ja muut järjestöt (esim. Erasmus Madrid ja CityLife) järjestävät valtavasti juhlia, kaupunkikierroksia, tanssitunteja ja keskusteluiltoja. Madridissa on paljon nähtävää ja koettavaa ja ravintoloita/baareja on kuulemani mukaan per neliökilometri enemmän kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Madrid on kulttuurin kaupunki, josta löytyy Louvren jälkeen Euroopan hienoimmat taidemuseot, joihin kaikkiin on ilmainen sisäänpääsy alle 25-vuotiailta opiskelijoilta. Kaupungista löytyy myös todella kauniita puistoalueita, joista Parque del Retiro on hienostuneen eurooppalainen promenadeineen ja Casa de Campo ja Parque del Oeste enemmän lenkkeilijän makuun. Kaikista Madridilaisinta ajanvietettä on kuitenkin istua jonkin ravintolan terassilla yöhön asti (sanonnan mukaan, jos Madridissa tulet kotiin ennen kello kolmea aamulla, et ole ollut juhlimassa, vaan ainoastaan syömässä pitkää illallista).

Madrid sijaitsee keskellä Espanjaa, joten vapaina viikonloppuina ja lomapäivinä kannattaa ehdottomasti suunnatta muualle Espanjaan. Itse tuli vaihdon aikana koettua päiväretket Segoviaan, Toledoon ja Alcala de Henaresiin (joista kahteen viimeiseen pääsee Madridin metrokortilla) sekä viikonloppureissut muun muassa Barcelonaan, Sevillaan, Teneriffalle, Bilbaohon ja San Sebastianiin, joista varsinkin viimeinen oli pysäyttävän ihana paikka.

Kaikin puolin Madrid on aivan uskomattoman ihana kaupunki ja loistava paikka viettää vaihtovuosi. Kliseisenä lopetuksena neuvon pakkaamaan mukaan aimo annoksen kärsivällisyyttä ja seikkailunhalua sekä rohkeutta puhua kieltä, tutustua ihmisiin, kokeilla uusia asioita ja kokea Madrid ja Espanja täysillä.

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Bern, kevät 2017

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Olin suunnitellut vaihtoon lähtöä käytännössä koko opiskeluaikani, ja kun kandiopintoni lähestyivät loppuaan, tuntui aika otolliselta vaihdolle. Sveitsi ja Bernin yliopisto valikoituivat kohteksi ennemmin käytännöllisyytensä puolesta, sillä tiesin haluavani matkustaa paljon Euroopassa vaihtoni aikana ja yhteydet Bernistä muualle olivat erinomaiset. Lisäksi päätökseeni vaikuttivat hyvät suositukset aiemmilta maantieteen opiskelijoilta sekä itselleni soveltuva kurssitarjonta.

Ennen lähtöä

Sain tiedon vaihtohakemukseni hyväksymisestä varsin hyvissä ajoin, muistaakseni jo lokakuussa 2016. Syksyn mittaan sain Bernin yliopistolta varsin kattavia infopaketteja opiskelusta Bernissä sekä erilaisista käytännön asioista. Yliopiston vaihtovastaava vastaili myös nopeasti ja kattavasti kysymyksiin, kun sellaisia tuli. Mitään kovin ihmeellistä paperisotaakaan en päässyt kokemaan, sillä kaikki hoidettiin sähköisesti ja ohjeet erilaisten dokumenttien täyttämiseen olivat selkeät.

Saapuminen

Saavuin Berniin noin viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, sillä halusin tutustua rauhassa uuteen kaupunkiin ja maahan. Ensimmäisinä päivinä kävin yliopiston vaihtopalveluissa, jossa minulle annettiin opiskelijakortti ja tervetulopakkaus. Olin kuullut jonkinasteisia kauhutarinoita maahan saapumisen byrokratiasta vaihtoon lähdettäessä, mutta Sveitsi, tai ainakin Bern, osoittautui tässä ilahduttavaksi poikkeukseksi. Vaihtopalveluille ilmoittautumisen yhteydessä annoin yliopistolle oleskelulupahakemukseni, jonka he toimittivat eteenpäin Bernin maahanmuuttoviranomaisille. Kun lupa parin viikon päästä myönnettiin, sain sähköpostilla ilmoituksen siitä, sekä ohjeet sen noutamiseksi. Jonotusaika virastossa oli pyöreät nolla minuuttia.

Orientaatioviikko Bernissä alkoi tiistaina ennen kevätlukukauden alkamista. Se sisälsi infotilaisuuksia opiskelusta sekä kampuskierroksen ja päiväretken läheiseen Neuchâtelin kaupunkiin. Lisäksi pääsi tietysti tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin, mikä olikin viikon ehkä tärkeintä antia.

Asuminen

Vaikka Sveitsi on kallis maa asua, osoittautui Bern tässä suhteessa hieman halvemmaksi ja helpommaksi kuin muut Sveitsin isommat kaupungit. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asuu yliopiston soluasunnoissa, pääasiassa kahdessa osoitteessa hieman kaupungin laitamilla, mutta hyvin yhteyksien päässä. Näiden vuokra on kuulemani mukaan vajaa 500 euroa, jota halvemmalla on todennäköisesti hankala löytää mitään. Vierailin muutaman vaihtokaverin luona yhdessä näistä asuntoloista, ja huolimatta hieman luotaantyöntävästä ulkokuoresta, ne näyttivät melko mukavilta ja yhteisöllisiltä taloilta. Jos siis soluasuminen kelpaa ja haluaa säästää rahaa, opiskelijakämpät ovat varmasti hyvä vaihtoehto.

Mikäli opiskelija-asunto ei houkuttele tai sitä ei satu saamaan, löytyy Bernistä yllättävän hyvin asuntoja myös yksityiseltä puolelta. Bernin yliopisto on yksi maan isoimmista, joten opiskelijoita riittää. Moni paikallinen etsii oman vaihtonsa ajaksi alivuokralaista, joten esimerkiksi sivustolta www.wgzimmer.ch löytyy usein kohtuuhintaisiakin majoitusvaihtoehtoja, joko yksiössä tai kaverikämpässä. Näissä toki on otettava huomioon yleiset riskit ja huijausyritykset, mutta maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Itse sain kalustetun huoneen kaksiosta noin 550 eurolla opiskelijalta, joka oli tekemässä harjoitteluaan toisella paikkakunnalla koko kevään ajan. Asunto osoittautui miellyttäväksi, ja vaikka se sijaitsi kaupungin laitamilla, ei yliopisto ollut pahan matkan päässä.

Opiskelu ja opetus

Näkymä yliopiston päärakennuksen pihalta

Koska kandivaiheen kurssit ovat Bernissä kaikki saksankielisiä, otin vain maisteritason englanninkielisiä kursseja. Saksaksi opiskellessa on hyvä huomioida, että vaikka periaatteessa opetus pitäisi järjestää yleissaksaksi (Hochdeutsch), voi luennoitsijan murretta olla silti hankala ymmärtää, joten saksan taito kannattaa olla vahvalla pohjalla. Kurssien valitsemista eri laitoksilta ei ainakaan Bernissä ollut rajoitettu mitenkään, mikä auttoi huomattavasti, sillä maantieteen englanninkielisiä kursseja oli melko vähän. Lisäksi osaa suunnittelemistani kursseista ei järjestetty vaihtoni aikana, joten opintosuunnitelmani muuttuivat vielä paljon pitkin syksyä. Lähes kaikki kurssit kestivät koko kevätlukukauden, mutta saattoivat siitä huolimatta olla noppamäärältään melko pieniä (noin 2-5 noppaa/kurssi). Työmäärä yksittäisellä kurssilla oli siis yleensä hieman pienempi kuin Suomessa ja aiheet rajatumpia.

Opetus on melko samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa kursseista ainakin omassa ohjelmassani oli luentokursseja, joiden lisäksi oli erilaisia seminaareja ja harjoitustyökursseja. Seminaareilla oli usein läsnäolopakko, luentokursseilla ei. Itse suoritin pari oman aineeni kurssia, pari ilmastotieteen kurssia sekä yhden englannin kielikurssin. Arvosteluasteikko kursseilla poikkesi suomalaisesta, sillä numeroita oli välillä 1-6. Näistä 4, 5 ja 6 olivat hyväksyttyjä, 1-3 puolestaan eriasteisia hylättyjä. Lisäksi niiden välisiä arvosanoja, kuten 4.5, oli mahdollista saada. Arvostelu ei vaatimustasoltaan vaikuttanut olevan sen tiukempi kuin Suomessakaan.

Opetuksen taso ja vaativuus olivat melko samankaltaisia suhteessa Helsingin yliopiston opetuksen tasoon. En kokenut kurssien olevan mitenkään turhan kuormittavia tai liian haastavia. Suurin osa kursseista oli melko hyvin järjestettyjä ja opetus mielenkiintoista, vaikka poikkeuksiakin oli. Eniten turhautti ajattelutapa, että luennoilla on pakko olla, jos haluaa kuulla olennaiset uutiset kurssilta. Tulin useamman kerran kevään aikana luentosaliin vain huomatakseni, että kurssikerta oli peruttu tai luento järjestettiinkin poikkeuksellisesti saksaksi englannin sijaan, eikä kurssin nettisivuilla, paikallisella moodle-alustalla tai sähköpostilla oltu laitettu mitään tietoa asiasta. Kannattaa siis tästäkin syystä tutustua kurssikavereihin.

Merkittävin ero opiskelussa Suomeen verrattuna tuntuivat olevan tentit. Ainakin Helsingin yliopistolla maantieteen opiskelussa painotetaan vahvasti laajempien kokonaisuuksien hallintaa, eikä tentteihin lukiessa ole melkein koskaan olennaista opetella ulkoa kurssimateriaalia tai päntätä yksityiskohtia. Bernissä tentit olivat pääasiassa lyhytkestoisempia ja kysymykset hyvinkin yksityiskohtaisia. Ääriesimerkki tästä oli ensimmäinen tenttini, jossa oli vastausaikaa puoli tuntia, ja kysymyssivuja kuusi, sisältäen monivalintatehtäviä ja lyhyitä esseitä. Tarkoitus tämän tyylisissä tenteissä ei ole, että kaikkiin kysymyksiin saa täydellisen vastauksen, vaan että kaikkiin saa vastattua edes jotain. Ei siis missään tapauksessa kannata harkita vastauksiaan liian pitkään. Bernissä on kuulemma käytössä myös suulliset tentit, vaikka omalle kohdalleni niitä ei osunut. Toisinaan ainakin syksyllä vaihdossa olleiden vaihtarien tentit on järjestetty suullisina, jos paluu kotimaahan on ollut ennen tenttiviikkoja.

Hyödyllistä tietoa

Hintataso on Sveitsissä melkein kaikilla sektoreilla hieman korkeampi kuin Suomessa. Esimerkiksi liha saattaa paikoin olla yli tuplasti kalliimpaa (kilo jauhelihaa maksaa yleensä 19 frangia), muut tuotteet noin 5 – 20 %. Sveitsissä on hieman Suomen tapaan kaksi isoa ruokakauppaa, Micros ja Coop. Näistä Coop on keskimäärin hieman kalliimpi, mutta tuotteiden välistä vaihtelua on paljon. Näiden lisäksi Sveitsistä löytyy satunnaisesti Aldeja ja Lidlejä, jotka saattavat parhaimmillaan olla merkittävästi edullisempia kuin Coop ja Migros. Näitä kannattaa siis omasta kotikaupungista etsiä, vaikka ne eivät usein sijaitsekaan kovin keskeisillä tai helposti saavutettavilla paikoilla.

Omasta mielestäni vaihdon parasta antia on laajemminkin kohdemaahan tutustuminen ja tähän Sveitsi onneksi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Varsinkin Bernistä käsin lähes kaikkialle Sveitsissä pääsee muutaman tunnin junamatkalla ja junia kulkee paljon. Vaikka junat vaikuttavat ensisilmäyksellä hintavilta, ovat ne Sveitsissä asuvalle yllättävänkin kohtuuhintaisia, jos osaa varata lippunsa ajoissa ja on valmis ostamaan alennuskortin tai kaksi. Näistä tärkeämpi on puolen hinnan kortti, joka maksaa noin 180 frangia per vuosi, ja jolla pääsee kaikkiin SBB:n juniin (eli lähes kaikkiin Sveitsin juniin muutamaa paikallislinjaa lukuun ottamatta) puoleen hintaan. Lisäksi ainakin Bernissä ja Zürichissä kortilla saa alennusta joukkoliikenteestä. Alle 26-vuotiaiden kannattaa myös harkita gleis 7 -korttia, jolla pääsee ilmaiseksi juniin klo 19 – 05. Se maksaa noin 120 frangia, mutta ainakin omalla kohdallani kortti maksoi itsensä takaisin varsin nopeasti. Näillä kahdella kortilla junamatkustaminen on Sveitsissä helppoa ja kohtuuhintaista.

Muuten Sveitsissä asuminen on varsin samankaltaista kuin Suomessakin, joten kovin järisyttävää kulttuurishokkia on tuskin turha odottaa, vaikka se varmasti henkilöstä riippuukin. Enemmän kannattaa keskittyä nauttimaan maan pienistä erityispiirteistä ja kummallisuuksista, sillä niitä riittää.

Retkiversio raclette-pannusta – paras ostokseni vaihtoaikana

 

Posted on

Vaihtokertomus, lukuvuosi 2017-2018, University of Zambia

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tätä kirjoittaessani olen vielä Lusakassa ja vaihtoa on kolme kuukautta jäljellä.

Valmistelut Sambian vaihtoon lähtöön sujuivat osaltani hyvin, koska valmisteluaikaa oli riittävästi. Tiedot vaihtoyliopistosta ja kaikesta yleisestä olivat kuitenkin melko niukassa, mutta lähtötuutorini kanssa jutteleminen auttoi paljon. Tuutorini opastus olikin paras tiedonlähteeni valmistelujen kanssa, liikkuvuuspalveluiden neuvot mukaan lukien. Sain tietää tarkan lähtöpäivän heinäkuun lopussa, joten koko syksy oli aikaa valmistella lähtöä. Valmisteluihin kuului muun muassa rokotteiden ja malarialääkkeiden hankkiminen, passin päivittäminen, kattavan matkavakuutuksen hoitaminen sekä muiden tavaroiden hankkiminen. Olin myös yhteydessä University of Zambian kansainväliseen toimistoon liittyen saapumiseeni ja kursseihini. UNZA:n sivuilla on melko huonosti tietoa valittavista kursseista eikä varmaa tietoa, mitkä kurssit ylipäätään järjestetään. Kurssiasiat selvisivät kuitenkin vasta paikan päällä, eikä siitä koitunut ongelmia.

Viisumin hankkimisesta etukäteen oli hieman epäselvyyttä, mutta loppujen lopuksi selvisi, että viisumia ei tarvitse hankkia etukäteen. 30 päivän turistiviisumin saa Lusakan lentokentälle saavuttaessa ja sen jälkeen pitää aloittaa opiskeluluvan hankintaprosessi.

Ennen lähtöä minulla oli vielä hieman vajaat tiedot siitä, miten käytännössä asiat tulee järjestymään asumisen ja opiskelun alun kanssa. Muutamaa päivää ennen sain kuitenkin UNZA:lta tiedon, että minua tullaan lentokentälle vastaan ja saatetaan Marshlandsin asuntoloille, missä vaihtarit tyypillisesti asuvat. Opiskelun tarkasta alusta ei ollut vielä tietoa ennen lähtöä.

Epävarmuus ja tiedon puute lisäsivät toki jännitystä melko paljon, mutta Sambiaan lähtiessä on tärkeää muistaa, että kyseinen kohde vaatii erityisen paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta ja turhan stressauksen välttämistä. Kaikki asiat loksahtivat kuitenkin oikein hyvin paikoilleen, vaikkei kaikkea voinutkaan selvittää etukäteen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti ensimmäisinä päivinä aloimme muiden vaihtareiden kanssa selvittämään asioita, jotka piti saada hoidettua mahdollisimman nopeasti. Olimme UNZA:n kansainvälisen toimiston kanssa paljon tekemisissä ja he auttoivat meitä kaikissa järjestelyissä. Alkubyrokratia on melkoinen rupeama, joka sisältää lukuisten eri papereiden ja kopioiden hankkimista ja niiden kanssa paikasta toiseen ravaamista. Ensimmäiseksi aloimme järjestämään asioita opiskelulupaa varten, mihin kuului muun muassa UNZA:n klinikalla tehtävä terveystarkastus ja sen maksaminen erikseen pankissa, opiskeluluvan maksun suorittaminen toisessa pankissa ja kopioiden hankkiminen kaikista mahdollisista papereista. Myös passikuvat olivat tärkeä olla jo valmiiksi hankittuna. Asiat etenivät melko hitaasti ja meni noin viikko ennen kuin saimme kansainvälisen toimiston kanssa hankittua kaikki tarvittavat dokumentit, jotta olimme valmiita viemään ne maahanmuuttovirastoon. Kun viimein pääsimme virastolle, kävi ilmi, että yhdestä paperista puuttui yliopiston leima. Ei muuta kuin takaisin UNZA:lle hankkimaan leima ja takaisin virastolle, jonne juuri ja juuri kerkesimme viemään paperit samana päivänä. Opiskeluluvan saamisessa loppujen lopuksi kesti tosi kauan. Sen piti valmistua parissa viikossa ja kun lähdimme hakemaan lupia virastolta, yhdelle vaihtarille lupa oli tehty valmiiksi ja minulle sanottiin, että koko prosessiani ei ole vielä edes aloitettu. Maahanmuuttovirastolla joutui siis käymään vaikka kuinka monta kertaa. Tämä prosessi vaati erityisen pitkää pinnaa ja oli sen verran järjetön, että loppujen lopuksi se antoi meille vain paljon huumoria.

Alkubyrokratia UNZA:lla sujuivat melko kivuttomasti, koska hieman saapumisemme jälkeen meille ilmoitettiin, että opinnot alkavatkin vasta parin kuukauden päästä tammikuussa. Tämä tarkoitti, että opiskelijat eivät olleet kampuksella ja että meillä oli hyvin aikaa hoitaa kaikki asiat rauhassa kuntoon. Kurssirekisteröitymiset hoidettiin vasta tammikuun aikoihin ja se oli myös melkoinen prosessi, johon kuului paikasta toiseen juoksemista näkemässä eri ihmisiä, jotka lähettivät aina eteenpäin tapaamaan jotakin toista. Kaikki kuitenkin hoitui hyvin kuntoon, hitaasti mutta varmasti.

Lukuvuoden alku lykkääntyi vielä entisestään todella harmittavan koleran puhkeamisen vuoksi. Uudet opiskelijat olivat ehtineet tulla jo kampukselle, kun heidät jouduttiin lähettämään takaisin koteihinsa. Koleran takia kenelläkään ei ollut varmaa tietoa yliopiston aukeamisesta, mutta lopulta pääsimme aloittamaan opinnot maaliskuun puolella. Tänä aikana yritin saada mahdollisimman paljon itsenäistä tehtävää kurssejani varten, mutta asia eteni todella hitaasti ja loppujen lopuksi sain jotakin luettavaa ja muutamia tapaamisia luennoitsijoideni kanssa.

Kaiken kaikkiaan byrokraattisten asioiden hoitamisesta voin sanoa, että kaikki tapahtuu joko hitaasti tai todella hitaasti. Sopeuduin tähän loppujen lopuksi ihan hyvin, kun sain karistettua vanhat tottumukset ja yritin hoitaa asian kerrallaan. Eniten tottumusta vaati se, että ihmiset lupailevat asioita, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, ellei itse käy aktiivisesti paikan päällä tapaamassa ihmisiä ja hoitamassa asioita. Ei kannata jättää sen varaan, että mikään hoituisi varmasti puhelimitse tai sähköpostitse. Onneksi meillä oli kuitenkin aikaa hoitaa asiat kuntoon rauhassa eikä opiskeluiden lomassa, joten järjestelyiden hitaudesta ei ollut suurta haittaa.

Asuminen

Vaihto-oppilaat asuvat Marshlands Village -nimisellä asuntola-alueella, joka sijaitsee noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä UNZA:lta Great East Roadin toisella puolella. Marshlandsissa on viisi kolmikerroksista rakennusta erikokoisine huoneineen. Marshlands on aidattu ja todella rauhallinen alue, jonka porteilla on ympärivuorokautinen valvonta. Sijainti on myös tosi hyvä, heti porttien edestä pääsee bussilla keskustaan päin ja lähin ostoskeskus ja toinen kauppakeskittymä ovat kävelymatkan päässä. Alue on myös ylipäätään rauhallinen eikä tarvitse varoa yksin tai alkuillasta liikkumista.

Itselläni on oma huone, joka on tosi ihana ja siisti. Huoneessa on valmiina jääkaappi, miniuuni ja -hella ja kaksi sänkyä lakanoineen. Huoneessa on myös oma WC ja kylpyamme mutta ei suihkua. Peseytyminen tapahtuu siis ämpärin avulla tai joskus kylpemällä, jos hanasta sattuu tulemaan tarpeeksi vettä. Itse olen onnekas, sillä huoneessani tulee lähes aina kylmää vettä hanasta ja useasti hieman kuumaa vettä myös. Muut vaihtarit ovat toisessa rakennuksessa, jossa on paljon ongelmia vedentulon kanssa ja heidän pitää hakea vesi ulkoa hanasta. Myös pyykit pesen itse käsin, mutta vaihtoehtoisesti voi palkata ns. piece workereita siivoamaan ja pyykkäämään.

Marshlandsissa on ylipäätään todella mukavaa asua. Asukkaina on suurimmaksi osaksi muita kuin opiskelijoita, joten tutustuu kaikenlaisiin ja -ikäisiin ihmisiin. Välillä toivoisi ehkä asuvansa kampuksella muiden opiskelijoiden kanssa vilinässä, mutta toisaalta kavereiden kampuksen hostellihuoneet nähtyäni pidin itseäni tosi onnekkaana, että asun Marshlandsissa.

Opiskelu ja opetus

Kun opetus UNZA:lla viimein alkoi, ensimmäiset viikot menivät muiden opiskelijoiden kurssirekisteröitymisten ja lukukausimaksujen hoitamiseen eikä luentoja vielä järjestetty. Myös lukujärjestysten selvittämiseen meni todella paljon aikaa, koska systeemi ei ole ehkä kaikista selkein. Lopulta nekin selvisivät, enimmäkseen opiskelijakavereiden avulla.

Omalla kohdallani luennot järjestetään melko hyvin, mutta peruutuksia on myös jonkin verran. Luennon peruutuksesta harvemmin ilmoitetaan mitään etukäteen ja usein odotan useita hyppytunteja turhaan. Tämä turhauttaa monesti, koska meillä on kuitenkin whatsapp-ryhmät kursseille, joissa luennoitsija on myös osallisena. Onneksi koti on niin lähellä, ettei tarvitse sentään matkustaa pitkää matkaa yliopistolle järjestämättömiä luentoja varten.

Olen tyytyväinen omiin kurssivalintoihini. Vaihtareiden täytyy suorittaa neljä kurssia ja se on myös UNZA:n maksimisuositus. Omat kurssini sisältävät kaksi englantilaisen filologian kurssia, bantukielten kurssin ja Sambian kulttuurikurssin. Onnekseni yksikään kursseistani ei ole niin sanottu ”sanelukurssi”, missä luennoitsija sanelee muistiinpanot ja siinä kaikki. Esimerkiksi molemmat englannin kurssini sisältävät vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajan välillä ja muistuttavat sisällöltään Helsingissä suorittamiani englannin kursseja.

Kurssien tehtävät ja esseet on annettu hieman hitaasti, mikä tarkoittaa, että loppua kohden tulee kiire niiden kanssa. Joillain kursseilla kerrataan asioita ehkä turhan paljon, kun voitaisiin omasta mielestäni mennä hieman nopeammin eteenpäin. Olen tähän mennessä kirjoittanut muutaman esseen ja yhden välikokeen, joten loppukokeista en osaa vielä kertoa, millaiset ne ovat.

UNZA:lla on useita rakennuksia ja alueita yhden ison kampusalueen sisällä. Omat kurssini järjestetään kahdessa rakennuksessa, School of Educationissa ja Confucius -rakennuksessa. Confucius on kiinalaisten rakentama uusi ja moderni oppimiskeskus, jonka tilat ovat todella hyvät. School of Education on vanhempi rakennus, mutta tilat ovat silti hyvät ja siistit. Erityisesti tässä rakennuksessa pidetään huolta siisteydestä ja roskaamattomuudesta. Joka puolelle on ripustettu kylttejä, joissa kerrotaan esimerkiksi roskaamisesta koituvista sakoista.

Ylipäätään UNZA:n kampusalue on todella kaunis. Alueella on muutama pieni ”järvi”, isoja upeita puita ja muita kasveja sekä istutuksia. Monet opiskelijat tykkäävät istua esimerkiksi Goma-järvien äärellä ja opiskella. Kampusalue on ehdottomasti yksi lempiasioistani UNZA:lla. Kampuksella on myös Wifi-hotspotteja (joissa netti tosin toimii hyvin vaihtelevasti), iso kirjasto, ruokaloita, urheiluhalli ja Student Center -ravintola/baari. Centerissä järjestetään paljon illanviettoja ja dj-keikkoja viikonloppuisin. Kampus on mukavan yhtenäinen ja ihmisiä on paljon, sillä hostellit ovat tupaten täynnä opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa tuleville vaihto-opiskelijoille

Tärkein vinkkini Sambiaan lähteville opiskelijoille on pitää yllä avoin ja positiivinen asenne. Tärkeää on hyväksyä jo ennen lähtöä, että erittäin harva asia hoituu samalla tavalla kuin Suomessa. Itse olen nauttinut vaihdostani ja Sambiasta enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella, ja uskon tämän johtuvan oikeanlaisesta asenteestani. Ihmiset täällä ovat äärimmäisen mukavia ja avuliaita ja heidän kanssaan on helppo tulla juttuun. Myös turha paikallisten tapojen arvostelu ja asioiden vertailu Suomeen ei auta sopeutumista, vaan pikemminkin saa paikallisen kulttuurin vaikuttamaan entistä vieraammalta.

Itse olen myös ollut aina sellainen, joka tykkää järjestellä asiat etukäteen ja tietää ennakkoon, mitä tulee tapahtumaan. Sambiassa ollessani tästä tottumuksesta on kuitenkin pitänyt päästää irti, koska muutoksia ja poikkeuksia tulee aika paljon ja on vaikea selvittää asioita liiaksi etukäteen. Kuitenkin olen oppinut, että asiat aina järjestyvät kaikesta huolimatta.

Pidän myös itse hyvin tärkeänä sambialaisen kulttuurin kunnioittamista ja sen ymmärtämistä. Lusakassa on paljon hienoja ravintoloita ja ostoskeskuksia, joissa saa rajoitettua itsensä melko länsimaiseen kuplaan. Olen itse kuitenkin saanut vaihdostani paljon enemmän irti, kun olen tutustunut kunnolla paikallisten kulttuureihin, paikkoihin ja kieliin. Vaikka kulttuurierot ovat paikoin melko huimat, avoimella mielellä ja kunnioituksella pääsee hyvin mukaan paikalliseen kulttuuriin. Myös Lusakasta ulos matkustaminen on ehdoton suositukseni. Sambiassa on noin 72 eri heimoa ja kieltä, jotka tekevät maan kulttuurista todella rikkaan ja mielenkiintoisen.

Tärkeimmät vinkkini ovat siis turhan stressin välttäminen, positiivinen ja avoin asenne sekä into tutustua paikalliseen menoon. Opiskeluiden suhteen kannattaa olla itse aktiivinen, käydä paljon paikan päällä selvittämässä asioita ja tapaamassa ihmisiä ja luennoitsijoita.

Turvallisuus, sopeutuminen ja muita käytännön vinkkejä

Sambia on yksi turvallisimmista, ellei turvallisin Afrikan maa ja en ole itse joutunut tilanteisiin, joissa kokisin oloni turvattomaksi. Aluksi huomion ja tuijotusten saaminen saattaa olla häiritsevää, mutta tähän tottuu aikanaan. Erityisesti yksin kävellessä blondina naisena saattaa saada tarpeettoman paljon huomiota ja ihmiset tykkäävät tulla juttelemaan. En ole kuitenkaan kokenut yhtäkään epämiellyttävää tapausta vaan kaikki ihmiset ovat lähes poikkeuksetta tosi mukavia. Kannattaa vaan olla mukava takaisin ja kertoa kohteliaasti olevansa kiireinen tai muuta sellaista. Itse olen myös käyttänyt vaatimattomia nyanjan, Lusakassa pääasiallisesti puhuttavan kielen, taitojani tervehtimään ihmisiä tai vastaamaan heille jotakin, kun olen ymmärtänyt heidän puhuvan minusta. Tämä on aiheuttanut tosi hauskoja ja hämmentäviä tilanteita paikallisille, joten suosittelen ehdottomasti opettelemaan edes joitain perusjuttuja nyanjaksi.

Lusakan julkinen liikenne muodostuu toisinaan kaoottisesta minibussi-systeemistä. Minibusseilla liikkuminen vaatii totuttelua, mutta kun ymmärtää systeemin toiminnan, on niiden käyttäminen aika hauskaa. Yksin voi myös huoletta kulkea busseilla, kunhan tottuu ihmisten hämmästelyyn. Minibusseilla ei kuitenkaan pääse läheskään kaikkialle, joten paikasta toiseen pääsee yleensä minibussilla ja kävelemällä tai taksilla.

Pimeän tullen ei ole kovin suositeltavaa liikkua yksin. Olen kuitenkin huoletta saattanut käydä kaupassa n. kilometrin päässä ennen klo 20 vaikka on ollut pimeää. UNZA:n alueella ei kuitenkaan pitäisi liikkua yksin ainakaan klo 20 jälkeen tai pimeän tullen, sillä alueella on tapahtunut joitakin ryöstöjä ja murtautumisia hostelleihin. UNZA:a ympäröi pimeä ja laaja ruohikkoalue, joka tarjoaa hyvän kohteen ryöstäjille. Townissa eli keskustassa on syytä pitää tavaroista huolta, sillä ihmisiä ja hälinää on paljon. Yleisesti olen kuitenkin voinut pitää esimerkiksi puhelinta näkyvillä huoletta kävellessäni missä vain.

Sopeutumisessa voi kestää jonkin aikaa, riippuen omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Omalla kohdallani sambialaiset ovat auttaneet paljon sopeutumisessani, koska he ovat niin vieraanvaraisia, ystävällisiä ja heiltä on aina helppo kysyä neuvoa asioissa. Yksi paljon totuttelua vaatinut tapa täällä on ajankäyttö. Hyvin harvoin mikään alkaa juuri silloin, kun ollaan sovittu. Esimerkiksi tapaaminen tai luento, jonka pitäisi alkaa klo 15 saattaa hyvin todennäköisesti alkaa vasta klo 15.30 ja niin edelleen. Ihmiset myöskin saattavat puhua enemmän kuin tehdä, mikä saattaa olla aina hieman hämmentävää suomalaisille, jotka tykkäävät usein tehdä toisin päin.

Lopuksi

Olen 7 vaihtokuukauteni aikana oppinut enemmän kuin koskaan ja olen todella iloinen, että päätin lähteä Sambiaan. Vaikka yliopiston alkamisessa oli paljon ongelmia, asuminen hyvin erilaisessa maassa ja sopeutuminen tähän kulttuuriin ovat silti kasvattaneet ja kouluttaneet itseäni todella paljon. Voin suositella Sambiaa tai ylipäätään Afrikan vaihtokohteita kaikille, joilla on tarpeeksi kiinnostusta ja halua heittäytyä täysin erilaiseen ympäristöön ja saada täysin ainutlaatuinen vaihtokokemus. Itse myös hermoilin ihan liikaa aluksi ja ajattelin, että elämä ja opiskelu täällä olisi tosi haastavaa. Mutta todellisuudessa kaikki on mennyt erittäin hyvin ja paljon paremmin kuin mitä etukäteen kuvittelin. Kokemukseni on ollut todellakin mieltä avartava ja henkisesti kasvattava ja voin suositella Sambiaa kaikille avomielisille ja seikkailunhaluisille opiskelijoille.