Vaihtokertomus, Nova School of Business and Economics, Portugali, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelijavaihdossa pandemian keskellä

Ennen lähtöä

Yllätin monet ystäväni kertoessani sosiaalisessa mediassa lähteväni tässä maailmantilanteessa opiskelijavaihtoon toiselle puolelle Eurooppaa. Vaihdon onnistuminen oli oikeastaan yllätys myös itselleni ja päädyinkin hoitamaan lähtövalmistelut varsin viime tipassa. Tuntui todella absurdilta lähteä keskellä vuosisadan pahinta pandemiaa viettämään syyslukukautta taloustieteen parissa Lissabonin Nova School of Business and Economicsiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pandemian takia maassa oli voimassa varsin tarkat turvamääräykset ja monelta osin pääsin totuttelemaan varsin poikkeukselliseen arkeen. Kaikkialla sisätiloissa sekä myös kaupungeissa liikkuessa on sakon uhalla käytettävä maskia. Kaikkiin kauppoihin ja ravintoloihin oli todella tiukat kävijämäärärajoitukset ja ihmisvirtojen ohjailua varten monenlaisia luovia ratkaisuja. Ihmiset kuitenkin olivat tottuneet rajoituksiin keväästä alkaen ja täten yhteiskunta pystyttiin pitämään suhteellisen avoimena. Käytännössä melkein kaikki isommat tapahtumat oli peruttu, mutta ravintolat, kaupat ja baarit saavat olla auki tiukkojen asiakasmäärärajoitusten ja maskipakon kanssa.

Asuminen

Majoituin vaihdossa SmartStudios-nimisen yksityisen yrityksen varsin korkealaatuisessa yhteisöllisessä asumiskompleksissa. Kyseinen firma tarjoaa yksiöitä laajoilla yhteisillä tiloilla suomalaisesta näkökulmasta kohtuulliseen hintaan, noin kuudellasadalla eurolla kuukaudessa. Valitsin kyseisen majoituksen myös siksi, että Portugalissa rakentamisen laatu on perinteisesti varsin erilaista kuin Suomessa ja syksyn kylmät yöt eivät olisi olleet ilman keskuslämmitystä kovin miellyttäviä.

Asuin siis Carcaveloksessa kampuksen lähellä minimoidakseni julkisen liikenteen käyttöä. Matka Lissabonin keskustaan kesti sieltä junalla noin 20–30 minuuttia. Se kulki vartin välein lähes ympäri vuorokauden. En kuitenkaan hankkinut joukkoliikennekorttia, vaan koronan takia päädyin vuokraamaan skootterin, jolla pääsi matkailemaan Lissabonin alueella erittäin näppärästi.

Opiskelu ja opetus

Koronatilanteesta huolimatta, vaihtoyliopistoni pyrki järjestämään niin paljon lähiopetusta kuin vaan mahdollista. Täten arki rullasi pienryhmissä maskien kanssa varsin normaalisti. Rajoitettujen ihmismäärien ja puuttuvien tuolien lisäksi koronasta muistuttivat yliopistolla lähinnä ”koronavartijat”, jotka valvovat jatkuvasti, että kaikilla on maski käytössä. Tämä toi suorastaan apokalyptista tunnelmaa opiskelupäiviin.

Periaatteellinen pyrkimys lähiopetuksen mahdollistamiseen aiheutti ainakin kertaalleen hieman nurinkurisen tilanteen. Eräänä päivänä luennon pitäjä oli jäänyt kotiin mahdollisen altistumisen takia. Siitä huolimatta olimme läsnäolopakon valvomisen takia koko luokka luentosalissa kuuntelemassa etäluentoa.

Koko maassa ei ollut kovin montaa suomalaisia vaihto-opiskelijaa, lähes kaikkien suomalaisten yliopistojen peruttua vaihdot. Onneksi kuitenkin muut Euroopan maat lähettivät opiskelijoita vaihtoon ihan normaaliin tapaan. Yliopistolla tutustuin aika paljon paikallisiin opiskelijoihin, sillä koulu on todella kansainvälinen ja lähes kaikki toiminta tapahtuu englanniksi.

Erilaisten juhlien ja illanistujaisten loistaessa poissaolollaan oli kaikesta huolimatta vaihto-opiskelijoille järjestetty retkiä ja vierailuja erilaisiin nähtävyyksiin. Lisäksi viikonloppuisin pääsimme tutustumaan maan muihin kaupunkeihin ja muihin kulttuurikohteisiin, jotka turistimassojen puuttumisen myötä olivat poikkeuksellisen rauhallisia vierailukohteita.

Ajatuksia vaihdosta

Kokonaisuutena vaihtoseikkailu oli koronan tuoman kontrastin takia erityisen kiehtova ja hämmentävä kokonaisuus. Oli samaan aikaan todella ihanaa, sekä myös absurdia nauttia lähiopetuksesta, hyvästä säästä, ulkona olemisesta, tapahtumista ja uusiin ihmisiin tutustumisesta Portugalin auringon alla.

Vaihto opetti uudessa kulttuurissa elämisen hienouksia ja kommervenkkeja. Opin sopeutumaan yhä paremmin yllättäviin epävarmuustekijöihin ja löytämään omanhenkisiä ihmisiä myös varsin erilaisessa ympäristössä. Innostuin myös johtamisen sekä taloustieteen opinnoista ihan uudella tavalla. Opintojen ohessa hurahdin myös täysillä surffaamiseen ja kehityin golfissa todella paljon.

Vaihtokertomus, Universidad Externado de Columbia, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Externadon yliopistossa Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa tammikuusta kesäkuuhun vuonna 2020. Koronapandemian takia kaikki opetus muuttui etäopetukseksi maaliskuun loppupuolella ja yli puolet vaihtoajastani Bogotassa oli täysi karanteeni, eikä kotoa saanut käytännössä poistua muualle kuin ruokakauppaan. Vaihto oli siis aika erikoinen. Tykkäsin kuitenkin Kolumbiasta mielettömän paljon, ja koska myös Helsingin yliopistolla kaikki kurssini olivat etänä koronan takia, jäin lopulta Kolumbiaan melkein puoleksitoista vuodeksi alun perin suunnitellun viiden kuukauden sijaan. Kolumbia on uskomattoman upea maa matkailuun. Lisäksi se on kaikin puolin hyvin erilainen maa kuin Suomi, joten vaihdon aikana oppii paljon myös yliopiston ulkopuolella. Bogotassa ihmiset puhuvat melko hidasta ja selkeää espanjaa, joten se on hyvä kaupunki myös kielen oppimiselle.

Suosittelisin superlämpimästi Kolumbiaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Matarredonda luonnonpuisto
Paramo-maisemaa Bogotan lähellä Matarredonda-luonnonpuistossa
Ennen lähtöä

Lopullinen hyväksymiskirje tuli Externadosta noin kaksi kuukautta ennen vaihdon alkamispäivää. Koska lukukauden mittaiseen vaihtoon ei tarvinnut viisumia, byrokratiaa ja paperiasioiden selvittelyä oli mielestäni yllättävän vähän ennen lähtöä. Espanjantaidon todistamiseen riitti Kielikeskuksen opettajan todistus, minun tuli täyttää netissä lomakkeelle tietoni, ja kaikki sujui mukavan sulavasti. Tarjolla olleista kursseista oli käytännössä mahdotonta löytää tietoa Externadon nettisivuilta tai etukäteen mistään, joten kurssivalinnatkin jäivät sitten Bogotassa pohdittavaksi. Käytännössä ennen lähtöä piti lähinnä järjestellä ne tavalliset matkustamiseen liittyvät asiat: onhan passi pitkään voimassa, matkavakuutus, rokotteet…

Olin katsellut Bogotan kimppakämppiä erilaisista Facebook-ryhmistä jo Suomesta käsin, mutta päätin mieluummin käydä paikan päällä katsomassa erilaisia vaihtoehtoja ennen sitoutumista mihinkään. Tätä suosittelisin myös muille vaihtareille. Parempi fiilistellä naapurustoa, asuntoa, mahdollisia kämppiksiä ja vuokranantajaa ihan livenä ennen päätöksentekoa. Jos tulee epäilyttävä fiilis mistä tahansa asumukseen liittyvästä asiasta, jatka vaan etsintää! Bogotassa riittää valinnanvaraa, eikä hostellissa asuminen etsinnän ajan ole kallista. Varsinkin korona-aikana, kun kotona voi joutua viettämään erityisen paljon aikaa, kannattaa valita asumus huolella.

Toinen juttu, jota suosittelen ihan kaikille, on jonkun Suomessa asuvan kolumbialaisen tapaaminen ennen vaihtoa. Jos pystyt harjoittelemaan hänen kanssaan espanjaa, niin vielä parempi. Tällä lailla saat jo etukäteen kosketuksen maahan, sen kulttuuriin ja kieleen. Lisäksi kolumbialaiset ovat usein uskomattoman avuliaita, joten voit saada hyviä vinkkejä ja jopa kontakteja, joihin ottaa yhteyttä, kun saavut Kolumbiaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapuessani Bogotan lentokentälle rajavirkailija kysyi, millä asialla olen tulossa Kolumbiaan, ja näytin Externadon hyväksymiskirjeen. Sen perusteella sain leiman, joka oikeutti kolmen kuukauden maassaoloon ja opiskeluun. Tuon kolmen kuukauden aikana minun tuli täyttää maahanmuuttoviranomaisten nettisivulla lomake, jolla oleskelua voi pidentää vielä toiset kolme kuukautta. Kyseinen pidennys oli ilmainen EU-kansalaisille. Orientaatioviikko Externadossa alkoi tammikuun loppupuolella, joten matkustelin Kolumbiassa reissussa olleiden kavereideni kanssa pari viikkoa ennen opintojen aloittamista. Jos haluaa viipyä maassa pidempään kuin 180 päivää kalenterivuoden aikana, on jo hankittava varsinainen viisumi, jossa onkin sitten huomattavasti enemmän hommaa.

 

Bogota näkymä Monserrate-vuorelta
Bogota Monserrate-vuorelta katseltuna auringonnousun aikaan

Kaikki byrokratia-asiat sujuivat vaihdon aikana todella vaivattomasti. Externadossa oli 20-30 vaihtaria, joista melkein kaikki olivat ranskalaisia. Meille oli järjestetty todella hyvä ja selkeä orientaatio. Yliopistolla oli jonkinlainen opiskelijaterveydenhuolto, mutta en koskaan käyttänyt sitä, joten en osaa sanoa siitä sen tarkemmin. Ylipäänsä byrokratiasta minulla ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että jos kysymyksiä heräsi, niin apua oli helposti saatavilla yliopistolta sähköpostitse tai puhelimella. Koronapandemian takia monet yliopiston palvelut jäivät itseltäni kuitenkin kokematta.

Asuminen

Suomen hintatasoon verrattuna asumiskustannukset olivat Bogotassa tosi edulliset. Maksoin vuokraa huoneestani kimppakämpässä La Candelariassa noin 200 euroa, joka oli paikalliseen hintatasoon nähden tosi paljon. Bogotassa on erilaisia kimppakämppä- ja coliving-tyyppisiä asuntoja, joissa asuu lähinnä opiskelijoita ja nuoria ihmisiä. Suosittelenkin lämpimästi etsimään huoneen kimppakämpästä tai jostain coliving-yhteisöstä, jos vain mitenkään voisit kuvitella, että se olisi sun juttu. Se on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja vuokrasopimuksen tekeminen on yleensä vaivatonta, koska vuokranantaja on tottunut vaihtuviin asukkeihin. Huoneita varten kannattaa vilkaista ilmoituksia Facebook-ryhmissä, joista kaikkein aktiivisimmalta vaikutti Bogota Short Term Rentals.

Externadolla ei ole omaa asuntolaa, ja suuri osa paikallisista opiskelijoista asuu vanhempiensa kanssa Bogotan rikkaissa pohjoisosissa, josta sitten kulkevat päivittäin tunnin-parin matkan yliopistolle ja illalla taas takaisin. UniAndesin yliopistolla on oma asuntola, jossa yksi ystäväni asui ensimmäisen lukukautensa Bogotassa. Hänen mukaansa asuntolassa oli melko kaitseva meininki, koska monet asukkaista olivat alaikäisiä, eikä esimerkiksi alkoholia saanut tuoda rakennukseen – eli omaan kotiin – ollenkaan. Lisäksi keittiövarusteet ja muuta irtaimistoa oli ostettava itse, mikä muutaman kuukauden vaihtoa varten tuntuu vähän kummalliselta.

Bogota on valtava, ja jos koronasta huolimatta yliopistolla on läsnäolo-opetusta, ei kannata asua liian kaukana yliopistolta. On tavallista, että luennot alkavat jo kello 7 aamulla! Itse tykkäsin eniten Teusaquillosta, Chapinerosta ja La Candelariasta, jotka ovat alueita, joissa asuu paljon nuoria, opiskelijoita, taidealojen ihmisiä ja kansainvälistä porukkaa. Kahviloita ja ravintoloita on paljon. Pohjoisen rikkaat asuinalueet ovat kaukana yliopistoilta, eikä siellä ole niin paljoa tekemistä. Yhtä lailla kaukana yliopistoilta sijaitsevat etelä-Bogotan huono-osaiset alueet taas voivat olla melko vaarallista asustella ulkomaalaisena. Kaupunki on äärimmäisen jakautunut ihmisten varakkuuden mukaan, sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti. Pohjoisosissa asuvat kaikkein rikkaimmat, eteläosissa köyhimmät. Bogota on äärimmäinen esimerkki siitä, millaisiin järjettömiin seurauksiin eriarvoisuus voi johtaa yhteiskunnassa.

Opiskelu ja opetus

Externado on Kolumbian parhaita yliopistoja ja opiskelijat ovat todella omistautuneita ja ahkeria. Omat kurssini olivat kaikki sosiaalitieteellisessä tiedekunnassa ja tiedekuntien välillä voi kuulemma olla suuriakin eroja, joten puhun nyt vain omasta kokemuksestani.

Kurssien valinnassa sai paljon tukea henkilökunnalta. Jokainen vaihtari meni henkilökohtaisesti valitsemaan kurssinsa vaihtareista vastanneen henkilön kanssa, joka sitten näpytti ne koneelle. Myös kurssien muutokset käytiin tekemässä henkilökohtaisesti paikan päällä. Vaihtareita ei ollut Externadossa montaa, ja ainakin minulle jäi sellainen olo, että jokaisesta pidettiin henkilökohtaisesti huolta ja apua sai, jos sitä tarvitsi. Paikallisilta opiskelijoilta kannattaa kysellä suosituksia, että mitkä kurssit ja opettajat ovat heidän mielestään olleet hyviä. Lisäksi kannattaa miettiä kurssien aikatauluja edes vähän, etteivät kurssit ole ihan hujan hajan pitkin viikkoa, toiset aamulla ja sitten toiset samana päivänä vasta illalla. Itse löysin sopivat kurssit niin, että maanantai ja perjantai olivat minulle kokonaan vapaat.

Luennoilla annettiin paljon luettavaa kotiin. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina, kun espanjan kieli vielä tuotti minulle vaikeuksia, lukeminen oli käsittämättömän hidasta, enkä yksinkertaisesti pystynyt lukemaan jokaista artikkelia alusta loppuun. Ei kannata kuitenkaan huolestua! Jo kuukauden päästä tulet huomaamaan, että ei hitsi, nythän tämä sujuu jo paljon helpommin kuin aluksi. Kielen oppimisesta ei kannata ottaa etukäteen stressiä. Opettajat olivat myös tosi ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan. Kokonaisuudessaan jäi sellainen olo, että henkilökunta ja muut opiskelijat suhtautuivat vaihtareihin positiivisesti, ja arvostelu oli ehkä vaihtareita kohtaan armollisempaa kuin paikallisille opiskelijoille. Kurssien vaatimustasot vaihtelivat hurjasti opettajan mukaan. Kun olet kaikille ystävällinen, yrität parhaasi mukaan puhua espanjaa ja osoitat lukeneesi läksysi, kaikki menee hyvin.

Normaalioloissa (eli ei-koronaoloissa) jokaisessa pääaineessa oli yksi kurssi, johon sisältyi noin viikon mittainen opintomatka johonkin päin Kolumbiaa. Kaikki suosittelivat ottamaan näitä kursseja, sillä noilla opintomatkoilla pääsi paikallisten opiskelijoiden kanssa matkustamaan paikkoihin, joihin muuten ei todennäköisesti ikinä päätyisi. Minulla piti olla pääsiäisloman tienoilla kaksi viikon mittaista opintomatkaa, toinen Magdalena-joen varrella sijaitsevaan kalastajakylään ja toinen Calin lähellä asuvan alkuperäiskansan luokse. Koronan takia reissut jäivät kuitenkin harmillisesti järjestämättä.

Näkymä Salentosta
Kahvialueen Salento on yksi Kolumbian suosituimpia turistikohteita
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Normaalioloissa Bogotassa on melkeinpä liikaakin tehtävää ja nähtävää. Kahviloita, teattereita, konsertteja, museoita, ravintoloita, kulttuuritapahtumia ja yöelämää riittää varmasti koko vaihdon ajaksi. Externadossa oli orientaatioviikon ajan vaihtareille paljon ohjelmaa, mutta opintojen alettua ei käytännössä enää mitään erityistä vaihtarimeininkiä. UniAndesin yliopistolla oli paljon enemmän ohjelmaa vaihtareille, koska myös vaihtareita oli kymmenen kertaa enemmän kuin Externadossa. Ennen koronaa Externadon yliopisto tarjosi valtavasti erilaisia ilmaisia kursseja joogasta salsaan, piirustukseen ja korinpunontaan. Koronan myötä kaikki tuollainen jäi kuitenkin tauolle.

Bogotalaisilla ihmisillä on hyvin erilaiset tulotasot. Vain pienenpienellä vähemmistöllä on esimerkiksi varaa käydä yliopistoa Externadossa tai UniAndesissa, ja suurin osa bogotalaisista elää vaatimattomasti. Kolumbian minimipalkka on jotain 200 euron luokkaa kuukaudessa. Voit siis löytää kahden euron lounaan ja 50 senttiä maksavan oluen yksinkertaisista muovituoliravintoloista, tai sitten 20 euron vegaaniannoksen ja viiden euron artesaanioluen hienosta hipsterikorttelista. Taksit ovat todella halpoja ja erityisesti pimeän tullen myös lyhyehköt matkat on hyvä taittaa taksilla. Taksien tilaamiseen kannattaa aina käyttää jotain sovellusta (kuten DiDi tai Cabify). Julkisessa liikenteessä on paljon taskuvarkauksia, Transmileniossa kannattaa siis olla hereillä.

Ruokabanaanista tehdyt Patacones-lastut ovat suosittuja
Ruokabanaanista tehtyjä patacones-lastuja syödään Kolumbiassa kaikkialla -ja paljon

Bogota on valtava kaupunki, ja turvallisuuden taso vaihtelee hyvin vartioiduista, rauhallisista ja rikkaista naapurustoista ehdottomiin no-go-zoneihin, joihin edes poliisi ei ikimaailmassa uskaltaisi astua. Päiväsaikaan Chapinero-Teusaquillo -akselilla on melko turvallista kävellä, mutta kannattaa aina vähän haistella tunnelmaa ja jutella paikallisten kanssa siitä, missä ei kannata kulkea. Puhelinta ja muita arvotavaroita ei kannata ottaa esiin oikeastaan missään kadulla kävellessä muuta kuin jos on ihan pakko.

Jos haluat matkustaa ympäri Kolumbiaa, lentäminen on usein paras vaihtoehto pitkille matkoille, varsinkin, jos matkustamiseen varattu aika on rajallinen. Tiet ovat joissain osin Kolumbiaa todella huonoja, kaistoja vain yksi suuntaansa, ja onnettomuuksia ja maanvyörymiä sattuu aika-ajoin, jolloin tieosuus voi olla suljettuna vaikka kymmenenkin tuntia. Suht lähellä Bogotaa oleviin paikkoihin tietysti kannattaa ottaa bussi, ja osissa Kolumbiaa on myös hyviä moottoriteitä. Lennot ovat kuitenkin halpoja. Kannattaa siis tutkia ja miettiä, kumpi on parempi vaihtoehto millekin matkalle.

Kolumbialaiset auttavat usein todella mielellään ulkomaalaisia ja haluavat antaa maasta positiivisen kuvan. Tuttujen ja tutuntuttujen vieraanvaraisuus ja avuliaisuus oli välillä häkellyttävää. Ei kuitenkaan kannata olla naiivi, vaan suhtautua varovaisesti erityisesti silloin, jos joku tuntematon ihminen on liian avulias tai tunkeileva. Koronapandemia on sysännyt lisää ihmisiä köyhyyteen, joten voi olla, että rikollisuus on jonkin verran lisääntynyt viime aikoina. Noudata siis varovaisuutta, mutta älä pelkää turhaan etukäteen. Utelias ja avoin mieli yhdistettynä terveeseen järjenkäyttöön riittää.

Vaihtokertomus, University of Gothenburg, Ruotsi, kevät 2020

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin päättänyt lähteä Ruotsiin vaihtoon jo jonkun aikaa ennen haun alkamista. Ruotsissa viehätti yliopistojen korkea taso, samankaltainen kulttuuri, sekä kielitaidon kohentuminen. Toivoinkin kehittäväni ruotsin kieltä englannin kielen ohessa mahdollisimman paljon, sekä löytäväni yliopiston, joka tarjoaisi kursseja, joita pystyisin mahdollisimman hyvin hyödyntämään omissa opinnoissani. Opiskelen oikeustieteellisessä ja hainkin ensimmäisenä vaihtoehtona Uppsalaan, sillä olin kuullut, että siellä on laadukkain opetus ja vilkkain opiskelijaelämä. Göteborgista en tiennyt juuri mitään, mutta valitsin sen toiseksi kaupungin perusteella. Päädyinkin lopulta jälkimmäiseen ja nyt voi sanoa, että ei olisi voinut käydä parempi tuuri.

Hakuprosessi oli mielestäni helppo ja sujuva, sekä kotiyliopistossa, että vaihtoyliopiston päässä. Lokakuussa sain tiedon hyväksymisestä vaihtoyliopistosta, vaikka valinta oli teoriassa jo selvä. Suhteellisen myöhään – vasta joulukuussa – teimme kurssivalinnat sähköpostilla tulleen lomakkeen mukaisesti ja saimme tietoa asunnon hakemisesta. Kaikki sujui kuitenkin hyvin.

Jälleenvuokrasin HOASin kaksioni vaihdon ajaksi, mikä oli ideaali päätös, jottei kuluja tullut kotimaassa. Säästin myös rahaa etukäteen jonkin verran ja jälkikäteen voi sanoa, että se kannatti. Laskin jonkinlaisen budjetin vaihtoa varten, mutta ylimääräisiä kuluja tulee jatkuvasti ja vaihdossa on kiva pystyä tekemään kaikkea ylimääräistä, mistä ehkä kotona säästää. Itselläni myös esimerkiksi hajosi yllättäen läppäri ja jouduin opinnoista selvitäkseni ostamaan välittömästi uuden, mikä oli iso lovi budjettiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ruotsi on siitä helppo maa lähteä, ettei tarvitse olla huolissaan byrokratiasta. Yliopisto lähetti jokin aika ennen lähtöä sähköpostilla useamman dokumentin, muun muassa vakuutustodistuksen, jotka pyydettiin tulostamaan ja tuomaan mukana. Näitä dokumentteja en itse ainakaan koskaan tarvinnut, mutta hyvä tehdä kaikki ohjeiden mukaan.

Asuminen

Näkymä huoneeni ikkunasta
Näkymä huoneeni ikkunasta.

Göteborgissa toimii paikallinen HOAS: SGS Studentbostäder. Haku tehtiin jo yliopiston haun yhteydessä ja se toimi todella hyvin. Hakiessa sai toivoa asuntoa tietyltä alueelta, mutta itselle ainakin kaikki alueet näyttivät samankaltaisilta, joten jätin toiveet tyhjiksi. Yliopistolta kerrottiin, ettei välttämättä kaikille pystytä tarjoamaan asuntoa, varsinkaan syyslukukausina, mutta käytännössä asunnon saaminen on varmaa, varsinkin jos on valmis maksamaan hieman enemmän. Sain asuntoehdotuksen joulukuussa ja hyväksyin sen saman tien. On mahdollista myös hylätä tarjous, mutta voi tulla kiire saada toinen tarjous, joten en ehkä lähtisi yrittämään.

Asuntoni oli solu, jossa jaoin keittiön neljän muun kanssa. Jokaisella oli siis oma kylpyhuone, mistä tykkäsin kovasti. Asuin itse Olofshöjdin alueella, jossa onnekkaasti asuivat myös kaikki vaihtarikaverini ja suurin osa opiskelijoista muutenkin. Oma taloni oli pienimmästä päästä, suurimmissa asui jopa 20 henkilöä, jotka jakoivat useamman keittiön keskenään. Tällä alueella lähes kaikki asunnot ovat soluja, mutta lähettyvillä sijaitsee myös SGS:n yksiöt, joissa joitakin tuttaviani asui. Solujen hinnat pyörivät 3000-4000 kruunussa, yksiöt 5000 kruunusta ylöspäin, eli hintataso on Suomen opiskelija-asuntojen luokkaa. Omista mieltymyksistä riippuen kannattaa miettiä, haluaako rahaa käyttää asumiseen vai mieluummin aktiviteetteihin. Soluasunnot ovat vanhahkoja ja keittiöt eivät ole siisteimmästä päästä, mutta kaikki toimi kuitenkin hyvin ja koin ainakin itse, ettei vaihdossa juuri ehdi aikaa viettämään kotona (tosin korona luonnollisesti muutti tätä), joten hieman alkeellisempi koti riittää hyvin.

Pieni vinkki tähän vielä, että ainakin SGS tarjoaa kesäkuu-elokuu vuokravapaina kuukausina! Eli jos olet lähdössä varsinkin kevätlukukaudeksi, joka jatkuu kesäkuun puolelle, ei välttämättä tarvitse kiirehtiä kotiin. Itse vietin juhannuksen Ruotsissa ja se oli ehdottomasti yksi kivoimmista juhlista!

Opiskelu ja opetus

Kuva yliopiston pääovilta
Kuva yliopiston pääovilta

School of Economics, Business & Law (Handelshögskolan) eroaa siinä mielessä muista Ruotsin oikeustieteellisistä, että täällä on yhdistetty kauppakorkeakoulu ja oikeustieteellinen. Käytännössä tämä yhdistäminen ei vaikuttanut opiskeluihin, oli lähinnä avartavaa, kun pääsi tapaamaan myös kauppatieteitä opiskelevia vaihtareita ja löysinkin parhaat kaverini juuri siltä puolelta. Oikeustieteellinen oli siis eritelty selkeästi ja kurssit olivat saman tyyppisiä mihin olen kotonakin tottunut, jaoimme kauppatieteiden kanssa vain rakennuksen. Mitä tulee kurssikirjallisuuteen, en joutunut ostamaan mitään kirjoja fyysisinä kappaleina. Jotkut kurssikavereistani ostivat ja hinnat olivat noin 50-100 euroa kappaleelta. Kirjat löytyivät myös sähköisinä versioina ja suurin osa materiaaleista tuli opettajilta. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä, ja kauppakorkean puolella opiskelleet kaverini esimerkiksi joutuivat ostamaan suurimman osan kirjoistaan.

Oikeustieteellisen kurssitarjonta vaihtareille oli melko suppea, mutta toisaalta kurssit olivat useimmiten 15 opintopisteen laajuisia, joten ei tarvinnut valita kuin kaksi. Toisaalta taas kahden kaikkein mielenkiintoisimman valitseminen oli haastavaa ja olisin ehkä mieluummin ottanut esimerkiksi neljä 5 opintopisteen kurssia. Kurssini olivat International Criminal Law ja Comparative Legal History. Ensimmäinen kurssi sijoittui aikaan ennen koronaa ja jälkimmäinen suoritettiin täysin etänä. Molemmat osoittautuivat mielenkiintoisiksi kursseiksi.

Meillä opiskelu oli puoliksi luento-opetusta ja puoliksi seminaarityöskentelyä. Kursseilla oli mukavasti vain noin 20 henkilöä, mikä poikkeaa omasta tiedekunnastani suuresti. Suurin osa osallistujista oli vaihtareita, mutta myös paikallisia oli mukana. Luennot eivät olleet pakollisia, seminaareissa läsnäolo oli ja näitä oli noin kerran viikossa. Seminaarityöskentely oli mielestäni paljon mukavampaa kotiin verrattuna nimenomaan ryhmäkoosta johtuen, sillä kaikki saivat vuoronsa ja keskustelua todella syntyi. Erityisesti vertailevan oikeushistorian kurssilla saimme alulle valtavan monta kiinnostavaa keskustelua eri maiden oikeuskulttuureista, sillä kurssilla sattui olemaan henkilöitä hyvin laajasti eri valtioista ympäri maailmaa.

Kummallakin kurssillani arvostelu perustui loppuesseeseen ja osittain myös seminaarityöskentelyyn. Tämä oli mielestäni toimiva konsepti, sillä esseetä sai tehdä rauhassa koko kurssin ajan eikä tarvinnut stressata tentistä, kuten kotona. Helsingin yliopistossa arvosana on pelkästään hyväksytty/hylätty, mutta Göteborgin päästä sai arvosanan AB (Pass with distinction), BA (Pass with credit) ja B (Pass). Koin, että esseiden taso oli osaamiseni kanssa linjassa, ensimmäisellä kurssilla koin joitain haasteita puutteellisen ohjeistuksen kanssa, mutta kirjoittaminen itsessään sujui ilman suurempia ongelmia. Professorit olivat mukavia ja kannustavia ja seminaarit hyvin opettavaisia. Toki tämä riippunee paljon muista opiskelijoista ja heidän aktiivisuudestaan, minulle sattui luultavasti myös hyvä tuuri.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ruotsiin sopeutuminen on varsin helppoa eikä varsinaista kulttuurishokkia tullut missään vaiheessa. Hintataso on samanlainen Suomen kanssa, joten budjetin suunnittelu on helppoa. Kaikki käytännön asiat toimivat hyvin, esimerkiksi julkinen liikenne on täsmällinen ja kattava. Ruotsalaiset, varsinkin göteborgilaiset, ovat todella mukavia ja avoimia, sekä hyvin kansainvälisiä. Göteborg on vaihtareiden lisäksi todella kansainvälinen paikka ja muualta muuttaneita on valtavasti, joten joukkoon sopeutuminen on helppoa. Göteborg ei ole ehkä se tunnetuin kohde suomalaisille ja tapasinkin vain yksittäisiä suomalaisia vaihtoni aikana, joten pääsi todella tutustumaan muihin kulttuureihin.

Kaupunkina Göteborg on upea. Se on noin Helsingin kokoinen, mutta tuntuu pitävän sisällään paljon enemmän. Esimerkiksi keskellä kaupunkia on suuri kasvitieteellinen puutarha ja eläintarha, ulkoilumaastot ovat muutenkin omaa luokkaansa. Göteborgissa on todella suuret korkeuserot, joten maisemat ovat usein hienot. Luonnon lisäksi suurkaupungin tunne on kuitenkin läsnä ja kaikille löytyy omanlaista tekemistä. Kaupunki on hyvin turvallinen ja samanlaista maalaisjärkeä käyttäen, kuten vaikkapa Helsingissä, pärjää oikein hyvin. Handelshögskolan on todella hieno ja uusi rakennus, sekä sen yhteydessä uusittu Handelspub on kokemisen arvoinen joka keskiviikko.

Göteborgs botaniska trädgård (Kasvitieteellinen puutarha)
Göteborgs botaniska trädgård (Kasvitieteellinen puutarha)

Sääolosuhteet ovat merelliset, eli sadetta ja tuulta on odotettavissa paljon. Talvi on leuto ja lunta ei juuri näy. Kevät kuitenkin tulee selkeästi aiemmin kuin Suomessa ja jo huhtikuussa saimme paikoittain nauttia yli 20 asteen lämpötiloista.

Opiskelijaelämä

Teimme yhden roadtripin neljän kaupungin läpi alkukeväästä ja reissun Tukholmaan, sekä koronan puhjettua vuokrasimme kaksi eri kertaa airbnb:n Göteborgin saaristosta, jossa vietimme aikaa lähinnä syöden hyvin ja rentoutuen, kun jokaisella alkoi soluhuoneen seinät kaatua päälle. Göteborgista on myös todella helppo matkustaa Kööpenhaminaan ja Osloon etäisyyksien takia, mutta ne jäivät tällä kertaa haaveeksi.

Onnekseni koronaepidemia puhkesi vasta maaliskuussa, joten ehdimme lähes kaksi kuukautta viettää normaalia elämää ja esimerkiksi kaksi ensimmäistä viikkoa, jotka olivat orientaatioviikot, olivat aivan huikeat ja täynnä ohjelmaa. Handelshögskolan ja sen oppilaskunta ovat todella innoissaan vaihtareista ja ohjelmaa järjestettiin alussa joka ilta. Tämän kuulin olleen poikkeuksellista verrattuna joihinkin muihin tiedekuntiin. Elämä ehti olla normaalia niin pitkään, että ystäviä ehti kertyä ja loppukevät meni mukavasti, vaikka aktiviteetteja oli vähemmän. Paras ja kliseisin vinkki minkä haluan antaa on: ole avoin, ennakkoluuloton ja osallistu kaikkeen! Samana iltana, kun virallinen saapumispäivä oli, järjestettiin Pub Hangout läheisessä pubissa, jossa tarkoituksena oli vain rennosti tutustua muihin vaihtareihin ja tutoreihin. Menin paikalle jännittyneenä ja istuin ensimmäiseen pöytään, jossa näin vapaan paikan. Löysin tuosta pöydästä yhden tämänkin hetken parhaimmista ystävistäni. Ihmiset tekevät vaihtokokemuksesta unohtumattoman ja minulle jäi Ruotsista useita sydänystäviä, toivottavasti loppuelämäkseni. Vaihtokokemus on jotain mitä on mahdoton selittää ja ymmärtää, ennen kuin sen on itse kokenut.

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Brussel, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä 

Vaihtoon valmistautuminen alkoi vaihtokohteen valinnalla. Valinnassa minua auttoivat muutamat kriteerit. Se, että halusin suorittaa nimenomaan maisteriopintoja valtiotieteellisessä rajasi kohdevalikoimaa jo jonkin verran. Lisäksi halusin suorittaa opintoni englanniksi. Päädyin Brysseliin, joka houkutteli sen kansainvälisen luonteen ja Euroopan unionin kannalta merkittävän asemansa vuoksi. Belgian pääkaupungissa vaihto-opiskelijoita on erityisesti flaaminkielisessä Vrije Universiteit Brusselissa (VUB), jossa opintoja tarjotaan myös englanniksi ja jossa itsekin opiskelin, sekä ranskankielisessä Université Libre de Bruxellesissa (ULB).

Vaihtohakemuksen teko oli tietynlainen prosessi, mutta palkinto, eli hyväksytty hakemus auttoi unohtamaan hetkittäiset turhautumiset. Hakemuksen liitteeksi pitää lähettää passikuva VUB:in opiskelijakorttia varten sekä todistus matkavakuutuksesta. Tämä takasi myös sen, että matkavakuutus tuli varmasti päivitettyä ja että valmiin opiskelijakortin sai käteen heti orientaatiopäivänä.

Kun kohde ja kurssit oli valittu ja hakemukseni hyväksytty, oli edessä vielä asunnon metsästäminen, lentolippujen ostaminen ja pakkaaminen! Haastavimmaksi näistä osoittautui pakkaaminen, sillä päätin lähteä matkaan yhdellä matkalaukulla – painorajat tulivat vielä lähtöä edeltävänä iltana vastaan, ja kaiken taistelun keskellä otsalle tirahti kyllä pari tuskanhikipisaraa. Jos olisin nyt lähdössä reissuun, ottaisin suosiolla kaksi matkalaukkua ja säästäisin itseni ylimääräiseltä stressiltä.

Lentoliikenne Brysseliin on pääosin työmatkailua ja Finnair on ainoa lentoyhtiö, joka operoi sinne Helsingistä. Suorat lennot Brysseliin ovat – ajankohdasta riippuen – melko hintavia. Halusin säästää budjettiani Belgiassa reissaamiseen, joten otin edulliset lennot, joihin sisältyi välilasku Arlandassa!

Schumanin metroasema.
Schumanin metroasema.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 

Yliopistolla kohtamaani (hyvin maltillinen) byrokratia liittyi lähinnä kurssivalintoihin. Päädyin vaihtamaan pari kurssia, joten jouduin tekemään muutoksia myös learning agreementiin, johon sitten vaadittiin kummankin yliopiston edustajan allekirjoitus. Muuten pääsin melko helpolla! VUBissa ollaan tottuneita vaihto-opiskelijoihin, joita siellä on paljon. Lisäksi ihan tutkinto-opiskelijoinakin on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Omilla maisterikursseillani oli muutama belgialainen ja valtaosa kansainvälisiä opiskelijoita. Näistä syistä yliopistolla on erinomainen kansainvälisten asioiden tiimi, joka auttaa kaikissa ongelmissa ja vastaa nopeasti sähköposteihin. Ennen varsinaista lukukauden alkua järjestetyn orientaatiopäivän aikana esiteltiin kattava infopaketti yliopistosta, kampuksesta ja eri palveluista, joten opintojen alussa oli melko varma olo!

Brysselin byrokratiasta olin lukenut ennen lähtöäni nettikeskusteluista. Vain puoli vuotta Brysselissä asuvana vaihto-opiskelijana välttyy valtaosasta byrokratiasta, varsinkin, jos pitää suomalaisen liittymänsä (varmista kuukausittain käytössä olevan datan riittävyys). Brysselissä täytyy kuitenkin ilmoittautua asukkaaksi johonkin tiettyyn kaupunginosaan. Tämä pitää tehdä paikan päällä, ja tapaamiseen on varattava aika, jonka saattaa saada kuukausien päähän. Itse lähdin takaisin Suomeen jo 1,5 kuukautta Brysselissä oleskeltuani, enkä siksi ehtinyt tehdä tätä rekisteröitymistä. En kyllä myöskään kuullut, että kukaan vaihtareista olisi ilmoittautunut asukkaaksi tai edes varannut aikaa tapaamiseen.

Asuminen 

Bryssel on valtavan kansainvälinen kaupunki, jossa on suuri vaihtuvuus. Opiskelijoiden lisäksi siellä on paljon määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviä viranhaltijoita ja muista maista työharjoitteluaan suorittamaan saapuneita, jotka kaikki etsivät asuntoa tai huonetta. Vastaavasti, kun edelliset lähtevät takaisin kotimaihinsa, vapautuu huoneita ja asuntoja eri puolilta kaupunkia. Aloinkin jo hyvissä ajoin seuraamaan useampaa Facebook-ryhmää, joissa näistä asunnoista tai huoneista ilmoitellaan päivittäin useita kertoja. Ylipäätään suosittelen asumuksen metsästystä ennen lähtöä! Näin välttyy stressiltä. Uskon kuitenkin, että suuren vaihtuvuuden vuoksi asunnon löytäisi vaikka etsisi vasta paikan päällä.

Metsästin aluksi asuntoa Facebookista, mutta päädyin kuitenkin varaamaan huoneen Brussels Destination -sivuston kautta samaan aikaan Brysseliin muuttaneen ystäväni vinkistä. Sivujen vaatimaton ulkomuoto herätti alkuun epäilyjä, mutta onneksi luotin ystävääni ja otin asunnon sieltä. Sivusto on vähän Airbnb:n tyylinen palvelu, jossa on listattuna erilaisia asuntoja ja huoneita eri puolilta Brysseliä. Oma huoneeni sijaitsi Ixellesin kaupunginosassa, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Vuokranantajani asui perheineen alakerroksissa, ja minulla oli huone talon ylimmässä kerroksessa, jossa oli myös kämppikseni huone ja meille kahdelle tarkoitettu kylpyhuone ja keittiö.

Myös yliopiston kampuksella on mahdollista asua. Hinnat olivat kuitenkin mielestäni melko korkeat, sillä huoneissa tai vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa ei ollut ruoanlaittomahdollisuuksia. Yhden hengen huone maksoi saman verran kuin oma huoneeni, kun taas jaettu huone oli muutaman satasen halvempi. Kampuksella asumisessa on tosin hyvänä puolena se, että tutustuu paremmin muihin vaihtareihin. Itse kuitenkin sain omasta kämppiksestäni kaverin. Ylipäätään ehkä suosittelen vaihdossa kämppisasumista, jos vain on yhtään avoin sellaiselle!

Kannattaa muuten selvittää etukäteen huoneen tai asunnon varustelu. Omassa huoneessani oli aika pitkälti kaikki tarvitsemani, mutta monet tuttavistani joutuivat hankkimaan huoneeseensa kaiken peitoista ja tyynyistä lähtien. Brysselissä vaikutti myös olevan tyypillistä, ettei asunnossa ole pesukonetta, joten itselleni tulivat tutuiksi alueen itsepalvelupesulat.

Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.
Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.

Opiskelu ja opetus

Opinnot olivat melko työläitä. Kurssit kestivät koko kevätlukukauden, joten niissä ehdittiin käsitellä aiheita melko syvällisesti. Luennoilla kannustettiin osallistumaan keskusteluun aktiivisesti. Ainakin valtiotieteellisen puolella kursseilla vaadittiin aika paljon: lukemista oli reilusti, ryhmätyöt olivat laajoja ja useilla kursseilla jokaiselle luennolle piti valmistautua jotenkin – lukemalla artikkeleita, tekemällä pieniä tehtäviä tai muulla tavoin. Suosittelen aloittamaan opiskelun heti, kun kurssit pyörähtävät käyntiin: näin työmäärä pysyy sopivana koko lukukauden, ja aikaa jää muuhunkin.

VUB:issa suulliset tentit ovat normi, joten kannattaa totutella ajatukseen niistä. Itse jännitin niitä kovasti, mutta lopulta jännittäminen osoittautui turhaksi: koetilanteet muistuttivat enemmänkin keskustelua, ja kun koealueeseen oli perehtynyt, osasi kysymyksiin vastata. Yhdellä kurssillani suullinen tentti korvattiin etäopiskelun vuoksi kirjallisella tehtävällä, ja muut opiskelijat olivat hyvin pettyneitä siihen, että suullista tenttiä ei sillä kurssilla ollutkaan.

Opintojen arvostelu on VUB:issa tiukahkoa. Kuulin muutamalta kokonaista tutkintoa VUBissa suorittavalta, että on tyypillistä reputtaa ainakin joitain kursseja, mutta en kuullut keneltäkään vaihto-opiskelijalta, että kursseista olisi tullut hylättyjä arvosanoja. Arvosanat annetaan 0-20-asteikolla. Läpipääsyyn vaaditaan puolet, eli 10/20. Tyypillinen arvosana on 13/20, ja 16/20-arvosanaan voi olla jo erittäin tyytyväinen. Itse ehdin panostaa opiskeluun, koska korona pakotti eristäytymiseen, joten sain hyviä arvosanoja.

Korona toki vaikutti opiskeluun. Maaliskuun puolivälissä, kun olin ehtinyt olla Brysselissä 1,5kk, opinnot siirtyivät täysin etätyöskentelyksi. Belgiassa tilanne kiristyi nopeasti, ja lähdinkin Suomeen pian sen jälkeen. Etäluennot sujuivat hyvin ja tentit menivät kivasti etänäkin. Etäopinnot muistuttivat HY:n opintoja: osa kursseista oli luentomaisia, kun taas osalla piti osallistua aktiivisesti etänäkin.

Kaiken kaikkiaan opiskelu VUB:issa oli mielenkiintoista. Erityisesti Euroopan unionin tutkimukseen keskittyneellä kurssillani oli upeaa, kun vierailevat luennoitsijat olivat oikeasti töissä merkittävissä rooleissa EU-politiikan parissa. Opinnot vaativat paljon, mutta itse ainakin sain paljon irti niistä.

Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.
Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suurin shokki Brysselissä oli sää! Belgia on sateinen maa. Brysselissä sataa joidenkin lähteiden mukaan 200 päivää vuodesta. Erityisesti talvella Bryssel on harmaa, sateinen ja älyttömän tuulinen – jopa helsinkiläisen mittapuulla. Kannattaa siis varautua siihen ja ottaa sopivat vaatteet ja sateenvarjo mukaan. Toisaalta heti maaliskuun alussa, kun aurinko alkaa näkyä, voi Brysselissä olla lämmin ja kaunista. Terassit täyttyvät ihmisisistä – ellei korona sekoita pakkaa – ja tunnelma on todella ihana.

Hintatasoltaan Bryssel on aika samanlainen kuin Helsinki. Asuminen on melko hintavaa, joskin hyvällä tuurilla voi löytää edullisia huoneita, erityisesti, jos on valmis asumaan useiden kämppisten kanssa. Ulkona syöminen on suurin piirtein saman hintaista kuin Suomessa, mutta alkoholi on toki hieman halvempaa, joten erityisesti belgialaisten erikoisoluiden maistelu mahtui budjettiin. Ruokakauppojen hinnat vaikuttivat samoilta kuin kotona, mutta muutamat tuotteet, kuten kahvi ja karkki olivat kalliimpia. Ruokakauppoja on moneen lähtöön. Kannattaa tutustua muun muassa tukkukauppaa muistuttaan Colruytiin ja lukuisiin ekokauppoihin. Koti-ikävän iskiessä voi suunnata Brysselin merimieskirkolle, jonka Suomi-kaupasta hain itse helpotusta akuuttiin Turkin pippuri -vajeeseen. Valikoimassa on suomalaisia herkkuja korvapuusteista ruisleipään. Hinnat siellä ovat tosin melko korkealla.

Brysselissä toimii erittäin aktiivinen Erasmus Student Network, joka järjestää erilaisia tapahtumia. Kannattaa ainakin alkuun mennä mukaan kaikenlaisiin rientoihin – niissä on helppo tutustua muihin. Kannattaa muutenkin olla avoimin mielin ja esimerkiksi tutustua kaupunkiin laajasti. Brysselin kaupunginosat ovat keskenään erilaisia ja niitä tutkimalla löytää mielenkiintoisia paikkoja.

Tutkimisesta puheen ollen, Bryssel sijaitsee erinomaisella sijainnilla jos haluaa matkailla Belgiassa ja muualla Euroopassa. Mikäli siihen on mahdollisuus, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää Brysselin sijainti! Flixbussit ovat edullisia ja niillä pääsee niin Amsterdamiin kuin Pariisiinkin. Myös Belgian sisällä kannattaa tutustua eri alueisiin. Belgia on mielenkiintoinen sekoitus eri kielialueita, ja kannattaa matkailla mahdollisuuksien mukaan eri puolilla. Bryssel on periaatteessa kaksikielinen, mutta pääosin kaupungilla kuulee ranskaa.

Bryssel on pääosin turvallinen kaupunki. Se on kuitenkin suosittu turistikaupunki, joten esimerkiksi turistijäyniä harjoitetaan vilkkaimmilla paikoilla. Omasta omaisuudesta on myös syytä pitää huolta tarkemmin kuin Helsingissä. Toisaalta kaupungin kansainvälisen luonteen vuoksi turistit eivät välttämättä erotu pysyvästi Brysselissä asuvista helposti – paitsi turistinähtävyyksien luona.

Julkinen liikenne on toimiva Brysselissä. Se myös on hyvin edullista, jos on alle 25-vuotias. Tällöin koko vuoden lippu ostetaan kerralla ja se maksaa 50 euroa. Yli 25-vuotiaille, kuten minulle, lippu maksoi 50 euroa kuukaudessa. Päädyin kuitenkin latailemaan 10 kerran lippuja kortilleni, koska kuljin moneen paikkaan kävellen.

Kaikkiaan Bryssel oli mukava vaihtokohde, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei korona olisi pakottanut koti-Suomeen! Brysseliin on helppo kotiutua sen kansainvälisen ilmapiirin vuoksi, kun vaihtareita on paljon. Kannattaa ottaa ilo irti EU:n pääkaupungista ja käydä esimerkiksi Place du Luxembourgilla torstaina, jolloin sinne perinteisesti kerääntyy porukka vaihtareista pankkiireihin!

Vaihtokertomus, Tübingen Baden-Württenberg, Saksa, Talvilukukausi 2019-2020 

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Talvilukukausi (6kk) juuri ennen koronaa Etelä-Saksan Hegel-idyllissä

Ennen lähtöä

Kuvankauniiseen Tübingeniin lähtiessäni en juuri tiennyt koko kaupungista mitään. Odotin vaihdolta paljon, mutten silti osannut aavistaa, kuinka kokemusrikas ja opettavainen lukukausi minua Saksassa odotti.

Olin valmistautunut lähtöön lähinnä suoriutumalla mahdottoman monimutkaiselta tuntuvasta hakuprosessista, jonka lisäksi olin stressannut, selvittänyt ja lopulta saanut myös opiskeluasuntolasta asunnon, kauhistellut saksankielisiä nimiä ja dokumentteja, kuuntelemalla toisinaan Rammsteinia ja suunnittelemalla matkaani Helsingistä perille asti lentämättä. Tein hirveästi töitä ennen lähtöäni ja kaikki vaihtokohteessa tarvittavat toimenpiteet tuntuivat enemmän tai vähemmän sekavalta työmaalta. Jännitystä lisäsi myös OLS-kielitestissä saatu tulos A1-. Kohteeseeni ei siis kaikesta huolimatta vaadittu saksan kielen taitoa, ja otinkin uuden kielen oppimisen itseni haastamisena. Lopulta innostuin kielestä niin, että olen jatkanut aktiivisesti saksan opintoja vaihdon päätyttyä.

Kaiken kaikkiaan minua alussa jännitti aika lailla. Keskityin aluksi noin viikon mittaiseen matkaani Helsingistä Tübingeniin. Saksaan voi maa- ja meriteitse mennä joko Ruotsin ja Tanskan tai Baltian maiden ja Puolan läpi. Itse valitsin mennä ensin laivalla Tallinnaan, josta otin bussin. Bussia piti vaihtaa Riikassa, ja lopulta 26 tuntia kestänyt bussimatka päättyi Berliiniin. Berliinissä vierähti pari päivää kaupunkia ihmetellen ja ilmastomarssiin osallistuen. Berliinistä otimme bussin Esseniin, jossa vierailin ystäväni syntymäpäiväjuhlilla, ja lopulta sateisena perjantaiaamuna bussi toi Tübingenin Hauptbahnhofille. Siellä minua oli vastassa henkilökohtainen tuutorini, ”Travelbuddy” Jeremy vaihtoyliopistostani. Tunnelmani oli epätodellinen: olin matkanteosta uupunut, mutta onnellinen nähdessäni ihanan noin kahdeksankymmenentuhannen asukkaan idyllisen keskieurooppalaisen kaupungin. Muistan ihastelleeni, miten kauniilta uusi kotikaupunkini näytti.

Asuminen ja alkubyrokratia

Jeremy vei minut ensimmäisenä päivänäni paikallisen opiskelija asuntolasäätiön toimistolle hakemaan avaimet uuteen asuntooni ja tekemään tarvittavat paperityöt, joista en saksaa taitamattomana olisi ilman apua selvinnyt. Uuden kotini nähtyäni ja tavarani sinne jätettyäni kuljimme bussilla ympäri kaupunkia tehdäksemme kaiken tarvittavan, mitä asumista varten piti tehdä. Onneksi matkassani oli paikallinen, joka tiesi minne mennä ja mitä tehdä.

Jokainen vaihto-opiskelija Saksassa joutuu käymään läpi saman hämmentävän ja uuvuttavan prosessin: on kirjauduttava kaupungin asukkaaksi, yliopiston opiskelijaksi, Erasmus-vaihto-opiskelijaksi, esitettävä eurooppalainen sairaanhoitokortti yhdelle taholle, toinen dokumentti toiselle taholle, luotava pankkitili vuokranmaksua varten ja hankittava lukukausilippu julkiseen liikenteeseen ja opiskelijakortti pyykinpesua ja tulostamista varten.

Kaikesta tästä selvisin yhdessä muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Ensimmäiset ystäväni tapasin jo ensimmäisenä päivänäni, ja ystävyytemme kantoi läpi koko vaihdon. Tapasin muita vaihto-opiskelijoita jonottamassa eri virastoihin ja toki bileissäkin. Lujimmat ystävyyssuhteet syntyivät kuitenkin juuri tuon työlään prosessin aikana, ja näiden ihmisten kanssa tehtiin vapaa-ajan niin salliessa retkiä ympäri Etelä-Saksaa. Matkustimme porukalla myös Puolan Krakovaan ja Ranskan Strasbourgiin, sillä suomalaiselle keskieurooppalaiset lentohinnat ja matkustusajat olivat hyvin suotuisia.

Jälkikäteen katsottuna paperityöstä selvittyäni itse asuminen Saksassa ja erityisesti Tübingenin kokoisessa kaupungissa oli oikein mukavaa. Julkinen liikenne tuli helposti tutuksi, samoin vanhat kaupungin kiviset reitit ja linnat ja yliopisto ja kirjasto tuli viimeistään opintojen alkaessa tuutoroinnin yhteydessä tutuksi.

Jotta alkubyrokratiasta voi selvitä miellyttävällä tavalla, suosittelen varaamaan vaihdon alkuun runsaasti aikaa juoksevien asioiden hoitoon. Ainoa neuvoni on, että pyri lähtemään niin ajoissa kuin voit. Itse saavuin vaihtokohteeseen kuukautta ennen lukukauden alkua, ja koin sen hyväksi. Juokseviin asioihin meni melkein kolme viikkoa ja yksi hengähdysviikko retkeillen uusien ystävien kanssa tuli tarpeeseen ennen suuren opiskelu-urakan alkua.

Opiskelu ja opetus

Tübingenin yliopistolla ilmapiiri oli lämminhenkinen. Pidin kovasti kampusalueesta ja linnassa järjestetyistä antropologian luennoista, pienen yliopistokaupungin idyllistä ja vaihto-opiskelijoiden opiskelu- ja vapaa-ajan kulttuurista.

Saksassa opiskelu eroaa hieman Suomessa opiskelusta. Sähköposteja lähettäessä on tärkeää sinutella professoreita, puhutella heitä sukunimellä ja käyttää etuliitteitä Herr ja Frau. Modernille suomalaiselle etuliite tuntuu turhauttavalta, mutta tapa on vakiintunut saksalaisessa yhteiskunnassa, joten minkäs teet. Erasmus-opiskelijana jouduin ilmoittautumaan jokaiselle kurssille lähettämällä professorille erillisen sähköpostin, ja Erasmus-korttia tuli usein käytettyä milloin minkäkin käytännön asian järjestämiseksi: varsinkin kurssitodistusten saaminen joka kurssilta erikseen vaatii myös vaihdon lopussa säntillisyyttä, mutta lopulta professorit ovat ymmärtäväisiä ja haluavat auttaa vaihto-opiskelijoita selviytymään vaihdostaan kunnialla. Suosittelen siis lähestymään professoreita matalalla kynnyksellä mihin tahansa liittyen. Itse suunnittelin opintojani yhdessä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta kurssitarjonta kannattaa selvittää jo etukäteen.

Itse opiskelu vaati työtä. Koin toisinaan läsnäololistat ja luennoille valmistautumisen työläänä, mutta sain opinnoista valtavasti irti niiden monimuotoisuuden vuoksi. Opettajat vaativat opiskelijoilta jatkuvaa työpanosta, joka toisaalta maksaa itsensä takaisin tentteihin valmistautuessa, kun opeteltavat asiat olivat jo hallussa. On täysin normaalia saada maisterikurssilla 50 sivua luettavaa omaksuttavaksi luennolle, jossa kyseistä materiaalia ja aihetta käsitellään ja työstetään. Kandivaiheen kurssien ja maisterivaiheen kurssien työmäärä erosivat toisistaan, ja kandikurssit olivat paljon kevyempiä. Kurssin aikana tehty työ palkitsi lukauden lopussa, kun oli mahdollista antaa enemmän aikaa opiskelijaelämälle ja vaihtoystävien kanssa viimeisten viikkojen viettämiseen yhdessä. Suosittelen kokeilemaan kursseja, joissa on mahdollista luentojen lisäksi osallistua tuutorien pitämiin tutorialeihin. On myös mahdollista suorittaa vain luentokursseja, jotka perinteisesti tentitään, mutta asiamäärä on silloin turhan laaja itse jäsenneltäväksi. Tutorialeissa syvennettiin ja omaksuttiin viikon teema tavalla, joka syvensi omaa oppimaani. Näistä kursseista saa 6 opintopistettä (eli ECTS pistettä), kun taas ilman tuutorituntia kurssi on yleensä 3 ECTS-pisteen arvoinen. Osallistuin antropologian ja kirjallisuustieteen kurssien lisäksi myös muun muassa viikonlopun mittaiseen teatteri-workshoppiin, ja kannustan vaihto-opiskelijoita valitsemaan kursseja mielenkiinnon mukaan mahdollisuuksien mukaan. Itse sain kaikki vaihdossa käymäni kurssit hyväksiluettua tutkintooni valinnaisina opintoina.

Opinnoista ei kannata stressata liikaa etukäteen: kaikesta selviää ja kaikki selviää aikanaan. Ympäri maailmaa saapuville vaihto-opiskelijoille annetaan lopulta hyvät ja selkeät ohjeet läpi vaihtoon haun ja vaihdon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Vaihto on ihmisen parasta aikaa. Alussa tuntuu olevan niin paljon kaikkea, että aivot ovat joka ilta väsyneitä vieraalla kielellä puhumisesta, ihmiskontakteista ja tutustumisista ja juoksevien asioiden ja opintojen hoitamisesta. Nopeaan ja hektiseen arkirytmiin tottuu ja lopulta puoli vuotta on niin lyhyt aika olla vaihdossa, että kaikkeen kannattaa lähteä täysillä mukaan ja alusta lähtien. Anna mahdollisuus ihmisille ja tilaisuuksille, haasta itseäsi rohkeasti, uskaltaudu, ylitä itsesi ja opi uutta. Suomalaisen vaihto-opiskelijan etu on se, että itsenäinen eläminen ja asuminen pyykinpesuineen, ruuanlaittoineen ja siivouksineen ei tuota päänvaivaa. Itse sain olla neuvomassa montaa juuri omilleen muuttanutta nuorta pesukoneen käytössä. Jos pidät oluesta, rakastat Saksaa. Suosittelen erityisesti paikallisia Pilsnereitä. Saatat myös rakastua saksan kieleen: usein vielä edelleen kaipaan ympärilläni saksan kieltä.

Tärkein ohjeeni on, että kannattaa lähteä vaihtoon mahdollisimman aikaisin, jotta saat kokemuksestasi mahdollisimman paljon irti. Ehdit tehdä kaiken vähemmällä stressillä. Ehdit nauttia kesäisistä päivistä pidempään. Pääset nopeammin kiinni kaupungin tunnelmaan. Säilytä jokainen paperi aivan alusta lähtien ja säilytä niitä samassa paikassa. Read that again. Saksa on kaaoottinen paperipinojen maa. Jokainen paperi saattaa olla vaihtosi tai apurahojesi tärkein paperi. Suosittelen olemaan hakeutumatta pelkästään suomalaisten seuraan. Omat parhaat vaihtokaverini eivät ole suomalaisia, vaikka kolmihenkisellä suomiporukallakin pidettiin toki yhtä. Saimme toisistamme myös tukea, varsinkin niinä hetkinä kun kaipasi puhua suomea tai kaipasi Suomea. Oma englannin kielen taitoni oli jo vaihtoon lähtiessä erinomainen, joten en kokenut itseilmaisua englanniksi suurena ongelmana, mutta mikäli suomen kieli on ehdoton vahvuutesi, suosittelen välttämään puhumasta suomea. Vieraan kielen oppii parhaiten vain puhumalla ja ympäröimällä itsensä sillä kielellä. Puhetaitosi kehittyy vaihdon aikana nopeasti, ja yrittävälle annetaan kielioppivirheet anteeksi. Toivottavasti vaihtosi on edes puolet siitä, mitä omani oli! Olen huippukiitollinen vaihtokokemuksesta, jonka sain juuri ennen koronaa. Etenkin kesälukukaudella koronarajoitukset eivät niin piinaa, sillä ulkotapahtumat ovat kesälukukauden kermaa.

Viel Glück!

 

Vaihtokertomus, Università degli studi di Bologna, kevät 2020

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ajatus Italiasta vaihtokohteena sai alkunsa vaihtohakua edeltävän vuoden lomamatkalta Roomasta. Olin ideoinut vaihtokohteekseni Euroopan maata, joka olisi kuitenkin riittävän erilainen verrattuna Suomeen ja mieluusti myös lämpimämpi, johon Italia kulttuuriarvoineen sopikin täydellisesti. Italian kaupungeista nimenomaan Bologna valikoitui kohteeksi sen historiallisen yliopiston, sijainnin sekä suuria kaupunkeja pienemmän ja sympaattisen kaupunkimielikuvan ansiosta.

Hakuprosessi oli sujuva sekä Helsingin että Bolognan yliopiston osalta. Vaihtoyliopiston tieto hyväksymisestä tuli hyvissä ajoin maaliskuun alussa. Bolognan yliopiston osa prosessista ei sisältänyt enää varsinaista hakua vaihtoyliopistoon, vaan hyväksymissähköpostin ohessa ohjattiin ainoastaan suorittamaan online-rekisteröinti ennen saapumista Italiaan. Kommunikointi vaihtoyliopiston kanssa oli sujuvaa ja kysymyksiini vastattiin sähköpostitse pääasiassa heti saman päivän aikana.

Tämän jälkeen lähdön valmistelu jatkui asunnon etsinnällä sekä lähempänä lähtöä muilla valmisteluilla lentolippujen hankkimisesta matkustus- ja muuttoilmoituksiin. Bolognan yliopisto ei asettanut mitään tiettyä saapumispäivämäärää, joten aikataulun sai itse organisoida kurssien alkamisajan mukaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Bolognaan pari viikkoa ennen luentojen alkua. Käytännössä Bolognaan saapuessa oli huolehdittava vain parista hallinnollisesta asiasta: rekisteröityminen yliopistoon (check-in) ennen opintojen alkua ja opiskelijakortin hakeminen automaatista, sekä ns. codice fiscalen hankkiminen vuokrasopimusta varten. Italiassa vuokrasopimukset tulisi vuokranantajan verotukseen liittyvistä syistä rekisteröidä (tosin kaikki eivät tätä tee), jota varten vuokralaisella tulisi olla virallinen veronumero. Bolognan yliopisto antaa myös opiskelijoille oman codice fiscalen, mutta jostakin syystä kyseinen veronumero ei kelpaa vuokrasopimuksen rekisteröintiin. Codice fiscale hankitaan käymällä virastossa (Agenzia delle Entrate) paikan päällä, mutta virastossa ei juuri puhuttu englantia, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos virastossa päätyy käymään omatoimisesti.

Yleiskuva Bolognan keskustasta
Yleiskuva Bolognan keskustasta.

Asuminen

Asuntoa etsiessä selvisi pian, ettei Bolognan yliopisto tarjoa opiskelijoille asuntoloita, joten asunnon etsiminen jää oman aktiivisuuden varaan. Bolognassa on tunnetusti opiskelijakaupunkina hankala asuntotilanne ja asunnon etsiminen kannattaa siten aloittaa hyvissä ajoin. Olen kuullut opiskelijoista, jotka ovat tehneet vuokrasopimuksen keväälle jo edellisen vuoden kesäkuussa, mutta myös opiskelijoista, jotka ovat alkaneet etsimään asuntoa vasta saavuttuaan Bolognaan. Etsinnässä kannattaa hyödyntää erilaisia asunnonvälityssivustoja sekä Facebook-ryhmiä. Tiukka asuntotilanne tuo mukanaan lieveilmiönä myös tilanteesta hyötyviä huijareita, joten asuntomarkkinoilla kannattaa olla varovainen.

Asumismuotona kimppa-asuminen on selkeä pääsääntö, eikä Italiassa oikeastaan asuta lainkaan yksiöissä tai ylipäätään yksin. Yksiöitä on siten markkinoilla hyvin vähän tarjolla ja ne ovat yleisesti ottaen reilusti kalliimpia kuin vastaavat Helsingissä. Kimppakämppien osalta hintahaarukka on suuri. Vuokra-asunnon hintaa arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, sisältääkö vuokra myös muut asumiskulut (’spese’) eli jätemaksun, lämmityksen, veden ja nettiyhteyden vai ei, sillä niistä voi muodostua suurikin summa vuokran päälle.

Suurin osa opiskelijoista päätyy asumaan Bolognan keskusta-alueelle ns. muurien sisälle, jonka etuna ovat lyhyet etäisyydet ja helppo kulkeminen paikkaan kuin paikkaan. Bologna ei kuitenkaan ole muurien ulkopuoleltakaan iso kaupunki verrattuna esimerkiksi Helsinkiin, jonka vuoksi kannustan laajentamaan tarvittaessa aluetta myös muurien ulkopuolelle, joilla on useita mukavia asuinalueita edelleen kävelymatkan päässä keskustasta.

Päädyin itse vuokraamaan välityssivuston kautta huoneen kimppakämpästä, joka sijaitsi keskustan ulkopuolelta rauhallisella asuinalueella. Asunto oli perussiisti italialainen kerrostaloasunto, jonka jaoin kolmen muun tytön kanssa ja josta pääsi yliopistolle kävellen näppärästi vartissa.

Katetut jalkakäytävät suojasivat kivasti sekä talven sateilta että kesän paahteelta.
Katetut jalkakäytävät suojasivat kivasti sekä talven sateilta että kesän paahteelta.

Opiskelu ja opetus

Yhtenä valintakriteerinäni oli mahdollisuus opiskella täysin englanniksi, ja Bolognan yliopistossa olikin tarjolla hyvä valikoima englanninkielisiä kursseja. Opintojen suunnittelu oli helppoa hyvien yliopiston nettisivujen ansiosta. Kursseja selatessa kannattaa huomata, että Bolognan yliopistolla on useampi eri kampus eri kaupungissa, joten kurssivalikoima määräytyy oman kampuksen mukaan. Kursseille ei tarvinnut erikseen ilmoittautua, ja yliopistossa olikin tavallista, että lukukauden alkaessa käydään kaikilla itseä kiinnostavien kurssien luennoilla tutustumassa ennen kurssien valitsemista. Ilmoittautumisen sijaan kurssivalinnat täytettiin nettiportaalissa pakolliseen opintosuunnitelmaan, Study Planiin. Opintosuunnitelman tekemiselle ei kuitenkaan ollut muuta aikataulua kuin se, että kurssien täytyy olla merkittynä opintosuunnitelmaan tenttiin ilmoittautuessa. Suunnitelmaa voi myös muokata vapaasti lukukauden aikana.

Oikeustieteellisessä kurssit olivat kestoltaan koko lukukauden pituisia ja lukukauden päätteeksi järjestettiin loppukokeet. Kalenteria rytmittivät luennot, joita jokaisella kurssilla järjestettiin 2-3 kertaa viikossa. Monilla kursseilla ei vaadittu pakollista läsnäoloa, mutta kurssin suoritusmuoto riippui siitä, suorittiko kurssin ns. läsnäolevana opiskelijana vai käymättä luennoilla. Usein läsnäolevat opiskelijat suorittavat kurssin loppukokeen kirjallisesti esseellä tai monivalintakokeella ja muut suullisena tenttinä.

Vaatimustason ja kuormittavuutensa osalta pidin opiskelua helpompana kuin Suomessa. Luettavaa oli yleisesti ottaen vähemmän ja koko lukukauden jatkuvilla luennoilla ehdittiin käsitellä ja opettaa kaikki, mitä kurssin oppimistavoitteisiin sisältyi. Summaten opiskelu oli kuitenkin hyvinkin perinteistä, eikä ainakaan omilla kursseillani tehty ryhmätöitä, esitelmiä tai seminaaritöitä.

Merkittävin ero kurssien suorittamisessa tuli esiin tenteissä: Italiassa nimittäin suositaan suoritusmuotona paljon suullisia tenttejä. Alkuun ajatus suullisesta tentistä hirvitti, mutta lopulta todellisuus ei onneksi vastannut uhkakuvia: kokeessa ymmärrettiin hyvin, että jännitys sekä suoritus vieraalla kielellä vaikuttavat suoritukseen, ja lisäksi suullisen tentin etuna on se, että kysymyksiä esitetään joustavasti oman osaamistason mukaan.

Suurin osa kevään opetuksesta järjestettiin koronavirustilanteen vuoksi etäopetuksena, josta minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa: sekä äkillinen siirtymä etäopetukseen että koko kevään jatkunut etäopetus järjestettiin mielestäni todella sujuvasti. Teknisiä ongelmia ei ollut ja opettajat osasivat myös ottaa etäluennoinnin realiteetit todella hyvin huomioon opetuksessaan, jonka ansiosta luentoja jaksoi seurata koko kevään suuremmitta ongelmitta.

Yksi yliopiston kirjastorakennuksista.
Yksi yliopiston kirjastorakennuksista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italia on monessa suhteessa hyvin erilainen verrattuna Suomeen, joten alkuun monissa asioissa oli ihmeteltävää. Ensimmäisinä päivinä haasteena oli esimerkiksi löytää läppärin laturiin sopiva adapteri: kun Bolognassa suositaan suurten tavaratalojen sijaan pieniä erikoistuneita kivijalkaliikkeitä, joita ei myöskään löydy Googlesta, edellytti tavaroiden etsiminen yksinkertaisesti tutkimusretkeilyä pitkin keskustan pieniä katuja. Sopeutumista helpottivat huomattavasti mukavat paikalliset: vaikka haparoi käytänteissä eikä osannut kieltä, sain lähes poikkeuksetta ainoastaan avuliasta kohtelua.

Muutamina yksittäisinä vinkkeinä sanoisin vielä seuraavat:

  • Bologna on sijainniltaan loistava valinta matkustelun kannalta ja tunnin matkan päästä löytyvät mm. ihanat Venetsia, Firenze ja Verona. Matkustelusta kannattaa siten ottaa kaikki irti vaihdon aikana! Omilla reissuillani liikuin eniten paikallisjunilla, joilla pääsi edullisesti ja nopeasti kaupungista toiseen.
  • Kannattaa pakata mukaan ainakin villasukat ja tohvelit. Lämpimiin sisätiloihin tottuneena oli Italian koti talvikuukausina yllättävän viileä, koska kivilattiat ovat jääkylmät ja asuntoja lämmitetään korkeiden lämmityskulujen takia todella säästeliäästi.
  • Liikkumisen osalta kannattaa hyödyntää yliopiston tarjoamaa bussikorttietua, sillä yliopisto tarjoaa vaihtareille 10 eurolla bussikortin Bolognan alueelle koko kevääksi.

Kaiken kaikkiaan en voisi olla tyytyväisempi siihen, että sain kokea vaihdon juuri Bolognassa. Kaupunki oli kaikessa italialaisuudessaan valloittava ja samalla niin kotoisa: ihmiset olivat mukavia ja saivat olon tuntumaan tervetulleeksi, opiskelijaelämä tekee kaupungista elävän, niin hyvää italialaista ruokaa saa lähes mistä tahansa raflasta ja koko kaupunki on maalattu samaan punertavaan sävyyn, jota lisäksi koristavat UNESCOn maailmanperintökohteeksikin nimetyt katetut jalkakäytävät. Vaihdon loputtua ainoa asia, joka oikeastaan jäi harmittamaan, oli se, ettei saanut jäädä vielä pidemmäksi aikaa!

Vaihtokertomus, University of Life Science Prague CZU, kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

En opiskellut tshekin kieltä ennen lähtöä, mutta suosittelen käymään intensiivikurssin vaihdossa. Vaihdossa on kiva osata edes hieman perussanoja ja paikalliset arvostavat, jos edes yrität puhua tshekkiä. Tshekit puhuivat yllättävän vähän tai huonosti englantia. Pärjäsin vaihdossa kuitenkin vallan mainiosti ilman paikallista kieliosaamista ja opin pakosta hieman perussanastoa. Tätä saattoi auttaa, että orientoivalla viikolla tutustuin kroatialaisiin, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Kroatian ja tshekin kieli ovat aika samanlaisia.

Hain Erasmus Buddya Erasmus Student Networkin (ESN) kautta, joka oli minua Prahassa kentällä vastassa sekä auttoi paljon kohdemaassa askarruttavissa kysymyksissä. Hän järjesti meille illanviettoja ja kävimme mm. kiipeilemässä. Hänen kauttaan sain paremmin kosketusta paikallisiin opiskelijoihin ja heidän kulttuuriinsa. Kaikki buddyt eivät kuulemma olleet näin aktiivisia, kun kysyin muilta opiskelijoilta. ESN oli aktiivinen ja järjesti erilaisia retkiä ja tapahtumia. Suosittelen osallistumaan, sillä sitä kautta verkostoidut ja tutustut muihin vaihto-opiskelijoihin. Poikkeusaikana olisi ollut vaikea tutustua muihin ilman orientoivan viikon kontaktejani, koska mitään tapahtumia tai luentoja ei järjestetty, kun tilanne paheni. Toki ehdin tutustua myös muihin suomalaisiin vaihtareihin, jotka olivat muista Suomen yliopistoissa ja vietin myös heidän kanssaan aikaa. Pääasiassa matkustelin ja kiertelin Prahaa kuitenkin kahden kroatialaisen vaihtarin kanssa.

Orientoivalla viikolla hoidettiin käytännön asioita, kuten hankittiin paikallinen ISIC-opiskelijakortti, jonka avulla maksetaan ruokailut opiskelijaravintola Menzassa ja pystyi todentamaa opiskelijastatuksen bussilippua hankkiessa. Tällä kortilla saa myös opiskelija-alennuksia eri paikoissa.

Pakkasin koko kaudelle erilaisia vaatteita, etten olisi vierailijoideni varassa. Moni vaihtari ajatteli, että heidän perheensä vieraillessa he voivat tuoda kotoa vaatteita. Poikkeusaikana rajat menivät kuitenkin kiinni, eikä kukaan päässyt maahan. Olin hyvin onnellinen, että minulla mukanani myös kesävaatteita. Alkuvuosi oli viileä, tuulinen ja sateinen. Minulla oli veden- ja tuulenpitävä kevyt talvitakki, jolla pärjäsin mainiosti. Kenkinä oli maiharit. Maalis-huhtikuussa tuli hyvin lämmintä ja toukokuussa oli täysi kesä. Kesäkuussa tuli viileämpi ajanjakso. Tshekissä on hieman halvempaa kuin Suomessa, joten tarvittavia vaatteita ja varusteita on edullista hankkia myös paikanpäältä. Hinnat vaihtelevat alueittain ja välillä saattaa olla todella hyviä alennuksia. Poikkeusaika alensi hintoja joka asiassa: ravintolat, vaatekaupat, asuminen.

Ennen lähtöä hankin asunnon fb-asuntoryhmän kautta, tein matkustusilmoituksen suurlähetystöön sekä hankin Revolut-pankkikortin, sillä sen kautta eri valuutalla maksaminen oli edullisempaa kuin suomalaisella pankkikortillani. Minulla oli valmiina matkavakuutus sekä eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC). Sain ennen lähtöä sähköpostin yliopistolta, jossa oli ohjeita hoidettavista asioista ennen lähtöä. Ennen lähtöä täytyi mm. käydä täyttämässä tietoja heidän yliopistonsa informaatio systemiin (UIS).

Asuminen

Tshekeissä tulisi ilmoittautua poliisille kuukauden kuluessa ja hakea paikallisesta vakuutusyhtiöstä ilmainen, paikallisten sairaanhoitokortti (paperilappu), jossa lukee oleskelutietosi. Tämä on pidettävä mukanasi ja näytettävä saadaksesi ilmaista hoitoa, jos joudut käyttämään terveydenhuoltopalveluita. Itse en joutunut käyttämään sairaanhoitoa, mutta vain tietyissä sairaaloissa kuulemani mukaan sai englanniksi hoitoa.

Selasin alkuvuodesta ahkerasti erilaisia fb-sivuja ja -ryhmiä, joissa yksityiset ihmiset tarjosivat asuntojaan vuokralle. Sieltä asuntoni tuli vastaan vain alle kuukausi ennen lähtöä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä palstoilla liikkuu myös huijareita. Hintataso oli aika sama kuin Helsingissä. Keskustassa yksiöt ovat kalliita. Pandemia kuitenkin alensi hintatasoa hieman ja myös euro vahvistui tshekin korunaan nähden.

Asuin kampukseni (CZU) lähellä Suchdolissa omakotitalossa, joka oli jaettu kahdeksi asunnoksi. Yläkerrassa asui tshekkiläinen, nuori pariskunta, jotka puhuivat hyvin englantia. Alakerran jaoin paikallisen miehen kanssa, joka oli ollut kampuksella aiemmin töissä ja nyt piti baaria. Hän oli mukava ja avulias, aina töissä ja puhui heikosti englantia, mutta yritti kovasti. Heiltä sain paljon vinkkejä eri retkikohteista ja mistä ikinä keksinkään kysyä. Minulla oli myös vuokranantajani pyörä käytössä, joten pyöräilin paljon lähiympäristöni metsissä sekä ympäri kaupunkia. Maasto on hyvin mäkistä, joten kunto kasvaa kyllä. Tshekissä urheillaan paljon ja pyöräteitä oli valtavasti! Kaikki reitit näkee kätevästi mapy.cz -sovelluksesta.

Yllättävää minulle oli, että monessa asunnossa ei ollut lainkaan uunia. Asuntoihin monesti saattaa kuulua kuukaudessa siivoojan käynti. Kannattaa tarkistaa, kuuluuko vuokraan vesi, sähkö ja mahdollisesti kaasu.

Kampuksella oli myös asuntoloita, mutta niihin pääsi pääasiassa Euroopan ulkopuolelta tulevat sekä paikalliset opiskelijat. Niitäkin voi toki hakea, jos asunnon löytäminen muuten on hankalaa. Niissä kuulemma jaettiin huone ainakin yhden henkilön kanssa ja koko kerroksen kanssa oli yhteinen keittiö. Joissakin asuntoloissa täytyi itse hankkia kaikki keittiövälineet jääkaapista lähtien. Asuntoloiden hinnat ovat kuitenkin erittäin edullisia ja niiden varustelu vaihtelee.

Osa vaihto-opiskelijoista olivat vuokranneet yhdessä airbnb-asuntoja. Lisäksi asuntoa voi katsoa Erasmus in Prague -sivustolta, mutta ymmärtääkseni sieltä vuokrataan koko asunto ja sinun täytyisi itse löytää asuntoon kaverit. Tällaisessa asunnossa on ikävää, jos joku yhtäkkiä lähteekin pois, koska tällöin päävuokralainen on vastuussa vuokrasta.

Asunnon sijaintia miettiessä laitoin asunnon ositteen Google Maps -sovellukseen ja katsoin matka-ajan kampukselle. Siten opin hahmottamaan kaupunkia. Vaikka kartalla matkat näyttävät lyhyiltä, voi se julkisilla kestää yllättävän kauan, joten suosittelen katsomaan!

Prahassa oli turvallista liikkua ja ihmiset ovat ystävällisiä. Toki varovainen kannattaa olla ja varoa taskuvarkaita sekä huijareita. Julkinen liikenne toimii mainiosti ja aikataulut näkee kätevästi Google Maps -sovelluksen avulla. Kaikkiin julkisiin liikennevälineisiin vain noustaan sisään, kuten ratikkaan tai jokerilinjojen busseihin. Lippua ei näytetä erikseen kuskille, mutta tarkastajia liikkui aika usein. Tarkastuksen yhteydessä on näytettävä myös opiskelijakortti, jos olet ostanut opiskelija-alennetun lipun. Kannattaa ostaa kuukausilippu, sillä se on edullinen. Lippuja myydään metroasemilla olevissa infopisteissä sekä lipunmyyntikoneissa. Myös Uber on edullinen ja nopea tapa liikkua.

Opiskelu ja opetus

Kampusaluetta uudistettiin ja kampuksen nimi on vaihdettu aiemmasta nimestään CULS nimeen CZU, sillä aiempi nimi tarkoitti jollain kielellä jotain epäsoveliasta. Opiskeluiden alussa hankittiin tshekkien oma ISIC-opiskelijakortti, jolle ladataan rahaa ja maksetaan ruuat Menzassa. Opiskelija-alennusta ei saanut, jos ei maksanut ISIC-kortilla. Tällä kortilla pystyi myös ostamaan kahvia ja välipaloja automaateista, joita oli runsaasti kampuksella.

CZU:ssa kursseille piti ilmoittautua University information systemissä (UIS) ja jos halusit eri kurssille kuin aluksi olet suunnitellut, sinun on kysyttävä asiaa omalta opinto-ohjaajalta. Opettajat ovat aika tarkkoja siitä, onko sinulla oikeus olla ja suorittaa kurssia. Jos kuitenkin UISsissa on oikeus, ei ongelmaa ole. Yllättävän montaa kurssia ei järjestettykään ja siksi itsekin jouduin tekemään suunnitelmani uusiki.

Opetus CZU:ssa oli laadukasta, mutta vaativuus vaihteli paljon eri kursseilla. Arvostelu oli mielestäni kuitenkin löysempää kuin Suomessa. Aikataulut olivat aika rentoja. Kurssit olivat itselleni helppoja, sillä minulla on jo laaja osaaminen alasta. Arvosteluasteikko on 1-4, jossa 1 on paras ja 4 hylätty. Tämä on ihan hyvä tietää, ettei tule turhia sydämen tykytyksiä arvosteluja saadessa.

Kursseilla oli pääasiassa vaihto-opiskelijoita, sillä paikalliset eivät opiskelleet englanniksi. Tässä lienee osasyy heikkoon englannin osaamiseen. Toki poikkeuksiakin on. Suomalaisten ei tarvitse olla huolissaan englannin kielen osaamisestaan.

Pandemian vuoksi yliopisto meni nopeasti kiinni, eikä etäopetusta järjestetty. Nyt tilanne on varmasti erilainen. Kurssit suoritettiin tekemällä erilaisia tehtäviä, esseitä ja tenttejä Moodlessa. Käytännöt erosivat kuulemani mukaan kuitenkin eri kampuksilla.

Kampuksella on myös oma liikuntakeskus, jossa on edullista urheilla ja käytännöllistä, jos asuu lähellä tai on luentoja. Liikuntatunneille saattoi päästä mukaan kysymällä. Minä esimerkiksi kävin uimassa uimatuntien aikaan ilmaiseksi, mutten käynyt kurssia. Kurssi oli täynnä ja kysyin lehtorilta, voinko vain tulla mukaan. Sain samalla vinkkejä uimatekniikkaa harjoitellessani.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Käteistä tarvittiin monessa paikassa ja varsinkin opiskelijakortille arvoa ladatessa. Pandemian vuoksi korttimaksu kuitenkin yleistyi. Jos ISIC-kortille jäi arvoa, sen pystyi lopuksi hakemaan takaisin toimistosta.

Matkustelu Tshekissä on edullista mm. Regiojetillä. Regiojet on suositumpi kuin Tshekkien oma rautatie České dráhy. Prahasta on lyhyt matka ympäri Eurooppaa, joten jos tilanne sallii, kannattanee matkustella.

Poikkeustilanteen vuoksi lähes joka paikassa oli maskipakko ja tätä valvottiin poliisien toimesta aktiivisesti. Määräyksiä kannattaa seurata ja totella tarkkaan. Suomen Tshekin suurlähetystö päivitti aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja nettisivuillaan tilanteesta, joten kannattaa seurata heitä. Myös yliopisto ja ESN:n vapaaehtoiset pitivät tieotuksesta huolta.

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon vuoden 2019 syksynä täydennyshaussa, joten lähtö oli jo pian vaihtoon hakemisen jälkeen. Tiedon valinnasta sain onneksi melko nopeasti Helsingin yliopistolta, jonka jälkeen minun piti vielä tehdä hakemus kohdeyliopistoon. Sieltäkin tieto tuli melko nopeasti (lokakuun lopussa). Opinnot kannattaa suunnitella hyvin etukäteen, sillä vaihdon alkutohinassa on kiva, että edes jotkin asiat ovat hyvin selvillä. Vaikka Complutensen eli ”complun” sivujen kurssivalikoima piti melko hyvin paikkaansa, päädyin minäkin lopulta vaihtamaan pari kurssia ihan vain senkin takia, että sain perjantait vapaaksi. Ennen vaihtoon lähtöä tein matkustusilmoituksen Ulkoministeriöön ja pidin huolen, että minulla on pitkään voimassa oleva matkavakuutus. Minulla oli jo ennestään eurooppalainen sairaanhoitokortti, mutta jos sitä ei ole vielä hankkinut, kannattaa se hankkia viimeistään nyt. Eräs vaihdossa tapaamani henkilö loukkasi jalkansa heti vaihdon alkumetreillä, muttei uskaltanut mennä sairaalaan, sillä hänellä ei ollut vakuutusta eikä sairaanhoitokorttia ja hän pelkäsi sairaalalaskun olevan todella korkea. Ilmeisesti asia kuitenkin hoitui lopulta!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin kuullut, että vaihtoon lähtiessä on hyvin pitkälti omillaan ja että alkubyrokratia olisi todella epäselvää. Kuitenkin saapuessani Madridiin, kaikki oli yllättävän helppoa. Kannattaa lähteä ajatuksella, että kyllä kaikki jotenkin aina järjestyy. Meidän oli mahdollista saada tuutori, jolta pystyimme kysymään opintoihin liittyviä kysymyksiä. Vaikka en tarvinnutkaan tuutoria kovin paljoa, oli kiva, että sellaiseen tarjottiin mahdollisuus. Lukukausi alkoi kaksi viikkoa kestävällä kielikurssilla, josta sainkin ensimmäiset (ja koko vaihdon ajan kestäneet) ystäväni. Kielikurssin jälkeen alkoi orientaatioviikko, jonka alussa oli esimerkiksi infoluentoja, joissa kerrottiin, mitä vaihtareiden pitäisi tehdä seuraavien viikkojen aikana. Tähän kuului esimerkiksi lopullisen Learning Agreenmentin allekirjoitus sekä kuvan vieminen vaihtaritoimistolle. Lisäksi olisi pitänyt hankkia opiskelijakortti, joka olisi myös toiminut yliopiston kirjaston kirjastokorttina. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut varattua aikaa asian hoitamiseen, joten se jäi kokonaan tekemättä minulta. Lisäksi yli kolme kuukautta kestävän oleskelun aikana olisi ilmeisesti tarkoitus hakea ”residencia” eli pysyvä oleskelulupa. Ymmärsin kuitenkin, että sekin jää monilta aika usein tekemättä. Taisin säästyä alkaneen koronapandemian takia monilta byrokraattisilta jutuilta, jotka muuten olisivat tulleet ennemmin tai myöhemmin vastaan. Oleskelin Espanjassa lopulta alle 3 kuukautta.

Asuminen

Asuntoa hankkiessa kannattaa ensinnäkin pohtia sijaintia. Minä halusin asua lähellä keskustaa, vaikka kampukseni oli melko kaukana keskustasta. Matkani yliopistolle kesti jopa 45 minuuttia, mutta mieluummin kuljin matkan edestakaisin päivällä, kun esimerkiksi yöllä tullessani viettämästä iltaa. Madridissa on muutenkin niin hyvä julkinen liikenne, että keskustasta kaikkialle pääsee melko helposti. Madridin asuntojen hintataso on samaa luokkaa kuin Helsingissä, joten suosittelen vaihdon ajaksi kämppisasumista. Se tulee halvemmaksi ja lisäksi voi saada uusia kavereita kämppiksistä! Itse löysin huoneeni ”Badi” nimisestä sovelluksesta, jossa etsitään kämppiksiä. Tykkäsin sovelluksesta, sillä siinä pystyi jo vähän etukäteen tutustumaan potentiaalisiin uusiin kämppiksiin. Halusinkin saada huoneen sellaisesta asunnosta, jossa mielellään asuisi espanjaa puhuvia henkilöitä ja jossa on mahdollisimman vähän muita asukkaita. Kuulin joiltain vaihtarikavereiltani, että he asuivat jopa 12 muun henkilön kanssa. Itse asuin kahden maailman mukavimman tytön kanssa. Vuokrani oli 500 euroa.

Olen kuullut, että Espanjassa tehdään jonkin verran asuntohuijauksia, joten suosittelen tekemään vuokrasopimuksen ennen takuuvuokran maksamista. Itse hommasin asunnon noin kuukausi ennen lähtöä, mutta monet tuttuni menivät myös ensin Madridiin hostelliin, jonka jälkeen etsivät intensiivisesti asuntoa ja kävivät asuntonäytöissä. Tällä tavoin voi olla myös helpompi löytää kivempi ja halvempi asunto ilman riskiä tulla huijatuksi. Kannattaa ottaa huomioon, että kaikissa asunnoissa vesi sekä sähkö ei kuulu vuokran hintaan. Ne voivat olla Espanjassa melko kalliita, joten suosittelen etsimään asunnon, joka sisältää ylimääräiset kulut (gastos incluidos). On olemassa myös nettisivuja kuten easypiso.com sekä uniplaces.com, jotka ovat luotettavia, mutta kalliita. Ne veloittavat usein vähintään muutaman satasen välityspalkkiota.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäisten kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja, jonka jälkeen piti vasta tehdä lopullinen päätös kursseille ilmoittautumisesta. Tämä oli mielestäni erittäin hyödyllistä, sillä huomasin heti alussa joidenkin kurssien olevan liian haastavia minulle. Opiskelin kaikki kurssini espanjaksi, vaikka kielitaitoni ei vielä kovin sujuva lähtiessä ollutkaan. Ensimmäinen kuukausi oli melko haastavaa, mutta mitä enemmän espanjaa kuunteli ja luki, sitä helpommaksi se muuttui ajan kuluessa. Yliopisto-opinnot olivat Suomeen verrattuna melko koulumaisia, sillä isojen luentojen sijaan kurssit olivat yleensä luokkahuoneessa ja espanjalaiset opiskelijat kävivät oman vuosikurssinsa kanssa yhteisiä kursseja. Luentoja oli melko paljon ja minulla menikin maanantaista torstaihin hyvin pitkälti luennoilla istuessa. Oma kampukseni oli melko kaukana keskustasta, minkä takia koin helpommaksi hoitaa luennot ns. kerralla pois ja sitten viettää pitkä viikonloppu. Luennot painottuivat aamuun sekä iltaan, joiden välissä oli siesta. Itselläni oli maanantain ja tiistain luennot suunniteltu illalle ja keskiviikon ja torstain aamulle. Molemmissa oli puolensa, sillä aamulla olevien luentojen jälkeen on paljon aikaa tehdä asioita illalla, mutta iltaluennot mahdollistivat illanvieton ja nukkumisen myöhempään.

Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.
Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.

Mielestäni kursseissa oli hieman enemmän hommaa, kuin mihin olin Suomen kursseilla tottunut. Usein kursseihin sisältyi jokaviikkoisia (ryhmä)tehtäviä, pidempiä esseitä, ryhmätöitä sekä vielä lopputentit kaikista. Työn määrä ei kuitenkaan ollut mahdoton, kunhan muistaa varata säännöllisesti opiskeluillekin aikaa. Lisäksi koin, etteivät arvosteluperusteet olleet ehkä ihan yhtä vaativat kuin Suomessa, joten oli helppoa saada suhteellisen hyviä arvosanoja. Kampuksella oli mahdollista syödä, mutta ruoka ei todellakaan vastannut Unicafen ruokia. Ruokalassa oli harvoin tarjolla mitään kasvisruokaa ja melkein kaiken kanssa tarjottiin ranskalaisia. Monet opiskelijat ottivatkin omat eväänsä mukaan ja lämmittivät ne mikroissa, jotka sijaitsivat ruokalan läheisyydessä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on ihana kaupunki ja sieltä löytyy tekemistä varmasti jokaiselle. Kavereita saa halutessaan helposti, sillä Madridissa on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita sekä työntekijöitä. Monet eri tahot järjestivät keskustassa kansainvälisiä iltamia, joissa oli tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin ja puhua eri kieliä. Lisäksi ESN eli Erasmuksen opiskelijayhteisö järjesti paljon tapahtumia, joissa pystyi tutustumaan muihin vaihtareihin. Espanjalaisten kanssa tutustumisen koin hieman hankalammaksi. Kursseilla monet tunsivat kaikki jo entuudestaan ja tapahtumissa, joissa kävin, oli harvoin espanjalaisia. Toinen kämppiksistäni oli kuitenkin espanjalainen ja hänen kauttaan tutustuinkin myös muihin espanjalaisiin.

 La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.

La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.

Madridissa on hyvä julkisen liikenteen verkosto ja matkakortin hinta on erittäin edullinen. Alle 26-vuotiaille henkilökohtainen matkakortti on vain 20 euroa kuukaudessa. Matkakorttiin kuului kaikki vyöhykkeet, joten samalla lipulla pääsi jopa Toledoon asti. Se on kiva pieni kaupunki Madridin lähellä, jossa ehdottomasti suosittelen vierailemaan. ESN järjestää sinne ja moniin muihin Espanjan kaupunkeihin niin päiväreissuja kuin myös viikonloppureissuja. Ne olivat halpoja ja hyvä keino hankkia ystäviä! Itse kävin ESN:n kanssa Cadizissa, Salamancassa sekä Ávilassa. Toledossa, Valenciassa ja Segoviassa kävin itsenäisesti kavereiden kanssa. Kuulin myös, että blablacar (paikallinen kimppakyytipalvelu) olisi hyvä tapa matkustaa kaupungista toiseen, mutta itse matkustin pääosin pitkänmatkan busseilla, jotka olivat junaa todella paljon halvempia. Madrid on täydellinen tukikohta tutkia Espanjaa, sillä se sijaitsee keskellämaata.

Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.
Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.

Hintataso on Madridissa hieman kalliimpi kuin muualla Espanjassa, mutta Suomea huomattavasti halvempi. Esimerkiksi ravintoloissa syöminen oli todella edullista ja sitä tulikin harrastettua todella paljon. Espanjassa ei myöskään ollut sallittua juoda alkoholia julkisilla paikoilla, joten menimme kavereiden kanssa aina joko ravintolaan tai pubiin viettämään iltaa. Espanjalaiset ruoka-ajat ovat myös todella erilaiset Suomeen verrattuna. Espanjassa on tapana syödä lounasta sekä illallista todella myöhään. Esimerkiksi illallinen tapahtui aina kello 21 jälkeen, eivätkä monet ravintolatkaan edes auenneet siestan jälkeen kuin vasta ennen kello 20.  Espanjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat perinteisesti tapakset, joita saa melkein joka ravintolasta. ”Oikeat” tapakset saadaan juoman ostaessa kylkiäisenä, mutta monista paikoista pystyi myös ostamaan erilaisia tapaksia. ESN järjestikin esimerkiksi tapaskierroksen, jossa käytiin Madridin suosituimmissa tapaspaikoissa.

La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.
La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.
Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.
Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.

Madrid on upea paikka viettää vaihtolukukausi ja suosittelenkin ottamaan mahdollisuudesta kaiken irti! Jäin reissun jälkeen kaipaamaan takaisin, eikä kaipuu ole lähtenyt vieläkään pois.

Vaihtokertomus, PH Wien, syksy 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syyslukukauden 2019 Wienissä Pädagogische Hochschulessa. Valitsin Wienin vaihtokohteekseni pääasiassa siksi, että halusin kohentaa saksan kielen taitoani vaihdon aikana. Lisäksi Wienissä veti puoleensa sen kiinnostava kaupunkikulttuuri.

Ennen lähtöä

Vaikka lähtöön liittyy luultavasti aina jonkinlaista byrokratiaa, koin hakuprosessin melko mutkattomaksi. Haku tapahtui Helsingin yliopistossa Mobility Onlinen kautta, ja sama järjestelmä toimi myös vaihtokohteessa. Sain PH Wieniltä selkeät hakuohjeet, jotka olivat itse asiassa pikemminkin rekisteröitymisohjeet: minut toivotettiin jo tässä vaiheessa sähköpostin saatesanojen yhteydessä tervetulleeksi Wieniin. En kuitenkaan uskaltanut vielä iloita sataprosenttisesti, vaan täytin rekisteröitymislomakkeet ja jäin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Pian tämän jälkeen postiin saapui paketti. PH Wien lähetti vaihto-opiskelijoilleen fyysisen tervetuliaispaketin, joka sisälsi kaikkea kaupungin kartasta yksityiskohtaisiin toimintaohjeisiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten tervetuliaispaketistakin voi jo aavistaa, oli vastaanotto PH Wienissä erittäin lämminhenkinen. Vaikka oppilaitos oli pieni, oli vaihtopalveluihin ja sen henkilökuntaan panostettu. Koin saavani poikkeuksellisen henkilökohtaista tukea ja ohjeistusta vaihtopalveluiden suunnalta jo heti orientaatioviikolta alkaen, ja sen ansiosta alkubyrokratia ei tuntunut lainkaan ylitsepääsemättömältä. Toki tähän voi vaikuttaa myös se, että EU-maana Itävalta luultavasti on suomalaiselle vaihto-opiskelijalle muutenkin melko mutkaton kohde.

Tärkein alkubyrokratiaan liittyvä tehtävä oli ilmoittautuminen kaupungin asukkaaksi. Se tuli tehdä yllättävänkin nopeasti – muuton jälkeen rekisteröitymiselle annettiin aikaa kolme päivää. Sain tämän tiedon ja rekisteröitymiseen vaadittavan lomakkeen (saksaksi Meldezettel) opiskelija-asuntolasta. Kävinkin rekisteröitymässä asukkaaksi jo heti seuraavana päivänä paikallisessa maistraatissa (Meldeamt). Tähän tarvittiin lomakkeen lisäksi passi. Rekisteröityminen oli siinä mielessä helppoa, että jokaisella kaupunginosalla oli oma Meldeamt-toimipisteensä, ja näin apu löytyi läheltä.

Muuten alkubyrokratiaa ei ollut nimeksikään. Kohdeyliopistolla täytin muutaman lomakkeen ja hankin opiskelijakortin. Opiskelijakortin avulla sain hankittua julkisen liikenteen kortin (joka oli muuten melko edullinen, 78 euroa koko lukukaudelta). Lisäksi hankin paikallisen pankkikortin, mutta jälkikäteen ajateltuna sekään ei ehkä olisi ollut välttämätöntä.

Asuminen

En ottanut etukäteen juurikaan selvää asumismahdollisuuksista, vaan hain asuntolahuonetta oppilaitokseni suosittelemasta paikasta (WIHAST). Ennakkokäsitykseni oli, että Euroopan pääkaupungeista voi olla vaikeaa saada edullinen asunto, ja siksi otin vastaan heti ensimmäisen asuntotarjouksen. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että Wienissä asuntotilanne ei ole näin heikko, opiskelijoillekin olisi ollut tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja.

Wihast tarjosi uusille hakijoille pääasiassa jaettuja huoneita, mikä ei yksiössä asuneena kuulostanut järin houkuttelevalta. Ilmoitinkin hakulomakkeessa hakevani vain omaa huonetta, minkä vuoksi sain huoneen ei-niin-suositusta kohteesta, melko hankalan matkan päästä opiskelupaikastani. Huoneessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta täytyy myöntää, että se oli melko askeettinen omaan makuuni. Mahdollisimman halpaa ratkaisua etsivälle voisin suositella Wihastia. mutta itselleni asunnossa tärkeintä on kuitenkin sijainti, ja siksi päädyin vaihtamaan asuntolaa. Hain uutta huonetta OEAD-nimisestä opiskelija-asuntolasta ystäväni suosituksesta. Vaikka tämä kohde oli hieman kalliimpi, koin päätöksen olleen viihtyisyyden ja keskeisen sijainnin ansiosta sen arvoista.

Opiskelu ja opetus

Kuten oppilaitoksen nimikin jo saksaa osaaville kertoo, PH Wien ei ole yliopisto, vaan jonkinlainen kolmannen asteen korkeakoulu. Suomalaiseen yliopistoon verrattuna tämä tarkoitti sitä, että opetuksessa painottui tieteen sijaan käytäntö. Vaikka en sinänsä lähtenyt vaihtoon pelkästään akateemista pääomaa kerryttääkseni, tuntui se toisinaan turhauttavalta, koska koin, etteivät opinnot tarjonneet juuri haastetta. Oppilaitokseni suosituksesta valitsin vaihto-opiskelijoille suunnatun 30 opintopisteen International Programmen. Tämän ohjelman parasta antia olivat mielestäni saksan kielen tunnit sekä viikoittainen opetusharjoittelu paikallisessa alakoulussa. Suorituskieleni oli englanti, mutta kaikilla kursseillani pääsin harjoittelemaan myös saksaa, mikä oppimistavoitteitteni kannalta mukava yllätys. Suosittelisin kuitenkin, että mikäli saksa sujuu, kannattaa ottaa edes yksi kurssi paikallisten kanssa. Siellä pääsee varmasti kohentamaan kielitaitoaan, ja uskon, että myös sisällöt saattavat olla haastavuustasoltaan mielekkäämpiä.

Wien kuvattuna maailman vanhimmasta toimivasta maailmanpyörästä, Praterin Riesenradista
Wien kuvattuna maailman vanhimmasta toimivasta maailmanpyörästä, Praterin Riesenradista.

Kurssien rakenne oli lähes jokaisella kurssilla samankaltainen. Teimme paljon ryhmätöitä ja esitelmiä. Lisäksi harjoittelimme erilaisia opetusmenetelmiä käytännössä. Aiemmin mainitsemani opetusharjoittelu oli kuitenkin hyvin erilainen kurssi muihin verrattuna. Meidät jaettiin kolmen opiskelijan ryhmiin, ja näissä ryhmissä suoritimme opetusharjoittelun (kaksi tuntia viikossa koko lukukauden ajan). Vaikka harjoittelu vieraassa maassa ei ollut aina helppoa, oli mielenkiintoista tutustua paikalliseen kouluarkeen, opettajiin sekä oppilaisiin. Vaikka periaatteessa harjoittelussa olisi pärjännyt pelkällä englannilla, pääsin treenaamaan saksan kielen taitoani autenttisessa tilanteessa oikein olan takaa.

Kaikkiin kursseihin kuului jonkinlainen loppuraportti, mitkä suoritettiin lukukauden lopussa. Arvosteluasteikko on Itävallassa täysin päinvastainen kuin Suomessa: 1 on paras numero ja 5 on heikoin. Parhaisiin arvosanoihin ylsi helposti hoitamalla kaiken ajallaan ja osoittamalla omaa aktiivisuutta pitkin kurssia.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

PH Wienissä opiskelijaelämä ei ollut niin aktiivista Helsingin yliopistoon ja omaan ainejärjestööni verrattuna. Opinnot olivat kuitenkin yhteisöllisiä, joten niiden kautta tutustui helposti uusiin ihmisiin. Minulle muodostuikin vakituinen ystäväporukka, jonka kanssa keksimme vapaa-ajan aktiviteetteja ja mm. reissasimme paljon. Matkailu on Wienistä käsin helppoa ja halpaa: monet kohteet ovat saavutettavissa muutamassa tunnissa muutamalla kymmenellä eurolla. Kävimme mm. Prahassa ja Bratislavassa. Lisäksi vuokrasimme auton ja teimme roadtripin Alpeille. Tätä varten suosittelen hankkimaan luottokortin jo Suomesta, mikäli se on vain mahdollista. Ilman luottokorttia auton vuokraaminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Lisäksi, koska ainejärjestötoimintaa tms. ei meidän oppilaitoksemme tarjonnut, osallistuimme EBN:n (Erasmus Buddy Network) järjestämälle laskettelumatkalle. Suosittelenkin tutustumaan tämän järjestön tarjoamiin mahdollisuuksiin, jos omassa yliopistossa ei vapaa-ajan aktiviteetteja ole tarjolla.

Laskettelureissu Itävallan Alpeille
Laskettelureissu Itävallan Alpeille

Kuten alussa jo mainitsin, Wienissä minua veti puoleensa monipuolinen kaupunkikulttuuri. Wienissä ollessani harrastuksiini kuului mm. oopperassa käynti, mikä on tehty saavutettavaksi myös opiskelijabudjetilla. Suosittelen käymään oopperassa jo ihan vain kokemuksen kannalta, vaikka se ei muuten olisikaan niin lähellä sydäntä. Sekä Staatsoper että Volksoper tarjoavat viimehetken lippuja n. 10 eurolla. Lisäksi museotarjontaa Wienissä löytyy joka lähtöön. Itse pidin erityisesti luonnoniteteellisestä museosta. Se ja vastapäätä sijaitseva taidehistoriallinen museo kannattaa tsekata ihan vain jo arkkitehtuurinkin vuoksi.

Jevgeni Onegin Wienin valtionoopperassa
Jevgeni Onegin Wienin valtionoopperassa

Itävalta on suomalaiselle melko helppo kohde. Itse en ainakaan kokenut juurikaan kulttuurishokkeja. Ehkä suurin ”shokki” oli se, että käteistä suositaan maksutapana ja monissa ravintoloissa kortti ei käy lainkaan. Itävalta on myös hintatasoltaan melko lähellä Suomea. Itävallassa kuitenkin ruokakaupassa ja ravintoloissa käynti on hieman halvempaa, mikä merkitsee vaihto-opiskelijan elämässä jo paljon. Turvallisuuskin on kokemukseni mukaan Suomen luokkaa – en oikeastaan joutunut pelkäämään kertaakaan edes yksin yöllä liikkuessani.

Wien on siis kaikin puolin helposti lähestyttävä kohde, joka kuitenkin tarjoaa kokijalleen paljon.

Vaihtokertomus, ETH Zurich, Sveitsi, kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin hakea vaihtoon Sveitsiin, sillä se oli ollut minulle aina etäinen maa. Aiemmin tietämykseni Sveitsistä rajoittui aika pitkälti juustoon, suklaaseen sekä korkeaan hintatasoon, joten olin innoissani ajatuksesta asumisesta ja opiskelusta siellä. Kun kuulin, että siellä sijaitsee yksi maailman parhaista yliopistoista, ETH Zurich, päätin hakea sinne vaihtoon. Vaikka Sveitsissä on myös muita hyvin tasokkaita yliopistoja, valikoitui ETH Zurich ykkösvaihtoehdokseni ei pelkästään maineensa, vaan myös kurssitarjontansa puolesta. Vaihdostani tuli hyvin ikimuistoinen, joskin eri tavalla kuin osasin kuvitella. Jouduin palaamaan Suomeen hieman pandemiajulistuksen jälkeen ennen rajojen kiinni laittamista.

Varsinaisen hakuprosessin aloitin hieman myöhään, syksyllä 2019. Toimitin tarvittavat asiakirjat Helsingin yliopistolle elo-syyskuun vaihteessa, ja pari viikkoa sen jälkeen sain hyväksynnän edetä haun toiseen vaiheeseen ja hakea itse kohdeyliopistoon. Lokakuun alussa sain ETH:sta vahvistuksen, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon ja lähetin sinne kaikki tarvittavat asiakirjat (kopio passista, kuva, opintosuoritusote, opintosuunnitelma, CV ja motivaatiokirje). Varsinaisen hyväksynnän kohdeyliopistosta sain marraskuun puolessa välissä sähköpostitse. Samalla sain myös vahvistuksen Sveitsin valtion maksamasta SEMP-stipendistä, eli sitä ei tarvinnut hakea erikseen. Hieman myöhemmin sain myös ohjeet kohdeyliopiston tunnusten aktivointiin.

Alkubyrokratia

Koin Sveitsin aika byrokraattisena maana ja siellä vaikuttaa olevan oma toimistonsa kaikelle. Opintojen alussa kävin rekisteröitymässä Student Exchange Officeen, joka oli auki hankalina kellonaikoina. Sain sieltä infopaketin sekä tarvittavat dokumentit (confirmation of matriculation) jatkorekisteröitymistä varten. Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen WOKO:n toimistolla ja rekisteröidyin Kreisebüroon, jonne kaikkien maahanmuuttajien tulee rekisteröityä kahden viikon sisällä maahan saapumisesta oleskeluluvan saamiseksi. Kreisebürossa asiointia varten tarvitsin confirmation of matriculationin, vuokrasopimuksen, kuvan ja todistuksen maksukyvystä. Samalla tuli myös maksaa saapumismaksu. Tämän jälkeen kävin vielä pikaisesti maahanmuuttovirastossa, missä minusta otettiin kuva oleskelulupaa varten. Hankin myös matkakortin SBB:ltä ja uuden liittymän. Jotkut vaihtarit ovat myös avanneet Sveitsiin pankkitilin vaihdon aikana, mutta itse en sitä tehnyt. Stipendi tulee hakea opintojen ensimmäisinä viikkoina ja sen suuruus on suomalaisille opiskelijoille 1900CHF ja se maksetaan käteisenä. Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, mutta Eurooppalainen sairaanhoitokortti käy Sveitsissä.

 Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.
Kuva Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.

Asuminen

Zurichin asuntotilanne ei ole parhaimmillaan kesken lukuvuoden ja jännitin hieman asunnon löytöä. Samalla kun sain ETH:sta vahvistuksen valituksi tulemisesta, minulle lähetettiin myös hakulomake paikallisen opiskelija-asuntolan, WOKO:n asuntoihin. Jätin hakemuksen saman tien ja sain asuntotarjouksen alle viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Otin tarjouksen vastaan ja sain asunnon kerrostaloasuntolasta, jossa oli huoneet 169 opiskelijalle. Kalustettuun huoneeseen ei kuulunut omaa vessaa tai suihkua, vaan jokaisessa kerroksessa oli yhteiset kylpytilat. Keittiö ja pyykkitupa jaettiin kaikkien talon asukkaiden kanssa. Vuokrasopimus oli määräaikainen elokuun loppuun saakka ja kuukausittainen vuokra oli 545 sveitsin frangia (CHF).

Asuminen muiden opiskelijoiden kanssa suuressa asuntolassa oli pääsääntöisesti hauskaa ja ihmisiin pääsi tutustumaan helposti. Kitkaa aiheuttivat lähinnä eriävät siisteyskäsitykset ja pyykkivuorot, sillä meillä ei ollut mitään varausjärjestelmää pesukoneille tai kuivausrummuille. Asukkaat jaettiin kymmenen hengen ryhmiin, joista kukin siivosi vuorollaan viikon. Keittiö ei ollut asukasmäärään nähden kovin suuri, pakastimia ei ollut ja jääkaapeissa oli kaikille pienet, lukolliset kaapit, joihin ei ruokaa mahtunut kovin moneksi päiväksi. Kuiva-aineita ei säilytetty lukkojen takana, mikä johti niiden satunnaisiin katoamisiin. Kaikista lieveilmiöistä huolimatta, asuminen sujui pääsääntöisesti hyvin. Talossa asuvista opiskelijoista kolme oli nimetty talovastaaviksi. He olivat tavattavissa tiettyinä aikoina ja hoitivat käytännön asioita.

Opiskelu ja opetus

Muutin Zurichiin tammikuun viimeisinä päivinä ja aloitin saksan lukemisen Zurichin yliopiston, UZH:n, järjestämällä kielikurssilla. Kurssin hinta oli noin 80CHF ja kesto kaksi viikkoa. Olen opiskellut saksan alkeita, mutta en ollut käyttänyt kieltä vuosiin. Kurssilla opiskeltiin yleissaksaa, mikä poikkeaa Sveitsin saksasta aika tavalla. Kurssin aluksi opiskelijoille tehtiin tasotesti, jotta heidät voitiin laittaa oikeaa tasoa vastaaviin ryhmiin. Kurssin opetus oli hyvä ja opettajamme oli todella hauska. Kurssilaiseni koostuivat pääosin opiskelijoista, jotka olivat tulleet tekemään maisteriopintojaan Zurichiin. Kurssi huipentui vierailuun Zurichin eläintarhassa.

Varsinaiset opinnot alkoivat kielikurssin jälkeisellä viikolla. Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat ns. add-and-drop -viikkoja, jolloin voi käydä eri luennoilla ja päättää, millä kursseilla haluaa jatkaa. Add-and-drop -viikkojen jälkeen on reilu viikko aikaa ilmoittautua kokeisiin myStudiesissa ja mahdolliset kurssimuutokset tuli ilmoittaa sekä Suomen että Sveitsin mobility onlineen. Olin valinnut muutaman luentokurssin ja kaksi käytännön kurssia, niin sanottua block-kurssia. Kaikki kurssini olivat englanniksi. Luentokurssit muistuttivat Suomen luentokursseja, tosin kurssien kokeet saattoivat olla suullisia. Block-kursseista ehdin käydä vain yhden ennen lähtöäni, mutta voisin kuvailla sitä parhaimmaksi kurssiksi, millä olen koskaan ollut. Block-kurssit järjestetään yhteistyössä yliopiston tutkimusryhmien kanssa ja niille otetaan vain 15-20 opiskelijaa/kurssi ja ohjaajia on 4-5. Kurssin vetää aina kyseistä aihetta tutkiva tutkimusryhmä omissa tiloissaan. Block-kurssit kestävät yleensä 3 viikkoa, kolmena päivänä opetusta aamusta iltaan ja yhtenä päivänä puoli päivää. Kurssin lopuksi pidetään suullinen koe. Eri block-kursseja on tarjolla useita ja niillä pääse tutustumaan tutkimusryhmien toimintaan ja käytännön työskentelyyn hyvin läheltä.

Minulle kerrottiin, että 2/3 kursseistani tulee olla oman tiedekuntani kursseja ja muut saan valita vapaasti. Pystyin myös ottamaan kursseja ETH:n lisäksi UZH:lta. Sama on mahdollista myös toisinpäin. Kurssien ottaminen toiselta yliopistolta vaati sen, että minun tuli hakea lupaa opiskella siellä. Luvan sai helposti, mutta se vaati hieman paperityötä. Tenttejä ETH:ssa järjestettiin kahdella tavalla, End-of-semester -tentteinä tai Session examination -tilaisuuksissa. End-of-semester -tentit pidetään lukukauden lopussa ja Session examinationit kaksi kertaa vuodessa, usein tammi-ja elokuussa. Useat tentit ovat tentittävissä vain jommassakummassa näistä tilaisuuksista, joten kannattaa huomioida se kursseja valitessa.

Tenteistä yleisesti ottaen ajattelen, että ne olivat aika samaa tasoa suomalaisten kokeiden kanssa. Kokeet arvostellaan asteikolla 0-6, joista 4 on läpipääsyn raja. Neljäsosa-arvosanat ovat myös mahdollisia. Oletin kokeiden olevan paljon haasteellisempia ja vaativan paljon pänttäämistä, mutta todellisuudessa ne eivät olleet mitenkään mahdottomia ja block-kurssini suullinen koe oli oikeastaan aika hyvä kokemus. Kokeen jälkeen minulle annettiin palautetta, joka oli oikeasti yksilöllisesti mietitty ja josta jäi todella hyvä fiilis. Olen tosin kuullut muilta opiskelijoilta, että suullisten kokeiden luonne riippuu hyvin paljon kokeen pitäjästä.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaikka en ehtinyt olla Zurichissa kovin kauaa, ehdin kyllä käydä monissa opiskelijatapahtumissa. Paikallinen ESN-järjestö on aktiivinen ja he järjestivät mm. Speed friending ja International dinner -tilaisuuksia, pakohuonepelejä ja vaihtaribileitä. Vaikka monet aktiviteeteista on nyt jouduttu koronan vuoksi perumaan, Zurichin ESN-järjestö järjestää perinteisesti vaellusreissuja, matkoja lähikaupunkeihin ja käyntejä Lindtin suklaatehtaalla. Muuta edullista tekemistä tarjoavat Zurichin ilmaiset kaupunkikierrokset, joissa tutustutaan eri osiin kaupunkia. Lisäksi Zurichissa toimiva opiskelijoiden liikuntajärjestö ASVZ, on opiskelijoille ilmainen ja tarjoaa paljon eri treenivaihtoehtoja. Mikäli mielii Sveitsistä vielä ulkomaille reissaamaan, niin sekin on mahdollista, sillä sieltä kulkee junia ja busseja hyvin naapurimaihin. Itselleni ehkä mieleenpainuvin kokemus Sveitsissä oli Luzernin karnevaalit, joilla kannattaa kyllä käydä.

Kuvia Luzernin karnevaaleilta
Kuvia Luzernin karnevaaleilta.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Alkubyrokratia on raskas ja vie aikaa, mutta toisaalta yliopistolta sai hyvät ja seikkaperäiset ohjeet siitä, miten edetä Sveitsiin muuttamisen jälkeen ja opintojen alkaessa. Yliopistolla on paljon eri toimistoja ja ne ovat auki hankaliin aikoihin, silloin kuin opiskelijoilla on luentoja. Sähköpostiviesteihin vastataan usein hitaasti ja niissä kehotetaan tulemaan toimistoon paikan päälle tai ottamaan yhteyttä johonkin toiseen toimistoon. Lisäksi kokeiden siirto on hyvin hankalaa, esimerkiksi jos haluaa aikaistaa koetta Session examination -tilaisuudesta End-of-semester -tilaisuuteen, tulee täyttää tietyt kriteerit ja professori voi silti hylätä hakemuksen perustelematta. Organisaationa ETH oli mielestäni aika jäykkä, minkä huomasi varsin hyvin nyt poikkeuksellisena korona-aikana. Kannattaa käydä vaihdon alussa yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestämissä tilaisuuksissa, joissa kerrotaan kokeiden järjestämisestä, ESN -toiminnasta, vakuutuksista ja muista opiskeluun ja arkeen liittyvistä asioista. Tilaisuuksia järjestetään paljon ja opastusta kyllä annetaan, kunhan vaan kysyy oikealta taholta. Vaihtoa varten kannattaa säästää rahaa. Elinkustannukset Sveitsissä vaihtelevat 1700-1900CHF välillä kaupungista ja asumismuodosta riippuen. Maana Sveitsi on mielestäni hyvin turvallinen ja muistuttaa tietyllä tapaa Suomea.

Kuva Zurichista.
Kuva Zurichista.