Olin vaihdossa Japanin Yokohamassa Kanagawan yliopistossa yhden lukukauden ajan talvella 2022–2023. Kanagawa tarjosi tutkintooni kursseja englanniksi, mikä olikin hyvä, koska kielitaitoni ei vielä millään olisi riittänyt kurssisuorituksiin japaniksi. Sijainti Tokion kyljessä ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä oli täydellinen, ja Yokohama itsessään oli sopivankokoinen paikka ainakin tällaiselle, joka ei kaivannut klubeja joka viikonloppu.
Ennen vaihtoa
Korona antoi oman mausteensa Japaniin lähtiessä, sillä se oli edelleen viime syksynä yksi harvoista maista, jotka vaativat maskin käyttöä lentokoneessa ja vahtivat rokotemääriä ja niin edelleen. Karanteeniin ei suomalaisena onneksi sentään joutunut. Yhtenä vaatimuksena oli myös käydä perusterveystarkastuksessa sekä keuhkokuvissa kesällä ja toimittaa todistukset ja kuvat Kanagawaan. Lisäksi oli totta kai käytävä koronatestissä pari päivää ennen lentoa, jotta mukana oli mahdollisimman tuore negatiivinen testitulos. Nämä, kuten myöskään lennot, eivät olleet ihan ilmaisia, joten ennen apurahan saamista oli aika paljon maksuja jo Suomen päässä. Suosittelenkin vaihtoon lähtevälle etukäteen pientä budjetointia ja erilaisten apurahojen hankintaa tai työntekoa ajoissa ennen lähtöä.
Myös ehdottomasti erilaiset muistilistat auttavat, sillä Kanagawaan sai toimittaa kaikenlaisia pikku liitteitä sekä hakuvaiheessa että hyväksymisen jälkeen – kopio tiliotteesta, kurssivalinnat, pari kielitestiä, opintosuoritusote Suomesta… Tärkeimpiä asioita olivat totta kai lennot, majoituksen järjestäminen (itse menin suosiolla koulun tarjoamaan asuntolaan, joka oli oikein kelpo ja huokea vaihtoehto), opiskelijaviisumin hakeminen ja tarvittaessa passin ja matkavakuutuksen päivittäminen (perusvakuutus taitaa kattaa vain 3 kuukautta) sekä muuttoilmoituksen tekeminen digi- ja väestövirastoon. Viisumin hakeminenkin meinasi mennä tuskallisen myöhään, sillä Japanista tarvittavan Certificate of Eligibilityn saamisessa kesti ja kesti.
Ennen vaihtoon lähtöä on myös ihan hyvä tutustua vähän paikalliseen hintatasoon, joihinkin tapoihin, sääennusteeseen ja vaikka Google Mapsin kautta paikkoihin. Japanissa puhutaan aika heikosti englantia eikä avoimia wifi-yhteyksiä ole tarjolla ihan joka paikassa, joten jos ei puhu japania, kannattaa tehdä myös hyvä suunnitelma, miten siirtyä lentokentältä majoituspaikkaan. Jotkut firmat tarjoavat sim-kortteja noudettavaksi lentokentältä, mutta nämä turisteille suunnatut liittymät ovat huomattavasti kalliimpia kuin paikalliset (itse käytin IIJMioa, myös ahamo ja Mobal taitavat olla halpoja). Yllättävän monessa tilanteessa Japanissa käytetään edelleen myös käteistä, joten kannattaa ehkä pieni määrä nostaa viimeistään, kun pääsee lentokentältä parempien valuuttakurssien äärelle.
Niin ja muista ottaa Suomesta deodoranttia ja särkylääkkeitä mukaan, jos käytät.
Saapuminen ja kotiutuminen asuntolaan
Olin käynyt Japanissa ennenkin, joten suurta kulttuurishokkia en kokenut missään vaiheessa. Enemmän olin innoissani kaikesta paikallisesta ruuasta ja juomasta ja maisemista! Kuumuudesta ja kosteudesta sen sijaan en ollut innoissani – vielä syyskuun alussakin oli todella tukalaa, kun lämpötila oli 30 asteessa ja kosteusprosentti 80.
Koulun alkuun oli varmaan kolmisen viikkoa, kun saavuin Japaniin. Aikaa asettumiseen oli siis hyvin. Alussa hoidettavaa oli jonkin verran, mutta opiskelukortin hakemiseen ja kurssi-ilmoittautumiseen, pankkitilin avaamiseen ja asukkaaksi rekisteröitymiseen sai onneksi apua koulun kansainväliseltä toimistolta. Pankkitilin avaaminen ei ollut pakollista, mutta meille selvisi paikan päällä, että olemme oikeutettuja paikalliseen Yoneda Yoshimori -apurahaan, jonka saamista varten täytyi avata paikallinen pankkitili. Apuraha oli 50 000 jeniä kuussa, eli noin 350–400 euroa silloisella kurssilla. Se kattoi sopivasti lähes koko ajalta asuntolan vuokran.
Tiesin, että Japani on byrokratian ja tulostettujen lomakkeiden luvattu maa, mutta kyllä se vähän silti yllätti. Moni asia, mikä meillä tehtäisiin netissä ja varmennettaisiin nettipankkitunnuksilla, tehtiin Japanissa käsin ja henkkareita skannaamalla. Jopa vuokra käytiin maksamassa käteisellä – ensin nostimme rahat tililtä sen pankin automaatista, jonne apuraha maksettiin, ja sitten menimme toisen pankin automaatille syöttämään käteiset ja maksamaan itse vuokran. Pankkitiliä hakiessa lomakkeet sai täyttää koneella, mutta ne täytyi lähettää postitse. Jos ei ollut tulossa yöksi kotiin asuntolalle, siitä piti täyttää lomake ja jättää se asuntolan toimistolle.
Kanagawan yliopisto opiskelupaikkana
Koulu järjesti meille hieman orientaatio-ohjelmaa, jossa pääsimme tutustumaan toisiin vaihtareihin. Yhteisiä, kunnollisia tapahtumia olisi saanut olla enemmänkin, mutta ilmeisesti korona esti osan niistä. Jäin myös kaipaamaan jonkinlaista kierrosta kampuksella – nyt jäi aluksi vähän mysteeriksi, mitä hissejä sai käyttää ja mitkä hissit menevät mihinkin kerrokseen (kerroksia oli 21), miten koululla pystyi tulostamaan lomakkeita ja miten kirjastossa lainaaminen ja kirjojen hakeminen toimivat. Kaikki nämä selvisivät, mutta hieman vaikean kautta, kun japanin taidot eivät riittäneet.
Olin kurssieni kuvauksistani innostunut, mutta jouduin vaihtamaan pari kurssia, sillä vaihtarien ei annettu ottaa seminaarikursseja. Kysyin tästä eräältä opettajalta vaihdon loppupuolella, ja syy olikin päinvastainen kuin olin ensin olettanut – Kanagawan mielestä seminaarikurssit olisivat olleet vaihtareille liian helppoja. Lukukauden loppupuolella jo ymmärsinkin tämän. Kurssit olivat todellakin työmäärältään ja vaatimustasoltaan paljon helpompia kuin Helsingin yliopistossa – ja puheiden mukaan myös monessa muussa Euroopan yliopistossa – joten kursseista itsestään ei tarvinnut ottaa stressiä.
Suurin osa omista opettajistani oli ulkomaalaisia ja pari heistä puhui englantia äidinkielenään. Japanilaisten englannin taso oli vähintäänkin vaihteleva, jopa heikko, vaikka kävin kursseja englannin pääaineopiskelijoiden kanssa. Japanilaisessa peruskoulussa ja lukiossa harjoitellaan ilmeisesti hyvin vähän keskustelutaitoja, mikä näkyi ryhmäkeskusteluissa ja esitelmien pitämisessä – kaikki luetaan paperilta omalla vuorollaan. Lisäksi ulkomaalaisten kanssa puhumista jännitettiin paljon. Oli toki myös poikkeuksia ja oli ilo olla mukana, kun opiskelijat vähän rentoutuivat kielenkäyttönsä kanssa ja pääsivät kehittymään.
Kurssit oli kuitenkin selvästi tehty tämä japanilaisten kielitaidon taso silmällä pitäen. Pitkiä, kunnon esseitä ei tarvinnut tehdä millekään kurssille, osa kotitehtävistä oli periaatteessa helppoa luetunymmärtämistehtäviä ja muutamat kokeeni olivat pelkästään kummallisiin yksityiskohtiin keskittyviä monivalintatehtäviä. Opintojen puolesta sai ottaa suorastaan rennosti, kunhan kävi tunneilla ja palautti vaadittavat tehtävät. Ehkä ei siis kannata odottaa akateemisen kunnianhimon tyydyttäviä kursseja, jos tarkoitus on opiskella englanniksi – japaninkielisillä kursseilla kieli tarjoaa toki oman haasteensa, mutta sisällön puolesta kuulin niidenkin olevan aika iisejä. Japanista oli mahdollista saada myös niin sanottuja tukiopetuskursseja, joista ei saanut opintopisteitä, mutta joissa käytiin yhdessä läpi erilaisia tekstejä ja keskusteltiin japaniksi.
Syyslukukausi kesti syyskuun puolestavälistä tammikuun loppuun asti, mutta välissä oli melkein kolmen viikon talvitauko, joka alkoi vähän ennen joulua. Lisäksi jotkut kansalliset vapaapäivät tarjosivat meille pitkiä viikonloppuja.
Arki ja matkustaminen
Elin siinä mielessä tylsää arkea, että minulle tärkeää olivat rutiinit. Koulun kuntosali sijaitsi kivenheiton päässä ja sitä sai käyttää alle 10 euron kuukausihinnalla, joten käytännössä kiersin koululta asuntolalle ja sieltä salille ja takaisin. Lisäksi hyödynsin koulun kirjastoa, josta löytyi japanilaisia romaaniklassikoita englanniksi käännettynä.
Asuntolamme Kuritaya Akademeia oli iso, siisti ja todella uusi. Meillä oli oma pieni huone, jossa oli käytännössä vain sänky, vaatelaatikot, naulakko ja työpöytä. Lisäksi asuntolassa oli yhteiset keittiöt, hengailutilat, pesutilat ja pesukoneet, sekä ajanvarauksella toimiva oma kylpy, ofuro. Siinä missä hyvänä puolena saada juttuseuraa lähes kellon ympäri, oli huonona puolena se, ettei kaikilla ollut ihan samanlainen siisteyskäsitys. Yleisesti ottaen olin kuitenkin tyytyväinen valintaani asua muiden kanssa, ja etten etsinyt omaa asuntoa. Asuntolalla oli myös mahtavia keskusteluja muiden vaihtarien kanssa, pidimme yhteisessä keittiössämme pannarituokioita ja katsoimme elokuvia säkkituoleilla.
Asuntola sijaitsi aivan yliopiston Yokohama-kampuksen naapurissa, mutta omalle kampukselleni Minato Miraille olikin matkaa noin 40 minuuttia kävellen ja juna ja bussikaan eivät vieneet ihan ovelta ovelle. En kuitenkaan kokenut sitä missään vaiheessa ongelmallisena. Aivan asuntolan vieressä oli yhdistetty jokatavarakauppa ja apteekki sekä muutama konbini, eli lähikauppa. Isommat supermarketit olivat kävelymatkan päässä. Suomalaisesta näkökulmasta lähinnä jotkin hedelmät, vihannekset ja maitotuotteet tuntuivat kalliilta, kun taas tofu oli lähestulkoon ilmaista. Ruoka-ainerajoitusten kanssa saa olla aika tarkkana, kalaa ja lihaa tuntuu olevan jemmattuna vähän kaikkialle, eikä kasvissyönti ole vieläkään Japanissa niin yleistä kuin monessa muussa maassa.
Asuntolamme ei oikein tukenut kestävää kehitystä, sillä edellisten asukkaiden jättämät hyötyesineet oli heitetty jo roskiin meidän saapuessamme, ja sama tapahtui meidän lähdettyämme. Esimerkiksi asiat ja henkarit olisi tuntunut fiksulta jättää seuraaville, mutta huoneeseen tai yleisiin tiloihin ei saanut lopulta jättää mitään odottamaan seuraavia. 100 jenin kauppa oli pienen kävelyn päässä ja sieltä vaihtarit hakivatkin kaikkea hyödyllistä, mutta tyhmältähän se vähän tuntui, kun kaikki kuitenkin tarvitsevat pääasiassa samoja asioita.
Pääsin matkustelemaan riittävästi Japanin sisällä, ulkomaille en halunnutkaan lähteä. Yokohamasta oli helppo lähteä melkein minne vain ja Hanedan lentokenttäkin sijaitsi lähellä. Juna- ja bussiliput olivat kohtuullisen hintaisia, varsinkin jos jaksoi nähdä vaivaa reittien selvittämiseen, eikä valinnut suorinta ja nopeinta reittiä. Majoituksia löytyi laidasta laitaan, 20 eurollakin sai jo ihan asiallisen kapselihotellisängyn. Ja ulkona syöminen oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, joten matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi – suunnitelmallisuutta se vähän toki vaati ja esimerkiksi lennot kannatti katsoa ajoissa.
Tein pitkän vaelluksen Fujin huipulle, kävin ihmettelemässä sekä Sapporoa että Okinawaa, kylvin useissa onsen-kylpylöissä ja kiertelin Kyuushulla. Lisäksi tutustuimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ahkerasti paikalliseen ruoka- ja juomatarjontaan. Kerran uskaltauduin muiden vaihtarien kanssa tokiolaiselle klubille, missä oli itse asiassa oikein hauska käydä yöllisellä aerobic-tunnilla. Adrenaliini piti hereillä onneksi koko aamun, sillä Tokion junaliikenne pysähtyy yön ajaksi.
Lopuksi
Yksi lukukausi meni ihan älyttömän nopeasti, kun sitä näin jälkikäteen miettii. Kannattaa ehkä vähän pohtia jo ennakkoon, mitä haluaa nähdä ja milloin – moni vaihtari esimerkiksi pettyi, kun talvilomalla joulun ja uudenvuoden aikaan matkalippuja tai majoituksia ei meinannutkaan saada, tai sitten kaikki oli todella kallista. Uusi vuosi on yksi japanilaisten isoimmista matkustussesongeista.
Olisin halunnut koota lopuksi jotain fiksuja käytännön vinkkejä, mutta jostain syystä en keksi niitä nyt lainkaan. Tyydyn siis toteamaan, että Japaniin kannattaa ehdottomasti lähteä vaihtoon, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Vaikka sanoin, etteivät japanilaiset puhu hyvin englantia, ovat he kuitenkin todella avuliaita ja kohteliaita, ja osaavat käyttää esimerkiksi puhelimien käännösohjelmia. Osa vaihtareista ei puhunut saapuessaan lainkaan japania, mutta pärjäsivät ihan hyvin kuitenkin. Tärkeämpää on ehkä kunnioittaa tapoja, kuten riisua kengät sisätiloissa ja pitää maskia, jos sitä vaaditaan.
Ennen paluuta meidän täytyi käydä virastolla ilmoittamassa, että lähdemme maasta, ja sulkea pankkitilimme. Näihin emme enää saaneetkaan apua kansainväliseltä toimistolta, vaan piti selviytyä itse. Lisäksi piti katkaista paikallinen vakuutus ja puhelinliittymä, sekä lähteä asuntolalta tiettyyn päivään mennessä. Matkustelin viimeiset pari viikkoa ennen lentoani, mutta näin joitain vaihtareita vielä ennen paluutani. Opiskelijakortti täytyi jättää koululle, mutta paikallisen henkkarin sai tuoda rei’itettynä kotiin muistoksi. Paluu tuntui toisaalta haikealta, toisaalta oli hyvä palata kotiin.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Lähdin vaihtoon ennen COVID19-pandemiaa syksyllä 2019, olin kuitenkin vielä vaihdossa, kun pandemia alkoi. Koin siis koronapandemian Soulissa ihan alkumetreillä ja näin miten eloisa ja sykkivä kaupunki hiljeni täysin. Ymmärtääkseni tällä hetkellä Soul on palautumassa hiljalleen takaisin, ainakin korealaisten ystävien mielestä. En osaa siksi antaa neuvoja selviytymiseen koronapandemian kanssa Etelä-Koreassa. Mutta toivottavasti vaihtokertomukseni auttaa muilta osin.
Ennen lähtöä
Vaihtoon valmistautuminen oli koko vaihtoajan stressaavin hetki. Stressi kaikkien tärkeiden dokumenttien saamisesta ja asuinpaikan löytämisestä oli vaikein asia vaihdossani. Olin kuitenkin erittäin innoissani, joten sen voimin jaksoin tämän vaiheen yli.
Ennen vaihtoani hain tarvittavat rokotteet, joita minulla ei vielä ollut. YTHS:n kautta minua neuvottiin mitkä rokotteet tarvitsen ja sain otettua tarvittavat rokotteet. Olin kuitenkin liian myöhään asialla hepatiitti rokotteen kanssa, ja ehdin kolmesta hepatiittirokotteesta ottamaan vain ensimmäisen ennen vaihtoa, vaihdon aikana olisin voinut ottaa loput. Unohdin kuitenkin, ja kävin vaihdon jälkeen ottamassa loput. Lisäksi varmistin ennen vaihtoa, että minulla on tarpeeksi reseptilääkettäni koko vaihdon ajaksi ja tulostin reseptin todistamaan, että tarvitsen lääkkeeni. Minulta ei kuitenkaan missään kohtaan lentokentillä kyselty lääkkeistäni mitään. Ei edes, kun matkustin Japaniin vaihtoni aikana. Muistaakseni diabetesta sairastavalta ystävältänikään ei ikinä kyselty neulojen tarkoitusta. Kannattaa kuitenkin varautua näyttämään resepti.
Viisumin saaminen sujui mutkattomasti. Soitin suurlähetystöön ja varasin ajan, jolloin toimitan tarvittavat dokumentit. Viisumin saamisessa meni muutama viikko. Koronavirustilanne kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa viisumin saamiseen jotenkin, joten kannattaa käydä lukemassa Etelä-Korean suurlähetystön nettisivut huolella. Lentoliput varasin kulkemaan Kiinan kautta, koska sain liput huomattavasti halvemmalla. Ainakin ennen koronapandemiaa Kiinassa sai olla 24 h ilman mitään viisumia. Koronapandemian aikana suosittelen kuitenkin suoria lentoja. Matkavakuutus ja matkatavaravakuutus kannattaa hankkia. Kilpailutin eri vakuutusyhtiöt soittamalla ja pyytämällä tarjousta, päädyin valitsemaan halvimman.
Tärkeimmät sovellukset Etelä-Koreassa mielestäni on Kakaotalk, Papago, Naver tai Kakao Maps. Ne kannattaa ladata, vaikka jo ennen lähtöä, sillä esimerkiksi Naver kartta appi auttaa löytämään omaan majapaikkaan. Google maps on lähes käyttökelvoton Etelä-Koreassa. Kakaotalk on suosituin appi, joilla ihmiset pitävät yhteyttä. Vaihtoni aikana käytin Whatsappia ainoastaan pitääkseni yhteyttä Suomessa oleviin ystäviini ja perheeseeni. Deittailu appien käytössä kannattaa olla varovainen, sillä oman kokemukseni mukaan naisena, deittailu appeissa tuntui liikkuvan korealaisia miehiä, jotka eivät etsineet parisuhdetta millään tasolla, vaan lähinnä etsivät ulkomaisia naisia, saadakseen rehennellä kavereilleen olleensa ulkomaalaisen kanssa. Jos haluat deittailla Etelä-Koreassa, mielestäni paras ja turvallisin tapa, on saada ystävät esittelemään sinut jollekin, tai liittymään yliopiston opiskelija klubeihin ja tutustua siellä ihmisiin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Heti päästyäsi koneesta kannattaa hankkia T-money card kioskista. Kioskien tiskiltä, kun menee kysymään T-money cardia, saa eteensä pienen valikoiman söpöjä vaihtoehtoja. Kyseinen kortti käy julkisilla matkustamiseen Soulissa. Se lisäksi toimii myös jossain muissa kaupungeissa. T-money cardia pystyy helposti lataamaan metro asemilla olevilla laitteilla tai kioskeissa.
Yonsein yliopistolta tuli hyvin kattavasti infoa mitä on tehtävä Etelä-Koreaan päästyäni, sain myös asuntolalta ohjeet, kuinka pääsen lentokentältä eri vaihtoehdoilla asuntolalle. Kuljin lentokenttäbussilla kävelymatkan päähän asuntolastani. Lentokentällä asioiminen sujui minulla suhteellisen nopeasti ja helposti, koronapandemiasta ei ollut silloin vielä tietoakaan. Asuntolaan päästyäni sain avaimet huoneeseeni, sekä tyynyn ja peiton. Sain myös lapun, jonka avulla minun oli tarkastettava huoneeni kunto, että mikään ei ollut hajalla. Kyseinen lappu palautettiin asuntolan henkilökunnalle. Minulta kysyttiin myös tuberkuloositestiäni, mutta sovin käyväni tekemässä testin ennen sovittua päivämäärää. Myöhemmin osallistuin myös asuntolan info tilaisuuteen, jossa kerrottiin säännöistä ja annettiin ohjeita mm. kuinka käyttää julkisia kulkuneuvoja ja ohjeistettiin kartan avulla kampuksen tärkeimmät rakennukset. Yliopisto järjesti myöhemmin myös oman infotilaisuuden vaihto-oppilaille. Opiskeluiden alussa on erityisen tärkeää hakea ARC, eli Alien Registration Card, joka on siis oleskelulupakortti. Yonsein yliopistolta tuli tarkat ohjeet, kuinka ARC:ia haetaan. Kampuksella oli järjestetty ARC piste, jonka kautta pystyi hoitamaan oleskelulupakortin hakemisen. Jonot olivat pitkät kaikkina päivinä, kun ARC piste oli auki. Lisäksi sai jonottaa muutaman tunnin, mutta tämä tapa oli huomattavasti helpompi kuin mennä itse maahanmuuttovirastoon hoitamaan sitä. Kuukauden kulutta kortin sain hakea maahanmuuttovirastolta, joka onnistui nopeasti. Itse oikean viranomaisen löytäminen virastolta aiheutti kuitenkin päänvaivaa. Taisin jonottaa väärässä jonossa pari kertaa.
Vaihdon alussa olisi hyvä myös hankkia puhelinliittymä helpottamaan elämistä. Itse en kuitenkaan tätä tehnyt. En koko vaihtoni aikana (10kk) hankkinut puhelinliittymää, sillä en kokenut sille tarvetta. Koko kampusalueella, johon siis asuntolanikin kuului, oli ilmainen netti. Kaikissa kahviloissa oli ilmainen netti ja kahviloita oli joka nurkalla. Kaikki käyttivät Kakaotalkia ottaakseen yhteyttä muihin, joten puheluille ja tekstiviesteille ei ollut tarvetta. Ainoastaan pari kertaa vaihtoni aika olin tilanteessa, jolloin olin eksyksissä ja olisin tarvinnut nettiä. Toki liikkuminen ilman liittymää tarkoittaa sitä, että välillä jouduin seisoskelemaan kahviloiden ovella käyttääkseni ilmaista nettiä, saadakseni yhteyden ystäviini. En kuitenkaan kokenut tätä suureksi vaivaksi. Puhelinliittymät ovat myös hieman hintavia Etelä-Koreassa, joten halusin säästää myös rahaa.
Asuminen
Asuin Yonsei yliopiston vaihto-opiskelija asuntolassa SK Global House:ssa. Yliopistolta tuli ohjeet asunnon hakemiseen asuntolasta. Kannattaa olla heti hakuajan alettua hakemassa huonetta. Vaihtoehtoina oli yksityinen huone kylpyhuoneella tai jaettu huone toisen ihmisen kanssa kylpyhuoneella. Vaihtoni oli kaksi lukukautta, joten päädyin valitsemaan yksityisen huoneen, joka osoittautui minulle parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Yksityiset huoneet olivat hyvin suosittuja, joten varmuutta ei ollut oman huoneen saamisesta. Asuntolamme vieressä oli myös toinen asuntola pelkästään naisille, jossa oli halvemmat huoneet, mutta kylpyhuoneet jaettiin kaikkien kanssa asuntolassa. Suosittelen hakemaan SK Global Houseen tai hakemaan asuntoa kampuksen läheltä, sillä opiskelijat, jotka asuivat kauempana, sanoivat jääneensä paitis yhteisistä tapahtumista ja illan vietoista. Asuntolassa asumiseen edellytetään tuberkuloositodistusta, tämän voi tehdä jo Suomessa. Itse kuitenkin päädyin menemään Soulissa terveyskeskukseen hakemaan tuberkuloositodistuksen. Tuberkuloositesti tehtiin röntgenillä ja se maksoi vain muistaakseni n.16 €. Koko prosessi oli mielestäni todella helppo. Vaikka terveyskeskuksessa kukaan ei osannut englantia, enkä minä koreaa, elekielillä ja lapulla, jossa luki tuberkuloositesti, testin hakeminen onnistui helposti. Näin korona aikana suosittelen kuitenkin hakemaan tuberkuloositodistuksen jo ennen vaihtoa. Kannattaa myös varautua asuntolan sääntöihin, sillä esimerkiksi omaan huoneeseen ei saanut tulla vastakkaista sukupuolta oleva henkilö (ainakaan pidemmäksi aikaa) ja alkoholia ei saanut myöskään tuoda asuntolaan. Myöskään kukaan asuntolan ulkopuolinen ei saanut olla yötä asuntolassa ja tarvitsi kulkuluvan päästäkseen edes vierailulle.
Asunnon tai huoneen löytää helposti myös airbnb kautta. Itse juuri matkustellessani majoituin airbnb kautta. Goshiwonit ovat myös halpoja ja suosittuja asumisvaihtoehtoja. Goshiwon on pieni huone asuntolassa, joka saattaa sisältää oman vessan, ei aina. Goshiwoneissa on yleensä myös yhteinen keittiö. Saapuessani maahan en heti päässyt majoittumaan asuntolaan, vaan asuin aluksi viikon goshiwonissa Gangnamin alueella. Löysin kyseisen goshiwonin airbnb sivustolta.
Soulissa oli turvallista liikkua öisinkin. Öisin oli hienoa lähteä ihastelemaan kaupungin valoja.
Opiskelu ja opetus
Kursseille ilmoittautuminen oli hieman hankalaa Yonsein vaikeaselkoisen alustan takia. Kärsivällisyydellä se kuitenkin onnistui. Suurin osa yliopiston kursseista opetetaan koreaksi ja muistaakseni business kursseille ei edes päässyt vaihto-opiskelijat. Ilmoittauduin siis lähinnä vaihto-opiskelijoille suunnatuille kursseille ja otin myös intensiivisen korean kurssin, jota opetettiin joka päivä kolme tuntia. Yksi kursseistani ei ollut suunnattu vaihto-opiskelijoille ja se opetettiin englanniksi, joka osoittautui oikein mukavaksi kurssiksi. Näille kursseille kannattaa hakea, sillä yleisesti ottaen professorit ovat innoissaan saadessaan vaihto-opiskelijoita kursseilleen. Toki muut kanssa opiskelijat saattavat vältellä ryhmätöiden aikaan, kielimuurin tai kulttuurierojen takia. Kannattaa siis varata aikaa kurssi sisältöihin perehtymiseen ja hyväksyä se, että et tule pääsemään kaikille niille kursseille mihin haluaisit. Itse taisin päästä koko lukuvuonna vain kahdelle kurssille, mitä olin suunnitellut ennen vaihtoani. Tämä oli kuitenkin todella hyvä asia, sillä päädyin sellaisille kursseille, joita en edes ollut harkinnut ja ne osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi ja hauskimmiksi kursseiksi. Lempikurssini taisi olla Taekwondo, jota suosittelen lämpimästi, vaikka sormet eivät taivu edes polviin asti. Kurssin professori on maailman mukavin ihminen ja kannustava. Vaikka itsekin olen kankea kuin rautakanki, ei se menoa haitannut ja selkeästi huomasin kehittyväni kurssin aikana. Ja mikä parempaa kerätä opintopisteitä samalla, kun hieman kuntoilee.
Luennoilla on hyvä käyttäytyä kunnioittavasti professoreita kohtaan, ja senkin takia puhun nyt juuri professoreista, sillä moni professori vaati itseään kutsuttavan professoriksi. Toki eivät kaikki, varsinkin ne, jotka olivat pidempään opettaneet vaihto-opiskelijoita. Luennoilla oli läsnäolopakko ja itse luennot olivat formaalimpia kuin mihin Suomessa olen tottunut. Opiskelijoita ei kannustettu keskustelemaan tai ottamaan kantaa luentojen aiheesta, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Kursseista pääsi suhteellisen helpolla läpi, kunhan aktiivisesti kuunteli luennoilla ja teki kaikki kurssitehtävät. Tentit olivat mielestäni helppoja.
Intensiivisen korean luennot olivat kuitenkin hyvin erilaisia. Ne olivat todella haastavia ja vaativat paljon aikaa. Tentit olivat myös hankalia, mutta niistä pääsi läpi, jos oli jaksanut aktiivisesti tehdä kotitehtävät ja harjoitella puhumista luennoilla. Yksi intensiivisen korean kurssilla olleista kanssa opiskelijoistani ei päässyt kurssia läpi, mikä oli erittäin harmillista, sillä intensiivikursseista saa paljon opintopisteitä. Suosittelen kuitenkin kaikille osallistumaan intensiivisen korean kursseille, vaikka kurssit ovat vaativia. Itse osasin lähinnä esittäytyä ja kysyä hintaa koreaksi vaihtoni alussa. Vaihdon lopussa pystyin jo ymmärtämään arkipäiväisiä keskusteluja ja asioimaan ongelmitta lähes missä tahansa. Koreani 10 kuukauden aikana kehittyi paremmaksi, mitä osaan edes ruotsia tänä päivänä puhua. Palkitsevinta olikin juuri intensiivisen korean luennot, sillä huomasin helposti oman kehitykseni.
Koronapandemia tosiaan alkoi vaihtoni loppupuolella, joten suurin osa vaihdoistani pääsin opiskelemaan livenä. Etänä opiskelu onnistui kuitenkin myös hyvin, mutta siitä katosi hauskuus ja huomattavaa oli myös professorien väsyminen. Luentojen ulkopuolella tykkäsin mennä kampuksen kirjastoon opiskelemaan ja varsinkin kahviloihin. Kahvilakulttuurista tuli ihan sydänasia Soulissa. Oli ihan normaalia, että kahvilat olivat täynnä opiskelijoita tietokoneineen ja he istuivat monta tuntia litkien samaa iced coffeeta. Kuten itsekin usein tein. Soulissa oli myös ns. opiskelukahviloita, joissa on omat pienet eristetyt alueet opiskelua varten. Mielestäni siis Etelä-Koreassa opiskelun parhaita puolia, on mennä kavereiden kanssa kahvilaan juomaan sakura-lattea ja harjoittelemaan korealaisia verbejä.
Kahvilassa, jossa istuin luennolla oli loistavat näkymät.
Yonsein yliopistolla on myös useita opiskelijoiden vetämiä klubeja, joihin kannattaa osallistua. Tämä on mielestäni paras tapa tehdä korealaisia ystäviä. Lukukauden alussa on kampuksella tilaisuus, jossa kaikilla klubeilla on koju, joissa voi ilmoittautua mukaan klubin toimintaan. (Klubit löytää täältä: https://oia.yonsei.ac.kr/campus/lifeStd4.asp) Suosittelen erityisesti English Society Club. Kyseinen klubi järjesti syyslukukaudella musikaalin, sekä ympäri lukuvuoden illanistujaisia, peli-iltoja ym. Klubien paras osa on kuitenkin lukukauden alussa järjestettävä MT, eli member training. MT käytännössä tarkoittaa sitä, että vietetään ilta ja yö syöden, juoden, pelejä pelaten, karaokea laulaen ja ennen kaikkea ystäviä tehden. MT oli juuri se ilta, jolloin tutustuin niihin korealaisiin ystäviini, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Älä siis missään nimessä jää pois MT:stä. Moni vaihto-opiskelija katui sitä silloin, kun ei tullut mukaan. Opiskelujen ohessa on muuten aika hankalaa tehdä korealaisia ystäviä, sillä moni on niin kiireinen ja keskittynyt opiskeluihinsa, että kannattaa osallistua mahdollisimman moneen illan istujaiseen tai muuhun tapahtumaan.
Pakkaamisessa kannattaa ottaa mukaan sekä kuumaan, että kylmään säähän sopivia vaatteita. Syyslukukauden aikana lämpötila ehtii vaihtua paahtavan kuumasta pakkasen puolelle, ja kevätlukukaudella myös saa kokea niin pakkasasteita kuin helleilmoja. Koreassa kesä on kuuma, mutta eri lailla kuin Suomessa, sillä kesä on myös hyvin kostea. Joten vaatteet tarrautuvat ihoon ja housujen käyttö on yhtä tuskaa. Talvella kylmin keli minkä koin oli -10C, mutta jälleen kerran kosteuden takia se tuntui kylmemmältä. Onneksi Soulista löytää halvalla vaatteita, jos ei kaikkea pysty pakkaamaan mukaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaatteita voi olla vaikeaa löytää, jos olet esimerkiksi L-kokoinen tai isompi, mutta itse onnistuin löytämään paitoja, jotka vastasivat suomen kokoa XL. Housuja yritin kerran etsiä ja siitä ei tullut mitään. Vaihtoani varten pakkasin kesäkeleihin sopivia vaatteita viikon ajaksi ja talvikeleihin sopivia vaateita viikon ajaksi. Tämä tosin tarkoitti sitä, että jouduin hieman ostamaan lisää vaatteita Etelä-Koreassa ja pesukone oli kovassa käytössä. Pakkasin lisäksi siteitä ja tamponeita kuultuani, että Etelä-Koreassa olisi huonot siteet ja tamponit, mutta olisin pärjännyt hyvin korealaisilla siteillä ja tamponeillakin, valikoima oli vaan pienempi, mihin olen Suomessa tottunut. Myös villasukat tulivat hyvään käyttöön. Lisäksi deodorantti valikoimat ovat hyvin pienet Etelä-Koreassa, joten jos tykkäät käyttää tiettyä deodoranttia tai antiperspiranttia, pakkaa mukaan tarpeeksi vaihdon ajaksi. Muuten kaikenlaista kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita löytyy hyvin Etelä-Koreasta. Lisäksi jos sinulla on isot jalat, pakkaa myös vaeltamiseen sopivat kengät. Kenkien löytämien saattaa olla hankalaa isompijalkaisena. Itse pärjäsin lenkkareilla pitkälle, mutta välillä kaipailin parempia kenkiä. Korealaisten suosikki ajanviete on vaeltaminen. Soulissa on useita vuoria, johon pääsee julkisilla hyvin helposti vaeltamaan, toisille vaeltaa muutamassa tunnissa tosille saattaa mennä koko päivä.
Tältä vuorelta oli hienoimmat näkymät. Tämä on Seoraksan vuori, joka sijaitsee Sokcho kaupungissa.
Hintataso on mielestäni lähes samaan luokkaa kuin meillä Suomessa. Tietyt asiat vähän kalliimpia kuten hedelmät ja tietyt halvempia kuten ravintoloissa syöminen. Paras paikka ostaa halpoja vihanneksia ja hedelmiä, on torit. Ei kannata pelätä hedelmien ostamista kadun varsilla olevista kojuista, ne ovat usein paljon halvempia kuin marketin hedelmät ja yhtä hyviä. Asuntolan alakerrassa sijaitseva pieni kauppa oli aika kallis, tosin sen valikoima pyrki vähän paremmin vastaamaan vaihto-opiskelijoiden kysyntään. Löysin myös Fazerin sinisen suklaa patukan yhdestä lähikioskista. Onneksi syöminen ulkona ei ole kovin kallista, ja parhaimmat muistot vaihtoni ajalta ovatkin jääneet hetkistä BBQ:n äärellä tai kanankoipiravintolan persikkajäähileestä, joka pelasti makuhermoni tuliselta kanankoivelta. Suosittelenkin aina lähtemään mukaan ihmisten joukkoon ravintoloihin, varsinkin kaikkiin sellaisiin minkä ruokia et ole koskaan maistanut. Etelä-Korean parhaimpia puolia on mielestäni ehdottomasti ruoka, josta löytää varmasti jokaisen makuun sopivaa. Yksi lempi ruoistani oli Seolleongtang. Keitto, jonka maku tuli härän luusta. Se lämmitti ihanasti talvella. Asuntolani lähellä oli myös ihana perinteinen ravintola, josta sai muutaman euron hintaan kimchi stew, bibimbap, gimbap, japchae yms.
Katuruoka oli niin herkullista ja laadukasta. Aina kun ehdin, kävin herkuttelemassa.Perinteinen korealainen BBQ oli rankan luentotäytteisen päivän pelastus.
Vaihtoni oli yksi tähän hetkisen elämäni parhaimpia asioita, mutta se vaati minulta aktiivista osallistumista kaikkeen mahdolliseen ja oma-aloitteisuutta tehdä asioita. Opiskelu on kuitenkin aikaa vievää, joten on todella helppo homehtua asuntolan huoneeseen ja huomata, että ei koko vaihdon aikana ”ehtinyt” tekemään mitään mieleenpainuvaa. Niinpä kannattaa heti vaihdon alussa suunnitella ja varata mahdolliset matkat Jeju saarelle tai muihin kaupunkeihin, sekä esimerkiksi pienelle matkalle Japaniin. Etäopiskelusta oli sen verran hyötyä minulle matkustamisen kannalta, että ehdin käydä nauttimassa aurinko rannoista Japanin meren äärellä ja istuin kahvilassa seuraten luentojani. Etelä-Korea on kaunis, kulttuuririkas maa, jonka ruoka elämykset ovat sanoin kuvaamattomia ja lukuisat aktiviteetit luovat mahdollisuuksia kokea mitä mielenkiintoisimpia asioita.
Tämä oli lempi jjimjilbangini, eli korelainen sauna.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Vaihtoon lähtö vaatii paljon valmisteluja ja kärsivällisyyttä. Kannattaa olla sitkeä, sillä kaiken vaivan edessä odottaa kunnon palkinto! Aluksi saatuani Helsingin yliopiston hyväksymistiedon hain City University of Hong Kongiin (CityU). Sen jälkeen, kun CityU hyväksyi minut vaihtoon lokakuussa, ryhdyin selvittämään muita järjestelyitä. Yliopistolta tuli ohjeita liittyen viisumihakemukseen ja muihin järjestelyihin ja he lähettivät pdf-tiedostona aikajanan, josta kävi ilmi järjestelyjen, lähdön ja vaihdon eteneminen.
Viisumihakemuksen lähettäminen tapahtui postitse ja hakemukseen tarvittiin useita erilaisia liitteitä. Tässä vaiheessa en edes tiennyt tarkalleen vaihdon päättymisajankohtaa, mutta laitoin viisumin viimeiseksi voimassaolopäiväksi arvion vaihdon loppumisesta.
Viisumihakemus lähetettiin ensin suoraan yliopistolle Hong Kongiin, joka lisäsi siihen tarvittavia liitteitä ja lähetti sen eteenpäin Immigration departmentille. Viisumihakemus tuli lähettää melko aikaisin, koska sen perille saapumiseen normaalissa postissa kului melko kauan aikaa. (Jos haluat lähettää nopeasti, suosittelen DHL:ää etenkin nyt koronatilanteessa.) Lisäksi viisumin käsittelyyn kului maksimissaan 10 viikkoa. Minun tuli lähettää dokumentit ja hakemus viimeistään ennen marraskuun 1. päivää. Lähetin oman hakemukseni normaalin postin kautta pikakirjeenä. Silti sen perille saapuminen kesti ainakin 3 viikkoa.
Matkaa varten tarvitsin useita rokotteita. Ensimmäiset rokotteet otin marraskuussa ja kävin 2 kertaa YTHS:llä rokotettavana. Otin kummallakin kerralla neljä rokotetta. YTHS auttaa rokotussuunnitelman teossa ja voit täyttää Self-palvelussa matkailuterveyslomakkeen, jonka pohjalta terveydenhoitaja laatii rokotussuunnitelman. Sivulta terveyskirjasto.fi löytyy myös hyvin, mitä rokotteita mihinkin maahan tarvitaan. Itse otin hepatiitti, lavantauti, japaninaivokuume, aivokalvontulehdus ja poliorokotteet. Hong Kongissa ei ole malariaa, mutta siellä on esiintynyt denguekuumetta.
Alussa järjestelin myös pankkiasioita mm. tilasin luottokortin, kyselin korttien käytöstä ulkomailla ja muutin korttien käyttöaluetta. Nostin Hong Kongin dollareita n. 200 € edestä ennen matkaa. HKD:n muuttaminen euroiksi on helppoa, poista vain yksi nolla perästä. 100 HKD on suurin piirtein 10 €. Myös Suomen puhelinliittymän kanssa piti selvitellä muutamia asioita. Omasta liittymästäni paljastui jonkinlainen maksukatto, jonka täyttymisen jälkeen ei enää pystyisi soittamaan tai lähettämään viestejä.
Jos sinulla on henkilökohtainen lääkitys kannattaa lääkkeet ostaa Suomesta. Apteekeista saa englanninkieliset kopiot resepteistä ja lääkäreiltä saa pyydettyä todistuksen sairauksista tai lääkityksistä. Näitä tarvitset, jos joudut todistamaan lentokentällä, että lääkkeet ovat vain sinun henkilökohtaiseen käyttöösi. Lääkkeitä on helpompi tarvittaessa ostaa kohteessa, jos sinulla on todistukset ja reseptit. Suomalainen resepti ei käy ulkomailla, mutta siitä on varmasti apua yllättävässä tilanteessa. Mukaan kannattaa ottaa kaikkia peruslääkkeitä, kuten Buranaa, Imodiumia, maitohappobakteereja ym.
Kelalle tuli tiedottaa mm. ulkomaille muutosta, hakea ulkomaan asumis– ja opintotukea sekä opintolainan korotusta. Itse en laittanut omaa asuntoani vuokralle, mutta sain Suomen vuokran maksamiseen tukea Kelalta myös ulkomaan tuen lisäksi. Suomeen tukea sai ainakin 3kk ajalta.
Vakuutuksia tarvittiin muutama, itse otin omani LähiTapiolasta. Matkavakuutuksen sai 3kk ajaksi, johon piti tehdä 2kk jatko-osa. Matkatavaravakuutus tuli kotivakuutuksen mukana. Eri vakuutuksia kannattaa vertailla keskenään ja tehdä tarjouspyyntöjä.
Lennot varasin vasta siinä vaiheessa, kun lähtö alkoi olla varmaa ja koronatilanne näytti hyvältä. Koronatilannetta voi seurata Hong Kongin hallituksen sivultahttps://www.coronavirus.gov.hk/eng/index.html. Otin edestakaiset Finnairin suorat lennot Hong Kongiin muutosoikeudella eli päivämääriä ja paikkaa pystyi muuttamaan tarpeen tullessa. Jos vaihtoon lähtö siirtyisi koronan takia myöhemmälle lentojen siirtäminen onnistuisi.
Karanteenihotellin varaamisen tein samoihin aikoihin ja valitsin hotellini karanteenihotellien listasta. Kannattaa olla toisaalta ajoissa liikkeellä, jos haluaa säästää rahaa. Hotellipaikat voivat täyttyä. Omalla kohdallani karanteenin oli tarkoitus olla 14 päivää, mutta juuri siihen aikaan, kun olin varaamassa hotellia tilanne muuttui ja karanteenista tuli 21 päiväinen. Monet olivat varanneet hotellin jo siinä vaiheessa mikä vaikeutti asiaa ja heidän tuli tehdä uusi varaus. Olin onnekas ja hotellini sai pidennettyä varaustani. Muutoksen vuoksi jotkin hotelleista poistuivat karanteenihotellien listasta. Hotellit myös täyttyivät tämän muutoksen takia. Kannattaa olla kuitenkin sitkeä ja tällaisessa tilanteessa etsiä uusi hotelli mahdollisimman nopeasti. Karanteenipakettiin hotellissa kuului ruoat 3 kertaa päivässä.
Kävin koronatestissä varalta ennen lähtöä, vaikka sitä ei Finnairin sivulla vaadittu silloin. Se osoittautuikin ratkaisevaksi, sillä virkailija ei tainnut olla ihan perillä siitä, miten asia oli sillä hetkellä Hong Kongin kohdalla ja kyseli testiäni. Onneksi olin käynyt ottamassa sen.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Hong Kongiin saapuessa kentällä oli tiukat säännöt ja siellä kuljettiin erilaisilta pisteiltä toiselle. Kentällä otettiin koronatesti ja tuloksen valmistumista tuli odotella. Odotusaika oli 12 tunnista muutamaan tuntiin. Saavuin aamulla ja jouduin onneksi odottamaan vain 4 tuntia. Se meni nopeasti pitkän lennon jälkeen. Odotusalue ei ollut kovin mukava, alueella oli pöytiä ja tuoleja ja se muistutti vähän koululuokan järjestelyä. Kovalla pöydällä ja tuolilla ei oikein pystynyt lepäämään. Alueelta ei saanut poistua muualle kuin lähellä olevaan vessaan ja hieman jaloittelemaan. Yöaikaan saapuvien oli mahdollista mennä hotelliin odottamaan testitulosta, sillä tuloksen saapuminen yöaikaan oli epätodennäköistä. Negatiivisen tuloksen jälkeen ihmiset ohjattiin pisteille, joista bussikyyti karanteenihotelleihin lähti.
Oma karanteenini meni ihan hyvin, välillä ainakin viimeisellä viikolla alkoi vähän kyllästyttää. Ensimmäiset neljä päivää kärsin aikaerosta ja nukuin mihin aikaan sattuu. Luennot alkoivat jo ollessani karanteenissa ja pidin itseni kiireisenä koulutöiden ja videoiden sekä leffojen katselun avulla. Ruokailuaikoihin kesti tottua, koska talviaikaan aikaero oli 6 tuntia ja hotelliaamiainen tuli 8 aikaan aamulla, joka on Suomessa 2 aamuyöllä. Aamiaisella tarjottiin usein myös jotain lämmintä ruokaa, joka ei siihen aikaan ensimmäisellä viikolla maistunut.
Orientaatiopäivät järjestettiin etänä niiden osalta, jotka eivät päässeet paikalle. Itse olin sillä hetkellä karanteenissa. Karanteenin jälkeen siirryin opiskelija-asuntolaan ja sinne täytyi ilmoittautua. Sain huonekortin ja väliaikaisen opiskelija ID:n, joilla asuntolaan ja alueelle pääsi sisälle. Yliopistolla kävin vastaanottamassa saapumispaketin ja hain varsinaisen opiskelijan henkilökortin.
Terveydenhuoltomahdollisuus oli ilmeisesti yliopiston kautta myös, mutta en ole varma oliko se saatavilla myös vaihto-opiskelijoille. Jouduin itse kerran käyttämään terveydenhuoltopalveluita, sillä sairastuin vatsatautiin. Kävin kuitenkin lääkärissä asuntolan lähellä sijaitsevassa sairaalassa. Apua sain ensin International SOS assistance palvelusta johon vaihto-opiskelijat kuuluivat yliopiston kautta. He varasivat minulle lääkäriajan. Lääkärissä käynti tuli kustantaa itse, mutta loppujen lopuksi ei ollut hirveän kallista. Palvelut toimivat erittäin hyvin, jonottaa ei tarvinnut lähes ollenkaan ja apteekki sijaitsi samassa rakennuksessa.
Asuminen
Opiskelija-asuntola on tosi lähellä yliopistoa, jonka koin hyödylliseksi, sillä yliopistolle pääsi tarvittaessa opiskelemaan koska vain. Etenkin koeviikkojen kiireessä siitä oli hyötyä. Lähistöllä oli kauppakeskus, josta sai kaiken tarvittavan mm. ruokaa, vaatteita, tms. Asuntolan pihalla oli opiskelijaravintola ja siellä myytiin myös ruokaa, snackseja, juotavaa, ja tarvikkeita pahanpäivän varalle kuten vessapaperia, hammastahnaa, adaptereita, ym. Se oli myöhäänkin illalla auki.
Asuntolamajoitus oli aika halpa suhteessa muihin majoitusmuotoihin ja yksityisiin opiskelija asuntoloihin. Kuukaudessa olisi muissa asumismuodoissa kulunut yhtä paljon rahaa kuin maksoin koko lukukaudesta CityU:n asuntolassa. Asuntolasta oli myös hyötyä muihin opiskelijoihin ja vaihtareihin tutustumisessa.
Opiskelija-asuntolan sijainti lähellä yliopistoa mahdollisti opiskelijaravintoloissa syömisen milloin tahansa. Opiskelijaravintoloista sai aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Oma huoneemme oli tien vieressä ykköskerroksessa, eli aika meluisa, mutta siihen tottui nopeasti. Patjat olivat tosi kovia, johon myös tottui. Sängyt olivat todella lähellä toisiaan, mutta ei sekään haitannut. WC normaalisti jaettaisiin 4 hlö kanssa, mutta toisessa huoneessa ei ollut ketään ilmeisesti koronajärjestelyiden takia. Samassa kerroksessa oli keittiö ja olohuone.
Opiskelu ja opetus
Opinnot valittiin etukäteen ja lukukauden alkaessa oli mahdollisuus vaihtaa tai jättää pois joitakin kursseja. Kursseilla oli usein palautustehtäviä kuten esseitä, ryhmätöitä ja laskuharjoituksia. Kaikkia oli melko tasaisesti lukukauden ajan. Suurimmassa osassa kursseista tenttiä painotettiin eniten arvostelussa. Yhdellä kurssilla minulla oli tentin sijasta tutkimusessee, johon tuli lukea 5 tieteellistä artikkelia.
Opiskelu oli samantyyppistä vaihtokohteessa näin korona-aikana kuin Helsingissäkin. Kaikki opetus ja tentit tapahtuivat etänä ja Zoomin välityksellä. Arvostelu oli mielestäni melko saman tasoista. Yksi ero oli siinä, että kursseilla oli tutoriaaleja, joissa joillain kursseilla keskusteltiin ryhmissä tai opettaja kävi edellisen viikon tehtävän ratkaisuja läpi. Opiskelutyyli erosi ryhmätöiden osalta paikallisilla. Välillä töiden suunnittelussa ryhmänä oli hieman ongelmia ja paikalliset tekivät oman osuutensa palautusta edeltävänä iltana/yönä. Kuitenkin työt saatiin tehtyä.
Mid term -kokeet järjestettiin lukukauden puolivälissä. Itselläni oli vain yksi ja tentissä sai käyttää opiskelumateriaaleja. Ainoastaan loppukokeissa oli mahdollisuus käydä luentosalissa tenttimässä. Koronatilanne parantui kevään aikana ja rajoituksia vähennettiin. Yhdellä kurssilla oli tilanteen parannuttua mahdollisuus mennä luentosaliin halutessaan.
Lukukauden lopussa on kaksi koeviikkoa ja yksi kertausviikko niitä ennen. Kannattaa valmistautua etukäteen jo tentteihin niin ei tule kiire ja paniikki loppuvaiheessa. Viimeisillä viikoilla saattaa olla myös paljon palautuksia, jotka vievät aikaa kokeisiin valmistautumiselta.
Yliopisto ei järjestänyt korona aikana meille vaihtareille tapahtumia, mutta vaihto-opiskelijoita oli CityU:ssa ja muissa yliopistoissa paljon. Kaikki olivat tosi aktiivisia, joten järjestimme itse aina jotain tekemistä, esimerkiksi hiking reissuja, nähtävyyksillä käyntiä ja ravintolaillallisia. Viikonloppuina oli hyvin aikaa tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin. Parasta korona-aikana oli juuri se, että turistikohteissa ei ollut paljoa ihmisiä, eikä tarvinnut jonottaa. Varsinkin arkipäivinä oli hiljaista ja olimmekin muutaman kerran lähes ainoat ihmiset nähtävyyksillä.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
Vinkkejä kootusti:
Ota mukaan paperisia passikuvia Octopus -korttia varten niin säästät aikaa opiskelijan matkakortin hakemisessa, kun kuvia ei tarvitse mennä erikseen ottamaan. Kun toimitat yliopistolta saamasi opiskelija todistuksen MTR asemalle kortin saamiseen menee kuukausi. Sitä ennen saat väliaikaisen opiskelijakortin käyttöösi.
Tarvitsin talvitakkia tammi-helmikuussa, kun olimme ulkona myöhään ja mereltä tuuli. Sää oli aika viileä välillä talvikuukausina
Otin Birdien SIM kortin netillä ja kaikilla mahdollisilla, joten pystyin pitämään yhteyttä missä vain. Siinä oli kiinteä kuukausimaksu. SIM kortin sai CircleK myymälästä, seven eleven myy myös SIM kortteja. Birdieltä tilaus tehtiin netissä ja kortti haettiin sen jälkeen myymälästä.
Ota joko toinen kännykkä mukaan tai hyödynnä kännykkää, jossa on usea SIM korttipaikka.
2 pankkikorttia hyödyttää, esimerkiksi Credit ja debit. Oma debit korttini ei toiminut kaikkialla niin oli tosi hyödyllistä omistaa toinenkin kortti. Myös, jos sinulta varastettaisiin lompakko voit säilyttää toista korttia tallelokerossa tms. niin ei tarvitse alkaa tilaamaan uutta ja soittelemaan ympäriinsä Suomeen. Varkauden todennäköisyys ei ole hirveän suuri, riippuen paikasta, silti kannattaa katsoa tavaroiden perään esim. rannalla. Esimerkkinä yhdeltä vaihtarilta hävisi lompakko, mutta se oli palautettu poliisiasemalle eikä sieltä ollut kadonnut mitään, ei edes käteistä.
Aurinkorasvaa ei löydy kovin helposti. Se kannattaa ostaa Suomesta. Kaikki myynnissä olevat aurinkorasvat ovat vahvuudeltaan 50+.
Kannattaa joko ottaa lakanat mukaan tai ostaa paikan päällä, jos menee asumaan opiskelija-asuntolaan. Asuntolasta ei myöskään saanut peittoja ja tyynyjä. Myös pistokejakajasta on hyötyä.
Vaihdon lopussa todennäköisesti et halua ottaa peittoja ja tyynyjä mukaan Suomeen. Vinkkinä kannattaa etsiä paikallinen lahjoituspiste ja lahjoittaa ne keräykseen roskiin heittämisen sijaan!
Luentoja voi olla illallakin ja jopa aika myöhään, oma iltaluentoni oli tiistaisin ja torstaisin klo 17–19. Luennot ovat usein kolmetuntisia. Luentojen lisäksi on tutoriaaleja, joissa usein saatetaan keskustella.
Ulkona syöminen on halpaa, melkein helpointa on syödä ravintoloissa ja ruokaloissa. Riippuen supermarketeista esimerkiksi Taste on kalliimpi ja itse kokkaaminen tulisi varmasti kalliiksi verrattuna ulkona syömiseen.
Kannattaa pitää koko ajan käteistä mukana, useassa paikassa, ravintolat, taksit, leipomot tms. liikkeet ei käy kortti
Taksit ovat luotettavia ja turvallisia, koska taksikuskeilla on tiukat säännöt, taksit ovat hallituksen säätelemiä ja yhtiö sama. Taksiin pääsee kadulta takseille viittomalla, etukäteen varaukset eivät yleensä onnistu. Takseissa käy vain käteinen.
Hong Kong on turvallinen paikka, turvallisuustaso jopa parempi kuin suomessa. Kannattaa kuitenkin käyttää järkeä ja esimerkiksi pimeällä kulkea kaduilla, joilla on valaistus ja muita ihmisiä yksin liikkuessa. Mielenosoitukset ja poliittinen tilanne eivät nyt korona-aikana ole olleet niin esillä, mutta kannattaa olla yleisesti varovainen. Veikkaan, että korona tilanteen hellittäessä mielenosoitukset voivat todennäköisesti jatkua. Itse näin ehkä kerran vaihtoni aikana kadulla poliiseja ja poliittiseen tilanteeseen liittyvää toimintaa.
Hong Kongissa on alhaisempi hintataso kuin Suomessa. Asuminen on puolestaan kallista.
Koronatilanteessa PCR testivaatimusten kanssa kannattaa olla tarkka. Ongelmia tuli itselleni lentokentillä PCR testiin liittyen. Finnairin sivuilla oli lukenut mennessäni tietoa, ettei testiä tarvita Hong Kongiin matkustaessa, mutta virkailijan mukaan se tarvittiin. Olin onneksi ottanut testin kaiken varalta. Takaisin matkustaessani Finnairin ja IATA:n sivuilla oli eri tietoa ja virkailijat eivät olleet päästää minua koneeseen IATA:n sivuilla lukevan tiedon takia. Kuitenkin säännöt ovat lentoyhtiökohtaisia, joten he ilmeisesti selvittivät asiaa ja loppujen lopuksi pääsin lähtemään. Olin soittanut Finnairille aiemmin ja heidän mukaansa testini voimassaolo oli riittävä. Näissä kannattaa olla tarkka ja vaikka soittaa ja kysyä lentoyhtiöiltä. Varautukaa myös mahdollisiin peruutuksiin, itseltäni peruttiin Finnairin lennot 2 kertaa ja jouduin loppujen lopuksi ottamaan uudet lennot vaihdolla Zürichistä
Lähdin vaihtoon keskellä koronapandemiaa, jonka vuoksi vaihtoni oli kokonaisuutena hyvin erilainen kuin normaalitilanteessa olisi ollut. Lähtö Etelä-Koreaan oli epävarmaa vielä koko kesän, joten kaikille uusille hakijoille toivon hyvää stressinsietokykyä ja positiivista asennetta. Suosittelen lähtövalmisteluissa hoitamaan ensin rokotukset, sillä mikäli vaihto siirtyy tai peruuntuu, rokotusten ottaminen ei kuitenkaan ole huono juttu tai mene hukkaan. Kannattaa seurata Etelä-Korean viranomaisten koronasivustoa, jotta saat jo ennen lähtöä käsityksen siitä, millaisia rajoituksia maassa on: http://ncov.mohw.go.kr/en
Rokotukset ja tuberkuloositodistus
Rokotuksissa otin jo keväällä yhteyttä YTHS:ään. Matkailuterveyden kartoituslomake kannattaa täyttää Self-palvelussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varasin puhelinajan sairaanhoitajalle, jonka kanssa kartoitimme tarvittavat rokotteet. Suositelluista rokotteista jätin ottamatta ainoastaan rokotteen japanin aivokuumeeseen. Tämän rokotteen voi saada myös Koreasta huokeampaan hintaan. Syksyllä lähtevän kannattaa varautua siihen, että YTHS on kesällä kiinni. Itse jouduin tämän vuoksi ottamaan osan rokotteista yksityisellä. Lisätietoa suositelluista rokotteista löytyy täältä: https://www.rokote.fi/matkailijan-rokoteopas/maat/korean-tasavalta-etela-korea/
SKKU:n asuntolassa asuessa tulee kirjautuessaan esittää todistus, ettei sairasta tuberkuloosia. Toisin kuin yliopiston lähettämissä dokumenteissa luki, lopulta vain röntgen kelpasi. Suomessa otin röntgenin Terveystalolla, mutta tätä voi olla vaikea saada ilman painavaa syytä sillä Suomessa halutaan välttää säteilyttämistä ilman hyvää syytä. Myös Koreassa saa helposti otettua röntgenin, mutta meille tämä ei ollut vaihtoehto koska lausunto tuli olla mukana, kun kirjauduimme karanteeniin asuntolaan.
Viisumi
Koronavirustilanteen vuoksi lähtövalmistelut erosivat jonkin verran normaalitilanteesta. Olimme tietoisia, että viisumia varten tuli saada alle 48 tuntia vanha lääkärilausunto siitä, ettei sairasta koronaa. Vielä kesällä oireettomille ei tehty koronavirustestejä, joten itse kävin pyytämässä lausuntoa samalla kun otin tuberkuloosia varten röntgenkuvat Terveystalolla. Tämä oli ehtona sille, että pystyin varaamaan ajan Etelä-Korean suurlähetystöön paperien toimittamiseen. Ajanvaraus sujui puhelimitse ja paperit toimitettiin itse Suurlähetystöön sovittuna aikana. Tässä kohtaa viisumin hakemisesta tulee maksaa noin 50 euroa. Noin parin viikon päästä pystyin hakemaan viisumin ja passini.
Lentoliput ja matkavakuutus
Koronavirustilanteen vuoksi meitä ohjeistettiin ostamaan liput vasta sitten kun oli aivan varmaa, että lähtö vaihtoon onnistuu. Kannattaa huomioida, ettei matkavakuutus pandemia-aikana korvaa, jos perut matkan tai lentoyhtiö peruu lennon. Koronavirustilanteen vuoksi kannattaa selvittää myös omalta vakuutusyhtiöltä, miten pandemiatilanne vaikuttaa matkavakuutukseen, jos sairastut matkan aikana. Sain tietää asuntolaan hakiessa, että minun tulee saapua asuntolaan 01.–06.08., jotta ehdin suorittaa karanteenin ennen opintojen alkamista. Päätin siis ostaa liput jo kesä-heinäkuussa, sillä halusin varmistaa, että pääsen varmasti Etelä-Koreaan tuona aikana. Finnair lensi suoraan Seouliin, eikä vielä silloin vaadittu matkaan lähtiessä negatiivista koronatestiä. Koronaviruksen vuoksi koko lennon aikana täytyi pitää kasvomaskia. Suosittelen varaamaan lennolle useamman maskin, koska ei ole mukavaa mennä vain parilla maskilla yhteensä 14 h ennen kuin pääsee paikkaan, jossa maskin saa vihdoin pois (karanteeni).
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Lentokentällä ja karanteenissa
Saimme SKKU:n vaihtopalveluilta hyvissä ajoin tietopaketin, mitä suunnilleen tapahtuu, kun saavumme maahan. Lentokentällä meitä odottikin usean tunnin odottelu ja ristikuulustelut. Meidän tuli täyttää kentällä useita lomakkeita, joihin kaikkiin tuli kirjoittaa viisumin tiedot, karanteeniosoitteen tiedot, karanteenista vastaavan yhteyshenkilön tiedot. Suomessa kannattaakin lähes kaikista todistuksista ja dokumenteista ottaa reilusti kopioita. Huomioithan, että vaikka saavut vasta maahan, viranomaiset olettavat sinun omistavan korealaisen puhelinnumeron! Itse ostin heti lentokentältä 30 päivän prepaid-liittymän mobiilidatalla, sillä sellainen oli pakko olla, jotta karanteenisovellus toimisi. Koreassa karanteenin aikana tulee kännykässä olla sovellus, joka tarkkailee, että pysyt varmasti viranomaisille ilmoitetussa karanteenipaikassa ja täytät kolme kertaa päivässä terveystietosi sovellukseen. Kentällä paperisodan jälkeen pääsimme hakemaan laukkumme ja menimme saapumisaulaan, jossa saimme päättää, otammeko taksin vai bussin koronatestipaikalle. Aulassa kannattaa pyytää lupaa käydä kioskissa, josta voi ostaa prepaid-liittymän ja herkkuja karanteeniin. Tämä oli viimeinen tilaisuus ostaa mitään, sillä koronatestin jälkeen meidät vietiin suoraan asuntolaan karanteeniin.
Karanteeni kestää Etelä-Koreassa kaksi viikkoa ja se sisältää kaksi koronatestiä, yhden alussa ja yhden lopussa. Lisäksi joka päivä sinun tulee täyttää kolme kertaa päivässä kehonlämpö karanteenisovellukseen, joten kannattaa ottaa mukaan kuumemittari. Lisäksi kerran päivässä sinulle soittaa terveysviranomainen, mutta kannattaa varautua siihen, ettei hän ehkä osaa englantia. Yleisesti ottaen terveysviranomaiset kentällä, testipaikalla tai puhelimessa eivät osaa kovin hyvin englantia, mikä on tietenkin ymmärrettävää sillä he eivät useinkaan ole työskennelleet ulkomaalaisten kanssa ennen koronaviruspandemiaa. Karanteenin aikana kulutin aikaa pelaten Nintendolla ja katsomalla elokuvia. Oma virheeni oli, etten ollut ostanut tarpeeksi herkkuja ja ruokaa kentällä, sillä kahden viikon aikana kyllästyin lopullisesti tuotuun ruokaan.
Kampus karanteeniasuntolan ikkunasta
Alien registration card
Viisumi ei ole koko vaihdon ajan voimassa, vaan jokaisen vaihtarin tulee hakea Alien cardia (nykyisin pelkkä registration card), joka vastaa Suomen oleskelulupakorttia. Yliopisto lähettää vaihdon alussa jokaiselle ohjeet, kuinka hakemus täytetään ensin verkossa ja kuinka varata aika maahanmuuttovirastoon. Tätä varten kannattaa ottaa mukaan passikuva. Hakiessa oleskelulupakorttia tulee maahanmuuttovirastoon maksaa noin 30,000 wonia käteisellä. Noin kuukauden päästä kortti on mahdollista hakea virastolta.
Liittymä
Mobiilidata on Suomen hintoihin verrattuna hieman kalliimpaa ja erityisesti rajattoman datan prepaid-liittymät ovat kalliimpia. Silti, suosittelen hankkimaan rajattoman datan liittymän, sillä harvoin tarvitsin tekstiviesti tai soittomahdollisuutta, mutta netillä toimivia sovelluksia sitäkin enemmän. Etelä-Koreassa on kuitenkin todella hyvä saatavuus ilmaiselle wifille, melkein joka kahvilassa ja metroasemalla on mahdollisuus käyttää wifiä. Kaikki liittymät eivät ole saatavilla ennen kuin olet saanut oleskelulupakortin, joten kannattaa vaihtaa halvempaan liittymään, kun olet saanut oleskelulupakortin.
Asuminen
Olin päättänyt hakea ensisijaisesti yliopiston asuntolaan, sillä asuntolat sijaitsivat joko aivan kampuksen vieressä tai lähellä, että kampuksella pääsisi alle kymmenessä minuutissa kampusbussilla. Haku asuntolaan aukesi kesäkuun lopulla. Hakulomakkeella haettiin kaikkiin SKKU.n asuntoloihin eli lomakkeella ei voinut esittää toiveita asuntolasta. Hakemuksella tuli myös ilmoittaa hakeeko samalla karanteeniin asuntolaan, sillä onneksemme SKKU tarjosi karanteenimahdollisuutta. Karanteeni maksettiin myöhemmin yliopiston läheiseen pankkiin, kun karanteeni oli vihdoin lusittu.
Sain tarjouksen kuuden hengen huoneistosta (M-house), jossa kaksi opiskelijaa jakaa yhden huoneen ja asuntoon kuului myös oma keittiö, kaksi kylpyhuonetta ja oma pyykinpesukone. Asuntola sijaitsi vain 10 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Aluksi pelkäsin, että miten näin monen kämppiksen kanssa elo sujuisi, mutta saavuttuani asuntolaan sain tietää, että jaan koko huoneiston kahden muun suomalaisen kanssa. Meillä kävi siis kämppisteni kanssa hyvä tuuri! Ne, jotka eivät halunneet asua asuntolassa, vuokrasivat Airbnb:n tai goshiwonin.
Opiskelu ja opetus
Olen maisteriopiskelija, mutta SKKU:lle saa hakea myös kandivaiheen opiskelijana. Olin päättänyt hakea undergraduate-opiskelijana, sillä englanninkielinen kurssitarjonta oli parempi kanditasolla kuin maisterina. Yliopistossa ei ollut mahdollisuutta ottaa graduate ja undergraduate kursseja ristiin, joten kannattaa ottaa selvää etukäteen lukukauden kurssitarjonnasta, jos olet maisterivaiheen opiskelija.
Koska saavuin Etelä-Koreaan aikaisessa vaiheessa pakollisen karanteenin vuoksi, pääsin tekemään kurssivalintani päiväsaikaan karanteenissa. Normaalisti kurssivalintojen aikaan ollaan vielä Suomessa, joten saatat joutua heräämään keskellä yötä tekemään kurssivalintoja. Itse suositellen selaamaan kurssitarjontaa etukäteen ja ottamaan itselleen talteen kurssikoodit. Lisäksi on hyvä varmistaa. Kummalla kampuksella (Seoul vai Suwon) kurssi järjestetään. Ilmoittautuminen tapahtuu tyylillä ”nopeat syö hitaat”, joten kannattaa olla linkit auki etukäteen jokaisesta kurssista, kun ilmoittautuminen avautuu.
Kaikki kurssit eivät ole avoimia vaihto-opiskelijoille, mutta SKKU järjestää useita vaihto-opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät eri näkökulmista Etelä-Korean historiaa, yhteiskuntaa, taloutta ja kulttuuria. Lisäksi voit opiskella myös korean kieltä. Itse otin 6 opintopisteen Beginners Korean kurssin, jossa meillä oli live-tunteja 6 tuntia viikossa. Oman pääaineeni opintoja oli lopulta todella vähän englanniksi, mutta yleisesti tarjolla on laaja valikoima englanninkielisiä kursseja. Kannattaa varautua kuitenkin siihen, että jos olet ainoa vaihto-opiskelija kurssilla, voi opettaja päättää pitää kurssin koreaksi. Ensimmäiset viikot kursseilla ovat drop out -viikot, jolloin pystyy vielä jättäytymään kurssilta pois. Kannattaakin siis ilmoittautua useammalle kurssille ja päättää ensimmäisen viikon aikana, mitkä kurssit jättää pois.
Yleisesti kurssit olivat laadukkaita, joskin vaihto-opiskelijoille olevat kurssit toistivat osin samoja sisältöjä. Opettajia tulee kutsua professoreiksi ja muutenkin korealaisessa kulttuurissa kohteliaisuus on tärkeä arvo. Kurssit sisälsivät paljon enemmän viikkotehtäviä ja töitä kurssien eteen saikin tehdä hieman enemmän kuin Suomessa. Mutta mikäli jaksaa tehdä vain kaikki kursseilla vaaditut tehtävät, kursseista läpi pääsy oli mielestäni helppoa.
Kurssit kestävät koko lukuvuoden ja jokaiseen kurssiin sisältyy lukukauden keskellä Midterm-kokeet ja lukuvuoden lopussa Finals-kokeet. Koronavirustilanteen vuoksi kursseillani ei järjestetty koko lukukauden aikana lähiopetusta. Opetus tapahtui yliopiston omassa verkko-oppimisympäristössä iCampuksella. Kämppikselläni taas oli pari kurssia, joissa pystyttiin järjestämään lähiopetusta kampuksella aina kun Korean viranomaisten määräykset sen sallivat. Kampuksella kuitenkin pääsi opiskelemaan kirjastoon ja opiskeltua tuli myös usein kahviloissa. Kampusalueella vierailin lopulta vain kirjastolla ja joskus myös Business buildingissa josta löytyi pieniä kauppoja kaikkiin opiskelijoiden tarpeisiin (kirjakauppa, askartelukauppa, kahvila, SKKU-teemakauppa, kioski etc.). Seoulin kampus sijaitsi vuoren rinteessä ja sinne kipuaminen Hyehwasta kävikin hyvästä treenistä. SKKU:lla on lisäksi toinen kampus Suwonissa. Suwonin kampus sijaitsee noin tunnin matkan päässä Seoulista ja on kuuluisa näyttävästä Samsung-kirjastostaan.
Changdeokgung Secret Garden
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Mikäli tulevia vaihto-opiskelijoita odottaa myös karanteeni Etelä-Koreassa, kannattaa varmistaa, että pakkaa mukaan hieman pyykinpesuainetta nyrkkipyykkiä varten sekä tarpeeksi hygieniatarvikkeita. Herkkujakaan ei sovi unohtaa! Mikäli päätät suorittaa karanteenin Airbnb:ssä, kannattaa ehdottomasti varmistaa hostin suostumus karanteeniin. Kaikille tämä ei Etelä-Koreassa ole ok. Ruokaa karanteeniin voi tilata G-marketin kautta tai pyytää hostia hankkimaan laskuusi ruuat ennakkoon karanteenia varten. Ruuan tilaaminen asuntoon ei muuten onnistu ilman korealaista maksukorttia.
Alkusyksystä (elokuu) Etelä-Koreassa on usein vielä sadekausi ja todella kuuma, joten kannattaa varautua pakkaamaan hellevaatteita. Itse pakkasin mukaan paljon kesävaatteita ja vain joitakin Suomen syksyyn sopivia vaatteita. Näillä pärjäsin hyvin, sillä pystyin ostamaan neuleita esim. Uniqlosta. Tähän liittyen vinkkinä, että jos olet suomalaista vaatekokoa M tai L, koreasta saattaa olla vaikea löytää oikeankokoisia vaatteita. Itse ostin vaatteeni Uniqlosta ja Mujista.
Matkustaminen on Etelä-Koreassa halvempaa kuin Suomessa. Julkisilla kulkemiseen Seoulissa voit ostaa T-money cardin kioskista ja voit ladata siihen arvoa kioskeissa ja metroasemilla. T-money card toimii myös useissa muissa kaupungeissa kuten Busanissa ja Jejun saarella. Oman kokemukseni mukaan lentoliput ovat jopa halvempia kuin junaliput, joten kannattaa selata netistä mahdollisia tarjouksia.
Korealaiset rakastavat vaeltamista eli tarkemmin sanottuna vuorille kiipeämistä! Suosittelenkin kiipeämään Seoulin useille vuorille, mikäli ilmanlaatu on hyvä. Usealle vuorelle pääsee julkisilla todella nopeasti ja reitit ovat hyvin merkittyjä. Jotkut reitit ovat tosin todella ruuhkaisia, erityisesti sunnuntaisin.
Ansan Jarak-gil.
Mikäli et osaa vielä koreaa, kannattaa ehdottomasti ladata Papago-sovellus. Muita hyödyllisiä sovelluksia on viestintäsovellus KakaoTalk, karttasovellus Kakao maps ja Naver. Ilmanlaatua kannattaa myös seurata ja tähänkin on saatavilla useita eri sovelluksia.
Yhtenä kesäpäivänä 2019 istuin Kaisa-kirjastossa ja kuulin kännykkäni värisevän taskussa. Liikkumispalveluilta oli tullut sähköposti. Tunsin sydämeni sykkivän rinnassani ja käsieni hikoavan. Hymy nousi kasvoilleni ja minut valtasi kokonaisvaltainen jännitys uudesta ja tuntemattomasta: vaihtovuodesta Taiwanissa.
Ennen lähtöä
On yleisesti tunnettu fakta, että vaihdon mahdollistamiseksi on tehtävä paljon alkuvalmisteluja, sekä paperitöitä. Näin kaksi vuotta vaihtokokemukseni jälkeen verestin muistiani selailemalla tietokoneeni tiedostoja vaihtoon valmistelusta, ja niitähän löytyi. Kun minut oli hyväksytty vaihto-ohjelmaan ensin Helsingin yliopistossa, hain kolmeen eri yliopistoon Taiwanissa ja tein kaikkiin opintosuunnitelmat. Kaksi niistä oli pääkaupunki Taipeissa, ja kolmas vaihtoehto oli noin kahden tunnin ajomatkan päästä pääkaupungista, Hsinchussa. Totta kai, minut sitten valittiin opiskelemaan tähän Helsinkiä pienempään kaupunkiin Taiwanin pohjoisosassa meren äärellä. Paikalliset kutsuvat Hsinchua ”tuulten kaupungiksi”. (Tämä tuli todella todistettua, sillä rikoin matkani aikana neljä sateenvarjoa.)
Ennen lähtöä hain myös viisumia Taiwanin konsulaatista Helsingissä. Verrattuna Kiinan viisumin hakemiseen, tämä prosessi oli yllättävän helppo. Suomalaisten ei tarvitse hankkia Taiwaniin viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää, eli suurin osa sinne matkaajista ei tarvitse viisumia lainkaan. Virkailija näytti suorastaan yllättyneeltä astuessani toimistoon.
Olin yhteydessä vaihtoyliopistoon ennen lähtöä. He kysyivät (ja varmistelivat) lentoni aikatauluja. Hain myös huonetta kampukselta kansainvälisestä asuntolasta ja sainkin sen. He myös kertoivat paljonko rahaa tuli olla etukäteen valmisteltuna, sillä vuokra ja muut maksut maksettiin toimistolla koko puolen vuoden edestä. Kansainvälinen asuntola oli hieman kalliimpi, sillä siellä oli vain kahden henkilön huoneita, mutta laskin, että 5 kk edestä vuokra oli vähän päälle 500e. Hieman eri hintaluokissa siis kuin Helsingin opiskelija-asunnot.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta en voi painottaa tätä liikaa: koita nukkua lentokoneessa. Itse en yli 15 tuntia kestäneellä matkalla Helsingistä Hsinchuun nukkunut silmänräpäystäkään ja aikaero oli kuusi tuntia. Automatkalla kampukselle minä ja eräs israelilainen tyttö juttelimme jet-lagin sekoittamana politiikasta ja säästä. Taiwan toivotti meidät tervetulleeksi tuulenpuuskalta, joka tuntui kuin kuumalta kostealta fööniltä.
Kampukselle päästyämme minua vastassa oli oma tuutorini, joka otti minut hyvin vastaan. Jos sinulta kysytään ennen vaihtoon lähtöä ”haluatko oman tuutorin?” ehdottomasti vastaa ”kyllä!”. En tiedä miten olisin alun toimistorumbasta selvinnyt ilman häntä. Minun ja muiden vaihto-oppilaiden tuli kerätä leimoja eri toimistoista (eri puolelta kampusta). Toimiston A leima merkitsi, että olin maksanut vuokran ja toimiston B leima taas tarkoitti, että olin saanut avaimen, josta piti jatkaa toimistoon C, että saisin wifi-yhteyden (ei toiminut), jonka jälkeen toimisto D varmisti, että olin hakenut aiemmat leimat ja allekirjoittanut aiemmat paperit jne. Tämä ruljanssi kesti monta tuntia, eikä esimerkiksi toimistoon C voinut mennä ennen kuin oli käynyt B:ssa. Leimojen kerääminen tuntuu Taiwanissa olevan vieläkin aika yleinen käytäntö, mikä on harvinaisen ristiriitaista ottaen huomioon, että kampuksella oli myös älykirjasto, joka tunnistaa kirjojen palauttamisen vain laittamalla kirjan hyllyyn. Tietyt perinteet ja tavat hoitaa asioita, vain istuvat tiukassa vaikka vaihtoehtoisiakin tapoja olisi tarjolla.
Varoitan myös näin etukäteen, että ainakin suurimassa osassa Taiwanin vaihto-ohjelmissa on kaikkien opiskelijoiden terveystarkastus heti ensimmäisellä viikolla. Olin etukäteen käynyt Helsingissä terveysasemalta hakemassa rokotetodistuksen, sillä ilman todistusta he olisivat siellä antaneet paikan päällä tiettyjä perusrokotteita. Tarkastus toteutettiin isossa liikuntasalissa, joka oli jaoteltu eri pisteisiin (kuulo, näkö, pituus, paino yms.) ja jokaisesta pisteestä sai leiman (totta kai). Kun kaikki leimat oli saatu, otettiin verikoe, virtsanäyte ja keuhkojen röntgenkuva. Myös elämäntavoista tuli täyttää pitkä lomake. Olin tästä prosessista hyvin hämmentynyt, sillä yliopisto, jossa tulen viettämään viisi kuukautta, tietää minusta ja terveydentilastani aivan kaiken. Eräs espanjalainen ja toinen korealainen vaihtari saivat palautetta painostaan, vaikka he molemmat olivat näin länsimaalaisin silmin aivan normaalikokoisia. Tietyt asiat, jotka Suomessa miellettäisiin yksityisasioiksi, eivät Taiwanissa ole sitä. Tähän on vain tietyssä määrin totuttava, vaikka ne tuntuisivat epämukavilta ja eriskummallisilta.
Näkymä 8. kerroksesta asuntolan katolta. Lämpöä yli 30 astetta.
Asuminen
Kuten mainittu, sain huoneen kansainvälisestä asuntolasta. Perinteiseen aasialaiseen tapaan jaoin yhden (noin 20 neliömetriä arviolta) huoneen toisen opiskelijan kanssa. Huonekaverini oli Macaosta ja yhteinen kielemme oli elekieli. Puhuin kyllä hänelle hiukan kiinaa ja hän puhui minulle välillä englantia, mutta suurimmaksi osaksi vain osoittelimme ilmastointilaitetta ja toivottelimme toisillemme hyvää yötä iltaisin. Ilmastointia pystyi käyttämään ladattavalla kortilla. Korttia ladattiin rahalla automaatilta, joka löytyi eräästä kampuksen toimiston edustalta. Kun ensimmäisen kerran saavuin huoneeseen, huonekaverini piti lämpötilaa 27 asteessa. Ulkona oli noin 32 astetta. Kun pyysin, että voiko huoneen lämpötilaa laskea, hän nukkui kahden peiton alla seuraavan yön.
Ehkä suurin yllätys asumisessa oli, että patja, sekä tyynyt ja peitto piti käydä ostamassa erikseen. Kampuksella myytiin patjoja, peittoja ja tyynyjä lukukauden alkaessa, joista myöhemmäksi katumuksekseni valitsin kovemmat ja halvemmat versiot. Oma puoleni huoneesta oli pölyn peitossa saapuessani, mutta siivoustarvikkeita pystyi ostamaan myös kampukselta. Suuresti suosittelen myös heti aluksi ostamaan ötökkäansoja ja -myrkkyjä. Huoneemme oli kahdeksannessa kerroksessa, mutta ötökät silti löytävät sinne tiensä, jos ei ole varovainen.
Asuntolan kerrokset oli luokiteltu sukupuolittain, eli kaikki parilliset kerrokset olivat tytöille jne. Kerroksesta löytyi yhteiset wc- ja suihkutilat. Lämpimällä säällä suihkutiloissa näkyi myös sisiliskoja. Lämmin vesi oli suurimmaksi osaksi saatavilla, mutta välillä kuumavesiboileri ei toiminut. Kerroksesta löytyi myös vesiautomaatti, josta sai puhdistettua kylmää ja kuumaa vettä, sekä pesukone ja kuivausrumpu, jotka toimivat kolikoilla. Huoneeseen kannattaa varastoida vettä varmuuden vuoksi, sillä esimerkiksi vesiautomaatti ei toiminut sähkökatkojen aikana. Sähkökatkoja ei ollut usein, mutta kun niitä oli, opiskelijat kerääntyivät kampuksen ravintoloihin, joissa oli varasähköt (eli ilmastointi myös toimi!). Asuntolassamme ei ollut keittiötä, sillä kaikki ruoka ostettiin kampuksen ravintolakojuista: valikoimaa riitti ja ruoka oli todella edullista. Eurolla tai parilla sai jo vatsansa täyteen. Lähin ruokakauppa oli noin puolen tunnin bussimatkan päässä.
Kaikki vaihto-opiskelijat eivät majoitu kansainväliseen asuntolaan. Ystäviäni asui myös paikallisten opiskelijoiden asuntoloissa, jotka olivat jaettu sukupuolen mukaan. Mihinkään asuntolaan ei päässyt ilman opiskelijakorttia, eikä esimerkiksi naispuolisten opiskelijoiden asuntoloihin saanut kutsua miespuolisia opiskelijoita. Paikallisten opiskelijoiden asuntolat olivat isoja huoneita, jotka jaettiin 4–8 opiskelijan kesken. Kaikille opiskelijoille on missä tahansa asuntolassa varattu oma sänky, vaatekaappi ja työpöytä.
Kuva asuntolani huoneesta. Oven takaa löytyi myös vaatekaappi ja peili.
Kampus oli kuin oma pieni maailmansa, sillä sieltä löytyi kaikki tarvittava aina kahviloista kampaamoihin. Kuumalla säällä, eli lähes aina, opiskelijat opiskelivat ilmastoidussa kirjastossa ja katsoivat siellä elokuvia. Pidimme siellä myös Harry Potter maratonin muiden vaihtarien kanssa. He syövät kampuksen ruokaloissa (3), ja oppituntien jälkeen ottavat osaa yliopiston klubitoimintaan. Kampus on myös lähellä vuoristoista metsää, eli patikointi tuli vaihtoaikana tutuksi. Ensimmäisen kuukauden aikana eräs paikallinen opiskelija vei minut ja kaksi muuta vaihtaria kampuksen pienelle temppelille polttamaan suitsukkeita ja rukoilemaan hyvää menestystä opinnoissa. Kampus oli yhteydessä myös toisen yliopiston kampukseen, jossa oli uimahalli mitä myös NTHU:n opiskelijat halutessaan voisivat käyttää. Myös iso ulkoliikuntastadion, sulkapallokenttä ja kuntosali olivat pientä maksua vastaan opiskelijoiden käytössä.
Perheen hyvinvointia ja menestystä opinnoissa voi rukoilla kampuksen omassa pikkutemppelissä.
Opiskeluja ja opetus
Olin Suomesta käsin suunnitellut, että opiskelisin kasvatustieteellisiä kursseja oman pääaineeni mukaan, sekä kiinaa. Paikan päällä suunnitelmat pääaineeni osalta muuttuivat, sillä kasvatustieteen kampus oli erillään kampuksesta, jossa asuntolani oli. Minun olisi siis pitänyt matkustaa sinne bussilla päivittäin. En ollut tästä järin innoissani, joten päätin kokeilla opiskella samalla kampuksella tarjottavia humanistisia ja valtiotieteellisiä opintoja. Kurssivalikoimaa ei ollut paljoa englanniksi, ja järjestelmä oli suhteellisen hankalakäyttöinen, joka oli käännetty englanniksi vain puoliksi. Kursseille, kurssien tasoille, opetusmuodoille ja opetuspaikoille oli käytössä omat koodinsa. Tietyt yksityiskohdat mainittiin vain kiinaksi, joten alussa kannattaa kysyä paikallisista opiskelijoita tai omalta tuutorilta apua. Ranskalainen vaihtokaverini ylipuhui minut osallistumaan hänen kanssaan eurooppalaisen politiikan kurssille, sillä se järjestettiin englanniksi. Kurssikuvauksessa oli kuitenkin virhe, sillä kurssin amerikkalainen opettaja halusikin opettaa kiinaksi. Hän ei myöskään halunnut, että lähtisimme hänen kurssiltaan. Näin siis päädyimme viiden kuukauden ajan, joka maanantai kolme tuntia kestävälle kiinankieliselle luennolle politiikasta. Monet epätoivoiset ilmeet vaihdettiin tämän kurssin aikana.
Kurssieni taso ei ollut minusta vaikea. Päinvastoin opiskelun taso oli esimerkiksi Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna suorastaan helppo, mutta läksyjä ja tuntien ulkopuolista työtä taas oli paljon enemmän. NTHU on erikoistunut luonnontieteisiin ja tietojenkäsittelyyn, joten muiden vaihto-opiskelijoiden itkunparahduksista päätellen nämä kurssit olivat erityisen vaikeita. Suoritusmuotoina olivat kotitehtävät, esseet, ryhmätyöt, esitykset luokan edessä ja loppukokeet. Periodeja oli Helsingistä poikkeavasti vain kaksi vuodessa, eli puolen vuoden vaihdoksi suunniteltiin kerralla koko lukukauden opinnot. Hyviä arvosanoja sai tekemällä tunnilla vaaditut tehtävät ja osallistumalla opetukseen aktiivisesti. Opettajilla oli tapana kysellä etenkin vaihto-opiskelijoilta, viittasimme tai emme. Paras arvosana oli A+, joka omasta kokemuksestani oli helpompi saada kuin oman yliopistomme paras arvosana 5.
NTHU:n opiskelijat ovat tiivis yhteisö ja ylpeitä pienen yliopistonsa menestyksestä. He haluavat pitää yliopiston mainetta yllä ja antavat opinnoilleen suurta arvoa. Tätä ei voi olla kunnioittamatta, sillä opettajat ja opiskelijat ovat etenkin pienissä ryhmissä hyvin läheisiä. Omat opettajani kyselivät minulta Suomesta ja suomalaisuudesta, koti-ikävästä ja pärjäämisestä Taiwanissa. He antoivat yhteystietojaan hätätapausten varalta. Olin huolenpidosta otettu ja kiitollinen. Tälle kääntöpuolena on, että yliopisto-opiskelijoilla siellä ei ollut samanlaista vapautta ja itsenäisyyttä mitä Suomessa. Opiskelijoita, sekä myös meitä vaihtareita kohdeltiin samalla tavoin mitä Suomessa esimerkiksi yläkoulun oppilaita kohdeltaisiin. Kannattaa myös ottaa huomioon, että opiskelijoiden ja opettajien suhde ei ole samanlainen Taiwanissa (ja Aasiassa yleensä), kuin mitä se on Suomessa. Jos opettajalle kertoo jotain luottamuksellisesti, hän saattaa kertoa sen myöhemmin koko luokalle, sillä ”mehän olemme kuin perhettä”.
Vinkki vitosena vielä: jos huonekaverisi herää kello kolmelta yöllä opiskelemaan, on se paikallisessa kulttuurissa suhteellisen normaalia.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Haluan tässä tekstissä vielä tuoda esille, että henkinen asennoituminen ennen matkaa ja matkan aikana jatkuva adaptoituminen uuteen on tärkeää. Raskaista hetkistä kyllä pääsee yli, ja muut vaihto-opiskelijat toimivat ikään kuin perheen ja tukiverkoston korvikkeena matkan ajan.
Muut vaihto-opiskelijat olivat tärkeä tuki ja turva koko matkan ajan, ja yhteydenpito jatkuu vielä kotiin palaamisen jälkeen. Tässä poppoo menossa rannalle.
Byrokratia yliopiston sisällä osasi olla todella uuvuttavaa ajoittain. Yliopisto oli vaihtarien puolesta ilmoittanut paikalliselle poliisille meidän tulostamme, joten itse ei tarvinnut tehdä minkäänlaista ilmoitusta. Kuitenkin opintojen päättyessä syntyi ongelmia, sillä Hsinchun maahanmuuttovirasto olisi halunnut meidän lähtevän heti lukukauden päätyttyä, vaikka viisumeissa olisi ollut vielä aikaa. Tämä aiheutti paniikkia ja eripuraa vaihto-opiskelijoiden ja yliopiston kanssa, sillä opiskelijat olivat tietysti varanneet lentonsa paljon aiemmin. Olin tästä myös Helsingin yliopistoon yhteydessä, sillä NTHU oli aiemmin ilmoittanut vaihtareille, että asuntolassa saa asua vielä lukukauden loputtuakin ja nyt meitä oltiin häätämässä koko maasta ennen lentojamme. Juttu saatiin lopulta selvitettyä, ja tässä tapauksessa maahanmuuttovirasto oli tehnyt virheen ja NTHU oli vain toiminut tiedon välittäjänä. Henkilöllä on siis niin kauan aikaa oleskella maassa, mitä hänen viisumissaan on aikaa, loppuivat opinnot tai eivät.
Kampuksella oli oma päivystys, mutta sen aukioloajat olivat todella epäselvät. Ensimmäisen kuukauden aikana sairastuin pahasti, ja minua piti lähteä viemään sairaalaan taksilla. Vakuutuspaperini olivat kokonaan suomeksi, joten ne sivuutettiin sairaalassa täysin. Kyseessä oli yksityinen sairaala lähellä kampusta. Ensimmäisellä kerralla sairaalaan minut vei ystäväni ja parin tunnin jälkeen uudelleen erään kurssini opettaja. Vietin sairaalassa yön kiinni tipassa ja minulle ilmoitettiin, että edellisessä kerralla saamani lääkkeet olivat vääriä, eikä minun kuuluisi syödä niitä.
Sairastuminen voi tapahtua äkkinäisesti, joten kannattaa Suomesta tuoda lääkkeitä mukana, vaikka se tuntuisi tylsältä kantaa niitä Taiwaniin asti. Myös vakuutuspaperit olisi hyvä olla englanniksi, jos vakuutusyhtiö tarjoaa tätä. Oma vakuutukseni korvasi kyllä sairaalakäyntini takautuvasti, mutta paikan päällä ystäväni lainasivat minulle rahaa. Kortilla ei pystynyt maksamaan sairaalassa, eikä oikein missään muuallakaan Taiwanissa. Lähin sairaala on myös hyvä tarkistaa etukäteen. Tämä yhden päivän ja yhden yön sairaalakeikka maksoi parisataa euroa. Olin liikuttunut siitä, että juuri tapaamani ystävät, ja kurssin opettajani odottivat kanssani sairaalassa, sillä henkilökunta puhui vain kiinaa ja neljän kipupiikin jälkeen minun alkoi olla hankala kommunikoida edes englanniksi. Kännykkään kannattaa laittaa hätäyhteystiedot ICE-koodilla, sillä esimerkiksi opettajani soitti sairaalasta perheelleni ja selitti tilanteen.
Sairaalakeikka oli ehdottomasti hankalin kokemukseni vaihtoaikanani. Turhautumista ja itkupotkuja aiheuttivat pääasiassa minulle tuntemattomat tavat toimia ja paikallisten ennakkoluulot ulkomaalaisia kohtaan. Pohjoismaalaisen näköisenä en tietenkään koskaan täysin soluttautunut joukkoon. Omaa rauhaa ja lepoa täytyi ottaa itselleen, sillä paikallisilla on tapana huolestua, jos toinen on hiljainen tai ei hymyile jatkuvasti. Suomalaisena tähän oli vaikea tottua. Niin vaihtareilla, kuin paikallisilla opiskelijoilla ja opettajilla oli tietyt mielikuvat Suomesta. Nämä mielikuvat olivat pääasiassa positiivisia, joskin hieman liioiteltuja. Välillä kannattaa vetää syvään henkeä, sillä samat teemat igluista, jääkarhuista, hylkeistä, lumesta ja maailman parhaasta koulutuksesta, toistuivat ainakin minulla koko matkan ajan.
Ruoka on Taiwanissa vähän liiankin hyvää ja halpaa. Jokapäiväinen valinta on riisin tai nuudelin välillä, sillä suurin osa taiwanilaisista ruuista pyörii näiden ympärillä. Kuvailisin taiwanilaista ruokaa maukkaaksi ja usein hiukan mausteiseksi. Länsimaalaista ruokaa oli myös saatavilla, mutta tämä tarkoitti yleensä hampurilaisia tai pitsaa. Ruoka on usein paistettu rasvassa salaatti mukaan lukien, joten kevyempiä ruokia esim. aamiaiseksi oli hankalampi löytää. Annokset ovat isoja ja pitävät kyllä nälän loitolla.
Esimerkkiannos kampuksen ruokalasta.
En itse syö punaista lihaa, joka aiheutti vaikeuksia sen suhteen, että Taiwanissa porsaan liha on tärkeä pääruoka. Esimerkiksi myös nuudelit on saatettu paistaa lihaliemessä, joten omia rajojaan voi ruokavalion suhteen miettiä etukäteen. Kaksi vaihto-opiskelijaa porukastamme olivat vegaaneja, ja heidän ruokavalionsa kutistui matkan aikana ikävästi. Jos on ruokarajoitteita ja asuu Taipein ulkopuolella, niin suosittelen etukäteen etsimään ravintoloita ja ruokapaikkoja.
Taiwan on tunnettu night market -ruokakojuistaan, jotka ovat aivan oma kokemuksensa. Kojusta kojuun on tarjolla esimerkiksi paistettua lihaa, nyyttejä, nuudelia, taiwanilaista jäätelöä ja paikallisia erikoisuuksia (kuten kuuluisa stinky tofu). Muistelen näitä marketteja lämmöllä, sillä niiden ihmisvilinä, pienet käytävät ja ruuan tuoksun sekoittuminen kosteaan ilmaan toi aivan omanlaisensa tunnelman, jota näin Pohjolassa olisi hankala luoda uudelleen. Voisin kirjoittaa täysin toisen tekstin Taiwanin ruuista ja siitä, miten Taiwan on bubble tean luvattu maa, mutta nyt vain suosittelen avoimin mielin kokeilemaan erilaisia ruokia.
Sään puolesta Taiwan on kostean kuuma kesällä. Talveen päin mentäessä taifuunit ja myrskyt yleistyvät ja lämpötila juuri kosteuden takia saattaa tuntua kylmemmältä mitä se oikeasti on. Kannattaa siis ainakin yksi tuuli- tai sadetakki ottaa matkalle mukaan. Kuumalla säällä aurinkorasva, vesipullo ja rasvaa hyttysen puremille ovat tärkeitä. Huomasin jo alussa, että taiwanilaisilla on taipumus muuttaa mitkä tahansa retket patikkamatkoiksi vuorten huipulle, joten hyvät kengät ovat A ja O.
Leijonan pää vuoren huipulla, Taipeissa. (獅頭山, Shitoushan).
Ulkomaalaisia saatetaan vähän kummastella etenkin Taipein ulkopuolella, joten on tärkeää olla kohtelias ja yrittää puhua hiukan kiinaa, sillä paikalliset ilahtuvat tästä. Eräällä uber-matkalla kuskimme piti yhdelle taiwanilaiselle opiskelijakaverillemme puhuttelun siitä, miten hänen täytyy varmistaa, että me rakastumme Taiwaniin ja matkamme on unohtumaton. Tämä ei kuitenkaan ollut tarpeellista, sillä Taiwaniin on täysin mahdotonta olla rakastumatta.
Ihan aikuisten oikeesti, tee kunnon To-Do -lista ja teippaa se vaikka seinään tai jääkaapin oveen. Kaikkea mitä täytyy tehdä, ei tule muistamaan ilman sellaista. Sen lisäksi kannattaa tehdä erillinen Mitä pitäisi pakata mukaan -lista. Itse meinasin unohtaa mm. lentolippujen ostamisen, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.
Mobility Online – noudata ohjeita. Ennen vaihtoon lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymistiedon ja ohjeita, miten toimia. Itse keräsin ja tulostin kaikki saamani ohjeet – HY:n, OU:n ja muilta tahoilta tulleet – yhdeksi kansioksi, josta pystyin selaamaan niitä aina tarpeen tullen. Otin tämän kansion myös mukaani Japaniin, ja se oli hyvä idea. Japanissa netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten minulla ei ainakaan ollut netti aina päällä. Japanissa myöskin rakastetaan paperin käyttöä, joten kaikki informaatio kohteessa tuli suurina paperinippuina. Toistan, kansio tuli tarpeen.
Kurssien suunnittelu – Riippuu missä vaihto-ohjelmassa olet! (OUSSEP, Maple, iExPO) Minä olin OUSSEP-ohjelmassa. OU:n nettisivuilla seuraavanlaista polkua pitkin löydät englanniksi tarjotut opinnot lukukausittain: Home – Global Affairs – Study at Osaka University – Becoming an Exchange Student at OU – Classes taught in English. Ota myös kaikki löytämäsi kurssitiedot hyvin vahvalla varauksella – ne aika suurella todennäköisyydellä ehtivät muuttumaan ennen kuin saavut maahan ja alat tekemään virallisia kurssivalintoja OU:ssa. On kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen HY:n kurssien vetäjiltä mahdollisista kurssivastaavuuksista ja opintokokonaisuuksista, jotta osaat suunnitella opintosi OU:ssa hyödyllisesti. HY:n vastuuopettajalta täytyy kysyä korvaavuudesta, jos haluaa korvata HY:ssa opetettavia kursseja. Jos haluaa suorittaa ulkomailla tehdyn valinnaisen kokonaisuuden, siinä neuvoo oman tiedekunnan opiskelijapalvelut. Minulla oli vaihdon jälkeen aluksi haasteita saada opintokokonaisuuksia hyväksyttyä HY:ssä, vaikka olin etukäteen vahvistanut vastaavuudet ja kelpoisuudet vastuuopettajilta. Loppujen lopuksi ja hyvin monen sähköpostin jälkeen, sain kuitenkin kurssini ja kokonaisuuteni kasaan. Ei siis kannata luovuttaa asian suhteen, vaikka se voi vaikuttaa jossain vaiheessa ylitsepääsemättömän vaikealta.
Viisumihakemus – Ihanaa byrokratiaa. Itse istuin läppäri sylissä vanhempieni luona, kun täytin viisumihakemusta, sillä siinä oli paljon kohtia, joissa piti pyytää viisaammalta apua. Tähän prosessiin kannattaa varata aikaa, ja kärsivällisyyttä. Viisumihakemuksessa kysytään myös vanhempiesi tietoja, joten tämä kannattaa ottaa huomioon. Huom! Japanin Suomen-suurlähetystössä maksut suoritetaan vain käteisellä ja tasarahalla. Sekä hakijalla täytyy olla vaihtoyliopiston lähettämä Certificate of Eligibility -todistus, joka anotaan Japanissa ulkomaalaisvirastossa etukäteen. Tämän hoitaa Helsingin yliopiston vaihtosopimuksiin perustuvissa opiskelijavaihdoissa aina japanilainen yliopisto, joka lähettää Certificate of Eligibility -todistuksen vaihtoon lähtijälle noin 1-2 kuukautta ennen vaihdon alkua. Ennen kuin haet viisumia, tarkista myös, että sinulla on voimassa oleva passi – sen täytyy olla voimassa vielä vaihdon jälkeenkin mieluusti vähintään 1-3kk ajan. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.fi.emb-japan.go.jp/itpr_fi/visas.html.
Pakkaaminen ja matkustaminen – Varasin lennot verrattain aika myöhään muihin lähtijöihin verrattuna, vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Ostin ainoastaan yhdensuuntaisen lennon, sillä usein se tulee halvemmaksi, enkä ollut varma paluu päivästäni. Kaksi matkalaukkua saa ottaa mukaan ilman lisämaksua – ainakin Finnairilla economy classic ja flex-luokassa Japaniin matkustaessa (ei LIGHT-luokassa). Matkatavaroihin liittyvät koot, painot ja määrät täytyy AINA tarkistaa lentoyhtiön nettisivuilta, ei matkanjärjestäjän sivuilta, sillä kaikilla on erilaiset määräykset. Ja lisäkiloista, ne kilot mitkä menevät määräysten yli, joutuu maksamaan aika reippaita summia, joten en suosittele. Itse jouduin maksamaan muutamasta kilosta ylimääräistä.
Rokotteet – näistä aina puhutaan, varsinkin Aasiaan matkustettaessa. Maakohtaiset rokotussuositukset voi aina tarkistaa Rokote.fi:n Matkailijan rokoteoppaasta. Sinulta kannattaisi löytyä se pieni keltainen rokotuspassi, WHO:n International Certificate of Vaccination, johon merkitään kaikki saamasi rokotukset. Oma perheeni on aina ollut kova matkustamaan, joten sain omani vuonna 7-vuotiaana. Omat rokotetietosi voit myös tulostaa OmaKannasta, sillä ne tiedot kannattaa olla matkalla mukana. Joku viranomainen saattaa tiedustella rokotuksistasi, joten on hyvä olla todistusaineisto mukana. Minulta löytyy Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluva MPR-yhdistelmärokote sekä rokotteet A- ja B-hepatiittiin, keltakuumeeseen, meningokokkiin (aivokalvotulehdus) ja Japanin aivokuumeeseen. Kaksi viimeisintä on oman harkinnan mukaan – itse suunnittelin matkustelevani lisäksi muissa Aasian maissa, myös maaseuduilla sekä tiesin asuvani asuntolatyyppisessä ympäristössä tuntemattomien ihmisten kanssa.
Saapuminen Osakaan ja alkubyrokratia
Olin ostanut Finnairin suoran lennon, ja saavuin Kansain International lentokentälle (KIX). Lentokentällä on hyvät ohjeet siitä, minne mennä ja siellä on myös ihmisiä paljon ohjaamassa väkeä. Siksi hyvä ohje onkin, kysy jos et tiedä. Sinua autetaan kyllä. Residence cardin ( 在留カードzairyuu kaado ß kannattaa muistaa tämä sana japaniksi, sitä saatetaan kysyä sinulta) saa lentokentältä Immigration -tiskiltä. Älä hävitä tätä korttia, se on tärkeä.
Koska halusin matkustaa ja nähdä nähtävyyksiä rauhassa, saavuin noin 2 viikkoa ennen lukukauden alkua Japaniin. Tämän takia en myöskään päässyt vielä silloin asuntolaan. Asuin 2 viikkoa huoneistohotellissa – todella kätevää. Matka lentokentältä hotellille ei niinkään, sillä minulla ei ollut nettiä (olin typerä enkä ostanut sitä etukäteen). Valitsin mennä bussilla, vaikka juna olisi ollut kätevämpi. KIXillä on todella kätevät junayhteydet joka paikkaan – suosittelen käyttämään! Taxi maksaa aina maltaita, koska Osakassa on kaupunkivero.
Huoneistohotellissa oli self-check-in, eli sain huonetta varatessani ohjeet, kuinka pääsen sisään. Tyypillistä on, että avain tai avainkortti on laitettu huoneen postilaatikkoon, joka on ulko-oven lähettyvillä ja sinun pitäisi olla saanut koodin siihen.
Kaksi viikkoa sain turisteilla rauhassa, ainoastaan kielitaidon lähtötasotesti minun piti tehdä muutama päivä ennen kuin sain lähteä yliopistolle hakemaan asuntolan avaimia. Yliopistolla ohjeistettiin asuntoon liittyen hyvin. Huomioitavaa kuitenkin on, että kaupungintalolle voit mennä rekisteröimään itsesi asukkaaksi VASTA SEN JÄLKEEN, kun sinulla on pysyvä osoite Japanissa. Eli ei silloin kun asut hotellissa. (Itse tein turhan reissun ensimmäisellä kerrallani juuri tästä syystä.) Kaupungintalolla täytyy asioida mahdollisimman nopeasti asuntoon muuttamisen jälkeen. He tarjoavat sinulle ilmaista englannin kielistä tulkkia, jos tarpeen, mutta tarpeesta täytyy ilmoittaa muutama päivä etukäteen. Minä osaan japania, joten asioin japaniksi ja tulkkasin sitten muille vaihtareille, ketkä osuivat virastoon samaan aikaan kanssani.
Alkubyrokratia oli aika brutaalia, ei niinkään määrässä, vaan siinä kuinka nopeasti kaikki piti saada tehtyä. OU:n IRIS officen väki auttavat aina, kun tarpeen, joten heiltä kannattaa rohkeasti mennä kysymään aina apua virallisten papereiden ja niiden täyttämisen suhteen. Muutaman eläkemaksupaperin ja vakuutusmaksuihin liittyvät lomakkeet kiikutin itsekin IRIS officeen, jossa minua autettiin kädestä pitäen niiden täyttämisessä. Ja sama juttu, jos saat japaninkielistä postia, jota et osaa itse lukea. Kiltisti kiikuta se vain IRIS officeen ja he kertovat sinulle, mistä on kyse.
Koska sain Japanin valtiolta rahallista JASSO-tukea, minun oli pakko avata japanilainen pankkitili. Sen tein paikallisessa postitoimistossa (JP Post), koska se on myös pankki. Mukana asioidessa kannattaa olla OU:n hyväksymispaperit, joissa lukee esim. OU:n yhteyshenkilö/takaaja, sekä paperi, missä lukee sinun oma osoitteesi Japanissa, OU:n opiskelijakortti sekä resience card (zairyū card). Myös passi on hyvä olla matkassa mukana. Asioiminen eteni sulavasti – kunhan osasi japania. Muilla vaihtareilla oli paljon enemmän ongelmia – ja minua pyydettiin useasti tulkkaamaan muille vaihtareille. Olin jopa hätäyhteyshenkilö muutamalle vaihtarille pankkiasioihin liittyen (JP Postin puolesta pyydettiin tätä) ja en voinut kuin pohtia kuinka menikään yksityisyyden suojat ja laillisuudet, mutta koska kyseiset vaihtarit olivat tähän myöntyneet, ei se ollut minun ongelmani pohtia.
Erilaiset maksut, vakuutusmaksut yms. voi maksaa konbineissa kassalla. Itsellä sähkö- ja vesimaksut sisältyivät jo vuokraan, joten maksoin ainoastaan vakuutusmaksuja konbinissa. Vuokrani maksutavan sai päättää ja itse valitsin maksaa sen netissä visa-kortilla.
Asuminen
Osakan yliopistossa on lukuisia vaihtoehtoja asumiseen. Boys only ja girls only asuntoloita, seka-asuntoloita, kerrostaloasuntoja, länsimaalaisia asuntoja, japanilaisia asuntoja. Itse asuin UR Senri Aoyamadain japanilaisessa kerrostaloasunnossa 2 kämppiksen kanssa. (Olin hakenut yksiöön Toyonaka International asuntolaan, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa.) Asuntoni oli kolmannessa kerroksessa ja siellä makuuhuoneiden ja yhteisen olohuoneen lattiat olivat tatamia. Keittiö ja eteinen olivat puulattiaa. Perinteistä sänkyä minulla ei ollut, vaan tatami-lattioilla minulla oli japanilainen futon. Futon on vähän kuin pelkkä patja, ilman jousia, lattialla. Futonia ei saa jättää pitkäksi aikaa tatamille, sillä siitä jää futonin muotoiset jäljet (kosteudesta) tatamiin. Siksi se kannattaa rullata päiväksi pois esimerkiksi kerran viikossa. Tatamilattioita ei myöskään saa kastaa, eli vesivahingot täytyy kuivata välittömästi ja lattioiden moppaaminen on kiellettyä. Makuuhuoneet olivat lukollisia, mikä oli mukavaa, ja asunnossa oli pyykinpesukone. Yllätys kuitenkin oli, että Japanissa pyykinpesukoneisiin ei saa lämmintä vettä ollenkaan, vaan ne pesevät aina kylmällä vedellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon pyykätessä.
asunnon makuuhuone
Keittiöstä löytyi kaasuliesi, uunia ei ole japanilaisessa keittiössä. Riisinkeitin, mikro ja pieni jääkaappi-pakastin. Alustavasti löytyi astioita, mutta me ostimme kyllä jokainen myös omat, se vain oli mukavampaa. Perustarvikkeet kuten vessapaperi, roskapussit, astianpesuaine yms. ostimme itse vuorotellen. Ilmeisesti niiden ketkä pääsivät perinteisiin asuntoloihin, ei tarvinnut huolehtia tämmöisistä asioista, sillä heillä oli yhteisissä tiloissa siivoojat.
Kierrätys on todella tärkeää Japanissa! Roskia saa viedä roskapaikoille vain määrättyinä päivinä, ja kaikille kierrätysmateriaaleille on omat päivänsä. Ja näistä pidetään kiven kovaa kiinni. Jos viet vääränlaiset roskat vääränä päivänä ulos, roskamies ei ota niitä kyytiin ja jättää vihaisen viestin roskien päälle.
Meidän asunnossamme oli muutaman kerran torakoita – sain ihan järkyttävän sydänkohtauksen, kun näin torakan ensimmäistä kertaa. Ongelma ratkesi, kun korealainen kämppikseni tiesi ostaa jonkin sortin torakkaloukkuja. Sain myös kuulla, että torakat eivät tule asuntoihin, jotka ovat kolmatta kerrosta ylempänä. Esimerkiksi ystäväni, joka asui 5. kerroksessa, ei kokenut torakkaongelmaa, vaikka asui samassa rakennuksessa.
Asunnon yhteydessä sai 500 jenillä kuussa lainata polkupyörää, joka olikin erittäin hyödyllinen kulkupeli. Mutta polkupyörästä täytyi pitää huolta, sillä jos sen kadotti, hajotti tai se varastettiin, siitä piti maksaa 20 000 jeniä sakkoa vuokranantajalle. Yhden vaihtarin pyörä varastettiin (tämä ei käyttänyt pyörälukkoa ikinä) ja siitä syntyi kauhea sota, että kuka maksaa ja mitä.
perunoita ruokakaupassa
Ruokaostokset tein joko Senri-Chūōn asemalla olevassa supermarketissa kotimatkallani yliopistolta tai kaupungilta, tai Kita-Senrin supermarketissa. Kita-Senri oli lähempänä, mutta sieltä asunnolleni oli hirvittävä ylämäki. Senri-Chūō oli kauempana, mutta sieltä pääsi bussilla mäen päälle, jossa kerrostaloni sijaitsi. Huomioitavaa on, että riisiä voi ostaa vain isoissa säkeissä ja valinnan varaa on tuhottomasti, kun taas perunoita voi ostaa vain yksittäin pakattuina, valinnan varaa ei juurikaan ole, ja niitä on vähän. Itse ostin muutaman kerran kaikki supermarketin perunat, kun halusin tehdä jouluksi muusia itselle ja kavereilleni. Ja kyllä kassalla tuijotettiin kovin, kun pinosin monta kymmentä perunaa yksitellen liukuhihnalle.
Kampukset, opiskelu ja opetus
Toyonaka-kampuksen urheilukenttä
Osakan yliopistolla on kolme kampusta: Suita, Toyonaka ja Minoh. Periaatteessa kampukset voisi karkeasti sanoa jakautuvan niin, että Toyonakasta löytyvät humanistiset ja valtiotieteelliset tieteet, sekä siellä suurin osa japanilaisesta opiskelijaväestöstä käyvät heidän opintoihinsa kuuluvat 1,5v kestävät perusopintonsa. Minoh kampus on kielten ja kulttuurien keskus. Suita on yliopiston suurin kampus, ja sieltä löytyy mm. lääketieteellisten tieteiden laitokset, lukuisia tutkimuskeskuksia, yliopiston hallintovirasto sekä kaksi yliopistollista sairaalaa. Jokaisen kampuksen välillä kulkee ilmainen shuttle bus, jotta kampusten välinen liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tarkempi esittely kampuksista löytyy osoitteesta https://www.osaka-u.ac.jp/sp/whyou/where/intro/
Toyonaka-kampus syksyllä
Asuin Suitan kampuksen läheisyydessä, joten sinne kuljin polkupyörällä. Toyonakan kampus oli minun pääkampukseni, sillä suurin osa kursseistani sijoittui sinne. Alkusyksystä ja hyvällä säällä fillaroin Aoyamadain asunnostani Senri-Chūōn monorail asemalle, jätin polkupyöräni vartioituun pyöräparkkiin (maksaa 110 jeniä per päivä) ja kuljin monoraililla Shibarahara-handai-mae asemalle, joka on siis Toyonaka kampuksen lähin monorail asema. Sateisina päivinä ja kun minua laiskotti, kuljin pyörän sijaan bussilla Sneri-Chūōn asemalle. Minoh kampuksella en itse käynyt kertaakaan.
Suitan kampuksen lähellä on Expo Park, tai toiselta nimeltään Bampaku kinen kōen (Bampaku Memorial Park), joka on iso kauppakeskus, tapahtuma-alue sekä elokuvateatteri. Siellä on myöskin nimensä mukaisesti valtava puistoalue, missä järjestetään normaalisti paljon ulkoilmatapahtumia. Kävimme siellä useaan otteeseen syömässä kakkubuffetissa (aivan parasta), elokuvissa (pariskunnat saivat alennusta, ja tätä me hyväksikäytettiin olan takaa), sekä muutenkin vain ostoksilla. Tähän kauppakeskukseen voi hankkia ns. klubikortin, jonka avulla voi kerätä pisteitä ostoksista ja saada alennusta kaikista kauppakeskuksen liikkeistä. Itse hankin sen ja olin hyvin tyytyväinen alennuksiin.
Hankyu-juna
Toyonakan kampuksen lähellä on Ishibashin Hankyū -juna-asema, sekä paikallinen ostoskatu (shōtengai)-tyylinen alue. Ishibashilla on pieniä ja herkullisia ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja. Sieltä pääsee myös Hankyū-linjaa pitkin kauniille Minoh Falls -nimiselle lyhyelle ja helppokulkuiselle vaellusreitille, joka kulkee pienellä vuorella ja päätyy pieneen vesiputoukseen. Siellä on myös ihan aseman tuntumassa Minoh Onsen, eli kuumia lähteitä, joissa saa käydä varsin halvalla. Yksi suosikki onseneistani. Matkalla vesiputoukselle näimme mm. apinoita ja söimme pikkuisista ulkoständeistä jäätelöä.
Minoh falls
Japanilaisissa yliopistoissa on tapana, että uuden periodin ensimmäinen viikko on ns. katseluviikko, eli saat mennä ilman ilmoittautumista kiinnostavien kurssien luennoille kuuntelemaan, millainen kurssi on, ennen kuin teet päätöksen, että haluatko ottaa kurssin vai et. Myös jokaisella käymälläni kurssilla, ensimmäisellä luentokerralla jokainen oppilas saa paperisen aikataulun jokaisesta luentokerrasta. Tämä käytäntö todella helpotti tunneille valmistautumisessa ja omien menojen suunnittelua, kun tiesi heti milloin on dediksiä ja kokeita.
Kouluruokalat kampuksilla ovat mahtavia – mutta tosi täynnä aina lounasaikaan. Eri ruokaloissa on myös eri ruokavalikoima ja hintataso, eli jokaiselle löytynee jotain. Kampukselta löytyy myös kauppoja, kuten konbineita (konbini = convenience store, usein 24/7h auki). Kannattaa mennä luennolta suoraan syömään lounasaikaan, tai mahdollisuuden mukaan (esim. jos on hypäri) tulla vähän aikaisemmin. Ruualla on tapana loppua, joten viimeisenä paikalle ilmestyvä voi jäädä ilman. Omalla kaveriporukalla oli tapana joko saapua yhdelle isoista ruokaloista etukäteen istumaan ja juttelemaan ja varaamaan pöytiä, tai käydä ostamassa ruokaa ulkoständeiltä tai konbinista ja mennä IRIS officeen (Information Room for International Students) syömään. Sinne tuli usein myös japanilaisia opiskelijoita, jotka halusivat oppia kieliä tai jutella muuten vain vaihtareille.
Opiskelutyyli ja työmäärä vaihtelivat kurssista riippuen. Itse otin japanin kielikursseja (JA500 oli minun tasoni), Japanin kirjallisuus, uskonto ja kulttuuri kursseja, sekä media ja viestintäkursseja. Kaikista työläimmät kurssit olivat kielikurssit. Melkein jokainen kurssi sisälsi vähintään yhden esitelmän tekemisen, joko reflektiopapereiden tai tuntikeskustelu raporttien tai esseiden kirjoittamista sekä luentoihin valmistavien lukemistojen lukemista. Koe minulla oli vain yhdessä kurssissa.
Haasteet, turvallisuus ja terveydenhuolto
Japani on varsin turvallinen maa maailman mittasuhteissa rikollisuuteen liittyen. Luonnonkatastrofit ovat kuitenkin asia, mikä kannattaa ottaa tosissaan. Minun vaihtoni aikana koin Hagibis-myrskyn, tai taifuunin, minkä ajaksi kaikki varoituksen saaneiden alueiden oppilaitokset suljettiin, julkiset kulkuvälineet lakkasivat liikkumasta ja asukkaita pyydettiin pysymään kotona pari päivää, sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat ja mahdollisesti vielä suojaamaan ikkunat, sillä ne saattoivat mennä rikki. Tämä varoitus tuli jokaisen ihmisen puhelimiin tekstiviestinä. Tuuli yltyi myrskylukemiin, mikä on muuten ihan eri asia Japanissa kuin Suomessa. Se oli elämäni rajuin myrsky. Osaka selvisi säikähdyksellä ja hyvin pienin vaurioin, mutta Tokion alueella ainakin tulvi valtavasti. Lähetin tokiolaisille ystävilleni varmistusviestejä, että ovatko he kunnossa, ja onneksi he olivat.
Hagibis-myrskyn lisäksi koin muistaakseni kolme maanjäristystä, mutta muistan niistä vain yhden. Kaksi tapahtui yöllä ja olivat niin pieniä, etten ollut edes herännyt. Yksi tapahtui illalla, mutta oli sekin niin pieni, että se oli ohi ennen kuin tajusin sen alkaneen. NHK:n nettisivuilta voi seurata maanjäristysraporteista kuinka voimakkaita järistykset ovat olleet ja missä järistysten keskipisteet olivat.
Julkinen liikenne lakkaa kulkemasta aina puolen yön paikkeilla, ja alkaa taas uudestaan 5 aikaa aamulla. Siksi usein puhutaan viimeisestä ja ensimmäisestä junasta, jos ollaan oltu kaupungilla viihteellä. Taxi on aina kallista, joten en tiedä ketään vaihtaria, kuka olisi taxia Japanissa kertaakaan käyttänyt. Monesti istuimme jossain famiresussa (family restaurant), tai konbinin edustalla tai karaokessa, samalla kun odottelimme ensimmäistä junaa. Nämä kolme ovat yleensä koko yön aina auki.
Suurimpia haasteita vaihtareilla oli aina kielimuurin kanssa, joten koska minä osaan japania, näitä haasteita minulla oli varsin vähän. Toki kanjien lukemisessa oli aina vaikeuksia, mutta niistä selvisi, kun kysyi apua suoraan joltain japanilaiselta ja vain mainitsi, etten osaa lukea kanjeja. He olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä.
Itse en tarvinnut terveydenhuoltoa kertaakaan vaihtoni aikana, joten en tiedä kovin tarkkaan, kuinka se toimi. Kaikille vaihtareille oli pakollinen terveystarkastus, johon saatiin kattavat ohjeet ja aikataulun. Terveystarkastus tapahtui Suitan kampuksella ja sisälsi mm. pituuden ja painon mittaukset, verenpaineen mittauksen, röntgenin ja virtsanäytteen. Toiminta oli tehokasta ja eniten aikaa meni yksinkertaisesti omaa vuoroa jonottaessa.
Espanjalainen ystäväni kärsi kuitenkin pahasta nestehukasta ja jostain muusta, en tiedä yksityiskohtia, ja hän kävi OU:n koordinaattorin kanssa sairaalassa, jossa lääkäri auttoi häntä. Tilanne kuulemani mukaan eteni niin, että hän pyysi OU:n koordinaattorilta (jolle meillä oli kaikilla sähköpostiosoitteet) apua huonoon oloonsa ja tämä tuli mukaan tulkiksi ja hoitamaan lääkärikäynnin virallista puolta. Ymmärtääkseni reissu ei tullut kovin kalliiksi.
Postipakettien lähettäminen Suomesta Japaniin ja Japanista Suomeen on kallista. Äitini lähetti minulle pari pakettia, ja ne maksoivat 40-60€. Hän lähetti minulle mm. ruisleipää, Fazerin suklaata, suklaajoulukalenterin, yhden kirjan, tiskiharjan ja joululahjaksi korun. Jos lähetettävän asian paksuus menee yli 3cm, se muuttuu paketiksi ja on kallista. Paketin hinta muuttuu siis koon ja painon mukaan. Japanista Suomeen lähettäminen riippuu pääasiassa paketin painosta ja lähetystavasta. Meriteitse, eli laivalla (funabin), lähettäminen on halvinta, mutta kestää pisimpään, noin 3kk. EMS on nopein ja kallein. JP Postilta voi mennä pyytämään paperisen taulukon itselle, jossa lukee kaikki hinnat ja koot ja painot.
Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Dotonburi-alue Osakan ydinkeskustassa
On maailman suurin klisee sanoa näin, mutta vietin elämäni parasta aikaa vaihdossa. Tähän olisi niin paljon asiaa, etten millään saisi kaikkea kerrotuksi.
Suurimman osan kaveriporukkaani tapasin ensimmäisen kerran USJ (Universal Studios Japan) teemapuistossa. Orientaatiossa istuin yhden britin vieressä, johon törmäsin myöhemmin yliopiston toimistossa, joka täysin ohimennen kutsui minut mukaan reissuun. Itse raahasin sitten oman suomalaisen kaverini, joka asui Kiotossa, mukaan ja tällä tavalla porukka kasvoi loppujen lopuksi yli kymmenhenkiseksi.
Taiko-peli Namban game centerissä
Sen jälkeen tämän omaksi muodostuneen kaveriporukkani suosikkiasioita olivat ehdottomasti karaoke, izakayat (japanilainen baari, jossa asiakkaat saavat istua loosseissa ja saa tilata myös pikkupurtavaa), yhteiset ruuanlaitto kekkerit kaikkina juhlapyhinä, mielenkiintoisten ravintoloiden ja kahviloiden kokeileminen, vaellusretket sekä matkustelu. Karaoke parlorit eroavat suomalaisessa karaokessa siinä, että ne ovat ns. vuokrattavia yksityishuoneita, jotka saa vuokrata porukalle muutamaksi tunniksi. Joihin saa tilata juotavaa ja purtavaakin.
Meillä oli tapana viettää erinäisiä kekkereitä joko minun tai yhden kaverini asunnossa, sillä meillä oli isoimmat asunnot ja olohuoneet. Joka kerta järjestimme nyyttärit ja jokainen teki tai toi mukanaan syötävää ja juotavaa. Halloween, thanksgiving, joulu, synttäreitä, valentine day ainakin vietimme näin.
Osakan yliopisto myös järjesti tapahtumia, joissa kävimme vaihtelevalla aktiivisuudella. Itse otin osaa ainakin yliopiston ilmaiseen matkaan Hiroshimaan ja Miyajimaan sekä tutustumisjuhlaan ja oman maan esittelyyn Expo parkin esiintymislavalla.
Sapporo lumisateessa
Uudeksi vuodeksi matkustimme kaveriporukalla Hokkaidon Sapporoon. Työn jaon teimme niin, että kanadalainen ystäväni varasi meille mukavan airbnb:n netistä ja minä varasin meille kaikille lennot Osakan yliopiston matkailutiskiltä (kyllä OU:lla on myös oma matkailutiski auttamaan opiskelijoita matkustusasioissa). Vietimme Sapporossa kokonaisuudessaan viikon. Sapporossa kävelimme markkinoilla, vierailimme historiallisesti rekonstrukturoidussa ainu-kylässä, paikallisella suklaatehtaalla sekä Sapporon korkeimman vuoren, Moiwan, huipulla gondolan kanssa. Kävimme joka ilta onsenissa, sillä se oli aivan kadun toisella puolella airbnb:stämme. Itse olin onneni kukkuloilla, koska sain kokea vihdoin lunta talvella, sillä Osakassa lämpötila ei pudonnut +10 celsiuksen alapuolelle kertaakaan. Uuden vuoden aaton juhlimme Hokkaido Jingussa (suurin pyhättö Sapporossa) varmaan kaikkien muiden paikallisten joukossa. Ihmisiä oli ihan tuhottomasti ja liikennekin oli ohjattu kulkemaan pyhätölle ja julkisten liikennevälineiden aikataulujakin oli pidennetty, jotta ihmismassat pääsisivät kotiin keskiyön jälkeenkin.
ruuhka uuden vuoden aattona pyhätölle
Hokkaidon lisäksi kävimme Kiotossa, Narassa, Kobessa ja Tokiossa. Minä kävin vielä Vietnamissa suomalaisen ystäväni kanssa, mutta sen jälkeen korona iski päälle ja muut matkasuunnitelmani muuttuivat täysin mahdottomiksi. Kotimatkani lentoliput peruttiin myös koronan takia, joten jouduin kolmeen kertaan ostamaan uudet lentoliput (ihanaa kun käyttää halpalentoyhtiöitä) ennen kuin pääsin takaisin Suomeen. Reissun jälkeen hain rahojen hyvitystä lentoyhtiöiltä ja visalta ja sain kuin sainkin rahani takaisin, toki aikamoisella viiveellä. Kannattaa siis taistella rahoistaan!
Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville
Kun etsit ja varaat lentoja: Katso eri sivustoja! Hyviä sivustoja, joita itse olen käyttänyt, on esimerkiksi Momondo, halvatlennot.fi ja Supersaver, sekä suoraan lentoyhtiön omilta nettisivuilta, kuten Finnair. Mutta ota huomioon myös, että Finnairilla on ajoittain olemassa opiskelija/nuorisoalennus, jolloin lennon voi saada naurettavan halvalla. (Itse maksoin menomatkan lennosta 400€, kun ostin suoraan Finnairin sivulta yhdensuuntaisen lennon.)Takaisin lentäminen olikin toinen juttu, kiitos koronan.
Handai (阪大): Japanissa Osakan yliopistosta (大阪大学) käytetään tuttavallisemmin lempinimeä Handai, joten älä ylläty!
Netti: Kannattaa ostaa japanilainen puhelinliittymä ja netti puhelimeen etukäteen, jotta se on valmiina odottamassa sinua lentokentällä ja saat esimerkiksi Google Mapsin toimintaan. Itse käytin Mobal -nimistä palvelua: https://www.mobal.com/ Tämä toimi todella hyvin ja oli erittäin kätevä, pyöritti myös Netflixiä ongelmitta läppärilläni, kun jaoin kännykän verkon tietokoneeseeni. Toki hintava se on. Mutta japanilaiselta yritykseltä netin ostaminen on useasti vaikeaa, vaaditaan vakituinen osoite yms. muita takuita. OU tarjoaa myös avustusta netin ostamiseen, jos et aio ostaa etukäteen. HUOM. Japanissa ei ole ns. rajatonta nettiä. Siellä on sopimuksissa aina datakatto, eli kannattaa seurata omaa datan käyttöä puhelimesta, sillä jos menee rajan yli olet loppu kuun täysin ilman nettiä.
Deodorantin ostaminen on Japanissa hyvin hankalaa – ei mahdotonta – mutta suosittelen ottamaan omat mukaan Suomesta. Japanilaiset eivät käytä deodoranttia.
Japanin verkkovirran frekuenssi Itä-Japanissa on 50Hz ja Länsi-Japanissa 60Hz. Verkkovirran jännite puolestaan Japanissa on yleensä 100V. Suomen verkkovirran jännite on 230V, joten meidän elektroniikkalaitteitamme EI SAA kytkeä japanilaiseen verkkovirtaan ilman muuntajaa. PAITSI jos sinun elektroniikkalaitteessasi (esim. puhelimen laturi, suoristinrauta, sähköinen hammasharja yms.) lukee seuraava teksti:INPUT 100-240V- FREKUENSSI 50-60Hz. Tämä tarkoittaa, että laitteessa on oma sisäinen muuntaja, joka voi muuttaa käyttämäänsä tehoa ilmoitettujen määrien verran, eli saat käyttää suomalaista laitetta ilman erillistä muuntajaa. Tarvitset kyllä yhä adapterin. Adapterit ovat paljon halvempia ostaa Japanista elektroniikkaliikkeestä kuin Suomesta.
Adapteri: Suomalaiset elektroniikkalaitteet tarvitsevat Cà A adapterin.
BIC CAMERA on todella hyvä japanilainen elektroniikkaliikeketju – löytyy mitä tahansa, esimerkiksi adaptereita.
Daiso on halpa tavarataloketju, josta saa melkein mitä tahansa paitsi ruokaa.
Osoite: Ota ylös oma osoitteesi ja kanna sitä aina mukanasi (esim. kuva puhelimessa). Sitä tarvitaan usein, kun asioita Japanissa, ja on myös hyvä jos sinulla on mahdollisuus kirjoittaa se japaniksi papereihin.
IRIS office (Information Room for International Students) on Osakan yliopiston toimisto, joka auttaa vaihtareita. Kannattaa aina mennä kysymään, jos jokin asia askarruttaa! Niin virallisissa papereissa, kuin japaninkielisessä postissa tai vaikka ohjeissa kuinka käydä onsenissa.
Tatuoinnit: Jos haluat käydä onsenissa, tarkista etukäteen, että kyseiseen onseniin saa tulla tatuointien kanssa. Aika monessa tatuoinnit ovat kiellettyjä.
IC card: Kannattaa hankkia välittömästi. Niitä voi ostaa hiukankin isommilta asemilta. IC card on melkein sama asia kuin HSL matkakortti, paitsi, että IC cardilla voit myös maksaa esimerkiksi juoma-automaateilla. Niitä ladataan samalla tavalla kuin HSL korttejakin, mutta niihin voi ladata ainoastaan rahaa, eikä ollenkaan kautta/aikaa. Eri alueilla on eri nimiset IC cardit, mutta samaa korttia voi käyttää missä päin Japania tahansa alueista piittaamatta. IC cardit eivät kata ihan kaikkia kulkuvälineitä, mutta melkein kaikki ainakin kaupungeissa kuuluvat niiden piireihin. Alla karkea listaus korteista:
Alueet
JR myöntämä
Muun kuin JR myöntämä
Tokio, Niigata, Sendai
Suica
Pasmo
Osaka, Kioto, Chūgoku, Hokuriku
Icoca
PiTaPa
Nagoya, Shizuoka
Toica
Manaca
Sapporo
Kitaca
Fukuoka, Kumamoto, Kagoshima, Oita, Nagasaki
Sugoca
Nimoca
CO-OP card tai COOP IC card on Osakan yliopiston oma kortti, jota käyttämällä saa kaikesta, mitä kampusalueella ostaa (esim. ruokalassa ruokaa) alennusta. Siihen voi myös ladata rahaa, samalla tavalla kuin muihinkin IC cardeihin, ja sitä voi sitten käyttää maksuvälineenä kampusalueella. Se on ilmainen, mutta vaatii pantin, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa vaihdon päättyessä.
Dry Ice: Japanilaisista ruokakaupoista saa ilmaiseksi kuivajäätä, jos ostat pakasteita tai jäätelöä, jotta ostoksesi pysyvät kylmänä kotiin saakka. Ole kuitenkin varovainen, kun käsittelet kuivajäätä, se ei saa koskettaa suoraan ihoa.
Jos et osaa yhtään japania, opettele edes muutama sana. Se saa japanilaiset aina hyvälle mielelle ja hyvin avuliaiksi!
Jos et tiedä, kysy! Kaverilta, koordinaattorilta, myyjältä, virkailijalta, tai vaikka vaihtotuutoriltasi. Kyllä joku aina auttaa!
Sain tiedon hyväksymisestä vaihto-opiskelijaksi Koben yliopistoon kesäkuun lopulla 2019 eli noin kolme kuukautta ennen opintojen alkua. Tieto tuli minulle sähköpostitse ja sen liitteenä oli hyväksymiskirjeen lisäksi myös neljä muuta liitetiedostoa, jotka sisälsivät tärkeää tietoa vaihtoon liittyen. Yksi liitteistä käsitteli kaikkea käytännön asiaa viisumin hankkimisesta, vakuutuksesta, asumisesta ja opiskelusta Koben yliopistossa sekä tärkeitä päivämääriä, jotka tulisi ottaa huomioon lentojen hankkimista suunnitellessa. Tässä pdf-tiedostossa oli myös tarkat saapumisohjeet Kansain lentokentältä Kobeen Sannomiyan päärautatieasemalle sekä hinta-arviot julkisen liikenteen lippujen lisäksi myös elämiskustannuksista kuukaudessa. Liitteenä oli myös Koben yliopiston lukuvuosikalenteri, tietoa tärkeistä rokotteista sekä saapumisilmoitus, joka piti täyttää ja palauttaa sähköpostitse elokuun 2019 loppuun mennessä. Kyseiseen saapumisilmoitukseen tuli kirjata muun muassa yhteyshenkilön tiedot hätätapauksien varalta sekä lennon tiedot, saapumisajankohta ja missä aikoo majoittua saavuttuaan Japaniin. Kaikki kanssakäyminen ja viestittely Koben yliopiston koordinaattorin kanssa oli mutkatonta ja hän osasi myös hyvin ohjeistaa ja tarvittaessa muistutella lähenevistä hakemusten deadlineista.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Ennen opintojen varsinaista alkamispäivää kokoonnuimme aamutuimaan kaikkien uusien vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden voimalla Sannomiyan (三宮) asemalle (Koben keskeisin rautatieasema), josta lähdimme tuutoriryhmissä hoitamaan byrokraattisia asioita. Menimme ensin käymään aseman lähellä olevassa rakennuksessa, missä kirjauduimme kaupungin asukkaiksi, saimme opastusta kaupungin käytännöistä (kuten roskien lajittelu, pyöräily, yms.) ja otimme yliopiston vaatiman vakuutuksen. Virasto-asioissa meni useampi tunti, sillä emme olleet toimiston ainoat asiakkaat ja meitä oli paljon, mutta pääsimme onneksi samalla hieman tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, mikä sai ajan kulumaan hieman nopeammin.
Byrokratisimman osuuden jälkeen suuntasimme ilmoittautumaan asukkaiksi asuntoloihin. Siirryimme Sannomiyan asemalta Port Liner nimisellä junalla Port Islandille, jossa minun ja muiden tuutoriryhmäni jäsenten asuntola sijaitsi. Tuutorit opastivat meitä lippuautomaattien käytössä ja hankimme jokaiselle samalla myös ICOCA-magneettikortit julkisilla kulkemisen helpottamiseksi. Asuntolalle tullessa saimme täytettäväksi lomakkeita ja palautettuamme ne asuntolan työntekijöille saimme isot kirjekuoret, joissa oli huoneidemme avaimet sekä käytännön ohjeita asuntolassa asumiseen. Lisäksi saimme tuutoreilta nipun papereita, jossa oli ohjeet koululle kulkemiseen seuraavana päivänä. Kävimme kaikki viemässä tavaramme huoneisiin, minkä jälkeen tuutorit näyttivät meille vielä tien ruokakauppaan, jotta saimme ostettua perustarpeita asuntolalle. Hieman myöhemmin samana päivänä kävimme vielä muutaman oman tuutoriryhmäni jäsenen kanssa yhdessä läheisessä IKEAssa ostamassa ruokailuvälineitä ja muita asumisen kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.
Tunnelmaa huoneeseen IKEAn ledivaloilla
Olimme sopineet tuutoriryhmäni kanssa kulkevamme yhdessä yliopistolle ensimmäisenä päivänä, jotta löytäisimme hieman varmemmin perille. Menimme ensin asuntolalta asemalle, johon tuutorimme oli meidät aiempana päivänä saattaneet ja siitä jatkoimme Port Linerilla Sannomiyan asemalle. Sannomiyan asemalla etsiydyimme Hankyu-linjalle ja matkasimme tällä junalla Rokko Stationille (六甲駅), josta kävelimme vielä ainakin kilometrin verran Koben yliopistolle, joka sijaitsi vuoren rinteellä ja koostui neljästä eri kampuksesta (Rokkodai 1&2 ja Tsurukabuto 1&2). Suurin osa vaihto-opiskelijoiden tunneista sijoittui Rokkodai 2 ja Tsurukabuto 2-kampuksille. Port Islandilta yliopistolle kulkemiseen kului yhteensä noin 45 minuuttia.
Näkymä Rokkodai 2 -kampukselta
Ensimmäisen päivän infotilaisuus pidettiin Tsurukabuto 2-kampuksella, joka sijaitsee hieman korkeammalla samaisen vuoren rinteellä. Infotilaisuudessa meille jaettiin isot, nimikoidut kirjekuoret, jotka sisälsivät opiskelijakortin, tunnukset yliopiston palveluihin kirjautumiseen sekä ison pinon papereita, joista osa oli täytettäviä lomakkeita ja osa käytännön infoa opiskeluihin liittyen. Vaihto-opiskelijoiden koordinaattori piti nimenhuudon ja esitteli samalla ryhmittäin meidän vaihto-opiskelijoiden vastuuopettajat, minkä jälkeen he sekä tuutorit esittelivät itsensä. Infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen aikana tuli niin paljon tärkeää tietoa opiskeluihin liittyen, että loppupäivän oli pää ihan pyörällä. Lisäksi meille kerrottiin tulevasta päivän mittaisesta ryhmämatkasta Awaji Islandille, jonka tuutorit järjestivät meille koordinaattorin avustuksella.
Vaihdon aikana kertyneet paperit
Samalla viikolla oli vielä toinen infotilaisuus, jossa useat eri tahojen edustajat kertoivat käytännön asioista (kuten roskien lajittelu, turvallisuus, katastrofi-info) niin Kobessa asumiseen kuin yleisesti Japanissa asumiseenkin liittyen sekä käytänteisiin erinäisissä tilanteissa. Lisäksi meille kerrottiin vaihto-opiskelusta ja sen mahdollisista vaikutuksista henkisesti, minkä ohessa meitä ohjeistettiin täyttämään terveyskysely, joka palautettiin yliopiston terveydenhoitajille terveystarkastuksen yhteydessä. Meitä muistutettiin myös ottamaan terveystarkastukseen mukaan todistus saaduista rokotteista. Tämäkin infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen jälkeen oli vielä tuutoreiden vetämä kampuskierros.
Asuminen
Koben yliopistolla on kolme vaihto-opiskelijoille suunnattua asuntolaa: Sumiyoshi, Kokui ja Port Island. Näistä kolmesta Sumiyoshi on kaikista lähimpänä yliopiston kampuksia, kun taas Port Island on kaikista kauimmainen. Kaikkien asuntoloiden vuokraan lisätään joka kuukausi yleistilojen maksu, mikä vaihtelee asuntoloittain sekä Port Islandin tapauksessa myös huonetyypin mukaan. Osassa asuntoloista on myös ns. sisääntulomaksu, joka maksetaan asuntolaan muuttaessa ja osassa siivousmaksu, joka maksetaan muuttaessa pois. Kaikkien asuntoloiden vuokrat maksetaan yliopiston kampuksella sijaitsevaan erilliseen toimistoon kuukausittain joko paikan päällä käteisellä tai kortilla konbinissa (convenience store), mutta jälkimmäiseen vaaditaan japanilainen pankkitili. Yleisten tilojen maksu puolestaan maksetaan kuukausittain käteisellä asuntolan toimistoon. Jokaisella asukkaalla täytyy myös olla henkilökohtainen sähkösopimus (minkä ainakin Port Islandilla henkilökunta oli hoitanut meidän puolesta) ja sähkölasku maksetaan konbiniin muistaakseni kuukausittain. Tämän lisäksi Sumiyoshin ja Kokuin asuntolat velottavat veden käytöstä, mikä lisätään vuokraan joka toinen kuukausi.
Koben yliopistoon hakiessa täytyy samalla hakea paikkaa asuntolasta, mikäli ei halua yrittää itse etsiä vaihtoehtoista asumismuotoa. Itse hain ensisijaisesti Port Islandille, sillä se vaikutti omasta mielestäni viihtyisimmältä ja siellä oli haettavissa eri kokoisia huoneita. Port Islandin asuntola on myös kaikista uusin näistä kolmesta, jotka aiemmin mainitsin, joten ajattelin sen olevan myös kaikista siistein vaihtoehto. Sain tiedon asuntolapaikastani sähköpostitse syyskuun alussa 2019 eli noin kolme viikkoa ennen opintojen alkua.
Australialainen vaihto-opiskelijaystäväni kuvasi syyskuun lopulla 2019 esittelyvideon Port Islandin asuntolasta. Videon pääsee katsomaan tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Bwhx15h8Md0.
Huone D502
Minun huoneeni oli D502 eli D-tyypin huone ja se sijaitsi asuntolan viidennessä ja samalla ylimmässä kerroksessa. Huoneeni oli hissiltä tullessa toinen oikealla ja suoraan sitä vastapäätä oli kerroksen yleinen tila, jossa oli myös koko kerroksen yhteiseen käyttöön tarkoitettu mikro. D-tyypin huoneet ovat kooltaan 13m² ja niissä on pieni eteinen, sänky, työpöytä, vaatenaulakko, kaksi seinäkaappia, oma wc/kylpyhuone, keittiö, parveke sekä ilmalämpöpumppu. Kylpyhuoneessa on pönttö, lavuaari ja kylpyamme sekä peili ja seinään kiinnitetty ns. kuivaustanko pyyhkeelle. Keittiösyvennyksessä puolestaan on lavuaari, yksi (induktio)keittolevy, pieni jääkaappi ja lavuaarin päällä kaksi metallista hyllyä. Huoneen ainoat ”sisäänrakennetut” säilytystilat ovat sängyn alta löytyvät vetolaatikot (2kpl), eteisen yksi hyllylevy, keittiön lavuaarin alla oleva kaappi sekä työpöydän laatikot ja sen yläpuolella olevat seinään kiinnitetyt kaapit (2kpl). Huoneen pääty on lähes kokonaan lasia parvekkeelle johtavan, lasisen liukuoven vuoksi. Parveke on avonainen ja siellä on ”kuivausteline” eli toisin sanoen kolme uloketta, jonka reikien läpi voi halutessaan omakustanteisesti pujottaa pyykkinarun.
Opiskelu Koben yliopistossa oli melkoisen erilaista kuin mihin olen Helsingissä tottunut, sillä suurin osa opetuksesta oli hyvin pitkälti opettajan/luennoitsijan yksinpuhelua ja kaikki kurssi-ilmoittautumiset, muistiinpanot ja kurssipalaute tehtiin pääasiallisesti käsin. Yliopiston tarjoamien kurssien listat olivat nähtävissä netissä, mutta vaihto-opiskelijoille jaettiin tästä huolimatta orientaatiossa tulostetut versiot kaikista mahdollisista kursseista. Kurssi-ilmoittautumista ei kuitenkaan tehty netissä etukäteen, vaan kurssit valittiin ensimmäisen viikon aikana ja kirjattiin sitten orientaatiossa jaettuun lomakkeeseen. Kursseja tuli valita vähintään kuusi kappaletta yhtä viikkoa kohden, joista piti muodostua vähintään 10 tuntia opiskelua per viikko. Tämän jälkeen ilmoittautumislomake tuli hyväksyttää omalla ohjaajalla (vaihto-opiskelijoille suunnatut vastuuopettajat) ja palauttaa sen jälkeen yliopiston kansliaan (Student Affairs Section).
GSP Office eli humanistinen tiedekunnan kanslia
Kun kurssi-ilmoittautumiset oli tehty, oli opiskelijoilla viikko aikaa käydä kyseisen kurssin tunneilla ja päättää sen jälkeen, mikäli he haluavat vaihtaa tai jättää jonkin kurssin pois opintosuunnitelmastaan. Aluksi tämä käytäntö ihmetytti meitä vaihto-opiskelijoita, mutta sitten meille selitettiin, että yliopiston kurssien nimet ja kurssikuvaukset harvoin vastaavat kurssin varsinaista sisältöä, minkä vuoksi opiskelijoilla on viikon jälkeen mahdollisuus vaihtaa tai jättäytyä halutessaan pois valitsemiltaan kursseilta. Todistimme itse yhden vaihto-opiskelijaystäväni kanssa tämän kahdella kurssilla, joista toisen oli tarkoitus olla ”Comparative Study of Modern Japanese Society and Culture” ja toisen ”Modern and Contemporary Fashion”, mutta ensimmäinen lopulta käsitteli lingvistiikkaa ja toinen taidehistoriaa.
Japanissa akateeminen vuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuussa. Syksyllä opintonsa aloittavat vaihto-opiskelijat tulevat siis yliopistolle kesken lukuvuoden, jolloin muun muassa harrastusryhmien jäsenrekrytoiminen ja alkukarnevaalit jäävät kokematta, mutta myös opintotarjonta on aivan eri kuin kevätlukukaudella. Vuonna 2019 syksyllä aloittaneille vaihto-opiskelijoille ei ollut kovin paljon tarjolla englanniksi opetettavia kursseja ja japaniksi opetettaville kursseille osallistuttaessa japanin kielen taitotason tuli vastata vähintään JLPT asteikon N2-tasoa. Oma tasoni ei ollut siinä vaiheessa kahden vuoden japanin opiskelun jälkeen vielä ihan niin hyvä, joten minun ja monien muiden vaihto-opiskelijoiden valittavissa olevien kurssien määrä oli hyvin rajallinen. Onneksi yliopistolla oli kuitenkin myös erillinen vuonna 2016 perustettu, englanninkielinen ohjelma ”Educational Program on Current Japan”, johon lukeutuville kursseille valtaosa vaihto-opiskelijoista loppuen lopuksi hakeutui.
Maistiaisia luennolla
Tähän aiemmin mainitsemaani erilliseen ohjelmaan kuuluvat kurssit osoittautuivat minun ja monen muun vaihto-opiskelijan suosikeiksi, sillä kurssien luennot eivät olleet usein perinteisten luentojen kaltaisia. Yksi ohjelman kursseista oli ”Food, Liquor and Society in Current Japan in Globalization”, jonka tunneilla kävi luennoimassa erilaisten ruokaan ja juomaan liittyvien yritysten edustajia, joilla oli myös usein mukanaan maistiaisia yrityksen tuotteista.
Opettajan lahjoittama sakekuppi tislaamovierailun jälkeen
Tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan paikalliseen sake tislaamoon sekä vierailemaan Koben yliopiston maatilalle, jossa opimme enemmän muun muassa japanilaisesta maanviljelyksestä sekä maailmankuulusta Kobe härästä ja sen kasvatuksesta.
Vierailu Koben yliopiston maatilalla
Yleisesti ottaen vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit vaikuttivat ainakin omasta mielestäni varsin helpoilta ja arvostelukaan ei usein ollut millään tavalla ankara. Lähes kaikilla kursseilla lopputyönä oli kirjoittaa 1500–2000 sanan essee englanniksi jostakin kurssilla käsitellystä aiheesta. Samaan aikaan paikallisten opintoja seuratessa ei olisi aina uskonut, että kuulumme edes samaan tiedekuntaan saatika yliopistoon. CIE:n (Center of International Education) järjestämät kielikurssit olivat kuitenkin ihan toista luokkaa, sillä näillä tunneilla opetus tapahtui pääsääntöisesti japanin kielellä ja tahti oli toisinaan hyvinkin reipas.
Yksi tavoitteistani vaihtoon lähtiessä oli päästä toimimaan paikallisten kanssa ja saada lisää japanilaisia ystäviä. Alkuun tämä tuntui hyvin hankalalta, sillä pian opintojen alettua huomasin yliopiston ja varsinkin kurssien osanottajien jakautuneen hyvin pitkälti kahtia paikallisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden kesken. Hyvin harvat japanilaiset opiskelijat halusivat osallistua englanniksi opetetuille kursseille ja vaihto-opiskelijoiden oli puolestaan hankala pysyä mukana japaniksi opetettavilla kursseilla, joten kanssakäyminen paikallisten kanssa rajoittui lähinnä tuutoreihin, harrasteryhmä TRUSS:n järjestämiin opiskelijatapahtumiin sekä asuntoloiden asukkaiden järjestämiin bileisiin. Tästä syystä päätin yrittää etsiä itselleni harrasteryhmän, sillä tiesin lähes kaikkien Koben yliopistossa opiskelevien kuuluvan vähintään yhteen harrasteryhmään. Olin kuullut eräältä tuutorini paikalliselta ystävältä yliopiston Apollon-kuorosta, mikä herätti mielenkiintoni, sillä olen itsekin peruskoulun aikana kuulunut kouluni kuoroon ja rakastan laulamista ylipäänsä. Niinpä eräänä päivänä otin sähköpostitse yhteyttä kuoron puheenjohtajaan ja tiedustelin mahdollisuudesta liittyä kuoroon. Kuoron puheenottaja vaikutti hämmästyneeltä saatuaan viestiä vaihto-opiskelijalta, mutta kutsui minut siitä huolimatta harjoituksiin ja sanoi, että voisimme sen jälkeen keskustella liittymisestä, mikäli olisin edelleen kiinnostunut. Samaisella viikolla osallistuin kuoron harjoituksiin ainoana ulkomaalaisena ja päädyin myös myöhemmin liittymään kuoroon, mikä oli mahdollisesti paras päätös koko puolivuotisen vaihto-opiskeluni aikana.
Kuorolla oli harjoituksia yleensä ilta-aikaan noin kaksi kertaa viikossa, jotka alkoivat aina lämmittelyllä, minkä jälkeen lauloimme yliopiston tunnuskappaleen ennen varsinaisia kuoroharjoituksia. Melko pian liittymiseni jälkeen minulle kerrottiin, että minun tulisi päättää haluanko osallistua vuotuiseen ”joulukonserttiin”, mihin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen vastasin myöntävästi. Kuorolaiset olivat äärimmäisen kannustavia ja kaikin puolin ottivat minut lämmöllä mukaan kaikkeen kuoron toimintaan. Konsertissa oli neljä osaa, joita varten kuoro oli harjoitellut jo keväästä lähtien, mutta kaikki kuorolaiset eivät osallistuneet kaikkiin osiin. Itse päädyin loppuen lopuksi osallistumaan kolmeen neljästä osasta, joita varten minun täytyi noin kuukauden sisään opetella 16 kappaletta stemmoineen, joista kaksi oli englanniksi, kaksi latinaksi ja loput japaniksi. Konsertin lähestyessä harjoitustahti kiihtyi ja joinakin viikonloppuina meillä oli myös useita tunteja kestäviä kuoroleirejä. Parin kuukauden intensiiviset harjoittelut huipentuivat joulukuussa 2019 järjestettyyn konserttiin, jossa esiinnyimme lähes täyden konserttisalin lavalla. Myös läheisimmät vaihto-opiskelijaystäväni olivat tuolloin paikalla katsomassa esitystä. Konsertin jälkeen meillä oli vielä pari juhlavaa tapahtumaa hienon konsertin johdosta, johon osallistui kuorolaisten lisäksi myös yliopiston opettajia. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Japani on yleisesti ottaen varsin turvallinen maa luonnonkatastrofeja lukuun ottamatta. Luonnonkatastrofejakaan ei kuitenkaan tarvitse kauheasti pelätä, sillä niihin on usein varauduttu hyvin ja vaihto-opiskelijoillekin opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Meille tällaiset infotilaisuudet järjestettiin heti yliopisto-opintojen ensimmäisinä päivinä yliopistolla ja pian tämän jälkeen myös asuntolalla. Kobe on sijainniltaan otollisessa paikassa, sillä se sijaitsee Tyynenmeren Osakanlahden rannikolla hyvin pitkälti vuorten ympäröimänä, joten taifuunit ja tsunamit eivät yleensä yllä sinne asti tai eivät ainakaan ole yhtä tuhoisia kuin itärannikolla. Minun vaihtoni aikana Japanissa oli yksi taifuuni ensimmäisen kuukauden sisään, minkä vuoksi luennot peruttiin ja yliopisto kehotti kaikkia opiskelijoita pysymään sisätiloissa. Selvisimme kuitenkin onneksi pelkällä säikähdyksellä, sillä Kobessa taifuuni vaikutti ainoastaan erityisen voimakkaana tuulena ja sadekin oli hieman normaalia raskaampi.
Julkisilla liikkuminen Japanissa on melko hintavaa, minkä lisäksi Japanissa on monia eri raideyhtiöitä ja kaikilla julkisilla kulkuvälineillä on myös omat hinnastonsa. Tästä syystä Google Maps on kätevä apuri, sillä reitin ja aikataulujen lisäksi se näyttää myös hinta-arvion käytettävien kulkuvälineiden hinnastojen mukaisesti, jolloin halutessaan voi valita halvemman vaihtoehdon. Ainakaan Kobessa alle vuoden oleskelevat vaihto-opiskelijat eivät voi saada opiskelijahintaista julkisen liikenteen kuukausikorttia. Tästä syystä kannattaa jo heti alkuun hankkia ICOCA-magneettikortti (Tokion alueella vastaava kortti on nimeltään SUICA) ja tallettaa sinne arvoa samaan tapaan kuin HSL:n matkakortille. Tämä helpottaa kulkemista eri junayhtiöiden raiteiden välillä huomattavasti, sillä ICOCA käy maksuvälineenä suurimmalla osalla julkisista kulkuvälineistä Japanissa. ICOCA on haltijakohtainen lippu ja sen voi hankkia lippuautomaatista käsittääkseni miltä tahansa juna-asemalta Kansain alueella. Lisäksi ICOCAn voi palauttaa aseman lipunmyyntipisteisiin, kun sille ei enää ole käyttöä, jolloin kortista saa myös alussa maksetun pantin takaisin.
Kobessa Port Islandilla asuessa ICOCAn käytön sijaan tulee edullisemmaksi hankkia 3kk kausilippu Port Lineriin, minkä pystyy ostamaan Port Liner -linjan porttien ulkopuolella olevasta lippuautomaatista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Port Liner kausilippu on henkilökohtainen toisin kuin ICOCA. Halutessaan Port Islandilta voi myös kävellä Koben ”keskustaan” eli Sannomiyaan, missä menee aikaa keskimäärin noin puoli tuntia. Tämä on tärkeä tieto, mikäli haluaa jatkaa illanviettoa aamun pikkutunneille saakka, sillä Port Liner lopettaa liikennöinnin muistaakseni puolen yön aikaan tai viimeistään yhdeltä yöllä.
Lisäksi, mikäli haluaa matkustaa edullisemmin ympäri Japania opintojen loppumisen jälkeen, suosittelen pyytämään tuutoria tai jotain muuta hyvin japania osaavaa henkilöä seuraksi maahanmuuttovirastoon, sillä opiskelijaviisumin voi siellä saada vaihdettua turistiviisumiin JR Passia (Japan Rail Pass) varten. Itse kävin siellä ensin vaihto-opiskelijaystävän kanssa ja saimme molemmat kieltävän vastauksen hakemuksiimme, mutta olimme muilta vaihto-opiskelijoilta kuulleet sen onnistuvan, joten päätimme molemmat yrittää vielä uudelleen japanitaitoisen henkilön avustuksella ja saimme kuin saimmekin viisumistatukset vaihdettua. JR Pass on siis tarjolla ainoastaan turisteille ja se on melkoisen hintava (n. 400€/2vk), mutta jos on suunnitelmissa matkustaa paljon ja pitkiä matkoja suhteellisen lyhyessä ajassa, se on erittäin kannattava hankinta, sillä JR Pass käy myös monissa Shinkanseneissa kaupunkien sisäisten ja niiden välisten JR -linjojen lisäksi.
Daiso ja muuta sadan jenin kaupat ovat oivia aarreaittoja, mikäli haluaa tehdä huoneestaan asuntolassa helposti ja halvalla kodikkaan. Daisosta löytyy paljon kaikenlaista mihin tarpeeseen vain, itse ostin sieltä tarvikkeita muun muassa tavaroiden organisointiin ja saadakseni lisää säilytystilaa. Esimerkiksi eteiseen löytyi sieltä seinien väliin pingotettava tanko muistaakseni 200 jenillä (n. 1,50€), johon sai kätevästi vaatteita roikkumaan henkareilla. Ostin Daisosta myös työpöytäni päälle sellaisia kokoon taitettavia muovisia hyllyjä, joita voi myös laittaa toistensa päälle. Nykyään ne toimivat minulla vaatekaapissa vaatepinojen erottelijoina.
Koben satama
Japanissa ollessa kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia ruokia, sillä monet niistä ovat todella edullisia ja lisäksi mielettömän hyviä. Myös yliopiston ravintoloissa syömistä suosittelen, sillä se on edullista ja vaihtoehtoja on usein paljon. Lisäksi ainakin kaikissa Koben yliopiston ruokalassa on tarjolla teetä ja vettä ilmaiseksi (tai ainakin ruokailun yhteydessä). Kobessa suosittelen käymään Venus Bridgellä varsinkin auringonlaskun aikaan, sillä kyseinen näköalapaikka on mielettömän kaunis ja sieltä näkee lähes koko kaupungin. Auringonlaskun aikaan siitä syystä, että kaupunkimaisema näyttää hienolta illan pimetessä ja valojen syttyessä rakennuksiin. Toinen täydellinen paikka auringonlaskun ihailuun on Kobe Port Tower, mikä sijaitsee Koben satamassa. Vaihto-opiskelijat pääsevät sinne ilmaiseksi, kun hakevat yliopiston toimistosta sellaisen vihreän kortin (en muista tehtiinkö tämäkin tuutorien johdolla opintojen alkuvaiheessa). Koben satama eli Harbourland on muutenkin todella viihtyisä ja siellä on myös iso kauppakeskus, jonka elokuvateatteri on usein (varsinkin ilta-aikaan) halvempi kuin muut keskustan elokuvateatterit. Lisäksi jos kansainvälinen tunnelma ja jazz-musiikki kiinnostaa, suosittelen vierailemaan Alchemist -nimisessä baarissa, sillä siellä on usein myös livemusiikkia tarjolla. Myös jonkinlaista patikointireissua suosittelen, jos sellainen yhtään kiinnostaa, sillä Koben ympäristössä on paljon hyviä patikointireittejä.
Ilmastosta vielä sen verran, että suosittelen ottamaan vaihtoon mukaan niin vilpoista kuin lämmintäkin vaatetta sillä Japanissa on yleensä syyskuussa vielä lähes +30 astetta lämmintä ja talvella puolestaan hyvin kalsea sää, vaikkei lämpötila varsinaisesti alle nollan putoaisikaan. Kobessa talvet on yleensä todella vähälumisia ja suhteellisen leutoja, mutta helmikuussa 2020 Tokiossa ystävieni kanssa poiketessa olimme lähes koko ajan kylmissämme, sillä tuuli oli hyytävä. Toki Japanistakin saa ostettua esim. lämmintä kerrastoa ihan suhteellisen halvalla vaikkapa Uniqlosta, mutta suosittelen silti varautumaan kunnollisella talvitakilla ja muutenkin varustautumaan vaihteleviin sääolosuhteisiin.
Singapore on etnisesti ja kulttuurisesti kirjava maa, joka on kiehtova yhdistelmä supermodernia länttä ja idän kulttuureja. Suuri osa vaihtareista valitsee Singaporen vaihtokohteekseen sen näppärän sijainnin vuoksi ja matkustelevat ahkerasti vaihdon aikana. Opetuksen laatu, monipuolinen ruokakulttuuri, trooppinen ilmasto ja kaupungin kauneus puhuvat myös Singaporen puolesta. Mikään vaihtoehtokulttuurin kehto se ei ole, mutta varmasti suomalaisille tarpeeksi eksoottinen ja jännittävä kokemus!
Ennen lähtöä ja alkubyrokratia vaihtokohteessa
Sain hyväksymistiedon NUS:ista meilitse vasta noin kuukausi ennen vaihdon alkua, joten kannattanee harkita lentolippujen ja muiden sitovien lähtövalmistelujen tekemistä jo ennen varsinaista hyväksyntää. Oma syksyni ennen vaihtoon lähtöä oli streessaava ja kiireinen, mikä näkyi jossain määrin lähtövalmisteluissani: hankin itselleni esimerkiksi matkavakuutuksen vain päivää ennen lähtöä (matkavakuutus kannattaa muuten kilpailuttaa, koska eri yhtiöiden tarjoamien pakettien hinnoissa on suuria eroja!) ja B-hepatiitin viimeinen vahvistava pistos jäi singaporelaisen opiskelijaterveydenhuollon hoidettavaksi. Onneksi olin uusinut hyvissä ajoin passini, jonka tulee olla voimassa puoli vuotta matkan päättymisen jälkeen, ja hankkinut kämppääni luotettavan alivuokralaisen. Arvioisin, että kiireen yllättäessä kaikista tärkeintä on keskittyä hoitamaan Singaporen puolen hakubyrokratiaa ajoissa, koska sen aikataulut eivät tosiaankaan jousta. Singaporen yliopistojen hakubyrokratia on kokonaisuudessaan jopa suomalaisesta näkökulmasta melko moniportaista ja aikaavievää. Lue siis huolella kaikki Singaporen suunnilta tulevat meilit, kirjoita kaikki dedikset ylös ja muista aloittaa lomakkeiden täyttö hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä.
Mahdollisimman pian kannattaa myös soitella YTHS:lle ja selvittää, mitkä rokotukset ja lääkitykset ovat tarpeellisia juuri omien matkasuunnitelmien kannalta. Facebookista löytyy useita Singaporen vaihtareille tarkoitettuja epävirallisia ryhmiä, joihin kannattaa liittyä mahdollisimman pian.
Lensin Singaporeen jo heti uudenvuoden jälkeen ja vietin ensimmäisen viikon lähinnä omissa oloissani tutustuen hiljalleen kampukseen (sain lisähinnasta muuttaa kampushuoneeseeni muutaman päivän etuajassa) ja siedätin itseäni rauhassa järkyttävään kuumuuteen ja kosteuteen. Heti ensi alkuun jouduin jet lag -tokkuroissani ja nälissäni etsimään käteisautomaatin saatuani huomata, että kampuksen ruokakauppa ei hyväksy länsimaista luottokorttia maksuvälineenä. Kannattaa siis ehdottomasti vaihtaa jo Suomeen päässä käteistä Singaporen dollareiksi, koska Singiksessä käteinen on edelleen se juttu!
Lentokentän passintarkastuksen läpi pääsin näyttämällä Suomessa tulostamani In-Principle Approval (IPA) -kirjeen, joka toimii ikään kuin alustavana hyväksymiskirjeenä. Varsinainen opiskelijaviisumi haetaan vasta paikan päällä yliopiston järjestämän orientaation ohessa. Olin itse tulostanut Suomen päässä kaikki vähääkään tärkeiltä näyttävät dokumentit ja hankkinut vaatimusten mukaiset passivalokuvat valokuvausliikkeessä, joten viisumin hakurumba sujuu paikan päällä suhteellisen jouhevasti. Opiskelijaviisumi on yleisesti tunnettu henkilökortti Singaporessa, joten saatuasi kortin kannattaa passi jättää kämpille! Poliisille ei tarvitse enää erikseen ilmoittautua, vaan kaikki byrokratia hoidetaan yliopiston tiloissa orientaatioviikolla.
Asuminen
Kampusasuntohaussa kannattaa olla tarkkana ja täyttää hakemus ajoissa. Hain itse kampusasuntoa vahingossa vasta toisella hakukierroksella, joka on oikeastaan täydennyshaku. Onnekseni kuitenkin sain PGP Housesta oman huoneen jakaen vessat, suihkut ja keittiön ehkä noin viidentoista henkilön kanssa. Pyykkitupa ja kylmävesihana löytyi alakerrasta. Siivoojat pesivät julkiset tilat kerran viikossa. Suurimmassa osasta kampushuoneita on ilmastoinnin sijaan vain kattotuuletin, mikä vaikeutti hiukan nukkumista etenkin ensimmäisinä viikkoina. Onneksi olen reissatessa tottunut vähän kaikennäköisiin asumisratkaisuihin, joten olin todella tyytyväinen kampusasuntooni, vaikka yleisesti ottaen PGP:n tiedetään olevan NUS:in asuntoloista vanhanaikaisin ja rumin.
Singaporessa vuokrien hintataso on varsin korkea, joten siinä mielessä kampusasuminen todellakin kannattaa, vaikka kampus ei sijaitsisikaan keskustassa. NUS:in kampusalueella kulkee myös oma täysin ilmainen bussilinjansa, joten koulumatka sujuu kampuksella asuessasi näppärästi. PGP:n alueella oli myös useita kanttiineja, joista saa todella halvalla älyttömän hyvää safkaa ja ruokakauppa. Kampusalueelta laajemmin löytyy vähän kaikenlaista urheiluvaateliikkeistä ja pankista kiipeilyseiniin, joten nähtävyyksien kiertely saattaa olla lähestulkoon ainoa syy poistua kampusalueelta. Kannattaa varautua maksamaan asuntola könttäsummana jo ennen lähtöä! Jos kampusasuntohaun kanssa käy huono tuuri, kannattaa fabon vaihtariryhmissä voi myös huudella kämppisten perään ja etsiä porukalla yksityistä kämppää.
Opiskelu ja opetus
Suoritin Singaporessa neljä kurssia eli moduulia, joita yksi oli kielikurssi. Kielenopetus on ainakin NUS:issa yleisesti ottaen laadukasta, mutta vaatii myös opiskelijalta esimerkiksi täyden läsnäolon ja tunnollisuutta läksyjen suhteen. Näiden lisäksi hain oikeutta kuunteluoppilaaksi (audit) yhdelle mielenkiintoiselle kurssille, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsin osallistumaan luennoille ja pääsin käsiksi kurssimateriaaleihin, mutta en päässyt tenttimään. Jokainen suorittamistani moduuleista oli 4 paikallisen opintopisteen arvoinen, ja myöhemmin Suomessa käänsin 16 singaporelaista opintopistettä yhdeksi 25 nopan sivuaineeksi ja 7 nopan kielikurssiksi. Lopullisia kurssivalintoja Singaporessa tehdessään kannattaa ottaa huomioon, että kurssien vaativuustasoissa on todellakin eroja (yleensä kurssikuvauksesta pystyy hyvin arvioimaan vaativuustason) ja työmäärä viikoittaisine lukemisineen on HY:n meininkeihin verrattuna iso. Omat kurssini olivat kukin sisällöllisesti todella vaativia, mikä näkyi myös astetta ankarammassa koulustressissäni verrattuna muihin vaihtareihin.
NUS:issa moduulien luennot tai kevään tentit eivät saa mennä aikataulullisesti päällekkäin, joten varaudu hiomaan alkuperäisiä kurssivalintojasi vielä paikan päällä lukukauden alkaessa NUS:issa kurssiopetus tapahtuu yleisillä luennoilla ja pienryhmien tutoriaaleissa, joita järjestetään joka toinen viikko ja joissa on ehdoton läsnäolopakko. Kielenopetusta sen sijaan järjestetään joka viikko kahdesti. Monet vaihtarit sijoittavat kaikki tutoriaalinsa joko parillisille tai parittomille viikoille, jotta pääsevät vapaammin matkustelemaan lukukauden aikana. Eri tiedekunnissa on eri käytäntöjä tutoriaaliryhmiin jakautumisesta, eikä niistä tiedoteta ainakaan sosiaalitieteiden tiedekunnassa oikeastaan missään. Kannattaa todellakin kysellä heti lukukauden alkaessa tutoriaaleista kurssitovereilta, jotta osaat olla oikeaan aikaan jonottamassa haluamaasi tutoriaalislottia!
Kaikkiin kursseihini kuului lopputentti, minkä lisäksi osaamista arvioitiin esimerkiksi ryhmätöiden, presisten ja esseiden avulla. Jos omat tavoitteet arvosanan suhteen eivät ole pilvissä, kannattaa yrittää ryhmäytyä etenkin vaihtareiden kanssa, koska paikalliset ottavat arvosanatavoitteensa tosissaan.
Opiskelijaelämä
NUS:in kampus on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täysin alkoholiton, mikä näkyy opiskelijaelämässä. Ainejärjestöbileiden sijaan opiskelijat viettävät vapaa-aikaansa erilaisissa harrastusklubeissa ja intressiryhmissä, joita löytyy laaja kirjo. Halutessaan ryhmiin kannattaa liittyä heti orientaatioviikolla klubien esitellessä toimintaansa aktiivisesti, koska myöhemmin liittyminen ei enää välttämättä onnistu. Itse jätin orientaatioviikolla liittymättä kiipeilyklubiin, mutta osallistuin silti heidän toimintaansa. Kiipeilyklubin kautta tutustuin vaihtoaikani parhaisiin kavereihini, joten suosittelen klubeihin tutustumista lämmöllä!
Viikonloppuisin vaihtarit juhlivat Singiksen keskustassa klubeilla, joiden hintataso tosin hipoo taivaita. Baarikulttuuri eroaa drinkkibuffetteineen (toimivat periaatteella maksa 20 dollaria, juo niin paljon kuin haluat) ja naisten iltoineen todella paljon Suomen meiningeistä. Lisäksi NUS:in orientaatioviikon järjestämä ohjelma on täysin alkoholitonta, mikä saattaa suomalaiseen fuksisyksyyn tottuneelle tuntua alkuun hämmentävältä.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Singaporen vesijohtovesi on juotavaa ja hyvän makuista, mutta ei kovin kylmää. Kylmävesiautomaatteja löytyy kaikkialta kampusalueelta!
Osa Singaporen kohutun ankarasta lainsäädännöstä kuulostaa niin absurdilta, että uskoin alkuun sen toimeenpanon tai valvonnan olevan vain näennäistä. Olin väärässä – esimerkiksi julkisissa kulkuväleissä ei ihan oikeasti saa juoda edes vettä tai nauttia kurkkupastillia ilman, että sakot saattavat ropista. Yleensä terveellä maalaisjärjellä pärjää, mutta jonkin verran kannattaa googlailla etukäteen, jotta tämän kaltaisiin säädöksiin osaa varautua.
Paikallisen pankkitilin avaamista suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä. En itse singaporelaiseen byrokratiaan kyllästyneenä avannut pankkitiliä ja sen sijaan suosittelen tilaamaan jo Suomen puolella Revolut-kortin, jolla käteistä saa nostaa seinästä ihan ookoolla vaihtokurssilla myös Singaporen ulkopuolella.
Pre paid -liittymän saa ostettua kaikista Seven/eleven-kiskoista ja vastaavista pikkukaupoista näyttämällä henkkareita. Starhubin liittymät ovat tosi suosittuja, koska sen mobiilidata toimii useissa lähialueen maissa myös!
MRT-kortin eli paikallisen matkakortin saa ostettua esim. metriksiltä ja pikkukaupoista. Julkisten kulkuvälineiden käyttäminen on helppoa ja edullista, mutta usein taksia tai paikallista uberia eli Grabia käyttämällä säästää paljon aikaa. Grab-sovellus kannattaa ladata kännykkään heti! NUS:in sisäiselle bussilinjalle on myös oma appinsa, joka näyttää (melko kehnosti tosin) bussien aikataulut, joten sekin kannattaa ladata.
Lämpötila on kuuma ja kostea päivin ja öin, joten älä turhaan pakkaa liikaa lämmintä vaatetta.
Ennen lähtöä oli paljon hoidettavaa pitkin vuotta. Doshishan yliopiston hakemusta varten piti hankkia terveystodistus, varallisuustodistus, kielitaitotodistus, kuvat opiskelijakorttiin, sekä uusi passi, koska edellinen olisi vanhentunut ennen vaihdon loppua. Yliopistohakemuksen yhteydessä haettiin myös asuntolaa ja stipendiä. Onneksemme Doshishan yliopistolta tuli hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen tekoon, joten ongelmia ei juuri ollut. Hyväksymispäätös Doshishaan tuli jo toukokuun lopussa, ja kesäkuun alussa saapui kirje, jossa oli lisää ohjeita loppuvaiheen paperihommiin ja ensimmäisiin askeliin Japanissa. Tuntui, että yliopisto oli todella panostanut näihin ohjeisiin, sillä niistä löytyi kaikki aina paikallisen lentokentän kartasta lähtien. Kesän aikana piti hoitaa vielä Suomen asunnon ja puhelinliittymän irtisanominen, lentojen hankkiminen, rokotukset, matkavakuutus ja viisumi. Itse päätin hankkia myös luottokortin matkaa varten.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Ensimmäisen viikon aikana tuli käydä oman kaupunginosansa virastossa ilmoittamassa osoitteensa ja hankkimassa japanilainen vakuutus. Vaikka työntekijät eivät juuri puhuneet englantia, olivat he tottuneet neuvomaan ulkomaalaisia, ja kaikki sujui ongelmitta. Ensimmäisellä viikolla piti myös maksaa mm. ensimmäisen kuun vuokra. Oma osoite kannattaa opetella ulkoa tai pitää paperilapulla mukana, sillä sen joutuu ensimmäisten viikkojen aikana kirjoittamaan eri papereihin lukemattomia kertoja.
Asuminen
Hain halvimpaan asuntolaan, jota yliopisto meille tarjosi. Mielestäni hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Rakennus oli vanha, mutta kodikas ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Huoneita oli alle 30. Huoneesta löytyi välttämättömimmät huonekalut; sänky, naulakko, jääkaappi-pakastin, kirjoituspöytä ja säilytyslaatikoita. Dormissa ei ollut ollenkaan wifiä. Jos sellaisen halusi, piti hankkia oma reititin. Muita miinuksia oli, että jaoimme vessat, ahtaan keittiön ja suihkut muiden asukkaiden kanssa. Lisäksi rakennuksessa ei ollut ollenkaan kylpyä! Japanilaisen kylpykulttuurin tuntien tämä oli melkoinen yllätys. Kylminä talvi-iltoina teki monesti mieli päästä upottautumaan kuumaan kylpyyn. Korttelin päässä oli kuitenkin lähin julkinen kylpy, jossa sai muutamalla sadalla jenillä kylpeä sydämensä kyllyydestä.
Kaiken kaikkiaan olin asumisjärjestelyyn hyvin tyytyväinen. Ympäröivä alue oli rauhallista, ja asuntola sijaitsi kampuksen kupeessa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Asuntolan katolla sai vapaasti oleskella ja ihmetellä ympäröivää kaupunkia. Myös Kamo-joki oli vain kivenheiton päässä dormistamme. Sen rannat sopivat hyvin niin lenkkeilyyn kuin piknikkeilyynkin.
Opiskelu ja opetus
Ohjelma koululla alkoi alkuorientaatiolla ja kielitaitotestillä. Testin perusteella meille osoitettiin taso, jolta saimme valita japaninkielisiä kursseja. Koska opiskelijoita tulee ympäri maailmaa erilaisilla opiskelutaustoilla, lienee opiskelijoiden jakaminen haastavaa. Jotkut kokivat heille osoitetut kurssit liian helpoiksi tai vaikeiksi, mutta omalla kohdallani taso meni aivan nappiin. Tuntui, että opinnot olivat suoraa jatkoa sille mihin Suomen opinnoissa jäätiin. Ainoa osio, jossa jäi hieman toivomisen varaa, oli kanjit. Materiaaleissa ei tullut kovin montaa uutta merkkiä, eikä Doshishalla ollut tarjota erillisiä kanjikursseja. Toisaalta tehtävät keskittyivät Suomen kursseja enemmän tekstin tuottamiseen, mikä paitsi kehitti ilmaisukykyä, myös kannusti opettelemaan uusia merkkejä kirjoittaessa (lähes kaikki tehtävät tehtiin käsin).
Kursseille ilmoittautuminen oli tarkkaa puuhaa. Tietyn linjan kurssit olivat valittavissa vain yhtenä päivänä, seitsemän tunnin ajan. Jos ei tänä aikana pyrkinyt kursseille, ei niille ollut enää mitään mahdollisuutta päästä. Muille kursseille ilmoittautumisaika oli muutaman päivän mittainen, eli ei kovin pitkä sekään. Kannattaa siis olla ilmoittautumisaikojen kanssa tarkkana! Myös kurssien peruminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin täytyi pyytää vastuuopettajalta peruutuslomake, johon täytyi täyttää kurssin tiedot ja syy perumiselle. Tiedot käytiin opettajan kanssa läpi, ja opettaja antoi luvan perumiseen. Sen jälkeen piti vielä itse käydä tiettynä päivänä perumassa kurssi koulun nettisivuilla. Vaihto-opiskelijana ei kuitenkaan haitanne, vaikka kurssin peruminen unohtuisi, sillä ainoa seuraus on hylätty arvosana kyseisestä kurssista. On kuitenkin kohteliasta aina ilmoittaa opettajalle, mikäli aikoo virallisen perumisajan jälkeen keskeyttää kurssin.
Vaikka kielikurssien vaikeustaso oli juuri sopiva, osoittautuivat ne yllättävän työläiksi. Peruskielikurssia oli yksi oppitunti joka arkipäivä, ja joka tunti saimme läksyksi parin sivun edestä kirjoitettavaa, jotka piti olla valmiina seuraavan päivän tunnille. Jo näiden tekemiseen upposi useita tunteja joka päivä, ja päälle oli vielä muiden kurssien tehtävät. Suurin osa opettajista oli kuitenkin ymmärtäväisiä ja antoivat tehtäville lisäaikaa. Siinä missä Suomessa monilla kursseilla suoritukseen oli kuulunut vain luennoilla käynti ja lopputentti ja/tai -essee, oli Japanin yliopiston työskentelymalli enemmän lukiotyylinen, joka tunnilta tuli oma läksynsä seuraavaa tuntia varten. Jokapäiväiset läksytehtävät olivat alkuun pieni kulttuurishokki, mutta pian siihenkin tottui, ja toisaalta jatkuva työnteko merkitsi sitä, etteivät kaikki paineet kasautuneet lukukauden loppuun. Kurssien ajankohdat vaihtelivat linjoittain, omalla linjallani tunnit alkoivat joka päivä klo 9 ja painottuivat aamupäivään, kun toisella linjalla oli enemmän kursseja iltapäivällä ja illalla.
Japaninkielisillä kursseilla kaikki oli materiaaleja myöten täysin japaniksi. Vain harvoin saattoi opettaja antaa jonkun sanan englanniksi ja kiinaksi, jos emme muuten ymmärtäneet. Koin todella hyödylliseksi, että kaikki selitykset olivat japaniksi, sillä niistä oppi ns. ”aitoa” käyttökieltä ja samalla myös itse selittämään asioita japaniksi. Englanninkielisiä kursseja oli tarjolla paljon, mutta (osin pieleen menneen ilmoittautumispäivän takia) kävin itse niitä vain yhden. Kurssilla käyty asia oli melko yksinkertaista, sillä osallistujien englannin kielen taso vaihteli laidasta laitaan, mutta arvostelu suoritettiin loppuesseellä, jossa pääsi näyttämään omat taitonsa. Muiden opiskelijoiden puheen perusteella englanninkielisten kurssien taso vaihteli melko reilusti, eikä tätä voinut aina etukäteen ennustaa, joten voi olla hyvä idea ottaa yksi tai kaksi kurssia varalle, jos joku kursseista yllättääkin vaativuudeltaan (tai tylsyydeltään).
Sairaalakokemukset Japanissa
Jos lähdet vaihtoon, huolehdi, että vakuutuksesi ovat kunnossa! Itse pääsin hyödyntämään vakuutustani heti saapumisiltana. Asuntolaan päästyämme löin isovarpaani ovenkarmiin niin kovaa, ettei se tällin jälkeen liikkunut enää ollenkaan. Pelkäsin sen murtuneen (mitä se ei lopulta ollut, onneksi).
Omalla vakuutusyhtiölläni ei ollut sopimussairaaloita Japanissa, ja vakuutusvirkailijan kanssa tuli muutama kommellus. Ensin sain ohjeet yhteen sairaalaan, mutta minua auttanut paikallinen epäili sen jo olevan kiinni päivältä, joten päätin odottaa aamuun. Onneksi, sillä parin tunnin päästä tuli vakuutusyhtiöstä viesti, ettei kyseinen sairaala ottanut maksusitoumusta vastaan. Sain uuden sairaalan nimen, johon voisin mennä seuraavana aamuna. Hetken päästä tuli uusi viesti, että anteeksi, väärän sairaalan nimi. Tästä viisastuneena suosittelen selvittämään jo etukäteen lähialueen sairaaloita, ja onko niistä saatavilla palveluita englanniksi.
Oikean sairaalan löydyttyä sujui loput hyvin. Heti ovella oli vastassa kaksi englannin kielen tulkkia, jotka johdattivat minua ympäri sairaalaa ja selittivät mitä seuraavaksi tapahtuu. Japanilaisessa sairaalassa asiointi oli jo kokemus sinänsä, sillä asiat toimivat melko eri tavalla kuin suomalaisessa sairaalassa. Ensin täytettiin esitietolomake, jossa piti henkilötietojen lisäksi kertoa, mihin sattuu. Esitietojen käsittelyn jälkeen mentiin uuteen odotushuoneeseen, jossa hoitaja kävi arvioimassa tilannetta, ja siitä taas röntgenhuoneeseen, jonka jälkeen toinen hoitaja kävi tutkimassa ja vääntelemässä varvasta odotushuoneessa. Pienen odottelun jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa englantia, eikä tulkin tarvinnut kuin istuskella. Lääkäri totesi, ettei varvas ole rikki ja määräsi pari päivää lepoa. Tämän jälkeen tulkki saattoi minut sairaalan ovelle ja asia oli sillä selvä. Koska olin sopinut käynnistä etukäteen vakuutusyhtiön kanssa, ei maksusta tarvinnut huolehtia. Mikäli olisin marssinut suoraan sairaalaan, olisi byrokratian hoitaminen ollut luultavasti hankalaa.
Pääsin sairaalareissulle toisenkin kerran kipeän viisaudenhampaan vuoksi. Tällä kertaa etsin omatoimisesti lähialueelta hammasklinikoita, jotka mainostivat englanninkielistä palvelua. Varmistin puhelimessa, että klinikalla käytetään nykyaikaisia välineitä ja puudutusta (huhujen mukaan japanista löytyy myös perinteisiä vanhoja klinikoita, jotka eivät käytä). Asiointi sujui hyvin englanniksi, mutta hampaani osoittautui hankalaksi, minkä vuoksi sain lähetteen hammaskirurgiaan erikoistuneelle klinikalle. Tällä klinikalla ei ollut englanninkielistä palvelua, mutta onnistuin asioimaan japanintaidoillani, ja hammaskirurgi puhui jonkin verran englantia. Hammas lähti, ja Japanin vakuutuksen korvaaman osan jälkeen hinta oli hyvin edullinen.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Vaikka yhä useampi kauppa ja ravintola hyväksyy nykyään korttimaksuja, kannattaa aina varata käteistä mukaan. Porukalla esimerkiksi ravintolaan mentäessä on tapana tilata ruoat yhdessä, ja jokainen maksaa oman osansa käteisellä, joten pikkurahalle on aina tarvetta. Lisäksi löytyy liuta paikkoja, jotka eivät edelleenkään ota ollenkaan korttimaksuja, tai hyväksyvät vain tiettyjä (japanilaisia tai kansainvälisiä) kortteja. Monet isommatkin kaupat, jotka mainostivat korttimaksumahdollisuutta, hyväksyvät vain luottokortteja. Rahaa saa onneksi nostettua niin debit- kuin credit-kortillakin lähes jokaisesta konbinista. Kaikkien pankkien kortit eivät toimi kaikkien kauppojen masiinoissa, joten jos noston kanssa on ongelmia, kannattaa kokeilla toisen ketjun kauppaa tai esimerkiksi postikonttoria.
Japanilaisen vakuutuksen ottaminen on pakollista. Kannattaa huolehtia vakuutusmaksujen maksaminen ajoissa, ja varmistaa että saat varsinaisen vakuutuskortin väliaikaisen vanhettua. Japanilaista vakuutusta kysytään heti alussa esimerkiksi sairaalassa käydessä, ja voimassaolevalla vakuutuskortilla lähtee heti yli puolet pois varsinaisesta hinnasta. Japanilainen vakuutus ei kuitenkaan korvaa kaikkea, joten kannattaa huolehtia, että myös Suomen pään vakuutusasiat on kunnossa.
Kioton julkinen liikenne on muuhun Japaniin nähden melko kallista, ja kaupungin keskusta on melko kompakti, joten suosittelen ehdottomasti pyörän hankkimista. Kaupunki on täynnä pyöräliikkeitä, joista saa myös käytettyjä menopelejä kohtuuhintaan. Pyörällä pääsee liikkumaan ympäri kaupunkia melko kätevästi. Kannattaa kuitenkin opetella paikalliset liikennesäännöt hyvin ja tarkistaa ennen lähtöä, mihin pyörän voi saapumispaikassa jättää. Suurin osa yleisistä pyöräparkeista on Kiotossa maksullisia. Kaupungilla kulkee myös paljon pyöräpysäköinninvalvojia, jotka kärräävät luvattomasti jätetyt pyörät pyörävankilaan. Sinne joutuneen pyörän saa takaisin n. 20 euron suuruista maksua vastaan.
Kannattaa pyrkiä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin heti kuin mahdollista. Doshishalla ei ollut ollenkaan tuutorioppilaita, joten paikallisten yhteyksien löytäminen oli kokonaan omalla vastuulla. Suosittelen lämpimästi käymään läpi oman yliopistosi klubit ja harrastekerhot ja liittymään sinua kiinnostavaan sellaiseen. Kaikki kerhot eivät välttämättä ota vaihtareita jäseniksi, mutta varsinkin circleissä (サークル, saakuru) pitäisi löytyä monia, joihin pääsee mukaan. Kampuksella oli myös jonkun verran kansainvälisille opiskelijoille suunnattua toimintaa, mutta niistä piti itse ottaa aktiivisesti selvää.
Ulkona syöminen on Japanissa reilusti Suomea halvempaa. Halpoja ketjuravintoloita löytyy kaikkialta, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan lähialueen pikkuravintolat läpi, sillä niistä voi löytyä melkoisia helmiä. Kaikista ei välttämättä löydy englanninkielistä menua, mutta rohkeasti vaan sisään, työntekijät kyllä auttavat parhaansa mukaan.
Ruokakauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Luonnollisesti lähikonbinien ruoat ovat paljon kalliimpia kuin isommissa marketeissa. Me löysimme halvimmat hinnat ja parhaan valikoiman lähimmältä kauppakadulta (商店街、shoutengai), joita löytyy pitkin kaupunkia. Siellä oli vierekkäin useampi ruokakauppa, joilla oli jokaisella omat erikoisuutensa.
Vegaaninen ruoka ei ole kovin suosittua Japanissa. Kiotosta löytyy muutamia vegaanisia ravintoloita, mutta ne tarjoavat yleensä vain länsimaalaistyylistä ruokaa, ja tavallisissa ravintoloissa ei usein edes tiedetä, mitä vegaaninen ruokavalio tarkoittaa. Kaupoista löytyy kyllä vihanneksia hyvään hintaan, mutta kasviproteiinit ovat tofua lukuun ottamatta kiven alla ja tavallisista kaupoista löytyy yleensä vain jälkiruokaan tarkoitettuja makeita säilykepapuja. Monista länsimaalaisiin ruokiin erikoistuneista ruokakaupoista voi tehdä vegaanisia löytöjä. Itse löysin lähistön kaupoista mm. kikherneitä, linssipastaa ja ravintohiivahiutaleita. Kuiva-aineita voi shoppailla myös netistä, itse tilasin Amazonin kautta 3 kiloa linssejä melko edullisesti.
Toinen asia japanilaisessa ruoassa, joka voi muodostua ongelmaksi on kuidun vähyys. Tyypillinen japanilainen nykyruoka sisältää yleensä valkoista riisiä tai vehnänuudelia, (usein uppopaistettua) lihaa ja vähän tai ei ollenkaan kasviksia. Itse ratkaisin tämän syömällä paljon sobaa, kaupasta löytämiäni täysjyvämuroja ja konbinien salaatteja sekä tekemällä ruokaa itse. Kuitupitoiset tuotteet ovat kasvattamassa suosiotaan, joten etsimällä niitä kyllä voi löytää. Kiotosta löytyy jopa suomalaistyylinen leipomo, josta saa ruisleipää!
Koko vaihtoprojektini alkoi noin vajaa vuosi ennen vaihdon alkamista Helsingin Yliopiston vaihtohaulla. Joulukuun alkupuolella sain tietää paikasta Taiwanin kansallisessa yliopistossa (NTU) Taipeissa ja siitä alkoi innokas googlettelu, että minnekäs sitä ollaankaan menossa.
Patikoimassa Tarokon kansallispuistossa
Maalis-huhtikuussa koitti vaihtoyliopiston oma hakuprosessi, joka sujui ongelmitta. Kesäkuun alussa tuli varmistus vaihtopaikasta, minkä jälkeen varasin lennot ja alkoi lähtölaskenta, sekä infopaketin odottelu postista. NTU:n haussa oli myös mahdollista hakea asuntolapaikkaa pääkampuksen läheltä, mistä tuli varmistus heinäkuun loppupuolella. Paikka tuli varmistaa melko pian ja lisäksi piti maksaa takuuvuokra ja ensimmäisen kuun vuokra ennakkoon. Ennen lähtöä hankin myös matkavakuutuksen, terveystodistuksen ja röntgenkuvat tuberkuloosin varalta, mitkä NTU vaatii kaikilta vaihto-oppilailta. Pääsin elokuussa myös aktivoimaan opiskelijatunnukseni ja tekemään ensimmäiset kurssivalinnat. Mielestäni suurin työ ennen vaihtoa oli hakuprosesseissa, mutta suosittelen hoitamaan asiat hyvissä ajoin ennen lähtöä, ettei iske paniikki vikoina päivinä. Vaihtopaikan varmistumisen myötä sain myös henkilökohtaisen opiskelijatuutorini yhteystiedot ja olimme yhteyksissä kesän aikana muutamaan otteeseen.
Opiskelu ja opetus
Orientoiva viikko alkoi syyskuun ensimmäisellä viikolla. Vaihto-oppilaille oli järjestetty kampuskierros, muutama infotilaisuus sekä rekisteröinti, jonka päätteeksi sai opiskelijakortin, joka toimi myös matkakorttina julkisessa liikenteessä. Rekisteröintiin piti tuoda pino erilaisia papereita, täyttää yhteystietolomake ennakkoon netissä sekä maksaa tietoverkkomaksu pystyäkseen käyttämään ylipiston yhteyksiä. Rekisteröinnistä tuli tietoa jo elokuussa ja kun kaikki paperit olivat kunnossa ja saapui paikalle oikeaan aikaan, sujui se mutkitta.
Kursseille ilmoittautuminen oli NTU:ssa mutkikkaampaa kuin mihin olen tottunut. Systeemi oli jaettu eri vaiheisiin ja kokonaisuudessa se kesti noin kuukauden ajan. Jos ei tullut valituksi jollekin kurssille varsinaisessa ilmoittautumisessa, mitä tapahtui melko paljon, pystyi kurssin ensimmäisellä luentokerralla kuitenkin vielä saada vihreän lappusen, josta löytyi koodi jonka avulla ilmoittautumisen pystyi tekemään. Suosituilla kursseilla laput arvottiin tai oppilaat priorisoitiin jollakin tavalla. Kursseilta poisjättäytymiseen oli myös takaraja, jonka jälkeen pystyi jättäytymään pois vain yhdeltä kurssilta ilman hylätty -merkintää kurssista. Samat kurssit kestivät koko lukukauden, joten kurssi-ilmoittautuminen piti onneksi tehdä vain kerran. Lukukauden puolivälin tienoilla oli välikokeet ja loppukokeet lukukauden lopuksi.
Opiskelin itse pääasiassa NTU:n pääkampuksella, joka on valtava! Sen läpikävelemiseen menee noin puolisen tuntia ja sieltä löytyy niin pääkirjasto, kahviloita ja ravintoloita, erilaisia kauppoja, puistoalueita, urheilukeskus sekä lukuisia opetusrakennuksia. Kampusalue on todella viihtyisä ja vihreä ja herkullisen lounaan pystyi helposti löytämään jopa alle eurolla. Kampukselta löytyi myös terveyskeskus, mistä löytyi melko kattavasti terveyspalveluita opiskelijahinnoilla.
NTU:n pääkampuksen palmubulevardi ja pääkirjasto
Lähes jokaisen kurssini loppuarvosana perustui luentojen läsnäoloihin, kotiläksyihin ja palautettaviin tehtäviin, ryhmätöihin sekä väli- ja loppukokeiden tuloksiin tai osaan näistä. Läsnäoloa vaadittiin mielestäni useammin kuin mihin olen tottunut. En pystynyt osallistumaan joillekin haluamilleni kursseille koska ne pidettiin kiinaksi, mutta löysin onneksi tilalle muita kursseja. Opetus oli pääasiassa laadukasta ja erityisesti pidin kiinan kielen opettajastani.
NTU:lla on olemassa opiskelijakerho lähes kaikelle mitä kuvitella saattaa. Lukukauden alussa järjestettävässä tapahtumassa kaikki kerhot ovat paikalla ja niiden toiminnasta ja ilmoittautumisesta on helppo saada tietoa. NTU ei varsinaisesti järjestänyt vaihtareille omaa ohjelmaa, mitä en kokenut ongelmaksi. Muihin vaihto-oppilaihin tutustui helposti vapaa-ajalla ja tekemistä löytyi riittämiin mm. erilaisten retkien muodossa.
Asuminen
Ensimmäisenä asuntolaan saapuessa piti tehdä sisäänkirjautuminen, jossa vierähti tovi, mutta papereita täytellessä ja jonotellessa aloin tutustumaan muihin vaihtareihin. Asuin itse aivan pääkampuksen lähellä olevassa asuntolassa, missä minulla oli oma huone ja kylppäri. Huoneessa oli valmiina jääkaappi, komero, hylly, sänkyrunko sekä työpöytä. Patja ja petivaatteet yms. piti hankkia itse. Asuntolan pihalla oli ensimmäisten viikkojen aikana kauppateltta, mistä löytyi kaikki tarvittava. Edellisten asukkaiden jättämiä tavaroita saattoi myös löytää kirppisnurkkauksesta kellarista. Rakennuksia oli asuntolalla yhteensä kolme ja vaihto-oppilaiden lisäksi siellä asui myös paikallisia opiskelijoita. Tuttuihin törmäsi lähes aina pihalla tai lähialueella liikkuessa.
Asuntola oli mielestäni kohtuu viihtyisä ja ainakin oma huoneeni oli siisti edellisen asukkaan jäljiltä. Yhteisissä tiloissa oli mikro ja jokaisessa kerroksessa vesiautomaatti, josta sai myös kuumaa vettä, mutta kunnon kokkausmahdollisuutta asuntolalla ei ollut. Tein yleensä aamupuuron asuntolalla, mutta muuten söinkin sitten ulkona joko kampuksella, ravintoloissa tai yömarkkinoilla. Ulkona syöminen on Taiwanissa erittäin halpaa, sillä muutamalla eurolla saa jo hyvän aterian. Ruokakulttuuri on erittäin monipuolinen, joten maisteltavaa kyllä löytyy vaikka kuinka.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Suosittelen ottamaan useammat kopiot kaikista papereista ennen vaihtoon lähtöä, vaikka tulostaminen esimerkiksi 7/11-kaupoissa onkin halpaa ja melko helppoa, mutta joskus tulostimet olivat epäkunnossa. Myös passikuvia kannattaa olla useampi mukana. Suosittelen myös lämpimästi edes harkitsemaan kiinan opiskelua. Opettajat olivat erittäin ammattitaitoisia ja tunneilla oli usein todella hauskaa, ja jo muutaman sanan osaamisesta oli todella paljon hyötyä useammassa eri tilanteessa.
Taiwanissa ei yleensä käytetä pattereita sisätiloissa, joten suosittelen joko varautumaan ostamaan lämmintä vaatetta paikan päältä tai pakkaamaan niitä mukaan. Joulu- ja tammikuussa saattoi aurinkoisina päivinä tarjeta helposti t-paidassa, mutta sateisina ja tuulisina päivinä lämpöiset vaatteet tulivat todella tarpeeseen. Hintataso on edullisempi kuin Suomessa suurinta osaa asioissa, mutta Taiwan ei ole Aasian halvimpia kohteita. Julkinen liikenne toimii erittäin hyvin ja on kohtuu edullinen tapa reissata ympäri saarta. Kauniita ja kiinnostavia paikkoja löytyy saarelta lukemattomia ja jos patikointi ja retkeily kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ottaa ainakin hyvät kengät mukaan. Taiwan on myös todella turvallinen maa ja paikalliset ovat erittäin ystävällisiä sekä avuliaita ja kiinnostuneita ulkomaalaisista. Kaikkialla uskaltaa siis liikkua ja paikalliset kyllä neuvovat tarvittaessa.
