The Chinese University of Hong Kong, kevät 2017

Aikuiskasvatuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä on hyvä olla kärsivällinen, sillä viisumia ja vahvistusviestejä kohdeyliopistolta saattaa joutua odottamaan melko viime tippaan. Itse sain viisumini neljä päivää ennen lentoani. Toimintaohjeet olivat kuitenkin selkeät ja kaikki sujui niin kuin kohdeyliopistosta oli luvattu. CUHK:ssa alustavat kurssivalinnat tehdään jo ennen vaihtoon lähtöä, mutta tästä ei kannata ottaa liikaa stressiä. Lukukauden alussa on “add-drop” -viikot, jolloin voi rauhassa käydä eri luennoilla ja miettiä, mitä kursseja lopulta haluaa ottaa. Kannattaa katsoa tarkkaan, mitkä kurssit ovat esivaatimuksina toisille kursseille – ei ole mahdollista suorittaa samaan aikaan sellaista kurssia, joka tulisi olla suoritettuna ennen toista valittua kurssia. Itse otin myös opintosuoritusotteeni mukaan, sillä joitakin kursseja varten tarvitsi todistaa, että omaa riittävät esitiedot. Ennen lähtöä kannattaa myös etsiä Facebookista vaihtariryhmiä, niistä löytää tarvittaessa tietoa ja voi esimerkiksi sopia taksikyydin jakamisesta Hongkongiin saapuessa.

Aasiaan matkatessa pidemmäksi aikaa suositellaan ottamaan useampi rokotus. Itse ilmoitin netissä lähtöaikeistani YTHS:ään ja sain heiltä kattavat ohjeet siihen, mitä rokotteita minun kannattaisi ottaa. Rokotteet ostetaan itse apteekista, mutta pistokset voi käydä otattamassa YTHS:llä. Tähän on hyvä varata muutama satanen, riippuen siitä, mitä rokotteita on ottanut ennestään. Twinrix-rokotteen (hepatiitti) ensimmäinen piikki tulisi ottaa jo puoli vuotta ennen vaihdon alkua.

Saapuminen vaihtokohteeseen

Kun sitten saapuu Hongkongiin, on hyvä hankkia mahdollisimman pian Octopus-kortti, jolla pystyy matkustamaan metrolla ja myös maksamaan useissa paikoissa ympäri kaupunkia, myös kampuksella. Kortti kannattaa hakea pian myös sen takia, että siihen on mahdollista saada opiskelija-alennus. Asumisesta sen verran, että ainakaan CUHK:n soluhuoneissa ei ole petivaatteita, peittoa tai tyynyä. Lähin IKEA on parin metropysäkin päässä Shatinissa. Myös keittiötarvikkeet tulee itse ostaa. Omasta mielestäni keittiö oli liian likainen ja länsimaalaiset raaka-aineet niin kalliita (kannattaa varautua siihen, että Hongkong on melkoisesti Suomea kalliimpi, jos haluaa syödä, kuten täällä on tottunut syömään), että lopulta en kokannut kertaakaan. Myös tavarat katosivat valitettavan usein yhteisistä tiloista. CUHK:n kampus on kuin pieni kaupunki vuorella, ja toistakymmentä ruokalaa mahdollistivat sen, ettei ruokaa tarvinnut itse tehdä. Vaihtoehtoja löytyy paikallisesta ruoasta länsimaalaiseen, hinta on noin 3-7 euroa ateria. Itse käytin noin kymmenen euroa päivässä ruokaan.

CUHK:ssa alempaa tutkintoa suorittavat jakavat huoneen kahden tai kolmen muun opiskelijan kanssa, joko paikallisten tai muiden vaihtareiden. Tämä saattaa olla raskasta, jos ihmiset ovat kovin erilaisia, mutta itselläni oli hyvä kokemus, meillä oli todella hauskaa ja aina oli seuraa! Sain huonekavereistani hyviä ystäviä ja matkustimme myös yhdessä. Kannustan kaikkia lähestymään tätä asumismuotoa avoimin mielin, sillä loppujen lopuksi neljä kuukautta on lyhyt aika jakaa huone. Kannattaa muuten ostaa kosteutta imeviä “palloja” vaatekaappiin, itselläni meni parit kengät homeen vuoksi pilalle. Hongkongissa ilmankosteus lähestyy sataa prosenttia, joten nahkaisten kenkien ynnä muiden vaatteiden mukaan pakkaamista kannattaa harkita kahdesti.

Tarvittaessa, kampuksella on oma terveyskeskus, josta saa ilmaiseksi hoitoa ja lääkkeitä. Antibiootteja he eivät kuitenkaan mielellään anna, eli suosittelisin ottamaan matkavakuutuksesta kaiken irti, mikäli esimerkiksi ruokamyrkytys ei mene parissa päivässä ohi. Kampukselta löytyy myös uima-allas ja runsaasti kuntosaleja, kannattaa ottaa selvää, mitä omalla “collegella” on tarjota. Oman collegesi saat tietää ennen vaihtoon lähtöä. Oikeastaan kampukselta löytyy kaikki mitä opiskelija tarvitsee: kauppa, kahviloita, ruokaloita, pankki ja pankkiautomaatteja, kirjastoja ja ryhmätyötiloja.

Opinnot ja opiskelu

Opinnot tuntuivat jokseenkin helpommilta kuin täällä Helsingissä, tosin en opiskellut omaa pääainettani. CUHK:ssa tunnutaan arvostavan paljon ryhmätöitä ja niitä olikin melkein joka kurssilla. Tenttejä on yleensä kaksi per kurssi, midterm ja final, jotka ovat monivalintakokeita. Toki kursseissa on eroja. Luennot ovat pidempiä kuin HY:ssä, yleensä luento kestää 2 tuntia 45 minuuttia ja siinä on pieni tauko välissä. Luennoilla ei välttämättä ole läsnäolopakkoa, mutta usein niillä tehdään tehtäviä, jotka vaikuttavat arvosteluun. Arvosteluasteikko on A:sta D:hen, ja kilpailu on kovaa. Paikalliset viettävät kirjastossa pitkiä aikoja, ja siellä on myös paikkoja, missä nukkua. On tavallista, että koetuloksen keskiarvo on muutaman pisteen päässä maksimipistemäärästä. Koska meillä on viisiportainen arvostelu, kurssini arvostellaan kuitenkin hyväksytty-hylätty-asteikolla, joten en ottanut arvosanoista sen suurempaa stressiä. Kokeissa menestyminen edellytti toisinaan harmittavan paljon nippelitiedon ulkoa opettelua, ylipäätään opinnot keskittyivät enemmän ulkoa opetteluun ja tiedon ottamiseen annettuna kriittisen pohdinnan sijaan. Kurssisisällöt koin kaiken kaikkiaan mielenkiintoisiksi ja spesifimmiksi kuin kotiyliopistolla.

Hongkong on suurkaupunki, jossa riittää aina tehtävää. Kannattaa lähteä moneen mukaan! Itselleni hienointa oli tutustua niin moniin ihmisiin eri maista ja kulttuureista. Matkustelimme yhdessä ympäröivissä maissa ja kävimme katsomassa nähtävyyksiä sekä myös juhlimassa. Ruokaa, taidetta ja juhlia löytyy jokaiseen makuun, kannattaa myös tsekata paikallinen suosikki, raviradat. Hongkongissa puhutaan melko hyvää englantia, paikallinen kieli on Kantonin kiina. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, ja esimerkiksi kampukselta löytyy varmasti erilaisia kerhoja, joissa paikalliset haluavat tutustua vaihtareihin. Itse osallistuin Nordic Festivalin järjestämiseen, jossa pohjoismaalaiset vaihtarit esittelivät kotimaitaan. Moni paikallinen opiskelija, tuleva Suomen vaihtari, tulikin esittäytymään ja kyselemään Helsingistä.

Lähtö Aasiaan saattaa olla kulttuurishokki. Minulle kaksi ensimmäistä kuukautta olivat mielettömän hauskoja, kaikki oli uutta ja hienoa. Sitten alkoi kaipuu länsimaalaista ruokaa kohtaan, etenkin salaatteja kaipasin (salaattiainekset myös olivat mielestäni liian kalliita, jotta olisin niitä ostanut). Harmitti myös hongkongilainen taipumus keittää kasvikset ja kala ja annosten hiilihydraattipainotteisuus (lähinnä riisi). Myös Unisportia muistelin kaiholla. Palasin mielelläni Suomeen neljän kuukauden opintojen ja kuukauden matkustelun jälkeen, mutta kaiken kaikkiaan olen todella iloinen, että tuli lähdettyä. Vaihto on ainutkertainen mahdollisuus päästä (opiskelijaystävälliseen hintaan) uppoutumaan toiseen kulttuuriin ja vertailemaan yliopistoja. Olin ollut jo aikaisemmin vaihdossa ja kannustankin kaikkia hakemaan useampaan vaihtoon, jos vain kiinnostusta on!

National University of Singapore, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

National University of Singaporeen (NUS) haettiin kevätlukukaudeksi syyskuussa, ja virallinen hyväksymismeili tuli noin marraskuun puolessa välissä. Ennen lähtöä saa varautua täyttämään loputtomalta tuntuvan määrän erilaisia lomakkeita, mutta se on vaivan arvoista! NUS:in nettisivuilla ja yliopiston lähettämissä sähköposteissa on kattavat ja yksityiskohtaiset ohjeet kaikesta tarvittavista paperityöstä. Yliopisto lähettää ohjeet myös opiskelijaviisumin (Student Pass) ja asunnon hakuun sekä muistilistan papereista, jotka tulee olla mukana Singaporeen saapuessa.

Sähköposteja kannattaa siis hakuvaiheessa seurata tarkkaan. Yliopisto meilaa tietoa myös vapaaehtoisista orientaatioviikon tapahtumista, joihin kannattaa oman kiinnostuksen mukaan ilmoittautua. Niissä on helppo tutustua muihin vaihtareihin ja Singaporeen. Itse olin mukana myös yliopiston järjestämässä Buddy-ohjelmassa, jossa vaihtarit mätsätään vapaaehtoisen paikallisen ”buddyn” kanssa. Ohjelmassa pääsi tutustumaan Singaporeen ja paikallisiin opiskelijoihin pintaa syvemmältä heti lukukauden alussa.

Muita ennen lähtöä hoidettavia asioita ovat ainakin rokotukset, matkavakuutus ja lentolippu. Itse halusin matkustella vielä lukukauden jälkeen, joten hankin etukäteen pelkän menolipun. Lentoyhtiöiltä kannattaa tsekata mahdolliset opiskelijahintaiset liput, sillä etenkin yhdensuuntaisissa lennoissa alennus saattaa olla huomattava. Rahaa kannattaa muutenkin alkaa säästämään hyvissä ajoin, sillä etenkin alussa sitä kuluu erilaisiin hallintokuluihin ja myöhemmin etenkin matkusteluun, jota useimmat vaihtarit harrastavat innokkaasti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Singaporeen noin viikkoa ennen varsinaisten luentojen alkua, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Orientaatioviikolla järjestetään tervetuliaisluento, virallinen rekisteröitymispäivä ja erilaisia vapaa-ajan tapahtumia. Mikään näistä ei ole ehdottoman pakollinen, mutta helpottaa asioiden hoitoa. Orientaatioviikko antaa lisäksi aikaa tutustua Singaporeen ja muihin vaihtareihin.

Alkubyrokratia paikan päällä vaati jonkin verran jonottamista ja lisää lomakkeiden täyttämistä, mutta ohjeita seuraamalla se sujui kivuttomasti. Virallisten tiedotuskanavien lisäksi vaihtareilla on myös omia FB-ryhmiä, jotka olivat lukukauden alussa todella aktiivisia. Vastauksia mieleen tuleviin kysymyksin ja tekemistä löytyy siis varmasti. Vaihtarien itse organisoimiin hengailuihin kannattaa lähteä mukaan heti alussa, koska niissä on helppo tutustua ihmisiin ja solmia ystävyyssuhteita koko vaihdon ajaksi.

Kannattaa ottaa huomioon, että opiskelijaviisumin saamisessa kestää noin pari viikkoa ja sitä ennen ei saa poistua maasta.

Asuminen

Hain huonetta kampuksen asuntoloista ja sainkin sellaisen Cinnamon Collegesta. Suosittelen hakemaan huonetta kampukselta, koska kampus on hieno ja sieltä löytyy luentosalien lisäksi kaikki muutkin opiskelijan tarvitsemat palvelut, esimerkiksi kauppoja, ravintoloita, food courteja, opiskelutiloja, tietokoneluokkia, ympäri vuorokauden auki oleva Starbucks sekä opiskelijoille ilmainen kuntosali ja uima-allas. Singaporessa vuokrat ovat yleisesti ottaen korkeita, mutta kampuksen asuntolassa asuminen on huomattavasti yksityisiä vuokra-asuntoja edullisempaa. Kampuksella asuukin suurin osa vaihto-opiskelijoista ja myös paljon paikallisia opiskelijoita, joten meininki on hyvin yhteisöllistä. Asuntoloilla on omia tapahtumiaan ja esimerkiksi Cinnamon Collegessa opiskelijoilla oli mahdollisuus tulla lajitelluksi ”tupaan”, jotka järjestivät omia iltamiaan.

Lähes kaikissa asuntoloissa asutaan yhden hengen huoneissa, joten omaakin rauhaa oli tarjolla. Omassa huoneessani ei ollut ilmastointia, pelkästään kattotuuletin, mutta kuumuuteenkin tottui. Kampuksella on onneksi paljon ilmastoituja opiskelutiloja.

Cinnamon Collegessa vuokraan kuului pakollinen meal plan, eli etukäteen maksetut aamiaiset ja illalliset asuntolan ruokalassa. Ne olivat hyviä ja käteviä, vaikka olikin turhauttavaa maksaa meal planista silloinkin, kun ei ollut paikalla ruokia syömässä. Kampuksella on myös useita food courteja, joista saa lounaan muutamalla eurolla. Ruoka on ylipäätään iso osa kulttuuria ja pääosin todella hyvää. Eri Aasian maiden keittiöt ovat hyvin edustettuina.

Opiskelu ja opetus

NUS:illa on lista vaihtareille avoimista kursseista, jossa on paljon valinnanvaraa. Lukukauden alussa ei vielä kannata säikähtää, jos ei ole saanut haluamiaan kursseja. Ensimmäisillä viikoilla on add/drop –jakso, jonka aikana omia kursseja voi poistaa tai lisätä. Useimmat vaihtarit tuntuivatkin loppujen lopuksi saaneen haluamansa kurssit.

Paikalliset opiskelevat kovalla intensiteetillä ja paineet ovat huippuyliopistossa kovat, mutta onneksi vaihtarien ei yleensä tarvitse stressata arvosanoista yhtä paljon. Töitä kursseissa kuitenkin riittää. Kurssit ovat laajoja ja kestävät koko lukukauden. Opiskelin Faculty of Arts and Social Sciencessä, ja kursseihini kuului luento kerran viikossa ja joka tai joka toinen viikko tutoriaali, jossa luennon ja artikkelien aiheista keskusteltiin pienryhmissä. Läsnäoloa vaativaa opetusta ei siis ollut paljon, mutta itsenäistä työskentelyä on. Kursseihin kuului viikoittain luettavia artikkeleita, tutoriaaleihin valmistautumista, ryhmätöitä, esseitä ja loppukoe. Ryhmätyöt vaativat melko paljon aikaa, koska paikalliset haluavat yleensä panostaa niihin ja tavata lähes viikoittain. Ne olivat kuitenkin myös hyvä tapa tutustua paremmin paikallisiin opiskelijoihin ja heidän opiskelutyyliinsä.

Toki opintojen vaativuus riippuu paljon siitä, kuinka paljon niihin itse haluaa panostaa. Omat kurssini olivat mielenkiintoisia ja professorit todella motivoituneita, mikä näkyi huolella valmistelluissa luennoissa ja siinä, että he tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita opiskelijoista. Singaporelaiset ovat myös valmiita tekemään opintojen eteen paljon töitä. Nämä seikat tsemppasivat hoitamaan kurssit kunnialla läpi, mutta opinnoista ei kannata kuitenkaan ottaa liikaa paineita. Itselläni jäi hyvin aikaa myös matkusteluun ja ajanviettoon muiden vaihtareiden kanssa. Kurssien arvostelu oli mielestäni reilua ja kohtuullista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Singapore on hyvä valinta vaihtokohteeksi, sillä yliopisto on hyvätasoinen, kampus upea ja Singaporen sijainti kätevä Kaakkois-Aasiassa matkusteluun. Suomen talven vaihtaminen tropiikin aurinkoon ei myöskään haitannut. Singapore on muihin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna länsimainen ja asiat hoituvat yleensä sujuvasti, joten maahan on helppo sopeutua. Toisaalta Singapore tarjoaa myös eksotiikkaa, monin tavoin Suomesta poikkeavan yhteiskunnan ja monimuotoisen kulttuurin. Reissatessa on myös aina yhtä pysäyttävää nähdä, millainen poikkeustapaus Singapore on naapurimaihinsa verrattuna.

Singaporen lait ovat ankaria ja esimerkiksi huumeiden maahantuonnista voi saada kuolemantuomion, mutta vaihtarin jokapäiväisessä elämässä tiukka kuri näkyy lähinnä Singaporen yleisenä turvallisuutena ja hämmästyttävänä siisteytenä.

Yleinen hintataso on Singaporessa korkea, mutta monet vaihtarien tarvitsemat asiat (kampuksella asuminen, food courteissa syöminen, julkinen liikenne) suhteellisen edullisia. Alkoholi on Singaporessa kallista, mutta kannattaa seurata klubien opiskelijavieraslistoja, joilla sisäänpääsy on ilmainen. Keskiviikkoisin klubeilla on lisäksi ladies night, jolloin naisille tarjotaan ilmainen sisäänpääsy ja yleensä myös drinkkilippuja.

Julkinen liikenne toimii sujuvasti ja aikataulussa. Kampus on jonkin verran syrjässä kaupungin keskustasta. Metro lopettaa kulkemisen puolenyön aikaan, joten öisin käytimme kulkemiseen Uberia ja taksia, joka on Singaporessa verrattain halpa.

Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella Singaporea vaihtokohteena. Vaihdossa tutustui hienoihin ihmisiin ja muistoihin jäi lukemattomia unohtumattomia kokemuksia. Neljä kuukautta kuluu nopeasti, joten vaihdosta kannattaa ottaa alusta lähtien kaikki irti!

Tokion yliopisto, syksy 2016

Fysiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Tarvittavat asiat ennen lähtöä hoituivat aika hyvin yliopistolta tulleita ohjeita noudattaen. Alkuun ohjeet tulivat vain Helsingin yliopistolta ja hyväksymisen jälkeen ohjeet alkoivat tulla enemmän Tokion yliopiston puolelta. Hyväksymistieto tuli hyvässä vaiheessa toukokuussa, jolloin aikaa jäi hyvin vielä paperihommien hoitamiseen. Kunhan hakemukset ja muut sai täytettyä, niin kaikki hoitui sujuvasti. Itselleni ainoa yllättäen ilmennyt asia oli, että CoE on voimassa vain kolme kuukautta ja sen aikana täytyy myös saapua Japaniin. Tästä ei ollut kummankaan yliopiston ohjeissa mainittuna. Japaniin täytyy siis saapua sekä CoE:n että viisumin voimassaoloaikana. Suureksi onnekseni olin sattumalta varannut lentoni juuri CoE:n viimeiselle voimassaolopäivälle, joten ei tarvinnut alkaa selvittämään, mitä ongelmia sen vanheneminen voisi tuottaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yleistä

Aivan aluksi ensimmäisten päivien aikana oli haettava asumiskortti kaupungintalolta sekä rekisteröidyttävä terveysvakuutukseen, mutta tämä hoitui helposti parissa tunnissa, etenkin japanin kielitaidon avulla. Yliopistolla oli pian Japaniin saapumisen jälkeen orientaatio, jossa selvisi hyvin pikaisesti tehtävät asiat kuten apurahan saaminen. Apurahaa varten tarvitsi tilin Japanissa, mutta siihenkin ohjeet tulivat etukäteen sähköpostilla. Huom. tässä on kyseessä JASSO-apurahasta, joita kaikki lähtijät eivät saa, mutta myönnetään Japanissa. Tokion yliopistolla sekaannusta aiheutti monet erilaiset ulkomaalaiset opiskelijat, jotka usein kuitenkin niputettiin samaan jostakin syystä. Vaihto-opiskelijoita omalle fysiikan laitokselleni saapui yhteensä vain viisi, ja ensimmäinen orientaatio olikin vain meidän kesken ja kertoi juuri vaihtoon tärkeitä asioita. Tässä orientaatiossa jaettiin iso nippu papereita, joissa luki myös tiedot kahdesta muusta orientaatiokerrasta, joista ei oltu aiemmin mainittu. Kun menin toiselle orientaatiokerralle, selvisi, että se olikin lähinnä juuri ulkomaalaisille (90% kiinalaisille) opiskelijoille, jotka opiskelevat koko tutkintonsa Tokion yliopistossa. Tämän takia orientaatiossa oli vaihto-opiskelijalle lähinnä pelkkää turhaa tietoa. Nämä ulkomaalaisten opiskelijoiden yhdistetyt orientaatiokerrat tuottivat hieman hämmennystä, mutta niistäkin sai hyödyllistä tietoa irti, kunhan vältteli itselleen tarpeetonta asiaa kuten netissä tehtävää kurssi-ilmottautumista (vaihtarit hoitavat sen palauttamalla haluamansa kurssit paperilla).

Tarvittavat todistukset ja muut paperit oli etukäteisohjeissa hyvin ilmoitettu ja yllätyksiä ei niiden suhteen tullut. Passikuvia kunhan muistaa ottaa mukaan, niin muuten pärjää aika hyvin jo passin ja vaihtoonhyväksymistodistuksen avulla.

Terveydenhuoltoa en onneksi itse tarvinnut vaihdon aikana ollenkaan, mutta yksi yleinen yliopiston terveystarkastus oli, johon kaikkien piti osallistua. Siellä oli kaikki mielenterveyslomakkeista verikokeisiin ja röntgenkuviin asti. Kunhan matkavakuutus ja Japanin pakollinen terveysvakuutus ovat kunnossa, niin ongelmia ei pitäisi tulla sairaaloiden kanssa sairaustapauksissakaan.

Asuminen ja eläminen

Hain kesällä ennen vaihtoa kolmeen yliopiston asuntolaan, joista pääsin kolmanteen vaihtoehtooni. Kyseessä oli halpa ja vanha ja kaukana kampukseltani oleva asuntola. Vuokra oli yhteensä reilu 100 euroa kuussa laskien mukaan veden, sähkön ja kaasun. Lisäksi piti ostaa metrolippu pitkän matkan takia, joka oli noin 50 euroa kuussa. Ruokaan ja muihin ostoksiin pyrin käyttämään maksimissaan 20 euroa päivässä, mikä riitti todella hyvin, vaikka söin illallisen usein ulkona yliopiston lähellä. Lounasta sai koulun ruokaloissa noin viidellä eurolla päivässä. Kuussa kaikkineen rahaa kului yhteensä elämiseen noin 700 euroa sisältäen ruoat, asumiset ja matkat, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt tarvittaessa.

Asuntolani oli kuin tavallinen kerrostalo, mutta kaikki asukkaat olivat ulkomaalaisia opiskelijoita, tutkijoita tai professoreita. Ylemmissä kerroksissa asui myös paljon pariskuntia sekä lapsiperheitä. Koska asuntola oli kuin tavallinen kerrostalo, muihin asukkaisiin ei tullut pahemmin tutustuttua muuten kuin satunnaisesti törmäämällä käytävillä. Huoneessa oli oma vessa, suihku ja keittiö sekä sänky, pöytä ja kaapit. Lakanat ja peitot sai vuokrattua asuntolalta, mutta hintataso oli samaa puoleksi vuodeksi kuin ostamalla omat. Vuokraaminen lähinnä säästi vaivaa, kun ei ensimmäisenä päivänä tarvitse lähteä lakanaostoksille, vaan kaikki on huoneessa valmiina. Lautaset yms ruokailuvälineet täytyi kuitenkin kaikki ostaa itse, mutta halvalla ostaessa ei niihinkään paria kymmentä euroa enempää kulunut.

Asuntolassa ei muuten ollut asumisen kanssa ongelmia, mutta talvella iso ikkuna ja sen vuotavat reunat laskivat huoneen lämpötilan hyvin alas. Huoneessa oli sähkökäyttöinen ilmastointilämmitys, mutta sitä käytin vain hereillä ollessani. Kun ilmat kylmenivät, täytyi minun ostaa eristeteippiä ikkunan reunoihin, minkä ansiosta sain pidettyä sisälämpötilat siedettävissä lukemissa.

Opiskelu ja opetus

Opintojen valinta täytyi tehdä itse ja omalla vastuulla. Niihin tarvitsee oman valvovan professorin hyväksynnän, mutta itse sain täysin vapaasti valita omat kurssini. Suurinta huomiota täytyi kiinnittää vain Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin eli viisi kurssia per lukukausi Tokion yliopistolle. Kurssien opintopistemäärillä ei ollut väliä.

Ainakin fysiikan laitoksella kurssit vaihtuivat (lähes) kaikki vuosittain, joten edellisen vuoden kurssit ja Helsingin yliopistolle hakemusvaiheessa palautettu kurssilomake eivät auttaneet. Vasta keväällä ja kesällä ennen vaihtoa sain katsottua oikeat kurssit. Lopullisen valinnan tein vasta Japanissa kyselemällä tietoja miettimistäni kursseista valvovalta professoriltani.

Kurssit olivat hyvin helppoja käydä verrattuna Helsingin yliopiston fysiikan kursseihin. Lähes kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko, mutta kotona tehtäviä läksyjä ei ollut ja loppukoetta ei ollut millään valitsemistani kursseista. Kurssien arvosanat määräytyivät vain paikallaolojen sekä parin palautettavan lyhyehkön esseen perusteella. Kursseista tunsin pääseväni hyvinkin helpolla ja pienellä vaivalla. Tähän vaikutti myös, että pystyin valitsemaan pieniä ja helppoja kursseja, koska opintopistemäärällä ei ollut merkitystä.

Vaikka kursseja oli vain muutama ja ne olivat helppoja, yliopistolla tuli silti vietettyä suurin osa viikosta. Ajasta lähes kaikki kului tutkimusryhmän parissa. Kuuluminen johonkin tutkimusryhmään on pakollista ja tämän ryhmän johtava professori on oma valvova professori. Koska ryhmän parissa tulee vietettyä kaikki päivät tehden tutkimusta, on sopivan ja kiinnostavan ryhmän valinta tärkeää. Tämä on etenkin fysiikan laitoksella, en tiedä, miten muualla menetellään. Yliopistossa lähes kaikki kaverit syntyivätkin omasta tutkimusryhmästä, kun kaikki aika vietettiin heidän kanssaan jutellen ja työskennellen. Tutkimus oli kiinnostavaa, joten paikallaoleminen ei haitannut. Vaihtarina oli kuitenkin melko vapaata gradua/väikkäriä kirjoittaviin verrattuna, joten omia vapaapäiviäkin sai ainakin omassa ryhmässäni luotua. Tiukemmat professorit tai muuten vaan täysin Tokion elämäntyyliin haluavat voivat kyllä viettää kaiken ajan viikonloppuja myöten ryhmänsä kanssa. Itse olin paikalla suurimman osan arkipäivistä, mutta niinäkin päivinä yliopistolla tuli oltua aamukymmenestä iltakymmeneen.

Hyödyllistä tietoa

Itse olin ollut jo lukiossa vuoden vaihdossa Japanissa ja osasin japaniakin jo hyvin ennen tätä vaihtoa, joten sopeutuminen hoitui todella helposti. Suurin pelkoni oli yksin ruoan laitto, kun paikallisten kauppojen ruokia ei tunne ollenkaan. Tämäkin hoitui kuitenkin melko helposti ja muutamassa viikossa kauppaan ehti tottua hyvin. Tokion yliopistoon on melko korkea Japanin kielen vaatimus etenkin Helsingin yliopiston osalta, joten kielen osalta ei luulisi kenellekään suuria ongelmia koituvan.

Kännykkään netin saaminen mahdollisimman nopeasti on monelle oletettavasti tärkeää. Tässä on ongelmana usein, että virallisen liittymän saamiseen tarvitsee japanilaisen luottokortin, ostaa liittymän sitten mistä tahansa. Itselläni oli onneksi yksi japanilainen ystävä Tokiossa, minkä avulla sain maksettua käteisellä ystävälleni kännykän netti-sim-kortin. Lisäksi on myös tarjolla viikoista muutamiin kuukausiin olevia prepaid-netti-simejä, mutta niiden hintataso on selvästi korkeampi puoleksikin vuodeksi. Yliopistolla sekä asuntolalla oli ilmainen WLAN, mutta muuten liikenteessä on melko vähän langattomia nettejä, joten netin hommaaminen kännykkään kannattaa selvittää jo ennen lähtöä Suomesta.

Fudanin yliopisto, lukuvuonna 2016–2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen Kiinaan lähtöä kannattaa ajoissa tarkistaa passin voimassaoloaika sekä hakea opiskeluviisumia Kiinaan. Koko lukuvuoden kestävää vaihtoa varten haetaan 30 päivän X1-viisumia, joka vaihdetaan Kiinassa ensimmäisen kuukauden aikana oleskeluluvaksi. Yhden lukukauden mittaista vaihtoa varten haetaan X2-viisumia. Lisäksi kannattaa hankkia matkavakuutus.

Ennen lähtöä Fudanin yliopistolta tulee hyväksymiskirje, joka sisältää hyväksymistiedon (admission notice), ohjekirjeen ja kampuksen kartan. Ohjekirje kannattaa lukea huolellisesti, ja kannattaa huolehtia, että kaikki ohjekirjeessä mainitut dokumentit (ainakin admission notice, visa application form ja passikuvat) tulevat mukaan Fudanin yliopiston alkubyrokratiaa varten.

Viisumiasioista johtuen Kiinaan ei saa saapua kuin vasta muutama päivää ennen yliopistoon rekisteröitymistä. Kannattaa siis ostaa lennot vasta, kun yliopiston ohjekirje on saapunut ja tietää milloin rekisteröityminen alkaa. Itse lensin Kiinaan 26.8. ja rekisteröityminen yliopistolle alkoi 28.8.

Shanghaissa on kaksi lentokenttää: Shanghai Pudong ja Shanghai Hongqiao. Suurin osa kansainvälisistä lennoista saapuu Pudongin lentokentälle. Pudongin lentokentältä Fudanille voi kulkea metrolla, lentokenttäbussilla tai taksilla. Metromatka (linjat 2 ja 10) lentokentältä yliopistolle kestää lähes kaksi tuntia ja maksaa 7 RMB. Ulkomaalaisten opiskelijoiden asuntolaa lähin metroasema on Jiangwang Stadium (linja 10). Lentokenttäbussi numero 4 kulkee suoraan lentokentältä yliopiston läheiselle Wujiaochang-metroasemalle. Bussimatkassa kestää noin puolitoista tuntia ja lippu maksaa 20 RMB. Taksimatka taittunee hieman nopeammin ja kustantaa noin 200–300 RMB.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäiseen viikkooni Fudanin yliopistossa liittyi paljon byrokratiaa. Yliopistolle rekisteröidytään ohjekirjeen ilmoittamana ajankohtana. Rekisteröitymiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa – muistan jonottaneeni paikalla toista tuntia ja joutuvani palaamaan vielä seuraavanakin päivänä, sillä en ehtinyt saada kaikkia rekisteröitymisen osia tehtyä ennen kuin rekisteröitymispisteet suljettiin.

Rekisteröitymistä varten tarvitaan kiinalainen osoite ja puhelinnumero. Mukaan kannattaa ottaa passi, kaikki yliopiston ohjekirjeessä mainitut dokumentit, passikuvia ja käteistä rahaa. Helpoin tapa saada käteistä on nostaa sitä ATM-automaateilta, tosin ainakin oma suomalainen pankkini verottaa tästä melko suuren summan – paljon enemmän kuin muissa ulkomaissa. Käteistä valuuttaa voi Kiinassa vaihtaa missä tahansa pankissa, erillisiä valuutanvaihtotoimistoja ei ole.

Kiinan opetusministeriön säädöksen mukaan kaikkien Kiinan ulkomaalaisten opiskelijoiden pitää ostaa kiinalainen yliopiston tarjoama sairasvakuutus, riippumatta siitä onko sairasvakuutusta myös kotimaasta ostettuna. Fudanin yliopistolla tämä maksoi 400 RMB ja se ostettiin rekisteröityessä yliopistolle. Kyseisen vakuutuksen kattavuus on melko huono ja epäselvä, eivätkä edes julkisten sairaaloiden englanninkieliset palvelut kuulu vakuutuksen piiriin. Suosittelisin ehdottomasti vakuutuksen hankkimista myös Suomesta.

Opiskelen Fudanissa kiinan kielen opinto-ohjelmassa. Kyseiseen ohjelmaan opiskelemaan tulevat osallistuvat kielikokeeseen rekisteröitymistä seuraavina päivinä. Kokeessa on kaksi osaa: kirjallinen tietokoneella tehtävä osio ja suullinen osio opettajan kanssa. Kirjallinen osuus oli todella vaikea aikarajoitteensa vuoksi, sillä tunnissa piti ehtiä vastaamaan 60 kysymykseen. Suullinen koe puolestaan sisälsi rentoa juttelua opettajan kanssa. Kielikokeen perusteella määritetään, minkä kielitason tunneille opiskelija menee. Kielikokeesta ei kuitenkaan kannata stressata liikaa, sillä tasoa voi vielä vaihtaa ensimmäisen viikon aikana.

Ensimmäisinä viikkoina osallistuin myös kahteen orientaatiotilaisuuteen yliopistolla: ensimmäinen oli yliopistotasoiseen vaihto-ohjelmaan osallistuville suunnattu orientaatiotilaisuus, jossa kerrottiin Fudanin yliopiston säännöistä ja käytännöistä. Toinen oli paikallisen poliisin pitämä, jossa viisumiasiat nousivat tärkeimmäksi aiheeksi.

Kiinan lain mukaan ulkomaalaisten on ilmoittauduttava paikalliselle poliisille 24 tunnin sisällä maahantulosta. Jos asut Fudanin yliopiston asuntolassa, yliopiston asuntolan henkilökunta hoitaa asian puolestasi.

Yliopiston stipendiä varten minun piti avata pankkitili kiinalaisessa ABC-pankissa. Huom. vaihtoyliopiston apuraha kuului Helsingin yliopiston ja Fudanin yliopiston vaihtosopimukseen 2016-2017 asti. Sopimus on uusittu ja lähtijät ovat nykyisin vastuussa omista elin- ja asumiskuluista. Lähin pankki löytyy aivan Fudanin yliopistokampuksen pääportin vierestä. Pankin avaamista varten tarvitsin passin ja kiinalaisen puhelinnumeron. Mikäli et vielä puhu kiinaa kovinkaan hyvin, kannattaa pankkiin mennä jonkun kieltä paremmin osaavan kanssa, sillä englanninkielistä palvelua ei käytännössä ollut.

Pankin avaamisen lisäksi minun piti hankkia opiskelijakortti, jonka pystyi hankkimaan kampukselta määrättynä ajankohtana. Opiskelijakortille ladataan rahaa ja sitä voi käyttää muun muassa yliopistoruokalassa ruokailun maksamiseen.

Saavuin Kiinaan X1-viisumilla, joten kyseinen viisumi piti vaihtaa oleskeluluvaksi 30 päivän sisällä maahantulosta. Oleskelulupaa varten tarvitaan terveystodistus (physical examination). Rekisteröityessä yliopistoon ilmoittauduin myös terveystarkastukseen, joita järjestetään kampuksella lukuvuoden alussa. Terveystarkastus maksoi noin 660 RMB. Yliopiston pihalle ajoi bussi, jossa otettiin röntgenkuva keuhkoista, ultraääni sekä näkötesti. Terveystarkastuksessa otettiin myös verikoe ja täytettiin erilaisia lomakkeita. Terveystarkastuksen jälkeen meni noin viikko terveystodistuksen valmistumiseen.

Saatuani valmiin terveystodistuksen menin poliisiasemalle hakemaan oleskelulupaa. Tämä on tehtävä viimeistään 30. päivänä maahantulosta. Oleskelulupaa hakiessa tarvitset mukaasi passin, yliopiston admission noticen, vuokrasopimuksen, terveystodistuksen sekä passikuvia. Lisäksi poliisiasemalla täytetään lupahakemus. Oleskeluluvan hakemiseen kannattaa jälleen kerran varata aikaa: itse en usean tunnin jonottamisesta huolimatta saanut lupaa haettua yhtenä päivänä, vaan jouduin palaamaan poliisiasemalle seuraavana aamuna. Kun hain oleskelulupaa, sain paperisen todistuksen joka olisi (passin sijasta) oikeuttanut minut matkustamaan manner-Kiinassa. Manner-Kiinan ulkopuolelle ei voi tänä aikana lähteä.

Asuminen

Helsingin yliopiston ja Fudanin yliopiston väliseen kiinan kielen opintojen vaihto-ohjelmaan osallistuville kuuluu ilmainen majoitus kampuksella. Huom. vaihtoyliopiston ilmainen asuminen kuului Helsingin yliopiston ja Fudanin yliopiston vaihtosopimukseen 2016-2017 asti. Sopimus on uusittu ja lähtijät ovat nykysisin vastuussa omista elin- ja asumiskuluista. Huoneet ovat pääasiassa ulkomaalaisten opiskelijoiden asuntolan vanhemmissa sivurakennuksissa. Asuntolassa jaamme kaksi kylpyhuonetta neljän kämppäkaverin kesken, mutta kaikilla on omat makuuhuoneet. Makuuhuone on todella pieni ja varusteltu sängyllä, vaatekaapilla ja kirjoituspöydällä. Keittiötä asunnoissa ei ole, mutta asuntolan päärakennukselta löytyy kaikkien ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa jaettuja keittiöitä. Asuntolan päärakennus on uudempi. Sen asunnoissa nukutaan pääsääntöisesti kahden hengen huoneissa. Ulkomaalaiset opiskelijat ja kiinalaiset opiskelijat asuvat eri asuntoloissa.

Monet ystäväni asuvat yliopiston ulkopuolella. Shanghain vuokrataso on suunnilleen sama kuin Helsingissä, tosin vuokrat vaihtelevat paljon alueesta riippuen. Mikäli vuokraat asunnon yksityiseltä, kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota asunnon sijaintiin ja kulkuyhteyksiin. Matkat Shanghain sisällä saattavat nimittäin kestää jopa reilusti yli kaksi tuntia. Kannattaa myös tarkistaa, että teet virallisen vuokrasopimuksen vuokranantajan kanssa, sillä tarvitset sopimusta poliisille ilmoittautumiseen ja oleskeluluvan hakemiseen.

Opiskelu ja opetus

Kiinan kielen opinto-ohjelmassa en voi itse valita kurssejani, vaan ne määriytyvät tasoryhmän mukaan. Opetusta on noin 20 tuntia viikossa ja se jakautuu erilaisiin kiinan tunteihin: kuullunymmärtämiseen, intensiiviseen lukemiseen, ekstensiiviseen lukemiseen, puhekieleen ja kirjoittamiseen. Koulupäiväni alkavat useimmiten jo klo 8:00 ja päättyvät lounasaikaan. Opetus on yläastemaista, sillä opiskelemme samassa luokassa samojen luokkakavereiden kanssa joka päivä. Oppitunnit ovat 45 minuutin mittaisia ja läksyjä tulee suhteellisen paljon. Kaikilla tunneilla on läsnäolopakko, ja mikäli poissaoloja on enemmän kuin 30 % et pääse kurssista läpi.

Opetuksen taso vaihtelee paljon opettajasta riippuen. Jotkut tunnit tuntuvat todella hyödyllisiltä ja toisilla istumisella ei tunnu edistävän omaa oppimista paljoakaan. Vaikka en sanoisi tämän olevan tehokkain mahdollisin keino oppia kiinan kieltä, on oma kielitaitoni silti kehittynyt kuluneen yhdeksän kuukauden kanssa huimasti ja käytän nyt kieltä sujuvasti.

Yhdessä lukukaudessa suoritetaan kaksi kiinan kielen tasoa. Yhteen tasoon käytetään siis aina noin kahdeksan viikkoa, ja tenttien jälkeen siirrytään seuraavalle tasolle. Tason yli voi myös hypätä, mikäli tentit menevät hyvin. Oppikirjojen ostamiseen on täällä mennyt yllättävän paljon rahaa: uutena ostetut yhden tason oppikirjat ovat maksaneet minulle yli 200 RMB. Vuodessa olen siis käyttänyt noin 800 RMB eli yli 100 euroa oppikirjoihin.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Elämä Shanghaissa on kätevää – en esimerkiksi edes muista milloin olisin viimeksi käyttänyt pankkikorttia, sillä puhelimen WeChat Pay ja Alipay -sovelluksilla maksaminen on kätevämpää niin katuruokakojulla kuin ostoskeskuksessakin. Kaupunki on myös jatkuvassa muutoksessa – esimerkiksi tämän vuoden aikana Shanghaihin on ilmestynyt monta hieman Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmää muistuttavaa yritystä ja lainapyörän saa käyttöönsä 1 RMB maksulla.

Shanghaissa liikkuminen on mielestäni kätevintä metrolla. Kannattaa ostaa 20 RMB arvoinen metrokortti, johon voi ladata rahaa. Sama metrokortti käy maksuvälineenä myös busseissa ja takseissakin. Julkinen liikenne Shanghaissa loppuu iltaisin noin kello 22-23 aikaan metro- ja bussilinjasta riippuen. Tämän jälkeen kulkeminen tapahtuu takseilla, joiden hintataso on paljon Suomea halvempaa.

Shanghain hintataso on Suomea alhaisempi, mutta esimerkiksi länsimaisista tuotteista voi joutua maksamaan Suomea kalliimman hinnan. Olen aina tuntenut oloni todella turvalliseksi Shanghaissa – jopa turvallisemmaksi kuin kotona Helsingissä. Etenkin turistialueilla kannattaa kuitenkin pitää arvotavarat turvassa taskuvarkaiden varalta.

Kannattaa hyödyntää Fudanin yliopiston tarjoamia palveluita: opiskelijaruokaloista saa niin aamupalaa, lounasta kuin illallistakin ja yliopistolla on käytössä ilmaisia liikuntatiloja kuten kuntosali, sulkapallo-, koripallo-, tennis- ja lentopallokentät, pingispöytiä sekä kesäisin auki oleva uima-allas.

Fudanissa ulkomaalaiset opiskelijat tutustuvat todella helposti toisiinsa, etenkin jos asuu yliopiston asuntolassa. Fudanin yliopiston DIA (Department of International Affairs) järjestää myös erilaisia tapahtumia ja esimerkiksi Language Partner ja Fudan Buddy -ohjelmia, jossa kiinalaiset ja ulkomaalaiset opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Suosittelen ehdottomasti liittymään myös Fudanin kerhoihin ja opiskelijatoimintaan, vaikka kiinan kieli ei aluksi sujuisikaan kovin hyvin – itse liityin sekä kuoroon että tanssikerhoon, ja olen saanut kummastakin paljon paikallisia kavereita kummastakin sekä oppinut lisää kiinan kieltä.

Hokkaidon yliopisto, lukuvuonna 2015-2016

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymistiedon Hokkaidon yliopistosta syyskuussa alkaviin opintoihin huhtikuussa. Hakemusten palauttaminen viisumia ja asuntolaa varten alkoi heinäkuussa sähköpostin välityksellä. Kommunikointi yliopiston päästä oli nopeaa ja järjestelmällistä sekä ohjeistus erittäin riittävää. Koska vaihto-ohjelmani (JLCSP -ohjelma) on tarkoitettu japanin pääaineopiskelijoille, kaikki kommunikointi hoidettiin pääasiassa japaniksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopisto määräsi jokaiselle vaihto-oppilaalle oman tuutorin, jonka tarkoitus oli opastaa vaihto-opiskelijaa kohdemaan byrokratiassa ja varmistaa, että jokainen tarpeellinen virastoasia tuli suoritettua. Tuutori ei välttämättä ole japanilainen. Oma tuutorini oli kiinalainen, joka osasi sujuvasti englantia, mutta jonka japani oli vaatimattomampaa kuin omani. Tämä oli lievä pettymys, sillä kaikki toimenpiteet hoituivat virastoissa japaniksi eikä näin oman kielitaitoni tullessa vastaan ollut ketään, jolta olisin voinut hakea apua. Kielikompurointia lukuun ottamatta tuutorini hoiti kaikki asiat niin mallikkaasti, ettei minun pitänyt muuta tehdä kuin seurata häntä virastosta toiseen. Virastokierrokseen kuului mm. japanilaisen pankkitilin avaaminen, rekisteröityminen paikalliseen virastoon (区役所), kansallisen sairasvakuutukseen rekisteröityminen sekä ilmoittautuminen yliopistolle. Tuutorin avustuksen ollessa riittämätön kannattaa ystävystyä muiden vaihtareiden kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Alkubyrokratiasta ei kuitenkaan tarvitse ottaa turhaa stressiä, sillä yliopistolla oli ainakin omana vuonnani step by step -ohjeet saapuville opiskelijoille.

Puhelinliittymän avaaminen voi olla haastavaa, sillä monet operaattorit tarjoavat nykyään kytkykauppoja, jossa on ostettava uusi puhelin sekä sitouduttava liittymään ainakin vuodeksi. Liittymän sulkemisesta vuoden sisällä seuraa rangaistusmaksu. Moni vaihto-opiskelija päättikin jättää liittymän avaamatta ja sen sijaan osti paikallisissa tavarataloissa myytävän prepaid-data-kortin, jolla pystyi käyttämään (joskus hidasta) internetiä puhelimessa.

Asuminen

Oman rauhan ja Sapporon Helsinkiä edullisemman hintatason vuoksi päätin hakea omaa asuntoa. Asunto löytyi helposti ottamalla yhteyttä opiskelijakuntaan (Seikyou, 生協 englanniksi CO-OP) josta minut ohjattiin opiskelijoille tarkoitetulle asuntoesittäjille. Sain aivan yliopistokampuksen vierestä pienen, kalustetun yksiön. Asunnon varaaminen hoitui sähköpostitse, vaikkakin saapumisen jälkeen oli luvassa vielä paljon täytettäviä lomakkeita, muun muassa kotivakuutuksen hakeminen. Tämän lisäksi muuttamiseen vaadittiin vähintään vuoden vuokrasopimus (sain neuvoteltua tämän 2 viikkoa lyhemmäksi) sekä yhden kuukauden takuuvuokra. Japanissa kovin yleistä palkkiorahaa ei vaadittu. Normaalisti asunnon vuokraajan olisi pitänyt saapua Japaniin vajaa kaksi viikkoa etukäteen vakuutuksen yms. hoitamisen vuoksi, mutta sain sovittua asian niin että pääsin muuttamaan asuntoon heti seuraavana päivänä saapumisestani. Vaikka Japanissa seurataankin tiukasti sääntöjä, kannattaa aina yritellä neuvotella asiasta.

Ainakin omana vaihtovuotenani vain JLCSP-ohjelman saivat hakea omaa asuntoa. HUSTEP-linjan opiskelijoiden kannattaa varmistaa asia etukäteen yliopistolta.

Elinkustannukset

JLCPS-ohjelman stipendiehdot eroavat HUSTEP-linjasta ja lopulta en saanut vaihtoni ajaksi minkäänlaista stipendiä. Pärjäsin kuitenkin hyvin rahoittamalla elämiseni säästöillä, liikkuvuusapurahalla, opintotuella, osa-aikatöillä, vanhempieni avustuksella sekä pienellä määrällä opintolainaa. Varsinkin töiden saamiseksi verkostoituminen ja nimenomaan paikallisiin ihmisiin tutustuminen on tärkeää. Sain osa-aikatyöni vaivattomasti tuttuni kautta ja avustaessani paikallisessa Suomi-seurassa minua pyydettiin moneen projektiin mukaan, minkä koen olleen erittäin tärkeää kielitaitoni kehittymiselle sekä työkokemusten puolesta. Tapasin myös ihmisiä, joihin voin olla yhteydessä vaihtoni päätyttyä töiden merkeissä.

Syöminen ulkona on edullista ja myös yliopiston kampuksen ruokalat ovat erittäin opiskelijaystävällisiä. Japanissa vihannekset ja hedelmät ovat paljon Suomea kalliimmat, mutta vihannestoreilta saattaa löytää kauden vihanneksia edullisin tarjouksin.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Tutustuessani paikallisiin jätin ehkä satunnaisia tapauksia lukuun ottamatta tietoisesti väliin monet vaihto-oppilastapahtumat. Olin päättänyt vaihto-opiskelun Japanissa olevan ensisijaisesti kieliharjoittelua ja verkostoitumista varten, joten halusin välttää vaihto-opiskelijapiireihin jumittumiseen. Tämän lisäksi yllätyin kovin muiden vaihto-oppilaiden nuoruudesta. Suurin osa vaihto-opiskelijoista oli aasialaisia ja monet heistä olivat minua jopa 5 vuotta nuorempia. Olin itse vaihtoon lähtiessä 24.

Japanilainen yliopisto-opiskelu eroaa suomalaisesta lähinnä koulumaisuudellaan. Ajoissa olemista, aikataulussa pysymistä, ryhmätöitä ja läsnäoloa painotetaan huomattavasti enemmän kuin mihin olin tottunut. Varsinkin syyslukukaudella tämä aiheutti itselleni ahdistusta, koska tunsin, että minua kohdeltiin kuin lasta. Vaatimustaso kursseilla vaikutti myös aluksi hurjalta, mutta saatuani syyslukukauden arvosanat kävikin ilmi, että arvostelu on kovin löysää. Useat kurssit olivat kuitenkin muutamaa hutia lukuun ottamatta laadukkaita ja koin oppivani paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja japanin kielestä. JLCSP- ja HUSTEP-linjan kurssitarjonta on aikalailla samanlainen, mutta JLCSP-linjan opiskelijoille tarjotaan muutama japanin kieleen liittyvä kurssi japaniksi, joille linjan ulkopuoliset eivät voi osallistua. Nämä kurssit tukivat paljon japanin opiskelua.

Opiskeluohjelmaani sisälsi lähinnä japanin kursseja, juuri mainitsemani JLSCP-ohjelman kursseja sekä vapaaehtoisia englanninkielisiä luentoja. Otathan huomioon, että kv-toimiston vaatimukset kurssisuoritusten määrästä ovat korkeammat kuin mitä oma paikallinen vaihto-ohjelmasi saattaa vaatia. Kertaa siis hyvissä ajoin laatimasi opintosuunnitelma ja varmista kurssien riittävyys liikkumisapurahan saamiselle sekä Kelan opintotuelle.

Muuta hyödyllistä tietoa

Sapporo elinympäristönä ei ole suomalaiselle eksoottinen, mutta kooltaan se on loistava pyöräilylle. Talvi on huomattavasti lumisempi kuin Helsingissä ja kaasulämmityksen kalleuden takia kannattaa vaihtoon varautua riittävillä talvivaatteilla. Matkustelin vapaa-ajalla paljon, mutta varsinkin Hokkaidon mahtavat luontonähtävyydet vaativat usein autoa, joten ajokortti tai ajokortillinen ystävä on välttämätön.

National Institute of Education, Singapore, syksy 2016

Kasvatustieteen/luokanopettajan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Singaporeen opiskelemaan keväällä 2016. Huhtikuussa  sain tiedon, että heinäkuussa alkaisi kolmas yliopistovuoteni Singaporen erinomaisen maineen omaavassa National Institute of Educationissa (NIE).

Ennen lähtöä oli monta asiaa tehtävänä. Päällimmäisenä mieleen jäivät erilaiset paperit (reilu parikymmentä sivua), jotka oli huolellisesti täytettävä ja lähetettävä Singaporeen. Näistä ja muusta vaihtoon liittyvästä asioista sain jatkuvasti tietoa Singaporen vaihtokoordinaattorilta. Häneltä oli myös helppo kysyä mieltä askarruttavista asioista ja vastauskin tuli miltei aina jo seuraavana päivänä. Paperitulvan lisäksi hoidettavia asioita olivat mm. avustusrahan hakeminen Helsingin yliopistolta, opintotukimuutoksen tekeminen KELA:an, vakuutuksen hankkiminen, erilaisten rokotteiden ottaminen, ulkomaille muuttoilmoituksen tekeminen ja lentolippujen ostaminen. Lisäksi oli huolehdittava pakkaamisesta  ja esimerkiksi oman kodin paketoimisesta pahvilaatikoihin vuokralaisia varten. Tekemistä riitti ja heinäkuun puoliväli koitti yllättävän nopeasti.

Asuminen ja liikkuminen

Singaporessa on kaksi suurta yliopistoa: National University of Singapore (NUS) ja Nanyang Technological University (NTU). Näistä jälkimmäisen kampusalueella sijaitsee myös oma vaihtoyliopistoni, National Institute of Education (NIE). Kampusalue on Singaporen länsiosassa. Keskustaan kestää julkisilla matkustaa reilun tunnin, lentokentälle melkein kaksi tuntia. Tunti keskustaan saattaa kuulostaa paljolta, mutta toisaalta itse en ainakaan käynyt siellä kuin ehkä kerran viikossa, koska kampuksella on kaikki mitä elämiseen tarvitsee.

NTU:ssa ja NIE:ssa on yhteensä noin 20 000 opiskelijaa, joista noin puolet asuvat kampuksella. Asuntoloita kutsutaan sanalla ”hall” ja ne on luonnollisesti numeroitu rakennusjärjestyksensä mukaisesti, eli ensimmäinen on hall 1 ja viimeisin rakennettu on hall 16. Itse asuin hall 12:ssa, todella lähellä NIE:tä. Jaoin huoneeni paikallisen tytön kanssa, jonka kanssa ystävystyimme nopeasti. Kylpyhuone ja keittiö olivat yhteiset muiden kanssa. Minulla kävi todella hyvä tuuri, sillä sain huippukämppiksen ja huoneen melko uudesta asuntolasta. Jo tässä vaiheessa toteankin, että vaihtoon kannattaa lähteä avoimin mielin, ilman suurempia odotuksia. Näin ollen pienetkin positiiviset yllätykset tuntuvat mielettömiltä ja toisaalta takaiskuista selviää nopeasti hyvällä asenteella.

Julkinen liikenne toimii Singaporessa upeasti ja sen käyttö on helppoa ja edullista. Hieman yllättäen myös taksit ovat edullisempia kuin Suomessa, ehkä kolmanneksen tai jopa neljänneksen Suomen taksin hinnoista.

Opiskelu ja opetus

NIE:ssä on käytössä ”drop on, drop off ” -viikot, eli lukukauden kaksi ensimmäistä viikkoa on mahdollista lisätä tai vähentää kursseja tai vaihtaa jo valittu kurssi joksikin toiseksi. Mainio systeemi! Kun sain kurssivalintani tehtyä, ilmoitin niistä OKL:n vaihtokoordinaattorille sekä paikalliselle vaihtokoordinaattorille, joka teki meidän vaihto-opiskelijoiden ilmoittautumiset kursseille puolestamme. Vaihtarit ovat onnekkaasti etuoikeutettuja, ja pääsevät kursseille vaikka ne olisivatkin jo täyttyneet. Toisaalta meitä NIE:ssä olevia vaihtareita ei ollut kuin seitsemän. NTU:ssä opiskelevia vaihto-opiskelijoita – jotka asuvat samoissa asuntoloissa ja heihin tutustuu esimerkiksi harrastustoiminnan kautta – oli syksyn aikana noin 500. Eli ei kannata olla huolissaan, kavereita ympäri maailmaa löytyy varmasti. Kun kurssivalinnat oli tehty, sain lukujärjestyksen, joka oli samanlainen elokuun alusta aina marraskuun puoliväliin saakka. Tämä oli mukavaa vaihtelua Helsingissä opiskeluun ja toi oman selkeytensä, kun jokainen viikko oli kurssiaikataulujen puitteissa samanlainen.

NIE:ssä on paljon pienryhmäopetusta ja todella taitavat pedagogit. Opetuksen laatu oli aivan erinomaista. Hankaluutta välillä toi kuitenkin opettajan ymmärtäminen. Singaporen virallinen kieli on englanti, mutta siellä puhutaan omaa ”murrettaan” singlishiä, jossa on paljon malesian ja kiinan kielestä olevia muunnelmia ja erikoisia lauserakenteita. Paikallisten ääntäminen on myös hyvin erilaista kuin mihin olin suomalaisena tottunut. Singlishiin – kuten kaikkiin muihinkin kulttuurieroihin – kuitenkin tottuu ja ymmärrys lisääntyy päivä päivältä.

Singaporessa opiskeleminen on todella intensiivistä ja töitä tehdään yön pikkutunneille saakka. Menestyminen on paikalliselle opiskelijalle kaikki kaikessa. Vinkkini ehkä onkin, että kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa myös joku tai joitakin kevyempiä kursseja, kuten taito- ja taideaineden pedagogisia kokonaisuuksia. Näin lukukaudesta selviytyy opiskelematta öitä myöden.

Vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville

On sanomattakin selvää, että kaikki pakolliset asiat kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen lähtöä, jotta sitten viimeisimpinä viikkoina voi keskittyä pakkaamiseen ja tunteeseen että ”kohta lähdetään!”.

Koska lukukausi alkaa Singaporessa Suomen parhaana kesäloma-aikana (heinäkuun lopulla tai elokuun alussa), jouduin välillä odotella toista viikkoa, että sain Helsingin yliopistolta vastauksia opintoihini liittyen. Kannattaa siis kysyä ennen vaihtoon lähtemistä, että kehen tulee olla yhteydessä. Itse jouduin tekemään itsenäisiä päätöksiä kursseihini liittyen, kun varmistusta Suomesta ei tullut yrityksistäni huolimatta. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin, mutta Suomen kesäloma-ajat kannattaa ottaa etukäteen huomioon.

Uusia kokemuksia ja ihmisiä tulee vastaan jokaisena päivänä. Itse pääsin paljon myös matkustelemaan. Singaporesta lähtee halpoja lentoja lähimaiden upeisiin kohteisiin ja ainakin minulle sopi reppureissailu: ensin oltiin jossain eksoottisessa maassa suurinpiirtein viikko ja sitten pääsi taas takaisin turvalliseen ja puhtaaseen kotimaahan, Singaporeen.

Kaikista tärkeintä on lähteä vaihtoon avoimin mielin ja ylipäätään lähteä! Viisi kuukautta vaihto-opiskelijana avartaa maailmankuvaa ja kotimaahan palatessani vasta ymmärsin, kuinka paljon erilaisia kokemuksia, ajatuksia ja kohtaamisia rikkaampana sain jatkaa opintojani ja elämääni koti-Suomessa.