Category: Vaihtokertomuksia Aasiasta

Posted on

Vaihtokertomus, National Institute of Education (NIE, Singapore), syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin unelmoinut vaihtoon lähdöstä jo lukiosta asti ja kolmantena opiskeluvuonna sain vihdoin mahdollisuuden hakea vaihtoon. Tuutorini ja ystäväni olivat olleet Singaporessa vaihdossa ja kertoivat siitä vain hyvää. Pääasiassa valitsin Singaporen, koska en ollut koskaan käynyt Aasiassa ja halusin tutustua siihen maanosaan, koska Singaporessa on varmasti lämmin ja koska siellä puhutaan englantia. Olin myös kuullut, että NIE:ssä opetus on huippulaatuista.

Hakuprosessi alkoi jo syksyllä 2017, kun hain Helsingin yliopiston vaihtopaikkaa. Hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli alkuvuodesta 2018, jolloin piti hakea itse kohdeyliopistoon NIE:en. Maaliskuussa paikka NIE:ssä varmistui. Siinä vaiheessa kohdeyliopistoon piti lähettää mm. opintosuoritusote, todistus englannin kielen taidosta, ylioppilastodistus englanniksi ja kopio passista. Monessa kohtaa tarvittiin myös tietyn kokoisia värillisiä ja värittömiä passikuvia (mm. opiskelijakorttiin ja viisumiin), joten niitä kannattaa ottaa halvalla jo etukäteen. Sain koko hakuprosessin ajan sähköpostiin selkeät ja hyvät ohjeet siitä, miten seuraavaksi tulisi toimia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kun saavuin Singaporeen, minulla piti olla tullissa mukanani NIE:stä lähetetty todistus siitä, että olin tulossa opiskelemaan. Tullista sai 80 päivän oleskeluluvan Singaporeen. Saapumistani seuraavana päivänä menimme hakemaan opiskelijaviisumit opintoneuvojamme johdolla virastosta. Siellä jouduimme odottelemaan useamman tunnin, mutta se oli myös hyvä tilaisuus tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin NIE:stä. Useat meistä, minä mukaan lukien, jouduimme jonottamaan melkein tunnin uuteen viisumikuvaan, sillä kuvan piti olla uudempi, kuin passissa ja siinä piti näkyä otsa. Viisumin odottaminen kuitenkin kannatti, sillä matkustellessa saimme käyttää aina singaporelaisten tullikaistaa, joka oli helppoa ja nopeaa ja vältyimme monilta jonoilta!

Ensimmäisenä päivänä yliopistolla piti ensin rekisteröityä kampuksen asukkaaksi (jos siis asui kampuksella) ja kuitata avaimet. Siitä lähdimme opintoneuvojamme kanssa kiertämään kampusta ja hakemaan mm. opiskelijakortin ja maksamassa loput lukukausimaksusta, sekä luomaan minulle tunnukset kampuksen koneisiin. NIE sijaitsee suuremman NTU:n eli Nanyang Technologican Universityn alueella. Välillä sen kanssa tuli ongelmia, koska joihinkin tapahtumiin päästäkseen olisi tarvinnut NTU:n sähköpostiosoitteen. Muuten toki kampuksella liikkuminen ja asiointi oli helppoa myös NIE:n opiskelijana. Erityisen tärkeää ensimmäisinä päivinä on hankkia singaporelainen sim-kortti, koska puhelinnumeroa tarvittiin moneen paikkaan. Itselläni oli hi card, enkä suosittele sitä muille, sillä siinä oli huonot diilit matkustuspaketeissa. Kun alkudiili loppui, piti osata erikseen ostaa puheaikaa ja siihen päälle arvoa netin käyttöön, mutta koska en tiennyt tätä, maksoin noin 30€ ylimääräistä.

Tärkeimpiä papereita, joita Singaporessa tarvitsi, olivat ehdottomasti viisumi (turkoosi ajokortin näköinen kortti), sekä opiskelijakortti, jolle pystyi lataamaan rahaa, jolla pystyi maksamaan mm. julkisissa kulkuvälineissä ja kampuksen ruokaloissa. Mukana oli myös hyvä pitää passia ja bussikorttia, jos sellainen oli erikseen, vaikka suosittelenkin käyttämään opiskelijakorttia bussikorttina. En enää näin vuoden jälkeen muista, mitä kaikkia papereita minulla piti olla mukana opintoja aloittaessa, mutta niihin oli selkeät ja tarkat ohjeet sähköpostissa.

Kaikista hankalinta alussa oli ilmastoinnin hankkiminen huoneeseen. Ilmastointia varten piti erikseen ostaa kortti, ja jotta sai ladattua arvoa kyseiselle kortille, tarvittiin erikseen sirullinen NETS-kortti, mutta koska Singaporessa käytiin siruttomien NETS-korttien uudistusta, ei kampuksella tai lähiasemilla enää myyty sirullisia NETSejä, enkä meinannut saada siis rahaa ladattua ilmastointikortille. Onneksi kaverini sai sirukortin minulle asti vielä Chinatownista keskustasta ja pystyin lataamaan arvoa ilmastointikortille. Ja todella kyllä suosittelen käymään läpi kaiken tämän vaivan, Singaporen 32 asteessa ilmastointi suomalaiselle on aika välttämätön!

Opiskelijaterveydenhuolto tapahtui Singaporessa NTU:n kampuksella erillisessä rakennuksessa. Siellä homma toimi niin, että ensin piti rekisteröityä tiskillä, mistä sai vuoronumeron. Toimintaperiaate oli ”first come first serve”, eli siellä hoidettiin vaivasta riippumatta tulojärjestyksessä, joten jonot olivat 2,5-5 tuntia pitkät. Eli jos joutuu lääkäriin, kannattaa varata useampi tunti. Kun esimerkiksi itse menin hakemaan malarianestolääkkeitä (=en ollut sairaana) lähdin terveyskeskukselta yleensä kiertelemään kampusta, lenkille, kauppaan ja syömään ja kävin noin puolen tunnin välein tarkistamassa, oliko vuoronumeroni lähellä. Ilmeisesti vakuutuksen turvin tai maksamalla enemmän voi mennä myös yksityiselle, mutta itse käytin vain opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Kampuksen terveyskeskuksessa on se hyvä puoli, että siinä on apteekki samassa, joten lääkkeet saa heti mukaan. NIE:llä on myös oma NIE Health Center, joka vastaa mielenterveyspalveluista. Sieltä voi saada esimerkiksi keskusteluapua ilmaiseksi.

Asuminen

Asuin NTU:n kampuksella, Hall XIV:ssä (eli neljässätoista). Kampus oli jaettu noin 30 ”Halliin”, joista jokaisessa asui pari sataa opiskelijaa. Hall 14 oli mukavan lähellä NIE:tä. NIE:n lähellä sijaitsevat myös mm. Hall 15, 13, 12, 3, 2, 8, 16 ja Tamarind Hall. Asuin kämppiksen kanssa, joka oli suomalainen insinööriopiskelija Tampereelta. Jaoimme noin 10 neliön huoneen, missä oli kaksi sänkyä, pöydät ja kaapit. Oli siis suomalaiseen silmään tosi ahdasta ja henkilökohtaista tilaa oli vähän. Oli kuitenkin aivan mahtavaa, että oli suomalainen kämppis, sillä pystyi käyttämään äidinkieltään väsyneenä päivän jälkeen ja jakamaan kokemuksia. Yhteiset vessat ja suihkut sijaitsivat käytävän päässä. Pyykkitupa oli alakerrassa ja pyykkejä pystyi kuivattamaan ulkona naruilla. Keittiöitä oli melkein joka kerroksessa, mutta keittiö käsitti siis yhden keraamisen levyn, hanan ja koneen, josta tuli kuumaa tai kylmää vettä. Singaporessa sai muuten juoda hanavettä, mikä oli hyvä! Singaporelaisilla on mielenkiintoinen tapa valvoa 3-4:ään aamuyöllä, yleensä opiskellessa tai juhliessa. Herkkäunisten kannattaa siis hankkia korvatulpat! Kaikki Hallit tarjosivat erilaisia mukavia harrastusmahdollisuuksia. Itse liityin esimerkiksi Hall XIV tanssitiimiin, mikä oli mahtavaa, sillä sain paikallisia ystäviä!

Kampuksella asuminen oli helppoa ja mukavaa. Ruokaloita oli joka Hallissa ja koulurakennuksissa. Hyvä ateria maksoi 2,5-5 dollaria, eli noin 1,5-4€. Parhaita ruokaloita olivat mielestäni Canteen 2, Tamarind Hallin Food Court ja NIE:n oma Canteen. Canteen 2 oli keskeinen paikka, jossa yleensä tapasi vaihtareita ja jossa aloiteltiin ennen illan rientoja. Keskeinen paikka kampuksella oli North Spine. Siellä oli mm. mäkkäri, subi, food court, kauppa, kirjasto, tulostusmesta, pankkiautomaatti, posti ja opiskelutiloja. Kampusta kiersi myös hyvä 5km lenkkipolku ja siellä oli ihana, suuri uima-allas, joka oli opiskelijoiden käytettävissä. NTU:n kampuksen miinus on sen kaukainen sijainti: keskustaan pääsi bussilla ja metrolla noin tunnissa. NTU:lta pitää mennä busseilla 179 tai 199 metropysäkille. Kampuksen sisällä voi käyttää myös punaisia ja sinisiä Campus Loopeja, kampuksen omia ilmaisia busseja, tai vihreää bussia, joka vie metroasemalle. Parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä oli kauppakeskus Jurong Point, missä oli isompia kauppoja, vaatekauppoja, elektroniikkaa, ruokapaikkoja ja leffateatteri. Suosittelen hankkimaan nettikaapelin tai modeemin heti aluksi, vaikka kämppiksen kanssa puoliksi, niin saa netin.

Opiskelu ja opetus

Alustava opintosuunnitelma piti tehdä ennen vaihtoon lähtöä. Ensimmäisellä viikolla Singaporessa saimme lukujärjestykset ja sai käydä testaamassa eri kursseja. Seuraavan viikon aikana piti lyödä lukkoon ilmoittamalla opinto-ohjaajalle, mitä kursseja halusi. Kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko ja vain lääkärintodistuksella sai olla pois. Omat opintoni olivat mielestäni mielenkiintoiset ja helpot, koska pystyin valitsemaan luokanopettajan pääainettani tukeviksi melkein mitä vain taito- ja taideaineiden kursseja, kuten kansantansseja, keramiikkaa, kiinalaista musiikkia ja draamaa. Työmäärä opinnoissa on reilusti suurempi, kuin Suomen opettajankoulutuksessa. Ryhmätöitä on paljon (ja singaporelaiset panostavat niihin ihan hullusti), tentteihin pitää oikeasti lukea ja esseet arvostellaan tiukasti. Singaporessa arviointiasteikko on kirjaimilla A, B, C, D ja F ja arvosanat laitetaan kursseittain gaussin käyrälle. On todella hankalaa saada A, sillä singaporelaiset panostavat kouluun älyttömän kovasti. Heillä nimittäin opiskelujen rahoitus riippuu saamistaan arvosanoista. Yleisestikin paikalliset ovat todella stressaantuneita ja työskentelevät aivan hulluna koulun eteen. Opiskelijoiden taso on kova, mutta niin on myös opettajien. Puitteet, raha, tilat ja opetuksen pienryhmämuotoisuus olivat todella kohdillaan NIE:ssä ja tunsin saavani todella laadukasta opetusta. On hyvä muistaa, että pukeutuminen NIE:ssä pitää olla säädyllistä: olkapäät, vatsa, varpaat ja polvet peitossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Sitten vielä vähän nippelitietoa ja arkiasiaa. Singaporessa on todella kuuma, mutta sisätiloissa ilmastointi on todella kylmällä, joten kannattaa pitää mukana pidempiä housuja ja neuletta tms. Singaporessa on todella turvallista ja ulkona uskaltaa liikkua milloin vain missä vain, ihmisiin voi luottaa ja he ovat ystävällisiä, vaikka puheesta voikin olla aluksi vaikeaa saada selvää. Se onkin itse asiassa yksi suurimmista hankaluuksista alussa, sillä singaporelaiset puhuvat singlishiä, omaa englannin puhetapaansa, johon kuuluu esimerkiksi ”lah”-liitteen käyttö. Hyvin tyypillistä oli esimerkiksi sanonta ”ken lah”, joka tarkoitti ”ok, sopii”. Puheeseen tottuminen aiheutti aluksi turhaumia, etenkin virallisissa tilanteissa, mutta helpottui ajan myötä. Somekulttuurista: singaporelaiset käyttävät tosi paljon caps lockia eivätkä melkein yhtään emojeita, mikä aiheutti ainakin itselleni monta väärinymmärrystä. Singaporen hintataso on vähän Suomen hintatasoa alhaisempi. 1,5 SGD (singaporen dollaria)=1€. Kannattaa ladata valuuttamuunninsovellus kännykkään matkailua ja laskemista varten. Suosittelen myös testaamaan erilaisia ruokia Food Courteilta ja Canteeneista, ne ovat tosi halpoja ja hyviä!

Säistä sen verran, että syksyllä Singaporessa on sadekausi ja päivittäin sataa vettä kuin supertoimivasta suihkusta ja lähes joka päivä vuoroin ukkostaa ja paistaa aurinko. Asteita on se 26-35 ja aina on super kosteaa. Iso ongelma on home, etenkin huoneissa. Siihen voi tuoda helpotusta tuulettamalla, käyttämällä ilmastointia ja ostamalla dehumidifiereita eli kosteudenpoistopurnukoita.

Ehdottomasti parasta vaihdossa olivat ystävät ja matkailu. Kannattaa mennä heti aluksi mukaan kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja vaihtari-infoihin ja yrittää jaksaa sosiaalisuusähkyä pari ekaa viikkoa. Kannattaa myös tutustua paikallisiin esim. koulun tai harrastusten kautta. Singapore on keskeinen ja turvallinen paikka, josta matkustaa muualle. Halpaa on esimerkiksi käydä Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa. Suosittelen erityisesti myös Intiaa, Japania, Kambodzaa ja Balia. Singaporessa itsessään voi myös nauttia kulttuurien kohtaamisesta: hyviä paikkoja tähän ovat esim. Chinatown, Little India ja Bugis. Suosittelen tutustumaan myös paikallisiin juhliin. Näistä syksyllä olivat mm. henkien kuukausi elokuu, kuujuhla ja diwali/deepavali. Singaporessa kannattaa ehdottomasti käydä myös keskustassa, Gardens by the Bayssa, Sentosalla ja jos tykkää, niin katsomassa F1-kisoja.

Ihanaa vaihtoa Singaporessa! Se on upea, turvallinen, kulttuurisesti rikas maa täydellisellä kelillä ja sijainnilla!

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, National University of Singapore, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vuoden 2016 syksyllä tiesin haluavani lähteä vaihtoon vuoden 2018 keväällä. Paljoa muuta en vielä siinä vaiheessa tiennytkään ja lähtö tuntui valtavan kaukaiselta. Päädyin valitsemaan Singaporen vaihtokohteekseni melko sattumalta. Halusin lähteä Euroopan ulkopuolelle ja huomasin hakuajan lähenevän loppuaan, joten etsin pikaisesti joukon yliopistoja, jossa voisin suorittaa toivomani viestinnän sivuaineen. Tästä joukosta valitsin kaksi vaihtoehtoani käytännössä arpomalla. Ensimmäinen vaihtoehtoni oli Singapore, toinen Boston. Kun ilmoitus valinnastani Singaporeen kuitenkin tuli, olin aivan uskomattoman onnellinen. Pääsisin maahan, josta en etukäteen tiennyt juuri mitään. Se oli jännittävää. Ja ainakin siellä olisi varmasti lämmin.

Muista jännittäneeni lähtöbyrokratiaa melko paljon. Vaihtoyliopistoni NUS (National University of Singapore) lähetti varmistuksen vaihdosta vasta melko myöhään, vain noin kaksi kuukautta ennen lähtöä, ja kaiken byrokratian hoitamiseen ei jäänyt kovinkaan paljoa aikaa. Lisäksi tarkoitukseni oli kirjoittaa kandi valmiiksi ennen lähtöä, joten puuhaa tuntu olevan jo aivan tarpeeksi. Ajankäytön lisäksi huomasin, että muuta jännitettävää lähtöbyrokratiassa ei oikeastaan ollutkaan. Singapore on käsittämättömän organisoitunut valtio ja tämä näkyy kyllä myös kaiken maailman lippujen ja lappujen täyttämisessä. NUS lähetti minulle lukuisia sähköposteja, joissa kehotettiin täyttämään milloin mitäkin. Jokaisen kehotuksen mukana tuli myös ohjeet siitä, miten mikäkin lomake piti täyttää ja mihin se milloinkin liittyi. Eniten hämmennystä aiheutti asunnon hakemisen yhteydessä ollut ”sääntötentti”, josta lähtötuutorini onneksi varoitti minua etukäteen. Se oli toki helppo, lähinnä nimellinen, mutta antoi jonkinlaista ensimakua siitä, kuinka paljon Singaporessa on erilaisia sääntöjä ja miten niihin ainakin virallisella tasolla suhtaudutaan hyvin vakavasti.

Joten niinhän siinä sitten kävi. Täytin ison pinkan lomakkeita, ostin lentoliput, pakkasin, vuokrasin kämppäni neljäksi kuukaudeksi ja kirjoitin kandin valmiiksi (ainakin melkein). Matka Singaporeen alkaisi tammikuussa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensikosketukseni Singaporen pään alkubyrokratiaan oli, kun lentokenttävirkailija Helsingissä kysyi, onko minulla viisumia. Ei. Ei minulla ollut. En ollut kuullutkaan sellaisesta. Panikoin.

Sitten tajusin, että minulla oli jotain muuta. Meidät oli kehotettu hakemaan niin kutsuttua ”Student Passia”, jonka hyväksynnän jälkeen olin saanut kirjeen ICA:lta (Immigration & Checkpoints Authority of Singapore). Näytin kirjeen virkailijalle.

”Jaa. Enpä ole tällaista ennen nähnytkään, mutta on sen verran virallisen näköinen, että eiköhän tuo kelpaa”, virkailija sanoi.

Se kelpasi. Student Pass tekee vaihto-opiskelijoista ”singaporelaisia” heidän opiskelujensa ajaksi. Se sallii meidän muun muassa mennä kansalaisten jonoon rajaa ylittäessä, kunhan sen virallinen korttiversio on ensin saatu yliopistolla suoritettujen toimien jälkeen. NUS oli lähettänyt tähän liittyvät hyvin selkeät ohjeet ja muistilistan siitä, mitä kaikkea Student Passin hakemiseen tarvittiin (esimerkiksi passikuva ja maahantulokortin osa). Orientaatioviikolla järjestettiin yleisiä tilaisuuksia, missä kaikki toimittivat lippusensa ja lappusensa viraston työntekijöille ja noin viikko sen jälkeen vaihtarit tekivät kansainvaelluksen hakeakseen korttinsa yliopiston liikuntasalista. Tämän jälkeen olimme vapaita reissailemaan Singaporen ulkopuolelle mielin määrin ja monet vaihtarit olivatkin sitten poissa maasta lähes joka viikonloppu.

Student Passin lisäksi muuta viisumia ei tarvita, mutta kaiken kaikkiaan sen hankkimisissa ei ollut mitään ongelmia. Mikäli jokin vaadituista dokumenteista puuttui, asia saatiin kyllä kaikkien kohdalla järjestymään. Itselläni ei esimerkiksi ollut korttiin kelpaavaa valokuvaa, joten se otettiin hakemuksia tehdessä. Kuitenkin esimerkiksi kopio omasta passista kannattaa tulostaa jo etukäteen, ihan vaikka vain tympeän ja pitkää jonotusta sisältävän päivän helpottamiseksi.

Näkymä UTown Residencen 21. kerroksesta. Kuva: Noora I.

Asuminen

Suurin osa NUS:n vaihtareista pääsi asumaan kampukselle, joka sivumennen sanoen on aivan valtava. Erityisesti UTown, kampuksen pohjoisin ja uusin alue, on lisäksi aivan upea ja välillä jopa hämmentävän futuristinen rakennusten sisältä versoavine puineen ja kattouima-altaineen. Asunnot eivät kuitenkaan aivan vastaa ulkokuoren hienoutta, vaan ovat lähinnä juuri sitä, mitä ihan tavallisilta opiskelijasoluilta voisikin odottaa. Ei juuri mitään ylimääräistä. Itse asuin UTown Residencessä, jossa asuu enimmäkseen jatko-opiskelijoita. Meillä oli neljän hengen solu, jonka jaoin kolmen muun vaihtarin kanssa. Vessa, suihku, sohva, kaksi nojatuolia, ruokapöytä, jääkaappi ja mikro. Eli ei siis juurikaan ruoanlaittomahdollisuuksia, mikä vaati jonkin verran totuttelua. Opin kuitenkin muun muassa valmistamaan munakasta ja keittämään pastaa mikrossa, että hukkaan ei mennyt tuokaan kokemus.

Omissa huoneissa oli käytännössä vain sänky, pöytä ja vaatekaappi. Lisäksi kattotuulettimet, onneksi, sillä lämpötila oli yötä päivää yli 30. En tullut tavanneeksi yhtään vaihtaria, joka olisi saanut ilmastoiduin huoneen, mutta huomasin, että pelkällä tuulettimellakin pärjää vallan mainiosti (vaikka paikalliset opiskelijat kauhistelivatkin tätä suunnattomasti).

Asuminen kampuksella oli kaiken kaikkiaan huippu kokemus. NUS:ssa on aivan loistavat mahdollisuudet kaikenlaisiin aktiviteetteihin ja kampuksella toimii jos jonkinlaista klubia ja kerhoa, johon myös vaihtarit ovat tervetulleita. Ne ovat myös oivia paikkoja paikallisiin tutustumiseen.

Uima-altaita kampuksella on kaksi, yksi enemmän urheilulliseen uimiseen ja toinen lähinnä ruskettumiseen ja hengailuun. Kuntosaleja on lukuisia. Lisäksi kampuksen ruokalat ovat suuria ja sisältävät massiivisen määrän vaihtoehtoja eikä hintakaan päätä huimaa, noin neljällä dollarilla (n. 2,50e) saa jo vaikka minkälaisia herkkuja. Mikäli riisistä ja nuudeleista saa tarpeekseen, kampuksella on myös muun muassa pari italialaista ravintolaa, muutama pizzeria, Subway ja ”länsimaalaista ruokaa” myyvä koju lähes jokaisessa ruokalassa (suosittelen kuitenkin testailemaan paikallista ruokaa mahdollisimman monipuolisesti, singaporelaiset eivät turhaan ole ylpeitä ruokakulttuuristaan). Paras ruoka löytyy kuitenkin kampuksen ulkopuolelta niin kutsutuista Hawker Centereistä, joita Singaporessa onkin sitten lähes kaikkialla. Ne ovat käytännössä vain hieman organisoidumpi ja hygieenisempi tapa myydä katuruokaa ja paikallisetkin syövät niissä usein.

Yksi asia mitä vaihdoltani odotin, oli nimenomaan kampuksella asuminen, ja täytyy myöntää, että NUS vastasi odotuksiini todella hyvin. Kampus on viihtyisä, tekemistä riittää ja ihmisetkin ovat valtavan ystävällisiä.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat NUS:ssa toteutetaan niin kutsutulla ”Add and Drop” -prosessilla (kaikkialla paitsi oikeustieteellisessä ja kauppatieteellisessä tiedekunnassa, näillä kahdella on oma järjestelmänsä, josta en tiedä mitään). Tämä on vaihto-opiskelijoille huomattavasti yksinkertaisempi prosessi, kuin paikallisille, jotka joutuvat asettamaan haluamilleen kursseille panoksia ja käymään eräänlaista huutokauppaa. Itse tein kurssivalintani ennen lukukauden alkua ja tämän suosittelenkin tekemään huolella, koska ”Add and Drop” -prosessin päivät muodostuvat muuten stressaaviksi. Kyseessä on siis käytännössä noin kahden päivän mittainen aika, jolloin vaihtarit voivat muokata alkuperäisiä valintojaan, mutta vain kerran. Jos sattuu tekemään virheen, sitä joutuu selvittelemään kyseessä olevan tiedekunnan kanssa. Ainakin oman vaihtoni aikana luennot alkoivat välittömästä tämän ”Add and Drop” -prosessin jälkeen, joten mokien korjaamiseen ei käytännössä ollut juurikaan aikaa. Lisäyksenä nyt vielä se, että yliopistobyrokratia ei Singaporessa ole juurikaan nopeampaa kuin Helsingissäkään, joten asioiden hoitaminen kunnolla silloin kun niiden aika on, on järkevin, helpoin ja vähiten hermoja raastava tapa hoitaa ne.

Kurssivalintojen lisäksi alkupään stressiä aiheutti tutoriaaliaikojen valitseminen. Vaihtareille tämäkin oli ainakin vielä keväällä 2018 tehty hieman epäkäytännölliseksi, itselle sopivat tutoriaaliajat piti kirjoittaa paperilapulle ja viedä tiedekunnan toimistoon, jossa opiskelijat sitten jaettiin tutoriaaliryhmiin. Itse en saanut yhtään valinnoistani, vaan päädyin ryhmiin, joiden aikataulu ei ollut minulle se kaikista ideaalein. Lopulta tästä ei kuitenkaan aiheutunut muuta haittaa, kuin se, että jouduin kahdesti viikosta heräämään seitsemältä (ja tämän voi toki nähdä positiivisessakin valossa). Joustavuus siis kunniaan lukujärjestyksen teossa, mutta kiva on esimerkiksi pyrkiä saamaan perjantait tai maanantait (tai molemmat) vapaiksi, koska matkailu Singaporesta lähialueille on vaihtereiden keskuudessa aika suosittua. Ja ainakin omakohtaisen kokemuksen mukaan myös todella kivaa.

NUS on niin kutsuttu ”huippuyliopisto” ja sijoittuu rankingeissa aina Aasian parhaimmistoon. Huomasin, että tätä ei kannata yhtään pelätä. Se on itseasiassa lähinnä aika siistiä. Paikalliset opiskelijat viettävät usein aika paljon aikaa kirjastossa (siis koko päivän), mutta tämä on ainakin osittain pelkkää harhaa ja sitä ei kannata sortua uskomaan! Jos katsoo hieman tarkemmin, huomaa monien esimerkiksi katsovan animea, nukkuvan tai pelaavan miinaharavaa ja ympärivuorokautinen opiskelu on osin pelkkää silmänlumetta. Ihan tavallisella suomalaisen opiskelijan rytmillä pärjää vallan mainiosti, eikä tästä kannata stressata.

Ylipäätään opetus NUS:ssa on hieman erilaista kuin Helsingin yliopistossa. Kurssit toteutetaan luennoilla ja tutoriaaleissa, joista luennot ovat usein melko lailla opettajan monologeja, kun taas tutoriaalit pienryhmien keskustelevampia tilaisuuksia. Osaa niistä vetävät opetusassistentit, eli jatko-opiskelijat, joiden opettajantaidot vaihtelevat todella hyvästä todella huonoon.

Oman ja melko monen vaihtariystäväni kokemuksen mukaan tutoriaaleissa yleensä suuremmassa äänessä olivat nimenomaan vaihto-opiskelijat. Paikalliset tuntuivat usein harkitsevan sanojaan tarkemmin ja puhuvan vasta, kun olivat hyvin varmoja vastauksistaan. Koska myös aktiivisuus tutoriaaleissa pisteytetään, ei täysin hiljaiseksi jääminen ole kuitenkaan kovin suositeltavaa. Ainakin kaikissa omissa tutoriaaleissani keskusteluilmapiiri oli avoin ja juttuun oli helppo lähteä mukaan. Toisten sanomisia kunnioitettiin ja kuunneltiin ja keskustelua syntyi helposti, vaikka usein noin puolet ryhmästä saattoikin istua vain hiljaa.

Arvostelu tapahtuu NUS:ssa Gaussin käyrän avulla, mikä luo opintoihin aikamoisen kilpailuasetelman. Tärkeintä on se, että on parempi kuin muut. Vaihtareille tämä tuntuu olevan yleensä melko yhdentekevää, sillä harvalla arvosanat siirtyvät NUS:sta kotiyliopistoon. Monet paikalliset kuitenkin suhtautuvat kaikkiin koulutehtäviinsä suurella antaumuksella ja toisinaan myös melko kilpailuhenkisesti. Muistiinpanoja ei välttämättä lainata kaverille, mutta ryhmätöissä yhteishenki taas kukoistaa. Törmäsin ennen lähtöäni huhuun, että paikalliset opiskelijat välttelisivät vaihtereiden kanssa ryhmätöihin joutumista, koska ”vaihtarit ovat laiskoja ja täällä vain lomalla”, mutta itse en tällaiseen asenteeseen törmännyt kertaakaan. Päinvastoin, kaikki ryhmätyöt toteutettiin hyvällä yhteistyöllä eikä ryhmäjaossa ollut ongelmia. Enkä tavannut yhtään laiskaa vaihtariakaan, kaikki osallistuivat ryhmätöihin yhtä tehokkaasti.

Se, minkä koin itse NUS:n opetuksessa parhaaksi puoleksi, oli kaikkien kurssien selkeä yhdistäminen mahdolliseen työelämään. Ainakaan viestinnän kursseilla ei ainoastaan käyty läpi akateemisia konsepteja, vaan ne liitettiin selkeästi erilaisiin konteksteihin ja siihen, kuinka niitä pystyy käyttämään yliopiston ulkopuolella, oikeassa maailmassa. Tätä toivoisin joskus Helsingin yliopistoltakin.

NUS:n kampus. Kuva: Noora I.

Muuta Singaporesta

Singapore on jotenkin hyvin ainutlaatuinen maa. Monet tietävät siitä ainoastaan sen, että purkka on siellä laitonta (oikeasi vain sen myyminen ja muualle kuin roskiin laittaminen on) ja toiset luulevat sen olevan osa Kiinaa (vaikkei se ole lähelläkään). Singapore on panostanut valtavasti siihen, että se näyttäisi hyvältä, erityisesti länsimaalaisten sijoittajien silmissä, ja kaupunki onkin täynnä jos jonkinmoista todella vaikuttavaa rakennusta ja tapahtumaa. Vaikka maata johdetaan käytännössä melko autoritäärisesti ja vaalit ovat lähinnä nimelliset, kokevat monet paikalliset olevansa todella vapaita ja onnellisia. Lain rautainen ote on tehnyt Singaporesta yhden maailman turvallisimmista maista, jossa voi huoletta esimerkiksi jättää lompakon varaamaan pöytää kahvilassa vessatauon ajaksi ja löytää sen paikaltaan palatessaan. Tai kuten eräs Uber-kuljettajamme totesi, ”Singapore on maailman turvallisin maa sammua pitkän illan päätteeksi tien reunaan”.

Kaikkien elämä ei Singaporessakaan ole auvoisaa, vaan ulkomailta tuodut kotiapulaiset ja muu niin kutsuttu halpatyövoima näkevät maasta melko erilaisen puolen. Naispuolisten kotiapulaisten on tehtävä raskaustesti säännöllisin väliajoin ja keskeyttämätön raskaus johtaa työpaikan menetykseen ja karkotukseen maasta. Huumekaupasta taas seuraa Singaporessa kuolemantuomio ja koko ajan kehitellään entistä parempia keinoja kansalaisten valvomiseen. Kohtuullisen uusi innovaatio, älykkäät katuvalot, eivät tule olemaan Singaporessa pelkästään liiketunnistimella toimivia lamppuja ja säätutkia, vaan myös kameroita, jotka muun muassa tunnistavat kasvoja ja valvovat, että asiallinen käytös säilyy kaikkialla Singaporen kaduilla.

Maassa vain lyhyen aikaa piipahtavalle vaihto-opiskelijalle suurin osa näistä erikoisuuksista jää kuitenkin peittoon. Pinnalta Singapore on siisti, turvallinen, ystävällinen ja onnellinen maa, jossa pääsee helposti tutustumaan luontoon, kulttuuriin ja kaupunkielämään. Päällimmäisenä näkyvät keskustan pilvenpiirtäjät ja jokailtaiset valo- ja lasershowt, luonnon läsnäolo kaikista urbaanimmallakin alueella, sekä elämän ja liikkumisen yleinen helppous ja järjestelmällisyys. Ruokakulttuuri on suoraan sanottuna maagista, ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia ja ajanviettotapoja on jokaisen makuun. Käsittämättömän överit pilvenpiirtäjien katoille rakennetut yökerhot, näyttävät vaellusreitit, lukuisat museot ja galleriat sekä kaupungin eri alueet, joille saapuessaan tuntuu, kuin olisi kilometrin kävelymatkalla vaihtanut yllättäen maata tai jopa planeettaa tarjoavat jokaiselle jotakin.

Jotain, mitä olisin voinut tehdä toisin

Ensimmäinen virhe oli ottaa mukaan lämpimiä vaatteita. Enkä nyt tarkoita sellaisia, jotka olisivat Suomessa lämpimiä, vaan ihan tavallisia vaatteita. Esimerkiksi melko ohut, pitkähihainen paita. Ei. Nilkkasukkia pidemmät sukat. Ei. Polviin asti ylettyvät shortsit. Ei. Farkut. Ei. Nahkatakki. Ei missään nimessä. Asut, joita Singaporessa käytin, koostuivat lopulta seuraavista komponenteista: Sandaalit, t-paita, lyhyet shortsit, mekot, hameet. Samoja vaatteita käyttivät käytännössä kaikki muutkin, mutta luentosaleissa oli hyvä pitää mukana esimerkiksi ohutta neuletta – täysillä pauhaava ilmastointi kontrastoituna yli kolmenkymmenen asteen lämpöön tuntui monesti melko viileältä.

Ottaessani Suomessa rokotteita matkaa varten en ollut vielä täysin varma matkasuunnitelmistani. Puhuessani lääkärin kanssa tuli puheeksi myös malaria ja päädyin ostamaan sen torjumiseen vaadittavia pillereitä, vaikka en ollutkaan vielä varma matkasuunnitelmistani. Melko kalliit pillerit jäivät käyttämättä, sillä malaria ei loppujen lopuksi olekaan ihan niin yleinen, kuin ehkä täältä käsin kuvittelisi. Malarialääkkeitä saa Singaporestakin, joten voisin sanoa, että turha hankkia niitä Suomesta, ellei ole varmasti matkaamassa malaria-alueelle.

Yksi melko isoon rahan menetykseen johtanut virhe oli myös se, että ostin paluulippuni liian ajoissa, vailla kunnollista tietoa lukukauden loppumisesta. Sain vasta Singaporessa tietää, että aikamme majoituksessa loppuisi kolme päivää lentoani ennen. Vaihtoehdoikseni jäivät siis joko lennon siirtäminen tai kalliit hostelli- / hotelliyöt Singaporessa. Päädyin maksamaan lennonvaihdosta, mutta halpaahan sekään ei ollut. Kannattaa siis miettiä, haluaako ostaa paluulennon heti menolentoa ostaessa (silloin suosittelen varmistamaan päivämäärät tarkkaan), vai jättääkö mieluummin valinnanvaraa. Monet vaihtarit jäivät myös lukukauden loputtua Aasiaan matkustelemaan, eikä sekään ole huono vaihtoehto. Lisäksi, pääseehän sieltä Suomeen myös vaikka junalla. Se olisi varmasti aivan omanlaisensa seikkailu.

Posted on

Vaihtokertomus, Renmin University of China, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä: mitä mukaan ja miten valmistautua vaihtoon?

Noin paria kuukautta ennen vaihtoon lähtöä Renmin–yliopisto lähettää opiskelijalle kirjeen, jossa on yleistietoa koulusta ja kampuksesta. Alkupaketti ei ole kovin kattava, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli varsin riittävä alkuun pääsemiseksi. Kaikki  oikeasti tärkeä selviää paikan päällä. Varmuuden vuoksi passikuvia ja kopioita passista/viisumista kannattaa ottaa muutama enemmän kuin mitä virallisissa ohjeissa ohjeistetaan. Niitä kun saattaa tarvita muuallakin kuin pelkässä yliopiston byrokratiassa (esim. pankissa).

Kiina on edullisen hintatason maa. Lähes kaiken tarvittavan saa halvalla paikan päältä. On kuitenkin fiksua välttää ajattelutapaa “ostan kaiken tarvittavan Kiinasta ja heitän ne sitten vuoden päätteeksi pois”. Lukuvuoden lopussa näyttäytyvä ilmiö, jossa asuntoloiden käytävät täyttyvät henkareista, sateenvarjoista, siivousvälineistä, suihkutossuista, jatkojohdoista jne. tavaroista jotka ovat matkalla kaatopaikalle, on surullinen.

Länsimaalaiset lääkkeet ja perusvoiteet ovat asia, joita voi olla vaikea löytää Kiinasta. Olo voi olla orpo jos sairastuu, yrittää löytää rajoittuneella kielitaidolla lääkettä, ja ainoat joita tarjotaan ovat kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvia yrttejä ja liemiä. Hajusteettomat, herkän ihon voiteet, pesuaineet, shampoot jne. voivat myös olla hankalia löytää. Pekingin talvi on erityisen kuiva, joten jos on taipumusta iho-ongelmiin, niin omien rasvojen tuonti saattaa helpottaa elämää suuresti. Myös esimerkiksi aurinkovoidetta joka EI ole valkaiseva voi olla haastavaa löytää.

Jos tietokoneeseen haluaa asentaa VPN–ohjelman, on lataus suoritettava kotona, sillä pääsy lataussivustolle on todennäköisesti estetty Kiinassa. Puhelimeen on hyvä ladata valmiiksi WeChat–sovellus, kiinalainen Whatsapp, joka toimii pikaviestisovelluksena, lompakkona ja monena muuna.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kampukselle saapuessa tulee ensin ottaa suunta kohti International Culture Exchange Centeriä (tunnetaan paremmin nimellä 高丽楼, Gaoli building tai Korea building). Tämä on se rakennus, joissa suurin osa suomalaisista yliopistoista tulleista opiskelijoista todennäköisesti asuu. Saapumisesta tulee ilmoittaa tämän hotellinkaltaisen rakennuksen “front deskille” eli respaan. Näin tulee tehdä siinäkin tapauksessa, että on hakenut asuntolapaikkaa jostain toisesta asuntolarakennuksesta. Jonot voivat olla pitkiä, sillä suuri määrä uusia opiskelijoita on tullut tekemään saman kuin sinäkin: maksamaan vuokran ja hakemaan opiskelijoiden aloituspakettia jossa on mukana mm. Renminin opaskirja, asuntolan säännöt jne. Pitkien odotusaikojen välttämiseksi onkin suositeltavaa saapua Gaoli-rakennukselle heti aamusta. Etenkin Finnairin suoraa Pekingin reittiä käyttävälle tämä on kätevää, sillä lento saapuu aikaisin aamulla.

Ensimmäinen viikko Renmin–yliopistolla on orientaatioviikko. Varsinainen opiskelijaksi rekisteröityminen alkaa muutama päivä sen jälkeen kun asuntolapaikka on otettu vastaan (huomaa siis, että asuntolaan kirjautuminen ja vuokran maksaminen ei vielä tarkoita läsnäolevaksi ilmoittautumista). Opiskelijaksi ilmoittautuminen tapahtuu askel askeleelta tyyliin: täytä perustietosi ja siirry rastille 1, allekirjoita noudattavasti Kiinan ja ylipiston sääntöjä, sitoudu olemaan käyttämättä huumeita jne. ja siirry rastille 2, anna passi, valokuva, kaavakkeet virkailijalle ja siirry kohtaan 3 jne. Todennäköisesti tämän prosessin yhteydessä paikanpäällä on ChinaMobilen tai muun operaattorin piste, josta voi kätevästi hankkia köntsäsummalla liittymän koko vuodeksi. Rekisteröitymisen päätteeksi saa kasan papereita, joissa ilmoitetaan tasokokeiden luokkahuoneet ja kellonajat (mikäli opiskelija on valinnut opiskelevansa vain kiinan kieltä), yhteislähtö terveystarkastukseen, tervetulotilaisuuden ajankohta jne. Tervetulotilaisuuteen osallistuminen ei ole pakollista, mutta sieltä saa hyvää yleistietoa viisumeista, koulun käytännöistä, opiskelijakortin käytöstä jne.

Opiskelijat jotka ovat Kiinassa yli yhden lukukauden tarvitsevat opiskelijaviisumin joka muutetaan väliaikaiseksi asumisluvaksi. Tämän edellytyksenä tulee suorittaa kattava terveystarkastus joka pitää sisällään kaiken aina pituuden, painon, verenpaineen ja näön mittaamisesta sydänfilmiin, keuhkoröntgeniin ja HIV-testiin. Tarkastuksen voi suorittaa Kiinassa omatoimisesti ulkomaalaisklinikalla, mutta ylivoimaisesti helpoin tapaa hoitaa asia pois alta on osallistua Renminin järjestämään yhteislähtöön orientaatioviikolla. Tarkastukseen osallistuvat lähtevät aamulla bussilla sairaalaan (huom. ei ruokaa ja juomaa aamulla!). Paikalla on todennäköisesti myös muut Pekingin yliopistot joiden uudet opiskelijat tarvitsevat terveystarkastuksen, joten päivästä voi tulla pitkä. Noin viikon odottelun jälkeen tarkastuksen tulokset saapuvat. Jos kaikki on ok, on opiskelija oikeutettu hakemaan asumislupaa. Tämän voi suorittaa itse yliopistolla. Virkailijalle toimitetaan vino pino papereita, hieman rahaa, terveystarkastuksen tulokset sekä itse passi, josta ne menevät eteenpäin poliisille 1–2 viikoksi käsittelyyn. Jos haluaa passin itselleen nopeammin takaisin, voi tämän kaiken hoitaa myös menemällä itse poliisilaitokselle.

On tärkeää muistaa liittyä yliopiston ja fuksien erilaisiin WeChat-ryhmiin, joissa etenkin ensimmäisten viikkojen aikana jaetaan tärkeää tietoa ja joissa voi kysyä kysymyksiä: miksi Internet ei vieläkään toimi tunnuksillani? Milloin ja mihin tasokokeen tuloksen tulevat? Tietääkö joku missä on kirjakauppa? Onko arvioita milloin opiskelijakortit saapuvat? Ryhmissä on mukana kansainvälisen toimiston työntekijöitä, jotka vastailevat kysymyksiin.

Asuminen

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla useita eri asuntolavaihtoehtoja joihin tulee ilmoittautua etukäteen seuraamalla yliopiston lähettämiä ohjeita. Niin sanotusti paras ja suosituin rakennus on Korea building, joka tarjoaa lähes hotellimaiset puitteet. Majoittuminen tapahtuu yhden hengen huoneissa, jotka on varusteltu sängyllä, vaatekaapilla, kirjoituspöydällä, hyllyllä, televisiolla ja kylpyhuoneella jossa on oma länsimaalaistyylinen vessa. Lämmin vesi toimii ympäri vuorokauden. Lakanat saa vaihtaa kahden viikon välein, kannattaa tarkkailla hisseissä olevia ilmoituksia. Niissä ilmoitetaan lakanoidenvaihtopäivistä ja muista tärkeistä rakennuksen asioista (esim. talvisin mahdollisista tauoista veden ja sähkön jakelussa). Useimmissa kerroksissa on pyykinpesukoneet ja vaatimaton keittiö. Keittiöistä löytyy induktioliesi, kraana ja mikro. Jos ruokaa haluaa itse tehdä, jääkaapit, pannut ja muut tarvikkeet tulee hankkia itse. Roskat voi laittaa illalla huoneen oven eteen, josta siivoojat tulevat ne aikaisin aamulla keräämään. Siivoojat tulevat myös kerran viikossa huoneisiin sisälle “siivoamaan” kylpyhuoneet, joskin he kierrättävät samoja likaisia rättejä ja moppeja huoneesta toiseen. Hygieenisempää lieneekin jos itse siivoaa oman kylpyhuoneensa.

Päivisin Korea-rakennukseen saa tulla kuka vaan. Virallisesti vierailijoita vaaditaan rekisteröimään omat tietonsa respaan henkilökortin kera, mutta käytännössä tätä ei valvota. Iltaisin n. kello 9–10 jälkeen ovet menevät kiinni ja sisään pääsee vaan huonekortilla. Aulassa istuu vartijoita, jotka saattavat vaatia yöllä kotiin tulevaa täyttämään huoneen numeron, saapumisajan jne. erillisille lipukkeelle, tämäkin tosin riippuu siitä, kuka työvuorossa sattuu olemaan.

Korea–rakennuksen alakerrassa on suosittu Laneway–kahvila, suosittu paikka iltapäivien hengailuille ja opiskelulle. Alakerrassa on myös pieni supermarket ja vaatimaton kuntosali.

Muissa asuntoloissa on pääosin (mutta ei pelkästään) kahden hengen huoneita. Näissä edullisemmissa rakennuksissa asuu etenkin Kiinan valtion stipendillä saapuneita opiskelijoita jotka nauttivat ilmaisesta asumisesta. Näissäkään puitteet eivät ole pahimmasta päästä: rakennukset ovat perussiistejä ja ne on varusteltu julkisilla keittiöillä ja pesukoneilla. Suomalaisen näkökulmasta suurin miinuspuoli saattaa olla useiden ihmisten kanssa jaetut kylpyhuoneet ja epäsiistit käymälät, jotka ovat kaiken lisäksi kiinalaiseen tyyliin pelkät reiät lattiassa.

Kampus

Kuten valtaosa Pekingin yliopistoista, myös Renmin–yliopisto sijaitsee Pekingin Haidian–nimisellä alueella. Kampuksen itäportti on kätevästi muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolinjan 4 pysäkistä Renmin University, 人民大学. Kävelymatkan päässä kampukselta on ainakin neljä isoa ostoskeskusta ja erittäin runsaasti ravintoloita. Baarit ovat Pekingissä tyypillisesti keskittyneet vain tietyille alueille, joten yöelämää kaipaavan on hypättävä joko metron, bussin, taksin tai kaupunkipyörän kyytiin. Itse kampus on porteilla aidattu suuri ja kaunis alue. Sisältä löytyy puistoja, suihkulähteitä, istutuksia, monta ruokalaa, ravintoloita, kahviloita, kauppoja, kirjasto, uimahalli, yleisurheilurata, kuntosaleja, sairaala ja paljon muuta. Teoriassa koko kampukselta ei tarvitse koskaan poistua, sillä kaikki tarvittava pankkia lukuun ottamatta löytyy sen sisältä. Toisin kuin joidenkin Pekingin yliopistojen kampukset, Renminin kampukselle on vapaa pääsy myös ulkopuolisille.

Opiskelu ja opetus

Renmin–yliopistossa voi opiskella monia eri aineita riippuen siitä, minkälaiseen vaihto–ohjelmaan on hakenut mukaan. Itse hain opiskelemaan pelkkää kiinaa, joten pystyn jakamaan kokemukseni pelkästä kieliohjelmasta. Pelkkää kieltä opiskelevien lukujärjestys, tenttien aikataulut, opetuksen tyyli, läsnäolovelvollisuus, kursseille ilmoittautuminen yms. poikkeaa huomattavasti niistä, jotka opiskelevat esimerkiksi lakia.

Luokka valitaan puolestasi orientaatioviikon tasokokeen menestyksen mukaisesti. Jos ensimmäisen viikon aikana tuntuu siltä, että osoitettu taso on liian helppo tai liian vaikea, voi sitä vielä vaihtaa. Jos mielii korkeammalle tasolle, tulee osallistua uuteen tasokokeeseen. Kirjat tulee ostaa itse kampuksen kirjakaupasta. Ei kannata tehdä niihin merkintöjä ennen kuin on täysin varma oman tason sopivuudesta.

Lukujärjestykset annetaan valmiina, kursseja ja aikatauluja ei siis voi itse valita. Oppitunteja on kaksi päivässä (1,5h x 2), välissä on puolen tunnin tauko. Tunnit ovat maanantaista perjantaihin kello 8–11.30. Oppiaineet ovat Intensive reading (精读), kuullunymmärtäminen (听力), puhuminen (口语), kirjoitus (写作) ja lukeminen (阅读). Opetuksen tyyli on täysin riippuvainen opettajasta. Esimerkiksi oman vaihtovuoteni syyslukukaudella ei 写作-kirjaa täytynyt edes ostaa ja 口语-tunti koostui lähinnä siitä, että kuuntelimme kun opettaja puhuu. Kevätlukukaudella taas seurasimme 写作-kirjaa orjallisesti, ja tehtävänämme oli kirjoittaa yksi essee viikossa. Keväällä 口语-tunneilla pääsi myös onneksi itsekin ääneen, mikä on tietysti koko puhetuntien ydin.

Läsnäoloa vaaditaan virallisesti 2/3 oppitunneista, tosin nimien kirjaaminen ylös riippuu sekin hieman opettajasta. Läksyjen määrä on niin ikään riippuvainen opettajista.

Kokeita on lukukaudessa kaksi, lukukauden puolivälissä ja tietysti lukukauden päätteeksi.

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä

Säästä aina kaikki kuitit ja tositteet jotka saat, etenkin ne, jotka saat kun maksat vuokrat, hankit puhelinliittymän, ostat oppikirjat jne. Ensimmäisen viikon aikana on hyvä kantaa mukana kansiota, jossa on mukana kaikki saadut tositteet, niitä saatetaan kysyä. Kannattaa kirjoittaa oma opiskelijanumero, puhelinnumero yms. kätevästi saatavilla olevaan paikkaan, sillä omia tietoja tulee täyttää useille eri kaavakkeille. Myös terveystarkastukseen mentäessä kannattaa suosiolla mukaan kaikki dokumentit, myös kopioita viisumista ja passista, vaikka niitä ei erikseen mainittaisikaan mukaan tarvittavien paperien listalla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että jonottaa ensin tunnin tai pari vain todetakseen että jostain syystä juuri sinulta (ja VAIN sinulta) vaaditaankin ekstrakopioita jostain, ja joudut lähteä etsimään kopiokonetta ja tietysti jonottamaan uudestaan.

Pankkitilin avaaminen on lähestulkoon pakollista. Tilin avaamiseen saattaa mennä aikaa ainakin heillä, jotka opiskelevat koko vuoden. Pankkitilin voi avata vasta sitten kun oleskelulupa on myönnetty, jonka edellytyksenä puolestaan on terveystarkastus, terveystarkastuksen tulosten odottelu, passin toimittaminen poliisilaitokselle ja odottelu sen takaisin saamiseksi. Pankkitilin avaaminen on tärkeää ainakin kahdesta syystä: 1. vain näin voit siirtää rahaa opiskelijakorttiisi, joka toimii maksuvälineenäsi ruokalassa 2. vain näin voit ottaa käyttöön mobiilimaksamisen esim. Wechatillesi (微信支付). WeChat-tilisi yhdistetään pankkitiliisi, jonka jälkeen voit maksaa suoraan sovelluksessa. Suomessa mobiilimaksaminen ei ole vielä yleistä, ja itse vierastin ajatusta monta kuukautta. Lopulta elo alkoi käydä mahdottomaksi: esimerkiksi useissa ravintoloissa tilaus suoritetaan Wechatissa ja maksetaan siellä suoraan. Joissain paikoissa käteistä ei enää edes huolita. Kaupunkipyörät toimivat vain kännykällä maksaessa. Ylipäätään Alipay ja WeChatillä maksaminen nopeuttaa ja helpottaa arkea huomattavasti. Myös katusoittajat, katujen hedelmäkauppiaat jne. haluavat maksunsa mieluiten kännykällä.

Tiedonkulku Renminin sisällä on usein puutteellista. Esimerkiksi lukukauden tarkka päättymisaika, loppukokeiden ajat, arvosanojen lähettäminen kotiyliopiston ja yleisesti ottaen vähän kaikki riippuu vähän siitä, keneltä kysyy. Koulun henkilökunta ei juuri puhu englantia, mikä saattaa olla ongelmallista heille joiden kiina ei vielä ole edistyneellä tasolla. Lentolippuja, lomia ja muita suunniteltaessa kannattaa varmistella useaan otteeseen päivämäärät.

Metro on ylivoimaisesti kätevin ja edullisin tapa liikkua paikasta toiseen. Pekingin metrosysteemi on suuruudestaan huolimatta kadehdittavan selkeä, täsmällinen, nopea ja edullinen. Metrolla liikkumista helpottaa älypuhelimeen ladattavat sovellukset, kuten MetroMan. Sovellus hakee puolestasi tarkat reittiohjeet, kellonajat ja hinnat.

Renmin–yliopistolla on vaihtosopimus monien suomalaisten yliopistojen kanssa. Siksi kampuksella voi törmätä yllättävän suureen määrään suomalaisia. Ylivoimaisesti suurin osa vaihto-opiskelijoista on korealaisia. Lukukausien (etenkin syyslukukauden) alussa yliopisto järjestää muutamia (kesyjä ja alkoholittomia) tutustumispirskeitä joissa uudet opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Käytännössä uusiin ihmisiin tutustuu parhaiten kursseilla, asuntoloissa ja esim. Laneway–kahvilassa (ks. kohta Asuminen). En kuitenkaan voi painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on pyrkiä tutustumaan paikallisiin kiinalaisiin. Tässä täytyy olla oma-aloitteinen. Kiinalaisen ystävän saaminen voi olla vaikeaa, mutta samalla se voi olla avain koko Pekingin ja kiinalaisen kulttuurisen kokemiseen. Vaihtaripiireissä pyörimisessä ei ole mitään väärää, usein juuri muut vaihto-oppilaat ymmärtävät läpikäymäsi asiat ja ongelmat parhaiten. Pyri silti parhaasi mukaan altistamaan itsesi Kiinalle, kiinalle ja kiinalaisille ihmisille. Jos paikallisiin tutustuminen tuntuu vaikealta kasvotusten, muista että elämme sosiaalisen median aikakautta ja voit hyvin lähestyä ihmisiä erilaisten WeChat-ryhmien ja puhelinappien avulla. Tinder ei Kiinassa toimi, mutta esimerkiksi sovellus nimeltä Tantan (探探) ajavat Kiinassa saman asian.

Posted on

Vaihtokertomus, Seoul National University, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin maisteriopintoihini kuuluvan vaihtojakson Etelä-Koreassa kohdeyliopistonani Seoul National University. Vaihtoon valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä tehtävää on varsin paljon ja aikataulujen kanssa on oltava tarkkana. Liikkuvuuspalvelusta sai hyvät ja ajantasaiset ohjeet, joita noudattamalla urakasta selvisi kunnialla. Lisäksi vaihtoyliopistoni liikkuvuuskoordinaattori auttoi tarvittaessa sähköpostitse. Paikan päällä kokemuksia vaihtaessa sain kuulla, että monen seikan kanssa oltiin joustettu, vaikka ohjeissa oltiin hyvin ehdottomia. Kannattaa siis aina kysyä asiaa vastaanottavalta yliopistolta, mutta valmistautua ohjeita noudattamalla kuitenkin mahdollisimman tarkasti. Sain tiedon helmikuun lopussa alkaneen vaihdon virallisesta hyväksymisestä joulukuun alussa sekä kirjeitse että sähköpostitse. Kirjeen liitteenä tulleita dokumentteja tarvittiin Suomen päässä viisumia haettaessa ja sähköpostitse saapuvissa ohjeissa käsiteltiin perin pohjin muun muassa kurssi-ilmoittautumista ja opiskelija-asunnon hakemista. Viisumin lisäksi Etelä-Korean päässä tarvittiin vielä ARC-kortti, joka mahdollisti matkustamisen ulkomaille vaihdon aikana. Kortin saamisessa kesti 1,5 kuukautta, joten tämä kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Jos olet varannut matkan vaihtosi alkuun eikä kortti ole vielä saapunut, voit käydä hakemassa maahanmuuttovirastosta dokumentin, joka todistaa sinun hakeneen ARC-korttia. Vaihtoa varten Suomesta haetulla viisumilla pääsee maahan vain kerran, joten ilman ARC-korttia tai todisteena toimivaa dokumenttia ei olisi päässyt enää Etelä-Koreaan takaisin. Seoul National University tiedotti prosessista sähköpostitse ja pientä lisämaksua vastaan korttia oli mahdollista hakea kampuksella järjestetystä pop-up -pisteestä.

Suosittelen lämmöllä vaihtoyliopistoni SNU Buddy -järjestöön liittymistä. Valtaosa vaihto-opiskelijoista liittyi mukaan, joten ryhmän kautta sai helposti ystäviä ja erilaisia aktiviteetteja kampuslounaista karaokeiltoihin järjestettiin pitkin kevättä. Noin kuukausi ennen vaihtoa saapuivat ohjeet, kuinka liittyä mukaan ja rekisteröityä omaan ryhmään. Vietin vapaa-aikaani pitkälti SNU Buddy -ryhmästä muodostuneen ystäväpiirin kanssa, kuten monet muutkin, lisäksi sain ystäviä yhteisten luentojen ja ryhmätöiden myötä. Korealaiset opiskelijat olivat varsin kiireisiä ja stressasivat opinnoistaan, mutta SNU Buddyn kautta tutustuin myös paikallisiin. Tästä oli erityisesti hyötyä, kun ei itse osannut kieltä ja sai arvokkaita neuvoja. Esimerkiksi sairastuessani sain hyviä vinkkejä tuutoreilta, joiden kanssa viestittiin paikallisessa Whatsappissa eli KakaoTalkissa. Suosittelen lataamaan applikaation jo ennakkoon tutustuaksesi käyttöön, sillä sitä käytettiin myös opiskelija-asuntolan viralliseen viestintään. Kampuksen terveyskeskuksesta sai apua sairauden sattuessa ja muutaman euron maksu tapahtui käynnin yhteydessä. Vapaa-aikaa vietin muutenkin paljon kampuksella, joka on todella viihtyisä ja monipuolinen, ympäristö vehreä ja kaikki kävelyetäisyydellä. Matka keskustaan sujui kätevästi metron ja bussin yhdistelmällä, mutta aikaa kannatti varata noin tunti per suunta, meni minne tahansa. Soulin metrojärjestelmä on todella kattava ja keskiyöllä sen sulkeutuessa taksi verrattain edullinen, keskustasta kampukselle jaetulla matkalla pääsee muutamalla eurolla. Metrojärjestelmän ainut miinuspuoli oli, ettei T-money -matkakortille voinut ladata aikaa vaan arvoa, jolloin metromatkustaminen tuli suhteellisen kalliiksi. Fiksuinta oli mennä aina yhdelle alueelle per päivä ja tutustua kaupunkiin vähitellen. Vaikka kaupunki onkin valtavan kokoinen, useamman metrovälin voi kävellä etenkin keskustan alueella, jolloin rahaa säästyy pitkällä tähtäimellä.

Sain itse vaihtokevään ajaksi opiskelija-asunnon yliopiston asuntolasta. Asuntojen valinta suoritettiin arpomalla, joten asunnon saamisesta ei ollut varmuutta – moni vaihto-opiskelija jäi myös ilman kampusmajoitusta. Maisteriopiskelijat saivat tiedon asunnon saamisesta joulukuussa, mutta kandidaattivaihtoon tulleet vasta helmikuussa pari viikkoa ennen vaihdon alkua. Varmuuden vuoksi varalle kannattaa siis katsoa muitakin vaihtoehtoja, usea tuttava oli vuokrannut paikallisen majatalon eli Goshiwonin huoneen itselleen muutamaksi kuukaudeksi, mikä on Aasiassa yleinen käytäntö. Itselläni kävi tuuri kampusasuntolan suhteen, mutta suomalaisesta omaan tilaan tottuneesta näkökulmasta huoneen jakaminen jännitti ennakkoon. Vain kourallinen vaihto-opiskelijoita sai oman yksityisen huoneen, ja nämä olivat kalliimpia kuin jaetut. Oma jännittämiseni etukäteen oli turhaa, sillä yhteisasuminen sujui varsin mallikkaasti. Tietenkin se vaati joustoa molemmilta osapuolilta erilaisten aikataulujen ja elintapojen erojen suhteen, mutta onnekseni meillä oli varsin samanlainen rytmi ja elämäntavat. Jaoin asuntoni viiden korealaisen opiskelijan kanssa ja huoneeni yhden heistä kanssa. Huone oli todella pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava, kävely luennoille sujui kymmenessä minuutissa ja hinta koko lukukaudelta oli todella halpa. Opiskelija-asunnon haku oli kuitenkin aikaa vievä prosessi, jossa oli monta muistettavaa seikkaa ja aikatauluja oli noudatettava tarkasti. Suosittelen lukemaan ohjeet todella huolellisesti ja valmistautumaan hyvissä ajoin ennakkoon, jotta tarvittavat dokumentit on valmis lähettämään kirjeitse heti valinnan varmistuttua.

Kampusmajoitus kannatti siinäkin mielessä, että läsnäoloa vaadittiin jokaisella käymälläni kurssilla, joten vietin kampuksella päivittäin aikaa opintojen parissa. Opetus erosi todella paljon suomalaisesta yliopisto-opetuksesta juuri interaktiivisuudellaan, jossa jokaiselta opiskelijalta vaadittiin aktiivista osallistumista läpi kurssin. Moni kursseista oli lisäksi pilkottu erilaisiin pienempiin osiin, jolloin suorituksen saamiseksi yhdellä kurssilla oli tehtävänä esseiden lisäksi esityksiä ja ryhmätöitä. Etenkin kesän kynnyksellä erilaista tehtävää deadlineineen oli todella paljon, joten matkasuunnitelmat kannattaa suunnitella opintojen ympärille niin, että poissaolojen sijaan hyödyntää korealaisia juhlapyhiä lomapäivinään. Kurssivalinnat tehtiin ennakkoon ennen vaihdon alkua sähköisesti, mutta valittuja opintoja oli mahdollista vaihdella vielä paikan päällä ensimmäisten viikkojen aikana. Ilmoittautuminen alkoi paikallisen aikavyöhykkeen aikataulussa, mikä Suomen päässä tarkoitti keskellä yötä. Valvominen kuitenkin kannatti, sillä moni kursseista meni minuuteissa täyteen. Kannattaa siis ennakkoon käydä läpi valikoimaa ja tehdä paikallisessa WebOodissa sähköinen muistilista, josta kurssit on kätevä lisätä ilmoittautumisten alkaessa. Viimeiset tentit järjestettiin aivan lukukauden lopussa, joten ylimääräistä aikaa kaupungin tutkimiseen ennen kotiinpaluuta ei juuri ollut. Jälkikäteen ajateltuna kannattaa siis hyödyntää jokainen viikonloppu suurkaupungin koluamiseen, kirjastolla vietettyä aikaa unohtamatta.

Itse en kokenut sen suurempaa kulttuurishokkia, mutta siihen voi vaikuttaa, että olen ollut lomamatkalla Etelä-Koreassa pari vuotta sitten. Esimerkiksi ruoka on todella hyvää, mutta sen tulisuus saattaa tulla monille yllätyksenä. Lisäksi väenpaljous, ilman saasteisuus ja ruuhka liikennevälineissä voi toisinaan tuntua ahdistavalta. Kaiken kaikkiaan Soul on kuitenkin erittäin turvallinen kaupunki, jossa asukkaiden viihtyvyyteen on panostettu monin eri tavoin. Vaihtokohteena se on mielestäni erinomainen, sillä aika kaupungissa kuluu silmänräpäyksessä ja koettavaa riittää jokaiselle päivälle. Syöminen on suhteellisen halpaa, samoin opiskelija-asunto ja etenkin kampuksella aikaa viettäessä selviää muutamalla eurolla per päivä, vaikkakin kahviloissa on mielestäni kampuksellakin kalliimpaa kuin Suomessa. Tekemistä Soulissa riittää valtavasti, joten budjettiin kannattaa suunnitella joustovaraa sen verran, että voi tarttua spontaaneihin tilaisuuksiin niiden osuessa kohdalle. Kampuksen lähialueen vehreys ja ympäröivät vuoret kannustivat kiipeilyyn ja rauhoittumiseen vastapainona kaupungin sykkeelle, joten uskon kohteesta löytyvän jokaiselle jotakin.

Posted on

Vaihtokertomus, kevät 2018, Hokkaido University

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Hokkaidon yliopistossa Sapporossa kevätlukukauden 2018. Vaihto-ohjelmani oli englanninkielinen HUSTEP, joka on tarkoitettu kandivaiheen opiskelijoille, jotka eivät puhu japania.

Ennen lähtöä

Hakemus yliopistoon tehdään syksyllä (jos lähtö on huhtikuussa) ja siihen tarvitaan mm. lääkärintodistus. Hakemuksen yhteydessä on mahdollista ruksia, haluaako hakea samalla JASSO-apurahaa (jota ei siis välttämättä myönnetä kaikille, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla). Hyväksymistieto ja ohjeet asunnon hakemiseen saapuivat tammikuun lopussa. HUSTEP-oppilaiden on pakko asua yliopiston asuntolassa, muut vaihtarit saavat käsittääkseni asua myös yksin. Hyväksymisen jälkeen viisumia varten tarvittavia todistuksia sai odottaa kauan, ja ne saapuivat vasta noin kolme viikkoa ennen lähtöä. Onneksi Japanin viisumin saa nopeasti. Yliopisto lähetti tässä välissä yleisiä ohjeita ja täydennettyjä kurssilistoja yms. ja ohjeisti saapumaan Sapporoon tiettyinä päivinä, jotta pääsee suoraan asuntolaan. Yleisesti tieto kulkee hieman hitaasti, mutta koska kyseessä on kuitenkin Japani, kaikki hoidettiin huolellisesti eikä missään vaiheessa hakuprosessia tullut ongelmia tai kysyttävää.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkia vaihtareita ohjeistettiin saapumaan muutaman päivän sisällä ja heti saapumisen jälkeen seuraavana aamuna olivat edessä kaikki byrokratia-asiat. Jokaiselle vaihtarille nimetään tuutori (yhdellä tuutorilla on useita vaihtareita), jonka tehtävä on kävelyttää vaihteri eri virastojen läpi yhdessä päivässä ja auttaa täyttämään kaikki tarvittavat lomakkeet. Ensimmäisenä päivänä rekisteröidytään Sapporon asukkaiksi kaupungintalolla (jos lentää Japaniin jonkun pienen kentän kautta eikä saa residence cardia lentoketältä niin se haetaan ilmeisesti samasta paikasta), haetaan Japanin yleistä sairausvakuutusta ja opiskelijoiden pakollista vakuutusta (lisäksi on mahdollista hakea vielä erillistä vahinkovakuutusta; tajusin vasta kieltäydyttyäni siitä ettei oma matkavakuutukseni esimerkiksi kata mahdollisia asuntolassa aiheuttamiani vesivahinkoja tms…), avataan pankkitili (sillä ei välttämättä tee juuri mitään jos ei saa stipendiä) ja tehdään Japanin postille ositteenmuutosilmoitus. Suosittelen lämpimästi tekemään kaiken tämän yhdessä tuutorin kanssa!

Hassu juttu: Japanissa kaikki viralliset paperit täytetään mustalla kuulakärkikynällä, joten sellainen kannattaa ottaa mukaan. Ja kaikesta otetaan noin miljoona kopiota.

Seuraavina parina päivänä oli yliopiston orientaatio, josta saatiin mukaan paksu nippu erilaisia ohjelehtisiä. Koulu alkoi varsinaisesti vasta seuraavalla viikolla, ja normikursseille ilmoittaudutaan virallisesti vasta pari viikkoa myöhemmin.

Asuminen

Jokaisen HUSTEP-opiskelijan pitää asua yliopiston asuntolassa. Ennen lähtöä on mahdollista asettaa asuntolat toivejärjestykseen, jota noudatetaan vähän miten sattuu. Osa asuntoloista (Keiteki ja Sosei ryo) on ihan merkittävästi halvempia kuin muut, mutta niiden tasokin on sitten sen mukainen. Kannattaa siis harkita ja ehkä säästää jostain muusta kuin asumisesta.

Omassa dormissani on neljä kerrosta ja jokaisessa kerroksessa noin 10 asukasta. Jokaisella on oma huone, jossa on oma jääkaappi ja lavuaari (josta tulee vain kylmää vettä). Vessat ja suihkut ovat yhteiskäytössä, samoin keittiö. Uunia ei ole, liedet ovat iduktioliesiä, mikä hämmentää monia vaihtareita aluksi, kun tavalliset kattilat eivät toimi niillä (keittiövälineet pitää siis ostaa itse). Asuntolat on jaoteltu sukupuolen mukaan, ja vastakkaisen sukupuolen edustajia ei saa tuoda edes kylään. Alakerrassa on dorm manager, joka valvoo dormia ja auttaa tarvittaessa kaikissa käytännön jutuissa. Vuokra maksetaan kerran kuussa jossakin konbinissa (convenience store, esim. Lawson).

Opiskelu ja opetus

Vaihtareilla on viisumivaatimusten takia oltava vähintään 7 mitä tahansa luentoa viikossa. Yleensä yhdestä kurssista on yksi luento viikossa, ja siitä saa 2 op. Teen itse sivuaineopintoja täällä ja vaikka aiheet eivät kaikilla kursseilla ole ennestään kovin tuttuja, kurssien vaikeustaso tuntuu silti matalalta. Kannattaa lukea etukäteen kurssilistaa ja valita kursseja, joiden vaikeustaso on jotain muuta kuin 1000 (helpoin). Toisaalta läksyjä tulee melko paljon, jokaiselle tunnille pitää yleensä lukea joku artikkeli etukäteen ja lähettää siitä tiivistelmä tai kysymyksiä proffalle. Useimmat kurssit kestävät puoli vuotta, ja niissä on joko koe puolivälissä ja lopuksi, tai essee/esitelmä kurssin lopussa. Kursseilla on läsnäolopakko (yli 70% pitää olla läsnä) ja opetus on muutenkin koulumaisempaa kuin Suomessa. Harvalla kurssilla on kurssikirjaa, vaan opettaja linkkaa opiskelijoille vaaditut artikkelit. Kenties siksi, että kirjaston kirjavalikoima on melko suppea…

Kursseille ilmoittaudutaan vasta kun ne ovat jo alkaneet, joten aluksi voi käydä kuuntelemassa useita luentoja ja miettiä, mikä kiinnostaa eniten. Tavallisille kursseille ei yleensä ole osallistujakiintiötä, mutta niiden lisäksi on tiiviskursseja kesällä ja ”lottery courses” -kursseja, joissa on osallistujakiintiö. Yleensä niihinkin kuitenkin mahtuu. Kursseja ei voi jättää noin vain kesken, mutta lukuvuoden puolivälissä on erillinen viikko, jolloin saa keskeyttää ne kurssit, joita ei haluakaan käydä loppuun.

Vaihtareiden on mahdollista opiskella Japania, mutta japaninkursseille on ilmoittauduttava etukäteen netissä (ohjeet tulee sähköpostitse). Kielikursseista saa yleensä yhden op:n ja niiden työmäärä on siihen suhteutettuna tosi iso. Opetusta on 2 tai 3 kertaa viikossa per kurssi ja joka kerralle tulee läksyjä ja yleensä pieni testi. Tahti on kova, joten kannattaa harkita, riittääkö aika kovin moneen kurssiin.

Muuta hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Residence card pitää Japanissa olla aina mukana kun lähtee ulos.
  • Opiskelijat kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin, ja lääkäriin kannattaa ottaa mukaan joku japanintaitoinen.
  • HUSTEP-vaihtareille ei järjestetä mitään ryhmäyttävää yliopiston puolesta, joten kannattaa olla aluksi niin sosiaalinen kun mahdollista ja tunkea kaikkeen mukaan.
  • Yliopistolla on paljon kerhoja ja harrastusporukoita, mutta niihin vaaditaan yleensä japanintaitoja. Hyvä vaihtoehto kielitaidottomalle on esim. English-Speaking Society, jossa on paljon japanilaisia, jotka osaavat myös englantia.
  • Sapporo on älyttömän turvallinen kaupunki, mutta joka paikassa varoitellaan kulteista (ilmeisesti herätysliiketyyppisiä buddhalaisryhmiä). Myös kaasulämmittimien käyttöohjeet ja yliopistolta saatava maanjäristysvihkonen kannattaa lukea.
  • Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, ruokakaupat taas kalliimpia (erityisesti vihannekset ja hedelmät).
  • Suomesta kannattaa ottaa mukaan ainakin deodorantti (täkäläiset ovat huonoja ja poikkeuksetta voimakkaan hajuisia) ja itseruskettava (sitä ei myydä missään).
Posted on

Fudan-yliopisto, Shanghai, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin kevätlukukauden 2018 vaihdossa Shanghaissa Fudan-yliopistossa. Edellisen syyslukukauden opiskelin muualla Kiinassa, joten viisumi- ja saapumisjärjestelyni poikkeavat jonkin verran suoraan Suomesta lähtevien kanssa. Kertomus vaihtoajasta kuitenkin toivottavasti antaa tuleville lähtijöille ja muillekin lukijoille osviittaa siitä, minkälaista voi olla vaihtarielämä Fudanissa.

Ennen lähtöä

Monista vaihtoon lähtijöistä poiketen siirryin Fudaniin suoraan toisesta kiinalaisesta yliopistosta. Tämän vuoksi siirtymisen Shanghaihin piti olla helppo nakki ilman viisumimurheita – teoriassa. Käytännössä asia ei ollut näin yksinkertainen, sillä tänä vuonna kiinalaisen uudenvuoden aatto osui helmikuun puoleenväliin. Juhla kestää kymmenisen päivää, ja sekä ennen sitä että sen jälkeen yli 300 miljoonaa ihmistä matkustaa ympäri Kiinaa sukuloimaan, joten Kiinan sisäinen matkustaminen on tänä aikana epätoivoinen tehtävä. Saavuin monen mutkan kautta Shanghaihin juuri ajallaan rinkka täynnä länsimaalaisia ylellisyystuotteita: käsidesiä, deodoranttia ja Fazerin suklaata. Näistä kolmesta jälkimmäinen on hyvä lahjaidea esim. tulevalle kielikaverille.

Byrokratia vaihtoyliopistolla

Liikkuvuuspalveluiden hyväksynnän tultua Fudaniin haettiin heidän nettisivujensa, jotka eivät meinanneet tyypillisesti toimia millään Internet Explorer 0:a uudemmalla selaimella, kautta. Hyväksyntä tuli ajallaan ja asiat hoituivat Fudaninkin puolelta jämptisti. Vaikka hakuprosessini Fudaniin ei muuten poikennut normaalista, vaikutti tilanteeni viisumi- ja oleskelulupa-asioihin: en hakenut Fudanissa opiskelua varten opiskeluviisumia Suomessa, vaan kävin Fudaniin saavuttuani ja rekisteröidyttyäni paikallisella poliisiasemalla vaihtamassa jo olemassa olevan oleskelulupani asuinpaikan Shanghaiksi. Shanghaissa elää koko Manner-Kiinan suurin ulkomaalaisväestö, joten kaupungin itäosassa on ulkomaalaisasioihin erikoistunut poliisiasema. Täällä asiat hoituivat hyvin, ja samanlaista palautetta kuulin myös maahan ensimmäistä kertaa saapuneilta vaihtareilta. Tarvittavat liitteet ja poliisiaseman osoitteen sai yliopistolta.

Opiskelin aiemmin pienemmässä ja vähemmän nimekkäässä kiinalaisessa yliopistossa, ja siellä kaiken tekeminen oli ulkomaalaiselle hankalaa: vaikka kaikissa toimistoissa ja virastoissa oltiin yhtä mieltä siitä, ettei ulkomaalainen voi noudattaa samoja prosesseja kuin paikallinen, ei kukaan silti tiennyt, miten asiat vaihtareiden kohdalla sitten tulisi tehdä. Fudanissa ei ollut tätä ongelmaa, sillä ulkomaalaisia opiskelijoita on tuhansia. Ilmoittautumispäivänä kaikki tarvittava tehtiin ennalta määrätyssä numerojärjestyksessä, ja henkilökunta muistutti koko ajan, mitä myöhemmin tulisi hoitaa. Jos kuuntelee ohjeet, noudattaa sääntöjä ja lukee läpi saamansa infopaketin, ei Fudaniin ilmoittautumisessa päällisin puolin tulisi olla suurempia ongelmia.

Oleskelulupaa varten tarvitaan kaiken muun lisäksi Kiinassa suoritettu terveystarkastus (Suomessa suoritettu ei tänä lukuvuonna käynyt, vaikka joskus aiemmin näin on kuulemma ollut), josta en Fudanin osalta voi valitettavasti kertoa sen enempää, sillä suoritin omani jo aiemmin pienemmässä kiinalaisessa kaupungissa. Siellä en tavannut yhtäkään lääkäriä, vaan kaikkiin raportin kohtiin täytettiin oletuksena ”ok”, ja tarkastus oli sillä selvä. Esimerkiksi sydänfilmi hoitui antamalla lomake ”kardiologin” työhuoneen ovesta sisään, ja muutaman minuutin päästä se tuli hyväksytysti leimattuna ulos. Fudanissa opiskelijoille oli varattu tietty päivä lukukauden alusta, jolloin kaikki pääsivät ryhmänä ennalta määrättyyn sairaalaan suorittamaan tarkastuksen, joten tässäkin asiassa kannattaa unohtaa oma-aloitteisuus ja mennä joukon mukana.

International Students’ Dormitory -alueen päärakennus (sininen) kaukaa

Asuminen

HY:n ja Fudanin sopimukseen turvin sain asua ilmaiseksi neljän vaihtarin opiskelijasolussa. Jokaisella on oma sängyllä, kaapilla ja kirjoituspöydällä varustettu parvekkeellinen huoneensa, koko asunnossa on kaksi kylpyhuonetta ja yhteinen keittiö. Veden ja sähkön kulutus maksetaan itse, mutta kulut ovat pieniä, esimerkiksi itselläni alle 200 RMB koko lukukaudelta. Lukukauden alussa saapujille myytiin kohtuuhintaisia peitto+tyyny+lakanat -paketteja. Pyykit sai pestyä kellarikerroksen ”rahat sisään, pesu alkaa” -tyylisillä pesukoneilla. Ostin itse kännykkäliittymän, johon sisältyi rajaton data, joten en tarvinnut erillistä reititintä kämppääni, kampuksen ilmaisen WiFin nopeus kun jätti toivomisen varaa. Kämppäkavereita ei voi valita, mutta itselläni kävi hyvä tuuri. Vaikka teoriassa kaikenlainen häiriökäyttäytyminen on kielletty, saapuu yliopistoon varsinkin kevätlukukaudella paljon ”bilevaihtareita”, ja joiltain opiskelutovereiltani jäi jopa arkiöisin unet väliin naapureiden elämäntyylin vuoksi. Pidemmälle edenneiden ryhmissä opiskelijoilta vaaditaan tunneilla kovaa keskittymistä, eivätkä jatkuvat muutaman tunnin yöunet tarjoa tähän kovin hyvää pohjaa. Tämän vuoksi moni päätyi katselemaan kämppää yksityisiltä markkinoilta. Jos suomalaisena opiskelijana suunnittelee asunnon hankkimista kampuksen ulkopuolelta, kannattaa huomioida, että KELAn maksama opintotuen asumislisä on Kiinan-vaihtareille vuokrasta riippumatta 210 e/kk, koulun tarjoamassa majoituksessa sitä ei luonnollisesti saa. Jos löytää siis itsellensä alle 1500 RMB/kk asumuksen kampuksen ulkopuolelta, jää taloudellisesti voitolle. Systeemi voi kuitenkin muuttua silmänräpäyksessä, joten varmista KELAn uusimmat linjaukset ennen lähtöä. Fudanin Foreign Students’ Dormitory on omalla aidatulla alueellaan, ja toisinaan jokaisen portista tulevan tulee näyttää avainkorttiaan vartijoille tai kirjautua vieraaksi, joten (häädön uhalla kiellettyä) kavereiden yömajoittamista suunnittelevien kannattaa vakavasti harkita asunnon hankkimista muualta.

Kampusaluetta keväällä

Opiskelu & vapaa-aika

Täällä ei reflektoida omaa oppimista temaattisissa luentopäiväkirjoissa tai pohdita kielenoppijuutensa suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan; täällä luetaan, kirjoitetaan, kuunnellaan ja puhutaan kiinaa, ja opettaja opettaa! Sopeutuminen tämäntyyliseen opetukseen voi olla siihen tottumattomille alussa hankalaa, mutta niin ne kokeet läpäistään – omassa ryhmässä noin puolet koekysymyksistä ja niiden vastauksista oli käsitelty jo tunneilla.

Tasoryhmiin jakamista tai lukujärjestyksen tekemistä ei tarvitse pähkäillä itse, sillä alussa kaikki kiinaa opiskelevat laitetaan tekemään lähtötasotesti (kirjallinen ja suullinen osuus), jonka perusteella ryhmät koostetaan. Jos taso tuntuu liian helpolta tai vaikealta, on ensimmäisen viikon ajan mahdollisuus osallistua eri ryhmien tunneille ja perjantaihin mennessä hakea muutosta omaan tasoon.

Lukukausi on jaettu kahteen jaksoon, joista kumpikin kestää 9 viikkoa. Jos on poissa kolmasosasta jonkin kurssin tunneilta, oli syy mikä tahansa, putoaa automaattisesti pois kurssilta, joten reissuja yms. suunnitellessa kannattaa laskeskella poissaoloja jo etukäteen – on takuuvarmaa, että vaihtoaikaan mahtuu myös ennalta arvaamattomia sairausjaksoja. Jos on kaksi viikkoa putkeen poissa, on kohtalona suorat potkut yliopistosta. Toisaalta varsinkin edistyneemmissä ryhmissä uutta asiaa tulee joka tunnilla niin paljon lisää, että pidempi poissaolo saattaa tipauttaa kärryiltä, joten nk. work-life -balancen suunnittelussa kannattaa olla tarkkana.

Poissaolosäännöillä peloteltua voisikin mainita pari sanaa vapaa-ajasta. Shanghaissa ei vaadita kovinkaan rikasta mielikuvistusta ajanvietteen keksimiseksi, ja paikallinen vaihtariyhteisö myös avustaa tehtävässä mielellään. Myös kielikaveri, jonka yliopisto valitsee jokaiselle halukkaalle saapujalle jo ennen vaihtoajan alkua, voi olla apu kiinalaisten opiskelijoiden elämäntyyliin tutustumisessa. Paikalliset opiskelijat eivät juuri tunnu ottavan spontaanisti kontaktia vaihtareihin, vaan jäätä murtamassa tulee lähes aina olla jokin instituutio tai tapahtuma. Suosittelen lämpimästi yliopiston harrastekerhojen, joita löytyy varmasti joka makuun, toimintaan osallistumista. Parin tunnin junamatkan säteellä löytyy useita suuria ja tunnettuja kaupunkeja (Nanjing, Wuxi, Suzhou, Hangzhou, Changzhou…), et pääse luultavasti missään muualla päin maailmaa matkustamaan luotijunalla yli tuntia kymmenellä eurolla. Ei kannata kuitenkaan varata matkoja heti saapumisen jälkeen, sillä ensimmäiset viikot passi kiertää toimistosta toiseen, eikä ilman sitä voi matkustaa muualla kuin paikallisliikenteessä – joka toki sekin voi kuljettaa vaikka minne mielenkiintoisiin paikkoihin!

Kampusaluetta kesällä

Ongelmia & ratkaisuja

En kohdannut Fudanissa tai Shanghaissa ylipäätään vakavia ongelmia, ehkä suurin riesa olivat jatkuvat ruokamyrkytykset. Jäin ihmettelemään, miten Kiinan top 5 -yliopistossa voidaan suhtautua niin leväperäisesti ruokalan hygieniaan: ruokailuhallin sisällä lenteli jatkuvasti lintuja, jotka tarjoilualueiden oltua suljettuina pääsivät vapaasti lentelemään ruoanvalmistustiloihin; lattialta ja pöydiltä löytyi toistuvasti kasoittain kuolleita hyönteisiä, ja ruokailijoiden jaloissa pyöri kulkukissoja. Tässä kuvailtu ruokala on kampuksen pohjoisosassa sijaitseva, päärakennuksen vieressä olevassa ruokalassa asiat olivat silminnähden paremmin. On silti ärsyttävää kuunnella jatkuvaa muistuttelua poissaolokiintiöstä, kun osa sairauspoissaoloista on yliopiston oman välinpitämättömyyden seurausta.

Fudan velvoittaa jokaisen saapuvan vaihtarin maksamaan erillisen sairasvakuutuksen (n. 400 RMB/lukukausi) riippumatta siitä, onko opiskelijaa vakuutettu muualla. Suosittelen tästä huolimatta kattavan matkavakuutuksen hankkimista jo Suomessa, sillä Fudanin vakuutus toimii vain tietyissä paikallisissa sairaaloissa ja sen omavastuuosuus on melko korkea. Todellisen hädän tullen on helpottavaa tietää, että voi huoletta mennä englanninkieliselle klinikalle, jossa hoidetaan ennalta tutuilla menetelmillä ja luottamusta herättävällä lääkärinetiikalla.

Vinkkejä vaihtton valmistautuville

Suosittelen tutustumaan ennalta appiin nimeltä WeChat, sillä sitä kautta nyky-Kiinassa hoituu lähes kaikki – yhteydenpito kavereihin ja somettaminen, opettajien ja oppilaiden välinen viestintä, kännykkäliittymän lataaminen, Didin (eli paikallisen Uberin) tilaaminen, take-away-ruoan ostaminen… Vaikka kulttuurishokin iskiessä saattaa välillä tehdä mieli olla yksin, älä silti unohda kaveripiiriäsi, sillä monet asiat selviävät kysymällä kokeneemmilta. Kiinassa kaikki ei ratkea googlaamalla, varsinkaan kun Google on estetty. Tämän ja muutkin estot kiertävä VPN kannattaa hankkia ja asentaa laitteilleen jo ennen Kiinaan saapumista, sillä monet VPN-yhtiöidenkin sivut on estetty – VPN:ää ei siis välttämättä voi ladata ilman VPN:ää. Varman päälle pelaaja ottaa kopion asennustiedostosta muistitikulla mukaan.

Monet vaihdossa olleet muistelevat vaihtoaikaansa hymyssä suin. Jokaisella heistä on ollut omat koettelemuksensa, mutta heidän vaihdonjälkeinen asenteensa osoittaa, että mahtavat kokemukset ja näkökentän laajentuminen ovat kuitenkin lopulta ne käteen jäävät asiat. Jos Kiinassa on ongelmia, niin on ratkaisujakin. Ratkaisun löytäminen vaatii luovuutta, oveluutta ja kärsivällisyyttä – taitoja, joista on hyötyä kenelle tahansa myös vaihdon jälkeen. Te rohkeat, jotka olette lähdössä vaihtoon: nauttikaa ajastanne!

Posted on

Vaihtokertomus, Ritsumeikan Asian Pacific university (APU), kevät 2018

Kotitaloustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut siinä kuvitelmassa, että Japani ei ole byrokratiansa puolesta se helpoin vaihtokohde. Kuvitelmat osuivat oikeaan, papereita tuli täyttää melko paljon ennen vaihtoon lähtöä ja kopioita usean sivun koostuvasta vaihtopaketista piti myös muistaa ottaa. Vaihtopaketin mukana tuli vastaanottavaan yliopistoon myös lähettää paperisia passikuvia. Omalta yliopistolta saimme kuitenkin hyvät ohjeet, joita noudattamalla kaikki tarvittavat paperit tuli hoidetuksi. Viisumia haettaessa konsulaatista sain myös ohjeita Japanissa tarvittavan ’resident cardin’ teettämisestä, joka onnistuikin saman tien maahantulon yhteydessä.

Saapuminen ja alkubyrokratia kohteessa

Saapuessani Japaniin Fukuokan kohtalaisen pienelle lentokentälle kaikki sujui melko sutjakasti, sillä opiskeluviisumin johdosta minut ohjattiin pitkän jonon ohi suoraan tiskille. Heti matkatavaroiden noutamisen jälkeen minua odotti kohdeyliopistoni edustaja lentokentällä kyltin kanssa ja toivotti minut hymyillen tervetulleeksi. APU tarjosi tiettyinä päivinä kohteeseen saapuville kuljetuksen kohtalaiseen hintaan, jolla pääsin suoraan lentokentältä asuntolaan. Saapuessani asuntolaan meille oli varattu ensimmäiselle illalle pieni selviytymispaketti, jossa oli vessapaperia, roskapussi sekä hieman ruokaa ja juomaa.

Orientaatioviikkojen tapahtumat oli jaettu kahdelle ensimmäiselle viikolle niin, että kampuksella oli vaihto-oppilaille järjestettyjä infotilaisuuksia 1-3 tuntia päivässä. Beppussa julkinen liikenne on kallista ja tämä verkkainen aikataulutus hieman harmitti, kun infotilaisuudet olisi hyvin voitu tiivistää noin 3 tehokkaaseen päivään. Orientaatiot olivat kohtalaisen selkeitä ja niihin sisältyi useiden papereiden täyttämistä. Tilaisuudet oli hyvin organisoitu ja kaikkialla oli aina joku ohjaamassa minne mennä ja missä jonottaa seuraavaksi. Jokaisen vaihto-opiskelija tulee osallistua kattavaan terveystarkastukseen, joka oli organisoitu tehokkaasti. Terveystarkastuksen jälkeen jokaisen opiskelijan tulee maksaa terveysvakuutusmaksu jonka jälkeen opiskelija voi käyttää koulun terveyspalveluita.

Asuminen

APU:n tarjoama asuntola sijaitsee hyvin lähellä Beppun keskustaa. Suurin osa japanilaisista opiskelijoista asuu kampuksella tai sen ulkopuolella yksityisillä vuokranantajilla, mutta vaihto-opiskelijat ja osa kansainvälisistä opiskelijoista saavat huoneen APU:n keskustasta asuntolasta. Bussilla matkustaminen Kampukselle toki maksaa noin 5e päivässä, mutta keskusta on kävelymatkan päässä.

Asuntolassa jokaisella on oma huone, johon kuuluu oma jääkaappi, parveke sekä kylpyhuone ja wc. Huoneessa on runsaasti säilytystilaa tavaroille ja matkalaukulle on käytävällä oma lukollinen säilytystila. Huoneessa on tarjolla ainoastaan japanilaistyylinen hernetyyny, joten tavallisen tyynyn hankkiminen tai tuominen saattaa olla paikallaan mikäli on tarkka tyynystään. Itse otin oman tyynyn kotoa mukaan ja sain sen pienempään tilaan hankkimalla matkavakuumipusseja. Oma pyyhe on myös hankittava tai tuotava, asuntola tarjoaa ainoastaan lakanoiden pesetyksen. Muusta pyykistä asukas vastaa itse. Jokaisessa kerroksessa on useampi pesukone, joiden käyttäminen maksaa 100yeniä/ pesukerta.

Kuva: Millie H.

Jokaisessa kerroksessa on yhteinen oleskelualue ja keittiö. Keittiöissä on jokaisella oma lukollinen kaappi, jossa voi säilyttää omia keittiövälineitään. On melko epäekologista, että jokainen opiskelija hankkii omat kokkausvälineensä, mutta onneksi facebookissa toimiva ’mini share’ kierrätysryhmä toimii melko hyvin ja sitä kautta on mahdollista ostaa ja myydä hankkimiaan tavaroita. Asuntolan huoneen vuokraan kuuluu hidas nettiyhteys, mutta huoneeseen kannattaa hankkia nopeampi netti, joka on puoleksi vuodeksi melko edullinen. Myös modeemi tulee hankkia nopeamman netin käyttämiseksi. Itse pärjäsin hyvin pelkän wifin varassa. Kampuksella oli myös nettiyhteys ja kaupungin keskustassa netti löytyi tarvittaessa myös Beppun asemalta sekä Starbucksista. En hankkinut sim-korttia ollenkaan ja japanilaiset tuttuni pystyivät auttamaan minua mikäli jonnekin tarvitsi soittaa.

Opiskelu

 APU:ssa on runsaasti tarjolla englanninkielisiä kursseja ja vaihto-opiskelijoilla ei ole tarjonnan suhteen juurikaan rajoitteita. Tarjolla on kursseja etenkin talouteen, turismiin, historiaan ja ekologisuuteen liittyen. Opetuksen taso yllätti minut negatiivisesti. Olin innolla odottanut erilaista ja mielenkiintoista opetusta ulkomailla, mutta melko pian tuskatuin kun opetus perustui pitkälti nippelitiedon ulkoa opetteluun ja monivalintatentteihin. Opettajilla on melko vanhanaikaiset opetustyylit, jossa opiskelija on passiivinen kuuntelija ja opettaja lukee suoraan power point dioistaan luennoimansa asiat tai unohtuu puhumaan aivan muista asioista kuin mitä luento käsittelee. Aika paljon siis sai lukea kirjoista itsenäisesti, onneksi monet kirjat oli mahdollista saada sähköisesti. Monet kurssit sisältävät ryhmätöitä ja tenttejä on mahdollista suorittaa vain kerran. Kurssien lisääminen ja muuttaminen samalle jaksolle ei onnistunut enää kun ilmoittautuminen oli mennyt umpeen. Toiselle jaksolle muokkaaminen oli vielä mahdollista tiettyyn päivään asti.

Japanin kielikursseja oli mahdollista ottaa, mikäli oli täyttänyt ennakkoon kielikurssianomuksen ja käynyt tasotestissä orientaatioviikolla. Kielikurssit kerryttävät 4op ja muut kurssit 2op APU:n opintopistemäärissä. APU vaatii opiskelijoita suorittamaan vähintään 10op kun Helsingin yliopisto vaatii 11op. Minimi opintopistemäärä joka tulee suorittaa on APU:n opintopisteissä siis 12op (Suomessa 23,4op). Itselläni etenkin aluksi englannin kielellä opiskeleminen vei paljon energiaa, joten olin tyytyväinen kyseisen minimiopitonpistemäärän suorittamiseen. Rinnalle otin avoimesta yliopistosta vielä pari kesäkurssia, joten opintojen suhteen pysyin kohtalaisen kiireisenä.

Kampus ja asuntola ovat hyvin kansainvälisiä ja monet opiskelijat auttavat mielellään toisiaan. Kannattaa kuitenkin pyytää itselleen japanilainen buddy. Buddy auttaa epäselvissä asioissa ja tutustuttaa hieman kaupunkiin. Buddy antaa turvaa ja lievittää yksinäisyyden tunnetta, kun kohdemaassa tuntee edes pinnallisesti jonkun. Buddy auttaa myös opintojen suunnittelussa ja antaa lisätietoja opettajista ja kurssikuvauksista.

Kuva: Millie H.

Hyvä tietää!


Japani on hyvin turvallinen maa ja kaikki ovat hyvin auttavaisia kielimuuristakin huolimatta. Beppussa pärjää hyvin pelkällä englannin kielen taidolla. Monet kaupungissa ymmärtävät englantia ja ovat kiinnostuneita ja ystävällisiä vaihtareita kohtaan. Vastausta ei aina välttämättä saa englanniksi kaikkialla, mutta palvelutilanteet kuitenkin luonnistuvat.

Hintataso kohteessa on vaihteleva. Joukkoliikenne on paljon kalliimpaa kuin Helsingissä ja bussipassia ei kannata hankkia jos koulua ei ole päivittäin. Myös osa elintarvikkeista on ruokakaupassa kalliita, mm. vihannekset, kasvikset ja liha ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta tofua saa pilkkahintaan ja se on maultaan parempaa Aasiassa. Ulkona syöminen on edullisempaa kuin Suomessa. Vegaaneille Beppu ei ole välttämättä se helpoin kohde, sillä kaupungissa on tällä hetkellä vain yksi ravintola joka tarjoaa varmasti täysin vegaanista ruokaa.

Kuva: Millie H.

Beppusta on melko kaukana isommista kaupungeissa, lukuun ottamatta Oitaa joka sijaitsee vain 15min junamatkan päässä. Matkustaminen Japanin sisällä on melko kallista. Bussit tai paikallisjunat ovat kuitenkin yleensä edullisimmat kulkuvälineet pitkillä matkoilla ja moniin isoihin kaupunkeihin on mahdollista matkata yön yli bussilla. Kampuksen supermarketin jäsenille on olemassa kuitenkin tarjoushintaisia lippuja moniin lähellä oleviin kaupunkeihin, jotka kannattaa hyödyntää.

Kuva: Millie H.

Japani on mielenkiintoinen maa, outoja juttuja tulee vastaan päivittäin ja se on hauskaa! Kannattaa rohkeasti maistella erilaisia ruokia ja keskustella paikallisten kanssa elämästä!

Posted on

Vaihtokertomus, National Taiwan University, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Moikka!

Olen Alice ja vietin Taiwanissa National Taiwan Universityssa kevätlukukauden 2018. Tässä postauksessa kerron vaihdostani, elämästäni Taiwanista sekä jaan vinkkejä tuleville vaihtareille.

Ennen lähtöä

Muistan tapaamisemme kesällä lähtötuutorin ja toisen vaihtoonlähtijän kanssa. Tilaisuus oli mukavan rento ja siitä alkoi pitkä odotus, sillä oma vaihtoni sijoittui kevätlukukaudelle. Pitkin syksyä kuitenkin viestittelin tutustumaani suomalaisvaihtariin, joka aloitti koko lukuvuoden mittaisen vaihtonsa jo syksyllä. Häneltä sain paljon hyviä vinkkejä tulevaa vaihtoa varten jo etukäteen.

Suurin stressinaiheeni ennen vaihtoa oli viisumin saaminen ajoissa. Olin lähdössä reissaamaan ennen lukukautta, mutta viisumihakemukseen tarvittava vaihtoyliopiston hyväksymiskirje tuli verrattain myöhään. Tämä kannattaakin pitää mielessä, kun miettii milloin lähtee Suomesta kohti Aasiaa. Lopulta sain kuitenkin viisumin kaksi päivää ennen lähtöä ja kaikki meni hyvin. Edeltävän reppureissauksen takia pakkasin kevyesti, eikä se haitannut ollenkaan. Taiwanin hintataso on Suomeen verrattuna matala ja tarjonta laaja, joten vaatekaappia on ollut helppo tarvittaessa täydentää.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäisellä viikolla oli orientaatio, jossa kerrottiin kaikki tarvittava tieto opiskelujen aloittamiseen. Olimme saaneet myös etukäteen sähköpostia, johon oli selkeästi lueteltu, mitä kaikkia papereita tulee olla mukana yliopistolle rekisteröityessä. Paperit kannattaa olla kunnossa, sillä vasta rekisteröitymisen jälkeen saa yliopiston ID kortin, jolla voi liikkua opiskelijahintaan julkisissa kulkuneuvoissa sekä saada alennusta kampuksen ja lähiympäristön liikkeistä. Rekisteröitymiseen tarvittiin myös paikallinen puhelinnumero. 

Kevätlukukauden vaihtareille ei järjestetty yliopiston toimesta orientaatioluentoa ja kampuskierrosta kummempaa ohjelmaa, mikä vaikeutti hieman muihin vaihtareihin tutustumista. Syksyllä on kuitenkin kuulemani mukaan järjestetty melko paljon yhteistä ohjelmaa, jossa saa helposti uusia kavereita. Itse tutustuin onnekseni ensimmäisenä asuntolapäivänäni tosi mahtaviin tyyppeihin asuntolan aulassa ja olen kuullut, että muutkin ovat tätä taktiikkaa käyttäneet. Lisäksi kursseilla tutustuu helposti muihin opiskelijoihin hyvin ja kannattaa myös liittyä kaikkiin NTU:n/Taipein alueen opiskelijoiden facebook-ryhmiin. 

Ensimmäisellä viikolla alkoi myös add/drop-period kursseille. Systeemi on tosi erilainen kuin Suomessa ja tuotti ainakin mulle päänvaivaa. Kursseille rekisteröiminen tapahtuu kolmessa vaiheessa: esivalinnat ja sitä seuraavat kaksi add/drop-periodia. Esivalintavaiheessa kannattaa valita reilusti enemmän kursseja kuin aikoo ottaa, sillä todennäköisesti ei pääse kaikille niistä. Myöhemmin voi sitten valita mitkä kurssit haluaa pitää ja mitkä tiputtaa add/drop-periodien aikana. Ensimmäiset yliopistoviikot kuluivatkin minulla käydessä eri kursseilla ja valitessa niiden väliltä mielenkiintoisimmat ja aikatauluuni sopivimmat.

Asuminen

Muutin viikkoa ennen luentojen alkua yliopiston asuntolaan. Hakemusta varten tarvitsi passikuvia ja täytettäviä papereita oli paljon, mutta lopulta sain avaimet kouraan ja pääsin tarkastelemaan pientä huonettani, jossa oli valmiiksi työpöytä, vaatekaappi, kenkähylly sekä sänky ilman patjaa. Suuntasinkin heti kohti Ikeaa asuntolan aulassa sisäänkirjautumisen yhteydessä tapaamieni vaihtareiden kanssa. Olen edelleen erittäin kiitollinen tästä sattumasta, sillä tästä Ikea-porukasta muodostui erittäin tärkeä ja rakas ”vaihtoperheeni”.

Asuntolan huoneet ovat pääasiassa siistejä, mutta erittäin kosteita. Suosittelen ostamaan heti paljon kosteudenpoistajia vaatekaappiin ja huoneeseen yleisesti, jotta tavarasi eivät ala homehtua. Itselläni on paha homeallergia ja huomasin ensimmäisen viikon jälkeen patjani olevan homeessa. Homeongelmat jatkuivat ikävä kyllä koko lukukauden ajan, eikä asuntolan henkilökunta ottanut ongelmaani vakavasti, sillä home on niin yleistä Taiwanissa. Muutamalla muulla kaverillani oli samanlaisia ongelmia, eli kannattaa muistaa tosiaan pitää ikkunaa auki, vessan ovi kiinni suihkun aikana sekä lainata kosteudenpoistajalaitetta säännöllisesti asuntolan aulasta.

Asuntolan aulasta löytyy myös pieni keittolevy, jolla voi tehdä halutessaan ruokaa. Hella ei ole kovinkaan tehokas ja kaikki keittiövälineet pitää ostaa itse, joten söin pääasiassa ulkona kaikki ateriat aamupuuroa lukuunottamatta. Jokaisessa kerroksessa on vesiautomaatti, josta saa kylmää, lämmintä ja kiehuvaa vettä. Asuntolan ulkopuolelta ja kampusalueelta löytyy runsaasti huokeita ruokapaikkoja (hintataso usein 80-150 dollaria), joten yleisempi ongelma ruoan löytämisen sijaan on suuri valinnanvaikeus.

Elämä Taipeissa: opiskelu ja opetus

Opiskelu NTU:ssa on melko erilaista kuin Suomessa. Maan parhaana yliopistona kurssien työmäärä tuntui itsestäni melko suurelta, vaikka kurssit eivät olleet sisällöltään vaikeita. Esimerkiksi kiinan tunneilleni minun piti palauttaa joka viikko yksi essee sekä uuteen kappaleeseen liittyvä tehtävä. Sen lisäksi meillä oli joka toinen tunti sanakoe ja joka toinen tunti kappalekohtainen koe, johon kuului myös kielioppi. Tämän lisäksi oli kaksi isompaa koetta, lukukauden puolivälissä oleva välikoe sekä loppukoe. Itse valitsin pari vaativampaa ”normaalia” kurssia sekä muutaman ”vaihtarikurssin”, jotka olivat työmäärältään paljon kevyempiä. Vaihtareille suunnattuja kursseja ovat niin sanotut Explore Taiwan -kurssit, joissa käydään läpi kurssin aiheesta riippuen esimerkiksi Taiwanin populaarikulttuuria, taiwanilaisten naisten asemaa yhteiskunnassa tai Taiwanin luontoa. Tykkäsin tosi paljon näistä kursseista ja opin niiden aikana paljon paikallisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Opetuksen taso on minusta NTU:ssa hyvää, varsinkin kiinan kielen opetus. Vaikka töitä oli tehtävä on paljon, niin ilmapiiri omilla kursseillani oli silti erittäin positiivinen ja kannustava asiantuntevien opettajien ansiosta. Melkein kaikilla kursseillani professorit halusivat vaihtaa ajatuksia opiskelijoiden kanssa ja herättää keskustelua sen sijaan, että he olisivat luennoineet itsekseen koko kaksi kolme tuntia. Ryhmätöitä oli erittäin paljon kaikilla kursseilla ja usein niiden lopputulos oli jonkinlainen esitelmä.

Elämä Taipeissa: vapaa-aika

Taipei on suurkaupunki, josta löytyy tosi paljon mielenkiintoista tekemistä. Yksi lemppariajanvietteistäni on night marketeilla kuljeskelu ja mielenkiintoisten ruoka-annosten kokeilu ystävien kanssa. Lisäksi tein viikonloppuisin kavereiden kanssa tosi monta päiväretkeä Taipein lähiympäristöön, suurimmaksi osaksi päivänmittaisia vaelluksia. Noin tunnin bussimatkan päästä löytyy myös kuumia lähteitä, salaisia kanjoneita sekä paljon muuta siistiä! Jos haluaa tehdä paljon, kannattaa aloittaa viikonloppureissujen suunnittelu jo heti vaihdon alussa, sillä tekemistä kyllä riittää. Kannattaa ottaa myös heti käyttöön Taipein kaupunkipyörät eli Ubiket, joilla pääsee edullisesti suhaamaan ympäri kaupunkia.

Hyvä tietää

Taiwan on tosi turvallinen paikka, enkä olisi turvallisuudesta kovinkaan huolissani. Paikalliset auttavat tosi mielellään kielimuurista huolimatta ja itse olen liikuttunut useampaankin otteeseen taiwanilaisten ystävällisyydestä. Kannattaa opetella perusfraasit kiinaksi, sillä varsinkin vanhemmat ihmiset Taipein ulkopuolella puhuvat heikosti englantia. Muuten Taipeihin on melko helppo sopeutua: julkinen liikenne on selkeää ja toimii hyvin, yleensä kaikkialla on hyvät ja selkeät ohjeistukset ja apua saa pyytämällä. Sää on talvella yllättävän kylmä, kun kylmä kosteus pureutuu vaatteiden läpi eikä asunnoissa ole useinkaan lämmitystä. Kesällä lukemat saattavat taas nousta yli +35 ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta, joten suosittelen myös hyvää aurinkorasvavarastoa ja päähinettä.  Ai niin, täällä tosi moni ihonhoitotuote valkaisee ihoa paikallisten kauneusihanteiden mukaisesti, joten haluat ehkä harkita omien ihonhoitotuotteiden tuomista Suomesta tänne.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan paikallisen sim-kortin heti Taoyuanin lentokentältä: vaihtarit saavat tosi hyvään hintaan liittymän, johon kuuluu rajaton netti! Taipeista pystyy ostamaan pelkästään prepaid-liittymiä, joihin pitää sitten aina käydä puhelinliikkeissä lisäämässä saldoa ja yksi giga maksaa noin 100 dollaria, eli noin 3e. Toki kampusalueella on wifi, mutta se ei toimi ihan kaikissa paikoissa ja netti helpottaa tosi paljon, jos haluaa Taiwanissa muuten matkustella. Lisäksi moni rajattoman netin ostanut ei tarvinnut wifi-reititintä huoneeseensa, sillä he pystyivät jakamaan puhelimensa netin kannettavaansa. Myös kierrätyspyörän ostaminen lukukauden alussa on hyvä sijoitus, sillä kampus on iso ja varsinkin kuuman kesän tullen välimatkat on kiva taittaa nopeasti pyörällä. Taipeissa ikävä kyllä sataa todella paljon ja sade saattaa alkaa erittäin yllättäen, joten sateenvarjo kannattaa olla mukana kaikkialla ja Suomesta voi pakata matkalaukkuunsa hyvällä omatunnolla sadetakin sekä kumpparit.

Toivottavasti tämän luettuasi sinulla on parempi kuva Taiwanista ja innostuit tulevasta vaihdostasi! Vielä tärkein vinkki tähän loppuun: NAUTI! Vaihto on ainutlaatuinen ajanjakso elämässäsi ja tulet todennäköisesti oppimaan paljon itsestäsi. Kannattaa myös muistaa, ettei vaihto ei ole joka hetki uusia siistejä kokemuksia, vaan myös elämään täällä kuuluu tylsiä velvollisuuksia ja huonoja päiviä. Tämän faktan hyväksyminen helpotti itseäni ottamaan vaihto tietyllä tavalla rennommin, eikä tarvinnut potea huonoa omatuntoa, jos halusikin joskus vain jäädä huoneeseen lepäämään. Yritä olla stressaamatta myös liikaa kursseista, vaikka paikallisten opiskelijoiden opiskelutahti saattaakin olla melko hurja. Jouduin teroittamaan vielä midtermsien koerumbastressin aikana itselleni sen, mitä olen tullut hakemaan vaihdoltani ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Tämä auttoi ainakin minua panostamaan ja priorisoimaan aikaani vaihdossa niihin asioihin, joilla oli itselleni merkitystä. Ihanaa vaihtoa!

Halein,

Alice