Category: Vaihtokertomuksia Afrikasta ja Lähi-idästä

Posted on

Vaihtokertomus, lukuvuosi 2017-2018, University of Zambia

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tätä kirjoittaessani olen vielä Lusakassa ja vaihtoa on kolme kuukautta jäljellä.

Valmistelut Sambian vaihtoon lähtöön sujuivat osaltani hyvin, koska valmisteluaikaa oli riittävästi. Tiedot vaihtoyliopistosta ja kaikesta yleisestä olivat kuitenkin melko niukassa, mutta lähtötuutorini kanssa jutteleminen auttoi paljon. Tuutorini opastus olikin paras tiedonlähteeni valmistelujen kanssa, liikkuvuuspalveluiden neuvot mukaan lukien. Sain tietää tarkan lähtöpäivän heinäkuun lopussa, joten koko syksy oli aikaa valmistella lähtöä. Valmisteluihin kuului muun muassa rokotteiden ja malarialääkkeiden hankkiminen, passin päivittäminen, kattavan matkavakuutuksen hoitaminen sekä muiden tavaroiden hankkiminen. Olin myös yhteydessä University of Zambian kansainväliseen toimistoon liittyen saapumiseeni ja kursseihini. UNZA:n sivuilla on melko huonosti tietoa valittavista kursseista eikä varmaa tietoa, mitkä kurssit ylipäätään järjestetään. Kurssiasiat selvisivät kuitenkin vasta paikan päällä, eikä siitä koitunut ongelmia.

Viisumin hankkimisesta etukäteen oli hieman epäselvyyttä, mutta loppujen lopuksi selvisi, että viisumia ei tarvitse hankkia etukäteen. 30 päivän turistiviisumin saa Lusakan lentokentälle saavuttaessa ja sen jälkeen pitää aloittaa opiskeluluvan hankintaprosessi.

Ennen lähtöä minulla oli vielä hieman vajaat tiedot siitä, miten käytännössä asiat tulee järjestymään asumisen ja opiskelun alun kanssa. Muutamaa päivää ennen sain kuitenkin UNZA:lta tiedon, että minua tullaan lentokentälle vastaan ja saatetaan Marshlandsin asuntoloille, missä vaihtarit tyypillisesti asuvat. Opiskelun tarkasta alusta ei ollut vielä tietoa ennen lähtöä.

Epävarmuus ja tiedon puute lisäsivät toki jännitystä melko paljon, mutta Sambiaan lähtiessä on tärkeää muistaa, että kyseinen kohde vaatii erityisen paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta ja turhan stressauksen välttämistä. Kaikki asiat loksahtivat kuitenkin oikein hyvin paikoilleen, vaikkei kaikkea voinutkaan selvittää etukäteen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti ensimmäisinä päivinä aloimme muiden vaihtareiden kanssa selvittämään asioita, jotka piti saada hoidettua mahdollisimman nopeasti. Olimme UNZA:n kansainvälisen toimiston kanssa paljon tekemisissä ja he auttoivat meitä kaikissa järjestelyissä. Alkubyrokratia on melkoinen rupeama, joka sisältää lukuisten eri papereiden ja kopioiden hankkimista ja niiden kanssa paikasta toiseen ravaamista. Ensimmäiseksi aloimme järjestämään asioita opiskelulupaa varten, mihin kuului muun muassa UNZA:n klinikalla tehtävä terveystarkastus ja sen maksaminen erikseen pankissa, opiskeluluvan maksun suorittaminen toisessa pankissa ja kopioiden hankkiminen kaikista mahdollisista papereista. Myös passikuvat olivat tärkeä olla jo valmiiksi hankittuna. Asiat etenivät melko hitaasti ja meni noin viikko ennen kuin saimme kansainvälisen toimiston kanssa hankittua kaikki tarvittavat dokumentit, jotta olimme valmiita viemään ne maahanmuuttovirastoon. Kun viimein pääsimme virastolle, kävi ilmi, että yhdestä paperista puuttui yliopiston leima. Ei muuta kuin takaisin UNZA:lle hankkimaan leima ja takaisin virastolle, jonne juuri ja juuri kerkesimme viemään paperit samana päivänä. Opiskeluluvan saamisessa loppujen lopuksi kesti tosi kauan. Sen piti valmistua parissa viikossa ja kun lähdimme hakemaan lupia virastolta, yhdelle vaihtarille lupa oli tehty valmiiksi ja minulle sanottiin, että koko prosessiani ei ole vielä edes aloitettu. Maahanmuuttovirastolla joutui siis käymään vaikka kuinka monta kertaa. Tämä prosessi vaati erityisen pitkää pinnaa ja oli sen verran järjetön, että loppujen lopuksi se antoi meille vain paljon huumoria.

Alkubyrokratia UNZA:lla sujuivat melko kivuttomasti, koska hieman saapumisemme jälkeen meille ilmoitettiin, että opinnot alkavatkin vasta parin kuukauden päästä tammikuussa. Tämä tarkoitti, että opiskelijat eivät olleet kampuksella ja että meillä oli hyvin aikaa hoitaa kaikki asiat rauhassa kuntoon. Kurssirekisteröitymiset hoidettiin vasta tammikuun aikoihin ja se oli myös melkoinen prosessi, johon kuului paikasta toiseen juoksemista näkemässä eri ihmisiä, jotka lähettivät aina eteenpäin tapaamaan jotakin toista. Kaikki kuitenkin hoitui hyvin kuntoon, hitaasti mutta varmasti.

Lukuvuoden alku lykkääntyi vielä entisestään todella harmittavan koleran puhkeamisen vuoksi. Uudet opiskelijat olivat ehtineet tulla jo kampukselle, kun heidät jouduttiin lähettämään takaisin koteihinsa. Koleran takia kenelläkään ei ollut varmaa tietoa yliopiston aukeamisesta, mutta lopulta pääsimme aloittamaan opinnot maaliskuun puolella. Tänä aikana yritin saada mahdollisimman paljon itsenäistä tehtävää kurssejani varten, mutta asia eteni todella hitaasti ja loppujen lopuksi sain jotakin luettavaa ja muutamia tapaamisia luennoitsijoideni kanssa.

Kaiken kaikkiaan byrokraattisten asioiden hoitamisesta voin sanoa, että kaikki tapahtuu joko hitaasti tai todella hitaasti. Sopeuduin tähän loppujen lopuksi ihan hyvin, kun sain karistettua vanhat tottumukset ja yritin hoitaa asian kerrallaan. Eniten tottumusta vaati se, että ihmiset lupailevat asioita, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, ellei itse käy aktiivisesti paikan päällä tapaamassa ihmisiä ja hoitamassa asioita. Ei kannata jättää sen varaan, että mikään hoituisi varmasti puhelimitse tai sähköpostitse. Onneksi meillä oli kuitenkin aikaa hoitaa asiat kuntoon rauhassa eikä opiskeluiden lomassa, joten järjestelyiden hitaudesta ei ollut suurta haittaa.

Asuminen

Vaihto-oppilaat asuvat Marshlands Village -nimisellä asuntola-alueella, joka sijaitsee noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä UNZA:lta Great East Roadin toisella puolella. Marshlandsissa on viisi kolmikerroksista rakennusta erikokoisine huoneineen. Marshlands on aidattu ja todella rauhallinen alue, jonka porteilla on ympärivuorokautinen valvonta. Sijainti on myös tosi hyvä, heti porttien edestä pääsee bussilla keskustaan päin ja lähin ostoskeskus ja toinen kauppakeskittymä ovat kävelymatkan päässä. Alue on myös ylipäätään rauhallinen eikä tarvitse varoa yksin tai alkuillasta liikkumista.

Itselläni on oma huone, joka on tosi ihana ja siisti. Huoneessa on valmiina jääkaappi, miniuuni ja -hella ja kaksi sänkyä lakanoineen. Huoneessa on myös oma WC ja kylpyamme mutta ei suihkua. Peseytyminen tapahtuu siis ämpärin avulla tai joskus kylpemällä, jos hanasta sattuu tulemaan tarpeeksi vettä. Itse olen onnekas, sillä huoneessani tulee lähes aina kylmää vettä hanasta ja useasti hieman kuumaa vettä myös. Muut vaihtarit ovat toisessa rakennuksessa, jossa on paljon ongelmia vedentulon kanssa ja heidän pitää hakea vesi ulkoa hanasta. Myös pyykit pesen itse käsin, mutta vaihtoehtoisesti voi palkata ns. piece workereita siivoamaan ja pyykkäämään.

Marshlandsissa on ylipäätään todella mukavaa asua. Asukkaina on suurimmaksi osaksi muita kuin opiskelijoita, joten tutustuu kaikenlaisiin ja -ikäisiin ihmisiin. Välillä toivoisi ehkä asuvansa kampuksella muiden opiskelijoiden kanssa vilinässä, mutta toisaalta kavereiden kampuksen hostellihuoneet nähtyäni pidin itseäni tosi onnekkaana, että asun Marshlandsissa.

Opiskelu ja opetus

Kun opetus UNZA:lla viimein alkoi, ensimmäiset viikot menivät muiden opiskelijoiden kurssirekisteröitymisten ja lukukausimaksujen hoitamiseen eikä luentoja vielä järjestetty. Myös lukujärjestysten selvittämiseen meni todella paljon aikaa, koska systeemi ei ole ehkä kaikista selkein. Lopulta nekin selvisivät, enimmäkseen opiskelijakavereiden avulla.

Omalla kohdallani luennot järjestetään melko hyvin, mutta peruutuksia on myös jonkin verran. Luennon peruutuksesta harvemmin ilmoitetaan mitään etukäteen ja usein odotan useita hyppytunteja turhaan. Tämä turhauttaa monesti, koska meillä on kuitenkin whatsapp-ryhmät kursseille, joissa luennoitsija on myös osallisena. Onneksi koti on niin lähellä, ettei tarvitse sentään matkustaa pitkää matkaa yliopistolle järjestämättömiä luentoja varten.

Olen tyytyväinen omiin kurssivalintoihini. Vaihtareiden täytyy suorittaa neljä kurssia ja se on myös UNZA:n maksimisuositus. Omat kurssini sisältävät kaksi englantilaisen filologian kurssia, bantukielten kurssin ja Sambian kulttuurikurssin. Onnekseni yksikään kursseistani ei ole niin sanottu ”sanelukurssi”, missä luennoitsija sanelee muistiinpanot ja siinä kaikki. Esimerkiksi molemmat englannin kurssini sisältävät vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajan välillä ja muistuttavat sisällöltään Helsingissä suorittamiani englannin kursseja.

Kurssien tehtävät ja esseet on annettu hieman hitaasti, mikä tarkoittaa, että loppua kohden tulee kiire niiden kanssa. Joillain kursseilla kerrataan asioita ehkä turhan paljon, kun voitaisiin omasta mielestäni mennä hieman nopeammin eteenpäin. Olen tähän mennessä kirjoittanut muutaman esseen ja yhden välikokeen, joten loppukokeista en osaa vielä kertoa, millaiset ne ovat.

UNZA:lla on useita rakennuksia ja alueita yhden ison kampusalueen sisällä. Omat kurssini järjestetään kahdessa rakennuksessa, School of Educationissa ja Confucius -rakennuksessa. Confucius on kiinalaisten rakentama uusi ja moderni oppimiskeskus, jonka tilat ovat todella hyvät. School of Education on vanhempi rakennus, mutta tilat ovat silti hyvät ja siistit. Erityisesti tässä rakennuksessa pidetään huolta siisteydestä ja roskaamattomuudesta. Joka puolelle on ripustettu kylttejä, joissa kerrotaan esimerkiksi roskaamisesta koituvista sakoista.

Ylipäätään UNZA:n kampusalue on todella kaunis. Alueella on muutama pieni ”järvi”, isoja upeita puita ja muita kasveja sekä istutuksia. Monet opiskelijat tykkäävät istua esimerkiksi Goma-järvien äärellä ja opiskella. Kampusalue on ehdottomasti yksi lempiasioistani UNZA:lla. Kampuksella on myös Wifi-hotspotteja (joissa netti tosin toimii hyvin vaihtelevasti), iso kirjasto, ruokaloita, urheiluhalli ja Student Center -ravintola/baari. Centerissä järjestetään paljon illanviettoja ja dj-keikkoja viikonloppuisin. Kampus on mukavan yhtenäinen ja ihmisiä on paljon, sillä hostellit ovat tupaten täynnä opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa tuleville vaihto-opiskelijoille

Tärkein vinkkini Sambiaan lähteville opiskelijoille on pitää yllä avoin ja positiivinen asenne. Tärkeää on hyväksyä jo ennen lähtöä, että erittäin harva asia hoituu samalla tavalla kuin Suomessa. Itse olen nauttinut vaihdostani ja Sambiasta enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella, ja uskon tämän johtuvan oikeanlaisesta asenteestani. Ihmiset täällä ovat äärimmäisen mukavia ja avuliaita ja heidän kanssaan on helppo tulla juttuun. Myös turha paikallisten tapojen arvostelu ja asioiden vertailu Suomeen ei auta sopeutumista, vaan pikemminkin saa paikallisen kulttuurin vaikuttamaan entistä vieraammalta.

Itse olen myös ollut aina sellainen, joka tykkää järjestellä asiat etukäteen ja tietää ennakkoon, mitä tulee tapahtumaan. Sambiassa ollessani tästä tottumuksesta on kuitenkin pitänyt päästää irti, koska muutoksia ja poikkeuksia tulee aika paljon ja on vaikea selvittää asioita liiaksi etukäteen. Kuitenkin olen oppinut, että asiat aina järjestyvät kaikesta huolimatta.

Pidän myös itse hyvin tärkeänä sambialaisen kulttuurin kunnioittamista ja sen ymmärtämistä. Lusakassa on paljon hienoja ravintoloita ja ostoskeskuksia, joissa saa rajoitettua itsensä melko länsimaiseen kuplaan. Olen itse kuitenkin saanut vaihdostani paljon enemmän irti, kun olen tutustunut kunnolla paikallisten kulttuureihin, paikkoihin ja kieliin. Vaikka kulttuurierot ovat paikoin melko huimat, avoimella mielellä ja kunnioituksella pääsee hyvin mukaan paikalliseen kulttuuriin. Myös Lusakasta ulos matkustaminen on ehdoton suositukseni. Sambiassa on noin 72 eri heimoa ja kieltä, jotka tekevät maan kulttuurista todella rikkaan ja mielenkiintoisen.

Tärkeimmät vinkkini ovat siis turhan stressin välttäminen, positiivinen ja avoin asenne sekä into tutustua paikalliseen menoon. Opiskeluiden suhteen kannattaa olla itse aktiivinen, käydä paljon paikan päällä selvittämässä asioita ja tapaamassa ihmisiä ja luennoitsijoita.

Turvallisuus, sopeutuminen ja muita käytännön vinkkejä

Sambia on yksi turvallisimmista, ellei turvallisin Afrikan maa ja en ole itse joutunut tilanteisiin, joissa kokisin oloni turvattomaksi. Aluksi huomion ja tuijotusten saaminen saattaa olla häiritsevää, mutta tähän tottuu aikanaan. Erityisesti yksin kävellessä blondina naisena saattaa saada tarpeettoman paljon huomiota ja ihmiset tykkäävät tulla juttelemaan. En ole kuitenkaan kokenut yhtäkään epämiellyttävää tapausta vaan kaikki ihmiset ovat lähes poikkeuksetta tosi mukavia. Kannattaa vaan olla mukava takaisin ja kertoa kohteliaasti olevansa kiireinen tai muuta sellaista. Itse olen myös käyttänyt vaatimattomia nyanjan, Lusakassa pääasiallisesti puhuttavan kielen, taitojani tervehtimään ihmisiä tai vastaamaan heille jotakin, kun olen ymmärtänyt heidän puhuvan minusta. Tämä on aiheuttanut tosi hauskoja ja hämmentäviä tilanteita paikallisille, joten suosittelen ehdottomasti opettelemaan edes joitain perusjuttuja nyanjaksi.

Lusakan julkinen liikenne muodostuu toisinaan kaoottisesta minibussi-systeemistä. Minibusseilla liikkuminen vaatii totuttelua, mutta kun ymmärtää systeemin toiminnan, on niiden käyttäminen aika hauskaa. Yksin voi myös huoletta kulkea busseilla, kunhan tottuu ihmisten hämmästelyyn. Minibusseilla ei kuitenkaan pääse läheskään kaikkialle, joten paikasta toiseen pääsee yleensä minibussilla ja kävelemällä tai taksilla.

Pimeän tullen ei ole kovin suositeltavaa liikkua yksin. Olen kuitenkin huoletta saattanut käydä kaupassa n. kilometrin päässä ennen klo 20 vaikka on ollut pimeää. UNZA:n alueella ei kuitenkaan pitäisi liikkua yksin ainakaan klo 20 jälkeen tai pimeän tullen, sillä alueella on tapahtunut joitakin ryöstöjä ja murtautumisia hostelleihin. UNZA:a ympäröi pimeä ja laaja ruohikkoalue, joka tarjoaa hyvän kohteen ryöstäjille. Townissa eli keskustassa on syytä pitää tavaroista huolta, sillä ihmisiä ja hälinää on paljon. Yleisesti olen kuitenkin voinut pitää esimerkiksi puhelinta näkyvillä huoletta kävellessäni missä vain.

Sopeutumisessa voi kestää jonkin aikaa, riippuen omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Omalla kohdallani sambialaiset ovat auttaneet paljon sopeutumisessani, koska he ovat niin vieraanvaraisia, ystävällisiä ja heiltä on aina helppo kysyä neuvoa asioissa. Yksi paljon totuttelua vaatinut tapa täällä on ajankäyttö. Hyvin harvoin mikään alkaa juuri silloin, kun ollaan sovittu. Esimerkiksi tapaaminen tai luento, jonka pitäisi alkaa klo 15 saattaa hyvin todennäköisesti alkaa vasta klo 15.30 ja niin edelleen. Ihmiset myöskin saattavat puhua enemmän kuin tehdä, mikä saattaa olla aina hieman hämmentävää suomalaisille, jotka tykkäävät usein tehdä toisin päin.

Lopuksi

Olen 7 vaihtokuukauteni aikana oppinut enemmän kuin koskaan ja olen todella iloinen, että päätin lähteä Sambiaan. Vaikka yliopiston alkamisessa oli paljon ongelmia, asuminen hyvin erilaisessa maassa ja sopeutuminen tähän kulttuuriin ovat silti kasvattaneet ja kouluttaneet itseäni todella paljon. Voin suositella Sambiaa tai ylipäätään Afrikan vaihtokohteita kaikille, joilla on tarpeeksi kiinnostusta ja halua heittäytyä täysin erilaiseen ympäristöön ja saada täysin ainutlaatuinen vaihtokokemus. Itse myös hermoilin ihan liikaa aluksi ja ajattelin, että elämä ja opiskelu täällä olisi tosi haastavaa. Mutta todellisuudessa kaikki on mennyt erittäin hyvin ja paljon paremmin kuin mitä etukäteen kuvittelin. Kokemukseni on ollut todellakin mieltä avartava ja henkisesti kasvattava ja voin suositella Sambiaa kaikille avomielisille ja seikkailunhaluisille opiskelijoille.

Posted on

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Stellenboschin yliopistoon (SU) ei ollut loppujen lopuksi kovin vaativa, mutta melko byrokraattinen. Hyväksymiskirje saapui onneksi jo syyskuun alussa (mikä ilmeisesti vaihtelee vuosittain), ja aikaa jäi hyvin hakupapereiden toimittamiseen ja viisumin hakuun. Kurssivalintoja tehdessä kannattaa huomioida, että lopullinen kursseille rekisteröinti tehdään vasta pari viikkoa lukukauden alkamisen jälkeen: voit hakea useammalle kurssille kuin sinun on opintopisteiden puitteissa mahdollista päästä, ja tehdä lopullisen päätöksen vasta kurssien alettua. Joillekin kursseille on myös ennakkovaatimuksia, ja jos et jostain syystä tulisi hyväksytyksi jollekin kursseistasi, voi olla hyvä, että olet hakenut etukäteen useammalle kurssille.

Viisumia hakiessa kannattaa huomioida, että hakemuksen käsittelyssä menee noin kaksi viikkoa, paperit pitää toimittaa fyysisesti suurlähetystöön Pohjoiselle Makasiinikadulle, ja että suurlähetystö pitää passin itsellään käsittelyn ajan. Itse päätin viime tipassa hakea henkilökortin ennen viisumin hakua (koska passi oli ainut henkilöllisyystodistukseni), ja siksi viisumini valmistui melko myöhään. Hyvä on myös huomioida, että viisumia varten tarvitsee lääkärin todistuksen siitä, että hakija on rokotettu tuberkuloosia. Itse hain todistuksen YTHS:ltä, mistä sain ajan usean viikon päähän.

Alkubyrokratia ja asettautuminen Stellenboschiin

Kapkaupungin lentokentältä saimme kyydin Welcome Centeriin, josta saimme avaimet ja kyydin asuntolaamme. Meidät kaikki kuusi HY:n vaihto-opiskelijaa oli määrätty Academiaan, yhteen Stellenboschin isoimmista opiskelija-asuntolakomplekseista. Me kv-opiskelijat asuimme omissa ”Blokeissamme”, kahdeksan opiskelijaa per kerros. Minun kerroksessani asui neljä tyttöä ja neljä poikaa, ja jaoin pienen keittiön yhden amerikkalaisen tytön kanssa. Huoneissa jokaisella oli oma suihku ja WC. Asuntola oli oikein siisti, turvallinen ja lähellä kampusta, mutta kaikki irtaimisto piti hankkia itse vedenkeittimestä vessapaperiin, sillä keittiössä oli vain pieni uuni/liesi ja jääkaappi-pakastin. Minä olin liinavaatteet Suomesta, pari ystävääni oli vuokrannut ne ja astiasetin etukäteen. Hankimme meidän kerroksen asukkaiden kanssa yhteisen mikroaaltouunin, ja monet jakoivat esimerkiksi vedenkeittimen keittiökämppiksensä kanssa.

Asuntolakeittiö ja kurkistus huoneeseeni. Kuva: Anna T.

Amerikkalaisista elokuvista tuttu residenssikulttuuri tuli itselleni ainakin hieman yllätyksenä. Se näkyi erityisesti ensimmäisinä viikkoina, kun ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittivat erilaisia tehtäviä ja juhlivat oman talonsa univormuissa – silloin tuntui, että asuntolat eivät ikinä nuku. Onneksi tätä kesti kuitenkin alle kuukauden, ja lopulta ensivuotisetkin joutuivat aloittamaan opiskelun.

Näkymä Academiaan asuntolani portailta. Kuva: Anna T.

Orientaatioviikko pidettiin 40 asteen helteessä, ja sen keskeisimmät asiapitoiset sisällöt olivat opiskelijakortin hakeminen, kursseille rekisteröityminen ja internet-tunnuksien hankkiminen. Kaikki tämä oli jossain määrin sekavaa ja epäjohdonmukaista, ja useammin kuin kerran kuulin välikäden kautta, että minun pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn kellonaikaan… Onneksi kuitenkin joku oli aina kartalla, kv-toimiston väki oli mahtavaa ja avuliasta, eikä mikään jäänyt lopulta pimentoon.

Opiskelu SU:ssa

Heti alussa kävi selväksi, että opiskelu ja siihen liittyvät käytännön asiat eroavat varsin paljon Helsingin yliopiston käytänteistä. Kv-opiskelijat voivat valita sekä paikallisten käymiä mainstream-kursseja että enintään kaksi pelkästään kv-opiskelijoille tarkoitettua GEP-kurssia (aikaisemmin IPSU). Minä olin valinnut kaksi GEP-kurssia ja kaksi mainstream-kurssia, koska olin kuullut etukäteen, että mainstream-kurssit ovat keskimäärin paljon työläämpiä. Lisäksi GEP-kurssien aiheet olivat kiehtovia: monet niistä käsittelevät Etelä-Afrikan yhteiskuntaa.

Molempien mainstream-kurssieni lukujärjestykset menivät kokonaan uusiksi ensimmäisillä luennoilla, ja näytti aluksi siltä, että joudun vaihtamaan osan kursseistani. Lopulta kuitenkin sain kaikki mahtumaan. Tämä oli mielestäni kuvaavaa: ei kannatta odottaa, että kurssien aikataulut, kokeet, lomapäivät ja retket/tutoriaalit lukee jossain WebOodissa etukäteen ja että niillä mentäisiin!

Suuri ero verrattuna Suomeen on akateemisen vapauden puute. Kursseilla on vaihteleva, mutta varsin laaja läsnäolopakko, mikä vaati itseltäni hieman opettelua… Tuntui myös, että esseiden kirjoittamista suositaan täällä enemmän. Eräs kolmannen vuoden kurssini koostui lähes yksinomaan esseiden kirjoittamisesta eikä lähiopetusta juuri ollut. Ensimmäinen esseeni oli pituudeltaan 20 sivua, mikä nosti hieman hikeä otsalleni, sillä meillä kirjoitetaan noin paljon yleensä vasta kandia tehdessä. Toinen mainstream-kurssini, ensimmäisen vuoden kurssi, oli sellainen mihin olin tottunut: luentoja ja luentokalvoja ja kokeita.

Sanoisin, että opiskelu Stellessä oli vaativampaa kuin Suomessa, mutta toisaalta ehkä myös opin enemmän. Huomasin myös lukukauden edetessä, että meillä suomalaisilla on varsin hyvä lähtötaso paikallisiin opiskelijoihin nähden, ja esimerkiksi tieteellinen kirjoittaminen sujuu meiltä paremmin. Onnistuin saamaan varsin hyviä arvosanoja, vaikka en aina lukenutkaan kovin paljon, tai vaikka tuntui että esseeni oli varsin keskiverto. Minua jäi eniten harmittamaan, että en valikoinut kursseja tarkemmin jo Suomessa. Mainstream-kurssini liittyivät kyllä tutkintooni, mutta eivät erityisemmin kiinnostaneet minua, ja siksi oli välillä vaikea löytää motivaatiota valtavaan määrään itsenäistä työtä. GEP-kurssini ”Role of Gender, Culture and The State in South Africa” taas ei liittynyt mitenkään alaani, mutta oli äärimmäisen kiinnostava ja olin iloinen, että olin valinnut sen. Harmitti myös hieman, että en opiskellut isiXhosaa, Western Capen eniten puhuttua afrikkalaista kieltä (sitä missä on erilaisia naksutuksia)!

Kampuksen keskusaukio, Rooiplein. Maan alla sijaitsee yliopisto kirjasto ja aukion perällä on Student Center, josta saa ruokaa, kahvia ja opiskelutarvikkeita, muun muassa. Kuva: Anna T.

Arki ja vapaa-aika Stellenboschissa

Itselleni suurin arkea määrittävä ja rajoittava asia oli turvallisuus. Vaikka Stellenbosch ja etenkin sen keskusta ja kampusalue vaikuttavat päällisin puolin äärimmäisen turvallisilta, meitä oppilaita kehotettiin välttämään liikkumista ulkona yksin pimeän aikaan – eli noin kuuden seitsemän aikaan, riippuen vuodenajasta. Tähän oli vaikea suhtautua myös siksi, että tällainen pelon lietsominen tuntui osin ylläpitävän niitä rotuun kohdistuvia ennakkoluuloja, jotka luovat turvattomuuden tunnetta. Toisaalta en halunnut lähteä kyseenalaistamaankaan ulkonaliikkumisohjeita ja mukautin arkeani niiden ehdoilla.

Paras tapa liikkua Stellessä on ehdottomasti pyörä! Kävellenkin pääsee kaikkialle, mutta pyörällä on mukavampaa. Itse vuokrasin viininpunaisen Matie-pyörän yliopiston liikennekeskuksesta, ja olin siihen oikein tyytyväinen. Über on Stellessä halpa ja turvallinen, ja sillä on helppo liikkua esim. illalla tai tullessa baarista. Kapkaupunkiin pääsee erittäin halvalla MetroRail-junalla (n, R10 suunta), mutta se on maineeltaan hieman turvaton, ja käytännössä harvat valkoiset käyttävät sitä. Moni kaverini kuitenkin käytti sitä ongelmitta, etenkin ruuhka-aikaan. Über Kapkaupunkiin on noin R400, joten hinnoissa on aika suuri ero.

Hintataso Etelä-Afrikassa ei ole niin kauhean paljon alhaisempi kuin Suomessa, etenkään ruoka- ja vaatekaupoissa. Internet ja mobiilidata on reilusti kalliimpaa kuin Suomessa. Eduroam toimii joissain yliopiston rakennuksissa, samoin kuin Matieswifi, mutta omaan huoneistooni ei yltänyt kumpikaan vaan läppäri piti rekisteröidä yliopiston verkkoon johdolla. Tässä verkossa kaikki netin käyttö paitsi yliopiston intranet, Googlen sivut ja YouTube(!) kuluttaa internet-budjettia. Toisaalta ulkona syöminen ja juominen ovat reilusti edullisempia, niitä tuli harrastettua aika paljon… Noudatin vegaaniruokavaliota ensimmäisen puoliskon verran: se ei suinkaan ollut mahdotonta, mutta sen verran hankalampaa kuin Suomessa, että vaihdoin puolivälissä lukukautta (opiskelustressin siivittämänä) kasvisruokavalioon. Yleisesti Etelä-Afrikassa ei ymmärretä kasvissyöntiä, vaan kunnon liha-braai (paikallinen sana grilliruoalle ja grillaamiselle) on se juttu. Opiskelijakaupungeissa kasvissyönti alkaa kuitenkin nostaa päätään, ja Kapkaupungissa on useita kokonaan vegaanisia ravintoloita!

Lopuksi vielä asiasta, joka vaikutti itseeni aika paljon, eli Apartheidin perinnön näkymisestä yhteiskunnassa. Se iski heti lentokentältä poistuessa, nähdessä silmänkantamattomiin levittäytyvät townshipit, ja korostui saapuessamme Stellenboschiin, vanhaan afrikaansyliopistokaupunkiin, jossa niin rakennukset, autot kuin ihmisetkin ovat valkoisia. Itselleni oli välillä vaikeaa elää valkoisena etuoikeutettuna eurooppalaisena yhteiskunnassa, jossa on niin silmiinpistävää, että eri värisillä ihmisillä on niin erilaiset mahdollisuudet. Vielä vaikeammaksi sen teki rakenteissa ja ihmisten asenteissa paistava piilorasismi, mikä sai välillä surullisesti pohtimaan ”sateenkaarivaltion” tulevaisuutta. Toisaalta yksilötasolla oli myös paljon päinvastaisia kohtaamisia, mikä loi toivoa. Yhtä kaikki, mielestäni kaikilla Etelä-Afrikassa opiskelevilla on velvollisuus oppia ja ottaa selvää yhteiskunnasta ja maan historiasta, sillä ainoastaan olemalla tietoinen yhteiskuntaa lävistävistä valta-asetelmista ja niiden syistä voi itse olla osana ratkaisua – ja saa myös enemmän irti ajastaan Stellenboschissa.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Minulle Israeliin vaihtoon lähteminen ei ollut tarkkaan mietitty ja paljon suunnitelmia nostattanut haave — pikemminkin se oli käytännön ratkaisu. Halusin opiskella Euroopan ulkopuolella, englanniksi ja poliittisen historian maisteriopintojani hyödyttävällä tavalla. Tel Avivin yliopiston englanninkielinen ja monipuolinen kurssitarjonta vakuutti minut hakemaan lukukauden mittaiseen opiskelijavaihtoon Israeliin, vaikkei minulla ollut syvempää tietämystä maan kielestä, kulttuurista tai tavoista. Olin aikaisemmin viettänyt vuoden Erasmus-vaihdossa Saksassa ja kuvittelin, että Israelin kokemukseni tulisi olemaan sujuvaa jatkoa Länsi-Saksassa asumiseen. Israel kuitenkin yllätti minut monipuolisuudellaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Täytin Helsingin yliopiston vaihtohaun dokumentit jo lokakuussa 2016, mutta vasta seuraavan vuoden kesäkuussa tuntui, että vaihto-opiskelu Israelissa tulisi todella tapahtumaan. Kesäkuussa 2017 aloin kerätä ja kirjoittaa Tel Aviv Universityn vaatimia dokumentteja. Aluksi Tel Avivin vaatimukset suosituskirjeistä, kielitaidon osoituksista ja opintosuoritusotteista tuntuvat hankalilta kerätä, mutta loppepeleissä dokumentit saa kasaan pienellä panoksella. Ei kannata pelästyä edes Tel Avivin yliopiston hakuportaalia, sillä ongelmien ilmaantuessa yliopiston koordinaattorit ja muu henkilökunta pyrkivät auttamaan tuskailevia vaihtareita nopealla aikataululla. Hakupapereiden keräämiseen saa myös varmasti apua lähtötuutoreilta tai muilta vaihto-opiskelun suorittaneilta kavereilta.

Alkubyrokratia ja yliopisto Tel Avivissa

Tel Avivin vaihtohakemuksen täyttäminen saattaa siis tuntua hankalalta ja byrokraattiselta, mutta se antaa hyvää esimakua israelilaisesta toiminnasta. Esimerkiksi kesällä hakuprosessi on aika ajoin tauolla israelilaisten lomapäivien vuoksi ja sähköposteihin saatetaan vastata vain automaattisella vastauskirjeellä. Toisaalta minun kohdallani koordinaattori lähetti hakemuksen teon jälkeen vain muutamassa viikossa hyväksyvän vastauksen ja tervetulokirjeen. Moni myös stressaa itse maahan menoa, sillä israelilaisten rajaviranomaisten on huhuttu olevan erinomaisen tarkkoja. Opiskelijaviisumilla maahan meno oli kuitenkin helppoa, eikä tiukkoja kysymyksiä tullut kohdallani kuin Israelista poistuttaessa. Tällöinkin kuulusteluun meni aikaa vain viitisen minuuttia.

Hyväksyvän vastauksen jälkeen on monta hoidettavaa asiaa, joista osaan saa selvyyden jo Suomessa, mutta osa voi vastapainoisesti tuntua äärettömän haastavilta. Esimerkiksi viisumiasia vaatii (jälleen kerran) hieman dokumenttien keräilyä ja suurlähetystössä pistäytymistä, mutta pääasiassa hoituu helposti. Myös lentolippuja saa Helsingistä Tel Aviviin helposti ja suhteellisen edullisesti. Israel ei ole tylsä maa, joten yliopiston ulkopuolelta löytyy ääretön määrä mielenkiintoista tekemistä pelkästään nettiä selailemalla.

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen voi siis tuntua hassulta jättää Suomi vihdoin taakse ja muuttaa Israeliin. Varsinkin kun tietää, että saapuu Tel Aviviin ilman asuntoa, ilman tuttuja ja ilman selkeää kuvaa niistä kursseista, joita on saanut luvan opiskella Tel Aviv universityssä.

Yliopiston kurssitarjonta lähetetään opiskelijan sähköpostiin muutama kuukausi ennen itse vaihdon alkua. Kurssit pitää ilmoittaa hyvissä ajoin koordinaattorille, joten sääntönä kannattaa pitää, että valitsee (mieluusti) enemmän kursseja kuin aikoo käydä. Kursseilta voi jättäytyä pois helposti, mutta koordinaattorin mukaan niille ei voi enää jälkikäteen ilmoittautua. Siksi on hyvä olla varasuunnitelma, jos jokin valinta ei miellytäkään. Itselleni myös kävi niin, että joitain kursseja peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia. Ei myöskään kannata hermostua liikaa, jos oma henkilökohtainen kurssiaikataulu ei olekaan TAU:n moodlessa samalla viikolla kun yliopisto alkaa — joillekin kursseilleni osallistuin vasta toisesta opiskeluviikosta lähtien, sillä en ollut saanut niitä aikatauluuni ajoissa. Jos opettaja valittaa poissaolostasi, älä ota itseesi vaan syytä järjestelmää. Muutkin oppilaat ovat samassa tilanteessa, joten et onneksi ole yksin turhautumisen kanssa.

Opiskelun alettua aikataulu on tiivis. Itse opetus yliopistossa on mielestäni laadukasta ja varsinkin Lähi-Idän politiikkaa ja historiaa käsittelevät kurssit olivat äärimmäisen mielenkiintoisia. Kurssien valintojen aiheuttaman hämmennyksen jälkeen opetus alkoi tehokkaasti. Puolivälissä semesteriä on yleensä välikokeet (tai palautettava väliessee) ja lopussa palautetaan essee (tai kirjoitetaan laajempi koe). Kurssit järjestetään yleensä joko 2 kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan tai kerran viikossa neljän tunnin ajan (akateemiset vartit mukaanlukien). Kannattaa siis uhrata aikaa kurssitarjontaan tutustumiseen, jotta saa opiskelusta parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Asuminen

Epätietoisuus ja jännitys ei koske vain nimenomaan Israelin vaihto-opiskelijoita, mutta on totta, että joihinkin kohteisiin on helpompi saapua, kuin Tel Aviviin, jossa asunto etsitään facebookin avulla ja jossa yliopiston orientaatiopäivä kattaa tasan tunninmittaisen kampuskierroksen ja opiskelijakorttien jaon. Onneksi vaihtarit ovat kuitenkin aktiivista porukkaa, joten tutustuminen muihin on myös helppoa, mikäli jaksaa aktiivisesti etsiä seuraa ja heittää läppää. Yliopistoon ei tässä asiassa tosin kannata luottaa, sillä se ei järjestä vaihtareille yhteistä tekemistä. Yliopistolta tuleva aktiivisuus riippuu kuitenkin ilmeisesti vaihtokoordinaattorista ja vaihto-ohjelmasta: tiedän useita TAU:n vaihtareita, joilla oli viikon mittainen orientaatio, jonka aikana tutustuttiin muihin ja käytiin yhdessä esimerkiksi Jerusalemissa.

Itse tutustuin ensimmäisiin tuttuihin Tel Avivissa hostellissa, jossa vietin ensimmäisen viikon asuntoa etsien. Muut hostellissa majoittuvat vaihtarit olivat kaikki samassa tilanteessa kuin minä, joten vertaistuesta oli älyttömän iso apu stressin purkamisessa. Tel Avivissa on paljon lyhytaikaisia vuokratarjouksia liikkeellä ja parhaiten ne tavoittaa facebookin ryhmien kautta, joten vietimme muiden vaihtareiden kanssa aamupäivät potentiaalisille vuokranantajille kirjoitellen ja iltapäivät rannalla pelaillen. Asunnon hankinta on haasteellista, joten siinä on pakko olla äärettömän aktiivinen, viestitellä monen kymmenen eri ihmisen kanssa sekä tarkastaa säännöllisesti tutuilta vinkkejä. Itse jouduin hostellin jälkeen muuttamaan kolmesti, mikä ei ollut ihanteellista ja lisäsi stressiä, mutta toisaalta antoi mahdollisuuden nähdä kaupungin monet eri puolet ja tutustua kolmeen erilaiseen kämppikseen. Valmiiksi kalustettua asuntoja on paljon liikkeellä, joten siitä ei kannata stressata.

Asunnoissa kannattaa olla tarkkana. Sähkö ja vesi on kallista Israelissa, joten jos ne eivät sisälly vuokranantajan ilmoittamaan vuokraan, ne voivat tuoda yllättävän paljon lisäkustannuksia. Israelilaiset asunnot eroavat suomalaisista melko paljon. Kesällä torakat ja muut pikku ötökät käyskentelevät kaikessa ruoassa, mitä ei ole piilotettu jääkaappiin. Lattiat ovat laattaa ja sisällä on usein kylmempi kuin ulkona. Suihkua varten pitää erikseen lämmittää vettä vuodenajasta riippuen vartista puoleen tuntiin. Vuokrataso on myös älyttömän korkea (kuten muu hintataso Israelissa). Varaudu siis maksamaan jopa enemmän vuokraa kuin Suomessa. Sama pätee esimerkiksi ruokaan, ravintoloihin (joissa pitää muistaa tipata) ja baareihin. Ruokakaupoissa on Suomeen verrattuna kehno tarjonta, mutta esimerkiksi ravintoloissa on helppo löytää vegaanista ruokaa.

Käytännönasioita ja hyödyllistä tietoa

Muissakin kuin asuntoasioissa Facebookin Tel Aviviin (ja Israeliin) liittyvät ryhmät ovat hyödyllisiä. Moni hankkii esimerkiksi pyöränsä käytettynä secret Tel Aviv-ryhmän kautta. Siksi kannattaa heti aluksi hankkia israelilainen kännykkäliittymä. Ne ovat halpoja, ja internet tuo usein suunnattoman avun, kun ei ymmärrä heprean kielistä ruokalistaa tai joutuu tarkistamaan vaikka nopeinta bussireittiä yliopistolta kotiin. Prepaid-liittymiä on helppo ostaa kiskoilta, mutta myös kauppakeskuksista löytyy eri liittymäntarjoajia. Oma Golan-liittymäni sai aktivoitua suoraan kauppakeskuksella passin ja luottokortin avulla ja vaihdon jälkeen peruutettua netin kautta.

Netin hankinnan lisäksi matkustaminen Israelin sisällä on halpaa ja helppoa. Tel Avissakin joukkoliikenne toimii, mutta ruuhkien vuoksi matkustaminen on välillä hidasta ja epämukavaa. Siksi kannattaa harkita pyörän hankkimista — jos asuu edes suhteellisen lähellä TAU:n kampusta (joka ei tosin ole kaupungin keskustassa vaan melko syrjässä), on pyöräily usein nopeampaa kuin bussilla matkustaminen. Vaikka pyöräilisikin yliopistolle, kannattaa silti hankkia paikallinen bussikortti opiskelija-alennuksineen. Sen avulla matkaaminen Israelissa on käytännöllistä. Kortti itse on ilmainen ja sen avulla matkustaminen esimerkiksi Tel Avivista Jerusalemiin maksaa 16 shekeliä (eli noin 4 euroa). Kortin avulla saa matkustaa kaikkialla Israelissa ja sitä ladataan antamalla bussissa kuljettajalle rahaa.

Kannattaa siis hyödyntää yksi Israelin edullisista asioista (eli matkaliput) ja reissata ympäri maata. Israel on äärimmäisen kaunis ja kiehtova maa ja pientenkin välimatkojen taittamisen jälkeen tuntee saapuneensa taas kerran uuteen maahan. Tel Aviv on menevä, eurooppalaistyylinen rantakaupunki, mutta ei kannata jäädä sinne makaamaan, sillä monet muutkin paikat tarjoavat  hienoja kokemuksia, upeita maisemia ja ystävällisiä hostellivieraita. Anna siis vaihdon aikana myös aikaa elämyksille — varsinkin kun Israelissa välimatkat ovat lyhyitä ja liikkuminen on siksi nopeaa. Kannattaa myös tutustua paikallisiin, sillä usein he osaavat kertoa parhaat vinkit ja puhua maan asioista toisesta näkökumasta kuin mihin olet tottunut. Israelilaisilta oppii paljon Lähi-Idän tilanteesta ja politiikasta, joten vaihtaripiirien ulkopuolinen toiminta tuo paljon sisältöä itse vaihtokokemukseen.

Vaikka Lähi-Idän tilanne puhututti myös suomalaista mediaa vaihtosyksyni aikana, kertaakaan en tuntenut oloani turvattomaksi Tel Avivissa tai muualla Israelissa. Israelissa kannattaa tutustua konfliktien historiaan, jotta voi itse ymmärtää maan realiteetit. Myös uskonto on suuremmin esillä Israelissa kuin Suomessa, joten eri uskontokuntien erojen ja niiden välisten konfliktien tunteminen auttaa ymmärtämään nykytilannetta Israelissa. Lähi-Itään muuttaminen voi tuntua stressaavalta ja maan tavat kaaoottisilta, mutta kaikkeen tottuu.  Vaihto antaa aina uskomattoman hienoja kokemuksia, joten varsinkin aluksi luota israelilaiseen rentouteen ja mieti, että kaikki järjestyy kuitenkin parhain päin.

Posted on

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Saadessamme hyväksymispäätöksen Helsingin Yliopistolta, hakuprosessin stressaavin vaihe oli jo takana päin – varsinainen hakuprosessi Stellenboschiin sujui varsin kätevästi internetissä kunhan selvitti ajoissa, mitä dokumentteja tarvitaan ja mihin mennessä. Hakeakseen Stellenboschiin opiskelijan tuli täyttää online-hakulomake, jonka liitteeksi vaaditaan virallinen opintosuoritusote, tiedekunnan tai vaihtokoordinaattorin hyväksymä opintosuunnitelma, todistus matkavakuutuksesta sekä voimassaolevan passin kopio. Matkavakuutusta ei ollut pakko vielä tässä vaiheessa liittää osaksi hakemusta, vaan tänä vuonna riitti, että voimassaolevan vakuutuksen näytti Stellenboschissa rekisteröintivaiheessa. Stellenbosch vaati suomalaisen matkavakuutuksen lisäksi myös paikallisen vakuutuksen hankkimista. He antoivat kuitenkin yhteystiedot Momentumille, jonka kautta sai helposti netissä tilattua halvahkon opiskelijavakuutuksen. Passin tulee olla vuoden voimassa vaihtojakson päättymisen jälkeen. Opintosuunnitelman hyväksymistä varten kannattaa selvittää ajoissa, milloin henkilökuntaa on paikalla.

Kun tieto hyäksynnästä SU:lta on saapunut (n. lokakuun lopussa), voi viisumin hakuprosessi käynnistyä toden teolla. Tätä ennen on lääkäriaika YTHS:ltä hyvä olla jo varattuna, sillä jonotusajat saattavat olla viikkoja, jopa kuukausiakin. Itse sain ajan noin parin viikon päähän varaushetkestä. Viisumihakemukseen liitettävät dokumentit löytyvät suurlähetystön sivuilta. Minulta vaadittiin mm. keuhkokuvat ja lääkärin lausunto (vain suurlähetystön omat lomakepohjat käyvät tähän, varmista että nämä löytyvät sinulta ENNEN kuin menet YTHS:lle), lentoliput (sekä meno että paluu), todistus matkavakuutuksesta, vähintään vuoden voimassaoleva passi ja passikuva, todistus varallisuudesta (muutaman kuukauden tiliotteet ja Kelan opintotukipäätös), rikosrekisteriote, vuokrasopimus kohdemaassa ja hyväksymistodistus Stellenboschista sekä Helsingin yliopistosta. Näiden lisäksi täytyy täyttää suurlähetystön omat hakemusdokumentit. Keuhkokuvien osalta suurlähetystölle on toistaiseksi riittänyt lääkärin kirjallinen lausunto siitä, ettei opiskelijalla ole tuberkuloosia perustuen siihen, että kaikki suomalaiset saavat syntyessään rokotteen. Itse en siis joutunut ottamaan röntgen- tai keuhkokuvia.

Asioiminen suurlähetystössä oli varsin helppoa ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Oman lähtöni aikaan suurlähetystön puhelinnumero ei tosin ollut toiminnassa ja nettisivut olivat kaatuneet – ainoa tapa saada henkilökuntaan yhteys oli siis fyysisesti paikan päällä vierailu. Aukioloajat olivat usein 8.30-14.30, joten vierailulle oli hyvä ajoissa varata aikaa tietyltä päivältä. Suurlähetystön sijainti Senaatintorin tuntumassa on onneksi kuitenkin helppo saavuttaa keskustasta käsin. Viisumihakemusta varten suurlähetystö ottaa passin haltuunsa noin kahdeksi viikoksi, joten hakuajalle ei kannata suunnitella ulkomaan matkaa.

Paria viikkoa ennen lähtöä kävin Stellenboschin kansainvälisen toimiston sivuilla ilmoittautumassa orientaatio-ohjelmaan, ekskursioille ja hain itselleni Matie Buddyn, paikallisen tuutorin. Sain myös sähköpostiviestin, jonka kautta pääsin ilmoittautumaan autokyytiin lentokentältä yliopistolle. Lisäksi tein matkustusilmoituksen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikko alkuprosesseineen sujui todella hyvin ja kukaan suomalaisista ei kohdannut juurikaan ongelmia kampukselle asettumisessa. Joukko paikallisia opiskelijoita oli ottamassa meitä vastaan lentokentällä ja toi meidät Stellenbosch University International –rakennukselle, jossa meiltä kerättiin kopio passista, Momentum-matkavakuutuksesta, hyväksymiskirjeestä ja asumissopimuksesta. Sen jälkeen saimme kuljetuksen asuntolalle, jossa ystävälliset opiskelijafoorumin jäsenet ottivat meidät iloisesti vastaan ja ohjasivat meidät huoneisiimme.

Orientaatioviikkoon kuului paljon esittelyluentoja, jossa saimme kuulla opiskelusta, Etelä-Afrikkalaisesta kulttuurista, turvallisuudesta, opiskelijatilin hoidosta ja opiskelijayhdistysten toiminnasta. Saimme lisäksi johdannon afrikaansin ja isiXhosan perusteisiin.

Kurssivalintojen suhteen saimme jännittää hiukan pidempään. Orientaatioviikon puolivälissä SUI:n vastaanoton seinille ilmestyi lappuja, joihin oli merkitty aika ja paikka koordinaattorin tapaamiselle kurssivalintojen tarkistamiseksi. Tapaamisessa käytiin läpi jokaisen kurssivalinnat ja niiden status. Mikäli kaikkia kursseja ei ollut hyväksytty, tuli opiskelijan varata tapaamisaika vaihtokoordinaattorin kanssa. Itse en tullut hyväksytyksi kaikille valitsemilleni kursseille, joten etsimme yhdessä korvaavat kurssit erillisessä tapaamisessa.

Lopulliset kurssivalinnat tuli täyttää viralliselle lomakkeelle ja palauttaa SUI:n toimistolle annettuun päivämäärään mennessä, jotta kurssit saatiin rekisteröityä SUNLearn-portaaliin (paikallinen Flamma tai WebOodi). Rekisteröinti kesti viikosta kahteen viikkoon, minä aikana suurin osa kursseista ehti jo alkaa. Vaati siis vain kärsivällisyyttä, kunnes pääsi itse käsiksi opiskelumateriaaliin portaalissa.

Ensimmäisinä päivinä saimme myös opiskelijakalenterit sekä kuvallamme varustetun opiskelijakortin, jossa näkyi myös henkilökohtainen opiskelijanumeromme. Opiskelijakortti toimii maksuvälineenä asuntoloiden kahviloissa ja pesutuvissa sekä kulkulupana asuntoloihin, kirjastoihin, yliopiston rakennuksiin ja tulostimiin. Omalle opiskelijakortille sai ladattua lisää arvoa MySUN-nettiportaalissa. Opiskelijanumero toimi myös oman henkilökohtaisen yliopistosähköpostin sekä kaikkien yliopiston nettiportaalien käyttäjätunnuksena. Orientaatioviikon aikana vaihto-opiskelijat käyvät opastetusti luomassa itselleen salasanan.

Yliopiston henkilökunta oli todella ystävällistä ja hyväntuulista – ongelmiin suhtauduttiin sopivasti rennoin rantein ja asenteella, jonka mukaan kaikkeen kyllä löytyy ratkaisu. Mikäli suunnitelma A epäonnistuu, on aina olemassa vaihtoehdot B, C, D, F jne. Hyvin organisoidun ja järjestelmällisen ihmisen, joka on tottunut asioiden tapahtuvan välittömällä aikataululla, on hyvä varautua löysäämään kaulustaan. Kaikki kyllä järjestyy – aikanaan.

Asuminen

Koska Helsingin yliopistolla ja SUI:lla on kahdenvälinen sopimus, siihen sisältyy myös majoitus paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Ennen lähtöä olin täyttänyt SUI:n sivulla lomakkeeen, johon olin listannut prioriteettijärjestyksessä annetuista vaihtoehdoista majoituksen, johon mieluiten halusin muuttaa. Pääsin ensimmäiseen vaihtoehtooni, Huis Russel Botman Houseen, joka on maisteriopiskelijoille suunnattu asuntola. HRBH:ssa on pieniä yksityishuoneita neljässä kerroksessa, yhteissuihkut ja kommuunikeittiöt. Kylpyhuoneet ja suihkut olivat sekakäyttöisiä, mutta niitä oli jokaista käytävää kohden tarpeeksi siten, etten koskaan joutunut jonottamaan. Kommuunikeittiöissä ei ollut yhteiskäytössä olevia astioita, vaan kaikki tuli hankkia itse ja myös säilyttää omassa huoneessa. Itse vuokrasin kaikki astiani etukäteen Fresh Start Rental -yritykseltä, joka vuokrasi myös pyöriä. Huonetta varten sain oman lukon, ja ovi kehotettiin pitämään lukittuna aina, kun en itse ollut huoneessa.

Asuntoloilla on usein oma foorumi, toisin sanoen eräänlainen opiskelijahallitus, joka tiedottaa asukkaita ajankohtaisista asioista, järjestää sisäisiä tapahtumia ja auttaa asuntolan johtoa hallinnollisissa seikoissa. Asuntolakulttuuri muistuttaa jonkin verran Amerikkaa ja on tärkeä osa opiskelijoiden ryhmäidentiteettiä. Siinä missä Suomessa fuksit ryhmäytyvät oman oppiaineensa opiskelijoiden kanssa, Stellenboschissa asuntolasta tulee tärkeä ensimmäisten vuosien opiskelijayhteisö. On sekä naisten, miesten, että seka-asuntoloita, joilla on omat logonsa, asunsa ja mottonsa. Monet kansainväliset opiskelijat myös vuokrasivat yksityisen asunnon kampuksen ympäriltä, mikäli heidän vaihtosopimukseensa ei kuulunut asumisjärjestelyjä.

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla kahdenlaisia moduuleja: mainstream-kursseja ja IPSU-kursseja. Mainstream-kurssit ovat paikallisille suunnattuja, viralliseen opetussuunnitelmaan kuuluvia kursseja, joiden vaatimukset vaihto-opiskelijoille ovat samat kuin paikallisille. IPSU-kurssit ovat yksinomaan kansainvälisille opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät Etelä-Afrikkaa sekä kansainvälisten suhteiden, kulttuurin että historian näkökulmasta.

Mikäli päätyy valitsemaan mainstream-kursseja, suomalaisen opiskelijan on hyvä varautua henkisesti tekemään töitä kurssien läpipääsemiseksi, sillä työmäärä ja vaatimukset opintopisteisiin nähden ovat Suomeen verraten jokseenkin suurempia. Oma opintosuunnitelmani sisälsi vain mainstream-kursseja, joiden aikana kirjoitin useita esseitä, ryhmäraportteja, välitestejä ja kaksi isoa tenttiä. Jotta sain oikeuden osallistua lopputenttiin, aiempien kurssisuoritusteni keskiarvon tuli olla vähintään 40 % (paikallinen skaala on 0 % – 100 %). Jotta sain uusia tentin, ensimmäisestä tentistä tuli saada vähintään 40 %. Kurssin läpäisemiseksi tuli saada vähintään 50 %.

Luennot ovat 50-minuttisia ja alkavat usein tasatunnein, jolloin aikaa luennolta toiselle siirtymiseen on kymmenisen minuuttia. Lounastauko on usein klo 13. Keskuskampuksella sijaitsevan kauppakeskus Neelsien yhteydestä löytyy useita lounasravintoloita sekä Spar, joista voi ostaa ruokaa varsin edullisesti. Neelsieltä löytyy myös pankkiautomaatteja, elokuvateatteri, apteekki, kampaaja, opiskelijapalveluita sekä tietokoneluokkia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli budjetti sallii, suosittelen lämpimästi matkustamista lomien aikana muualle Etelä-Afrikkaan Western Capen ulkopuolelle. Stellenbosch on yksi Etelä-Afrikan valkoisimmista yliopistoista ja yleiskulttuuri hyvin antiafrikkalainen – minkä vuoksi sopeutuminen onkin melko helppoa. Tuloerot näkyvät selkeästi katukuvassa päivittäin, ja heti Stellenboschin keskusta-alueen ulkopuolella levittäytyykin laajoja slummien tapaisia townshipeja. On hyvä välttää näitä alueita sekä pimeällä kulkemista yksin, mutta yliopisto ja opiskelijajärjestöt järjestävät erilaisia mahdollisuuksia päästä vierailemaan township-yhteisöissä ja osallistumaan vapaaehtoisprojekteihin. Vapaaehtoistyö muodossa tai toisessa auttaa laajentamaan omaa kuvaa Etelä-Afrikasta ja sen moninaisuudesta. Myös paikallisia uutisia kannattaa seurata, sillä ajankohtaisilmiöitä sovelletaan laajalti myös opinnoissa.

Stellenbosch on aito opiskelijakaupunki. Lukukauden alussa kadut, ravintolat ja baarit ovat täynnä elämää, bileitä, tanssia ja tapahtumia. Lomia kohden, opiskelijoiden lähdettyä kaupungin ilme kuitenkin muuttuu hiljaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Näinä aikoina on erityisen suositeltavaa kulkea ulkona vain valoisalla ja silloinkin ryhmissä. Aikanani raportoitiin yhden paikallisen opiskelijatytön sieppaus ja murha sekä useita kidnappausyrityksiä. Turvatoimia toki kiristettiin ja valmiutta kohotettiin heti näiden seurauksena, mutta erityisesti suomalaisen mentaliteetin saattaa olla vaikea omaksua “rajoitettua vapautta” ulkona liikkumisessa tai jatkuvaa selustan tarkkailua. Onneksi paikalliset ovat yleisesti erittäin ystävällisiä ja välittäväisiä – kaikilta kysytään miten he kulkevat kotiin, kuka tulee hakemaan ja mistä ja Uber-kuskitkin jäävät mielellään odottamaan kunnes olen päässyt ovesta sisään asti.

Julkisten liikennevälineiden puuttuessa Uber on kenties yleisin liikkumisväline. Suomeen nähden se on erittäin edullinen, ja etenkin Stellenbochin sisällä paikasta toiseen pääsee 1-2:lla eurolla. Stellenboschista Kapkaupunkiin pääsee noin 30 eurolla. Vaihtoehtoisesti voi kulkea junalla, mutta vain ryhmässä tai vähintään toisen ihmisen kanssa.

Stellenbosch on kuuluisa lukuisista viinitiloistaan ja omavaraisena maana paikallinen ruoka on todella hyvää ja hinta-laatusuhde on suurimmaksi osaksi erinomainen. Poliittisen epävakauden vuoksi randin kurssi putosi aikanani siten, että ulkona syöminen ja eläminen yleisesti muuttui euroihin nähden entistä edullisemmaksi. Ruoka on todella tuoretta ja hyvää, ja kasvissyöjiäkin otetaan enenevissä määrin huomioon erilaisilla vaihtoehdoilla. Klubit ja baarit ovat Stellenboschissa auki vain aamukahteen asti, ja muutenkin kaupat sulkevat Suomeen nähden melko aikaisin. Sitä vastoin arki alkaa jo aikaisin heti auringon noustessa – ei ole epätavallista törmätä lenkkeilijöihin ja työmatkailijoihin jo aamuviideltä.

Posted on

Tel Aviv University, kevät 2017

Teologian opiskelija

Ennen lähtöä

Syksyn hakuprosessi TAU:hun oli pitkä ja sisälsi useita eri vaiheita. Ensimmäiseksi kannattaa hoitaa kuntoon IELTS/TOEFL testi, koska tulosten saamisessa menee yleensä muutama viikko. Tosin itse kuulin Tel Avivissa myöhemmin, että me suomalaiset vaihtarit olimme ainoat, jotka tämän testin olivat joutuneet tekemään. Muut olivat lähettäneet kohdeyliopistoon sähköpostia ja kysyneet voiko testin korvata jollain muulla, esimerkiksi englanniksi käydyllä kurssilla. Tätä mahdollisuutta kannattaa selvittää, sillä testi on kallis ja tulos voimassa vain kaksi vuotta. TAU:sta tuli syksyn mittaan paljon sähköposteja ja ohjeistuksia, mutta sinnepäin viestiä laitettaessa vastausaika oli pitkä eikä aina vastausta edes saanut. Tähän kannattaa tottua, sillä samanlainen asioidenhoitotapa on Israelissa hyvin yleinen. Pedantille suomalaiselle se voi aluksi olla hyvin hermoja koettelevaa, mutta Israelissa ihan yleistä. Tästä kertoo myös se, että TAU muutti syksyn hakemuksen jättöpäivää vain muutama päivä ennen deadlinea kolmella viikolla. Tästä johtuen saimme hyväksynnän vasta ihan joulukuun viimeisillä päivillä, vaikka kohteessa piti olla jo maaliskuun alussa.

Hyväksynnän saamisen jälkeen seuraava hoidettava asia on Kelan lisäksi viisumin hakeminen Israelin suurlähetystöstä. Tähänkin hommaan kannattaa varata aikaa ja pitkää pinnaa, sillä suurlähetystöstä oli hyvin vaikea saada ketään kiinni. Heillä on soittoaika puhelinpalveluun, mutta kukaan ei ikinä vastannut, vaan soittaja joutui automaattiseen puhelinvastaaja luuppiin (joka puhui tietenkin vain hepreaa). Suurlähetystöön kannattaa laittaa sähköpostia tai odottaa, että he soittavat sinulle takaisin. Viisumin tosin saa heti samana päivänä, kun on saanut käyntiajan suurlähetystöön, joten siinä mielessä viisumin saanti oli nopeaa. Lentojen lisäksi hankintalistalla on matkavakuutus, sillä normaali kolmen kuukauden matkavakuutus ei riitä vaihdon ajaksi. Usein halvinta on ottaa oman kotivakuutuksen yhteyteen pidennetty matkavakutuus, sillä erikseen ostettuna hinta on noin kaksinkertainen. Näitä toki kannattaa kilpailuttaa, mutta itselläni noin 4,5 kuukauden matkavakuutus Ifistä kotivakuutuksen yhteydessä maksoi 250€.

Asuminen

Paras tapa hakea asuntoa Israelista on erilaiset Facebook –ryhmät, joita kannattaa alkaa seuraamaan jo ennen kohteeseen lähtöä. Asunnot ovat kalliita, usein aika huonokuntoisia ja todella haluttuja. Suuri osa ihmisistä asuu solu- tai kimppakämpässä ja näissäkin vuokrat alkavat 600€ ylöspäin. Usein kokonaista asuntoa ei vuokrata alle vuodeksi, mutta itselläni kävi tuuri ja sain asunnon vuokrattua kämppikseni kanssa 4 kuukaudeksi. Asunnon haussa pitää olla aktiivinen ja nopea, joten suosittelen lentämään kohteeseen viikko tai pari ennen lukukauden alkua, ottamaan ensimmäisille päiville väliaikaisen majoituksen (hotelli/hostelli/Airbnb) ja käyttämään ensimmäiset päivät asunnon etsimiseen. Useat vuokranantajat haluavat joko muutaman kuukauden vuokran suuruisen takuuvuokran tai vaihtoehtoisesti voit tarjoutua maksamaan koko tulevan vuokrasi kerralla (itse maksoin neljän kuukauden vuokran yhdellä kertaa).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihto-opiskelijoille on järjestetty TAU:ssa orientaatiopäivä, joka on yleensä 1-2 viikkoa ennen opintojen alkua. Tämä orientaatiopäivä itsessään oli melkoinen pettymys, sillä se sisälsi vain vajaan tunnin mittaisen kampuskierroksen ja pienen kahvitilaisuuden. Mitään tutustumisohjelmaa tai muuta vastaavaa ei vaihtareille ole TAU:n puolelta tarjolla, joten tässäkin kannattaa olla itse aktiivinen. Me perustimme Facebook –ryhmän, jonka kautta pystyimme olemaan toisiimme yhteyksissä ja järjestämään tapaamisia. TAU:ssa kurssien valinta meni niin, että ensin valitaan 4-7 kurssia (riippuu onko maisteri- vai kandivaiheen opiskelija), jonka jälkeen yliopisto laittaa sinut joillekkin näistä valitsemistasi kursseista (tai kaikille) ja lukukauden alkamisen jälkeen on aikaa noin pari viikkoa päättää mitkä kurssit haluaa pitää ja dropata ylimääräiset pois. Itse maisterivaiheen opiskelijana tein kolme maisterikurssia (graduate) ja yhden kanditasoisen (undergraduate), mutta nämä vaihtelevat todella paljon riippuen alasta.

Opetus ja opiskelu

Opiskelu TAU:ssa ei mielestäni kauheasti eroa esimerkiksi Helsingin yliopistosta. Luennot kestävät 1,5h, ja joillakin kursseilla on ns. tuplaluennot eli kaksi luentoa peräkkäin. Israelissa viikkoa alkaa sunnuntaina ja yleensä viimeiset luennot ovat torstaina, mutta joillakin voi olla luentoja vielä perjantaina aamulla ennen sapatin alkua. Yleensä luennoille on aina jokin luettava ennakkomateriaali ja opettaja olettaa, että kaikki ovat sen lukeneet, jotta luennoilla voidaan myös keskustella aiheesta. Kandikursseilla on yleensä midterm -kokeet noin puolivälissä kurssia ja lopuksi loppukoe, mutta maisterikursseilla on ainoastaan loppuessee, jonka palautuspäivä oli omalla kohdallani kolme kuukautta kurssin loppumisen jälkeen. Tämäkin asia vaihtelee todella paljon eri oppialoilla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

TAU ja koko Tel Aviv on hyvin kansainvälinen ja suuri osa ihmisistä on jostain muualta kuin Israelista kotoisin. Englantia puhutaan hyvin (yleensä) ja ulkomaalaisen on helppo kotiutua, sillä Tel Aviv on hyvin länsimaalainen ja rento kaupunki. Koska niin iso osa asukkaista on ns. ulkomaalaisia, on väestö hyvin moninaista ja kirjavaa. Israel on kallis maa, lähes tulkoon kaikki tuotteet ja palvelut ovat kalliimpia kuin Suomessa, joten tähän on syytä varautua. Julkinen liikenne on hyvä ja kattava, tosin sapattina sitä ei ole ollenkaan (pe iltapäivä-la ilta). Suosittelen myös matkustamaan muualla Israelissa, sillä busseilla ja junilla pääsee sujuvasti moneen paikkaan ja ne ovat todella edullisia. Myös autonvuokraaminen on melko edullista ja koska Israel on alueena pieni, näkee jo muutamassa päivässä paljon. Puhelinliittymä (itselläni Golan) oli julkisen liikenteen lisäksi yksi harvoista edullisista asioista Israelissa.

Tel Aviv on kaupunkina mahtava, se on todella rento ja turvallinen paikka olla ja elää. Ilmasto on lämmin ja talvikuukausia lukuunottamatta sateet ovat harvinaisia. Tel Aviv on suurkaupunki, mutta itse keskustan alue melko pieni, joten kävely ja pyöräily ovat käteviä tapoja kulkea. Rannat ovat ilmaiset ja mielestäni paljon hienommat, kuin monessa muussa rantakohteessa. Turvallisuustaso kaupungissa on mielestäni samaa luokkaa kuin Suomessa, en koskaan kokenut turvattomuutta edes yöaikaan liikkuessani. Tel Avivissa tosin helposti elää myös tietynlaisessa kuplassa ja siksi kannustankin matkustamaan myös muualla Israelissa, jotta ymmärtää paremmin Israelia ja sen monimutkaisuutta. Vaihtoaika menee hyvin nopeasti, joten kannustan olemaan avoin, tarttumaan tilaisuuksiin sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Posted on

Tel Aviv University, kevät 2017

Yleisen valtio-opin opiskelija

Päätin lähteä vaihtoon kolmannen opiskeluvuoteni keväällä, ennen kandin tekemistä tai valmistumista. Tel Aviv ei ollut ykkösvaihtoehtoni, mutta olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin vaihtoon juuri sinne. Halusin lähteä kauas Suomesta, mielellään lämpimään maahan ja toisaalta juuri Lähi-itä kiinnosti. En ollut ikinä käynyt Israelissa ja oli jännittävää lähteä paikkaan, josta ei oikeastaan tiennyt mitään. Sain kuitenkin usein kuulla, että Tel Aviv on ihana kaupunki ja sitä se olikin.

 

Näkymä Tel Aviviin Jaffasta

Ennen lähtöä

Sain tietää vaihtoon pääsystä (Helsingin yliopiston osalta) jo hyvin ajoissa, mutta päätöstä TAU:sta odotimme jouluun asti. TAU:n byrokraattisten asioiden hoitaminen on usein hidasta ja saattaa olla, että vastaukset eivät edes vastaa kunnolla kysymyksiin. Byrokratiaa oli paljon, kaiken maailman todistuksia ja Kelan päätöksiä. Yksi asia, mikä tuli myöhemmin esille vaihtari kavereiden kanssa, oli kielitestin (TOFL/IELTS) tarpeellisuus. Monet olivat päässeet vaihtoon ilman tällaista testiä, joten asia kannattaa vielä varmistaa vaihtoyliopistosta, ettei tule maksettua turhaan yli kahtasataa euroa. Tärkeä byrokraattinen seikka, jota sekä yliopisto, että Israel maana painottaa on vakuutus. Se kannattaa hoitaa ajoissa kuntoon!

Asuminen

Byrokratiasta ja säädöstä huolimatta ostimme liput helmikuun loppupuolelle, bookattiin hostelli opiskelukaverini kanssa ja päätettiin että lähdetään etsimään yhdessä asuntoa paikanpäältä. Saavuttaessa Tel Aviviin, tai tuttavallisemmin Telsuun oli vielä vähän sekava olo kaikesta, mutta pian asunnon etsiminen ja kiertely kaupungissa täytti päivämme. Mielestäni paras tapa etsiä asuntoa on paikan päältä, silloin pääsee itse tarkastamaan missä kunnossa asunto on ja tapaamaan vuokranantajaa. Asunnon etsimistä vaikeuttaa vuokra-ajan lyhyys ja totta kai se, ettei ole Israelin kansalainen. Vuokra on helpointa vaihtarina maksaa käteisenä ja tämä voi olla monille ongelma. Yleistä on asuminen kimppakämpissä, ja huone löytyy vuokralle samaan hintaan, kun yksiö Helsingissä. Asukkaiden vaihtuvuus on kuitenkin todella vilkausta Telsussa, joten kämppä löytyy varmasti. Parhaita paikkoja etsimiseen on ehdottomasti Facebookin eri ryhmät! Kämpän lisäksi oli hoidettava muita tärkeitä juttuja, kuten puhelinliittymän ja matkakortin hommaaminen. Nämä hoituivat onneksi melko helposti, kun osasi kysyä oikeista paikoista. Löysimme lopulta ihanan asuntomme, ”Saunan” ja vietimme viikot ennen koulun alkua rentoutuessa ja matkustellessa.

 

TAU järjesti orientaatiopäivän viikonloppua ennen koulun virallista alkamista. Pakko sanoa, että parin tunnin pituinen orientaatio jätti hieman kylmäksi, lopulta päädyimme ainoastaan kiertämään kampusta ja nauttimaan tarjoiluista. Kaikilla vaihtareilla oli samoja kysymyksiä, joihin ei usein osattu heti vastata. Tärkein tieto kursseista kuitenkin selvisi heti alkuun suurin piirtein, niin että osasi tulla kouluun oikeana päivänä. Kesti kuitenkin hetki saada lopullinen kurssilista kuntoon. TAU ei siis järjestänyt minkäänlaista tutustumispäivää tms. vaihtareille, vaan kaikenlainen yhteinen vaihtaritoiminta oli järjestettävä itse. Teimme opiskelukaverini kanssa Facebook-ryhmän vaihtareille, ja sen kautta varsinkin alkuun sovittiin yhteistä tekemistä. Saa siis olla hyvin itsenäinen, mutta se on myös todella palkitsevaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu TAU:ssa oli ehdottomasti parhaimpia kokemuksia. Pääsin opiskelemaan Lähi-idän tutkimusta Lähi-idässä, ja odotukset täyttyivät. Erinomaisia professoreita, jotka olivat myös taitavia opettamaan ja ottivat huomioon herkän ja vaikean poliittisen tilanteen. Kurssit olivat mielenkiintoisia, ainoana miinuspuolena voi mainita, että kandikursseissa taso oli välillä melko helppo. Opiskelun muoto oli hieman erilainen kuin Suomessa: amerikkalaiseen tyyliin melko suuria luentoja, paljon keskustelua luennoilla ja kurssien suoritustapana oli yleensä midterm ja final exam (yleensä kotona tehtävä). Arvostelu oli melko lepsua, mikä oli mukava yllätys.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleisesti elämä Tel Avivissa oli mukavaa, sää helli melkein joka päivä, koulusta oli paljon vapaita erityisesti uskonnollisten pyhien vuoksi. Kaupunki on kallis, kaikki on vähintään Suomen hintatasoa ellei enemmän. Mielellään olisi istunut päivät pitkät kaupungin tuhansissa kahviloissa ja baareissa, mutta budjetti olisi paukkunut melko nopeasti. Onneksi Telsun ihanat rannat, tai yksi pitkä ranta ovat hyviä hengailupaikkoja aamusta iltaan. Tel Avivista löytyy paljon urheilumahdollisuuksia, joogasta beach volleyballiin ja urheilullisuus on vahvasti esillä. Urheilun lisäksi joka päivälle löytyy mitä erilaisempia tapahtumia, kattobailuista poliittisiin keskusteluihin. Aika ei todellakaan käy tylsäksi!

Yksi parhaimpia juttuja vaihdossa oli matkustelu! Kiertelimme opiskelukaverini kanssa Israelia melko ahkerasti ja etenkin autolla pääsee näkemään sen monimuotoista luontoa. Sen lisäksi Jerusalemissa tuli käytyä kyllästymiseen asti. Yksi tärkeimpiä kohteita on kuitenkin mielestäni Palestiina. Vierailimme Ramallahissa, Hebronissa ja Betlehemissä. Kaikki kaupungit olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia, osa oli enemmän historiallisia, osa poliittisia. Konfliktin näkeminen molempien osapuolten näkökulmasta on tärkeää sen ymmärtämisen kannalta. Lisäksi kävimme reissussa Jordaniassa, joka oli aivan upea!

 

Kuva Mitzpe Ramonin aavikolta

Turvallisuus on varmasti juttu, mikä saattaa mietityttää Israeliin lähtiessä. Yksittäisiä väkivallantekoja tapahtui myös vaihtomme aikana, lähinnä Jerusalemissa ja yleensä perjantaisin tietyssä osassa kaupunkia. Maa on hyvin turvallinen ja se näkyy arjessa kaikkialla. Ei siis kannata pelätä turvallisuustilannetta, vaan olla skarppina ja välttää tiettyjä paikkoja tiettyyn aikaan varmuuden vuoksi. Kannattaa muistaa, etteivät länsimaalaiset turistit ole miltei koskaan näiden tekojen kohteena.

Israelilaiset eivät ole helpointa kansaa johon tutustua ja asiakaspalvelukulttuuri on usein olematonta. Paras tapa hoitaa omaa turhautumista on kärsivällisyys. Kaikkeen tottuu ja etenkin Tel Avivissa ihmiset ovat melko huolettomia ja turha ärsyyntyminen ei kannata. ”Asiat järjestyy” on paras asenne jolla lähteä Israeliin ja vaihtoon ylipäätään. Vaihtoaika menee niin yllättävän nopeasti, joten kannatta nauttia! Itselleni vaihtokokemus oli korvaamaton, opin paljon itsestäni ja samalla muista kulttuureista ja historiasta.

Auringonlasku Gordon beachilla