Humanistisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Tätä kirjoittaessani olen vielä Lusakassa ja vaihtoa on kolme kuukautta jäljellä.
Valmistelut Sambian vaihtoon lähtöön sujuivat osaltani hyvin, koska valmisteluaikaa oli riittävästi. Tiedot vaihtoyliopistosta ja kaikesta yleisestä olivat kuitenkin melko niukassa, mutta lähtötuutorini kanssa jutteleminen auttoi paljon. Tuutorini opastus olikin paras tiedonlähteeni valmistelujen kanssa, liikkuvuuspalveluiden neuvot mukaan lukien. Sain tietää tarkan lähtöpäivän heinäkuun lopussa, joten koko syksy oli aikaa valmistella lähtöä. Valmisteluihin kuului muun muassa rokotteiden ja malarialääkkeiden hankkiminen, passin päivittäminen, kattavan matkavakuutuksen hoitaminen sekä muiden tavaroiden hankkiminen. Olin myös yhteydessä University of Zambian kansainväliseen toimistoon liittyen saapumiseeni ja kursseihini. UNZA:n sivuilla on melko huonosti tietoa valittavista kursseista eikä varmaa tietoa, mitkä kurssit ylipäätään järjestetään. Kurssiasiat selvisivät kuitenkin vasta paikan päällä, eikä siitä koitunut ongelmia.
Viisumin hankkimisesta etukäteen oli hieman epäselvyyttä, mutta loppujen lopuksi selvisi, että viisumia ei tarvitse hankkia etukäteen. 30 päivän turistiviisumin saa Lusakan lentokentälle saavuttaessa ja sen jälkeen pitää aloittaa opiskeluluvan hankintaprosessi.
Ennen lähtöä minulla oli vielä hieman vajaat tiedot siitä, miten käytännössä asiat tulee järjestymään asumisen ja opiskelun alun kanssa. Muutamaa päivää ennen sain kuitenkin UNZA:lta tiedon, että minua tullaan lentokentälle vastaan ja saatetaan Marshlandsin asuntoloille, missä vaihtarit tyypillisesti asuvat. Opiskelun tarkasta alusta ei ollut vielä tietoa ennen lähtöä.
Epävarmuus ja tiedon puute lisäsivät toki jännitystä melko paljon, mutta Sambiaan lähtiessä on tärkeää muistaa, että kyseinen kohde vaatii erityisen paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta ja turhan stressauksen välttämistä. Kaikki asiat loksahtivat kuitenkin oikein hyvin paikoilleen, vaikkei kaikkea voinutkaan selvittää etukäteen.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Heti ensimmäisinä päivinä aloimme muiden vaihtareiden kanssa selvittämään asioita, jotka piti saada hoidettua mahdollisimman nopeasti. Olimme UNZA:n kansainvälisen toimiston kanssa paljon tekemisissä ja he auttoivat meitä kaikissa järjestelyissä. Alkubyrokratia on melkoinen rupeama, joka sisältää lukuisten eri papereiden ja kopioiden hankkimista ja niiden kanssa paikasta toiseen ravaamista. Ensimmäiseksi aloimme järjestämään asioita opiskelulupaa varten, mihin kuului muun muassa UNZA:n klinikalla tehtävä terveystarkastus ja sen maksaminen erikseen pankissa, opiskeluluvan maksun suorittaminen toisessa pankissa ja kopioiden hankkiminen kaikista mahdollisista papereista. Myös passikuvat olivat tärkeä olla jo valmiiksi hankittuna. Asiat etenivät melko hitaasti ja meni noin viikko ennen kuin saimme kansainvälisen toimiston kanssa hankittua kaikki tarvittavat dokumentit, jotta olimme valmiita viemään ne maahanmuuttovirastoon. Kun viimein pääsimme virastolle, kävi ilmi, että yhdestä paperista puuttui yliopiston leima. Ei muuta kuin takaisin UNZA:lle hankkimaan leima ja takaisin virastolle, jonne juuri ja juuri kerkesimme viemään paperit samana päivänä. Opiskeluluvan saamisessa loppujen lopuksi kesti tosi kauan. Sen piti valmistua parissa viikossa ja kun lähdimme hakemaan lupia virastolta, yhdelle vaihtarille lupa oli tehty valmiiksi ja minulle sanottiin, että koko prosessiani ei ole vielä edes aloitettu. Maahanmuuttovirastolla joutui siis käymään vaikka kuinka monta kertaa. Tämä prosessi vaati erityisen pitkää pinnaa ja oli sen verran järjetön, että loppujen lopuksi se antoi meille vain paljon huumoria.
Alkubyrokratia UNZA:lla sujuivat melko kivuttomasti, koska hieman saapumisemme jälkeen meille ilmoitettiin, että opinnot alkavatkin vasta parin kuukauden päästä tammikuussa. Tämä tarkoitti, että opiskelijat eivät olleet kampuksella ja että meillä oli hyvin aikaa hoitaa kaikki asiat rauhassa kuntoon. Kurssirekisteröitymiset hoidettiin vasta tammikuun aikoihin ja se oli myös melkoinen prosessi, johon kuului paikasta toiseen juoksemista näkemässä eri ihmisiä, jotka lähettivät aina eteenpäin tapaamaan jotakin toista. Kaikki kuitenkin hoitui hyvin kuntoon, hitaasti mutta varmasti.
Lukuvuoden alku lykkääntyi vielä entisestään todella harmittavan koleran puhkeamisen vuoksi. Uudet opiskelijat olivat ehtineet tulla jo kampukselle, kun heidät jouduttiin lähettämään takaisin koteihinsa. Koleran takia kenelläkään ei ollut varmaa tietoa yliopiston aukeamisesta, mutta lopulta pääsimme aloittamaan opinnot maaliskuun puolella. Tänä aikana yritin saada mahdollisimman paljon itsenäistä tehtävää kurssejani varten, mutta asia eteni todella hitaasti ja loppujen lopuksi sain jotakin luettavaa ja muutamia tapaamisia luennoitsijoideni kanssa.
Kaiken kaikkiaan byrokraattisten asioiden hoitamisesta voin sanoa, että kaikki tapahtuu joko hitaasti tai todella hitaasti. Sopeuduin tähän loppujen lopuksi ihan hyvin, kun sain karistettua vanhat tottumukset ja yritin hoitaa asian kerrallaan. Eniten tottumusta vaati se, että ihmiset lupailevat asioita, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, ellei itse käy aktiivisesti paikan päällä tapaamassa ihmisiä ja hoitamassa asioita. Ei kannata jättää sen varaan, että mikään hoituisi varmasti puhelimitse tai sähköpostitse. Onneksi meillä oli kuitenkin aikaa hoitaa asiat kuntoon rauhassa eikä opiskeluiden lomassa, joten järjestelyiden hitaudesta ei ollut suurta haittaa.
Asuminen
Vaihto-oppilaat asuvat Marshlands Village -nimisellä asuntola-alueella, joka sijaitsee noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä UNZA:lta Great East Roadin toisella puolella. Marshlandsissa on viisi kolmikerroksista rakennusta erikokoisine huoneineen. Marshlands on aidattu ja todella rauhallinen alue, jonka porteilla on ympärivuorokautinen valvonta. Sijainti on myös tosi hyvä, heti porttien edestä pääsee bussilla keskustaan päin ja lähin ostoskeskus ja toinen kauppakeskittymä ovat kävelymatkan päässä. Alue on myös ylipäätään rauhallinen eikä tarvitse varoa yksin tai alkuillasta liikkumista.
Itselläni on oma huone, joka on tosi ihana ja siisti. Huoneessa on valmiina jääkaappi, miniuuni ja -hella ja kaksi sänkyä lakanoineen. Huoneessa on myös oma WC ja kylpyamme mutta ei suihkua. Peseytyminen tapahtuu siis ämpärin avulla tai joskus kylpemällä, jos hanasta sattuu tulemaan tarpeeksi vettä. Itse olen onnekas, sillä huoneessani tulee lähes aina kylmää vettä hanasta ja useasti hieman kuumaa vettä myös. Muut vaihtarit ovat toisessa rakennuksessa, jossa on paljon ongelmia vedentulon kanssa ja heidän pitää hakea vesi ulkoa hanasta. Myös pyykit pesen itse käsin, mutta vaihtoehtoisesti voi palkata ns. piece workereita siivoamaan ja pyykkäämään.
Marshlandsissa on ylipäätään todella mukavaa asua. Asukkaina on suurimmaksi osaksi muita kuin opiskelijoita, joten tutustuu kaikenlaisiin ja -ikäisiin ihmisiin. Välillä toivoisi ehkä asuvansa kampuksella muiden opiskelijoiden kanssa vilinässä, mutta toisaalta kavereiden kampuksen hostellihuoneet nähtyäni pidin itseäni tosi onnekkaana, että asun Marshlandsissa.
Opiskelu ja opetus
Kun opetus UNZA:lla viimein alkoi, ensimmäiset viikot menivät muiden opiskelijoiden kurssirekisteröitymisten ja lukukausimaksujen hoitamiseen eikä luentoja vielä järjestetty. Myös lukujärjestysten selvittämiseen meni todella paljon aikaa, koska systeemi ei ole ehkä kaikista selkein. Lopulta nekin selvisivät, enimmäkseen opiskelijakavereiden avulla.
Omalla kohdallani luennot järjestetään melko hyvin, mutta peruutuksia on myös jonkin verran. Luennon peruutuksesta harvemmin ilmoitetaan mitään etukäteen ja usein odotan useita hyppytunteja turhaan. Tämä turhauttaa monesti, koska meillä on kuitenkin whatsapp-ryhmät kursseille, joissa luennoitsija on myös osallisena. Onneksi koti on niin lähellä, ettei tarvitse sentään matkustaa pitkää matkaa yliopistolle järjestämättömiä luentoja varten.
Olen tyytyväinen omiin kurssivalintoihini. Vaihtareiden täytyy suorittaa neljä kurssia ja se on myös UNZA:n maksimisuositus. Omat kurssini sisältävät kaksi englantilaisen filologian kurssia, bantukielten kurssin ja Sambian kulttuurikurssin. Onnekseni yksikään kursseistani ei ole niin sanottu ”sanelukurssi”, missä luennoitsija sanelee muistiinpanot ja siinä kaikki. Esimerkiksi molemmat englannin kurssini sisältävät vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajan välillä ja muistuttavat sisällöltään Helsingissä suorittamiani englannin kursseja.
Kurssien tehtävät ja esseet on annettu hieman hitaasti, mikä tarkoittaa, että loppua kohden tulee kiire niiden kanssa. Joillain kursseilla kerrataan asioita ehkä turhan paljon, kun voitaisiin omasta mielestäni mennä hieman nopeammin eteenpäin. Olen tähän mennessä kirjoittanut muutaman esseen ja yhden välikokeen, joten loppukokeista en osaa vielä kertoa, millaiset ne ovat.
UNZA:lla on useita rakennuksia ja alueita yhden ison kampusalueen sisällä. Omat kurssini järjestetään kahdessa rakennuksessa, School of Educationissa ja Confucius -rakennuksessa. Confucius on kiinalaisten rakentama uusi ja moderni oppimiskeskus, jonka tilat ovat todella hyvät. School of Education on vanhempi rakennus, mutta tilat ovat silti hyvät ja siistit. Erityisesti tässä rakennuksessa pidetään huolta siisteydestä ja roskaamattomuudesta. Joka puolelle on ripustettu kylttejä, joissa kerrotaan esimerkiksi roskaamisesta koituvista sakoista.
Ylipäätään UNZA:n kampusalue on todella kaunis. Alueella on muutama pieni ”järvi”, isoja upeita puita ja muita kasveja sekä istutuksia. Monet opiskelijat tykkäävät istua esimerkiksi Goma-järvien äärellä ja opiskella. Kampusalue on ehdottomasti yksi lempiasioistani UNZA:lla. Kampuksella on myös Wifi-hotspotteja (joissa netti tosin toimii hyvin vaihtelevasti), iso kirjasto, ruokaloita, urheiluhalli ja Student Center -ravintola/baari. Centerissä järjestetään paljon illanviettoja ja dj-keikkoja viikonloppuisin. Kampus on mukavan yhtenäinen ja ihmisiä on paljon, sillä hostellit ovat tupaten täynnä opiskelijoita.
Hyödyllistä tietoa tuleville vaihto-opiskelijoille
Tärkein vinkkini Sambiaan lähteville opiskelijoille on pitää yllä avoin ja positiivinen asenne. Tärkeää on hyväksyä jo ennen lähtöä, että erittäin harva asia hoituu samalla tavalla kuin Suomessa. Itse olen nauttinut vaihdostani ja Sambiasta enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella, ja uskon tämän johtuvan oikeanlaisesta asenteestani. Ihmiset täällä ovat äärimmäisen mukavia ja avuliaita ja heidän kanssaan on helppo tulla juttuun. Myös turha paikallisten tapojen arvostelu ja asioiden vertailu Suomeen ei auta sopeutumista, vaan pikemminkin saa paikallisen kulttuurin vaikuttamaan entistä vieraammalta.
Itse olen myös ollut aina sellainen, joka tykkää järjestellä asiat etukäteen ja tietää ennakkoon, mitä tulee tapahtumaan. Sambiassa ollessani tästä tottumuksesta on kuitenkin pitänyt päästää irti, koska muutoksia ja poikkeuksia tulee aika paljon ja on vaikea selvittää asioita liiaksi etukäteen. Kuitenkin olen oppinut, että asiat aina järjestyvät kaikesta huolimatta.
Pidän myös itse hyvin tärkeänä sambialaisen kulttuurin kunnioittamista ja sen ymmärtämistä. Lusakassa on paljon hienoja ravintoloita ja ostoskeskuksia, joissa saa rajoitettua itsensä melko länsimaiseen kuplaan. Olen itse kuitenkin saanut vaihdostani paljon enemmän irti, kun olen tutustunut kunnolla paikallisten kulttuureihin, paikkoihin ja kieliin. Vaikka kulttuurierot ovat paikoin melko huimat, avoimella mielellä ja kunnioituksella pääsee hyvin mukaan paikalliseen kulttuuriin. Myös Lusakasta ulos matkustaminen on ehdoton suositukseni. Sambiassa on noin 72 eri heimoa ja kieltä, jotka tekevät maan kulttuurista todella rikkaan ja mielenkiintoisen.
Tärkeimmät vinkkini ovat siis turhan stressin välttäminen, positiivinen ja avoin asenne sekä into tutustua paikalliseen menoon. Opiskeluiden suhteen kannattaa olla itse aktiivinen, käydä paljon paikan päällä selvittämässä asioita ja tapaamassa ihmisiä ja luennoitsijoita.
Turvallisuus, sopeutuminen ja muita käytännön vinkkejä
Sambia on yksi turvallisimmista, ellei turvallisin Afrikan maa ja en ole itse joutunut tilanteisiin, joissa kokisin oloni turvattomaksi. Aluksi huomion ja tuijotusten saaminen saattaa olla häiritsevää, mutta tähän tottuu aikanaan. Erityisesti yksin kävellessä blondina naisena saattaa saada tarpeettoman paljon huomiota ja ihmiset tykkäävät tulla juttelemaan. En ole kuitenkaan kokenut yhtäkään epämiellyttävää tapausta vaan kaikki ihmiset ovat lähes poikkeuksetta tosi mukavia. Kannattaa vaan olla mukava takaisin ja kertoa kohteliaasti olevansa kiireinen tai muuta sellaista. Itse olen myös käyttänyt vaatimattomia nyanjan, Lusakassa pääasiallisesti puhuttavan kielen, taitojani tervehtimään ihmisiä tai vastaamaan heille jotakin, kun olen ymmärtänyt heidän puhuvan minusta. Tämä on aiheuttanut tosi hauskoja ja hämmentäviä tilanteita paikallisille, joten suosittelen ehdottomasti opettelemaan edes joitain perusjuttuja nyanjaksi.
Lusakan julkinen liikenne muodostuu toisinaan kaoottisesta minibussi-systeemistä. Minibusseilla liikkuminen vaatii totuttelua, mutta kun ymmärtää systeemin toiminnan, on niiden käyttäminen aika hauskaa. Yksin voi myös huoletta kulkea busseilla, kunhan tottuu ihmisten hämmästelyyn. Minibusseilla ei kuitenkaan pääse läheskään kaikkialle, joten paikasta toiseen pääsee yleensä minibussilla ja kävelemällä tai taksilla.
Pimeän tullen ei ole kovin suositeltavaa liikkua yksin. Olen kuitenkin huoletta saattanut käydä kaupassa n. kilometrin päässä ennen klo 20 vaikka on ollut pimeää. UNZA:n alueella ei kuitenkaan pitäisi liikkua yksin ainakaan klo 20 jälkeen tai pimeän tullen, sillä alueella on tapahtunut joitakin ryöstöjä ja murtautumisia hostelleihin. UNZA:a ympäröi pimeä ja laaja ruohikkoalue, joka tarjoaa hyvän kohteen ryöstäjille. Townissa eli keskustassa on syytä pitää tavaroista huolta, sillä ihmisiä ja hälinää on paljon. Yleisesti olen kuitenkin voinut pitää esimerkiksi puhelinta näkyvillä huoletta kävellessäni missä vain.
Sopeutumisessa voi kestää jonkin aikaa, riippuen omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Omalla kohdallani sambialaiset ovat auttaneet paljon sopeutumisessani, koska he ovat niin vieraanvaraisia, ystävällisiä ja heiltä on aina helppo kysyä neuvoa asioissa. Yksi paljon totuttelua vaatinut tapa täällä on ajankäyttö. Hyvin harvoin mikään alkaa juuri silloin, kun ollaan sovittu. Esimerkiksi tapaaminen tai luento, jonka pitäisi alkaa klo 15 saattaa hyvin todennäköisesti alkaa vasta klo 15.30 ja niin edelleen. Ihmiset myöskin saattavat puhua enemmän kuin tehdä, mikä saattaa olla aina hieman hämmentävää suomalaisille, jotka tykkäävät usein tehdä toisin päin.
Lopuksi
Olen 7 vaihtokuukauteni aikana oppinut enemmän kuin koskaan ja olen todella iloinen, että päätin lähteä Sambiaan. Vaikka yliopiston alkamisessa oli paljon ongelmia, asuminen hyvin erilaisessa maassa ja sopeutuminen tähän kulttuuriin ovat silti kasvattaneet ja kouluttaneet itseäni todella paljon. Voin suositella Sambiaa tai ylipäätään Afrikan vaihtokohteita kaikille, joilla on tarpeeksi kiinnostusta ja halua heittäytyä täysin erilaiseen ympäristöön ja saada täysin ainutlaatuinen vaihtokokemus. Itse myös hermoilin ihan liikaa aluksi ja ajattelin, että elämä ja opiskelu täällä olisi tosi haastavaa. Mutta todellisuudessa kaikki on mennyt erittäin hyvin ja paljon paremmin kuin mitä etukäteen kuvittelin. Kokemukseni on ollut todellakin mieltä avartava ja henkisesti kasvattava ja voin suositella Sambiaa kaikille avomielisille ja seikkailunhaluisille opiskelijoille.
