Category: Vaihtokertomuksia Euroopasta

Posted on

Vaihtokertomus, Humboldt Universität zu Berlin, lukuvuosi 2016-2017

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija

Ennen lähtöä

Tehtyäni päätöksen ja saatuani hyväksynnän lähteä vaihtoon, oli aika alkaa hoitaa niitä monia käytännön asioita, jotka ovat joko pakollisia tai helpottavia vaihdon kannalta. Humboldtilta lähetettiin informatiivisia viestejä, joiden mukaan valmistautuminen oli melko helppoa. Heiltä pystyi myös hyvin kysymään apua.

Kurssitarjontaan tutustuminen vei aika paljon aikaa, sillä selkeää tietoa oli välillä vaikea löytää. Lopulta tein Learning Agreementin edellisten lukukausien kurssitietojen mukaan, sillä tulevista kursseista ei vielä ollut sen parempaa tietoa.

Kelalle voi helposti ilmoittaa ulkomaan oleskelun netin asiointipalvelussa. Postille ja maistraattiin ilmoitin vain tilapäisen osoitteenmuutoksen, sillä kaverini jäi asumaan Helsingin asuntooni, joten se pysyi nimissäni ja palautui automaattisesti osoitteekseni palattuani Suomeen suunnitelman mukaan. Lukukausimaksu Humboldtiin piti maksaa ennakkoon verkkopankissa.

Pääasiallinen opiskelukieleni oli englanti, joten sain Erasmus-apurahaa myös kuukauden mittaiselle vaihto-opiskelijoille suunnatulle intensiiviselle saksan kielikurssille ennen lukukauden alkua syyskuussa. Valitettavasti tuolle ajalle ei ollut mahdollista vielä saada opiskelijakorttia, joka pätee myös matkakorttina julkisissa liikennevälineissä. Se astuu voimaan vasta lokakuussa.

Asunnon etsiminen vei paljon aikaa. En halunnut asua opiskelija-asunnoissa, vaan tavallisessa kimppakämpässä (WG). Wg-gesucht-nettisivu on varmaan yleisin kanava löytää huone, ja suunnitelmani oli etsiä sieltä lyhytaikainen ratkaisu ja paikan päällä yrittää löytää pidempiaikaista asumusta. Minulla oli kuitenkin onnea ja löysin huoneen Facebookista, Berliinin suomalainen asuntokanava -ryhmästä, jossa sitten lopulta asuin koko vuoden. Asuntoa etsiessä tulee myös tutustuttua kaupungin rakenteeseen. Sijainnin kanssa ei kannata olla nirso, muuten voi jäädä ilman kattoa pään päällä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin valmistellut tarvittavat dokumentit mahdollisimman hyvin etukäteen, joten lukuvuosi-ilmoittautuminen, jossa piti mennä paperinivaskan kanssa paikan päälle päärakennuksen ilmoittautumistilaan tiettyyn annettuun aikaan syyskuun lopulla saadakseen opiskelijakortin, sujui ongelmitta.

Juteltuani muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, jotka opiskelivat eri tiedekunnissa, huomasimme, että käytännöissä hoitaa kurssi-ilmoittautumiset ja muut oli eroja. Oman tiedekunnan Erasmus-office palveli kuitenkin asiantuntevasti ja nopeasti jos oli kysyttävää tai ongelmia.

Ehkä eniten päänvaivaa tuotti ilmoittautuminen Berliinin asukkaaksi paikallisella toimistolla (Bürgeramt). Yliopiston puolelta vaikutti erittäin tärkeältä tehdä tämä heti saadakseen vahvistuslomakkeen (Bestätigung), joka olisi välttämätön lukukausi-ilmoittautumisen kannalta. En kuitenkaan tavannut ketään, joka olisi onnistunut saamaan sen ajoissa, ja lopulta sen perään ei kysytty lainkaan. Ilmoittautumista varten tarvitaan osoite Berliinissä ja vuokranantajan täytyy allekirjoittaa lomake, joka vahvistaa asumisen.

Asuminen

Asuin Schönebergissä hyvien kulkuyhteyksien äärellä ja olin todella tyytyväinen, vaikka vuokra olikin keskimääräistä Berliinin tasoa hieman korkeampi. Jos asuisin Berliinissä pidemmän aikaa opiskelijana, yrittäisin etsiä jotain edullisempaa. Kuulopuheiden perusteella kivan huoneen saaminen WG:ssä hintahaarukassa 350-400 e/kk olisi hyvin mahdollista. Maksoin kuitenkin 480e/kk ja jotkut kaverini jopa 550e/kk.

Minulla oli sekä suomalaisia että yksi saksalainen kämppis. Saksassa kämppisasuminen on opiskelijoiden keskuudessa hyvin tavallista. Jos kohdalle sattuu, että ei tule toimeen kämppistensä kanssa, rohkaisisin etsimään uutta paikkaa. Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että kotona on hyvä olla.

Vuokra-asumisen järjestelyt ovat aika kirjavia. Omassa kämpässäni varsinainen vuokranantaja ei edes ollut tietoinen olemassaolostani vaan olin alivuokralaisen alivuokralainen ja vuokra tuli aina maksaa käteisellä. Etsiessään asuntoa, on myös otettava huomioon, että usein vuokra on ilmoitettu ns. kylmävuokrana, johon ei kuulu esimerkiksi lämmitys-, vesi- ja kaasukulut, jotka voivat olla esimerkiksi pari sataa euroa lisää. Yleensä kuitenkin ns. lämmin vuokra on myös ilmoitettu. Vuokranantajat saattavat myös vaatia todistusta tuloista ja luottotietoja (Schufa).

Ilmoitettuani itseni asukkaaksi Berliinissä, aloin saada myös postissa laskuja ns. tv-lupamaksusta (Rundfunkbeitrag), joka maksetaan asuntokohtaisesti. Tämä aiheutti päänvaivaa, sillä minulle päätyi myös edellisten asukkaiden maksamaton erä. Itse en koskaan sitä lopulta maksanut enkä saanut seurauksia ja lopulta kämppikseni alkoi maksaa sitä, jolloin lakkasin saamasta itsekin laskuja.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat pystyi lopulta tekemään niin, että vieraili kaikkien kiinnostavalta kuulostavien kurssien ensimmäisillä luennoilla, minkä jälkeen oli pari viikkoa aikaa tehdä lopulliset päätökset. Minun tiedekunnassani ilmoittautuminen tapahtui luennolla laittamalla nimi listaan, mutta tentteihin täytyi ilmoittautua erikseen, Erasmus-opiskelijan piti myös aina keskustella erikseen professorin kanssa, sillä heidän täytyy täyttää erillinen todistus tentin hyväksymisestä (Leistungsschein). Opiskelu muistutti aika pitkälle suomalaista tapaa. Luennoilla ei yleensä ollut läsnäolopakkoa, lukuun ottamatta kielikursseja ja seminaarityyppisiä kursseja. Suurin osa kurssimateriaaleista ladataan Moodleen, joten muistiinpanojen tekeminen ei ole pakollista.

Erona Suomeen huomasin opiskelijoiden olevan aktiivisempia ja keskustelevampia luennoilla. Myös luennoitsijat pyrkivät luomaan keskustelua lähes jokaisella kerralla. Myös suulliset kokeet ovat paljon yleisempiä, minulla suurin osa kursseista arvioitiin puolen tunnin kahdenkeskisen keskustelun perusteella luentojakson jälkeen. Usein niitä varten sai kuitenkin etukäteen kysyttävät kysymykset, joita ei lopulta kuitenkaan seurattu orjallisesti, vaan keskustelu ajautui osaamisen mukaan. Koin myös, että saksalaisille hyvät arvosanat olivat tärkeämpiä kuin mihin Suomessa olen tottunut. Yleinen paine sai minutkin opiskelemaan ahkerasti, vaikka lopulta olisi pärjännyt ihan hyvin vähemmälläkin vaivalla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkavakuutuksen henkilövakuutus on tarpeen, lähinnä jos haluaa varmistua saavansa kuljetuskulut korvattua takaisin Suomeen, vakavan tilanteen sattuessa. Muuten pärjää eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Lääkäreitä voi tarpeen tullen etsiä netistä ja joko soittaa tai marssia paikan päälle vastaanotolle ajanvarausta varten. Lääkärit ovat yksityisiä.

Saksassa saa ostettua esimerkiksi Lidlistä prepaid-simkortteja, joita on helppo ladata uudestaan netissä rekisteröitymisen jälkeen, SEPA-maksulla tai luottokortilla. Itselleni tämä oli kätevin tapa. Huomasin, että dataa ei kulunut kovin paljon, koska mobiilinetti toimii huonosti esimerkiksi metroissa, joissa tulisi eniten selailtua turhia juttuja. Toisaalta nyt roaming-estojen poistuttua voi olla järkevää käyttää suomalaista numeroa.

Kavereita löytyy parhaiten kielikursseilta ja seminaarimuotoisilta kursseilta, joissa on enemmän kontaktia opiskelijoiden välillä. Myös yliopistoliikunta, joka on kurssimuotoista, eli tapaaminen on kerran viikossa, voi olla tilaisuus kavereiden hankkimiselle. Kurssit ovat myös todella edullisia, mutta ilmoittautumisessa pitää olla nopea.

Minulle oli tärkeää hankkia suomalaisia kavereita kokemuksen jakamisen takia. Heitä löytyy Berliinistä paljon, ihan vaikka Facebookin kautta. Jos haluaa harjoitella saksaa, sitä puhutaan joskus muiden vaihto-opiskelijoiden kesken tai jos onnistuu saamaan saksalaisia kavereita.

Berliinissä olo tuntui turvalliselta, koska ihmisiä on usein paljon ympärillä. Otti kuitenkin aikansa ennen kuin tottui kirjavaan porukkaan, huumeidenkäyttäjiin ja -myyjiin sekä kodittomiin ihmisiin osana arkipäivää. Palattuani Helsinkiin olen kokenut jopa enemmän esimerkiksi sanallista häirintää kuin Berliinissä ihan lyhyen ajan sisällä.

Pyörällä liikkuminen on yleensä yhtä nopeaa kuin julkisilla ja siten pääsee myös paremmin tutustumaan kaupunkiin. Berliini on monikeskustainen kaupunki, joka voi tuntua aluksi aika sekavalta. Päästäkseni perille julkisilla, luotin eniten metroihin. Bussit kulkevat usein myöhässä ja jäävät jumiin ruuhkaan.

Berliini on tunnettu hieman töykeästä ilmapiiristä verrattuna muuhun Saksaan. Itselleni tämä ei tuottanut ongelmia, eikä kadulla heitettäviin kommentteihin kannata suhtautua kovin vakavasti. Myös saksaa on hieman vaikea oppia, sillä usein kieli vaihtuu englanniksi, jos viesti ei mene perille. Toisaalta Berliinissä on totuttu monenmoisiin aksentteihin. Se on ihanan monikulttuurinen kaupunki, joka opetti minulle avoimuutta ja rentoa elämänotetta.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Clermont Auvergne, lukuvuosi 2016-2017

Humanististen tieteiden opiskelija

Olin Erasmus-vaihdossa lukuvuoden 2016-2017 Ranskan Clermont-Ferrandissa opiskelemassa Euroopan tutkimusta. Clermont-Ferrand on pieni kaupunki aivan keskellä Ranskaa, mutta kuitenkin täynnä opiskelijoita ja kulttuuria. Lähin suurempi kaupunki on Lyon joka on parin tunnin bussimatkan päässä. Bussi Pariisiin on kuutisen tuntia ja Marseilleen noin viisi. Itse tykkään verrata Clermonttia suomalaisittain Jyväskylään: pienehkö opiskelijakaupunki josta pääsee pienellä vaivalla minne vain.  Vaihtovuodesta jäi käteen ennen kaikkea iso kasa ihania muistoja, kavereita ja kokemuksia, mutta myös ihan uudenlainen lähestymiskulma maailmaan, opintoihin ja elämään. Vaikka opin paljon uusia asioita luentosalissa, vielä tärkeämmät oppitunnit olivat sen ulkopuolella. Kuinka toimia vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja vierailla kielillä.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä hoidettavat asiat olivat helposti koko vaihdon stressaavin osuus. Lopulta kuitenkin sain kuitenkin kaiken ilman suurempia ongelmia hoidettua: koko vaihtovuoden voimassa oleva passi, hyväksymiskirje vaihtoyliopistolta, asunto Ranskasta, matkavakuutus, ilmoitukset Kelalle ja maistraatille, sekä lentoliput. Asunnon sain ”paikalliselta HOASilta” eli CROUSilta. Clermonttiin matkustamisen voi hoitaa todella monella tavalla: suoria lentoja Helsingistä ei ole, joten lentää voi joko Pariisiin tai yleensä välilaskun kautta Lyoniin joista matka jatkuu joko bussilla tai junalla itse määränpäähän. Itse suosin Pariisiin lentämistä ja sieltä bussilla jatkamista. Esimerkiksi FlixBus ja OuiBus tarjoavat useita lähtöjä päivässä ja busseissa on sekä wifi että pistorasiat, toisin kuin junissa. Passin ja opiskeluun liittyvien papereiden lisäksi kannattaa hankkia ennen lähtöä maistraatista syntymätodistus, joka vaaditaan ranskalaisen asumistuen, CAFin, hakemiseen. Viimeisenä vinkkinä lähtijöille haluan vielä painottaa kielitaidon tärkeyttä: Ranska on maineensa mukaisesti yksikielinen, ja vaikka byrokratiasta selviää lähes olemattomalla kielitaidollakin, sujuvat asia valtavan paljon mukavammin jos ainakin ranskan perusteet ovat hallussa jo ennen lähtöä.

Alkubyrokratia kohteessa

Alkubyrokratia Clermontissa oli vähintääkin hämmentävä ja paikallisen byrokratian jäykkyys tulee selväksi viimeistään tässä vaiheessa. Kärsivällisyydellä ja täsmällisyydellä tästäkin ovat kaikki kyllä selvinneet. Meille annettiin ohjeeksi etsiä aluksi kansainvälisten asioiden toimisto, josta saimme lisäohjeet ilmoittautumisiin, orientaatiohin ja opintojen aloittamiseen. Niin tarkasti en enää muista jokaista toimistoa, luukkua ja sähköpostiosoitetta että tässä neuvoisin muuta kuin jo edellä mainittua kärsivällisyyttä ja täsmällisyyttä sekä reipasta otetta asioiden hoitamiseen: näitä, kuten mitään muitakaan byrokratiaan liittyviä asioite ei ole viisasta jättää roikkumaan, vaan ne kannattaa hoitaa heti kun vaan ehtii. Yllätyksiä tulee aina ja mikään ei ole niin helppoa kuin voisi luulla.

 Asuminen

Clermontissa asuin siis opiskelija-asuntolassa kuten useimmat muutkin vaihto-opiskelijat. Asuntola oli lähellä kampusta ja kaikki naapurit olivat opiskelijoita. Asuminen ei kuitenkaan ollut aivan täyttä kaaosta, vaan yörauhaa oli valvomassa CROUSin työntekijä. Omassa rakennuksessani huoneissa oli ainoastaan lavuaari ja peili, vessat, suihkut ja keittiöt olivat jaettuja. Monissa muissa asuntoloissa ainoastaan keittiö oli jaettu. Vaihetoehto CROUSin asuntoloille olivat melko kalliit yksityiset asuntolat ja  kohtuullisen edulliset vuokra-asunnot keskustassa tai keskustan lähistöllä. Helsinkiin verrattuna vuokrataso oli suorastaan halpa.

Alla kuvassa näkymät oman huoneeni ikkunasta, taivaanrannassa näkyy kaupungin oma tulivuori Puy de Dôme.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Clermontissa oli todella erilaista Helsinkiin verrattuna: välivuodet tai asepalvelus eivät ole Ranskassa tyypillisiä ja opiskelu yliopistossa aloitetaankin useimmiten 17- tai 18-vuotiaana. Oman teoriani mukaan tämä vaikuttaa myös siihen, että opiskelu Ranskassa muistuttaa enemmänkin suomalaista lukiota kuin yliopistoa: ensimmäisellä luennollani Ranskassa opettaja kielsi kaikkien elektronisten laitteitten käytön luokassa ja jopa keskeytti opetuksen puuttuakseen puhelimen käyttöön. Myös enemmän tai vähemmän pakollinen läsnäolo, netistä löytyvien diojen puuttuminen, esitelmät, asioiden ulkoa opettelu ja kaiken opettajan sanoman muistiin kirjaaminen tuntuivat aluksi vierailta. Tämä on toki vain oma kokemukseni ja vaihtelu käytännöissä oli suurta jo yhden alan sisällä. Kannattaa kuitenkin varustautua pahimpaan, eli ottaa ainakin ensimmäisille luennoille mukaan paljon paperia, hyvä kynä ja vahva ranne sillä opettajat saattavat olettaa muistiinpanoja useamman sivun verran jokaiselta luennolta. Laiskan opiskelijan näkökulmasta tässä lukiomaisuudessa on toki myös puolensa: kotona luettavaa ei yleensä tullut paljoakaan ja opiskelu painottui luentoihin ja mahdollisesti esitelmien valmisteluun. Mahdollisissa ongelmatilanteissa, eli käytännössä ilmoittautumisissa ja opintosuunnitelman muutoksissa apu löytyi kansainvälisten asioiden toimistolta, jossa kärsivällinen, ystävällinen ja englantia puhuva työntekijä teki ihmeitä meidän vaihtareitten avuksi.

Clermont kaupunkina

Kuten jo aikaisemmin sanoin, tykkään verrata Clermontia Jyväskylään, ja siis ainoastaan positiivisessa mielessä. Molempien kaupunkien asukasluku on 140 000 tienoilla ja opiskelijoiden suosiossa. Suurkaupungin meteliin tottuneita voin lohduttaa Lyonin läheisyydellä: päivämatka shoppailemaan tai viikonloppureissu yöelämään olivat molemmat suosittuja tapoja päästä pois ”maalaisidyllistä”. Minulle Clermont oli juuri sopivan kokoinen: päivittäiset asiat hoituivat kävellen ja julkinen liikenne kuljetti sujuvasti kaupungin ulkopuolelle. Kauppoja, ravintoloita, baareja ja kahviloita löytyi enemmän kuin tarpeeksi ja vaikka kaduilla tulikin usein tuttuja vastaan, ei Clermontissa ollut ainakaan vuoden asumisen jälkeen tunnetta, että kaikki tuntevat kaikki. Suosituin tapa viettää vapaa-aikaa Clermontissa oli ASM rugbyjoukkueen kannattaminen. Tärkeimmät ottelut esitettiin kaupungin torilla ja niitä kerääntyi katsomaan tuhansia ihmisä. ASM myös menestyy hyvin, tänä keväänä jopa Ranskan mestariksi asti. Urheilun lisäksi kulttuuri kiinnostaa: ooppera, konsertit, joulumarkkinat ja tietenkin Clermontin lyhytelokuvafestivaali ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Pikkukaupungin eduksi lasken myös yleisen turvallisuuden: öisinkin uskaltaa kävellä yksin kotiin ja hukkuneet puhelimet useimmiten löytyvät takaisin omistajilleen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Clermontiin, Ranskaan ja muuallekin lähteville vaihtareille haluaisin painottaa kokemuksen ainutlaatuisuutta. Vaihtovuosi on ennen kaikkea mahdollisuus tehdä asioita, jotka kotimaassa ovat usein mahdottomia: vieraalla kielellä ja vieraasta näkökulmasta opiskelu, uuteen tai uusiin kulttuureihin tutustuminen, matkustaminen… Vaihdossa kaikki on mahdollista ja opiskelija itse saa päättää kuinka aikansa käyttää. Itse olin lähellä sortua vanhan sananlaskun mukaiseen malliin, eli ”Erasmuksessa opit tuntemaan kaikki Euroopan kansat, paitsi sen jonka maassa asut”. Vaikka paikallisten kanssa ystävystyminen voi olla työläämpää kuin omassa ”vaihtarikuplassa” pysyminen, on se ehdottomasti vaivan arvoista. Omaa vaihtoani leimaa vahvasti matkustelu: vuoden aikana kävin parissa kymmenessä eri kaupungissa, kymmenessä eri maassa. Paikalliset ystävät antavat aivan ainutlaatuisen kulman turismiin ja keskeltä Ranskaa oli helppoa ja halpaa lähteä joko bussilla tai lentämällä minne vain Euroopassa.  Myös matkaseuran löytäminen tapahtui kuin itsestään, sillä lähes kaikki vaihtoon lähteneet olivat ainakin jossain määrin kiinnostuneita uusien paikkojen näkemiseen ja kokemiseen. Suosittelen!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Sheffield, kevät 2016

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Kaikki se stressi, mitä minulla oli ennen vaihtoa tehtävästä paperisodasta osoittautui turhaksi. Yliopistoon hyväksymisen jälkeen voi olla ihan rauhallisin mielin, sillä itsekin unohdin jonkun paperin täyttää ja yliopisto siitä kyllä muistutteli minua.  Yliopistolta tuli monta kertaa viestiä, että tulee tutustua opintotarjontaan ja tehdä opintosuunnitelma. Joka kerta opintotarjonta näytti muuttuneen ja tutustuin todella tarkasti kaikkiin kursseihin.  Mikäli vaihtoon on vielä enemmän aikaa tähän ei kannata käyttää mahdottomasti aikaa, sillä lopulliset suunnitelmat tehdään vasta lähempänä vaihtoa.

University of Sheffieldillä on jonkin verran videoita Youtubessa ja paljon kaikkea tietoa myös Facebookissa. Mikäli haluat nähdä tulevan opinahjosi maisemia, kannattaa tutustua näihin.

Tärkeintä ennen lähtöä on aloittaa pakkaaminen ajoissa, jotta pystyt ajan kanssa pohdiskelemaan mitä oikeasti tarvitset mukaan.  Yksittäisinä asioina sanoisin, että sadevaatteet ja villasukat kannattaa olla mukana. Sadevaatteet sen takia, että saarivaltion sää ei tunnetusti ole se kaikkein aurinkoisin ja sadesäällä oli usein voimakasta tuulta, joten kevyet sateenvarjot olivat jo ensimmäisenä päivänä palasina.

Alkuun

Meillä alkoi yliopisto tutustumispäivällä, jossa kiertelimme yliopistolla ja tapasimme vaihtarikaverimme. Varsinainen paperipuoli oli järjestetty aika helpoksi. Yksi yliopiston tila oli varattu siihen, että ilmoitamme itsemme kursseille ja että saamme yliopiston paperit ja opiskelijakortin. Mikäli kurssivalinnoissaan pysyi, ei sen suurempaa byrokratiaa ollut. Itse päätin ennen kurssien alkua vaihtaa kaikki kurssini (maisteritason kursseista notaarin kursseiksi) ja siitä tulikin varsinainen show, kun mihinkään haluamaani kurssiin ei enää ollut tilaa. Muita ilmoittautumisia esimerkiksi kaupungille ei tarvittu.

Maisemat Sheffieldin yliopiston korkeimmasta rakennuksesta. Etualalla oikeustieteellinen tiedekunta.

Asuminen

Saatuani asuntotarjouksen yliopistoltani ja todettuani sen varsin hintavaksi päätin ottaa riskin ja suunnata yksityisille asuntomarkkinoille. Etsin asuntoa kohdekaupunkini vaihtareille tarkoitetusta Facebook-ryhmästä. Laitoin oman ilmoituksen sivulle ja minulle sateli yhteydenottoja. Valitsin joukosta asunnon, jossa asui neljä paikallista opiskelijaa.

Asuntojen hinnat ja erityisesti sähkö- ja vesimaksut olivat silti varsin kalliita. Sähköt, vedet ja muut juoksevat kulut hoiti meidän taloudessamme yritys, jolle maksoimme kiinteää kuukausihintaa ja vuokrakauden lopulla lasku tasattiin todellisen käytön mukaan. Mikäli tämä järjestely on asunnossasi on ehdottoman tärkeää, että sisään muuttaessasi käyt kuvaamassa kaikki mahdolliset mittarit ja niiden lukemat, jotta et joudu maksamaan ylimääräistä.

Asumisen taso Briteissä poikkeaa aika paljon kotimaisesta. Kannattaa varautua siihen, että lämmöt on päällä vain muutaman tunnin päivässä ja talvikuukausina tämä tarkoittaa, että sisällä on toisinaan todella kylmä.  Olin itsekin tietoinen tästä, mutta vasta paikan päällä huomasin, että yöt voidaan viettää +10 asteessa. Kuvittelin tämän olevan jokin omien kämppäkavereideni ihmeellinen tapa ja menin tapaamaan asiasta vaihtarineuvojaa. Hän oli erittäin hämmästynyt ja huvittunut kun kerroin, että haluaisin lämpöjen olevan päällä koko ajan.

Rakennustekniikka on varsin erilaista kuin kotimaassa ja home on asunnoissa varsin yleistä. Pitkittynyttä flunssaa tai muita hengitystieoireita ei kannata siis ohittaa olankohautuksella.

Opiskelu ja opetus

Sheffieldin yliopistossa oli käytäntö, joka mahdollisti kurssien vaihtamisen useamman viikon ajan niiden alkamisen jälkeen. Tätä kannattaakin käyttää hyödyksi, jos ensimmäisillä luennoilla tuntuu ettei aihe kiinnostakaan.

Kohdeyliopistossani oli tiukka politiikka vaihtareiden suhteen. Minkäänlaisia myönnytyksiä ei tällä statuksella saa, vaan samat säännöt pätevät kaikkiin ja kokeet arvostellaan anonyymisti. Vaihtoa ei kannata kuitenkaan käyttää tästä murehtimiseen. Kaikki kurssit on suoritettavissa kunhan järjestää kaiken muun toiminnan keskellä aikaa välillä myös opiskelulle.  Lukuvaatimukset kursseille ovat varsin mittavat, mutta tärkeämpää kuin jokaisen yksittäisen sivun lukeminen on kyky poimia tärkeimpiä asioita ja pystyä soveltamaan tietoa oikeustapauksissa.

Omassa yliopistossani kurssit jakautuivat luentoihin ja pienryhmäopetukseen. Varsinkin pienryhmissä edellytettiin aktiivista osallistumista ja esitelmien pitämistä.  Tätä ei tarvitse säikähtää, sillä omasta mielestäni pienryhmissä oli pääsääntöisesti mukava tunnelma ja tärkeintä oli hyvän valmistautumisen lisäksi parhaansa yrittäminen. Pienryhmätunneille oli yleensä ennakkotehtäviä ja ryhmätöitä, joten näihin kannattaa käyttää aikaa. Itse koin erityisesti pienryhmäopetuksen todella mielekkääksi, sillä niistä jäi mieleen paljon enemmän kuin luennoista.

Sheffieldin yliopiston kallein rakennus. Tänne kannattaa mennä lukemaan ja tekemään ryhmätöitä.

Muu toiminta yliopistolla

Yliopistolla oli Give it a go- ohjelma, jossa oli kaikkea urheilun lajikokeiluista päiväretkiin. Itse kävin tämän kautta esimerkiksi Cadburyn suklaatehtaalla, kokeilin wakeboardia, kävin arabian kieleen tutustuttavassa iltapäivässä, vaellusryhmän yökävelyllä ja muutamalla kaupunkiretkellä. Give it a go-ohjelmaan kuuluvien aktiviteettien hinnat eivät päätä huimanneet, joten suosittelen lämpimästi lähtemistä johonkin itseään kiinnostavaan.

Yliopistolla oli varsin hyvät mahdollisuudet urheilla ja kannattaa rohkeasti kysellä kiinnostavilta urheiluseuroilta mahdollisuuksia päästä kokeilemaan lajia.  Kävin itse kokeilemassa mm baseballia ja trampoliinivoimistelua.

Terveydenhuolto

Opiskelijoiden terveydenhuolto on keskitetty yliopistolle, johon pystyi varaamaan ajan tai menemään äkillisissä tilanteissa jonottamaan. Yleislääkäriä vaativat tilanteet hoituivat mallikkaasti, mutta erikoislääkärien jonot olivat todella pitkät.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli tarvitset alkuun jotain tavaroita kuten peittoja tai astioita kannattaa suunnistaa lähimpään Primarkiin, sillä sieltä löytyy halvalla kodin tavaraa ja kaikkea muutakin.

Ruokakauppojen hintataso on samaa luokkaa kotimaisten kanssa. Varsinkin pienemmät kaupat ovat varsin hintavia, joten kannattaa tehdä kerralla ostokset suuremmissa marketeissa. Kasviksia sekä lihaa ja kalaa sai hieman edullisemmin keskustan markkinapaikalta.

Mikäli mielit käyttää puhelintasi, tarvitset paikallisen liittymän. Helpoiten se käy kun tilaat GiffGaffin sim-kortin kotiisi. Heidän liittymänsä on prepaid-tyyppinen ja voit valita tarvitsemasi paketin joka kuukausi. Muut operaattorit eivät myönnä liittymiä ilman brittiläistä pankkitiliä.

Otin itse ennen vaihtoa Isicin kansainvälisen opiskelijakortin. Kortti osoittautui kohdemaassa kuitenkin aika turhaksi, sillä lähes kaikki opiskelijakorttia vaativat tahot halusivat nähdä vaihtoyliopistoni opiskelijakortin.

Koin vaihtokohteen varsin turvalliseksi. Yliopistolla varoiteltiin paljon yksinään liikkumisesta pimeän aikaan, mutta en kokenut kaupunkia turvattomaksi. Yliopistolla oli järjestettynä halpa minibussi naisille bileiltojen aikana, joka vei kotiovelle kampuksen läheisyydessä, joten kannattaa käyttää sitä mikäli yksin liikkuminen arveluttaa. Lisäksi kaupungin takseissa oli rahapulassa mahdollista antaa rahan sijasta opiskelijakorttinsa ja seuraavana päivänä yliopiston vaihtopisteellä pystyi maksamaan taksimatkansa.

Käteistä rahaa tarvitsee yllättävän usein esimerkiksi takseihin. Kannattaa tiedustella omasta pankista mitä ulkomaan valuutan nostaminen automaatista maksaa, jottet turhaan kerrytä kulujasi.

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Université de Liège, kevät 2017

Liège

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen vaihtoa

Haku vaihtoon lukuvuodelle 2016-2017 alkoi jo vuoden 2016 helmikuussa. Itse hain vaihtoon kevätlukukaudelle 2017, joten aloitin hakuprosessin jo vuotta ennen lähtöäni. Hakuprosessi oli monivaiheinen. Sain valita kolme eri yliopistoa, joihin hakisin. Päädyin lopulta hakemaan Liègeen ja Brysseliin, joista ensimmäiseen pääsinkin. Hakuprosessiin kuului sekä Mobility Onlinen että kohdeyliopiston oman hakemuksen täyttö. Mobility Onlineen ladataan muun muassa motivaatiokirje, hyväksytään vaihtoon lähdön ehdot ja täytetään learning agreement, josta käy ilmi, mitä kursseja opiskelija mahdollisesti suorittaa vaihdossa. Lopullinen versio learning agreementista on ladattava palveluun vielä vaihdon jälkeen. Mobility Onlinen täytön kanssa kannattaa olla ajoissa ja huolellinen. Palvelussa täytetään muun muassa myös Erasmus-apurahan ehdot. Sain tietää, että minut on hyväksytty Liègen yliopistoon maaliskuun alussa. Hyväksymisen jälkeen minun oli täytettävä vielä kohdeyliopistoni oma hakemus, allekirjoituttaa se Helsingin yliopistossa ja lähettää se takaisin Liègen yliopistoon. Hakemukseen oli liitettävä lisäksi kielitodistus sekä opintosuoritusote. Liikkuvuuspalvelut toimittavat vaihtoon lähtevälle apurahan ehtojen hyväksymisen jälkeen vielä Student Exchange Certificaten eli vaihtoaikatodistuksen, josta käy ilmi muun muassa vaihto-ohjelma sekä vaihtoaika. Todistus oli oltava mukana ilmoittautuessa kohdeyliopistoon ja myös Kela vaatii sitä tukien maksamiseen. Ennen vaihtoon lähtöä on myös suoritettava Erasmus+ OSL kielitasotesti koskien sitä kieltä, jota opiskelija käyttää opinnoissaan kohdemaassa. Testi suoritetaan vaihtoa ennen ja sen jälkeen. Koko hakemusprosessin lisäksi oli hankittava tietysti myös vakuutus, jonka itse otin toistaiseksi jatkuvalla sopimuksella, sillä vaihdon päättymisen ajankohta ei ollut vielä tarkkaan selvillä sekä lähettää Kelaan hakemukset opintotuesta.

Liège
Vietin ikimuistoisen kevätlukukauden 2017 vaihto-oppilaana Liègessä, Belgian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa.

Saapuminen Liègeen – käytännön asiat

Näin jälkeenpäin ajateltuna alkubyrokratia yliopiston kanssa ei tuntunut ylivoimaiselta. Koulun sivuilta löytyivät selkeät ohjeet, mitä tuli tehdä heti saapumisen jälkeen. Ensin kävin ilmoittautumassa Erasmus-toimistoon yliopistolle, jossa esitettiin vaihtoaikatodistus ja jossa vaihto-opiskelijat saivat opiskelijakortit. Learning agreementista keskusteltiin koordinaattorin kanssa erikseen sovitussa tapaamisessa. Erasmus-toimistosta annettiin mukaan todistus, joka piti viedä mukanaan ulkomaalaisten toimistoon. Toimistoon on ilmoittauduttava, mikäli viettää yli kolme kuukautta Belgiassa. Siellä oli käytävä esittämässä passi ja Kela-kortti, kertomassa niin Belgian kuin Suomen yhteystiedot sekä toimitettava heille koulun antama todistus, kaksi tuoretta passikuvaa sekä 11 euroa. Myöhemmin samalla viikolla myös poliisi kävi tarkistamassa oven takana, että annettu osoite piti todella paikkansa. Toimistoon oli mentävä yhtä lailla vaihdon lopussa ilmoittamaan lähdöstä. Liègen yliopiston Erasmus-toimiston työntekijät olivat todella auttavaisia ja tekivät parhaansa vaihto-opiskelijoiden eteen ja heidän apuaan on hyvä käyttääkin mieltä askarruttavissa asioissa. Opiskelijajärjestö ESN myi vaihto-opiskelijoille myös omia opiskelijakorttejaan kymmenen euron hintaan. Kortilla pääsi usein ilmaiseksi heidän järjestämiinsä juhliin tai sai alennuksen yhteisistä matkoista. Lisäksi järjestö jakoi opiskelijoille belgialaiset SIM-kortit, joihin pystyi lataamaan eri hintaisia paketteja Orange-nimisessä liikkeessä.

Asuminen

Olin ottanut jo hakuprosessin alussa selvää yliopiston tarjoamista opiskelija-asunnoista, joihin kuului oma huone sekä suihku, joka jaettiin toisen henkilön kanssa. Vessa ja keittiö olivat yhteisiä useamman opiskelijan kesken. Opiskelija-asunnot sijaitsivat Sart-Tilmanissa 10 kilometrin bussimatkan päässä keskustasta. Täytin Liègen yliopiston sivuilla yksinkertaisen hakulomakkeen ja sain pian tietää saaneeni huoneen asuntolasta. Asunnon hankkiminen tuntui hyvin yksinkertaiselta… kunnes noin kuukautta ennen lähtöäni aloin miettiä asiaa tarkemmin. Kohdeyliopistoni järjesti vaihto-oppilaille tutoreita ja sitä kautta olin tutustunut erääseen paikalliseen opiskelijaan jo ennen lähtöäni. Tutoria haettiin täyttämällä lyhyt lomake yliopiston nettisivuilla. Oma tutorini kehottikin minua vielä etsimään asuntoa keskustasta, lähempää omaa koulurakennustani ja muita aktiviteetteja, sillä vaikka yliopiston asuntola sijaitsikin luonnonkauniissa paikassa, lähellä metsiä ja mukavia lenkkeilymaastoja, se oli sijainniltaan myös aika syrjässä. Iltamyöhään Sart-Tilmaniin ei edes kulkenut busseja keskustasta. Aloitin siis asunnon etsimisen uudestaan. Löysin facebookista paljon ilmoituksia vuokrattavista huoneista, joita kutsutaan nimellä ”kot”. Usein kyseessä oli huone, johon kuului oma tai muiden samassa rakennuksessa asuvien opiskelijoiden kanssa jaettava kylpyhuone, wc ja keittiö. Loppujen lopuksi löysin sivulta www.student.be ilmoituksen kahdesta vuokrattavasta huoneesta kolmikerroksisen asunnon ylimmästä kerroksesta. Muut kerrokset kuuluivat kolmihenkiselle perheelle. Suomesta oli lähdössä Liègeen vaihtoon samaan aikaan toinen ranskanopiskelija ja vuokrasimme asunnon yhdessä. Solmimme sopimukset sähköpostitse, maksoimme asunnosta takuuvuokrat (yhden kuukauden vuokra) etukäteen ja vuokranantaja tarjoutui hakemaan meidät autolla juna-asemalta. Asunto oli näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä ja pieniä vesi-ongelmia lukuun ottamatta toimiva. Meillä oli omat huoneet ja jaoimme keittiön, wc:n ja suihkun keskenämme. Kouluun ja keskustaan oli noin vartin kävelymatka, joten sijainti oli mielestäni todella hyvä. Myöhemmin vierailin vielä yliopiston asuntolassa ja olin iloinen, etten ollut tyytynyt helpoimmalta tuntuvaan ratkaisuun, sillä vuokraamani asunto oli mielestäni paljon kotoisampi ja rauhallisempi.

Opinnot

Heti opintojeni alussa sain huomata, että päivitetyn kurssitarjonnan perusteella en voinut ottaa melkein mitään suunnittelemiani kursseja. Learning agreement siis muuttui melkoisesti alkuperäisestä. Saimme pari viikkoa aikaa käydä kokeilemassa eri kursseja ennen lopullista valintaa. Valitsin kuusi viiden opintopisteen kurssia, jotta saisin kokoon 30 opintopistettä. Opintojen alussa järjestettiin myös pakollinen ranskankielen tasokoe kaikille, jotka opiskelivat ranskaksi. Tason perusteella opiskelijat jaettiin ranskan iltakursseille, joihin sai halutessaan osallistua. Mitä opetukseen tuli, tyyli oli aika erilainen kuin Suomessa. Opettajat luennoitsivat luokkahuoneen edessä ja opiskelijat kirjoittivat ylös kuulemansa. Mitään lisämateriaalia, kuten powerpoint-esityksiä tai oppikirjoja ei juurikaan käytetty. Aluksi tuntui vaikealta keskittyä kuuntelemaan ja kirjoittamaan samaan aikaan vieraalla kielellä, mutta ajan kanssa huomasin saavani enemmän ja enemmän muistiinpanoja ylös luennoilta. Kaiken kaikkiaan opiskelu tuntui kuitenkin haastavammalta Liègen yliopistossa kuin Helsingissä ja kokeista oli vaikeampi saada hyviä arvosanoja. Koulupäivät eivät olleet hirveän pitkiä, tosin yhden kurssin luentoja järjestettiin myös lauantaisin, joten vietin useampana lauantaina neljä tuntia kuuntelemassa sarjakuvahistorian luentoa. Osallistuin vaihdossa ollessani ensimmäistä kertaa myös suulliseen kokeeseen, joiden pitäminen on Belgiassa ihan tavallista. Siitäkin selvittiin, vaikka jännittäväähän se oli. Osassa kursseista oli kokeen lisäksi kirjallinen työ, mutta pääosin arvosanan määritti loppukokeen tulos. Koekausi kesti toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun, jolloin siis opetusta ei enää järjestetty, vaan opiskelijat keskittyivät lukemaan tentteihin.

Vapaa-aika ja vinkkejä lähtijälle

Kun mietin Liègessä viettämääni vapaa-aikaa, päällimmäisenä mieleeni nousee matkustelu. Vierailin ystävieni kanssa Belgian eri kaupungeissa, kuten Bruggessa, Namurissa, Gentissä ja Brysselissä. Toki Liègestäkin löytyy paljon nähtävää, mutta kannattaa kuitenkin hyödyntää tilaisuus matkustaa helposti ja edullisesti junalla eri puolelle Belgiaa. Myös muihin maihin pääsee helposti. Lukukauden alussa Erasmus-opiskelijoille järjestettiin myös matka Ranskan Strasbourgiin. Se oli hyvä tilaisuus tutustua muihin opiskelijoihin ja siellä tapasinkin suurimman osan niistä ihmisistä, joiden kanssa vietin aikaa vaihtokaudella. Matkustin erään ystäväni kanssa junalla myös Pariisiin ja Haagiin. Belgian kaupungeista pidin erityisesti Gentistä, jossa vierailin kaksi kertaa sekä Bruggesta. Ne ovat täynnä ihania vanhoja kortteleita ja värikkäitä rakennuksia. Joki virtaa molempien kaupunkien halki, kuten Liègessä.

Matkustelun lisäksi vietin aikaa ystävieni kanssa. Istuimme kahviloissa ja baareissa, kävimme syömässä, kiipesimme Beuren-vuoren huipulle ihastelemaan näkymää Liègen kaupungista tai vain kävelimme Meuse- joen rannalla. Joka sunnuntai Liègessä järjestetään valtavat markkinat, joita kutsutaan nimellä la Batte. Kahden kilometrin mittainen markkina-alue Meusen varrella täyttyy puolelta päivin myyjistä ja asiakkaista. Markkinoilta löytyi vaikka mitä: hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, laukkuja, elektroniikkaa, eläimiä jne. Kävin siellä joka sunnuntai ostamassa seuraavan viikon vihannekset ja hedelmät, joita sai usein halvemmalla kuin kaupasta sekä vain nauttimassa vauhdikkaasta tunnelmasta.

Vaihtokauteni ei olisi ollut niin mahtava ilman niitä ihmisiä, jotka tapasin siellä ja joiden kanssa vietin aikaa. Liègen yliopiston Erasmus-tiimi ja opiskelijajärjestö ESN järjesti jo heti alusta alkaen paljon toimintaa, kuten juhlia, kulttuuritapahtumia ja yhteisiä matkoja, jotka helpottivat toisiin opiskelijoihin tutustumista. Loppujen lopuksi tutustuin enemmän muihin Erasmus-opiskelijoihin kuin paikallisiin, mutta puhuin suurimman osan kanssa kuitenkin ranskaa senkin takia, että heistä moni tuli ranskankielisestä maasta. Läheisin belgialainen ystäväni oli oma tutorini, jonka kanssa vietin myös aikaa. Hän esitteli minulle Liègen parhaimmat kahvilat ja kertoi, mistä löytää herkullisimmat ranskalaiset ja gaufret eli belgialaiset vohvelit. Jos kohdeyliopisto antaa mahdollisuuden saada paikallinen opiskelija tutoriksi kehotan hyödyntämään tilaisuuden, sillä sitä kautta voi löytää myös uuden ystävän.

Loppuun minun on mainittava vielä eräs seikka, joka yllätti minut ja monet muut vaihto-oppilaat. Nimittäin roskien lajittelu. Liègessä ja monessa muussa Belgian kaupungissa jokaiselle alueelle on määrätty tietty päivä, kun roskat sai viedä ulos. Minun korttelissani se tarkoitti sunnuntaita kello 20.00 jälkeen, sillä roska-auto tuli hakemaan kadulle jätetyt säkit pois maanantai-aamuna. Roskapusseiksi eivät käyneet mitkä tahansa pussit, vaan ne oli ostettava kaupasta. Säkkejä oli kahdenlaisia, sinisiä ja keltaisia. Siniseen sai laittaa pääasiassa tyhjät kartonkipakkaukset, muovipullot, lasipurkkien kannet ja tölkit, kun taas keltaiseen menivät kaikki loput. Biojätettä ei esimerkiksi ollut erikseen. Roskapussit olivat lisäksi aika tyyriitä. 10 eurolla sai 10 pussia ja niitä piti pyytää erikseen kaupan kassalta. Aluksi systeemi tuntui oudolta ja pari kertaa roskien vienti taisikin unohtua niin, että joutui odottamaan taas uudestaan viikon ennen kuin ne sai viedä ulos, mutta niin vain belgialaisestakin tavasta tuli osa arkipäivää.

Posted on

Vaihtokertomus, Amsterdam University of Applied Sciences, kevät 2017

Kasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Hakemusprosessi kouluun Amsterdam University of Applied Sciences, eli Hogeschool Van Amsterdam (HvA) saattaa aluksi synnyttää stressiä, mutta ei loppujen lopuksi ole kovin työläs. Tärkeää on muistaa täyttää hakulomake ja kaikki tarvittavat asiakirjat, kuten motivaatiokirje ajoissa. Tarvittavien asiakirjojen täyttämisestä neuvoo kotiyliopistosi liikkuvuuspalvelut ja voit olla heihin yhteydessä tarpeen mukaan. Muista myös hakea Kelan korotettua opinto- ja asumistukea vaihto-opiskelijoille. HvA:sta otetaan valittuihin vaihto-oppilaisiin yhteyttä sähköpostitse, jonka vuoksi kannattaa sähköpostia tutkailla tasaisin väliajoin. Myös roskaposti kannattaa selata läpi siltä varalta, mikäli koulun lähettämä sähköposti pääsee sinne eksymään.

Etukäteen olisi hyvä myös tarkistaa, että kaikki asumiseen liittyvät asiat/maksut ovat kunnossa. HvA tekee yhteistyötä kahden eri opiskelija-asuntoja välittävän yrityksen, DeKey:n ja Duwo:n kanssa. Yritykset ovat yhteydessä vaihto-oppilaisiin sähköpostitse, mikäli olet hakuvaiheessa valinnut kohdan “etsin asuntoa koulun tarjoamilta kumppaneilta”. Itse majoituin DeKey:n järjestämässä asunnossa, johon olin erittäin tyytyväinen. Amsterdamissa ja ylipäänsä Alankomaissa on tapana liikkua pyörällä, jonka vuoksi kehotan jo etukäteen tutustumaan erilaisiin Facebook ryhmiin, joissa myydään polkupyöriä halvempaan hintaan. Tällaisia Facebook ryhmiä ovat esimerkiksi Hollannikkaat: Suomalaiset Amsterdamissa sekä ISN Amsterdam Online Market. Tärkeää on myös selvittää miten Amsterdamin lentokentältä (Schiphol) pääsee valitsemaasi opiskelija-asuntoon. Asumisesta ja kyydityksistä lisää asuminen ja alkubyrokratia kohdissa.

Yhtenä hyvänä neuvona pidän myös vaihdossa tarvittavien dokumenttien (Learning Agreement & Letter of Confirmation sekä mahdollinen kurssi katalogi) tulostamista etukäteen. Näin sinulla on tarvittavat asiakirjat valmiina täytettäviksi, eikä niiden tulostamisesta tarvitse huolehtia Amsterdamissa. Myös erilaisten puhelimeen ladattavien kartta-applikaatioiden lataaminen etukäteen on suotavaa. Itse käytin kartta-applikaatiota nimeltä ‘Here maps’, josta sai ladattua Amsterdamin kartan offline-tilaan ja jota pystyi tämän vuoksi seuraamaan ilman nettiyhteyttä. Mikäli et ole aikaisemmin käynyt Amsterdamissa ja kaupunki tuntuu vieraalta, on kartta-applikaatiosta paljon apua. HvA:n kansainvälisen toimiston työntekijöiltä sekä kurssin opettajilta voi kysyä tarvittaessa ohjeita sekä askarruttavia asioita sähköpostitse.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

HvA järjestää kyydityksen linja-autolla valitsemaasi opiskelija-asuntoon noin 10€ hintaan. Kyydityksistä tulee informaatiota sähköpostitse, jossa kerrotaan missä kohdassa lentokenttää on kokoontumispaikka ja millä aikataululla edetään. Heti kentällä tulet tapaamaan uusia vaihto-opiskelijoita sekä koulun opiskelijajärjestön jäseniä. Tämä onkin oiva paikka päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja solmimaan kaverisuhteita. Kentältä linja-auto lähtee tasaisin väliajoin kohti Science Parkkia, joka toimii yhtenä koulukampuksena sekä opiskelija-asuntojen sijaintina Amsterdamissa. Science Parkin kampukselle oli järjestetty kaikki tarvittavat ilmoittautumiset sekä infot orientaatioviikkoa varten. Kampukselta pystyi noutamaan huoneiston avaimet, rekisteröityä kaupungin asukkaaksi, järjestää pankkitapaamisen hollantilaisen pankkikortin saamiseksi sekä saada tietoa tulevasta ISN opiskelijajärjestön suunnittelemasta orientaatioviikosta. Orientaatioviikolle meille oli järjestetty kaikkea kivaa tekemistä, kuten Amsterdamin nähtävyyksien tutkiskelua, kanaaliajelua, pubikierrosta, biljardinpeluuta ja tietysti hengailua muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Mikäli sinulla on mahdollisuus osallistua jo orientaatioviikolle, suosittelen tätä lämpimästi. Tulet tutustumaan moniin uusiin ihmisiin sekä saatat solmia elinikäisiä kaverisuhteita jo kyseisen viikon aikana.

Science parkista matka jatkuu linja-autoilla tai minibusseilla kohti opiskelija-asuntoja ympäri Amsterdamia. Kyyti tulee lähelle asuntosi ulko-ovea, jotta sinun olisi mahdollisimman helppo löytää perille. Minun ja kaverieni huoneisiin oli jätetty paikallisen puhelinoperaattorin Lebaran sim-kortti sekä 20€ ladattavaa puheaikaa. Lebaran applikaation avulla tai ostamalla kuponkeja kaupasta sekä kioskeilta pystyi lataamaan lisää puhe/internet aikaa puhelimelle. Puhuminen, tekstailu sekä internetin käyttö Alankomaissa on kokemukseeni perustuen yllättävän kallista.

Suosittelen pankkiajan varaamista jo heti ensimmäisenä päivänä Science Parkissa. Paikallisissa ruokakaupoissa (Albert Heijn) ei käy maksuvälineenä suomalainen pankki/luottokortti, vaan maksaminen tulee tehdä hollantilaisella pankkikortilla. Kaupoissa vain tietyillä kassoilla pystyy maksamaan käteisellä. On myös hyvä huomioida, että pankkiautomaatilta käteisen nostamisesta veloitetaan pieni maksu jokaisen nostokerran yhteydessä. Minulla oli käytössä ING pankin pankkitili, jolta joka kuukausi veloitettiin 5€:n käyttömaksu. Pankkitiliä oli helppo käyttää puhelimeen ladattavat ING pankin applikaation avulla. Pankkitilille pystyi itse siirtämään rahaa omalta suomalaiselta pankkitililtä. Mielestäni hollantilainen pankkitili helpotti huomattavasti elämistäni Amsterdamissa ja siksi sitä suosittelen myös teille hankittavaksi.

Asuminen

DeKey ja Duwo ovat Amsterdamin vuokravälitysyrityksiä, jotka vuokraavat asuntoja HvA:n ja UvA:n opiskelijoille. Heillä on erikokoisia, tasoisia ja hintaisia asuntoja eri puolilla Amsterdamia. Vuokravälitysyritykset ovat vaihto-opiskelijaan yhteydessä, joten sinun ei tarvitse murehtia yhteydenotosta. Siihen kumman välitysfirman kautta tulet hankkimaan asunnon itsellesi, ei voi valitettavasti vaikuttaa. Oli yritys kumpi tahansa tulet aivan varmasti löytämään kelvollisen asunnon itsellesi.

Amsterdamissa asuminen on tällä hetkellä kovan kysynnän seurauksena hyvin kallista. Kuitenkin opiskelijoille suunnatut asunnot ovat opiskelijaystävälliseen hintaan. Mielestäni vuokrataso jäljittelee Helsingin hintatasoa. Opiskelijat voivat myös olla yhteydessä muihin Amsterdamilaisiin välitysfirmoihin ja hankkia heidän kauttaan asunnon. Tällaisten kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana ja keskustella välittäjien kanssa vuokrausehdoista. Asunnon etsimisen kanssa kannattaa olla ajoissa liikenteessä, sillä opiskelija-asunnot ovat haluttuja Amsterdamissa myös hollantilaisten opiskelijoiden keskuudessa. En ole kuitenkaan kuullut, että kukaan vaihto-opiskelija olisi jäänyt ilman asuntoa. Vuokranmaksaminen on tehty helpoksi, sillä vuokranvälitysyritykset lähettävät sinulle sähköpostia kuukauden lopulla muistutuksena vuokranmaksamisesta. Vuokran voi maksaa pankki- ja luottokortilta tai verkkopankkitunnuksilla.

Amsterdamissa on hyvät julkisenliikenteen kulkuyhteydet. Amsterdamissa voit hyppää niin bussiin, raitiovaunuun, kuin metroon, ja ne kaikki toimivat kertalipulla tai Chipcardilla johon pystyy lataamaan arvoa juna- ja metroasemilta. Kuitenkin tyypillisen liikkumistapa on polkupyörällä ajaminen kaupungin osasta toiseen. Pyörätiet ovat loistavassa kunnossa ja pyöräilijöitä pidetään liikenteen kuninkaina, joilla on aina etuajo-oikeus. Pyöräilyliikenne on siis hyvin vauhdikasta ja aluksi se saattaa vaatia totuttelua. Kuitenkin pienen harjoittelun jälkeen liikenne tulee tutuksi ja pystyt ajamaan pidempiäkin matkoja pyörällä.  Pyöriä saa ostettua halvalla käytettyjen pyörien liikkeestä, erilaisten kirpputorityyppisten ryhmien sivuilta sekä toreilta. Polkupyöriä voi myös vuokrata vaihdonajaksi, jolloin vuokrausfirma korvaa sinulle uuden pyörän mikäli aikaisempi pyörä varastettaisiin.

Näkymä opiskelija-asuntoni parvekkeelta

Opiskelu ja opetus

Ensimmäiseksi on kehuttava hollantilaisten englanninkielen tasoa. Asioiminen englanniksi onnistuu niin virastoissa kuin lähikaupassakin ja ihmiset palvelevat mielellään englanninkielellä. Opetus hollannissa on erittäin hyvää tasoa. Opetus englanniksi sujuu vaivatta sekä he ovat tietoisia käyttämään nykypäivän teknologiaa mukana opetuksessa. Hollantilainen koulujärjestelmä on myös hieman vaativampaa tasoa, sillä opettajat odottavat hyvää koulumenestystä oppilailta. Alankomaissa on opetusmetodina käytössä learning by doing -menettely, jossa on kyse oppimisesta itse tekemällä. Tämä tarkoittaa käytännössä paljon ryhmätyöskentelyä ja esitelmien pitämistä. Opettajat myös antavat hieman enemmän seuraavia oppitunteja varten valmistavia tehtäviä, kuin meillä Suomessa on tapana.

Luennoilla on tapana keskustella yhdessä opittavasta asiasta ja jakaa mielipiteitä toisten kanssa. Tämä on todella positiivista, sillä tällä tavoin koin tapahtuvan enemmän syvempää oppimista, kuin itse asioita pohdittaessa. Opiskelun ja hyvien arvosanojen eteen saa nähdä Alankomaissa vaivaa. Arvoasteikko on 1-10, jolloin hyväksytty suoritus vaatii arvosanan 5. Tyypillisimpiä numeroita on 5-8 välillä, sillä opettajilla on tapana sanoa korkeimpien arvosanojen kuuluvan jumalalle ja opettajalle itselleen. Esimerkiksi arvosanat 7-8 ovat erittäin hyviä ja tämän saadessaan ei kannata pahoittaa mieltä, vaikka olisi tottunut Suomessa saamaan parempia numeroita. Tulee muistaa, että koulutusjärjestelmä ei ole verrannollinen Suomen koulutusjärjestelmän kanssa. Alankomaiden järjestelmässä on silti paljon hyvää, eikä opinnoista kannata stressata etukäteen.

Amsterdamissa HvA:n koulurakennukset sijaitsevat hieman eri puolilla kaupunkia. Tämä kannattaa jo selvittää etukäteen, ennen ensimmäisen koulupäivän alkamista. Etäisyydet eivät kuitenkaan ole kovin pitkiä ja osa koulurakennuksista sijaitsee vierekkäin. Esimerkiksi Wibautstraat nimisellä kadulla sijaitsee useita HvA:n toimipisteistä. Koulujen osoitteet pystyt tarkistamaan HvA:n omilta nettisivuilta kohdasta ‘locations’ (www.Hva.nl).

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihtoaika tulee menemään hujauksessa, koska kaikki on niin uutta ja jännää. Kehotankin kaikkia nauttimaan vaihtoajasta täysin siemauksin ja tallentamaan paljon muistoja valokuvien muodossa. Erilaisiin opiskelijatapahtumiin kannattaa mennä rohkeasti. HvA sekä opiskelijajärjestö ISN Amsterdam järjestää erilaisia kieli-, tanssi, laulu- ja liikuntakursseja ilmaiseksi opiskelijoille. ISN Amsterdam pitää myös huolen viihdetarjonnasta erilaisten tapahtumien muodossa. Esimerkiksi joka keskiviikko järjestetään vaihto-opiskelijoille suunnattu pubi-ilta, johon voi mennä yksin tai yhdessä kavereiden kanssa. He järjestävät myös erilaisia retkiä ympäri Alankomaita ja Eurooppaa kohtuu hinnoin. Mikäli siis matkustaminen kiinnostaa niin nämä kannattaa tsekata. Amsterdam on myös täynnä ihania puistoja, joissa voi viettää aikaa piknikin muodossa. Tekeminen tässä kaupungissa ei tule loppumaan. Jokaiselle päivälle löytyy aina jotain tekemistä karaokeillasta keilailuun. Mukavaa vaihtoaikaa 🙂!

 

Posted on

Vaihtokertomus, La Sapienza Università di Roma, kevät 2016

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Olin Erasmus-vaihdossa Rooman La Sapienzan yliopistossa kevätlukukauden 2016. Hain vaihtoon fuksikeväälläni vuonna 2015 eli noin vuotta ennen vaihtokohteeseeni lähtöä. Helsingin Yliopiston varmistus vaihtoon pääsystäni tuli nopeasti.  Hakemusasiat vaihtoyliopistoni La Sapienzan kanssa ajoittuivat lokakuulle, jonka jälkeen jäin odottamaan varmistusta. Kun tätä ei tammikuussa vielä kuulunut, otin yhteyttä La Sapienzan liikkuvuuspalveluihin, jonka jälkeen sain nopeasti tiedon vaihtoni hyväksymisestä muutama viikko ennen lentoani Roomaan.

Ennen vaihtoon lähtöä sain sähköpostia La Sapienzan liikkuvuuspalveluista niiden järjestämästä Welcome Daysta sekä ensimmäisten päivien ohjelmasta, johon kuului muihin vaihtareihin tutustumisen lisäksi italian kielen tasotesti sekä tutustuminen oman oppiaineen laitokseen. Sain myös paikallisen tuutorin eli buddyn, jonka kanssa vaihdoimme sähköpostia ennen saapumistani Italiaan.

Ensikosketus yliopistoon

Saavuin Roomaan helmikuisen viikon alussa, jolloin minulla oli muutama päivä aikaa asettua uuteen kotiini, hankkia puhelinliittymä sekä löytää reitti yliopistolle. Yliopiston järjestämä Welcome Day oli torstaina, jonka jälkeen seuraavalla viikolla järjestettiin kielitasotesti ja tutustuminen oman oppiaineen laitokseen. Yliopistolle kirjautuminen hoitui siinä samalla.

Päivitin helmikuussa myös minulle sopivat kurssit minulle ohjatun professorin kanssa, joka allekirjoitti Learning Agreementiin tehtävät muutokset. Kurssikuvaukset olivat tarkentuneet sen jälkeen, kun olin tehnyt alkuperäisen Learning Agreementin hakuprosessin aikana syksyllä 2015. Lisäksi osan valitsemieni kurssien aikataulut olivat muuttuneet.

Tapasin ensimmäisen viikon aikana buddyni, joka osoittautui suureksi avuksi sekä yliopistoon että italialaiseen yliopistoelämään tutustumiseen ja käytännön asioiden selvittämiseen. Kielikurssini oli tarkoitus alkaa seuraavalla viikolla, ja muiden kurssieni kolmannella viikolla saapumispäivästäni. Italialaiseen tapaan näitä aloituspäiviä kuitenkin siirrettiin, ja täten ensimmäinen kuukauteni Roomassa kului yliopiston alkuorientaatiopäivien lisäksi tutustumalla kaupunkiin ja italialaiseen elämäntapaan muiden vaihtareiden seurassa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Italiassa ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille maahan saapumisesta. Jokainen maassa asuva tarvitsee verotunnuksen, joka on nimeltään codice fiscale. Sitä voi hakea Italian suurlähetystöstä ennen vaihtoon lähtemistä. Tein näin ja sain numerosarjan, jonka otin mukaan lähtiessäni vaihtoon. Lähdin vaihtoon tietämättä tulevan Rooman-kotini osoitetta, joten kotiini Suomessa postitettiin myöhemmin keväällä Roomassa valmistettu kortti, jossa lukee henkilötietoni sekä codice fiscale-numeroni. Siskoni toi kortin luokseni Roomaan myöhemmin keväällä, mutta itse korttia ei kysytty missään yhteydessä puoli vuotta kestäneeni vaihtoni aikana. Codice fiscale-numerosarjan pystyi saamaan myös yliopistolta orientaatioviikon aikana, ja myöhemmin sen olisi voinut saada myös viranomaisilta.

La Sapienzalla oli vaihtareille omat sivut, joihin vaihtohakemusprosessin aikana kirjattiin omat henkilötiedot. Yliopistoni kirjasi minulle vaihtoni alettua näille sivuille eri codice fiscalen kuin minkä olin saanut Italian suurlähetystöltä Suomessa. Yritin selvittää asiaa sähköpostitse, saamatta asiaan kunnon vastausta, ja täten minulla oli vaihtoni aikana kaksi verotunnusta.

Kielitaito

Italiassa suurin osa yliopistokursseista tarjotaan italiaksi ja vaihto-opiskelijoilta odotetaan usein sujuvaa italian kielen taitoa. La Sapienzan yliopiston humanistisella tiedekunnalla ei ollut juurikaan kurssitarjontaa englanniksi, mutta joillakin toisilla laitoksilla, kuten kauppatieteiden laitoksella oli. Suoritin kaikki kurssini italiaksi, ja ennen vaihtoani olin lukenut lukion oppimäärän lisäksi B1-tason kursseja yliopistolla.

Suosittelen lämpimästi kaikkia Italiaan vaihtoon lähteviä opiskelemaan ennen lähtöä italian kieltä, sillä jo alkeilla pääsee lähemmäksi italialaista kulttuuria ja arkea. Suurissa kaupungeissa puhutaan englantia, mutta italialaisiin tutustuu parhaiten puhumalla heidän äidinkieltänsä. Italialaiset ovat usein myös innokkaita auttamaan ulkomaalaisia italian kielen kanssa, joten kannattaa rohkeasti alkaa puhumaan heti vaihdon alusta asti italiaa – vaikka sitten vielä vasta alkeita.

 Asuminen

Italiassa suosittu tapa hankkia opiskelija-asunto on etsiä se paikan päällä. Vaihtoyliopistoni ei tarjonnut asuntolamajoitusta. Tyypillinen asumismuoto opiskelijalla Italiassa on soluasunto, jonka vuokra maksetaan osin tilisiirtoina sekä osin käteisellä vuokranantajalle. Vuokrataso huoneesta soluasunnossa Roomassa oli vaihtoni aikana noin 400–500 euroa kuussa. Viralliset vuokrasopimukset kestävät tyypillisesti vähintään kuusi kuukautta, jonka lisäksi asukas maksaa etukäteen takuusumman.

Löysin majoitukseni noin kuukautta ennen vaihtoon lähtöäni airbnb-sivustolta. Asuin kolmen hengen solussa 20 minuutin päässä yliopistolta sekä noin 40 minuutin päässä Rooman keskustasta julkisilla kuljettuna. Asuinalueeni oli turvallinen ja täydet palvelut sisältävä kerrostaloalue, josta voidaan katsoa alkavan Rooman lähiöt. Asuin 15 minuutin kävelymatkan päässä Tiburtinan juna- ja metroasemalta, joiden lisäksi bussiyhteydet yliopistolle sekä keskustaan olivat hyvät. Bussit kulkevat Roomassa myös arkisin kellon ympäri, ja liikkuminen julkisilla yöaikaan oli kokemukseni mukaan aina turvallista. Asunnot Italiassa eivät ole hyvin lämmitettyjä, eikä asumassani asunnossa ollut ilmastointia. Tämän takia huhtikuun alkuun saakka illat ja yöt olivat viileitä, kun taas kesä oli läkähdyttävän kuuma. Sain lainata kesällä päivisin töissä käyvän kämppikseni tuuletinta, jonka avulla jaksoin opiskella kesän kuumimman jakson aikana.

La Sapienzan päärakennus

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihtoni aikana sivuainettani taidehistoriaa, jonka lisäksi kävin vaihtareille suunnatun italian kielikurssin. Suorittamani kurssit olivat taidehistorian maisteritason kursseja, jotka vastasivat mielestäni Helsingin yliopiston sekä aine- että syventäviä opintoja. Lähdin vaihtoon kandin tutkintoni aikana, ja vaihtokohteessa minulle selvisi, että taidehistoria eli la storia dell’arte, jota La Sapienzalla opiskelin, oli maisteriopiskelijoiden oppiaine. Kandivaiheen taidehistorian opiskelijoille taidehistoriaa tarjottiin nimityksellä studi storico-artistici. Päätin kuitenkin opiskella jo valitsemani kurssit. Vaikka ne olivat haastavia, olivat ne myös erittäin antoisia.

Valitsemani kurssit oli toteutettu pitkälti samaan tapaan kuin Suomessa: professori johti luentoja diaesityksen tukemana, jonka lisäksi opiskelijat osallistuivat luennon kulkuun omilla kysymyksillään. Suomalaisesta opiskelutyylistä poiketen professorit esittivät myös runsaasti kysymyksiä opiskelijoille, joihin he odottivat hyvin argumentoituja vastauksia.

Yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden suhde poikkeaa suomalaisesta, joka näkyy esimerkiksi siinä, että kaikkia henkilökunnan jäseniä teititellään ja puhutellaan arvonimillä kuten professore ja professoressa. Opetushenkilökunta saattoi myös aloittaa ja lopettaa luentonsa miten halusivat, eikä heiltä odotettu pahoitteluita myöhästelyynsä. Erääseen tenttiin odotimme laitoksen käytävällä pari tuntia, kunnes kurssin professori saapui ja tenttitilaisuudet pystyivät alkamaan.

Kurssien suoritustapa erosi täysin Suomessa opitusta, sillä millään kurssilla ei palautettu kirjallisia töitä. Kurssit päättyivät sen sijaan suullisiin tentteihin, joissa arvioitiin opiskelijan osaaminen koko kurssin aiheesta. Koska olin vaihdossa kevätlukukauden, sijoittuivat tentit ajallisesti kesä- ja heinäkuulle. Tenteissä professori tai hänen assistenttinsa esitti kysymyksiä kuulusteltavalle kurssin aiheesta luentosalin eteen sijoitetun pöydän ääressä. Ajallisesti tentit kestivät noin viisitoista-kaksikymmentä minuuttia. Tentteihin ilmoittauduttiin intra-alustan kautta, jonka jälkeen tenttiä varten piti tulostaa lomake, johon professori kirjoitti tentistä saadun arvosanan sekä allekirjoituksensa kuulustelun jälkeen. Kokeet arvostellaan numeroasteikolla 18–30, joista 18 on kokeen läpäisevä arvosana. Numeroina arvoituna 30 on paras arvosana, jonka lisäksi kokeesta voi saada kirjoitusasusta riippuen 30 cum laude tai 30 e lode eli erinomaisen arvosanan.

Parasta suorittamissani kursseissa olivat niiden sisältämät monet ekskursiot Rooman sekä Lazion alueen museoihin ja kirkkoihin, joissa tutustuimme paikan päällä luennoilla käsittelemiimme aiheisiin ja teoksiin.
Tentteihin ilmoittautumiseen tarkoitetun intrasivuston lisäksi vaihtoyliopistollani ei ollut sähköpostilistoja tai muita alustoja, joilla olisi ilmoitettu opiskeluun liittyvistä asioista. Tietoa tärkeistä käytännön asioista, kirjalistoista sekä ekskursioiden ajankohdista sai tietää joko laitoksen seinille ilmestyneiltä lomakkeilta tai muilta opiskelijoilta, jotka olivat keskustelleet yliopiston henkilökunnan kanssa. Tämä loi epävarmuuden tunnetta opintoihin, mutta niin vaihtarit kuin paikalliset opiskelijat olivat samassa veneessä yliopiston takkuavan informaation kanssa. Epävarmuus ja tilanteiden muuttuva luonne kasvattivat niin kärsivällisyyttä kuin opettivat ottamaan rennomman asenteen asioihin, jotka lopulta aina kuitenkin järjestäytyivät.

Rooma Vatikaanin kupolista katsottuna

Arki, matkustaminen ja vapaa-aika

Varsinaista opiskelijaelämää, sellaisena kuin me sen Suomessa ymmärrämme, ei Italiassa ole, sillä Italiassa ei ole osakuntia eikä ainejärjestöjä. Vaihtoyliopistoni järjesti kevätlukukaudeksi saapuville vaihtareille helmikuussa Welcome Dayn, jossa tutustuin muihin vaihto-opiskelijoihin, joista sain läheisiä ystäviä.

La Sapienzalla oli jonkin verran harrastustoimintaa sekä aktiivinen vaihtareille suunnattu opiskelijajärjestö Erasmus Student Network (ESN), jonka järjestämissä tapahtumissa, bileissä ja retkillä tutustui hyvin muihin vaihtareihin sekä kansainvälisiin opiskelijoihin. Osallistuin ESN:n kautta muun muassa viikonloppumatkalle kauniiseen Emilia-Romagnan alueeseen.

Rooma on inspiroiva kaupunki monine mahdollisuuksineen. Kaupungissa on valtavasti ravintoiloita, baareja sekä paikkoja viettää aikaa. Taiteen ja kulttuurin ystävälle kaupunki on mielestäni yksi maailman parhaista. Lisäksi Rooman yöelämä on hauskaa ja jatkuu aina aamun sarastukseen saakka. Sijaintinsa vuoksi Roomasta pääsee matkustamaan sujuvasti ympäri Italian niemimaata, ja itse laskin yöpyneeni kymmenessä muussa kaupungissa vaihtoni aikana. Junaliput ovat Italiassa edullisia ja rataliikenne toimii yllättävän ajallaan verrattuna muuten verkkaiseen italialaiseen elämäntapaan.

Kotiinpaluu

Kesän tenttien jälkeen matkustin viikon verran yksin Italiassa ja aloin hiljalleen hyvästellä vaihtoani sekä toista kotikaupunkiani Roomaa. Vaihtoystävien hyvästely oli haikeaa, mutta yhteydenpito ei pääty, vaikka vaihdolla onkin loppunsa. Vaihtolukukauteni Roomassa oli korvaamaton aika elämästäni, jonka päätyttyä palasin Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Posted on

Norwegian University of Life Sciences, kevät 2017

Maatalous-metsätieteen opiskelija

Vaihtoyliopistoa valitessani Norjan Ås tuli mieleeni varsin yllättäen. Olin aiemmin suunnitellut hakevani vaihtoon eteläiseen Eurooppaan, mutta lopulta tein päätöksen pitkälti kurssivalikoiman perusteella. Åsissa on englanniksi opetettujen kurssien määrä niin suuri, että joukosta on varaa valita itselleen mieluisat. Toki myös Norjan luonto ja maisemat vaikuttivat osaltaan siihen, miksi päädyin kyseiseen vaihtokohteeseen hakemaan.

Laitoin hakupaperit menemään edellisen syksyn rästihaussa, tarkoituksenani viettää Norjassa seuraava kevät. Hyväksytty päätös tuli varsin pian, ja pääsin käytännön asioiden järjestelyssä alkuun. Vaihdossa suoritettavien opintojen suunnittelussa osoittautuivat kohdeyliopiston nettisivut hyödyllisiksi. Jokaisesta kurssista oli saatavilla todella tarkat kuvaukset. Myös vaihtokoordinaattori oli sähköpostin välityksellä nopeasti tavoitettavissa, mikäli tarvitsi lisätietoa. Asuminen kampuksella järjestyi helposti, sillä yliopiston kautta sai ohjeet opiskelija-asunnon hakemiseen.

Maisema soluasuntoni parvekkeelta
Maisema soluasuntoni parvekkeelta

Kurssini otin laitokselta, jonka englanninkielinen nimi kuuluu Department of International Environment and Development Studies. Kaikki opintoni olivat erittäin poikkitieteellisiä, mitä valitsemilta kursseiltani toivoinkin. Ympäristö- ja kehityskysymyksien opiskelu usean eri tieteenalan näkökulmasta oli paitsi opettavaista, myös haastavaa. Luennoilla osallistava opetus ja keskustelu olivat avainasemassa. Opiskelijat jaettiin monesti pienryhmiin niin, että yhdessä ryhmässä olivat useat eri pääaineet edustettuina. Kurssien arviointi perustui pitkälti itsenäisesti tehtäviin kirjallisiin töihin sekä ryhmätyöesityksiin. Perinteisiä tenttejä osui omalle kohdalleni vain yksi koko puolen vuoden aikana.

Se, mikä opiskelusta Åsissa jäi erityisesti mieleen, oli erityisen toimiva opiskelun tuki. Kirjallisista töistä tuli usein hyvinkin tarkat ja rakentavat palautteet. Kampuksella toimi myös erillinen Writing Centre, josta pystyi esseitä tehdessä varaamaan ajan vaikkapa aiheensa asiantuntijalta tai englannin kielenhuoltoon erikoistuneelta neuvojalta, riippuen mihin työssään kaipasi ohjeistusta. Alustava opintosuunnitelmani muuttui muutaman kerran. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin saanut valmiiksi opintoni Åsissa jo toukokuun lopussa, mutta päädyin ottamaan vielä yhden kurssin kesäkuun intensiivijaksolle. Vaihtoajan pidentyminen onnistui hyvin sekä vaihto- että kotiyliopiston puolesta, ja myös Erasmus-apurahaan sain lisäystä.

Kampus juhlatunnelmissa Norjan kansallispäivänä 17. toukokuuta
Kampus juhlatunnelmissa Norjan kansallispäivänä 17. toukokuuta

Asuin vaihtoni aikana kuudentoista opiskelijan solussa, joten vapaa-ajan sosiaalinen elämä muotoutui oikeastaan suunnittelematta. Solumme oli hyvin norjalaisvaltainen – minun lisäkseni sinne muutti vain yksi toinen vaihtari. Tämä mahdollisti sen, että norjalaiseen kulttuuriin tutustuminen oli taattu. Päädyin siis viettämään suurimman osan vapaa-ajasta kämppisteni seurassa, tosin välillä tuli vaihtariporukassakin pyörittyä.

Urheilusta pitävälle opiskelijalle Norja, ja Ås, on mitä parhain vaihtokohde. Kampuksen alueella on urheilukeskus, jossa pääsee valitsemaan lukuisten eri lajien väliltä. Lenkkeilytiet alkavat heti opiskelija-asuntojen takaa, ja hyvälumisina talvina ylläpidetyt latureitit menevät kuulemma ihan vierestä. Tänä vuonna joutui suurimman osan talvesta turvautumaan 10 kilometrin päässä sijaitsevaan tykkilumilatuun. Kampuksen välittömässä läheisyydessä on klubi opiskelijarientoja varten. Lähes jokainen keskiviikko ja perjantai siellä järjestettiin opiskelijabileitä tai muita tapahtumia, kuten konsertteja. Tulipa siellä käytyä myös opiskelijateatterin esityksessä sekä kansainvälisillä ruokafestareilla. Itse kävin klubilla harvakseltaan, mutta menoa havittelevalle vaihtarille on sitäkin tarjolla.

Pikkukaupunkina Ås tulee äkkiä tutuksi, ja matkustelu alkaa useimmilla tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Puolen tunnin junamatkan päässä on tosin Oslo, jossa nähtävää ja tekemistä riittää. Pääkaupungin tapahtumista erityisesti mieleen jäivät ampumahiihdon maailmancupin päätöskierros Holmenkollenilla, ilmaispäivä kaikkiin kaupungin museoihin, sekä genrerajat ylittävä musiikkifestivaali. Pyöräilyetäisyydellä Åsista sijaitsee toinen pieni kaupunki Drøbak, jonka hieno maisema Oslonvuonon rannalla, sekä viihtyisät kahvilat houkuttelivat päiväretkille. Ås on myös lähellä Ruotsin rajaa, ja esimerkiksi Göteborgiin pääsee suoraan bussilla kolmessa tunnissa.

Matkustelu kauemmas Norjassa on vuoristojen vuoksi suhteellisen hidasta, ellei halua lentää. Åsin ja Oslon seutu ei vielä ole sitä vuoristoista Norjaa, joten niiden henkeäsalpaavien maisemien toivossa on matkustettava kohti länsirannikkoa tai pohjoista. Opiskelijajärjestöjen kautta organisoituja retkiä oli yllättävän vähän. Osallistuin vain yhdelle järjestetylle retkelle, joka oli viikonlopun mittainen mökkireissu helmikuussa. Muutoin tuli matkusteltua kämppisten tai muiden vaihtarien kanssa. Pääsiäislomalla vierailin paikallisen kämppikseni perheen luona Stavangerissa, ja pääsin norjalaiseen pääsiäispöytään. Teimme Stavangerin lähistöllä useamman päivävaelluksen, joista yksi suuntautui Lysefjordin yläpuolella sijaitsevalle Preikestolenille. Kalliina maana Norja ei varsinaisesti ole opiskelijaystävällinen vaihtokohde, mutta minun onnistui selviytyä yllättävän pienellä rahankulutuksella. Vapaa-ajalla matkustaessa kannatti suosia edullisia tarjoushintoja juna- tai bussimatkoissa. Menin esimerkiksi Stavangeriin ja Bergeniin yöjunilla, jotka olivat edullisia riittävästi etukäteen varattuna. Åsissa säästin ruokakustannuksissa valtavan erän, sillä yhdellä paikallisista ruokakaupoista oli sopimus opiskelijajärjestön kanssa, että opiskelijat saavat kahdesti viikossa hakea hävikkiruokaa veloituksetta. Täten rahaa jäi hieman myös matkusteluun.

Preikestolen
Preikestolen

Näin reilu kuukausi vaihtoni päättymisen jälkeen pystyy jo huomaamaan, mitä puolesta vuodesta Norjassa jäi oikeastaan käteen. Ensimmäiseksi mieleen tulee tietysti kielitaidon kehitys. En viettänyt niin paljon aikaa englantia äidinkielenään puhuvien kanssa, että olisin kokenut puheeni edistyneen räjähdysmäisesti. Tärkein muutos oli se, että minun ei tarvitse enää puhuessani kääntää suomesta englanniksi, vaan puhe tulee luontaisemmin mitä ennen. Kirjallinen englanti oli se osa-alue, jossa mielestäni koin merkittävimmän kehityksen – täytyihän minun joka viikko palauttaa jonkin verran tekstiä. Halusin vaihtoni aikana oppia hienoiset perusteet norjan kielestä, joten käytin luultavasti tähän suurimman osan kapasiteetistani kielten opiskelussa. Norjan opiskelun myötä löysin motivaation palauttaa mieleeni myös ruotsin kieltä, joka oli jäänyt vähäiselle huomiolle jo monen vuoden ajan.

Vaihto-opiskelun ansiosta koin kehittäneeni esiintymistaitojani huomattavasti. Esiintymisjännitys tuntuu jääneen aikaan ennen vaihtoa. Yhdellä valitsemistani kursseista minun täytyi pitää viikoittain suullinen esitys, joka myös arvioitiin. Alussa tämä käytäntö kuulosti haastavalta ja jopa ahdistavalta, mutta loppukeväästä näitä esiintymisiä ei enää jännittänyt ollenkaan. Esiintymistilanne muuttui ikään kuin tavalliseksi luennoksi, jossa vaan satuin itseki olemaan välillä se muiden edessä puhuja, jolle oli lupa esittää kysymyksiä.

Olen itse aiemmin pyrkinyt matkustamaan jokseenkin kauemmas, mutta vietetty aika Norjassa osoitti, että aina ei tarvitse lähteä maailman toiselle laidalle. Norja ei ole maantieteellisesti kovin kaukana Suomesta, ja kulttuurissa on erojen lisäksi paljon yhteistä. Eräs merkittävä norjalaisilta oppimani taito on selkeä työ- ja vapaa-ajan erottaminen. Kello neljän jälkeen tyhjenevät työpaikat vauhdilla, ja sunnuntaina pidetään ruokakaupatkin kiinni. Vapaapäivinä saatetaan viettää paljonkin aikaa luonnossa, vaikka hiihtäen tai patikoiden. Norjalaiset näyttävät matkustavan paljon maansa sisällä, mikä on omiaan muistuttamaan siitä, että lomatunnelmaan pääsee tarvittaessa lähelläkin.

Sandnes
Sandnes
Bergen
Bergen
Posted on

Vaihtokertomus, Uppsala universitet, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Päätös lähteä Uppsalaan syntyi aika viime hetkellä, sillä pohdin myös Tukholmaan lähtemistä pitkään. Sain kuitenkin molemmissa kaupungeissa olleilta vahvan suosituksen Uppsalasta, sillä kaupunki oli tunnettu sen aidosta opiskelijaelämästä ja se olisi myös kohteena sopivan erilainen kuin ”suur-Helsinki”. Pian saavuttuani Uppsalaan sain huomata tehneeni aivan oikean valinnan. Kevät Uppsalassa oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa ja ylitti kaikki odotukset! Opiskelijaelämä oli paljon järjestötoiminnassa Suomessakin olleelle yllätys monipuolisuudellaan ja jokaiselle todellakin Uppsalassa löytyy jotakin aktiviteettia, yleensä jopa valinnanvaikeudeksi asti. Lisäksi yliopiston opetuksen taso ainakin oikeustieteellisessä tiedekunnassa osoittautui aivan huipuksi.

En ollut ennen lähtöä ymmärtänyt kuinka oikeasti kansainvälinen kokemus vaihdosta tulisi, vaikka olinkin valinnut kohteekseni pääosin opintojeni edistymisen ja mielenkiintoisen kurssitarjonnan vuoksi ns. tutun ja turvallisen Ruotsin eksoottisten kaukomaiden sijaan. Sain kevään aikana ystäviä lähes kaikkialta maailmasta, etenkin Australiasta, eri puolilta Aasiaa sekä Kanadasta ja kevät ja uudet ystävät opettivat minulle valtavasti elämästä ja itsestäni. Seuraava kevääni/kesäni kuluukin näillä näkymin vaihtokavereiden luona reissaillessa eri puolilla maailmaa! Se, että valitsee Ruotsin vaihtokohteekseen, on mielestäni vain iso plussa mitä tulee vaihtokokemuksesta nauttimiseen, sillä Ruotsissa voit alkaa nauttia upeasta lukukaudestasi/-vuodestasi jo heti päivästä 1, sillä lähes kaikki toimii kuten Suomessa, joten ainakaan itse en kokenut koti-ikävää tai sopeutumisvaikeuksia, vaan nautin joka päivästä Uppsalassa uusien ystävien ympäröimänä.

Kohteeseen hakeminen sujui todella helposti ja Uppsalan kurssitarjonnasta oli helppo saada selvää sekä yliopiston kotisivuilta että heidän opintokoordinaattoreilta kysymällä. Sekä englanninkielisiä että ruotsinkielisiä kursseja on tarjolla paljon ja myös suomalaisille jo ruotsia osaaville sopivia ruotsin kielen kursseja on tarjolla peräti neljä erilaista, mikäli ruotsin kielen parantaminen kiinnostaa. Näistä kannattaa laittaa Uppsalan yliopiston yhteyshenkilölle vaikka jo ennen lähtöä sähköpostia, niin hän kyllä opastaa myös kielikursseja koskien.

Asuminen

Asunnon saaminen oli myös lähes takuuvarmaa Uppsalan yliopiston järjestämänä, ja asuntotarjous tulikin ennalta ilmoitetun aikataulun mukaisesti noin kuusi viikkoa ennen vaihdon alkua. Mikäli tätä asuntotarjousta ei olisi ottanut vastaan, ei yliopiston puolesta kuitenkaan toista asuntoa olisi tarjottu, joten asuntohakemusta ja omien asuinaluetoiveiden esittämistä kannattaa harkita tarkkaan. Asunnon saaminen muuta kuin yliopiston kautta on Uppsalassa erittäin haastavaa vaihto-opiskelijalle.

Suurin osa opiskelijoista Uppsalassa asuu eri kokoisissa soluissa ”korridoreissa”. Flogstan solut ovat isoimpia, noin 12 henkilön, soluja, joissa jokaisella asukkaalla on oma vessa/suihku, mutta joissa keittiö on yhteinen. Flogsta on myös tunnettu välillä hurjistakin bileistä, joten mikäli ei halua ottaa riskiä ns. bilekämppään joutumisesta, kannattaa varmasti hakea asuntoa muilta asuinalueilta. Toisaalta mikäli pienet häiriöt eivät haittaa, suosittelen ehdottomasti Flogstaan hakemista, sillä kaikki todellakin tapahtui juuri Flogstassa ja itsekin vietin siellä paljon aikaa. Asumaan itse päädyin kuitenkin viiden henkilön soluasuntoon alueelle nimeltä Kantorsgatan, joka sijaitsi noin kaksi kilometriä kaupungin keskustasta. Matka oli helppo taittaa säästä riippuen kävellen, pyörällä tai bussilla. Viiden hengen solussa asuminen oli todella hauskaa, harvoin joutui olemaan ilman juttuseuraa, mikäli sellaista kaipasi ja mm. erilaisten ruokakulttuureiden näkeminen oli ihan parasta. Kuitenkin oma huone omalla vessalla antoi myös rauhaa ja Kantorsgatan asuinalueena oli yllättävän hiljainen, kun esimerkiksi piti saada rauhassa valmistautua kokeisiin. Ainoa miinus alueessa on tietysti sen asuntojen kunto, sillä talot ovat melko vanhoja ja kuluneita, mutta niinhän nyt opiskelija-asunnot yleensäkin tapaavat olla.

Suosittuja muita alueita ovat aivan Uppsalan ydinkeskustassa sijaitseva Klostergatan, entinen hotellikiinteistö, jonka pienissä yksiöissä jokaisella on oma vessa/suihku ja pieni keittonurkkaus ja, jonka alakerrassa sijaitsee iso yhteiskeittiö sekä kävelymatkan päässä keskustasta sijaitseva Rackarbergsgatan, joka on lähes samanlainen kuin Kantorsgatan, mutta jonka soluissa keittiön ja suihkun lisäksi jaetaan myös vessa noin neljän-viiden muun asukkaan kanssa.

Päädytpä asumaan minne alueelle tahansa, on keskustaan ja kampukselle helppo pyöräillä ja myös julkinen liikenne toimii hyvin. Suurin osa kaupungin opiskelijoista hankkii pyörän heti ensimmäisten viikkojen aikana, sillä kaupunki on sen verran pieni ja pyörätiet niin hyvät, että pyörä on usein nopein ja edullisin tapa liikkua.

Alkuun kohteessa

Uppsalaan on helppo saapua joko lentämällä Tukholman Arlandalle, josta suora junayhteys Uppsalaan tai kuten itse tein tulla laivalla ja autolla, jolloin ei ainakaan tarvitse huolehtia tavaroiden kuljettamisesta. Avaimen asuntoihin saa usein vasta kurssien alkamista edeltävänä perjantaina, ellei ole saanut sovittua muuta, joten kovin aikaista saapumista ei kannata suunnitella ennen kuin avainten noudosta on tiedotettu. Avainten noudon yhteydessä saat myös aktivoitua yliopiston verkkotunnukset, minkä jälkeen pystyt hoitamaan mahdolliset kurssi-ilmoittautumiset ja tutustua kurssien verkkomateriaaleihin ym.

Uppsalaan oli todella helppo asettautua, koska mitään alkubyrokratiaa ei ollut. Avainten noutaminen, kaupunkiin tutustuminen pari ensimmäistä päivää ja sitten viikonlopun jälkeisenä maanantaina kurssit ja eri osakuntien eli ”nationeiden” järjestämä orientaatioviikko pyörähtikin käyntiin. Orientaatioviikko oli todella hyvin järjestetty ja muihin vaihtareihin pääsi hyvin tutustumaan kaikenlaisen ohjelman; mm. pubivisailujen, kaupunki-, osakunta- ja museokierrosten, illallisten ja lautapeli-iltojen merkeissä. Ongelmaa melkein aiheutuikin siitä, että tekemistä oli niin paljon, ettei vuorokauden tunnit olisi riittäneet läheskään kaikkeen kivaan ensimmäisten viikkojen aikana. Orientaatioviikkoon kannattaa osallistua aktiivisesti paitsi muihin vaihtareihin tutustumisen vuoksi, myös siksi, että opiskelijakortin saadakseen pitää jokaisen Uppsalan yliopiston opiskelijan liittyä ainakin yhteen osakuntaan. Vaihtareille tietyn osakunnan valinnalla ei ole niin merkitystä, koska vaihtarit eivät esim. jonota asuntoja osakuntien kautta tms, mutta koska eri osakunnat tarjoavat vähän erilaisia aktiviteetteja, on osakunnista ja niiden keskinäisistä eroista hyvä olla edes vähän selvillä valintaa tehdessään.

Opiskelu ja opetus

Uusiin ihmisiin tutustumisen lisäksi parasta antia keväässä oli ehdottomasti opetus ja opiskelu. Kurssien valitseminen ennen kohteeseen saapumista oli helppoa, koska kursseista oli runsaasti tarjolla tietoa Uppsalan yliopiston sivuilla ja kotiin saapuneissa etukäteismateriaaleissa. Kurssien alettua kurssit myös osoittautuivat sellaisiksi, mitä oli luvattukin. Opiskelu erosi kuitenkin paljon siitä, mihin olin ennestään tottunut.

Ensinnäkin opetus on ainakin Uppsalan oikeustieteellisessä tiedekunnassa PBL-menetelmää hyödyntävää eli ns. ongelmalähtöistä oppimista. Opiskelu oli tämän vuoksi erittäin motivoivaa kun luentojen sijaan lähes jokainen opetuskerta olikin seminaari, johon piti valmistautua neljän hengen ryhmässä etukäteiskysymysten pohjalta ja olla valmis vastaamaan opettajan seminaarissa esittämiin kysymyksiin. Toiseksi opetuksen tyylistä johtuen opetukseen osallistuminen oli muutamaa sallittua poissaolokertaa lukuunottamatta pakollista. Koin kuitenkin opiskelumetodin ja pakollisuuden vain uutena ja paljon opettavana kokemuksena, jonka yksi suurimmista lisäanneista oli myös se, että myös opiskellessa pääsi tutustumaan hyvin muihin opiskelijoihin. Opettajat olivat lisäksi todella innostavia, vaikkakin välillä selvästi vaativampia kuin mihin olin tottunut aiemmissa opinnoissa. Opiskelu oli kuitenkin niin antoisaa, että viimeisen seminaarin jälkeen tuli ihan ikävä opiskelemista Uppsalassa. Uppsalassa opiskelu poiki minulle myös harjoittelun seuraavalle syksylle, sillä sain opiskeltua kursseja ja syventää harjoittelun kannalta olennaisia taitoja, mitä en muuten olisi päässyt tekemään.

Vapaa-aika ja matkustelu

Uppsalassa 13 osakuntaa eli ”nationia” vastaavat Suomen ainejärjestöjen sijaan opiskelija-aktiviteeteista. Osakunnat järjestävät kaikenlaista sitseistä, musiikki-, liikunta- ja teatterikerhoihin sekä pitävät kaikkina arki- ja viikonloppupäivinä auki pubeja, lounas- ja illallisravintoloita sekä klubi-iltoja. Nationit pitävät huolen siitä, että Uppsalassa ei varmasti kenelläkään voi tulla aika pitkäksi. Kauniit vanhat osakuntarakennukset ja niiden sisälleen kätkemä historia tekivät osaltaan Uppsalasta ainutlaatuisen opiskelijakaupungin ja jättivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

En ollut ennen vaihtoon lähtemistä suunnitellut erityisesti matkustelua, mutta lopulta kun kerta Ruotsissa olin ja opiskelun ohella vapaa-aikaa jäi välillä melko paljon, koska ei ollut töitä tai muita ns. arjen pakkorutiineja, päädyin matkustamaan muissa ennestään itselleni melko tuntemattomissa Pohjoismaissa kuten Islannissa, Keski- ja Etelä-Norjassa sekä Tanskassa. Kahden kurssin välissä tein myös lyhyen matkan Amsterdamiin, koska lennot Arlandan lentokentältä olivat niin edulliset ja sää suosi Hollannissa keskikeväällä. Tein myös muutamia viikonloppureissuja Ruotsin sisällä mottona se, että kerran kun täällä ollaan, tulee myös Ruotsia ja sen kulttuuria oppia tuntemaan. Matkabudjetin ja opiskelujen salliessa kannustaisinkin tekemään mahdollisimman paljon matkoja uusien vaihtokavereiden kanssa, sillä mahdollisuus tähän on todella ainutkertainen!

Budjettiin liittyen hintataso Ruotsissa on melko samaa luokkaa kuin Suomessa eli ruokaan, asumiseen ym. täytyy kyllä varata reilusti rahaa. Ostoksia on vaikea tehdä halvemmissa marketeissa, sillä sellaisia ei juuri keskustan lähellä ole, joten ruokaostoksiin kuluva rahamäärä yllättikin monet. Myöskään opiskelijaruokailua ei Suomen tapaan Uppsalassa ole, vaan suurin osa opiskelijoista kantaakin yliopistolle omat lounasrasiat päivittäin mukanaan ja eri kampuksilla on ns. mikrohuoneita, jotka ovat ahkerassa käytössä. Monet osakunnista tarjoavat kuitenkin opiskelijaystävällisin hinnoin lounasta, joskin vähän hintavammin kuin opiskelijat Suomessa ovat tottuneet. Julkinen liikenne on myös Suomen hinnoissa, mutta Uppsalan kokoisessa kaupungissa voi hyvin säästää kävelemällä tai pyöräilemällä.

Urheilua voi ja kannattaa jatkaa myös vaihdossa. Loistavat puitteet siihen tarjoaa Campus 1477 eli Uppsalan ”Unisport”, jonka kaksi toimipistettä toimivine tiloineen ja edullisine hintoineen ovat hyvä valinta heti kohteeseen saavuttua. Campus tarjoaa aina lukukauden alussa ilmaisen tutustumisviikon, jolloin on mahdollista mennä tutustumaan tiloihin ja monipuoliseen tuntitarjontaan ennen kausikortin ostamista. Campus 1477 lisäksi kaupungissa on monta kaupallista, mutta kohtuuhintaista kuntosaliketjua, joiden salit saattavat sijaita lähempänä asuntoa ja täten olla Campusta parempi vaihtoehto innokkaalle liikkujalle.

Posted on

Vaihtokertomus, Aarhus Universitet, syksy 2016

Aarhus

Maatalous-metsätieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoon (University of Aarhus) tuli toimittaa erilaisia todistuksia jo hakuprosessin aikana, joten ennen varsinaista lähtöä kurssit oli jo valittuna (tosin varmistus niistä tuli vasta paikan päällä) ja muutenkin yliopiston puolesta asiat hyvin hoidettuna. Kaikista tarvittavista dokumenteista informoitiin hyvin, joten yllätyksiä ei juurikaan tullut.

Aarhusiin on kätevintä tulla joko Kööpenhaminasta tai Billundista, josta on noin tunnin matka. Kööpenhaminasta kestää noin neljän tuntia bussilla ja junalla hieman vähemmän. Matkustin Aarhusiin noin viikkoa ennen orientaatioviikkoa, jotta saisin rauhassa tutustua kaupunkiin. Aarhusista on helppo matkustaa muualle Tanskaan, sekä esimerkiksi Hampuriin, jonne pääsee helposti junalla.

Ensimmäisinä päivinä

Aivan ensimmäisinä päivinä kannattaa mennä international centeriin, jossa ilmoittaudutaan ja josta saa esimerkiksi tervetulopakkauksen. Pakkaus sisälsi mm. kertakäyttösadetakin, turisti-infoa ja ilmaisen simkortin tanskalaiselle operaattorille.

Ennen kurssien alkua järjestettiin orientaatioviikko, joka oli melko kevyt aloitus. Muutamia luentoja yleisesti Tanskasta ja kulttuurista sekä tiedekunnasta, melko vähän järjestettyä ohjelmaa oman alan opiskelijoiden kanssa. Kurssien aloitus sujui kuitenkin ilman suurempia ongelmia ja asioista tiedotetaan hyvin.  Orientaatioviikolla hoidetaan myös tanskalaisen SoTun (CPR) hakulomakkeiden eteenpäin laittaminen ja muu byrokratia hyvin ohjatusti, joten sitä ei kannata stressata etukäteen. Kaikista tarvittavista dokumenteista infotaan hyvissä ajoin, ja pohjoismaisena opiskelijana tarvitsee paljon vähemmän dokumentaatiota. CPR:n saatuaan on käytännössä tanskalainen, jolle on osoitettu oma lääkäri ja esimerkiksi kirjastoista voi lainata kirjoja. Pulmallista CPR:n saamisessa on se, että sitä varten tulisi olla oma postilaatikko, johon kortti toimitetaan, eli käytännössä asunto jossakin.

Asuminen

Stressaavin asia ennen Tanskaan lähtöä oli asuntotilanteeni. Jo hakupapereita täyttäessä voi hakea asuntoa yliopiston kautta, minkä teinkin, mutta jo kesän aikana tuli tieto, etten saanut asuntoa heidän kauttaan. Päädyin lopulta lähtemään Aarhusiin ilman asuntoa ja asuinkin ensimmäiset kaksi viikkoa hostellissa toisen suomalaisen kanssa, joka oli jäänyt ilman asuntoa. Lopulta sain asunnon erään opiskelija-asuntolan facebooksivujen kautta, jonne tanskalainen mentorini kehotti kirjoittamaan. Kuten esimerkiksi Kööpenhaminassa, asuntotilanne syksyisin on hyvin kaoottinen ja ulkomaalaisena voi olla hankalaa löytää asuntoa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että lopulta pääsin opiskelija-asuntolaan asumaan, sillä tutustuin siellä mahtaviin ihmisiin. Sitä kautta koin myös monia tanskalaisia perinteitä, joista muuten olisin saattanut jäädä paitsi. Esimerkiksi tanskalaiset syntymäpäivät (varsinkin, jos joku täyttää 25 eikä ole vielä naimisissa) ja tour de chambres olivat erittäin unohtumattomia. Päädyin myös viettämään joulun ja uuden vuoden Tanskassa, ja etenkin vuoden vaihtuminen asuntolan ihmisten kanssa oli erittäin hauska kokemus.

Tanskassa asuntoloissa eläminen opiskeluaikana on hyvin yleistä. Omassa asuntolassani jokaisessa kerroksessa asui 12 ihmistä, jotka jakoivat yhteisen keittiön, joka toimi myös olohuoneena. Usein tälläiset asunnot ovat ns. sekasoluja. Yllätyin, että vaikka saman keittiön jakoi yli kymmenen ihmistä, oli siellä aina siistiä.

Aarhus Unipark
Aarhus Unipark

Opiskelu ja opetus

Yliopiston rakennuksia on ripotellusti laajalla alueella. Usein tietyn alan opiskelijat opiskelevat kuitenkin tietyssä rakennuksessa tai tietyllä alueella.  Varsinaista kampusta ei siis ole. Kaikkiin rakennuksiin voi kuitenkin melko vapaasti mennä päiväsaikaan, joten omatoimista opiskelua voi tehdä ympäri kaupunkia.

Tanskalaiset puhuvat yleisesti ottaen erittäin hyvin englantia, niin myös professorit ja kanssaopiskelijat. Opetuskieli oli lähestulkoon kaikilla maisterikursseilla englanti. Opetusryhmät olivat melko pieniä, joten opiskelijoiden oletettiin ottavan osaa luennoilla.

Jo hakuvaiheessa tulee valita alustavasti kurssit, jotka aikoo käydä. Niistä löytyy hyvin tietoa yliopiston nettisivuilta. Omalla alallani opiskelijat valitsevat kursseja niin, että puolessa vuodessa (kaksi jaksoa, kuten suomessakin) kokoon kertyy 30 opintopistettä (ei enempää eikä vähempää). Omat kurssini olivat joko 5 tai 10 opintopisteen kursseja, riippuen siitä, kestivätkö ne yhden periodin vai kaksi. Kursseilla ei usein ole läsnäolopakkoa, mutta koska opetus etenee nopeasti, kannattaa luennoilla käydä.

Tanskassa monet tentit ovat suullisia. Usein tenttitilanteessa kaksi tai useampi henkilö kyselee kurssin aihealueen asioista. Koin tentit melko stressaavina, mutta tilanne on melko rento ja professorit ovat erittäin tuttavallisia ja mukavia. Arvosanan tentistä saa heti sen päätyttyä ja professorien keskusteltua. Arvosana-asteikko tuntuu melko epäloogiselta (-3,0,02,4,7,10,12), mutta koska myös se on viisiportainen (hyväksytyt arvosanat), on muuntaminen Suomen arvosanoiksi yksinkertaista.

Katu Aarhusissa
Katu Aarhusissa

Hyödyllistä tietoa Aarhusiin lähteville

Aarhus on Tanskan toiseksi suurin kaupunki, mutta tuntuu silti melko pieneltä esimerkiksi Helsinkiin verrattuna. Aarhusissa on oma pienen kaupungin ihastuttava tunnelma, katujen väleillä roikkuu viirejä ja kaikkialla on hyvin siistiä. Aarhusissa on paljon opiskelijoita, sekä tanskalaisia että ulkomaalaisia. Koin kaupungin hyvin kansainväliseksi ja nuorekkaaksi. Kaupungissa järjestetään ilmaisia kävelykierroksia, joille kannattaa osallistua, varsinkin vaihdon alussa. Niiden avulla saa hyvän kokonaiskuvan kaupungista ja sen historiasta. Suosittelen myös taidemuseo Arosissa käymistä. Sen katolla oleva Rainbow Panorama on ehdoton kuvanottamiskohde, pyöreä sateenkaaren väreissä oleva installaatio, jonka sisälle pääsee kävelemään.

Kuten muuallakin Tanskassa, Aarhusissa pyöräillään paljon. Hyvän pyörän ostamiseen kannattaa panostaa, sillä sen avulla pääsee kulkemaan lähes kaikkialle. Kaupungissa on useita käytettyjen pyörien liikkeitä, joista saa usein takuun. Kannattaa muistaa, että pyörät noudattavat autoilijoiden liikennesääntöjä. Väärällä puolella (vasemmalla) tietä ei saa ajaa, ja pimeällä pyörässä tulee olla valot. Kypärän käyttö ei ole pakollista, mutta hyvin suositeltavaa. Pyöräteitä on erittäin kattavasti molemmin puolin teitä, ja autoteilläkin autojen seassa tottuu nopeasti ajamaan. Myös suuntamerkkien antamiseen tottuu nopeasti. Aarhusissa kulkee tosin myös busseja, joihin voi ostaa kausikortteja.

Koin Aarhusin erittäin turvalliseksi paikaksi, eikä vaihtoni aikana itseeni kohdistunut lainkaan uhkaavia tilanteita. Pyöräillessä kannattaa olla valppaana, sillä aina autot eivät varo pyöräilijöitä. Ja pyörä kannattaa lukita, sillä etenkin keskustasta se varastetaan hyvinkin nopeasti.

Hintataso Tanskassa on Suomea korkeampi. Aarhusissa hinnat ja esimerkiksi vuokrat ovat kuitenkin huokeampia verrattuna Kööpenhaminaan.  Alkoholi on kuitenkin reilusti Suomen hintoja alhaisempaa, eikä siihen liity samanlaista säännöstelyä. Viiniä ja vahvempia alkoholeja saa lähikaupasta eikä ikää kysytä ostettaessa juuri koskaan. Baareihin mennessä henkkarit on hyvä olla mukana. Yliopistolla on joissakin rakennuksissa ruokaloita, kanttiineja, mutta yleisempää on, että ihmiset ottavat eväitä mukaansa. Lounas on usein kevyt eväs, esimerkiksi leipää ja porkkanoita.

Aarhusissa Student house ”Studenterhus”, on yliopiston rakennus, kirjaimellisesti opiskelijoiden talo. Siellä järjestetään joka tiistai International night eri teemoilla. Suosittelen osallistumaan, sillä usein siellä tapaa ja tutustuu vaihto-opiskelijoihin. Student house myös järjestää erilaisia retkiä ja siellä on päivisin kahvila, jonne voi mennä viettämään aikaa.

Tanskalainen tapa on Friday Bar, eli yliopistojen rakennuksissa järjestettävät perjantaibaarit. Useimmat ainejärjestöt pitävät yllä omia perjantaibaarejaan opiskelijavoimin. Ne vaihtelevat pienistä, oman alan opiskelijoiden illanistujaisista klubia musituttaviin bileisiin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan sekä omaan perjantaibaariin sekä poikkitieteellisesti muiden järjestämiin tapahtumiin.

Posted on

Vaihtokertomus, Université de Genève, syksy 2016

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä ja kohteeseen saavuttaessa

Genevestä asunnon saaminen voi olla hankalaa, joten asuntoa kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen Sveitsiin lähtöä. Minulla kävi hyvä tuuri ja sain asunnon Cité Universitaire De Genève – yliopiston asuntolasta. Toinen paikka, josta on mahdollista hakea yliopistonasuntoa Bureau de logementin kautta. Moni kavereistani löysi asunnon myös yksityisiltä vuokramarkkinoilta, mutta he joutuivat usein maksamaan asunnosta enemmän, kuin Cité:ssä asuvat. Toinen hyvä puoli Cité:ssä oli kavereiden ja palveluiden läheisyys. Asuntolassa oli tenniskentät, kuntosali, pingispöytä, sauna ja squash-kenttiä. (Sauna ei tosin ole tarpeeksi lämmin suomalaiseen makuun, parempi sauna löytyy Bains des Pâquissista Geneven keskustasta järven rannalta) Asuntolassa oli paljon järjestettyjä juhlia, mutta monesti kokoonnuimme vain jonkin kerroksen yhteiskeittiöön viettämään iltaa.

Sveitsissä puhelinliittymiä on hyvä vertailla hieman, ennen valinnan tekemistä. Itse tein virheen ja käytin Sunrise-operaattorin rajatonta nettiä, jonka piti olla vain 20 CHF kuussa, mutta päädyin maksamaan liittymästä huomattavasti enemmän kuukautta kohti (100 CHF).

Liikkuminen Genevessä on kätevintä pyörällä. Itse otin pyöräni mukaan lentokoneeseen Suomesta, sillä tein muutaman pidemmän pyörälenkin Sveitsissä. Pyörän saa myös ostettua hyvin halvalla paikanpäältä. Myös bussilla pääsee Genevessä hyvin liikkumaan.

Jos aikoo matkustaa paljon Sveitsissä ja Sveitsin naapurimaissa on auton tuomista Suomesta tai ostamista muualta syytä harkita, sillä junalla ja busseilla matkustaminen on suhteellisen kallista ja monesti hidasta. Itse kävin paljon laskettelemassa ja jouduin usein vuokraamaan auton ja jälkeenpäin harmittaa, etten ostanut autoa.

Suomalaisella pankkikortilla pärjäsi Sveitsissä hyvin ja Geneven yliopiston käteisenä maksama apuraha riitti hyvin käteiskassaksi, eikä minun tarvinnut nostaa lisää käteistä kertaakaan.

Itse tein ostokseni pääosin ranskanpuolisista kaupoista ja pidin tätä ratkaisua hyvänä. Hintataso kaupoissa Sveitsissä on hyvin korkea etenkin liha- ja maitotuotteissa, kun taas ranskassa nämä tuotteet ovat hyvin halpoja.

Opiskelu

Suoritin puolen vuoden vaihtoni aikana Certificate in Transnational Law opintokokonaisuuden. Certificate in Transnational Law (CTL) opintokokonaisuuden pystyy suorittamaan, joko 60 opintopisteen laajuisena tai 30 opintopisteen laajuisena. Opiskelu on mahdollista englanniksi tai ranskaksi. Itse suoritin kaikki opintoni englanniksi, mutta osallistuin ranskan kielikursseille, jotka ovat vaihto-opiskelijoille ilmaisia.

CTL-ohjelma tarjosi hyvin monenlaisia kansainväliseen oikeuteen liittyviä kursseja. Muun muassa maailman kauppajärjestön oikeuden, kansainvälinen välimiesmenettelyn tai humanitaarisen oikeuden kurssi. Opetus kursseilla oli todella hyvää ja luentoja oli mukava seurata. CTL-ohjelman vetäjä Thomas Kadner oli äärimmäisen avulias ja vastasi aiheeseen kuin aiheeseen liittyviin tiedusteluihin.

Geneven yliopistossa yksi kurssi kestää koko lukukauden ajan ja päättyy lukuloman jälkeiseen tenttiin. Jokaisella kurssilla oli yksi luento viikossa. Luennoille osallistumista ei seurattu ja luennot oli yleensä nauhoitettu, joten poissaolo ei haitannut mukana pysymistä.

Kursseille ilmoittautumisesta ei kannata stressata, sillä se tapahtuu syyslukukaudella vasta marraskuussa.

Kirjoja kursseille ei aina riittänyt/ollut kirjastossa, joten ne joutui usein ostamaan, mikä tuntui oudolta suomalaiselle opiskelijalle. Kirjat eivät kuitenkaan olleet hirveän kalliita (noin 50CHF).

Itse en opiskellut kovin aktiivisesti lukukauden aikana. Osallistuin melkein kaikille luennoille, mutta en tehnyt hirveästi muistiinpanoja tai lukenut kirjoja. Todellinen opiskelu alkoi vasta lukulomalla ja vietin oikeastaan koko kuukauden kirjastossa. Pääsin kaikista tenteistä läpi ja sain yleisarvosanakseni 4,9, mikä on hyvä (asteikko 0-6). Tenteistä läpipääseminen ei ole itsestäänselvyys, joten suosittelen opiskelemaan viimeistään lukulomalla.

CTL-opintokokonaisuuden suorittamiseen tarvitsee 30 tai 60 opintopistettä riippuen siitä viettääkö yhden vai kaksi lukukautta Genevessä. Jos saa alle 30 opintopistettä ei CTL todistusta saa. En kuitenkaan kuullut, että kenellekään olisi näin käynyt, joten suosittelen CTL:n suorittamista lämpimästi kaikille Geneveen vaihtoon lähteville oikeustieteen opiskelijoille.

Vapaa-aika

Vapaa-aikani Genevessä painottui lasketteluun ja matkailuun kavereiden kanssa. Vietin suurimman osan ajasta muiden asuntolassa asuvien kanssa.  Kaverini tulivat hyvin monista eri maista ympäri maailman, eivätkä läheskään kaikki osanneet ranskaa, joten puhuimme pääosin englantia keskenämme. Suomalaisia vaihto-opiskelijoita oli minun lisäkseni vain yksi, joten vaihdossa ei muodostunut monien pelkäämää Suomi-klikkiä. Matkustaminen Easyjetillä muihin Euroopan maihin oli halpaa ja matkustimmekin vähintään joka toinen viikonloppu. Genevessä juhlia oli Cité:ssä ja kaupungin baareissa. ESN, Erasmus Student Network järjesti joka keskiviikko hyvin suositun Pub Night illan eri baarissa. Pub Night-iltoihin osallistuivat silloin tällöin melkein kaikki vaihto-opiskelijat ja moni paikallinenkin opiskelija. ESN järjesti myös matkoja Sveitsin kaupunkeihin ja vaelluksia eri vuoristokohteisiin. Itse osallistuin matkalle Zurichiin ESN-ryhmän kanssa. Matka ei ollut kovin erikoinen, mutta hintalaatusuhteeltaan erittäin hyvä.

Osallistuin syyskuun alussa ennen lukukauden alkua Facebook-ryhmä Wehike:n vaellukselle. Wehike:n vaellus oli erittäin hyvä ja palvelu tarjosi majoitusvaraukset, vaellusseuran, kartat ja ruoat valmiiksi erittäin edulliseen hintaan. Voin suositella Wehike-vaelluksia kaikille, jotka ovat halukkaita kokeilemaan vaellusharrastusta.

Laskettelua harrastavalle Geneve on loistava kohde. Syyslukukaudella kausi jää väkisin vähän lyhyemmäksi, mutta lukukauden päätyttyä helmikuussa voi keskittyä laskemiseen rauhassa. Sveitsissä laskettelu on hyvin kallista, joten itse keskityin pääosin Ranskan Alppien tarjontaan.

Geneven yliopiston urheilutarjonta on hyvä. Muun muassa tennistä, sulkapalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa ja soutua on mahdollista harrastaa ilmaiseksi tai hyvin pienellä lukukausimaksulla (noin 50CHF). Yliopistolla on myös hyvin halpa kuntosali, joka on Citén tiloissa. Kuntosalille ja muihin urheilulajeihin kannattaa muistaa ilmoittautua ajoissa, sillä kaikkiin lajeihin ei ole tilaa ja kuntosalille pääsemiseksi joutuu käymään opastetun esittelykierroksen, jota saattaa joutua odottamaan.

Geneve on hyvin kallis kaupunki, joten ulkona syöminen ja shoppailu eivät sovi kovin hyvin opiskelijabudjetille. Ranskan puolelle on kuitenkin vain kävelymatka, joten ostokset ja syömisen voi hyvin hoitaa esimerkiksi läheisessä Annemassen kaupungissa.