I arrived in Iceland at the end August, a few days before the orientation at the University started so I would have time to get to know the place and settle down. The exchange students started making connections immediately through social media and I only had a few hours alone at the apartment before I found myself at the pool with ten other students (all year-round naturally warm outside pools are a huge thing in Iceland! People hang out and relax after work and school). The University held multiple orientation events and parties at the student bar in the university cellar where we got to know each other better. We started planning a road trip for the weekend and everything was just extremely exciting. Road trips were essential to being in Iceland. Public transport outside of Reykjavik is not great, granted there are tours for tourists but the best way to get around the island is to rent a car which was fairly affordable with a full car. The natural beauty of Iceland is unmatched!
One of the initial reasons I chose the University of Iceland was the course selection for history. I was also interested in learning Icelandic. The courses were clearly listed on their website which I cannot say for other universities I looked at. The teaching culture was very relaxed and personally my courses were quite easy and the workload light. Some of my friends had a different experience so it depends on your subject and teachers. Classes ended at the end of November, and we had a few reading weeks before exams and Christmas break.
The most stressful part of the exchange was finding accommodation in Reykjavik. The housing situation is bad and living costs are high. Most of the exchange students I met got a room with shared facilities from student housing. I did too but only from the end of September which left me desperate for somewhere to stay for the first month. I ended up booking a very expensive Airbnb because there seemed to be no other options. Many students stayed at hostels for a while and at least one stayed at a camping site. The inflation was also getting noticeably worse during my stay. Iceland is an expensive country even for another Nordic person. It was all worth it, but I must speak honestly about the negative/challenging sides too.
Overall, I could not be happier that I chose the University of Iceland. I loved my courses on Viking history and the Icelandic language. Iceland is extremely safe, the people are fun and friendly, and the whole country is just so beautiful! Reykjavik is quite small, but it was actually just perfect for the 4 months I stayed there. I loved walking everywhere and running into friends around town. Coming back to Finland was tough because I would’ve rather just stayed in Iceland forever. Still, everything will be fine, is the famous Icelandic mindset, and it’s true.
The author of the text can also be contacted on Instagram @annailonas if you’re interested in hearing more.
Olin syyslukukauden 2022 vaihdossa Espanjassa Cádizin yliopistossa. Olin aiemmin käynyt kerran Cádizissa, mutta hyvin pikaisesti, joten kaupunki oli minulle melko uusi paikka. Cádiz on pieni rantakaupunki Andalusiassa, mutta se sopii täydellisesti vaihtokohteeksi varsinkin ilmaston ja sijaintinsa puolesta. Kaupungissa on vaivatonta liikkua ja ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä.
Cádizin vanha kaupunginosa
Saapuminen ja ensimmäiset viikot
Saavuin vaihtokohteeseen noin viikko ennen luentojen alkua. Ennen saapumista Cádiziin vietin muutaman päivän Granadassa ja Málagassa, mihin lensin Suomesta. Cádizissa ensimmäisten päivien aikana tutustuin lähinnä kaupunkiin ja osallistuin yliopiston ja Erasmus Student Networkin järjestämiin orientaatiotapahtumiin. Kun luennot alkoivat, selvisi muutamia aikatauluongelmia kurssien osalta, minkä takia jouduin tekemään muutoksia alkuperäiseen opintosuunnitelmaani. Cádizissa oppilailla oli pari viikkoa aikaa muuttaa suunnitelmia, ja käydä eri kurssien luennoilla, jotta kaikki olisivat varmoja päätöksistään. Suunnitelmien muuttaminen tuntui ajoittain melkoiselta säätämiseltä, mutta kaikki kuitenkin selvisi lopulta ilman suurempia ongelmia. Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin, ja jo lyhyessä ajassa alkoi muodostua kaveriporukkoja, joiden kanssa viettää aikaa.
Kävelykatu Cádizin keskustassa
Arki Cádizissa
Arki Cádizissa alkoi rullaamaan melko nopeasti saapumisen jälkeen. Opiskelun lisäksi Cádizissa löytyy paljon tekemistä: ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja aukioita on joka nurkan takana. Liikkuminen eri paikkoihin Cádizissa on mielestäni helppoa ja busseja kulkee kaupungissa hyvin. Hankin kuitenkin itselleni pyörän, jotta pääsisin nopeasti kotoa minne vaan. Pyörän ostin käytettynä Wallapop-sovelluksen kautta, ja sitä suosittelisin ehdottomasti myös tuleville vaihto-oppilaille. Liityin ensimmäisen viikon aikana myös kuntosalille. Kävin ohjatuilla tunneilla, mistä sain hyviä paikallisia ystäviä, joiden kanssa vietin myös vapaa-ajalla aikaa. Sain myös muista vaihto-oppilaista rakkaita ystäviä, joiden kanssa vietin aikaa lähes päivittäin. Sää Cádizissa pysyi lämpimänä lähes koko lukukauden, joten vietimme paljon aikaa rannalla ja pihalla yleisesti. Espanjassa on myös kulttuurillisesti tyypillisempää viettää aikaa muualla kuin kotona ja esimerkiksi ulkona syöminen on todella yleistä.
Lähellä Cádizin keskustaa sijaitseva Playa Santa María del Mar
Vaihdon aikana on myös mahdollista tehdä paljon matkoja joko lähellä oleviin kaupunkeihin tai jopa kauemmaskin. Erilaiset vaihtojärjestöt järjestävät Cádizista useita matkoja Espanjan muihin kaupunkeihin ja muihin maihin, kuten esimerkiksi Portugaliin ja Marokkoon. Itse päätin suunnitella kaikki matkat yksin tai muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Junalla matkustaminen Espanjan sisällä on helppoa, mutta myös esimerkiksi lentäminen Portugaliin oli edullista. Suosittelisin itse hyödyntämään ajan vaihdossa myös muissa paikoissa käymiseen. Varsinkin Andalusian suuremmissa kaupungeissa kannattaa käydä, sillä matka niihin on Cádizista melko lyhyt. Kannattaa kuitenkin huomioida, että myös itse vaihtokohteessa on tekemistä ja lomia ja viikonloppuja on mukava viettää myös siellä.
Opiskelu
Kävin kursseja Cádizissa vain espanjaksi ja vaihdon kielivaatimuksena oli B2-kielitaso espanjassa. Vaihtoyliopistossa opetuskulttuuri tuntui varsinkin alkuun melko perinteiseltä ja interaktiivisuutta oppilaiden ja opettajan välillä oli huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Luennot kestivät puolitoista tuntia ja minulla oli niitä 1–3 päivässä.
Cádizin yliopiston filosofian ja kirjallisuuden tiedekunta
Kaikki kokeet tehtiin lukukauden päätteeksi tammikuun lopulla ja helmikuun alussa. Kokeet olivat huomattavasti vaikeampia kuin mitä olisin odottanut. Kaikki kokeet tehtiin paperille kynällä. Minulla oli suoritettavana neljä kurssia, joista yksi kurssi oli sellainen, jolla ei tehty koetta vaan kurssin aikana oli palautettavia tehtäviä ja lopuksi kirjallisuusesitelmä.
Lukukauden kesto ja lomat
Cádizin yliopiston lukukausi kesti syyskuun lopusta helmikuun alkuun. Myös kurssit kestivät pääosin koko lukukauden ajan, eikä lukukautta jaeta osiin niin kuin esimerkiksi Suomessa. Joululoma alkoi pari päivää ennen joulua ja loppui viikko uudenvuoden jälkeen. Joululoman lisäksi Cádizin yliopiston filosofian ja kirjallisuuden tiedekunnan kursseja järjestettiin vain maanantaista torstaihin, eli perjantait olivat aina vapaita. Myös yksittäisiä uskonnollisia vapaapäiviä oli usein.
Jäin itse jouluksi Cádiziin ja perheeni tuli vierailulle. Suurin osa muista vaihto-oppilaista kuitenkin lähti kotimaihinsa viettämään joulua ja uuttavuotta. Mielestäni oli kuitenkin hyvä päätös jäädä Espanjaan ja perheeni pääsi näkemään vaihtokohteeni. Uudenvuoden vietin muutaman vaihtokaverin kanssa pienellä porukalla.
Asuminen
Cádizissa asumisen kannalta tärkeintä on sijainti. Yliopisto sijaitsee kaupungin vanhassa osassa ja siellä asuu myös suurin osa vaihto-oppilaista. Myös kaupungin uudesta osasta pääsee bussilla keskustaan, eikä se ole kovin kaukana. Mielestäni vanha osa oli kuitenkin kauniimpi ja miellyttävämpi autojen vähyyden takia, joten suosittelisin aluetta tuleville vaihto-oppilaille. Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, koska Cádizissa on melko vähän yleisesti vuokra-asuntoja tarjolla. Asuntojen hintataso on Suomea halvempi varsinkin opiskelija-asuntojen ja kimppa-asuntojen osalta. Löysin oman asuntoni yliopiston nettisivuilta löytyneen välittäjän kautta. Asunto oli noin 500 metrin päässä yliopistolta, mikä teki arjesta käytännöllistä. Asuin yksin ja vuokrani oli 450 € kuussa ja erikseen tuli maksettavaksi sähkö ja vesi.
Kotikatuni Cádizissa
Yllätykset vaihdon aikana
Vaihdosta ei voi selviytyä ilman yllätyksiä tai suunnitelmanmuutoksia. Kannattaa kuitenkin asennoitua niin, että asiat aina järjestyvät, eivätkä monimutkaisilta aluksi tuntuvat asiat usein ole niin hankalia kuin itse ajattelee. Koen olevani onnekas, sillä vältyin suuremmilta vastoinkäymisiltä vaihdon aikana. Asuntoni suihku hajosi ja opintosuunnitelmani kanssa oli melkoista säätöä, mutta muuta negatiivista ei juurikaan tapahtunut. Cádizin ilmasto oli tammikuussa erittäin kostea ja koska asunnoissa ei ole lämmitystä, oli jatkuvasti kylmä. Vaatteet olivat myös koko ajan hiukan kosteita, eikä niitä saanut pesemällä kovin raikkaiksi. Vaikka kosteuteen ehtii tottua, suosittelisin pakkaamaan myös lämpimiä vaatteita mukaan.
Cádizin katedraali
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihto-oppilaille
Asuntoa kannattaa alkaa etsiä hyvissä ajoin. Vuokra-asuntoja on pienessä kaupungissa vähän ja niiden kunto on vaihtelevaa. Huijauksia saattaa tapahtua, joten kannattaa varmistaa vuokranantajan luotettavuus ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista.
Yleinen hintataso on Espanjassa huomattavasti Suomea alhaisempi, joten esimerkiksi ulkona on halvempaa käydä. Espanjassa ihmiset juhlivat paljon ja myöhään. Illanistujaisia on usein, mikäli kiinnostusta osallistua niihin löytyy. Sosiaalinen elämä on muutenkin vilkkaampaa ja arki-iltoina on enemmän tekemistä kuin Suomessa. Suositukseni olisi mennä mahdollisimman moneen tapahtumaan mukaan kutsuttaessa, vaikka väsyttäisikin. Vaihto kestää lopulta hyvin lyhyen aikaa, ja se kannattaa hyödyntää.
Vaikka Cádiz sijaitsee rannikolla, on luontoa itse kaupungissa melko vähän. Grazaleman kansallispuisto on noin tunnin ajomatkan päässä, ja siellä pääsee ihailemaan vuorimaisemia luonnon rauhassa. Suosittelisin myös tutustumaan lähellä sijaitseviin rauhallisiin kyliin, kuten Conil de la Frontera ja Vejer de la Frontera. Näihin, ja useaan muuhun kylään, pääsee Cádizista muutamalla eurolla bussilla. Yliopisto järjesti myös lyhyitä päivän reissuja muun muassa Gibraltarille ja Medina-Sidonia nimiseen kylään. Reissut maksoivat muutaman euron ja niillä pääsee usein kiertämään paikkaa muiden opiskelijoiden ja oppaan kanssa.
Grazaleman kansallispuisto
Cádizissa espanjan murre on melko vahvaa ja ihmiset puhuvat nopeasti. Englannin taso ei ole kovin korkea, mutta koen tämän hyödyksi, sillä omaa espanjaa pääsee todella testaamaan ja harjoittamaan. Vaihdon aikana sanavarasto kasvaa ja oma itsevarmuus puhua parantuu varmasti. Myös kulttuuriin pääsee paremmin sisään, kun uskaltaa puhua kieltä.
Vejer de la Frontera
Paluu Suomeen
Paluu Suomeen oli helpompaa kuin olin ajatellut etukäteen. Vaikka vaihtokokemukseni Cádizissa oli ihana, odotin myös omaan arkeen paluuta. Varsinkin Suomen koulutusjärjestelmää oli ikävä ja odotin innolla paluuta opiskeluun kotona. Tietysti lähtemiseen liittyy uusien ystävien hyvästely, mutta onneksi yhteydenpito on helppoa ja aina on mahdollista matkustaa muiden luo. Olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta lähteä Cádiziin vaihtoon ja lähtisin milloin vaan uudelleen. Suosittelen vaihtoa kaikille, jotka sitä vähänkin harkitsevat.
Olin opiskelijavaihdossa Utrechtin yliopistossa (tuttavallisemmin UU) syyslukukauden 2022. Utrecht ei oikeastaan ollut ensimmäinen valintani vaihtohakulomakkeessa. Valitsin Utrechtin melko umpimähkään, sillä olin kuullut yliopistosta hyvää muutamalta tutulta. En kuitenkaan voisi olla onnellisempi, että päädyin juuri Utrechtiin. Kaupunki on noin Helsingin kokoinen, tunnelmallinen ja todella kaunis.
Saapuminen ja arki Utrechtissa
Saapuessani Utrechtiin elokuussa, Hollannissa oli käynnissä laajat junalakot. Olin etukäteen stressannut lähtöä, ja päädyinkin tilaamaan taksin etukäteen erään toisen vaihto-opiskelijan kanssa viemään meidät Schipolista Utrechtiin. Normaalisti lentokentältä on mahtavat yhteydet Utrechtiin, eli loppuvaihdon lennot menivät sujuvasti.
Ensimmäiset viikot vaihdossa kuluivat käytännön järjestelyitä hoitaessa, opiskeluihin ja uuteen kotiin sopeutuessa, sekä yliopiston ja Erasmus student network -järjestön järjestämissä orientaatiotapahtumissa. UU:lla oli oma orientaatioviikko, johon kuului lähinnä opintoihin orientoivia aktiviteetteja, ja kierroksia kaupungilla. ESN taas järjesti paljon vapaa-ajan tapahtumia ja esimerkiksi Hollannin kurssin, johon muutamat onnekkaat ehtivät ilmoittautua. Suosittelen lämpimästi liittymään ESN:n jäseneksi.
Käytännön järjestelyistä merkittävimmät olivat kaupungin asukkaaksi rekisteröityminen, pyörän hankkiminen Swapfietsin kautta, sekä tavaroiden hankkiminen asuntolaan. Minut yllättikin se, kuinka paljon tavaroita, kuten astioita, jouduimme kämppisten kanssa hankkimaan. Utrechtiin lähtijälle suosittelenkin hankkimaan pyörän mahdollisimman nopeasti. Myös opiskelija-alennuksella varustettu OV-card eli bussilippu säästää paljon rahaa ja vaivaa, jos hankit sen heti vaihdon alussa.
Arki Hollannissa alkoi pian muodostua mukavaksi ja itseni näköiseksi. Opiskelu, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uudet tapahtumat vievät alussa kaikki mehut. Sain kuitenkin myös rakennettua rutiineja ja esimerkiksi lenkkeilin aktiivisesti koko vaihdon ajan. Lähdin vaihtoon sillä asenteella, että nyt mennään eikä meinata, siispä pyrin rohkeasti tutustumaan uusiin ihmisiin, ja lähtemään mukaan tapahtumiin joihin en välttämättä kotisuomessa olisi jaksanut osallistua. Meille muodostuikin pieni vaihtariporukka, jonka kanssa kävimme kirjastossa opiskelemassa, osallistuimme vaihtariaktiviteetteihin ja teimme pieniä reissuja Euroopassa sekä Hollannin sisällä.
Opiskelu UU:ssa
Opiskelin Utrechtissa yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa (Faculty of Social Sciences). Syyslukukausi kestää syyskuun alusta tammikuun loppuun, ja se koostui kahdesta periodista, joihin molempiin valitsin kaksi 7,5 op laajuista kurssia. Molempien periodien lopussa on tenttiviikko, jonka jälkeen myös epävirallinen lomaviikko, jolloin suurimmalla osalla vaihto-opiskelijoista ei ollut ollenkaan opetusta. Jouluna saimme kaksi viikkoa vapaata koulusta, mutta vasta joulusta alkaen. Jouluaaton aattona esimerkiksi oli vielä normaalisti koulua.
Ennen Utrechtiin saapumista olin paneutunut jonkin verran yliopiston kurssitarjontaan, ja tiesin esimerkiksi, että Utrechtissa on enemmän tenttejä kuin omassa tiedekunnassa Helsingissä. Silti kurssien työmäärä pääsi hieman yllättämään, ja minä ja vaihtokaverini löysimme itsemme päivittäin kirjastosta opiskelemasta. Asuinalueellani Science Parkissa, sekä Utrechtin keskustassa sijaitsee suuret opiskelijakirjastot, jotka ovat suosituimpia paikkoja opiskella. Kuvassa Science Parkin opiskelijakirjasto.
Kurssitarjonta yliopistolla oli mahtava, ja englanninkielisiä kursseja löytyi paljon. Valinnanvaraa siis oli. Suosittelisinkin lämpimästi Utrechtia harkitseville tutustumaan erinomaiseen kurssivalikoimaan jo etukäteen, ja miettimään myös sen perusteella vaihtokohteen valintaa.
Kurssit koostuivat seminaareista ja luennoista. Luennoilla opittiin teoriaa, ja seminaareissa päästiin soveltamaan tätä teoriaa pienryhmissä. Kurssisuoritukset koostuivat tentistä ja ryhmätyöstä. Tehtävien palautuspäivät usein kasaantuivat tenttiviikkojen läheisyyteen, ja olinkin yllättynyt siitä, miten kuormittavia nuo periodin viimeiset viikot olivat.
Opetuskulttuuri oli hyvin samanlaista Suomeen verrattuna, ja esimerkiksi opettajaa ei tarvinnut teititellä tai pelätä. Ennen tenttiviikkoja olin kuitenkin peloissani, sillä omassa tiedekunnassa Helsingissä tenttejä ei usein ole. Valmistauduin siis tentteihin hyvin, ja pääsinkin kaikista kursseista kirkkaasti läpi. Tenteistä suurin osa oli monivalinta-tyyppisiä, ja yksi esseemuotoinen, ja niihin valmistauduttiin myös hyvin jo kurssitapaamisten aikana. Tenteistä ei kannata ottaa liikaa stressiä!
Asuminen
Utrechtin asuntotilanne on tunnetusti huono, ja yliopisto varoitteli jo etukäteen varaamaan asunnon etsimiseen paljon aikaa. Olin siis jo aikaisin keväällä liikkeellä asunnon hankkimisessa. Utrechtissa on rajattu määrä asuntoja vaihto-opiskelijoille SSH:n kautta. SSH tarjoaa “short stay” asuntoja kohtuuhinnalla opiskelijoille. Sivusto toimi kuten keikkalippujen ostaminen, eli tiettynä päivänä ja aikana aukesi asuntojen varaus, ja nopeimmat söivät hitaat.
Sainkin oman asuntoni SSH:n varauksen kautta ja päädyin asumaan 7-henkiseen kämppisasuntoon UU:n kampukselle Science Parkiin. Asunto oli 2-kerroksinen asunto kerrostalossa, jossa yhteinen keittiö, oma huone, ja jaettu vessa ja suihku neljän muun kanssa. Asunto oli hyvässä kunnossa. Vuokraa maksoin reilu 500€ kuussa, joka on huokea hinta verrattuna siihen, mitä yksityisen kautta voisi Utrechtissa joutua maksamaan. Kämppikset olivat kaikki vaihtareita, ja myös naapureista suurin osa, joka oli mukava yllätys ja kannusti meitä kaikkia keksimään tekemistä yhdessä. Kaikki luentoni olivat Science Parkissa tai sen läheisyydessä, ja Science Parkissa on myös iso yliopiston kirjasto, joten sijainti oli täydellinen. Kampukselta pääsee myös pyöräilemään keskustaan noin 20 minuutissa.
Utrechtiin vaihtoon lähtevälle tai sitä harkitsevalle muistuttaisin ehdottomasti olemaan asuntohaun kanssa ajoissa liikenteessä. Monet alkavat etsimään asuntoa jo ennen vaihdon virallista varmistumista. Liity Facebook-ryhmiin, joissa tarjotaan ja haetaan asuntoja. Myös vaihtarien ryhmistä voi löytyä apua. Kannattaa myös osallistua UU:n omaan asuntoinffoon, jossa kerrotaan vaihtareille vinkkejä asunnon saamiseen.
Vinkkejä vaihtoon lähtevälle
Vaihdossa suurin yllätys oli vaihdon ensimmäisten viikkojen ja kuukausien ajan kestänyt uupumus. Jatkuva englannin puhuminen ja arjen sosiaalinen luonne voivat olla väsyttäviä, ja väsymyksen tunteet ovatkin täysin normaaleja. Vaihtoon lähtevänä muistaisin, että vaikka olet vaihdossa, elät kuitenkin samaa arkea kuin ennenkin. Muista siis olla armollinen itsellesi ja tehdä asioita jaksamiskyvyn rajoissa. Toinen vinkki mitä ehdottomasti suosittelen, on pitää vaihdon ajalta päiväkirjaa. Ostin vaihtoa varten itselleni vihon, johon kirjoittelin säännöllisen epäsäännöllisesti tuntemuksia vaihdosta ja merkintöjä siitä, mitä olin minäkin viikkona tehnyt. Tuo vihko on ihana muisto vaihtoajasta tulevaisuudessa.
Paluu Suomeen
Palasin Suomeen helmikuun alussa viimeisen tenttiviikon jälkeen. Tunnelma oli haikea ja vaihtokavereiden sekä jo tutuksi tulleen kaupungin hyvästeleminen oli vaikeaa. En ollut suunnitellut vaihdosta paluuta juurikaan, ja Suomeen palattua aloin taas kokoamaan elämääni kasaan ja käynnistämään jo hieman unohtuneita kotimaan rutiineja. Suosittelen vaihdosta palaaville antamaan sopeutumiseen aikaa. On normaalia, että vaihdon loppumisesta jää haikea olo!
Jag åkte i väg till Barcelona i Spanien hösten 2022 för att utföra mitt utbyte vid Universitat Ramon Llull, Esade Law School. Om du drömmer om att åka på utbyte till en stor stad med varmt klimat, vita stränder och palmträd och du vill bekanta dig med den spanska och katalanska kulturen, är Barcelona det perfekta valet som utbytesdestination. Som juridikstuderande är Esade Law School även perfekt för dig som är intresserad av affärsjuridik. Eftersom magisterstuderande vid fakulteten kan specialisera sig inom enbart affärsjuridik finns det ett brett utbud av dessa kurser att gå även som utbytesstuderande. Majoriteten av kurserna går dessutom på engelska, speciellt på höstterminen.
Före utbytet
Så fort jag fick mitt nomineringsbrev och fått bekräftelse om antagning från Esade började jag leta efter en bostad i Barcelona. Det finns tyvärr ingen möjlighet för utbytesstuderanden att bo på Esades campus så jag letade boende på hemsidor såsom Spotahome, Housinganywhere och Livefurther. Det finns även möjlighet att hitta boende via facebook-grupper och andra hemsidor om man själv vill se lägenheten innan man flyttar in. Själv valde jag att boka ett rum via Spotahome. Jag var dock tvungen att betala en avgift för Spotahome som mellanhand samt en månadshyra i förväg när jag bokade rummet. Men eftersom man skriver under kontraktet först när man flyttar in och i princip har sett lägenheten, kan man vid det här skedet avsäga sig bostaden och få tillbaka den första månadshyran om boendet inte ser ut/fyller den funktion som bilderna och beskrivningen på hemsidan avsett, vilket ger en slags trygghet för att inte bli ”scammad”. I fråga om boendets läge skulle jag rekommendera att inte bo allt för långt borta från campus, om man inte vill sitta i lokaltrafiken länge varje dag. Själv bodde jag i Sants, ett väldigt lugnt och tryggt distrikt bara en 15 minuters bussresa från campus. Vill man bo närmare centrum är till exempel Eixample också ett bra alternativ.
Eftersom Spanien är ett EU-land är det inte så mycket pappersarbete att sköta före utbytet. Efter att jag hittat boende köpte jag i princip bara flygbiljetten och var redo att åka i väg. En reseförsäkring och hälsoförsäkring som omfattar hela utbytet krävs dock, som vilken annan resa som helst. Jag rekommenderar att beställa EU:s sjukförsäkringskort från Fpa i god tid och ha med på utbytet, eftersom det är det här kortet som visas upp inom den offentliga hälsovården för att få vård som EU medborgare. Efter att ha blivit antagen till Esade, sände de en ansökningsblankett där jag behövde bifoga en kopia av pass, bevis för hälsoförsäkring, ett passliknande foto av mig själv som hamnar på studiekortet, CV eller resumé, officiellt studieutdrag samt språkintyg i engelska (minst C1 nivå). Efter godkänd ansökan sänder Esade även all information som behövs innan utbytet påbörjar såsom kursutbud, instruktioner om kursanmälning, var man kan leta boende osv. Man anmäler sig till kurserna via en s.k. ”course bidding” ansökan på Esades hemsida för studerande cirka två månader före studierna kör i gång.
Efter ankomsten till Barcelona
Jag anlände till Barcelona cirka två veckor före utbytet började, eftersom jag ville utforska staden och flytta in i mitt boende i lugn och ro. Som utbytesstuderande vid Esade har man också möjlighet att gå en några dagars språkkurs i spanska cirka en vecka innan de allmänna studierna börjar.
Det är väldigt lätt och praktiskt att ta sig runt Barcelona med hjälp av lokaltrafiken. Från flygplatsen kan man t.ex. ta metro eller buss in till staden. Taximöjligheter finns också. Jag rekommenderar att köpa lokaltrafikens T-Jove kort för 40€ som ger dig möjlighet att under tre månader åt gången åka fritt med buss, metro och tåg runt om i hela Barcelona. Kortet kan köpas vid t.ex. alla metrostationer från en automat och omfattar även metro till och från flygplatsen.
Esade erbjuder tyvärr ingen skolhälsovård för utbytesstuderanden, utan hälsovård kan fås främst via stadens offentliga hälsovårdssystem CatSalut. Om du har en privat hälsoförsäkring lönar det sig att ta reda på vilka privata kliniker din försäkring omfattar. Varje distrikt i Barcelona har sina egna offentliga hälsovårdsstationer så det lönar sig att i förväg ta reda på vilken som är närmast ditt boende. För att få hälsovård på ifrågavarande station behöver man visa upp EU:s sjukförsäkringskort samt pass.
Boende
Att hyra en studio eller egen lägenhet i Barcelona ligger runt prisklassen 800–1000€/mån. Själv valde jag att hyra ett rum i en delad lägenhet eftersom det var billigare och ett bra sätt att lära känna andra utbytesstuderande. Hyran för ett rum i delad lägenhet ligger kring 400–600€/mån. Mitt boende i Sants var, som jag nämnde ovan, endast en 15 minuters bussresa från Esade och i ett lugnt och tryggt område. Metron in till centrum av Barcelona tog cirka 10–15 minuter. Området har gott om shoppingmöjligheter, caféer, restauranger och vackra parker.
Studierna
Under höstterminen läste jag 29 studiepoäng fördelat på 8 kurser. Höstterminen sträcker sig från början av september till januari. Som Erasmusstuderande kräver Esade att man läser minst 27 studiepoäng. Studierna körde i gång med en välkomstdag för alla utbytesstuderande i början av september och det fanns även möjlighet att anmäla sig till en bussrundtur av Barcelona. Själv gick jag endast kurser på engelska men har man goda spanska språkkunskaper kan man även gå kurser på spanska. Till skillnad från juridikstudierna vid Helsingfors universitet överlappar kurserna med varandra vid Esade och all tentamina genomförs i slutet av höstterminen. Kvaliteten på undervisningen är något av det bästa jag sett och jag är mer än nöjd med själva undervisningen vid Esade.
Kursvitsorden är ofta baserade på en viss procent aktivt deltagande under föreläsningarna, en viss procent grupparbete eller individuella uppgifter och en viss procent av tenterna. Tentamina är baserade på vad som tagits upp till diskussion under föreläsningarna och litteratur till stöd för undervisningen är inte många hundra sidor att läsa. Kurslitteraturen laddas upp i Moodle eller är länkad dit så det finns oftast inget behov att låna böcker från universitetets bibliotek. Närvaron är dock ganska strikt, ofta 80% för att få kurserna godkända. Det finns två möjliga tentaminatillfällen, blir man inte godkänd i första tenten på hösten eller vill höja vitsordet kan man skriva tenten på nytt under vårterminen på distans eller på plats. Omtentamina är dock oftast i muntlig form och enligt egen erfarenhet svårare med tanke på mera begränsad tid att svara på tentfrågorna. De flesta av mina tenter bestod av en essäfråga och ett rättsfall.
Själv valde jag kurserna på så sätt att jag endast hade föreläsningar måndag-onsdag. Föreläsningarna för de flesta kurser är 90 minuter långa. Något som är bra att veta är att kurserna är utformade på så sätt att det krävs av studeranden att man verkligen förbereder sig innan på ämnet som behandlas under föreläsningen. Spanien firar många olika helgdagar under hösten, vilket oftast betyder ingen undervisning under dessa dagar.
Esade campus i Pedralbes
Att leva i Barcelona som utbytesstuderande
Barcelona är en internationell stad där man kan träffa folk från hela världen. Som en stad i Spanien och i Katalonien är ett utbyte i Barcelona en perfekt möjlighet att bekanta sig med de spanska och katalanska kulturerna. Som Erasmusstuderande finns det möjlighet att skaffa ett ESN-studiekort och delta i Erasmusorganisationens egna studieevenemang och studieresor. Information om detta finns t.ex. i facebook-grupper och på Erasmus egen hemsida. Det finns också andra organisationer som ordnar resor och evenemang för internationella studeranden. Esade ordnar även studieevenemang för sina egna studeranden som man som utbytesstuderande är välkommen på. Mina favoritresor som jag gjorde under utbytet var en solsemesterhelg på Mallorca och en partyweekend på Ibiza.
I Barcelona finns det gott om sevärdheter. Ett måste är definitivt att se Sagrada Familia och Catedral de Barcelona, ta en promenad längs La Ramlas, hiking upp till slottet av Tibidabo och Bunkers, se en FC Barcelona fotbollsmatch i Spotify Camp Nou, se Casa Batlló och besöka Moco museet och Park Güell. Till mina personliga favoriter hör även att utforska de fina stränderna, se fontänshowen vid Sants-Montjuïc, mata papegojorna i Parc de la Ciutatdella och shopping längs gatorna i Gòtic kvarteret. När det kommer till nattlivet är Barcelona en av de bästa städerna att festa i. Här finns ett enormt utbud av nattklubbar (båda lokala och internationella), festivaler varje månad, lokala barer ordnar Beer Pong turneringar varje vecka för internationella studeranden och under de varmare månaderna ordnas även beach och pool parties. Den spanska matkulturen är en av de bästa upplevelserna i Barcelona. Jag rekommenderar verkligen att testa tapas och den traditionella paellan.
Papegojorna i Parc de la CiutatdellaSlottet i Tibidabo
Bra att veta
Trots att man ofta klarar sig med det engelska språket i Barcelona, lönas det ändå att lära sig lite spanska eller katalanska. Speciellt om man åker lite utanför centrum finns det få som förstår/pratar engelska. Barcelona är tyvärr även känd för sina ”pickpockets” så det lönar sig att hålla hårt i handväskan och mobiltelefonen för att undvika att få någonting stulet.
Ett tips som jag själv haft stor nytta av är att många museer såsom Picasso museet och Museu Nacional d’Art de Catalunya erbjuder gratis inträde den första söndagen varje månad. Om du får hemlängtan efter svenska och finska matvaror kan du alltid besöka Supermercat El Sueco. Här säljs bland annat rågbröd, köttbullar, lingonsylt och fazer choklad. Är du sugen på gelato är Lucciano´s en av de bästa gelatostationerna i Barcelona. Själv trivdes jag så bra på utbyte i Barcelona att jag stannade kvar ett par månader efter att utbytesstudierna avslutades. Det spanska folket är väldigt hjälpsamma och trevliga. Priserna på mat och andra förnödenheter är även billigare i Spanien jämfört med Finland.
Opiskelin Oslon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa syyslukukauden 2022. Olin suunnitellut hakevani vaihtoon jo opintojeni alussa, mutta Oslo ja Norja täsmentyivät kohteeksi vasta hieman ennen kyseisen vuoden vaihtohaun alkamista. Valitsin Oslon kohteekseni muun muassa siksi, että halusin laadukkaan pohjoismaisen opetuksen lisäksi päästä kokemaan Norjan kauniin luonnon. Lisäksi maan pääkaupunkina Oslo vaikutti monipuolisimmalta kaupunkivaihtoehdolta.
Saapuminen ja vaihdon alku
Lähdin vaihtokohteeseeni noin puolitoista viikkoa ennen syyslukukauden alkamista. Matkustaminen sinne oli lyhyehköllä lennolla helppoa ja vaivatonta. Hyvät julkiset kulkuvälineet tekivät saapumispäivästä mukavan, ja pääsinkin opiskelijakylääni helposti lähijunalla ja metrolla.
Ensimmäiset viikot olivat täynnä uusia kohtaamisia ja vaikutelmia. Muutin opiskelija-asuntoon, johon lisäkseni muutti syyslukukauden ajaksi kuusi muutakin vaihtaria. Kaupunkiin oli mukavaa asettua, kun ympärilläni oli heti muitakin uutena kaupunkiin tulleita opiskelijoita. Aloimmekin kämppisteni kanssa saman tien tutustua sekä toisiimme että Osloon. Tunnelmat vaihdossa olivat alusta pitäen erittäin hyvät, sillä kämppikseni osoittautuivat todella mukaviksi ja Oslo äärimmäisen kauniiksi ja viihtyisäksi kaupungiksi.
Lukukauden alettua yliopiston puolesta järjestettiin runsaasti tutustumistapahtumia ja kaupunkikierroksia uusille opiskelijoille. Yliopistoni järjesti kattavan orientaatioviikon, ns. Buddy weekin, minkä ohessa myös opiskelijakylässämme järjestettiin vapaa-ajalla vaihtarien kesken kokoontumisia. Syyskuun alussa Oslossa järjestettiin myös uusien opiskelijoiden viikot, joiden aikana moniin kulttuuri- ja vapaa-ajan tapahtumiin oli vapaa pääsy. Kävin sen aikana muun muassa melomassa Oslon vuonossa ja saunomassa isossa Salt-rantasaunassa. Tekemistä ja uusia tuttavuuksia siis riitti, ja tutustuinkin jo ensimmäisinä viikkoina lukuisiin mukaviin vaihtareihin.
Kuvia Oslon ydinkeskustasta. Kuvissa näkyvän oopperatalon luo oli mukavaa mennä ihastelemaan kauniita auringonlaskuja.
Arki kohteessa
Arki Oslossa oli mukavaa ja sopivan rentoa. Kävin luennoilla muutaman kerran viikossa ja saatoin usein jäädä lukemaan luentojen päätteeksi tiedekuntamme vastikään valmistuneeseen kirjastoon. Liikkuminen yliopistolle ja sieltä kotiin oli helppoa, sillä opiskelijakyläni sijaitsi lyhyen metromatkan päässä keskustakampuksesta. Hankin myös mm. jäsenyyden lähellä sijainneelle opiskelijakuntosalille.
Saamani ystävät asuivat pääosin samassa opiskelijakylässä kanssani, joten näimme toisiamme lähes päivittäin. Lähiluonnon määrä Oslossa on uskomaton, ja aloimmekin ystävieni ja muidenkin innokkaiden vaihtarien kesken vaeltamaan Oslon ympäristössä viikoittain. Syksyn edetessä aloimme myös yhdessä reissata Norjan sisällä. Vaihtareiden keskuudessa liikuttiin ja matkusteltiinkin maan sisällä paljon. Matkat ulkomaille sen sijaan olivat Oslon vaihtariyhteisössä harvinaisempia, sillä lähes kaikki, kuten minäkin, vaikuttivat olevan äärimmäisen kiinnostuneita näkemään juuri Norjan eri alueita.
Kävin vaihtoni aikana useammalla reissulla Norjassa. Ensimmäisen reissun järjesti paikallinen ESN-yhdistys Bergeniin ja sen lähivuonoihin. Reissu oli upea ja tarjosi mielestäni ehdottomasti Norjan parhaita paloja. Toisen reissun teimme yhden ystäväni kanssa Lofoottien saarille, kolmannen Keski-Norjan Trondheimiin ja neljännen hieman ennen lukukauden päättymistä Pohjois-Norjan Tromssaan. Matkoilla tutustuimme kaupunkeihin ja kävimme niiden lähiympäristöissä vaeltamassa. Jokaiselta reissulta käteen jäi unohtumattomia muistoja.
Yleisesti voin todeta, että arki Oslossa oli hyvin hauskaa ja vaihtelurikasta. Vaihto Pohjoismaassa antoi myös ainutlaatuisen tilaisuuden olla osa kansainvälistä vaihtariyhteisöä, sillä suomalaisia vaihtareita Oslossa ei juuri ollut. Kaikki saamani kaverit tulivatkin muista maista. Mielestäni tämä teki vaihdostani entistä ainutlaatuisemman kokemuksen.
Heti vaihtoni alettua minut yllätti se, miten paljon nähtävää Oslossa ja muuallakin Norjassa riitti. Oslo oli täynnä kulttuuria ja kauniita paikkoja. Lisäksi meillä oli suorastaan vaikeuksia päättää, minne lähtisimme syksyn aikana reissailemaan, kun kauniita paikkoja ja kaupunkeja näytti riittävän pilvin pimein. Myös norjalaisten avoimuus ja kiltteys yllätti. Tapaamani ihmiset olivat todella mukavia ja mielestäni kaupungissa oli yleisestikin mukava ja iloinen tunnelma. Vaikka Pohjoismaissa ajatellaan yleensä olevan hyvin samanlaista, opin ja näin valtavan määrän uusia asioita.
Kuva Bergenin vuonoista vaeltaessamme vuorenrinteellä
Asuminen
Asuin vaihtoni aikana opiskelija-asunnossa SiO:lla Sogn-opiskelijakylässä. Sogn sijaitsi hieman Oslon keskustan ulkopuolella, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Sognissa asui suuri määrä vaihtareita ja myös jonkin verran norjalaisia opiskelijoita. Kanssani samassa asunnossa asui tosiaan kuusi muuta vaihtaria. Teoriassa olisi ollut mahdollista tulla sijoitetuksi myös paikallisten kanssa samoihin asuntoihin, mutta käytännössä kaikki vaihtarit asuivat keskenään.
Hankin opiskelija-asuntoni SiO:lta, joka vastasi meille tuttua HOASia. SiOlla on Oslossa useita eri kaupunginosiin siroteltuja kohteita. Suurin osa vaihtareista asui kuitenkin joko Sognissa tai lähellä sijaitsevassa Kringsjån opiskelijakylässä. SiOlta oli mahdollista hakea asuntoa jo ennen lopullista hyväksyntää Oslon yliopistolta, siis käytännössä heti, kun tuli valituksi HY:ltä. Taisin itse hakea asuntoa kuitenkin vasta paikkani varmistuttua Oslon puoleltakin. Sain silti asuntotarjouksen hyvissä ajoin ennen vaihdon alkamista. Suurin osa SiOlta asuntoa hakeneista vaihtareista sai asunnon vaihtoa edeltävien kuukausien aikana. Asuntotilanne vaikutti siis olevan ainakin riittävän aikaisin asuntoa hakeneille varsin hyvä.
Asuntoni vuokra oli mielestäni Norjan yleiseen hintatasoon nähden, mutta myös eurooppalaisessa vertailussa kohtuullisen hintainen. Maksoin vuokraa euroissa n. 520 euroa. Asunnossa minulla oli siisti ja tilava oma huone, ja jaoin kämppisteni kanssa keittiön ja pesuhuoneen. Muiden vaihtareiden kanssa asuminen vaihdon aikana oli erinomainen kokemus ja ainutlaatuinen tilaisuus tutustua ihmisiin heti saapumisestani alkaen. Kuuden muun vaihtarin kanssa asuessa koskaan ei aika käynyt pitkäksi, ja siksi suosittelenkin lämpimästi soluasuntoon hakeutumista vaihdon ajaksi.
Opinnot
Syyslukukausi alkoi elokuun puolessavälissä ja loppui joulukuun puolessavälissä. Kuten meilläkin Suomessa, pieniä eroja kuitenkin oli kursseittain ja aloittain. Lukuvuosirytmi on Norjassa Suomea vastaava, mikä teki puolivuotisen vaihdon yhteensovittamisesta koko lukuvuoteen helppoa.
Lukukauden aikana meillä oli viikon syysloma, jolloin opetusta ei ollut. Tuona aikana oli hyvä mahdollisuus lähteä hieman pidemmällekin reissulle, ja monet vaihtarit lähtivätkin juuri silloin ensimmäiselle Norjan-reissulleen, esimerkiksi Lofooteille.
Olin todella tyytyväinen Oslon yliopiston kursseihin ja opetustyyliin. Otin kolme oman alani valinnaista kurssia, ja kukin niistä osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Kurssit olivat Oslossa täällä tottumaani pidempiä ja laajempia ja kestivät kukin noin kolme kuukautta. Opetus oli laadukasta ja jokseenkin interaktiivista. Ketään ei luennoilla pakotettu ääneen, mutta professorit kuitenkin kannustivat osallistumaan yhteiseen pohdintaan. Luennot eivät olleet läsnäolopakollisia ja ne tallennettiin jälkikäteen katsottaviksi. Koin luennot kuitenkin todella hyviksi ja laadukkaiksi, ja suurin osa vaihtareista kävikin jatkuvasti paikan päällä luennoilla.
Mielestäni kurssien aikana opiskelijoita ohjattiin ja tuettiin hyvin. Ensinnäkin meille tarjottiin ennen kurssien alkamista mahdollisuutta osallistua kertauksen vuoksi juridisen ajattelun ja kirjoittamisen seminaareihin, joissa tutorit ohjeistivat ja antoivat vinkkejä tenttikysymyksiin vastaamiseen. Lisäksi kurssien aikana järjestettiin erilaisia vapaaehtoisia harjoitteita, kuten harjoituskokeita, joiden tarkoituksena oli valmentaa meitä tenttiä varten. Myös professorit olivat kurssien alettua kiinnostuneita siitä, millä tavalla kursseja voitaisiin järjestää meidän oppimisemme kannalta parhaalla tavalla.
Syyslukukauden tultua päätökseen minulla oli tentit kustakin kurssista. Tentit järjestettiin etätentteinä ja ne olivat samankaltaisia kuin Suomessa, meidän alallemme tyypillisesti joko oikeustapaus- tai esseekysymyksiä. Tenteissä ei ollut aikapainetta, vaan aikaa vastata oli valitsemillani kursseilla 24 tuntia, joillakin kavereillani jopa useampi päivä, jos kyse oli esseetentistä. Mielestäni tentit olivat asianmukaisia ja vastasivat hyvin kurssilla käytyjä asioita.
Paluu Suomeen
Palasin takaisin Suomeen lukukauden päätyttyä, vähän ennen joulua. Ennen paluutani minun oli käytävä yliopistolla hakemassa allekirjoitukset vaihtodokumentteihini, mutta se kävi vaivattomasti, sillä tiedekunnallamme oli info-piste, jossa oli jatkuvasti henkilökuntaa paikalla. Ennen lähtöäni minun oli myös tehtävä loppusiivous asuntooni ja palautettava opiskelija-asuntoni avaimeni läheiseen palautuspisteeseen.
Vaihdon lopun häämöttäessä koin jokseenkin ristiriitaisia tunteita Suomeen paluusta, sillä vaikka odotinkin jo kovasti läheisteni jälleennäkemistä, tuntui ajatus rakkaiden ystävien ja tutun vaihtariyhteisön jättämisestä ikävältä. Sovimme kuitenkin ystävieni kanssa vielä ennen vaihdon päättymistä tulevista tapaamisistamme, ja lähdinkin loppujen lopuksi kohti kotia hyvissä tunnelmissa. Asettuminen takaisin Suomeen on ollut omalla kohdallani varsin helppoa. Tässä varmasti etua on ollut siitä, ettei Norjalla ja Suomella kuitenkaan ole merkittäviä kulttuurieroja.
Muuta Oslon yliopistoon hakevalle huomioitavaa
Yleisesti on varmasti hyvä tiedostaa, että Norja ei maana ole Euroopan halvimmasta päästä. Mielestäni Oslo oli hinnoiltaan aika lailla Helsingin tasoinen, toisinaan vähän kalliimpi. Esimerkiksi osa ruoasta oli siellä vähän meillä totuttua kalliimpaa. Matkustelu maan sisällä oli mielestäni kohtuuhintaista, ja Oslosta oli toisinaan tarjolla varsin edullisia suoria lentoja muihin kaupunkeihin. Kaikkiaan hintataso ei kuitenkaan mielestäni poikennut merkittävästi Suomesta.
Toinen hyvä juttu tiedostaa on kenties myös se, että Norja ei tosiaan ole EU-maa eikä siellä käytetä euroja. Sen sijaan heillä käytetään norjan kruunuja, jotka ovat kuitenkin helpolla kaavalla muunnettavissa euroiksi. Eri valuutasta ei ollut vaihtoni aikana kuitenkaan lainkaan ongelmaksi, sillä Norjassa digitalisaatio on vielä Suomeakin pidemmällä, minkä ansiosta korttimaksaminen on mahdollista käytännössä kaikkialla. En itse joutunut yhtäkään kertaa nostamaan Norjan kruunuja automaatilta.
Lähtövalmisteluiden kannalta käytännöllistä oli lisäksi se, ettei Norjaan lähtiessä ollut tarpeen hankkia norjalaista pankkitiliä eikä norjalaista puhelinliittymää. Mukavaa oli maahan saavuttua myös, että muista vaihtareista poiketen minun ei toisesta Pohjoismaasta tulleena tarvinnut varata aikaa poliisille rekisteröityäkseni Norjassa oleskelevaksi.
Kuva Lofooteilta tunnetulta Reinebringen-vaellukselta
Lopuksi
Vaihtoon lähtiessäni minulla oli positiiviset odotukset, mutta voin silti sanoa, että tuo lähes puolivuotinen aika Oslossa onnistui silti ylittämään ne kaikki. Vaihto Oslossa oli täynnä uusia ihmisiä ja unohtumattomia hetkiä. Suosittelen vaihtoon lähtemistä sydämellisesti kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan uutta sekä maailmasta että itsestään. Vaihtariarki on huikeaa aikaa, minkä lisäksi vaihdossa saadut ystävyydet ja uudet näkökulmat ja rikastuttavat elämää myös pysyvästi. Vaikka uuden kodin ja ystäväpiirin löytämisessä ulkomailta on ikävät puolensakin, on se tuonut elämääni kuitenkin pelkkää hyvää.
Kuva Tromssasta, lähdimme auringonlaskun aikaan läheiselle vuorelle katsomaan revontulia. Pohjoisessa pimeys tuli äkkiä auringon laskettua.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Saavuin Alankomaihin muutamaa päivää ennen vaihtoyliopistoni Wageningen University & Research (WUR) järjestämää viikon mittaista orientaatioviikkoa. Matkustin Alankomaihin Ruotsista asti junalla, jota suosittelen lämpimästi! Matkustaminen kohteeseen oli helppoa, sillä junailu on tehty helpoksi ja suhteellisen edulliseksi Alankomaissa. Oli siis helppoa päästä Wageningeniinkin, joka on pienempi kaupunki.
Suosittelen lämpimästi osallistumaan kyseiselle orientaatioviikolle, jos vain mahdollista, sillä tämä viikko oli vauhdikas ja todella hauska tapa tutustua paikalliseen opiskelijakulttuuriin, kampukseen, Wageningeniin ja tietysti niin hollantilaisiin kuin kansainvälisiin opiskelijoihin. Orientaatioviikolla tuutoriryhmiin oli laitettu sekaisin sekä vaihtareita ja hollantilaisia. Oli toisaalta mukava tutustua ns. paikallisiin ja heidän englantinsa olikin erinomaista, joten tutustuminen oli helppoa. Toisaalta kuitenkin välillä tuli ulkopuolinen olo muiden puhuessa hollantia. Orientaatioviikon hulinassa en ehtinyt edes miettiä kulttuurishokkiakaan, jonka ei toki muutenkaan pitäisi vaivata Alankomaiden kulttuurin ollessa niin samankaltainen Suomen kulttuuriin verrattuna. Toki koti-ikävä pääsi silti yllättämään aina välillä.
Ensimmäiset viikot orientaatioviikon jälkeen olivat aikamoinen yllätysshokki opiskelujen alkaessa, sillä työmäärä ja vaativuustaso pääsivät todellakin yllättämään, vaikka olin etukäteen kuullut, että Alankomaissa on korkea opiskelutaso. Esimerkiksi yhden kurssin ensimmäisellä luennolla luennoitsija kertoi, että jos luennoille osallistuu aktiivisesti ja lukee kaikki artikkelit (joita oli paljon), on noin 60 % mahdollisuus pelkästään päästä läpi kurssista. Lisäksi sain kuulla, että arviointiasteikon parasta arvosanaa 10 ei lähtökohtaisesti anneta lähes koskaan ja yllättävän monilla kursseilla puolet osallistujista ei päässyt läpi tenteistä. Tällaiset puheet onnistuivat stressaamaan itseäni turhankin paljon syksyn aikana, mutta loppujen lopuksi suoriuduin todella hyvin arvosanoin, joten olisin pärjännyt paljon vähemmälläkin stressaamisella. Kannattaa siis varautua tällaisiin pelottelupuheisiin, mutta muistaa, ettei anna niille liikaa painoa. 😊
Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia ja laadukkaiden kurssien perusteella valitsinkin vaihtokohteen. Opiskelutavat olivat aika samanlaisia kuin Helsingissä, eli kandikurssien selkärankana olivat luennot, joiden lisäksi piti lukea artikkeleita ja tehdä ryhmätyötä ja/tai kirjoittaa luentopäiväkirjaa. Tehtävää siis riitti kursseilla. Tentit olivat vaikeudeltaan samaa luokkaa kuin HY:llä, mutta ne olivat toki lähitenttejä, eikä kurssimateriaaleja saanut olla mukana, joka toki vaikeutti tenttejä. Opetuskulttuuri oli siis kokonaisuudessaan vaativaa, muttei silti liian totista. Lukukausi oli myös samankaltainen kuin HY:llä: syksyllä oli kaksi 8-viikkoista periodia, joista ensimmäinen alkoi syyskuun alussa. Periodin lopussa oli aina ensin yksi lukuviikko ilman luentoja ja tämän jälkeen tenttiviikko. Joulun alla syyslukukausi kesti viikon pidempään kuin HY:llä. Itse olin vain syyslukukauden WUR:issa, mutta keväällä siellä olisi ollut ensin lyhyempi 3.-periodi ja taas kaksi normaalia periodia.
Arkipäivät olivat siis pitkälti opiskeluntäyteisiä ja luentoja oli lähes joka päivä. WUR:issa opiskellaan lähtökohtaisesti samanaikaisesti vain kahta kurssia, joka mielestäni helpotti opiskelun rytmittämistä. Kampus ja sen monipuoliset ja viihtyisät opiskelutilat kannustivat myös opiskeluun. Hollantilaisten opiskelijoiden arkea oli hurjaa seurata, sillä he opiskelivat vain arkipäivinä noin klo. 17 asti, jonka jälkeen alkoivat harrastukset ja/tai opiskelijatapahtumat ja myöhemmin illalla bileet, joita riittikin joka illalle. Paikalliset eivät myöskään opiskelleet juurikaan viikonloppuisin, mitä jaksoimme ihmetellä vaihtareiden kesken.
WUR:in Forum-rakennus ja sen viihtyisät tilat.
Arjen isona osana asuminen Alankomaissa voi tuottaa harmaita hiuksia, sillä asuntokriisi on koko maassa surullisen tunnettu. Itse etsin asuntoa heti touko-kesäkuussa tulevalle syksylle ja hieman kauempaakin kampuksesta, ja olin valmis maksamaan vuokraa jo heinäkuulta, vaikka muutin vasta elokuun lopulla. Nämä seikat auttoivat varmasti asunnon saamisessa, ja sain vuokrattua huoneen yksityisen vuokraajan kodista Edestä, joka oli reilun 5 kilometrin päässä WUR:ista. Vuokrataso oli yllättävänkin korkea, sillä huone isossa solussa kampuksella voi hyvinkin maksaa 500 euroa/kk. Oma huoneeni maksoi 350€/kk. Asunnonhaussa kannattaa hyödyntää erityisesti Facebook-ryhmiä ja Kamernet.nl -sivustoa.
Alankomaat on tunnettu pyöräilykulttuuristaan ja sanoisinkin, että pyörä on ehdoton kulkupeli arjessa. Minun tulikin pyöräiltyä ostamallani yksivaihteisella mummokonkelilla lähes joka päivä edestakaisin kampukselle ja välillä lisäksi illalla kampuksen lähellä asuvien ystävien luo, joten kilometrejä kertyi paljon syksylle. Pyöräily oli kuitenkin yllättävänkin mukavaa, koska Wageningenissa ei satanut läheskään niin paljoa kuin paikalliset pelottelivat ja koska maanpinta on niin tasaista, että tuntuu kuin pyöräilisi sähköpyörällä. Kannattaa varautua siihen, että käytetytkin pyörän maksavat huomattavasti enemmän kuin Suomessa, sillä minunkin konkelini maksoi 120€.
Arkisessa elämässä tuli ikävä Suomen halpaa ja hyvää opiskelijalounasta, sillä WUR:issa lounas maksoi helposti 5-7€, joten kokkailut piti itse hoitaa, että rahaa jäi muuhunkin. Varsinkin me suomalaiset yllätyimme siitä, että paikalliset syövät lounaaksi yleensä vain leipää, jolla ei itse ajattelisi pärjäävän päivälliseen asti.
Tärkeä osa omaa arkea oli paikallinen ESN-järjestö (Erasmus Student Network), joka järjesti aktiivisesti useita tapahtumia joka viikko, muun muassa päiväreissuja hollantilaisiin kaupunkeihin, bileitä ja rennompia hengailuiltoja. Lisäksi he järjestivät myös useamman päivän pituisia matkoja joko Alankomaissa tai esimerkiksi Prahaan. Itsekin osallistuin tälle Prahan reissulla ja sen perusteella voin lämpimästi suositella tällaisia ESN-järjestöjen järjestämiä matkoja!
Vaikka opiskelut tuntuivat välillä puuduttavilta, sain nopeasti ympärilleni ihanan kaveriporukan, jonka kanssa sitten reissasimme lähes joka viikonloppu. Alkusyksystä tutkimme hollantilaisia kaupunkeja (omia suosikkejani olivat Den Haag ja Groningen) ja loppusyksystä lähdimme Pariisiin ja Luxemburgiinkin! Suosittelen siis lämpimästi erityisesti junamatkailua Alankomaissa opiskellessa.
Paluu Suomeen sujui yhtä hyvin kuin kaikki muukin. Lensin suoraa Amsterdamista Helsinkiin, että ehdin jouluksi kotiin. Sain WUR:ilta hyvät ohjeet vaihdon päättyessä, joten tarvittavat dokumentit oli helppo saada tammikuussa, kun viimeisetkin tenttitulokset julkaistiin.
Hei kaikille vaihtoon lähtemistä pohdiskeleville! Olen kolmannen vuoden valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka teki reilu vuosi sitten yhden elämänsä parhaista päätöksistä ja hyppäsi tuntemattomaan, nimittäin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi vaihtoon Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin. Lopputuloksena oli seikkailu täynnä taianomaisia – ja vähän tavallisempiakin – hetkiä!
Sinä päivänä
Pölähdin Skotlannin maaperälle sattumalta historiallisella hetkellä. Syyskuun 8. päivän ensimmäisinä tunteina astuin Edinburghin myöhäiskesän yöhön, ja samana iltapäivänä korviini kantautui tieto kuningatar Elisabet II:n kuolemasta. Vaihtoni alkoi hämmentyneen dramaattisissa tunnelmissa keskellä haikeaa hiljaisuutta ja massiivisia tiesulkuja. Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä päädyin ex tempore kymmenien tuhansien ihmisten kanssa jonottamaan St Gilesin katedraaliin, jonne kuningattaren arkku tuotiin Balmoralin linnasta. Viiden tunnin odotukseni oli verrattain lyhyt, sillä jotkut seisoivat jonossa yön yli. Totesin pian, että tämän peribrittiläisempää asiaa tulen tuskin koskaan elämässäni tekemään.
Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.
Alku aina hankalaa…
…niin myös ainakin omassa vaihdossani. Monilta vaikeuksilta voi kuitenkin välttyä huolellisella ja ajoissa hoidetulla valmistautumisella. Omalla kohdallani esimerkiksi asunnon metsästyksestä kehkeytyi vähän liiankin jännittävä prosessi. Edinburghissa oli pulaa asunnoista, eikä EU:n alueelta tuleville vaihto-opiskelijoille taattu Edinburghin yliopiston asuntoloista asuntoa, mutta sitä kehotettiin silti kaiken varalta hakemaan. Asuntohakemuksen pystyi jättämään vasta, kun oli saanut vaihtopaikan yliopistolta, ja hakemusta täyttäessäni kävikin ilmi, että yliopistolla oli vaihtosyksynäni poikkeuksellisen hyvä asuntotilanne. Viikkoa ennen lähtöäni Edinburghiin sain kuitenkin tietää, ettei yliopistolla ollutkaan tarjota minulle asuntoa, vaikka vielä heinäkuun lopussa minulle oli kerrottu asunnon saamisen olevan erittäin todennäköistä. Huonoja uutisia seurasi vuorokauden ajan paniikinomaista vuokrailmoituksiin vastailemista ja yliopiston asuntoloiden nettisivujen chat-palveluun valittamista, minkä jälkeen sain yllättäen yliopistolta asuntotarjouksen. Myöhemmin kävi ilmi, että ne vaihtarit, jotka olivat jättäneet hakemuksensa aiemmin (tai joissain tapauksissa soittaneet yliopiston työntekijöille kolme kertaa päivässä), olivat saaneet asunnon. Mitä tästä opin? Hakemus vaihtokohteeseen kannattaa jättää niin pian kuin mahdollista! Ensimmäiset kolme yötä asunnossani nukuin ilman tyynyä ja peittoa, sillä etukäteen tilaamani tavarat olivat eksyneet matkan varrella. Onneksi syyskuun puolivälissä oli vielä lämmin kesäsää ja sain korvaavan tilauksen maksutta. Soluasuntoni osoittautui viihtyisäksi ja kolme kämppistäni todella mukaviksi. Huoneeni pienuus ei haitannut, sillä suurimman osan valveillaoloajastani vietin kampuksella, tapahtumissa sekä Edinburghia ja Skotlantia kierrellen.
Asunnon löytämisen lisäksi erityistä päänvaivaa monille vaihtareille aiheutti kurssi-ilmoittautuminen. Edinburghin yliopistolla on pitkä lista aloista, joiden kurssit ovat erittäin suosittuja, joten jos haaveilee niille pääsystä, kannattaa takataskussa olla runsaasti varavaihtoehtoja. Kurssivalinnoissa etusijalla ovat tutkinto-opiskelijat ja heidän jälkeensä alakohtaisella vaihtosopimuksella tulevat vaihtarit. Koska oma sopimukseni oli yliopistonlaajuinen ja minua kiinnostaneet kurssit lukeutuivat erittäin suosittuihin, jouduin päivystämään kesällä sähköpostin ääressä odottaessani kyseisten kurssien ilmoittautumisen aukeamista kaikille vaihtareille. Ilmoittautumisessa piti olla vikkelä, sillä nopeat söivät hitaat. Jäljellä olleet kurssipaikat täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä, ja jos kurssivalintoihinsa halusi tehdä muutoksia, oli joka kerta täytettävä sama lomake uudelleen ja toivottava, että joku muu oli juuri hetkeä aiemmin perunut ilmoittautumisensa havitellulle kurssille. Mitään jonotuslistaa ei siis ollut käytössä. Kannattaa myös huomioida, että kolmannen ja neljännen vuoden kursseille osallistuvilta edellytetään C1-tason englannin kielen taitoa. Todistukseksi kielitaidosta kelpasivat ainoastaan kansainvälisesti hyväksyttyjen kielikokeiden tulokset, joten suoritin keväällä ennen vaihtoani IELTS-kokeen. Mahdollisten kielikokeiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin kannattaa siis varautua etukäteen.
Lähtöorientaatiossa oli puhuttu siitä, millaisia sopeutumisen vaiheita vaihtoon tyypillisesti liittyy, ja olinkin pohtinut etukäteen paljon sitä, millainen sopeutumisen kehityskaari omalla kohdallani olisi. Vaihtoni ei startannut tavanomaisella alkuhuumalla vaan pikemminkin jonkinlaisella jännityksen ja ahdistuksen sekavalla yhdistelmällä. Asiaan vaikuttivat paitsi stressaavat lähtövalmistelut, alkubyrokratia ja täysin tuntemattomassa paikassa oleminen ilman tuttuja tukiverkkoja myös se, että vaihtoon lähtiessäni muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Minulle vaihdon ensimmäiset päivät olivatkin ne kaikista haastavimmat.
Urbaanin legendan – joita Edinburghissa muuten riittää – mukaan opiskelijoiden on kiivettävä sammuneen tulivuoren Arthur’s Seatin huipulle ennen lukuvuoden alkua, mikäli mielivät läpäistä kurssinsa. Kannattaa myös huomata, että kukkulalle on kiivettävä pariton määrä kertoja. Itse mokasin tämän kapuamalla ylös kahdesti, mutta läpi pääsin silti!
Opiskelusta
Alkukankeuksien jälkeen haltioituneisuus vaihdossa olemisesta otti minut toden teolla valtaansa. Siitä eteenpäin vuorottelivatkin innostus uuteen arkeen, kulttuuriin ja ihmisiin tutustumisesta, ajoittainen turhautuminen asioihin, jotka mielestäni toimivat Suomessa paremmin, sekä jatkuva epäuskoisuus ja onnen tunne siitä, että elämäni Edinburghissa oli totisinta totta.
Innostustani vaihto-opintoihini lisäsi se, että koronafuksina ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistani olivat kuluneet etänä ja vaihdossa sain ensimmäistä kertaa viettää normaalia opiskelijaelämää kampuksella. Vaikken päässyt yhdellekään minua eniten kiinnostaneista kursseista siitäkään huolimatta, että täytin ilmoittautumislomakkeen toistakymmentä kertaa, olin loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen kursseihini. Näin jälkikäteen ajatellen kurssivalintoja ei olisi kannattanut stressata niin paljon, sillä Edinburghin yliopistolla oli mielestäni laaja ja mielenkiintoinen kurssitarjonta vaihtareille. Kurssien laajuus Edinburghissa vastasi tyypillisesti kymmentä opintopistettä, joten suoritin yhteensä kolme kurssia politiikan tutkimuksesta, maailmanpolitiikasta ja sukupuolentutkimuksesta. Omien kurssieni parhaita puolia olivat paitsi erittäin kiinnostavat ja kriittiseen ajatteluun kannustavat sisällöt myös omistautuvat opettajat ja motivoituneet kanssaopiskelijat sekä silmiä avaavat keskustelut. Siinä missä Helsingissä kandivaiheen opintoni koostuivat pääasiassa massaluennoista, Edinburghissa luentojen lisäksi järjestettiin tutoriaaleja eli pienryhmäopetusta, jossa keskusteltiin luennoista ja kurssikirjallisuudesta. Minulle tutoriaalit olivat sekä kaikkein haastavin että antoisin osa vaihto-opintojani, sillä ne edellyttivät huolellista valmistautumista ja akateemista argumentointia vieraalla kielellä mutta toisaalta syvensivät oppimistani ja tutustuttivat kurssikavereihin.
Toinen keskeinen ero yhteiskuntatieteiden opetuksessa oli Edinburghin yliopiston aktiivinen office hours -kulttuuri: opettajat tarjosivat opiskelijoille viikoittain mahdollisuuksia tavata kasvotusten ja keskustella mistä tahansa kursseihin liittyvästä tai pyytää vaikkapa apua esseeaiheen rajaamiseen. Myös arviointi- ja palautekulttuuri oli hyvin erilainen. Kurssitehtävät palautettiin anonyymisti, eli opettajat eivät ainakaan teoriassa tienneet, mikä palautus oli kenenkin. Lisäksi jokaisen arvioitavan kirjallisen kurssitehtävän alkuun tuli liittää palautelomake, johon opettajat sitten hyvin yksityiskohtaisesti kommentoivat suorituksen vahvuuksia ja kehityskohteita sekä antoivat parannusehdotuksia. Arvostin tätä erittäin paljon, sillä Helsingin yliopistossa olin tottunut saamaan arvosanojen lisäksi enimmäkseen niukkasanaista ja melko ympäripyöreää palautetta, jos sitäkään. Työmäärältään vaihtokurssini vastasivat mielestäni melko pitkälti kurssejani Helsingissä.
Syksyllä vaihtoon lähtevän kannattaa ottaa huomioon, että syyslukukausi Edinburghin yliopistossa on todella lyhyt: orientaatioviikko järjestettiin syyskuun puolessavälissä, kaksi viikkoa myöhemmin kuin Helsingissä, ja viimeiset kurssisuoritukseni sain pakettiin jo joulukuun ensimmäisinä päivinä. Lomaa ei välissä ollut, joten opiskelurupeama oli hyvin tiivis. Virallisia tenttiviikkoja oli kaksi, mutta kaikki omat kurssitehtäväni olivat erilaisia esseitä ja muita samankaltaisia tekstejä, joiden palautuspäivät olivat jo ennen tenttiviikkojen alkua. Tyypillisesti kurssien puolivälissä piti palauttaa lyhyempi kurssitehtävä ja kurssin lopussa pidempi. Vaikka tutkinto-opiskelijana Edinburghin yliopiston tiivis opiskelurytmi olisi todennäköisesti tuntunut raskaalta, vaihtarina iloitsin siitä, että opintojen päättymisen jälkeen minulla oli vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa ottaa rennosti, nähdä kavereita sekä seikkailla ympäri Edinburghia ja Skotlantia ennen paluutani Suomeen joulunviettoon.
Edinburghin yliopisto on perustettu vuonna 1583, joten monet sekä rakennuksista että perinteistä ovat vanhoja. Kuvassa käynnissä uusien opiskelijoiden tervetuliaisseremonia säkkipillimusiikin säestyksellä McEwan Hallissa.
Arjen ihanuuksia ja ikävyyksiä
Skotlannissa on sanonta, jonka mukaan yhden päivän aikana voi kokea neljä vuodenaikaa. Fraasissa on perää, sillä Skotlannin sää voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Stereotypiat surkeasta säästä ovat kuitenkin mielestäni liioiteltuja, ja juuri sää yllättikin minut erittäin positiivisesti. Vaikka vaihtoni ajoittui pitkälti pimeään ja kylmään vuodenaikaan, sää oli suurimman osan ajasta todella hyvä! Toki on syytä varustautua myös tuuleen ja sateeseen, sillä niitä Edinburghissa asuva saa taatusti ajoittain niskaansa.
Yksi parhaista eduista nuorena Skotlannissa asuvana on Young Scot Card. Se on henkilöllisyystodistuksenakin usein kelpaava kortti, jolla alle 26-vuotiaat saavat alennuksia esimerkiksi julkisesta liikenteestä ja kulttuuripalveluista, kuten museokäynneistä. (Valtaosa ainakin Edinburghin museoista on tosin kaikille ilmaisia, joten niissä voi kierrellä huoletta sydämensä kyllyydestä.) Alle 22-vuotiaat saavat lisäksi matkustaa ilmaiseksi busseilla kaikkialla Skotlannissa. Edinburgh on sen verran tiivis kaupunki, että kävellen ja pyöräillen pääsee helposti paikasta toiseen, mutta itse kuljin busseilla melko usein, sillä asuntolani sijaitsi yli puolen tunnin kävelymatkan päässä kampukseltani. Young Scot -korttini saapumiseen kului tosin kuukauden päivät, ja Edinburghin bussiaikataulut olivat pelkkä vitsi: oli sääntö eikä poikkeus, että bussit tulivat 10–15 minuuttia myöhässä – paitsi viikonloppuaamuisin, jolloin ne saapuivat reippaasti etuajassa. Bussinkuljettajat ja muut kaupunkilaiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä, mikä teki aamuruuhkassa jumittamisesta jos ei nyt mukavaa niin ainakin siedettävää.
HSL:n lisäksi vaihdon aikana tuli ikävä UniCafeta. Kampuksilla oli kyllä yliopiston omistamia kahviloita ja joitain ruokaloitakin, mutta opiskelijahintaista lounasta ei tunnettu. Niinpä päädyin monien muiden tavoin tekemään itselleni lounaseväät kampukselle. Opiskelijoille ei ollut myöskään omaa terveydenhuoltoa, vaan se hoitui julkisissa terveyskeskuksissa. Terveyskeskukseen rekisteröityminen osoittautui kärsivällisyyttä vaativaksi toimenpiteeksi, sillä lähimpään terveyskeskukseeni otettiin uusia asiakkaita enintään 30 viikossa ja rekisteröityminen onnistui ainoastaan paikan päällä. Jos halusi varmistaa itselleen paikan, piti viikon alussa mennä jonottamaan puolitoista tuntia ennen terveyskeskuksen aukeamista. Rekisteröitymistä kannattaa kuitenkin harkita, vaikka vaihto kestäisikin vain yhden lukukauden, sillä se varmasti helpottaa hoidon saamista tarpeen tullen. Omassa vaihdossani kurjinta oli se, että sairastuin peräti kolme kertaa, mutta lääkärissä minun ei kuitenkaan lopulta tarvinnut käydä. Tarvittaessa olisin myös pärjännyt eurooppalaisen sairaanhoitokortin – joka kelpaa Britanniassa edelleen brexitistä huolimatta – ja kattavan matkavakuutuksen turvin.
Koin oloni koko vaihtoni ajan Edinburghissa ja muuallakin Skotlannissa todella turvalliseksi. Hieman huolta aiheutti ainoastaan digitaalinen turvallisuus, sillä netissä ja sosiaalisessa mediassa liikkui jatkuvasti monenlaisia huijauksia. Erityisen tarkkana on syytä olla, jos etsii asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Asuntohuijausten lisäksi kannattaa varoa etenkin sosiaalisessa mediassa liikkuvia, vaihtareihin ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin usein kohdistettuja huijausyrityksiä, kuten huijaustarkoituksessa perustettuja sosiaalisen median ryhmiä ja epäaitojen tapahtumalippujen myyntiä.
Edinburghin kaupunki ja yliopisto ovat molemmat todella kansainvälisiä, noin 45 prosenttia yliopiston opiskelijoista tulee Britannian ulkopuolelta. Kansainvälisyyden aistiikin helposti esimerkiksi kaupungin kulttuuri-, ravintola- ja myymälätarjonnassa. Voimakkaan inflaation vuoksi hinnat olivat vaihtoni ajan Skotlannissa korkealla, etenkin asuntojen vuokrataso. Myös brexit vaikutti vaihtooni siinä määrin, ettei Britanniaan lähteneiden vaihtoapurahaa voitu inflaation myötä korottaa toisin kuin muihin Erasmus+-vaihtoihin lähteneiden. Vaihdon kustannuksiin pystyy onneksi itse vaikuttamaan sillä, millaisiin hankintoihin rahojaan käyttää. Suosittelen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan säästämään vaihtoa varten ja panostamaan erityisesti aineettomiin elämyksiin!
Edinburghin kahvilatarjonnan ihanuuksilla herkuttelu on mahtava tapa tavata ystäviä kylmenevinä syysiltoina!
On the bonnie, bonnie banks…
Koska Edinburghin yliopistossa ei ole vanhempien opiskelijoiden uusille järjestämää tuutorointia, suosittelen vahvasti lähtemään mukaan mahdollisimman monen opiskelijajärjestön toimintaan. Toisin kuin Helsingissä Edinburghissa valtaosa järjestöistä on keskittynyt jonkin tietyn harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen, ei opiskeltavan alan, ympärille. Parhaiten järjestöihin pääsee tutustumaan orientaatioviikon tapahtumissa. Olen ikuisesti kiitollinen paikalliselle ESN-järjestölle, jonka kautta tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, vihkiydyin skottiperinteiden saloihin sekä näin ja opin ympäri Skotlantia (ja Pohjois-Englantia) tehdyillä reissuilla enemmän kuin olisin koskaan omatoimimatkoilla kyennyt. ESN järjesti suhteellisen edullisia päivä- ja viikonloppuretkiä yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa, jonka osaavat oppaat ja huolella valmistellut matkasuunnitelmat takasivat unohtumattoman reissun toisensa perään. Halusin vaihtoni aikana sukeltaa mahdollisimman syvälle skottikulttuuriin, joten liityin myös perinteisiin skotlantilaisiin tansseihin erikoistuneeseen järjestöön. Kävin viikoittain ceilidh ja country -tunnilla, ja yllätyksekseni skotlantilainen kansantanssi osoittautui nopeasti tutuksi: monet lukion vanhojen tansseissa esitettävistä tansseista ovat muunnelmia ceilidh- ja country-tansseista! Juhlapäivinä järjestettävät ceilidh’t luovat käsinkosketeltavan yhteisöllisyyden tunteen ja saavat taatusti hyräilemään Auld Lang Syne -kansanlaulua jo ennen sanojen oppimista.
Kuten opiskelijajärjestöjen tarjonnasta Edinburghista ja Skotlannista löytyy taatusti jokaiselle jotakin: herkkusuille toinen toistaan ihastuttavampia itsenäisiä kahviloita, joissa maistella perinteisiä skottileivonnaisia, fyysistä haastetta kaipaaville Seven Hills of Edinburgh -haaste, jossa valloitetaan kaikki kaupungin kukkulat (yhdessä päivässä), kulttuuri- ja historiaintoilijoille lukuisia museoita ja mahtavia linnoja, joissa vaellella tuntikausia putkeen, tanssilattialle hinkuville vilkas yöelämä sekä reissaajille tietenkin henkeäsalpaavat Ylämaat, Skotlannin suurimmat kaupungit ja tarvittaessa myös muu Britannia hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Vaikka historian havinaa huokuva Edinburgh on lumoavan kaunis kaupunki, jossa itsessään riittää nähtävää, tehtävää ja koettavaa koko vaihdon ajaksi, kannattaa ehdottomasti uskaltautua seikkailemaan myös pääkaupungin ulkopuolelle. Valtaosan vaihtoni ikimuistoisimmista hetkistä koinkin Skotlannin käsittämättömän upeassa luonnossa. Kaikkein pysäyttävimmän hetken koin paikassa, jossa kenenkään Skotlannissa vierailevan ei pitäisi jättää käymättä. Isle of Skye on suuri saari Luoteis-Skotlannissa, ja kavutessani kirpeän raikkaassa aamu-usvassa pilvien tasalle The Old Man of Storr -nimellä tunnetun jyrkkärinteisen kalliokukkulan juurelle katosivat viimeisetkin ihmetyksen rippeeni sen suhteen, miksi lukemattomat eri alojen taiteilijat ovat saaneet inspiraationsa juuri Skotlannista. Maisema ja tunnelma olivat kuin toisesta maailmasta, mahdottomia vangita valokuviin.
Näkymä The Old Man of Storr -kukkulan juurelta Isle of Skye -saarella.
A weepiece of advice
Lähtövalmistelujen, alkubyrokratian ja vieraan paikan aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta kaikkein eniten stressasin sitä, saisinko vaihdon aikana kavereita ja löytäisinkö uudesta yhteisöstä paikkani. Kun oivalsin, ettei minun tarvitse yrittää saada vaihdosta elinikäisiä sydänystäviä, sosiaaliset paineet helpottivat ja ihmisiin oli helpompi tutustua. Vaihtareille tyypillisesti paikallisiin opiskelijoihin tutustuminen oli kaikkein vaikeinta, mutta tapasin lukuisia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa, joiden ansiosta pääsin perehtymään moniin muihinkin kuin skotlantilaiseen kulttuuriin. Myöhemmin selviää, jäävätkö jotkut heistä elämääni pysyvämminkin. Tärkeintä minulle oli kuitenkin se, että sain jakaa ikimuistoisen elämänvaiheen ihanien ihmisten kanssa!
Vaihdossa oleminen tuntui minusta loppuun saakka ja vielä jälkikäteenkin hyvin hämmentävältä, sillä yhdessä hetkessä elin paikallisen asukkaan arkea ja toisessa kirmasin turistina ympäri maita ja mantuja. Juuri tämä olikin mielestäni yksi vaihtoon lähtemisen parhaista puolista: pääsin paljon syvemmälle paikalliseen kulttuuriin kuin turistilomalla olisi ollut mahdollista, mutta toisaalta pystyin ottamaan rennosti ja nauttimaan vapaa-ajan elämyksistä samalla, kun tutkinto-opiskelijat hikoilivat opintojensa kimpussa. Vaihtoni päättyessä olinkin muutamassa kuukaudessa nähnyt enemmän Skotlantia kuin skotlantilainen kämppikseni koko elämänsä aikana.
Vaihtoon kannattaa mielestäni suhtautua jalat maassa pitävällä mutta luottavaisella asenteella: varmaa on, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita, että eteen tulevat haasteet olisivat ylitsepääsemättömiä. Vaihto on todennäköisesti helpoin ja edullisin tapa kokeilla ulkomailla elämistä. Se on myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia itsestä, toisista ja maailmasta sekä kasvaa ihmisenä – hyvin kliseistä mutta totta. Minulle vaihto oli yksi tähänastisen elämäni parhaista kokemuksista, ja uskon, että se on sitä monille muillekin. Jos tämä kertomus ei vielä vakuuttanut, suosittelen lukemaan muiden Edinburghissa vaihdossa olleiden tarinoita Edinburghin yliopiston ylläpitämästä blogista. Hyppää sinäkin tuntemattomaan ja nauti vaihdostasi, Edinburghissa tai jossain muualla!
Slàinte mhath!
Legendaarisen Loch Nessin rannalla. Hirviö jäi tällä kertaa bongaamatta.
P.S. Vaikka vahvasta skottiaksentista tuskin saa selvää vielä vaihdon päättyessäkään, siihen ei voi olla ihastumatta. Ehkä se on se tutun kuuloinen R-kirjain…
P.P.S. Kotiinpaluun koitettua iskee todennäköisesti piinaava Skotlannin-ikävä, jonka lievittämiseksi voi vaikkapa katsoa Outlander – Matkantekijä -sarjaa.
P.P.P.S. Vaihdon ei tarvitse olla kerran elämässä -kokemus. Omani ylitti odotukseni siinä määrin, että aion suunnata uuteen vaihtoseikkailuun syksyllä 2024!
Keskeneräiseksi jäänyt Skotlannin kansallismonumentti Calton Hill -kukkulalla ja viimeinen kokonainen päiväni Edinburghissa.
Valitsin Kööpenhaminan vaihtokohteekseni hetken mielijohteessa. Olin vaihdossa syyslukukauden, joka kestää virallisesti syyskuun alusta tammikuun loppuun.
Vaihdon alku
Suosittelen osallistumaan kaikkiin mahdollisiin opiskelijatapahtumiin ainakin parin ensimmäisen viikon aikana. Kannattaa olla aktiivinen Facebookissa, sillä kaikki käyttää sitä Tanskassa ja siellä ilmoitetaan kaikista mahdollisista tapahtumista. Vaihdon ensimmäiset viikot olivat minulle kaikessa sosiaalisuudessaan melko rankat, sillä en ole tottunut olemaan jatkuvasti isossa porukassa tuntemattomia ihmisiä. Orientaatioviikolle kannattaa osallistua, sillä itse tutustuin siellä suurimpaan osaan vaihtarikavereistani. Vaihdossa tutustui myös hyvin erityyppisiin ihmisiin, kuin mitä kaveripiiriini kuuluu Helsingissä. Suurin osa tapaamistani vaihtareista oli kandidaattivaiheen opiskelijoita, jotka olivat menneet yliopistoon suoraan lukiosta, joten välillä kaipasin oman ikäistä seuraa.
Koin, että ensimmäisen kuukauden jälkeen oli todella hankala tutustua uusiin ihmisiin, sillä erityisesti vaihto-oppilaat olivat jo aika lailla ryhmäytyneet. Jos sellaista on tarjolla, niin ilmoittaudu mukaan ”tuutoroitavaksi”. Itse unohdin ilmoittautua vaihtareille tarjottavaan tuutorointiin ja tästä syystä tuntui, että jäin ilman tukiverkkoa ja moniin arjen ongelmiin piti itse etsiä ratkaisut. Vaihtarikavereilta toki sai tukea, mutta moni oli erityisesti syksyn alussa yhtä tietämättömiä käytännön asioissa kuin minä.
Jos olet vain yhden lukukauden kannattaa harkita, tarvitsetko CPR-numeroa (tanskalainen henkilötunnus) vai et. Yli kuusi kuukautta Tanskassa asuville sen hakeminen on pakollista. Itse päätin hakea CPR-numeroa, sillä sen avulla saa ilmaisen terveydenhuollon. Syksyllä palvelu oli kuitenkin ruuhkautunut, joten sain omani vasta lokakuun loppupuolella. Jälkikäteen mietittynä yhden lukukauden opiskelijana CPR ei ollut paperityön ja maahanmuuttovirastossa käyntien väärti, sillä minulla oli myös koko vaihdon ajan voimassa oleva matkavakuutus, joka olisi kattanut sairaalakulut. CPR:n hakeminen kirjasi minut pois Suomen väestörekisteristä, joten minun piti käydä maahanmuuttovirastossa Helsingissä ilmoittautumassa, kun palasin Suomeen.
Arki kohteessa: ruoka, liikkuminen ja hintataso
Tanska on kaiken kaikkiaan kallis maa. Edullisempia ruokapaikkojakin löytyy, jos jaksaa etsiä. Suosittelen esimerkiksi käymään edullisella lounaalla/päivällisellä Folkhuset Absolonissa tai viinillä Pompette tai Minas Kaffebarissa NØrrebrossa. Käytännössä en syönyt kovin usein ulkona vaan tein pääasiassa ruuat itse. Opiskelijalounas kampuksella oli noin 5 euron luokkaa. Kööpenhaminassa on ihania kahviloita ja ravintoloita, joissa kannattaa kuitenkin käydä aina välillä, vaikka hinnat ovatkin korkeita. Erityisesti kannattaa syödä leivoksia ja pullaa!
Oman kokemukseni mukaan Rema 1000 on halvin ruokakauppa ja Irma on kallein. Olin vähän yllättynyt, että kaikki ruokakaupat, erityisesti pienemmät eivät myy perus vegaanituotteita esimerkiksi tofua tai kauramaitoa.
Julkisilla liikkuminen on kallista, mutta itse käytin niitä silti, sillä asuin vähän kauempana keskustasta. Kuukausilipun tai opiskelijakuukausilipun ostaminen oli todella hankalaa, se vaati käytännössä tanskankielentaitoja ja CPR-numeron. Yksittäisiä matkoja kannattaa maksaa Rejsekort:illa, joita voi ostaa ja joihin voi ladata arvoa jokaiselta metroasemalta. Ei kannata maksaa lippuja mobiilisovelluksella, sillä siellä liput ovat kalliimmat, etkä saa alennusta matkustamisesta ei-ruuhka-aikoina. Itse opin tämän kantapään kautta, sillä syyskuun aikana minulla meni noin 100 euroa pelkkiin mobiilimetrolippuihin.
Suosittelen ehdottomasti hankkimaan pyörän. Minulle pyöräily osoittautui yhdeksi ihanimmista asioista Kööpenhaminassa. Vuokrasin Swapfiets-pyörän opiskelijakuukausihintaan (noin 25e) ja se toimi hyvin. Pyörätiet ovat leveät ja toimivat, eikä tarvitse pelätä autoilijoita eikä jalankulkijoita. Liikennesäännöt ja käsimerkit kannattaa osata, sillä pyöräillessä ruuhka-aikoina, aamuisin ja iltapäivisin, ei ole aikaa jahkailuun.
Suomeen verrattuna käytetyt vaatteet olivat tosi kalliita. Jos haluaa löytää edullisempia kirpputoreja, kuin keskustan vintage-liikkeet, kannattaa lähteä kauemmas keskustasta. Esim. Kirppu nimiseltä itsepalvelukirpputoriketjulta löysin edullisia ja kivoja vaatteita.
Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet
Alun perin ilmoittauduin oman pääaineeni kahdelle kurssille, mutta jostain syystä minut laitettiin kursseille, jotka eivät mitenkään liittyneet tutkintooni tai valinnaisiin opintoihini. Päätin kuitenkin olla valittamatta ja mennä näille kursseille, sillä ne vaikuttivat kiinnostaville.
Kurssit kestivät koko lukukauden (molemmista kursseista sai 15opintopistettä), ja olin yllättynyt miten vähän niissä oli tehtävää verrattuna Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin. Luentoja oli kaksi kertaa viikossa, mutta niissä ei ollut läsnäolopakkoa. Luento kesti noin 3 tuntia, mikä tuntui todella pitkälle, vaikka joka tunti pidettiin pieni tauko.
Kurssi suoritettiin palauttamalla tenttiviikolla essee, jonka pituus oli kurssista riippuen 15–21 sivua. Olin yllättynyt, miten paljon lähdemateriaalia esseissä piti käyttää. Toisen kurssini essee, jonka piti olla 21–25 sivua, piti sisältää lähdemateriaalia vähintään 1200 normaalisivun verran. Esseet tarkistivat arviointiryhmä, ja esseesuorituksessa oli jyrkemmät säännöt kuin mihin olen tottunut Helsingin yliopistossa: palautuspäivämäärissä, sivumäärissä ja lähdemateriaalin sivumäärissä ei ollut joustonvaraa.
Läsnäolopakkoa ei luennoilla ollut, esseen aiheen sai valita vapaasti, eikä sen tarvinnut käsitellä luentojen aihetta, joten luennoilla oli yleensä todella vähän ihmisiä. Opetus oli peruslaadukasta, mutta itse koin tehokkaammaksi käyttää luentojen ajat esseiden kirjoittamiseen ja lähdemateriaalin lukemiseen. Luennoilla oli jonkun verran ryhmäkeskustelua, mutta en kokenut opetustyylin eroavan erityisesti humanistisesta opetuksesta Helsingissä.
Muilta vaihtareilta tosin kuulin, että minulla oli käynyt tuuri: monilla muilla oli kursseilla läsnäolopakko, ne sisälsivät paljon pakollisia tehtäviä ja tentit kaksi kertaa lukukaudessa. Tanskassa on myös tavallista suulliset tentit.
Kurssit arvioidaan asteikolla F-A tai 3-12. Koska Helsingin yliopisto käyttää eri arviointiasteikkoa kurssit arvioidaan Sisuun ”hyväksytty/hylätty”. Tämä tuli minulle yllätyksenä vaihdon jälkeen ja jäi harmittamaan, sillä sain kursseista todella hyvät arvosanat ja olin toivonut, että ne nostaisivat keskiarvoani. Jos olisin tiennyt tämän vaihtoni aikana, olisin suhtautunut esseesuorituksiin rennommin.
Kööpenhaminan yliopistossa on paljon mielenkiintoisia kursseja tarjolla, joten jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt vaatia pääsyä omaan alaan liittyville kursseille, niin olisin saanut enemmän irti opinnoistani vaihdossa.
Asuminen
Asuin kämppisten kanssa jaetussa opiskelija-asunnossa, jonka vuokrasin Kööpenhaminan yliopiston suositteleman Housing Foundation Copenhagenin kautta. Olin kuullut ristiriitaisia lausuntoja Housing Foundationista, mutta minun vuokrausprosessini meni suht sujuvasti. Asunnon valitseminen saatavilla olevista huoneista oli stressaavaa, sillä kaikki muutkin vaihto-oppilaat olivat samaan aikaan sähköisessä järjestelmässä varaamassa huoneita. Järjestelmä ehdottaa hakijalle kaikista edullisinta tarjolla olevaa huonetta ja minä päätin lopulta vuokrata kyseisen huoneen, sillä edulliset ja paremmilla sijainnilla olevat huoneet vuokrattiin heti ja varaamistilanne oli hektinen.
Asuntola oli nimeltään Signalhuset Kollegiet, joka sijaitsee Ørestadissa, lähellä lentokenttää. Signalhuset sijaitsee todella lähellä omaa, humanististen aineiden, kampustani (South Campus) ja oli arkkitehtuuriltaan kiinnostavan moderni. Ørestad sijaitsee lähellä suurta luonnonsuojelualuetta, joten se on ideaali paikka myös jokapäiväiseen lenkkeilyyn ja luonnossa pyöräilyyn. Keskustaankin pyöräilee noin 20 minuutissa. Alueen hieno arkkitehtuuri, hyvät palvelut Fields-tavaratalossa, pyöräilyetäisyys kampukselle sekä luonnonläheisyys tekivät alueesta itselle mieluisan asuinpaikan. Huone kimppakämpässä oli siisti ja yksinkertaisesti kalustettu. Kuukausivuokra oli suurin piirtein 500 euron luokkaa. Vuokran lisäksi piti maksaa kerran lukukaudessa noin 880 euron ”service, administration and handling fee” mikä oli mielestäni turhaa rahastusta. Jaetussa keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja ruoanlaittovälineet.
Housing Foundationin kautta vuokratessa, ei voi itse valita kämppiksiä, joten on arpapeliä ketä kanssasi tulee asumaan. Oma kämppiskokemukseni oli huono, sillä yksi kämppiksistäni (meitä oli yhteensä neljä) oli todella sotkuinen, piti lemmikkejä talon sääntöjen vastaisesti ja suhtautui vihamielisesti meidän muiden kämppisten kehotuksiin siivota ja ehdotuksiin siivouslistoista. Asunnon sotkuisuus, kaoottisuus ja huono ilmapiiri vaikuttivat yleisesti vaihtokokemukseeni negatiivisesti. Se sai minut liikkumaan paljon ulkona ja välttelemään asunnossa olemista. Minulle paluu omaan kotiin Helsingissä oli helpotus rauhattoman ja kaoottisen kämppisasumisen jälkeen.
Kannattaa olla tarkkana, milloin lukukausi loppuu virallisesti ja milloin se käytännössä loppuu, ja sopia asumiskuvioista tämän mukaan. Erityisesti jos päättää vuokrata Housing Foundationilta kannattaa huomioida, että vuokraamisajan lyhentäminen on aika hankalaa, se maksaa ja siinä on lukuvuosittain tietyt määräajat, mihin mennessä lyhentäminen pitää tehdä. Käytännössä opetus kursseillani loppui jo joulukuun alkupuolella ja koska kurssini suoritettiin vain lähettämällä essee tammikuun alussa, päätin tulla jo ennen joulua kotiin Suomeen. Lyhensin vuokrasopimusta kuukaudella ja sain tammikuun vuokrasta vain puolet takaisin. Housing Foundationilla on muitakin outoja sääntöjä, jotka vaikuttavat rahastukselta. Esimerkiksi vuokrasopimuksen viimeinen päivä on kuun viimeinen päivä, mutta asunnosta tulee muuttaa pois viikko sitä ennen. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut nähdä enemmän vaivaa ja vuokrata yksityiseltä.
Kaiken kaikkiaan Kööpenhamina on kaunis ja turvallinen vaikkakin kallis skandinaavinen kaupunki. Ihmiset ovat mukavia ja hymyileväisiä. Sotkuisesta, ongelmakämppiksestä huolimatta vaihtokokemukseni oli levollinen. Oli ihanaa, kun kursseilla ei ollut painostavia deadlineja enkä käynyt töissä opintojen ohessa, jolloin oli paljon aikaa tutustua kaupunkiin, urheilla, tavata ihmisiä ja pyöräillä. Kööpenhaminasta on melko edullista matkustaa muualle Eurooppaan, mutta itse en käynyt kuin junalla Malmössa ja Lundissa, minne pääsee noin puolessa tunnissa junalla. Suosittelen käymään taidemuseoissa Kööpenhaminan keskustassa, esimerkiksi Glyptoteketissä myös Kööpenhaminan ulkopuolella Arkenissa ja Louisiannassa.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Opiskelen kestävyystieteitä, ja päätin lähteä vaihto-opiskelemaan maisteriopintojeni toisena vuotena, kun alkuperäinen kandivaiheen vaihtoni peruuntui koronapandemian vuoksi. Vaikka toisinaan kuulee ihmisten miettivän, onko maisterivaiheessa enää aikaa tai järkeä lähteä vaihtoon, niin mielestäni vaihtoon kannattaa aina mennä, jos siihen löytyy vähänkin kiinnostusta, jaksamista ja taloudellisia resursseja. Halusin vielä ennen valmistumista vahvistaa kielitaitoani espanjan (paikalliset ainakin Kataloniassa viittaavat espanjan kieleen castellano-nimityksellä kielipoliittista syistä, mutta tässä tekstissä käytän kielestä espanja-nimitystä selvyyden vuoksi) osalta, ja valitsin siksi lähteä Universidad de Barcelonaan (UB) tiedekuntien välisellä vaihtosopimuksella. Vaikka alueen virallinen kieli on katalaani, on siellä paljon mahdollisuuksia opiskella espanjaksi.
Ensimmäisten viikkojen tunnelmat
Saavuin Barcelonaan syyskuussa muutamaa päivää ennen tiedekunnan vaihto-opiskelijoilleen järjestämää tervetulotilaisuutta. Ensimmäiset päivät menivät yli 30 asteen helteeseen totutteluun – kivinen kaupunki hohkasi lämpöä ja elämää. Tämä näkyi myös tervetulotilaisuudessa: hikoilevat vaihto-opiskelijat otettiin lämpimästi vastaan, ja yleisten infojen ja Erasmus-toiminnan esittelyjen jälkeen tiedekunnan kansainvälinen toimisto tarjoili meille naposteltavaa paikalliseen tyyliin: pica-pica-tarjoilu tarkoitti sipsiä ja koreittain olutta kampuksen pihassa.
Ensimmäisten viikkojen aikana keskityin erityisesti asunnon etsimiseen. Airbnb:n kyseenalaisuudesta huolimatta hankin sen kautta (varsin kalliin) huoneen kimppakämpästä vaihtoni ensimmäiseksi kuukaudeksi. En ollut halunnut hankkia pitkäaikaisempaa asuntoa etukäteen Suomesta käsin monestakin syystä. Asuntohuijaukset Barcelonassa (kuten muissakin suurkaupungeissa) ovat hyvin yleisiä, ja halusin olla varma asunnon olemassaolosta ja kunnosta ennen vuokrasopimuksen tekemistä. Kuulinkin muutamasta vaihto-opiskelijasta, jotka olivat tulleet huijatuiksi ja joutuivat asumaan hostelleissa useita viikkoja, kun eivät saaneetkaan heille luvattuja vuokrahuoneita. Kaupungissa valmiiksi asuminen auttoi myös hahmottamaan paremmin, mistä kannattaa yrittää saada asunto. Lisäksi asuntomarkkinat Barcelonassa ovat hyvin vilkkaat, ja vapaita asuntoja ilmoitetaan tyypillisesti vain paria viikkoa ennen niiden vapautumista. Siksi asuntoa monta kuukautta etukäteen etsiessä löytyy lähinnä kalliita ulkomaisille opiskelijoille suunnattuja asuntoloita. Löysin lopulta suhteellisen nopeasti kimppakämpän paikallistenkin käyttämältä Badi-sivustolta. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä pääsin vahvistamaan espanjaani kahden venezuelalaisen kämppiksen kanssa.
Toinen ensimmäisten viikkojen haaste tuli hieman yllätyksenä, sillä kaupunkiin saavuttuani sain kuulla, etten ollutkaan mahtunut suurimmalle osalle niistä kursseista, joille olin keväällä ilmoittautunut. Paikalliset opiskelijat ovat ilmoittautumisissa (ymmärrettävästi) etusijalla, ja kaikista kiinnostavimmat esim. luonnonpuistovierailuja sisältävät kurssit olivat täynnä. Myöskin kaikki osaamisprofiiliini sopivimmat ympäristötieteitä soveltavat kurssit olivat täynnä (enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan esim. mikrobiologiaa nollaosaamisellani…), joten päädyin opiskelemaan meribiologiaa, mertensuojelua ja suojelubiologiaa omassa tiedekunnassani, ja lisäksi löysin historian ja maantieteen tiedekunnasta kiinnostavia ympäristöhallinnon kursseja.
Lukukauden aikana on opiskeltava vähintään 20 opintopisteen edestä, ja suoritettavista opintopisteistä 51 % pitää olla omasta tiedekunnasta. Eri maisteriohjelmien ja tiedekuntien päällekkäiset ja toisiinsa sopimattomat aikataulut hankaloittivat kiireellistä suunnittelua entisestään, ja koska maisteriopiskelijoiden lukukausi ei ollut varsinaisesti vielä alkanut, vastailtiin viesteihini monen päivän viiveellä. Uusien kurssivalintojen vahvistamisessa kesti UB:n osalta hyvin kauan, ja osa kursseista ehti alkaa ennen kuin olin saanut vahvistuksen mahtumisestani. Turhauttavinta oli, kun olin toiveikkaana mennyt suojelubiologian kurssille ja saanut ymmärtää opettajalta, että kurssille varmasti mahtuisi. Seuraavalla viikolla, kolmen luennon jälkeen, sain kuitenkin viestin maisteriohjelman johtajalta, että kurssi on täynnä. Jotakin opiskelukulttuurista kertoo kuitenkin se, että kertoessani epäselvyydestä ja opettajan lupailuista sain luvan jatkaa kurssilla.
Kieli
Suurin osa kandikursseista opetetaan UB:ssa katalaaniksi, ja vaikka olisin halunnut opiskella paikallista kieltä, päätin aivokapasiteettia säästääkseni priorisoida espanjankieliset kurssit, joita suuri osa maisterikursseista onneksi olikin. Kuitenkin joillakin kursseilla ilmoitettiin olevan opetusta myös katalaaniksi. Tämä oli hieman haastava lisä, sillä espanjaa osaavalle katalaani on arkikontekstissa ehkä jollain tasolla ymmärrettävää, mutta yliopisto-opetuksessa ainakin omasta mielestäni hyvin vaikeaa. Kannattaa siis huomioida, että katalaani on oma kielensä, ei espanjan murre. Opettajat olivat varsin armollisia vaihto-opiskelijoille, ja joillakin kursseilla oli opettajasta riippuen mahdollisuus tehdä kurssisuorituksia myös englanniksi.
Opiskelukulttuuri
Opiskelukulttuuri UB:ssa eroaa suomalaisista yliopistoista monella tavalla. Opiskelu on tietyllä tavalla varsin koulumaista ja perustuu ensisijaisesti luento-opetukselle, jota on viikossa hyvin paljon. Päivässä saattaa helposti olla kolmekin eri luentoa peräkkäin, ja yleensä luentoja on joka päivä. Luennot kestävät kaksi tuntia, ja suurimman osan ajasta opettajat ovat yksin äänessä powerpoint-esityksiään selostaen. Luentojen välillä ei pidetä virallisia taukoja, ja joskus opiskelijat saattavat istua monta luentoa putkeen ilman kunnollisia taukoja. Itselleni tämä järjestely ei sopinut ollenkaan, ja olinkin ensimmäisen luennon jälkeen usein niin väsynyt, että seuraavan/seuraavien luentojen seuraaminen ilman taukoa teki tiukkaa. Lisäksi maisterikurssit UB:ssa järjestetään iltapainotteisesti: luentoni sijoittuivat tyypillisesti kello kolmen ja seitsemän väliin. Onnistuin välttämään iltayhdeksään kestävät kurssit, mutta niitä oli kyllä runsaasti tarjolla.
Vastapainoksi huomattavalle luentoistumiselle kursseihin sisältyi oli melko paljon hauskoja päiväretkiä. Kävin esimerkiksi Barcelonan jätteidenkäsittelylaitoksella, Costa Bravalla sijaitsevalla merensuojelualueella sekä erinomaista paikallishallintoa edustavassa Cervellon pikkukylässä Barcelonan kyljessä. Joillakin kursseilla meitä oli vain kuusi opiskelijaa, mikä mahdollisti rennot ja tuttavalliset välit opettajiin (eräs heistä tarjosi meille aamupalat ja iltapäiväoluet eräällä kaupunkiretkellä), ja joillakin suuremmilla kursseilla opettajat pysyttelivät tarkoituksellisen etäisinä ja heitä tuli puhutella teititellen.
Kurssisuoritukset
Suurin osa kurssisuorituksistani oli erilaisia ryhmätöitä ja -esityksiä. Tenttejä oli vain yksi, ja sekin oli pieni monivalintakoe varsinaisten kurssitöiden rinnalla. Itseopiskelua on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, mutta luentoja sen sijaan enemmän. Joillakin kursseilla luentoja saattoi olla kolmekin kertaa viikossa, mutta itsenäistä lukemista ja kirjoittamista hyvin vähän. Joillakin kursseilla oli 80 % läsnäolovelvoite, mutta joillakin sitä ei vaadittu. Mielestäni kurssien vaativuus ei ollut yhtä korkea kuin Suomessa, mutta sekin riippunee varmasti opettajasta ja oppiaineesta.
Lukukauden kesto ja lomat
UB:n nettisivut olivat vaihtopaikkaa hakiessani osittain hyvin vanhentuneet, ja tuorein tieto lukuvuoden kestosta oli vuodelta 2019. Minulle selvisi vasta paikan saatuani, että lukukausi kestää syys-lokakuusta (kandeilla alkaa syyskuussa, maistereilla lokakuussa) tammikuun lopulle niin, että luennot pidetään joululomaan asti, ja mahdolliset tentit järjestetään tammikuun aikana. Lukukautta rytmittävät erilaiset juhlapyhät, joille jokaiselle tuntuu olevan oma värikäs ja äänekäs juhlaperinteensä.
Paluu Suomeen
Palasin vaihdosta hieman etuajassa, sillä minulla alkoi graduprojekti tutkimusryhmässä tammikuussa. Puristin kaikki opinnot syksyn aikana kasaan, mikä oli hieman raskasta. Sain kuitenkin kaiken hoidettua ja paikalliset vaihtokoordinaattorit olivat hyvin ymmärtäväisiä lähdön syystä. Suomeen palattuani sain odotella opintosuoritusotetta usean kuukauden, sillä eriaikaisten lukukausien vuoksi suoritusten kirjaaminen venyi UB:ssa helmi-maaliskuulle. Hoidettavat asiat ovat hoituneet hieman viiveellä, ja monesti sähköposteja on saanut lähettää useamman, jotta saa vastauksen. En kokenut mitään suurempaa kulttuurishokkia palatessani, joskin ikävöin Barcelonan aurinkoa ja ympärivuotisesti vehreää kasvillisuutta (ja vaihdossa saamiani ihania ystäviä ja kavereita!).
Mitä vaihtoyliopistoon hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäni huomioida
Syyslukukausi menee tammikuun kohdalla päällekkäin HY:n kolmannen periodin kanssa.
UB tarjoaa melko vähän kursseja englanniksi, joten kannattaa osata espanjaa.
UB:n hallinto on aika hidas ja prosessit monesti epämääräisiä, joten ajoittainen turhautuminen kuuluu asiaan. Kaikki kuitenkin järjestyy aina lopulta, jos jaksaa olla sinnikäs.
Opetuksen taso ei välttämättä vastaa täysin HY:n tasoa (joskin osa opettajistani oli loistavia niin pedagogisesti kuin akateemisesti) – kannattaa siis priorisoida kokonaiskokemus kurssisisältöjen edelle.
Barcelona on värikäs kaupunki, jossa asuu iloisia, äänekkäitä ja lämpimiä ihmisiä. Tekemisestä ei ole koskaan pulaa, sillä aina jollakin kadulla on markkinat tai juhlat.
Olin Amsterdamin yliopistossa vaihdossa kevätlukukauden 2022. Päädyin vaihtoon Amsterdamiin melko sattumalta, mutta olen erittäin tyytyväinen päätökseen. Yliopisto tarjosi laajan tarjonnan kursseja englanniksi, kaupunki on valtavan kaunis ja sen kulttuuritarjonta on vertaansa vailla. Amsterdamista on myös helppo matkustaa muualle Eurooppaan sekä reissata Hollannin sisällä.
Vaihdon alku
Vaihdon alkuajat täyttyivät niin uusista ihmisistä, orientaatioviikon riennoista kuin erilaisista byrokraattisista valmisteluista. Yllätyksekseni jouduin myös tekemään paljon hankintoja ja ostamaan niin wifi-reitittimen kuin omat kokkausvälineet.
Ensimmäisellä viikolla kävin rekisteröitymässä kaupunkiin ja sain täten oman BSN- numeroni, joka on tietynlainen hollantilainen sosiaaliturvatunnus. BSN-numero on pakollinen mm. pankkitiliä avatessa ja julkista terveydenhuoltoa käyttäessä. Ennen kurssien alkamista tulee hankkia myös Amsterdamin yliopiston opiskelijakortti.
Suosittelen hankkimaan polkupyörän niin pian kuin mahdollista. Itse vuokrasin pyörääni kuukausimaksua vastaan Swapfiets- firman kautta (https://swapfiets.nl/amsterdam) ja suosittelen kyseistä palvelua lämmöllä. Pyörävarkaudet ovat kaupungissa valitettavan yleisiä, mutta havaintoni mukaan vuokrapyöriä ei lähes koskaan varastettu. Tiesin Amsterdamin olevan loistava pyöräilykaupunki, mutta pyöräilykulttuuri onnistui silti yllättämään. Onneksi pyöräily on tavattoman helppoa ja kaupunkia oppii samalla tuntemaan ihan uudella tavalla. Julkista liikennettä en juurikaan käyttänyt: pyöräilyyn verrattuna se on tavattoman hidas ja ennenkaikkea kallis.
Kannattaa ottaa tosissaan kaikki varoitukset Hollannin vaihtelevasta säästä! Sadevaatteiden mukaan ottaminen ei ole todellakaan liioiteltua. Mukaan ei kannata pakata mitään vaatetta, jossa ei voi pyöräillä. Itse olin pakannut kevääksi myös liikaa lämmintä vaatetta: talvitakilla tai paksulla villapaidalla ei tee Amsterdamin lämpötiloissa paljoa, jos aikoo pyöräillä kaikkialle.
Kaupunkiin oli yllättävän helppoa asettua. En puhu hollantia, mutta kielikysymys ei tuntunut lainkaan vaivaavan: paikalliset puhuvat hyvää englantia ja yliopisto on hyvin kansainvälinen. Ensimmäisen kuukauden ajan olin silti tavattoman väsynyt kaikesta uudesta ympärillä, ihmisiin tutustumisesta, pyöräilystä ja opintoihin orientoitumisesta. Väsymystä ei silti kannata säikähtää, se helpottaa varmasti kun elämä asettuu aloilleen.
Arki on onneksi melko samanlaista kaikkialla. Päiväni koostuivat opiskeluista, pyöräilystä, ystävien kanssa istuskelusta, retkistä, tanssitunneista ja erilaisista juhlariennoista. Varsinkin aluksi kannattaa lähteä kaikkeen mukaan! Amsterdamin uskomattomat museot saavat myös ajan kulumaan – suosittelen museokortin hankkimista jo heti vaihdon alussa. Itse nautin myös suuresti paikallisesta Cineville-kortista, jolla 17 euron kuukausimaksua vastaan pystyi käymään rajattoman määrän elokuvissa. Korttia varten tarvitsee vain paikallisen pankkitilin.
Asuminen
Amsterdam on jo tunnettu vaikeasta asuntotilanteestaan: vuokrat ovat pilvissä ja asunnon löytäminen on osoittautunut monelle lähes mahdottomaksi. Hain itse yliopiston kautta asuntoa ja onnekkaana sen sainkin. Järjestelmä oli monivaiheinen ja monessa kohtaa toimi melko ”nopeat syövät hitaat” tyyppisellä periaatteella. Asuntohakemuksessa pystyi määrittelemään vuokratason, jota on valmis maksamaan. Halvimmat asunnot olivat jaettuja solukämppiä ja kalleimmat isoja asuntoja omalla keittiöllä.
Sain yliopiston kautta asunnon Diemenistä, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Amsterdamin keskustasta. Minulla oli oma huone ja kylpyhuone mutta jaoin keittiön viiden muun asukkaan kanssa. Vuokraa maksoin 450 euroa, joka kaupungin vuokratasoon on varsin kohtuullinen. Diemenin opiskelija-asuntola oli suuri, viidestä kerrostalosta rakentuva kompleksi. Rakennukset olivat vanhoja ja jatkuvan remontin alaisena, mutta asukkaiden välillä vallitsi lämmin yhteishenki. Asuntolan aktiivit järjestivät paljon toimintaa asukkaille ja kaikki vaihtoni lähimmät ystäväni löytyivät samasta asuntolasta. Oli mukavaa, että ystävät asuivat lähellä ja paljolti aikaamme vei vain jonkun keittiössä illan viettäminen.
Opiskelu
Olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että opiskelu Amsterdamissa olisi suurtöisempää kuin kotiyliopistossani Helsingissä. Luettavaa oli paljon ja monilla kursseilla lukemistoa tuli myös kommentoida kurssin keskustelualueella. Luennoilla painotettiin keskustelua, ryhmätöitä ja esitelmiä – perinteistä luennointia oli suhteellisen vähän. Tenttiviikkojen palautukset vaihtelivat paljon tapauskohtaisesti: joillain kursseilla oli lyhyt essee ja joillain taas muutaman päivän aikana tehtävä tentti. Lopulta opiskelu ei tuntunut suurtöisemmältä kuin Helsingissä: pakollisten lukemistojen ja välitehtävien kautta työmäärä jakautui melko tasaisesti koko kurssin ajalle.
Kevätlukukausi kesti helmikuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Lukukausi sisälsi kolme periodia, joista viimeinen oli vain kuukauden mittainen kesäperiodi. Suurimalla osalla humanistisen tiedekunnan opiskelijoista oli luentoja myös kesäperiodilla – monet opiskelijat toisista tiedekunnista kirmasivat kesälomille jo toukokuun lopussa. Vaikka kesäkuussa opiskelu ei ollut ihanteellisinta, auttoi kesäperiodi aikatauluttamaan kurssit niin, ettei yhdessäkään periodissa työmäärä kertynyt liialliseksi. Kevätlukukaudelle mahtui myös pari viikkoa ilman opetusta, jonka ansiosta pystyin lähtemään parille pidemmälle reissulle Pariisiin ja Berliiniin.
Luentoni pidettiin pääsääntöisesti kahdella eri kampuksella, jotka sijaitsivat kaupungin keskustassa. Humanistiselle tiedekunnalle oli myös oma kirjastonsa, jossa vietin paljon aikaa niin opiskellessa kuin selaten kirjaston hyvää elokuvakirjojen kokoelmaa. Varsinaiseksi yliopiston kohtaamispaikaksi muodostui silti Roeterseiland– kampus. Kampukselta löytyy myös yliopiston kulttuurikeskus CREA, jonka sympaattisessa kahvilassa istuin ystävien kanssa monet illat. CREA:lla järjestetään myös paljon tapahtumia ja kursseja, suosittelen lämmöllä tutustumaan tarjontaan! Kampuksella sijaitseva opiskelijoiden pyörittämä Kriterion- elokuvateatteri on ehdottomasti myös katsastamisen arvoinen.
Ainut negatiivinen yllätys yliopistosta oli opiskelijaruokaloiden puuttuminen. Halpaa lounasta oli mahdoton löytää, joten vaihtoehdoiksi jäi ainainen lounaiden kokkaaminen tai yliopiston kahviloiden eväsleipiin tyytyminen. Amsterdam on kallis kaupunki ja opiskelijahintaisten lounaiden puuttuminen voi luoda vielä suuremman loven matkabudjettiin.
Suomeen paluu
Olen todella iloinen, että päädyin vaihtoon juuri Amsterdamiin. Viiden kuukauden jälkeen palasin Helsinkiin jo mieluusti, mutta jäin kaiholla kaipaamaan kaupungin pyöräteitä. En osannut myöskään valmistautua siihen, miten vaikeaa vaihtariystävien hyvästely oli! Suosittelen Suomeen palattua ottamaan iisisti, lomailemaan ja tottumaan kotiinpaluuseen ilman sen kummempia aikatauluja.
